Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-02-11-Speech-2-062"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-02-11"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Forbindelserne EU/Belarus4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030211.4.2-062"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-02-11-Speech-2-0634
lpv:speaker	lp:Patten4
lpv:spoken text	". Mr President, I very much welcome this opportunity to debate Belarus and the relations between Belarus and the European Union. I congratulate the rapporteur, Mr Marset Campos, for his excellent preparatory work. I will indicate, in my remarks, where we find ourselves in profound agreement with what the rapporteur has said. What we can and will do in the Commission, is to use the instruments at our disposal to continue support and assistance to grass roots civil society organisations, to journalists and independent media, to universities and also - where it is appropriate - to local authorities. Within the limits of the restrictions set by the September 1997 General Affairs Council, the Commission is also proceeding with technical assistance on border and regional projects, as well as projects linked to the aftermath of the Chernobyl catastrophe. When calling for broader engagement in terms of assistance, we should also not forget the difficult ground we are working on in Belarus. It is the authorities, with instruments like the notorious 'Decree No 8', that make the work of foreign donors and their partners in Belarus extremely difficult. We had some joint projects with the OSCE Office for Democratic Institutions and Human Rights in Belarus. The closure of the OSCE Assistance and Monitoring Group in Minsk last October has obviously threatened the further implementation of such projects. Only after the 19 November 2002 decision of 14 EU Member States to impose a visa ban on President Lukashenko and seven other leading personalities in Belarus was a compromise finally reached to establish a new OSCE Minsk office as of 1 January 2003. The coming weeks and months will demonstrate whether the authorities in Belarus are finally committed to take the path towards freedom, democracy and an improvement in human rights. Normalised relations with the OSCE could be a first step. Compliance with minimum standards during the coming local elections in early March would be a second step, followed by a convincing commitment to fulfil all the conditions outlined in Parliament's draft resolution. These are the sort of benchmarks that could prepare the way for the eventual accession of Belarus to the Council of Europe and, beyond that, open the perspective for a gradual normalisation of relations with the European Union. I am very grateful to the rapporteur for the work he has done to make these things possible – we all hope – in the future. It is a very sad reality that, as on the many previous occasions when we have discussed Belarus, the focus is on a number of very difficult subjects: on the whole question of the cases of disappeared persons; on the harassment of the media; on the limitations on the freedom of speech and the freedom of religion; on the recent open confrontation by the authorities in Belarus with the OSCE Assistance and Monitoring Group in Minsk. Alas, we have never been in a position to conclude a partnership and cooperation agreement with Belarus. That country is the only European successor of the former Soviet Union without a privileged contractual relationship with the European Union, including a clear mutual commitment to the common values of democracy and human rights. It is obvious that the current state of relations between the European Union and Belarus is profoundly unsatisfactory for both sides. While we are developing new forms of cooperation, for example, with the Russian Federation, while we are about to address the specific challenges and opportunities of enlargement in defining new forms of cooperation with those countries that will be our new eastern neighbours after enlargement, Belarus has sadly chosen the role of spectator. The Commission has been invited by the Copenhagen European Council to submit proposals on the EU's future relations with its neighbours, including Belarus. I am sure a number of honourable Members, during this debate, will want to make reference to this 'New Neighbours' or 'Wider Europe' debate. Obviously, we will have to be prepared for the moment when Belarus sends a signal that it is ready to co-operate with us. Given the present situation on democracy, freedom of speech and the media, and on human rights in general, it is difficult to imagine when the EU will be able to have normal relations with Belarus. I am very grateful for the clear message that this debate and Parliament's resolution will send in this respect. However, I fully agree with the elements in the resolution – and I am sure this will be followed up in a number of speeches today – which recalled the importance Belarus has, not only for the European Union, but also for the stability and prosperity of the whole region. I can assure you that this is the common ground we are all working on. There are many issues where the Commission would like to broaden its activities and its co-operation with Belarus, be it in addressing common threats of cross-border organised crime and illegal migration, or in regional development, economic and structural reform, environmental protection and so on. Every day lost in dealing with these issues adds to the hardship of the people of Belarus, and to the potential risks building up on this part of our future eastern border. On different occasions, in particular since early 2000, the European Union has co-operated with the OSCE and the Council of Europe to build a bridge that would help Belarus move towards normalisation of its relations with the international community. Belarus has, on several occasions, missed these opportunities, including prior to the elections in 2000 and 2001. The European Parliament and its Delegation for relations with Belarus, Moldova and Ukraine, has been very active in the framework of the Parliamentary Troika with the Parliamentary Assemblies of the OSCE and the Council of Europe. While the European Union has limited its official contacts with Belarus to a strict minimum, this alternative form of political dialogue is very useful and demonstrates that in terms of minimum standards of democracy and human rights, the elected representatives of all three organisations speak with one voice to Belarus. The Commission strongly agrees with the emphasis in the resolution on strengthening dialogue with civil society, NGOs, democratic forces, the media and with the universities in Belarus. However, as to the call to the Commission in Article 9 of the draft resolution, to: '…develop a strategy for Belarus within the proposal ‘Wider Europe’ for the democratisation and the development of a social market economy' in Belarus, it seems obvious to me that any assistance or help from the Commission could only be in support of a comprehensive government strategy. It could never replace a strategy by Belarus itself. The driving force for this sort of change would need to come from Belarus. Unfortunately, it does not seem to be there yet."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg glæder mig meget over denne mulighed for at drøfte spørgsmålet om Belarus og forbindelserne mellem Belarus og EU. Jeg komplimenterer ordføreren, hr. Marset Campos, for hans udmærkede forberedende arbejde. Jeg vil i mine bemærkninger antyde, hvor vi er helt enige i det, ordføreren har sagt. Hvad vi kan og vil gøre i Kommissionen er at bruge de instrumenter, vi har til rådighed til fortsat at støtte og hjælpe græsrodsorganisationerne fra det civile samfund, journalister og uafhængige medier, universiteter og også - hvor det er rimeligt - lokale myndigheder. Inden for de begrænsninger, som blev fastsat ved mødet i Rådet (almindelige anliggender) i september 1997, går Kommissionen også videre med teknisk bistand til grænseoverskridende og regionale projekter såvel som til projekter, der er forbundet med følgerne af Tjernobyl-katastrofen. Når vi opfordrer til et bredere engagement med hensyn til bistand, bør vi heller ikke glemme det vanskelige grundlag, vi arbejder på i Belarus. Det er myndighederne, med instrumenter som den berygtede "Forordning nr. 8", der gør de fremmede donorers og deres partneres arbejde i Belarus yderst vanskeligt. Vi har haft nogle fælles projekter med OSCE's kontor for demokratiske institutioner og menneskerettigheder i Belarus. De facto-lukningen af OSCE's bistands- og overvågningsgruppe i Minsk i oktober sidste år har naturligvis truet den videre gennemførelse af den slags projekter. Først efter de 14 EU-medlemsstaters beslutning af 19. november 2002 om at indføre forbud mod visum til præsident Lukasjenko og syv andre ledende personer i Belarus nåede man endelig frem til et kompromis om at etablere et nyt OSCE-kontor i Minsk fra den 1. januar 2003. De kommende uger og måneder vil vise, om myndighederne i Belarus endelig har besluttet sig til at følge vejen til frihed, demokrati og forbedringer af menneskerettighederne. Normaliserede forbindelser med OSCE kunne være et første skridt. Overholdelse af minimumsnormerne ved kommende lokalvalg i begyndelsen af marts kunne være endnu et skridt, fulgt af en overbevisende indsats for at opfylde alle de betingelser, der er skitseret i Parlamentets beslutningsforslag. Det er den slags mål, der kan bane vej for en eventuel tiltrædelse af Belarus til Europarådet og derudover åbne perspektiver om en gradvis normalisering af forbindelserne med EU. Jeg er ordføreren meget taknemmelig for det arbejde, han har gjort for - som vi alle håber - at muliggøre dette i fremtiden. Det er en meget trist kendsgerning, at fokus ved mange tidligere lejligheder, når vi har drøftet Belarus, har været på et antal meget vanskelige spørgsmål: hele spørgsmålet om sager med forsvundne personer, chikane over for medierne, begrænsningerne af tale- og religionsfrihed samt de åbne konfrontationer fra de belarussiske myndigheders side over for OSCE's bistands- og overvågningsgruppe i Minsk for nylig. Desværre har vi aldrig kunnet indgå en partnerskabs- og samarbejdsaftale med Belarus. Dette land er den eneste europæiske efterfølger af det tidligere Sovjetunionen uden et kontraktligt forhold til EU, der indebærer privilegier, herunder en klar gensidig forpligtelse på fælles værdier om demokrati og menneskerettigheder. Det er indlysende, at det nuværende stade, hvad angår forholdene mellem EU og Belarus er dybt utilfredsstillende for begge parter. Mens vi er ved at udvikle nye former for samarbejde f.eks. med Den Russiske Føderation, mens vi er ved at tage fat på de særlige udfordringer og muligheder for udvidelsen ved at definere nye former for samarbejde med disse lande, som vil blive vores nye naboer mod øst efter udvidelsen, har Belarus desværre valgt tilskuerens rolle. Kommissionen blev ved Det Europæiske Råds møde i København opfordret til at fremlægge forslag om EU's fremtidige relationer til sine naboer, herunder Belarus. Jeg er sikker på, at et antal medlemmer under denne debat vil ønske at nævne denne debat om "nye naboer" eller "et bredere Europa". Naturligvis må vi være forberedt på det øjeblik, hvor Belarus sender et signal om, at de er parat til at samarbejde med os. I betragtning af den nuværende situation for demokrati, talefrihed og frihed for medierne samt for menneskerettighederne i almindelighed, er det vanskeligt at forestille sig, hvornår EU vil være i stand til at få et normalt forhold til Belarus. Jeg er meget taknemmelig for det klare budskab, som denne debat og Parlamentets beslutning vil sende i denne henseende. Men jeg er helt enig i de elementer i beslutningen - og jeg er sikker på, at dette vil blive fulgt op i et antal indlæg i dag - som har mindet om den betydning, Belarus har, ikke bare for EU, men også for stabiliteten og velstanden i hele regionen. Jeg kan forsikre Dem, at dette er det fælles grundlag, alle arbejder på. Der er mange spørgsmål, hvor Kommissionen gerne ville udvide sine aktiviteter og sit samarbejde med Belarus, hvad enten det drejer sig om at konfrontere fælles trusler i form af grænseoverskridende organiseret kriminalitet og illegal indvandring, eller med hensyn til regional udvikling, økonomiske og strukturelle reformer, miljøbeskyttelse osv. Hver dag, der bliver spildt, før vi kan tage fat på disse spørgsmål, øger vanskelighederne for befolkningen i Belarus, og de risici, der tårner sig op ved denne del af vores kommende østgrænse. Ved forskellige lejligheder, i særdeleshed siden begyndelsen af 2000, har EU samarbejdet med OSCE og Europarådet om at bygge en bro, der kunne hjælpe Belarus med at bevæge sig i retning af en normalisering af forholdet til det internationale samfund. Belarus har ved adskillige lejligheder ladet disse muligheder slippe sig af hænde, herunder forud for valgene i 2000 og 2001. Parlamentet og dets Delegation for Forbindelserne med Ukraine, Belarus og Moldova har været meget aktive inden for rammerne af den parlamentariske trojka sammen med de parlamentariske forsamlinger i OSCE og Europarådet. Mens EU har begrænset sine officielle kontakter med Belarus til et absolut minimum, er denne alternative form for politisk dialog meget nyttig og viser, at de valgte repræsentanter i alle tre organisationer taler med én stemme til Belarus, når det drejer sig om minimumsstandarder for demokrati og menneskerettigheder. Kommissionen er helt enig i understregningen i beslutningen af en styrkelse af dialogen med det civile samfund, ngo'erne, de demokratiske kræfter, medierne og universiteterne i Belarus. Men med hensyn til opfordringen til Kommissionen i punkt 9 i beslutningsforslaget om at "udvikle en særlig strategi inden for rammerne af dens forslag om et bredere Europa med det formål at fremme demokratiseringen og udviklingen af en social markedsøkonomi" i Belarus, forekommer det mig indlysende, at enhver assistance eller hjælp fra Kommissionen kun kan være en støtte for en omfattende regeringsstrategi. Det kan aldrig erstatte en strategi fra Belarus' egen side. Den drivende kraft ved denne form for forandring må nødvendigvis komme fra Belarus. Desværre ser den endnu ikke ud til at være til stede."@da1 ". Herr Präsident, ich begrüße von ganzem Herzen die Möglichkeit der Aussprache über Belarus sowie die Beziehungen zwischen Belarus und der Europäischen Union. Ich beglückwünsche Herrn Marset Campos, den Berichterstatter, zu seiner ausgezeichneten Vorarbeit. Ich werde in meinen Ausführungen deutlich machen, in welchen Punkten wir die Ansichten des Berichterstatters vollkommen teilen. Wir können und werden in der Kommission allerdings die uns zur Verfügung stehenden Instrumente nutzen, um auch weiterhin basisnahe Organisationen der Zivilgesellschaft, um Journalisten und unabhängige Medien, Universitäten und, soweit möglich, auch lokale Behörden zu unterstützen. Im Rahmen der vom Rat „Allgemeine Angelegenheiten“ im September 1997 beschlossenen Einschränkungen wird die Kommission zudem ihre technische Hilfe für regionale und Grenzprojekte sowie Vorhaben in Verbindung mit den Folgen der Katastrophe von Tschernobyl fortsetzen. Wir sollten bei unserer Forderung nach Verstärkung der Unterstützung nicht vergessen, unter welch schwierigen Bedingungen wir in Belarus arbeiten. Mit Instrumenten wie dem berüchtigten Erlass des Präsidenten Nr. 8 sorgen die Behörden selbst für äußerst schwierige Arbeitsbedingungen für Geber und deren Partner in Belarus. Wir führten einige gemeinsame Projekte mit dem OSZE-Büro für demokratische Institutionen und Menschenrechte in Belarus durch. Die De-facto-Auflösung der Beratungs- und Kontrollgruppe der OSZE in Minsk im vergangenen Oktober hat natürlich die weitere Verwirklichung dieser Projekte gefährdet. Erst nachdem 14 EU-Mitgliedstaaten am 19. November 2002 beschlossen, für Präsident Lukaschenko und sieben weitere führende Vertreter von Belarus ein Visaverbot zu verhängen, konnte schließlich ein Kompromiss erzielt werden, der die Einrichtung eines neuen OSZE-Büros ab 1. Januar 2003 in Minsk vorsieht. Die kommenden Wochen und Monate werden zeigen, ob die Behörden von Belarus endlich konsequent den Weg der Freiheit, der Demokratie und der Verbesserung der Menschenrechtslage eingeschlagen haben. Die Normalisierung der Beziehungen zur OSZE wäre ein erster Schritt. Ein zweiter Schritt wäre die Einhaltung von Mindestanforderungen bei den bevorstehenden Wahlen Anfang Mai, gefolgt von einer überzeugenden Absichtserklärung, sämtliche im Entschließungsentwurf des Parlaments aufgeführten Bedingungen zu erfüllen. Das sind die Eckpunkte, die die Grundlagen für die Aufnahme von Belarus in den Europarat schaffen und schließlich zu einer Normalisierung der Beziehungen mit der Europäischen Union beitragen könnten. Ich bin dem Berichterstatter sehr dankbar für seine Arbeit, die er geleistet hat, um diese Entwicklungen – wie wir alle hoffen – zu ermöglichen. Wie so häufig in der Vergangenheit, wenn wir über Belarus sprachen, stehen leider auch dieses Mal wieder sehr schwierige Themen im Mittelpunkt unserer Aussprache. So geht es um die Frage der Fälle von verschwundenen Personen, die massive Behinderung der Medien, die Einschränkung der Rede- und Religionsfreiheit und die jüngste offene Konfrontation zwischen den belarussischen Behörden und der Beratungs- und Überwachungsgruppe der OSZE in Minsk. Wir waren leider nie in der Lage, ein Partnerschafts- und Kooperationsabkommen mit Belarus abzuschließen. Dieses Land ist der einzige Nachfolgestaat der früheren Sowjetunion, der über keine privilegierte vertragliche Beziehung zur Europäischen Union verfügt, die auch das eindeutige Eintreten beider Seiten für die gemeinsamen Werte der Demokratie und der Menschenrechte umfasst. Der derzeitige Stand der Beziehungen zwischen der Europäischen Union und Belarus ist eindeutig für beide Seiten unbefriedigend. Während wir neue Formen der Zusammenarbeit beispielsweise mit der Russischen Föderation entwickeln, während wir versuchen, die speziellen Probleme und Möglichkeiten der Erweiterung dadurch in Angriff zu nehmen, dass wir neue Formen der Zusammenarbeit mit jenen Ländern entwickeln, die nach der Erweiterung unsere neuen östlichen Nachbarn sein werden, hat Belarus leider die Rolle des Außenseiters gewählt. Die Kommission wurde vom Europäischen Rat in Kopenhagen gebeten, Vorschläge für die künftigen Beziehungen der EU mit ihren Nachbarn, einschließlich Belarus, vorzulegen. Ich bin sicher, dass einige der Abgeordneten im Verlaufe der Aussprache auf die Debatte zu den „neuen Nachbarn“ oder zum „Umfassenderen Europa“ eingehen möchten. Natürlich müssen wir auf den Zeitpunkt vorbereitet sein, da Belarus Signale der Kooperationsbereitschaft aussendet. Ausgehend von der derzeitigen Situation in Bezug auf Demokratie, Rede- und Medienfreiheit sowie im Hinblick auf die Menschenrechte allgemein lässt sich nur schwer absehen, wann die EU in der Lage sein wird, normale Beziehungen mit Belarus aufzunehmen. Ich bin sehr dankbar für die klare Botschaft, die diese Aussprache und die Entschließung des Parlaments in dieser Hinsicht vermitteln werden. Ich stimme jedoch den Abschnitten der Entschließung von ganzem Herzen zu – und ich bin sicher, dass darauf noch in einer Reihe von Beiträgen eingegangen werden wird, die auf die Bedeutung von Weißrussland nicht nur für die Europäische Union, sondern auch für die Stabilität und den Wohlstand der ganzen Region verweisen. Ich kann Ihnen versichern, dass dies die Gemeinsamkeiten sind, an denen wir alle arbeiten. Es gibt viele Probleme, zu denen die Kommission ihre Aktivitäten und ihre Zusammenarbeit mit Belarus ausbauen möchte. Das betrifft beispielsweise die gemeinsame Gefährdung durch das grenzüberschreitende organisierte Verbrechen und die illegale Migration oder die regionale Entwicklung, Wirtschafts- und Strukturreformen, den Umweltschutz usw. Jeder Tag, den wir durch Untätigkeit vertun, verschlimmert die Not der Menschen in Belarus und vergrößert die potenziellen Risiken an diesem Abschnitt unserer künftigen Ostgrenze. Seit Anfang 2000 hat die Europäische Union mehrfach versucht, in Zusammenarbeit mit der OSZE und dem Europarat Brücken zu bauen, die Belarus die Normalisierung seiner Beziehungen zur internationalen Gemeinschaft erleichtern sollten. Belarus hat diese Chancen, die u. a. vor den Wahlen im Jahre 2000 und 2001 bestanden, immer wieder vertan. Das Europäische Parlament und seine Delegation für die Beziehungen zu Belarus, Moldawien und zur Ukraine haben gemeinsam mit den Parlamentarischen Versammlungen der OSZE und des Europarats im Rahmen der Parlamentarischen Troika aktive Arbeit geleistet. Während die Europäische Union ihre offiziellen Kontakte zu Belarus auf ein Minimum begrenzt hat, erweist sich diese alternative Form des politischen Dialogs als sehr nützlich und zeigt, dass die gewählten Vertreter aller drei Organisationen, was die Mindestanforderungen für Demokratie und Menschenrechte betrifft, mit einer Stimme zu Belarus sprechen. Die Kommission unterstützt die im Entschließungsentwurf geäußerte Forderung nach einer Intensivierung des Dialogs mit der Zivilgesellschaft, den NRO, den demokratischen Kräften, den Medien und den Universitäten in Belarus. Was jedoch Artikel 9 des Entschließungsentwurfs betrifft, in dem die Kommission aufgefordert wird, „eine Strategie für Belarus im Rahmen ihres Vorschlags „Umfassenderes Europa“ für die Demokratisierung und den Aufbau einer sozialen Marktwirtschaft zu entwickeln“, so ist wohl klar, dass jegliche Unterstützung oder Hilfe seitens der Kommission nur flankierend zu einer umfassenden Strategie der Regierung erfolgen kann. Sie kann niemals eine eigene weißrussische Strategie ersetzen. Der Anstoß für derartige Veränderungen muss von Belarus selbst kommen. Leider ist davon bisher nichts zu spüren."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θεωρώ πολύ ευπρόσδεκτη αυτή την ευκαιρία να συζητήσουμε για τη Λευκορωσία και τις σχέσεις μεταξύ της Λευκορωσίας και της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Συγχαίρω τον εισηγητή, κ. Marset Campos, για την εξαιρετική προπαρασκευαστική εργασία του. Θα επισημάνω, στις παρατηρήσεις μου, σε ποια σημεία βρισκόμαστε σε πλήρη συμφωνία με τα όσα είπε ο εισηγητής. Αυτό που μπορούμε και που σκοπεύουμε να κάνουμε ως Επιτροπή είναι να χρησιμοποιήσουμε τα μέσα που διαθέτουμε για να συνεχίσουμε να υποστηρίζουμε και να βοηθάμε τις οργανώσεις βάσης της κοινωνίας των πολιτών, τους δημοσιογράφους και τα ανεξάρτητα μέσα μαζικής ενημέρωσης, τα πανεπιστήμια και επίσης –όπου ενδείκνυται– την τοπική αυτοδιοίκηση. Εντός των ορίων των περιορισμών που έθεσε το Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων του Σεπτεμβρίου 1997, η Επιτροπή προβαίνει επίσης στην παροχή τεχνικής βοήθειας σε σχέση με συνοριακά και περιφερειακά έργα, καθώς και με έργα που σχετίζονται με τα επακόλουθα της καταστροφής του Τσερνομπίλ. Στις εκκλήσεις για μεγαλύτερη συμμετοχή από άποψη συνδρομής, δεν θα πρέπει να ξεχνάμε και τις δύσκολες συνθήκες που επικρατούν στη Λευκορωσία. Οι ίδιες οι αρχές, με μέσα όπως το διαβόητο “Διάταγμα αριθ. 8”, καθιστούν εξαιρετικά δύσκολο το έργο των ξένων χρηματοδοτών και των συνεργατών τους στη Λευκορωσία. Είχαμε μερικά κοινά προγράμματα με την Υπηρεσία για τους Δημοκρατικούς Θεσμούς και τα Ανθρώπινα Δικαιώματα του ΟΑΣΕ στη Λευκορωσία. Η εκ των πραγμάτων διακοπή των εργασιών της Ομάδας Βοηθείας και Παρατηρητών του ΟΑΣΕ στο Μινσκ πέρυσι τον Οκτώβριο έθεσε προφανώς υπό απειλή την περαιτέρω υλοποίηση αυτών των προγραμμάτων. Μόνο μετά την απόφαση 14 κρατών μελών της ΕΕ στις 19 Νοεμβρίου 2002 να επιβάλουν απαγόρευση έκδοσης θεώρησης στον πρόεδρο Λουκασένκο και επτά άλλες ηγετικές προσωπικότητες της Λευκορωσίας, επετεύχθη τελικά συμβιβασμός για την εγκατάσταση νέου γραφείου του ΟΑΣΕ στο Μινσκ από την 1η Ιανουαρίου 2003. Οι επόμενες εβδομάδες και μήνες θα δείξουν αν οι αρχές της Λευκορωσίας είναι επιτέλους αποφασισμένες να οδεύσουν προς την ελευθερία, τη δημοκρατία και τη βελτίωση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Η εξομάλυνση των σχέσεων με τον ΟΑΣΕ θα μπορούσε να είναι ένα πρώτο βήμα. Η συμμόρφωση με τους ελάχιστους κανόνες στις επόμενες τοπικές εκλογές στις αρχές Μαρτίου θα είναι ένα δεύτερο βήμα, το οποίο μπορεί να ακολουθήσει μια πειστική δέσμευση για την εκπλήρωση όλων των προϋποθέσεων που αναφέρονται στο σχέδιο ψηφίσματος του Κοινοβουλίου. Αυτά είναι τα ορόσημα που θα μπορούσαν να προετοιμάσουν το έδαφος για την πιθανή ένταξη της Λευκορωσίας στο Συμβούλιο της Ευρώπης και, πέρα από αυτό, να ανοίξουν τον δρόμο για μια σταδιακή εξομάλυνση των σχέσεων με την Ευρωπαϊκή Ένωση. Είμαι πολύ ευγνώμων στον εισηγητή για την εργασία που επιτέλεσε προκειμένου να καταστούν αυτά τα πράγματα δυνατά –όπως ελπίζουμε όλοι– στο μέλλον. Είναι δυστυχώς πραγματικότητα το γεγονός ότι, όπως συνέβη και στις πολλές προηγούμενες φορές κατά τις οποίες συζητήσαμε για τη Λευκορωσία, το ενδιαφέρον εστιάζεται σε έναν αριθμό πολύ δύσκολων θεμάτων: στο συνολικό ζήτημα των περιπτώσεων εξαφάνισης προσώπων, στην παρενόχληση των μέσων μαζικής ενημέρωσης, στους περιορισμούς της ελευθερίας του λόγου και της ανεξιθρησκίας, στην πρόσφατη ανοιχτή σύγκρουση των αρχών της Λευκορωσίας με την Ομάδα Βοηθείας και Παρατηρητών του ΟΑΣΕ στο Μινσκ. Δυστυχώς, δεν ήμασταν ποτέ σε θέση να συνάψουμε συμφωνία εταιρικής σχέσης και συνεργασίας με τη Λευκορωσία. Η χώρα αυτή είναι ο μόνος διάδοχος της πρώην Σοβιετικής Ένωσης στην Ευρώπη χωρίς προνομιακή συμβατική σχέση με την Ευρωπαϊκή Ένωση, συμπεριλαμβανομένης μιας σαφούς αμοιβαίας δέσμευσης υπέρ των κοινών αξιών της δημοκρατίας και των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Είναι προφανές ότι η τρέχουσα κατάσταση των σχέσεων μεταξύ της Ευρωπαϊκής Ένωσης και της Λευκορωσίας είναι κάθε άλλο παρά ικανοποιητική και για τις δύο πλευρές. Ενώ αναπτύσσουμε νέες μορφές συνεργασίας, για παράδειγμα, με τη Ρωσική Ομοσπονδία, ενώ είμαστε έτοιμοι να αντιμετωπίσουμε τις ειδικές προκλήσεις και ευκαιρίες της διεύρυνσης για τον προσδιορισμό νέων μορφών συνεργασίας με εκείνες τις χώρες που μετά τη διεύρυνση θα αποτελέσουν τους νέους μας γείτονες προς ανατολάς, η Λευκορωσία επέλεξε δυστυχώς τον ρόλο του θεατή. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Κοπεγχάγης ζήτησε από την Επιτροπή να υποβάλει προτάσεις για τις μελλοντικές σχέσεις της ΕΕ με τους γείτονές της, συμπεριλαμβανομένης της Λευκορωσίας. Είμαι σίγουρος ότι, κατά τη διάρκεια αυτής της συζήτησης, αρκετοί αξιότιμοι βουλευτές θα θελήσουν να αναφερθούν σε αυτό το θέμα των “Νέων Γειτόνων” ή της “Ευρύτερης Ευρώπης”. Φυσικά, θα πρέπει να είμαστε προετοιμασμένοι για τη στιγμή που η Λευκορωσία θα στείλει σήμα ότι είναι έτοιμη να συνεργαστεί μαζί μας. Δεδομένης της παρούσας κατάστασης στα θέματα της δημοκρατίας, της ελευθερίας του λόγου και των μέσων μαζικής ενημέρωσης και των ανθρωπίνων δικαιωμάτων γενικότερα, είναι δύσκολο να φανταστεί κανείς πότε θα μπορέσει η ΕΕ να έχει ομαλές σχέσεις με τη Λευκορωσία. Είμαι ευγνώμων για το σαφές μήνυμα που θα στείλει ως προς αυτό το θέμα αυτή η συζήτηση και το ψήφισμα του Κοινοβουλίου. Ωστόσο, συμφωνώ πλήρως με τα σημεία του ψηφίσματος –και είμαι σίγουρος ότι η ίδια συμφωνία θα εκφραστεί σε αρκετές παρεμβάσεις σήμερα– τα οποία υπενθύμισαν τη σημασία της Λευκορωσίας, όχι μόνο για την Ευρωπαϊκή Ένωση, αλλά και για τη σταθερότητα και την ευημερία όλης της περιοχής. Μπορώ να σας διαβεβαιώσω ότι αυτή είναι η κοινή βάση, επί της οποίας εργαζόμαστε όλοι. Υπάρχουν πολλά θέματα στα οποία η Επιτροπή θα ήθελε να διευρύνει τις δραστηριότητες και τη συνεργασία της με τη Λευκορωσία, είτε πρόκειται για την αντιμετώπιση κοινών απειλών διασυνοριακού οργανωμένου εγκλήματος και παράνομης μετανάστευσης είτε για την περιφερειακή ανάπτυξη, την οικονομική και διαρθρωτική μεταρρύθμιση, την περιβαλλοντική προστασία και λοιπά. Κάθε μέρα που περνά χωρίς να αντιμετωπίζουμε αυτά τα θέματα αυξάνει τις δοκιμασίες του λαού της Λευκορωσίας και τους πιθανούς κινδύνους που συσσωρεύονται σε αυτό το τμήμα των μελλοντικών ανατολικών μας συνόρων. Σε άλλες περιπτώσεις, ιδιαίτερα από τις αρχές του 2000 και μετά, η Ευρωπαϊκή Ένωση συνεργάστηκε με τον ΟΑΣΕ και το Συμβούλιο της Ευρώπης για να δημιουργήσει μια γέφυρα που θα βοηθούσε τη Λευκορωσία να προχωρήσει προς την εξομάλυνση των σχέσεών της με τη διεθνή κοινότητα. Σε αρκετές περιπτώσεις, η Λευκορωσία έχασε αυτές τις ευκαιρίες, όπως πριν από τις εκλογές του 2000 και του 2001. Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και η Αντιπροσωπεία του για τις σχέσεις με τη Λευκορωσία, τη Μολδαβία και την Ουκρανία επιδεικνύουν μεγάλη δραστηριότητα στο πλαίσιο της κοινοβουλευτικής τρόικας με τις Κοινοβουλευτικές Συνελεύσεις του ΟΑΣΕ και του Συμβουλίου της Ευρώπης. Ενώ η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει περιορίσει τις επίσημες επαφές της με τη Λευκορωσία στο απολύτως ελάχιστο, αυτή η εναλλακτική μορφή πολιτικού διαλόγου είναι πολύ χρήσιμη και καταδεικνύει ότι, όσον αφορά τους ελάχιστους κανόνες δημοκρατίας και ανθρωπίνων δικαιωμάτων, οι εκλεγμένοι εκπρόσωποι και των τριών οργανισμών μιλούν με μια φωνή στη Λευκορωσία. Η Επιτροπή συμφωνεί ιδιαίτερα με την έμφαση που δίνεται στο ψήφισμα στην ενδυνάμωση του διαλόγου με την κοινωνία των πολιτών, τις ΜΚΟ, τις δημοκρατικές δυνάμεις, τα μέσα μαζικής ενημέρωσης και τα πανεπιστήμια στη Λευκορωσία. Ωστόσο, όσον αφορά την έκκληση προς την Επιτροπή, στο άρθρο 9 του σχεδίου ψηφίσματος, “...να αναπτύξει, στο πλαίσιο της προτάσεως “Ευρύτερη Ευρώπη”, μια στρατηγική για τον εκδημοκρατισμό και την ανάπτυξη της κοινωνικής οικονομίας της αγοράς” στη Λευκορωσία, μου φαίνεται προφανές ότι κάθε συνδρομή ή βοήθεια από την Επιτροπή μπορεί να είναι μόνο προς υποστήριξη μιας σφαιρικής κυβερνητικής στρατηγικής. Δεν θα μπορούσε ποτέ να αντικαταστήσει μια στρατηγική της ίδιας της Λευκορωσίας. Η κινητήρια δύναμη για αυτού του είδους την αλλαγή θα πρέπει να προέλθει από τη Λευκορωσία. Δυστυχώς, δεν φαίνεται ότι υπάρχει ακόμη."@el8 ". Señor Presidente, agradezco enormemente esta oportunidad para hablar sobre Belarús y sus relaciones con la Unión Europea. Felicito al ponente, el Sr. Marset Campos, por este excelente trabajo preparatorio. En mis comentarios, indicaré en qué punto coincidimos plenamente con lo que ha expuesto el ponente. Lo que podemos hacer y haremos en la Comisión es servirnos de los instrumentos de los que dispongamos para continuar apoyando o ayudando a las organizaciones de la sociedad civil, a los periodistas y a los medios de comunicación independientes, a las universidades y también, cuando las circunstancias así lo requieran, a las autoridades locales. Dentro de los límites establecidos por el Consejo de Asuntos Generales de septiembre de 1997, la Comisión también está elaborando los proyectos de asistencia técnica en la frontera y regionales, así como los proyectos relacionados con las secuelas de la catástrofe de Chernóbil. Al pedir un compromiso más amplio en términos de asistencia, no deberíamos tampoco olvidar el difícil terreno en el que estamos trabajando en Belarús. Las autoridades, dotadas de instrumentos como el notorio «Decreto 8», son las que dificultan extremadamente el trabajo de los donantes extranjeros y sus socios en Belarús. Hemos desarrollado algunos proyectos conjuntos con la Oficina de Instituciones Democráticas y Derechos Humanos de la OSCE en Belarús. El cierre del Grupo de Asesoramiento y Supervisión de la OSCE en Minsk el pasado mes de octubre supone sin duda una amena para la ulterior aplicación de estos proyectos. Finalmente, sólo se ha podido alcanzar un compromiso para establecer una nueva oficina de la OSCE en Minsk a partir del 1 de enero de 2003 después de la decisión del 19 de noviembre de 2002 por la cual 14 Estados miembros decidieron denegar el visado al Presidente Lukashenko y a otras siete personalidades de Belarús. En las próximas semanas y meses comprobaremos si las autoridades de Belarús están verdaderamente comprometidas a emprender el camino hacia la libertad, la democracia y la mejora de los derechos humanos. Las relaciones normalizadas con la OSCE podrían ser un primer paso. El cumplimiento de las normas mínimas durante las próximas elecciones locales a principios de marzo debería ser el segundo paso, seguido de un compromiso convincente de cumplir las condiciones definidas por el proyecto de resolución del Parlamento. Éstos son los tipos de parámetros que podrían preparar el terreno para una eventual adhesión de Belarús al Consejo de Europa y, después, abrir la perspectiva de una normalización gradual de las relaciones con la Unión Europea. Doy las gracias al ponente por el trabajo que ha realizado para hacer realidad estos objetivos –esperemos– en el futuro. Es una realidad muy triste que, como en tantas ocasiones anteriores en las que hemos tratado el tema de Belarús, el centro de atención recaiga en una serie de aspectos muy complicados: toda la cuestión en torno a los casos de personas desaparecidas; el hostigamiento que sufren los medios de comunicación; las limitaciones de la libertad de expresión y de confesión; la reciente confrontación abierta entre las autoridades de Belarús y el Grupo de Asesoramiento y Supervisión de la OSCE en Minsk. Lamentablemente, nunca hemos tenido la posibilidad de establecer un acuerdo de asociación y cooperación con Belarús. Este país es el único sucesor europeo de la antigua Unión Soviética que no mantiene una relación contractual privilegiada con la Unión Europea ni tampoco un compromiso mutuo claro sobre los valores comunes de democracia y derechos humanos. Salta a la vista que el estado actual de las relaciones entre la Unión Europea y Belarús es profundamente insatisfactorio por ambas partes. Mientras desarrollamos nuevas formas de cooperación con la Federación Rusa, por ejemplo, o estamos a punto de abordar los retos concretos y las oportunidades de ampliación con la definición de nuevas formas de cooperación con estos países, que serán nuestros nuevos vecinos del Este tras la ampliación, lamentamos que Belarús haya adoptado el papel de espectador. La Comisión ha sido invitada por el Consejo Europeo de Copenhague a presentar propuestas sobre las futuras relaciones de la Unión Europea con sus vecinos, incluida Belarús. Estoy seguro de que una serie de diputados, en este debate, querrán hacer referencia a la cuestión de los «nuevos vecinos» o la «Europa ampliada». Desde luego, tenemos que estar preparados para el momento en que Belarús nos envíe una señal indicativa de que ya está lista para cooperar con nosotros. Ante la situación actual con respecto a la democracia, la libertad de expresión y de prensa y los derechos humanos en general, es difícil imaginar cuándo podrá la UE tener relaciones normales con Belarús. Estoy muy complacido por el claro mensaje que emitirá este debate, junto con la resolución del Parlamento, a este respecto. Sin embargo, estoy completamente de acuerdo con los elementos de la resolución –y estoy seguro de que se hará alusión a ellos en las intervenciones de hoy– que recuerdan la importancia que tiene Belarús, no sólo para la Unión Europea, sino para la estabilidad y la prosperidad de toda la región. Les puedo asegurar que esta es la base común sobre la que estamos todos trabajando. Hay muchas cuestiones en las que la Comisión desearía ampliar sus actividades y su cooperación con Belarús, bien sea la forma de combatir las amenazas comunes que supone el crimen transfronterizo organizado y la migración ilegal, bien el desarrollo regional, la reforma económica y estructural, la protección medioambiental, etc. Cada día que se pierde en abordar estas cuestiones aumentan las penurias del pueblo de Belarús y los riesgos potenciales en esta parte de nuestra futura frontera oriental. En distintas ocasiones, en particular desde principios de 2000, la Unión Europea ha colaborado con la OSCE y el Consejo de Europa para construir un puente que ayude a Belarús a avanzar hacia la normalización de sus relaciones con la comunidad internacional. Belarús ha perdido estas oportunidades en varias ocasiones, incluso antes de las elecciones de 2000 y de 2001. El Parlamento Europeo, junto a su Delegación para las relaciones con Belarús, Moldova y Ucrania, se ha mostrado muy activo en el marco de esta troika parlamentaria con las Asambleas parlamentarias de la OSCE y el Consejo de Europa. Mientras la Unión Europea ha limitado sus contactos oficiales con Belarús al estricto mínimo, esta forma alternativa de diálogo político ha resultado ser muy útil y ha demostrado que, en términos de normas mínimas de democracia y de derechos humanos, los representantes electos de las tres organizaciones hablan a Belarús con una sola voz. La Comisión está completamente de acuerdo con el énfasis que pone la resolución en el refuerzo del diálogo con la sociedad civil, las ONG, las fuerzas democráticas, los medios de comunicación y las universidades de Belarús. Sin embargo, con respecto al llamamiento a la Comisión que figura en el artículo 9 del proyecto de resolución: «...que desarrolle una estrategia dirigida a Belarús en el marco de la propuesta ‘Una Europa ampliada’ para la democratización y el establecimiento de una economía social de mercado» en Belarús, me parece obvio que cualquier asistencia o ayuda por parte de la Comisión sólo podría servir de apoyo a una estrategia general de gobierno. Nunca podría servir para sustituir a una estrategia de la propia Berlarús. La fuerza motriz de este tipo de cambio tendría que proceder de Belarús. Lamentablemente, no parece que ya exista."@es12 ". – Arvoisa puhemies, olen erittäin tyytyväinen tähän mahdollisuuteen keskustella Valko-Venäjästä ja Valko-Venäjän ja Euroopan unionin suhteista. Kiitän esittelijä Marset Camposia hänen erinomaisesta valmistelutyöstään. Otan jäljempänä esille ne kohdat, joista olemme täysin samaa mieltä esittelijän kanssa. Se, mitä me komissiossa voimme ja aiommekin tehdä, on jatkaa käytettävissä olevien välineiden hyödyntämistä ruohonjuuritason kansalaisyhteisön organisaatioiden, toimittajien ja riippumattomien tiedotusvälineiden, yliopistojen sekä tarvittaessa paikallisviranomaisten tukemiseksi ja avustamiseksi. Lisäksi komissio jatkaa teknisen avun toimittamista yleisten asiain neuvoston syyskuussa 1997 asettamissa rajoissa raja-alueita koskevissa ja muissa alueellisissa hankkeissa sekä Tšernobylin katastrofin jälkiseurauksiin liittyvissä hankkeissa. Kun kehotamme laajempaan sitoutumiseen avustustyöhön, meidän olisi myös muistettava, että toimintaolot Valko-Venäjällä ovat hankalat. Viranomaiset tekevät ulkomaisten tuen antajien ja heidän valkovenäläisten kumppaniensa työstä erittäin hankalaa surullisenkuuluisan asetus nro 8:n kaltaisilla välineillä. Toteutimme joitakin yhteisiä hankkeita Valko-Venäjällä Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston kanssa. Etyjin neuvoa-antavan seurantaryhmän Minskin toimiston tosiasiallinen sulkeminen viime lokakuussa on luonnollisesti vaarantanut hankkeiden jatkamisen. Vasta kun 14 Euroopan unionin jäsenvaltiota päätti 19. marraskuuta 2002 määrätä presidentti Lukashenkolle ja seitsemälle muulle Valko-Venäjän johtavalle henkilölle viisumipakon, päästiin vihdoin kompromissisopimukseen uuden Etyjin toimiston avaamisesta Minskiin 1. tammikuuta 2003. Tulevat viikot ja kuukaudet osoittavat, sitoutuvatko Valko-Venäjän viranomaiset vihdoinkin toteuttamaan toimia vapauden, demokratian ja ihmisoikeustilanteen parantamisen alalla. Suhteiden normalisointi Etyjin kanssa voisi olla ensimmäinen askel. Toinen askel voisi olla vähimmäisstandardien noudattaminen maaliskuun alussa pidettävissä paikallisvaaleissa. Tämän jälkeen Valko-Venäjä voisi vakuuttavasti sitoutua täyttämään kaikki parlamentin päätöslauselmaluonnoksessa asetetut ehdot. Näiden välitavoitteiden saavuttaminen voisi tasoittaa tietä Valko-Venäjän mahdolliselle liittymiselle Euroopan neuvostoon, ja näin maan olisi vähitellen mahdollista normalisoida suhteensa Euroopan unioniin. Olen erittäin kiitollinen esittelijälle kaikesta hänen työstään sen varmistamiseksi, että nämä asiat ovat toivottavasti mahdollisia tulevaisuudessa. On erittäin valitettavaa, että joudumme keskittymään useisiin erittäin vaikeisiin aiheisiin, kuten usein aikaisemminkin Valko-Venäjästä keskustellessamme. Näitä ovat henkilöiden katoamistapaukset, tiedotusvälineiden toiminnan vaikeuttaminen, sanan- ja uskonnonvapauden rajoitukset sekä Valko-Venäjän viranomaisten ja Minskissä sijaitsevan Etyjin neuvoa-antavan seurantaryhmän välinen selkkaus. Emme valitettavasti ole pystyneet tekemään kumppanuus- ja yhteistyösopimusta Valko-Venäjän kanssa. Se on ainoa entisen Neuvostoliiton valtioista, jolla ei ole etuoikeutettua sopimussuhdetta Euroopan unioniin, eikä sen kanssa ole tehty molemminpuolista sitoumusta demokratian ja ihmisoikeuksien yhteisten arvojen kunnioittamisesta. On selvää, että Euroopan unionin ja Valko-Venäjän suhteiden tämänhetkinen tilanne on täysin epätyydyttävä molempien osapuolten kannalta. Valko-Venäjä on valitettavasti päättänyt seurata kehitystä vierestä, kun me puolestamme kehitämme uusia yhteistyömuotoja esimerkiksi Venäjän federaation kanssa ja pääsemme piakkoin vastaamaan laajentumisen haasteisiin ja hyödyntämään sen tarjoamia mahdollisuuksia määrittelemällä uusia yhteistyömuotoja niiden maiden kanssa, joista tulee laajentumisen jälkeen uusia itäisiä naapurivaltioitamme. Kööpenhaminassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota esittämään ehdotuksia EU:n tulevista suhteista naapurimaihinsa ja myös Valko-Venäjään. Olen varma, että useat arvoisat parlamentin jäsenet viittaavat keskustelussa tähän uusia naapurimaita ja laajempaa Eurooppaa koskevaan aiheeseen. Meidän on luonnollisesti oltava valmiita toimimaan, jos Valko-Venäjä ilmaisee meille halunsa tehdä yhteistyötä. Kun otetaan huomioon tämänhetkinen demokratiaa, sananvapautta ja tiedotusvälineitä sekä yleensä ihmisoikeuksia koskeva tilanne, on vaikea ennakoida, milloin EU:n ja Valko-Venäjän suhteet normalisoituvat. Olen erittäin kiitollinen siitä, että lähetämme tässä keskustelussamme ja parlamentin päätöslauselmassa selkeän viestin. Olen kuitenkin täysin samaa mieltä päätöslauselman kohdista, joissa korostettiin Valko-Venäjän merkitystä sekä Euroopan unionin että koko alueen vakauden ja vaurauden kannalta. Useat muutkin tämänpäiväiset puhujat toteavat varmasti näin. Voin vakuuttaa, että yhteinen työmme perustuu nimenomaan tähän näkemykseen. Komissio haluaa laajentaa toimintaansa ja Valko-Venäjän kanssa tekemäänsä yhteistyötä useilla eri aloilla, esimerkiksi rajatylittävän järjestäytyneen rikollisuuden ja laittoman maahanmuuton aiheuttaman yhteisen uhan torjunnassa sekä aluekehityksen, talous- ja rakenneuudistusten ja ympäristönsuojelun aloilla. Jokainen menetetty päivä, jolloin näitä asioita ei saada edistettyä, lisää Valko-Venäjän kansalaisten vastoinkäymisiä ja tulevan itärajamme tällä osalla mahdollisesti syntyviä riskitekijöitä. Euroopan unioni on tehnyt useaan otteeseen ja erityisesti vuoden 2000 alusta lähtien yhteistyötä Etyjin ja Euroopan neuvoston kanssa auttaakseen Valko-Venäjää normalisoimaan suhteensa kansainväliseen yhteisöön. Valko-Venäjä on useaan otteeseen jättänyt käyttämättä hyväkseen nämä mahdollisuudet erityisesti vuosien 2000 ja 2001 vaalien alla. Euroopan parlamentti ja sen suhteista Valko-Venäjään, Moldovaan ja Ukrainaan vastaavat valtuuskunnat ovat toimineet erittäin aktiivisesti Etyjin ja Euroopan neuvoston parlamentaarisesta yleiskokouksesta ja Euroopan parlamentista muodostuvassa troikassa. Vaikka Euroopan unioni on vähentänyt virallista yhteydenpitoaan Valko-Venäjään mahdollisimman paljon, tällainen vaihtoehtoinen poliittisen vuoropuhelun muoto on erittäin hyödyllinen ja osoittaa, että kaikkien kolmen organisaation valituilla edustajilla on Valko-Venäjän kanssa käytävässä vuoropuhelussa yhteinen kanta demokratian ja ihmisoikeuksien vähimmäisstandardeista. Komissio on täysin samaa mieltä päätöslauselmassa korostetusta vuoropuhelun lisäämisestä Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen, demokraattisten voimien, tiedotusvälineiden ja korkeakoulujen kanssa. Päätöslauselmaluonnoksen 9 artiklassa komissiota kehotettiin kehittämään "laajempaa Eurooppaa käsittelevän ehdotuksensa yhteydessä Valko-Venäjän demokratisoimista ja sosiaalisen markkinatalouden luomista maahan koskeva erityisstrategia". Mielestäni on kuitenkin selvää, että komissio voi antaa tukea tai avustusta ainoastaan kattavan hallintostrategian tukemiseksi. Komission strategia ei koskaan voi korvata Valko-Venäjän itsensä laatimaa strategiaa. Muutos on pantava alulle Valko-Venäjällä, mutta tällaisia muutosvoimia ei valitettavasti vielä näytä olevan."@fi5 ". Monsieur le Président, je me réjouis énormément de cette occasion de débattre de la Biélorussie et des relations entre l'Union européenne et la Biélorussie. Je félicite le rapporteur, M. Marset Campos, pour son excellent travail préparatoire. Je vous indiquerai, dans mes remarques, les points sur lesquels nous sommes profondément d'accord avec le rapporteur. Ce que nous pouvons et allons faire à la Commission est utiliser les instruments à notre disposition pour continuer à soutenir et aider les organisations de base de la société civile, les journalistes et les médias indépendants, les universités ainsi que - lorsque cela s'avérera approprié - les autorités locales. Dans les limites des restrictions fixées par le Conseil "affaires générales" de septembre 1997, la Commission apporte également une assistance technique à des projets régionaux et frontaliers ainsi qu'à des projets liés aux conséquences de la catastrophe de Tchernobyl. Lorsque nous en appelons à un plus grand engagement en termes d'assistance, nous ne devrions pas non plus oublier les conditions de travail difficiles en Biélorussie. Les autorités, par le biais d'instruments tels que le fameux "décret n°8", rendent le travail des donateurs étrangers et de leurs partenaires en Biélorussie extrêmement difficile. Nous avions certains projets communs avec le bureau de l'OSCE pour les institutions démocratiques et les droits de l'homme en Biélorussie. Mettre fin aux activités du groupe d'orientation et de suivi (AMG) de l'OSCE à Minsk en octobre dernier a visiblement remis en question la mise en œuvre à venir de tels projets. Seule la décision du 19 novembre 2002 de 14 États membres de l'Union européenne d'imposer une interdiction de visa au président Loukachenko et à sept autres hauts dirigeants biélorusses a finalement permis de trouver un compromis afin d'ouvrir un nouveau bureau de l'OSCE à Minsk le 1er janvier 2003. Dans les semaines et les mois à venir, nous verrons si les autorités biélorusses s'engagent en fin de compte sur la voie de la liberté, de la démocratie et d'une amélioration des droits de l'homme. Des relations normalisées avec l'OSCE pourraient s'avérer être un premier pas dans cette direction. Le respect des normes minimales lors des prochaines élections locales au début du mois de mars serait un deuxième pas, suivi par un ferme engagement à remplir toutes les conditions exposées dans la proposition de résolution du Parlement. Voici les jalons qui pourraient préparer la Biélorussie à une éventuelle adhésion au Conseil de l'Europe et, au-delà, ouvrir la perspective d'une normalisation graduelle des relations avec l'Union européenne. Je suis très reconnaissant au rapporteur pour le travail accompli afin que ceci soit possible - nous l'espérons tous - à l'avenir. Malheureusement, il va sans dire que, à l'instar des nombreux débats précédents relatifs à la Biélorussie, l'accent est mis sur une série de sujets très difficiles : tout le problème des cas de personnes disparues ; le harcèlement des médias ; les restrictions de la liberté d'expression et de la liberté religieuse ; la récente confrontation ouverte entre les autorités biélorusses et le groupe d'orientation et de suivi (AMG) de l'OSCE à Minsk. Hélas, nous n'avons jamais été en mesure de conclure un accord de partenariat et de coopération avec la Biélorussie. Ce pays est le seul successeur de l'ancienne Union soviétique en Europe à ne pas disposer d'un rapport contractuel privilégié avec l'Union européenne, y compris un engagement mutuel clair envers les valeurs communes en matière de démocratie et de droits de l'homme. Il est évident que l'état actuel des relations entre l'Union européenne et la Biélorussie est profondément insatisfaisant pour les deux parties. Alors que nous développons de nouvelles formes de coopération, par exemple, avec la fédération de Russie, alors que nous sommes sur le point de répondre aux défis et aux opportunités spécifiques posés par l'élargissement en définissant de nouvelles formes de coopération avec les pays qui seront nos nouveaux voisins orientaux après l'élargissement, la Biélorussie a - et nous le déplorons - choisi d’avoir un rôle de spectateur. La Commission a été priée par le Conseil européen de Copenhague de présenter des propositions sur les relations à venir de l'UE avec ses voisins, y compris la Biélorussie. Je suis certain qu'au cours de ce débat, une série d'honorables députés, voudront faire référence au débat sur les "nouveaux voisins" ou l’"Europe élargie". Bien entendu, nous devrons nous préparer au moment où la Biélorussie nous enverra le message qu'elle est prête à coopérer avec nous. Étant donné la situation actuelle en ce qui concerne la démocratie, la liberté d'expression, les médias et les droits de l’homme en général, il est difficile d'imaginer à quel moment l'UE sera en mesure de normaliser ses relations avec la Biélorussie. Je vous suis très reconnaissant du message clair que ce débat ainsi que la résolution du Parlement enverront à cet égard. Toutefois, je suis entièrement d'accord avec le contenu de la résolution - et je suis sûr qu'une série d'interventions aujourd'hui suivront cette voie -, contenu qui rappelle l'importance de la Biélorussie, non seulement pour l'Union européenne mais aussi pour la stabilité et la prospérité de la région toute entière. Je peux vous garantir qu'il s'agit là d’un terrain d'entente sur lequel nous travaillons tous. Il reste de nombreuses questions à propos desquelles la Commission voudrait élargir le champ de ses activités ainsi que sa coopération avec la Biélorussie, qu'il s'agisse des menaces communes posées par la criminalité organisée transfrontalière et l'immigration illégale, ou pour ce qui a trait au développement régional, aux réformes économiques et structurelles, à la protection de l'environnement et ainsi de suite. Chaque jour perdu pour aborder ces questions accroît la souffrance du peuple biélorusse ainsi que les risques potentiels qui s'accumulent le long de notre future frontière orientale. À différentes reprises, en particulier depuis le début de l'année 2000, l'Union européenne a coopéré avec l'OSCE et le Conseil de l'Europe afin de construire un pont qui aiderait la Biélorussie à se diriger vers une normalisation de ses relations avec la communauté internationale. À plusieurs reprises, la Biélorussie a manqué ces opportunités, y compris avant les élections de 2000 et de 2001. Le Parlement européen et sa délégation chargée des relations avec la Biélorussie, la Moldavie et l'Ukraine ont été très actifs dans le cadre de la troïka parlementaire avec les assemblées parlementaires de l'OSCE et du Conseil de l'Europe. Alors que l'Union européenne a limité au strict minimum ses contacts officiels avec la Biélorussie, cette forme alternative de dialogue politique s'est avérée très utile et démontre qu'en termes de normes minimales en matière de démocratie et de droits de l'homme, les représentants élus de ces trois organisations parlent d'une même voix de la Biélorussie. La Commission soutient fermement l'accent mis dans la résolution sur le renforcement du dialogue avec la société civile, les ONG, les forces démocratiques, les médias et les universités en Biélorussie. Cependant, en ce qui concerne l'appel fait à la Commission à l'article 9 de la proposition de résolution : "…établir une stratégie spécifique dans le cadre de sa proposition "Europe élargie" pour la démocratisation et l'instauration d'une économie sociale de marché en Biélorussie", il ne fait aucun doute, selon moi, que toute aide ou assistance de la Commission ne pourrait se faire qu'en soutien d'une stratégie gouvernementale complète. Elle ne pourrait jamais remplacer une stratégie de la Biélorussie elle-même. La force capable d'opérer un tel changement ne pourrait venir que de la Biélorussie. Malheureusement, elle ne semble pas encore exister."@fr6 "Signor Presidente, accolgo con enorme favore l’opportunità di discutere della Bielorussia e delle relazioni tra la Bielorussia e l’Unione europea. Mi congratulo con il relatore, onorevole Marset Campos, per il suo eccellente lavoro preparatorio. Nelle mie osservazioni indicherò i punti sui quali ci troviamo in profondo accordo con le affermazioni del relatore. Quanto la Commissione può fare, e farà, è avvalersi degli strumenti disponibili per continuare a sostenere e assistere le organizzazioni di base della società civile, i giornalisti e i mezzi di comunicazione indipendenti, le università e anche – se del caso – le autorità locali. Nei limiti delle restrizioni fissate dal Consiglio “Affari generali” del settembre 1997, la Commissione sta altresì proseguendo l’assistenza tecnica ai progetti frontalieri e regionali, nonché ai progetti collegati alle conseguenze della catastrofe di Chernobyl. Nell’invocare un impegno di più ampio respiro in termini di assistenza, non dovremmo dimenticare il difficile terreno in cui ci muoviamo in Bielorussia. Sono le autorità a rendere estremamente difficile l’operato dei donatori stranieri e dei della Bielorussia, con strumenti quali il famoso “decreto presidenziale n. 8”. Avevamo alcuni progetti congiunti con l’Ufficio dell’OCSE per le istituzioni democratiche e i diritti umani in Bielorussia. La chiusura del gruppo consultivo e di controllo dell’OSCE a Minsk nell’ottobre scorso ha ovviamente minacciato l’ulteriore attuazione di tali progetti. Solo in seguito alla decisione del 19 novembre 2002, di quattordici Stati membri, di rifiutare il visto al Presidente Lukashenko e ad altre sette personalità di spicco si è finalmente raggiunto il compromesso di stabilire un nuovo ufficio dell’OSCE a Minsk a partire dal 1° gennaio 2003. Le prossime settimane e i mesi a venire dimostreranno se le autorità bielorusse sono impegnate in modo definitivo a imboccare il cammino della libertà, della democrazia e del miglioramento dei diritti umani. La normalizzazione delle relazioni con l’OSCE potrebbe essere un primo passo. Il rispetto di requisiti minimi durante le elezioni di inizio marzo potrebbe costituire un secondo passo, seguito da un impegno convincente per adempiere alle condizioni indicate nel progetto di risoluzione del Parlamento. Questi sono i parametri di riferimento che potrebbero spianare la strada ad un eventuale accesso della Bielorussia al Consiglio d’Europa e, inoltre, aprire la prospettiva per una graduale normalizzazione delle relazioni con l’Unione europea. Sono molto grato al relatore per il lavoro che ha svolto per rendere tutto ciò possibile, lo speriamo tutti, in futuro. E’ molto triste, come peraltro è avvenuto in molteplici altre occasioni in cui abbiamo parlato della Bielorussia, che l’attenzione debba concentrarsi su alcuni argomenti assai difficili: la questione dei casi di persone scomparse, gli attacchi ai mezzi di comunicazione, le limitazioni imposte alla libertà di parola e di religione, il recente confronto aperto dalle autorità bielorusse con il gruppo consultivo e di controllo dell’OSCE a Minsk. Purtroppo non è stato mai possibile concludere l’accordo di partenariato e cooperazione con la Bielorussia. Questo è l’unico paese europeo nato dall’ex Unione Sovietica a non avere una relazione contrattuale privilegiata con l’Unione europea, incluso un chiaro impegno reciproco ai valori comuni della democrazia e dei diritti umani. Appare ovvio che l’attuale stato delle relazioni tra Unione europea e Bielorussia sia di profonda insoddisfazione per entrambe le parti. Mentre stiamo sviluppando nuove forme di cooperazione, ad esempio con la Federazione russa, mentre ci accingiamo a raccogliere le sfide e le occasioni specifiche che l’allargamento porrà, in termini di nuove tipologie di cooperazione con i paesi che saranno i nostri nuovi vicini orientali dopo l’ampliamento, la Bielorussia, purtroppo, ha deciso di rimanere a guardare. Il Consiglio europeo di Copenaghen ha invitato la Commissione a presentare proposte sulle future relazioni dell’Unione europea con i propri vicini, inclusa la Bielorussia. Sono certo che qualche onorevole parlamentare durante questo dibattito vorrà riferirsi al dibattito sui “nuovi vicini” o su “un’Europa più ampia”. Ovviamente dovremo essere pronti per il momento in cui la Bielorussia dovesse inviare un segnale di disponibilità a cooperare con noi. A fronte dell’attuale situazione in termini di democrazia, libertà di espressione e mezzi di comunicazione e diritti umani in generale, è difficile immaginare quando l’Unione potrà intrattenere relazioni normali con la Bielorussia. Sono molto grato per il chiaro messaggio che questo dibattito e la risoluzione parlamentare invieranno in tal senso. Tuttavia, condivido pienamente gli elementi contenuti nella risoluzione – e sono convinto che ne troveremo traccia in alcuni interventi che verranno pronunciati quest’oggi – che richiamano l’importanza della Bielorussia non soltanto per l’Unione europea, ma anche per la stabilità e la prosperità dell’intera regione. Posso assicurarvi che si tratta del terreno comune che stiamo sondando. In molti ambiti la Commissione vorrebbe ampliare le attività e la cooperazione con la Bielorussia, vuoi per rispondere alle minacce comuni rappresentate dalla criminalità organizzata transfrontaliera e dall’immigrazione clandestina, vuoi sul fronte dello sviluppo regionale, della riforma economica e strutturale, della protezione ambientale e così via. Ogni giorno perduto per affrontare tali argomenti non fa che aumentare le difficoltà del popolo bielorusso e i rischi potenziali che si accumulano da questa parte della nostra futura frontiera a est. In diverse occasioni, in particolare dall’inizio del 2000, l’Unione europea ha cooperato con l’OSCE e con il Consiglio d’Europa per costruire un ponte che aiuti la Bielorussia ad avanzare verso una normalizzazione delle relazioni con la comunità internazionale. In tanti casi la Bielorussia ha perso queste occasioni, anche prima delle elezioni del 2000 e del 2001. Il Parlamento europeo e la delegazione parlamentare per le relazioni con la Bielorussia, la Moldavia e l’Ucraina sono stati molto attivi in seno alla parlamentare con le assemblee parlamentari dell’OSCE e del Consiglio d’Europa. Nonostante l’Unione europea abbia limitato i contatti ufficiali con la Bielorussia allo stretto necessario, questa forma alternativa di dialogo politico è molto utile e dimostra che, in termini di minimi di democrazia e diritti umani, i rappresentanti eletti di tutte e tre le organizzazioni parlano con una sola voce alla Bielorussia. La Commissione condivide decisamente l’enfasi posta nella risoluzione sul rafforzamento del dialogo con la società civile, le ONG, le forze democratiche, i e le università della Bielorussia. Tuttavia, in merito all’invito rivolto alla Commissione nel paragrafo 9 della risoluzione “... a sviluppare una strategia per la Bielorussia nell’ambito della sua proposta “Un’Europa più ampia” per la democratizzazione e lo sviluppo di un’economia sociale di mercato”, mi pare evidente che ogni assistenza o aiuto dalla Commissione potrebbe essere fornito esclusivamente a sostegno di una strategia di governo complessiva, non potrebbe mai sostituirsi a una strategia della Bielorussia. La forza propulsiva di tale cambiamento dovrebbe venire dalla stessa Bielorussia. Purtroppo i tempi non sembrano ancora maturi."@it9 ". Mr President, I very much welcome this opportunity to debate Belarus and the relations between Belarus and the European Union. I congratulate the rapporteur, Mr Marset Campos, for his excellent preparatory work. I will indicate, in my remarks, where we find ourselves in profound agreement with what the rapporteur has said. What we can and will do in the Commission, is to use the instruments at our disposal to continue support and assistance to grass roots civil society organisations, to journalists and independent media, to universities and also - where it is appropriate - to local authorities. Within the limits of the restrictions set by the September 1997 General Affairs Council, the Commission is also proceeding with technical assistance on border and regional projects, as well as projects linked to the aftermath of the Chernobyl catastrophe. When calling for broader engagement in terms of assistance, we should also not forget the difficult ground we are working on in Belarus. It is the authorities, with instruments like the notorious 'Decree No 8', that make the work of foreign donors and their partners in Belarus extremely difficult. We had some joint projects with the OSCE Office for Democratic Institutions and Human Rights in Belarus. The closure of the OSCE Assistance and Monitoring Group in Minsk last October has obviously threatened the further implementation of such projects. Only after the 19 November 2002 decision of 14 EU Member States to impose a visa ban on President Lukashenko and seven other leading personalities in Belarus was a compromise finally reached to establish a new OSCE Minsk office as of 1 January 2003. The coming weeks and months will demonstrate whether the authorities in Belarus are finally committed to take the path towards freedom, democracy and an improvement in human rights. Normalised relations with the OSCE could be a first step. Compliance with minimum standards during the coming local elections in early March would be a second step, followed by a convincing commitment to fulfil all the conditions outlined in Parliament's draft resolution. These are the sort of benchmarks that could prepare the way for the eventual accession of Belarus to the Council of Europe and, beyond that, open the perspective for a gradual normalisation of relations with the European Union. I am very grateful to the rapporteur for the work he has done to make these things possible – we all hope – in the future. It is a very sad reality that, as on the many previous occasions when we have discussed Belarus, the focus is on a number of very difficult subjects: on the whole question of the cases of disappeared persons; on the harassment of the media; on the limitations on the freedom of speech and the freedom of religion; on the recent open confrontation by the authorities in Belarus with the OSCE Assistance and Monitoring Group in Minsk. Alas, we have never been in a position to conclude a partnership and cooperation agreement with Belarus. That country is the only European successor of the former Soviet Union without a privileged contractual relationship with the European Union, including a clear mutual commitment to the common values of democracy and human rights. It is obvious that the current state of relations between the European Union and Belarus is profoundly unsatisfactory for both sides. While we are developing new forms of cooperation, for example, with the Russian Federation, while we are about to address the specific challenges and opportunities of enlargement in defining new forms of cooperation with those countries that will be our new eastern neighbours after enlargement, Belarus has sadly chosen the role of spectator. The Commission has been invited by the Copenhagen European Council to submit proposals on the EU's future relations with its neighbours, including Belarus. I am sure a number of honourable Members, during this debate, will want to make reference to this 'New Neighbours' or 'Wider Europe' debate. Obviously, we will have to be prepared for the moment when Belarus sends a signal that it is ready to co-operate with us. Given the present situation on democracy, freedom of speech and the media, and on human rights in general, it is difficult to imagine when the EU will be able to have normal relations with Belarus. I am very grateful for the clear message that this debate and Parliament's resolution will send in this respect. However, I fully agree with the elements in the resolution – and I am sure this will be followed up in a number of speeches today – which recalled the importance Belarus has, not only for the European Union, but also for the stability and prosperity of the whole region. I can assure you that this is the common ground we are all working on. There are many issues where the Commission would like to broaden its activities and its co-operation with Belarus, be it in addressing common threats of cross-border organised crime and illegal migration, or in regional development, economic and structural reform, environmental protection and so on. Every day lost in dealing with these issues adds to the hardship of the people of Belarus, and to the potential risks building up on this part of our future eastern border. On different occasions, in particular since early 2000, the European Union has co-operated with the OSCE and the Council of Europe to build a bridge that would help Belarus move towards normalisation of its relations with the international community. Belarus has, on several occasions, missed these opportunities, including prior to the elections in 2000 and 2001. The European Parliament and its Delegation for relations with Belarus, Moldova and Ukraine, has been very active in the framework of the Parliamentary Troika with the Parliamentary Assemblies of the OSCE and the Council of Europe. While the European Union has limited its official contacts with Belarus to a strict minimum, this alternative form of political dialogue is very useful and demonstrates that in terms of minimum standards of democracy and human rights, the elected representatives of all three organisations speak with one voice to Belarus. The Commission strongly agrees with the emphasis in the resolution on strengthening dialogue with civil society, NGOs, democratic forces, the media and with the universities in Belarus. However, as to the call to the Commission in Article 9 of the draft resolution, to: '…develop a strategy for Belarus within the proposal ‘Wider Europe’ for the democratisation and the development of a social market economy' in Belarus, it seems obvious to me that any assistance or help from the Commission could only be in support of a comprehensive government strategy. It could never replace a strategy by Belarus itself. The driving force for this sort of change would need to come from Belarus. Unfortunately, it does not seem to be there yet."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ik grijp deze mogelijkheid om te debatteren over Wit-Rusland en de betrekkingen tussen Wit-Rusland en de Europese Unie met beide handen aan. Ik wil de rapporteur, de heer Marset Campos, feliciteren met het uitstekende voorbereidende werk dat hij heeft verricht. Ik zal zo dadelijk aangeven op welke punten we het van harte eens zijn met wat de rapporteur heeft gezegd. Wat we wel kunnen en zullen doen in de Commissie is de instrumenten die we tot onze beschikking hebben aanwenden om steun en assistentie te blijven geven aan maatschappelijke organisaties aan de basis, aan journalisten en onafhankelijke media, aan universiteiten en – wanneer dat gepast is – aan locale overheden. Binnen de beperkingen die in 1997 zijn aangegeven door de Raad algemene zaken gaat de Commissie ook verder met het geven van technische assistentie bij regionale en grensprojecten, evenals projecten die te maken hebben met de nasleep van de Tsjernobyl-ramp. Bij de roep om een grotere inzet op het gebied van assistentie moeten we niet vergeten hoe moeilijk de situatie in Wit-Rusland is. Het is immers juist de overheid die het werk van buitenlandse donoren en hun partners in Wit-Rusland zo ontzettend moeilijk maakt, onder andere met instrumenten als het beruchte ‘decreet nr. 8’. We hadden samen met het OVSE-Bureau voor Democratische Instellingen en Mensenrechten in Wit-Rusland diverse projecten op stapel staan. Uiteraard is de implementatie van die projecten op losse schroeven komen te staan na de sluiting van het bureau van de Adviserende en Toezichthoudende Groep van de OVSE in Minsk afgelopen oktober. Pas na de beslissing van veertien EU-lidstaten op 19 november 2002 om president Loekasjenko en zeven andere vooraanstaande figuren uit Wit-Rusland geen visum meer te verlenen werd er eindelijk een compromis bereikt over het opzetten van een nieuw OVSE-Bureau in Minsk per 1 januari 2003. De komende weken en maanden zullen moeten uitwijzen of de Wit-Russische autoriteiten eindelijk bereid zijn de weg in te slaan die leidt naar vrijheid, democratie en verbetering van de mensenrechtensituatie. Genormaliseerde betrekkingen met de OVSE zouden een eerste stap in de goede richting zijn. Voldoen aan de minimale standaarden tijdens de eerstvolgende lokale verkiezingen in maart zou een tweede stap zijn, die daarna gevolgd zou moeten worden door een overtuigende poging om aan alle voorwaarden te voldoen die in de ontwerpresolutie van het Parlement worden genoemd. Dit soort criteria kunnen de weg effenen naar de uiteindelijke toetreding van Wit-Rusland tot de Raad van Europa en kunnen, daarna, perspectief bieden op een geleidelijke normalisering van de betrekkingen met de Europese Unie. Ik ben de rapporteur buitengewoon dankbaar voor het werk dat hij heeft verricht om deze dingen – naar wij allen hopen - in de toekomst mogelijk te maken. De trieste realiteit is dat, net als de vele voorgaande keren dat we over Wit-Rusland hebben gesproken, we ons moeten richten op een groot aantal zeer uiteenlopende onderwerpen: de kwestie van de vermiste personen, de intimidatie van de media, de inperkingen van de vrijheid van meningsuiting en de vrijheid van religie en de recente openlijke confrontatie tussen de Wit-Russische overheid en de Adviserende en Toezichthoudende Groep van de Organisatie voor veiligheid en samenwerking in Europa, de OVSE, in Minsk. Helaas heeft zich nooit de mogelijkheid voorgedaan een partnerschaps- en samenwerkingsovereenkomst te sluiten met Wit-Rusland. Het land is de enige Europese opvolger van de voormalige Sovjet-Unie die geen bevoorrechte contractuele betrekkingen onderhoudt met de Europese Unie waarbij beide partijen zich duidelijk inzetten voor de bevordering van de gemeenschappelijke waarden democratie en mensenrechten. Het moge duidelijk zijn dat de huidige betrekkingen tussen de Europese Unie en Wit-Rusland voor beide partijen bijzonder onbevredigend zijn. Terwijl we nieuwe samenwerkingsvormen ontwikkelen met bijvoorbeeld de Russische Federatie en we op het punt staan in te spelen op de specifieke uitdagingen en mogelijkheden van de uitbreiding door nieuwe samenwerkingsvormen te definiëren met die landen die na de uitbreiding onze nieuwe oosterburen worden, heeft Wit-Rusland er jammer genoeg voor gekozen om vanaf de zijlijn toe te kijken. De Europese Raad van Kopenhagen heeft de Commissie gevraagd voorstellen in te dienen met betrekking tot de toekomstige betrekkingen van de EU met haar buren, waarvan Wit-Rusland er één is. Ik weet nu al zeker dat een aantal afgevaardigden gedurende dit debat zullen willen verwijzen naar het debat over de ‘nieuwe buren’ of een ‘groter Europa’. Uiteraard moeten we voorbereid zijn op het moment dat Wit-Rusland aangeeft dat het klaar is om met ons samen te werken. Gezien de huidige situatie van de democratie, de vrijheid van meningsuiting, de media en de mensenrechten in het algemeen, valt het moeilijk in te schatten wanneer de EU normale betrekkingen met Wit-Rusland zal kunnen onderhouden. Daarom ben ik dankbaar voor het duidelijke signaal dat dit debat en de resolutie van het Parlement in dit verband zullen afgeven. Toch ben ik het volledig eens met die elementen van de ontwerpresolutie – en ik weet zeker dat die nog terug zullen komen in een aantal verklaringen vandaag - die het belang van Wit-Rusland onderstrepen, niet alleen voor de Europese Unie, maar zeker ook voor de stabiliteit en welvaart in de gehele regio. Ik verzeker u dat dit de grondgedachte is vanwaaruit we te werk gaan. Er zijn vele terreinen waarop de Commissie haar activiteiten en haar samenwerking met Wit-Rusland zou willen intensiveren. Dat varieert van het gezamenlijk aanpakken van de dreiging van grensoverschrijdende georganiseerde misdaad en illegale migratie tot regionale ontwikkeling, economische en structurele hervormingen, milieubescherming enzovoort. Met iedere dag dat deze kwesties blijven liggen, wordt het leven van de Wit-Russen zwaarder en nemen de potentiële risico’s aan dit deel van onze toekomstige oostgrens toe. De Europese Unie heeft op verschillende momenten, vooral vanaf begin 2000, samengewerkt met de OVSE en de Raad van Europa bij pogingen om Wit-Rusland op weg te helpen naar het normaliseren van zijn betrekkingen met de internationale gemeenschap. Wit-Rusland heeft, op diverse momenten, kansen hierop aan zich voorbij laten gaan, onder andere in de aanloop naar de verkiezingen van 2000 en 2001. Het Europees Parlement en zijn delegatie voor de betrekkingen met Wit-Rusland, Moldavië en Oekraïne heeft een zeer actieve rol gespeeld in het kader van de parlementaire trojka, samen met de parlementaire vergaderingen van de OVSE en de Raad van Europa. De Europese Unie heeft haar officiële contacten met Wit-Rusland beperkt tot een absoluut minimum. Toch is deze alternatieve vorm van politieke dialoog buitengewoon nuttig en laat deze zien dat de gekozen afgevaardigden van de drie organisaties ten aanzien van Wit-Rusland met één stem spreken wat betreft de minimum standaarden van democratie en mensenrechten. De Commissie is het van harte eens met de nadruk die in de ontwerpresolutie wordt gelegd op het versterken van de dialoog met het maatschappelijk middenveld, ngo’s, democratische krachten, de media en de universiteiten in Wit-Rusland. Maar wat betreft de oproep aan de Commissie in paragraaf 9 van de ontwerpresolutie “om in haar voorstel voor een 'Groter Europa' een speciale strategie te ontwikkelen voor de democratisering en de ontwikkeling van een sociale markteconomie in Wit-Rusland” lijkt het mij duidelijk dat ondersteuning of hulp van de Commissie alleen de vorm kan hebben van steun aan een allesomvattende regeringsstrategie. Een dergelijke strategie van de Commissie kan immers nooit de plaats innemen van een strategie van Wit-Rusland zelf. De drijvende kracht achter dergelijke veranderingen moet echt vanuit Wit-Rusland komen. Helaas lijkt dit nog niet het geval te zijn."@nl2 "Senhor Presidente, saúdo sinceramente esta oportunidade de participar num debate sobre a Bielorússia e sobre as relações entre a Bielorússia e a União Europeia. Felicito o relator, senhor deputado Marset Campos, pelo excelente trabalho preparatório que realizou. Irei indicar, na minha intervenção, quais os aspectos em que estamos inteiramente de acordo com aquilo que disse o relator. O que podemos e tencionamos fazer, na Comissão, é utilizar os instrumentos de que dispomos para continuar a apoiar e ajudar as organizações locais da sociedade civil, os jornalistas e os meios de comunicação social independentes, as universidades, e também – nos casos em que isso seja apropriado – as autoridades locais. Dentro dos limites das restrições impostas pelo Conselho “Assuntos Gerais” de Setembro de 1997, a Comissão está também a prosseguir as suas actividades de assistência técnica a projectos fronteiriços e regionais, bem como projectos relacionados com as consequências da catástrofe de Chernobil. Ao fazer-se apelo a uma maior participação em termos de assistência, não devemos esquecer, também, as difíceis condições em que estamos a trabalhar na Bielorússia. São as autoridades, com instrumentos como o infame Decreto Presidencial nº 8, que estão a dificultar extremamente o trabalho dos dadores estrangeiros e dos seus parceiros na Bielorússia. Estávamos a realizar alguns projectos conjuntos com o Gabinete das Instituições Democráticas e dos Direitos Humanos da OSCE na Bielorússia. O encerramento do Grupo de Aconselhamento e Observação, em Minsk, em Outubro passado veio, evidentemente, comprometer ainda mais a prossecução desses projectos. Só depois da decisão de 19 de Novembro de 2002, de 14 Estados-Membros da UE, no sentido de recusar a concessão de visto ao Presidente Lukashenko e a sete outras personalidades de destaque da Bielorússia é que finalmente se conseguiu chegar a um compromisso no sentido de abrir um novo gabinete da OSCE em Minsk, a partir de 1 de Janeiro de 2003. As próximas semanas e meses irão demonstrar se as autoridades da Bielorússia estão finalmente decididas a enveredar pela via da liberdade, da democracia e de uma melhoria da situação dos direitos humanos. A normalização das relações com a OSCE poderia ser um primeiro passo. O cumprimento de normas mínimas nas próximas eleições locais, que se irão realizar em princípios de Março, seriam um segundo passo, a que se poderia seguir um compromisso convincente de satisfazer todas as condições mencionadas na proposta de resolução do Parlamento. É este o tipo de critérios que pode preparar o caminho para uma futura adesão da Bielorússia ao Conselho da Europa, e, depois disso, fazer surgir a perspectiva de uma normalização gradual das relações com a União Europeia. Estou muito grato ao relator pelo trabalho que realizou com vista a tornar estas coisas possíveis – assim o esperamos todos – no futuro. É uma realidade muito triste que, tal como nas muitas ocasiões anteriores em que discutimos a Bielorússia, o debate incida sobre uma série de assuntos muito difíceis: toda a questão dos casos de pessoas desaparecidas, a perseguição movida contra os jornalistas, as limitações à liberdade de expressão e à liberdade de religião, o recente confronto aberto entre as autoridades da Bielorússia e o Grupo de Aconselhamento e Observação da OSCE, em Minsk. Infelizmente, nunca estivemos em posição de poder celebrar um acordo de parceria e cooperação com a Bielorússia. Aquele país é o único país europeu que pertenceu à antiga União Soviética que não tem uma relação contratual privilegiada com a União Europeia, e que não assumiu um compromisso mútuo claro de respeitar os valores comuns da democracia e dos direitos humanos. É nítido que a actual situação das relações entre a União Europeia e a Bielorússia é profundamente insatisfatória para ambas as partes. Numa altura em que estamos a introduzir novas formas de cooperação, por exemplo, com a Federação Russa, em que estamos prestes a enfrentar os desafios e oportunidades específicos do alargamento mediante a definição de novas formas de cooperação com os países que irão ser os nossos novos vizinhos a leste depois do alargamento, a Bielorússia, infelizmente, preferiu assumir um papel de espectador. A Comissão foi convidada, pelo Conselho Europeu de Copenhaga, a apresentar propostas sobre as futuras relações da UE com os países seus vizinhos, incluindo a Bielorússia. Estou certo de que, ao longo deste debate, vários deputados irão querer fazer referência a esta questão dos “novos países vizinhos” ou da “Europa alargada”. É necessário, evidentemente, que estejamos preparados para o momento em que a Bielorússia nos indicar que está pronta a cooperar connosco. Dada a situação que se verifica actualmente em relação à democracia, à liberdade de expressão e à comunicação social, e aos direitos humanos em geral, é difícil imaginar quando é que a UE poderá vir a estabelecer relações normais com a Bielorússia. Agradeço sinceramente a mensagem clara que este debate e a resolução do Parlamento irão transmitir sobre este assunto. No entanto, concordo plenamente com as partes da resolução - e estou certo de que este é um aspecto que irá ser mencionado, hoje, em várias intervenções – que recordam a importância da Bielorússia, não só para a União Europeia, mas também para a estabilidade e prosperidade de toda a região. Posso assegurar-vos de que é com base nesta ideia fundamental que todos estamos a trabalhar. Há muitas áreas em que a Comissão gostaria de alargar as suas actividades e a sua cooperação com a Bielorússia, quer se trate de superar as ameaças comuns da criminalidade organizada transfronteiriça e da migração ilegal, ou do desenvolvimento regional, da reforma económica e estrutural, da protecção do ambiente, etc. Cada dia que perdemos sem procurar resolver estas questões irá agravar as dificuldades da população da Bielorússia e acentuar os riscos potenciais que se estão a acumular naquela parte da nossa futura fronteira a leste. A União Europeia tem cooperado com a OSCE e com o Conselho da Europa em várias ocasiões, em particular desde princípios de 2000, com vista a criar as condições necessárias para ajudar a Bielorússia a avançar no sentido da normalização das suas relações com a comunidade internacional. A Bielorússia aproveitou essas oportunidades em várias ocasiões, nomeadamente, antes das eleições de 2000 e de 2001. O Parlamento Europeu e a sua delegação para as relações com a Bielorússia, a Moldávia e a Ucrânia têm desenvolvido grande actividade no âmbito da tróica Assembleias Parlamentares da OSCE, Conselho da Europa e Parlamento Europeu. Embora a União Europeia restrinja ao mínimo absolutamente necessário os seus contactos oficiais com a Bielorússia, esta forma alternativa de diálogo político é muito útil e demonstra que, em termos de critérios mínimos de democracia e direitos humanos, os representantes eleitos das três organizações falam a uma só voz com a Bielorússia. A Comissão concorda vigorosamente com o destaque dado na resolução ao reforço do diálogo com a sociedade civil, as ONG, as forças democráticas, a comunicação social e as universidades da Bielorússia. No entanto, no que se refere ao nº 9 da proposta de resolução, em que se exorta a Comissão a “estabelecer uma estratégia especial no âmbito da sua proposta "Europa alargada" para a democratização e desenvolvimento de uma economia de mercado social na Bielorússia”, parece-me óbvio que qualquer apoio ou ajuda por parte da Comissão apenas poderá destinar-se a apoiar uma estratégia abrangente do governo. Nunca poderá substituir a adopção de uma estratégia por parte da própria Bielorússia. A força impulsionadora de uma mudança desse tipo teria de vir da própria Bielorússia. Infelizmente, parece que essa força ainda não existe."@pt11 "(EU) Herr talman! Jag välkomnar varmt detta tillfälle att diskutera Vitryssland och förbindelserna mellan Europeiska unionen och Vitryssland. Jag gratulerar föredragande Marset Campos för hans utmärkta beredande av frågan. I mina kommentarer skall jag förklara på vilka punkter vi är helt överens med det föredraganden har sagt. Det vi inom kommissionen kan och vill göra är att använda de instrument som står till vårt förfogande för att fortsätta stödja och hjälpa det civila samhällets organisationer på gräsrotsnivå, journalister och oberoende massmedia, universitet och även – när det är lämpligt – de lokala myndigheterna. Inom gränsen för de restriktioner som fastställdes av rådet (allmänna frågor) i september 1997 fortsätter kommissionen ge tekniskt stöd till gränsprojekt och regionala projekt, samt till projekt som är kopplade till följderna av Tjernobylkatastrofen. När ett större engagemang efterfrågas i form av stöd, får vi inte glömma de svåra omständigheter vi arbetar under i Vitryssland. Det är myndigheterna med sina instrument som till exempel det ökända ”dekret nr 8” som gör arbetet så oerhört svårt för utländska givare och deras partner i Vitryssland. Vi har drivit några gemensamma projekt med OSSE:s byrå för demokratiska institutioner och mänskliga rättigheter i Vitryssland. nedläggningen av OSSE:s rådgivnings- och övervakningsgrupp i Minsk i oktober förra året har tydligt hotat ett fortsatt genomförande av sådana projekt. Inte förrän 14 av EU:s medlemsstater den 19 november 2002 beslutade att bannlysa president Lukasjenko och sju andra personer i ledande ställning i Vitryssland kunde en överenskommelse uppnås om att starta en ny OSSE-grupp i Minsk den 1 januari 2003. Det kommer att visa sig de närmaste veckorna och månaderna om myndigheterna i Vitryssland verkligen är redo att ta ett steg mot frihet, demokrati och en förbättring av de mänskliga rättigheterna. En normalisering av förbindelserna med OSSE kunde vara ett första steg. Uppfyllandet av vissa minimistandarder under de kommande lokala valen i början av mars skulle vara ett andra steg, och därefter ett övertygande löfte om att uppfylla samtliga villkor som anges i parlamentets förslag till resolution. Det är sådana riktmärken som kan bana vägen för Vitrysslands eventuella inträde i Europarådet och på sikt öppna perspektiv om en successiv normalisering av förbindelserna med Europeiska unionen. Jag är tacksam för det arbete föredraganden har gjort för att allt detta – som vi alla hoppas – skall kunna bli möjligt i framtiden. Det är sorgligt men sant att vi, precis som vid flera tidigare tillfällen då vi diskuterat Vitryssland, koncentrerar oss på en rad mycket komplicerade frågor: försvunna personer; trakasserier mot massmedia; den begränsade yttrandefriheten och religionsfriheten, den öppna konfrontationen nyligen mellan myndigheterna i Vitryssland och OSSE:s rådgivnings- och övervakningsgrupp i Minsk. Tyvärr har vi aldrig haft tillfälle att ingå ett partnerskaps- och samarbetsavtal med Vitryssland. Landet är Europas enda efterträdare till f.d. Sovjetunionen som saknar privilegierade avtalsförbindelser med Europeiska unionen, inklusive ett tydligt ömsesidigt åtagande gentemot generella värden som demokrati och mänskliga rättigheter. Det är uppenbart att det nuvarande läget för förbindelserna mellan Europeiska unionen och Vitryssland är mycket otillfredsställande för båda parter. När vi utvecklar nya samarbetsformer med Ryssland till exempel, när vi är på väg att anta utvidgningens särskilda utmaningar och möjligheter genom att fastställa nya former för samarbete med de länder som kommer att bli våra grannar i öst efter utvidgningen, har Vitryssland tyvärr valt att inta rollen som åskådare. Europeiska rådet i Köpenhamn har gett kommissionen i uppdrag av lägga fram ett förslag till EU:s framtida förbindelser med grannländerna, inklusive Vitryssland. Jag är säker på att en rad ledamöter under debattens gång kommer att referera till den debatten om våra ”nya grannar” eller ”ett vidare Europa”. Tydligen får vi vara beredda på att Vitryssland en dag sänder ut en signal om att de är redo att samarbeta med oss. Med tanke på den nuvarande situationen för demokratin, yttrandefriheten och massmedia och de mänskliga rättigheterna rent generellt, är det svårt att föreställa sig när EU skulle kunna upprätta normala förbindelser med Vitryssland. Jag är mycket tacksam för det tydliga budskap som i det avseendet utgår från den här debatten och parlamentets resolution. Jag håller helt med om resolutionens olika delar – och jag är säker på att de kommer att följas upp i flera av dagens inlägg – med påminnelser om Vitrysslands betydelse, inte bara för Europeiska unionen utan även för stabiliteten och välfärden i hela regionen. Jag kan garantera att det är den grund vi alla delar och arbetar utifrån. Det finns många områden där kommissionen skulle vilja bredda sin verksamhet och sitt samarbete med Vitryssland, antingen genom att ta sig an gemensamma hot som den gränsöverskridande organiserade brottsligheten och den olagliga invandringen, eller den regionala utvecklingen, ekonomiska och strukturella reformer, miljöskydd och så vidare. Varje dag som går utan att dessa frågor behandlas ökar alla umbäranden för Vitrysslands folk och de potentiella riskerna på den sidan av vår framtida östra gräns. Europeiska unionen har vid olika tillfällen, särskilt sedan början av 2000, samarbetat med OSSE och Europarådet för att bygga en bro som kan hjälpa Vitryssland att närma sig en normalisering av förbindelserna med världssamfundet. Vitryssland har vid flera tillfällen försummat dessa möjligheter, även inför valen 2000 och 2001. Europaparlamentet och delegationen för förbindelserna med Ukraina, Vitryssland och Moldavien har varit mycket aktiva inom ramen för parlamentstrojkan med OSSE:s och Europarådets parlamentariska församlingar. Eftersom Europeiska unionen har begränsat sina officiella kontakter med Vitryssland till ett minimum är denna alternativa politiska dialog mycket användbar och visar att de valda företrädarna för de tre organisationerna i fråga om minimistandarder för demokrati och mänskliga rättigheter talar med en röst till Vitryssland. Kommissionen håller helt med om det som poängteras i resolutionen, nämligen att dialogen bör stärkas med det civila samhället, frivilligorganisationerna, de demokratiska krafterna, massmedia och universiteten i Vitryssland. Beträffande uppmaningen till kommissionen i artikel 9 i förslaget till resolution att ”... inom ramen för sitt förslag om ett vidare Europa utarbeta en strategi gentemot Vitryssland för demokratisering och utveckling av en social marknadsekonomi” finner jag det uppenbart att varje form av bistånd eller hjälp från kommissionens sida endast skulle vara till stöd för en omfattande ledningsstrategi. Det kan dock aldrig ersätta en strategi från Vitryssland själv. Drivkraften bakom denna typ av förändring måste komma från Vitryssland. Tyvärr tycks den inte finnas där ännu."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Commission"10,3 "De facto"13 "EN"8 "Patten,"13,5,8,10,3 "de facto"2,10,3,11,9,6 "de hecho"12 "komissio"5 "kommissionen."13 "media"9 "partner"9 "standard"9 "troika"9 "Επιτροπή"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph