Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-01-30-Speech-4-115"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030130.3.4-115"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
O meu voto contra, no final, traduz o desapontamento pela votação de sucessivas alterações. A rejeição de alguns melhoramentos subscritos pelo meu grupo, todos eles equilibrados e conformes aos interesses da Europa livre, bem como a aprovação de alterações claramente alinhadas com os interesses do regime de Saddam Hussein determinaram o meu voto. É altamente censurável que a maioria tenha, assim, traído o espírito do próprio compromisso que presidira à laboriosa redacção do texto comum.
Esta votação pode ser festejada em Bagdade e tem, nessa medida, um único aspecto positivo: o de pôr em evidência como é enganador o discurso daqueles que, ancorados numa arcaica ideologia de esquerda, abundam em retórica pretensamente condenatória, mas que efectivamente mais não fazem do que fazer o jogo de Saddam. É um paradoxo que esta resolução, assim profundamente desvirtuada, tenha sido aprovada por aqueles que, ainda ontem no debate, tratavam Saddam de, por exemplo, nada menos do que
como fica à vista, não tiram consequências desta severa e certeira condenação verbal.
O voto final encerra, aliás, um paradoxo perverso. Muitos terão votado a favor por crerem que assim preservam a paz mundial. Mas, na verdade, se houver algum efeito, nomeadamente o efeito de ser festejado em Bagdade e de abrandar a pressão política internacional sobre Saddam, este voto poderá ter-nos posto mais perto de uma guerra."@pt11
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"At jeg endte med at stemme imod, skyldes min skuffelse over afstemningen om de forskellige ændringsforslag. At man forkastede nogle forbedringer foreslået af min gruppe, der alle var afbalancerede og i overensstemmelse med det frie Europas interesser, og at man vedtog nogle ændringsforslag, der klart tjener Saddam Hussein-regimets interesser, var afgørende for, hvordan jeg stemte. Det er særdeles kritisabelt, at flertallet på den måde har forrådt ånden i det kompromis, der gik forud for den møjsommelige udarbejdelse af den fælles tekst.
Denne afstemning kan man glæde sig over i Baghdad, men den har netop derfor i det mindste ét positivt aspekt, nemlig at den viser, hvor bedragerisk den tale er, som kommer fra dem, der forankrede i en arkaisk venstreorienteret ideologi flyder over med angiveligt fordømmende retorik, men som de facto ikke gør andet end at gå Saddams ærinde. Det er paradoksalt, at denne således fuldstændig fordrejede beslutning er blevet vedtaget af dem, der så sent som under gårsdagens debat gik så vidt som bl.a. at kalde Saddam for en "diktator og morder", men som åbenbart alligevel ikke har villet drage konsekvenserne af denne hårde og rammende verbale fordømmelse.
Den endelig afstemning rummer derudover et perverst paradoks. Mange har stemt for, fordi de troede, at de på den måde bevarede verdensfreden. Hvis afstemningen får nogen effekt, f.eks. at glæde Baghdad og svække det internationale samfunds pres på Saddam, vil den have bragt os nærmere en krig."@da1
".
Dass ich am Ende gegen die Entschließung gestimmt habe, bekundet meine Enttäuschung über die Abstimmung zu den verschiedenen Änderungsanträgen. Die Ablehnung einiger von meiner Fraktion unterbreiteter Verbesserungen, die alle ausgewogen sind und mit den Interessen des freien Europa übereinstimmen, sowie die Annahme von Änderungsanträgen, die eher den Interessen des Regimes Saddam Husseins dienen dürften, haben mein Abstimmungsverhalten bestimmt. Es verdient entschiedene Kritik, dass die Mehrheit damit den eigentlichen Geist des Kompromisses verraten hat, der die mühevolle Erarbeitung des gemeinsamen Entwurfs bestimmt hatte.
In Bagdad kann man diese Abstimmung mit Freude begrüßen, und so gesehen hat sie wenigstens auch einen positiven Aspekt, dass sie nämlich veranschaulicht, wie irreführend die Reden derjenigen sind, die sich auf eine archaische Ideologie der Linken stützen und oft eine angeblich Saddam verurteilende Rhetorik benutzen, in Wirklichkeit ihm jedoch in die Hände spielen. Es ist ein Paradox, dass dieser so weitgehend entschärfte Entschließungsantrag von denjenigen angenommen wurde, die Saddam noch in der gestrigen Debatte beispielsweise als „Diktator und Mörder“ bezeichneten - wie sich offenkundig erweist, ziehen sie keine Konsequenzen aus dieser strengen und zutreffenden verbalen Verurteilung.
Die Endabstimmung ist zudem mit einem absurden Paradox verbunden, denn viele Abgeordnete haben gewiss für den Entschließungsantrag gestimmt, weil sie glaubten, dass sie damit etwas für den Weltfrieden tun. Wenn diese Abstimmung aber tatsächlich eines bewirkt, dass sie nämlich in Bagdad mit Freude begrüßt wird und den internationalen politischen Druck auf Saddam verringert, hat sie uns einem Krieg vielleicht sogar näher gebracht."@de7
"Τελικώς καταψήφισα αυτήν την έκθεση, διότι απογοητεύτηκα από την ψηφοφορία επί διαδοχικών τροπολογιών. Την ψήφο μου αυτήν καθόρισε το γεγονός ότι ορισμένες βελτιώσεις που κατέθεσε η Ομάδα μου, οι οποίες στο σύνολό τους ήσαν ισορροπημένες και έβαιναν προς το συμφέρον μιας ελεύθερης Ευρώπης, απορρίφθηκαν, ενώ κάποιες άλλες τροπολογίες, οι οποίες υπηρετούν τα συμφέροντα του καθεστώτος του Σαντάμ Χουσεΐν, έγιναν δεκτές. Καταδικάζουμε το γεγονός ότι η πλειοψηφία πρόδωσε με αυτόν τον τρόπο το ίδιο το πνεύμα της συναίνεσης που θα κατευθύνει τον επίπονο σχεδιασμό του κοινού ψηφίσματος.
Αυτή η ψηφοφορία μπορεί κάλλιστα να εορταστεί στη Βαγδάτη, και σε αυτόν τον βαθμό έχει τουλάχιστον μία θετική πτυχή: τονίζει την πλάνη εκείνων που παραμένουν ριζωμένοι σε μια απαρχαιωμένη αριστερίζουσα ιδεολογία και διαθέτουν έναν άνευ ορίων στόμφο, ο οποίος φαινομενικά καταδικάζει, αλλά στην πραγματικότητα εξυπηρετεί τον Σαντάμ Χουσεΐν. Είναι παράδοξο το γεγονός ότι το ψήφισμα αυτό, το οποίο κατά συνέπεια χάνει πολλές από τις αρετές του, εγκρίθηκε από εκείνους οι οποίοι, ακόμα και κατά τη χθεσινή συζήτηση, χαρακτήριζαν μεταξύ άλλων τον Σαντάμ Χουσεΐν πραγματικό “δικτάτορα και εγκληματία” – και όμως, δεν ακολουθούν το λογικό συμπέρασμα αυτής της σκληρής και ακριβούς λεκτικής καταδίκης.
Στην πραγματικότητα, η τελική ψηφοφορία περιλαμβάνει έναν διεστραμμένο παραλογισμό. Πολλοί βουλευτές θα ψήφισαν υπέρ, διότι πιστεύουν ότι, πράττοντας με αυτόν τον τρόπο, διαφυλάττουν την παγκόσμια ειρήνη. Ωστόσο, η συνέπεια της ψήφου τους, ήτοι ο εορτασμός στη Βαγδάτη και η αποδυνάμωση των διεθνών πολιτικών πιέσεων στον Σαντάμ Χουσεΐν, θα μας οδηγήσει ένα βήμα πιο κοντά στον πόλεμο."@el8
".
I have ultimately voted against this report because I am disappointed at the vote on successive amendments. My vote was determined by the fact that some improvements tabled by my group, all of which were balanced and in the interests of a free Europe were rejected, and amendments that clearly fall in line with the interests of Saddam Hussein’s regime were adopted. It is worthy of the utmost condemnation that the majority has in this way betrayed the spirit of the very compromise that will guide the laborious drafting of the joint text.
This vote might well be celebrated in Baghdad and has, to this extent, at least one positive aspect: it highlights the deceptiveness of the argument of those who are rooted in an archaic left-wing ideology and have boundless rhetoric that appears to condemn but in fact simply plays into Saddam Hussein’s hands. It is a paradox that this resolution, which consequently loses much of its virtue, should have been adopted by those who, even in yesterday’s debate, called Saddam Hussein, amongst other things, nothing less than a ‘dictator and murderer’ – and yet do not follow this harsh and accurate verbal condemnation to its logical conclusion.
The final vote, in fact, contains a perverse paradox. Many Members will have voted in favour because they believe that in doing so they are preserving world peace. If it has any effect, however, particularly the effect of being celebrated in Baghdad and of weakening international political pressure on Saddam Hussein, this vote might have brought us closer to war."@en3
"Al final he votado en contra de este informe porque me ha decepcionado el voto sobre las sucesivas enmiendas. Mi voto ha venido determinado por el hecho de que se rechazaran algunas mejoras presentadas por mi Grupo, todas ellas equilibradas y en interés de una Europa libre, y de que se aprobaran enmiendas que estaban en línea claramente con los intereses del régimen de Sadam Husein. Merece la mayor de las condenas que la mayoría haya traicionado de esta manera el espíritu de consenso que ha de guiar la laboriosa redacción del texto conjunto.
Este voto podría ser muy bien acogido en Bagdad y tiene, en esta medida, al menos un aspecto positivo. revela el carácter engañoso del argumento de aquellos que siguen aferrados a arcaicas ideologías izquierdistas y tienen una retórica sin límites que aparenta condenar pero de hecho simplemente hace el juego a Sadam Husein. Es una paradoja que esta resolución, que pierde mucho de su virtud, debiera haber sido adoptada por aquellos que, incluso en el debate de ayer, llamaron a Sadam Husein, entre otras cosas, nada menos que «dictador y asesino», y ni siquiera siguen esta condena verbal tan dura y acertada hasta su conclusión lógica.
De hecho, el voto final encierra una perversa paradoja. Muchos miembros habrán votado a favor porque creen que haciendo esto están preservando la paz mundial. Sin embargo, si tiene algún efecto, especialmente el efecto de ser bien aplaudido en Bagdad y de debilitar la presión política internacional sobre Sadam Husein, este voto puede habernos acercado a la guerra."@es12
".
Äänestin lopulta tätä mietintöä vastaan, koska olen pettynyt tarkistuksista järjestettyyn äänestykseen. Kantani äänestyksessä perustui siihen, että jotkin ryhmäni esittämistä parannuksista, jotka kaikki olivat tasapainoisia ja vapaan Euroopan etujen mukaisia, hylättiin ja että tarkistuksia, jotka olivat selkeästi Saddamin hallinnon etujen mukaisia, hyväksyttiin. On syytä tuomita varsin ankarasti se, että enemmistö on tällä tavoin toiminut vastoin sen kompromissiesityksen henkeä, jota pidetään ohjenuorana yhteisen tekstin työläässä laadinnassa.
Bagdadissa voidaan olla hyvin tyytyväisiä tähän äänestykseen, ja näin ollen sitä voidaan ainakin yhdeltä kannalta pitää myönteisenä: se tuo selkeästi esiin niiden tahojen esittämien väitteiden petollisuuden, jotka ovat juurtuneet kannattamaan vanhaa vasemmistoideologiaa ja joiden ylitsevuotava retoriikka vaikuttaa tuomitsevalta vaikka se todellisuudessa onkin Saddam Husseinin etujen mukaista. On paradoksista, että niiden, jotka eilisessä keskustelussa nimittivät Saddam Husseinia muun muassa suoranaiseksi diktaattoriksi ja murhaajaksi, olisi hyväksyttävä tämä päätöslauselma, joka näin ollen kadottaa hyvän tarkoituksensa ja jossa ei seurata tätä kovasanaista ja selkeää suullista tuomiota siitä johdonmukaisesti seuraavaan lopputulokseen.
Lopulliseen äänestykseen sisältyy mieletön paradoksi. Monet jäsenet äänestivät mietinnön puolesta, koska he uskovat sillä tavalla säilyttävänsä maailman rauhan. Sikäli mikäli mietinnöllä – johon Bagdadissa voidaan olla erityisen tyytyväisiä ja jolla heikennetään Saddam Husseiniin kohdistuvan kansainvälisen poliittisen painostuksen voimaa – on jotain vaikutusta, se on saattanut viedä meidät askeleen lähemmäksi sotaa."@fi5
"Mon vote contraire traduit ma déception face au vote d’amendements successifs. Mon vote a été dicté par le rejet de certaines améliorations signées par mon groupe, toutes équilibrées et conformes aux intérêts de l’Europe libre, ainsi que par l’approbation d’amendements clairement alignés sur les intérêts du régime de Saddam Hussein. Il est fort regrettable que la majorité ait trahi l’esprit même du compromis qui avait présidé à la rédaction laborieuse du texte commun.
Bagdad peut se réjouir de ce vote. Dans cette mesure, son seul aspect positif consiste à mettre en évidence à quel point peut être trompeur le discours de ceux qui, ancrés dans une idéologie de gauche archaïque, se lancent dans une rhétorique qui prétend condamner le jeu de Saddam, mais qui en fait entre dans ce jeu. C’est un paradoxe que cette résolution, si profondément dénaturée, ait été approuvée par ceux qui, hier encore lors du débat, traitaient par exemple
Saddam de "
"- comme on peut le voir, ils ne tirent pas les conséquences de cette sévère et juste condamnation verbale.
Le vote final renferme par ailleurs un paradoxe pervers. Nombreux sont ceux qui ont voté pour parce qu’ils croient qu’ils préservent ainsi la paix dans le monde. Mais, à vrai dire, si ce vote produit un effet, à savoir les réjouissances à Bagdad et l’affaiblissement de la pression politique internationale sur Saddam, il pourrait nous avoir rapprochés de la guerre."@fr6
"In definitiva, ho votato contro la relazione perché sono deluso dall’esito della votazione svoltasi su alcuni emendamenti successivi. Il mio voto è stato determinato dal fatto che alcuni miglioramenti presentati dal gruppo di cui faccio parte, tutti equilibrati e nell’interesse di un’Europa libera, sono stati respinti, mentre gli emendamenti che, come risulta con chiarezza, soddisfano gli interessi di Saddam Hussein sono stati adottati. E’ estremamente deplorevole che la maggioranza abbia in questo modo tradito lo spirito del compromesso che presiederà alla laboriosa elaborazione del testo comune.
Il voto può essere celebrato a Baghdad e pertanto ha almeno un aspetto positivo: sottolinea quanto siano ingannevoli i discorsi pieni di retorica con cui coloro che sono ancorati a un’arcaica ideologia di sinistra sembrano dare l’impressione di condannare Saddam Hussein, ma in realtà fanno solo il suo gioco. E’ paradossale che la risoluzione in esame, che in questo modo perde gran parte della sua efficacia, sia stata adottata da chi, anche nella discussione di ieri, ha qualificato Saddam Hussein, fra l’altro, niente meno che di “dittatore e assassino”, eppure non trae le logiche conclusioni da questa dura e precisa condanna verbale.
La votazione finale contiene infatti un paradosso perverso. Molti deputati avranno votato a favore ritenendo di poter salvaguardare in questo modo la pace mondiale. Tuttavia, se avrà qualche effetto, in particolare quello di essere festeggiata a Baghdad e di allentare la pressione politica internazionale su Saddam Hussein, la votazione non avrà fatto altro che portarci più vicino alla guerra."@it9
".
I have ultimately voted against this report because I am disappointed at the vote on successive amendments. My vote was determined by the fact that some improvements tabled by my group, all of which were balanced and in the interests of a free Europe were rejected, and amendments that clearly fall in line with the interests of Saddam Hussein’s regime were adopted. It is worthy of the utmost condemnation that the majority has in this way betrayed the spirit of the very compromise that will guide the laborious drafting of the joint text.
This vote might well be celebrated in Baghdad and has, to this extent, at least one positive aspect: it highlights the deceptiveness of the argument of those who are rooted in an archaic left-wing ideology and have boundless rhetoric that appears to condemn but in fact simply plays into Saddam Hussein’s hands. It is a paradox that this resolution, which consequently loses much of its virtue, should have been adopted by those who, even in yesterday’s debate, called Saddam Hussein, amongst other things, nothing less than a ‘dictator and murderer’ – and yet do not follow this harsh and accurate verbal condemnation to its logical conclusion.
The final vote, in fact, contains a perverse paradox. Many Members will have voted in favour because they believe that in doing so they are preserving world peace. If it has any effect, however, particularly the effect of being celebrated in Baghdad and of weakening international political pressure on Saddam Hussein, this vote might have brought us closer to war."@lv10
".
Ik heb uiteindelijk tegen de compromisresolutie gestemd, en de reden daarvoor is mijn teleurstelling over de uitslag van de stemming over verschillende amendementen. Bepaalde verbeteringen die door mijn fractie zijn voorgesteld, stuk voor stuk evenwichtige wijzigingen die stroken met de belangen van een vrij Europa, zijn verworpen, terwijl andere amendementen, die duidelijk het regime van Saddam Hussein in de kaart spelen, zijn aangenomen. Het is absoluut verwerpelijk dat de meerderheid aldus afbreuk heeft gedaan aan de geest van compromis die nu juist het uitgangspunt was bij de moeizame opstelling van de gezamenlijke tekst.
De stemuitslag is in Bagdad beslist reden tot vreugde en heeft in dit opzicht in ieder geval één positief aspect: hierdoor wordt namelijk duidelijk hoe bedrieglijk de woorden zijn van degenen die vastgeroest zitten in een achterhaalde linkse ideologie en prachtig geformuleerde standpunten verkondigen die op veroordelingen lijken, maar waarmee ze in wezen niets anders doen dan Saddams spelletje spelen. Het is een paradox dat deze resolutie, die aldus veel van haar kracht heeft verloren, is aangenomen door degenen die Saddam gisteren tijdens het debat nog hebben uitgemaakt voor onder andere “dictator en moordenaar”, terwijl ze nu weigeren de consequenties te trekken uit dergelijke ernstige en terechte verbale veroordelingen.
De uitslag van de eindstemming weerspiegelt overigens een perverse paradox. Velen hebben beslist voor de resolutie gestemd omdat zij geloven hiermee de internationale vrede te kunnen redden. Maar als zij al iets bereikt hebben, dan is het dat er in Bagdad feest wordt gevierd en dat de internationale politieke druk op Saddam Hussein afneemt. Dit betekent dat een oorlog door de aanneming van de resolutie misschien wel dichterbij is gekomen."@nl2
"Min negativa röst i slutet är ett uttryck för besvikelsen över omröstningen om flera ändringsförslag. Avslagen av vissa förbättringar som min grupp skrev under, alla dessa balanserade och i enlighet med ett fritt Europas intressen, liksom antagandet av ändringsförslag som tydligt är i linje med Saddam Husseins intressen avgjorde min röst. Det är djupt tadelvärt att majoriteten på så sätt har svikit själva andan i den kompromiss som har väglett det mödosamma arbete med att utarbeta den gemensamma texten.
Denna omröstning kan firas i Bagdad och den innehåller bara en enda positiv aspekt: den visar tydligt på det bedrägliga talet hos dem som förankrade i en arkaisk vänsterideologi är fulla av en förment fördömande retorik, men som inte gör annat än spelar Saddam i händerna. Det är en paradox att denna resolution, så djupt förvanskad, har godkänts av dem som så sent som i gårdagens debatt, betecknade Saddam som inte mindre än
”diktator och mördare”, men uppenbarligen tar man inte konsekvenserna av detta hårda och träffande muntliga fördömande.
Slutomröstningen avslutar för övrigt en förvriden paradox. Många har nog röstat för då de tror att man på det sättet bevarar världsfreden. Men om den har någon effekt, som att man firar den i Bagdad och att man minskar det internationella politiska trycket mot Saddam, skulle denna omröstning i själva verket kunna föra oss närmare ett krig."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"dictateur et assassin"6
"“ditador e assassino”"11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples