Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-02-12-Speech-3-154"

Predicate	Value (sorted: none)
lpv:translated text	"Hr. formand, på dette afgørende tidspunkt i bestræbelserne på at opnå en afvæbning af Saddam Husseins styre i Irak, og hvor der forekommer at være en stadig større risiko for, at han stadig ikke fuldt ud har forstået behovet for at afvæbne, glæder jeg mig over denne mulighed for at delagtiggøre Dem i vores opfattelse af situationen og den rolle, Europa bør spille. En eventuel militær aktion mod Irak vil forværre levevilkårene for det irakiske folk og især for de mest udsatte grupper i civilbefolkningen. Et militært angreb kan få humanitære konsekvenser i hele regionen som følge af flygtningestrømmene og desuden med stor sandsynlighed negative følger for konflikten mellem Israel og Palæstina. Kommissionen er i øjeblikket i færd med at gennemgå undersøgelser og analyser med henblik på forebyggende foranstaltninger i tilfælde af en konflikt. ECHO er i løbende og meget nær kontakt med alle de vigtigste humanitære partnere og især med FN-organerne OCHA, UNICEF, UNHCR, WHO, WFP, Røde Kors - både ICRC og IFRC - og ngo'er i regionen, ligesom det er vigtigt at være i tæt kontakt med UNHRA. ECHO har for nylig sendt to ekspeditioner til Irak og nabolandene for at vurdere den aktuelle humanitære situation og sikkerhedsforanstaltninger for personalet og følge de forskellige humanitære organisationers forberedelser på en eventuel konflikt i Irak. Formålet er at være i stand til at reagere hurtigt på eventuelle ændringer i den humanitære situation. Disse ekspeditioner undersøgte også sikkerhedsforanstaltningerne for hjælpearbejderne og de humanitære operationer - evakueringsplaner og lignende. Man bør sikre en streng adskillelse mellem militære aktioner og humanitær bistand for at sikre, at det er muligt at yde hjælp. Den humanitære bistand har sit eget rationale og sine egne mål. Den er baseret på civilbefolkningens behov og tildeles udelukkede med udgangspunkt heri. Neutralitet og upartiskhed er afgørende for at få adgang til befolkningen og en ubetinget forudsætning for hjælpearbejdernes sikkerhed. Det er ikke ønskværdigt, at de væbnede styrker yder eller bistår ved humanitær bistand. Det bør i givet fald ske i nær samordning med og afgøres af humanitære organisationer, som er i besiddelse af et tilstrækkeligt mandat, knowhow og erfaring. Det er de retningsgivende principper bag vores evaluering og vores mulige indsats på området humanitær bistand i tilfælde af en konflikt. Det står krystalklart, at Irak skal indgå i et mere åbent og intenst samarbejde, hvad angår både form og indhold, hvis vi skal undgå en krig. Der har på det seneste været visse opmuntrende tegn på samarbejde som resultat af hr. Blix' og hr. El Baradeis besøg i Baghdad sidste weekend. Vi vil få flere oplysninger om omfanget af Iraks samarbejde næste fredag, når chefinspektørerne aflægger rapport til Sikkerhedsrådet. Vi nærmer os et andet afgørende punkt i spørgsmålet om, hvorvidt Saddam er villig til at afvæbne eller ej. Man kan uanset eventuelle overvejelser let forestille sig, at situationen fortsat vil være ret uklar og åben for forskellige fortolkninger. Vi må under alle omstændigheder holde os til inspektørernes evaluering og være opmærksomme på, at krig bør forblive den sidste udvej. Vi bør tage udgangspunkt i FN's Sikkerhedsråds rolle og folkerettens forrang, hvis vi ønsker at bevare et troværdigt system til opretholdelse af fred og sikkerhed. Europa-Parlamentets seneste beslutning, hvori det fuldt ud tilslutter sig den mellemstatslige løsning, var et klart signal i denne retning. Som bekendt bekræfter de seneste begivenheder, at medlemsstaterne har meget forskellige synspunkter på dette område, og at det er en stor udfordring for EU at nå frem til en fælles holdning. EU fremstår faktisk svagere og mere splittet end nogensinde. Disse uoverensstemmelse er ikke resultatet af en mindre institutionel mangel i EU's opbygning. Vi har allerede den højtstående repræsentant, som varetager ansvaret for at udtale sig på EU's vegne. Uoverensstemmelserne er ærlige og reelle og afspejler, at det er nødvendigt at gennemføre mere gennemgribende ændringer, hvis Europa skal nå frem til en virkelig fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik. Det er et sandhedens øjeblik. Alt andet end en afgørelse truffet med kvalificeret flertal vil ikke udgøre en løsning. Det er et forhold, som vi bør holde os for øje i den aktuelle institutionelle og forfatningsmæssige debat. Der er under alle omstændigheder nu et udtalt behov for afklaring, og i denne henseende finder vi det hensigtsmæssigt, at formandskabet har indkaldt til et ekstraordinært topmøde næste mandag for at forsøge at få EU til at tale med én stemme og definere EU's holdning på baggrund af de seneste begivenheder. Det er ikke Europa-Kommissionens opgave at spekulere i hypotetiske muligheder eller fremtidige hændelsesforløb. Mange scenarier er fortsat mulige - herunder sandsynligheden for et militærangreb. Ikke desto mindre er vores væsentligste opgave på nuværende tidspunkt at give uforbeholden støtte til Sikkerhedsrådet. Det er vel overflødigt at påpege, at vi alle samtidig bør overveje, hvad vi skal gøre, hvis tingene ikke går, som vi ønsker det. Hvad angår krisens humanitære aspekter, er den humanitære situation i Irak allerede uholdbar efter 20 års nedbrydning i kølvandet på en lang krig mod Iran efterfulgt af Golfkrigen og 10 års internationale sanktioner. Europa-Kommissionen er gennem ECHO den største eksterne bidragyder til Irak uden for olie for mad-programmet (som finansieres med irakiske penge). ECHO har i de sidste 10 år leveret humanitær bistand til Iraks befolkning for 156 millioner euro. I juni 2002 godkendte ECHO en global humanitær plan på 13 millioner euro, som fokuserer på sundhed og vand og sanitet som et supplement til olie for mad-programmet. De således finansierede aktioner vil vare til sommeren 2003. ECHO har for 2003 øremærket 15 millioner euro til videreførelse af denne - mere eller mindre normale - humanitære aktion i Irak. Det anslås, at over 7 millioner irakere er omfattet af ECHO's bistand."@da1
lpv:translated text	"Herr talman! Vid denna kritiska tidpunkt för ansträngningarna att avväpna Saddam Husseins regim i Irak, och när risken för att han ännu inte riktigt har insett behovet av ett avväpnande förefaller att öka, välkomnar jag detta tillfälle att få dela med mig av våra åsikter om detta och om den roll som vi anser att Europa bör spela. En eventuell militär insats mot Irak skulle ytterligare förvärra det irakiska folkets levnadsvillkor, i synnerhet för de mest sårbara civila befolkningsgrupperna. Ett militärt angrepp kan ge humanitära biverkningar i hela regionen, med flyktingströmmar och möjligen också negativa konsekvenser för konflikten mellan Israel och Palestina som följd. Kommissionen håller för närvarande på att gå igenom studier och analyser i syfte att undersöka eventuella beredskapsåtgärder i händelse av en konflikt. ECHO upprätthåller regelbundna och nära kontakter med alla de viktigaste humanitära aktörerna och i synnerhet med FN-organen: OCHA, UNICEF, UNHCR, WHO, WFP, Röda Korset – både ICRC och IFRC – och icke-statliga organisationer i regionen. Dessutom är det viktigt att upprätthålla nära kontakter med UNHRA. ECHO skickade nyligen två delegationer till Irak och dess grannländer för att göra en bedömning av den nuvarande humanitära situationen och eventuella säkerhetsåtgärder för personalen samt för att övervaka de förberedelser som görs av olika humanitära organisationer i händelse av en konflikt i Irak. Syftet med detta är att snabbt kunna reagera på alla typer av förändringar i den humanitära situationen. Delegationerna undersökte även de säkerhetsåtgärder som planerats för hjälparbetare och den humanitära verksamheten – evakueringsplaner och andra liknande svåra frågor. Man måste göra en strikt åtskillnad mellan militära insatser och humanitärt bistånd om man vill att hjälpen alltid skall nå fram. Det humanitära stödet har sin egen logiska grund och sina egna mål. Det bygger på civilbefolkningens behov och stödet fördelas uteslutande utifrån detta behov. Neutralitet och opartiskhet är avgörande faktorer för att få tillgång till befolkningen och dessa faktorer är dessutom en nödvändig förutsättning för hjälparbetarnas säkerhet. Tillhandahållande av humanitärt bistånd av eller med stöd av militära styrkor är inte önskvärt. Under alla omständigheter skall sådana insatser samordnas i nära samarbete med de hjälporganisationer som har det mandat, den kunskap och den erfarenhet som krävs. Dessa riktlinjer använder vi oss av i samband med våra bedömningar och eventuella insatser i form av humanitärt bistånd om en konflikt skulle bryta ut. Det är uppenbart att Irak både till formen och innehållet måste samarbeta mer beredvilligt och intensivt med inspektörerna om ett krig skall kunna undvikas. Vissa hoppingivande tecken på samarbete anades nyligen som ett resultat av Blix och El-Baradeis resa till Bagdad förra helgen. Vi kommer att få fler indikationer på Iraks samarbetsvilja nästa fredag, då chefsinspektörerna avlägger rapport till säkerhetsrådet. Inom kort inträder ett nytt kritiskt skede i frågan om huruvida Saddam är beredd att avväpna eller inte. Utan att spekulera kan man föreställa sig att situationen fortfarande kommer att vara oklar och öppen för olika tolkningar. Hur som helst måste vi rätta oss efter inspektörernas bedömning, med tanke på att ett krig skall tillgripas endast som sista utväg. Om vi vill upprätthålla ett trovärdigt system som kan garantera freden och säkerheten måste vår utgångspunkt vara ett bevarande av säkerhetsrådets roll och folkrättens företräde. Den resolution angående vilken Europaparlamentet uttryckte sitt stöd för ett multilateralt förhållningssätt, innehåller ett tydligt budskap i denna anda. Vi känner alla till att medlemsstaternas åsikter går starkt isär i denna fråga, vilket också har bekräftats av den senaste tidens händelser, och att det är en enorm utmaning för Europeiska unionen att uppnå en gemensam ståndpunkt. EU förefaller faktiskt svagare och mer splittrat än någonsin. Dessa skillnader är inte ett resultat av smärre institutionella brister i Europeiska unionens struktur. Vi har redan en hög representant som är anförtrodd att tala på unionens vägnar. Skillnaderna är uppriktiga och verkliga och visar därför att det krävs en mer genomgripande förändring om Europa skall kunna förverkliga en sann gemensam utrikes- och säkerhetspolitik. Detta är sanningens ögonblick. Allt annat än en omröstning med kvalificerad majoritet kommer inte att duga som lösning. Denna läxa bör man ta hänsyn till inom ramen för den pågående institutionella och konstitutionella diskussionen. Hur som helst finns det för närvarande ett stort behov av ett internt klarläggande, och i detta hänseende välkomnar vi ordförandeskapets initiativ om att anordna ett extra toppmöte nästa måndag i syfte att förmå Europa att tala med en enda röst och att definiera sin ståndpunkt med anledning av den senaste tidens händelser. Det är inte Europeiska kommissionens uppgift att spekulera om hypotetiska möjligheter eller framtida handlingssätt. Många scenarier är ännu möjliga, däribland sannolikheten för ett militärt angrepp. Vårt huvudsakliga ansvar är i nuläget ändå att ge vårt fulla stöd till säkerhetsrådet. Samtidigt måste var och en av oss naturligtvis fundera över vad som bör göras om utvecklingen inte går åt det håll vi hade önskat. Låt mig nu gå in på krisens humanitära aspekt. Den humanitära situationen i Irak är redan bekymmersam efter 20 år av försämringar som ett resultat av det långa kriget mot Iran, följt av Gulfkriget och tio år av internationella sanktioner. Europeiska kommissionen är genom ECHO den största bidragsgivaren utöver programmet Olja för mat (som finansieras med irakiska medel). Under de senaste tio åren har ECHO bidragit med 156 miljoner euro i form av humanitärt bistånd till Iraks befolkning. I juni 2002 antog ECHO en övergripande plan för humanitärt bistånd uppgående till 13 miljoner euro, vilken huvudsakligen var inriktad på hälso-, vatten- och sanitetssektorn och syftade till att komplettera programmet Olja för mat. Verksamheten inom ramen för denna finansiering kommer att fortlöpa fram till sommaren 2003. För år 2003 har ECHO öronmärkt 15 miljoner euro för att upprätthålla denna etablerade och – mer eller mindre normala – humanitära verksamhet i Irak. Man uppskattar att stödet från ECHO når över sju miljoner irakier."@sv13
lpv:translated text	". Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä tätä tilaisuutta esittää teille näkemyksemme Irakin tilanteesta ja siitä roolista, joka Euroopalla pitäisi tässä kysymyksessä olla. Tämä mahdollisuus on erittäin tervetullut juuri nyt, kun elämme ratkaisevia hetkiä Saddam Husseinin johtaman Irakin hallinnon aseistariisumisen osalta ja kun näyttää yhä uhkaavammin siltä, ettei Saddam Hussein ole edelleenkään täysin ymmärtänyt aseistariisunnan välttämättömyyttä. Mahdollinen Irakin vastainen sotilaallinen toiminta heikentäisi entisestään irakilaisten ja erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien elinoloja. Sotilaallisella hyökkäyksellä saattaisi olla vaikutuksia koko alueen humanitaariseen tilanteeseen, mikä voisi aikaansaada pakolaisvirtoja, ja hyvin todennäköisesti myös kielteisiä seurauksia Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin. Komissio käy parhaillaan läpi erilaisia tutkimuksia ja analyyseja ja tarkastelee varotoimia, joihin voidaan ryhtyä siinä tapauksessa, että konflikti puhkeaa. ECHO ylläpitää erittäin säännöllisiä ja tiiviitä yhteyksiä kaikkiin keskeisiin humanitaarisen avun yhteistyökumppaneihin ja erityisesti YK:n virastoihin, kuten YK:n humanitaarisen avun koordinoinnista vastaavaan toimistoon (OCHA), YK:n lastenjärjestöön (UNICEF), YK:n pakolaisjärjestöön (UNHCR), Maailman terveysjärjestöön (WHO) ja Maailman elintarvikeohjelmaan (WFP). ECHO ylläpitää yhteyksiä myös Punaiseen ristiin, sekä Kansainväliseen Punaiseen Ristiin että Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainväliseen liittoon, sekä alueella toimiviin kansalaisjärjestöihin. On myös tärkeää, että ECHO säilyttää tiiviit yhteydet YK:n ihmisoikeustoimistoon. ECHO lähetti äskettäin Irakiin ja sen naapurivaltioihin kaksi valtuuskuntaa arvioimaan tämänhetkistä humanitaarista tilannetta ja henkilöstön turvallisuustoimia sekä seuraamaan valmisteluja, joita eri humanitaarisen avun järjestöt tekevät Irakissa puhkeavan konfliktin varalta. Näin pyritään varmistamaan, että pystytään reagoimaan nopeasti kaikkiin humanitaarisessa tilanteessa tapahtuviin muutoksiin. Valtuuskunnat tutustuivat myös avustustyöntekijöitä ja humanitaarisia toimia varten laadittuihin turvallisuustoimiin, kuten evakuointisuunnitelmiin ja muihin hankaliin kysymyksiin. Sotilaallinen toiminta ja humanitaarinen apu on erotettava edelleen tiukasti toisistaan, jotta varmistetaan, että avun toimittaminen on mahdollista. Humanitaarisella avulla on omat periaatteensa ja tavoitteensa. Se perustuu siviiliväestön tarpeisiin ja sitä annetaan yksinomaan näiden tarpeiden perusteella. Tasapuolisuus ja puolueettomuus ovat ratkaisevassa asemassa avun toimittamisessa siviiliväestölle ja välttämätön edellytys avustustyöntekijöiden turvallisuudelle. Humanitaarista apua ei ole suotavaa toimittaa sotilasvoimien toimesta tai niiden avustamana. Humanitaarinen apu pitäisi joka tapauksessa yhteensovittaa tiiviisti, ja sitä koskevat päätökset olisi tehtävä humanitaarisissa järjestöissä, joilla on tarvittavat valtuudet, tietotaito ja kokemus. Noudatamme näitä periaatteita humanitaarista apua koskevissa arvioissamme ja mahdollisissa toimissamme, jos konflikti puhkeaa. On ehdottoman selvää, että Irakin on lisättävä ja tehostettava sekä muodollista että konkreettista yhteistyötään asetarkastajien kanssa, jos sota halutaan välttää. Muutamia rohkaisevia merkkejä Irakin yhteistyöstä saatiin äskettäin, kun Hans Blix ja Mohamed El Baradei vierailivat Bagdadissa viime viikonloppuna. Saamme lisätodisteita Irakin yhteistyön laajuudesta ensi perjantaina, kun asetarkastusryhmien johtajat esittävät raporttinsa turvallisuusneuvostolle. Meillä on pian käsillä ratkaisevat hetket myös sen osalta, onko Saddam valmis aseistariisuntaan vai ei. Jos sivuutamme kaikki mahdolliset spekulaatiot, on helppo kuvitella, että olemme edelleenkin jokseenkin epäselvässä tilanteessa, jota voidaan tulkita eri tavoin. Meidän on joka tapauksessa pidettävä kiinni asetarkastajien arviosta ja pidettävä mielessä, että sodan on oltava vasta aivan viimeinen keino. Meidän on yhä pidettävä lähtökohtanamme YK:n turvallisuusneuvoston asemaa ja kansainvälisen lain etusijaisuuden suojelemista, jos haluamme ylläpitää uskottavaa järjestelmää, joka pystyy turvaamaan rauhan ja turvallisuuden. Euroopan parlamentin äskettäin hyväksymä päätöslauselma, jossa parlamentti ilmaisi täyden tukensa monenväliselle lähestymistavalle, oli selkeä viesti tähän suuntaan. Me kaikki tiedämme, ja myös äskettäiset tapahtumat ovat vahvistaneet sen, että jäsenvaltioilla on melko eriäviä näkemyksiä Irakin kysymyksestä ja että tätä asiaa koskevan yhteisen kannan aikaansaaminen on valtava haaste Euroopan unionille. EU näyttää itse asiassa heikommalta ja jakaantuneemmalta kuin koskaan. Nämä erimielisyydet eivät johdu niistä muutamista vähäisistä institutionaalisista puutteista, joita Euroopan unionin rakenteessa on. Meillä on jo yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, jolle on uskottu vastuu puhua Euroopan unionin puolesta. Nämä mielipide-erot ovat vilpittömiä ja todellisia ja osoittavat näin ollen, että Euroopassa tarvitaan perusteellista muutosta, jos aiomme saavuttaa todellisen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Tämä on totuuden hetki, ja nämä ongelmat voidaan ratkaista vain määräenemmistöpäätösten avulla. Tämä opetus olisi pidettävä mielessä parhaillaan käytävässä unionin toimielimiä ja perustuslakia koskevassa keskustelussa. Joka tapauksessa nyt on ehdottoman välttämätöntä selkiyttää tilannetta unionin sisällä. Pidämmekin tältä osin myönteisenä puheenjohtajavaltion aloitetta kutsua ensi maanantaina koolle ylimääräinen Eurooppa-neuvosto. Tässä ylimääräisessä Eurooppa-neuvostossa yritetään saada jäsenvaltiot puhumaan yhdellä suulla ja pyritään määrittelemään unionin kanta Irakin tilanteeseen viimeisimmät tapahtumat huomioon ottaen. Euroopan komission tehtävä ei ole spekuloida hypoteettisia mahdollisuuksia tai tulevaa toimintaa. Monet toimintastrategiat ovat edelleen mahdollisia, myös sotilaallisen hyökkäyksen todennäköisyys. Tärkein velvollisuutemme tällä hetkellä on kuitenkin antaa ehdoton tukemme YK:n turvallisuusneuvostolle. Samaan aikaan meidän kaikkien on tietysti pohdittava sitä, mitä teemme siinä tapauksessa, etteivät asiat etene toivomallamme tavalla. Siirryn nyt käsittelemään Irakin kriisin humanitaarisia näkökohtia. Maan humanitaarinen tilanne on jo valmiiksi huono 20 vuotta jatkuneen taantumisen seurauksena, joka johtuu pitkästä Iranin kanssa käydystä sodasta, sitä seuranneesta Persianlahden sodasta ja 10 vuotta voimassa olleista kansainvälisistä pakotteista. Euroopan komissio on Humanitaarisen avun toimiston ECHO:n kautta Irakin merkittävin ulkoinen avunantaja YK:n öljyä ruoasta -ohjelman ulkopuolella (jota rahoitetaan Irakin varoilla). Viimeisten kymmenen vuoden aikana ECHO on antanut Irakin väestölle humanitaarista apua 156 miljoonan euron arvosta. Viime vuoden kesäkuussa ECHO hyväksyi 13 miljoonan euron arvoisen maailmanlaajuisen humanitaarisen suunnitelman, jossa keskitytään terveydenhuollon sekä veden ja sanitaation aloille ja jolla täydennetään öljyä ruoasta -ohjelmaa. Näillä varoilla rahoitettavat toimet jatkuvat tämän vuoden kesään saakka. Tälle vuodelle ECHO on varannut 15 miljoonaa euroa tämän vakiintuneen ja enemmän tai vähemmän "tavanomaisen" humanitaarisen toimintansa jatkamiseen Irakissa. On arvioitu, että yli seitsemän miljoonaa irakilaista hyötyy ECHO:n antamasta avusta."@fi5
lpv:translated text	". – ( ) Κύριε Πρόεδρε, αυτή την κρίσιμη ώρα, όπου καταβάλλεται προσπάθεια να επιτευχθεί ο αφοπλισμός του καθεστώτος του Σαντάμ Χουσεΐν στο Ιράκ και διαφαίνεται όλο και περισσότερο ότι εκείνος δεν έχει ακόμα κατανοήσει πλήρως την ανάγκη για αφοπλισμό, χαιρετίζω αυτή την ευκαιρία να μοιραστώ μαζί σας τις απόψεις μας για την κατάσταση και για τον ρόλο που πρέπει να διαδραματίσει η Ευρώπη. Η ενδεχόμενη στρατιωτική δράση εναντίον του Ιράκ θα επιδείνωνε περαιτέρω τις συνθήκες διαβίωσης του ιρακινού λαού, και ιδιαίτερα των πιο ευάλωτων ομάδων του άμαχου πληθυσμού. Μια στρατιωτική επίθεση θα είχε ίσως ανθρωπιστικές επιπτώσεις σε ολόκληρη την περιοχή, με μετακινήσεις προσφύγων και επίσης πιθανότατα αρνητικές συνέπειες στη διαμάχη μεταξύ Ισραηλινών και Παλαιστινίων. Αυτή τη στιγμή, η Επιτροπή εξετάζει μελέτες και αναλύσεις, σχεδιάζοντας μέτρα έκτακτης ανάγκης σε περίπτωση σύρραξης. Η ECHO διατηρεί πολύ τακτικές και στενές επαφές με όλους τους βασικούς ανθρωπιστικούς εταίρους και ιδιαίτερα με τις υπηρεσίες του ΟΗΕ: πρόγραμμα ανθρωπιστικής και επισιτιστικής βοήθειας των ΗΕ για το Αφγανιστάν, UNICEF, Ύπατη Αρμοστεία για τους Πρόσφυγες, ΠΟΥ, Παγκόσμιο Επισιτιστικό Πρόγραμμα, Ερυθρός Σταυρός –τόσο η ΔΕΕΣ όσο και η Διεθνής Ομοσπονδία του Ερυθρού Σταυρού και των οργανώσεων της Ερυθράς Ημισελήνου– και μη κυβερνητικές οργανώσεις στην περιοχή, και είναι επίσης σημαντικό να διατηρηθεί στενή επαφή με την UNHRA. Η ECHO έστειλε πρόσφατα δύο αποστολές στο Ιράκ και σε γειτονικές χώρες για να αξιολογήσουν την τρέχουσα ανθρωπιστική κατάσταση και τα μέτρα ασφαλείας για το προσωπικό, και να ελέγξουν τις προετοιμασίες των διαφόρων ανθρωπιστικών υπηρεσιών για την περίπτωση σύρραξης στο Ιράκ. Αυτό γίνεται για να μπορούμε να αντιδράσουμε γρήγορα σε οποιαδήποτε αλλαγή στην ανθρωπιστική κατάσταση. Οι αποστολές αυτές διερεύνησαν επίσης το μέτρα ασφαλείας που προβλέπονται για το προσωπικό αρωγής και το προσωπικό των ανθρωπιστικών οργανώσεων – σχέδια εκκένωσης και άλλα τέτοια δύσκολα θέματα. Πρέπει να διατηρηθεί ένας αυστηρός διαχωρισμός ανάμεσα στη στρατιωτική δράση και την ανθρωπιστική βοήθεια, ώστε να βεβαιωθούμε ότι είναι δυνατή η παροχή βοήθειας. Η ανθρωπιστική βοήθεια έχει τη δική της λογική και τους δικούς της στόχους. Βασίζεται στις ανάγκες του άμαχου πληθυσμού και διατίθεται αποκλειστικά σύμφωνα με αυτές τις ανάγκες. Η ουδετερότητα και η αμεροληψία είναι ζωτικής σημασίας για να αποκτήσουμε πρόσβαση στους πληθυσμούς και αποτελούν όρο εκ των ουκ άνευ για την ασφάλεια των εργαζομένων στην περίθαλψη. Η παροχή ανθρωπιστικής βοήθειας από ή με την υποστήριξη των ενόπλων δυνάμεων δεν είναι επιθυμητή. Σε κάθε περίπτωση, θα πρέπει να συντονίζεται στενά και να αποφασίζεται από τις ανθρωπιστικές οργανώσεις που έχουν την απαραίτητη εντολή, τεχνογνωσία και εμπειρία. Αυτές είναι οι κατευθυντήριες αρχές για τις εκτιμήσεις μας και για την πιθανή μας δράση στον τομέα της ανθρωπιστικής βοήθειας, εάν ξεσπάσει σύρραξη. Αυτό που είναι ξεκάθαρο είναι ότι το Ιράκ πρέπει να συνεργαστεί με τους επιθεωρητές πιο πρόθυμα και εντατικά, τόσο στα τυπικά θέματα όσο και στα θέματα ουσίας, για να αποφευχθεί ο πόλεμος. Πρόσφατα, εμφανίστηκαν κάποια ενθαρρυντικά σημάδια συνεργασίας, ως αποτέλεσμα της αποστολής του κ. Μπλιξ και του κ. Ελ Μπαραντέι στη Βαγδάτη το περασμένο σαββατοκύριακο. Θα έχουμε περισσότερες ενδείξεις για τον βαθμό συνεργασίας του Ιράκ την ερχόμενη Παρασκευή, όταν οι επικεφαλής των επιθεωρητών υποβάλουν την έκθεσή τους στο Συμβούλιο Ασφαλείας. Πρόκειται να αντιμετωπίσουμε άλλο ένα κρίσιμο ζήτημα σχετικά με το αν ο Σαντάμ είναι έτοιμος να αφοπλιστεί ή όχι. Πέρα από κάθε πιθανή εικασία, είναι εύκολο να φανταστούμε ότι θα συνεχίσουμε να βρισκόμαστε σε μια κάπως ασαφή κατάσταση, η οποία θα επιδέχεται διαφορετικές ερμηνείες. Σε κάθε περίπτωση, πρέπει να εμμείνουμε στην εκτίμηση των επιθεωρητών, έχοντας υπόψη ότι ο πόλεμος θα πρέπει να παραμείνει η έσχατη λύση. Η διατήρηση του ρόλου του Συμβουλίου Ασφαλείας του ΟΗΕ, και της υπεροχής του διεθνούς δικαίου, πρέπει να παραμείνει η βάση μας, εάν θέλουμε να διατηρήσουμε ένα αξιόπιστο σύστημα ικανό να εγγυηθεί την ειρήνη και την ασφάλεια. Το πρόσφατο ψήφισμα του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου με το οποίο εκφράστηκε η πλήρης υποστήριξή του για μια πολυμερή προσέγγιση, έδωσε ένα σαφές μήνυμα προς αυτή την κατεύθυνση. Όπως επιβεβαιώθηκε από τα πρόσφατα γεγονότα, γνωρίζουμε όλοι ότι οι απόψεις των κρατών μελών για το θέμα αυτό διίστανται, και ότι η επίτευξη μιας κοινής θέσης στο θέμα αυτό αποτελεί τεράστια πρόκληση για την Ευρωπαϊκή Ένωση. Πράγματι, η ΕΕ εμφανίζεται πιο αδύναμη και πιο διχασμένη παρά ποτέ. Αυτές οι διαφορές δεν είναι το αποτέλεσμα κάποιας ήσσονος θεσμικής ανεπάρκειας στην αρχιτεκτονική της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Έχουμε ήδη αναθέσει σε έναν Ύπατα Εκπρόσωπο την ευθύνη να ομιλεί εξ ονόματος της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Οι διαφορές είναι ειλικρινείς και πραγματικές, και επομένως δείχνουν ότι απαιτείται μια πιο θεμελιώδης αλλαγή για να επιτύχει η Ευρώπη μια αληθινή κοινή εξωτερική πολιτική και πολιτική ασφάλειας. Αυτή είναι η στιγμή της αλήθειας. Εάν δεν επιτευχθεί ειδική πλειοψηφία, είναι βέβαιο ότι δεν θα υπάρξει λύση. Θα πρέπει να έχουμε στο νου μας αυτό το δίδαγμα στην παρούσα θεσμική και συνταγματική συζήτηση. Εν πάση περιπτώσει, η ανάγκη για εσωτερική αποσαφήνιση είναι πλέον έντονη, και από την άποψη αυτή επικροτούμε την πρωτοβουλία της προεδρίας για σύγκληση μιας έκτακτης συνόδου την ερχόμενη Δευτέρα, σε μια προσπάθεια να κάνουμε την Ευρώπη να μιλήσει με μία φωνή, προσδιορίζοντας την ευρωπαϊκή θέση ενόψει των πιο πρόσφατων γεγονότων. Δεν είναι δουλειά της Ευρωπαϊκής Επιτροπής να κάνει εικασίες για υποθετικές πιθανότητες ή για τον μελλοντικό τρόπο δράσης. Πολλά σενάρια είναι ακόμα πιθανά – περιλαμβανομένης και της πιθανότητας στρατιωτικής επίθεσης. Ωστόσο, η κυριότερη ευθύνη μας αυτή τη στιγμή είναι να στηρίξουμε απόλυτα το Συμβούλιο Ασφαλείας. Παράλληλα, εννοείται ότι καθένας από εμάς πρέπει να μελετήσει το τι θα κάνουμε σε περίπτωση που τα πράγματα δεν εξελιχθούν όπως επιθυμούμε. Επιτρέψτε μου τώρα ασχοληθώ με τις ανθρωπιστικές πλευρές της κρίσης. Η ανθρωπιστική κατάσταση στο Ιράκ είναι ήδη επισφαλής ύστερα από 20 χρόνια εξαθλίωσης που οφείλονται στον μακροχρόνιο πόλεμο με το Ιράν, στη συνέχεια στον Πόλεμο του Κόλπου και στα 10 χρόνια διεθνών κυρώσεων. Η Ευρωπαϊκή Επιτροπή, μέσω της ECHO, είναι ο μεγαλύτερος εξωτερικός χρηματοδότης του Ιράκ, εκτός του προγράμματος “πετρέλαιο έναντι τροφίμων” (που χρηματοδοτείται με χρήματα του Ιράκ). Τα τελευταία δέκα χρόνια, η ECHO έχει προσφέρει ανθρωπιστική βοήθεια στον πληθυσμό του Ιράκ αξίας 156 εκατομμυρίων ευρώ. Τον Ιούνιο του 2002, η ECHO ενέκρινε ένα παγκόσμιο ανθρωπιστικό σχέδιο 13 εκατομμυρίων ευρώ που εστιάζεται στους τομείς της υγείας, της ύδρευσης και των εγκαταστάσεων υγιεινής ώστε να συμπληρώσει το πρόγραμμα “πετρέλαιο έναντι τροφίμων”. Οι επιχειρήσεις στο πλαίσιο αυτής της χρηματοδότησης θα συνεχιστούν έως το καλοκαίρι του 2003. Για το 2003, η ECHO έχει βάλει κατά μέρος 15 εκατομμύρια ευρώ για να συνεχίσει αυτό το καθιερωμένο –λίγο πολύ “φυσιολογικό”– ανθρωπιστικό έργο στο Ιράκ. Εκτιμάται ότι πάνω από 7 εκατομμύρια Ιρακινοί ωφελούνται από τη βοήθεια της ECHO."@el8
lpv:unclassifiedMetadata	"Επιτροπή"8
lpv:translated text	"Mijnheer de Voorzitter, dit is een cruciaal moment in onze inspanningen om het regime van Saddam Hoessein in Irak te ontwapenen. Het risico dat Saddam Hoessein nog niet goed heeft begrepen dat hij moet ontwapenen, neemt nog steeds toe. Daarom ben ik blij met deze gelegenheid om u deelgenoot te maken van onze visie op de situatie en op de rol die Europa moet spelen. Een eventuele militaire actie tegen Irak zou de leefomstandigheden van het Iraakse volk nog verder verslechteren, in het bijzonder van de meest kwetsbare groepen van de burgerbevolking. Een militaire aanval zou ernstige humanitaire gevolgen hebben in de hele regio. Veel mensen zullen op de vlucht slaan en waarschijnlijk zal ook het Israëlisch-Palestijnse conflict negatieve gevolgen ondervinden. De Commissie bestudeert en analyseert momenteel noodmaatregelen voor het geval er een conflict uitbreekt. ECHO onderhoudt zeer regelmatige en nauwe contacten met alle belangrijke humanitaire partners en in het bijzonder met de VN-organisaties: het Bureau voor de Coördinatie van Humanitaire Zaken (OCHA), UNICEF, de Hoge Commissaris van de VN voor de vluchtelingen (UNHCR), de Wereldgezondheidsorganisatie (WHO), het Wereldvoedselprogramma (WFP), het Rode Kruis - zowel het Internationale Comité van het Rode Kruis (ICRC) als de Federatie van Rode Kruis- en Rode Halve Maan-verenigingen (IFRC) - en de NGO’s in de regio. Ook is het belangrijk dat wij nauwe contacten onderhouden met UNHRA. ECHO heeft kort geleden twee missies naar Irak en zijn buurlanden gestuurd. Zij hebben de huidige humanitaire situatie en de veiligheidsmaatregelen voor de medewerkers onderzocht en toezicht gehouden op de voorbereidingen van de verschillende humanitaire organisaties op een eventueel conflict in Irak. Het doel hiervan is dat wij snel kunnen reageren op eventuele veranderingen in de humanitaire situatie. Deze missies hebben ook gekeken naar de veiligheidsmaatregelen die voor de medewerkers en de humanitaire operaties nodig kunnen zijn, zoals evacuatieplannen en dergelijke moeilijke onderwerpen. Om blijvende hulpverlening te kunnen garanderen, is het noodzakelijk dat militaire activiteiten en humanitaire hulp strikt gescheiden blijven. Humanitaire hulp heeft haar eigen regels en doelstellingen. Zij is gebaseerd op de behoeften van de burgerbevolking, en de verstrekking ervan wordt daar volledig op afgestemd. Neutraliteit en onpartijdigheid zijn van cruciaal belang om toegang te krijgen tot de bevolking en een absolute voorwaarde voor de veiligheid van de medewerkers ter plaatse. Humanitaire hulpverlening door of met hulp van gewapende strijdkrachten is ongewenst. Zij zou in ieder geval nauwkeurig moeten worden gecoördineerd en gecontroleerd door de humanitaire organisaties met het vereiste mandaat en de benodigde kennis en ervaring. Dit zijn onze leidraden bij onze beoordelingen en mogelijke acties op het gebied van humanitaire hulp als er een conflict uitbreekt. Het is zonneklaar dat Irak om een oorlog te vermijden actiever en intensiever met de wapeninspecteurs moet meewerken, zowel formeel als inhoudelijk. Er is de laatste tijd sprake geweest van enkele hoopvolle tekenen van medewerking als gevolg van de missie van de heer Blix en de heer El Baradei afgelopen weekend naar Bagdad. Komende vrijdag, als de leiders van de VN-wapeninspecteurs verslag zullen uitbrengen aan de Veiligheidsraad, zullen wij meer informatie krijgen over de mate waarin Irak meewerkt. Wij staan dan weer voor een cruciaal punt met betrekking tot de vraag of Saddam werkelijk bereid is tot ontwapening. Ook zonder te speculeren is het goed voorstelbaar dat er dan nog steeds sprake zal zijn van een enigszins onduidelijke situatie die verschillend geïnterpreteerd zal worden. Wij moeten in ieder geval blijven afgaan op de beoordeling van de wapeninspecteurs en ons goed realiseren dat oorlog het allerlaatste middel moet blijven. Als wij een geloofwaardig systeem in stand willen houden waarmee wij de vrede en de veiligheid kunnen garanderen, moeten wij de centrale rol van de VN-Veiligheidsraad en het primaat van het internationale recht als leidraad blijven nemen. De resolutie die het Europees Parlement kort geleden heeft aangenomen en waarin het zijn volledige steun uitsprak voor een multilaterale aanpak sprak wat dat betreft duidelijke taal. Zoals wij allen weten, bestaan er in de lidstaten duidelijk verschillende opvattingen over dit vraagstuk. De recente gebeurtenissen hebben dit nog eens bevestigd. Het is een enorme uitdaging voor de Europese Unie om over deze kwestie tot een gemeenschappelijk standpunt te komen. De EU lijkt in feite zwakker en verdeelder te zijn dan ooit. Het gaat hier niet om meningsverschillen over onbelangrijke institutionele schoonheidsfoutjes in de architectuur van de Europese Unie. Wij hebben al een Hoge Vertegenwoordiger, die tot taak heeft namens de Europese Unie te spreken. Het gaat om belangrijke en reële verschillen, die aantonen dat voor een werkelijk gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid voor Europa een fundamentele verandering nodig is. Dit is een moment van de waarheid. Alleen een systeem van stemmingen met gekwalificeerde meerderheid kan een oplossing bieden. Deze les moeten wij bij het huidige institutionele en constitutionele debat goed onthouden. In ieder geval bestaat er momenteel bij de lidstaten grote behoefte aan overleg om elkaars standpunten te verduidelijken. Wij zijn dan ook bijzonder ingenomen met het initiatief van het Griekse voorzitterschap om komende maandag een buitengewone top bijeen te roepen in een poging Europa met één stem te laten spreken en de positie van Europa met betrekking tot de meest recente gebeurtenissen te bepalen. Het is niet aan de Europese Commissie om te speculeren over hypothetische mogelijkheden of over de nu te nemen stappen. Er zijn nog vele scenario’s mogelijk, met inbegrip van een militaire aanval. Onze belangrijkste opdracht op dit moment is echter om vierkant achter de Veiligheidsraad te blijven staan. Onnodig te zeggen dat ieder van ons tegelijkertijd moet bepalen wat hem of haar te doen staat als de situatie zich anders ontwikkelt dan wij zouden wensen. Ik wil het nu hebben over de humanitaire aspecten van de crisis. De humanitaire situatie in Irak is na twintig jaar van achteruitgang als gevolg van een langdurige oorlog tegen Iran, de Golfoorlog en tien jaar internationale sancties al uiterst precair. De Europese Unie is met ECHO de grootste buitenlandse donor in Irak, buiten het olie-voor-voedselprogramma, dat door Irak zelf wordt gefinancierd. In de afgelopen tien jaar heeft ECHO humanitaire hulp ter waarde van 156 miljoen euro verstrekt aan de bevolking in Irak. In juni 2002 heeft ECHO een mondiaal humanitair plan ter waarde van 13 miljoen euro goedgekeurd dat speciaal bestemd is voor de gezondheidszorg, de waterdistributie en sanitaire voorzieningen en dat dient als aanvulling op het olie-voor-voedselprogramma . Voor 2003 heeft ECHO 15 miljoen euro gereserveerd voor de voortzetting van deze lopende, min of meer ‘gewone’ humanitaire operatie in Irak. Naar schatting profiteren meer dan 7 miljoen Irakezen van door ECHO verstrekte hulp."@nl2
lpv:unclassifiedMetadata	"Commission"10,3
lpv:unclassifiedMetadata	"sine qua non"10,11,3,9
lpv:unclassifiedMetadata	"ΕΝ"8
lpv:unclassifiedMetadata	"Nielson,"8,10,3
lpv:unclassifiedMetadata	"Nielson,"8,10,3
lpv:translated text	". – Mr President, at this crucial time in the effort to achieve the disarmament of Saddam Hussein’s regime in Iraq, and when the risk seems to be increasing that he has still not fully understood the need to disarm, I welcome this opportunity to share with you our views of the situation and the role which Europe should play. Eventual military action against Iraq would further worsen the living conditions of the Iraqi people, and in particular of those of the most vulnerable civilian population groups. A military attack might have humanitarian fall-outs in the whole region, with movements of refugees and also quite possibly negative consequences on the Israeli-Palestinian conflict. The Commission is going through studies and analyses right now, looking at contingency measures in case of a conflict. ECHO is maintaining very regular and close contacts with all key humanitarian partners and notably with the UN agencies: OCHA, UNICEF, UNHCR, WHO, WFP, the Red Cross – both the ICRC and the IFRC – and NGOs in the region, and it is also important to maintain close contact with UNHRA. ECHO has recently sent two missions to Iraq and neighbouring countries in order to assess the current humanitarian situation and security measures for staff, and to monitor the preparations by different humanitarian agencies in the event of a conflict in Iraq. This is in order to be able to react quickly to any change in the humanitarian situation. These missions also looked into the security measures envisaged for relief workers and humanitarian operations - evacuation plans and other such difficult issues. A strict separation must be maintained between military action and humanitarian assistance to make sure that delivery of aid is possible. Humanitarian assistance has its own rationale and objectives. It is based on the needs of the civilian populations and allocated solely in proportion to these needs. Neutrality and impartiality are crucial for having access to populations and a condition for the security of relief workers. Delivery of humanitarian assistance by or assisted by armed forces is not desirable. It should in any case be closely coordinated and decided by the humanitarian organisations which have the necessary mandate, know-how and experience. These are the guiding principles for our assessments and for our possible action in the area of humanitarian aid if a conflict breaks out. What is crystal clear is that Iraq needs to cooperate more willingly and intensively both in form and in substance with the inspectors, if war is to be avoided. Some encouraging signs of cooperation emerged recently, as a result of Mr Blix's and Mr El Baradei's mission to Baghdad last weekend. We will have more indications on the extent of Iraq’s cooperation next Friday when the chief inspectors report to the Security Council. We are about to face another crucial point as regards whether Saddam is ready to disarm or not. Beyond any possible speculation, it is easy to imagine that we will still be in a somewhat unclear situation open to different interpretations. In any case we have to stick to the inspectors' assessment, bearing in mind that war must remain the very last resort. The preservation of the UN Security Council's role, and of the primacy of international law, must remain our basis if we want to maintain a credible system able to guarantee peace and security. The recent resolution voted by the European Parliament expressing its full support for a multilateral approach gave a clear message in this direction. As confirmed by recent events, we all know that the Member States have quite diverging views on this issue, and that achieving a common position on this issue is a huge challenge for the European Union. The EU in fact looks weaker and more divided than ever. These differences are not the product of some minor institutional inadequacies in the architecture of the European Union. We already have a High Representative entrusted with the responsibility of speaking on behalf of the European Union. The differences are honest and real, and therefore demonstrate that a more fundamental change is necessary if Europe is to achieve a true Common Foreign and Security Policy. This is a moment of truth. Anything short of qualified majority voting will not be a solution. This lesson should be kept in mind in the present institutional and constitutional debate. In any case the need now for internal clarification is strong, and in this regard we welcome the Presidency initiative calling for an extraordinary summit next Monday, in an attempt to get Europe to speak with one voice, defining the European position in view of the most recent events. It is not up to the European Commission to speculate on hypothetical possibilities or the future course of action. Many scenarios are still possible – including the likelihood of a military attack. Yet our major responsibility at this point is to give absolute support to the Security Council. Needless to say, in parallel, each of us needs to work on what to do in case things do not go as we wish. Let me now turn to the humanitarian aspects of the crisis. The humanitarian situation in Iraq is already precarious after 20 years of degradation deriving from a long war with Iran, followed by the Gulf War and 10 years of international sanctions. The European Commission, through ECHO, is the largest external donor to Iraq outside the 'Oil for Food Programme' (which is funded with Iraqi money). Over the last ten years ECHO has provided EUR 156 million worth of humanitarian aid to the population in Iraq. In June 2002 ECHO approved a global humanitarian plan of EUR 13 million which focuses on the health and water and sanitation sectors in order to complement the 'oil for food' programme. The operations from this funding will run until summer 2003. For 2003, ECHO has earmarked EUR 15 million to continue this established – more or less 'normal' – humanitarian operation in Iraq. It is estimated that over 7 million Iraqi people benefit from ECHO’s assistance."@lv10
lpv:translated text	"Herr Präsident, in dieser wichtigen Phase der Bemühungen um eine Entwaffnung des Regimes von Saddam Hussein im Irak, in der es zunehmend den Anschein hat, als habe der irakische Staatschef die Notwendigkeit einer Abrüstung noch immer nicht in ihrer vollen Tragweite begriffen, begrüße ich diese Gelegenheit, mit Ihnen über unsere Einschätzung der Lage und über die Rolle zu sprechen, die Europa spielen sollte. Durch einen möglichen Militärschlag gegen den Irak würden sich die Lebensbedingungen der irakischen Bevölkerung weiter verschlechtern, insbesondere der am stärksten gefährdeten Gruppen der Zivilbevölkerung. Ein militärischer Angriff könnte humanitäre Auswirkungen auf die gesamte Region nach sich ziehen, zum einen durch Flüchtlingsströme und zum anderen durch sehr wahrscheinliche negativen Konsequenzen für den israelisch-palästinensischen Konflikt. Die Kommission prüft derzeit Studien und Analysen, um Maßnahmen für den Fall eines Konflikts treffen zu können. ECHO unterhält sehr regelmäßige und enge Kontakte zu allen wichtigen humanitären Partnern und insbesondere zu den UN-Spezialorganisationen: OCHA, UNICEF, UNHCR, WHO, WEP, zum Roten Kreuz – sowohl zum IKRK als auch zur internationalen Föderation der Rotkreuz- und Rothalbmondgesellschaften – und zu den NRO in der Region. Außerdem ist es wichtig, den engen Kontakt zum UNHRA aufrecht zu erhalten. Von ECHO wurden kürzlich zwei Delegationen in den Irak und die Nachbarländer entsandt, um die derzeitige humanitäre Situation und die Sicherheitsmaßnahmen für die Mitarbeiter zu überprüfen und die Vorbereitungen der verschiedenen humanitären Einrichtungen für den Fall eines Konflikts im Irak zu überwachen. Dies ist nötig, um schnell auf eine mögliche Änderung der humanitären Lage reagieren zu können. Von diesen Delegationen wurden außerdem die vorgesehenen Sicherheitsmaßnahmen für die Helfer und die humanitären Maßnahmen untersucht, wie zum Beispiel Evakuierungspläne und andere ähnlich schwierige Fragen. Eine strikte Trennung zwischen militärischen Aktionen und humanitären Maßnahmen muss gewahrt werden, um sicherzustellen, dass Hilfeleistungen möglich sind. Die humanitäre Hilfe hat ihre eigenen Beweggründe und Ziele. Sie beruht auf den Bedürfnissen der Zivilbevölkerung und wird ausschließlich im Verhältnis zu diesen Bedürfnissen vergeben. Neutralität und Unparteilichkeit sind entscheidend für den Zugang zur Bevölkerung und eine unerlässliche Voraussetzung für die Sicherheit der Helfer. Die Bereitstellung humanitärer Hilfe durch oder unterstützt durch die Armee ist nicht wünschenswert. Sie sollte in jedem Fall in enger Absprache mit den humanitären Organisationen koordiniert und festgelegt werden, die das erforderliche Mandat, das Know-how und die notwendige Erfahrung besitzen. Dies sind die Leitprinzipien für unsere Bewertungen und für unsere möglichen Maßnahmen im Bereich der humanitären Hilfe im Falle eines Konflikts. Absolut klar ist, dass der Irak formal und inhaltlich bereitwilliger und intensiver mit den Inspektoren zusammenarbeiten muss, wenn ein Krieg abgewendet werden soll. Nach dem Besuch von Herrn Blix und Herrn El Baradei in Bagdad am vergangenen Wochenende hat es einige ermutigende Zeichen für eine bessere Kooperation gegeben. Nächsten Freitag wird der Chefinspektor dem Sicherheitsrat seinen Bericht vorlegen, und dann werden wir uns ein klareres Bild über den Umfang der Kooperation von irakischer Seite machen können. Wir werden schon bald weitere entscheidende Hinweise darauf erhalten, ob Saddam zur Abrüstung bereit ist oder nicht. Ohne den Ergebnissen vorgreifen zu wollen, ist es gut vorstellbar, dass die Situation weiterhin unklar sein wird und unterschiedlich interpretiert werden kann. Für uns muss in jedem Fall die Bewertung der Inspektoren maßgeblich sein, und wir müssen bedenken, dass ein Krieg nur das allerletzte Mittel sein kann. Die zentrale Rolle des UN-Sicherheitsrats und der Vorrang des Völkerrechts müssen weiterhin unsere Basis sein, wenn wir ein glaubwürdiges System aufrechterhalten wollen, das Sicherheit und Frieden gewährleisten kann. Das Europäische Parlament hat in seinem kürzlich verabschiedeten Entschließungsantrag, in dem es seine volle Unterstützung für einen multilateralen Ansatz zum Ausdruck brachte, eine klare Botschaft in dieser Richtung vermittelt. Durch die jüngsten Ereignisse wurde die uns allen bekannte Tatsache bestätigt, dass die Mitgliedstaaten ganz unterschiedliche Auffassungen zu diesem Thema vertreten und dass es eine äußerst schwierige Aufgabe für die Europäische Union ist, eine gemeinsame Position in dieser Frage zu erreichen. Die EU wirkt derzeit so schwach und gespalten wie nie zuvor. Diese Unterschiede sind nicht auf einige unbedeutende institutionelle Unzulänglichkeiten in der Struktur der Europäischen Union zurückzuführen. Wir haben bereits einem Hohen Vertreter den Auftrag erteilt, im Namen der Europäischen Union zu sprechen. Die Differenzen sind real und zeigen, dass ein noch grundlegenderer Wandel erfolgen muss, wenn Europa eine wirklich Gemeinsame Außen- und Sicherheitspolitik erreichen will. Dies ist ein entscheidender Moment. Alles, was keine qualifizierte Mehrheit findet, wird keine Lösung sein. Dies sollten wir bei der derzeitigen institutionellen und konstitutionellen Debatte berücksichtigen. Es bedarf nun dringend einer internen Klärung, und in diesem Zusammenhang begrüßen wir die Initiative der Ratspräsidentschaft, für nächsten Montag einen Sondergipfel einzuberufen, mit dem erreicht werden soll, dass Europa mit einer Stimme spricht und die europäische Position im Hinblick auf die jüngsten Ereignisse festgelegt wird. Es ist nicht Sache der Europäischen Kommission, über hypothetische Möglichkeiten oder die zukünftige Vorgehensweise zu spekulieren. Noch immer sind zahlreiche Szenarien vorstellbar, auch die Möglichkeit eines Militärschlags. Dennoch besteht unsere wichtigste Aufgabe im Moment darin, den Sicherheitsrat uneingeschränkt zu unterstützen. Selbstverständlich muss sich parallel dazu jeder von uns Gedanken darüber machen, was zu tun ist, wenn sich die Dinge nicht so entwickeln, wie wir es hoffen. Ich möchte nun auf die humanitären Aspekte der Krise eingehen. Die humanitäre Lage im Irak ist schon heute Besorgnis erregend, nachdem sich die Lebensbedingungen in den letzten 20 Jahren bedingt durch den langen Krieg mit dem Iran, den späteren Golfkrieg und die zehnjährigen internationalen Sanktionen immer weiter verschlechtert haben. Außerhalb des Programms „Öl für Nahrungsmittel“ (das mit irakischen Geldern finanziert wird), ist die Europäische Kommission über ECHO der größte ausländische Geber für den Irak. In den letzten zehn Jahren wurde über ECHO humanitäre Hilfe im Wert von 156 Millionen EUR für die irakische Bevölkerung geleistet. Im Juni 2002 wurde von ECHO ein umfassender humanitärer Plan mit einem Finanzvolumen von 13 Millionen EUR gebilligt, in dessen Mittelpunkt der Gesundheitssektor sowie die Wasserversorgung und Abwasserentsorgung als Ergänzung des Programms „Öl für Nahrungsmittel“ stehen. Die mit diesen Mitteln finanzierten Maßnahmen werden bis Sommer 2003 laufen. Für 2003 hat ECHO 15 Millionen EUR vorgesehen, um diese bereits laufende und mehr oder weniger „normale“ humanitäre Maßnahme im Irak fortzusetzen. Schätzungen zufolge werden über 7 Millionen Menschen im Irak durch ECHO unterstützt."@de7
lpv:unclassifiedMetadata	"sine qua non"10,11,3,9
lpv:spoken text	". – Mr President, at this crucial time in the effort to achieve the disarmament of Saddam Hussein’s regime in Iraq, and when the risk seems to be increasing that he has still not fully understood the need to disarm, I welcome this opportunity to share with you our views of the situation and the role which Europe should play. Eventual military action against Iraq would further worsen the living conditions of the Iraqi people, and in particular of those of the most vulnerable civilian population groups. A military attack might have humanitarian fall-outs in the whole region, with movements of refugees and also quite possibly negative consequences on the Israeli-Palestinian conflict. The Commission is going through studies and analyses right now, looking at contingency measures in case of a conflict. ECHO is maintaining very regular and close contacts with all key humanitarian partners and notably with the UN agencies: OCHA, UNICEF, UNHCR, WHO, WFP, the Red Cross – both the ICRC and the IFRC – and NGOs in the region, and it is also important to maintain close contact with UNHRA. ECHO has recently sent two missions to Iraq and neighbouring countries in order to assess the current humanitarian situation and security measures for staff, and to monitor the preparations by different humanitarian agencies in the event of a conflict in Iraq. This is in order to be able to react quickly to any change in the humanitarian situation. These missions also looked into the security measures envisaged for relief workers and humanitarian operations - evacuation plans and other such difficult issues. A strict separation must be maintained between military action and humanitarian assistance to make sure that delivery of aid is possible. Humanitarian assistance has its own rationale and objectives. It is based on the needs of the civilian populations and allocated solely in proportion to these needs. Neutrality and impartiality are crucial for having access to populations and a condition for the security of relief workers. Delivery of humanitarian assistance by or assisted by armed forces is not desirable. It should in any case be closely coordinated and decided by the humanitarian organisations which have the necessary mandate, know-how and experience. These are the guiding principles for our assessments and for our possible action in the area of humanitarian aid if a conflict breaks out. What is crystal clear is that Iraq needs to cooperate more willingly and intensively both in form and in substance with the inspectors, if war is to be avoided. Some encouraging signs of cooperation emerged recently, as a result of Mr Blix's and Mr El Baradei's mission to Baghdad last weekend. We will have more indications on the extent of Iraq’s cooperation next Friday when the chief inspectors report to the Security Council. We are about to face another crucial point as regards whether Saddam is ready to disarm or not. Beyond any possible speculation, it is easy to imagine that we will still be in a somewhat unclear situation open to different interpretations. In any case we have to stick to the inspectors' assessment, bearing in mind that war must remain the very last resort. The preservation of the UN Security Council's role, and of the primacy of international law, must remain our basis if we want to maintain a credible system able to guarantee peace and security. The recent resolution voted by the European Parliament expressing its full support for a multilateral approach gave a clear message in this direction. As confirmed by recent events, we all know that the Member States have quite diverging views on this issue, and that achieving a common position on this issue is a huge challenge for the European Union. The EU in fact looks weaker and more divided than ever. These differences are not the product of some minor institutional inadequacies in the architecture of the European Union. We already have a High Representative entrusted with the responsibility of speaking on behalf of the European Union. The differences are honest and real, and therefore demonstrate that a more fundamental change is necessary if Europe is to achieve a true Common Foreign and Security Policy. This is a moment of truth. Anything short of qualified majority voting will not be a solution. This lesson should be kept in mind in the present institutional and constitutional debate. In any case the need now for internal clarification is strong, and in this regard we welcome the Presidency initiative calling for an extraordinary summit next Monday, in an attempt to get Europe to speak with one voice, defining the European position in view of the most recent events. It is not up to the European Commission to speculate on hypothetical possibilities or the future course of action. Many scenarios are still possible – including the likelihood of a military attack. Yet our major responsibility at this point is to give absolute support to the Security Council. Needless to say, in parallel, each of us needs to work on what to do in case things do not go as we wish. Let me now turn to the humanitarian aspects of the crisis. The humanitarian situation in Iraq is already precarious after 20 years of degradation deriving from a long war with Iran, followed by the Gulf War and 10 years of international sanctions. The European Commission, through ECHO, is the largest external donor to Iraq outside the 'Oil for Food Programme' (which is funded with Iraqi money). Over the last ten years ECHO has provided EUR 156 million worth of humanitarian aid to the population in Iraq. In June 2002 ECHO approved a global humanitarian plan of EUR 13 million which focuses on the health and water and sanitation sectors in order to complement the 'oil for food' programme. The operations from this funding will run until summer 2003. For 2003, ECHO has earmarked EUR 15 million to continue this established – more or less 'normal' – humanitarian operation in Iraq. It is estimated that over 7 million Iraqi people benefit from ECHO’s assistance."@en3
lpv:unclassifiedMetadata	"Commission"10,3
lpv:unclassifiedMetadata	"Nielson,"8,10,3
lpv:unclassifiedMetadata	"sine qua non"10,11,3,9
lpv:translated text	". Señor Presidente, en este momento tan crucial en nuestro esfuerzo por lograr el desarme del régimen de Sadam Husein en Iraq, y cuando parece aumentar el riesgo de que todavía no haya comprendido totalmente la necesidad de tal desarme, acojo con satisfacción esta oportunidad de compartir con Sus Señorías nuestro parecer acerca de la situación y el papel que Europa debería desempeñar. Una posible acción militar contra Iraq vendría a empeorar aún más las condiciones de vida del pueblo iraquí, sobre todo las de los grupos más vulnerables de la población civil. Un ataque militar podría ocasionar desgracias humanitarias en toda la región, causar movimientos migratorios de refugiados y acarrear muy probablemente consecuencias negativas para el conflicto entre israelíes y palestinos. La Comisión está revisando en este instante estudios y análisis y evaluando medidas de contingencia en caso de conflicto. ECHO mantiene contactos muy frecuentes y estrechos con todos los socios humanitarios clave y, sobre todo, con los organismos de las Naciones Unidas: OCAH, UNICEF, ACNUR, OMS, PMA, la Cruz Roja –tanto la CICR como la FICR– y las ONG presentes en la región, y también es importante mantener el contacto directo con la UNHRA. ECHO ha enviado hace poco dos misiones a Iraq y los países vecinos a fin de evaluar la situación humanitaria presente y las medidas de seguridad para el personal, así como para controlar los preparativos por cuenta de las distintas agencias humanitarias en caso de conflicto en Iraq. Todo ello para estar en condiciones de responder con prontitud ante cualquier cambio de la situación humanitaria. Estas misiones también inspeccionaron las medidas de seguridad previstas para el personal de ayuda y los centros de acogida: planes de evacuación y otras cuestiones complejas de este tipo. Hemos de mantener una separación estricta entre acción militar y asistencia humanitaria a fin de garantizar la posibilidad de prestar ayuda. La ayuda humanitaria tiene su propio planteamiento y objetivos. Se basa en las necesidades de la población civil y se presta únicamente en proporción directa a dichas necesidades. La neutralidad y la imparcialidad resultan esenciales para poder acceder a la población y constituyen una condición imprescindible para la seguridad del personal. No es deseable que la ayuda humanitaria corra a cargo de las fuerzas armadas o se preste con ayuda de éstas. En todo caso, debe estar coordinada y dirigida muy de cerca por las organizaciones humanitarias, que tienen la misión, los conocimientos y la experiencia necesarios. Estos son los principios rectores de nuestras evaluaciones y nuestra posible acción en el ámbito de la ayuda humanitaria para el caso de que estalle un conflicto. Lo que está meridianamente claro es que el Iraq tiene que cooperar con mayor voluntad e intensidad, tanto en la forma como en el fondo, con los inspectores, si lo que se pretende es evitar la guerra. A raíz de la misión del Sr. Blix y del Sr. El Baradei a Bagdad durante el último fin de semana parecen haberse producido algunos signos de cooperación alentadores. El próximo viernes dispondremos de otros indicadores adicionales acerca del grado de cooperación por parte de Iraq, cuando los inspectores jefes informen al Consejo de Seguridad. Estamos a punto de llegar a otro momento crucial en lo que se refiere a la voluntad de Sadam de proceder al desarme o no. Al margen de cualquier posible elucubración, cabe imaginar que seguiremos en una situación más bien poco clara, sujeta a diferentes interpretaciones. En cualquier caso, debemos ceñirnos al juicio de los inspectores, teniendo presente que la guerra ha de seguir siendo el último recurso. El respeto de la función del Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas, así como la primacía del derecho internacional, han de seguir siendo nuestra base si deseamos preservar un sistema creíble capaz de garantizar la paz y la seguridad. La reciente resolución aprobada por el Parlamento Europeo, expresando su apoyo decidido a un planteamiento multilateral, constituye un mensaje rotundo en este sentido. Tal como han venido a confirmar los hechos recientes, todos sabemos que los Estados miembros tienen opiniones bastante divergentes al respecto, y que la consecución de una posición común sobre este tema representa un reto enorme para la Unión Europea. De hecho, la UE ofrece una imagen más débil y dividida que nunca. Estas diferencias no son fruto de pequeñas deficiencias institucionales en la arquitectura de la Unión Europea. Ya tenemos un Alto Representante investido de la responsabilidad de hablar en nombre de la Unión Europea. Las diferencias son francas y reales y, por tanto, demuestran que necesitamos un cambio más profundo para que Europa llegue a tener una auténtica Política Exterior y de Seguridad Común. Éste es un momento de la verdad. Cualquier planteamiento que suponga menos que el voto por mayoría cualificada no resolverá nada. Esta lección debemos tenerla muy presente durante el actual debate institucional y constitucional. En cualquier caso, la necesidad de una clarificación interna resulta ahora apremiante, y en este sentido acogemos con beneplácito la iniciativa de la Presidencia de convocar una cumbre extraordinaria para el próximo lunes, en un intento de unificar la voz de Europa fijando la postura europea ante los sucesos más recientes. No incumbe a la Comisión Europea especular acerca de posibilidades hipotéticas o de la acción futura. Se pueden dar todavía muchos supuestos, incluida la probabilidad de un ataque militar. Pero llegados a este punto, nuestra principal responsabilidad consiste en apoyar plenamente al Consejo de Seguridad. Al mismo tiempo, huelga decir que cada uno de nosotros tiene que pensar en lo que haya que hacer en caso de que las cosas no discurran como deseamos. Permítanme abordar ahora los aspectos humanitarios de la crisis. La situación humanitaria en Iraq ya es precaria de por sí al cabo de 20 años de deterioro derivado de una prolongada guerra contra Irán, seguida de la Guerra del Golfo y de 10 años de sanciones internacionales. La Comisión Europea, a través del Programa ECHO, es el principal donante externo a Iraq, aparte del Programa «Petróleo por alimentos» (que se financia con dinero iraquí). A lo largo de los últimos diez años, el Programa ECHO ha prestado ayuda humanitaria por importe de 156 millones de euros a la población en Iraq. En junio de 2002, ECHO aprobó un plan humanitario global de 13 millones de euros centrado en el sector de la salud y del agua y la higiene pública, a fin de complementar el Programa «Petróleo por alimentos». Las operaciones con cargo a estos fondos se prolongarán hasta el verano de 2003. Para 2003, ECHO ha destinado 15 millones de euros para continuar con esta operación humanitaria consolidada, más o menos «normal», en Iraq. Se calcula que más de 7 millones de ciudadanos iraquíes se benefician de la ayuda de ECHO."@es12
lpv:translated text	"Senhor Presidente, nesta fase crucial dos esforços para conseguir o desarmamento do regime de Saddam Hussein no Iraque, e quando parece aumentar o risco de que este não tenha ainda compreendido inteiramente a necessidade de desarmar, regozijo-me com esta oportunidade de, com os senhores deputados, partilharmos os nossos pontos de vista sobre a situação e sobre o papel que a Europa deve desempenhar. Uma acção militar contra o Iraque viria piorar ainda mais as condições de vida do povo iraquiano e, em particular, as dos grupos civis mais vulneráveis da população. Um ataque militar poderia acarretar crises humanitárias em toda a região, com movimentações de refugiados e, também, possivelmente, consequências negativas para o conflito israelo-palestiniano. A Comissão está nesta altura a desenvolver estudos e análises tendo em vista medidas de emergência na eventualidade de um conflito. O ECHO mantém contactos muito regulares e estreitos com todos os principais parceiros humanitários, nomeadamente com Agências das Nações Unidas: OCHA, (Serviço de Coordenação dos Assuntos Humanitários das Nações Unidas), UNICEF, ACNUR, OMS, PAM, Cruz Vermelha – tanto o CICV como o FICV – e ONG na região, sendo igualmente importante manter um contacto estreito com o ACNUR. O ECHO enviou, recentemente, duas missões ao Iraque e a países vizinhos com vista a avaliar a situação humanitária no Iraque e as medidas de segurança para os funcionários, bem como para coordenar a preparação de diversas agências humanitárias na eventualidade de um conflito no Iraque, de modo a reagir com prontidão a qualquer mudança da situação humanitária. Estas missões debruçaram-se, também, sobre as medidas de segurança previstas para os trabalhadores humanitários e as operações humanitárias – planos de evacuação e diversas outras questões difíceis. Deverá ser mantida uma separação rigorosa entre a acção militar e a assistência humanitária para garantir a possibilidade do fornecimento de ajuda. A assistência humanitária tem os seus próprios motivos e objectivos. Baseia-se nas necessidades das populações civis e é atribuída unicamente à proporção dessas necessidades. A neutralidade e a imparcialidade são cruciais para aceder às populações e constituem uma condição da segurança dos trabalhadores humanitários. Não é desejável uma assistência humanitária fornecida ou assistida por forças armadas. Deveria, em qualquer caso, ser estritamente coordenada e decidida por organizações humanitárias, que têm o mandato, o saber-fazer e a experiência necessários. São estes os princípios orientadores das nossas avaliações e da nossa possível acção em matéria de ajuda humanitária na eventualidade da deflagração de um conflito. Algo que é absolutamente claro é a necessidade de o Iraque estar mais disposto a cooperar e de haver uma cooperação mais intensa, quer na forma quer na substância, com os inspectores, se se quiser evitar a guerra. Foram recolhidos, recentemente, alguns sinais de cooperação encorajadores, na sequência da missão dos Senhores Hans Blix e El Baradei a Bagadade no fim-de-semana passado. Disporemos de mais indicações sobre a extensão da cooperação do Iraque na próxima sexta-feira, quando os inspectores-chefes apresentarem relatório ao Conselho de Segurança. Estamos prestes a enfrentar mais uma questão crucial no que toca à disposição ou não de Saddam para desarmar. Para lá de qualquer especulação possível, é fácil imaginar que iremos ainda permanecer numa situação de algum modo pouco clara e aberta a interpretações diferentes. Seja como for, devemos ater-nos às avaliações dos inspectores, tendo presente que a guerra deve manter-se como o último dos recursos. A preservação do papel do Conselho de Segurança das Nações Unidas e do primado do direito internacional deve continuar a ser a nossa base, se pretendermos manter um sistema credível capaz de garantir a paz e a segurança. A recente resolução aprovada pelo Parlamento Europeu na qual este expressa o seu total apoio a uma abordagem multilateral transmitiu uma mensagem clara nesse sentido. Tal como confirmam acontecimentos recentes, todos sabemos que os Estados-Membros têm posições muito divergentes sobre esta questão e que alcançar uma posição comum sobre a mesma constitui um imenso desafio para a União Europeia. A União Europeia parece, efectivamente, mais enfraquecida e dividida do que nunca. Estas diferenças não resultam de desajustes institucionais pouco importantes na arquitectura da União Europeia. Dispomos já de um Alto Representante investido da responsabilidade de falar em nome da União Europeia. As diferenças existentes são sinceras e reais, demonstrando, assim, a necessidade de uma mudança mais fundamental, caso a Europa queira realizar uma verdadeira Política Externa e de Segurança Comum. Este é o momento da verdade. Tudo o que não seja votação por maioria qualificada não é solução. Esta lição deveria estar presente no actual debate institucional e constitucional. Seja como for, há actualmente uma grande necessidade de clarificação interna e, a este propósito, saudamos a iniciativa da Presidência de convocar uma Cimeira extraordinária a realizar na próxima segunda-feira, como tentativa de a Europa falar a uma só voz, definindo a posição europeia à luz dos acontecimentos mais recentes. Não cabe à Comissão Europeia especular sobre possibilidades hipotéticas ou sobre o rumo futuro dos acontecimentos. Muitos cenários são ainda possíveis – incluindo a probabilidade de um ataque militar. No entanto, a nossa principal responsabilidade neste aspecto é dar o nosso apoio absoluto ao Conselho de Segurança das Nações Unidas. Paralelamente, nem é preciso dizer que cada um de nós tem de trabalhar sobre o que haverá a fazer na eventualidade de as coisas não correram como se deseja. Permitam-me agora que me refira aos aspectos humanitários da crise. A situação humanitária no Iraque já é precária depois de vinte anos de degradação resultantes de uma longa guerra com o Irão, a que se seguiram a guerra do Golfo e dez anos de sanções internacionais. A Comissão Europeia, através do ECHO, é o maior dador externo ao Iraque fora do programa “Petróleo por Alimentos” (que é financiado com dinheiro iraquiano). Ao longo dos últimos dez anos, o ECHO disponibilizou à população do Iraque ajuda humanitária no valor de 156 milhões de euros. Em Junho de 2002, o ECHO aprovou um plano global de ajuda humanitária de 13 milhões de euros que se centra nos sectores da saúde, da água e da sanidade, por forma a complementar o programa “Petróleo por Alimentos”. As operações deste financiamento decorrerão até ao Verão de 2003. Para 2003, o programa ECHO destinou 15 milhões de euros para dar continuidade a esta operação humanitária estabelecida – mais ou menos “normal” - no Iraque. Calcula-se que mais de 7 milhões de iraquianos beneficiem da ajuda do ECHO."@pt11
lpv:unclassifiedMetadata	"partner"9
lpv:unclassifiedMetadata	"sine qua non"10,11,3,9
lpv:translated text	"Signor Presidente, in questo momento cruciale in cui si cerca di ottenere il disarmo del regime di Saddam Hussein in Iraq, e in cui sembra aumentare il rischio che il Presidente iracheno non abbia ancora preso del tutto atto della necessità del disarmo, accolgo favorevolmente questa opportunità di condividere con voi la nostra posizione sulla situazione e sul ruolo che l’Europa dovrebbe avere. Un’azione militare definitiva contro l’Iraq peggiorerà ulteriormente le condizioni di vita della popolazione irachena, in particolare delle categorie più vulnerabili della popolazione civile. Un attacco militare potrebbe avere ricadute umanitarie su tutta la regione con spostamenti di rifugiati e anche molto probabili conseguenze negative sul conflitto israelo-palestinese. La Commissione attualmente sta svolgendo studi e analisi volti a esaminare eventuali misure da adottare in caso di conflitto. ECHO intrattiene contatti molto regolari e stretti con tutti i principali umanitari e in particolare con le agenzie ONU (OCHA, UNICEF, UNHCR, WHO, WFP), con la Croce rossa – sia l’ICRC che l’IFRC – e con le ONG presenti nella regione ed è inoltre importante mantenere uno stretto contatto con l’UNHRA. ECHO ha recentemente inviato due missioni in Iraq e nei paesi vicini al fine di valutare l’attuale situazione umanitaria e le misure di sicurezza per il personale e seguire i preparativi delle diverse agenzie umanitarie in caso di conflitto in Iraq. Tale iniziativa è volta a rendere possibile una rapida risposta ai cambiamenti che potranno verificarsi nella situazione umanitaria. Dette missioni hanno inoltre preso in considerazione le misure di sicurezza previste per i soccorritori e per le operazioni umanitarie – piani di evacuazione e altre difficili questioni di questo tipo. Occorre mantenere una rigida separazione tra azione militare e assistenza umanitaria per assicurare che sia possibile consegnare gli aiuti. L’assistenza umanitaria è dotata di una logica e di obiettivi propri. Si basa sulle necessità della popolazione civile e assegna le risorse esclusivamente in funzione a dette necessità. Neutralità e imparzialità sono cruciali per poter raggiungere la popolazione e sono una condizione per la sicurezza degli operatori umanitari. Non è auspicabile che la distribuzione degli aiuti umanitari venga effettuata dalle forze armate o con la loro assistenza. Tale fase dovrebbe comunque essere strettamente coordinata e decisa dalle organizzazioni umanitarie dotate del mandato, delle conoscenze e dell’esperienza necessarie. Questi sono i principi guida per le nostre valutazioni e per la nostra eventuale azione nell’ambito dell’aiuto umanitario in caso di conflitto. E’ chiaro come il sole che l’Iraq, per evitare la guerra, deve collaborare con gli ispettori con più volontà e impegno sia nel merito che nella sostanza. Recentemente sono emersi alcuni incoraggianti segni di collaborazione, a seguito della missione di Blix e di El-Baradei a Baghdad la settimana scorsa. Avremo maggiori indicazioni sull’ampiezza della collaborazione dell’Iraq venerdì prossimo, quando i capi ispettori presenteranno una relazione al Consiglio di sicurezza. Stiamo per affrontare un’altra tappa cruciale per appurare se Saddam Hussein sia disposto a disarmare o meno. Al di là di ogni possibile congettura, è facile presupporre che ci troveremo ancora in una situazione alquanto equivoca che si presterà a diverse interpretazioni. Comunque sia, dobbiamo attenerci alla valutazione degli ispettori tenendo presente che la guerra deve rimanere l’estrema . La preservazione del ruolo del Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite e la supremazia del diritto internazionale devono rimanere un punto fondamentale per noi se vogliamo mantenere un sistema credibile in grado di garantire pace e sicurezza. La recente risoluzione votata dal Parlamento europeo, in cui si esprimeva pieno sostegno ad un approccio multilaterale, ha lanciato un chiaro messaggio in tal senso. Come hanno confermato gli ultimi eventi, sappiamo tutti che gli Stati membri hanno pareri notevolmente divergenti in proposito e che il raggiungimento di una posizione comune in materia costituisce un’immensa sfida per l’Unione europea. L’Unione europea in realtà sembra più debole e divisa che mai. Queste differenze non sono il prodotto di determinate inadeguatezze marginali dell’architettura dell’Unione europea. E’ già stato nominato un Alto rappresentante cui è stata affidata la responsabilità di parlare a nome dell’Unione europea. Le differenze sono effettive e reali e pertanto dimostrano che in Europa è necessario un più radicale cambiamento per trovare una vera e propria politica estera e di sicurezza comune. E’ il momento della verità. Nessuna restrizione della votazione a maggioranza qualificata sarà risolutiva. Dovremmo ricordare questa lezione nel presente dibattito istituzionale e costituzionale. Adesso è comunque forte l’esigenza di un chiarimento interno e in proposito accogliamo con favore l’iniziativa della Presidenza di convocare un vertice straordinario lunedì prossimo, quale tentativo di far parlare l’Europa a una sola voce e di definire la posizione europea alla luce degli ultimi eventi. Non spetta alla Commissione europea elaborare congetture sulle possibilità ipotetiche o sul corso che prenderanno gli eventi. Sono ancora possibili diversi scenari, tra cui l’eventualità di un attacco militare. Al momento la nostra maggiore responsabilità resta ancora quella di dare sostegno totale al Consiglio di sicurezza. Inutile dire che ciascuno di noi deve al contempo lavorare sul da farsi qualora la situazione prendesse una piega diversa da quella auspicata. Permettetemi ora di passare agli aspetti umanitari della crisi. La situazione umanitaria in Iraq è già precaria a seguito dei danni provocati da 20 lunghi anni di guerra con l’Iran, cui hanno fatto seguito la guerra del Golfo e dieci anni di sanzioni internazionali. La Commissione europea, mediante il programma ECHO, è il maggior donatore esterno dell’Iraq, se si esclude il programma “Petrolio in cambio di cibo”, che è finanziato con denaro iracheno. Negli ultimi dieci anni ECHO ha fornito aiuti umanitari alla popolazione irachena pari a 156 milioni di euro. Nel giugno 2002 ECHO ha approvato un piano umanitario globale di 13 milioni di euro che si è concentrato sui settori della sanità, dell’acqua e dell’igiene al fine di completare il programma “Petrolio in cambio di cibo”. Le operazioni previste da questo programma di finanziamento inizieranno entro l’estate 2003. Per il 2003 ECHO ha stanziato 15 milioni di euro per portare avanti in Iraq questa operazione umanitaria decisa in modo più o meno “normale”. Si stima che circa sette milioni di iracheni beneficeranno dell’assistenza erogata a titolo del programma ECHO."@it9
lpv:unclassifiedMetadata	"ratio"9
lpv:translated text	"Monsieur le Président, au beau milieu des efforts que nous fournissons pour désarmer le régime de Saddam Hussein en Irak, et au moment où le risque qu'il n'ait pas encore pleinement compris la nécessité d'un désarmement semble augmenter, je me réjouis de l'occasion qui m'est donnée de partager avec vous notre point de vue de la situation et du rôle que l'Europe devrait jouer. Une éventuelle action militaire contre l'Irak ne ferait qu'encore détériorer les conditions de vie de la population irakienne et, en particulier, celles des groupes de populations civiles les plus vulnérables. Une attaque militaire pourrait avoir des retombées humanitaires dans l'ensemble de la région, avec des déplacements de réfugiés et d'éventuelles conséquences négatives sur le conflit israélo-palestinien. La Commission réalise actuellement des études et des analyses et se penche sur des mesures d'urgence en cas de conflit. ECHO entretient des relations très régulières et étroites avec tous les principaux partenaires humanitaires et, notamment, avec les agences onusiennes : OCHA, UNICEF, HCR, OMS, PAM, la Croix-Rouge - tant le CICR que la FICR - et les ONG présentes dans la région. Il est également important d'entretenir des relations étroites avec l'UNHRA. ECHO a récemment envoyé deux missions en Irak et dans les pays voisins afin d'évaluer la situation humanitaire actuelle et les mesures de sécurité à prendre pour le personnel, et de surveiller les préparatifs des différentes agences humanitaires en prévision d'un conflit en Irak, dans le but de pouvoir réagir rapidement à tout changement de la situation humanitaire. Ces missions se sont également penchées sur les mesures de sécurité envisagées pour le personnel humanitaire et les opérations humanitaires - plans d'évacuation et autres questions épineuses du genre. Une séparation nette doit être maintenue entre l'action militaire et l'assistance humanitaire afin de permettre la fourniture d'aide. L'assistance humanitaire a ses propres raisons et objectifs. Elle se fonde sur les besoins des populations civiles et n'est fournie que proportionnellement à ces besoins. La neutralité et l'impartialité sont cruciales pour pouvoir accéder aux populations et constituent une condition sine qua non pour la sécurité du personnel humanitaire. Une aide humanitaire fournie ou soutenue par les forces armées n'est pas souhaitable. Elle devrait, dans tous les cas, être étroitement coordonnée et décidée par les organisations humanitaires qui ont le mandat, le savoir-faire et l'expérience nécessaires. Il s'agit des principes directeurs de nos évaluations et d'une éventuelle action dans le domaine de l'aide humanitaire en cas de conflit. Il est clair comme de l'eau de roche que l'Irak doit coopérer plus volontiers et plus intensivement tant en forme qu'en substance avec les inspecteurs, s'il veut éviter une guerre. Certains signes encourageants de coopération sont apparus récemment en conséquence de la mission de MM. Blix et El Baradei à Bagdad, le week-end dernier. Nous aurons plus d'indications sur l'étendue de la coopération de l'Irak vendredi prochain, lorsque les chefs des inspecteurs soumettront leur rapport au Conseil de sécurité. Nous sommes sur le point d'être confrontés à une autre question cruciale en ce qui concerne la volonté ou non de Saddam de désarmer. Au-delà de toute spéculation éventuelle, il est aisé d'imaginer que nous nous trouverons de nouveau dans une situation quelque peu confuse ouverte à différentes interprétations. Dans tous les cas, nous devons nous en tenir à l'évaluation des inspecteurs et garder à l'esprit que la guerre doit rester l'ultime recours. La préservation du rôle du Conseil de sécurité de l'ONU et de la primauté du droit international doit rester notre fondement si nous voulons maintenir un système crédible capable de garantir la paix et la sécurité. La résolution récente votée par le Parlement européen, dans laquelle il exprimait tout son soutien à une approche multilatérale, était un message clair dans ce sens. Comme l'ont confirmé les événements récents, nous savons tous que les États membres ont des avis assez divergents sur la question et que l'obtention d'une position commune en la matière est un défi majeur pour l'Union européenne. Cette dernière semble, en fait, plus faible et plus divisée que jamais. Ces divergences ne sont pas le fruit de quelques inadéquations institutionnelles mineures dans l'architecture de l'Union européenne. Nous avons déjà un haut représentant chargé de parler au nom de l'Union européenne. Les divergences sont sincères et réelles et montrent ainsi la nécessité d'un changement plus fondamental si l'on veut que l'Europe se dote d'une véritable politique étrangère et de sécurité commune. Il s'agit d'un moment de vérité. Seul un vote à la majorité qualifiée constituera une solution. Il faudrait garder cette leçon à l'esprit dans le cadre du débat institutionnel et constitutionnel actuel. Dans tous les cas, la nécessité d'un éclaircissement interne est désormais très forte et, à cet égard, nous faisons bon accueil à l'initiative de la présidence de convoquer un sommet extraordinaire lundi prochain, pour essayer de faire en sorte que l'Europe parle d'une seule voix et de définir une position européenne au vu des événements les plus récents. Ce n'est pas à la Commission européenne qu'il incombe de spéculer sur des possibilités hypothétiques ou un plan d'action futur. De nombreux scénarios sont encore possibles, y compris la probabilité d'une attaque militaire. La principale responsabilité qui nous incombe à ce stade est d'apporter un soutien absolu au Conseil de sécurité. Inutile de préciser que chacun d'entre nous doit réfléchir à ce qu'il y aurait lieu de faire au cas où les choses ne se dérouleraient pas comme nous le souhaitons. Permettez-moi à présent de revenir sur les aspects humanitaires de la crise. La situation humanitaire en Irak est déjà précaire après 20 ans de dégradation qui ont fait suite à une longue guerre contre l'Iran, à la guerre du Golfe et à 10 ans de sanctions internationales. Par le truchement d'ECHO, la Commission européenne est le principal donateur étranger de l'Irak - en dehors du programme "pétrole contre nourriture", financé par l'argent irakien. Au cours des dix dernières années, ECHO a fourni 156 millions d'euros d'aide humanitaire à la population irakienne. En juin 2002, ECHO a adopté un plan humanitaire global de 13 millions d'euros, axé sur les secteurs de la santé, de l'eau et de l'assainissement des eaux, et destiné à compléter le programme "pétrole contre nourriture". Les opérations rendues possibles grâce à ce financement prendront fin à partir de l'été 2003. Pour 2003, ECHO a affecté 15 millions d'euros supplémentaires pour poursuivre cette opération humanitaire - plus ou moins "normale" - en Irak. On estime que plus de 7 millions d'Irakiens bénéficient de l'aide fournie par ECHO."@fr6
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-02-12"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Situationen i Irak4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030212.5.3-154"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-02-12-Speech-3-1554
lpv:speaker	lp:Nielson4

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph