Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-02-12-Speech-3-024"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030212.3.3-024"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Voorzitter, de afspraken die in 2000 zijn gemaakt voor het zogenaamde Lissabonproces, waren heel ambitieus, maar de regeringsleiders hebben daarmee natuurlijk wel een stevige verantwoordelijkheid op zich genomen, en drie jaar later moeten we constateren dat het mooie woorden zijn geweest maar dat er tot nu toe geen noemenswaardige daden tegenover hebben gestaan. Het is toch wel heel ironisch om te verklaren dat de Europese Unie in 2010 de meest dynamische en op kennis gebaseerde economie van de wereld zal zijn en vervolgens helemaal niets dynamisch eraan te doen om het waar te maken. Daarmee maakt de Europese Unie zich tot een lachertje en de Raad komt zijn verantwoordelijkheden niet na. De belangrijkste reden is dat we als Unie tolereren dat de lidstaten gemaakte afspraken niet nakomen.
Het is de afgelopen jaren gebleken dat een land als Frankrijk gewoon geen boodschap heeft aan de afspraken die in 2000 zijn gemaakt. Nog steeds wordt bijvoorbeeld het monopolie van de grootste energieleverancier er in stand gehouden en wordt die gesubsidieerde energie nota bene naar de lidstaten geëxporteerd die wel hun grenzen hebben geopend. Daarmee hebben we het omgekeerde bereikt van wat we wilden. De landen die liberaliseerden worden bestraft voor hun goede gedrag.
Voorzitter, we moeten ervoor zorgen dat de landen hun gemaakte afspraken nakomen. Dus niet meer doelen, maar het nakomen van de gemaakte afspraken. Als we het Lissabonproces niet een enorme flop willen laten worden, zal een concrete actie ondernomen moeten worden, en de Commissie zal een duidelijk tijdpad moeten maken waarin aangegeven wordt hoe de doelen bereikt worden. Daarbij moeten einddata gesteld worden, zodat de lidstaten op hun verantwoordelijkheden aangesproken kunnen worden. De nadruk zal gelegd moeten worden op financiële degelijkheid, op volledige liberalisering van de dienstensector, het scheppen van een kenniseconomie door investeringen in onderzoek en ontwikkelingen en radicale versimpeling van de regelgeving. Dus minder detailwetgeving en meer kaderwetgeving, zodat mensen niet gehinderd worden door onnodige bureaucratie bij het ontplooien van hun activiteiten. Niet alleen het Lissabonproces maar de geloofwaardigheid van de hele Unie staat op het spel.
Ten slotte, Voorzitter, was ik getroffen door het verhaal van de heer Bouwman namens de Groene Fractie, maar één ding wil ik daarbij wel zeggen. Hij zegt: banen aan de onderkant van de markt creëren en niet alleen voor knappe koppen. Ik ben het daarmee eens, maar we moeten ons wel realiseren dat het één een voorwaarde is voor het ander, en daarvoor hebben we een concurrerend Europa nodig."@nl2
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, de forpligtelser, der blev indgået i 2000 i forbindelse med den såkaldte Lissabon-proces, var meget ambitiøse, men udgjorde selvfølgelig også et tungt ansvar for regeringscheferne, og vi kan efter tre år se, at det kun var tomme ord, og at de indtil videre ikke er blevet omsat til handling i nævneværdig grad. Det er dog meget paradoksalt at erklære, at EU skal være verdens mest dynamiske videnbaserede økonomi i 2010 og derefter absolut ikke gøre noget dynamisk for at leve op til det. EU har således latterliggjort sig selv, og Rådet lever ikke op til sit ansvar. Den væsentligste årsag er, at vi som Union tolererer, at medlemsstaterne ikke opfylder de forpligtelser, de har indgået.
Det har i de seneste år vist sig, at Frankrig f.eks. i reglen ikke ønsker at have noget at gøre med de forpligtelser, landet indgik i 2000. F.eks. har den største energileverandør bevaret sit monopol, og dertil kommer, at denne energi, der modtager støtte, eksporteres til de medlemsstater, der reelt har åbnet grænserne. Vi har herved opnået det modsatte af det, vi ønskede. De lande, der har gennemført liberaliseringen, straffes for deres gode opførsel.
Vi må sikre os, at de enkelte lande overholder de forpligtelser, de har indgået. Det er ensbetydende med forpligtelser, der overholdes, i stedet for nye mål. Hvis ikke Lissabon-processen skal blive et gigantisk flop, vil en målrettet indsats være påkrævet, og Kommissionen må opstille en klar tidsplan for, hvordan målene skal nås, og fastsætte slutdatoer, således at medlemsstaterne kan stilles til ansvar. Vægten bør lægges på finansiel forsvarlighed, fuldstændig liberalisering af servicesektoren, skabelse af en videnbaseret økonomi gennem investeringer i forskning og udvikling og en gennemgribende forenkling af lovgivningen på området. Det er ensbetydende med mindre detaljeret lovgivning og mere rammelovgivning, således at unødvendige formaliteter ikke forhindrer folk i at udøve deres aktiviteter. Det er ikke kun Lissabon-processen, men hele Unionens troværdighed, der står på spil.
Endelig fandt jeg hr. Bouwmans indlæg på vegne af Gruppen de Grønne/Den Europæisk Fri Alliance bemærkelsesværdigt, men vil dog tilføje en ting. Han siger, at der bør skabes job på bunden af arbejdsmarkedet og ikke kun til den intellektuelle elite, og det er jeg enig i, men vi må erkende, at det ene er en forudsætning for det andet, og at vi i denne henseende har brug for et konkurrencedygtigt Europa."@da1
"Herr Präsident! Die im Jahr 2000 für den so genannten Lissabon-Prozess getroffenen Vereinbarungen waren sehr ehrgeizig, stellten sie doch für die Staats- und Regierungschefs eine schwere Verantwortung dar, und drei Jahre später müssen wir feststellen, dass es sich damals lediglich um schöne Worte handelte, denen bislang noch keine nennenswerten Taten gefolgt sind. Zu erklären, die Europäische Union werde bis zum Jahr 2010 zum dynamischsten wissensbasierten Wirtschaftsraum in der Welt gemacht und anschließend keine energischen Schritte zur Verwirklichung dieser Zielsetzung zu unternehmen, ist doch reine Ironie. Damit macht sich die Europäische Union lächerlich, und der Rat wird seiner Aufgabe nicht gerecht. Der Hauptgrund liegt darin, dass wir als Union zulassen, dass sich die Mitgliedstaaten nicht an getroffene Vereinbarungen halten.
In den vergangenen Jahren hat sich gezeigt, dass Frankreich beispielsweise mit seinen im Jahr 2000 eingegangenen Verpflichtungen überhaupt nichts zu tun haben möchte. Zum Beispiel bleibt das Monopol des größten Energielieferanten bestehen und, mehr noch
subventionierte Energie wird in die Mitgliedstaaten exportiert, die tatsächlich ihre Grenzen geöffnet haben. Damit haben wir das Gegenteil dessen erreicht, was wir wollten. Die Länder, die liberalisiert haben, werden für ihr Wohlverhalten bestraft.
Wir müssen dafür Sorge tragen, dass sich die Länder an das halten, wozu sie sich verpflichtet haben. Es geht also nicht darum, mehr Ziele zu setzen, sondern Verpflichtungen einzuhalten. Soll der Lissabon-Prozess nicht kläglich scheitern, müssen konkrete Maßnahmen ergriffen werden und muss die Kommission einen präzisen Fahrplan erstellen, in dem angegeben wird, wie die Ziele zu erreichen sind, und Endtermine festgelegt werden, damit die Mitgliedstaaten zur Verantwortung gezogen werden können. Der Schwerpunkt muss auf finanzieller Solidität, vollständige Liberalisierung des Dienstleistungssektors, die Schaffung einer wissensbasierten Wirtschaft durch Investitionen in Forschung und Entwicklung sowie auf eine drastische Vereinfachung der Rechtsvorschriften gelegt werden. Das heißt also weniger ins Detail gehende Vorschriften und mehr Rahmenrichtlinien, damit die Unternehmer bei der Entfaltung ihrer Tätigkeiten nicht durch unnötige Bürokratie behindert werden. Nicht nur der Lissabon-Prozess, sondern die Glaubwürdigkeit der gesamten Union steht auf dem Spiel.
Abschließend möchte ich bemerken, dass mich die Ausführungen von Herrn Bouwman im Namen der Verts/ALE-Fraktion beeindruckt haben, doch möchte ich noch eines hinzufügen: Er fordert, man solle Arbeitsplätze im unteren Arbeitsmarktbereich schaffen und nicht nur für die intellektuelle Elite. Dem stimme ich zwar zu, doch müssen wir uns bewusst sein, dass das eine die Voraussetzung für das andere ist, und dazu brauchen wir ein wettbewerbsfähiges Europa."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, οι δεσμεύσεις που αναλήφθηκαν το 2000 στο πλαίσιο της λεγόμενης διαδικασίας της Λισαβόνας ήταν πολύ φιλόδοξες, αλλά δημιουργούσαν ασφαλώς σοβαρή ευθύνη για τους αρχηγούς των κυβερνήσεων, ενώ τρία χρόνια μετά μπορούμε να διαπιστώσουμε ότι όλα αυτά ήταν απλώς λόγια τα οποία, μέχρι τώρα, δεν έχουν μετατραπεί σε αξιόλογες πράξεις. Αποτελεί, παρόλα αυτά, μεγάλη ειρωνεία να δηλώνουμε ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση πρόκειται να καταστεί η πιο δυναμική βασισμένη στη γνώση οικονομία του κόσμου μέχρι το 2010 και στη συνέχεια να μην προβαίνουμε σε απολύτως καμία δυναμική ενέργεια προκειμένου να αντεπεξέλθουμε σε μια τέτοια δέσμευση. Έτσι, η Ευρωπαϊκή Ένωση γελοιοποιείται και το Συμβούλιο δεν τηρεί τις υποχρεώσεις του. Ο σημαντικότερος λόγος είναι ότι εμείς, ως Ένωση, ανεχόμαστε την αδυναμία των κρατών μελών να τηρήσουν τις δεσμεύσεις τις οποίες ανέλαβαν.
Κατά τη διάρκεια των τελευταίων ετών κατέστη φανερό ότι η Γαλλία, για παράδειγμα, δεν επιθυμεί, γενικότερα, να τηρήσει τις δεσμεύσεις που ανέλαβε το 2000. Για παράδειγμα, το μονοπώλιο του μεγαλύτερου προμηθευτή ενέργειας εξακολουθεί να υφίσταται, και μάλιστα
η επιδοτούμενη ενέργεια εξάγεται και στα κράτη μέλη τα οποία έχουν ανοίξει όντως τα σύνορά τους. Κατ’ αυτόν τον τρόπο, έχουμε επιτύχει το αντίθετο από αυτό που επιδιώκαμε. Οι χώρες που προέβησαν σε ελευθέρωση τιμωρούνται για την καλή τους συμπεριφορά.
Πρέπει να φροντίσουμε για την τήρηση, από μέρους των χωρών, των δεσμεύσεων που έχουν αναλάβει. Χρειάζεται λοιπόν τήρηση των δεσμεύσεων και όχι καθορισμός περισσότερων στόχων προς επίτευξη. Εάν δεν θέλουμε να οδηγηθεί σε παταγώδη αποτυχία η διαδικασία της Λισαβόνας, πρέπει να ληφθεί αποφασιστική δράση, οπότε η Επιτροπή θα χρειαστεί να εκπονήσει ένα σαφές χρονοδιάγραμμα στο οποίο θα ορίζεται ο τρόπος επίτευξης των στόχων, καθορίζοντας προθεσμίες προκειμένου να μπορεί να ζητηθεί από τα κράτη μέλη να λογοδοτήσουν σε σχέση με τις ευθύνες που έχουν αναλάβει. Πρέπει να δοθεί έμφαση στην οικονομική εξυγίανση, την πλήρη ελευθέρωση του τομέα των υπηρεσιών, τη δημιουργία μιας οικονομίας η οποία θα βασίζεται στη γνώση, επενδύοντας στην έρευνα και την ανάπτυξη, και στη δραστική απλούστευση του ρυθμιστικού περιβάλλοντος. Αυτό συνεπάγεται λιγότερο λεπτομερή νομοθεσία και περισσότερη νομοθεσία πλαίσιο, προκειμένου να μην τίθενται φραγμοί στις δραστηριότητες του κοινού από περιττή γραφειοκρατία. Δεν διακυβεύεται μόνο η διαδικασία της Λισαβόνας, αλλά και η αξιοπιστία ολόκληρης της Ένωσης.
Τέλος, εξεπλάγην από την ομιλία του κ. Bouwman, εξ ονόματος της Ομάδας των Πρασίνων/Ευρωπαϊκής Ελεύθερης Συμμαχίας, αλλά θα ήθελα επίσης να προσθέσω κάτι σε αυτήν. Ανέφερε ότι πρέπει να δημιουργηθούν θέσεις απασχόλησης στη βάση της αγοράς εργασίας, και όχι μόνο για την πνευματική ελίτ, και συμφωνώ με αυτό· ωστόσο, πρέπει να αντιληφθούμε ότι το ένα είναι προϋπόθεση του άλλου, και για αυτό χρειαζόμαστε μια ανταγωνιστική Ευρώπη."@el8
"Mr President, the commitments entered into in 2000 for what is known as the Lisbon process were very ambitions, but they did of course constitute a heavy responsibility for the Heads of Government, and three years on we can see that this was all talk and that, up to now, it has not been transformed into any action to speak of. It is very ironic, however, to state that the European Union is going to be the most dynamic knowledge-based economy in the world by 2010 and then do absolutely nothing dynamic about living up to this. In so doing, the European Union makes itself look ridiculous and the Council is not meeting its responsibilities. The most important reason is that we, as a Union, tolerate the failure of the Member States to honour the commitments they have entered into.
Over recent years, it has emerged that France, for example, does not, in general, want to have anything to do with the commitments it entered into in 2000. For example, the monopoly of the largest energy supplier remains in place, and, what is more
subsidised energy is being exported to those Member States who have indeed opened up their borders. In so doing, we have achieved the opposite of what we intended. The countries that have carried out liberalisation are being punished for their good behaviour.
We have to see to it that countries honour the commitments they have entered into. This means commitments that are honoured instead of more targets. If we do not want to let the Lisbon process become a gigantic flop, definite action will have to be taken, and the Commission will have to draw up a clear timetable stating how the aims are to be achieved, setting end dates so that the Member States can be called to account on their responsibilities. The emphasis will have to be placed on financial soundness, on full liberalisation of the services sector, the creation of a knowledge-based economy by investment in research and development, and radical simplification of the regulatory environment. This means less detailed legislation and more framework legislation, so that people are not hampered in their activities by unnecessary red tape. It is not just the Lisbon process but the credibility of the whole Union that is at stake.
Finally, I was struck by the speech by Mr Bouwman on behalf of the Group of the Greens/European Free Alliance, but I should like to add one thing to it. He says that jobs should be created at the bottom of the market, and not only for the intellectual elite, and I agree with that, but we have to realise that one is a precondition for the other, and for this we need a competitive Europe."@en3
"Señor Presidente, los compromisos adquiridos en el año 2000 en lo que se conoce como el proceso de Lisboa eran muy ambiciosos y representaron, lógicamente, una gran responsabilidad para los Jefes de Gobierno, pero tres años más tarde podemos comprobar que no fueron más que palabras que, por ahora, no se han transformado en acciones dignas de mención. No obstante, resulta muy irónico proclamar que la Unión Europea se va a convertir en la economía basada en el conocimiento más dinámica del mundo para finales de 2010, y luego no hacer absolutamente nada dinámico para conseguirlo. Al actuar así, la Unión Europea se deja en ridículo a sí misma y el Consejo no asume sus responsabilidades. El principal motivo es que nosotros, como Unión, consentimos que los Estados miembros no hagan honor a los compromisos que han adquirido.
En los últimos años, resulta que Francia, por ejemplo, no quiere saber nada, en general, de los compromisos que contrajo en el año 2000. El principal proveedor de energía, por ejemplo, sigue disfrutando de una situación de monopolio, y lo que es más: esa energía subvencionada se está exportando a Estados miembros que sí han abierto sus fronteras. De esta forma, hemos logrado lo contrario de lo que nos proponíamos. Los países que han llevado a cabo las liberalizaciones están siendo castigados por su buena conducta.
Tenemos que asegurarnos de que los países respeten los compromisos que han contraído. Esto significa respetar los compromisos, en lugar de marcarse más objetivos. Si no queremos que el proceso de Lisboa se convierta en un enorme fracaso, tendremos que tomar medidas concretas y la Comisión tendrá que preparar un calendario en el que se indique claramente cómo se van a alcanzar los objetivos y dentro de qué plazos, para que luego se puedan exigir responsabilidades a los Estados miembros. Habrá que hacer hincapié en la solvencia financiera, en la plena liberalización del sector de los servicios, en la creación de una economía basada en el conocimiento por medio de inversiones en investigación y desarrollo, y en la simplificación radical del marco regulador. Eso implica contar con menos legislación detallada y más legislación marco, para que las personas no tengan que hacer frente a un papeleo innecesario en sus actividades. No sólo está en juego el proceso de Lisboa, sino la credibilidad de toda la Unión Europea.
Finalmente, me ha parecido muy bien la intervención del Sr. Bouwman, en nombre del Grupo de los Verdes/Alianza Libre Europea, pero me gustaría añadir una cosa: él dice que deberían crearse empleos menos cualificados, y no sólo para la élite intelectual, algo con lo que yo estoy de acuerdo, pero tenemos que darnos cuenta de que una cosa es condición previa de la otra, y por ello es necesaria una Europa competitiva."@es12
"Arvoisa puhemies, vuonna 2000 tehdyt sitoumukset, jotka tunnetaan Lissabonin prosessina, olivat erittäin kunnianhimoisia mutta asettivat hallitusten päämiehet luonnollisesti myös raskaaseen vastuuseen. Kolmen vuoden jälkeen voimme todeta, että kaikki oli vain puhetta ja että tähän mennessä siitä ei ole seurannut mainittavia tekoja. On hyvin ironista todeta, että Euroopan unionista tulee maailman dynaamisin tietoon perustuva talous vuoteen 2010 mennessä, ja olla sen jälkeen tekemättä mitään dynaamista näiden suunnitelmien toteuttamiseksi. Toimimalla näin Euroopan unioni tekee itsensä naurettavaksi eikä neuvosto kanna vastuutaan. Merkittävin syy tähän on, että unioni sallii jäsenvaltioiden laiminlyödä näiden tekemien sitoumusten noudattamisen.
Viime vuosien aikana on käynyt ilmi, että esimerkiksi Ranskalla ei ole aikomustakaan toteuttaa vuonna 2000 tekemiään sitoumuksia. Suurimmalla energian tuottajalla on edelleen monopoliasema, ja kaiken lisäksi tukien avulla tuotettua energiaa viedään jäsenvaltioihin, jotka ovat todella avanneet rajansa. Toimimalla tällä tavoin saavutuksemme ovat kääntyneet juuri päinvastaisiksi kuin oli tarkoitus. Valtioita, jotka ovat vapauttaneet markkinoitaan, rankaistaan siitä, että ne ovat menetelleet oikein.
On huolehdittava siitä, että valtiot noudattavat tekemiään sitoumuksia. Sen sijaan, että asetettaisiin uusia tavoitteita, on noudatettava sitoumuksia. Jos emme halua Lissabonin prosessin epäonnistuvan täydellisesti, on toteutettava päättäväisiä toimia, ja komission on laadittava selkeä aikataulu, jossa ilmoitetaan keinot päämäärien saavuttamiseksi ja määräajat jäsenvaltioiden saattamiseksi vastuuseen velvoitteistaan. On korostettava vakaata taloutta, palvelualan täydellistä vapauttamista, tietoon perustuvan talouden kehittämistä investoimalla tutkimukseen ja kehitykseen sekä lainsäädännön perinpohjaista selkeyttämistä. Tämä merkitsee lainsäädännön yksinkertaistamista ja puitelainsäädännön lisäämistä, jotta tarpeeton byrokratia ei vaikeuta ihmisten toimintaa. Vaakalaudalla ei ole ainoastaan Lissabonin prosessi, vaan koko unionin uskottavuus.
Lopuksi haluan sanoa, että kiinnitin huomiota jäsen Bouwmanin puheenvuoroon, jonka hän käytti Vihreät / Euroopan vapaan allianssi -ryhmän puolesta, mutta haluan lisätä siihen yhden seikan. Hänen mukaansa markkinoilla pitäisi lisätä vähemmän koulutusta vaativia työpaikkoja, eikä ainoastaan niitä, joihin vaaditaan korkeaa koulutusta. Olen samaa mieltä, mutta on ymmärrettävä, että ne ovat toistensa edellytys, ja tähän tarvitsemme kilpailukykyistä Eurooppaa."@fi5
"Monsieur le Président, les accords conclus en 2000 dans le cadre du "processus de Lisbonne" étaient très ambitieux. Ce faisant, les chefs de gouvernement ont bien entendu endossé une lourde responsabilité. Trois ans plus tard, force est de constater que tous ces engagements étaient des paroles en l’air et qu’aucun acte digne de ce nom n’a été posé jusqu’ici. N’est-il pas très ironique de déclarer qu’en 2010, l’Union européenne sera l’économie de la connaissance la plus dynamique du monde si, par la suite, aucun effort n’est accompli pour réaliser ce vœu ? Par cette attitude, l’Union européenne se ridiculise et le Conseil faillit à ses responsabilités. Si on en est là aujourd’hui, c’est surtout parce que l’Union européenne tolère que les États membres ne respectent pas les accords conclus.
Ces dernières années, on a même pu constater qu’un pays comme la France se moquait des accords conclus en 2000. Le principal fournisseur d’énergie y détient toujours un monopole et l’énergie subventionnée est exportée vers les États membres qui eux, ont bien ouvert leurs frontières. Nous avons ainsi obtenu l’effet contraire à ce que nous souhaitions. Les États qui ont libéralisé sont punis pour leur bon comportement.
Monsieur le Président, nous devons veiller à ce que les différents États respectent leurs engagements. Il ne s’agit donc plus d’objectifs mais de respect des engagements. Nous devrons agir concrètement si nous ne voulons pas que le processus de Lisbonne devienne un énorme "flop". La Commission devra pour sa part adopter un calendrier clair précisant comment atteindre les objectifs. Des échéances devront être fixées afin que les États membres puissent avoir à répondre de leurs engagements. Il faudra aussi insister sur la stabilité financière, la libéralisation intégrale du secteur des services, la création d’une économie de la connaissance en investissant dans la recherche et le développement, sans oublier la simplification radicale de la réglementation. Les législations doivent donc être moins détaillées et les lois-cadres plus nombreuses pour qu'une bureaucratie superflue ne vienne pas gêner tout un chacun dans le déploiement de ses activités. Ce n’est pas seulement le processus de Lisbonne qui est en jeu. C’est aussi la crédibilité de toute l’Union.
Pour conclure, Monsieur le Président, je vous fais part de mon émotion après avoir entendu le discours de M. Bouwman au nom des Verts. Permettez-moi néanmoins de faire un commentaire. Il parle de créer des emplois non seulement pour les cerveaux mais aussi pour les personnes les moins qualifiées. Je suis d’accord mais nous devons aussi être conscients du fait que l’un ne va pas sans l’autre et que par conséquent, nous avons besoin d’une Europe compétitive."@fr6
"Signor Presidente, gli impegni assunti nel 2000 per quello che viene indicato come processo di Lisbona erano molto ambiziosi, ma certamente costituivano una grave responsabilità per i capi di governo; tre anni dopo, possiamo constatare che erano solo parole e che, sinora, non sono stati concretati in alcuna azione rilevante. E’ molto ironico, tuttavia, affermare che l’Unione europea diventerà l’economia basata sulla conoscenza più dinamica del mondo entro il 2010 e poi non fare assolutamente nulla di dinamico per essere all’altezza di questo obiettivo. Così facendo, l’Unione europea si rende ridicola e il Consiglio non fa fronte alle proprie responsabilità. La ragione più importante è che, come Unione, tolleriamo che gli Stati membri manchino agli impegni assunti.
In questi ultimi anni è emerso che la Francia, ad esempio, non vuole avere nulla a che fare, in generale, con gli impegni assunti nel 2000. Per esempio, mantiene il monopolio del maggiore fornitore di energia e, per di più
energia sovvenzionata viene esportata agli Stati membri che hanno davvero aperto le frontiere. In tal modo, abbiamo ottenuto il contrario di ciò che volevamo. I paesi che hanno attuato la liberalizzazione sono puniti per aver tenuto un comportamento corretto.
Dobbiamo verificare che i paesi rispettino gli impegni assunti. Ciò significa mantenere gli impegni, invece di fissare ulteriori obiettivi. Se non vogliamo che il processo di Lisbona diventi un gigantesco fallimento, occorre intraprendere un’azione specifica e la Commissione dovrà stabilire un calendario ben definito indicando come saranno realizzati gli obiettivi, fissando date limite in modo tale che gli Stati membri possano essere chiamati a rispondere delle loro responsabilità. L’accento dovrà essere posto sulla solidità finanziaria, sulla piena liberalizzazione del settore dei servizi, sulla creazione di un’economia basata sulla conoscenza mediante investimenti nel campo della ricerca e dello sviluppo e sulla radicale semplificazione dell’ambito normativo. Ciò significa meno norme dettagliate e più legislazione quadro, cosicché i cittadini non siano ostacolati nelle loro attività da un’inutile burocrazia. E’ in gioco non soltanto il processo di Lisbona, ma la credibilità dell’intera Unione.
Infine, mi ha colpito l’intervento dell’onorevole Bouwman a nome del Gruppo Verde/Alleanza libera europea, ma vorrei aggiungere un punto. Egli sostiene che occorre creare posti di lavoro ai livelli inferiori del mercato, non soltanto per l’
intellettuale, e sono d’accordo, ma dobbiamo capire che un aspetto è il presupposto per l’altro e per questo abbiamo bisogno di un’Europa competitiva."@it9
"Mr President, the commitments entered into in 2000 for what is known as the Lisbon process were very ambitions, but they did of course constitute a heavy responsibility for the Heads of Government, and three years on we can see that this was all talk and that, up to now, it has not been transformed into any action to speak of. It is very ironic, however, to state that the European Union is going to be the most dynamic knowledge-based economy in the world by 2010 and then do absolutely nothing dynamic about living up to this. In so doing, the European Union makes itself look ridiculous and the Council is not meeting its responsibilities. The most important reason is that we, as a Union, tolerate the failure of the Member States to honour the commitments they have entered into.
Over recent years, it has emerged that France, for example, does not, in general, want to have anything to do with the commitments it entered into in 2000. For example, the monopoly of the largest energy supplier remains in place, and, what is more
subsidised energy is being exported to those Member States who have indeed opened up their borders. In so doing, we have achieved the opposite of what we intended. The countries that have carried out liberalisation are being punished for their good behaviour.
We have to see to it that countries honour the commitments they have entered into. This means commitments that are honoured instead of more targets. If we do not want to let the Lisbon process become a gigantic flop, definite action will have to be taken, and the Commission will have to draw up a clear timetable stating how the aims are to be achieved, setting end dates so that the Member States can be called to account on their responsibilities. The emphasis will have to be placed on financial soundness, on full liberalisation of the services sector, the creation of a knowledge-based economy by investment in research and development, and radical simplification of the regulatory environment. This means less detailed legislation and more framework legislation, so that people are not hampered in their activities by unnecessary red tape. It is not just the Lisbon process but the credibility of the whole Union that is at stake.
Finally, I was struck by the speech by Mr Bouwman on behalf of the Group of the Greens/European Free Alliance, but I should like to add one thing to it. He says that jobs should be created at the bottom of the market, and not only for the intellectual elite, and I agree with that, but we have to realise that one is a precondition for the other, and for this we need a competitive Europe."@lv10
"Senhor Presidente, os compromissos assumidos em 2000 no quadro do chamado processo de Lisboa foram muito ambiciosos, mas com eles os Chefes de Estado e de Governo assumiram, naturalmente, uma pesada responsabilidade, e três anos mais tarde podemos constatar que tudo isso se ficou por palavras e que até agora nada foi transposto para actos dignos de menção. É realmente muito irónico afirmar que a União Europeia será a economia baseada no conhecimento mais dinâmica e competitiva do mundo em 2010 e, depois, não fazer absolutamente nada de dinâmico para o concretizar. Desse modo, a União Europeia expõe-se ao ridículo e o Conselho não cumpre as suas responsabilidades. A principal razão disso reside no facto de nós, enquanto União, aceitarmos que os Estados-Membros não honrem os compromissos que assumiram.
Nos últimos anos revelou-se que a França, por exemplo, despreza geralmente os compromissos que assumiu em 2000. Por exemplo, o monopólio do maior fornecedor de energia mantém-se e, ainda por cima, essa energia subsidiada é exportada para os Estados-Membros que realmente abriram as suas fronteiras. Desse modo, atingimos o inverso daquilo que pretendíamos. Os países que liberalizaram estão a ser castigados pela sua boa conduta.
Temos de zelar por que os países honrem os compromissos que assumiram. Isso significa que não precisamos de mais objectivos, mas de compromissos que sejam cumpridos. Se não quisermos que o processo de Lisboa redunde num gigantesco fracasso, haverá que empreender acções concretas e a Comissão terá de definir um calendário claro, indicando a forma como os objectivos serão realizados e estabelecendo prazos para que os Estados-Membros possam ser chamados às suas responsabilidades. A ênfase terá de ser colocada na fiabilidade financeira, na total liberalização do sector dos serviços, na criação de uma economia baseada no conhecimento por via de investimentos em investigação e desenvolvimento, e na simplificação radical da envolvente regulamentar. Isso significa menos legislação detalhada e mais legislação-quadro, para que as pessoas não sejam entravadas no desenvolvimento das suas actividades por burocracia desnecessária. O que está em causa não é só o processo de Lisboa, mas também a credibilidade de toda a União.
Por último, fiquei impressionado com o discurso proferido pelo senhor deputado Bouwman em nome do Grupo dos Verdes/ Aliança Livre Europeia, mas há uma coisa que gostaria de acrescentar. Ele diz que é necessário criar postos de trabalho na base do mercado de trabalho, e não só para a elite intelectual. Estou de acordo com ele, mas temos de perceber que uma coisa depende da outra, e que, para tal, precisamos de uma Europa competitiva."@pt11
"Herr talman! De överenskommelser som träffades år 2000 i och med den så kallade Lissabonprocessen var mycket ambitiösa men regeringscheferna tog därmed naturligtvis på sig ett rejält ansvar och tre år senare måste vi konstatera att det hittills inte vidtagits några nämnvärda åtgärder i motsvarande grad. Det är väl ändå mycket ironiskt att säga att Europeiska unionen år 2010 skall vara den mest dynamiska kunskapsbaserade ekonomin i världen och sedan inte göra något dynamiskt alls för att förverkliga detta. På det sättet gör Europeiska unionen sig löjlig och rådet uppfyller inte sitt ansvar. Det viktigaste skälet är att vi som union tolererar att medlemsstaterna inte infriar sin del av avtalen.
De senaste åren har det visat sig att ett land som Frankrike helt enkelt inte bryr sig om de överenskommelser som gjordes år 2000. Fortfarande upprätthålls till exempel den största energileverantörens monopol och, märk väl, exporteras den subventionerade energin till de medlemsstater som verkligen har öppnat sina gränser. Därmed har vi uppnått det motsatta till det vi ville. De länder som avreglerat straffas för sitt lydiga uppförande.
Vi måste se till att länderna håller vad de lovat. Alltså inte längre syfta på utan uppfylla de avtal som träffats. Om vi inte vill låta Lissabonprocessen bli ett stort fiasko måste konkreta åtgärder vidtas och kommissionen bör fastställa en tydlig tidsplan där det anges hur målen skall uppfyllas. Därvid måste slutdatum fastställas så att medlemsstaterna kan påminnas om sitt ansvar. Vikten skall läggas på finansiell soliditet, på fullständig avreglering av tjänstesektorn, på skapande av en kunskapsekonomi genom investeringar i forskning och utveckling och radikal förenkling av reglerna. Alltså mindre detaljlagstiftning och mer ramlagstiftning så att människor inte längre hindras av onödig byråkrati när de vill utveckla sin verksamhet. Det är inte bara Lissabonprocessen utan hela unionens trovärdighet som står på spel.
Slutligen, herr talman, blev jag gripen av Bouwmans anförande för Gruppen De grönas räkning men jag vill säga en sak i det sammanhanget. Han talar om att skapa arbetstillfällen på marknadens undersida och inte bara för kloka hjärnor. Jag håller med om det men vi måste inse att det ena förutsätter det andra och för det behöver vi ett konkurrerande Europa."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"quella"9
"that"10,3
"αυτή"8,8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples