Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-01-30-Speech-4-007"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030130.1.4-007"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, colleghi, non c’è tra noi chi non veda come il mondo sia attraversato da una profonda linea di divisione che separa chi mangia da chi ha fame, chi sa leggere e scrivere da chi è analfabeta, chi può accedere a cure mediche da chi invece non dispone di questo diritto. I rapporti statistici si moltiplicano: il più recente, del Programma alimentare mondiale, avverte che, nei prossimi mesi, 38 milioni di persone potranno morire per mancanza di cibo, di acqua potabile, di medicine. Eppure – dobbiamo dircelo apertamente – la comunità internazionale non fa ancora abbastanza: non è questo il tema centrale dell’agenda politica, come dovrebbe essere; non è questo il criterio principale al quale riferiscono i propri interventi il Fondo monetario, la Banca mondiale, il G8. In futuro gli storici riconosceranno alla nostra civiltà una responsabilità molto grave, se non cambieremo ordine e tempi della nostra azione, se non saremo capaci di governare i processi di globalizzazione nel segno della sostenibilità ambientale e sociale.
Pensiamo proprio alle malattie legate alla povertà, alla malaria, alla tubercolosi; pensiamo all’AIDS, un flagello che ha già fatto 25 milioni di vittime, alle 14 mila persone che in tutto il mondo ogni giorno contraggono il
HIV. La prevenzione è fondamentale, ma non è tutto. Sarà difficile trovare scuse, un domani, per il fatto che non riusciamo a curare il 95 per cento degli individui affetti dall’AIDS. Sembrerà un vero crimine, considerando che oggi le medicine possono fare molto per trasformarlo da condanna certa a patologia cronica e, soprattutto, per ridurre la trasmissione tra madre e figlio. Che l’Unione europea si attivi, dunque, con forza nei confronti degli Stati Uniti, perché si arrivi finalmente a un accordo che escluda i diritti di proprietà intellettuale e la brevettabilità per quei farmaci che, se liberamente usati, salveranno la vita di milioni di persone: un risultato che si aggiungerebbe alla volontà di un più ampio impegno finanziario e a questa proposta di regolamento, che ci auguriamo sia adottato rapidamente fin dalla prima lettura.
Allo stesso modo, è importante la decisione di dare libero accesso al mercato europeo ai prodotti dei paesi meno avanzati. L’Unione europea assuma ora su di sé il compito di portare i principi e le posizioni, di cui oggi discutiamo, in ogni sede internazionale, a cominciare dall’Organizzazione mondiale del commercio. Solo così, con una nuova
su scala globale, con più partecipazione e trasparenza, con decisioni e atti concreti, potremo lottare contro la fame e la povertà e vincere questa sfida, la più grande che ha di fronte a sé l’umanità."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, kære kolleger, ingen af os kan undgå at lægge mærke til, at der her i verden er en bred skillelinje mellem dem, der kan spise sig mætte, og dem, som sulter; dem, der kan læse og skrive, og dem, som er analfabeter; dem, der har adgang til lægehjælp, og dem, som ikke har det. Der bliver flere og flere statistiske rapporter, og i den sidste rapport fra Verdensfødevareprogrammet står der, at 38 millioner mennesker risikerer at dø i de næste par måneder, fordi de mangler mad, drikkevand og medicin. Alligevel gør det internationale samfund stadig ikke nok, og det er vi nødt til at sige ligeud. Det er ikke det centrale emne på den politiske dagsorden, hvilket det burde være, og det er heller ikke det væsentligste kriterium for Valutafondens, Verdensbankens og G8's interventioner. Fremtidens historikere vil kunne tillægge vores samfund et meget alvorligt ansvar, hvis ikke vi ændrer prioriteringsrækkefølgen og tidsfristerne for vores indsats, og hvis ikke vi er i stand til at styre globaliseringsprocesserne på en sådan måde, at de står i den sociale og miljømæssige bæredygtigheds tegn.
Her tænker vi netop på fattigdomsbetingede sygdomme som malaria og tuberkulose, på aids-katastrofen, der allerede har krævet 25 millioner ofre, og på de 14.000 mennesker i hele verden, som hver dag smittes med hiv-virus. Forebyggelse er af afgørende vigtighed, men det er ikke nok. I fremtiden bliver det vanskeligt at finde undskyldninger for, at vi ikke er i stand til at helbrede 95 % af alle aids-patienter. Det bliver en sand forbrydelse, eftersom medicin i dag kan gøre meget for, at aids bliver til en kronisk sygdom i stedet for en sikker dødsdom, og ikke mindst for at mindske smittefaren fra mor til barn. Derfor skal EU lægge et kraftigt pres på USA, så vi endelig når frem til en aftale om, at det ikke er muligt at lade lægemidler, som kan redde millioner af menneskers liv, hvis ikke brugen af dem begrænses, være genstand for intellektuel ejendomsret og patentering. Foruden dette resultat går vi ind for en større finansiel indsats og for forslaget til forordning, som vi håber bliver vedtaget hurtigt og allerede under førstebehandlingen.
Beslutningen om at give produkterne fra de mindst udviklede lande fri adgang til det europæiske marked er ligeledes vigtig. De principper og holdninger, som vi drøfter i dag, skal EU nu gøre sig til talsmand for i alle internationale forsamlinger, først og fremmest i Verdenshandelsorganisationen. Kun på denne måde - nemlig ved hjælp af en ny global styring, større inddragelse og gennemsigtighed samt konkrete beslutninger og handlinger - kan vi bekæmpe sult og fattigdom og tage denne udfordring op, som er den største udfordring, menneskeheden står over for."@da1
"Herr Präsident, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Es gibt niemanden hier, der nicht erkennen kann, dass durch unsere Welt ein tiefer Riss hindurchgeht, der diejenigen, die zu essen haben, von den Hungernden, diejenigen, die lesen und schreiben können, von den Analphabeten und diejenigen, die Zugang zu medizinischer Versorgung haben, von denen, denen das Recht darauf verwehrt ist, trennt. Es gibt zahllose statistische Berichte. Der jüngste, vom Welternährungsprogramm vorgelegte, warnt davor, dass in den nächsten Monaten 38 Millionen Menschen aufgrund von Nahrungs-, Trinkwasser- und Arzneimittelmangel sterben könnten. Wir müssen jedoch offen zugeben, dass die internationale Gemeinschaft noch nicht genug tut. Dies ist nicht das zentrale Thema unserer politischen Agenda, wie es der Fall sein müsste. Dies ist nicht das wichtigste Kriterium für die eigenen Interventionen des Internationalen Währungsfonds, der Weltbank oder der G8. Wenn wir nicht die Rangfolge und die zeitlichen Abläufe unseres Handelns ändern, wenn wir nicht imstande sind, die Globalisierungsprozesse umwelt- und sozialverträglich in den Griff zu bekommen, werden später die Historiker unserer Zivilisation eine sehr schwere Verantwortung für dieses Versagen anlasten.
Wir denken speziell an die armutsbedingten Krankheiten, an Malaria und Tuberkulose; wir denken an AIDS, ein Übel, das bereits 25 Millionen Todesopfer forderte, an die weltweit 14 000 Menschen, die sich täglich mit dem HIV-Virus infizieren. Prävention ist wichtig, aber nicht alles. Es wird schwierig sein, später Ausreden dafür zu finden, dass es uns zu 95 % nicht gelingt, AIDS-Kranke zu heilen. Es wird wie ein regelrechtes Verbrechen aussehen, wenn man bedenkt, dass die Medizin viel dazu beitragen kann, AIDS von einem sicheren Todesurteil in eine chronische Krankheit umzuwandeln und vor allem die Übertragung von der Mutter auf das Kind einzudämmen. Die Union muss deshalb energisch auf die Vereinigten Staaten einwirken, damit endlich ein Abkommen zustande kommt, wonach geistige Eigentumsrechte und die Patentfähigkeit im Zusammenhang mit Arzneimitteln, die bei freier Verfügbarkeit Millionen Menschen das Leben retten könnten, ausgeschlossen sind. Dies würde mit der Absicht, sich finanziell stärker zu engagieren, sowie mit diesem Vorschlag für eine Verordnung, der hoffentlich zügig von der ersten Lesung an angenommen wird, Hand in Hand gehen.
Gleichermaßen wichtig ist die Entscheidung, den Erzeugnissen aus den am wenigsten entwickelten Ländern freien Zugang zum europäischen Markt zu gewähren. Die Europäische Union muss nun die Aufgabe übernehmen, die heute von uns erörterten Grundsätze und Standpunkte in jedem internationalen Gremium, angefangen bei der WTO, zum Ausdruck zu bringen. Nur auf diesem Wege, mit einer neuen Form der weltweiten
mit mehr Beteiligung und Transparenz, mit konkreten Beschlüssen und Aktionen werden wir Hunger und Armut bekämpfen und diese Herausforderung, die größte, der sich die Menschheit stellen muss, bewältigen können."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, δεν υπάρχει κανείς σε αυτή την αίθουσα που να μην βλέπει ότι ο κόσμος διατρέχεται από μια βαθιά διαχωριστική γραμμή που χωρίζει αυτούς που τρέφονται από αυτούς που πεινούν, αυτούς που ξέρουν να διαβάζουν και να γράφουν από τους αναλφάβητους, αυτούς που έχουν πρόσβαση στην ιατρική περίθαλψη από αυτούς που δεν έχουν αυτό το δικαίωμα. Οι στατιστικές εκθέσεις είναι αμέτρητες: η πιο πρόσφατη, η έκθεση του Παγκόσμιου Επισιτιστικού Προγράμματος, προειδοποιεί ότι τους προσεχείς μήνες 38 εκατομμύρια άνθρωποι κινδυνεύουν να πεθάνουν από έλλειψη τροφής, πόσιμου νερού και φαρμάκων. Ωστόσο, πρέπει να παραδεχθούμε δημόσια ότι η διεθνής κοινότητα δεν κάνει ακόμη αρκετά. Δεν είναι αυτό το κεντρικό θέμα της πολιτικής μας ατζέντας, όπως θα όφειλε να είναι· δεν αποτελεί αυτό το κύριο κριτήριο στο οποίο αναφέρονται οι δράσεις του Διεθνούς Νομισματικού Ταμείου, της Παγκόσμιας Τράπεζας, του G8. Οι ιστορικοί του μέλλοντος θα επιρρίψουν στον πολιτισμό μας μια πολύ βαριά ευθύνη, εάν δεν αλλάξουμε την προσέγγιση και εάν δεν επισπεύσουμε τη δράση μας, εάν δεν φανούμε ικανοί να ρυθμίσουμε τις διαδικασίες της παγκοσμιοποίησης με γνώμονα την περιβαλλοντική και κοινωνική αειφορία.
Σκεφθείτε τις ασθένειες που συνδέονται με τη φτώχεια, την ελονοσία και τη φυματίωση· σκεφθείτε το AIDS, τη μάστιγα που προξένησε ήδη 25 εκατομμύρια θύματα και τις 14 χιλιάδες ανθρώπους που μολύνονται καθημερινά από τον ιό HIV σε όλον τον κόσμο. Η πρόληψη είναι θεμελιώδης, αλλά δεν είναι το παν. Θα είναι δύσκολο να δικαιολογήσουμε αύριο το γεγονός ότι δεν κατορθώνουμε να περιθάλψουμε το 95% των ανθρώπων που πάσχουν από AIDS. Θα μοιάζει με πραγματικό έγκλημα, αν λάβουμε υπόψη ότι οι θεραπείες σήμερα μπορούν να κάνουν πολλά για να μετατρέψουν το AIDS από θανατηφόρο ασθένεια σε χρόνια πάθηση και, προπαντός, για να περιορίσουν τη μετάδοση από τη μητέρα στο παιδί. Θα πρέπει, συνεπώς, η Ευρωπαϊκή Ένωση να ασκήσει έντονες πιέσεις στις Ηνωμένες Πολιτείες ώστε να καταλήξουμε επιτέλους σε μια συμφωνία που θα εξαιρεί τα δικαιώματα πνευματικής ιδιοκτησίας και του διπλώματος ευρεσιτεχνίας για τα φάρμακα εκείνα που θα σώσουν τη ζωή εκατομμυρίων ανθρώπων εάν χρησιμοποιηθούν ελεύθερα. Αυτό συμβαδίζει με την πρόθεση για ανάληψη μεγαλύτερων οικονομικών δεσμεύσεων, καθώς και με αυτήν την πρόταση κανονισμού, η οποία ευχόμαστε να εγκριθεί γρήγορα, από την πρώτη κιόλας ανάγνωση.
Εξίσου σημαντική είναι απόφαση να επιτραπεί η ελεύθερη πρόσβαση στην ευρωπαϊκή αγορά των προϊόντων από τις λιγότερο ανεπτυγμένες χώρες. Η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει τώρα να αναλάβει το καθήκον να μεταφέρει τις αρχές και τις θέσεις που συζητούμε σήμερα σε όλα τα διεθνή φόρα, αρχής γενομένης από τον Παγκόσμιο Οργανισμό Εμπορίου. Μόνον έτσι, με μια νέα μορφή διακυβέρνησης σε παγκόσμια κλίμακα, με περισσότερη συμμετοχή και διαφάνεια, με συγκεκριμένες αποφάσεις και πράξεις, θα μπορέσουμε να καταπολεμήσουμε την πείνα και τη φτώχεια και να ανταποκριθούμε σε αυτήν την πρόκληση, τη μεγαλύτερη από όσες αντιμετωπίζει η ανθρωπότητα."@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, there is nobody here who cannot see that the world is divided by a gulf separating those who have food from those who are hungry, those who can read and write from those who are illiterate, those who have access to healthcare from those who are not entitled to this. There have been countless statistical reports. The most recent, the report by the World Food Programme, warns us that 38 million people are likely to die from lack of food, drinking water and medicines in the coming months. Yet we must openly admit that the international community is not yet doing enough. This is not the central item on our political agenda, as it should be. This is not the main criterion considered by the Monetary Fund, the World Bank and the G8 in their actions. If we do not change our approach and speed up our action, if we do not succeed in regulating the globalisation processes with environmental and social sustainability, the historians of the future will judge our civilisation very harshly for this failure.
Let us focus on the diseases related to poverty, on malaria and tuberculosis. Let us consider AIDS, a scourge which has already claimed 25 million victims, let us remember the 14 000 people throughout the world who contract the HIV virus every day. Prevention is essential but it is not everything. It will be difficult to find excuses in the future for the fact that we do not succeed in treating 95% of the people suffering from AIDS. It will seem a real crime, considering that modern medicine can do a great deal to change AIDS from a terminal disease into a chronic condition and, in particular, to reduce the risk of transmission from mother to child. Therefore, the European Union must put active pressure on the United States so that an agreement can, at last, be reached to exclude from intellectual property rights and patentability those drugs which, if used freely, will save the lives of millions of people. This would go hand in hand with the intention to give a greater financial undertaking and with this draft regulation, which we hope will be adopted without delay at first reading.
Similarly, the decision to grant free access to the European market to products from less developed countries is important. The European Union must now shoulder the responsibility of expressing the principles and positions we are discussing today in all international fora, starting with the World Trade Organisation. Only thus, with a new form of governance on a world-wide scale, with greater participation and transparency, with practical decisions and measures, will we be able to combat hunger and poverty and win this challenge, the greatest challenge facing mankind."@en3
"Señor Presidente, Señorías, no hay nadie en esta Cámara que no vea que el mundo está dividido por una sima que separa a los que tienen alimentos de los que están hambrientos, a los que saben leer y escribir de los que son analfabetos, a los que tienen acceso a los servicios sanitarios de los que no lo tienen. Hay innumerables informes estadísticos. El más reciente, el informe del Programa Mundial de Alimentos, nos advierte de que en los próximos meses pueden llegar a morir 30 millones de personas por falta de alimentos, agua potable y medicinas. Debemos admitir abiertamente que la comunidad internacional no está haciendo lo suficiente. Resulta que éste no es el tema central de nuestra agenda política, como debería ser. Como tampoco parece ser el principal criterio que rige las actividades del Fondo Monetario, del Banco Mundial y del G8. Si no cambiamos nuestro enfoque y no actuamos con más rapidez, si no logramos regular los procesos de globalización en función de la sostenibilidad medioambiental y social, los historiadores del futuro juzgarán nuestra civilización con severidad por este fracaso.
Centrémonos en las enfermedades relacionadas con la pobreza, como la malaria y la tuberculosis. Consideremos el sida, una lacra que ya se ha cobrado 25 millones de víctimas; pensemos en las 14 000 personas que contraen el virus del sida cada día. La prevención es esencial, pero no es suficiente. Será difícil encontrar una excusa en el futuro que justifique el no haber logrado tratar al 95% de las personas que padecen sida. Parecerá un auténtico crimen, teniendo en cuenta que la medicina moderna puede hacer bastante para que el sida pase de ser una enfermedad terminal a una condición crónica y, sobre todo, para reducir el riesgo de transmisión de madre a hijo. Por lo tanto, la Unión Europea debe presionar activamente a los Estados Unidos para que se llegue a un acuerdo que al menos permita excluir los derechos de propiedad intelectual y la patentabilidad de aquellos medicamentos que, usados libremente, salvarán a millones de personas. Esta medida vendría acompañada de la intención de adquirir un mayor compromiso financiero y de este proyecto de Reglamento, que esperamos que se adopte sin demora en primera lectura.
Del mismo modo, la decisión de conceder acceso libre en el mercado europeo a los productos de los países menos desarrollados es muy importante. Ahora la Unión Europea debe asumir la responsabilidad de formular los principios y posiciones que estamos discutiendo hoy en todos los foros internacionales, comenzando por la Organización Mundial del Comercio. Sólo entonces, provistos de una nueva forma de gobernanza a escala mundial, de una mayor participación y transparencia, de decisiones y medidas prácticas, seremos capaces de luchar contra el hambre y la pobreza y superar este reto, el mayor reto al que se enfrenta la humanidad."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, täällä ei ole ketään, joka ei ymmärtäisi maailman jakautuneen kahtia ja kuilun erottavan ruokaa saavat nälkäisistä, luku- ja kirjoitustaitoiset lukutaidottomista, terveydenhoitoon oikeutetut niistä, joilla ei ole siihen mahdollisuutta. Asiasta on laadittu lukemattomia tilastollisia raportteja. Näistä uusimmassa, Maailman elintarvikeohjelman (WFP) raportissa varoitetaan, että 38 miljoonaa ihmistä todennäköisesti kuolee lähikuukausina ruoan, juomaveden ja lääkkeiden puutteeseen. Silti meidän on avoimesti myönnettävä, että kansainvälinen yhteisö ei vielä tee tarpeeksi. Asia ei ole asialistallamme keskeisessä asemassa, vaikka sen pitäisi olla. Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki ja G8-maat eivät pidä sitä toimiensa pääkriteerinä. Jollemme muuta lähestymistapaamme ja nopeuta toimintaamme, jollemme onnistu säätelemään globalisaatioprosesseja ympäristön ja sosiaalisen kestävyyden mukaisesti, tulevaisuuden historioitsijat tuomitsevat sivilisaatiomme ankarasti tästä epäonnistumisesta.
Tarkastelkaamme köyhyyteen liittyviä sairauksia: malariaa ja tuberkuloosia. Tarkastelkaamme aidsia, vitsausta, joka on jo vaatinut 25 miljoonaa uhria. Muistakaamme niitä 14 000 ihmistä, jotka saavat hiv-tartunnan eri puolilla maailmaa joka päivä. Sairauksien ehkäisy on välttämätöntä, mutta se ei riitä. Tulevaisuudessa on vaikeaa keksiä verukkeita sille, että jätimme hoitamatta 95 prosenttia aidsiin sairastuneista. Se vaikuttaa silloin todelliselta rikokselta, kun ottaa huomioon, että nykylääketieteen avulla aids voidaan monissa tapauksissa muuttaa kuolemaan johtavasta sairaudesta krooniseksi tilaksi ja erityisesti pienentää riskiä sairauden siirtymisestä äidiltä lapselle. Siksi Euroopan unionin on aktiivisesti painostettava Yhdysvaltoja sellaisen sopimuksen aikaan saamiseksi vihdoinkin, jonka perusteella teollis- ja tekijänoikeudet ja patentoitavuus eivät koske lääkkeitä, jotka vapaasti käytettyinä voivat pelastaa miljoonien ihmisten hengen. Tämä liittyisi aikomukseen antaa lupaus suuremmasta taloudellisesta avusta sekä tähän asetusehdotukseen, jonka toivomme tulevan hyväksytyksi viivytyksettä ensimmäisessä käsittelyssä.
Päätös myöntää vähemmän kehittyneistä maista tuleville tuotteille vapaa pääsy Euroopan markkinoille on niin ikään merkittävä. Euroopan unionin on nyt otettava vastuu täällä ilmaistujen periaatteiden ja kantojen esille tuomisesta kaikilla kansainvälisillä foorumeilla, etenkin Maailman kauppajärjestössä (WTO). Vain siten, ottamalla maailmanlaajuisesti käyttöön uudenlainen hallintotapa, lisäämällä osallistumista ja avoimuutta, toteuttamalla käytännössä päätöksiä ja toimenpiteitä voimme torjua nälkää ja köyhyyttä ja voittaa tämän ihmiskunnan suurimman haasteen."@fi5
"Monsieur le Président, chers collègues, personne d'entre nous n'ignore que le monde est traversé par un fossé profond séparant ceux qui mangent de ceux qui ont faim, ceux qui savent lire de ceux qui sont analphabètes, ceux qui peuvent accéder aux soins médicaux de ceux qui ne jouissent pas de ce droit. Les rapports statistiques sont légion : le plus récent, celui du Programme alimentaire mondial, indique que dans les prochains mois, 38 millions de personnes pourraient mourir par manque de nourriture, d'eau potable et de médicaments. Et pourtant - nous devons le dire ouvertement -, la communauté internationale n'en fait pas encore assez : ce n'est pas le sujet central de l'agenda politique, comme cela devrait l'être ; ce n'est pas le critère principal auquel font référence le Fonds monétaire, la Banque mondiale ou le G8 pour leurs interventions. À l'avenir, les historiens reconnaîtront à notre civilisation une responsabilité très grave si non ne changeons pas l'ordre et le calendrier de notre action, si nous ne nous montrons pas capables de gérer les processus de mondialisation en matière de durabilité environnementale et sociale.
Nous pensons justement aux maladies liées à la pauvreté, au paludisme, à la tuberculose. Nous pensons au sida, un fléau qui a déjà fait 25 millions de victimes, aux 14 000 personnes qui contractent chaque jour le VIH dans le monde. La prévention est fondamentale, mais la prévention n'est pas tout. Il sera difficile de trouver demain des excuses au fait que nous ne parvenons pas à soigner 95 % des individus atteints du sida. Cela semblera être un vrai crime quand on sait qu'aujourd'hui, les médicaments peuvent faire beaucoup pour transformer le statut de cette maladie de la condamnation inexorable à la pathologie chronique et, surtout, pour réduire la transmission de la mère à l'enfant. Que l'Union européenne s'active donc avec force face aux États-Unis pour que l'on arrive enfin à un accord excluant les droits de propriété intellectuelle et la brevetabilité des médicaments qui, s'ils sont utilisés librement, sauveront la vie de millions de personnes ; un résultat qui viendrait s'ajouter à la volonté d'un plus grand engagement financier et à cette proposition de règlement, que nous souhaitons voir adopter rapidement dès la première lecture.
Tout aussi importante est la décision d'accorder le libre accès au marché européen aux produits des pays les moins avancés. L'Union européenne a le devoir de porter les principes et les positions dont nous débattons aujourd'hui dans toutes les instances internationales, à commencer par l'Organisation mondiale du commerce. C'est seulement ainsi, avec une meilleure gouvernance à l'échelle mondiale, avec une plus grande participation et une transparence accrue, avec des décisions et des actes concrets, que nous pourrons lutter contre la faim et la pauvreté et gagner ce défi, le plus grand auquel l'humanité doit faire face."@fr6
"Mr President, ladies and gentlemen, there is nobody here who cannot see that the world is divided by a gulf separating those who have food from those who are hungry, those who can read and write from those who are illiterate, those who have access to healthcare from those who are not entitled to this. There have been countless statistical reports. The most recent, the report by the World Food Programme, warns us that 38 million people are likely to die from lack of food, drinking water and medicines in the coming months. Yet we must openly admit that the international community is not yet doing enough. This is not the central item on our political agenda, as it should be. This is not the main criterion considered by the Monetary Fund, the World Bank and the G8 in their actions. If we do not change our approach and speed up our action, if we do not succeed in regulating the globalisation processes with environmental and social sustainability, the historians of the future will judge our civilisation very harshly for this failure.
Let us focus on the diseases related to poverty, on malaria and tuberculosis. Let us consider AIDS, a scourge which has already claimed 25 million victims, let us remember the 14 000 people throughout the world who contract the HIV virus every day. Prevention is essential but it is not everything. It will be difficult to find excuses in the future for the fact that we do not succeed in treating 95% of the people suffering from AIDS. It will seem a real crime, considering that modern medicine can do a great deal to change AIDS from a terminal disease into a chronic condition and, in particular, to reduce the risk of transmission from mother to child. Therefore, the European Union must put active pressure on the United States so that an agreement can, at last, be reached to exclude from intellectual property rights and patentability those drugs which, if used freely, will save the lives of millions of people. This would go hand in hand with the intention to give a greater financial undertaking and with this draft regulation, which we hope will be adopted without delay at first reading.
Similarly, the decision to grant free access to the European market to products from less developed countries is important. The European Union must now shoulder the responsibility of expressing the principles and positions we are discussing today in all international fora, starting with the World Trade Organisation. Only thus, with a new form of governance on a world-wide scale, with greater participation and transparency, with practical decisions and measures, will we be able to combat hunger and poverty and win this challenge, the greatest challenge facing mankind."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte collega’s, het zal niemand onder ons ontgaan zijn dat er een diepe scheidslijn loopt tussen degenen die te eten hebben en degenen die honger lijden, tussen degenen die kunnen lezen en schrijven en degenen die analfabeet zijn, tussen degenen die toegang hebben tot medische zorg en degenen die dit recht niet hebben. De statistische rapporten worden steeds talrijker. Het meest recente is van het Wereldvoedselprogramma, waarin we ervoor gewaarschuwd worden dat in de komende maanden 38 miljoen mensen zullen omkomen door gebrek aan voedsel, drinkwater en medicijnen. De internationale gemeenschap doet daar eerlijk gezegd nog veel te weinig aan. Dit thema staat niet centraal op de politieke agenda, terwijl dat absoluut wel het geval zou moeten zijn. Dit is niet het belangrijkste criterium voor het optreden van het Internationaal Monetair Fonds, de Wereldbank en de G8. In de toekomst zullen de geschiedkundigen een hard oordeel vellen over onze beschaving als wij geen verandering brengen in de manier waarop en de snelheid waarmee we optreden, als wij er niet slagen de globaliseringsprocessen in goede banen te leiden en in het teken te plaatsen van ecologische en sociale duurzaamheid.
Wij denken met name aan bepaalde armoedegerelateerde ziekten, aan malaria, tuberculose en aids. Reeds 25 miljoen mensen zijn gestorven aan deze afschuwelijke ziekte, en dagelijks raken 14.000 mensen in de hele wereld me het hiv-virus besmet. Preventie is van fundamenteel belang maar volstaat niet. Het zal moeilijk zijn in de toekomst excuses te vinden voor het feit dat wij 95% van de aidspatiënten niet kunnen behandelen. Dit is eigenlijk een regelrechte misdaad als men beseft dat de geneeskunde wel degelijk veel kan doen om deze ziekte met gegarandeerd dodelijke afloop te veranderen in een chronische aandoening, en met name om de overdracht van moeder op kind te beperken. Daarom moet de Europese Unie in het geweer komen en daadkrachtig optreden jegens de Verenigde Staten, opdat eindelijk wordt afgesproken dat rechten inzake intellectuele eigendom en octrooi niet gelden als het gaat om geneesmiddelen die, bij vrij gebruik, het leven zouden kunnen redden van miljoenen mensen. Dat zou een belangrijk resultaat zijn, net zoals de toezegging meer financiële middelen beschikbaar te stellen, en net zoals de uitvaardiging van deze ontwerpverordening, die naar wij hopen snel, in de eerste lezing al, aangenomen zal worden.
Eveneens is het belangrijk de minst ontwikkelde landen vrije toegang te geven tot de Europese markt. De Europese Unie moet de taak op zich nemen om de beginselen en standpunten die wij vandaag bespreken uit te dragen in alle internationale instanties, en met name de Wereldhandelsorganisatie. Alleen met een nieuwe vorm van governance op wereldvlak, met meer participatie en transparantie, met besluiten en concrete daden, zullen wij de honger en de armoede kunnen bestrijden en de grootste uitdaging van de mensheid de baas kunnen worden."@nl2
"Senhor Presidente, caros colegas, ninguém poderá deixar de reconhecer que o nosso mundo é atravessado por uma profunda linha divisória entre os que têm o que comer e os que têm fome, os que sabem ler e escrever e os que são analfabetos, os que têm acesso a cuidados médicos e os que não gozam deste direito. Os relatórios estatísticos multiplicam-se e o mais recente, do Programa Alimentar Mundial, lança o seguinte alerta: é provável que, nos próximos meses, 38 milhões de pessoas morram por falta de alimentos, água potável e medicamentos. No entanto, devemos admitir abertamente que a comunidade internacional ainda não faz o suficiente. Não é este o tema central da nossa agenda política, como deveria ser; não é este o critério principal a ter em conta pelo Fundo Monetário Internacional, o Banco Mundial e o G8 nas suas acções. De futuro, os historiadores imputarão à nossa civilização uma enorme responsabilidade, caso não alteremos a nossa abordagem e aceleremos a nossa actuação, caso não sejamos capazes de gerir os processos de globalização sob o signo da sustentabilidade ambiental e social.
Pensemos nas doenças ligadas à pobreza, na malária, na tuberculose. Pensemos na SIDA, um flagelo que já fez 25 milhões de vítimas. Pensemos nas 14 mil pessoas que, em todo o mundo, contraem diariamente o VIH. A prevenção é fundamental, mas não é tudo. Amanhã, será difícil encontrar desculpas para a nossa incapacidade de curar 95% dos indivíduos afectados pela SIDA. Parecerá um verdadeiro crime, pois, hoje, os medicamentos podem fazer muito para transformar a SIDA de condenação certa em patologia crónica e, sobretudo, para reduzir o número de casos de transmissão de mãe para filho. É, por conseguinte, preciso que a União Europeia pressione os Estados Unidos, de molde a que, finalmente, se chegue a um acordo que isente de direitos de propriedade intelectual e da patenteabilidade os medicamentos que, se usados livremente, salvariam a vida a milhões de pessoas. Este resultado somar-se-ia, assim, à vontade de aumentar o esforço financeiro e a esta proposta de regulamento, que, esperamos, seja adoptada rapidamente em primeira leitura.
De igual modo, é importante a decisão de dar livre acesso ao mercado europeu aos produtos dos países menos desenvolvidos. A União Europeia deverá agora assumir a responsabilidade de manifestar os princípios e posições que hoje estamos a debater em todos os
internacionais, a começar pela Organização Mundial do Comércio. Só assim, com uma nova governança à escala planetária, com maior participação e transparência, com decisões e actos concretos, poderemos lutar contra a fome e a pobreza e vencer este desafio, o maior que a humanidade alguma vez enfrentou."@pt11
"Herr talman, ledamöter! Det finns ingen ibland oss som inte inser att det går en kraftig skiljelinje genom världen, en linje som skiljer dem som äter från dem som svälter, dem som kan läsa och skriva från analfabeterna, dem som har tillgång till läkarvård från dem som inte har denna rättighet. Det kommer fler och fler statistiska rapporter: Den senaste, från Världslivsmedelsprogrammet, varnar för att 38 miljoner människor kan komma att dö av brist på mat, dricksvatten och mediciner under de närmaste månaderna. Och ändå gör fortfarande inte det internationella samfundet tillräckligt – låt oss säga det öppet: Denna fråga är inte den viktigaste på den politiska dagordningen, fastän den borde vara det. Inte heller är den något huvudkriterium som styr insatserna från Internationella valutafonden, Världsbanken eller G8. Framtida historiker kommer att lägga ett mycket tungt ansvar på vår civilisation om vi inte ändrar prioriteringarna och tidsramarna för våra insatser, om vi inte klarar av att styra globaliseringsprocessen så att den blir miljömässigt och socialt hållbar.
Tänk på just de sjukdomar som sammanhänger med fattigdom, malaria och tuberkulos, tänk på aids, detta gissel som redan har skördat 25 miljoner offer, och på de 14 000 personer i hela världen som smittas av hiv-viruset varje dag. Förebyggande åtgärder är viktiga, men inte tillräckliga. Det kommer att bli svårt att i framtiden hitta ursäkter för att vi inte lyckas bota 95 procent av de individer som lider av aids. Det kommer att framstå som ett verkligt brott, med tanke på att läkekonsten i dag kan göra mycket för att omvandla denna säkra dödsdom till en kronisk sjukdom och framför allt reducera smittoöverföringen mellan mor och barn. Europeiska unionen måste alltså agera kraftfullt gentemot Förenta staterna, så att vi äntligen kommer fram till en överenskommelse om immaterialrättsliga och patenträttsliga undantag för de läkemedel som, om de får användas fritt, kan rädda miljoner människor till livet: Ett resultat som skulle komplettera viljan till ett större ekonomiskt engagemang och detta förslag till förordning, som vi hoppas kommer att antas snabbt, redan under första behandlingen.
På samma sätt är beslutet att fritt släppa in varor från mindre utvecklade länder på den europeiska marknaden viktigt. Europeiska unionen måste nu ta på sig uppgiften att hävda de principer och de ställningstaganden som vi diskuterar här i dag i alla internationella forum, till att börja med i Världshandelsorganisationen. Det är bara på detta sätt, med en ny samhällsstyrning på global nivå, med större delaktighet och öppenhet, med konkreta beslut och handlingar, som vi kan bekämpa svälten och fattigdomen och klara denna utmaning, den största som mänskligheten står inför."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"fora"11
"governance"7,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples