Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-01-30-Speech-4-032"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-01-30"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Sult i verden og afskaffelse af barrierer for handel med verdens fattigste lande4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030130.1.4-032"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-01-30-Speech-4-0334
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	". – Mr President, I would like to express my thanks for the way you have handled my unfortunate problems getting here this morning. To Mr Souchet I would say that the food sovereignty notion makes a lot of sense but sufficiency is not the only way to do it. Singapore, for instance, is not self-sufficient in food production, which shows that there are other possibilities, but for the category of countries we are talking about here I have to agree totally that this is a good way of defining the challenge at national level. But to say that protectionism and the right to subsidise agricultural production is a good idea is something I would warn against. It is more important to open up between neighbours, also in this area. Any way of stimulating the emergence of market mechanisms regionally is a key to getting things rolling. Mrs Kinnock's remarks about the economic partnership agreement negotiations highlighted the need to make our ACP partners more aware of their responsibility in moving this agenda forward. The phytosanitary constraints, and different elements such as capacity building on trade negotiation, are not really a problem in terms of money made available. The real problem is to define adequate, good, specific fundable projects and ideas. For phytosanitary standards in fisheries we also have ongoing large programmes. We are pushing to have a central help-desk organised in the Commission to which all problems can be directly channelled so we can fight the battle for a decent reaction in the Commission. We hope to see a flow of ideas from the reality out there which can materialise in fundable actions. That is the architecture of how we would like to accelerate what we do here. Mr Santini said that NGOs did more than all the western governments together. I agree that NGOs are extremely important, especially in the area of humanitarian aid but also generally. But please do not shield the public from the raw information that, when we add all the different budget lines together, the Commission is channelling about EUR 1 billion annually through NGOs. They sometimes have great difficulty, and are extremely shy, in telling the public how they are funded. When MSF received their well-deserved Nobel Peace Prize, I sent them a telegram of congratulations in which I also told them that, as the provider of about 50% of their economic basis, I felt entitled to extend even warmer congratulations to them, and would also hope that our partnership could be reflected in the way in which MSF present themselves to the public. Unfortunately, I never even received an answer. That does not change our relationship but I urge Parliament to help me insist on some reality when it comes to visibility. It is difficult for our own public to understand what the money is really used for when it is shielded in this way. One remark for Mrs Schierhuber, who said that fraud in development aid is a problem. It is reckless for me to say no, but most corruption and fraud has to do with fat contracts, with management or mismanagement of oil revenue, diamonds, illegal logging and other heavy stuff. In the case of our development cooperation work, it is not that big a problem. I admit that, technically, fundability is here to stay, as it provides more flexibility in the budget. That being said, our general track record and ability to trace and document is quite good. You remember when the Ivory Coast was playing around with money and the hammer fell. They paid back and that is how the piano plays. I should like to dispel the notion that development cooperation in itself is a problem, as this is not the case. It is also why following and delivering on Monterrey is important. We have reach the point as regards the quality and handling of development cooperation where it is meaningful, in fighting poverty to say that more of the same is right. Finally, I should like to say to Mr Santini that if Italy were to move from the previous and current level of 0.15% of GDP for development assistance to the 0.33% in 2006 called for in the Monterrey decision, such a contribution on the part of Italy and other Member States below the current average of EU partners would make the most interesting and relevant response to the discussion here today. I would start by saying that I find it both important and remarkable that across party lines everybody is basically in agreement in describing the problem and in pointing out what needs to be done. This is important, even though one Member did remark that I might not be the right Commissioner to deal with this debate considering the kind of problems that are involved, and in particular the trade issues. Well, we all have to face the reality that coherence starts at home. In the Commission we have achieved a much better situation in terms of working across different sectoral views and lines, and concerning the balance between the global issues of development and trade today I am convinced that this Commission is working in a much more organised and predictable way, and reflecting more basic orientations, than previous Commissions. I think Parliament itself should do more to ensure that the nice, correct analysis presented by all parties here is representative of the whole House. The dark forces of agriculture in Europe are not only working in certain governments. This game is also going on in this House. If we talk about fisheries, farm policy, agricultural reform in Europe, the acceptance of whether or not ‘everything but arms’ should be subject to the modifications concerning sugar, rice and bananas, all this would be lacking in impact if everybody thinks this is only a task for the Commission. We all have a responsibility. Much as I welcome everything I have heard, and I am sure what I did not hear was of the same genre, and appreciate your encouragement, it would be more in terms of Realpolitik to return that message to Parliament itself and ask for a partnership that delivers these attitudes also on those policy areas where we have difficulties. As I say, I share the analysis. A few remarks concerning figures: at the World Food Summit last spring, I offered the analysis that approximately 80% of the people who are really starving in the world do so because of conflicts. The problem of food insecurity or the inadequate mix or quality of the food is bigger than the number of people who are, in that sense, really starving. It goes without saying that all these problems are directly linked to poverty. I have just returned from a week in Zambia and Angola, and in Zambia in particular we were able to have a close look at the reality on the ground, visiting food distribution centres and support services for subsistence farmers and so on. Everything that has been said here about the relation to trade policy, access to our markets and the need to diversify agricultural production and the economy in these countries is true, but it is also true that there is a sort of de-linkage from all this affecting the very poor subsistence farmers. They are not anywhere near a monetarised economy and do not have anything interesting to offer in terms of cash crops. They do not get services as such. This is the hard-core category of poverty and it is their food insecurity that really creates the picture we are trying to do something about in the current crisis in the Horn of Africa. This is a long-term structural effect showing that neglect, poverty and marginalisation are the real problems. More trade, the big global discussion, does not immediately help these people. It is another layer, so to speak. Now what we are trying to do in the southern African food crisis makes a lot of sense compared to those simply dumping surplus maize, a sort of opportunistic marketing if you will, into those countries. So far, and this is a figure we can be proud of, 99.1% of what the European Commission has been providing in the southern African food crisis has been bought in the region. This makes sense. In fact, we are performing the role of a catalyst to develop a market in the region, to give the right signal to producers, those producers who participate in the monetarised formal economy, who produce for a market and not just for themselves and the neighbour, if he is even worse off. But there is a de-linkage between those actually playing in a market as agricultural producers and those simply feeding themselves, if they can. The main problem is the marginalised, very poor group who cannot survive if there is more than one year of bad rain because then they cannot prepare the next season. In terms of money and resources, this is not very challenging or problematic. The big problem is to move them into something that reaches somewhat outside their own non-monetarised subsistence economy. The discussion on ‘everything but arms’ should be continued in the manner we are doing today. Of course, we are not at the end of these discussions in the Doha track and I would strongly urge Parliament to keep up the pressure and input that I have heard today. A lot of work needs to be done before we can aspire to earning the headline of being a development round."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil gerne takke for Deres håndtering af mine beklagelige vanskeligheder med at komme hertil her til morgen. Jeg vil gerne til hr. Souchet sige, at begrebet fødevaresuverænitet giver stor mening, men selvforsyning er ikke den eneste udvej. Singapore er f.eks. ikke selvforsynende med hensyn til fødevareproduktion, hvilket viser, at der er andre muligheder, men for den kategori af lande, som vi taler om her, er jeg fuldstændig enig i, at det er en god måde at definere udfordringen på nationalt niveau på. Men jeg vil gerne advare imod, at protektionisme og retten til at støtte landbrugsproduktionen skulle være en god idé. Det er vigtigere, at der åbnes mellem naboer, også på dette område. Enhver ansporing til regionale markedsmekanismer er en nøgle til at sætte hjulene i gang. Fru Kinnocks bemærkninger angående forhandlingerne om den økonomiske partnerskabsaftale understregede behovet for at gøre vores AVS-partnere mere bevidst om deres ansvar for at gøre noget ved tingene. Plantesundhedsbegrænsninger, og de forskellige elementer som handelsforhandlinger om opbygning af kapacitet, er egentlig ikke et problem, for så vidt angår de penge, der er til rådighed. Det virkelige problem er at definere tilstrækkelige, gode, specifikke projekter og idéer, der kan finansieres. Der kører også store programmer for plantesundhedsstandarder inden for fiskeriet. Vi skubber på for at få etableret en central hjælpefunktion i Kommissionen, som alle problemer kan stiles til, så vi i Kommissionen kan kæmpe for en anstændig reaktion. Vi håber på en strøm af idéer fra virkelighedens verden, som kan resultere i aktioner, der kan finansieres. Det er opbygningen bag det, vi gerne vil fremme. Hr. Santini sagde, at ngo'erne gjorde mere end alle regeringer i Vesten tilsammen. Jeg er enig i, at ngo'erne er særdeles vigtige, især inden for humanitær bistand, men også overordnet set. Men lad være med at skærme offentligheden mod de nøgne kendsgerninger, nemlig at Kommissionen ved en sammenlægning af samtlige budgetposter kanaliserer omkring 1 milliard euro via ngo'erne. De har til tider meget svært ved og er ekstremt tilbageholdende med at fortælle offentligheden, hvordan de bliver finansieret. Da MSF modtog den særdeles velfortjente Nobels fredspris, sendte jeg dem et lykønskningstelegram, hvor jeg også fortalte dem, at jeg, som følge af at vi yder ca. 50 % af deres økonomiske grundlag, følte mig i min gode ret til at sende dem en endnu varmere lykønskning, og at jeg håbede, at vores partnerskab ville blive afspejlet i den måde, MSF præsenterer sig over for offentligheden på. Desværre modtog jeg ikke engang et svar. Det ændrer ikke vores forhold, men jeg opfordrer Parlamentet til at hjælpe mig med at insistere på en vis realitetssans, når det handler om synlighed. Det er vanskeligt for offentligheden at forstå, hvad pengene virkelig bruges til, når den skærmes på denne måde. En bemærkning til fru Schierhuber, der sagde, at det er problem med svig i udviklingsbistanden. Det vil være letsindigt af mig at sige nej, men der foregår mest korruption og svig i forbindelse med fede kontrakter, med forvaltning og dårlig ledelse af olieindtægter, diamanter, illegal skovning og andre sværvægtere. Det er ikke et stort problem i forbindelse med vores udviklingssamarbejde. Jeg indrømmer, at finansiering teknisk set er kommet for at blive, da det giver større fleksibilitet i budgettet. Når det er sagt, er vores erfaring med og evne til at spore og dokumentere ret god. De husker, da Côte d'Ivoire legede med pengene, og hammeren faldt. De betalte pengene tilbage, og det er sådan, klaveret spiller. Jeg vil gerne fordrive idéen om, at udviklingssamarbejde i sig selv er et problem, da det ikke er tilfældet. Det er årsagen til, at det er vigtigt at følge op på og holde fast i Monterrey. Vi er i forbindelse med bekæmpelsen af fattigdom nået det punkt med hensyn til kvalitet og håndtering af udviklingssamarbejdet, hvor det giver mening at sige, at der skal mere til af samme skuffe. Endelig vil jeg gerne sige til hr. Santini, at hvis Italien skulle gå fra det tidligere og nuværende niveau på 0,15 % af BNP i udviklingsbistand til de 0,33 % i 2006, der opfordres til i Monterrey-afgørelsen, ville et sådant bidrag fra Italien og andre medlemsstater, der ligger under EU-partnernes nuværende gennemsnit, være en særdeles interessant og relevant reaktion på drøftelserne i dag. Jeg vil gerne starte med at sige, at jeg finder det både vigtigt og bemærkelsesværdigt, at alle på tværs af partierne stort set er enige i deres beskrivelse af problemet og i deres angivelse af, hvad der skal gøres. Det er vigtigt, om end et medlem bemærkede, at jeg måske ikke er den rette kommissær til denne drøftelse i betragtning af de problemer, der behandles, og især handelsspørgsmålene. Nuvel, vi er alle nødt til at indse, at sammenhængen starter derhjemme. Vi har i Kommissionen opnået en langt bedre situation, for så vidt angår arbejdet på tværs af forskellige branchesynspunkter og -linjer, og jeg er sikker på, at denne Kommission arbejder langt mere organiseret og forudsigelig og afspejler mere grundlæggende holdninger end tidligere Kommissioner, i forbindelse med balancen mellem de globale spørgsmål om udvikling og handel i dag. Jeg mener, at Parlamentet selv bør gøre mere for at sikre, at den pæne, korrekte analyse, der er blevet præsenteret af partierne, repræsenterer hele Parlamentet. De mørke kræfter i landbruget i Europa arbejder ikke kun i visse regeringer. Det spil foregår også her i Parlamentet. Om vi taler om fiskeri, landbrugspolitik, landbrugsreform i Europa, accepten af, hvorvidt Alt undtagen våben-initiativet bør være underlagt ændringerne i forbindelse med sukker, ris og bananer, ville alt dette savne en effekt, hvis alle tror, at det kun er en opgave for Kommissionen. Vi har alle et ansvar. Hvor meget jeg end bifalder alt det, jeg har hørt, og jeg er sikker på, at det, jeg ikke har hørt, er af samme skuffe, og sætter pris på Deres tilskyndelser, ville der være mere realpolitik i at returnere den besked til Parlamentet og anmode om et partnerskab, der også omfatter de holdninger på problematiske politikområder. Som jeg sagde, er jeg enig i analysen. Jeg har et par bemærkninger til tallene: På Verdensfødevaretopmødet i foråret forelagde jeg den analyse, at omkring 80 % af de mennesker, der virkelig sulter i verden, gør det på grund af konflikter. Problemet med fødevareusikkerhed eller den utilstrækkelige blanding eller kvalitet af fødevarer er større end antallet af mennesker, der i den betydning virkelig sulter. Det siger sig selv, at alle disse problemer er direkte knyttet til fattigdom. Jeg er netop vendt hjem efter en uge i Zambia og Angola, og især i Zambia oplevede vi virkeligheden på tæt hold, idet vi besøgte fødevaredistributionscentre og støttetjenester til subsistenslandmænd osv. Alt, der er blevet sagt her om forholdet mellem handelspolitik, adgang til vores markeder og behovet for at sprede landbrugsproduktionen og økonomien i de lande, er korrekt, men det er også korrekt, at der er en slags afstandtagen fra alt dette, hvilket påvirker de meget fattige subsistenslandmænd. De er ikke engang i nærheden af en pengemæssig økonomi og har intet af interesse at tilbyde i form af salgsafgrøder. De modtager ikke ydelser som sådan. Dette er den hårde kerne inden for fattigdom, og det er deres fødevareusikkerhed, der virkelig skaber det billede, som vi forsøger at gøre noget ved i forbindelse med den nuværende krise på Afrikas Horn. Det er en strukturel effekt på lang sigt, der viser, at ligegyldighed, fattigdom og marginalisering er de virkelige problemer. Mere handel, den store globale diskussion, hjælper ikke umiddelbart disse mennesker. Det er et andet niveau, om man så må sige. Det, vi forsøger nu i forbindelse med fødevarekrisen i det sydlige Afrika, giver god mening sammenlignet med dem, der blot dumper overskudsmajs, en slags opportunistisk markedsføring, i de lande. Hidtil, og det er et tal, vi kan være stolte af, er 99,1 % af det, Europa-Kommissionen har ydet i forbindelse med fødevarekrisen i det sydlige Afrika, købt i regionen. Det giver mening. Vi fungerer faktisk som katalysator for udviklingen af et marked i regionen for at sende det rette signal til de producenter, der deltager i den pengemæssige formelle økonomi, der producerer til et marked og ikke kun dem selv og naboen, hvis han er endnu dårligere stillet. Men der er en slags manglende forbindelse mellem dem, der deltager på markedet som landbrugsproducenter, og dem, der blot ernærer sig selv, hvis de kan. Hovedproblemet er den marginaliserede, meget fattige gruppe, der ikke kan overleve, hvis der er mere end et år med dårligt vejr, fordi de ikke kan forberede næste sæson. Dette er med hensyn til penge og ressourcer hverken særligt udfordrende eller problematisk. Det store problem består i at flytte dem til noget, der når lidt ud over deres egen ikke-pengemæssige subsistensøkonomi. Diskussionen om Alt undtagen våben-initiativet bør fortsættes på samme måde som i dag. Vi har selvfølgelig ikke nået afslutningen på de drøftelser i Doha-runden, og jeg vil kraftigt opfordre Parlamentet til at fastholde det pres og input, som jeg har hørt i dag. Der skal gøres et stort stykke arbejde, før vi kan stile efter at gøre os fortjent til overskriften udviklingsrunde."@da1 "Herr Präsident! Ich danke Ihnen für Ihr Vorgehen angesichts der Umstände, die es mir heute früh unmöglich machten, rechtzeitig hierher zu gelangen. Herrn Souchet möchte ich antworten, dass die Idee der Lebensmittelsouveränität sehr viel für sich hat, aber Selbstversorgung ist nicht der einzige Weg dorthin. Singapur zum Beispiel kann seinen Lebensmittelbedarf nicht allein decken, womit bewiesen ist, dass es andere Möglichkeiten gibt. Was jedoch die Kategorie von Ländern anbetrifft, mit der wir es hier zu tun haben, stimme ich völlig zu, das ist eine gute Möglichkeit, die Herausforderung auf nationaler Ebene zu definieren. Ich würde allerdings davor warnen, Protektionismus und das Recht auf Subventionierung der landwirtschaftlichen Produktion als gute Idee zu bezeichnen. Wichtiger ist die Öffnung zum Nachbarn hin, auch in diesem Bereich. Jede Form von Anreizen für die Herausbildung regionaler Marktmechanismen ist ein Schritt in die richtige Richtung. Frau Kinnocks Bemerkungen zu den Verhandlungen über Wirtschaftspartnerschaftsabkommen haben unterstrichen, wie wichtig es ist, unseren AKP-Partnern deutlich zu machen, welche Verantwortung sie für das Vorankommen dieser Agenda haben. Die pflanzenschutzrechtlichen Auflagen und andere Elemente wie der Ausbau der Kapazitäten bei den Handelsverhandlungen sind nicht das eigentliche Problem, was die bereitstehenden Mittel anbelangt. Das eigentliche Problem ist die Definition angemessener, guter, konkret förderbarer Projekte und Ideen. Für die pflanzenschutzrechtlichen Standards im Fischereiwesen gibt es ebenfalls laufende, umfassende Programme. Wir bemühen uns, innerhalb der Kommission eine zentrale Anlaufstelle zu schaffen, an die alle Probleme unmittelbar herangetragen werden können, damit wir uns dafür einsetzen können, dass die Kommission angemessen darauf reagiert. Wir hoffen auf einen Strom von Ideen aus der Praxis, die sich in förderbare Aktionen umsetzen lassen. Auf diese Weise möchten wir unsere Arbeit in diesem Bereich beschleunigen. Herr Santini führte aus, die NRO hätten mehr getan als alle westlichen Regierungen zusammen. Auch ich halte die Arbeit der NRO für außerordentlich wichtig, vor allem im Bereich der humanitären Hilfe, aber auch ganz allgemein. Doch bitte verschweigen Sie der Öffentlichkeit auch nicht, dass die Kommission, alle Haushaltslinien zusammengenommen, die NRO jährlich mit rund 1 Mrd. Euro unterstützt. Sie haben manchmal große Schwierigkeiten und sind sehr zurückhaltend, was Informationen über ihre Finanzierung anbetrifft. Als Médecins Sans Frontières verdientermaßen den Friedensnobelpreis erhielt, sandte ich ein Glückwunschtelegramm, in dem ich unter anderem bemerkte, als Geber von rund 50 % ihrer wirtschaftlichen Grundlage nähme ich für uns das Recht in Anspruch, ihnen besonders herzlich zu gratulieren und der Hoffnung Ausdruck zu verleihen, unsere Partnerschaft könnte sich auch in der Außendarstellung von MSF widerspiegeln. Leider habe ich darauf niemals eine Antwort erhalten. Das ändert nichts an unserer Beziehung, aber ich bitte das Parlament eindringlich, mich darin zu unterstützen, auf der Wahrheit zu bestehen, wenn es um Transparenz geht. Für die Öffentlichkeit ist schwierig nachzuvollziehen, wohin die Mittel tatsächlich gehen, wenn Informationen in dieser Weise zurückgehalten werden. Noch eine kurze Anmerkung zu Frau Schierhuber, die Betrug im Zusammenhang mit Entwicklungshilfe als Problem bezeichnete. Es wäre falsch, dies gänzlich von der Hand zu weisen, aber in den meisten Fällen haben Korruption und Betrug mit großen Verträgen, mit der Verwaltung oder schlechten Verwaltung von Einnahmen aus dem Verkauf von Erdöl, Diamanten, illegalem Holzeinschlag oder anderen einträglichen Geschäften zu tun. Was unsere Entwicklungszusammenarbeit anbetrifft, ist das kein so großes Problem. Ich räume ein, dass es rein technisch beim Einsatz zweckgebundener Mittel bleiben wird, weil auf diese Weise mehr Flexibilität im Haushalt möglich ist. Gleichzeitig kann festgestellt werden, dass wir über recht gute Ergebnisse und Möglichkeiten verfügen, Abläufe zurückzuverfolgen und zu belegen. Sie wissen, was geschah, als die Elfenbeinküste nicht wie vorgesehen mit dem Geld umging und es schließlich genug war. Sie zahlten alles zurück, und Schluss. Ich möchte die Vorstellung entkräften, dass Entwicklungszusammenarbeit an sich problematisch sei, weil das so nicht zutrifft. Deshalb ist es auch wichtig, die Beschlüsse von Monterrey entsprechend zu befolgen und einzuhalten. Wir haben bei der Qualität und Durchführung der Entwicklungszusammenarbeit einen Punkt erreicht, an dem wir feststellen können, dass bei der Bekämpfung der Armut mehr davon richtig ist. Abschließend möchte ich Herrn Santini zu bedenken geben, würde Italien seinen bisherigen und gegenwärtigen Beitrag zur Entwicklungshilfe von 0,15 % des BIP wie im Beschluss von Monterrey vorgesehen auf 0,33 % im Jahr 2006 erhöhen, so wäre ein derartiger Beitrag vonseiten Italiens und anderer Mitgliedstaaten, deren Beitrag gegenwärtig unter dem Durchschnitt der EU-Partnerländer liegt, eine äußerst interessante und angemessene Reaktion auf die heute hier geführte Diskussion. Lassen Sie mich zunächst die meiner Ansicht nach sowohl wichtige als auch bemerkenswerte Tatsache festhalten, dass bei der Beschreibung des Problems und dessen, was getan werden muss, im Grunde genommen über alle Fraktionsgrenzen hinweg Einmütigkeit herrscht. Dies ist wichtig, wenngleich von einem Abgeordneten bemerkt wurde, ich sei angesichts der Probleme, um die es hier geht, insbesondere der Handelsfragen, vielleicht nicht der richtige Kommissar für diese Aussprache. Für uns alle gilt: Kohärenz beginnt zu Hause. In der Kommission haben wir eine viel bessere Situation erreicht, was die Zusammenarbeit über unterschiedliche branchenspezifische Anschauungen und Linien hinweg sowie das Gleichgewicht zwischen globalen Fragen der Entwicklung und des Handels anbelangt. Ich bin überzeugt, dass die gegenwärtige Kommission viel organisierter und vorhersagbarer handelt und Grundorientierungen stärker widerspiegelt als alle Kommissionen vor ihr. Ich glaube, das Parlament selbst sollte mehr tun, um sicherzustellen, dass die von allen Seiten hier vorgelegte schöne, korrekte Analyse für das gesamte Haus repräsentativ ist. Die dunklen Mächte der Landwirtschaft in Europa wirken nicht nur in bestimmten Regierungen. Das gleiche Spiel setzt sich hier im Parlament fort. Ob wir über das Fischereiwesen, die Agrarpolitik, die Landwirtschaftsreform in Europa sprechen oder darüber, ob die Liberalisierungsinitiative für alle Waren außer Waffen den Änderungen bezüglich Zucker, Reis und Bananen unterliegen sollte, all dies wäre nicht wirkungsvoll genug, wenn jeder glaubte, dies sei allein Aufgabe der Kommission. Wir alle sind verantwortlich. Sosehr ich alles begrüße, was ich gehört habe, und ich bin sicher, das davor Gesagte ging in die gleiche Richtung, und sosehr ich Ihre Ermutigung schätze – es wäre mehr im Sinne von Realpolitik, dieselbe Botschaft an das Parlament zu richten und es zu einer Partnerschaft aufzufordern, die eine solche Haltung auch in jenen Politikbereichen hervorbringt, wo es Schwierigkeiten gibt. Ich sagte es bereits, ich teile die Analyse. Noch einige kurze Bemerkungen zu den Zahlenangaben: Auf dem Welternährungsgipfel im Frühjahr vergangenen Jahres führte ich aus, dass rund 80 % der Hungertoten weltweit in Konfliktregionen lebten. Das Problem der unzureichenden Ernährungssicherheit, Unausgewogenheit oder mangelnden Qualität der Nahrung betrifft weit mehr als die Anzahl jener, die am Ende tatsächlich aus diesen Gründen verhungern. Jedem ist klar, dass all diese Probleme unmittelbar mit Armut zusammenhängen. Ich habe mich erst kürzlich eine Woche in Sambia und Angola aufgehalten, wo wir insbesondere in Sambia Gelegenheit hatten, die Situation vor Ort genauer kennen zu lernen. Wir besuchten Verteilungszentren für Lebensmittel, Hilfsdienste für am Rande des Existenzminimums wirtschaftende Landwirte und anderes mehr. Alles, was hier über den Bezug zur Handelspolitik, den Zugang zu unseren Märkten und die Notwendigkeit der Diversifizierung der landwirtschaftlichen Produktion und der Wirtschaft dieser Länder gesagt worden ist, trifft zu. Genauso richtig ist aber auch, dass für die um ihre Existenz ringenden sehr armen Landwirte eine Art Entkoppelung von alledem festzustellen ist. Sie sind noch weit von einer monetären Wirtschaft entfernt und haben keine interessanten landwirtschaftlichen Erzeugnisse zu verkaufen. Sie erhalten keinerlei Unterstützung. Das ist die schlimmste Form von Armut, und genau ihre Ernährungsunsicherheit führt zu der Situation, für die wir bei der gegenwärtigen Krise am Horn von Afrika Abhilfe schaffen wollen. Wir haben es hier mit langfristigen strukturellen Folgen zu tun, die deutlich machen, dass Vernachlässigung, Armut und Marginalisierung die eigentlichen Probleme sind. Mehr Handel, die breite globale Diskussion, hilft diesen Menschen nicht unmittelbar. Dies geschieht sozusagen auf einer anderen Ebene. Was wir angesichts der Nahrungsmittelkrise im südlichen Afrika unternehmen, ist sehr sinnvoll, vergleicht man es mit dem Vorgehen derer, die einfach ihren Überschuss an Mais zu Dumpingpreisen an diese Länder abgeben, als eine Art opportunistisches Marketing, wenn Sie so wollen. Bisher, und darauf können wir stolz sein, sind 99,1 % dessen, was die Europäische Kommission zur Bekämpfung der Nahrungsmittelkrise im südlichen Afrika bereitgestellt hat, in der Region eingekauft worden. Das ist sehr sinnvoll. Wir fungieren damit als Katalysator bei der Entwicklung eines Marktes in der Region, um das richtige Signal an die Produzenten zu senden, und zwar an jene Produzenten, die sich an der monetarisierten offiziellen Wirtschaft beteiligen, die für einen Markt und nicht nur für sich selbst und den Nachbarn produzieren, falls es diesem noch schlechter ergehen sollte. Jedoch gibt es eine Entkopplung zwischen denen, die tatsächlich als landwirtschaftliche Erzeuger auf dem Markt in Erscheinung treten, und denen, die nur sich selbst ernähren, soweit sie dazu in der Lage sind. Das Hauptproblem ist die marginalisierte, sehr arme Gruppe, die nicht überleben kann, wenn es länger als ein Jahr nicht genug Regen gibt, weil sie dann nicht die nächste Saison vorbereiten kann. Vom Geld oder den Ressourcen her gesehen ist das nicht sehr schwierig oder problematisch. Die große Aufgabe besteht vielmehr darin, sie aus ihrer nichtmonetären Subsistenzwirtschaft herauszuführen. Die Diskussion über die Liberalisierungsinitiative sollte in der Art, wie wir sie heute führen, fortgesetzt werden. Natürlich sind die Diskussionen im Rahmen des Doha-Kurses noch nicht abgeschlossen, und ich möchte das Parlament eindringlich bitten, den heute gezeigten Druck und das Engagement aufrechtzuerhalten. Es bleibt noch viel zu tun, ehe wir tatsächlich guten Gewissens von einer Entwicklungsrunde sprechen können."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να εκφράσω τις ευχαριστίες μου για τον τρόπο με τον οποίο χειριστήκατε τα ατυχή προβλήματα που αντιμετώπισα για να φτάσω εδώ σήμερα το πρωί. Θα ήθελα να πω στον κ. Souchet ότι η έννοια της επισιτιστικής κυριαρχίας έχει νόημα, αλλά η επάρκεια δεν είναι ο μόνος τρόπος για την επίτευξή της. Η Σιγκαπούρη, για παράδειγμα, δεν είναι αυτάρκης όσον αφορά την παραγωγή τροφίμων, γεγονός που αποδεικνύει ότι υπάρχουν και άλλες δυνατότητες, αλλά για την κατηγορία των χωρών για την οποία συζητούμε εδώ πρέπει να συμφωνήσω πλήρως ότι είναι ένας καλός τρόπος καθορισμού της πρόκλησης σε εθνικό επίπεδο. Όμως, θα σας προειδοποιήσω ενάντια στον ισχυρισμό ότι ο προστατευτισμός και το δικαίωμα επιδότησης της γεωργικής παραγωγής είναι καλή ιδέα. Είναι πιο σημαντικό να υπάρξει άνοιγμα μεταξύ των γειτόνων και σε αυτόν τον τομέα. Οποιοσδήποτε τρόπος που θα παρακινήσει την εμφάνιση μηχανισμών της αγοράς σε περιφερειακό επίπεδο είναι το κλειδί για τη σωστή λειτουργία των πραγμάτων. Οι παρατηρήσεις της κ. Kinnock σχετικά με τη συμφωνία οικονομικής εταιρικής σχέσης επεσήμαναν την ανάγκη να καταστήσουμε γνωστή στους εταίρους μας από τις χώρες ΑΚΕ την ευθύνη τους για την προώθηση αυτού του ζητήματος. Οι φυτοϋγειονομικοί περιορισμοί και διάφορα στοιχεία όπως η δημιουργία ικανοτήτων σχετικά με τις εμπορικές διαπραγματεύσεις δεν αποτελούν στην πραγματικότητα πρόβλημα όσον αφορά τα διαθέσιμα χρήματα. Το πραγματικό πρόβλημα είναι ο καθορισμός επαρκών, καλών, συγκεκριμένων προγραμμάτων και ιδεών που θα μπορούν να χρηματοδοτηθούν. Υπάρχουν επίσης μεγάλα εν εξελίξει προγράμματα για τις φυτοϋγειονομικές προδιαγραφές στην αλιεία. Προωθούμε τη δημιουργία ενός κεντρικού γραφείου βοηθείας που θα είναι οργανωμένο στην Επιτροπή και στο οποίο θα μπορούν να διοχετεύονται άμεσα όλα τα προβλήματα, ούτως ώστε να μπορούμε να αγωνιζόμαστε για μια ικανοποιητική αντίδραση στο πλαίσιο της Επιτροπής. Ελπίζω ότι θα υπάρξουν πολλές ιδέες βασιζόμενες στην πραγματικότητα, οι οποίες θα μπορούν να υλοποιηθούν με χρηματοδοτούμενες δράσεις. Αυτός είναι ο τρόπος με τον οποίο θα θέλαμε να επιταχύνουμε όσα κάνουμε εδώ. Ο κ. Santini ανέφερε ότι οι ΜΚΟ έπραξαν περισσότερα από ό,τι όλες μαζί οι δυτικές κυβερνήσεις. Συμφωνώ ότι οι ΜΚΟ είναι εξαιρετικά σημαντικές, ιδιαίτερα στον τομέα της ανθρωπιστικής βοήθειας αλλά και γενικότερα. Όμως, σας παρακαλώ να μην αποκλείετε το κοινό από την πραγματική πληροφορία ότι, αν προσθέσουμε όλα μαζί τα διάφορα κονδύλια του προϋπολογισμού, η Επιτροπή διοχετεύει περίπου 1 δισ. ευρώ ετησίως μέσω των ΜΚΟ. Ορισμένες φορές δυσκολεύονται και ντρέπονται πολύ να πουν στο κοινό πώς χρηματοδοτούνται. Όταν οι Γιατροί Χωρίς Σύνορα έλαβαν δικαίως το Νόμπελ Ειρήνης, τους απέστειλα συγχαρητήριο τηλεγράφημα στο οποίο τους έλεγα επίσης ότι, ως παροχέας του 50% σχεδόν της οικονομικής τους βάσης, αισθανόμουν ότι είχα το δικαίωμα να τους εκφράσω ακόμα πιο θερμά συγχαρητήρια, και επίσης ήλπιζα ότι η εταιρική μας σχέση θα μπορούσε να εκφραστεί στον τρόπο με τον οποίο οι Γιατροί Χωρίς Σύνορα παρουσιάζονται στο κοινό. Δυστυχώς, ποτέ δεν έλαβα απάντηση. Αυτό δεν αλλάζει τη σχέση μας, αλλά ζητώ από το Κοινοβούλιο να με βοηθήσει να επιμένω σε ορισμένα στοιχεία της πραγματικότητας, όταν αυτά είναι εμφανή. Είναι δύσκολο να καταλάβει το κοινό μας για ποιον λόγο χρησιμοποιούνται στην πραγματικότητα τα χρήματα, όταν αποκλείεται από την ενημέρωση με αυτόν τον τρόπο. Μία παρατήρηση για την κ. Schierhuber, η οποία είπε ότι η απάτη στον τομέα της αναπτυξιακής βοήθειας αποτελεί πρόβλημα. Θα ήταν επικίνδυνο να πω “όχι”, αλλά η μεγαλύτερη διαφθορά και απάτη έχει σχέση με μεγάλες συμβάσεις, με τη διαχείριση ή την κακοδιαχείριση των εσόδων από το πετρέλαιο, τα διαμάντια, την παράνομη υλοτομία και άλλα σοβαρά πράγματα. Στην περίπτωση του έργου μας για την αναπτυξιακή συνεργασία, δεν υπάρχει τόσο μεγάλο πρόβλημα. Παραδέχομαι ότι, από τεχνική άποψη, η δυνατότητα χρηματοδότησης θα είναι μόνιμη, καθώς παρέχει μεγαλύτερη ευελιξία στον προϋπολογισμό. Πάντως, η γενική επίδοση όσον αφορά τα επιτεύγματα, καθώς και η ικανότητά μας στον σχεδιασμό και την τεκμηρίωση είναι πολύ ικανοποιητικά. Θυμάστε την περίπτωση κατά την οποία η Ακτή του Ελεφαντοστού έκανε οικονομικές ατασθαλίες και τιμωρήθηκε. Επιστράφηκαν τα χρήματα και αυτός είναι ο τρόπος που γίνονται τα πράγματα. Θα ήθελα να αντικρούσω την αντίληψη ότι η αναπτυξιακή συνεργασία αποτελεί από μόνη της πρόβλημα, διότι αυτό δεν αληθεύει. Για τον λόγο αυτόν επίσης, η συνέχιση και η υλοποίηση των αποφάσεων του Μοντερέι είναι σημαντική. Έχουμε φτάσει σε ένα ουσιαστικό σημείο όσον αφορά την ποιότητα και τον χειρισμό της αναπτυξιακής συνεργασίας για την καταπολέμηση της φτώχειας, ώστε να μπορούμε να πούμε ότι εξακολούθηση των προσπαθειών μας στο ίδιο πλαίσιο είναι ορθή. Τέλος, θα ήθελα να πω στον κ. Santini ότι, εάν η Ιταλία προχωρήσει από το προηγούμενο και το σημερινό επίπεδο του 0,15% του ΑΕγχΠ που παρέχεται για αναπτυξιακή βοήθεια στο 0,33% το 2006, όπως αναφέρεται στην απόφαση του Μοντερέι, μια τέτοια συνεισφορά εκ μέρους της Ιταλίας και άλλων κρατών μελών που βρίσκονται κάτω από τον σημερινό μέσο όρο των ευρωπαίων εταίρων θα αποτελούσε την πιο ενδιαφέρουσα και χρήσιμη απάντηση στη συζήτηση που διεξάγεται σήμερα εδώ. Θα ξεκινήσω λέγοντας ότι θεωρώ σημαντικό και αξιόλογο το γεγονός ότι, βάσει των κομματικών γραμμών, όλοι συμφωνούν βασικά όσον αφορά την περιγραφή του προβλήματος και επισημαίνουν τι πρέπει να γίνει. Αυτό είναι σημαντικό, μολονότι ένας βουλευτής παρατήρησε ότι ίσως δεν είμαι ο κατάλληλος Επίτροπος για να ασχοληθεί με τη συγκεκριμένη συζήτηση, λαμβάνοντας υπόψη το είδος των προβλημάτων που περιλαμβάνονται και, κυρίως, τα εμπορικά ζητήματα. Λοιπόν, όλοι πρέπει να αντιμετωπίσουμε την πραγματικότητα ότι η συνεκτικότητα ξεκινά από εμάς τους ίδιους. Στην Επιτροπή, επιτύχαμε μια πολύ καλύτερη κατάσταση όσον αφορά την εργασία μέσα από διαφορετικές τομεακές απόψεις και γραμμές, καθώς και την ισορροπία μεταξύ των παγκόσμιων θεμάτων της ανάπτυξης και του εμπορίου σήμερα. Είμαι πεπεισμένος ότι αυτή η Επιτροπή εργάζεται με πολύ πιο οργανωμένο και προβλέψιμο τρόπο και εκφράζει πιο βασικούς προσανατολισμούς, σε σχέση με τις προηγούμενες Επιτροπές. Φρονώ ότι το ίδιο το Κοινοβούλιο πρέπει να κάνει περισσότερα για να διασφαλίσει ότι η καλή, σωστή ανάλυση που παρουσίασαν εδώ όλα τα κόμματα αντιπροσωπεύει ολόκληρο το Σώμα. Οι σκοτεινές δυνάμεις της γεωργίας στην Ευρώπη δεν λειτουργούν μόνο σε ορισμένες κυβερνήσεις. Το παιχνίδι αυτό παίζεται επίσης και σε αυτό το Σώμα. Εάν συζητήσουμε για την αλιεία, τη γεωργική πολιτική, τη γεωργική μεταρρύθμιση στην Ευρώπη, την αποδοχή του εάν πρέπει ή όχι η αρχή “οτιδήποτε εκτός από όπλα” να υπόκειται στις τροποποιήσεις που αφορούν τη ζάχαρη, το ρύζι και τις μπανάνες, τίποτα από όλα αυτά δεν θα είχε ιδιαίτερο αντίκτυπο εάν πιστεύουν όλοι ότι αυτό είναι καθήκον μόνο της Επιτροπής. Όλοι έχουμε ευθύνη. Όσο και αν επικροτώ όλα όσα άκουσα, και είμαι βέβαιος ότι όσα δεν άκουσα είχαν το ίδιο ύφος, και όσο και αν εκτιμώ την ενθάρρυνσή σας, θα ήταν περισσότερο σύμφωνο με τη ρεαλιστική πολιτική (Realpolitik) να απευθύνω με τη σειρά μου αυτό το μήνυμα στο ίδιο το Κοινοβούλιο και να ζητήσω μια εταιρική σχέση που θα επιφέρει αυτές τις συμπεριφορές και στους τομείς της πολιτικής όπου υπάρχουν δυσκολίες. Όπως αναφέρω, συμμερίζονται την ανάλυση. Λίγες παρατηρήσεις που αφορούν αριθμούς: στην παγκόσμια διάσκεψη κορυφής για τον επισιτισμό την περασμένη άνοιξη, ανέλυσα το γεγονός ότι περίπου το 80% των ανθρώπων που πραγματικά λιμοκτονούν στον κόσμο λιμοκτονούν εξαιτίας των συγκρούσεων. Το πρόβλημα της επισιτιστικής ανασφάλειας ή της ακατάλληλης ανάμιξης ή ποιότητας των τροφίμων είναι μεγαλύτερο από τον αριθμό των ανθρώπων που, υπό αυτήν την έννοια, πραγματικά λιμοκτονούν. Αναμφίβολα, όλα αυτά τα προβλήματα συνδέονται άμεσα με τη φτώχεια. Μόλις επέστρεψα από μια εβδομαδιαία επίσκεψη στη Ζάμπια και στην Αγκόλα, και ιδιαίτερα στη Ζάμπια μπορέσαμε να δούμε εκ του σύνεγγυς και επί τόπου την πραγματικότητα, επισκεπτόμενοι κέντρα διανομής τροφίμων και υπηρεσίες υποστήριξης για αγρότες που παράγουν για λόγους αυτοκατανάλωσης κλπ. Όλα όσα ειπώθηκαν εδώ για τη σχέση με την εμπορική πολιτική, την πρόσβαση στις αγορές μας και την ανάγκη διαφοροποίησης της γεωργικής παραγωγής και της οικονομίας σε αυτές τις χώρες αληθεύουν· αληθεύει όμως επίσης ότι υπάρχει αποσύνδεση από όλα όσα επηρεάζουν τους πολύ φτωχούς αγρότες που παράγουν για λόγους αυτοκατανάλωσης. Δεν έχουν καμία σχέση με μια νομισματική οικονομία και δεν έχουν να προσφέρουν τίποτα ενδιαφέρον όσον αφορά τις εμπορευματικές καλλιέργειες. Δεν είναι αποδέκτες τέτοιων υπηρεσιών. Αυτά αποτελούν τον σκληρό πυρήνα της φτώχειας και η επισιτιστική τους ανασφάλεια είναι αυτή που δημιουργεί στην πραγματικότητα την εικόνα για την οποία προσπαθούμε να κάνουμε κάτι στη σημερινή κρίση στο Κέρας της Αφρικής. Πρόκειται για μακροπρόθεσμη διαρθρωτική συνέπεια που αποδεικνύει ότι η αμέλεια, η φτώχεια και η περιθωριοποίηση αποτελούν τα πραγματικά προβλήματα. Η αύξηση του εμπορίου, η μεγάλη παγκόσμια συζήτηση, δεν βοηθά άμεσα αυτούς τους ανθρώπους. Πρόκειται για άλλο ένα στρώμα, ούτως ειπείν. Αυτό που προσπαθούμε τώρα να κάνουμε για την επισιτιστική κρίση της Νότιας Αφρικής έχει νόημα σε σύγκριση με όσους απλώς πωλούν φθηνότερα αποθέματα καλαμποκιού, ένα είδος καιροσκοπικής προώθησης στην αγορά, εάν επιθυμείτε, σε αυτές τις χώρες. Έως τώρα, και πρόκειται για ένα νούμερο για το οποίο μπορούμε να είμαστε υπερήφανοι, το 99,1% όσων παρείχε η Ευρωπαϊκή Επιτροπή για την επισιτιστική κρίση στη Νότια Αφρική έχει φτάσει στην περιοχή. Αυτό έχει σημασία. Στην πραγματικότητα, διαδραματίζουμε ρόλο καταλύτη για να αναπτυχθεί η αγορά στην περιοχή, για να δοθεί το σωστό μήνυμα στους παραγωγούς, σε εκείνους τους παραγωγούς που συμμετέχουν στη νομισματοποιημένη επίσημη οικονομία, οι οποίοι παράγουν για την αγορά και όχι απλώς για τους ίδιους και τον γείτονά τους, εάν η κατάστασή του είναι ακόμα χειρότερη. Όμως, υπάρχει αποσύνδεση μεταξύ όσων πράγματι διαδραματίζουν κάποιον ρόλο στην αγορά ως παραγωγοί γεωργικών προϊόντων και όσων απλώς παράγουν τροφή για τους ίδιους, εάν μπορούν. Το κύριο πρόβλημα είναι η περιθωριοποιημένη, πολύ φτωχή ομάδα ατόμων που δεν μπορούν να επιβιώσουν εάν σημειωθούν σφοδρές βροχοπτώσεις για περισσότερο από έναν χρόνο, διότι σε αυτήν την περίπτωση δεν μπορούν να προετοιμαστούν για την επόμενη γεωργική περίοδο. Όσον αφορά τα χρήματα και τους πόρους, η κατάσταση δεν είναι πολύ προκλητική ή προβληματική. Το μεγάλο πρόβλημα είναι να μετακινηθούν σε κάτι που επεκτείνεται πέραν της δικής τους μη νομισματικής οικονομίας αυτοκατανάλωσης. Η συζήτηση σχετικά με την αρχή “οτιδήποτε εκτός από όπλα” πρέπει να συνεχιστεί με τον τρόπο που διεξάγεται σήμερα. Βεβαίως, δεν βρισκόμαστε στην ολοκλήρωση αυτών των συζητήσεων στη γραμμή που έχει καθορίσει η Ντόχα, και ζητώ μετ’ επιτάσεως από το Κοινοβούλιο να συνεχίσει να ασκεί πίεση και να συμβάλλει με τις απόψεις του όπως και σήμερα. Πρέπει να εργαστούμε πολύ, για να μπορέσουμε να κερδίσουμε τον τίτλο ενός “αναπτυξιακού γύρου”."@el8 "Señor Presidente, quisiera darle las gracias por la manera en que ha llevado el asunto de mis desafortunados problemas para llegar aquí esta mañana. Quiero decirle al Sr. Souchet que el principio de soberanía alimentaria es muy razonable, pero que la suficiencia no es el único modo de ponerlo en práctica. Singapur, por ejemplo, no es autosuficiente en la producción de alimentos, lo que demuestra que hay alternativas, pero para la categoría de países a la que nos estamos refiriendo, tengo que estar completamente de acuerdo en que es una buena manera de definir el reto a escala nacional. No obstante, usted aboga por el proteccionismo y el derecho a subvencionar la producción agrícola, dos principios que no me parecen recomendables. Es más importante abrir las fronteras a los vecinos, incluso en este ámbito. Cualquier modo de estimular la creación de mecanismos de mercado a escala regional es clave para que las cosas funcionen. En sus observaciones sobre las negociaciones de Acuerdos de Asociación Económica, la Sra. Kinnock subrayaba la necesidad de hacer ver a nuestros socios de los países ACP que tienen la responsabilidad de que avance esta cuestión. Las restricciones fitosanitarias, así como diferentes aspectos como la capacitación para la negociación comercial, no constituyen realmente un problema de disponibilidad de dinero. El verdadero problema es definir ideas y proyectos adecuados, buenos, concretos y financiables. Disponemos también, en la actualidad, de grandes programas relativos a las normas fitosanitarias para la pesca. Insistimos en la creación de una oficina central de asistencia en la Comisión a la que remitir directamente todos los problemas, para que la reacción de la Comisión sea correcta. Confiamos en que un buen número de ideas procedentes del exterior se materialicen en acciones que se puedan financiar. Así es como quisiera impulsar nuestra labor en este terreno. El Sr. Santini ha afirmado que las ONG han hecho más que todos los Gobiernos occidentales juntos. Estoy de acuerdo en que las ONG son muy importantes, sobre todo en el ámbito de la ayuda humanitaria, pero también en general. No obstante, por favor, no oculten a los ciudadanos que, sumando las diferentes partidas presupuestarias, la Comisión canaliza a través de las ONG alrededor de mil millones de euros anuales. A veces, les cuesta trabajo y se avergüenzan de decir a los ciudadanos cómo se financian. Cuando Médicos Sin Fronteras recibió su merecido Premio Nobel de la Paz, les envié un telegrama de felicitación en el que añadía que, dado que aportábamos en torno al 50% de sus recursos económicos, me sentía con derecho a felicitarles aún más efusivamente, y que confiaba en que nuestra colaboración se reflejara en la manera en que Médicos Sin Fronteras se presentaba ante los ciudadanos. Por desgracia, nunca llegué a recibir una respuesta. Esto no ha cambiado nuestra relación, pero quisiera pedir al Parlamento que me ayude a insistir en cierta realidad cuando se trata de la visibilidad. Es difícil que los ciudadanos comprendan en qué se emplea realmente el dinero si se oculta de esta manera. Una observación para la Sra. Schierhuber, quien ha afirmado que el fraude en la ayuda al desarrollo constituye un problema: es una imprudencia por mi parte decir esto, pero la mayor parte de la corrupción y el fraude tiene que ver con contratos jugosos, con la buena o mala gestión de ingresos provenientes del petróleo, de diamantes, de la tala ilegal de árboles y de otros sectores destacados. En el caso de nuestra labor de cooperación al desarrollo, no es un problema tan grave. Reconozco que, técnicamente, se va a mantener la financiabilidad, ya que proporciona una mayor flexibilidad para el presupuesto. Dicho esto, nuestra trayectoria y nuestra capacidad general en términos de trazabilidad y documentación son bastante buenas. Ustedes recuerdan cuando Côte d’Ivoire andaba jugueteando con dinero y cayó el mazo. Ellos lo devolvieron, y así es como suena el piano. Quisiera rebatir la idea de que la cooperación al desarrollo es, en sí misma, un problema, ya que no es así. Por eso, también es importante cumplir lo acordado en Monterrey. En lo que se refiere a la calidad y la gestión de la cooperación al desarrollo en los casos en que es significativa, en la lucha contra la pobreza, estamos en condiciones de decir que más de lo mismo es lo correcto. Por último, quiero decir al Sr. Santini que si Italia pasara del 0,15% actual del PIB de ayuda al desarrollo al 0,33% para 2006 conforme a la decisión de Monterrey, esta contribución por parte de Italia y de otros Estados miembros que no alcanzan la media actual de los socios de la UE constituiría una respuesta interesante y relevante al debate de hoy en esta Cámara. Quiero comenzar diciendo que considero importante y digno de destacar que, por encima del partido al que se pertenezca, todos coincidan a la hora de describir el problema y apuntar las soluciones. Esto es importante, aunque un diputado ha comentado que quizás yo no era el Comisario adecuado para ocuparme de este debate, teniendo en cuenta el tipo de problemas que se abordan y, en particular, las cuestiones relacionadas con el comercio. Bueno, todos tenemos que afrontar la realidad de que la coherencia empieza en casa. En la Comisión, hemos avanzado mucho en la capacidad de operar más allá de las distintas perspectivas y líneas sectoriales, y en lo que respecta al equilibrio entre las cuestiones globales del desarrollo y el comercio, actualmente estoy convencido de que esta Comisión trabaja de una manera más organizada y previsible, y refleja más orientaciones básicas que otras Comisiones anteriores. Creo que el mismo Parlamento debería esforzarse más por garantizar que el análisis bastante correcto presentado aquí por todos los partidos sea representativo de toda la Cámara. Las fuerzas oscuras de la agricultura europea no sólo actúan en algunos Gobiernos: este juego prosigue en esta Cámara. Si habláramos de la pesca, de la política agrícola, de la reforma agraria en Europa y de si la iniciativa «todo menos armas» debería someterse a las modificaciones relativas al azúcar, al arroz y al plátano, todo ello carecería de importancia en caso de que todos pensáramos que es la labor exclusiva de la Comisión. Todos tenemos una responsabilidad. Por mucho que me complace todo lo que he oído –y estoy seguro de que el resto iba por la misma línea– y que agradezco su ánimo, sería más propio de la devolver este mensaje al propio Parlamento y pedir una asociación que también refleje estas actitudes en ámbitos políticos en los que tengamos dificultades. Como digo, yo comparto este análisis. Permítanme unos comentarios sobre cifras: en la Cumbre Mundial de la Alimentación de la pasada primavera, declaré que los conflictos son responsables del 80% de las muertes por inanición en el mundo. El problema de la inseguridad alimentaria o de la variedad o calidad insuficientes de los alimentos es mayor que el de las personas que, en ese sentido, se mueren realmente de hambre. Ni que decir tiene que todos estos problemas están directamente relacionados con la pobreza. Acabo de regresar de un viaje de una semana por Zambia y Angola, y en Zambia, en particular, hemos podido realizar un minucioso análisis sobre el terrero visitando centros de distribución de comida y servicios de apoyo a los agricultores dedicados a la agricultura de subsistencia, etc. Todo lo que se ha dicho aquí sobre la relación con la política comercial, el acceso a nuestros mercados y la necesidad de diversificar la producción agrícola y la economía en estos países es cierto, pero también es cierto que hay una desvinculación de todo esto que afecta a los agricultores muy pobres dedicados a la agricultura de subsistencia. No tienen nada parecido a economías monetarizadas ni nada interesante que ofrecer en términos de cultivos destinados al comercio. Carecen de servicios. Esta pobreza extrema y esta inseguridad alimentaria son las verdaderas responsables de la situación que estamos tratando de paliar en la crisis actual del Cuerno de África. Se trata de una consecuencia estructural a largo plazo que demuestra que el abandono, la pobreza y la marginación son problemas reales. Un aumento de los intercambios comerciales –el gran debate mundial– no va a ayudar a estas personas de una manera inmediata. Es otra capa, por así decirlo. Lo que estamos tratando de hacer ahora en la crisis alimentaria del África meridional es más razonable que lo que hacen aquellos que practican el con el excedente de maíz – una forma de oportunismo comercial, si prefieren llamarlo así – en estos países. Hasta la fecha –y ésta es una cifra de la que podemos sentirnos orgullosos–, el 99,1% de las aportaciones de la Comisión Europa para paliar la crisis alimentaria del África meridional ha llegado a la región. Esto es razonable. En efecto, estamos desempeñando la función de catalizadores para desarrollar un mercado en la región y dar el mensaje adecuado a los productores que participan en la economía monetarizada formal y que producen para un mercado y no sólo para ellos mismos y para el vecino, si está económicamente aún peor. No obstante, hay una desvinculación entre aquellos que participan en el mercado como productores agrícolas y aquellos que simplemente producen para su propio consumo, si es que pueden. El principal problema lo constituye el grupo de personas marginadas y hundidas en la pobreza que son incapaces de sobrevivir cuando no llueve lo suficiente durante más de un año, al no poder, en tal caso, preparar la siguiente cosecha. En lo que se refiere a dinero y recursos, ni es un desafío muy grande ni es algo problemático. El problema principal es lograr que abandonen sus economías de subsistencia no monetarizadas. El debate sobre la iniciativa «todo menos armas» debería proseguir de la manera en como lo estamos haciendo hoy. Por supuesto, no nos hallamos en el final de estos debates en la estela de Doha, y quisiera pedir encarecidamente al Parlamento que mantenga la presión y siga realizando aportaciones como las que hemos oído hoy. Es preciso realizar una intensa labor para que podamos aspirar a ser reconocidos como una ronda de desarrollo."@es12 "Arvoisa puhemies, haluan kiittää suhtautumisestanne valitettaviin vaikeuksiini päästä tänne tänä aamuna. Jäsen Souchet'lle sanoisin, että ruokasuvereniteetti on mielekäs päämäärä, mutta omavaraisuus ei ole ainoa tapa sen saavuttamiseksi. Esimerkiksi Singapore ei ole omavarainen ruuan suhteen, mikä osoittaa muitakin mahdollisuuksia olevan olemassa, mutta olen täysin samaa mieltä siitä, että nyt puheena olevien maiden osalta tämä on osuva tapa määritellä ongelma kansallisella tasolla. Varoittaisin kuitenkin pitämästä protektionismia ja oikeutta suojella maataloustuotantoa hyvänä ajatuksena. Tälläkin alueella on tärkeämpää avata rajat naapurien kesken. Jotta pyörät saataisiin pyörimään, kaikki keinot markkinamekanismien käynnistämiseksi alueellisesti ovat tärkeitä. Jäsen Kinnockin huomiot talouskumppanuussopimuksia koskevista neuvotteluista toivat esiin tarpeen saada AKT-kumppanimme paremmin tiedostamaan oma vastuunsa näiden asioiden edistämisessä. Kasvien terveyttä koskevat rajoitteet, valmiuksien parantaminen kauppaneuvotteluissa ja muut sellaiset vaikeudet eivät niinkään johdu käytettävissä olevan rahan puutteesta. Varsinaisena ongelmana on riittävien, hyvien ja rahoituskelpoisten, yksittäisten hankkeiden puute. Meillä on käynnissä mittavia ohjelmia, jotka liittyvät kasvinsuojelustandardeihin kalastuksen alalla. Pyrimme perustamaan komissioon keskitetyn neuvontapalvelun, johon voidaan suoraan kanavoida kaikki ongelmat, jotta komissio kykenisi reagoimaan niihin oikealla ja riittävällä tavalla. Toivomme meille virtaavan kentällä vallitsevaan, todelliseen tilanteeseen perustuvia ideoita, joiden pohjalta voidaan suunnitella toteutus- ja rahoituskelpoisia toimia. Tämän rakenteen avulla pyrimme tehostamaan komission toimia alalla. Jäsen Santini totesi, että kansalaisjärjestöt tekevät enemmän kuin kaikki länsimaiset hallitukset yhteensä. Olen samaa mieltä siitä, että kansalaisjärjestöt tekevät merkittävää työtä erityisesti humanitaarisen avun alalla, mutta myös yleisesti. Pyydän kuitenkin, ettette varjelisi kansalaisia silta raa'alta totuudelta, että komissio kanavoi kansalaisjärjestöjen kautta vuosittain noin miljardi euroa, jos kaikki budjettikohdat lasketaan yhteen. Kansalaisjärjestöjen on joskus hyvin vaikeaa kertoa yleisölle, mistä ne saavat rahoituksensa, eivätkä ne mielellään tee sitä. Kun Lääkärit ilman rajoja -järjestö sai hyvin ansaitun Nobelin rauhanpalkintonsa, lähetin sille onnittelusähkeen, jossa mainitsin myös, että katsoin komission olevan oikeutettu esittämään erityisen lämpimät onnittelut, koska sen rahoitus muodostaa noin 50 prosenttia järjestön talouspohjasta, ja toivoin, että kumppanuutemme näkyisi myös kuvassa, jonka Lääkärit ilman rajoja -järjestö antaa itsestään julkisuudessa. Valitettavasti en koskaan saanut edes vastausta sähkeeseeni. Se ei muuta suhdettamme, mutta kehotan parlamenttia auttamaan minua sen painottamisessa, että tosiasioiden on käytävä ilmi myös julkisessa kuvassa. Omien kansalaistemme on vaikeaa ymmärtää, mihin rahat todellisuudessa käytetään, kun tietoa varjellaan tällä tavoin. Jäsen Schierhuberille, joka totesi kehitysapupetosten olevan ongelma, vastaan, vaikkakin uhkarohkeasti, että näin ei ole. Lahjonta ja petokset liittyvät enimmäkseen tuottoisiin sopimuksiin, öljytulojen hallintaan ja huonoon hoitoon, timantteihin, metsien laittomaan hakkaamiseen ja muuhun järeään toimintaan. Meidän kehitysyhteistyössämme se ei ole kovin suuri ongelma. Myönnän, että teknisesti rahoituskelpoisuus on tullut jäädäkseen, sillä sen avulla saamme enemmän joustoa talousarvioon. On kuitenkin todettava, että yleisesti ottaen olemme selviytyneet tähän mennessä melko hyvin petosten jäljittämisestä ja dokumentoinnista. Muistatte varmaan, että Norsunluurannikon käyttäessä väärin rahoitustamme se jäi kiinni. Se maksoi velkansa, ja näin järjestelmä toimii. Haluaisin hälventää sen väärinkäsityksen, että kehitysyhteistyö on sinänsä ongelma, sillä näin ei ole. Siksi myös Monterreyn sopimusta on noudatettava ja sen mukaiset velvoitteet on täytettävä. Kehitysyhteistyömme laatu ja toiminta ovat nyt sellaisia, että on mielekästä jatkaa köyhyyden torjuntaa entiseen tapaan. Lopuksi sanoisin jäsen Santinille, että jos Italia nostaisi kehitysapunsa aiemmasta ja nykyisestä 0,15 prosentista BKT:sta Monterreyn päätöksen edellyttämään 0,33 prosenttiin vuoteen 2006 mennessä, ja muut jäsenvaltiot, joiden kehitysapu alittaa EU-kumppaneiden nykyisen keskiarvon, tekisivät samoin, pitäisin sitä erittäin mielenkiintoisena ja asianmukaisena reaktiona tämänpäiväiseen keskusteluun. Aloitan toteamalla, että minusta on sekä merkittävää että ainutlaatuista, että puoluerajoihin katsomatta kaikki näkevät ongelman ja sen ratkaisutavat periaatteessa samalla tavoin. Tämä on merkittävää, vaikka yksi jäsen huomauttikin, että minä en ehkä ole oikea komission jäsen osallistumaan tähän keskusteluun, kun ottaa huomioon, minkälaisista ongelmista on kyse ja erityisesti, että osa niistä liittyy kauppaan. Meidän on kaikkien hyväksyttävä se, että johdonmukaisuus alkaa kotikentältä. Komissiossa tilanne on parantunut huomattavasti siinä mielessä, että yhteistyö eri alojen ja toimintalinjojen välillä toimii paremmin kuin ennen. Olen varma, että nykyinen komissio käsittelee maailmanlaajuisen kehityspolitiikan ja kauppapolitiikan välistä tasapainoa huomattavasti järjestelmällisemmin ja ennalta-arvattavammin kuin aiemmat komissiot ja ilmentää niitä paremmin perussuuntauksia. Mielestäni parlamentin olisi itse tehokkaammin pyrittävä siihen, että kaikkien puolueiden täällä esittämä kaunis ja oikea analyysi edustaa koko parlamentin näkemystä. Euroopan maatalouden pimeät voimat eivät hallitse vain joitakin hallituksia. Samaa peliä käydään myös täällä. Puheet kalastuksesta, maatalouspolitiikasta, Euroopan maatalouden uudistuksesta ja siitä, pitäisikö "Kaikki paitsi aseet" -ohjelmaa muuttaa sokerin, riisin ja banaanien osalta, ovat tuloksettomia, jos kaikki katsovat, että tehtävä kuuluu yksinomaan komissiolle. Kannamme kaikki osamme vastuusta. Vaikka iloitsen kaikesta kuulemastani – ja uskon, että se mikä minulta jäi kuulematta, noudatti samaa linjaa – ja arvostan kannustustanne, olisi mielestäni poliittisesti realistisempaa osoittaa sama sanoma parlamentille itselleen ja pyytää kumppanuutta, jossa suhtaudutaan samoin myös niihin politiikan aloihin, joissa meillä on ongelmia. Kuten sanoin, olen analyysista samaa mieltä. Muutama huomautus luvuista: Viime keväisessä maailman elintarvikehuippukokouksessa esitin analyysinani, että noin 80 prosenttia maailman todellisesta nälänhädästä johtuu konflikteista. Elintarviketurvan puute, ravinnon yksipuolisuus tai huono laatu ovat suurempia ongelmia kuin niiden ihmisten määrä, jotka todella näkevät nälkää. On itsestään selvää, että kaikki nämä ongelmat liittyvät suoraan köyhyyteen. Vietin juuri viikon Sambiassa ja Angolassa, ja erityisesti Sambiassa näimme läheltä, mitä todellisuus kentällä on tutustuessamme muun muassa ruoanjakelukeskuksiin ja kotitarveviljelijöiden tukipalveluihin. Kaikki mitä täällä on sanottu suhteesta kauppapolitiikkaan, pääsystä EU:n markkinoille ja tarpeesta monipuolistaa maataloustuotantoa ja taloutta näissä maissa, pitää paikkansa, mutta on myös totta, että kaikkein köyhimmät kotitarveviljelijät ovat jollain tavoin irrallaan tästä kaikesta. He eivät ole lähelläkään muodollista rahataloutta, eikä heillä ole satoa myytäväksi. Heille ei ole tarjolla palveluja. He edustavat köyhyyttä kaikkein sitkeimmillään, ja juuri heidän elintarviketurvattomuutensa muodostaa kuvan, jota yritämme muuttaa Afrikan sarven tämänhetkisessä kriisissä. Tämä pitkään kestänyt rakenteellinen tilanne osoittaa, että todellisia ongelmia ovat välinpitämättömyys, köyhyys ja syrjäytyminen. Kauppavaihdon lisääntyminen tai maailmanlaajuinen, suuri keskustelu eivät auta näitä ihmisiä välittömästi. Se on vain ikään kuin yksi kerros lisää. Se, mitä me yritämme saada aikaan eteläisen Afrikan ruokakriisissä, on paljon mielekkäämpää kuin pelkkä ylimääräisen maissin polkumyynti näihin maihin, mikä on eräänlaista opportunistista markkinointia. Tähän mennessä 99,1 prosenttia Euroopan komission ruoka-avusta eteläisen Afrikan ruokakriisissä on ostettu paikan päältä, ja tästä luvusta voimme olla ylpeitä. Se on mielekästä, sillä komissio toimii eräänlaisena katalysaattorina markkinoiden kehittymiselle tällä alueella. Me annamme oikeanlaisen signaalin tuottajille, jotka osallistuvat rahatalouteen ja tuottavat markkinoita eivätkä vain itseään ja mahdollisesti vielä huonommin selviytyvää naapuriaan varten. Markkinoilla maataloustuottajina toimivat viljelijät ovat kuitenkin eri asia kuin ne, jotka vain ruokkivat itsensä, jos voivat. Varsinaisen ongelman muodostavat syrjäytyneet, hyvin köyhät viljelijät, jotka eivät selviä kahdesta peräkkäisestä sateettomasta vuodesta, koska eivät voi valmistautua seuraavaa kautta varten. Raha tai resurssit eivät tässä ole varsinainen haaste tai ongelma. Vaikeinta on siirtää nämä ihmiset edes jossain määrin pois omasta, rahataloudesta riippumattomasta omavaraistaloudestaan. Keskustelua "Kaikki paitsi aseet" -ohjelmasta olisi jatkettava tämänpäiväiseen tapaan. Emme tietenkään ole vielä päättäneet Dohan kierroksen keskusteluja, ja kehotankin voimakkaasti parlamenttia jatkamaan tänään kuulemani kaltaista painostusta ja puheenvuoroja. Työtä on vielä tehtävä paljon ennen kuin tämä kierros ansaitsee nimen "kehityskierros"."@fi5 ". Monsieur le Président, je vous remercie de la manière dont vous avez réagi face aux problèmes que j'ai eus pour venir jusqu'ici ce matin. Je dirais à M. Souchet que le principe de souveraineté alimentaire est très pertinent mais que l'autonomie n'est pas le seul moyen d'y arriver. Singapour, par exemple, n'est pas autonome en matière de production alimentaire, ce qui prouve bien qu'il existe d'autres possibilités. Ceci dit, pour la catégorie de pays dont nous parlons ici, je dois admettre qu'il s'agit là d'une bonne manière d'aborder le défi au niveau national. Par contre, je ne suis pas sûr que le protectionnisme et le droit à subventionner la production agricole soient une bonne idée. Il est plus important d'ouvrir les frontières entre voisins, dans ce domaine également. Toute initiative visant à stimuler l'émergence de mécanismes de marché sur le plan régional contribue de manière significative au bon fonctionnement du processus. Les commentaires de Mme Kinnock concernant les négociations autour de l'accord de partenariat économique ont souligné la nécessité de faire prendre davantage conscience à nos partenaires ACP de leur responsabilité dans la poursuite de cette stratégie. Les contraintes phytosanitaires et d'autres éléments tels que le développement des capacités, dans le cadre des négociations commerciales, ne constituent pas vraiment un problème de disponibilité de moyens financiers. Le vrai problème est de définir des projets et de trouver des idées qui soient adéquats, pertinents et finançables. D'importants programmes sont d'ailleurs actuellement en cours en ce qui concerne les normes phytosanitaires applicables à la pêche. Nous avons demandé la création au sein de la Commission d'un bureau d'assistance central vers lequel tous les problèmes convergeraient directement de manière à renforcer la capacité de réaction de la Commission. Nous espérons voir affluer quantité d'idées qui s'inspirent de la réalité sur le terrain et qui pourront se traduire par des actions finançables. Voilà le schéma que nous aimerions suivre pour accélérer notre action dans ce cadre. M. Santini a déclaré que les ONG avaient fait plus que tous les gouvernements occidentaux réunis. Je reconnais le rôle extrêmement important des ONG, surtout dans le domaine de l'aide humanitaire mais également sur un plan plus général. Mais, de grâce, il ne faut pas cacher au public la réalité, à savoir que la Commission, toutes lignes budgétaires confondues, injecte près de 1 milliard d'euros par an dans le secteur des ONG. Parfois, celles-ci ont beaucoup de mal à dire au public comment elles sont financées. Lorsque MSF s'est vu octroyer le prix Nobel de la paix - une distinction bien méritée -, je leur ai envoyé un télégramme de félicitations dans lequel je disais qu'en tant que fournisseur d'environ 50 % de leur financement, je me devais de leur adresser des félicitations encore plus chaleureuses. J'ai également ajouté que j'espérais que notre partenariat puisse se refléter d'une certaine manière dans la façon dont MSF se présente au public. Malheureusement, je n'ai jamais obtenu la moindre réponse. Cela n'a en rien altéré nos rapports, mais je prie le Parlement d'insister avec moi sur l'importance de la visibilité. Il est difficile pour notre propre public de savoir exactement comment l'argent est utilisé lorsque l'on occulte cet aspect. Une remarque adressée à Mme Schierhuber, qui a souligné le problème de la fraude dans le secteur de l'aide au développement. Il serait irresponsable de ma part de nier ce problème, mais force est de constater que les cas de corruption et de fraude concernent principalement les contrats les plus juteux, la gestion ou la mauvaise gestion des revenus du pétrole, les diamants, l'exploitation illégale du bois et d'autres secteurs d'importance. Dans le cas de notre travail au niveau de la coopération au développement, ce n'est pas un gros problème. Je reconnais que, techniquement, la finançabilité est bien établie dans la mesure où elle permet une plus grande flexibilité budgétaire. Cela étant dit, notre performance globale et notre capacité à assurer la traçabilité des aides sont d'un bon niveau. Rappelez-vous comment nous avons réagi lorsque la Côte d'Ivoire jouait avec l'argent. Ils ont dû rembourser et c'est là la règle. Nous devons nous défaire de l'idée que la coopération au développement constitue en soi un problème, car ce n'est pas le cas. C'est pourquoi il est également important d'assurer le suivi et de remplir les objectifs de Monterrey. Nous sommes arrivés à un point, en ce qui concerne la qualité et la gestion de la coopération au développement, où il devient pertinent, pour lutter contre la pauvreté, de continuer et de progresser sur la même voie. Pour terminer, je tiens à dire à M. Santini que si l'Italie devait consacrer non plus 0,15 % de son PIB à l'aide au développement, comme c'est le cas actuellement, mais 0,33 % en 2006 - comme le préconise la décision de Monterrey -, cela constituerait une réponse on ne peut plus intéressante et pertinente au débat d'aujourd'hui de la part de l'Italie et d'autres États membres dont la contribution se situe en dessous de la moyenne actuelle des partenaires de l'UE. Je commencerai en disant que je trouve à la fois important et remarquable qu'au-delà des clivages partisans, tout le monde soit globalement sur la même longueur d'onde pour décrire le problème et identifier les solutions à y apporter. C'est important, même si un député a fait remarquer que je n'étais peut-être pas le bon commissaire pour participer au présent débat, compte tenu de la nature des problèmes en jeu, et notamment des questions économiques. Nous devons tous admettre que la cohérence commence chez soi, c'est une réalité. Au sein de la Commission, nous sommes parvenus à rétablir un certain équilibre non seulement entre les différentes opinions et positions sectorielles mais également entre les deux grandes problématiques mondiales que sont le développement et le commerce. Aujourd'hui, je suis convaincu que l'actuelle Commission travaille d'une manière bien plus organisée, planifiée et concrète que les Commissions précédentes. Je pense que le Parlement devrait faire davantage pour assurer que l'analyse pertinente et correcte présentée par toutes les parties ici présentes soit représentative de l'Assemblée dans son ensemble. Les forces sombres en jeu au sein de l'agriculture en Europe ne concernent pas uniquement certains gouvernements : elles opèrent également dans cette Assemblée. Parler de pêche, de politique agricole, de réforme agricole en Europe ou de l'application ou non à l'initiative "Tous sauf les armes" des modifications relatives au sucre, au riz et aux bananes perdrait de son impact si tout le monde pensait que cette tâche relève uniquement de la Commission. Nous avons tous une responsabilité dans ce domaine. Bien que je me félicite de tout ce que j'ai entendu - et je suis sûr que ce que je n'ai pas entendu était du même acabit - et que j'apprécie votre encouragement, il serait plus approprié en termes de de renvoyer ce message au Parlement lui-même et de réclamer un partenariat qui génère également ce genre d'attitudes dans les domaines d'action qui nous posent problème. Comme je l'ai dit, je partage cette analyse. Quelques remarques concernant les statistiques : lors du Sommet mondial de l'alimentation du printemps dernier, j'ai dit que 80 % environ des personnes mourant réellement de faim dans le monde étaient dans cette situation à cause des conflits. Le problème de l'insécurité alimentaire ou de la mauvaise qualité ou du manque de variété de l'alimentation est plus important que le nombre de personnes mourant réellement de faim. Il va sans dire que tous ces problèmes sont directement liés à la pauvreté. Je reviens à peine d'un séjour d'une semaine en Zambie et en Angola. En Angola en particulier, nous avons pu nous rendre compte de la réalité sur le terrain en visitant des centres de distribution d'aliments et d'aide aux petits exploitants pratiquant une agriculture de subsistance… Tout ce qui a été dit à propos du lien avec la politique commerciale, de l'accès à nos marchés et de la nécessité de diversifier la production agricole et l'économie dans ces pays est vrai. Mais il est vrai également que l'on assiste à une sorte de déconnexion par rapport à tout cela qui affecte les petits agriculteurs les plus vulnérables. Ils sont loin d'opérer dans le cadre d'une économie monétarisée et n'ont rien d'intéressant à offrir en termes de cultures de rapport. Ils ne bénéficient pas de services en tant que tels. Il s'agit du noyau dur de la pauvreté et c'est précisément cette insécurité alimentaire qui provoque concrètement la situation que nous tentons d'améliorer dans la crise actuelle que traverse la Corne de l'Afrique. Cet effet structurel à long terme prouve que la négligence, la pauvreté et la marginalisation constituent les véritables problèmes. Ce n'est pas en multipliant les échanges commerciaux - l'actuel grand débat international - que nous aiderons immédiatement ces peuples. Il s'agit d'un autre niveau, si l'on peut dire. Ce que nous tentons de faire actuellement pour limiter la crise alimentaire en Afrique australe est plus cohérent que d'écouler simplement dans ces pays le maïs excédentaire, ce qui constitue une sorte de marketing opportuniste, si vous voulez. À ce jour, et c'est un chiffre dont nous pouvons être fiers, 99,1 % de ce que la Commission européenne a distribué en Afrique australe pour lutter contre la crise alimentaire a été acheté dans la région. Voilà qui est sensé. En réalité, nous jouons un rôle de catalyseur en vue de créer un marché dans la région et de mettre les producteurs sur la bonne voie, ces producteurs qui participent à l'économie monétarisée officielle, qui produisent pour un marché et pas seulement pour eux-mêmes et pour le voisin, s'il est encore moins bien loti. Ceci dit, il existe un décalage entre les producteurs agricoles qui opèrent officiellement sur le marché et ceux qui tentent simplement de se nourrir, dans la mesure du possible. Le gros problème, c'est cette catégorie d'agriculteurs marginalisés et très pauvres qui ne peuvent survivre si les mauvaises pluies durent plus d'une année, pour la simple et bonne raison qu'ils n'ont pas la possibilité de préparer la saison suivante. En termes d'argent et de ressources, cette situation n'est pas insurmontable. Le gros problème est de les amener vers un modèle qui leur permette de sortir un peu de leur économie de subsistance non monétarisée. Le débat autour de l'initiative "Tout sauf les armes" doit se poursuivre selon les mêmes modalités qu'aujourd'hui. Certes, nous ne sommes pas au bout de ce débat dans le cadre du processus de Doha, c'est pourquoi je demande instamment au Parlement de maintenir la pression et les efforts, tels que j'ai pu les apprécier ici aujourd'hui. Beaucoup reste encore à faire avant de pouvoir faire la une de la presse en tant que "cycle de développement"."@fr6 ". Signor Presidente, vorrei ringraziarla per il modo in cui ha gestito la situazione creatasi a causa dei problemi che ho dovuto superare per giungere in Parlamento questa mattina. Vorrei dire all’onorevole Souchet che è ragionevole parlare di sovranità alimentare, ma che l’autosufficienza non è l’unico modo per ottenerla. Singapore, ad esempio, non è autosufficiente in materia di produzione alimentare, il che dimostra che esistono altre possibilità, ma per la categoria di paesi di cui ci stiamo occupando, convengo pienamente che questo è un modo corretto di definire la sfida a livello nazionale. Vorrei però mettervi in guardia dall’affermare che il protezionismo e il diritto di sovvenzionare la produzione agricola sono una buona idea. Anche in questa regione è più importante aprire i mercati. Incoraggiare in tutti i modi l’instaurarsi dei meccanismi di mercato a livello regionale è il sistema per mettere in moto le cose. Le osservazioni dell’onorevole Kinnock sui negoziati per l’accordo di partenariato economico hanno evidenziato la necessità di rendere i nostri ACP più consapevoli della loro responsabilità nel compiere progressi su questa tabella di marcia. I vincoli fitosanitari nonché diversi altri elementi quali lo sviluppo delle capacità negoziali a livello commerciale non rappresentano un vero problema in termini di disponibilità finanziarie. Il vero problema consiste nel definire progetti ed idee adeguati, validi, mirati e finanziabili. Sono in corso programmi su vasta scala anche per quanto riguarda norme fitosanitarie nel settore della pesca. Stiamo insistendo per poter disporre di un centrale, organizzato in seno alla Commissione, al quale convogliare tutti i problemi, in modo da poter combattere la battaglia volta ad ottenere una reazione soddisfacente da parte della Commissione. Speriamo che dalla realtà esterna possa giungere un flusso di idee in grado di concretizzarsi in azioni finanziabili. La struttura su cui intendiamo basare l’attuale processo è questa. L’onorevole Santini ha affermato che le ONG hanno raggiunto più obiettivi di tutti i governi messi insieme. Sono d’accordo sul fatto che le ONG sono estremamente importanti, soprattutto nel settore degli aiuti umanitari, ma anche a livello generale. Per favore, però, non nascondete al pubblico la verità, ovvero che, se mettiamo insieme tutte le varie linee di finanziamento, la Commissione stanzia circa 1 miliardo di euro all’anno attraverso le ONG. Talvolta queste organizzazioni hanno difficoltà e sono incredibilmente restie a informare il pubblico su come vengono finanziate. Quando MSF ha ricevuto il meritato Premio Nobel per la pace, ho inviato all’organizzazione un telegramma di congratulazioni nel quale dicevo anche che, in veste di fornitore di circa il 50 per cento della loro entrate economiche, mi sentivo in diritto di congratularmi ancor più vivamente, auspicando inoltre che il nostro partenariato potesse emergere dal modo in cui MSF si presenta al pubblico. Purtroppo, non ho mai ricevuto risposta. Questo non cambia le nostre relazioni, ma esorto il Parlamento ad aiutarmi ad insistere su determinate realtà quando si tratta di visibilità. Per i nostri cittadini è difficile capire in che modo viene effettivamente utilizzato il denaro, se lo si tiene nascosto in questo modo. Un’osservazione all’intenzione dell’onorevole Schierhuber, la quale ha affermato che la frode nell’ambito dell’aiuto allo sviluppo è un problema. Sarebbe assurdo che non lo è, ma la maggior parte dei casi di corruzione e frode sono dovuti a contratti gonfiati, al modo in cui vengono gestiti gli introiti derivanti da petrolio, diamanti, contabilizzazioni illecite e così via. Per quanto riguarda il nostro lavoro di cooperazione allo sviluppo, non è un grosso problema. Riconosco che, tecnicamente, l’ammissibilità ai finanziamenti deve rimanere un punto fermo, in quanto fornisce maggior flessibilità al bilancio. Detto questo, la nostra dimestichezza e abilità in materia di tracciabilità e documentazione è piuttosto buona. Ricorderete il comportamento disinvolto della Costa d’Avorio. Ma tutti i nodi vengono al pettine e i fondi hanno dovuto essere restituiti. Vorrei sfatare il concetto secondo cui la cooperazione allo sviluppo è un problema in sé, perché non è vero. Anche per questo motivo occorre dar seguito alle conclusioni di Monterrey e agire di conseguenza. Dobbiamo raggiungere l’obiettivo relativo alla qualità e alla gestione della cooperazione allo sviluppo, laddove sia utile farlo, ovvero nel combattere la povertà. Per concludere, vorrei dire all’onorevole Santini che se l’Italia dovesse passare dal precedente e attuale livello del 15 per cento del PIL destinato agli aiuti allo sviluppo allo 0,33 per cento nel 2006, come previsto dalla decisione di Monterrey, tale contributo da parte del suo paese e di altri Stati membri che oggi forniscono una quota inferiore alla media dei dell’Unione europea, ciò rappresenterebbe la risposta più interessante e significativa alla discussione odierna. Vorrei subito dire che ritengo importante e lodevole il fatto che, al di là delle divisioni di partito, tutti i deputati siano fondamentalmente d’accordo nel descrivere il problema e nell’evidenziare le azioni che dovrebbero essere intraprese per risolverlo. Questo è un punto fondamentale, anche se un parlamentare ha sottolineato che io potrei non essere il Commissario più indicato ad affrontare il dibattito, viste le questioni in esame, quella del commercio in particolare. Ebbene, è indispensabile riconoscere che i primi ad essere coerenti dobbiamo essere proprio noi. In seno alla Commissione siamo riusciti a lavorare bene partendo da posizioni diverse e orientamenti settoriali e per quanto riguarda l’equilibrio tra le questioni globali del commercio e dello sviluppo oggi ritengo che questa Commissione stia lavorando in maniera molto più organizzata e prevedibile, riflettendo altresì orientamenti molto più basilari rispetto a precedenti Commissioni. Penso che anche il Parlamento dovrebbe fare di più per garantire che la corretta analisi elaborata da tutti i partiti in questa occasione rappresenti l’intera Assemblea. In Europa, le oscure forze dell’agricoltura non agiscono solo in determinati governi. Questo gioco continua anche in Parlamento. Quando parliamo di pesca, politica agricola e riforma agraria a livello europeo, quando si tratta di accettare o meno che l’iniziativa “tutto fuorché le armi” subisca le limitazioni relative a zucchero, riso e banane, toglieremmo significato al dibattito se pensassimo che si tratta esclusivamente di un compito della Commissione. Siamo tutti responsabili. Così come approvo tutto ciò che ho sentito, e sono certo che quello che non ho udito fosse dello stesso tenore, e vi ringrazio per il vostro incoraggiamento, credo che sarebbe molto più in linea con la rinviare il messaggio al Parlamento chiedendo un partenariato che applichi questi orientamenti anche alle politiche in cui si registrano difficoltà. Come ho già detto, condivido l’analisi elaborata. Alcune precisazioni sulle cifre: in occasione del Vertice mondiale sull’alimentazione tenutosi la scorsa primavera, avevo affermato che circa l’80 per cento della popolazione mondiale muore di fame a causa di conflitti. Il problema dell’insicurezza e della mancanza di varietà nell’alimentazione, analogamente a quello della qualità del cibo, è senz’altro più grave rispetto a quello delle persone che stanno davvero morendo di fame. E’ superfluo dire che tutti questi problemi sono direttamente legati alla povertà. Sono appena tornato da un viaggio di una settimana in Angola e in Zambia e, in quest’ultimo paese in particolare, ho potuto osservare da vicino la realtà, visitando centri di distribuzione alimentare, servizi di sostegno ad agricoltori di sussistenza e così via. Tutto ciò che è stato detto in questa sede, riguardo alla politica commerciale, all’accesso ai mercati e alla necessità di diversificare la produzione agricola e l’economia di quei paesi è vero, ma è altrettanto vero che vi è una specie di frattura da tutto questo che penalizza proprio gli agricoltori di sussistenza più poveri. Essi sono lontanissimi da un’economia monetarizzata e non hanno nulla d’interessante da offrire in termini di prodotti da reddito. Essi non ricevono servizi in quanto tali. Questa categoria rappresenta il nocciolo duro della povertà ed è davvero l’insicurezza alimentare che la caratterizza a creare il quadro in cui stiamo cercando di fare qualcosa per l’attuale crisi nel Corno d’Africa. Si tratta di un effetto strutturale a lungo termine che mostra che i veri problemi sono la negligenza, la povertà e l’emarginazione. Un incremento degli scambi commerciali, su cui verte il dibattito generale, non fornisce un aiuto immediato a queste persone. Sono, per così dire, su un altro piano. Ciò che stiamo cercando di fare riguardo alla crisi alimentare nell’Africa meridionale è molto significativo, se paragonato a quanto fanno coloro che si limitano a riversare nella regione le loro eccedenze di mais, attuando, se vogliamo, una specie di opportunistica strategia di mercato. Finora, e questa è una cifra di cui possiamo essere orgogliosi, il 99,1 per cento di ciò che la Commissione europea ha fornito per la crisi alimentare nell’Africa meridionale è stato comprato . Questa è un’iniziativa valida. In realtà, stiamo svolgendo un ruolo catalizzatore per sviluppare un mercato nella regione, per lanciare il giusto segnale ai produttori, cioè a coloro che fanno parte dell’economia formale monetarizzata, che producono per il mercato e non solo per se stessi e i loro vicini, se questi si trovano in condizioni ancora peggiori delle loro. Ma vi è una frattura tra chi è davvero sul mercato come produttore agricolo e chi cerca semplicemente di nutrirsi come può. Il problema principale è il gruppo emarginato dei più poveri, che non riesce a sopravvivere se la siccità si protrae per più di un anno, perché non è in grado di preparare la stagione successiva. In termini di denaro e di risorse, non è un problema particolarmente difficile o impegnativo. Il vero problema consiste nel fare uscire questa gente dall’economia di pura sussistenza non monetarizzata in cui vive. La discussione sull’iniziativa “tutto fuorché le armi” dovrebbe essere portata avanti nello spirito del dibattito odierno. Ovviamente non abbiamo portato a termine le discussioni sorte in seguito al Vertice di Doha e invito caldamente il Parlamento a mantenere vivi lo slancio e la pressione di cui sono stato testimone oggi. Bisognerà lavorare molto prima di poter affermare di aver dato vita a un autentico ciclo di sviluppo."@it9 ". – Mr President, I would like to express my thanks for the way you have handled my unfortunate problems getting here this morning. To Mr Souchet I would say that the food sovereignty notion makes a lot of sense but sufficiency is not the only way to do it. Singapore, for instance, is not self-sufficient in food production, which shows that there are other possibilities, but for the category of countries we are talking about here I have to agree totally that this is a good way of defining the challenge at national level. But to say that protectionism and the right to subsidise agricultural production is a good idea is something I would warn against. It is more important to open up between neighbours, also in this area. Any way of stimulating the emergence of market mechanisms regionally is a key to getting things rolling. Mrs Kinnock's remarks about the economic partnership agreement negotiations highlighted the need to make our ACP partners more aware of their responsibility in moving this agenda forward. The phytosanitary constraints, and different elements such as capacity building on trade negotiation, are not really a problem in terms of money made available. The real problem is to define adequate, good, specific fundable projects and ideas. For phytosanitary standards in fisheries we also have ongoing large programmes. We are pushing to have a central help-desk organised in the Commission to which all problems can be directly channelled so we can fight the battle for a decent reaction in the Commission. We hope to see a flow of ideas from the reality out there which can materialise in fundable actions. That is the architecture of how we would like to accelerate what we do here. Mr Santini said that NGOs did more than all the western governments together. I agree that NGOs are extremely important, especially in the area of humanitarian aid but also generally. But please do not shield the public from the raw information that, when we add all the different budget lines together, the Commission is channelling about EUR 1 billion annually through NGOs. They sometimes have great difficulty, and are extremely shy, in telling the public how they are funded. When MSF received their well-deserved Nobel Peace Prize, I sent them a telegram of congratulations in which I also told them that, as the provider of about 50% of their economic basis, I felt entitled to extend even warmer congratulations to them, and would also hope that our partnership could be reflected in the way in which MSF present themselves to the public. Unfortunately, I never even received an answer. That does not change our relationship but I urge Parliament to help me insist on some reality when it comes to visibility. It is difficult for our own public to understand what the money is really used for when it is shielded in this way. One remark for Mrs Schierhuber, who said that fraud in development aid is a problem. It is reckless for me to say no, but most corruption and fraud has to do with fat contracts, with management or mismanagement of oil revenue, diamonds, illegal logging and other heavy stuff. In the case of our development cooperation work, it is not that big a problem. I admit that, technically, fundability is here to stay, as it provides more flexibility in the budget. That being said, our general track record and ability to trace and document is quite good. You remember when the Ivory Coast was playing around with money and the hammer fell. They paid back and that is how the piano plays. I should like to dispel the notion that development cooperation in itself is a problem, as this is not the case. It is also why following and delivering on Monterrey is important. We have reach the point as regards the quality and handling of development cooperation where it is meaningful, in fighting poverty to say that more of the same is right. Finally, I should like to say to Mr Santini that if Italy were to move from the previous and current level of 0.15% of GDP for development assistance to the 0.33% in 2006 called for in the Monterrey decision, such a contribution on the part of Italy and other Member States below the current average of EU partners would make the most interesting and relevant response to the discussion here today. I would start by saying that I find it both important and remarkable that across party lines everybody is basically in agreement in describing the problem and in pointing out what needs to be done. This is important, even though one Member did remark that I might not be the right Commissioner to deal with this debate considering the kind of problems that are involved, and in particular the trade issues. Well, we all have to face the reality that coherence starts at home. In the Commission we have achieved a much better situation in terms of working across different sectoral views and lines, and concerning the balance between the global issues of development and trade today I am convinced that this Commission is working in a much more organised and predictable way, and reflecting more basic orientations, than previous Commissions. I think Parliament itself should do more to ensure that the nice, correct analysis presented by all parties here is representative of the whole House. The dark forces of agriculture in Europe are not only working in certain governments. This game is also going on in this House. If we talk about fisheries, farm policy, agricultural reform in Europe, the acceptance of whether or not ‘everything but arms’ should be subject to the modifications concerning sugar, rice and bananas, all this would be lacking in impact if everybody thinks this is only a task for the Commission. We all have a responsibility. Much as I welcome everything I have heard, and I am sure what I did not hear was of the same genre, and appreciate your encouragement, it would be more in terms of Realpolitik to return that message to Parliament itself and ask for a partnership that delivers these attitudes also on those policy areas where we have difficulties. As I say, I share the analysis. A few remarks concerning figures: at the World Food Summit last spring, I offered the analysis that approximately 80% of the people who are really starving in the world do so because of conflicts. The problem of food insecurity or the inadequate mix or quality of the food is bigger than the number of people who are, in that sense, really starving. It goes without saying that all these problems are directly linked to poverty. I have just returned from a week in Zambia and Angola, and in Zambia in particular we were able to have a close look at the reality on the ground, visiting food distribution centres and support services for subsistence farmers and so on. Everything that has been said here about the relation to trade policy, access to our markets and the need to diversify agricultural production and the economy in these countries is true, but it is also true that there is a sort of de-linkage from all this affecting the very poor subsistence farmers. They are not anywhere near a monetarised economy and do not have anything interesting to offer in terms of cash crops. They do not get services as such. This is the hard-core category of poverty and it is their food insecurity that really creates the picture we are trying to do something about in the current crisis in the Horn of Africa. This is a long-term structural effect showing that neglect, poverty and marginalisation are the real problems. More trade, the big global discussion, does not immediately help these people. It is another layer, so to speak. Now what we are trying to do in the southern African food crisis makes a lot of sense compared to those simply dumping surplus maize, a sort of opportunistic marketing if you will, into those countries. So far, and this is a figure we can be proud of, 99.1% of what the European Commission has been providing in the southern African food crisis has been bought in the region. This makes sense. In fact, we are performing the role of a catalyst to develop a market in the region, to give the right signal to producers, those producers who participate in the monetarised formal economy, who produce for a market and not just for themselves and the neighbour, if he is even worse off. But there is a de-linkage between those actually playing in a market as agricultural producers and those simply feeding themselves, if they can. The main problem is the marginalised, very poor group who cannot survive if there is more than one year of bad rain because then they cannot prepare the next season. In terms of money and resources, this is not very challenging or problematic. The big problem is to move them into something that reaches somewhat outside their own non-monetarised subsistence economy. The discussion on ‘everything but arms’ should be continued in the manner we are doing today. Of course, we are not at the end of these discussions in the Doha track and I would strongly urge Parliament to keep up the pressure and input that I have heard today. A lot of work needs to be done before we can aspire to earning the headline of being a development round."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ik wil u graag bedanken voor de wijze waarop u de gevolgen van de problemen die ik had om hier te komen, hebt opgevangen. Ik zou tegen de heer Souchet willen zeggen dat het idee van voedselsoevereiniteit heel zinnig is, maar zelfvoorziening is niet de enige manier om daartoe te komen. Singapore kan bijvoorbeeld niet in zijn eigen voedselbehoefte voorzien. Daaruit blijkt dat er andere mogelijkheden zijn, maar wat betreft de groep landen waarover wij het hier hebben, ben ik het er roerend mee eens dat dit een uitstekende manier is om het probleem op nationaal niveau te definiëren. We moeten er echter voor oppassen dat we protectionisme en het recht om de landbouwproductie te subsidiëren gaan beschouwen als een goede zaak. Het is belangrijker de betrekkingen tussen buurlanden te stimuleren, ook op dit gebied. Als we echt iets van de grond willen krijgen, kunnen we niet genoeg doen om de opkomst van marktmechanismen op regionaal niveau te stimuleren. Mevrouw Kinnock onderstreepte met haar opmerkingen over de onderhandelingen over de economische partnerschapsovereenkomst dat we onze ACS-partners bewuster moeten zien te maken van hun verantwoordelijkheid om deze agenda verder uit te werken. Bij de fytosanitaire belemmeringen en andere zaken zoals capaciteitsverhoging bij onderhandelingen over handelskwesties is de beschikbaarheid van geld niet echt het probleem. Het echte probleem draait om het opzetten van adequate, goede, specifieke, betaalbare projecten en ideeën. Voor fytosanitaire normen in de visserij lopen ook grootschalige programma’s. We zijn bezig binnen de Commissie een centrale helpdesk op te zetten waarnaar alle problemen rechtstreeks kunnen worden doorgesluisd, zodat wij in de Commissie kunnen twisten over de juiste reactie. We hopen een stroom ideeën uit het veld te krijgen die we in betaalbare programma’s kunnen vertalen. Op die manier willen we meer schot in de zaak krijgen. De heer Santini zei dat de NGO’s meer doen dan alle regeringen van de westerse wereld bij elkaar. Ik ben het met hem eens dat NGO’s bijzonder belangrijk zijn, met name op het gebied van humanitaire hulp, maar ook in het algemeen. Maar laten we de burger niet de informatie onthouden dat de Commissie via de NGO’s jaarlijks ongeveer een miljard euro bijdraagt, als we alle verschillende begrotingslijnen bij elkaar optellen. Soms zijn de NGO’s zeer terughoudend en hebben ze er veel moeite mee de burger te vertellen waar ze hun middelen vandaan halen. Toen Artsen zonder Grenzen zeer verdiend de Nobelprijs voor de Vrede kreeg, heb ik deze organisatie een felicitatietelegram gestuurd waarin ik de medewerkers tevens heb verteld dat ik me als degene die borg staat voor zo’n 50 procent van hun economische basis des te meer geroepen voelde hen van harte te feliciteren en waarin ik de hoop uitsprak dat ze ons partnerschap onder de aandacht zouden brengen bij hun berichtgevingen naar de burger toe. Helaas heb ik daar nooit antwoord op gekregen. Dat verandert niets aan onze verstandhouding, maar ik hoop dat het Parlement er samen met mij op aandringt dat onze rol zichtbaar wordt gemaakt. Het is voor de burger moeilijk te begrijpen waar het geld echt voor wordt gebruikt als zaken op deze manier worden verhuld. Ik heb één opmerking voor mevrouw Schierhuber. Ze zei dat fraude een probleem is bij ontwikkelingshulp. Het is riskant voor mij om te zeggen dat dit niet zo is, maar de meeste corruptie en fraude hangen samen met grote contracten, met beheer en wanbeheer van olie-inkomsten, diamanten, illegale houtkap en andere zwaarbeladen zaken. Bij ons ontwikkelingssamenwerkingsbeleid speelt dit probleem niet zo’n grote rol. Ik geef toe dat de financierbaarheid technisch gezien een blijvend gegeven is, aangezien daardoor meer flexibiliteit in de begroting ontstaat. Maar onze resultaten op het gebied van opsporing en documentatie zijn heel goed. U herinnert zich vast nog dat er in Ivoorkust met geld werd geknoeid. Toen dit aan het licht kwam, hebben ze alles terugbetaald. Zo werkt dat. Ik wil graag af van het idee dat ontwikkelingssamenwerking op zich een probleem is, want dat is niet zo. Daarom is het van belang dat de afspraken van Monterrey worden nageleefd. Wat de kwaliteit van en het omgaan met ontwikkelingssamenwerking betreft, hebben we het punt bereikt waarop we kunnen zeggen dat meer van hetzelfde een goede zaak is. Tot slot wil ik de heer Santini het volgende zeggen: als Italië het vorige en huidige percentage voor ontwikkelingshulp van 0,15 procent van het bbp verhoogt tot 0,33 procent in 2006, zoals in Monterrey is besloten, zou een dergelijke bijdrage van Italië en andere lidstaten die onder het huidige gemiddelde van de EU-partners zitten een zeer interessant en relevant antwoord zijn op de discussie die hier vandaag wordt gevoerd. Om te beginnen vind ik het belangrijk en opvallend dat alle partijen het in principe eens zijn over wat de problemen zijn en over wat er aan moet worden gedaan. Dit is belangrijk, al heeft één afgevaardigde opgemerkt dat ik misschien niet de aangewezen commissaris ben om dit debat mee te voeren gezien de aard van de problemen waar het om draait, met name de handelskwesties. Welnu, we moeten allemaal onder ogen zien dat coherentie begint bij jezelf. In de Commissie hebben we veel vooruitgang geboekt waar het gaat om het werken met verschillende sectorale standpunten en programma’s, en wat betreft het evenwicht tussen de mondiale kwesties van ontwikkeling en handel ben ik ervan overtuigd dat deze Commissie veel georganiseerder en voorspelbaarder handelt en blijk geeft van fundamentelere visies dan vorige Commissies. Ik denk dat het Parlement er zelf meer aan moet doen om ervoor te zorgen dat de keurige, correcte analyse die alle partijen hier presenteren, representatief is voor het hele Parlement. De duistere machten van de landbouw in Europa zijn niet alleen actief in bepaalde regeringen. Dat spel wordt ook in dit Parlement gespeeld. Als we het hebben over visserij, landbouwbeleid, landbouwhervormingen in Europa, de vraag of het “Alles-behalve-wapens”-initiatief al dan niet moet afhangen van de aanpassingen met betrekking tot suiker, rijst en bananen, moeten we ons realiseren dat dit alles weinig effect heeft als iedereen vindt dat dit alleen een taak is voor de Commissie. We hebben allemaal een verantwoordelijkheid. Hoezeer ik alles wat ik heb gehoord ook verwelkom, en ik weet zeker dat wat ik niet heb gehoord van dezelfde strekking was, en hoezeer ik uw aanmoediging ook waardeer, het past meer binnen de Realpolitik om de bal naar het Parlement zelf terug te spelen en te vragen om een partnerschap waarbij deze houding ook wordt toegepast op die beleidsterreinen waar we problemen ondervinden. Zoals ik zei, kan ik me vinden in de analyse. Een paar opmerkingen over de cijfers: bij de Wereldvoedseltop afgelopen voorjaar kwam ik met de analyse dat circa 80 procent van de hongersnood het gevolg is van conflicten. Het probleem van de continuïteit van de voedselvoorziening en de slechte samenstelling en kwaliteit van het voedsel is groter dan het aantal mensen dat in dit verband werkelijk verhongert. Het hoeft geen betoog dat al deze problemen direct in verband staan met armoede. Ik ben onlangs een week in Zambia en Angola geweest. Met name in Zambia hebben we kennis kunnen nemen van de realiteit ter plekke. We hebben onder andere een bezoek gebracht aan voedseldistributiecentra en hulpdiensten voor boeren die voor eigen gebruik gewassen verbouwen. Alles wat hier is gezegd over de relatie met handelsbeleid, toegang tot onze markten en de noodzaak de landbouwproductie en de economie in deze landen te diversifiëren, is waar, maar er is tevens sprake van een soort loskoppeling van dit alles, waar de allerarmste boeren de dupe van zijn. Zij hebben nog nooit gehoord van een geldeconomie en hebben niets te bieden als het gaat om marktgewassen. Zij kunnen geen gebruik maken van dergelijke diensten. Het gaat hier om de ernstigste vorm van armoede en het is dit onvermogen om de voedselvoorziening veilig te stellen dat leidt tot de situatie in de Hoorn van Afrika waaraan we momenteel iets proberen te doen. Het gaat hier om een langdurig structureel effect waaruit blijkt dat verwaarlozing, armoede en marginalisatie de werkelijke problemen zijn. Deze mensen zijn niet meteen geholpen met meer handel, het onderwerp waarover wereldwijd zoveel wordt gesproken. Het probleem speelt zich als het ware af op een ander niveau. Wat we nu aan de voedselcrisis in zuidelijk Afrika proberen te doen is veel zinvoller dan simpelweg maïsoverschotten in die landen te dumpen, wat je een opportunistische vorm van marketing zou kunnen noemen. Tot nu toe, en dat is een getal om trots op te zijn, is 99,1 procent van wat de Europese Commissie heeft bijgedragen om de voedselcrisis in zuidelijk Afrika te bestrijden, ook in die regio terechtgekomen. Zo hoort het. In feite vervullen wij de rol van katalysator door een markt in de regio te ontwikkelen en door het juiste signaal te geven aan producenten die deelnemen aan de formele geldeconomie, die voor een markt produceren en niet alleen voor zichzelf en de buurman, als die er nog slechter aan toe is. Maar er ontstaat een kloof tussen degenen die werkelijk als landbouwproducent op de markt opereren en degenen die slechts gewassen verbouwen om zichzelf te voeden, voor zover ze daartoe in staat zijn. Het voornaamste probleem is de gemarginaliseerde groep zeer armen, die het niet overleeft als er een jaar geen regen valt, omdat ze zich dan niet op het volgende seizoen kan voorbereiden. Geld en andere middelen zijn niet zozeer het probleem. Het grote probleem is hoe we hen uit hun niet-gemonetariseerde subsistentie-economie kunnen tillen. De discussie over “alles-behalve-wapens” moet worden voortgezet op de manier zoals we dat nu doen. Natuurlijk is deze discussie binnen het Doha-traject nog niet ten einde en ik dring er bij het Parlement op aan de druk en de inzet waarover ik vandaag heb horen spreken, in stand te houden. Er moet nog veel werk worden verzet voordat we kunnen hopen dat in dit verband gesproken wordt over een echte onderhandelingsronde."@nl2 "Senhor Presidente, gostaria de lhe agradecer a forma como lidou com as minhas dificuldades para chegar aqui, esta manhã. Eu diria ao senhor deputado Souchet que a noção de soberania alimentar tem todo o sentido mas a suficiência não é a única forma de o conseguir. Singapura, por exemplo, não é auto-suficiente do ponto de vista da produção alimentar, o que prova que há outras possibilidades; para a categoria de países de que estamos agora a tratar, porém, concordo em absoluto que essa é uma boa forma de definir o desafio a nível nacional. Contudo, eu faria uma ressalva à opinião segundo a qual proteccionismo e direito de subvencionar a produção agrícola são ideias positivas. É mais importante, também nesta área, abrir mercados entre vizinhos. Qualquer forma de estimular o aparecimento de mecanismos de mercado a nível regional é a chave para que o processo avance. As observações da senhora deputada Glenys Kinnock sobre as negociações relativas ao Acordo de Parceria Económica realçaram a necessidade de tornar os nossos parceiros ACP mais conscientes das suas responsabilidades em fazer avançar este processo. As exigências fitossanitárias e diversos elementos como a criação de capacidades nas negociações comerciais não são problemáticos em termos de dinheiro disponível. O verdadeiro problema consiste em definir projectos e ideias adequados, de qualidade, específicos e capazes de atrair financiamento. Quanto às normas fitossanitárias no sector da pesca também temos vastos programas em curso. Estamos a fazer os possíveis por dispor de um serviço de ajuda organizado a nível da Comissão a quem possam ser remetidas directamente todas as dúvidas, de modo a conseguir uma reacção positiva nesta Instituição. Esperamos que, da realidade exterior, nasça um fluxo de ideias susceptíveis de serem concretizadas em acções financiáveis. Eis a estrutura a partir da qual gostaríamos de potenciar o que aqui fazemos . Afirmou o senhor deputado Santini que as ONG fazem mais do que todos os governos ocidentais juntos. Concordo em que as ONG são da maior importância, em particular na área da ajuda humanitária, mas também de um modo mais geral. Não se esconda dos cidadãos, porém, a simples informação de que, somando todas as rubricas orçamentais, a Comissão está a encaminhar cerca de mil milhões de euros anuais através das ONG. Por vezes estas organizações são muito tímidas e têm grande dificuldade em dizer ao público de onde vêm os fundos que as sustentam. Quando a organização “Médicos sem Fronteiras” recebeu o tão merecido Prémio Nobel da Paz, enviei-lhe um telegrama de felicitações em que também recordava que, já que somos responsáveis por cerca de 50% da sua base económica, me sentia autorizado a felicitá-la ainda mais calorosamente e exprimia a esperança que a nossa associação se reflectisse na forma como a MSF se apresenta ao público. Infelizmente, nunca recebi sequer resposta. Tal facto em nada altera a nossa relação, mas insto o Parlamento a ajudar-me a insistir nesta verdade para melhorar a nossa visibilidade. É difícil os nossos cidadãos perceberem como é o dinheiro realmente utilizado quando se escondem assim informações. Uma observação, Senhora Deputada Schierhuber: a senhora afirmou que a fraude na ajuda ao desenvolvimento é um problema. Seria irresponsável da minha parte retorquir que não, mas grande parte da corrupção e fraude tem a ver com contratos chorudos, com a gestão ou má gestão dos lucros do petróleo, diamantes, abates ilegais de madeira e quejandos. No caso do nosso trabalho na área da ajuda ao desenvolvimento, não é um problema tão grave assim. Reconheço que, do ponto de vista técnico, a financiabilidade é bem sólida, pois permite ao orçamento mais flexibilidade. Tendo dito isto, a nossa taxa de sucesso global e a nossa capacidade de controlo e elaboração de relatórios é bastante elevada. Recordar-se-á quando a Costa do Marfim desperdiçava o nosso dinheiro e foi chamada à razão. Teve de devolver o dinheiro e esta é a regra para todos. Gostaria de afastar a ideia de que a cooperação para o desenvolvimento é, em si, um problema, pois não é verdade. Também por este motivo há que dar seguimento a quanto foi decidido em Monterrey. No que diz respeito à qualidade e à forma como lidamos com a cooperação para o desenvolvimento, atingimos um ponto em que faz todo o sentido afirmar, em relação à luta contra a pobreza, que a via seguida é correcta. Finalmente, gostaria de dizer ao senhor deputado Santini que, se a Itália alterasse o seu nível de ajuda ao desenvolvimento dos actuais 0,15% do PIB para os 0,33% em 2006 exigidos pela decisão de Monterrey, tal contribuição, por parte de Itália mas também de outros Estados-Membros que se situam abaixo da actual média dos parceiros da UE, seria a resposta mais interessante e importante ao debate de hoje. Eu diria, em primeiro lugar, que me parece importante e louvável que, apesar das divergências partidárias, todos estejam basicamente de acordo em identificar o problema e indicar vias a seguir. Isto é relevante, embora um dos deputados tenha observado que talvez eu não seja o Comissário mais indicado para este debate, tendo em conta o tipo de problemas em questão e, em particular, o comércio. Bem, temos de começar por perceber que a coerência começa na nossa própria casa. Na Comissão alcançámos resultados muito satisfatórios com um trabalho interdisciplinar, mesmo com opiniões diferentes e, no que respeita ao equilíbrio entre questões globais de desenvolvimento e comércio, estou convencido que esta Comissão trabalha de uma forma muito mais organizada, previsível e que tem mais em conta as orientações básicas do que Comissões anteriores. Parece-me que também o Parlamento deveria esforçar-se mais para garantir que as bonitas e correctas análises apresentadas por todas as partes são representativas de toda a Assembleia. Não é só em determinados governos que exercem pressão as forças obscuras da agricultura na Europa. O jogo também existe nesta Assembleia. Quando falamos de pescas, de política rural, de reforma da agricultura na Europa, da própria questão de saber se a iniciativa “Tudo menos armas” deveria sofrer modificações em relação ao açúcar, arroz e bananas, todos estes pontos perderiam impacto se todos pensassem que se trata de uma tarefa exclusiva da Comissão. Todos temos responsabilidade. Por muito que me agrade tudo o que ouvi - e estou certo que o que não ouvi seguia a mesma linha - e aprecie o vosso estímulo, seria mais consentâneo com a enviar essa mensagem ao próprio Parlamento e exigir uma parceria que tomasse este tipo de atitudes também nas áreas em que sentimos dificuldades. Como referi, estou de acordo com as análises apresentadas. Faria algumas observações relativamente a números: na Cimeira Alimentar Mundial da Primavera passada informei que cerca de 80% das pessoas que realmente são vítimas de fome em todo o mundo encontram-se nessa situação devido a guerras. O problema da insegurança alimentar ou das rações inadequadas ou da qualidade dos alimentos é superior ao número de pessoas que, no verdadeiro sentido da expressão, sofrem realmente de fome. Escusado será dizer que todos estes problemas estão directamente relacionados com a pobreza. Acabo de regressar de uma semana de visita à Zâmbia e a Angola, e tivemos ocasião, sobretudo na Zâmbia, de conhecer de perto a realidade no terreno, quando visitámos centros de distribuição de alimentos, serviços de apoio aos agricultores de subsistência e outros locais. Tudo o que aqui foi dito sobre a relação com a política comercial, o acesso aos nossos mercados e a necessidade de diversificar a produção agrícola e a economia nestes países é verdade, mas também é verdade que há uma espécie de total desconexão em relação a todas estas vertentes que afecta os agricultores de subsistência muito pobres. Não estão nem perto de uma economia monetarizada e não têm nenhum produto interessante para oferecer em termos de culturas comercializáveis. Não usam serviços no sentido em que nós os entendemos. Eles constituem a verdadeira pobreza e é a sua insegurança alimentar que cria o cenário acerca do qual estamos a tentar intervir na crise actual no Corno de África. Trata-se de uma consequência de políticas estruturais a longo prazo que mostra como a incúria, a pobreza e a marginalização são os verdadeiros problemas. Mais comércio, que constitui afinal o cerne do grande debate, não ajudará, para já, estas pessoas. Isso é, por assim dizer, outro nível. Aquilo que estamos a tentar fazer na crise alimentar na África austral faz muito mais sentido se comparado com a simples venda a preços mais baratos dos nossos excedentes de milho que é, no fim de contas, uma espécie de venda oportunista a esses países. Até agora, e podemos orgulhar-nos deste número, 99,1% dos produtos que a Comissão Europeia tem estado a fornecer na crise da África austral são adquiridos nessa região. Isto tem todo o sentido. Com efeito, estamos a actuar como catalisador para desenvolver um mercado na região, para enviar o sinal certo aos produtores, os produtores que participam na economia formal monetarizada, que produzem para um mercado e não só para si próprios e os vizinhos, caso estes sejam ainda mais pobres. Verifica-se, no entanto, uma desconexão entre os que operam no mercado como produtores agrícolas e os que produzem apenas para a alimentação própria, caso o consigam. O maior problema é constituído pelo grupo dos mais pobres e marginalizados que não conseguem sobreviver se se verificar mais do que um ano sem chuva, porque não podem preparar a campanha seguinte. Em termos de dinheiro e recursos isto não é muito complicado nem problemático. O mais difícil é atrair esses agricultores para uma situação fora da sua economia de subsistência não monetarizada. O debate sobre a iniciativa “Tudo menos armas” devia continuar nos moldes de hoje. Claro que não estamos nem perto do fim destas discussões, na esteira de Doha, e insistiria enfaticamente com o Parlamento para que mantenha a pressão e a força a que hoje assisti. Há ainda muito a fazer antes de podermos aspirar à fama de ronda do desenvolvimento."@pt11 "Herr talman! Jag skulle vilja framföra min tacksamhet för det sätt på vilket ni har hanterat mitt otursamma problem med att komma hit denna morgon. Till Souchet skulle jag vilja säga att suveränitetsprincipen för livsmedel låter mycket vettig, men självförsörjning är inte det enda sättet att gå till väga. Singapore, till exempel, är inte självförsörjande i sin livsmedelsproduktion, vilket visar att det finns andra möjligheter, men för den kategori länder som vi talar om här måste jag till fullo instämma i att detta är ett bra sätt att definiera utmaningen på nationell nivå. Men att säga att protektionism och rätten att subventionera jordbruksproduktionen är en god idé är något jag skulle varna för. Det är viktigare att öppna marknaderna grannländerna emellan, även i det här området. Varje möjlighet att stimulera utvecklingen av marknadsmekanismer regionalt är en nyckel för att få saker och ting att komma igång. Kinnocks anmärkningar angående förhandlingarna om det ekonomiska partnerskapsavtalet betonade behovet av att göra våra AVS-partner mer medvetna om deras ansvar för att dagordningen skall kunna gå framåt. Restriktionerna för växtskydd och andra faktorer såsom kapacitetsuppbyggnad avseende handelsförhandlingar är egentligen inget problem vad beträffar disponibla medel. Det verkliga problemet är att definiera lämpliga, nyttiga, specifika projekt och idéer som kan fonderas. Även i fråga om växtskyddsnormer inom fisket har vi omfattande pågående program. Vi försöker få en central tjänstfunktion organiserad inom kommissionen dit alla problem kan kanaliseras så att vi inom kommissionen kan kämpa för en tillbörlig motreaktion. Vi hoppas få se ett flöde av idéer från verkligheten utanför, möjliga att förverkligas i åtgärder som kan fonderas. Det är utformningen för hur vi skulle vilja påskynda det som vi utför här. Santini sade att de icke-statliga organisationerna gör mer än vad alla regeringar i Väst gör tillsammans. Jag erkänner att de icke-statliga organisationerna är oerhört betydelsefulla, särskilt inom området för humanitärt bistånd, men även generellt sett. Men jag ber er att inte skydda allmänheten från den primitiva upplysningen att när alla budgetposter är inberäknade kanaliserar kommissionen omkring 1 miljard euro årligen genom de icke-statliga organisationerna. De har stundtals stora svårigheter och är oerhört försiktiga med att tala om för allmänheten hur de finansieras. När ”Läkare utan gränser” mottog sitt välförtjänta Nobels fredspris skickade jag dem ett gratulationstelegram där jag även talade om för dem att jag, i egenskap av bidragsgivare till omkring 50 procent av deras ekonomiska bas, kände mig berättigad att framföra än varmare gratulationer till dem, och att jag även hoppades att vårt partnerskap skulle återspeglas i det sätt på vilket ”Läkare utan gränser” presenterar sig själva för allmänheten. Tråkigt nog mottog jag aldrig ens något svar. Det förändrar inte vårt förhållande, men jag ber parlamentet stödja mig i kravet på ett visst mått av sanning när den träder i dagen. Det är svårt för vår egen allmänhet att förstå vad pengarna egentligen används till när de skyddas på det här sättet. Ett yttrande till Schierhuber som sade att förskingring av utvecklingsbistånd är ett problem. Det är lättsinnigt av mig att neka, men den största korruptionen och förskingringen har att göra med ansenliga kontrakt, förvaltning och misskötsel av oljeinkomster, diamanter, illegal skogsavverkning och andra tunga framställningar. När det gäller vårt samarbete för utveckling är det inte något omfattande problem. Jag medger att möjligheten att fondera tekniskt sett är här för att stanna, eftersom den medför större flexibilitet för budgeten. Med det sagt är våra allmänna meriter och vår förmåga att följa utvecklingen och att dokumentera tämligen goda. Ni kommer ihåg när Elfenbenskusten höll på med omfattande penningaffärer för sig och klubban föll. De fick betala tillbaka och dessa är spelets regler. Jag skulle vilja förjaga föreställningen om att utvecklingssamarbete i sig självt utgör ett problem, eftersom detta inte är fallet. Det är också därför som det är viktigt att följa och infria åtagandena från Monterrey. Vad beträffar utvecklingssamarbetets kvalitet och hantering har vi nått den punkt där det är meningsfullt att säga att mer av detta slag är det rätta för att bekämpa fattigdomen. Slutligen skulle jag vilja säga till Santini att om Italien skulle gå framåt från dess tidigare och nuvarande nivå av 0,15 procent av BNP i utvecklingsbistånd till 0,33 procent år 2006, vilket efterlystes i beslutet från Monterrey, skulle en sådant bidrag från Italiens och andra medlemsstaters sida vars bistånd ligger under EU-parternas nuvarande genomsnitt utgöra ett ytterst intressant och relevant gensvar till dagens diskussion. Jag vill inleda med att säga att jag anser det vara både viktigt och anmärkningsvärt att man över partilinjerna är i stort sett överens om problemets beskrivning och om att peka ut vad som behöver göras. Det här är viktigt, även om en ledamot anmärkte att jag kanske inte är den rätte kommissionären att behandla denna debatt med tanke på de slags problem som debatten omfattar, i synnerhet de handelsrelaterade frågorna. Nåväl, vi är alla tvungna att acceptera det faktum att sammanhållning börjar hemmavid. Inom kommissionen har vi uppnått en mycket bättre situation när det gäller att arbeta gränsöverskridande mellan olika sektoriella inriktningar och linjer. Vad beträffar balansen mellan de globala frågorna om utveckling och handel i dag är jag övertygad om att denna kommission arbetar på ett mycket mer organiserat och förutsägbart sätt, och att den återspeglar mer grundläggande inriktningar, än tidigare kommissioner. Jag anser att parlamentet självt borde göra mer för att se till så att denna omdömesgilla, oklanderliga analys som presenterats av alla närvarande partier blir representativ för hela kammaren. De dunkla krafterna inom jordbruket i Europa verkar inte endast inom vissa regeringar. Det här spelet pågår också i denna kammare. Om vi talar om fiske, jordbrukspolitik, jordbruksreform i Europa, erkännandet om ”Allt utom vapen” skall vara avhängigt förändringar gällande socker, ris och bananer eller inte, allt detta skulle sakna genomslagskraft om alla ansåg att detta endast är en uppgift för kommissionen. Vi har alla ett ansvar. Även om jag välkomnar allt det jag har hört, och jag är förvissad om att det jag inte hörde var av liknande slag, och uppskattar er uppmuntran, skulle det vara mer realpolitiskt att återsända detta budskap till parlamentet självt, och begära ett partnerskap som ger uttryck för dessa attityder även inom de politikområden där vi har svårigheter. Som jag sade så delar jag er analys. Ett par anmärkningar angående siffrorna: Vid världstoppmötet om livsmedel förra våren framförde jag analysen att omkring 80 procent av de människor i världen som verkligen svälter gör det till följd av konflikter. Problemet med den bristande tillgången på livsmedel eller den bristfälliga blandningen av eller kvaliteten på livsmedel är större än antalet människor som, i denna bemärkelse, verkligen svälter. Det är underförstått att alla dessa problem är direkt relaterade till fattigdom. Jag har just kommit tillbaka från en vecka i Zambia och Angola, och i Zambia, i synnerhet, kunde vi närmare undersöka verkligheten på ort och ställe genom att besöka distributionscentrum för livsmedel och stödtjänster för självförsörjande bönder osv. Allt som har sagts här angående relationen mellan handelspolitik, tillträde till våra marknader och behovet av att variera jordbruksproduktionen och ekonomin i dessa länder är sant, men det är också sant att det förekommer ett slags bruten länk i allt detta som berör de mycket fattiga självförsörjande bönderna. De är inte på något sätt i närheten av en monetariserad ekonomi och de har inte någonting intressant att erbjuda i form av jordbruksgrödor. De erhåller inte tjänster i egenskap av sådana. De utgör kärnan i fattigdomskategorin och det är deras bristande tillgång på livsmedel som verkligen ger en bild av vad vi försöker åtgärda under den nuvarande krisen på Afrikas horn. Det här är en långsiktig strukturell effekt som visar att försummelse, fattigdom och marginalisering utgör de verkliga problemen. Ökad handel, den stora globala diskussionen, ger ingen omedelbar hjälp till dessa människor. Det här är så att säga ett annat skikt. Vad vi nu försöker göra åt livsmedelskrisen i södra Afrika är mycket mer meningsfullt jämfört med dem som endast dumpar överskott av majs, ett slags opportunistisk marknadsföring om ni så vill, på dessa länders marknader. Så här långt, och detta är en siffra som vi kan vara stolta över, har 99,1 procent av det som Europeiska kommissionen har sörjt för under livsmedelskrisen i södra Afrika köpts i regionen. Detta är meningsfullt. I själva verket spelar vi rollen av en katalysator för att utveckla en marknad i regionen, för att ge den rätta signalen till producenterna, dessa producenter som deltar i den monetariserade konventionella ekonomin, och som producerar för en marknad och inte endast för dem själva och deras granne, även om grannen är sämre däran. Men det finns en avbruten koppling mellan dem som faktiskt uppträder på marknaden som jordbruksproducenter och dem som endast föder sig själva, om de kan. Huvudproblemet är den marginaliserade, ytterst fattiga grupp som inte kan överleva om det förekommer mer än ett år av svåra regnperioder, eftersom de då inte kan förbereda sig för nästa årstid. I fråga om penningmedel och resurser är detta inte vidare krävande eller problematiskt. Det stora problemet är att omsätta dessa medel i något som når någonstans bortom deras egna icke-monetaristiska naturahushållning. Diskussionen om ”Allt utom vapen” bör fortsätta på det sätt som den i dag förs. Vi har givetvis inte kommit till slutet av dessa diskussioner inom Doha-rundan, och jag vill på det bestämdaste uppmana parlamentet att upprätthålla de påtryckningar och de insatser som jag har hört i dag. Mycket återstår att göra innan vi kan aspirera på att vinna rubriker för att utgöra en utvecklingsrunda."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Commission"10,3 "Nielson,"5,10,3 "Realpolitik"11,9 "dumping"12 "help desk"9 "in loco"9 "komissio"5 "partner"9 "realpolitik"12,6

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph