Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-02-11-Speech-2-025"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-02-11"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Fri bevægelighed og opholdsret for unionsborgere4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030211.1.2-025"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-02-11-Speech-2-0264
lpv:speaker	lp:Vitorino4
lpv:spoken text	". – Madam President, first of all I would like to thank the rapporteur once again for his excellent report and confirm that the Commission will be able to incorporate the vast majority of the proposed amendments into our amended proposal, which we will present shortly. Let me turn to the two controversial issues during this debate. First of all, concerning Article 2 and the concept of family, one has to recognise that harmonising the conditions of residence for European Union citizens must not result in our imposing modifications on Member State legislation defining family status. I understand this debate and the difficulty of, on the one hand, ensuring compatibility with Article 13 of the Treaty, which is the legal basis for combating discrimination, including discrimination against unmarried couples or same sex couples when, on the other hand, the Treaty excludes Family law from the scope of competences of the European Union. In this very sensitive field, the Community must respect the developments introduced in Member State legislation and must be flexible in this. There is no universal legal solution for this kind of partnership or for registered partnerships or same sex marriages. I would like to draw your attention to the fact that we should not exaggerate the extent of the practical difficulties that unmarried couples or same-sex couples encounter in exercising the right of residence. In fact, when the two people are citizens of the European Union, they both enjoy the right of residence by virtue of Article 18 of the Treaty, independently of the nature of their relationship. However, I recognise that the problem arises when one of them is a third-country national. For the time being, the Commission's proposal is to define marriage with reference to the term 'spouse', and we do not seek to define this term. In fact, at present, the legislation of only two Member States recognises union between persons of the same sex as marriage. Under the case law of the Court of Justice, the term 'marriage' designates a union between persons of the opposite sex. The Commission prefers, at the present stage, to follow the case law of the Court of Justice, and to use a formula that allows progressive interpretation of this concept on the basis of future developments in the legislation of Member States. As regards unmarried partners, including registered partners, the Commission also considers that the recognition of these situations will have to be made by reference to the host Member State legislation. I understand the argument of mutual recognition, but one has to be very careful when using it. The recognition for the purpose of residence of unmarried partners on the basis of the legislation of Member States of origin could pose problems to those Member States whose family legislation does not recognise these possibilities. In addition, the principle of non-discrimination requires that the host Member State treat unmarried couples of other Member States in the same way as its own nationals. I believe therefore that everyone will agree, particularly in this field, that we should not create reverse discrimination. That would be the actual outcome of such a proposal. I will follow your deliberations tomorrow and the negotiations with Council very closely. I am sure that all of you are aware of the difficulty of this debate and the different approaches of the Member States. The rapporteur has suggested an amendment to Article 21 concerning equal treatment which aims to exclude inactive people from social assistance during the first six months rather, than the first four years of residence, until they acquire permanent rights of residence, as provided for in the Commission's proposals. I am aware that the Commission's text needs to be adapted in the light of the recent judgment of the Court of Justice in this field, which stated that any citizen residing legally in another Member State must enjoy equal treatment with its nationals in matters of social welfare. However, despite the fact that Mr Santini's amendment goes in the right direction, it is not possible to accept it in its current formulation as it is not completely in accordance with the judgment of the Court of Justice to which I have just referred. The Commission considers it preferable to reconsider the proposal and to better scrutinise the content of the Court of Justice judgment. We will bring forward an amended proposal as soon as possible."@en3
lpv:translated text	"Fru formand, for det første vil jeg gerne igen takke ordføreren for den udmærkede betænkning og bekræfte, at Kommissionen vil kunne medtage det store flertal af de stillede ændringsforslag i vores ændrede forslag, som jeg om lidt vil præsentere. Lad mig gå til de to kontroversielle spørgsmål under denne debat. For det første må man vedrørende artikel 2 og familiebegrebet erkende, at en harmonisering af betingelserne for opholdstilladelse for borgere i EU ikke må føre til, at vi påtvinger medlemsstaterne en ændring af deres lovgivning om definition af familiestatus. Jeg forstår denne debat og vanskeligheden ved på den ene side at sikre forenelighed med artikel 13 i traktaten, der er retsgrundlaget for bekæmpelse af diskrimination, herunder diskrimination mod ugifte par eller par af samme køn, når traktaten på den anden side undtager familielovgivningen fra EU's kompetenceområde. På dette meget følsomme område må Kommissionen respektere den udvikling, der indføres i medlemsstaternes lovgivning og må være fleksibel her. Der er ikke nogen juridisk universalløsning for denne art de facto-partnerskaber eller for registrerede partnerskaber eller ægteskaber med partnere af samme køn. Jeg vil gerne henlede Deres opmærksomhed på, at vi ikke bør overdrive omfanget af de praktiske vanskeligheder, som ugifte par eller par af samme køn møder i forbindelse med udøvelsen af deres opholdsret. Når to mennesker faktisk er borgere i EU, har de begge opholdsret i kraft af artikel 18 i traktaten, uafhængigt af arten af deres forhold. Men jeg erkender, at problemet opstår, hvis en af dem er borger i et tredjeland. I øjeblikket foreslår Kommissionen at definere ægteskab med reference til termen "ægtefælle", og vi prøver ikke at definere denne term. Faktisk er der i øjeblikket kun to medlemsstater, hvor lovgivningen anerkender en forbindelse mellem personer af samme køn som ægteskab. I henhold til afgørelser fra Domstolen betegner termen "ægteskab" en forbindelse mellem personer af modsat køn. Kommissionen foretrækker i øjeblikket at følge Domstolens afgørelser og at bruge en formel, der giver mulighed for en progressiv fortolkning af dette begreb på basis af fremtidig udvikling i medlemsstaternes lovgivning. Hvad angår ugifte, herunder registrerede partnere, mener Kommissionen også, at en anerkendelse af disse forhold må ske under hensyntagen til værtslandets lovgivning. Jeg forstår argumentet om gensidig anerkendelse, men man må være meget forsigtig, når man anvender det. Anerkendelse med henblik på opholdstilladelse for ugifte partnere på basis af lovgivning i oprindelsesmedlemsstaten kunne give problemer i de medlemsstater, hvis familielovgivning ikke anerkender disse muligheder. Hertil kommer, at princippet om ikke-diskrimination forudsætter, at værtsmedlemsstaten behandler ugifte par fra andre medlemsstater på samme måde som sine egne borgere. Jeg mener derfor, at alle især på dette område må være enige i, at vi ikke bør skabe omvendt diskrimination. Det ville være det faktiske resultat af et sådant forslag. Jeg vil meget nøje følge med i Deres debat i morgen og forhandlingerne i Rådet. Jeg er sikker på, at De alle er opmærksomme på vanskelighederne i denne debat og medlemsstaternes forskellige holdninger. Ordføreren har stillet et ændringsforslag til artikel 21 angående ligebehandling, der sigter mod at udelukke folk uden for erhverv fra social bistand i de første seks måneder i stedet for i de første fire år, hvor de opholder sig i en anden stat, indtil de får permanent opholdstilladelse, som det er beskrevet i Kommissionens forslag. Jeg er opmærksom på, at Kommissionens tekst må tilpasses den dom, der for nylig faldt ved Domstolen om dette område, og hvoraf det fremgik, at enhver borger, der legalt opholder sig i en anden medlemsstat, skal have samme behandling som dens borgere på det sociale område. Men til trods for, at hr. Santinis ændringsforslag går i den rigtige retning, er det ikke muligt at acceptere det i dets nuværende form, da det ikke er helt i overensstemmelse med den afgørelse fra Domstolen, som jeg lige har refereret til. Kommissionen anser det for bedre at tage forslaget op til fornyet overvejelse og at se nøjere på indholdet af afgørelsen fra Domstolen. Vi vil fremsætte et ændret forslag så snart som muligt."@da1 ". Frau Präsidentin, zunächst möchte ich dem Berichterstatter nochmals für seinen ausgezeichneten Bericht danken und bestätigen, dass die Kommission die große Mehrzahl der Änderungsanträge in unseren überarbeiteten Vorschlag übernehmen kann, den sie demnächst vorlegen wird. Ich möchte etwas zu den zwei umstrittenen Punkten der Debatte sagen. Was zunächst Artikel 2 und den Begriff der Familie betrifft, so muss klar sein, dass eine Harmonisierung der Aufenthaltsbedingungen für Unionsbürger nicht dazu führen darf, dass wir die Mitgliedstaaten zwingen, ihre Gesetzgebung, mit der der Begriff der Familie definiert wird, zu ändern. Ich verstehe die Debatte und die darin bestehende Schwierigkeit, dass einerseits Artikel 13 EGV, der die Rechtsgrundlage für die Bekämpfung von Diskriminierung, einschließlich der Diskriminierung unverheirateter und gleichgeschlechtlicher Paare, bildet, Genüge getan werden muss, wenn der Vertrag andererseits das Familienrecht aus der Zuständigkeit der Europäischen Union ausklammert. In diesem hochsensiblen Bereich muss die Gemeinschaft die gesetzlichen Entwicklungen in den Mitgliedstaaten respektieren und in dieser Hinsicht flexibel sein. Für diese Art der De-facto-Partnerschaft oder für eingetragene Partnerschaften bzw. gleichgeschlechtliche Ehen gibt es keine rechtliche Universallösung. Wir sollten den Umfang der praktischen Schwierigkeiten, auf die unverheiratete und gleichgeschlechtliche Paare bei der Ausübung ihres Aufenthaltsrechtes stoßen, nicht überbewerten. Sind zwei Menschen Bürger der Europäischen Union, dann haben sie unabhängig von der Art ihrer Beziehung nach Artikel 18 EGV ohnehin das Recht, sich in der EU frei zu bewegen und aufzuhalten. Mir ist jedoch klar, dass es problematisch wird, sobald einer von ihnen Angehöriger eines Drittstaates ist. Vorerst sieht der Vorschlag der Kommission vor, den Begriff der Ehe unter Bezugnahme auf den Begriff des Ehegatten zu definieren, und wir sehen keine Definition dieses Begriffs vor. Derzeit wird lediglich in zwei Mitgliedstaaten die Verbindung zweier Menschen gleichen Geschlechts als Ehe anerkannt. Laut Fallrecht des Gerichtshofs ist unter dem Begriff „Ehe“ eine Verbindung zwischen Personen unterschiedlichen Geschlechts zu verstehen. Zum jetzigen Zeitpunkt zieht es die Kommission vor, dem Fallrecht des Gerichtshofs zu folgen und eine Formel zu verwenden, die eine progressive Interpretation dieses Begriffs auf der Grundlage künftiger Entwicklungen in der Gesetzgebung der Mitgliedstaaten gestattet. Was unverheiratete Partner, einschließlich eingetragener Partner, betrifft, so sollte für die Anerkennung dieser Partnerschaften nach Ansicht der Kommission die Situation im Aufnahmemitgliedstaat ausschlaggebend sein. Ich verstehe das Argument der gegenseitigen Anerkennung, aber damit muss man sehr vorsichtig umgehen. Die Anerkennung zum Zwecke des Aufenthalts unverheirateter Partner auf der Grundlage der Gesetzgebung des Ursprungsmitgliedstaates könnte für jene Mitgliedstaaten problematisch sein, deren Familienrecht derartige Partnerschaften nicht anerkennt. Zudem verlangt der Grundsatz der Nichtdiskriminierung, dass das Aufnahmeland unverheiratete Paare aus einem anderen Mitgliedstaat so behandelt wie seine eigenen Staatsbürger. Sicher wird mir jeder zustimmen, wenn ich sage, dass wir gerade in diesem Bereich nicht Mehrheiten durch Bevorzugung von Minderheiten diskriminieren sollten. Denn das wäre das eigentliche Ergebnis eines solchen Vorschlags. Ich werde Ihre morgigen Beratungen und die Verhandlungen mit dem Rat aufmerksam verfolgen. Ich bin sicher, Sie alle sind sich der Problematik dieser Debatte und der unterschiedlichen Ansätze der einzelnen Mitgliedstaaten bewusst. Der Berichterstatter schlägt mit seinem Änderungsantrag zu Artikel 21 bezüglich Gleichbehandlung vor, nicht erwerbstätige Personen während der ersten sechs Monate und nicht, wie von der Kommission vorgeschlagen, während der ersten vier Jahre bis zur Erlangung des Daueraufenthaltsrechts von der Zahlung von Sozialhilfe auszuschließen. Mir ist klar, dass der Wortlaut des Kommissionsvorschlags angesichts des jüngsten Urteils des Gerichtshofs auf diesem Gebiet, in dem es heißt, dass sich rechtmäßig in einem anderen Mitgliedstaat aufhaltende Bürger in Bezug auf staatliche Sozialleistungen den gleichen Anspruch haben wie die Bürger dieses Mitgliedstaates, angeglichen werden muss. Obwohl Herrn Santinis Änderungsantrag in die gleiche Richtung zielt, kann er in seinem jetzigen Wortlaut nicht übernommen werden, da er sich nicht in vollem Einklang mit dem eben von mir erwähnten Urteil des Gerichtshofs befindet. Nach Ansicht der Kommission ist es sinnvoller, den Vorschlag neu zu überdenken und den Inhalt des Urteils des Gerichtshofs genauer zu prüfen. Wir werden baldmöglichst einen abgeänderten Vorschlag vorlegen."@de7 "Κυρία Πρόεδρε, θα ήθελα καταρχάς να ευχαριστήσω για άλλη μια φορά τον εισηγητή για την εξαίρετη έκθεσή του και να επιβεβαιώσω ότι η Επιτροπή θα μπορέσει να εντάξει τη μεγάλη πλειονότητα των προτεινόμενων τροπολογιών στην τροποποιημένη πρότασή μας, την οποία θα παρουσιάσουμε σύντομα. Επιτρέψτε μου να επιστρέψω στα δύο αμφιλεγόμενα ζητήματα της συζήτησης αυτής. Εν πρώτοις, σχετικά με το άρθρο 2 και την έννοια της οικογένειας, πρέπει να αναγνωρίσει κανείς ότι η εναρμόνιση των προϋποθέσεων διαμονής για τους πολίτες της Ευρωπαϊκής Ένωσης δεν πρέπει να έχει ως αποτέλεσμα την επιβολή τροποποιήσεων στη νομοθεσία των κρατών μελών η οποία διέπει το καθεστώς της οικογένειας. Κατανοώ τη συζήτηση αυτή και τη δυσκολία, από τη μια πλευρά, να διασφαλιστεί συμβατότητα με το άρθρο 13 της Συνθήκης, το οποίο αποτελεί τη νομική βάση για την καταπολέμηση των διακρίσεων, συμπεριλαμβανομένης της διάκρισης κατά των ζευγαριών που δεν έχουν τελέσει γάμο ή των ζευγαριών του ιδίου φύλου, όταν, από την άλλη πλευρά, η Συνθήκη αποκλείει το οικογενειακό δίκαιο από το πεδίο των αρμοδιοτήτων της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Σε αυτό το πολύ ευαίσθητο πεδίο, η Κοινότητα πρέπει να σέβεται τις εξελίξεις που επέρχονται στη νομοθεσία των κρατών μελών και πρέπει να είναι ευέλικτη σε αυτό το θέμα. Δεν υπάρχει καθολική νομική λύση για αυτού του είδους τις de facto σχέσεις ή για τις ληξιαρχικώς καταχωρημένες σχέσεις ή για τους γάμους μεταξύ ατόμων του ίδιου φύλου. Θα ήθελα να επιστήσω την προσοχή σας στο γεγονός ότι δεν θα πρέπει να υπερβάλλουμε ως προς τον βαθμό των πρακτικών δυσκολιών που συναντούν στην άσκηση του δικαιώματος διαμονής τα ζευγάρια που δεν έχουν τελέσει γάμο ή τα ζευγάρια του ιδίου φύλου. Στην πραγματικότητα, όταν τα δύο άτομα είναι πολίτες της Ευρωπαϊκής Ένωσης, απολαμβάνουν και τα δύο το δικαίωμα της διαμονής δυνάμει του άρθρου 18 της Συνθήκης, ανεξαρτήτως της φύσης της σχέσης τους. Ωστόσο, αναγνωρίζω ότι το πρόβλημα τίθεται όταν ένας από τους δύο είναι υπήκοος τρίτης χώρας. Προς το παρόν, η πρόταση της Επιτροπής είναι να οριστεί ο γάμος σε σχέση με τον όρο “σύζυγος”, και δεν επιδιώκουμε να ορίσουμε αυτόν τον όρο. Στην πραγματικότητα, επί του παρόντος, η νομοθεσία μόνο δύο κρατών μελών αναγνωρίζει την ένωση μεταξύ ατόμων του ιδίου φύλου ως γάμο. Σύμφωνα με τη νομολογία του Ευρωπαϊκού Δικαστηρίου, ο όρος “γάμος” σημαίνει την ένωση μεταξύ ατόμων του αντιθέτου φύλου. Η Επιτροπή προτιμά, στο παρόν στάδιο, να ακολουθήσει τη νομολογία του Δικαστηρίου και να χρησιμοποιήσει μια διατύπωση που επιτρέπει την προοδευτική ερμηνεία της έννοιας αυτής βάσει των μελλοντικών εξελίξεων στη νομοθεσία των κρατών μελών. Όσον αφορά τους συντρόφους που δεν έχουν τελέσει γάμο, συμπεριλαμβανομένων των ληξιαρχικώς καταχωρημένων ζευγαριών, η Επιτροπή θεωρεί επίσης ότι η αναγνώριση των καταστάσεων αυτών θα πρέπει να γίνεται σε σχέση με τη νομοθεσία του κράτους μέλους υποδοχής. Κατανοώ το επιχείρημα της αμοιβαίας αναγνώρισης, αλλά θα πρέπει να είμαστε πολύ προσεκτικοί στη χρήση του. Η αναγνώριση, για τον σκοπό της διαμονής, συντρόφων που δεν έχουν τελέσει γάμο, με βάση τη νομοθεσία του κράτους μέλους προέλευσης, ενδέχεται να θέσει προβλήματα σε εκείνα τα κράτη μέλη των οποίων το οικογενειακό δίκαιο δεν αναγνωρίζει αυτές τις δυνατότητες. Επιπλέον, η αρχή της μη διάκρισης απαιτεί από το κράτος μέλος υποδοχής να μεταχειρίζεται τα ανύπαντρα ζευγάρια άλλων κρατών μελών με τον ίδιο τρόπο όπως και τους δικούς του υπηκόους. Πιστεύω, συνεπώς, ότι θα συμφωνήσουμε όλοι, ιδιαίτερα στο πεδίο αυτό, ότι δεν θα πρέπει να δημιουργήσουμε αντίστροφες διακρίσεις. Αυτό θα ήταν το αποτέλεσμα μιας τέτοιας πρότασης. Θα παρακολουθήσω πολύ στενά τις αυριανές σας συζητήσεις και τις διαπραγματεύσεις με το Συμβούλιο. Είμαι σίγουρος ότι έχετε όλοι επίγνωση της δυσκολίας αυτής της συζήτησης και των διαφορετικών προσεγγίσεων των κρατών μελών. Ο εισηγητής πρότεινε μια τροπολογία στο άρθρο 21 που αφορά την ίση μεταχείριση, η οποία στοχεύει στον αποκλεισμό των ανενεργών ατόμων από την κοινωνική πρόνοια κατά τους πρώτους έξι μήνες αντί για τα τέσσερα πρώτα χρόνια διαμονής, μέχρι την απόκτηση δικαιώματος μόνιμης διαμονής, όπως προβλέπουν οι προτάσεις της Επιτροπής. Γνωρίζω ότι το κείμενο της Επιτροπής πρέπει να προσαρμοστεί υπό το πρίσμα της πρόσφατης απόφασης του Δικαστηρίου στο πεδίο αυτό, η οποία ορίζει ότι κάθε πολίτης που διαμένει νόμιμα σε άλλο κράτος μέλος πρέπει να απολαύει ίσης μεταχείρισης με τους υπηκόους του κράτους αυτού σε θέματα κοινωνικής πρόνοιας. Ωστόσο, παρά το γεγονός ότι η τροπολογία του κ. Santini είναι προς τη σωστή κατεύθυνση, δεν είναι δυνατόν να γίνει αποδεκτή με την παρούσα διατύπωσή της, καθώς δεν συμφωνεί απολύτως με την απόφαση του Δικαστηρίου στην οποία μόλις αναφέρθηκα. Η Επιτροπή θεωρεί ότι είναι προτιμότερο να επανεξεταστεί η πρόταση και να μελετηθεί καλύτερα το περιεχόμενο της απόφασης του Δικαστηρίου. Θα σας υποβάλουμε μια τροποποιημένη πρόταση το συντομότερο δυνατόν."@el8 "Señora Presidenta, ante todo quisiera agradecer nuevamente al ponente su informe excelente y confirmar que la Comisión podrá asumir la gran mayoría de enmiendas formuladas en nuestra propuesta modificada, que presentaremos en breve. Permítame pasar a las dos cuestiones polémicas en este debate. Ante todo, respecto al artículo 2 y el concepto de miembro de la familia, hay que reconocer que la armonización de las condiciones de residencia de los ciudadanos de la Unión Europea no debe implicar la imposición por parte nuestra de cambios en la legislación de los Estados miembros que define la condición de miembro de la familia. Entiendo que este debate y la dificultad, por un lado, de asegurar la compatibilidad con el artículo 13 del Tratado, fundamento legal de la lucha contra la discriminación, incluida la discriminación de las parejas no casadas o las parejas del mismo sexo, cuando, por otra parte, el Tratado excluye la legislación familiar del ámbito de competencias de la Unión Europea. En este campo tan sensible, la Comunidad debe respetar las particularidades de la legislación de los Estados miembros y debe ser flexible al respecto. No existe una solución legal universal para este tipo de relación de hecho o para parejas inscritas o matrimonios del mismo sexo. Quisiera hacer hincapié en que no debemos exagerar el alcance de las dificultades prácticas a las que las parejas no casadas o las parejas del mismo sexo se enfrentan en el momento de ejercer su derecho de residencia. De hecho, si las dos personas son ciudadanas de la Unión Europea, ambas disfrutan del derecho de residencia con arreglo al artículo 18 del Tratado, independientemente del carácter de su relación. Sin embargo, reconozco que el problema se plantea cuando uno de ellos es nacional de un tercer país. De momento, la propuesta de la Comisión es definir el matrimonio con referencia al término «cónyuge», y no pretendemos definir este término. De hecho, actualmente sólo la legislación de dos Estados miembros reconoce como matrimonio la unión entre personas del mismo sexo. Con arreglo a la jurisprudencia del Tribunal de Justicia, el término «matrimonio» designa una unión entre personas de distintos sexos. La Comisión prefiere, llegados a este punto, seguir la jurisprudencia del Tribunal de Justicia, y utilizar una fórmula que permita una interpretación progresiva de este concepto sobre la base de los futuros avances de la legislación de los Estados miembros. En lo que se refiere a las parejas no casadas, incluidas las parejas inscritas, la Comisión considera también que el reconocimiento de estas situaciones debe efectuarse al amparo de la legislación del Estado miembro de acogida. Entiendo el argumento de reconocimiento mutuo, pero hay que al utilizarlo con sumo cuidado. El reconocimiento, a efectos de residencia, de parejas no casadas sobre la base de la legislación del Estado miembro de origen podría plantear problemas a aquellos Estados miembros cuya legislación en materia de familia no admite estas posibilidades. Asimismo, el principio de no discriminación exige que el Estado miembro de acogida trate a las parejas no casadas de otros Estados miembros de la misma forma que a sus propios nacionales. Por consiguiente, creo que todos estaremos de acuerdo, en particular en este terreno, en que no debemos establecer una discriminación positiva. Este sería el resultado efectivo de este tipo de propuesta. Seguiré muy de cerca sus deliberaciones de mañana y las negociaciones con el Consejo. Estoy seguro de que todos ustedes son conscientes de la dificultad de este debate y de los diferentes enfoques de los Estados miembros. El ponente ha propuesto una enmienda al artículo 21 sobre la igualdad de trato a fin de excluir a las personas inactivas de la asistencia social durante los seis primeros meses en lugar de los primeros cuatro años de residencia, hasta que adquieran derechos de residencia permanente, según contemplan las propuestas de la Comisión. Soy consciente de que el texto de la Comisión necesita adaptarse en vistas del fallo que acaba de pronunciar el Tribunal de Justicia en este terreno, que establece que todo ciudadano que resida legalmente en otro Estado miembro debe disfrutar del mismo trato que sus nacionales en cuestiones referentes al bienestar social. Sin embargo, a pesar de que la enmienda del Sr. Santini apunta en la dirección correcta, no se puede aceptar en su formulación actual, ya que no es totalmente conforme al fallo del Tribunal de Justicia al que acabo de referirme. La Comisión considera que es preferible reconsiderar la propuesta y examinar mejor el contenido del fallo del Tribunal de Justicia. Presentaremos una propuesta modificada tan pronto como sea posible."@es12 ". Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi vielä kerran kiittää esittelijää erinomaisesta mietinnöstä ja vahvistaa, että komissio voi ottaa huomioon suurimman osan ehdotetuista tarkistuksista pian esiteltävässä tarkistetussa ehdotuksessaan. Palaan kahteen tämän keskustelun kiistanalaiseen kysymykseen. Ensinnäkin puutun 2 artiklaan ja perheen käsitteeseen. On tunnustettava, että Euroopan unionin kansalaisten oleskeluehtojen yhtenäistäminen ei saa johtaa siihen, että pakotamme jäsenvaltiot muuttamaan perheen asemaa koskevaa lainsäädäntöään. Ymmärrän kyllä keskustelun ja sen, että on vaikeaa taata yhteensopivuus perustamissopimuksen 13 artiklan kanssa. Artikla tarjoaa oikeudellisen perustan myös avopuolisoiden ja samaa sukupuolta olevien puolisoiden syrjimättömyydelle. Samalla perustamissopimuksessa perhelainsäädäntö määritellään kuitenkin kuuluvaksi jäsenvaltioiden toimivaltaan. Aihe on todella arkaluonteinen, ja yhteisön on kunnioitettava jäsenvaltioiden lainsäädäntöä tässä kysymyksessä ja pysyttävä joustamaan. Avoliitoille, rekisteröidyille parisuhteille tai samaa sukupuolta olevien välisille avioliitoille ei ole olemassa yleispätevää lakiratkaisua. Haluaisin korostaa, ettei meidän pitäisi liioitella niitä käytännön vaikeuksia, joita avopuolisot tai samaa sukupuolta olevat pariskunnat kohtaavat oleskeluvapautta harjoittaessaan. Kun molemmat puolisot ovat Euroopan unionin kansalaisia, heillä kummallakin on perustamissopimuksen 18 artiklan nojalla oleskeluvapaus, oli heidän parisuhteensa luonne mikä tahansa. Myönnän, että ongelmia ilmenee toisen osapuolen ollessa kolmannen valtion kansalainen. Tällä hetkellä komission ehdotuksessa avioliitto määritellään puolison käsitteen kautta, ja puolison käsitettä taas emme halua määritellä. Tällä hetkellä vain kahden jäsenvaltion lainsäädännössä tunnustetaan kahden samaa sukupuolta olevan henkilön välinen avioliitto. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti avioliitolla tarkoitetaan kahden vastakkaista sukupuolta olevan henkilön välistä liittoa. Komissio pitää tällä hetkellä parempana noudattaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja käyttää sanamuotoa, joka mahdollistaa käsitteen asteittaisen uudelleentulkinnan sitä mukaa, kun jäsenvaltioiden lainsäädäntö muuttuu. Komission mielestä myös avoliittojen ja rekisteröityjen parisuhteiden tunnustamisen on tapahduttava vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Ymmärrän kyllä vaatimuksen vastavuoroisesta tunnustamisesta, mutta meidän on toimittava varoen. Avoliittojen tunnustaminen oleskelua varten kotijäsenvaltion lainsäädännön perusteella voisi tuottaa ongelmia niille jäsenvaltioille, joiden perhelainsäädännössä näitä mahdollisuuksia ei tunneta. Syrjimättömyyden periaatteen mukaisesti on lisäksi välttämätöntä, että vastaanottava jäsenvaltio kohtelee muista jäsenvaltioista tulevia avopuolisoita samoin kuin omia kansalaisiaan. Uskonkin kaikkien olevan kanssani samaa mieltä siitä, ettei ole syytä aiheuttaa käänteistä syrjintää etenkään tässä asiassa. Näin tapahtuisi, jos tällainen ehdotus hyväksyttäisiin. Aion seurata hyvin tarkkaan huomista keskusteluanne ja neuvotteluja neuvoston kanssa. Olen varma, että te kaikki tiedätte, kuinka vaikea tämä keskustelu on ja että jäsenvaltioiden lähestymistavat vaihtelevat. Esittelijä on ehdottanut tarkistusta 21 artiklaan, joka koskee tasavertaista kohtelua. Tarkistuksessa ehdotetaan, ettei työelämän ulkopuolella oleville henkilöille myönnetä sosiaaliavustuksia ensimmäisten kuuden oleskelukuukauden aikana sen sijaan, että niitä ei myönnettäisi ensimmäisten neljän oleskeluvuoden aikana eli pysyvän oleskeluluvan saamiseen asti, kuten komissio ehdotti. Tiedän, että komission tekstiä on muokattava, jotta se noudattaisi yhteisöjen tuomioistuimen äskettäin tällä alalla antamaa tuomiota. Siinä todettiin, että kaikkia toisessa jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevia kansalaisia on kohdeltava tasavertaisesti jäsenvaltion omiin kansalaisiin verrattuna sosiaaliavustuskysymyksissä. Vaikka esittelijä Santinin tarkistus on oikeansuuntainen, sitä ei voida hyväksyä sellaisenaan. Se ei nimittäin ole täysin yhdenmukainen juuri mainitsemani yhteisöjen tuomioistuimen tuomion kanssa. Komissio pitää parempana harkita ehdotusta ja tutkia vielä tarkemmin yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota. Esittelemme tarkistetun ehdotuksen mahdollisimman pian."@fi5 ". Madame la Présidente, je tiens tout d'abord à remercier le rapporteur encore une fois pour son excellent rapport et à confirmer que la Commission pourra intégrer la plupart des amendements proposés dans la proposition modifiée, qui sera présentée bientôt. Je vais maintenant parler des deux questions qui ont fait l'objet d'une controverse au cours de ce débat. Tout d'abord, en ce qui concerne l'article 2 et le concept de famille, il convient de reconnaître que l'harmonisation des conditions de séjour des citoyens de l'Union européenne ne doit pas nous faire imposer des modifications dans la législation des États membres définissant le statut de famille. Je comprends ce débat et la difficulté d'assurer d'une part la compatibilité avec l'article 13 du Traité, qui constitue la base juridique pour lutter contre la discrimination, y compris la discrimination à l'encontre des couples non mariés ou homosexuels, alors que le Traité exclut d'autre part le droit de la famille des domaines de compétence de l'Union européenne. Sur cette question très délicate, la Communauté doit respecter les développements introduits dans la législation des États membres et faire preuve de souplesse. Il n'existe aucune solution juridique universelle pour ce genre de partenariats pour les partenariats enregistrés ou pour les mariages homosexuels. Je voudrais attirer votre attention sur le fait que nous ne devons pas surestimer l'étendue des difficultés pratiques rencontrées par les couples non mariés ou les couples homosexuels dans l'exercice de leur droit de séjour. En fait, quand les deux personnes sont des citoyens de l'Union européenne, elles jouissent toutes deux du droit de séjour en vertu de l'article 18 du Traité et ce indépendamment de la nature de leur relation. Cependant, il est vrai qu'un problème surgit quand l'une d'elle est un citoyen d'un pays tiers. À l'heure actuelle, la proposition de la Commission est de définir le mariage en faisant référence au terme "conjoint" sans toutefois chercher à définir ce terme. En fait, aujourd'hui, seule la législation de deux États membres reconnaît l'union de deux personnes du même sexe comme un mariage. Selon la jurisprudence de la Cour de justice, le terme "mariage" désigne une union entre personnes de sexes opposés. À l'heure actuelle, la Commission préfère suivre la jurisprudence de la Cour de justice et utiliser une formule qui permet une interprétation progressive de ce concept en fonction de l'évolution à venir de la législation des États membres. En ce qui concerne les partenaires non mariés, y compris les partenaires enregistrés, la Commission considère également que la reconnaissance de ces situations devra se faire par référence à la législation de l'État membre d'accueil. Je comprends l'argument en faveur de la reconnaissance mutuelle, mais il convient d'être très prudent en l'avançant. La reconnaissance de partenaires non mariés sur la base de la législation de l'État membre d'origine à des fins de séjour pourrait poser problème dans les États membres où la législation familiale ne reconnaît pas ces possibilités. En outre, le principe de non-discrimination exige que l'État membre d'accueil traite les couples non mariés d'autres États membres comme ses propres ressortissants. Je crois donc que tout le monde s'accordera à dire que, en particulier dans ce domaine, nous ne devons pas créer une discrimination à rebours. C'est ce qui se passerait si une telle proposition était adoptée. Je suivrai très attentivement vos délibérations demain ainsi que les négociations avec le Conseil. Je suis certain que vous êtes tous conscients de la difficulté de ce débat et des approches différentes des États membres. Le rapporteur a proposé un amendement à l'article 21 relatif à l'égalité de traitement visant à réduire à six mois la période pendant laquelle les personnes inactives n'ont pas droit à une prestation d'assistance sociale - la Commission avait proposé une période couvrant les quatre premières années de séjour, avant l'acquisition du droit de séjour permanent. Je suis conscient que le texte de la Commission doit être adapté au vu de l'arrêt récent de la Cour de justice en la matière, selon lequel tout citoyen résidant légalement dans un autre État membre doit être traité de la même façon que les ressortissants de ce pays en matière de sécurité sociale. Cependant, même si l'amendement de M. Santini va dans la bonne direction, il n'est pas possible de l'accepter sous sa forme actuelle car il n'est pas entièrement conforme à l'arrêt de la Cour de justice auquel je viens de faire référence. La Commission considère qu'il est préférable de revoir la proposition et d'examiner plus attentivement le contenu de l'arrêt de la Cour de justice. Nous présenterons une proposition modifiée dès que possible."@fr6 ". Signora Presidente, prima di tutto desidero ringraziare ancora una volta il relatore per la sua eccellente relazione e ribadire che la Commissione potrà recepire gran parte degli emendamenti riportati nella sua proposta emendata che sarà presentata entro breve. Vorrei affrontare ora i due aspetti controversi emersi da questo dibattito. Prima di tutto, per quanto concerne l’articolo 2 e il concetto di famiglia, occorre riconoscere che l’armonizzazione delle condizioni di soggiorno per i cittadini dell’Unione europea non deve avere come conseguenza quella di imporre agli Stati membri modifiche legislative alla loro definizione di famiglia. Capisco questo dibattito e la difficoltà di garantire da un lato la compatibilità con l’articolo 13 del Trattato, che costituisce la base giuridica per combattere la discriminazione, inclusa quella contro le coppie non sposate o dello stesso sesso, mentre dall’altro canto il Trattato esclude il diritto di famiglia dalle competenze dell’Unione europea. In questo ambito estremamente delicato, la Comunità deve rispettare gli sviluppi introdotti dagli Stati membri e deve dimostrarsi flessibile nel farlo. Non esiste una soluzione giuridica universale per questo tipo di partenariato di fatto o per i partenariati registrati o i matrimoni omosessuali. Vorrei attirare la vostra attenzione sul fatto che non dovremmo esagerare la portata delle difficoltà pratiche che le coppie non sposate o dello stesso sesso incontrano nell’esercizio del loro diritto di soggiorno. Se le due persone sono cittadini dell’Unione europea godono entrambe del diritto di soggiorno in virtù dell’articolo 18 del Trattato, a prescindere dalla natura della loro relazione. Riconosco tuttavia che sorgono problemi quando uno dei due è cittadino di un paese terzo. Per il momento la proposta della Commissione è quella di definire il matrimonio mediante il riferimento al termine “coniuge”, e non cerchiamo di definire questo termine. Di fatto, al momento attuale la legislazione di soli due Stati membri riconosce come matrimonio l’unione tra persone dello stesso sesso. Secondo la giurisprudenza della Corte di giustizia, il termine “matrimonio” designa un’unione tra persone di sesso opposto. La Commissione preferisce, al momento, seguire la giurisprudenza della Corte di giustizia e usare una formula che consenta un’interpretazione progressiva di questo concetto sulla base dei futuri sviluppi della legislazione degli Stati membri. Per quanto concerne i non sposati, inclusi i partenariati registrati, la Commissione è anche del parere che il riconoscimento di tali situazioni dovrà essere effettuato in riferimento alla legislazione dello Stato membro ospite. Comprendo l’argomento del mutuo riconoscimento, ma occorre molta cautela nell’usarlo. Il riconoscimento di coppie non sposate ai fini del soggiorno sulla base della legislazione degli Stati membri d’origine potrebbe porre problemi a quegli Stati membri il cui diritto di famiglia non riconosce tali possibilità. Il principio della non discriminazione richiede inoltre che lo Stato membro ospite tratti le coppie non sposate di altri Stati membri alla stessa stregua dei propri cittadini. Ritengo pertanto che tutti converranno sul fatto che, particolarmente in questo campo, non dovremmo creare discriminazioni al contrario, come risulterebbe da una tale proposta. Seguirò molto da vicino le vostre deliberazioni di domani e le trattative con il Consiglio. Sono sicuro che voi tutti siete consapevoli delle difficoltà di questo dibattito e dei diversi approcci degli Stati membri. Il relatore ha proposto un emendamento all’articolo 21 riguardante la parità di trattamento che mira a escludere le persone che non svolgono attività lavorativa dal diritto alle prestazioni d’assistenza sociale per i primi sei mesi e non per i primi quattro anni di soggiorno, quando acquisiscono diritti permanenti di soggiorno, come previsto nella proposta della Commissione. Sono consapevole del fatto che il testo della Commissione vada rivisto alla luce della recente sentenza della Corte di giustizia in questo campo, secondo cui qualsiasi cittadino che soggiorna legalmente in un altro Stato membro deve godere di parità di trattamento con i cittadini del medesimo per quanto concerne l’assistenza sociale. Benché l’emendamento dell’onorevole Santini vada nella giusta direzione, non ci è possibile accettarlo nella formulazione attuale, in quanto non è del tutto conforme alla sentenza della Corte di giustizia che ho appena menzionato. La Commissione ritiene preferibile riconsiderare la proposta e analizzare più attentamente il dispositivo della Corte di giustizia. Appena sarà possibile presenteremo una nostra proposta emendata."@it9 ". – Madam President, first of all I would like to thank the rapporteur once again for his excellent report and confirm that the Commission will be able to incorporate the vast majority of the proposed amendments into our amended proposal, which we will present shortly. Let me turn to the two controversial issues during this debate. First of all, concerning Article 2 and the concept of family, one has to recognise that harmonising the conditions of residence for European Union citizens must not result in our imposing modifications on Member State legislation defining family status. I understand this debate and the difficulty of, on the one hand, ensuring compatibility with Article 13 of the Treaty, which is the legal basis for combating discrimination, including discrimination against unmarried couples or same sex couples when, on the other hand, the Treaty excludes Family law from the scope of competences of the European Union. In this very sensitive field, the Community must respect the developments introduced in Member State legislation and must be flexible in this. There is no universal legal solution for this kind of partnership or for registered partnerships or same sex marriages. I would like to draw your attention to the fact that we should not exaggerate the extent of the practical difficulties that unmarried couples or same-sex couples encounter in exercising the right of residence. In fact, when the two people are citizens of the European Union, they both enjoy the right of residence by virtue of Article 18 of the Treaty, independently of the nature of their relationship. However, I recognise that the problem arises when one of them is a third-country national. For the time being, the Commission's proposal is to define marriage with reference to the term 'spouse', and we do not seek to define this term. In fact, at present, the legislation of only two Member States recognises union between persons of the same sex as marriage. Under the case law of the Court of Justice, the term 'marriage' designates a union between persons of the opposite sex. The Commission prefers, at the present stage, to follow the case law of the Court of Justice, and to use a formula that allows progressive interpretation of this concept on the basis of future developments in the legislation of Member States. As regards unmarried partners, including registered partners, the Commission also considers that the recognition of these situations will have to be made by reference to the host Member State legislation. I understand the argument of mutual recognition, but one has to be very careful when using it. The recognition for the purpose of residence of unmarried partners on the basis of the legislation of Member States of origin could pose problems to those Member States whose family legislation does not recognise these possibilities. In addition, the principle of non-discrimination requires that the host Member State treat unmarried couples of other Member States in the same way as its own nationals. I believe therefore that everyone will agree, particularly in this field, that we should not create reverse discrimination. That would be the actual outcome of such a proposal. I will follow your deliberations tomorrow and the negotiations with Council very closely. I am sure that all of you are aware of the difficulty of this debate and the different approaches of the Member States. The rapporteur has suggested an amendment to Article 21 concerning equal treatment which aims to exclude inactive people from social assistance during the first six months rather, than the first four years of residence, until they acquire permanent rights of residence, as provided for in the Commission's proposals. I am aware that the Commission's text needs to be adapted in the light of the recent judgment of the Court of Justice in this field, which stated that any citizen residing legally in another Member State must enjoy equal treatment with its nationals in matters of social welfare. However, despite the fact that Mr Santini's amendment goes in the right direction, it is not possible to accept it in its current formulation as it is not completely in accordance with the judgment of the Court of Justice to which I have just referred. The Commission considers it preferable to reconsider the proposal and to better scrutinise the content of the Court of Justice judgment. We will bring forward an amended proposal as soon as possible."@lv10 ". Mevrouw de Voorzitter, allereerst wil ik de rapporteur nogmaals bedanken voor zijn uitstekende verslag en ik wil bevestigen dat de Commissie het overgrote deel van uw amendementen kunnen opnemen in haar geamendeerde voorstel, dat we binnenkort zullen presenteren. Ik wil ingaan op de twee controversiële zaken die in het debat naar voren kwamen. Ten eerste, met betrekking tot artikel 2 en het begrip ‘familie,’ moet men zich realiseren dat het harmoniseren van de verblijfsvoorwaarden voor burgers van de Europese Unie er niet toe mag leiden dat wij wetswijzigingen gaan opleggen aan de lidstaten met betrekking tot de status van het begrip ‘familie’. Ik begrijp het debat en ook hoe moeilijk het is om er enerzijds voor te zorgen dat de richtlijn in overeenstemming is met artikel 13 van het EG-Verdrag, dat de wettelijke basis vormt voor het bestrijden van discriminatie, waaronder de discriminatie van ongetrouwde stellen en homoparen, terwijl anderzijds het Verdrag het familierecht uitsluit als beleidsterrein van de Europese Unie. De Gemeenschap moet op dit gevoelige terrein de ontwikkelingen die geïntroduceerd zijn in de wetgeving van de lidstaten respecteren en daar flexibel mee omgaan. Er is geen universele wettelijke oplossing met betrekking tot dit soort relaties, geregistreerde partnerschappen of homohuwelijken. Ik wil er wel op wijzen dat we de praktische problemen die niet-getrouwde stellen en homoparen ondervinden bij het uitoefenen van hun recht op verblijf niet moeten overdrijven. Immers, als de twee allebei burgers van de Europese Unie zijn, hebben ze volgens artikel 18 van het Verdrag allebei recht er te verblijven, ongeacht de aard van hun relatie. Ik moet echter wel erkennen dat er problemen ontstaan op het moment dat een van de twee onderdaan is van een derde land. Voorlopig stelt de Commissie voor om bij de definitie van het huwelijk gebruik te maken van de term ‘echtgenoot’, die we verder niet definiëren. Het is immers op dit moment zo dat slechts twee lidstaten een verbinding tussen twee mensen van hetzelfde geslacht kwalificeren als huwelijk. In de jurisprudentie van het Hof van Justitie duidt de term ‘huwelijk’ een verbinding aan tussen twee personen van verschillende geslachten. De Commissie geeft er vooralsnog de voorkeur aan de jurisprudentie van het Hof van Justitie te volgen en voor een formulering te kiezen die de mogelijkheid open laat dit concept opnieuw te interpreteren op basis van nieuwe ontwikkelingen in de wetgeving van de lidstaten. Met betrekking tot ongehuwde partners, waaronder geregistreerde partners, vindt de Commissie ook dat het aan de wetgeving van de lidstaten moet worden overgelaten of dit soort situaties al dan niet wettelijk erkend wordt. Ik begrijp het argument voor onderlinge erkenning, maar men moet zeer voorzichtig zijn bij de toepassing van dit principe. De erkenning van ongehuwde partners met het oog op een verblijfsvergunning op grond van de geldende wetgeving in het land van herkomst zou voor problemen kunnen zorgen voor die lidstaten waarin het familierecht die mogelijkheid niet erkent. Daar komt bij dat het non-discriminatiebeginsel vereist dat de lidstaat die optreedt als gastland ongehuwde stellen uit andere landen op dezelfde wijze behandelt als zijn eigen burgers. Daarom denk ik dat iedereen het erover eens zal zijn dat we, met name op dit terrein, geen omgekeerde discriminatie moeten veroorzaken. Dat is immers waar een dergelijk voorstel in feite toe zou leiden. Ik zal uw beraadslagingen morgen en de onderhandelingen met de Raad nauwlettend volgen. Ik ben ervan overtuigd dat iedereen zich bewust is van de complexiteit van dit debat en de verschillende benaderingen van de lidstaten. De rapporteur heeft een amendement voorgesteld op artikel 21 over gelijke behandeling dat tot doel heeft mensen die werkloos zijn niet gedurende de eerste vier jaar van hun verblijf, waarna ze volgens het voorstel van de Commissie permanent verblijfsrecht krijgen, uit te sluiten van overheidsbijstand, maar slechts gedurende de eerste zes maanden na aankomst. Ik ben me ervan bewust dat de tekst van de Commissie moet worden aangepast naar aanleiding van de recente uitspraak van het Hof van Justitie hierover, waarin wordt gesteld dat elke burger die legaal in een andere lidstaat verblijft dezelfde behandeling dient te krijgen als de eigen staatsburgers wanneer het gaat om sociale voorzieningen. Maar hoewel het amendement van de heer Santini een stap in de juiste richting is, kan het in deze bewoordingen niet worden geaccepteerd. Het strookt namelijk niet volledig met het vonnis van het Hof van Justitie dat ik zojuist noemde. De Commissie acht het wenselijk het voorstel te heroverwegen en de inhoud van de uitspraak van het Hof van Justitie nog beter te bestuderen. Wij zullen zo spoedig mogelijk met een geamendeerd voorstel komen."@nl2 "Senhor Presidente, em primeiro lugar, gostaria de agradecer novamente ao relator o seu excelente relatório e confirmar que a Comissão poderá incorporar na sua proposta revista, que iremos apresentar em breve, a grande maioria das alterações aqui propostas. Gostaria de me debruçar sobre as duas questões controversas levantadas neste debate. Em primeiro lugar, no que se refere ao artigo 2º e ao conceito de família, temos de reconhecer que a harmonização das condições de residência aplicáveis aos cidadãos da União Europeia não podem traduzir se na imposição de modificações à legislação dos Estados Membros que define o estatuto da família. Compreendo este debate e a dificuldade de, por um lado, assegurar a compatibilidade com o artigo 13º do Tratado, que é a base jurídica da luta contra a discriminação, incluindo a discriminação contra casais não casados ou casais homossexuais, quando, por outro lado, o Tratado exclui o Direito da Família do âmbito de competência da União Europeia. Nesta área muito sensível, a Comunidade tem de respeitar as novas medidas introduzidas na legislação dos Estados Membros e tem de ser flexível em relação a isso. Não existe uma solução jurídica universal para este tipo de uniões de facto nem para o registo de uniões de facto ou de casamentos homossexuais. Gostaria de chamar a vossa atenção para o facto de que não devemos exagerar as dificuldades práticas que os casais não casados ou homossexuais enfrentam no exercício do seu direito de residência. Com efeito, quando as duas pessoas são cidadãos da União Europeia, ambas usufruem do direito de residência por virtude do artigo 18º do Tratado, independentemente da natureza da sua relação. No entanto, reconheço que o problema existe no caso de um deles ser nacional de um país terceiro. De momento, a proposta da Comissão define casamento com base no termo “cônjuge”, um termo que não procuramos definir. De facto, actualmente, só há dois Estados Membros cuja legislação reconhece como casamento a união entre pessoas do mesmo sexo. Na jurisprudência do Tribunal de Justiça, o termo “casamento” designa uma união entre pessoas do sexo oposto. A Comissão prefere, nesta altura, seguir a jurisprudência do Tribunal de Justiça e utilizar uma fórmula que permita uma interpretação progressiva desse conceito com base na futura evolução da legislação dos Estados Membros. No que se refere aos parceiros não casados, incluindo as uniões registadas, a Comissão também considera que o reconhecimento dessas situações terá de se processar com base na legislação do Estado Membro de acolhimento. Compreendo que se invoque o argumento do reconhecimento mútuo, mas temos de ter muito cuidado ao utilizá lo. O reconhecimento de uniões de facto para o efeito de residência com base na legislação dos Estados Membros de origem poderá levantar problemas para os Estados Membros membros cuja legislação sobre a família não reconheça essa possibilidade. Além disso, o princípio da não discriminação exige que o Estado Membro de acolhimento trate os casais não casados de outros Estado Membro da mesma forma que trata os seus próprios nacionais. Por conseguinte, penso que todas as pessoas concordarão em que nesta área, em particular, não devemos criar uma discriminação inversa. Seria esse, na realidade, o resultado de uma proposta dessa natureza. Irei acompanhar muito atentamente as vossas deliberações amanhã e as negociações com o Conselho. Estou certo de que todos reconhecem a dificuldade deste debate e as diferentes abordagens dos Estados Membros. O relator apresentou uma alteração ao artigo 21º, que diz respeito à igualdade de tratamento, em que se propõe que as pessoas que não exercem uma actividade apenas sejam excluídas da prestação de assistência social durante os primeiros seis meses, e não os primeiros quatro anos de residência, até adquirirem o direito de residência permanente previsto na proposta da Comissão. Estou ciente de que o texto da Comissão necessita de ser adaptado à luz da recente decisão do Tribunal da Justiça sobre esta matéria, em que se diz que qualquer cidadão que esteja a residir legalmente noutro Estado Membro deve beneficiar de tratamento igual ao dos cidadãos nacionais no que se refere à assistência social. No entanto, embora a alteração do senhor deputado Santini vá na direcção certa, não é possível aceitá la tal como se encontra formulada neste momento, uma vez que não está inteiramente de acordo com a decisão do Tribunal de Justiça que acabo de referir. A Comissão considera preferível reconsiderar a proposta e examinar melhor o conteúdo da decisão do Tribunal. Apresentaremos uma proposta revista o mais brevemente possível."@pt11 "Fru talman! Jag vill börja med att tacka föredraganden än en gång för hans utmärkta betänkande och bekräfta att kommissionen kan införliva större delen av ändringsförslagen i det ändrade förslag som vi lägger fram inom kort. Jag vill ta upp de två frågor som är kontroversiella i denna debatt. För det första, när det gäller artikel 2 och begreppet familj måste vi inse att en harmonisering av villkoren för vistelsen för unionsmedborgare inte för den skull innebär att vi framtvingar ändringar i medlemsstatens lagstiftning där begreppet familjestatus definieras. Jag har förståelse för den här debatten och svårigheten att å ena sidan garantera förenligheten med artikel 13 i fördraget, som är den rättsliga grunden för bekämpande av diskriminering, inklusive diskriminering mot ogifta par eller par av samma kön, när fördraget å andra sidan undantar familjelagstiftningen från Europeiska unionens behörighetsområden. Gemenskapen måste på detta känsliga område respektera den utveckling som har skett av medlemsstaternas lagstiftning och vara flexibel i detta. Det finns ingen allmängiltig rättslig lösning på denna typ av partnerskap eller för registrerade partnerskap eller äktenskap mellan personer av samma kön. Jag skulle vilja rikta er uppmärksamhet mot det faktum att vi inte bör överdriva de praktiska svårigheter som ogifta par och par av samma kön möter i utövandet av sin rätt till vistelse. När två personer är medborgare i Europeiska unionen åtnjuter de i själva verket båda rätten till vistelse enligt artikel 18 i fördraget, oberoende av karaktären på deras förhållande. Jag medger ändå att problem kan uppstå när den ena av dem är medborgare i ett tredje land. För närvarande är kommissionens förslag att äktenskap definieras utifrån begreppet ”make/maka” och det begreppet strävar vi inte efter att definiera. Faktum är att det i dag endast är två medlemsstater som erkänner föreningen av två personer av samma kön som ett äktenskap. Enligt domstolens rättspraxis syftar begreppet ”äktenskap” på en förening mellan två personer av motsatt kön. Kommissionen föredrar i nuläget att följa domstolens rättspraxis och använda en formulering som medger en progressiv tolkning av begreppet utifrån en framtida utveckling av medlemsstaternas lagstiftning. Vad gäller ogifta par, däribland registrerade partnerskap, anser kommissionen också att erkännandet av dessa förhållanden måste göras utifrån lagstiftningen i den mottagande medlemsstaten. Jag förstår argumentet om ömsesidigt erkännande, men det bör användas med försiktighet. Ett sådant erkännande med ogifta pars vistelse som mål utifrån lagstiftningen i ursprungsmedlemsstaten kan vålla svårigheter för medlemsstater vars familjelagstiftning inte medger sådana möjligheter. Dessutom förutsätter principen om icke-diskriminering att ursprungsmedlemsstaten behandlar ogifta par från andra medlemsstater på samma sätt som sina egna medborgare. Jag tror därför att alla, särskilt på det här området, kan hålla med om att vi inte bör skapa en omvänd diskriminering. Det skulle nämligen bli den faktiska konsekvensen av ett sådant förslag. Jag kommer att följa era överläggningar i morgon på nära håll och även förhandlingarna med rådet. Jag är övertygad om att ni alla är medvetna om svårigheterna i denna debatt och medlemsstaternas olika syn på saken. Föredraganden har lagt fram ett ändringsförslag till artikel 21 beträffande lika behandling för att undanta personer som inte förvärvsarbetar från socialt bistånd under de första sex månaderna snarare än under de första fyra åren för vistelsen, innan de förvärvar permanent uppehållstillstånd, så som föreskrivs i kommissionens förslag. Jag är medveten om att kommissionens text behöver justeras mot bakgrund av domstolens aktuella dom i frågan, där det fastslås att alla invånare som är lagligt bosatta i en annan medlemsstat har rätt till samma behandling som landets egna medborgare på socialförsäkringsområdet. Trots att Santinis ändringsförslag går i rätt riktning kan det inte godtas med sin nuvarande formulering, eftersom den inte överensstämmer helt med domstolens dom som jag nämnde. Kommissionen anser att det vore lämpligt att ompröva förslaget och undersöka innehållet i domstolens dom närmare. Vi kommer att lägga fram ett ändrat förslag så snart som möjligt."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Commission"10,3 "EN"8 "Vitorino,"8,10,3 "de facto"13,2,10,3,6 "partner"9 "Επιτροπή"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph