Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-01-29-Speech-3-086"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-01-29"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:FN's Menneskerettighedskommissions møde (Genève den 17.3 - 25.4.2003)4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030129.4.3-086"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-01-29-Speech-3-0874
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	". – Mr President, I welcome the opportunity to respond to Parliament's resolutions on the forthcoming session of the United Nations Commission on Human Rights and the clear indication of Parliament's country and thematic priorities for that session. At the same time, however, the EU's decision on a resolution cannot be divorced from an assessment of the prospects for progress within the framework of the dialogue. For the first round of dialogue with Iran, the initial assessment is cautiously positive. Whilst the mandate of the special representative to Iran, Mr Maurice Copithorne, disappears with the defeat of the EU's resolution at the 58th Commission on Human Rights, last year Iran issued a standing invitation to the UN special rapporteurs, and it has announced that it will accept visits by four UN thematic rapporteurs during the course of this year. It is worth noting that Mr Copithorne was not allowed to set foot in the country to implement his mandate, illustrating that, in the face of intransigence on the part of a third country, resolutions do not always secure the progress sought. After a year's absence, the United States returns as a member of the Commission on Human Rights. It is important for the EU and the United States to pursue their common interests in advancing human rights in the often hostile climate at the Commission on Human Rights. It is true that there are several issues on which the United States and the EU do not see eye to eye, including such fundamental advances as the Optional Protocol to the Convention Against Torture and the International Criminal Court. Those differences should neither be artificially papered over nor allowed to block meaningful cooperation. That is why the EU and the United States have launched regular informal consultations on human rights which complement the existing human rights troika and include scrutiny of the language used in our respective resolutions and the thinking behind our approaches. The next round of consultations is scheduled for 6 February 2003. Finally, I welcome the European Parliament's intention to send a delegation to the 59th Commission on Human Rights following last year's successful visit, which provided the opportunity for productive exchanges between the EU Heads of Mission and the Commission's delegation in Geneva. Eleanor Roosevelt was unanimously selected as the first chairman of the UN Commission on Human Rights in 1946, which was charged with the drafting of the Universal Declaration of Human Rights. She might well have turned in her grave at the recent events in Geneva. The election of a Libyan chair to the primary UN body dealing with human rights has rightly prompted wonderment at how this can be. It may simply be because the election of individuals to the Commission on Human Rights bureau is based on nomination by regional groups: it was the Africans' turn to nominate, and they chose an individual from Libya. The secret vote called at the behest of the United States led to a common abstention by seven EU Member States in the Commission on Human Rights. The strong concern of many in the international community, including the EU, has rightly been registered at what is a significant blow to the credibility of the Commission on Human Rights. The performance of the new chair will undoubtedly be closely scrutinised. It is now time for the EU to focus on the initiatives it will take in the 59th session. The challenges facing the EU constitute a decidedly uphill task. At the 58th session last year we saw the Commission of Human Rights vote down EU initiatives on Zimbabwe, Chechnya and Iran. Those results prompted a bout of soul-searching as to how the EU could improve the prospects for its country and thematic resolutions. At the UN General Assembly – a third committee in New York – several innovations were put in place by the Presidency: earlier preparation of drafts, more concise resolutions and improved burden-sharing amongst EU partners. These are important measures because they free up time for lobbying – diplomatic groundwork can, of course, make all the difference between failure and success. It is true that the EU will need all the diplomatic finesse it can muster in Geneva when faced with an array of CHR members with poor human rights records, many disputing the legitimacy of tabling country resolutions. The EU has rightly defended the need for country resolutions alongside thematic resolutions. In many instances, those resolutions form the basis for the mandates of the special representatives and rapporteur who, when permitted by the country in question, seek to illuminate the human rights difficulties requiring attention. This constructive system is not embraced by the vast majority of the international community, with over 150 states declining to issue a standing invitation to the UN special mechanisms. I would add that, in view of this, it is interesting to note that the African nations have agreed to have the African Union organise a peer review process which, whilst weaker and different from this, nevertheless represents a step towards arriving at a situation in which some collective measurement of performance in these areas is actually taking place. It is undoubtedly a difficult process to determine which countries should be subject to EU action in the Commission on Human Rights. The EU has sought to develop its approach this year, with the Council Working Group on Human Rights taking soundings from all relevant geographic working groups in the Council as to which countries most warrant attention. Discussions are set to continue at the COHOM meeting on 5 February 2003. It should be stressed that no final decisions have been taken by the EU, but initiatives on the Democratic Republic of the Congo, Sudan, Israeli settlements, Burma/Myanmar and Iraq have been provisionally agreed upon and other countries remain under consideration. The European Parliament's resolution on priorities for the Commission on Human Rights will constitute an important contribution to that debate, as will the presentation of priorities by NGOs at the forthcoming session of the Human Rights Contact Group. Clearly, the EU's approach to Iran and China at the Commission on Human Rights will attract a great deal of interest. The EU is engaged in human rights dialogues with both countries, with the primary aim of achieving concrete progress on the ground. That is why we have designed a set of clear benchmarks to measure results. As the EU guidelines on human rights dialogues make clear, and as we have made fully apparent to the Iranian government, such dialogues do not in any way preclude the tabling of resolutions in international human rights fora. That decision must be made on the basis of our assessment of the human rights situation on the ground."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg er glad for at få lejlighed til at kommentere Parlamentets beslutninger om den kommende samling i De Forenede Nationers Menneskerettighedskommission og den klare angivelse af Parlamentets prioriteringer, for så vidt angår lande og temaer, med henblik på denne samling. Samtidig kan EU's beslutning angående en resolution ikke adskilles fra en evaluering af udsigten til fremskridt inden for rammerne af dialogen. For så vidt angår første runde af dialogen med Iran, er den foreløbige evaluering forbeholdent positiv. Mandatet for den særlige repræsentant, Maurice Copithorne, bortfalder, eftersom EU's resolution ikke blev vedtaget på Menneskerettighedskommissionens 58. samling, men sidste år fremsatte Iran en stående invitation til FN's særlige rapportører og annoncerede, at det ville tage imod besøg fra fire FN-tematiske rapportører i løbet af dette år. Det skal bemærkes, at Maurice Copithorne ikke fik tilladelse til at komme ind i landet for at udøve sit mandat, hvilket afspejler, at resolutioner ikke altid fører til det tilsigtede resultat i forhold til et uforsonligt tredjeland. Efter et års fravær vender USA tilbage som medlem af Menneskerettighedskommissionen. Det er vigtigt, at EU og USA forfølger deres fælles interesse i at fremme menneskerettighederne i det ofte fjendtlige klima i Menneskerettighedskommissionen. Det er sandt, at der er flere emner, hvor USA og EU ikke er på bølgelængde, herunder grundlæggende landvindinger såsom den valgfrie protokol til konventionen om tortur og Den Internationale Straffedomstol. Disse uoverensstemmelser bør hverken tilsløres kunstigt eller få mulighed for at blokere for et meningsfyldt samarbejde. Dette er årsagen til, at EU og USA har iværksat regelmæssige uformelle høringer om menneskerettigheder, som supplerer den eksisterende menneskerettighedstrojka og omfatter en gennemgang af sprogbrugen i vores respektive resolutioner og tankegangen bag vores strategier. Næste runde i disse høringer er fastsat til den 6. februar 2003. Endelig glæder jeg mig over, at Europa-Parlamentet har til hensigt at sende en delegation til Menneskerettighedskommissionens 59. samling i fortsættelse af det vellykkede besøg sidste år, som gav mulighed for produktive udvekslinger mellem lederne af EU's delegation og Kommissionens delegation i Genève. Eleanor Roosevelt blev enstemmigt valgt til posten som første formand for FN's Menneskerettighedskommission i 1946, som blev pålagt at udarbejde et udkast til verdenserklæringen om menneskerettigheder. De seneste begivenheder i Genève vil sikkert få hende til at vende sig i sin grav. Valget af en libysk formand for FN's vigtigste menneskerettighedsorgan har med rette affødt stor forundring over, hvordan det kan gå til. Forklaringen kan ganske enkelt være, at valget af enkeltpersoner til Menneskerettighedskommissionens præsidium er baseret på indstillinger fra regionale grupper, og det var Afrikas tur til at indstille, og de valgte en person fra Libyen. Den hemmelige afstemning, som afholdtes efter anmodning fra USA, førte til, at syv EU-medlemsstater i fællesskab undlod at stemme i Menneskerettighedskommissionen. Den store foruroligelse, der er kommet til udtryk mange steder i det internationale samfund, herunder i EU, er ganske korrekt blevet fortolket som en betydelig forringelse af Menneskerettighedskommissionens troværdighed. Det nye formandskabs resultater vil uden tvivl blive overvåget nøje. EU skal nu fokusere på de initiativer, det vil tage under den 59. samling. De udfordringer, EU står over for, vil afgjort kræve en betragtelig indsats. Under den 58. samling sidste år så vi Menneskerettighedskommissionen nedstemme EU's initiativer om Zimbabwe, Tjetjenien og Iran. Disse resultater førte til overvejelser om, hvordan EU kunne forbedre mulighederne for sine landespecifikke og tematiske resolutioner. På FN's generalforsamling - en tredje komité i New York - indførte formandskabet flere nyskabelser i form af tidligere udarbejdelse af forslag, mere koncise resolutioner og mere ligelig fordeling af arbejdsbyrden mellem EU-partnerne. Disse foranstaltninger har stor betydning, fordi de frigiver tid til lobbyvirksomhed, idet diplomatisk benarbejde selvsagt kan gøre hele forskellen mellem nederlag og succes. Det er korrekt, at EU vil få brug for al den diplomatiske behændighed, det kan mønstre, når det i Genève står over for en front af CHR-medlemmer, som har dårlige menneskerettighedsresultater, og som i mange tilfælde betvivler legitimiteten af de landespecifikke resolutioner. EU har med rette argumenteret for behovet for landespecifikke resolutioner sideløbende med tematiske resolutioner. I mange tilfælde udgør disse resolutioner grundlaget for mandaterne til de særlige udsendinge og rapportører, som, når de opnår det pågældende lands tilladelse, forsøger at belyse de menneskerettighedsproblemer, der kræver opmærksomhed. Dette konstruktive system støttes ikke af størstedelen af det internationale samfund, idet over 150 stater afviser at udstede en stående indbydelse til FN's særlige instanser. Jeg skal tilføje, at det på denne baggrund er interessant at konstatere, at de afrikanske nationer har vedtaget, at Den Afrikanske Union skal organisere en peer review-proces, som, selv om den er svagere og forskellig fra denne, ikke desto mindre betyder et skridt i retning af en situation, hvor der rent faktisk opstilles en form for kollektiv måling af resultaterne på disse områder. Det er utvivlsomt en vanskelig proces at afgøre, hvilke lande der bør gøres til genstand for en EU-aktion i Menneskerettighedskommissionen. EU har i år fastlagt sin tilgang i samarbejde med Rådets arbejdsgruppe om menneskerettighederne på grundlag af tilbagemeldinger fra alle relevante geografiske arbejdsgrupper i Rådet om, hvilke lande man især bør være opmærksom på. Drøftelserne skal fortsætte på COHOM-mødet den 5. februar 2003. Det skal understreges, at EU ikke har truffet nogen endelig afgørelse, men at der er enighed om initiativer om Den Demokratiske Republik Congo, Sudan, israelske bosættelser, Burma/Myanmar og Irak, og at andre lande er under overvejelse. Europa-Parlamentets beslutning om prioriteringerne med henblik på Menneskerettighedskommissionens samling vil udgøre et væsentligt bidrag til denne debat i lighed med forelæggelsen af ngo'ernes prioriteringer på det kommende møde i Kontaktgruppen vedrørende Menneskerettigheder. EU's holdning til Iran og Kina under Menneskerettighedskommissionens samling vil klart blive genstand for stor interesse. EU har indledt en dialog om menneskerettigheder med begge lande med det primære mål at opnå konkrete forbedringer på stedet. Det er derfor, vi har udarbejdet et sæt klare benchmarks til måling af resultaterne. Som det fremgår af EU's retningslinjer for menneskerettighedsdialoger, og som vi har gjort det fuldstændig klart for den iranske regering, udelukker sådanne dialoger på ingen måde forelæggelsen af resolutioner i internationale fora om menneskerettigheder. En sådan beslutning bør træffes på grundlag af vores vurdering af menneskerettighedssituationen på stedet."@da1 ". Herr Präsident, ich freue mich über die Gelegenheit, auf die Entschließungen des Parlaments zur bevorstehenden Sitzung der UN-Menschenrechtskommission sowie auf den eindeutigen Hinweis auf die länderbezogenen und thematischen Prioritäten des Parlaments für diese Sitzung eingehen zu können. Gleichzeitig kann die Entscheidung der EU über eine Resolution natürlich nicht von einer Bewertung der Fortschrittsaussichten im Rahmen des Dialogs losgelöst werden. In der ersten Runde des Dialogs mit dem Iran fällt die vorläufige Bewertung vorsichtig positiv aus. Obwohl das Mandat des Sonderberichterstatters im Iran, Maurice Copithorne, mit der Ablehnung der EU-Resolution auf der 58. Sitzung der Menschenrechtskommission erlosch, hat der Iran im vergangenen Jahr den UN-Sonderberichterstattern eine unbeschränkte Einreisegenehmigung erteilt und angekündigt, dass die Besuche von vier thematischen UN-Berichterstattern im Verlauf dieses Jahres gestattet würden. Es sei darauf hingewiesen, dass Herr Copithorne das Land zur Ausübung seines Mandats nicht betreten durfte; dies zeigt, dass im Falle von Unnachgiebigkeit auf Seiten eines Drittstaates Resolutionen nicht immer die gewünschten Fortschritte sicherstellen. Nach einjähriger Abwesenheit kehren die USA als Mitglied der Menschenrechtskommission zurück. Es ist wichtig, dass die EU und die USA ihre gemeinsamen Interessen bezüglich der Förderung der Menschenrechte im oftmals feindlichen Klima der Menschenrechtskommission weiterverfolgen. Natürlich gibt es zahlreiche Themen, zu denen die USA und die EU nicht einer Meinung sind, darunter solch grundlegende Verbesserungen wie das Fakultativprotokoll zum Übereinkommen gegen Folter sowie der Internationale Strafgerichtshof. Derartige Meinungsverschiedenheiten sollten weder künstlich überspielt werden noch sollten sie eine grundlegende Zusammenarbeit behindern. Daher haben die EU und die USA regelmäßige informelle Gespräche zum Thema Menschenrechte aufgenommen, mit der die bestehende Troika für die Menschenrechte ergänzt und die Wortwahl in unseren jeweiligen Resolutionen sowie die hinter unseren Ansätzen stehenden Überzeugungen einer genauen Überprüfung unterzogen werden sollen. Die nächste Gesprächsrunde ist für den 6. Februar 2003 vorgesehen. Abschließend begrüße ich die Absicht des Europäischen Parlament, wieder eine Delegation zur 59. Menschenrechtskommission zu entsenden, nachdem der letztjährige Besuch so erfolgreich war und Gelegenheit zu einem fruchtbaren Austausch zwischen den EU-Missionschefs und der Kommissionsdelegation in Genf bot. Eleanor Roosevelt wurde 1946 einstimmig zur ersten Vorsitzenden der UN-Menschenrechtskommission gewählt, die mit der Ausarbeitung der Allgemeinen Erklärung der Menschenrechte betraut war. Angesichts der jüngsten Ereignisse in Genf hat sie sich sicherlich im Grabe umgedreht. Die Wahl eines libyschen Vorsitzenden für das oberste UN-Menschenrechtsorgan hat zu Recht Verwunderung darüber ausgelöst, wie dies möglich war. Es könnte ganz einfach daran liegen, dass die Wahl von Personen in den Vorsitz der Menschenrechtskommission auf Grundlage einer Nominierung durch regionale Gruppen erfolgt: diesmal waren die afrikanischen Staaten für die Nominierung zuständig, und sie haben sich für eine Person aus Libyen entschieden. Bei der auf Geheiß der USA durchgeführten geheimen Wahl enthielten sich in der Menschenrechtskommission insgesamt sieben EU-Mitgliedstaaten ihrer Stimme. Die umfangreichen Bedenken auf Seiten vieler Mitglieder der internationalen Gemeinschaft sowie der EU wurden zu Recht als folgenreicher Schlag für die Glaubwürdigkeit der Menschenrechtskommission gewertet. Die Arbeit des neuen Vorsitzenden wird zweifellos aufmerksam verfolgt werden. Es ist nun an der Zeit, dass sich die EU auf ihre Initiativen während der 59. Sitzung konzentriert. Sie ist mit einigen ausgesprochen mühseligen Aufgaben konfrontiert. Im Verlauf der 58. Sitzung im vergangen Jahr hat die Menschenrechtskommission gegen EU-Initiativen zu Simbabwe, Tschetschenien und Iran gestimmt. Nach diesen Ergebnissen musste die EU eingehend ihr Gewissen prüfen, wie sie die Erfolgsaussichten für ihre thematischen und Länderresolutionen verbessern könnte. Auf der UN-Generalversammlung – einem 3. Ausschuss in New York – führte der Vorsitz zahlreiche Neuerungen ein: frühere Vorbereitung der Entwürfe, kürzere Resolutionen und eine verbesserte Lastenteilung zwischen den EU-Partnern. Hierbei handelt es sich um wichtige Maßnahmen, weil damit Zeit für Lobbyarbeit gewonnen wird – denn natürlich kann diplomatische Vorarbeit den entscheidenden Schritt vom Misserfolg zum Erfolg darstellen. Sicherlich wird die EU in Genf all ihr diplomatisches Geschick einbringen müssen, wenn sie sich einem Aufgebot von MRK-Mitgliedern gegenübersieht, die sich nicht gerade um die Menschenrechte verdient gemacht haben und die Rechtmäßigkeit der Vorlage von Länderresolutionen bestreiten. Die EU hat zu Recht das Erfordernis von Länderresolutionen neben thematischen Resolutionen verteidigt. In vielen Fällen bilden diese Resolutionen die Grundlage für die Mandate der Sondergesandten und Berichterstatter, die, sofern dies von dem betreffenden Land gestattet wird, die Aufmerksamkeit erfordernden Menschenrechtsprobleme zu beleuchten versuchen. Dieses konstruktive System wird von der großen Mehrheit der internationalen Gemeinschaft nicht unterstützt. Mehr als 150 Staaten lehnen es ab, den Sondergesandten der UNO eine unbegrenzte Einreisegenehmigung zu erteilen. Angesichts dieser Tatsache ist es meiner Meinung nach zudem interessant, dass die afrikanischen Staaten der Organisation eines Prozesses der gegenseitigen Prüfung durch die Afrikanische Union zugestimmt haben, der zwar weniger streng ist und sich deutlich unterscheidet, aber dennoch einen Schritt in Richtung einer Situation darstellt, in der tatsächlich eine gemeinsame Leistungsbewertung in diesem Bereichen erfolgt. Es lässt sich zweifellos nur schwer festlegen, welche Länder Gegenstand von EU-Maßnahmen in der Menschenrechtskommission sein sollten. Die EU hat versucht, ihren Ansatz in diesem Jahr weiterzuentwickeln, und die Ratsarbeitsgruppe „Menschenrechte“ (COHOM) führt in allen relevanten geographischen Arbeitsgruppen des Rates Sondierungen darüber durch, welche Länder besonderer Aufmerksamkeit bedürfen. Die Erörterungen sollen auf der COHOM-Sitzung am 5. Februar 2003 fortgesetzt werden. Es ist darauf hinzuweisen, dass die EU keine endgültigen Entscheidungen getroffen, sich jedoch vorläufig auf Initiativen zu der Demokratischen Republik Kongo, Sudan, israelischen Siedlungen, Burma/Myanmar und Irak geeinigt hat und weitere Länder in Erwägung zieht. Die Entschließung des Europäischen Parlaments zu Prioritäten für die Menschenrechtskommission sowie die Vorstellung von Prioritäten durch NRO auf der nächsten Sitzung der Kontaktgruppe „Menschenrechte“ werden einen wichtigen Beitrag zu dieser Debatte leisten. Das Konzept der EU für Iran und China in der Menschenrechtskommission wird sicherlich großes Interesse hervorrufen. Die EU führt mit beiden Ländern Menschenrechtsdialoge, wobei ihr vorrangiges Ziel darin besteht, vor Ort konkrete Fortschritte zu erzielen. Daher haben wir eine Reihe eindeutiger Anhaltspunkte für die Bewertung der Ergebnisse festgelegt. Wie aus den EU-Leitlinien für Menschenrechtsdialoge hervorgeht und wie wir gegenüber der iranischen Regierung unmissverständlich zum Ausdruck gebracht haben, schließen derartige Dialoge keinesfalls die Vorlage von Resolutionen im Rahmen internationaler Menschenrechtsforen aus. Eine solche Entscheidung ist auf Grundlage unserer Beurteilung der Menschenrechtslage vor Ort zu treffen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, επικροτώ την ευκαιρία που μου δίνεται να απαντήσω στα ψηφίσματα του Κοινοβουλίου σχετικά με την επερχόμενη σύνοδο της Επιτροπής των Ηνωμένων Εθνών για τα Δικαιώματα του Ανθρώπου, καθώς και τη σαφή υπόδειξη των προτεραιοτήτων του Κοινοβουλίου για τις διάφορες χώρες και των θεματικών του προτεραιοτήτων ενόψει της συνόδου. Παράλληλα, ωστόσο, η απόφαση της ΕΕ σχετικά με κάποιο ψήφισμα δεν μπορεί να διαχωρίζεται από την αξιολόγηση των προοπτικών προόδου στο πλαίσιο των συνομιλιών. Για τον πρώτο γύρο των συνομιλιών με το Ιράν, η αρχική αξιολόγηση είναι θετική, με κάποια επιφύλαξη. Ενώ η εντολή του ειδικού απεσταλμένου στο Ιράν, κ. Copithorne, παύει να υφίσταται πλέον μετά την απόρριψη του ψηφίσματος της ΕΕ κατά την 58η σύνοδο της Επιτροπής για τα Δικαιώματα του Ανθρώπου, το Ιράν απηύθυνε πέρυσι διαρκή πρόσκληση προς τους ειδικούς εισηγητές των Ηνωμένων Εθνών και ανακοίνωσε ότι θα δεχτεί φέτος τέσσερις θεματικούς εισηγητές των Ηνωμένων Εθνών. Αξίζει να σημειωθεί ότι στον κ. Copithorne δεν επετράπη η είσοδος στη χώρα, προκειμένου να εκτελέσει την εντολή του, κάτι που δείχνει ότι, εξαιτίας της αδιαλλαξίας μιας τρίτης χώρας, τα ψηφίσματα δεν εξασφαλίζουν πάντα την επιδιωκόμενη πρόοδο. Μετά από έναν χρόνο απουσίας, οι Ηνωμένες Πολιτείες επανέρχονται ως μέλος της Επιτροπής για τα Δικαιώματα του Ανθρώπου. Είναι σημαντικό η ΕΕ και οι Ηνωμένες Πολιτείες να εκφράσουν το κοινό τους ενδιαφέρον για την προαγωγή των ανθρωπίνων δικαιωμάτων μέσα στο συχνά εχθρικό κλίμα της Επιτροπής για τα Δικαιώματα του Ανθρώπου. Είναι αλήθεια ότι υπάρχουν ορισμένα θέματα για τα οποία οι Ηνωμένες Πολιτείες και η ΕΕ δεν συμφωνούν, συμπεριλαμβανομένων ορισμένων θεμελιωδών επιτευγμάτων όπως το προαιρετικό πρωτόκολλο της Σύμβασης κατά των βασανισμών και το Διεθνές Ποινικό Δικαστήριο. Αυτές οι διαφορές δεν πρέπει να συγκαλύπτονται υποκριτικά αλλά ούτε και να παρεμποδίζουν την ουσιαστική συνεργασία. Για αυτόν τον λόγο, η ΕΕ και οι Ηνωμένες Πολιτείες έχουν καθιερώσει τακτικές άτυπες διαβουλεύσεις σχετικά με τα ανθρώπινα δικαιώματα, οι οποίες συμπληρώνουν την υφιστάμενη τρόικα για τα ανθρώπινα δικαιώματα και περιλαμβάνουν λεπτομερή εξέταση της γλώσσας των ψηφισμάτων μας και του σκεπτικού των προσεγγίσεών μας. Ο επόμενος γύρος διαβουλεύσεων είναι προγραμματισμένος για τις 6 Φεβρουαρίου 2003. Τέλος, επικροτώ την πρόθεση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου να στείλει αντιπροσωπεία στην 59η σύνοδο της Επιτροπής για τα Δικαιώματα του Ανθρώπου μετά την επιτυχή περσινή επίσκεψη, η οποία προσέφερε την ευκαιρία για εποικοδομητική ανταλλαγή απόψεων ανάμεσα στους επικεφαλής των αποστολών της ΕΕ και την αντιπροσωπεία της Επιτροπής στη Γενεύη. Η Eleanor Roosevelt ανακηρύχθηκε ομόφωνα η πρώτη πρόεδρος της Επιτροπής των Ηνωμένων Εθνών για τα Δικαιώματα του Ανθρώπου το 1946, η οποία είχε ως αποστολή την εκπόνηση της Παγκόσμιας Διακήρυξης των Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων. Ίσως τρίζουν τα κόκαλά της από τα πρόσφατα γεγονότα στη Γενεύη. Η εκλογή Λιβύου ως προέδρου του κατεξοχήν οργάνου των Ηνωμένων Εθνών που είναι αρμόδιο για τα ανθρώπινα δικαιώματα έχει προκαλέσει εύλογες απορίες. Αυτό μπορεί να οφείλεται στο γεγονός ότι η εκλογή των μελών του προεδρείου της Επιτροπής για τα Δικαιώματα του Ανθρώπου βασίζεται σε υπόδειξη περιφερειακών ομάδων: ήταν η σειρά των Αφρικανών να υποδείξουν ένα άτομο και έτσι επέλεξαν Λίβυο. Η μυστική ψηφοφορία κατά διαταγή των Ηνωμένων Πολιτειών είχε ως αποτέλεσμα την αποχή επτά κρατών μελών της ΕΕ στην Επιτροπή για τα Δικαιώματα του Ανθρώπου. Οι σοβαρές ανησυχίες πολλών μελών της διεθνούς κοινότητας, συμπεριλαμβανομένης της ΕΕ, ορθώς εστιάζονται σε μια εξέλιξη η οποία αποτελεί ισχυρό πλήγμα για την αξιοπιστία της Επιτροπής για τα Δικαιώματα του Ανθρώπου. Οι επιδόσεις του νέου προέδρου αναμφίβολα θα παρακολουθούνται στενά. Είναι τώρα καιρός η ΕΕ να εστιάσει στις πρωτοβουλίες που θα λάβει κατά την 59η σύνοδο. Η αντιμετώπιση από την ΕΕ των προκλήσεων αποτελεί ασφαλώς δύσκολο έργο. Κατά την περσινή 58η σύνοδο, η Επιτροπή για τα Δικαιώματα του Ανθρώπου καταψήφισε πρωτοβουλίες της ΕΕ σχετικά με τη Ζιμπάμπουε, την Τσετσενία και το Ιράν. Τα αποτελέσματα αυτά οδήγησαν σε μια περίοδο αυτοκριτικής και διερεύνησης του τρόπου με τον οποίο η ΕΕ μπορεί να βελτιώσει τις προοπτικές για τα θεματικά της ψηφίσματα και εκείνα που αφορούν τις διάφορες χώρες. Κατά τη Γενική Συνέλευση των Ηνωμένων Εθνών – μια τρίτη επιτροπή στη Νέα Υόρκη – η Προεδρία εφάρμοσε διάφορες καινοτομίες: έγκαιρη εκπόνηση των σχεδίων, πιο συνοπτικά ψηφίσματα και καλύτερος καταμερισμός των ευθυνών μεταξύ των εταίρων της ΕΕ. Όλα αυτά είναι σημαντικά μέτρα, γιατί αφήνουν ελεύθερο χρόνο για άσκηση πιέσεων – η διπλωματική προετοιμασία μπορεί, φυσικά, να είναι καθοριστική για την τελική επιτυχία ή αποτυχία. Είναι αλήθεια ότι η ΕΕ θα χρειαστεί να επιστρατεύσει στη Γενεύη όλη τη διπλωματική ικανότητα που διαθέτει, όταν βρεθεί αντιμέτωπη με μια σειρά από μέλη της Επιτροπής με βεβαρυμένο ιστορικό όσον αφορά τα ανθρώπινα δικαιώματα, πολλά από τα οποία αμφισβητούν τη νομιμότητα της κατάθεσης ψηφισμάτων για διάφορες χώρες. Η ΕΕ δικαίως υπερασπίζεται την αναγκαιότητα αυτών των ψηφισμάτων, παράλληλα με τα θεματικά ψηφίσματα. Σε πολλές περιπτώσεις, τα ψηφίσματα αυτά αποτελούν τη βάση για την εντολή των ειδικών απεσταλμένων και εισηγητών, οι οποίοι, όταν τους το επιτρέπει η εν λόγω χώρα, επιδιώκουν να φωτίσουν τα θέματα των ανθρωπίνων δικαιωμάτων που χρειάζονται ιδιαίτερη προσοχή. Αυτό το εποικοδομητικό σύστημα δεν στηρίζεται από τη συντριπτική πλειονότητα των μελών της διεθνούς κοινότητας και περισσότερα από 150 κράτη αρνούνται να απευθύνουν διαρκή πρόσκληση προς τους ειδικούς μηχανισμούς των Ηνωμένων Εθνών. Θα ήθελα να προσθέσω ότι, στο πλαίσιο αυτό, αξίζει να επισημάνουμε ότι τα αφρικανικά έθνη συμφώνησαν να οργανώσει η Αφρικανική Ένωση διαδικασία αξιολόγησης ομοτίμων, η οποία, αν και δεν έχει την ισχύ της εν λόγω διαδικασίας και διαφέρει από αυτήν, εντούτοις αποτελεί ένα βήμα προς την κατεύθυνση του να γίνεται κάποια συλλογική αξιολόγηση των επιδόσεων σε αυτούς τους τομείς. Αναμφίβολα, ο καθορισμός των χωρών οι οποίες πρέπει να υπάγονται στην κοινοτική δράση στο πλαίσιο της Επιτροπής για τα Δικαιώματα του Ανθρώπου είναι επίπονη διαδικασία. Η ΕΕ επεδίωξε φέτος την ανάπτυξη αυτής της προσέγγισης και η αρμόδια για τα ανθρώπινα δικαιώματα ομάδα εργασίας του Συμβουλίου συλλέγει στοιχεία από όλες τις συναφείς γεωγραφικές ομάδες εργασίας στο πλαίσιο του Συμβουλίου, προκειμένου να καθορίσει σε ποιες χώρες πρέπει να εστιάσουμε την προσοχή μας. Οι συνομιλίες θα συνεχισθούν στη συνάντηση της ομάδας εργασίας COHOM, που θα πραγματοποιηθεί στις 5 Φεβρουαρίου 2003. Πρέπει να τονισθεί ότι η ΕΕ δεν έχει λάβει οριστικές αποφάσεις, αλλά έχουν συμφωνηθεί προσωρινά πρωτοβουλίες για τη Λαϊκή Δημοκρατία του Κονγκό, το Σουδάν, τους ισραηλινούς οικισμούς, τη Βιρμανία/Μυανμάρ και το Ιράκ, ενώ εξετάζονται και άλλες χώρες. Το ψήφισμα του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου σχετικά με τις προτεραιότητες ενόψει της συνόδου της Επιτροπής για τα Δικαιώματα του Ανθρώπου θα αποτελέσει σημαντική συμβολή στην εν λόγω συζήτηση, όπως και η παρουσίαση προτεραιοτήτων από ΜΚΟ κατά την επερχόμενη σύνοδο της ομάδας επαφών για τα ανθρώπινα δικαιώματα. Ασφαλώς, η προσέγγιση του Ιράν και της Κίνας από την ΕΕ κατά τη σύνοδο της Επιτροπής για τα Δικαιώματα του Ανθρώπου θα κινήσει το ενδιαφέρον. Η ΕΕ διεξάγει συνομιλίες και με τις δύο χώρες όσον αφορά τα ανθρώπινα δικαιώματα, με πρωταρχικό στόχο να σημειωθεί ουσιαστική πρόοδος. Γι’ αυτό και έχουμε σχεδιάσει ένα σύνολο σαφών κριτηρίων για την αξιολόγηση των αποτελεσμάτων. Όπως φαίνεται από τις κατευθυντήριες γραμμές της ΕΕ για τις συνομιλίες σχετικά με τα ανθρώπινα δικαιώματα και όπως έχουμε καταστήσει σαφές στην κυβέρνηση του Ιράν, αυτές οι συνομιλίες δεν αποκλείουν με κανέναν τρόπο την κατάθεση ψηφισμάτων σε διεθνή φόρα για τα ανθρώπινα δικαιώματα. Η συναφής απόφαση πρέπει να λαμβάνεται βάσει αξιολόγησης της κατάστασης των ανθρωπίνων δικαιωμάτων στην εκάστοτε χώρα."@el8 "Señor Presidente, me complace tener la oportunidad de responder a las resoluciones del Parlamento sobre el próximo período de sesiones de la Comisión de Derechos Humanos de las Naciones Unidas y la clara indicación de los temas y países a que el Parlamento quiere dar prioridad en dicho período de sesiones. Pero al mismo tiempo la decisión de la UE en torno a una resolución no se puede separar de una evaluación de las perspectivas de progreso en el marco del diálogo. Para la primera ronda de diálogo con Irán, la evaluación inicial es cautelosamente positiva. Aunque el mandato del representante especial para Irán, el Sr. Maurice Copithorne, ha quedado anulado con la derrota de la resolución de la UE en el 58º período de sesiones de la Comisión de Derechos Humanos, el año pasado Irán emitió una invitación permanente a los ponentes especiales de las Naciones Unidas, y ha anunciado que en el transcurso de este año aceptará visitas de cuatro ponentes temáticos de las Naciones Unidas. Conviene señalar que el Sr. Copithorne no pudo entrar en el país para llevar a cabo su mandato, lo que ilustra que, ante la intransigencia por parte de un tercer país, las resoluciones no siempre aseguran el avance deseado. Después de un año de ausencia, los Estados Unidos vuelven como miembro de la Comisión de Derechos Humanos. Es importante para la UE y los Estados Unidos seguir defendiendo sus intereses comunes por impulsar los derechos humanos en el clima a menudo hostil de la Comisión de Derechos Humanos. Es cierto que los Estados Unidos y la UE no opinan lo mismo sobre diversos temas, como por ejemplo logros tan fundamentales como el Protocolo Opcional para la Convención contra la Tortura y el Tribunal Penal Internacional. Estas diferencias no deben acallarse artificialmente ni impedir una cooperación significativa. Éste es el motivo por el que la UE y los Estados Unidos han emprendido consultas informales regulares sobre derechos humanos que complementan la troika existente en materia de derechos humanos e incluyen un examen profundo del lenguaje utilizado en nuestras respectivas resoluciones así como del pensamiento que subyace detrás de nuestros planteamientos. La siguiente ronda de consultas está prevista para el 6 de febrero de 2003. Finalmente, agradezco la intención del Parlamento Europeo de enviar una delegación al 59º período de sesiones de la Comisión de Derechos Humanos, después del éxito de la visita del año pasado, que brindó la oportunidad de realizar intercambios positivos entre los Jefes de Misión de la UE y la delegación de la Comisión en Ginebra. En 1946, Eleanor Roosevelt fue elegida por unanimidad primera presidenta de la Comisión de Derechos Humanos de las Naciones Unidas, que recibió el encargo de elaborar el proyecto de la Declaración Universal de los Derechos Humanos. Se revolcaría en su tumba si viera lo que ha ocurrido últimamente en Ginebra. La elección de una presidencia libia para el principal organismo de las Naciones Unidas que se ocupa de los derechos humanos ha hecho que nos preguntemos, y con razón, cómo es posible. Puede ser simplemente porque la elección de las personas que forman la mesa de la Comisión de los Derechos Humanos se basa en la nominación por grupos regionales: ahora le tocaba al grupo africano, y eligieron a una persona de Libia. En la votación secreta realizada a petición de los Estados Unidos se abstuvieron siete Estados miembros de la UE en la Comisión de Derechos Humanos. Se ha constatado una gran preocupación de buena parte de la comunidad internacional, incluida la UE, por lo que constituye un golpe bajo a la credibilidad de la Comisión de Derechos Humanos. Sin duda, se va a examinar muy de cerca lo que haga la nueva presidencia. Ha llegado el momento de que la UE se centre en las iniciativas que tomará en el 59º período de sesiones. Los retos a que se enfrenta la UE constituyen una tarea decididamente ardua. En el 58º período de sesiones, el año pasado, vimos que la Comisión de Derechos Humanos votó en contra de las iniciativas de la UE en relación con Zimbabue, Chechenia e Irán. Esos resultados dieron pie a una profunda reflexión sobre el modo en que la UE podía mejorar las perspectivas de sus resoluciones sobre temas y países. En la Asamblea General de las Naciones Unidas, una tercera comisión en Nueva York, la Presidencia puso en marcha varias innovaciones: adelanto de la elaboración de proyectos, resoluciones más concisas y mejor división del trabajo entre los socios de la UE. Son medidas importantes porque permiten dedicar más tiempo al trabajo de pasillo; está claro que la labor diplomática puede marcar toda la diferencia entre el éxito y el fracaso. Es cierto que la UE necesitará toda la diplomacia de que sea capaz en Ginebra cuando se enfrente a toda una serie de miembros de la Comisión de Derechos Humanos con un expediente muy poco brillante en materia de derechos humanos, de los que muchos discutirán la legitimidad para presentar resoluciones sobre países. La UE ha defendido con razón la necesidad de que haya resoluciones sobre países junto con las resoluciones temáticas. En muchos casos, estas resoluciones constituyen la base de los mandatos de los representantes especiales y el ponente quienes, cuando se lo permite el país en cuestión, intentan señalar los problemas de derechos humanos que reclaman atención. Este sistema constructivo no es aceptado por la gran mayoría de la comunidad internacional, y más de 150 Estados rechazan la posibilidad de emitir una invitación permanente a los mecanismos especiales de las Naciones Unidas. Yo añadiría que, en vista de todo ello, es interesante remarcar que las naciones africanas han acordado que la Unión Africana organice un proceso paralelo de examen que, aunque sea más débil y distinto de éste, representa no obstante un paso adelante para llegar a una situación en la que se pueda poner en práctica alguna medición colectiva de los logros en estos ámbitos. Sin duda, resulta difícil determinar qué países deberían ser objeto de iniciativas de la UE en la Comisión de Derechos Humanos. Este año la UE ha intentado desarrollar su planteamiento, en colaboración con el Grupo de Trabajo de Derechos Humanos del Consejo, sondeando a todos los grupos de trabajo geográficos relevantes del Consejo para dilucidar qué países merecen más atención. Los debates continuarán en la reunión de la COHOM de 5 de febrero de 2003. Hay que recalcar que la UE no ha tomado decisiones definitivas, pero provisionalmente se han acordado iniciativas con respecto a la República Democrática del Congo, Sudán, los emplazamientos israelíes, Birmania/Myanmar e Iraq, y hay otros países más que están en estudio. La resolución del Parlamento Europeo sobre las prioridades para la Comisión de Derechos Humanos constituirá una aportación importante a este debate, al igual que la presentación de prioridades por parte de las ONG en la próxima sesión del Grupo de Contacto de Derechos Humanos. Está claro que el planteamiento de la UE con respecto a Irán y China en la Comisión de Derechos Humanos despertará un gran interés. La UE mantiene diálogos sobre derechos humanos con ambos países, ante todo con ánimo de conseguir un progreso concreto sobre el terreno. Éste es el motivo por el que hemos concebido un conjunto claro de puntos de referencia para medir los resultados. Como ponen de manifiesto las directrices de la UE para los diálogos sobre derechos humanos, y tal como hemos dejado claro ante el Gobierno iraní, estos diálogos no excluyen en modo alguno la presentación de resoluciones en los foros internacionales sobre derechos humanos. Esta decisión debe tomarse sobre la base de nuestra evaluación de la situación de los derechos humanos sobre el terreno."@es12 ". Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen siihen, että saan tilaisuuden vastata parlamentin päätöslauselmiin, jotka koskevat YK:n ihmisoikeustoimikunnan tulevaa kokousta, sekä siihen, että parlamentti on ilmoittanut selvästi maa- ja aihekohtaiset painopisteet kokousta varten. Päätöslauselman antamista koskevaa EU:n päätöstä ei kuitenkaan voida erottaa arviosta, joka tehdään vuoropuhelun edistymisestä kentällä. Iranin kanssa käytävän vuoropuhelun ensimmäisen kierroksen osalta alustava arvio on varovaisen myönteinen. Vaikka YK:n ihmisoikeustoimikunnan Iranin erityisedustajan Maurice Copithornen toimikausi päättyy, koska EU:n päätöslauselma hylättiin ihmisoikeustoimikunnan 58. kokouksessa, Iran toivotti viime vuonna tervetulleeksi YK:n erityisraportoijat. Iran on myös ilmoittanut, että se hyväksyy YK:n neljän aihekohtaisen raportoijan vierailun tänä vuonna. On syytä mainita, ettei Maurice Copithornen annettu astua Iranin kamaralle hänelle annettujen tehtävien suorittamiseksi, mikä on osoitus siitä, ettei päätöslauselmilla voida aina varmistaa tavoitteiden saavuttamista, jos kolmas valtio on peräänantamaton. Vuoden poissaolon jälkeen Yhdysvallat palaa YK:n ihmisoikeustoimikunnan jäseneksi. EU:lle ja Yhdysvalloille on tärkeää jatkaa yhteisten etujensa mukaisia toimia ja edistää ihmisoikeuksia ihmisoikeustoimikunnan usein vihamielisessä ympäristössä. On totta, että on useita kysymyksiä, joista EU ja Yhdysvallat eivät ole yhtä mieltä. Tällaisia asioita ovat muun muassa huomattavat edistysaskeleet, kuten YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirja ja kansainvälinen rikostuomioistuin. Näitä eroja ei pidä keinotekoisesti peitellä eikä antaa niiden estää mielekästä yhteistyötä. Tästä syystä EU ja Yhdysvallat ovat käynnistäneet ihmisoikeuksia koskevat säännölliset epäviralliset kuulemiset, joilla täydennetään ihmisoikeustroikan toimintaa ja joissa tarkastellaan päätöslauselmien sanamuotoja ja lähestymistapamme taustalla olevia ajattelutapoja. Kuulemisten seuraava kierros on tarkoitus järjestää 6. helmikuuta 2003. Lopuksi haluan todeta olevani tyytyväinen siihen, että viimevuotisen onnistuneen vierailun jälkeen, joka antoi mahdollisuuden tuottoisalle mielipiteenvaihdolle EU:n lähetystöjen päälliköiden ja komission Geneven-edustuston välillä, Euroopan parlamentti aikoo lähettää valtuuskunnan YK:n ihmisoikeustoimikunnan 59. kokoukseen. Eleanor Roosevelt valittiin vuonna 1946 yksimielisesti YK:n ihmisoikeustoimikunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, ja hänen tehtäväkseen annettiin ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen laatiminen. Hänen on täytynyt kääntyä haudassaan Geneven viimeaikaisten tapahtumien takia. Libyalaisen valitseminen YK:n tärkeimmän ihmisoikeuksia käsittelevän elimen puheenjohtajaksi on oikeutetusti herättänyt ihmetystä siitä, miten tämä voi olla mahdollista. Se voi johtua yksinkertaisesti siitä, että ihmisoikeustoimikunnan jäsenet valitaan maantieteellisen ryhmäjaon perusteella: tällä kertaa oli Afrikan vuoro, ja afrikkalaiset valitsivat libyalaisen. Yhdysvaltojen vaatimuksesta toteutettu salainen äänestys johti siihen, että seitsemän EU:n jäsenvaltiota pidättyi yhteisesti äänestämästä. Useat kansainvälisen yhteisön tahot, EU mukaan luettuna, ovat oikeutetusti esittäneet huolensa tästä tapahtumasta, jota voidaan pitää pahana iskuna ihmisoikeustoimikunnan uskottavuudelle. Uuden puheenjohtajan suoritusta tullaan seuraamaan tarkasti. EU:n on nyt keskityttävä aloitteisiin, joita se tekee ihmisoikeustoimikunnan 59. kokouksessa. EU:n edessä olevat haasteet ovat kiistatta raskaita. Viime vuonna pidetyssä 58. kokouksessa YK:n ihmisoikeustoimikunta äänesti Zimbabwea, Tšetšeniaa ja Irania koskevia EU:n aloitteita vastaan. Nämä äänestystulokset antoivat sysäyksen sen pohtimiseen, miten EU voisi parantaa maa- ja aihekohtaisten päätöslauselmien mahdollisuuksia tulla hyväksytyiksi. YK:n yleiskokouksessa – kolmannen komitean kokouksessa New Yorkissa – puheenjohtajavaltio esitti useita innovaatioita: luonnokset pitäisi laatia aikaisemmin, päätöslauselmien pitäisi olla lyhyempiä ja kustannusten jakamista EU-kumppaneiden välillä on kehitettävä. Nämä ovat tärkeitä toimenpiteitä, koska niillä voidaan vapauttaa aikaa lobbaamiseen – diplomaattinen pohjatyö voi luonnollisesti vaikuttaa siihen, aloitteen läpiviemisessä. On totta, että EU tarvitsee kaiken mahdollisen diplomaattisen neuvokkuuden Genevessä, kun se kohtaa ihmisoikeustoimikunnan jäsenmaat, joiden ihmisoikeustilanne on huono ja joista monet kiistävät maakohtaisten päätöslauselmien laatimisen oikeutuksen. EU on perustellusti puolustanut tarvetta laatia maakohtaisia päätöslauselmia aihekohtaisten päätöslauselmien ohella. Monissa tapauksissa nämä päätöslauselmat muodostavat perustan erityisedustajien ja esittelijän toimeksiannoille. Erityisedustajat ja esittelijä pyrkivät asianomaisen maan suostumuksella tuomaan esiin ihmisoikeusongelmia, joihin on kiinnitettävä huomiota. Valtaosa kansainvälisestä yhteisöstä ei suhtaudu myönteisesti tähän rakentavaan järjestelmään, sillä yli 150 valtiota kieltäytyy hyväksymästä YK:n erityisjärjestelmää. Haluaisin lisätä, että tässä yhteydessä on mielenkiintoista havaita, että Afrikan unioni järjestää vertaisarviointiprosessin, joka huolimatta siitä, että se on heikompi kuin YK:n erityisjärjestelmä ja eroaa tästä, on askel siihen suuntaan, että jonkinlainen kollektiivinen saavutusten mittaaminen näillä aloilla voitaisiin todella panna täytäntöön. On kiistatta vaikea määrittää, mihin valtioihin EU:n pitäisi YK:n ihmisoikeustoimikunnassa kohdistaa toimia. EU on pyrkinyt tänä vuonna kehittämään lähestymistapaansa, ja neuvoston ihmisoikeustyöryhmä COHOM on tiedustellut kaikilta asiaankuuluvilta alueellisilta työryhmiltä neuvostossa, mihin valtioihin on syytä kiinnittää eniten huomiota. Keskusteluja on tarkoitus jatkaa 5. helmikuuta 2003 järjestettävässä COHOM:in kokouksessa. On syytä korostaa, ettei EU ole tehnyt lopullisia päätöksiä, mutta Kongon demokraattista tasavaltaa, Sudania, Israelin siirtokuntia, Burmaa/Myanmaria ja Irakia koskevista aloitteista on päästy alustavasti sopimukseen, ja muiden valtioiden tilannetta tarkastellaan yhä. Euroopan parlamentin päätöslauselmalla EU:n oikeuksista, ensisijaisista tavoitteista ja suosituksista YK:n ihmisoikeustoimikunnan kokousta varten on merkittävä asema tässä keskustelussa kuten myös sillä, että kansalaisjärjestöt kertovat ensisijaisista tavoitteistaan ihmisoikeuksien kontaktiryhmän tulevassa kokouksessa. EU:n Irania ja Kiinaa koskeva lähestymistapa ihmisoikeustoimikunnassa herättää luonnollisesti suurta kiinnostusta. EU on sitoutunut käymään vuoropuhelua ihmisoikeuksista molempien maiden kanssa tärkeimpänä tavoitteenaan saavuttaa konkreettista kehitystä kentällä. Tästä syystä olemme asettaneet selkeitä vertailuarvoja tulosten arvioimiseksi. Kuten ihmisoikeusvuoropuhelua koskevissa EU:n suuntaviivoissa selkeästi sanotaan ja kuten olemme tehneet erittäin selväksi Iranin hallitukselle, tällainen vuoropuhelu ei millään lailla sulje pois EU:n mahdollisuutta esittää päätöslauselmia kansainvälisillä ihmisoikeusfoorumeilla. Tällainen päätös on tehtävä ihmisoikeustilanteesta kentällä tehdyn arvioinnin perusteella."@fi5 ". Monsieur le Président, je suis heureux d'avoir l'occasion de réagir aux résolutions du Parlement relatives à la prochaine session de la Commission des droits de l'homme des Nations unies et à la claire distinction des priorités du Parlement par pays et par thème pour cette session. Parallèlement, toutefois, la décision de l'UE quant à une résolution ne peut être séparée d'une évaluation des perspectives de progrès dans le cadre du dialogue. Pour le premier cycle de dialogue avec l'Iran, l'évaluation initiale est prudemment positive. Alors que le mandat du représentant spécial en Iran, M. Maurice Copithorne, disparaît avec le rejet de la résolution de l'UE lors de la 58e Commission des droits de l'homme, l'année dernière, l'Iran a délivré une invitation permanente aux rapporteurs spéciaux de l'ONU et a annoncé qu'elle acceptera les visites de quatre rapporteurs thématiques de l'ONU au cours de cette année. Il convient de souligner que M. Copithorne n'a pas reçu la permission de pénétrer en Iran pour exécuter son mandat, ce qui illustre que, face à l'intransigeance de la part d'un pays tiers, les résolutions ne garantissent pas toujours les progrès recherchés. Après une année d'absence, les États-Unis sont de retour en tant que membre de la Commission des droits de l'homme. Il est important pour l'UE et pour les États-Unis de poursuivre leurs intérêts communs en matière de promotion des droits de l'homme dans le climat souvent hostile de cette Commission. Il est vrai qu'il existe plusieurs questions sur lesquelles les États-Unis et l'UE ne partagent pas la même opinion, y compris sur des progrès aussi fondamentaux que le protocole optionnel de la convention contre la torture et la Cour pénale internationale. Ces divergences ne doivent ni être artificiellement dissimulées, ni constituer un obstacle à une coopération importante. C'est la raison pour laquelle l'UE et les États-Unis ont lancé des consultations informelles régulières sur les droits de l'homme, qui complètent bien la troïka existante sur les droits de l'homme et comprennent un examen du langage utilisé dans nos résolutions respectives ainsi que les réflexions qui sous-tendent nos approches. Le prochain cycle de consultations est prévu pour le 6 février 2003. Enfin, je salue l'intention du Parlement européen d'envoyer une délégation à la 59e Commission sur les droits de l'homme à la suite de la visite fructueuse de l'année dernière, qui a permis des échanges productifs entre les chefs de mission de l'UE et la délégation de la Commission à Genève. Eleanor Roosevelt a été désignée à l'unanimité au poste de première présidente de la Commission des droits de l'homme de l'ONU en 1946, qui a été chargée de la rédaction de la Déclaration universelle des droits de l'homme. Elle s'est sans doute retournée dans sa tombe à la suite des récents événements de Genève. L'élection d'une présidence libyenne au premier organe de l'ONU responsable de cette matière a soulevé à juste titre des questions sur la possibilité d'une telle chose. Cela est peut-être simplement dû au fait que l'élection d'individus au bureau de la Commission des droits de l'homme se base sur la nomination des groupes régionaux : c'était au tour de l'Afrique de procéder à la nomination et ils ont choisi un représentant libyen. Le vote secret demandé par les États-Unis a mené à une abstention commune de sept États membres de l'UE siégeant à la Commission des droits de l'homme. Les fortes préoccupations d'une grande partie de la communauté internationale, y compris de l'UE, ont dûment été enregistrées comme étant un coup sévère porté à la crédibilité de la Commission des droits de l'homme. Les actions de la nouvelle présidence seront indubitablement étroitement surveillées. Il est maintenant temps pour l'UE de se concentrer sur les initiatives qu'elle prendra lors de la 59e session. Les défis à relever par l'UE sont incontestablement gigantesques. Lors de la 58e session, l'année dernière, la Commission des droits de l'homme a rejeté des initiatives européennes sur le Zimbabwe, la Tchétchénie et l'Iran. Ces résultats ont suscité un accès d'examen de conscience sur la manière pour l'UE d'améliorer les perspectives de ses résolutions par pays et par thème. Lors de l'Assemblée générale de l'ONU - un troisième comité à New York - plusieurs innovations ont été mises en place par la présidence : une préparation plus précoce des projets, des résolutions plus concises et une meilleure répartition de la charge entre les partenaires de l'UE. Il s'agit de mesures importantes car elles libèrent du temps pour le lobbying - le travail diplomatique de terrain peut, bien évidemment, faire toute la différence entre la réussite et l'échec. Il est vrai que l'UE aura besoin de toute la finesse diplomatique qu'elle pourra rassembler à Genève lorsqu'elle sera face à une série de membres de la Commission des droits de l'homme connaissant des situations médiocres en matière des droits de l'homme et dont beaucoup remettent en question la légitimité du dépôt de résolutions par pays. L'UE a, à juste titre, défendu la nécessité des résolutions par pays en plus des résolutions par thème. Dans de nombreuses enceintes, ces résolutions constituent la base des mandats des représentants spéciaux et des rapporteurs qui, lorsqu'ils ont la permission du pays concerné, tentent de mettre en exergue les problèmes en matière des droits de l'homme méritant une attention particulière. Ce système constructif n'est pas apprécié par la grande majorité de la communauté internationale, plus de 150 États refusant de délivrer une invitation permanente aux mécanismes spéciaux de l'ONU. Je voudrais ajouter que, à la lumière de ce qui précède, il est intéressant de souligner que les nations africaines ont convenu que l'Union africaine organise une procédure d'évaluation par les pairs qui, tout en étant plus souple et différente de celle de l'ONU, représente néanmoins un pas dans la bonne direction pour en arriver à une situation où une certaine évaluation collective des résultats dans ces domaines est véritablement réalisée. Il est indubitablement difficile de déterminer quels pays devraient faire l'objet d'une action de l'UE au sein de la Commission des droits de l'homme. L'UE a tenté de développer son approche cette année, avec le groupe de travail du Conseil sur les droits de l'homme ayant recueilli les positions de tous les groupes de travail géographiques du Conseil concernés pour savoir quels pays méritaient le plus d'attention. Les discussions doivent se poursuivre lors de la réunion du COHOM du 5 février 2003. Il convient de souligner qu'aucune décision finale ne doit être prise par l'UE, mais des initiatives relatives à la République démocratique du Congo, au Soudan, aux colonies israéliennes, à la Birmanie/Myanmar et à l'Irak ont fait l'objet d'un accord provisoire alors que d'autres pays sont encore à l'étude. La résolution du Parlement européen sur les priorités pour la Commission des droits de l'homme constituera une contribution importante à ce débat, tout comme la présentation des priorités par les ONG lors de la prochaine session du groupe de contact des droits de l'homme. L'approche de l'UE à l'égard de l'Iran et de la Chine au sein de la Commission des droits de l'homme suscitera évidemment beaucoup d'intérêt. L'UE a entrepris un dialogue sur la question des droits de l'homme avec ces deux pays, avec pour objectif premier de parvenir à des progrès concrets sur le terrain. C'est pourquoi nous avons fixé un ensemble de jalons clairs afin d'évaluer les résultats. Comme les orientations de l'UE sur les droits de l'homme l'établissent clairement, et comme nous l'avons fait savoir de manière très claire au gouvernement iranien, de tels dialogues ne préjugent en rien du dépôt de résolutions dans des enceintes internationales des droits de l'homme. Cette décision doit être prise sur la base de notre évaluation de la situation des droits de l'homme sur le terrain."@fr6 "Signor Presidente, sono lieto di poter intervenire sulle risoluzioni del Parlamento relative alla prossima sessione della Commissione delle Nazioni Unite per i diritti dell’uomo e sulle chiare indicazioni di priorità tematiche e riguardanti i singoli paesi espresse dal Parlamento per quell’occasione. Al tempo stesso, la decisione dell’Unione europea in merito a una risoluzione non può essere disgiunta da una valutazione delle prospettive di progresso nell’ambito del dialogo. Per la prima tornata di dialoghi con l’Iran, la valutazione iniziale è cautamente positiva. Mentre il mandato del rappresentante speciale in Iran, Maurice Copithorne, viene meno per la sconfitta della risoluzione dell’Unione europea alla 58a Commissione per i diritti dell’uomo, lo scorso anno l’Iran ha aperto le porte ai relatori speciali dell’Unione europea annunciando che accetterà la visita di quattro relatori tematici dell’Unione nel corso di quest’anno. Vale la pena di notare che a Copithorne non è stato nemmeno consentito di mettere piede nel paese per adempiere il suo mandato, a dimostrazione del fatto che, di fronte all’intransigenza di un paese terzo, non sempre le risoluzioni assicurano il progresso desiderato. Dopo un anno di assenza, gli Stati Uniti tornano a far parte della Commissione per i diritti dell’uomo. E’ importante che l’Unione europea e gli Stati Uniti perseguano insieme i comuni interessi per quanto riguarda l’affermazione dei diritti umani nel clima spesso ostile della Commissione. E’ vero che vi sono diverse questioni su cui Stati Uniti e Unione europea non la pensano allo stesso modo, comprese alcune fondamentali conquiste come il Protocollo opzionale alla Convenzione contro la tortura e il Tribunale penale internazionale. Queste divergenze non devono essere artificialmente ignorate, ma nemmeno impedire una proficua collaborazione. Ecco perché l’Unione europea e gli Stati Uniti hanno avviato regolari incontri informali sui diritti dell’uomo, che integrano il lavoro della sui diritti umani e comprendono un esame del linguaggio usato nelle nostre rispettive risoluzioni e delle idee che stanno dietro i nostri rispettivi approcci. La prossima tornata di incontri è in programma per il 6 febbraio 2003. Infine, accolgo con favore l’intenzione del Parlamento europeo di inviare una delegazione alla 59a Commissione per i diritti dell’uomo, dopo la positiva visita dello scorso anno, che ha fornito l’opportunità di scambi proficui fra i capi delle missioni dell’Unione europea e la delegazione a Ginevra. Nel 1946 Eleanor Roosevelt fu scelta all’unanimità per presiedere la prima Commissione delle Nazioni Unite sui diritti dell’uomo, incaricata di elaborare una prima bozza della Dichiarazione dei diritti dell’uomo. Probabilmente si rivolterebbe nella tomba se sapesse dei recenti avvenimenti a Ginevra. L’elezione di un Presidente libico per il principale organismo delle Nazioni Unite che si occupa di diritti umani ha giustamente destato stupore. La spiegazione sta semplicemente nel fatto che l’elezione dei singoli membri al consiglio della Commissione per i diritti umani si basa su candidature da parte di gruppi regionali: questa volta il turno della nomina toccava agli africani, che hanno scelto un esponente libico. Lo scrutinio segreto, imposto dagli Stati Uniti, ha portato alla comune astensione da parte dei sette Stati membri dell’Unione europea rappresentati in seno alla Commissione per i diritti dell’uomo. La preoccupazione di molti, nella comunità internazionale, compresa l’Unione europea, è stata forte, per quello che è stato giustamente considerato un duro colpo inferto alla credibilità della Commissione per i diritti dell’uomo. L’operato della nuova presidenza verrà indubbiamente valutato con molta attenzione. E’ ora che l’Unione europea si concentri sulle iniziative da prendere in occasione della 59a sessione. Le sfide che l’Unione europea dovrà affrontare si presentano senz’altro come un percorso in salita. L’anno scorso, alla 58a sessione, abbiamo visto la Commissione per i diritti dell’uomo bocciare le iniziative dell’Unione europea sullo Zimbabwe, la Cecenia e l’Iran. Questi risultati hanno stimolato la riflessione su come l’Unione europea possa migliorare le possibilità di successo delle sue risoluzioni tematiche e sui singoli paesi. All’Assemblea generale delle Nazioni Unite – una terza commissione a New York – la presidenza ha adottato diverse innovazioni: maggiore tempestività nella preparazione delle bozze, risoluzioni più concise e una migliore ripartizione dei compiti fra dell’Unione europea. Si tratta di misure importanti perché lasciano più tempo libero per negoziati informali: il lavoro diplomatico preliminare può essere determinante per il fallimento o il successo di un’iniziativa. E’ vero che a Ginevra l’Unione europea dovrà fare ricorso a tutta l’abilità diplomatica di cui può disporre, di fronte a uno schieramento di membri della Commissione per i diritti dell’uomo assai carente in materia di tutela di tali diritti, molti dei quali contestano la legittimità di presentare risoluzioni riguardanti singoli paesi. L’Unione europea ha giustamente sostenuto la necessità di adottare risoluzioni sui singoli paesi accanto alle risoluzioni tematiche. In molti casi, tali risoluzioni costituiscono la base per i mandati conferiti ai rappresentanti speciali e ai relatori che, quando i paesi interessati lo consentono, cercano di far luce sulle problematiche relative ai diritti dell’uomo. Questo costruttivo sistema non è condiviso da una vasta maggioranza della comunità internazionale, nella quale più di 150 Stati rifiutano di aprire le porte ai meccanismi speciali di controllo delle Nazioni Unite. Vorrei aggiungere, in considerazione di ciò, il dato interessante che le nazioni africane hanno accettato di organizzare, tramite l’Unione africana, un processo di revisione fra pari che, seppur diverso e più debole, rappresenta tuttavia un passo avanti verso l’effettiva adozione di una valutazione collettiva di quanto avviene in tali aree. E’ indubbiamente difficile determinare quali paesi debbano essere soggetti all’intervento dell’Unione europea all’interno della Commissione per i diritti dell’uomo. Quest’anno l’Unione europea ha tentato di sviluppare una propria linea, mentre il gruppo di lavoro del Consiglio sui diritti dell’uomo ha raccolto i sondaggi di tutti i gruppi di lavoro regionali in modo da determinare quali paesi richiedano maggiore attenzione. Le discussioni continueranno all’incontro del COHOM fissato per il 5 febbraio 2003. Bisogna sottolineare che non sono state prese decisioni da parte dell’Unione europea, ma che vi sono comunque accordi provvisori per iniziative riguardanti la Repubblica Democratica del Congo, il Sudan, gli insediamenti israeliani, la Birmania/Myanmar e l’Iraq, mentre altri paesi rimangono sotto esame. La risoluzione del Parlamento europeo sulle priorità per la Commissione per i diritti dell’uomo rappresenterà un importante contributo al dibattito, così come la presentazione delle priorità da parte delle ONG alla prossima sessione del gruppo di contatto per i diritti dell’uomo. Chiaramente, la posizione dell’Unione europea riguardo all’Iran e alla Cina alla Commissione per i diritti dell’uomo desterà grande interesse. L’Unione europea è impegnata nel dialogo sui diritti umani con entrambi i paesi allo scopo principale di ottenere progressi concreti sul campo. Ecco perché abbiamo stabilito una serie di criteri per misurare i risultati. Come appare evidente dalle linee direttrici seguite dall’Unione europea nel dialogo sui diritti dell’uomo, e come abbiamo chiarito al governo iraniano, tale dialogo non può in alcun modo escludere la presentazione di risoluzioni nei sui diritti umani internazionali. Questa decisione deve essere presa in base alle nostre valutazioni sulla situazione dei diritti umani condotta direttamente sul campo."@it9 ". – Mr President, I welcome the opportunity to respond to Parliament's resolutions on the forthcoming session of the United Nations Commission on Human Rights and the clear indication of Parliament's country and thematic priorities for that session. At the same time, however, the EU's decision on a resolution cannot be divorced from an assessment of the prospects for progress within the framework of the dialogue. For the first round of dialogue with Iran, the initial assessment is cautiously positive. Whilst the mandate of the special representative to Iran, Mr Maurice Copithorne, disappears with the defeat of the EU's resolution at the 58th Commission on Human Rights, last year Iran issued a standing invitation to the UN special rapporteurs, and it has announced that it will accept visits by four UN thematic rapporteurs during the course of this year. It is worth noting that Mr Copithorne was not allowed to set foot in the country to implement his mandate, illustrating that, in the face of intransigence on the part of a third country, resolutions do not always secure the progress sought. After a year's absence, the United States returns as a member of the Commission on Human Rights. It is important for the EU and the United States to pursue their common interests in advancing human rights in the often hostile climate at the Commission on Human Rights. It is true that there are several issues on which the United States and the EU do not see eye to eye, including such fundamental advances as the Optional Protocol to the Convention Against Torture and the International Criminal Court. Those differences should neither be artificially papered over nor allowed to block meaningful cooperation. That is why the EU and the United States have launched regular informal consultations on human rights which complement the existing human rights troika and include scrutiny of the language used in our respective resolutions and the thinking behind our approaches. The next round of consultations is scheduled for 6 February 2003. Finally, I welcome the European Parliament's intention to send a delegation to the 59th Commission on Human Rights following last year's successful visit, which provided the opportunity for productive exchanges between the EU Heads of Mission and the Commission's delegation in Geneva. Eleanor Roosevelt was unanimously selected as the first chairman of the UN Commission on Human Rights in 1946, which was charged with the drafting of the Universal Declaration of Human Rights. She might well have turned in her grave at the recent events in Geneva. The election of a Libyan chair to the primary UN body dealing with human rights has rightly prompted wonderment at how this can be. It may simply be because the election of individuals to the Commission on Human Rights bureau is based on nomination by regional groups: it was the Africans' turn to nominate, and they chose an individual from Libya. The secret vote called at the behest of the United States led to a common abstention by seven EU Member States in the Commission on Human Rights. The strong concern of many in the international community, including the EU, has rightly been registered at what is a significant blow to the credibility of the Commission on Human Rights. The performance of the new chair will undoubtedly be closely scrutinised. It is now time for the EU to focus on the initiatives it will take in the 59th session. The challenges facing the EU constitute a decidedly uphill task. At the 58th session last year we saw the Commission of Human Rights vote down EU initiatives on Zimbabwe, Chechnya and Iran. Those results prompted a bout of soul-searching as to how the EU could improve the prospects for its country and thematic resolutions. At the UN General Assembly – a third committee in New York – several innovations were put in place by the Presidency: earlier preparation of drafts, more concise resolutions and improved burden-sharing amongst EU partners. These are important measures because they free up time for lobbying – diplomatic groundwork can, of course, make all the difference between failure and success. It is true that the EU will need all the diplomatic finesse it can muster in Geneva when faced with an array of CHR members with poor human rights records, many disputing the legitimacy of tabling country resolutions. The EU has rightly defended the need for country resolutions alongside thematic resolutions. In many instances, those resolutions form the basis for the mandates of the special representatives and rapporteur who, when permitted by the country in question, seek to illuminate the human rights difficulties requiring attention. This constructive system is not embraced by the vast majority of the international community, with over 150 states declining to issue a standing invitation to the UN special mechanisms. I would add that, in view of this, it is interesting to note that the African nations have agreed to have the African Union organise a peer review process which, whilst weaker and different from this, nevertheless represents a step towards arriving at a situation in which some collective measurement of performance in these areas is actually taking place. It is undoubtedly a difficult process to determine which countries should be subject to EU action in the Commission on Human Rights. The EU has sought to develop its approach this year, with the Council Working Group on Human Rights taking soundings from all relevant geographic working groups in the Council as to which countries most warrant attention. Discussions are set to continue at the COHOM meeting on 5 February 2003. It should be stressed that no final decisions have been taken by the EU, but initiatives on the Democratic Republic of the Congo, Sudan, Israeli settlements, Burma/Myanmar and Iraq have been provisionally agreed upon and other countries remain under consideration. The European Parliament's resolution on priorities for the Commission on Human Rights will constitute an important contribution to that debate, as will the presentation of priorities by NGOs at the forthcoming session of the Human Rights Contact Group. Clearly, the EU's approach to Iran and China at the Commission on Human Rights will attract a great deal of interest. The EU is engaged in human rights dialogues with both countries, with the primary aim of achieving concrete progress on the ground. That is why we have designed a set of clear benchmarks to measure results. As the EU guidelines on human rights dialogues make clear, and as we have made fully apparent to the Iranian government, such dialogues do not in any way preclude the tabling of resolutions in international human rights fora. That decision must be made on the basis of our assessment of the human rights situation on the ground."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, hartelijk dank dat ik de kans krijg te reageren op de resoluties van het Parlement over de eerstvolgende bijeenkomst van de VN-Commissie voor de rechten van de mens en de duidelijke prioriteiten die het Parlement stelt met betrekking tot de te bespreken landen en thema’s tijdens die bijeenkomst. Aan de andere kant is het wel zo dat een dergelijke beslissing van de EU over een resolutie altijd onlosmakelijk verbonden is met onze inschatting van de kans op vooruitgang in het kader van de dialoog. Na de eerste besprekingsronde met Iran wordt de situatie voorzichtig positief ingeschat. Hoewel het mandaat van de speciale vertegenwoordiger voor Iran, de heer Maurice Copithorne, werd ingetrokken nadat de EU-resolutie tijdens de 58-ste bijeenkomst van de Mensenrechtencommissie was verworpen, heeft Iran vorig jaar wel een uitnodiging doen uitgaan aan de speciale rapporteurs van de VN. Daarnaast heeft Iran aangekondigd dat het instemt met het bezoek van vier thematische VN-rapporteurs in de loop van dit jaar. Het dient opgemerkt te worden dat de heer Copithorne dus geen toegang kreeg tot het land om zijn mandaat uit te oefenen. Dit toont aan dat als een derde land zich onverzettelijk opstelt, resoluties niet altijd leiden tot de gewenste vooruitgang. Na een jaar van afwezigheid keren de Verenigde Staten terug als lid van de Commissie voor de rechten van de mens. Het is belangrijk dat de EU en de Verenigde Staten gezamenlijk optrekken teneinde hun doelstellingen aangaande de verbetering van de mensenrechten te verwezenlijken binnen het vaak vijandige klimaat in deze commissie. Het klopt echter dat er een aantal thema’s is waarover de Verenigde Staten en de EU van mening verschillen, waaronder fundamentele vernieuwingen als het Facultatief Protocol bij het Verdrag tegen foltering en het Internationaal Strafhof. Deze verschillen mogen natuurlijk niet onder het tapijt geveegd worden, maar mogen een goede samenwerking zeker ook niet in de weg staan. Daarom zijn de EU en de Verenigde Staten nu ook begonnen met regelmatige informele besprekingen inzake de mensenrechten, als aanvulling op de bestaande trojka voor de mensenrechten. Tijdens die besprekingen worden de bewoordingen in onze resoluties en de ideeën die ten grondslag liggen aan onze benaderingen onder de loep genomen. De volgende overlegronde staat gepland op 6 februari 2003. Ten slotte spreek ik mijn waardering uit over de intentie van het Europees Parlement om een delegatie af te vaardigen naar de 59-ste bijeenkomst van de Commissie voor de rechten van de mens na het succesvolle bezoek van vorig jaar, waar een vruchtbare gedachtewisseling heeft plaatsgevonden tussen de missiehoofden van de EU en de afvaardiging van de Commissie in Genève. Eleanor Roosevelt werd in 1946 unaniem gekozen als de eerste voorzitter van de VN-Commissie voor de rechten van de mens, die tot taak had de Universele Verklaring van de Rechten van de Mens op te stellen. Ik kan me goed voorstellen dat ze zich in haar graf heeft omgedraaid naar aanleiding van de recente gebeurtenissen in Genève. De verkiezing van een Libiër als voorzitter van het VN-orgaan dat zich bij uitstek bezighoudt met de mensenrechten heeft terecht bij velen verbazing gewekt. Het zou simpelweg kunnen komen doordat kandidaten voor het bureau van de Commissie voor de rechten van de mens worden voorgedragen door een bepaalde regio. De Afrikanen waren aan de beurt om te nomineren en kozen voor iemand uit Libië. Bij de verkiezing, die op verzoek van de Verenigde Staten geheim was, onthielden zeven lidstaten van de EU zich van stemming. De geloofwaardigheid van de Commissie voor de rechten van de mens heeft een behoorlijke deuk opgelopen. Dat velen binnen de internationale gemeenschap, inclusief de EU, zich hierover zorgen maken, is niet meer dan terecht. Het optreden van de nieuwe voorzitter zal dan ook ongetwijfeld bijzonder kritisch worden gevolgd. De EU moet zich nu richten op de initiatieven die zij wil ontplooien tijdens de 59-ste bijeenkomst. Het is duidelijk dat zij voor een loodzware taak staat. Bij de 58-ste bijeenkomst vorig jaar zijn moties van de EU over Zimbabwe, Tsjetsjenië en Iran door de Commissie voor de rechten van de mens getorpedeerd. Dat was aanleiding om ons te bezinnen op een manier waarop de EU haar landen- en thematische resoluties in de toekomst een betere kans zou kunnen geven. Bij de Algemene Vergadering van de Verenigde Naties - een derde commissie in New York - heeft het voorzitterschap een aantal maatregelen genomen: resoluties worden eerder opgesteld, ze zijn beknopter en het werk wordt beter verdeeld tussen de EU-lidstaten. Dit zijn belangrijke maatregelen omdat er zo meer tijd overblijft om te lobbyen – uiteraard kan een diplomatieke basis het verschil maken tussen een nederlaag en een overwinning. De EU zal al haar diplomatieke gaven nodig hebben wanneer zij straks in Genève geconfronteerd wordt met diverse leden van de Mensenrechtencommissie die op het gebied van de mensenrechten een slechte staat van dienst hebben. Het indienen van landenresoluties zal door veel van die landen als niet legitiem worden beschouwd. De EU heeft eerder terecht de noodzaak van landenresoluties naast de thematische resoluties verdedigd. In veel gevallen vormen die resoluties immers de basis voor de mandaten van de speciale vertegenwoordigers en de rapporteur die ter plekke nader onderzoek verrichten naar mensenrechtenkwesties die de aandacht verdienen, mits zij natuurlijk toegang krijgen tot het betreffende land. Dit constructieve systeem wordt echter lang niet overal in de internationale gemeenschap omarmd. Er zijn meer dan 150 staten waar de speciale vertegenwoordigers van de Verenigde Naties niet permanent welkom zijn. Ik voeg hier aan toe dat het op dit vlak interessant is dat de Afrikaanse landen hebben ingestemd met een systeem van wederzijdse controle dat is ingesteld door de Afrikaanse Unie. Hoewel dit systeem matig functioneert en afwijkt van het VN-controlesysteem is het een stap vooruit op weg naar de totstandkoming van een vorm van collectieve meting van de prestaties in die gebieden. Het staat vast dat het moeilijk is om te bepalen tegen welke landen de EU in de Commissie voor de rechten van de mens in actie moet komen. De EU heeft dit jaar geprobeerd een bepaalde beleidslijn uit te zetten, waarbij de Werkgroep mensenrechten van de Raad bij alle relevante geografische werkgroepen in de Raad heeft geïnformeerd naar welke landen de aandacht zou moeten uitgaan. De discussie wordt voortgezet tijdens de vergadering van de COHOM-werkgroep op 5 februari 2003. Ik wil benadrukken dat de EU nog geen definitieve besluiten heeft genomen, maar dat er nu initiatieven liggen met betrekking tot de Democratische Republiek Congo, Soedan, de Israëlische nederzettingen, Birma/Myanmar en Irak, waarover voorlopige overeenstemming bestaat. Andere landen zijn nog punt van discussie. De resolutie van het Europees Parlement over de prioriteiten voor de Commissie voor de rechten van de mens levert een belangrijke bijdrage aan dat debat, evenals de presentatie van prioriteiten door diverse NGO’s tijdens de eerstvolgende zitting van de Contactgroep mensenrechten. De opstelling van de EU ten aanzien van Iran en China in de Commissie voor de rechten van de mens zal uiteraard met argusogen bekeken worden. De EU voert immers met beide landen een mensenrechtendialoog met de bedoeling concrete vooruitgang te boeken op dit terrein. Vanuit dat idee hebben we een aantal duidelijke ijkpunten ingebouwd om de resultaten te meten. In de richtlijnen van de EU over mensenrechtendialogen staat echter duidelijk vermeld - en de Iraanse regering is daar ook volledig van op de hoogte - dat dergelijke dialogen de EU er niet van zullen weerhouden resoluties in te dienen tijdens internationale mensenrechtenfora. Die beslissing wordt genomen op basis van onze eigen inschatting van de mensenrechtensituatie ter plaatse."@nl2 "Senhor Presidente congratulo-me com a oportunidade de me pronunciar acerca das resoluções do Parlamento Europeu sobre a próxima sessão da Comissão dos Direitos do Homem das Nações Unidas e sobre as claras recomendações desta assembleia quanto às prioridades a estabelecer relativamente aos países e às abordagens temáticas na referida sessão. Simultaneamente, a decisão da UE sobre uma resolução não pode contudo divorciar-se de uma avaliação das perspectivas de progresso, no quadro do diálogo estabelecido. Em relação à primeira ronda de diálogo com o Irão, a avaliação é, com as devidas precauções, positiva. Embora o mandato do representante especial para o Irão, o Senhor Maurice Copithorne, deixe de existir em virtude da não aprovação da resolução da UE na 58ª Comissão dos Direitos do Homem, o Irão emitiu, no ano transacto, um convite permanente a relatores especiais das Nações Unidas e anunciou que aceitará visitas de quatro relatores temáticos das Nações Unidas ao longo do corrente ano. É de registar que o Senhor Maurice Copithorne não foi autorizado a entrar no país para cumprir o seu mandato, o que mostra que, diante a intransigência da parte de um país terceiro, as resoluções nem sempre asseguram os progressos desejados. Após um ano de ausência, os Estados Unidos voltam a ser membro da Comissão dos Direitos do Homem. Numa atmosfera frequentemente de grande tensão na Comissão dos Direitos do Homem, é importante para a UE e para os EUA lutarem pelos seus interesses comuns no que se refere à promoção dos direitos humanos. É verdade que há várias questões em que os Estados Unidos e a União Europeia não partilham do mesmo ponto de vista, incluindo alguns avanços fundamentais como o Protocolo facultativo à Convenção contra a Tortura e o Tribunal Penal Internacional. Essas diferenças não devem ser nem artificialmente escondidas nem levar a um bloqueio significativo da cooperação. Razão por que a UE e os Estados Unidos puseram em marcha um processo regular e informal de consultas sobre os direitos humanos, que completa as actuais tróicas sobre os direitos humanos e incluem uma análise da linguagem utilizada nas respectivas resoluções bem como da reflexão subjacente às nossas abordagens. A próxima ronda de consultas está agendada para 6 de Fevereiro de 2003. A terminar, acolho com satisfação a intenção do Parlamento Europeu de enviar uma delegação à 59ª sessão da Comissão dos Direitos do Homem na sequência da útil visita que teve lugar no ano passado e que possibilitou um intercâmbio profícuo entre os Chefes de Missão e a delegação da Comissão em Genebra. Eleanor Roosevelt foi unanimemente eleita para primeira Presidente da Comissão dos Direitos do Homem das Nações Unidas e coube-lhe a tarefa de elaborar a Declaração Universal dos Direitos do Homem. Deve ter dado voltas na campa com os recentes acontecimentos em Genebra. A eleição da Líbia para presidir ao principal órgão que zela pelos direitos humanos causou, face a semelhante possibilidade, natural estupefacção. Esta situação poderá dever-se simplesmente ao facto de a eleição de indivíduos para o gabinete da Comissão dos Direitos do Homem se basear em nomeações feitas por grupos regionais: foi a vez dos africanos nomearem, e a escolha recaiu sobre um líbio. A votação secreta realizada a pedido dos Estados Unidos levou à abstenção de sete Estados-Membros da UE na Comissão dos Direitos do Homem. Foi claramente manifestada a grande preocupação de muitos na comunidade internacional, incluindo da UE, em relação ao que pode considerar-se um duro golpe na credibilidade da Comissão dos Direitos do Homem. O desempenho da nova Presidência será, sem sombra de dúvida, acompanhado de perto. É tempo agora de a UE se concentrar nas iniciativas que tomará na 59ª sessão. Os desafios que se deparam à UE constituem, decididamente, uma tarefa de monta. Na 58ª sessão, realizada no ano passado, sucedeu que a Comissão dos Direitos do Homem não aprovou as iniciativas da UE sobre o Zimbabué, a Chechénia e o Irão. Estes resultados motivaram um trabalho de introspecção que aclarasse formas de a UE poder melhorar o panorama, no que se refere, quer às suas resoluções temáticas, quer às resoluções sobre determinado país. Na Assembleia-Geral das Nações Unidas - num Terceiro Comité em Nova Iorque - foram introduzidas várias inovações pela Presidência: preparação mais atempada de projectos, resoluções mais concisas e uma melhor repartição dos encargos entre os parceiros da UE. Estas são medidas importantes pois dão tempo a que se exerçam pressões - o trabalho diplomático de base pode, obviamente, fazer toda a diferença entre o fracasso e o sucesso. É verdade que, em Genebra, a UE precisará de usar de toda a habilidade diplomática que lhe for possível quando se vir confrontada com uma série de membros da Comissão dos Direitos do Homem, com um historial muito pouco satisfatório em matéria de direitos do Homem, a disputar a legitimidade de apresentar resoluções sobre um país específico. A UE tem, e bem, defendido a necessidade de elaborar resoluções sobre um determinado paralelamente a resoluções temáticas. Muitas das vezes, essas resoluções constituem a base para os mandatos dos representantes e relatores especiais que, quando autorizados pelo país em questão, procuram identificar as dificuldades relacionadas com os direitos humanos que requerem atenção. Este sistema construtivo não é apoiado pela vasta maioria da comunidade internacional, havendo mais de 150 Estados que declinam emitir um convite permanente para os mecanismos especiais de controlo das Nações Unidas. Acrescentaria que, à vista desta situação, é interessante notar que as nações africanas concordaram que a União Africana organizasse um processo de controlo equiparável, o qual, embora menos exigente e diferente deste, representa, no entanto, um passo em frente na consecução de uma certa forma de aferição colectiva do desempenho neste domínio. Determinar os países que deverão ser sujeitos a uma acção da UE na Comissão dos Direitos do Homem é certamente um processo difícil. Este ano, a UE procurou desenvolver a sua abordagem, tendo o Grupo de trabalho do Conselho sobre os Direitos do Homem auscultado todos os grupos de trabalho relevantes, do ponto de vista geográfico, no Conselho quanto aos países que mais justificam ser objecto de atenção. Está agendada a continuação de debates na reunião do COHOM, a 5 de Fevereiro de 2003. Sublinhe-se que a UE não tomou decisões finais. No entanto, foram provisoriamente acordadas iniciativas sobre a República Democrática do Congo, o Sudão, os territórios ocupados por Israel, a Birmânia/Myanmar e o Iraque, além de outros países que continuam a merecer atenção. A resolução do Parlamento Europeu sobre as prioridades da UE para a Comissão dos Direitos do Homem constituirá um importante contributo para esse debate, assim como o será a apresentação das prioridades estabelecidas pelas ONG na próxima sessão do Grupo de Contacto para os Direitos Humanos. Obviamente que a abordagem para o Irão e China na Comissão dos Direitos do Homem atrairá as atenções. A UE está empenhada em entabular diálogos sobre os direitos humanos com ambos os países, tendo como principal objectivo a consecução de progressos concretos no terreno. Razão por que estabelecemos um conjunto de parâmetros de referência a fim de avaliar os resultados. Como as directrizes da UE relativas ao diálogo sobre os direitos humanos deixam bem claro, e como fizemos saber ao Governo do Irão, esses diálogos não impedem a apresentação de resoluções nos internacionais sobre os direitos do Homem. Essa decisão deverá ser tomada com base na nossa avaliação da situação dos direitos humanos no terreno."@pt11 "Herr talman! Jag välkomnar tillfället att ge respons på parlamentets resolutioner om den kommande sessionen för Förenta nationernas kommission för mänskliga rättigheter, och det tydliga tillkännagivandet av vilka länder och teman som parlamentet prioriterar inför denna session. Samtidigt kan EU:s beslut om en resolution dock inte skiljas ifrån en bedömning av möjligheterna till framsteg inom ramen för dialogen. Inför den första dialogrundan med Iran är bedömningen försiktigt positiv. Under det att den särskilda rapportören för Iran, Maurice Copithorne, behörighet försvinner med förkastandet av EU:s resolution vid den 58:e kommissionen för mänskliga rättigheter, utfärdade Iran förra året en stående invitation till FN:s särskilda rapportörer, och man har tillkännagivit att man kommer att godta fyra besök av FN:s särskilda rapportörer under det här året. Det är värt att notera att Copithorne inte tilläts sätta sin fot i landet för att fullgöra sin behörighet, vilket visar att resolutioner, inför ett tredje lands omedgörlighet, inte alltid säkrar de framsteg som de syftat till. Efter ett års frånvaro återvänder Förenta staterna som medlem till kommissionen för mänskliga rättigheter. Det är viktigt för EU och Förenta staterna att fortsätta sträva efter sina gemensamma intressen i att främja mänskliga rättigheter i det ofta fientliga klimatet inom kommissionen för mänskliga rättigheter. Det är sant att det finns flera frågor där Förenta staterna och EU inte är överens, inberäknat sådana grundläggande förslag som det fakultativa protokollet till konventionen mot tortyr och Internationella brottmålsdomstolen. Dessa oenigheter bör varken skylas på ett konstlat sätt eller tillåtas hindra meningsfullt samarbete. Det är anledningen till att EU och Förenta staterna har inlett regelbundna informativa samråd om mänskliga rättigheter, vilket kompletterar den befintliga trojkan för mänskliga rättigheter och inkluderar granskning av det språk som används i våra respektive resolutioner och tanken bakom våra strategier. Nästa samråd har planerats till den 6 februari 2003. Slutligen välkomnar jag Europaparlamentets avsikt att sända en delegation till den 59:e kommissionen för mänskliga rättigheter efter förra årets framgångsrika besök, som gav tillfälle till produktivt utbyte mellan EU:s delegationschefer och kommissionens delegation i Genève. Eleanor Roosevelt valdes enhälligt till den första ordföranden för FN:s kommission för mänskliga rättigheter 1946, som fick i uppdrag att utarbeta den allmänna förklaringen om mänskliga rättigheter. Hon kan mycket väl ha vänt sig i sin grav med anledning av de aktuella händelserna i Genève. Valet av ett libanesiskt ordförandeskap för det FN-organ som har det huvudsakliga ansvaret för mänskliga rättigheter har med rätta väckt förundran. Resultatet kan helt enkelt bero på att valet av enskilda personer till kommissionen för mänskliga rättigheter baseras på nominering av regionala grupper: det var Afrikas tur att nominera, och de valde en person från Libyen. Den slutna omröstning som utlystes på begäran av Förenta staterna ledde till att sju av EU:s medlemsstater gemensamt lade ned sina röster i kommissionen för mänskliga rättigheter. Den starka oron hos många i det internationella samfundet, inklusive EU, har med rätta uttryckts i vad som är ett kraftigt slag mot trovärdigheten hos kommissionen för de mänskliga rättigheterna. Resultatet av det nya ordförandeskapet kommer otvivelaktigt att granskas noggrant. Tiden är inne för EU att fokusera på de initiativ som man skall ta vid den 59:e sessionen. De utmaningar som EU står inför utgör bestämt en tung uppgift. Vid den 58:e sessionen förra året såg vi kommissionen för mänskliga rättigheter rösta ned EU:s initiativ i fråga om Zimbabwe, Tjetjenien och Iran. Dessa resultat ledde till en våg av självrannsakan hos EU angående hur man skulle kunna förbättra möjligheterna för sina landsresolutioner och tematiska resolutioner. Vid FN:s generalförsamling – en tredje kommitté i New York – genomfördes flera förnyelser av ordförandeskapet: tidigare förberedelse av förslag, mer kortfattade resolutioner och förbättrad arbetsfördelning mellan EU-partner. Dessa är viktiga åtgärder, eftersom de frigör för lobbyverksamhet – ett diplomatiskt grundläggande arbete kan, naturligtvis, göra hela skillnaden mellan misslyckande och framgång. Det är sant att EU kommer att behöva all diplomatisk finess man kan uppbåda i Genève, när man konfronteras med en samling av medlemmar från Centrum för de mänskliga rättigheterna med dåliga resultat i fråga om mänskliga rättigheter, av vilka många motsätter sig den lagliga rätten att lägga fram landsresolutioner. EU har med rätta försvarat behovet av landsresolutioner vid sidan av tematiska resolutioner. I många fall utgör dessa resolutioner grunden för mandaten för särskilda företrädare och föredraganden som, med tillstånd från landet i fråga, vill belysa de svårigheter i fråga om de mänskliga rättigheterna som kräver uppmärksamhet. Detta konstruktiva system hyllas inte av den stora majoriteten av det internationella samfundet. Mer än 150 stater vägrar att utfärda en stående invitation till FN:s särskilda mekanismer. Jag vill tillägga att det mot bakgrund av detta är intressant att notera att de afrikanska nationerna har gått med på att Afrikanska unionen skall organisera ett granskningsarbete som, trots att den är mer bristfällig och annorlunda än den här, ändå utgör ett steg mot en situation där någon sorts kollektiv mätning av verkställande på dessa områden verkligen utförs. Att bestämma vilka länder som skall bli föremål för EU:s åtgärder inom kommissionen för mänskliga rättigheter är otvivelaktigt en svår process. EU har försökt att utveckla strategin under detta år, genom att rådets arbetsgrupp för mänskliga rättigheter har sonderat terrängen bland alla relevanta geografiska arbetsgrupper inom rådet i fråga om vilka länder som i högst grad bör uppmärksammas. Man har beslutat att diskussionerna skall återupptas vid COHOM:s sammanträde den 5 februari 2003. Det bör understrykas att EU inte har tagit några slutgiltiga beslut, men man har nått en preliminär överenskommelse om initiativ i fråga om Demokratiska republiken Kongo, Sudan, de israeliska bosättningarna, Myanmar och Irak, och andra länder förblir under övervägande. Europaparlamentets resolution om prioriteter för kommissionen för mänskliga rättigheter kommer att utgöra ett viktigt bidrag till denna debatt, liksom de icke-statliga organisationernas presentation av prioriteter vid kommande session för kontaktgruppen ”Mänskliga rättigheter”. EU:s inställning till Iran och Kina vid kommissionen för mänskliga rättigheter kommer helt klart att väcka stort intresse. EU för dialoger om mänskliga rättigheter med båda dessa länder, med som huvudsakligt mål att uppnå konkreta framsteg i praktiken. Det är anledningen till att vi har utformat en uppsättning tydliga riktmärken för att kunna mäta resultat. Som EU:s riktlinjer för dialoger om mänskliga rättigheter klargör, och som vi har gjort helt klart för den iranska regeringen, hindrar sådana dialoger inte på något sätt att resolutioner läggs fram i internationella sammanhang för mänskliga rättigheter. Det beslutet måste fattas på grundval av vår bedömning av situationen för mänskliga rättigheter i praktiken."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Commission"10,3 "Nielson,"10,3 "fora"11 "forum"9 "partner"9 "troika"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph