Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-02-10-Speech-1-053"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-02-10"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Economisch Wereldforum (Davos) en Sociaal Wereldforum (Porto Alegre)4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030210.7.1-053"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-02-10-Speech-1-0544
lpv:speaker	lp:Lamy4
lpv:spoken text	". - Monsieur le Président, le débat que vous avez inscrit à l'ordre du jour d'aujourd'hui au sujet du Forum économique mondial et du Forum social mondial me donne l'occasion de vous faire partager, au nom de la Commission, quelques réflexions sur ces deux événements qui se sont tenus récemment, respectivement à Davos et à Porto Alegre. Je dis réflexions plutôt qu'observations, car je n'ai personnellement participé ni à l'un ni à l'autre de ces événements en raison d'un déplacement programmé par ailleurs au Brésil pour prendre contact avec le nouveau président brésilien et son gouvernement. Il a beaucoup été fait écho de deux visions rivales de la mondialisation, qui caractériseraient ces deux forums. Toutefois, ces deux événements ont plusieurs choses en commun. Tout d'abord, ils ont en commun d'avoir été conçus tous les deux à la fois comme lieux de pensée et comme lieux d'influence. Ensuite, ils ont en commun de s'être tous les deux progressivement constitués en vue de peser sur les évolutions économiques et politiques de la planète. Enfin, ils ont en commun d'être tous les deux les produits d'une mondialisation qu'ils alimentent, même si les visions de ce qu'est et devrait être cette mondialisation sont différentes. Et d'ailleurs ces différences n'existent pas seulement entre ces deux forums, mais aussi au sein de chacun. Nous pensons donc, à la Commission, que ce serait une erreur d'analyser ces deux événements sous l'angle exclusif de leurs divergences, de leur opposition, de leur confrontation. Il est d'ailleurs intéressant d'observer que les principaux thèmes de chacune de ces manifestations ont aussi quelque chose en commun. Au Forum social mondial, par exemple, les débats ont porté sur l'ordre démocratique mondial, l'antimilitarisme et la promotion de la paix. À Davos, on a abordé le thème "sécurité et géopolitique". Le débat mené à Porto Alegre sur ce qu'on appelait là-bas les principes, les valeurs, les droits de l'homme, la diversité et l'égalité n'est pas tout à fait sans rapport avec ce qu'on appelle à Davos un débat sur la confiance et les valeurs. Ainsi, même si les termes employés sont différents, il existe, entre ces deux conférences, une certaine convergence sur la nature de bon nombre des problèmes qui affectent notre monde. J'ajoute que, cette année, certaines personnes ont même été chaleureusement accueillies dans les deux enceintes. Je pense en particulier au nouveau président du Brésil, M. Lula da Silva. Il est clair que le Forum économique mondial de Davos continue à attirer une élite internationale issue principalement du milieu des affaires, mais aussi de la politique, des médias, des ONG désormais, des universités et des groupes religieux. En termes quantitatifs, cela représente 2 000 participants et il est clair qu'il y a disproportion par rapport aux 100 000 personnes présentes à Porto Alegre, elles-mêmes cinq fois plus nombreuses que lors de la première édition de ce Forum en 2001. En tant que responsables politiques, nous ne pouvons pas ne pas prendre au sérieux une expression populaire d'une telle ampleur. Cette expression reflète, à mon avis, un sentiment profond de dépossession qu'un nombre important de citoyens de tous les pays du monde éprouvent face au processus de la mondialisation. Il y a un message clair derrière toutes ces mobilisations : les citoyens nous disent qu'ils ne veulent pas subir la mondialisation. Ils veulent qu'elle soit régulée, ils veulent qu'elle soit contrôlée, ils veulent qu'elle soit encadrée, ils veulent qu'elle soit maîtrisée. Ils veulent que la mondialisation soit un projet qui ne divise pas mais qui intègre toute la planète. Qu'est-ce que cette mondialisation dont on a tant parlé cette année encore à Porto Alegre et à Davos ? Au départ, cette mondialisation n'est pas un projet, c'est un mouvement, c'est le produit d'une convergence de processus technologiques, économiques ou politiques, dont la trame se dessine de plus en plus clairement sous nos yeux. Je ne crois pas qu'il y ait un complot derrière la mondialisation. Il y a une logique qui est celle qui domine notre monde : le capitalisme de marché. L'instabilité et l'injustice qui ont été déplorées, tant d'ailleurs à Davos qu'à Porto Alegre, sont l'une des conséquences de l'efficience de ce capitalisme de marché. En effet, faute d'une régulation mondiale et de politiques internes adéquates, ces injustices, ces instabilités, ces volatilités resurgissent aujourd'hui, creusent les inégalités et agrandissent, dans un certain nombre de cas, le fossé Nord-Sud, tout en continuant à menacer l'environnement. À cet égard, notre point de vue à la Commission est clair. À ceux, d'un bord ou de l'autre d'ailleurs, qui voudraient nous faire choisir entre la croissance et la justice, nous répondons que nous refusons de choisir entre la croissance et la justice, ou la justice et la croissance. Nous avons besoin des deux. Nous devons assumer la mondialisation par les marchés, car elle dégage un potentiel énorme de développement. Cependant, nous devons lui assigner un cadre global de régulation pour garantir que ce développement sera plus équitable et plus durable qu'il ne l'est sous nos yeux. De ce point de vue, la négociation multilatérale initiée à Doha en novembre 2001, au sein de l'OMC, s'inscrit dans cette double perspective de l'ouverture des marchés, d'une part, et des règles et de l'intégration des pays du Sud, d'autre part, en assurant à ceux-ci un accès plus large dans les faits aux pays du Nord, selon le degré de traitement préférentiel. Cette régulation globale est, d'une certaine manière, la synthèse que nous essayons d'opérer entre Porto Alegre et Davos. Cette synthèse est difficile et pénible. Elle tarde à se mettre en place pour au moins deux raisons. La première est qu'elle heurte de puissants intérêts, comme l'illustre la bataille en cours à Genève pour l'accès des pays en développement aux médicaments essentiels, dont nous rediscuterons tout à l'heure. La deuxième est que la régulation implique, si l'on est sérieux, une convergence de préférences collectives sur des sujets comme l'environnement, la santé, les droits des travailleurs, la place des services publics ou la diversité culturelle. Nous savons qu'au sein même de ce Parlement, les discussions sur ce sujet sont parfois chaudes. On conçoit donc aisément qu'aborder ces sujets pour se mettre d'accord au niveau international est forcément une entreprise de longue haleine. C'est la tâche d'organisations telles que l'Organisation internationale du travail, la FAO, l'OMC, et de différentes instances de normalisation en matière d'environnement, de santé ou de diversité culturelle que de concilier la liberté des échanges et le respect de normes minimums. Nous devons donc faire en sorte que le système multilatéral se développe, se renforce, se construise plus solidement, de manière à permettre des acculturations différentes du capitalisme de marché. Ainsi, les pays en développement pourraient conduire des stratégies de rattrapage effectives, hétérodoxes, dans un certain nombre de cas, tandis que nous, économies plus avancées, pourrions progresser plus vite sur la voie de la justice sociale et de la protection de l'environnement. C'est, je crois, ce message-là qui nous est parvenu, à nous Européens, cette année, à la fois de Porto Alegre et de Davos."@fr6
lpv:translated text	"Hr. formand, den forhandling, som er opført på dagsordenen for i dag om Det Økonomiske og Sociale Verdensforum, giver mig mulighed for at indvie Dem i nogle af Kommissionens overvejelser om disse to begivenheder, der blev afholdt for nylig i henholdsvis Davos og Porto Alegre. Jeg siger overvejelser snarere end observationer, for jeg har ikke personligt deltaget i hverken det ene eller det andet møde på grund af en rejse til et andet sted i Brasilien for at møde den nye brasilianske præsident og regering. På møderne var det kendetegnende, at der var to modsatrettede opfattelser af globaliseringen. Ikke desto mindre var der flere fælles elementer på de to møder. For det første er de begge oprettet som tænketank og et sted, hvor indflydelsen er samlet. Dernæst er de begge nedsat med henblik på at lægge pres på de økonomiske og politiske udviklinger i verden. Endelig har de til fælles at være et produkt af en globalisering, som de giver næring til, selv om idéerne om, hvad denne globalisering er og burde være, er forskellige. Desuden eksisterer disse forskelle ikke kun mellem de to møder, men også internt på hvert enkelt møde. I Kommissionen mener vi altså, at det ville være en fejltagelse at analysere disse to begivenheder udelukkende ud fra deres forskelligheder, deres modsætninger og deres sammenstød. Det er i øvrigt interessant at bemærke, at de vigtigste temaer fra hver af disse begivenheder også har noget til fælles. På Det Sociale Verdensforum drejede debatterne sig f.eks. om den demokratiske verdensorden, antimilitarisme og styrkelse af freden. I Davos diskuterede man temaerne sikkerhed og geopolitik. Den debat, der føres i Porto Alegre om det, der her kaldes principper, værdier, menneskerettigheder, forskelle og ligheder, er ikke fuldstændig forskellig fra det, man i Davos kalder en debat om tillid og værdier. Der findes altså, selv om der anvendes forskellige ord, en vis overensstemmelse i opfattelsen af den type problemer, vores verden står over for. Jeg vil tilføje, at i år er visse personer endda blevet varmt modtaget på begge møder. Jeg tænker navnlig på Brasiliens nye præsident hr. Lula da Silva. Det er klart, at Det Økonomiske Verdensforum i Davos fortsat vil tiltrække en international elite, der hovedsageligt stammer fra forretningslivet, men også fra politik, medier, ngo'er, universiteter og religiøse grupper. Der deltager 2.000 personer, og det er klart, at det i omfang ikke kan sammenlignes med de 100.000 personer, der var repræsenteret i Porto Alegre, der i øvrigt var fem gange flere end ved det første møde i 2001. Som politisk ansvarlige må vi ikke undlade at tage et folkeligt udtryk af dette omfang alvorligt. Dette er efter min mening et udtryk for en dyb følelse af mistillid, som et stort antal borgere i alle lande føler over for globaliseringsprocessen. Der er en klar besked bag alle disse bevægelser: Borgerne siger til os, at de ikke vil acceptere globaliseringen. De vil have, at den er reguleret, at den er afgrænset, at den er kontrolleret. De ønsker, at globaliseringen bliver et projekt, der ikke deler, men derimod samler hele planeten. Hvad er denne globalisering, der er blevet talt så meget om i år i Porto Alegre og i Davos? Som udgangspunkt er globaliseringen ikke et projekt, det er en bevægelse, det er produktet af et sammenløb af teknologiske, økonomiske eller politiske processer, hvis omfang fremstår mere og mere tydeligt for os. Jeg tror ikke, at der er et komplot bag globaliseringen. Derimod er der den logik, som dominerer vores verden, nemlig markedskapitalismen. Den ustabilitet og uretfærdighed, som man beklager - såvel i Davos som i Porto Alegre - er en af konsekvenserne af markedskapitalismens effektivitet. Eftersom der ikke findes en global regulering og anvendelige interne politikker, ser man i dag disse uretfærdigheder og den manglende stabilitet. Uretfærdighederne og forskellen mellem Nord og Syd øges, samtidig med at miljøet fortsat er truet. I denne henseende er Kommissionens standpunkt klart. Til de personer - på den ene eller anden side i øvrigt - der vil have, at vi skal vælge mellem vækst eller retfærdig, må vi svare, at vi nægter at vælge mellem vækst og retfærdighed eller retfærdighed og vækst. Vi har behov for begge dele. Vi må gennemføre globaliseringen på markederne, for det vil medføre et enormt udviklingspotentiale. Men vi må i den forbindelse udarbejde en global reguleringsramme for at garantere, at udviklingen bliver mere retfærdig og mere bæredygtig, end den er i øjeblikket. Ud fra dette synspunkt skal den multilaterale forhandling, der blev indledt i Doha i november 2001 inden for WTO, ses i dette dobbelte perspektiv med åbning af markederne på den ene side og regler og integration af de sydlige lande på den anden side, idet man sikrer disse en større adgang til de nordlige lande alt efter graden af præferencebehandling. Denne globale regulering er på en måde den syntese, som vi prøver at opnå med Porto Alegre og Davos. Det er en vanskelig og ømfindtlig syntese. Den er længe om at komme på plads af mindst to årsager. For det første støder den imod magtfulde interesser, som det igangværende slagsmål i Genève illustrerer i forbindelse med udviklingslandenes adgang til livsvigtig medicin, som vi lige straks skal forhandle om igen. For det andet medfører reguleringen, hvis man mener det alvorligt, en koncentration af kollektive præferencer på områder som miljø, sundhed, arbejdstagernes rettigheder, de offentlige tjenester eller kulturelle forskelle. Vi ved, at selv inden for Parlamentet er diskussionerne om disse emner til tider ophedede. Det siger altså sig selv, at en forhandling om disse emner med henblik på at blive enig på internationalt niveau nødvendigvis må være en langsommelig affære. Det er en opgave for organisationer som Den Internationale Arbejderorganisation, FAO, WTO og de forskellige standardiseringsorganisationer inden for miljø, sundhed og kulturelle forskelle at forene den frie handel og overholdelsen af minimumsstandarder. Vi skal altså sørge for, at det multilaterale system udvikles, styrkes og konstrueres mere solidt med henblik på at tillade forskellige akklimatiseringer i markedskapitalismen. Således vil udviklingslandene kunne følge effektive og uortodokse indhentningsstrategier i en række sager, eftersom at vi, der har mere avancerede økonomier, vil kunne gå hurtigere frem inden for det sociale område og inden for retfærdighed og miljøbeskyttelse. Det er, tror jeg, den besked, der er givet os europæere i år både i Porto Alegre og i Davos."@da1 ". Sehr geehrter Herr Präsident! Die Debatte zum Weltwirtschaftsforum und zum Weltsozialforum, die Sie in die heutige Tagesordnung aufgenommen haben, gibt mir Gelegenheit, Ihnen einige Überlegungen der Kommission zu diesen beiden Ereignissen zu unterbreiten, die vor kurzem in Davos und Porto Alegre stattgefunden haben. Ich spreche von Überlegungen und nicht von Beobachtungen, denn ich habe aufgrund einer andernorts in Brasilien geplanten Reise, wo ich mit dem neuen brasilianischen Präsidenten und seiner Regierung Kontakt aufnehmen sollte, an keinem dieser beiden Ereignisse persönlich teilgenommen. Die beiden gegensätzlichen Auffassungen von der Globalisierung, die angeblich für diese beiden Foren kennzeichnend waren, sind bereits umfassend kommentiert worden. Indessen weisen beide Ereignisse mehrere Gemeinsamkeiten auf. Zunächst ist ihnen gemeinsam, dass beide als Gelegenheiten des Nachdenkens und der Einflussnahme gedacht waren. Zudem profilierten sich beide zunehmend dahingehend, ihren Einfluss auf die wirtschaftlichen und politischen Entwicklungen unseres Planeten geltend zu machen. Schließlich sind beide Ergebnis der Globalisierung und sorgen zugleich für deren Erhaltung, auch wenn sie unterschiedlicher Ansicht darüber sind, was diese Globalisierung darstellt und darstellen sollte. Übrigens bestehen solche unterschiedlichen Ansichten nicht nur zwischen den beiden Foren, sondern auch innerhalb jedes einzelnen von ihnen. Daher sind wir in der Kommission der Auffassung, dass es falsch wäre, diese beiden Ereignisse ausschließlich unter dem Gesichtspunkt ihrer Meinungsunterschiede, ihrer Gegensätzlichkeit und ihrer Konfrontation zu betrachten. Übrigens ist es interessant zu beobachten, dass auch die Schwerpunktthemen beider Veranstaltungen etwas gemeinsam haben. Auf dem Weltsozialgipfel beispielsweise waren die demokratische Weltordnung, Antimilitarismus und Friedensförderung Gegenstand der Debatten. In Davos wurde das Thema „Sicherheit und Geopolitik“ diskutiert. Die Debatten zu dem, was nach dem in Porto Alegre herrschenden Verständnis als Grundsätze, Werte, Menschenrechte, Vielfalt und Gleichheit bezeichnet wurde, hat in vielerlei Hinsicht Bezug zu der in Davos geführten Debatte über Vertrauen und Werte. Somit besteht zwischen diesen beiden Konferenzen trotz des unterschiedlichen Sprachgebrauchs eine gewisse Übereinstimmung zum Wesen einer ganzen Reihe von Problemen, die unsere Welt betreffen. Ich möchte noch hinzufügen, dass in diesem Jahr einige Persönlichkeiten sogar in beiden Gremien herzlich empfangen wurden. Ich denke dabei insbesondere an den neuen Präsidenten Brasiliens, Lula da Silva. Selbstverständlich zieht das Weltwirtschaftsforum in Davos nach wie vor eine internationale Elite an, die sich hauptsächlich aus der Geschäftswelt, aber auch der Politik, der Medien, inzwischen auch aus NRO, Universitäten und religiösen Gruppierungen rekrutiert. Insgesamt betrug die Teilnehmerzahl 2000, die natürlich in einem ungleichen Verhältnis zu den 100 000 Personen steht, die in Porto Alegre präsent waren, wobei diese Teilnehmerzahl wiederum das Fünffache im Vergleich zur erstmaligen Durchführung dieses Forums im Jahr 2001 betrug. Als politische Verantwortungsträger müssen wir eine Willensbekundung des Volkes in dieser Größenordnung auf jeden Fall ernst nehmen. Diese Willensbekundung widerspiegelt meines Erachtens ein tief sitzendes Gefühl der Machtlosigkeit, das zahlreiche Bürger aus allen Ländern der Welt angesichts des Globalisierungsprozesses empfinden. Hinter all diesen Formen der Mobilisierung steht eine eindeutige Botschaft der Bürger, mit der sie uns zu verstehen geben, dass sie nicht gewillt sind, die Globalisierung einfach hinzunehmen, sondern dass sie eine geregelte, kontrollierte, von flankierenden Maßnahmen begleitete und beherrschte Globalisierung wünschen. Sie wollen, dass die Globalisierung zu einem Projekt wird, das den ganzen Planeten integriert, aber nicht teilt. Was hat es nun mit dieser Globalisierung auf sich, über die dieses Jahr in Porto Alegre und in Davos wiederum so viel diskutiert wurde? Zunächst ist diese Globalisierung kein Vorhaben, sondern eine Entwicklung, das Ergebnis des Zusammenwirkens technologischer, wirtschaftlicher oder politischer Prozesse, deren Verlauf sich uns mit zunehmender Deutlichkeit darstellt. Ich glaube nicht, dass hinter der Globalisierung ein Komplott steht, sondern sie folgt jener Logik, von der unsere Welt beherrscht wird, der Logik der kapitalistischen Marktwirtschaft. Die übrigens sowohl in Davos als auch in Porto Alegre beklagte Instabilität und Ungerechtigkeit sind Folgen der Effizienz der kapitalistischen Marktwirtschaft. Denn die heute erneut auftretenden Ungerechtigkeiten, die Instabilität und Unbeständigkeit, die zur Vertiefung bestehender Diskrepanzen und mitunter zur Verstärkung des Nord-Süd-Gefälles bei gleichzeitigem Fortbestehen der Umweltbedrohung führen, werden durch das Fehlen einer weltweiten Regulierung und entsprechender interner Politiken verursacht. Diesbezüglich ist unser Standpunkt in der Kommission klar. Denjenigen, die uns – ganz gleich von welcher Seite aus – vor die Wahl zwischen Wachstum und Gerechtigkeit stellen wollen, sagen wir, dass wir es ablehnen, uns für Wachstum oder Gerechtigkeit oder umgekehrt zu entscheiden. Wir benötigen beides. Wir müssen akzeptieren, dass die Globalisierung über die Märkte erfolgt, denn dadurch wird ein enormes Entwicklungspotenzial freigesetzt. Allerdings müssen wir einen umfassenden Rahmen zur Regulierung der Globalisierung festlegen, um zu gewährleisten, dass die Entwicklung sich gerechter und nachhaltiger vollzieht, als es derzeit der Fall ist. Unter diesem Gesichtspunkt befinden sich die multilateralen Verhandlungen, die im November 2001 im Rahmen der WTO in Doha aufgenommen wurden, in Übereinstimmung mit den beiden Zielen – Öffnung der Märkte einerseits und Regeln in Bezug auf die Länder des Südens und deren Einbeziehung andererseits –, indem ihnen faktisch je nach dem Grad der ihnen gewährten Präferenzbehandlung mehr Zugang zu den Ländern des Nordens gewährt wird. Diese umfassende Regulierung ist gewissermaßen der Versuch, eine Synthese zwischen Porto Alegre und Davos zu erzeugen. Dies ist schwierig und mühsam zugleich. Es gibt zumindest zwei Gründe, weshalb sie bislang noch nicht zustande gekommen ist: zum einen, weil sie mit mächtigen Interessen kollidiert, wie es der derzeit in Genf geführte Kampf um den Zugang der Entwicklungsländer zu wichtigen Medikamenten zeigt, was später noch einmal unser Thema sein wird. Zum anderen, weil diese Regulierung – ein ernsthaftes Vorgehen vorausgesetzt – eine Übereinstimmung der gemeinsamen Präferenzen in Bereichen wie Umweltschutz, Gesundheitswesen, Arbeitnehmerrechte, der Stellung der gemeinnützigen Dienstleistungen oder der kulturellen Vielfalt, erfordert. Wir wissen, dass sogar im Rahmen unseres Parlaments mitunter heftige Diskussionen zu diesen Themen geführt werden. Folglich lässt sich wohl unschwer einsehen, dass eine Erörterung dieser Themen, um zu einer Einigung auf internationaler Ebene zu gelangen, zwangsläufig viel länger dauern wird. Den freien Handel und die Einhaltung von Mindeststandards in Einklang zu bringen, ist die Aufgabe internationaler Organisationen wie der IAO/ILO, der FAO, der WTO und der verschiedenen Gremien, die sich mit der Standardisierung im Umwelt- und Gesundheitsbereich oder der kulturellen Vielfalt befassen. Folglich müssen wir uns ernsthaft um die Entwicklung, die Stärkung und die Gestaltung des multilateralen Systems bemühen, damit es verschiedene Formen der Anpassung an die kapitalistische Marktwirtschaft ermöglicht. So könnten die Entwicklungsländer wirksame und in einigen Fällen unkonventionelle Aufholstrategien einsetzen, während wir als Länder mit einer weiter entwickelten Wirtschaft auf dem Weg der sozialen Gerechtigkeit und des Umweltschutzes schneller vorwärts schreiten könnten. Diese ist meines Erachtens die Botschaft, die uns Europäern in diesem Jahr sowohl aus Porto Alegre als auch aus Davos zugegangen ist."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, η συζήτηση που συμπεριλάβατε στη σημερινή ημερήσια διάταξη σχετικά με το διεθνές οικονομικό φόρουμ και το διεθνές κοινωνικό φόρουμ, μου δίνει την ευκαιρία να μοιραστώ μαζί σας, εξ ονόματος της Επιτροπής, κάποιες σκέψεις σχετικά με αυτές τις δυο εκδηλώσεις που έλαβαν χώρα, πρόσφατα, στο Νταβός και στο Πόρτο Αλέγκρε, αντίστοιχα. Λέω σκέψεις και όχι παρατηρήσεις, γιατί δεν συμμετείχα προσωπικά σε καμία από τις δύο, λόγω προγραμματισμένης επίσκεψής μου στη Βραζιλία, προκειμένου να έρθω σε επαφή με τον νέο Πρόεδρο της Βραζιλίας και την κυβέρνησή του. Ακούστηκαν πολλά για τις δύο αντιτιθέμενες απόψεις περί παγκοσμιοποίησης οι οποίες και χαρακτήρισαν τα δύο φόρουμ. Οι δύο εκδηλώσεις, ωστόσο, έχουν αρκετά κοινά: καταρχάς, δημιουργήθηκαν και οι δύο τόσο ως χώρος μελέτης όσο και ως χώρος επιρροής. Έπειτα, δημιουργήθηκαν σταδιακά για να μπορέσουν να επηρεάσουν τις οικονομικές και πολιτικές εξελίξεις του πλανήτη. Τέλος, και οι δύο αποτελούν προϊόντα της παγκοσμιοποίησης, την οποία και τροφοδοτούν, έστω και αν οι απόψεις για το τι είναι και θα έπρεπε να είναι αυτή η παγκοσμιοποίηση διίστανται. Οι διαφορές αυτές, εξάλλου, δεν χαρακτηρίζουν μόνο τα δύο φόρουμ αλλά και τον καθέναν από εμάς. Στην Επιτροπή, λοιπόν, πιστεύουμε ότι θα ήταν λάθος να αναλύσουμε αυτές τις δύο εκδηλώσεις εξετάζοντάς τις μόνο από τη σκοπιά των διαφορών, των αντιθέσεων και των αντιπαραθέσεών τους. Είναι, εξάλλου, ενδιαφέρον να παρατηρήσουμε ότι τα κύρια θέματά τους έχουν και αυτά κάτι κοινό. Στο διεθνές κοινωνικό φόρουμ, για παράδειγμα, οι συζητήσεις αφορούσαν τη διεθνή δημοκρατική τάξη, τον αντιμιλιταρισμό και την προαγωγή της ειρήνης. Στο Νταβός, το πρώτο θέμα που συζητήθηκε ήταν “ασφάλεια και γεωπολιτική”. Η συζήτηση στο Πόρτο Αλέγκρε σχετικά με αυτό που εκεί περιγράφαμε ως αρχές, αξίες, ανθρώπινα δικαιώματα, ποικιλομορφία και ισότητα δεν είναι εντελώς άσχετα με αυτό που στο Νταβός αποκαλέσαμε συζήτηση για την εμπιστοσύνη και τις αξίες. Έτσι, λοιπόν, ακόμα και αν οι όροι που χρησιμοποιούνται είναι διαφορετικοί, υπάρχει, μεταξύ αυτών των δύο διασκέψεων, σύγκλιση όσον αφορά τη φύση αρκετών προβλημάτων που επηρεάζουν τον κόσμο μας. Προσθέτω ότι, φέτος, ορισμένα άτομα έτυχαν θερμής υποδοχής και στα δύο φόρουμ. Αναφέρομαι συγκεκριμένα στον νέο Πρόεδρο της Βραζιλίας, τον κ. Λούλα ντα Σίλβα. Είναι σαφές ότι το διεθνές οικονομικό φόρουμ του Νταβός συνεχίζει να προσελκύει μια διεθνή ελίτ προερχόμενη κυρίως από τους επιχειρηματικούς κύκλους, αλλά και την πολιτική, τα μέσα μαζικής ενημέρωσης, τις μη κυβερνητικές οργανώσεις από τούδε και στο εξής, τα πανεπιστήμια και τις θρησκευτικές ομάδες. Ποσοτικά, αυτό αντιπροσωπεύει 2 000 συμμετέχοντες και είναι σαφές ότι υπάρχει μια δυσαναλογία σε σχέση με τα 100 000 άτομα που παρευρέθηκαν στο Πόρτο Αλέγκρε, τα οποία ήταν πέντε φορές περισσότερα κατά την διάρκεια του προηγούμενου φόρουμ, το 2001. Ως πολιτικοί ηγέτες δεν μπορούμε να μην λάβουμε υπόψη τη σχετική έκφραση της κοινής γνώμης. Αυτή η έκφραση αντανακλά, κατά τη γνώμη μου, ένα βαθύ αίσθημα αποστέρησης ενός μεγάλου αριθμού πολιτών από όλες τις χώρες του κόσμου απέναντι στη διαδικασία της παγκοσμιοποίησης. Πίσω από όλη αυτήν την κινητοποίηση, υπάρχει ένα ρητό μήνυμα: οι πολίτες μας λένε ότι δεν επιθυμούν να υποστούν την παγκοσμιοποίηση. Θέλουν να ρυθμίζεται, να ελέγχεται, να πλαισιώνεται, να συγκρατείται. Θέλουν η παγκοσμιοποίηση να είναι ένα σχέδιο που να μην διασπά τον πλανήτη, αλλά να τον ενοποιεί. Τι είναι αυτή η παγκοσμιοποίηση, για την οποία μιλήσαμε πάλι τόσο πολύ φέτος στο Πόρτο Αλέγκρε και το Νταβός; Πρώτα από όλα, δεν είναι σχέδιο, είναι κίνημα, είναι το αποτέλεσμα μιας σύγκλισης τεχνολογικών, οικονομικών και πολιτικών διαδικασιών, της οποίας το νήμα ξετυλίγεται με όλο και πιο ξεκάθαρο τρόπο μπροστά στα μάτια μας. Δεν νομίζω να υπάρχει συνομωσία πίσω από την παγκοσμιοποίηση. Υπάρχει μια λογική που κυριαρχεί στον κόσμο μας: η ελεύθερη αγορά. Η αστάθεια και η αδικία που καταδικάστηκαν τόσο στο Νταβός όσο και στο Πόρτο Αλέγκρε αποτελούν μια από τις συνέπειες της αποτελεσματικότητας αυτής της ελεύθερης αγοράς. Πράγματι, λόγω της απουσίας ρύθμισης και κατάλληλης εσωτερικής πολιτικής σε παγκόσμιο επίπεδο, αυτή η αδικία, η αστάθεια, οι απρόβλεπτες εξελίξεις εμφανίζονται σήμερα, εντείνοντας τις ανισότητες και, σε ορισμένες περιπτώσεις, το χάσμα Βορρά-Νότου, συνεχίζοντας να συνιστούν απειλή για το περιβάλλον. Ως προς τούτο, η άποψή μας στην Επιτροπή είναι σαφής. Σε εκείνους που θα ήθελαν να μας κάνουν να επιλέξουμε ανάμεσα στην ανάπτυξη και τη δικαιοσύνη, σε όποια πλευρά και αν ανήκουν εξάλλου, απαντάμε ότι αρνούμαστε να επιλέξουμε ανάμεσα στην ανάπτυξη και τη δικαιοσύνη ή την δικαιοσύνη και την ανάπτυξη. Χρειαζόμαστε και τα δύο. Πρέπει να αποδεχτούμε την παγκοσμιοποίηση των αγορών, διότι δημιουργεί ένα τεράστιο δυναμικό ανάπτυξης. Πρέπει, ωστόσο, να καθορίσουμε ένα σφαιρικό ρυθμιστικό πλαίσιο, προκειμένου να διασφαλίσουμε ότι αυτή η ανάπτυξη θα είναι πιο δίκαιη και πιο σταθερή από ό,τι τώρα. Από αυτήν την άποψη, οι πολυμερείς διαπραγματεύσεις που ξεκίνησαν στην Ντόχα τον Νοέμβριο του 2001, στο πλαίσιο του ΠΟΕ, συνάδουν με αυτήν τη διπλή προοπτική του ανοίγματος των αγορών, από τη μία, και τους κανόνες και την προσχώρηση των χωρών του Νότου, από την άλλη, διασφαλίζοντάς τους ευχερέστερη πρόσβαση στις χώρες του Βορρά, ανάλογα με τον βαθμό της προνομιακής μεταχείρισης. Αυτή η σφαιρική ρύθμιση είναι, κατά κάποιον τρόπο, η σύνθεση που προσπαθούμε να επιτύχουμε ανάμεσα στο Πόρτο Αλέγκρε και το Νταβός. Αυτή η σύνθεση είναι δύσκολη και επώδυνη και καθυστερεί για τουλάχιστον δύο λόγους: γιατί, πρώτον, βρίσκεται αντιμέτωπη με ισχυρά συμφέροντα, όπως δείχνει και η μάχη που εξελίσσεται στη Γενεύη για την πρόσβαση των αναπτυσσόμενων χωρών στα βασικά φάρμακα, μάχη για την οποία θα ξαναμιλήσουμε αργότερα. Δεύτερον, γιατί η ρύθμιση προϋποθέτει, αν είμαστε σοβαροί, μια σύγκλιση συλλογικών προτιμήσεων σε θέματα όπως το περιβάλλον, η υγεία, τα δικαιώματα των εργαζομένων, η θέση των δημόσιων υπηρεσιών ή η πολιτισμική πολυμορφία. Γνωρίζουμε ότι στους κόλπους του ίδιου του Κοινοβουλίου, οι συζητήσεις που αφορούν το εν λόγω θέμα ορισμένες φορές είναι έντονες. Αντιλαμβανόμαστε, λοιπόν, εύκολα ότι, αν καταπιαστούμε με αυτά τα θέματα, προκειμένου να επιτύχουμε συμφωνία σε διεθνές επίπεδο, θα πρόκειται αναγκαστικά για μακροπρόθεσμο εγχείρημα. Η συμφιλίωση της ελευθερίας των συναλλαγών και της τήρησης των ελάχιστων προϋποθέσεων εμπίπτει στις υποχρεώσεις οργανισμών όπως η Διεθνής Οργάνωση Εργασίας, ο FAO, ο ΠΟΕ και διάφοροι οργανισμοί τυποποίησης σε θέματα περιβάλλοντος, υγείας ή πολιτισμικής πολυμορφίας. Πρέπει, επομένως, να πράξουμε κατά τρόπο, ώστε το πολυμερές σύστημα να αναπτυχθεί, να ενισχυθεί και να οικοδομηθεί σε γερά θεμέλια, προκειμένου οι χώρες να μπορέσουν να προσαρμοστούν ανάλογα στην ελεύθερη αγορά. Έτσι, οι αναπτυσσόμενες χώρες θα μπορούν να υιοθετήσουν αποτελεσματικές και ετερόδοξες στρατηγικές, προκειμένου να προλάβουν τις υπόλοιπες χώρες, σε αρκετές περιπτώσεις, ενώ εμείς, οι χώρες με περισσότερο αναπτυγμένες οικονομίες, θα μπορούμε να συντελέσουμε μεγαλύτερα βήματα προόδου προς την κοινωνική δικαιοσύνη και την προστασία του περιβάλλοντος. Αυτό νομίζω ότι ήταν το μήνυμα που έφτασε σε μας, στην Ευρώπη, φέτος, τόσο από το Πόρτο Αλέγκρε όσο και από το Νταβός."@el8 ". Mr President, the debate you have included on today’s agenda concerning the World Economic Forum and the World Social Forum gives me the opportunity to share with you, on behalf of the Commission, a few thoughts on these two events which took place recently in Davos and Porto Alegre respectively. I say thoughts rather than observations, because I personally did not take part in either one of these events due to a scheduled trip elsewhere in Brazil to make contact with the new Brazilian President and his government. Much has been made of two opposing views of globalisation, which supposedly characterise these two fora. These two events, however, have many things in common. First of all, they were both created as places of thought and places of influence. They were also both created gradually in order to influence global economic and political development. Lastly, they are also both products of the globalisation that they feed, even though their views of what globalisation is and should be differ. Furthermore, these differences do not just exist between these two fora, but also within each one. We at the Commission therefore feel that it would be a mistake to analyse these two events from the sole point of view of their differences, their opposition, their confrontation. It is also interesting to note that the main themes of each of these events also have something in common. At the World Social Forum, for example, the debates concerned world democratic order, antimilitarism and the promotion of peace. At Davos, the first theme discussed was ‘security and geopolitics’. The debate at Porto Alegre on what, there, were described as principles, values, human rights, diversity and equality is not entirely unrelated to what at Davos was called a debate on trust and values. Therefore, even if the terms used are different, there is, between these two conferences, a certain degree of convergence on the nature of a fair number of problems that affect our world. I would add that, this year, some people were even warmly welcomed in both fora. I am thinking in particular of the new President of Brazil, Mr Lula da Silva. The Davos World Economic Forum clearly continues to attract an international elite, mainly from the world of business, but also from politics, the media, NGOs from now on, universities and religious groups. In quantitative terms, that represents 2000 participants and this is clearly a great deal less than the 100 000 people present at Porto Alegre, which actually attracted five times as many people as the last time this Forum was held, in 2001. As political leaders, we cannot fail to take seriously an expression of public opinion on this scale. This expression, in my opinion, reflects a deep feeling of dispossession felt by a significant number of citizens from every country of the world in the face of the globalisation process. There is a clear message behind all this movement: the citizens are telling us that they do not want to suffer globalisation. They want it to be regulated, they want it to be controlled, they want it to be monitored, they want it to be mastered. They want globalisation to be a project that integrates rather than divides the whole planet. What is this globalisation of which we have spoken so much again this year at Porto Alegre and at Davos? First of all, globalisation is not a project, it is a movement, it is the product of the convergence of technological, economic and political processes, whose path is being mapped out more and more clearly before our eyes. I do not believe that there is a plot behind globalisation. There is a logic which is the one that dominates our world: market capitalism. The instability and injustice that were condemned both at Davos and Porto Alegre are one of the consequences of the effectiveness of this market capitalism. In the absence of world regulation and adequate internal policies, this injustice, this instability, this unpredictability are rising today, increasing inequality and widening, in a number of cases, the North-South divide, while continuing to threaten the environment. In this regard, our point of view in the Commission is clear. To those, on one side or the other, furthermore, who would have us choose between growth and justice, we would answer that we refuse to choose between growth and justice, or justice and growth. We need both. We must accept market globalisation, because it releases tremendous development potential. However, we must provide a global regulatory framework for it in order to ensure that this development will be fairer and more sustainable than it is at present. From that point of view, the multilateral negotiation instigated at Doha in November 2001, within the WTO, is in line with this dual objective of opening up the markets, on the one hand, and rules and the integration of the southern countries, on the other, while guaranteeing the latter increased access to the northern countries according to the degree of preferential treatment. In a way, this global regulation is the synthesis that we are trying to achieve of Porto Alegre and Davos. This synthesis is difficult and painful. It is taking a while to establish for at least two reasons. The first is that it is coming up against powerful interests, as illustrated by the battle underway in Geneva over access for developing countries to essential medicinal products, which we will discuss again later on. The second is that regulation implies, if we are serious, a convergence of joint preferences on matters such as the environment, health, workers’ rights, the place of public services and cultural diversity. We know that, within Parliament itself, the discussions on this subject are sometimes heated. It is therefore easy to understand that addressing these subjects in order to find an international agreement is naturally going to be a long-term project. It is the task of organisations such as the World Labour Organisation, the FAO, the WTO and various standardisation bodies in the field of the environment, health and cultural diversity to reconcile free trade with respect for minimum standards. We must therefore ensure that the multilateral system is developed, reinforced, and built more solidly, so that it allows countries to adapt differently to market capitalism. In this way, developing countries would be able to implement effective, heterodox strategies to catch up with other countries, in a number of cases, while we, the countries with more advanced economies, would be able to make swifter progress on the road to social justice and environmental protection. I feel that this is the message that has reached us here in Europe this year, from both Porto Alegre and Davos."@en3 ". Señor Presidente, el debate que ha incluido usted en el orden del día de hoy sobre el Foro Económico Mundial y el Foro Social Mundial me ofrece la oportunidad de compartir con ustedes, en nombre de la Comisión, algunos pensamientos sobre esos dos acontecimientos que tuvieron lugar recientemente en Davos y en Porto Alegre, respectivamente. Y digo pensamientos en lugar de observaciones, porque no participé personalmente en ninguno de los dos acontecimientos, debido a que tenía programado un viaje a otro lugar de Brasil para reunirnos con el nuevo presidente brasileño y su gobierno. Se han exagerado mucho las dos visiones opuestas de la globalización que supuestamente caracterizan a estos dos foros. Sin embargo, estos dos acontecimientos tienen mucho en común. En primer lugar, ambos se crearon como centros de pensamiento y centros de influencia. Ambos se crearon también progresivamente para influir en el desarrollo económico y político mundial. Por último, ambos son también productos de la globalización que alimentan, a pesar de que sus opiniones sobre lo que es y debería ser la globalización difieran. Además, esas diferencias no sólo existen entre ambos foros, sino también dentro de cada uno de ellos. Por lo tanto, los miembros de la Comisión creemos que sería un error analizar estos dos acontecimientos desde el único punto de vista de sus diferencias, su oposición o su confrontación. También es interesante advertir que los principales temas de ambos acontecimientos tienen algo en común. En el Foro Social Mundial, por ejemplo, los debates se centraron en el orden democrático mundial, el antimilitarismo y la promoción de la paz. El primer tema que se debatió en Davos fue «la seguridad y la geopolítica». El debate de Porto Alegre sobre lo que allí se describieron como principios, valores, derechos humanos, diversidad e igualdad de derechos no es del todo ajeno a lo que en Davos se denominó un debate sobre la confianza y los valores. Por consiguiente, aunque los términos utilizados sean distintos, hay un cierto grado de convergencia entre estos dos acontecimientos en lo que se refiere a la naturaleza de un buen número de problemas que afectan a nuestro mundo. Yo añadiría que este año, incluso algunas personas han sido recibidas calurosamente en ambos foros. Me refiero concretamente al nuevo Presidente de Brasil, D. Lula da Silva. El Foro Económico Mundial de Davos sigue atrayendo claramente a una elite internacional, principalmente del mundo de los negocios, pero también de la política, los medios de comunicación, las ONG a partir de ahora, las universidades y grupos religiosos. En términos cuantitativos, estamos hablando de 2 000 participantes, obviamente muchos menos que las 100 000 personas presentes en Porto Alegre, que atrajo a cinco veces más participantes que la última vez en que se celebró el Foro, en 2001. Como líderes políticos, no podemos dejar de tomar en serio una expresión de la opinión pública de esta magnitud. En mi opinión, esta expresión refleja un profundo sentimiento de desposeimiento que siente un número significativo de ciudadanos de todos los países del mundo ante el proceso de globalización. Detrás de este movimiento hay un claro mensaje: los ciudadanos nos están diciendo que no quieren sufrir la globalización. Quieren que se regule, que se controle, que se supervise, que se domine. Quieren que la globalización sea un proyecto que integre, en lugar de dividir, a todo el planeta. ¿Qué es esta globalización de la que hemos hablado tanto otra vez este año en Porto Alegre y en Davos? En primer lugar, la globalización no es un proyecto, es un movimiento, es el producto de la convergencia de procesos tecnológicos, económicos y políticos, cuyo camino se está trazando más y más claramente ante nuestros ojos. No creo que haya una conspiración detrás de la globalización. Hay una lógica que es la que domina nuestro mundo: el capitalismo de mercado. La inestabilidad y las injusticias que se condenaron tanto en Davos como en Porto Alegre son una de las consecuencias de la eficacia de ese capitalismo de mercado. A falta de una regulación mundial y políticas internas suficientes, estas injusticias, esta inestabilidad, esta imposibilidad de predecir el futuro están aumentando, incrementando las desigualdades y ampliando, en varios casos, la división norte-sur, mientras siguen amenazando al medio ambiente. A este respecto, nuestro punto de vista en la Comisión es claro. A aquéllos, en cualquiera de los bandos, que querrían que escogiéramos entre el crecimiento y la justicia, les responderíamos que nos negamos a escoger entre el crecimiento y la justicia, o la justicia y el crecimiento. Necesitamos las dos cosas. Debemos aceptar la globalización del mercado, porque crea un enorme potencial de desarrollo. Sin embargo, también debemos dotarla de un marco normativo mundial para garantizar que este desarrollo sea más justo y más sostenible que en la actualidad. Desde ese punto de vista, la negociación multilateral iniciada en Doha en noviembre de 2001, en el seno de la OMC, está en consonancia con este objetivo doble de abrir los mercados, por una parte, e imponer normas e integrar a los países del sur, por la otra, garantizando al mismo tiempo un mayor acceso de esos países a los países del norte según el grado de tratamiento preferente. De esta forma, esta regulación mundial es la síntesis de lo que intentamos conseguir en Porto Alegre y en Davos. Esta síntesis es complicada y dolorosa. Se está tardando bastante en conseguirla por dos razones, como mínimo. La primera es que está teniendo que enfrentarse a poderosos intereses, como ha demostrado la batalla que ha tenido lugar en Ginebra sobre el acceso de los países en vías de desarrollo a productos medicinales esenciales, que debatiremos más adelante. La segunda es que esa regulación implica, si hacemos las cosas bien, una convergencia de preferencias conjuntas sobre asuntos como el medio ambiente, la salud, los derechos de los trabajadores, el lugar de los servicios públicos y la diversidad cultural. Sabemos que, dentro del propio Parlamento, cuando se trata este tema los debates son encendidos en ocasiones. Por lo tanto, es fácil de entender que abordar estos asuntos para conseguir un acuerdo internacional va a ser, naturalmente, un proyecto a largo plazo. Es una tarea para organizaciones como la Organización Mundial del Trabajo, la FAO, la OMC y diversos organismos de normalización de los campos del medio ambiente, la salud y la diversidad cultural, que deberán reconciliar el libre comercio con el respeto por unas normas mínimas. Por lo tanto, debemos asegurarnos de que el sistema multilateral se desarrolla, refuerza y construye más sólidamente, de modo que permita que los países se adapten al capitalismo de mercado cada uno de una forma. De esta forma, los países en vías de desarrollo podrían aplicar estrategias eficaces y heterodoxas para recuperar el terreno perdido con los demás países, mientras que nosotros, los países con economías más avanzadas, podríamos avanzar más rápidamente por el camino que lleva a la justicia social y la protección del medio ambiente. Creo que ése es el mensaje que nos ha llegado a los europeos este año, tanto de Porto Alegre como de Davos."@es12 ". Arvoisa puhemies, esityslistalle merkitty Maailman talousfoorumia ja Maailman sosiaalifoorumia koskeva keskustelu antaa minulle mahdollisuuden esitellä teille tänään joitakin komission näkökantoja näistä äskettäisistä Davosin ja Porto Alegren konferensseista. Puhun siis pikemminkin näkökannoista kuin huomioista, sillä en osallistunut kumpaankaan konferenssiin. Minulla oli sovittuna tapaaminen Brasilian uuden presidentin ja hänen hallituksensa kanssa toisaalla Brasiliassa. Maailmanlaajuistumisen kahdesta vastakkaisesta näkökohdasta on puhuttu paljon, ja arvatenkin ne tulevat ilmi näissä kahdessa foorumissa. Niillä on kuitenkin paljon myös yhteisiä piirteitä. Ensinnäkin kummankin tarkoituksena on tarjota paikka ajatustenvaihtoa ja vaikuttamista varten, ja molemmat foorumit perustettiin asteittain, jotta niissä voitaisiin vaikuttaa talouden ja politiikan maailmanlaajuiseen kehittymiseen. Kumpikin foorumi on myös juuri sen maailmanlaajuistumisen tuotteita, jota niillä pyritään vahvistamaan, vaikkakin foorumien käsitykset siitä, mitä maailmanlaajuistuminen on ja mitä sen pitäisi olla, eroavat toisistaan. Lisäksi on todettava, etteivät käsitykset maailmanlaajuistumisesta eroa ainoastaan foorumien välillä vaan myös foorumien sisällä. Komissio katsookin, että olisi virhe arvioida näitä kahta foorumia ainoastaan eroavuuksien, vastakohtaisuuksien ja vastakkainasettelun kannalta. Foorumien keskeisimmillä aiheilla on, mielenkiintoista kyllä, jotain yhteistä. Maailman sosiaalifoorumissa keskusteltiin esimerkiksi maailman demokraattisesta järjestyksestä, antimilitarismista ja rauhan edistämisestä. Davosissa ensimmäisenä keskustelunaiheena oli turvallisuus ja geopolitiikka. Porto Alegressa käydyssä periaatteita, arvoja, ihmisoikeuksia, monimuotoisuutta ja tasa-arvoa koskeneessa keskustelu oli jotain samaa kuin Davosissa käydyssä keskustelussa luottamuksesta ja arvoista. Vaikka asioista siis käytettiinkin eri termejä, näissä konferensseissa käsiteltiin jossain määrin yhteneväisesti maailmaa koettelevia ongelmia. Lisäksi haluan todeta, että tänä vuonna jotkut henkilöt otettiin lämpimästi vastaan molemmilla foorumeilla, etenkin Brasilian uusi presidentti Lula da Silva. Davosin Maailman talousfoorumi kiinnostaa edelleen selvästi kansainvälistä eliittiä etenkin liiketalouden alalla, mutta foorumista ovat kiinnostuneet myös poliittiset toimijat, media ja nyt myös kansalaisjärjestöt, yliopistot ja uskonnolliset ryhmät. Talousfoorumissa oli osanottajia 2 000, mikä on huomattavasti vähemmän kuin Porto Alegressa, jossa osallistujia oli 100 000. Porto Alegren konferenssin osallistujamäärä oli itse asiassa viisinkertainen edelliseen, vuonna 2001 järjestettyyn sosiaalifoorumiin verrattuna. Poliittisina johtajina meidän on suhtauduttava vakavasti näin laajan kansalaisryhmän mielenilmaukseen. Mielestäni tämä on osoitus siitä, että erittäin monet kansalaiset kaikkialla maailmassa tuntevat olevansa voimattomia maailmanlaajuistumisen edessä. Tällainen liikehdintä on selkeä viesti: kansalaiset yrittävät kertoa meille, etteivät he halua kärsiä maailmanlaajuistumisesta. He haluavat, että prosessille on omat säädöksensä. He haluavat, että prosessia valvotaan, seurataan ja hallitaan. Kansalaiset haluavat, että maailmanlaajuistuminen on hanke, jonka ansiosta koko maailma yhdentyy hajaantumisen sijasta. Mitä tämä Porto Alegressa ja Davosissa vilkasta keskustelua herättänyt maailmanlaajuistuminen oikeastaan on? Ensiksikin on todettava, ettei maailmanlaajuistuminen ole hanke vaan liike, joka on yhdistelmä teknologisia, taloudellisia ja poliittisia prosesseja, ja sen etenemissuunta alkaa hahmottua yhä selkeämmin. En usko, että maailmanlaajuistumisen taustalla on jokin juoni. Se perustuu logiikkaan, joka on vallalla kaikkialla maailmassa ja jonka nimi on markkinakapitalismi. Epävakaus ja epäoikeudenmukaisuus, jotka tuomittiin sekä Davosissa että Porto Alegressa, ovat esimerkkejä markkinakapitalismin tehokkuuden seurauksista. Maailmanlaajuisen säännöstön puuttuessa ja sisäisten politiikkojen osoittautuessa riittämättömiksi epäoikeudenmukaisuus, epävakaus ja ennustamattomuus lisääntyvät tänä päivänä. Ne puolestaan lisäävät eriarvoisuutta, laajentavat pohjoisten ja eteläisten maiden jakautuneisuutta monin paikoin sekä aiheuttavat jatkuvia uhkia ympäristölle. Tältä osin komission kanta on selvä. Niille, jotka haluavat meidän valitsevan kasvun ja oikeuden välillä, kannattivatpa he itse kumpaa näkökohtaa tahansa, komissio vastaa, ettei se suostu valitsemaan kasvun ja oikeuden välillä. Kumpikin on välttämätöntä. Markkinoiden maailmanlaajuistuminen on hyväksyttävä, sillä sen myötä saamme käyttöömme valtavan määrän kehitysvoimavaroja. Sille on kuitenkin laadittava maailmanlaajuinen sääntelykehys, jotta voimme varmistaa, että kehitys on nykyistä tasapuolisempaa ja kestävämpää. Tältä kannalta katsottuna marraskuussa 2001 Dohassa käynnistetyt monenväliset neuvottelut Maailman kauppajärjestössä ovat sen kahtalaisen tavoitteen mukaisia, että markkinat on vapautettava ja toisaalta on vapautettava eteläisten maiden säännöt ja siirtyminen markkinoille. Samalla eteläisille maille on taattava vapaampi pääsy pohjoisten maiden markkinoille etuuskohtelun mukaisesti. Tämä maailmanlaajuinen lainsäädäntö on tavallaan se yhteinen päämäärä, johon Porto Alegressa ja Davosissa pyritään. Sen saavuttaminen on vaikeaa ja tuskallista. Lainsäädännön laatiminen on hidasta vähintäänkin kahdesta syystä. Ensimmäisenä mainittakoon se, että voimakkaat eturyhmät vastustavat sitä, kuten on voitu havaita Genevessä, jossa kiistellään kehitysmaiden oikeudesta saada tärkeitä lääkkeitä. Käsittelemme tuota asiaa vielä myöhemmin. Toiseksi, lainsäädännön laatiminen edellyttää tosiasiassa sitä, että ensisijaiset tavoitteemme ovat yhdenmukaisia esimerkiksi ympäristö- ja terveydenhoitoasioissa, työntekijöiden oikeuksien osalta, julkisten palvelujen asemasta ja kulttuurisesta monimuotoisuudesta. Tiedämme, että toisinaan parlamentissakin käydään hyvin kiivaita keskusteluja näistä asioista. Sen vuoksi onkin helppo ymmärtää, että kansainvälisen sopimuksen laatiminen näiden asioiden perusteella tulee olemaan pitkällinen prosessi. Sitä toteuttavat Kansainvälinen työjärjestö, FAO, Maailman kauppajärjestö sekä lukuisat standardointielimet ympäristön, terveydenhoidon ja kulttuurisen monimuotoisuuden aloilla. Tavoitteena on saada vapaa kauppa vähimmäisvaatimusten mukaiseksi. Tämän vuoksi meidän on varmistettava, että monenvälisestä järjestelmästä kehitetään, vahvistetaan ja luodaan entistä vankempi, jotta se antaa maille mahdollisuuden mukautua markkinakapitalismiin kukin tavallaan. Tällä tavoin kehitysmaat voisivat soveltaa useissa tapauksissa poikkeavia strategioita muissa maissa vallitsevan tason saavuttamiseksi ja me taloudellisesti kehittyneemmissä maissa voisimme nopeuttaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristönsuojelun toteuttamista. Tämän viestin Eurooppa on saanut tänä vuonna sekä Porto Alegresta että Davosista."@fi5 ". Signor Presidente, la discussione che è stata iscritta all’ordine del giorno odierno sul mondiale economico e sul mondiale sociale mi offre la possibilità di condividere con voi alcune riflessioni a nome della Commissione su due eventi che si sono svolti recentemente a Davos e a Porto Alegre. Ho detto “riflessioni” anziché commenti, perché personalmente non vi ho preso parte a causa di una visita precedentemente organizzata in Brasile per prendere contatti con il nuovo Presidente e con il suo governo. Le due posizioni opposte sulla globalizzazione, che dovrebbero caratterizzare questi due eventi, si sono prestate a varie interpretazioni. I due eventi, però, hanno molti elementi in comune. In primo luogo sono stati istituiti come centri di pensiero e centri di influenza. Entrambi sono stati creati gradualmente per esercitare un’influenza sullo sviluppo economico e politico a livello mondiale. Infine sono entrambi i frutti della globalizzazione che a loro volta alimentano, sebbene i presupposti sul fenomeno sono e devono essere diversi. Inoltre tali differenze non esistono solo tra il di Davos e quello di Porto Alegre, ma anche all’interno dell’uno e dell’altro. La Commissione pertanto ritiene che sarebbe un errore analizzare questi due eventi unicamente sulla base delle differenze che li separano, li contrappongono e li mettono a confronto. E’ infatti interessante rilevare che anche i temi principali affrontati nelle due sedi hanno qualcosa in comune. Al sociale mondiale, ad esempio, i dibattiti si sono incentrati sull’ordine democratico mondiale, sull’antimilitarismo e sulla promozione della pace. A Davos il primo tema in discussione è stato “sicurezza e geopolitica”. Il dibattito di Porto Alegre sul significato da attribuire ai principi, ai valori, ai diritti umani, alla diversità e all’uguaglianza non è totalmente avulso dal dibattito che si è svolto a Davos sulla fiducia e sui valori. Pertanto, anche se i termini utilizzati sono diversi, tra queste due conferenze esiste un certo grado di convergenza sulla natura di diversi problemi che affliggono il mondo. Vorrei aggiungere che quest’anno alcune personalità sono state accolte con entusiasmo sia a Davos che a Porto Alegre. Mi riferisco in particolare al nuovo Presidente brasiliano, Lula da Silva. Il mondiale economico di Davos continua chiaramente ad attirare l’ internazionale, soprattutto la comunità economica, ma anche il mondo della politica e dei mezzi di informazione, alcune ONG, le università e i gruppi religiosi. In termini quantitativi, sono stati 2 000 i partecipanti, molto meno rispetto alla partecipazione di Porto Alegre, che è arrivata a 100 000 persone, cinque volte tanto rispetto al precedente del 2001. In quanto esponenti politici, non possiamo non prendere seriamente in considerazione una manifestazione dell’opinione pubblica di tali dimensioni. A mio parere, essa rispecchia un profondo sentimento di spossessamento avvertito da un gran numero di cittadini di ogni parte del mondo di fronte al processo di globalizzazione. C’è un chiaro messaggio sotteso a questo grande movimento: i cittadini ci stanno dicendo che non vogliono subire la globalizzazione. Vogliono che sia disciplinata, vogliono che sia controllata, vogliono che sia monitorata, vogliono che sia regolata. Vogliono che la globalizzazione sia un progetto volto all’integrazione piuttosto che a una spaccatura dell’intero pianeta. Che cos’è la globalizzazione di cui si è parlato tanto anche quest’anno a Porto Alegre e a Davos? Prima di tutto non è un progetto, è un movimento, è il frutto della convergenza tecnologica, dei processi economici e politici, il cui percorso si sta delineando sempre più chiaramente davanti ai nostri occhi. Non credo che vi sia una congiura dietro la globalizzazione. Esiste una logica che ora domina il mondo: il capitalismo di mercato. L’instabilità e l’ingiustizia che sono state condannate sia a Davos che a Porto Alegre rientrano tra le conseguenze dell’efficacia di questo capitalismo di mercato. Senza una disciplina mondiale e senza una politica interna adeguata, questa ingiustizia, questa instabilità, questa imprevedibilità stanno aumentando e quindi portano maggiori ineguaglianze, aggravano la frattura tra il nord e il sud e continuano a rappresentare una minaccia per l’ambiente. A questo proposito l’opinione della Commissione è chiara. Inoltre a coloro che, da una parte o dall’altra, ci chiedessero di scegliere tra crescita e giustizia, risponderemmo che ci rifiutiamo di scegliere. Abbiamo bisogno di entrambe. Dobbiamo accettare la globalizzazione dei mercati, in quanto contiene un enorme potenziale di sviluppo. Tuttavia, dobbiamo istituire un quadro normativo mondiale per assicurare che lo sviluppo sia più equo e più sostenibile di quanto avvenga ora. Da questo punto di vista, i negoziati multilaterali avviati a Doha nel novembre 2001 nell’ambito dell’OMC sono in linea con questo duplice obiettivo di apertura dei mercati, da un lato, e delle norme e dell’integrazione dei paesi del sud, dall’altro; nel contempo, tali negoziati garantiscono che i paesi del sud possano godere di un più ampio accesso ai paesi del nord, a seconda del grado di trattamento preferenziale. Per certi versi questa disciplina mondiale è la sintesi dei fini di Porto Alegre e di Davos. Tale sintesi è però difficile e dolorosa. Ci vorrà del tempo per conseguirla e sono almeno due i motivi. In primo luogo si scontra con interessi fortissimi, come testimonia la lotta in atto a Ginevra sull’accesso dei paesi in via di sviluppo ai medicinali generici, tema di cui discuteremo anche noi tra breve. In secondo luogo la normativa, se attuata seriamente, implica una convergenza di preferenze congiunte su materie quali l’ambiente, la salute, i diritti dei lavoratori, il ruolo dei servizi pubblici e la diversità culturale. Sappiamo che anche nello stesso Parlamento le discussioni su questo tema sono spesso molto animate. E’ pertanto facile comprendere che affrontare questi temi per arrivare ad un accordo internazionale implica necessariamente un progetto a lungo termine. E’ questo il compito di organizzazioni quali l’Organizzazione mondiale del lavoro, la FAO, l’OMC e vari istituti di standardizzazione in materia di ambiente, salute, diversità culturale che dovranno riconciliare il libero mercato con il rispetto di minimi. Dobbiamo pertanto garantire lo sviluppo, il rafforzamento e il consolidamento di un sistema multilaterale in modo da consentire ai paesi di adattarsi in maniera diversa al capitalismo di mercato. In tal modo, i paesi in via di sviluppo saranno in grado di attuare strategie efficaci ed eterodosse per allinearsi con gli altri paesi in una serie di casi, mentre noi, i paesi con le economie più avanzate, saremo in grado di compiere più velocemente progressi verso la giustizia sociale e la tutela ambientale. Ritengo che questo sia il messaggio che ci è giunto in Europa quest’anno, sia da Porto Alegre che da Davos."@it9 ". Mr President, the debate you have included on today’s agenda concerning the World Economic Forum and the World Social Forum gives me the opportunity to share with you, on behalf of the Commission, a few thoughts on these two events which took place recently in Davos and Porto Alegre respectively. I say thoughts rather than observations, because I personally did not take part in either one of these events due to a scheduled trip elsewhere in Brazil to make contact with the new Brazilian President and his government. Much has been made of two opposing views of globalisation, which supposedly characterise these two fora. These two events, however, have many things in common. First of all, they were both created as places of thought and places of influence. They were also both created gradually in order to influence global economic and political development. Lastly, they are also both products of the globalisation that they feed, even though their views of what globalisation is and should be differ. Furthermore, these differences do not just exist between these two fora, but also within each one. We at the Commission therefore feel that it would be a mistake to analyse these two events from the sole point of view of their differences, their opposition, their confrontation. It is also interesting to note that the main themes of each of these events also have something in common. At the World Social Forum, for example, the debates concerned world democratic order, antimilitarism and the promotion of peace. At Davos, the first theme discussed was ‘security and geopolitics’. The debate at Porto Alegre on what, there, were described as principles, values, human rights, diversity and equality is not entirely unrelated to what at Davos was called a debate on trust and values. Therefore, even if the terms used are different, there is, between these two conferences, a certain degree of convergence on the nature of a fair number of problems that affect our world. I would add that, this year, some people were even warmly welcomed in both fora. I am thinking in particular of the new President of Brazil, Mr Lula da Silva. The Davos World Economic Forum clearly continues to attract an international elite, mainly from the world of business, but also from politics, the media, NGOs from now on, universities and religious groups. In quantitative terms, that represents 2000 participants and this is clearly a great deal less than the 100 000 people present at Porto Alegre, which actually attracted five times as many people as the last time this Forum was held, in 2001. As political leaders, we cannot fail to take seriously an expression of public opinion on this scale. This expression, in my opinion, reflects a deep feeling of dispossession felt by a significant number of citizens from every country of the world in the face of the globalisation process. There is a clear message behind all this movement: the citizens are telling us that they do not want to suffer globalisation. They want it to be regulated, they want it to be controlled, they want it to be monitored, they want it to be mastered. They want globalisation to be a project that integrates rather than divides the whole planet. What is this globalisation of which we have spoken so much again this year at Porto Alegre and at Davos? First of all, globalisation is not a project, it is a movement, it is the product of the convergence of technological, economic and political processes, whose path is being mapped out more and more clearly before our eyes. I do not believe that there is a plot behind globalisation. There is a logic which is the one that dominates our world: market capitalism. The instability and injustice that were condemned both at Davos and Porto Alegre are one of the consequences of the effectiveness of this market capitalism. In the absence of world regulation and adequate internal policies, this injustice, this instability, this unpredictability are rising today, increasing inequality and widening, in a number of cases, the North-South divide, while continuing to threaten the environment. In this regard, our point of view in the Commission is clear. To those, on one side or the other, furthermore, who would have us choose between growth and justice, we would answer that we refuse to choose between growth and justice, or justice and growth. We need both. We must accept market globalisation, because it releases tremendous development potential. However, we must provide a global regulatory framework for it in order to ensure that this development will be fairer and more sustainable than it is at present. From that point of view, the multilateral negotiation instigated at Doha in November 2001, within the WTO, is in line with this dual objective of opening up the markets, on the one hand, and rules and the integration of the southern countries, on the other, while guaranteeing the latter increased access to the northern countries according to the degree of preferential treatment. In a way, this global regulation is the synthesis that we are trying to achieve of Porto Alegre and Davos. This synthesis is difficult and painful. It is taking a while to establish for at least two reasons. The first is that it is coming up against powerful interests, as illustrated by the battle underway in Geneva over access for developing countries to essential medicinal products, which we will discuss again later on. The second is that regulation implies, if we are serious, a convergence of joint preferences on matters such as the environment, health, workers’ rights, the place of public services and cultural diversity. We know that, within Parliament itself, the discussions on this subject are sometimes heated. It is therefore easy to understand that addressing these subjects in order to find an international agreement is naturally going to be a long-term project. It is the task of organisations such as the World Labour Organisation, the FAO, the WTO and various standardisation bodies in the field of the environment, health and cultural diversity to reconcile free trade with respect for minimum standards. We must therefore ensure that the multilateral system is developed, reinforced, and built more solidly, so that it allows countries to adapt differently to market capitalism. In this way, developing countries would be able to implement effective, heterodox strategies to catch up with other countries, in a number of cases, while we, the countries with more advanced economies, would be able to make swifter progress on the road to social justice and environmental protection. I feel that this is the message that has reached us here in Europe this year, from both Porto Alegre and Davos."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, het debat dat voor vandaag op de agenda staat over het Economisch Wereldforum en het Sociaal Wereldforum biedt mij de gelegenheid om namens de Commissie een aantal gedachten met u te delen over deze beide bijeenkomsten die onlangs respectievelijk plaatsvonden in Davos en Porto Alegre. Ik heb het met opzet over gedachten en niet over opmerkingen, omdat ik zelf aan geen van deze bijeenkomsten deel heb genomen vanwege een geplande reis, ook naar Brazilië, voor een ontmoeting met de nieuwe Braziliaanse president en zijn regering. Er is veel gesproken over de twee tegengestelde visies op globalisering die deze twee fora zouden kenmerken. Deze twee bijeenkomsten hebben echter vele gemeenschappelijke kenmerken. Allereerst zijn zij beide bedoeld als een gelegenheid voor de ontwikkeling van ideeën en voor het uitoefenen van invloed. Vervolgens zijn zij zich beide geleidelijk gaan opwerpen als drukmiddel met het oog op mondiale economische en politieke ontwikkelingen. Ten slotte zijn beide het resultaat van een globalisering waaraan ook zij een bijdrage leveren, hoewel hun visies op de huidige en de gewenste vorm van deze globalisering uiteenlopen. Deze verschillen bestaan overigens niet alleen tussen de beide fora, maar ook binnen hun eigen gelederen. Binnen de Commissie zijn wij daarom van mening dat het een fout zou zijn om deze twee gebeurtenissen alleen te analyseren vanuit het oogpunt van hun verschillen, hun tegengestelde aard en hun confrontatie. Het is overigens interessant om te zien dat ook de belangrijkste thema's van deze bijeenkomsten gemeenschappelijke kenmerken hebben. Zo gingen op het Sociaal Wereldforum de discussies bijvoorbeeld over de democratische wereldorde, het antimilitarisme en de bevordering van de vrede. In Davos werd gesproken over het onderwerp "veiligheid en geopolitiek". De discussie in Porto Alegre over wat men daar beginselen, waarden, mensenrechten, diversiteit en gelijkheid noemde, staat niet geheel los van wat in Davos een debat over vertrouwen en waarden werd genoemd. Hoewel er dus verschillende benamingen worden gebruikt, houdt men zich op beide conferenties in zekere zin bezig met dezelfde reeks problemen waarmee de wereld te kampen heeft. Ik zou daaraan willen toevoegen dat dit jaar een aantal mensen op beide conferenties zeer hartelijk is ontvangen. Ik denk daarbij met name aan de nieuwe president van Brazilië, de heer Lula da Silva. Het is duidelijk dat het Economisch Wereldforum van Davos een internationale elite blijft aantrekken die hoofdzakelijk afkomstig is uit de zakenwereld, maar ook uit politiek en media, en inmiddels ook uit kringen van NGO's, universiteiten en religieuze groeperingen. In kwantitatieve zin gaat het over tweeduizend deelnemers, en dat is natuurlijk heel wat minder dan de honderdduizend aanwezigen in Porto Alegre, waar het aantal deelnemers in vergelijking met het vorige Forum, in 2001, vervijfvoudigd was. Als politiek verantwoordelijken moeten we een dergelijke brede volksbeweging wel serieus nemen. Deze beweging is naar mijn mening een uiting van het diepgewortelde gevoel van vele burgers, overal ter wereld, dat zij geen invloed meer hebben op het proces van globalisering. De boodschap achter al deze bewegingen is duidelijk: de burgers zeggen ons dat globalisering niet ten koste van hen mag gaan. Zij willen dat die globalisering wordt gereguleerd en gecontroleerd, dat ze zich binnen vaste kaders voltrekt en wordt beheerst. Ze willen dat de globalisering als project de mensen niet verdeelt maar wereldwijd bindt. Wat is die globalisering eigenlijk waarover dit jaar in Porto Alegre en Davos weer zo veel is gesproken? Ten eerste is het geen project maar een beweging, die zich heeft ontwikkeld uit snijvlakken van technologische, economische of politieke processen en waarvan het stramien zich steeds duidelijker begint af te tekenen. Ik geloof niet dat er achter de globalisering een complot schuilgaat. Er zit een systeem achter dat in onze wereld een dominante rol speelt: het marktkapitalisme. De instabiliteit en het onrecht die zowel in Davos als in Porto Alegre werden veroordeeld, zijn gevolgen van tekortkomingen van dit marktkapitalisme. Bij gebrek aan wereldwijde regulering en aan adequaat intern beleid steken onrechtvaardigheid, instabiliteit en onvoorspelbaarheid tegenwoordig de kop weer op, vergroten zij de ongelijkheid, verbreden zij in een aantal gevallen de kloof tussen Noord en Zuid en blijven zij het milieu bedreigen. In dit opzicht is het standpunt van de Commissie duidelijk. Tegen degenen die - vanuit welke achtergrond dan ook - stellen dat het gaat om een keuze tussen groei en rechtvaardigheid, zeggen wij dat we weigeren om te kiezen tussen groei en rechtvaardigheid of tussen rechtvaardigheid en groei. We hebben beide nodig. Wij moeten werken aan globalisering van de markten, omdat alleen met globalisering het enorme ontwikkelingspotentieel kan worden benut. We moeten echter wel zorgen voor een wereldwijd regulerend kader, om te waarborgen dat deze ontwikkeling billijker en duurzamer wordt dan thans in onze ogen het geval is. Vanuit dit oogpunt passen de multilaterale besprekingen waarmee in november 2001 in Doha in het kader van de WTO een begin is gemaakt, binnen deze dubbele doelstelling van openstelling van markten enerzijds en voorschriften en integratie van zuidelijke landen anderzijds, en garanderen zij deze landen door middel van preferentiële tariefregelingen feitelijk een betere toegang tot de noordelijke landen. Deze wereldwijde regulering is in zekere zin de synthese die wij trachten te bevorderen tussen Porto Alegre en Davos. Deze synthese is echter niet vanzelfsprekend en komt slechts moeizaam tot stand. Daarvoor zijn ten minste twee redenen te noemen. Een eerste reden is gelegen in het feit dat er grote belangen in het spel zijn, zoals bijvoorbeeld blijkt uit de strijd die momenteel in Genève wordt gevoerd over de toegang van ontwikkelingslanden tot essentiële geneesmiddelen, waarover wij dadelijk opnieuw zullen spreken. De tweede reden is dat regulering, wanneer daar serieus werk van wordt gemaakt, harmonisering vereist van de collectieve voorkeuren over onderwerpen als milieu, gezondheid, rechten van werknemers, de status van openbare diensten of culturele diversiteit. We weten dat ook binnen dit Parlement de discussies daarover soms hoog oplaaien. Het ligt dus voor de hand dat internationale overeenstemming op dit terrein een zaak van de lange adem is. Het is de taak van organisaties als de Internationale Arbeidsorganisatie, de FAO, de WTO en van een aantal normalisatie-instituten op het gebied van milieu, gezondheid en culturele diversiteit om een evenwicht te vinden tussen de vrijheid van het handelsverkeer en de naleving van minimumnormen. Wij moeten er dus voor zorgen dat het multilaterale systeem zich ontwikkelt, versterkt en degelijker wordt opgebouwd, zodat verschillende vormen van acculturatie van het marktkapitalisme mogelijk worden. Zo zouden ontwikkelingslanden in een aantal gevallen effectieve en onorthodoxe inhaalstrategieën kunnen uitvoeren, terwijl in onze geavanceerdere economieën sneller verbeteringen zouden kunnen worden doorgevoerd op het gebied van sociale rechtvaardigheid en bescherming van het milieu. Dat is naar mijn mening de boodschap die wij in Europa dit jaar krijgen vanuit zowel Porto Alegre als uit Davos."@nl2 "Senhor Presidente, o debate que o senhor inscreveu na ordem do dia de hoje relativo ao Fórum Económico Mundial e ao Fórum Social Mundial dá-me ocasião para lhe transmitir, em nome da Comissão, algumas reflexões sobre aqueles dois acontecimentos que ocorreram recentemente, respectivamente em Davos e em Porto Alegre. Digo reflexões e não observações porque não participei pessoalmente em nenhum deles devido a uma deslocação entretanto programada ao Brasil para estabelecer contacto com o novo Presidente brasileiro e o seu governo. Foi feito muito eco das duas visões rivais da globalização, que caracterizariam esses dois Fóruns. Todavia, os dois acontecimentos têm várias coisas em comum. Em primeiro lugar, têm em comum terem sido ambos concebidos como locais de pensamento e como locais de influência. Em seguida, têm em comum terem sido ambos progressivamente constituídos com vista a pressionar as evoluções económicas e políticas do planeta. Por fim, têm em comum serem ambos produto de uma globalização que alimentam, embora as visões do que é e do que deveria ser essa globalização sejam diferentes. Aliás, essas diferenças não existem apenas entre os dois Fóruns, mas também no seio de cada um deles. Assim, no seio da Comissão, pensamos que seria um erro analisar os dois acontecimentos na perspectiva exclusiva das suas divergências, da sua oposição, do seu confronto. É aliás interessante observar que os principais temas de cada uma dessas manifestações têm também qualquer coisa de comum. No Fórum Social Mundial, por exemplo, os debates incidiram sobre a ordem democrática mundial, o anti-militarismo e a promoção da paz. Em Davos, abordou-se o tema “Segurança e Geopolítica”. O debate realizado em Porto Alegre sobre aquilo a que ali se chamou os princípios, os valores, os direitos do Homem, a diversidade e a igualdade, não deixa de possuir uma relação com aquilo a que se chama em Davos um debate sobre a confiança e os valores. Assim, embora os termos empregues sejam diferentes, existe entre as duas conferências uma certa convergência sobre a natureza de muitos problemas que afectam o nosso mundo. Acrescento que, este ano, algumas pessoas foram mesmo calorosamente acolhidas em ambos os recintos. Estou nomeadamente a pensar no novo Presidente do Brasil, Lula da Silva. É evidente que o Fórum Económico Mundial de Davos continua a atrair uma elite internacional oriunda principalmente do meio dos negócios, mas também da política, dos meios de comunicação social, e agora das ONG, das universidades e dos grupos religiosos. Em termos quantitativos, estamos a falar de dois mil participantes; se falarmos de peso, existe uma desproporção relativamente às 100 000 pessoas presentes em Porto Alegre, aliás cinco vezes mais numerosas do que na primeira edição daquele Fórum em 2001. Enquanto responsáveis políticos, não podemos deixar de levar a sério uma expressão popular de tal importância. Essa expressão reflecte, em minha opinião, um sentimento profundo de privação que um número importante de cidadãos de todos os países do mundo sentem face ao processo da globalização. Existe uma mensagem muito clara por detrás de todas estas mobilizações: os cidadãos estão a dizer-nos que não querem sofrer a globalização. Querem que ela seja regulada, querem que ela seja controlada, querem que ela seja delimitada, querem que ela seja definida. Querem que a globalização seja um projecto que não divida mas sim que integre todo o planeta. O que é essa globalização de que tanto se falou este ano, em Porto Alegre e em Davos? À partida, a globalização não é um projecto, é um movimento, é o produto de uma convergência de processos tecnológicos, económicos ou políticos, cuja trama se esboça cada vez mais claramente perante os nossos olhos. Penso que não existe nenhum por detrás da globalização, existe uma lógica, que é a que domina o nosso mundo: o capitalismo de mercado. A instabilidade e a injustiça que foram lamentadas, aliás tanto em Porto Alegre como em Davos, são uma das consequências da eficiência desse capitalismo de mercado. Com efeito, à falta de uma regulação mundial e de políticas internas adequadas, essas injustiças, essas instabilidades, essas volatilidades voltam a surgir hoje, cavam as desigualdades e, num certo número de casos, o fosso Norte-Sul, continuando simultaneamente a ameaçar o ambiente. A este respeito, o nosso ponto de vista na Comissão é muito claro. Àqueles que - aliás de um lado ou do outro - gostariam que optássemos entre o crescimento e a justiça, respondemos que nos recusamos a escolher entre o crescimento e a justiça, ou a justiça e o crescimento. Precisamos dos dois. Temos de assumir a globalização através dos mercados, pois gera um potencial enorme de desenvolvimento. No entanto, temos de lhe criar um quadro global de regulação de forma a garantir que esse desenvolvimento seja mais justo e mais sustentável do que se nos apresenta. Deste ponto de vista, a negociação multilateral iniciada em Doha em Novembro de 2001, no seio da OMC, insere-se nesta dupla perspectiva de abertura dos mercados, por um lado, e das regras e da integração dos países do Sul, por outro lado, assegurando-lhes um melhor acesso na prática aos países do Norte, conforme o seu grau de tratamento preferencial. Essa regulação global representa, de certa forma, a síntese que tentamos operar entre Porto Alegre e Davos. Trata-se de uma síntese difícil e penosa, que tarda em ser aplicada, pelo menos por duas razões. A primeira é a de que esbarra contra interesses poderosos, como ilustra a batalha em curso em Genebra pelo acesso dos países em desenvolvimento aos medicamentos essenciais, assunto que voltaremos a discutir daqui a pouco. A segunda é a de que a regulação implica, se queremos ser sérios, uma convergência de preferências colectivas sobre assuntos como o ambiente, a saúde, os direitos dos trabalhadores, o lugar dos serviços públicos ou a diversidade cultural. Todos sabemos que, no próprio seio deste Parlamento, as discussões sobre este tema são por vezes quentes. Assim, é fácil imaginar que abordar estes temas para chegar a acordo a nível internacional representa forçosamente uma acção de grande fôlego. A tarefa de organizações como a OIT, a FAO, a OMC e diferentes instâncias de normalização em matéria de ambiente, de saúde ou de diversidade cultural é a de conciliar a liberdade das trocas com o respeito de normas mínimas. Assim, temos de fazer com que o sistema multilateral se desenvolva, se reforce, se construa mais solidamente, de forma a permitir diversas aculturações do capitalismo de mercado. Assim, os países em desenvolvimento poderiam conduzir estratégias de recuperação efectivas, heterodoxas, num certo número de casos, enquanto nós, economias mais avançadas, poderíamos progredir mais depressa na via da justiça social e da protecção do ambiente. Penso ser essa a mensagem que nos chegou este ano, a nós europeus, simultaneamente de Porto Alegre e de Davos."@pt11 ". Herr talman! Den debatt om Världsekonomiskt forum och Världssocialt forum som ni har fört upp på dagens föredragningslista ger mig tillfälle att å kommissionens vägnar delge er några tankar om dessa båda evenemang som nyligen hållits i Davos respektive i Porto Alegre. Jag säger tankar snarare än synpunkter, eftersom jag personligen inte har deltagit i något av dessa evenemang, på grund av en inplanerad resa – för övrigt till Brasilien – i syfte att träffa Brasiliens nye president och hans regering. Det har talats mycket om två rivaliserande visioner av globaliseringen, vilka har sagts känneteckna dessa båda forum. Dessa båda evenemang har dock mycket gemensamt. Först och främst har de det gemensamt att båda har inrättats för att vara såväl tankeforum som forum för att utöva inflytande. Vidare har de det gemensamt att båda gradvis har inrättats i syfte att påverka den ekonomiska och politiska utvecklingen i världen. Slutligen har de det gemensamt att båda är resultatet av en globalisering som de också ger näring åt, även om visionerna av vad denna globalisering är, och bör vara, skiljer sig åt. För övrigt löper dessa skiljelinjer inte bara mellan dessa båda forum, utan även inom varje forum. I kommissionen menar vi därför att det vore ett misstag att analysera dessa båda händelser enbart utifrån skiljelinjerna, motsättningarna och konfrontationerna dem emellan. Vidare är det intressant att se att det även finns något gemensamt mellan de huvudteman som togs upp vid båda dessa manifestationer. Vid Världssocialt forum handlade diskussionerna exempelvis om en demokratisk världsordning, antimilitarism och främjande av fred. I Davos tog man upp temat ”säkerhet och geopolitik”. Den debatt som fördes i Porto Alegre om vad man där kallade mänskliga principer, värderingar och rättigheter, mångfald och jämlikhet saknar inte helt kopplingar till vad man i Davos kallar en debatt om förtroende och värderingar. Så även om man använder sig av olika termer finns det mellan dessa båda konferenser en viss samsyn kring hur många av de problem som påverkar vår värld är beskaffade. Jag vill tillägga att vissa personer i år till och med har fått ett varmt mottagande vid båda dessa forum. Jag tänker i synnerhet på Brasiliens nye president Lula da Silva. Det är uppenbart att Världsekonomiskt forum i Davos fortsätter att locka till sig en internationell elit som huvudsakligen hör hemma i affärsvärlden, men även i den politiska världen och bland massmedia, och hädanefter bland frivilligorganisationer, universitet och religiösa grupper. I siffror rör det sig om 2 000 deltagare och det är klart att det finns en obalans i förhållande till de 100 000 personer som deltar i Porto Alegre, en siffra som i sin tur är fem gånger högre än vid den första upplagan av forumet som hölls 2001. Som ansvariga politiker kan vi inte undgå att se allvarligt på ett folkligt uttryck av en sådan omfattning. Som jag ser det avspeglar detta en djup känsla av maktlöshet som ett stort antal medborgare i världens alla länder upplever inför globaliseringsprocessen. Det finns ett tydligt budskap bakom alla dessa manifestationer. Medborgarna säger oss att de inte vill underkastas globaliseringen. De vill att den skall regleras, de vill att den skall kontrolleras, de vill att den skall organiseras, de vill att den skall styras. De vill att globaliseringen skall vara ett projekt som inte söndrar utan förenar hela jordklotet. Vad är då denna globalisering, som det även i år har talats om så mycket i Porto Alegre och i Davos? Från början är denna globalisering inte ett projekt, utan en rörelse, den är resultatet av ett antal sammanstrålande tekniska, ekonomiska och politiska processer, som bildar ett mönster vi nu ser framträda allt tydligare. Jag tror inte att det finns någon komplott bakom globaliseringen. Där finns en logik som är den i vår värld förhärskande, nämligen marknadskapitalismens logik. Den instabilitet och orättvisa som har beklagats, för övrigt lika mycket i Davos som i Porto Alegre, är en av konsekvenserna av effektiviteten hos denna marknadskapitalism. I brist på internationell reglering och lämpliga inrikespolitiska åtgärder, kommer dessa orättvisor, denna instabilitet och flyktighet idag åter upp till ytan, ökar orättvisorna och fördjupar i många fall klyftan mellan nord och syd, samtidigt som hotet mot miljön består. Kommissionens ståndpunkt är tydlig i denna fråga. Till dem som vill att vi skall välja mellan tillväxt och rättvisa, oavsett på vilken sida de befinner sig, svarar vi att vi vägrar att välja mellan tillväxt och rättvisa, eller rättvisa och tillväxt. Vi behöver båda. Vi måste axla uppgiften att globalisera marknaderna, eftersom denna globalisering frigör en enorm utvecklingspotential. Vi måste emellertid förse den med ett internationellt regelverk för att garantera att utvecklingen blir mer rättvis och hållbar än vad vi hittills har sett. Ur den synvinkeln inordnar sig de multilaterala WTO-förhandlingar som inleddes i Doha i november 2001 i detta dubbla perspektiv, som dels omfattar ett öppnande av marknaderna, och dels regler och ett införlivande av sydländerna. Samtidigt måste dessa länder garanteras ett reellt ökat tillträde till länderna i nord, beroende på graden av preferensbehandling. Denna internationella reglering är i viss mån den syntes som vi försöker få till stånd mellan Porto Alegre och Davos. Denna syntes är komplicerad och svår. Det finns åtminstone två skäl till att den dröjer. För det första möter den motstånd från mäktiga intressen, vilket illustreras av den pågående striden i Genève om utvecklingsländernas tillgång till viktiga läkemedel. Vi skall tala mer om detta strax. För det andra förutsätter regleringen, om man är seriös, en samsyn kring gemensamma prioriteringar i frågor som miljö, hälsa, arbetstagarnas rättigheter, de allmännyttiga tjänsternas betydelse och kulturell mångfald. Vi vet att diskussionerna i denna fråga ibland hettar till även här i parlamentet. Det är därför lätt att föreställa sig att diskussioner kring dessa frågor i syfte att nå samförstånd på internationell nivå med nödvändighet är ett långsiktigt arbete. Att förena frihandeln med uppfyllandet av minimikrav är en uppgift för organisationer som Internationella arbetsorganisationen, FN:s livsmedels- och jordbruksorganisation, Världshandelsorganisationen, och för olika normgivande organ inom området för miljö, hälsa och kulturell mångfald. Vi måste alltså se till att det multilaterala systemet utvecklas, förstärks och organiseras mer hållbart, för att göra det möjligt att anpassa marknadskapitalismen till olika kulturer. Utvecklingsländerna skulle exempelvis i många fall kunna ha effektiva och okonventionella strategier för att inhämta vårt försprång, medan vi mer utvecklade ekonomier skulle kunna gå fortare fram när det gäller social rättvisa och miljöskydd. Jag tror att detta var det budskap vi européer nåddes av i år, både i Porto Alegre och i Davos."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Commission"6 "FR"8 "Forum"9 "Lamy,"8,6 "complot"11 "forum"9 "standard"9 "élite"9 "Επιτροπή."8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph