Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-02-12-Speech-3-053"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030212.3.3-053"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Meine Herren Präsidenten, liebe Kolleginnen und Kollegen! Es ist mir sehr wohl bewusst, in welcher Situation die griechische Ratspräsidentschaft den Frühjahrsgipfel vorbereiten muss. Es ist sicherlich der schwierigste Frühjahrsgipfel seit Lissabon, Herr Ratspräsident, angesichts der weltwirtschaftlichen Situation und angesichts dessen, dass wir am Vorabend eines Krieges stehen, den wir hoffentlich noch verhindern können. Es ist viel Verantwortung, die in dieser Lage auf Ihren Schultern ruht. Dennoch gibt es nur einen Fehler, den Sie wirklich begehen können, einen gravierenden Fehler. Dieser Fehler wäre, wenn Sie es an Mut fehlen ließen: an Mut, die von den vielen Bürokratien vorbereiteten Erklärungen einmal zur Seite zu schieben, an Mut, ein Stück Abstand von den blutleeren Statements zu gewinnen, die immer wieder den gleichen Ton tragen, und an Mut, in eine echte Diskussion über die wirkliche Lage der Menschen in der Europäischen Union miteinander einzutreten. Von früheren Ratspräsidenten wissen wir, dass es vielleicht das Schwierigste ist, diesen Mut zum Brechen von Ritualen aufzubringen. Das ist nicht einfach. Ich will zwei Aspekte nennen, warum ich glaube, dass es essentiell ist, dass Sie diesen Mut aufbringen.
Eine ungeschminkte Lagebeschreibung zeigt uns, dass die privaten und öffentlichen Investitionen in Europa darniederliegen. Hier müssen wir insbesondere darauf Bezug nehmen, dass die öffentlichen Investitionen gerade in den Volkswirtschaften einbrechen, die für einen großen Teil unserer wirtschaftlichen Entwicklung Verantwortung tragen. Es reicht nicht, an dieser Stelle ritualhaft auf den Stabilitäts- und Wachstumspakt Bezug zu nehmen. Wann endlich bekennen wir uns zur goldenen Regel und setzen mit frischem Wind Impulse für mehr Investitionen in Europa? Ich jedenfalls mag mir nicht mehr anhören, wie Kolleginnen und Kollegen auch in diesem Haus sich ritualhaft zu der Wichtigkeit von kleinen und mittleren Unternehmen bekennen, wenn sie nicht gleichzeitig auch den Zusammenhang mit der öffentlichen Investitionstätigkeit betonen! Es muss eine Antwort auf diese Frage gegeben werden, und zwar bald. Sie sind in der Lage dazu, Sie können das herbeiführen!
Es gibt einen zweiten Punkt, der mir von großer Wichtigkeit erscheint. Wir haben wunderschöne Papiere über das aktive Altern. Ich weiß um die demographische Situation, ich weiß, wie wichtig es ist, aktives Altern zu gestalten. Aber wenn Sie die Bürgerinnen und Bürger in Europa fragen, dann stehen Sie vor folgender Situation: Sie werden große Schwierigkeiten haben, einen Menschen, der 40 Jahre in einer Fabrik gearbeitet hat, vielleicht sogar in Schichtarbeit, davon zu überzeugen, länger in diesem Beruf tätig zu sein. Sie werden noch größere Schwierigkeiten haben, einen Unternehmer davon zu überzeugen, dass dieser Kollege noch länger arbeiten muss, aber Sie werden insbesondere dann Schwierigkeiten haben, wenn den Menschen draußen bewusst ist, dass diejenigen, die diese Papiere schreiben, oft daran arbeiten, sich mit 50 oder Anfang 50 mit einem goldenen Handschlag zu verabschieden. Wenn Sie wirklich etwas tun wollen, dann arbeiten Sie am Gesundheitsvorsorgeprogramm am Arbeitsplatz, dann arbeiten Sie daran, dass wir auch Altersteilzeit machen können, und dann stellen Sie sich vor allen Dingen folgende Frage: Warum sind immer noch nahezu 20 % unserer jungen Menschen ohne eine anständige Ausbildung auf dem Arbeitsmarkt? Und wir jagen sie – das ist die Zukunft Europas – in die Arbeitslosigkeit! Das ist ein dringendes Problem, von dem ich viel zu wenig in unseren Papieren lese."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Mine herrer formænd, kære kolleger, jeg er helt klar over den situation, det græske rådsformandskab befinder sig i, når det skal forberede dette forårstopmøde. Det er nok det vanskeligste forårstopmøde siden Lissabon, hr. rådsformand, set i lyset af den verdensøkonomiske situation og set i lyset af, at vi står tæt på en krig, som vi forhåbentlig endnu kan forhindre. Det er et stort ansvar, der i denne situation hviler på Deres skuldre. Alligevel er der kun én fejl, som De virkelig kan begå, en alvorlig fejl. Denne fejl ville være, hvis De manglede mod. Mod til at skubbe de mange erklæringer til side, som bureaukratierne har forberedt, mod til at tage afstand fra de blodfattige
som altid har samme klang, og mod til at gå ind i en ægte diskussion om den virkelige situation for menneskene i EU. Fra tidligere rådsformandskaber ved vi, at det vanskeligste måske er at finde dette mod til at bryde med ritualerne. Det er ikke let. Jeg vil nævne to aspekter, som er årsag til, at jeg mener, det er essentielt, at De finder dette mod.
En usminket situationsbeskrivelse viser os, at de private og offentlige investeringer i Europa ligger stille. Her må vi især henvise til, at de offentlige investeringer bryder sammen netop i de økonomier, som bærer ansvaret for en stor del af vores økonomiske udvikling. Her er det ikke nok at henvise rituelt til stabilitets- og vækstpagten. Hvornår vil vi bekende os til den gyldne regel og med en frisk vind sende impulser for flere investeringer i Europa? Jeg vil i hvert fald ikke længere høre på, hvordan kolleger også her i Parlamentet rituelt påberåber sig de små og mellemstore virksomheders vigtighed, hvis de ikke samtidig understreger sammenhængen med den offentlige investeringsaktivitet! Der skal gives et svar på dette spørgsmål, og det skal ske hurtigt. De er i stand til det, De kan udvirke det!
Der er et andet punkt, som jeg synes er meget vigtigt. Vi har meget smukke papirer om en aktiv alderdom. Jeg er klar over den demografiske situation, jeg ved, hvor vigtigt det er at skabe en aktiv alderdom. Men hvis De spørger borgerne i Europa, står De over for den situation, at De vil have meget svært ved at overbevise et menneske, som har arbejdet på fabrik i 40 år, måske endda på skiftehold, om, at han skal blive længere i dette erhverv. De vil få endnu sværere ved at overbevise en virksomhed om, at denne kollega skal arbejde endnu længere, men De vil især få vanskeligheder, når det går op for folk udenfor, at de politikere, som skriver disse papirer, ofte arbejder på at give sig selv et gyldent håndtryk, når de er 50 eller i begyndelsen af 50'erne. Hvis De virkelig vil gøre noget, så skal De arbejde på et sundhedsprogram på arbejdspladserne, så skal De arbejde for, at vi kan lave aldersdeltid, og De skal især spørge Dem selv, hvorfor næsten 20 % af vores unge mennesker stadig er uden anstændig uddannelse på arbejdsmarkedet. Og vi jager dem ud i arbejdsløshed - det er Europas fremtid! Det er et påtrængende problem, som jeg ser alt for lidt om i vores papirer."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, κύριε Πρόεδρε της Επιτροπής, γνωρίζω πολύ καλά υπό ποίες συνθήκες πρέπει η ελληνική Προεδρία να προετοιμάσει την εαρινή Σύνοδο Κορυφής. Είναι με βεβαιότητα η πιο δύσκολη εαρινή Σύνοδος Κορυφής από τη Λισαβόνα και μετά, κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, λόγω της παγκόσμιας οικονομικής κατάστασης και του γεγονότος ότι βρισκόμαστε στα πρόθυρα ενός πολέμου, τον οποίο ελπίζω να μπορέσουμε να αποτρέψουμε. Σε μια τέτοια κατάσταση, η ευθύνη που έχετε στους ώμους σας είναι μεγάλη. Ωστόσο, υπάρχει ένα λάθος, ένα σοβαρό λάθος, το οποίο μπορείτε να διαπράξετε. Θα ήταν λάθος να μην επιδείξετε το απαραίτητο θάρρος, το θάρρος να αφήσετε κατά μέρος, για μια φορά, τις δηλώσεις που ετοιμάζουν οι πολυάριθμοι γραφειοκράτες, το θάρρος να κρατήσετε κάποια απόσταση από τις άψυχες δηλώσεις, οι οποίες διατυπώνονται πάντα στην ίδια γλώσσα, και το θάρρος να πραγματοποιήσετε μεταξύ σας μια ουσιαστική συζήτηση για τις πραγματικές συνθήκες στις οποίες ζουν οι πολίτες της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Από προηγούμενες Προεδρίες, γνωρίζουμε ότι το πιο δύσκολο είναι ίσως να αποκτήσει κανείς αυτό το θάρρος να ξεφύγει από τα καθιερωμένα. Δεν είναι απλό. Θέλω να αναφερθώ σε δύο πτυχές, για τις οποίες πιστεύω ότι είναι σημαντικό να αντλήσετε αυτό το θάρρος.
Μια απλή περιγραφή της κατάστασης δείχνει ότι οι ιδιωτικές και δημόσιες επενδύσεις στην Ευρώπη βρίσκονται σε χαμηλό επίπεδο. Θα πρέπει να λάβουμε ιδιαίτερα υπόψη το γεγονός ότι οι δημόσιες επενδύσεις καταρρέουν κυρίως σε εκείνες τις οικονομίες από τις οποίες εξαρτάται ένα μεγάλο μέρος της οικονομικής μας ανάπτυξης. Δεν αρκεί σε αυτό το σημείο να επικαλούμαστε, ως είθισται, το Σύμφωνο Σταθερότητας και Ανάπτυξης. Πότε επιτέλους θα επιβεβαιώσουμε την προσήλωσή μας στον χρυσό κανόνα και θα δώσουμε νέα πνοή και ώθηση για περισσότερες επενδύσεις στην Ευρώπη; Εγώ πάντως δεν θέλω να ξανακούσω τους βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου να τονίζουν τη σημασία των μικρομεσαίων επιχειρήσεων, όπως κάνουν συνήθως, χωρίς ταυτόχρονα να τονίζουν τη σχέση αυτών των επιχειρήσεων με τις δημόσιες επενδύσεις. Πρέπει να δοθεί απάντηση σε αυτό το θέμα, και μάλιστα σύντομα. Είστε σε θέση να το κάνετε και μπορείτε να τα καταφέρετε.
Υπάρχει και μια δεύτερη πτυχή, η οποία πιστεύω πως είναι σημαντική. Διαθέτουμε θαυμάσια έγγραφα σχετικά με την ενεργή γήρανση. Γνωρίζω για τη δημογραφική κατάσταση και για το πόσο σημαντικό είναι να παραμένουν οι άνθρωποι ενεργοί καθώς μεγαλώνουν. Αν όμως ρωτήσετε τους πολίτες της Ευρώπης, αυτό που θα διαπιστώσετε είναι η μεγάλη δυσκολία να πείσετε κάποιον, ο οποίος έχει δουλέψει σαράντα χρόνια σε ένα εργοστάσιο, ίσως και με βάρδιες, να παραμείνει στη δουλειά του. Θα είναι ακόμη πιο δύσκολο να πείσετε έναν επιχειρηματία ότι ο συγκεκριμένος εργάτης πρέπει να δουλέψει ακόμη περισσότερο, και μάλιστα όταν ο κόσμος γνωρίζει ότι αυτά τα χαρτιά τα γράφουν άνθρωποι, οι οποίοι υπολογίζουν να βγουν στη σύνταξη γύρω στα πενήντα ή στις αρχές των πενήντα. Αν θέλετε πραγματικά να κάνετε κάτι, ασχοληθείτε με τα προγράμματα υγείας στον χώρο εργασίας, κάντε κάτι για να έχουμε μερική πρόωρη σύνταξη, και μετά αναρωτηθείτε κυρίως πώς γίνεται σχεδόν το 20% των νέων ανθρώπων να βρίσκεται στην αγορά εργασίας χωρίς την κατάλληλη εκπαίδευση. Αυτοί οι άνθρωποι είναι το μέλλον της Ευρώπης και εμείς τους σπρώχνουμε στην ανεργία. Πρόκειται για ένα επιτακτικό πρόβλημα, για το οποίο δεν βλέπω πολλά πράγματα στα χαρτιά μας."@el8
"Mr President, Mr President-in-Office of the Council, Mr President of the Commission, ladies and gentlemen, I am indeed very well aware of the backdrop against which the Greek Presidency of the Council is obliged to make preparations for the Spring Summit. What makes it certainly the most difficult Spring Summit since Lisbon, Mr President-in-Office of the Council, is the global economic situation and the prospect of an imminent war, which we hope yet to be able to prevent. In a situation such as this, a great deal of responsibility rests upon your shoulders, but there is only one mistake you can make, a very serious one, and that would be if you were to allow your courage to fail you – the courage to, for once, push to one side the declarations prepared by the many bureaucracies; the courage to distance yourself to some degree from the anaemic statements, all couched in the same language; the courage to engage in real discussion among yourselves of the real conditions under which the people of the European Union live. We know from former Presidents of the Council that finding the courage to break with ritual is perhaps the hardest thing of all. It is not simple. Let me give two reasons why I think it essential that you summon up the courage to do this.
What we learn from an unvarnished depiction of the situation is that investment, both private and public, in Europe is at a low point. We have to take especial note of the fact that public-sector investment is collapsing in those economies on which a major part of our economic development depends. This is where ritual invocation of the Stability and Growth Pact is not enough. When will we at last affirm our belief in the golden rule and put fresh wind and impetus behind increased investment in Europe? I, for one, want to hear no more from Members of this House who ritually affirm the importance of small and medium-sized enterprises without at the same time stressing the link with public investment. This question demands an answer, and soon. You are in a position to do this, and you can get it done.
There is a second aspect that seems to me to be of great importance. Wonderful papers are produced on active ageing. I know about the demographic situation, and about how important it is to keep people active as they get older, but if you ask the European public, what you come up against is the great difficulty you have in persuading someone who has worked in a factory for forty years, perhaps working shifts, to carry on doing that job. You will find it even more difficult to convince a businessman that this worker has to keep on working longer, and, in particular, even more difficult than that when people out there know that these papers are written by people who reckon on going in their fifties or early fifties with a golden handshake. If you really want to do something, do some work on health programmes in the workplace, do something about enabling people to have an early-retirement part-time pension, and then, above all, ask yourself how it is that nearly 20% of our young people still end up on the labour market without proper training? These people are the future of Europe, and we force them into unemployment. This is an urgent problem, and I do not find anything like enough about it in our papers."@en3
"Señor Presidente, señor Presidente en ejercicio del Consejo, señor Presidente de la Comisión, Señorías, soy totalmente consciente del escenario en el que la Presidencia griega del Consejo se ve obligada a efectuar los preparativos para la Cumbre de primavera. Lo que la convierte sin lugar a dudas en la Cumbre de primavera más dificultosa desde Lisboa, señor Presidente en ejercicio del Consejo, es la situación económica global y las perspectivas de una guerra inminente, que aún esperamos poder evitar. En una situación como ésta, recae sobre nuestros hombros una gran dosis de responsabilidad, pero sólo cabría cometer un error, un error muy grave, que sería permitir que nos faltara el valor, el valor para, de una vez por todas, dejar de lado las declaraciones elaboradas por las innumerables burocracias; el valor para distanciarnos lo suficiente de las declaraciones insustanciales, toda ellas confeccionadas con el mismo lenguaje; el valor para sumergirnos en un auténtico debate entre nosotros acerca de las verdaderas condiciones en que vive la población de la Unión Europea. Sabemos por anteriores Presidentes del Consejo que lo que resulta más difícil de todo es encontrar el coraje para romper con el ritual. No es fácil. Permítanme darles dos razones por las que creo que es vital que encuentren el coraje para hacerlo.
Lo que se desprende de la verdadera representación de la situación es que la inversión, tanto privada como pública, en Europa se encuentra en un punto mínimo. Debemos tener especialmente presente el hecho de que la inversión del sector público se está reduciendo justo en aquellas economías de las que depende en gran medida nuestro desarrollo económico. No basta entonces con la invocación de costumbre del Pacto de Estabilidad y Crecimiento. ¿Cuándo vamos a reafirmar nuestra fe en la Regla de Oro y proporcionar nuevo aire e ímpetu a una inversión creciente en Europa? Yo, por lo menos, no quiero volver a oír a las Señorías de esta Cámara recalcando una y otra vez la importancia de las pequeñas y medianas empresas, sin que al mismo tiempo pongan de manifiesto el vínculo con la inversión pública. Esta cuestión exige una respuesta, una pronta respuesta. Ustedes están en situación de hacerlo y además pueden hacer que se haga.
Hay un segundo aspecto que considero de gran importancia. Se elaboran magníficos informes acerca del envejecimiento activo. Conozco la situación demográfica y lo importante que es mantener activas a las personas a medida que van envejeciendo, pero si se pregunta a los ciudadanos europeos, la realidad con la que nos enfrentamos es la enorme dificultad de convencer a alguien que ha trabajado en una fábrica durante cuarenta años, tal vez a turnos, de que continúe desempeñando ese trabajo. Y más problemático resulta convencer al empresario de que dicho trabajador debe continuar en el trabajo y, sobre todo, aún más difícil cuando esa gente sabe que tales disposiciones están elaboradas por individuos que esperan poder jubilarse a los cincuenta años o poco más con una prejubilación de oro. Si de verdad quieren hacer algo, desarrollen programas de sanidad en el trabajo, discurran algo acerca de la posibilidad de que la gente disponga de una pensión de jubilación anticipada a tiempo parcial y, sobre todo, pregúntense la razón por la cual cerca del 20% de nuestra juventud sigue accediendo al mercado laboral sin una formación adecuada. Estas personas constituyen el futuro de Europa y nosotros las estamos empujando hacia el paro. Se trata de un problema apremiante y apenas detecto nada al respecto en nuestros informes."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, olen hyvin tietoinen taustasta, jota vasten neuvoston puheenjohtajavaltio Kreikka joutuu valmistelemaan kevään huippukokousta. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, siitä on tulossa epäilemättä kaikkein vaikein kevätkokous sitten Lissabonin Eurooppa-neuvoston, kun otetaan huomioon maailman taloustilanne ja uhkaava sota, jonka toivomme vielä olevan torjuttavissa. Teillä on tässä tilanteessa suuri vastuu, mutta ainoa ja erittäin vakava virhe, jonka voitte tehdä, olisi lannistua ja menettää rohkeutenne – rohkeuden siirtää kerrankin sivuun lukuisat byrokraattien laatimat julkilausumat, rohkeuden ottaa hieman etäisyyttä aneemisiin lausuntoihin, jotka ovat kaikki täynnä samanlaisia ilmaisuja; rohkeuden aloittaa aito keskustelu olosuhteista, joissa Euroopan unionin kansalaiset todella elävät. Tiedämme edellisten neuvoston puheenjohtajakausien perusteella, että ehkä kaikkein vaikeinta on löytää rohkeus rikkoa perinteiset kaavat. Se ei olekaan yksinkertaista. Esitän nyt kaksi syytä, joiden vuoksi teidän olisi mielestäni rohkaistava itsenne ja tehtävä niin.
Jos tilannetta tarkastellaan kaunistelematta, havaitaan, että sekä yksityiset että julkiset investoinnit ovat Euroopassa hyvin alhaisella tasolla. Meidän on otettava huomioon erityisesti se, että julkisen sektorin investoinnit ovat romahtamassa niissä maissa, joiden taloudesta talouskehityksemme on suurelta osin riippuvainen. Kaavamainen turvautuminen vakaus- ja kasvusopimukseen ei enää riitä. Milloin vihdoin tunnustamme uskomme kultaiseen sääntöön ja annamme raikkaiden tuulten ja uuden vauhdin sysätä Euroopan investoinnit nousuun? Ainakaan minä en halua kuulla enää yhdestäkään parlamentin jäsenestä, joka kaavamaisesti toistelee pienten ja keskisuurten yritysten merkitystä korostamatta samalla yhteyttä julkisiin investointeihin. Tähän kysymykseen on saatava vastaus, ja pian. Te olette asemassa, jossa pystytte sen tekemään.
Toinenkin asia on mielestäni erittäin tärkeä. Työikäisen väestön ikääntymisestä on laadittu mainioita asiakirjoja. Tiedän väestönkehitykseen liittyvän tilanteen ja sen, miten tärkeää on pitää ikääntyvät ihmiset työelämässä, mutta jos kysytte asiaa Euroopan kansalaisilta, saatte huomata, miten vaikeaa on vakuuttaa tehtaassa neljäkymmentä vuotta työskennelleelle, mahdollisesti vuorotyötä tehneelle henkilölle, että hänen olisi jatkettava työntekoa. Vielä vaikeampaa on vakuuttaa yrittäjä siitä, että kyseinen työntekijä on pidettävä töissä pidempään, eikä vakuuttamista ainakaan helpota se, että ihmiset tietävät näiden asiakirjojen olevan sellaisten henkilöiden laatimia, jotka voivat luottaa saavansa ennen kuudenkymmenen vuoden ikää tai jo viisikymppisinä kultaisen kädenpuristuksen. Jos todella haluamme tehdä jotain, meidän on puututtava työpaikkojen terveysohjelmiin, meidän on tehtävä jotain mahdollisuudelle saada osa-aikaista varhaiseläkettä ja meidän on ennen kaikkea kysyttävä itseltämme, miten on mahdollista, että lähes 20 prosenttia nuoristamme päätyy edelleen työmarkkinoille ilman tarvittavaa koulutusta. Nämä ihmiset ovat Euroopan tulevaisuus, ja me pakotamme heidät työttömyyteen. Tämä on kiireellinen ongelma, eikä sitä ole mielestäni käsitelty ollenkaan riittävästi asiakirjoissamme."@fi5
"Messieurs les Présidents, mes chers collègues, je suis parfaitement conscient de la situation dans laquelle la présidence grecque doit préparer ce sommet de printemps. Il s’agit sans aucun doute du sommet de printemps le plus difficile depuis Lisbonne, Monsieur le Président en exercice du Conseil, au vu de la situation économique mondiale et parce que nous nous trouvons à la veille d’une guerre, que nous pouvons encore, je l’espère, éviter. Dans une telle situation, c’est une grande responsabilité qui pèse sur vos épaules. Il y a cependant une faute que vous risquez vraiment de commettre, une faute grave. Cette erreur serait de manquer de courage : le courage de laisser de côté les déclarations préparées par les nombreuses bureaucraties, le courage de prendre du recul par rapport aux déclarations insipides, toujours sur le même ton, et le courage d’engager, les uns avec les autres, une véritable discussion sur la situation réelle que rencontrent les citoyens de l’Union européenne. Aux dires des précédents présidents du Conseil, le plus difficile est peut-être d’avoir ce courage de briser les rituels. Ce n’est pas facile. Je souhaiterais vous citer deux aspects qui expliquent pourquoi je tiens pour essentiel que vous démontriez ce courage.
Une description sans fard de la situation nous montre que les investissements privés et publics en Europe ne sont pas florissants. Et là, nous devons notamment prendre en considération le fait que les investissements publics s’effondrent précisément dans les économies nationales qui comptent pour beaucoup dans notre développement économique. Il ne suffit pas de se référer de façon rituelle au Pacte de stabilité et de croissance. Quand suivrons-nous enfin la règle d’or, quand ferons-nous souffler un vent de fraîcheur en donnant des impulsions pour plus d’investissements en Europe ? Pour ma part, en tout cas, j’en ai assez d’entendre certains collègues, y compris au sein de cette Assemblée, évoquer à longueur de temps l’importance des petites et moyennes entreprises sans souligner en même temps le lien qui existe avec l’activité publique d’investissement ! Cette question devra recevoir une réponse, et rapidement. Vous êtes en mesure d’y contribuer !
Il y a un second point qui me paraît très important. Nous disposons de beaux documents sur le vieillissement actif. Je connais la situation démographique, je sais combien il est important d’aménager le vieillissement actif. Mais si vous interrogez les citoyens européens, vous constatez la situation suivante : vous éprouverez de grosses difficultés à convaincre une personne qui a travaillé quarante ans dans une usine, peut-être même en travail posté, de continuer ce métier. Vous aurez encore plus de mal à convaincre un entrepreneur que tel ou tel collègue doit continuer à travailler, d'autant plus si les personnes extérieures savent que ceux qui rédigent ces documents s’arrangent souvent pour tirer leur révérence à 50 ans ou au début de la cinquantaine avec un beau pactole. Si vous souhaitez vraiment faire quelque chose, travaillez plutôt au programme de prévention sanitaire sur le lieu de travail, travaillez pour faire en sorte d'établir des pensions de retraite anticipée à temps partiel, et posez-vous avant tout la question suivante : pourquoi y a-t-il encore presque 20 % de nos jeunes qui entrent sur le marché du travail sans qualification décente ? Et nous les poussons ainsi vers le chômage : voilà l’avenir de l’Europe ! Il s’agit d’un problème urgent, que je vois très rarement évoqué dans les documents que nous produisons."@fr6
"Signor Presidente, signor Presidente in carica del Consiglio, onorevoli colleghi, mi rendo perfettamente conto della situazione in cui si trova la Presidenza greca nel preparare il Vertice di primavera. Si tratta sicuramente del Vertice di primavera più difficile dopo quello di Lisbona, signor Presidente del Consiglio, tenuto conto della situazione economica mondiale e del fatto che siamo alla vigilia di una guerra, che ancora speriamo di poter evitare. E’ una grande responsabilità quella che grava sulle sue spalle. Tuttavia l’unico grave errore che in realtà lei potrebbe commettere sarebbe quello di non avere abbastanza coraggio: coraggio di mettere da parte le dichiarazioni preparate dalle tante burocrazie, di prendere le distanze dalle affermazioni asfittiche dai toni sempre uguali e di affrontare una vera discussione sulla reale situazione delle persone che vivono nell’Unione europea. Dalle Presidenze precedenti abbiamo appreso che trovare il coraggio di rompere con i rituali è la cosa più difficile. Non è semplice. Lasci che le citi due motivi per cui credo sia essenziale che lei trovi questo coraggio.
Per descrivere la situazione senza mezzi termini, gli investimenti pubblici e privati in Europa ristagnano. Occorre prendere nota, in particolare, del fatto che gli investimenti pubblici sono crollati proprio in quelle economie da cui dipende gran parte del nostro sviluppo economico. Non basta a questo punto invocare, come di rito, il patto di stabilità e di crescita. Quand’è che riconosceremo questa regola d’oro e faremo entrare aria nuova in Europa, incentivando gli investimenti? Ad ogni modo, io non ascolterò più i colleghi che affermeranno, per
l’importanza delle piccole e medie imprese senza, al contempo, mettere in rilievo il nesso esistente con gli investimenti pubblici. Occorre dare una risposta a queste domande e subito. Lei è in grado di farlo!
Vi è un secondo punto che, a mio avviso, riveste una grande importanza. Abbiamo redatto meravigliosi documenti sull’invecchiamento attivo. Conosco la situazione demografica, so quanto sia importante mantenersi in attività quando si invecchia. Ma se chiedete ai cittadini europei, vi troverete di fronte alla grande difficoltà di convincere persone che hanno lavorato 40 anni in fabbrica, magari facendo i turni, a proseguire la propria attività. Avrete difficoltà ancora maggiori a convincere un imprenditore che il tale dipendente deve continuare a lavorare, soprattutto se le persone là fuori saranno al corrente del fatto che coloro che scrivono tali documenti spesso contano di potersi congedare a 50 anni, o poco più, con una bella stretta di mano. Se davvero volete fare qualcosa, lavorate ai programmi di prevenzione sanitaria sui posti di lavoro, fate in modo che anche noi possiamo svolgere un’attività a tempo parziale una volta raggiunta l’età pensionabile e soprattutto chiedetevi come mai, ancora oggi, quasi il 20 per cento dei nostri giovani arriva sul mercato del lavoro senza una formazione adeguata. Questi ragazzi sono il futuro dell’Europa e noi li spingiamo verso la disoccupazione. E’ un problema urgente di cui si legge troppo poco nei nostri documenti."@it9
"Mr President, Mr President-in-Office of the Council, Mr President of the Commission, ladies and gentlemen, I am indeed very well aware of the backdrop against which the Greek Presidency of the Council is obliged to make preparations for the Spring Summit. What makes it certainly the most difficult Spring Summit since Lisbon, Mr President-in-Office of the Council, is the global economic situation and the prospect of an imminent war, which we hope yet to be able to prevent. In a situation such as this, a great deal of responsibility rests upon your shoulders, but there is only one mistake you can make, a very serious one, and that would be if you were to allow your courage to fail you – the courage to, for once, push to one side the declarations prepared by the many bureaucracies; the courage to distance yourself to some degree from the anaemic statements, all couched in the same language; the courage to engage in real discussion among yourselves of the real conditions under which the people of the European Union live. We know from former Presidents of the Council that finding the courage to break with ritual is perhaps the hardest thing of all. It is not simple. Let me give two reasons why I think it essential that you summon up the courage to do this.
What we learn from an unvarnished depiction of the situation is that investment, both private and public, in Europe is at a low point. We have to take especial note of the fact that public-sector investment is collapsing in those economies on which a major part of our economic development depends. This is where ritual invocation of the Stability and Growth Pact is not enough. When will we at last affirm our belief in the golden rule and put fresh wind and impetus behind increased investment in Europe? I, for one, want to hear no more from Members of this House who ritually affirm the importance of small and medium-sized enterprises without at the same time stressing the link with public investment. This question demands an answer, and soon. You are in a position to do this, and you can get it done.
There is a second aspect that seems to me to be of great importance. Wonderful papers are produced on active ageing. I know about the demographic situation, and about how important it is to keep people active as they get older, but if you ask the European public, what you come up against is the great difficulty you have in persuading someone who has worked in a factory for forty years, perhaps working shifts, to carry on doing that job. You will find it even more difficult to convince a businessman that this worker has to keep on working longer, and, in particular, even more difficult than that when people out there know that these papers are written by people who reckon on going in their fifties or early fifties with a golden handshake. If you really want to do something, do some work on health programmes in the workplace, do something about enabling people to have an early-retirement part-time pension, and then, above all, ask yourself how it is that nearly 20% of our young people still end up on the labour market without proper training? These people are the future of Europe, and we force them into unemployment. This is an urgent problem, and I do not find anything like enough about it in our papers."@lv10
"Geachte voorzitters, beste collega’s, ik ben mij er terdege van bewust onder welke omstandigheden het Griekse voorzitterschap de voorjaarstop moet voorbereiden. Het is, mijnheer de voorzitter van de Raad, beslist de moeilijkste voorjaarstop sinds Lissabon, gezien de situatie waarin de wereldeconomie zich bevindt en gezien het feit dat we aan de vooravond staan van een oorlog die we hopelijk nog kunnen voorkomen. Er rust in deze situatie een grote verantwoordelijkheid op uw schouders. Toch is er maar één fout die u echt kunt maken, een ernstige fout. Die fout is dat het u aan moed zou ontbreken: de moed om de door vele ambtelijke apparaten voorbereide verklaringen een keer terzijde te schuiven, de moed om afstand te nemen van de bloedeloze statements die altijd dezelfde teneur hebben, de moed om met elkaar een echte discussie aan te gaan over de vraag hoe de mensen in de Europese Unie er werkelijk voor staan. Van eerdere Raadsvoorzitters weten we dat het betonen van deze moed om rituelen te doorbreken misschien wel het moeilijkste is wat er is. Dat is niet gemakkelijk. Ik wil twee redenen noemen waarom ik denk dat het essentieel is dat u deze moed opbrengt.
Wanneer we de situatie nuchter onder ogen zien, dan zien we dat de particuliere en publieke investeringen in Europa stil liggen. We moeten er daarbij vooral op wijzen dat de publieke investeringen juist in de economieën van die landen inzakken die de verantwoordelijkheid dragen voor een groot deel van onze economische ontwikkeling. Het volstaat niet om op deze plaats plichtmatig op het Stabiliteits- en groeipact te wijzen. Wanneer kiezen wij nu eens voor de gouden regel en geven wij met frisse moed impulsen voor meer investeringen in Europa? Ik kan het in ieder geval niet meer aanhoren hoe ook collega’s in dit Parlement plichtmatig het belang onderstrepen van het midden- en kleinbedrijf zonder daarbij tegelijkertijd ook de nadruk te leggen op het verband met publieke investeringen! Op die vraag moet antwoord worden gegeven, en wel snel. U hebt daartoe de mogelijkheid, u kunt dat bewerkstelligen!
Er is een tweede punt dat mij van groot belang lijkt. We hebben prachtige nota’s over
. Ik ben op de hoogte van de demografische situatie. Ik weet hoe belangrijk het is om beroepsactiviteit op oudere leeftijd te bevorderen. Als u het echter aan de burgers van Europa vraagt, dan krijgt u de volgende situatie: het zal u grote moeite kosten om iemand die veertig jaar in een fabriek heeft gewerkt, misschien zelfs in ploegendienst, ervan te overtuigen dat hij dat werk langer moet blijven doen. Het zal u nog meer moeite kosten om een ondernemer ervan te overtuigen dat die werknemer nog langer moet werken. U komt echter helemaal in de problemen wanneer de mensen buiten zich realiseren dat degenen die deze nota’s schrijven, er vaak voor zorgen dat ze zelf met een gouden handdruk vertrekken als ze vijftig of begin vijftig zijn. Als u echt iets wil doen, dan zorgt u ervoor dat er een beleid is voor gezondheidszorg op de werkplek, dan zorgt u ervoor dat ouderen in deeltijd kunnen gaan werken en stelt u zich vóór alles de volgende vraag: waarom heeft nog steeds bijna 20 procent van onze jongeren op de arbeidsmarkt geen fatsoenlijke opleiding? Wij jagen hen – de toekomst van Europa – de werkloosheid in! Dat is een urgent probleem waarover ik veel te weinig in onze stukken terugvind."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Presidente em exercício do Conselho, senhor Presidente da Comissão, caros colegas, conheço muito bem o pano de fundo sobre o qual a Presidência grega do Conselho é obrigada a fazer preparativos para a Cimeira da Primavera. O que faz dela certamente a Cimeira da Primavera mais difícil desde Lisboa, Senhor Presidente em exercício do Conselho, é a situação económica mundial e a perspectiva de uma guerra iminente, que ainda esperamos conseguir evitar. Numa situação como esta, uma grande quota-parte de responsabilidade recai sobre vós, mas só há um erro que pode cometer, um erro muito grave, e que seria deixar faltar-lhe a coragem – a coragem para, por uma vez, colocar de lado as declarações preparadas pelas muitas burocracias; a coragem de se distanciar um pouco das declarações anémicas, todas expressas na mesma língua; a coragem para travar uma discussão real entre vós sobre as condições reais em que a população da União Europeia vive. Por meio de anteriores Presidentes do Conselho, sabemos que encontrar a coragem para cortar com o ritual é talvez o mais difícil de tudo. Não é simples. Deixem-me dar-vos duas razões pelas quais considero essencial que se armem de coragem para o fazer.
O que percebemos da descrição honesta da situação é que o investimento, quer privado quer público, na Europa está em baixa. Temos de prestar especial atenção ao facto de o investimento do sector público estar a desmoronar-se precisamente nas economias de que uma grande parte do nosso desenvolvimento económico depende. E não é suficiente invocar o Pacto de Estabilidade e de Crescimento. Quando é que finalmente afirmaremos a nossa fé na regra de ouro e daremos um novo impulso para o aumento do investimento na Europa? Eu não quero ouvir mais nada de membros deste Parlamento que ritualmente declaram a importância das pequenas e médias empresas sem, ao mesmo tempo, salientarem a ligação com o investimento público. Esta questão exige uma resposta e depressa. Estão em condições de o fazer e podem fazê-lo.
Há um segundo aspecto que para mim é de extrema importância. Elaboram-se magníficos documentos sobre o envelhecimento activo. Conheço a situação demográfica e sei como é importante manter as pessoas activas à medida que envelhecem, mas se perguntar aos cidadãos europeus, dir-lhe-ão que é muito difícil convencer alguém que trabalhou numa fábrica durante quarenta anos, talvez por turnos, que continue a fazer esse trabalho. Vai achar ainda mais difícil convencer um homem de negócios que este trabalhador tem de continuar a trabalhar durante mais tempo, o que se torna ainda mais difícil quando as pessoas sabem que estes documentos são escritos por pessoas que contam reformar-se por volta dos cinquenta anos com uma belíssima reforma. Se realmente querem fazer alguma coisa, trabalhem os programas de prevenção da saúde no local de trabalho, façam alguma coisa para permitir que as pessoas tenham uma pensão parcial pelo facto de se reformarem mais cedo, e, sobretudo, perguntem a vós mesmos como é possível que quase 20% dos nossos jovens ainda cheguem ao mercado de trabalho sem formação adequada? Estas pessoas são o futuro da Europa e nós enviamo-las para o desemprego. Este problema é urgente, mas não se fala muito dele nos nossos documentos."@pt11
"Herr talman, herr kommissionsordförande, herr rådsordförande, ärade kolleger! Jag är fullt medveten om den situation som råder under det grekiska ordförandeskapets förberedelser inför vårtoppmötet. Herr rådsordförande! Med tanke på läget i världsekonomin och det faktum att vi står inför ett krig som vi förhoppningsvis ännu kan förhindra, är detta med all säkerhet det svåraste vårtoppmötet sedan Lissabon. Ett stort ansvar vilar på er. Ändå finns det egentligen bara ett fel som ni kan göra, men ett allvarligt sådant. Detta fel skulle vara avsaknaden av mod: modet att ställa förvaltningarnas förklaringar åt sidan, modet att skapa avstånd till de blodfattiga och entoniga uttalandena, och modet att inleda en ordentlig diskussion med varandra om det faktiska läget för människorna i Europeiska unionen. Vi vet från tidigare rådsordförande att det svåraste av allt nog är att våga bryta med ritualer. Det är inte lätt. Låt mig nämna två skäl till att jag tror att det är viktigt att uppbringa detta mod.
En osminkad lägesbeskrivning visar att de privata och offentliga investeringarna i Europa ligger nere. Vi bör särskilt betona att de offentliga investeringarna minskar mycket starkt just i nationalekonomierna, som ju ansvarar för en stor del av vår ekonomiska utveckling. Här räcker det inte att ritualmässigt hänvisa till stabilitets- och tillväxtpakten. När skall vi äntligen bekänna oss till den gyllene regeln och som en frisk fläkt främja fler investeringar i Europa? Jag vill i alla fall inte behöva lyssna till fler kolleger, inte här i kammaren heller, som ritualmässigt erkänner hur viktiga de små och medelstora företagen är utan att samtidigt betona sambandet med de offentliga investeringarna! Det måste ges ett svar på frågan, och det snart. Detta är ni i stånd till, detta kan ni åstadkomma!
Det finns ytterligare en fråga som jag anser är mycket viktig. Vi har fantastiska dokument om det aktiva åldrandet. Jag känner till det demografiska läget, jag vet hur viktigt det är med ett aktivt åldrande. Men bland medborgarna i Europa blir det mycket svårt att övertyga en person som har arbetat 40 år i en fabrik, kanske i skiftgång, att aktivt stanna kvar i yrket. Ännu svårare blir det att hitta den arbetsgivare som ni kan övertyga att den anställde bör arbeta kvar längre, men de största problemen uppstår när människorna därute inser att de som skriver dokumenten ofta har för avsikt att själva tacka för sig med ett gyllene handslag när de fyller 50 eller några till. Om ni verkligen vill göra något bör ni satsa på arbetsplatshälsovård och åldersdeltid, men framför allt bör ni ställa följande fråga: Varför saknar fortfarande nästan 20 procent av våra ungdomar på arbetsmarknaden en ordentlig utbildning? Och dem jagar vi ut i arbetslöshet – det är så Europas framtid ser ut! Detta är ett akut problem som behandlas alldeles för lite i våra dokument."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"active ageing"2
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples