Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-01-29-Speech-3-085"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-01-29"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:YK:n ihmisoikeustoimikunnan 59. kokous (Geneve, 17.3–25.4.2003)4
dcterms:Language	"el"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030129.4.3-085"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-01-29-Speech-3-0864
lpv:speaker	lp:Yiannitsis4
lpv:spoken text	"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, αξιότιμα μέλη του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, κυρίες και κύριοι, είμαι ευτυχής που μου δίνεται η ευκαιρία να αναφερθώ στην κοινοτική προετοιμασία για την προσεχή σύνοδο της Επιτροπής Δικαιωμάτων του Ανθρώπου των Ηνωμένων Εθνών. Η ενίσχυση του διαλόγου μεταξύ Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και Συμβουλίου στα θέματα ανθρωπίνων δικαιωμάτων ανήκει σε έναν από τους στόχους της ελληνικής Προεδρίας. Τα συμπεράσματα που υιοθέτησε το Συμβούλιο στις 10 Δεκεμβρίου του 2002 περιλαμβάνουν συστάσεις για στενότερη συνεργασία μαζί σας προκειμένου να πετύχουμε μια πιο ανοιχτή και διαφανή ευρωπαϊκή πολιτική ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Έχει σημασία να υπάρχει αναφορά στις βασικές αρχές αυτής της πολιτικής οι οποίες καθορίζουν τη συνολική προσέγγιση της Ένωσης σε ένα εξαιρετικά σημαντικό και ευαίσθητο για όλους ζήτημα. Το Συμβούλιο, στις 25 Ιουνίου 2001 επιβεβαίωσε και πάλι τη δέσμευσή του στην προώθηση της ευρωπαϊκής πολιτικής για τα ανθρώπινα δικαιώματα και της πολιτικής εκδημοκρατισμού προς τις τρίτες χώρες και έδωσε μια σειρά από βασικές αρχές, με στόχο να πετύχει μια πιο αξιόπιστη, συνεκτική και συνεπή πολιτική ανθρωπίνων δικαιωμάτων και εκδημοκρατισμού. Ειδικότερα, να υπάρχει συνεκτικότητα μεταξύ των κοινοτικών δράσεων, της κοινής εξωτερικής πολιτικής και της πολιτικής ασφάλειας και της αναπτυξιακής πολιτικής, με στενή συνεργασία και συντονισμό των αρμοδίων οργάνων της Ένωσης. Να υπάρχει η ένταξη και η προώθηση του θέματος των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και των θεμελιωδών ελευθεριών σε όλες τις πολιτικές και δράσεις που αναλαμβάνει η Ένωση. Να υπάρξει άνοιγμα της ευρωπαϊκής πολιτικής ανθρωπίνων δικαιωμάτων και πολιτικής εκδημοκρατισμού διά μέσου της ενίσχυσης του διαλόγου με το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και την Κοινωνία των Πολιτών. Να υπάρχει τακτική αναγνώριση και ανασκόπηση των προτεραιοτήτων δράσης της Ένωσης στην εφαρμογή της πολιτικής της αυτής. Η Ευρωπαϊκή Ένωση διαθέτει μια μεγάλη παράδοση και πέτυχε να δημιουργήσει ένα χώρο νομικής ασφάλειας και απαράβατων ελευθεριών για τον οποίο δίκαια είμαστε υπερήφανοι. Με την επερχόμενη διακυβερνητική συνδιάσκεψη προσδοκούμε μάλιστα να ενσωματώσουμε στις Συνθήκες το κωδικοποιημένο κεκτημένο μας για τα ανθρώπινα δικαιώματα και τις θεμελιώδεις ελευθερίες, όπως αυτό περιέχεται στον Ευρωπαϊκό Χάρτη. Ελπίζουμε έτσι να ανταποκριθούμε στις προσδοκίες των πολιτών και να αυξήσουμε το επίπεδο προστασίας τους. Όσο ο απόλυτος σεβασμός στα ανθρώπινα δικαιώματα θα είναι φανερός και αδιαμφισβήτητος στο εσωτερικό της Ένωσης, τόσο θα γίνεται περισσότερο φερέγγυα και πειστική η εξωτερική μας πολιτική στα ζητήματα αυτά. Τότε, θα μπορούμε να απαιτούμε αποτελεσματικότερα από όλα τα μέλη της Διεθνούς Κοινότητας, αν όχι πλήρη αντιστοίχιση, τουλάχιστον τήρηση των βασικών αρχών και αξιών που θεμελιώνουν την αξιοπρέπεια του ανθρώπου και του πολίτη. Γνωρίζετε ότι η εξάλειψη της θανατικής ποινής και των βασανιστηρίων, η αποφυγή των διακρίσεων σε βάρος των γυναικών, η προστασία των παιδιών από την εκμετάλλευση, αποτελούν κεντρικούς μας άξονες. Ο σεβασμός των αρχών αυτών οφείλει να διαποτίζει όλες τις πτυχές της εξωτερικής πολιτικής της Ένωσης, θα έλεγα ακόμα και όταν αυτό μπορεί να έχει κάποιο οικονομικό ή πολιτικό κόστος. Αυτή η στάση αποτελεί εχέγγυο της αξιοπιστίας μας. Κυρίες και κύριοι ευρωβουλευτές, πριν περάσω σε λεπτομέρειες για την προετοιμασία της Συνόδου της Γενεύης, ας μου επιτραπεί να εκθέσω σε συντομία τα αποτελέσματα της περυσινής Συνόδου, γιατί αυτό θα μας δώσει ενδείξεις για τις προκλήσεις που θα αντιμετωπίσουμε τον προσεχή Μάρτιο και Απρίλη. Όλοι γνωρίζετε πόσο δυσκολευτήκαμε πέρυσι. Αυτό εν μέρει οφειλόταν στη σύνθεση της Επιτροπής, από μέλη με χαμηλές επιδόσεις στα ανθρώπινα δικαιώματα. Επιπλέον, για πρώτη φορά οι Ηνωμένες Πολιτείες δεν μετείχαν στην Επιτροπή, ενώ το Μεσανατολικό κυριάρχησε στις συζητήσεις και επισκίασε κάθε άλλη πρωτοβουλία. Ευρωπαϊκά σχέδια αποφάσεων για το Ιράν, την Τσετσενία και τη Ζιμπάμπουε απορρίφθηκαν, γεγονός που δεν είχε ξανασυμβεί. Θα ήθελα να σημειώσω ότι και φέτος, με εξαίρεση τη συμμετοχή των Ηνωμένων Πολιτειών, η σύνθεση της Επιτροπής παρέμεινε περίπου σταθερή. Θέλω επίσης να παρατηρήσω ότι η λειτουργία της Επιτροπής Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων εικονογραφεί τον πολύπλοκο και δύσκολο συσχετισμό δυνάμεων μέσα στον οποίο εκτυλίσσεται η δράση μας. Τούτο έγινε σαφές πέρυσι, κατά τη διάρκεια εκλογών στην Επιτροπή, όπου ο κατευναστικός και εξισορροπητικός ρόλος της Ευρωπαϊκής Ένωσης απέδειξε την αξία μιας προσέγγισης ευρωπαϊκής, νηφάλιας αλλά και πραγματιστικής, με αποτέλεσμα να εκτονωθούν εντάσεις και να αποφευχθούν επώδυνα ή επικίνδυνα αδιέξοδα. Δεν παραλείπω να προσθέσω ότι η κατάσταση αυτή μπορεί να γίνει πιο περίπλοκη στο άμεσο μέλλον με το ενδεχόμενο μιας μονομερούς παρέμβασης στο Ιράκ, μιας επιδείνωσης του Μεσανατολικού και μιας πιθανής αναζωπύρωσης της τρομοκρατίας που θα τροφοδοτήσει με αντιφατικά επιχειρήματα όλες τις εμπλεκόμενες δυνάμεις, καθώς οι μεν θα ρίχνουν το βάρος της ευθύνης στους άλλους. Κυρίες και κύριοι ευρωβουλευτές, έχοντας υπόψη μας αυτό το γενικό πλαίσιο, θα ήθελα να αναφερθώ στην τρέχουσα προετοιμασία του Συμβουλίου ενόψει της Συνόδου. Η Ομάδα Εργασίας COHOM πριν δυο εβδομάδες οργάνωσε για πρώτη φορά διήμερη συνάντηση αφιερωμένη στην προετοιμασία των εργασιών της Επιτροπής. Στη συνάντηση αυτή προσκάλεσε εκπροσώπους των διαφόρων γεωγραφικών ομάδων και τους παρουσίασε τις προτεραιότητες για τη φετινή χρονιά. Με τη βοήθεια στελεχών, η Ομάδα COHOM έχει ήδη καταφέρει να επισημάνει τα κράτη εκείνα που είναι πρόθυμα να συναινέσουν σε μια σειρά δράσεων. Από την άλλη πλευρά επεσήμανε και χώρες με τις οποίες απαιτείται περισσότερη συζήτηση, προσέγγιση και πληροφόρηση. Για όλες αυτές τις χώρες, ζήτησε εκθέσεις από τους επιτόπου επικεφαλής των κοινοτικών πρεσβειών. Θα ήθελα να σημειώσω ότι δεν έχουν ληφθεί ακόμα τελικές αποφάσεις, ούτε βεβαίως και έχουν αναληφθεί πρωτοβουλίες εφόσον δεν υπάρχουν αποφάσεις. Η Ομάδα COHOM θα αποφασίσει για όσο το δυνατόν περισσότερα ζητήματα στη συνάντησή της στις 5 Φεβρουαρίου. Αν εξακολουθήσουν να υπάρχουν εξαιρετικά αμφιλεγόμενα θέματα, θα γίνουν αντικείμενο συζήτησης στην Πολιτική Επιτροπή και την Επιτροπή Ασφάλειας και, εφόσον κριθεί αναγκαίο, θα παραπεμφθούν στο Συμβούλιο. Έτσι, θα έλεγα ότι η χρονική συγκυρία της σημερινής συζήτησης είναι ιδεώδης δεδομένου ότι το COHOM της 5ης Φεβρουαρίου θα μπορέσει να αξιοποιήσει τις ιδέες και τις παρατηρήσεις σας. Μπορώ όμως να σας ενημερώσω ότι υφίσταται ήδη προσωρινή συμφωνία μέσα στην Ομάδα Εργασίας ώστε να υπάρξει ψήφισμα της Ένωσης υπό το θέμα 9 της ημερήσιας διάταξης για πέντε χώρες: το Σουδάν, τη Λαϊκή Δημοκρατία του Κονγκό, το Ιράκ, το Μυανμάρ, και τους ισραηλινούς οικισμούς στα κατεχόμενα. Παράλληλα, η Ευρωπαϊκή Ένωση προσανατολίζεται οι περιοχές της Νοτιοανατολικής Ευρώπης να μην εξετάζονται πλέον στο πλαίσιο του άρθρου 9 της ημερήσιας διάταξης, αλλά να μετακινηθούν στο άρθρο 19, μέσω του οποίου θα τους παρέχονται συμβουλευτικές υπηρεσίες και τεχνογνωσία στον τομέα των ανθρώπινων δικαιωμάτων. Κυρίες και κύριοι, συνειδητά δεν προχώρησα σε εξαντλητική αναφορά των δράσεων της Ένωσης στα θέματα αυτά για την τρέχουσα περίοδο. Στην παραδοσιακή της έκθεση για την κατάσταση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων σε διάφορες περιοχές του κόσμου, η Ένωση θα περιλάβει χώρες που προκαλούν ανησυχία. Το συναφές σχέδιο έχει αρχίσει να ετοιμάζεται και μπορώ να σας πω ότι θα επιχειρήσουμε να αναφερθούμε σε περίπου είκοσι με τριάντα χώρες, ώστε να δώσουμε μεγαλύτερη βαρύτητα. Και εδώ, οι απόψεις του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου για τις χώρες τις οποίες θα έπρεπε να ενισχύσουμε θα ήσαν πολύ χρήσιμες. Ως προς τις θεματικές αποφάσεις, και πάλι τελικές αποφάσεις θα ληφθούν τον Φεβρουάριο. Όμως μπορώ ήδη να σας πληροφορήσω ότι έχουν αρχίσει οι συναφείς προετοιμασίες για ψηφίσματα που θα αφορούν τη θανατική ποινή και τα δικαιώματα του παιδιού. Τέλος, έχουν ξεκινήσει προετοιμασίες για ενισχυτικές δηλώσεις σε θέματα που αποτελούν μείζονες προτεραιότητες της Ένωσης όπως ο ρατσισμός, οι φυλετικές διακρίσεις και η ξενοφοβία, τα δικαιώματα των γυναικών, οι σύγχρονες μορφές δουλείας και η ενίσχυση και ενθάρρυνση των πάσης φύσεως πρωτοβουλιών, ατομικών ή συλλογικών, προς την κατεύθυνση της προστασίας των ανθρώπινων δικαιωμάτων. Η απαρίθμηση δεν είναι εξαντλητική, αλλά πιστεύω ότι σας έδωσα μια εικόνα των δεσμεύσεων και των προσδοκιών που έχει η Ευρωπαϊκή Ένωση για την προσεχή Σύνοδο της Επιτροπής Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων στη Γενεύη. Θα ήθελα, πριν ολοκληρώσω, να αναφερθώ και σε ένα ειδικότερο ζήτημα, που αποτελεί μάλιστα προτεραιότητα της ελληνικής Προεδρίας. Αφορά τη σημασία που δίνει η Προεδρία μας για μια οργανωμένη προσέγγιση του μεταναστευτικού κύματος που κατευθύνεται με λαθραίο τρόπο προς την Ένωση. Αυτό πιστεύουμε ότι θα συμβάλει και στην καταπολέμηση βαρύτατων μορφών εγκληματικότητας και καταπάτησης των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, όπως η δουλεία, η πορνεία και συχνά η εκμηδένιση της αξίας της ανθρώπινης ζωής. Για λόγους προστασίας των ανθρώπινων δικαιωμάτων των μεταναστών και προσφύγων, η Προεδρία μας θεωρεί ότι, πέρα από τα θέματα του τρίτου πυλώνα, που σχετίζονται με αυτό το θέμα, έχει σημασία να υπάρξει πρόοδος και στα ζητήματα που σχετίζονται με κοινωνικά δικαιώματα των ανθρώπων αυτών μέσα στην Ένωση. Θα ήθελα, τέλος, να υπογραμμίσω ότι, ιδιαίτερα στη σημερινή φάση που βρισκόμαστε, η Ένωση οφείλει να βρίσκει πάντα τη σωστή ισορροπία μεταξύ ασφάλειας και ακώλυτης άσκησης των δικαιωμάτων, μεταξύ συνεργασίας και πιέσεων, μεταξύ ελέγχου και προστασίας, μεταξύ των όσων απαιτεί από τους τρίτους και αυτών που εφαρμόζονται στα μέλη της. Ο δρόμος είναι δύσκολος, αλλά παραμένει ο μόνος δυνατός. Στα πλαίσια αυτά, το Συμβούλιο χαιρετίζει τη θέση σε ισχύ του Καταστατικού του Διεθνούς Ποινικού Δικαστηρίου και πιστεύει ότι η λειτουργία του θα συμβάλει αποτελεσματικά και στην προστασία των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και των θεμελιωδών ελευθεριών."@el8
lpv:translated text	"Hr. formand, kommissær, ærede medlemmer af Europa-Parlamentet, mine damer og herrer, jeg er meget glad for denne mulighed for at aflægge beretning til Dem om Fællesskabets forberedelser forud for FN's Menneskerettighedskommissions møde. Et af det græske formandskabs målsætninger er at intensivere menneskerettighedsdialogen mellem Europa-Parlamentet og Rådet. De konklusioner, der blev vedtaget af Rådet den 10. december 2002, indeholder henstillinger om et tættere samarbejde mellem os i et forsøg på at få en mere åben og gennemsigtig europæisk menneskerettighedspolitik, og jeg vil gerne skitsere de grundlæggende principper, der ligger til grund for denne politik, og som former EU's overordnede tilgang til det, vi alle er enige om er et ekstremt vigtigt og følsomt emne. Den 25. juni 2001 bekræftede Rådet sit engagement i at fremme den europæiske menneskerettighedspolitik og demokratiseringspolitikken i tredjelande, ligesom den udstedte en række grundlæggende principper, der skulle afføde en mere troværdig, sammenhængende og konsekvent menneskerettigheds- og demokratiseringspolitk. Der er brug for overensstemmelse mellem fællesskabsaktioner og den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik samt udviklingspolitikken gennem et tæt samarbejde og en tæt koordinering mellem EU's kompetente organer. Vi skal integrere menneskerettigheder og grundlæggende frihedsrettigheder i alle EU's politikker og aktioner. Der er behov for åbenhed om vores menneskerettigheds- og demokratiseringspolitik gennem en styrket dialog med Europa-Parlamentet og det civile samfund, og der er behov for en regelmæssig identifikation og vurdering af prioriterede aktioner i gennemførelsen af denne politik. EU har en lang historie, og det har formået at skabe et område med retssikkerhed og ukrænkelige frihedsrettigheder, som vi med rette er stolte over. På den kommende regeringskonference har vi som mål at inkorporere den kodificerede gældende fællesskabsret vedrørende menneskerettigheder og grundlæggende frihedsrettigheder som indeholdt i den europæiske konvention i traktaterne. Vi håber, at det opfylder borgernes forventninger og øger deres beskyttelsesniveau. Jo tydeligere og mere utvetydig vi kan gøre respekten for menneskerettigheder i EU, desto mere troværdig og overbevisende bliver vores udenrigspolitik i disse sager, og vi vil bedre kunne forlange, at alle medlemmer af det internationale samfund overholder om ikke alle så i det mindste de grundlæggende principper og værdier, der giver mennesket og samfundet værdighed. Som De ved, lægger vi primært vægt på at afskaffe dødsstraf og tortur, bekæmpe kønsdiskrimination og beskytte børn mod udnyttelse. Overholdelsen af disse principper skal præge alle aspekter af EU's udenrigspolitik, også selv om der skal betales en økonomisk eller politisk pris. En sådan strategi vil sikre vores troværdighed. Mine damer og herrer, inden jeg går i detaljer med vores forberedelser forud for mødet i Genève, vil jeg gerne kort opsummere resultaterne af sidste års møde for at give Dem et indtryk af de udfordringer, vi står over for i marts og april. Som De ved, var sidste år et vanskeligt tidspunkt, til dels på grund af sammensætningen af kommissionen, hvor flere af medlemmerne har begrænsede erfaringer med menneskerettigheder. Det var også første gang, at USA ikke deltog i Menneskerettighedskommissionens møde, og Mellemøsten dominerede diskussionerne og overskyggede alle andre initiativer. EU's forslag vedrørende Iran, Tjetjenien og Zimbabwe blev kasseret for første gang i kommissionens historie. Jeg vil gerne pointere, at kommissionens sammensætning bortset fra USA's tilbagevenden stort set er den samme som i fjor. Jeg vil også gerne understrege, at Menneskerettighedskommissionens funktionsmåde afspejler de komplicerede og vanskelige magtkampe, vi er nødt til at arbejde med. Det blev klart under sidste års valg i kommissionen, hvor EU's beroligende og stabiliserende rolle viste værdien af en sober, men pragmatisk europæisk tilgang, der mildnede spændingen og styrede uden om et smertefuldt og farligt dødvande. Vi må heller ikke glemme, at situationen kan kompliceres i den nærmeste fremtid ved udsigten til en ensidig indblanding i Irak, den forværrede situation i Mellemøsten og den mulige opblussende terrorisme affødt af modstridende argumenter fra de involverede parter i deres forsøg på at sende sorteper videre. Mine damer og herrer, med tanke på denne overordnede sammenhæng vil jeg gerne sige nogle få ord om, hvordan Rådet i øjeblikket forbereder dette møde. Rådets arbejdsgruppe om menneskerettigheder, COHOM, organiserede sit første todagesmøde om forberedelserne til kommissionens arbejde for to uger siden. Delegerede fra de forskellige geografiske arbejdsgrupper var inviteret med til dette møde for at blive præsenteret for dette års prioriteringer. Med hjælp fra højtstående embedsmænd er det allerede lykkedes COHOM at identificere, hvilke lande der er villige til at indgå i en aftale om en aktionspakke. Den har også identificeret, hvilke lande der har brug for yderligere diskussioner, tilnærmelser og information, og den har udbedt sig rapporter fra cheferne for Fællesskabets repræsentationer i de pågældende lande. Jeg må understrege, at der ikke er truffet endelige afgørelser og dermed heller ikke initiativer. COHOM-arbejdsgruppen vil tage stilling til så mange spørgsmål som muligt på sit møde den 5. februar, og særligt vanskelige udestående spørgsmål vil blive diskuteret i Udvalget om Udenrigsanliggender, Menneskerettigheder, Fælles Sikkerhed og Forsvarspolitik og om nødvendigt blive henvist til Rådet. Denne forhandling finder sted på det helt rigtige tidspunkt, fordi COHOM vil kunne overveje Deres idéer og kommentarer på mødet den 5. februar. Jeg kan imidlertid fortælle Dem, at arbejdsgruppen allerede foreløbig har godkendt, at EU vil stemme for punkt 9 på dagsordenen om de fem områder i Sudan, Den Demokratiske Republik Congo, Irak, Myanmar og de israelske bosættelser i de besatte områder. Samtidig ansøger EU om at få dele af Sydøsteuropa flyttet fra punkt 9 til punkt 19 på dagsordenen, så de kan få rådgivning og teknisk viden i menneskerettighedssektoren. Mine damer og herrer, jeg har med vilje ikke været inde på alle EU's aktioner på dette område i den aktuelle periode. EU's traditionelle rapport om menneskerettighedssituationen i forskellige dele af verden vil omfatte de lande, der giver anledning til bekymring. Et udkast er allerede på vej, og vi bestræber os på at give denne rapport vægt ved at dække 20-30 lande. Her har Europa-Parlamentets synspunkter vedrørende de lande, vi skal støtte, også stor betydning. For så vidt angår de tematiske beslutninger, vil de endelige beslutninger også blive truffet i februar. Jeg kan fortælle, at der allerede er ved at blive udarbejdet forslag om dødsstraf og børns rettigheder. Endelig bliver der udarbejdet støtteerklæringer om spørgsmål, der prioriteres højt i EU - eksempelvis racisme, forskelsbehandling på grund af køn og fremmedhad, kvinders rettigheder, moderne slaveri samt støtte til og fremme af alle former for personlige og kollektive initiativer til beskyttelse af menneskerettigheder. Det er blot nogle få eksempler, men jeg tror, at jeg har givet Dem et indtryk af EU's engagement i og forventninger til FN's Menneskerettighedskommissions forestående møde i Genève. Inden jeg slutter, vil jeg kommentere et emne, der er en prioritering for det græske formandskab, og det er vigtigheden af at have en organiseret strategi for de bølger af ulovlige indvandrere, der skyller ind over Europa. Vi mener, at det også vil kunne medvirke til at bekæmpe alvorlige former for kriminalitet og menneskerettighedskrænkelser såsom slaveri, prostitution og total mangel på respekt for menneskeliv. For at beskytte indvandrernes og flygtningenes menneskerettigheder mener formandskabet, at vi ud over emner under tredje søjle, der handler om dette spørgsmål, skal gøre noget ved de sociale rettigheder for disse mennesker i EU. Til slut må jeg understrege - især som tingene ser ud i dag - at EU skal finde den rette balance mellem sikkerhed og uhindret udøvelse af folks rettigheder, mellem samarbejde og pres, mellem kontrol og beskyttelse, mellem andres behov og det, der gælder for vores medlemmer. Det er en vanskelig balancegang, men det er det eneste rigtige at gøre. Når det er sagt, så glæder Rådet sig over ikrafttrædelsen af statutten for Den Internationale Straffedomstol, som vi tror vil gøre meget for at beskytte menneskerettigheder og grundlæggende frihedsrettigheder."@da1 "Herr Präsident, Herr Kommissar, verehrte Abgeordnete des Europäischen Parlaments, meine Damen und Herren! Ich bin froh über die Gelegenheit, Ihnen über die Vorbereitungen der Union auf die bevorstehende Tagung der UN-Menschenrechtskommission berichten zu können. Eines der Ziele der griechischen Ratspräsidentschaft besteht darin, den Menschenrechtsdialog zwischen dem Europäischen Parlament und dem Rat zu intensivieren. Die vom Rat am 10. Dezember 2002 angenommenen Schlussfolgerungen enthalten Empfehlungen für eine engere Zusammenarbeit zwischen uns, um eine offenere und transparentere europäische Menschenrechtspolitik zu erreichen. Es scheint mir wichtig, auf die grundlegenden Prinzipien dieser Politik hinzuweisen, die die globale Herangehensweise der Union an ein, wie wir uns alle einig sind, außerordentlich bedeutendes und sensibles Thema bestimmen. Der Rat bekräftigte am 25. Juni 2001 erneut seine Verpflichtung, die Menschenrechtspolitik sowie die Politik der Demokratisierung in Drittländern zu fördern, und bekannte sich zu einer Reihe von grundlegenden Prinzipien, um eine glaubwürdigere, kohärentere und wirkungsvollere Politik auf dem Gebiet der Menschenrechte und der Demokratisierung zu bewirken und insbesondere eine Kohärenz zwischen den Maßnahmen der Gemeinschaft und der Gemeinsamen Außen- und Sicherheitspolitik wie auch der Entwicklungspolitik zu erreichen, und zwar durch enge Zusammenarbeit und Koordination zwischen den zuständigen Unionsgremien. Er ist darüber hinaus bestrebt, die Aspekte der Menschenrechte und Grundfreiheiten in alle Politiken und Maßnahmen der EU einzubeziehen und zu fördern, für Offenheit der EU-Menschenrechts- und Demokratisierungspolitik im Zuge eines verstärkten Dialogs mit dem Europäischen Parlament und der Zivilgesellschaft zu sorgen sowie in regelmäßigen Abständen vorrangige Maßnahmen der Union bei der Umsetzung dieser Politik zu ermitteln und zu überprüfen. Die Europäische Union hat eine lange Geschichte, und es ist ihr gelungen, einen Raum der Rechtssicherheit und unveräußerlicher Rechte zu schaffen, auf den wir zu Recht stolz sind. Unser Ziel ist es, auf der nächsten Regierungskonferenz den kodifizierten gemeinschaftlichen Besitzstand zu den Menschenrechten und den Grundfreiheiten, wie er in der Europäischen Charta enthalten ist, in den Verträgen zu verankern. Wir hoffen, damit den Erwartungen der Bürger zu entsprechen und das Niveau ihrer Sicherheit zu erhöhen. Je klarer und unmissverständlicher unsere absolute Achtung der Menschenrechte innerhalb der Union ist, desto glaubwürdiger und überzeugender wird unsere diesbezügliche Außenpolitik sein. Dann könnten wir nämlich alle Mitglieder der internationalen Gemeinschaft noch effektiver auffordern, wenn nicht alle, so doch zumindest die grundlegenden Prinzipien und Werte zu achten, die die Würde des Menschen und des Bürgers ausmachen. Wie Sie wissen, bilden die Abschaffung der Todesstrafe und der Folter, die Beseitigung der Diskriminierungen zu Lasten von Frauen und der Schutz von Kindern vor Ausbeutung die zentralen Stützpfeiler unserer Politik. Von der Achtung dieser Prinzipien müssen alle Aspekte der europäischen Außenpolitik bestimmt sein, auch wenn dafür in wirtschaftlicher und politischer Hinsicht ein Preis zu zahlen ist. Dieser Standpunkt wird unsere Glaubwürdigkeit garantieren. Meine Damen und Herren Abgeordneten, bevor ich auf Einzelheiten unserer Vorbereitungen der Tagung in Genf eingehe, möchte ich kurz die Ergebnisse der Vorjahrestagung referieren, da uns dies zeigt, vor welchen Herausforderungen wir im kommenden März und April stehen werden. Bekanntlich hatten wir im letzten Jahr große Schwierigkeiten, was zum Teil an der Zusammensetzung der Kommission lag, in der einige Mitglieder geringe Fortschritte auf dem Gebiet der Menschenrechte vorzuweisen hatten. Außerdem nahmen zum ersten Mal die Vereinigten Staaten nicht an der Tagung der Kommission teil, und der Nahe Osten dominierte in den Debatten und erschwerte jede andere Initiative. Europäische Entschließungen zum Iran, zu Tschetschenien und Simbabwe wurden abgelehnt, was zuvor nie vorgekommen war. Ich möchte darauf hinweisen, dass die Zusammensetzung der Kommission auch in diesem Jahr, abgesehen von der Rückkehr der Vereinigten Staaten, nahezu dieselbe ist. Zudem reflektiert die Art und Weise, wie die Menschenrechtskommission funktioniert, die komplizierten und schwierigen Machtkämpfe, innerhalb derer wir arbeiten müssen. Das wurde im letzten Jahr bei der Wahl der Kommission deutlich, als die schlichtende und ausgleichende Rolle der Europäischen Union den Wert einer nüchternen, aber auch pragmatischen Herangehensweise zeigte, Spannungen abbaute und schmerzliche und gefährliche Sackgassen umging. Und ich möchte nicht verhehlen, dass diese Situation sich in der nächsten Zukunft angesichts der Möglichkeit einer einseitigen Intervention im Irak, einer Zuspitzung der Lage im Nahen Osten und eines wahrscheinlichen Wiedererstarkens des Terrorismus noch verkomplizieren könnte, genährt von den sich widersprechenden Argumenten aller beteiligten Kräfte, wenn sie versuchen, die Verantwortung von einem zum anderen zu schieben. Meine Damen und Herren Abgeordneten! Unter Berücksichtigung dieses allgemeinen Kontexts möchte ich nun schildern, wie sich der Rat auf die Tagung vorbereitet. Die Arbeitsgruppe der COHOM hat im Hinblick auf die Vorbereitung der Arbeiten der Kommission vor zwei Wochen ein erstes bilaterales Treffen organisiert. Zu diesem Treffen wurden Delegierte der verschiedenen geografischen Arbeitsgruppen eingeladen, um ihnen die diesjährigen Prioritäten zu präsentieren. Mit der Hilfe langjähriger Mitglieder ist es der COHOM bereits gelungen, diejenigen Staaten zu ermitteln, die willens sind, dem Maßnahmepaket zuzustimmen. Sie hat jedoch auch Länder festgestellt, die noch weiterer Diskussionen, klärender Gespräche und Informationen bedürfen, und Berichte von den jeweiligen Leitungen der gemeinschaftlichen Vertretungen in diesen Ländern angefordert. Ich muss darauf hinweisen, dass noch keine endgültigen Beschlüsse gefasst und, da bislang keine Beschlüsse vorliegen, auch keine Initiativen unternommen worden sind. Die COHOM-Arbeitsgruppe wird auf ihrem Treffen am 5. Februar über so viele Fragen wie möglich entscheiden. Nach wie vor strittige Fragen werden im Ausschuss für Auswärtige Angelegenheiten, Menschenrechte, gemeinsame Sicherheit und Verteidigungspolitik diskutiert und, sofern es für notwendig erachtet wird, an den Rat überwiesen. Die heutige Debatte findet also zur rechten Zeit statt, da die COHOM somit in der Lage sein wird, Ihre Ideen und Bemerkungen auf dem Treffen am 5. Februar zu berücksichtigen. Ich kann Ihnen darüber hinaus mitteilen, dass in der COHOM-Arbeitsgruppe bereits eine vorläufige Übereinstimmung erzielt worden ist, sich für den Tagesordnungspunkt 9 betreffend die fünf Länder Sudan, Demokratische Republik Kongo, Irak, Myanmar sowie die israelischen Siedlungen in den besetzten Gebieten auszusprechen. Gleichzeitig bemüht sich die Europäische Union darum, südosteuropäische Regionen von Tagesordnungspunkt 9 auf Punkt 19 zu verlegen, so dass sie konsultative Dienste in Anspruch nehmen und sich über das technische Know-how auf dem Gebiet der Menschenrechte informieren können. Meine Damen und Herren, ich bin ganz bewusst nicht auf alle in diesem Bereich derzeit durchgeführten Aktionen der Union eingegangen. In ihrem traditionellen Bericht zur Menschenrechtslage in verschiedenen Regionen der Welt wird die Union auf Länder hinweisen, die Anlass zur Sorge geben. Der entsprechende Plan wird bereits erstellt, und wir sind bestrebt, dem Bericht größeres Gewicht zu geben, indem wir auf etwa zwanzig bis dreißig Länder eingehen. Und hier würden die Ansichten des Europäischen Parlaments zu den Ländern, die wir noch unterstützen müssen, sehr hilfreich sein. Was die thematischen Beschlüsse anbelangt, so werden die endgültigen Beschlüsse im Februar gefasst. Ich kann Sie jedoch davon in Kenntnis setzen, dass bereits Entschließungen zur Todesstrafe und zu den Rechten der Kinder ausgearbeitet werden. In Vorbereitung befinden sich schließlich auch unterstützende Erklärungen zu Themen, die zu den vorrangigen Prioritäten der Union zählen, wie Rassismus, geschlechtsspezifische Diskriminierungen und Fremdenhass, die Rechte der Frau, die modernen Formen der Sklaverei und die Förderung und Ermutigung aller Formen persönlicher und kollektiver Initiativen zum Schutz der Menschenrechte. Dies ist keine erschöpfende Aufzählung, aber ich denke, ich habe Ihnen einen Überblick über die Verpflichtungen und Erwartungen der Europäischen Union im Hinblick auf die bevorstehende Tagung der Menschenrechtskommission in Genf gegeben. Bevor ich zum Abschluss komme, möchte ich noch auf ein spezielleres Thema eingehen, das eine Priorität der griechischen Präsidentschaft darstellt. Es betrifft die Bedeutung, die sie einer organisierten Herangehensweise an die durch die illegalen Flüchtlingswellen entstehenden Probleme in Europa beimisst. Dies würde unserer Meinung nach auch einen Beitrag zur Bekämpfung von Schwerverbrechen und von Verletzungen der Menschenrechte leisten, wie der Sklaverei, der Prostitution und der oftmals vorliegenden völligen Geringschätzung menschlichen Lebens. Im Hinblick auf den Schutz der Menschenrechte von Emigranten und Flüchtlingen hält es die Präsidentschaft für angebracht, sich neben dem dritten Pfeiler, der dieses Thema betrifft, auch um die sozialen Rechte dieser Menschen innerhalb der Union zu kümmern. Ich möchte abschließend betonen, dass sich die Union angesichts der derzeitigen Lage bemühen sollte, immer die richtige Balance zwischen Sicherheit und ungehinderter Ausübung der Menschenrechte, zwischen Kooperation und Druck, zwischen Kontrolle und Schutz sowie zwischen den Forderungen Dritter und dem, was in unseren Mitgliedstaaten umgesetzt wird, zu halten. Der Weg ist beschwerlich, doch es ist der einzige Weg. Deshalb begrüßt der Rat die Ratifizierung des Statuts des Internationalen Strafgerichtshofs, der nach Ansicht des Rates einen effektiven Beitrag zum Schutz der Menschenrechte und Grundfreiheiten leisten wird."@de7 ". Mr President, Commissioner, honourable Members of the European Parliament, ladies and gentlemen, I am delighted to have this opportunity to report to you on how the Community is preparing for the forthcoming meeting of the United Nations Commission on Human Rights. One of the aims of the Greek Presidency is to step up the human rights dialogue between the European Parliament and the Council. The conclusions adopted by the Council on 10 December 2002 contain recommendations on closer cooperation between us, in a bid to bring about a more open and transparent European human rights policy, and I should like to outline the basic principles which underpin this policy and shape the Union’s overall approach to what we all agree is an extremely important and sensitive issue. On 25 June 2001, the Council reaffirmed its commitment to promoting the European human rights policy and the policy of democratisation in third countries and issued a series of basic principles designed to bring about a more creditable, coherent, consistent human rights and democratisation policy. We need consistency between Community action and the common foreign and security policy as well as development policy through close cooperation and coordination between the competent bodies of the European Union. We need to integrate and mainstream human rights and fundamental freedoms into all EU policies and actions. We need openness of our human rights and democratisation policy through a strengthened dialogue with the European Parliament and the civil society and we need regular identification and review of priority actions in the implementation of this policy. The European Union has a long history and has managed to create an area of legal security and inviolable freedoms of which we are rightly proud. Our aim at the forthcoming Intergovernmental Conference is to incorporate the codified on human rights and fundamental freedoms, as contained in the European Charter, into the Treaties. We hope that this will respond to our citizens’ expectations and increase their level of protection. The clearer and more unequivocal our absolute respect for human rights inside the Union, the more creditable and persuasive our foreign policy on these issues will be, and we shall be able to demand more effectively that all members of the international community abide, if not by all, then at least by the basic principles and values which give man and society their dignity. As you know, abolishing the death penalty and torture, combating discrimination against women and protecting children from exploitation are our main lines of approach. Respect for these principles must inform all aspects of the Union’s foreign policy, even if there is an economic or political price to pay. This approach will guarantee our credibility. Ladies and gentlemen, before detailing the preparations we are making for the meeting in Geneva, I should like briefly to recount the results of last year’s meeting, to give you an idea of the challenges facing us in March and April. As you know, last year was a trying time, due in part to the composition of the Commission, some of the members of which have a poor track record in human rights. It was also the first time the United States was absent from the Commission and the Middle East dominated the discussions and overshadowed every other initiative. European motions on Iran, Chechnya and Zimbabwe were thrown out for the first time in the Commission’s history. I should point out that, apart from the return of the United States, the composition of the Commission is more or less the same as last year. I should also like to point out that the way in which the Human Rights Commission functions reflects the complicated and difficult power struggles with which we have to work. This became clear during last year’s elections in the Commission, when the calming and stabilising role of the European Union demonstrated the value of a sober but pragmatic European approach, defusing the tension and circumventing a painful and dangerous impasse. Nor must we forget that this situation may be complicated in the immediate future by the prospect of unilateral intervention in Iraq, the worsening situation in the Middle East and the possible rekindling of terrorism, fed by conflicting arguments from all the forces involved as they try to pass the buck from one side to the other. Ladies and gentlemen, with this general context in mind, I should like to say a few words about how the Council is currently preparing for this meeting. The COHOM working group organised its first two-day meeting on preparations for the work of the Commission two weeks ago. Delegates from the various geographic working groups were invited to this meeting for a presentation of this year’s priorities. With the help of senior officials, COHOM has already managed to identify which countries are willing to agree on an action package. It has also identified which countries need further discussion, rapprochement and information and has called for reports from the heads of the Community representations in these countries. I must stress that no final decisions – and hence no initiatives – have been taken. The COHOM working group will decide on as many issues as possible at its meeting on 5 February and any particularly thorny issues outstanding will be discussed in the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy and, where necessary, referred to the Council. This debate has come along at exactly the right time, because the COHOM meeting on 5 February will be able to consider your ideas and comments. I can, however, report that the working group has already provisionally agreed that the Union will vote in favour of item 9 on the agenda on the five countries of Sudan, the Democratic Republic of Congo, Iraq, Myanmar and the Israeli settlements in the occupied territories. At the same time, the European Union is moving for parts of south-eastern Europe to be transferred from item 9 to item 19 on the agenda, so that they can be provided with consultancy services and technical know-how in the human rights sector. Ladies and gentlemen, I have deliberately not gone into all the European Union’s actions in this area for the current period. The Union’s traditional report on the human rights situation in various parts of the world will cover the countries which give cause for concern. A draft is already under way and we are endeavouring to give this report weight by covering about twenty or thirty countries. Here too, the views of the European Parliament on the countries which we need to support will be vital. As far as thematic decisions are concerned, the final decisions will again be taken in February. What I can tell you is that motions are already being prepared on the death penalty and children’s rights. Finally, supporting declarations are also being prepared on issues which are major priorities in the European Union, such as racism, sexual discrimination and xenophobia, women’s rights, modern forms of slavery and supporting and encouraging all types of personal and collective initiatives to protect human rights. These are just a few examples but I think I have given you an idea of the European Union’s commitments and expectations for the forthcoming meeting of the United Nations Commission on Human Rights in Geneva. Before I finish, I should like to comment on one particular issue which is a priority for the Greek Presidency and that is the importance of taking an organised approach to the waves of illegal immigrants flooding into Europe. We believe that this will also help combat serious forms of crime and human rights abuses, such as slavery, prostitution and what is often total disregard for human life. In order to protect the human rights of immigrants and refugees, the presidency considers that, apart from third pillar issues which have to do with this question, we need to do something about the social rights of these people inside the Union. Finally, I must point out, especially as things stand today, that the Union needs to strike the right balance between security and the unobstructed exercise of people’s rights, between cooperation and pressure, between control and protection, between the demands of others and what applies to our members. It is a difficult path to tread, but it is the only path. Having said which, the Council welcomes the entry into force of the Statute for the International Criminal Court which, we believe, will do a great deal to protect human rights and fundamental freedoms."@en3 ". Señor Presidente, Comisario, señoras y señores diputados al Parlamento Europeo, me complace tener esta oportunidad de informarles sobre los preparativos que lleva a cabo la Comunidad de cara al próximo período de sesiones de la Comisión de Derechos Humanos de las Naciones Unidas. Uno de los objetivos de la Presidencia griega es promover el diálogo sobre derechos humanos entre el Parlamento Europeo y el Consejo. Las conclusiones adoptadas por el Consejo el 10 de diciembre de 2002 contienen recomendaciones para una cooperación más estrecha entre nosotros, en un intento de introducir una política sobre derechos humanos más abierta y transparente. Me gustaría perfilar los principios básicos que apuntalan esta política y modelan el planteamiento global de la Unión en relación con este tema que todos consideramos sumamente importante y delicado. El 25 de junio de 2001, el Consejo reafirmó su compromiso de promover la política europea en materia de derechos humanos y la política de democratización de terceros países, y formuló una serie de principios básicos concebidos para aplicar una política de democratización y derechos humanos más creíble, coherente y sólida. Necesitamos coherencia entre la acción de la Comunidad y la política exterior y de seguridad común, y la política de desarrollo, mediante una estrecha cooperación y coordinación entre los organismos competentes de la Unión Europea. Necesitamos integrar la cuestión de los derechos humanos y las libertades fundamentales en todas las políticas y acciones de la UE. Necesitamos una apertura de nuestra política de derechos humanos y democratización mediante un diálogo reforzado con el Parlamento Europeo y la sociedad civil, y necesitamos que se identifiquen y se revisen regularmente las acciones prioritarias a la hora de poner en práctica dicha política. La Unión Europea tiene una dilatada historia y ha conseguido crear una zona de seguridad jurídica y libertades inviolables de la que nos sentimos merecidamente orgullosos. Nuestro objetivo en la próxima Conferencia Intergubernamental es incorporar en los Tratados el acervo comunitario codificado sobre derechos humanos y libertades individuales, tal como aparece en la Carta Europea. Esperamos responder así a las expectativas de nuestros ciudadanos y aumentar su nivel de protección. Cuanto más claro e inequívoco sea nuestro respeto absoluto por los derechos humanos dentro de la Unión, más creíble y persuasiva será nuestra política exterior en estos temas, y con más eficacia podremos exigir que todos los miembros de la comunidad internacional acaten, si no todos, al menos algunos de los valores y principios básicos que confieren dignidad al hombre y a la sociedad. Como saben, las líneas maestras de nuestro planteamiento pasan por la abolición de la pena de muerte y la tortura, el combate contra la discriminación contra las mujeres y la protección de los niños frente a la explotación. El respeto de estos principios debe influir en todos los aspectos de la política exterior de la Unión, aunque para ello haya que pagar un precio económico o político. Este enfoque garantizará nuestra credibilidad. Señorías, antes de detallar los preparativos que estamos haciendo de cara a la reunión de Ginebra, quiero explicar brevemente los resultados de la reunión del año pasado, para darles una idea de las dificultades con que nos encontraremos en marzo y abril. Como ustedes saben, el año pasado estuvo plagado de problemas, en parte debido a la composición de la Comisión, algunos de cuyos miembros presentan un historial poco brillante en materia de derechos humanos. También fue la primera vez que los Estados Unidos estaban ausentes de la Comisión, y Oriente Próximo dominó los debates y eclipsó cualquier otra iniciativa. Las mociones europeas sobre Irán, Chechenia y Zimbabwe fueron rechazadas por primera vez en la historia de la Comisión. Debería decir que, aparte del regreso de los Estados Unidos, la composición de la Comisión es más o menos la misma que el año pasado. También quiero señalar que el funcionamiento de la Comisión de Derechos Humanos refleja las complejas y difíciles luchas de poder con que tenemos que lidiar. Y esto quedó demostrado en las elecciones que se celebraron el año pasado en la Comisión, cuando el papel tranquilizador y estabilizador de la Unión Europea demostró el valor de un enfoque europeo sobrio pero pragmático, calmando la tensión y evitando una parálisis dolorosa y peligrosa. Tampoco debemos olvidar que esta situación puede verse complicada en un futuro inmediato por la perspectiva de una intervención unilateral en Iraq, el deterioro de la situación en Oriente Próximo y la posible reactivación del terrorismo, alimentado por argumentos conflictivos de todas las fuerzas implicadas que intentan pasarse la pelota unas a otras. Señorías, teniendo en cuenta este contexto general, quiero decir unas palabras sobre cómo se está preparando el Consejo para esta reunión. Hace dos semanas, el grupo de trabajo sobre derechos humanos del Consejo (COHOM) convocó su primera reunión de dos días para preparar el trabajo de la Comisión. Se invitó a los delegados de los diversos grupos de trabajo geográficos a una presentación de las prioridades de este año. Con la ayuda de altos funcionarios, el COHOM ya ha conseguido identificar qué países están dispuestos a aprobar un paquete de acciones. También ha identificado qué países necesitan más debate, acercamiento e información, y ha pedido informes de los jefes de las representaciones de la Comunidad en dichos países. Debo subrayar que no se han tomado decisiones definitivas, y por eso no hay iniciativas. El grupo de trabajo COHOM decidirá tantos temas como sea posible en su reunión del 5 de febrero, y los temas particularmente espinosos que queden se discutirán en la Comisión de Asuntos Exteriores, Derechos Humanos, Seguridad Común y Política de Defensa y, si es necesario, se remitirán al Consejo. Este debate ha llegado en el momento justo, porque la reunión del COHOM del 5 de febrero podrá considerar sus ideas y comentarios. Sin embargo, puedo decirles que el grupo de trabajo ya ha acordado provisionalmente que la Unión votará a favor del punto 9 del orden del día sobre Sudán, la República Democrática del Congo, Iraq, Birmania y los asentamientos israelíes en los territorios ocupados. Al mismo tiempo, la Unión Europea está tratando de que algunas partes del sudeste de Europa se transfieran del punto 9 al punto 19 del orden del día, de modo que puedan recibir servicios de asesoramiento y conocimientos técnicos en el sector de los derechos humanos. Señorías, de forma deliberada no he comentado todas las acciones de la Unión Europea en este ámbito para el período actual. El tradicional informe de la Unión sobre la situación de los derechos humanos en diversas partes del mundo abarcará los países que sean motivo de preocupación. Ya se está elaborando un proyecto y nos comprometemos a dar peso a este informe abarcando unos veinte o treinta países. También en este ámbito serán esenciales las opiniones del Parlamento Europeo sobre los países que deben recibir nuestro apoyo. En lo que a las decisiones temáticas se refiere, las decisiones finales se tomarán también en febrero. Lo que puedo decirles es que ya se están elaborando propuestas sobre la pena de muerte y los derechos de los niños. Por último, también se están preparando declaraciones de apoyo sobre temas que tienen una gran prioridad en la Unión Europea, como el racismo, la discriminación sexual y la xenofobia, los derechos de las mujeres y las formas modernas de esclavitud, y apoyaremos y fomentaremos todo tipo de iniciativas personales y colectivas para proteger los derechos humanos. Son sólo unos ejemplos, pero creo que les he dado una idea de los compromisos y las expectativas de la Unión Europea para la próxima reunión de la Comisión de Derechos Humanos de las Naciones Unidas en Ginebra. Antes de terminar, quisiera comentar un tema especial y prioritario para la Presidencia griega, a saber, la importancia de asumir un planteamiento organizado ante las olas de inmigrantes ilegales que invaden Europa. Creemos que esto nos ayudará también a combatir graves formas de delincuencia y violaciones de los derechos humanos, como la esclavitud, la prostitución y lo que a menudo es un desprecio total de la vida humana. Con el fin de proteger los derechos humanos de los inmigrantes y los refugiados, la Presidencia considera que, aparte de los temas del tercer pilar que tienen que ver con esta cuestión, debemos hacer algo por los derechos sociales de estas personas dentro de la Unión. Finalmente, debo señalar que, sobre todo tal como están hoy las cosas, la Unión debe alcanzar un equilibrio adecuado entre la seguridad y el ejercicio sin obstáculos de los derechos de las personas, entre la cooperación y la presión, entre el control y la protección, entre las exigencias de otros y lo que se aplica a nuestros miembros. Es un camino difícil, pero es el único. Dicho esto, el Consejo se acoge con satisfacción la entrada en vigor del Estatuto del Tribunal Penal Internacional que, en nuestra opinión, será un gran punto a favor de la protección de los derechos humanos y las libertades fundamentales."@es12 ". Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät Euroopan parlamentin jäsenet, olen iloinen voidessani kertoa teille, miten yhteisö valmistautuu YK:n ihmisoikeustoimikunnan tulevaan kokoukseen. Yksi puheenjohtajavaltio Kreikan päätavoitteista on vauhdittaa ihmisoikeuksia koskevaa Euroopan parlamentin ja neuvoston välistä vuoropuhelua. Neuvoston 10. joulukuuta 2002 tekemät päätelmät sisältävät suosituksia parlamentin ja neuvoston yhteistyön tiivistämisestä, jotta Euroopan ihmisoikeuspolitiikan avoimuutta voitaisiin lisätä. Haluaisin korostaa perusperiaatteita, jotka ohjaavat tätä politiikkaa ja muokkaavat unionin yleistä lähestymistapaa tämän meidän kaikkien erittäin tärkeänä ja arkaluonteisena pitämämme aiheen käsittelyssä. Neuvosto vahvisti 25. kesäkuuta 2001 olevansa sitoutunut edistämään Euroopan ihmisoikeuspolitiikkaa ja kolmansien maiden demokratiapolitiikkaa sekä esitti joukon perusperiaatteita, joilla ihmisoikeus- ja demokratiapolitiikasta on tarkoitus tehdä entistä kunniakkaampaa, yhtenäisempää ja johdonmukaisempaa. Yhteisön toiminnan on oltava yhdenmukaista yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä kehityspolitiikan kanssa. Yhdenmukaisuus toteutuu Euroopan unionin toimivaltaisten viranomaisten tiiviillä yhteistyöllä ja toiminnan koordinoinnilla. Meidän on sisällytettävä ihmisoikeudet ja perusvapaudet kaikkiin EU:n politiikan aloihin ja toimiin. Meidän on lisättävä ihmisoikeus- ja demokratiapolitiikan avoimuutta vahvistamalla vuoropuhelua Euroopan parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja meidän on yksilöitävä ja tarkistettava säännöllisesti tällä politiikan alalla toteutettavia ensisijaisia toimia. Euroopan unionilla on pitkä historia, ja se on onnistunut luomaan oikeusvarmuuden ja loukkaamattomien vapauksien alueen, josta olemme oikeutetusti ylpeitä. Tulevassa hallitustenvälisessä konferenssissa tavoitteenamme on, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kodifioitu yhteisön säännöstö sellaisena kuin se on Euroopan ihmisoikeusperusoikeuskirjassa, sisällytetään perussopimuksiin. Toivomme, että näin voidaan vastata kansalaistemme odotuksiin ja lisätä heidän turvallisuuttaan. Mitä selkeämpää, yksiselitteisempää ja ehdottomampaa ihmisoikeuksien kunnioittaminen unionissa on, sitä kunniakkaampaa ja vakuuttavampaa on myös näitä kysymyksiä koskeva ulkopolitiikkamme, jolloin voimme vaatia entistä painokkaammin, että kaikkien kansainvälisen yhteisön jäsenten on noudatettava jos ei kaikkia niin ainakin keskeisiä periaatteita ja arvoja, joihin ihmisen ja yhteiskunnan arvokkuus perustuu. Kuten tiedätte, kuolemantuomioiden ja kidutuksen lakkauttaminen, naisten syrjinnän torjuminen ja lasten suojeleminen hyväksikäytöltä ovat keskeiset lähestymistapamme. Näiden periaatteiden noudattaminen on oltava vallitsevana piirteenä kaikessa unionin ulkopolitiikassa, vaikka siitä pitäisi maksaa taloudellinen tai poliittinen hinta. Tällä lähestymistavalla taataan uskottavuutemme. Hyvät parlamentin jäsenet, ennen kuin käsittelen yksityiskohtaisesti Geneven kokousta varten tekemiämme valmisteluja, haluaisin lyhyesti kerrata viime vuoden kokouksen tulokset, jotta saisitte kuvan niistä haasteista, joita maalis- ja huhtikuussa on edessämme. Kuten tiedätte, viime vuosi oli vaikeaa aikaa, mikä johtui osaksi ihmisoikeustoimikunnan kokoonpanosta, sillä monilla toimikunnan jäsenillä on melko synkkä historia ihmisoikeuksien alalla. Viime vuonna tapahtui myös ensimmäistä kertaa niin, että Yhdysvallat jättäytyi pois ihmisoikeustoimikunnasta, ja Lähi-itä hallitsi keskusteluja ja toi varjonsa joka toiseen aloitteeseen. Yhteisön esittämät Irania, Tšetšeniaa ja Zimbabwea koskevat aloitteet hylättiin ensimmäistä kertaa ihmisoikeustoimikunnan historiassa. Haluan korostaa, että Yhdysvaltojen paluuta lukuun ottamatta toimikunnan kokoonpano on suurin piirtein sama kuin viime vuonna. Haluan myös korostaa, että ihmisoikeustoimikunnan toimintatavassa näkyvät ne monimutkaiset ja vaikeat erilaisten voimien väliset kamppailut, joihin olemme joutuneet. Tämä näkyi selvästi ihmisoikeustoimikunnan viimevuotisissa vaaleissa, joissa Euroopan unionin rauhoittavalla ja vakauttavalla toimintatavalla osoitettiin, kuinka tärkeää on noudattaa eurooppalaista hillittyä ja pragmaattista lähestymistapaa jännitteiden laukaisemiseksi sekä vaikean ja vaarallisen umpikujan kiertämiseksi. Emmekä saa unohtaa sitäkään, että tämänhetkinen tilanne voi mutkistua lähitulevaisuudessa mahdollisen Irakiin kohdistuvan yksipuolisen hyökkäyksen, Lähi-idän tilanteen huonontumisen ja mahdollisten uusien terroristi-iskujen takia. Tilannetta mutkistavat entisestään osapuolten ristiriitaiset perustelut näiden yrittäessä siirtää vastuuta toisilleen. Hyvät parlamentin jäsenet, tämä yleinen asiayhteys huomioon ottaen haluaisin sanoa muutaman sanan siitä, miten neuvosto tällä hetkellä valmistelee edellä mainittua kokousta. Neuvoston ihmisoikeustyöryhmä COHOM piti kaksi viikkoa sitten ensimmäisen kaksipäiväisen kokouksensa ihmisoikeustoimikunnan töiden valmisteluista. Kokoukseen oli kutsuttu eri alueellisista työryhmistä edustajia esittelemään tämän vuoden painopisteet. Vanhempien virkamiesten avulla COHOM on jo onnistunut yksilöimään ne maat, jotka ovat valmiit hyväksymään toimenpidepaketin. Se on myös yksilöinyt ne maat, joiden osalta tarvitaan lisäkeskusteluja, kantojen lähentämistä ja lisätietoja, sekä pyytänyt raportteja yhteisön näiden maiden edustustojen päämiehiltä. Haluan korostaa, ettei lopullisia päätöksiä eikä näin ollen myöskään niitä koskevia aloitteita ole tehty. COHOM päättää kokouksessaan 5. helmikuuta mahdollisimman monista asioista. Jäljellä olevista vaikeista kysymyksistä keskustellaan erityisesti ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnassa, ja tarvittaessa ne jätetään neuvoston ratkaistavaksi. Tämä keskustelu käydään juuri sopivaan aikaan, sillä COHOM voi kokouksessaan 5. helmikuuta käsitellä ehdotuksianne ja huomautuksianne. Voin kuitenkin ilmoittaa, että COHOM on jo alustavasti suostunut siihen, että unioni äänestää Sudania, Kongon tasavaltaa, Irakia, Myanmaria ja Israelin siirtokuntia miehitetyillä alueilla koskevan esityslistan 9 kohdan puolesta. Euroopan unioni on myös ehdottanut, että osa Kaakkois-Eurooppaa koskevista kysymyksistä siirretään esityslistalla kohdasta 9 kohtaan 19, jotta niiden käsittelyssä voitaisiin käyttää ihmisoikeusalan konsulttiapua ja teknistä taitotietoa. Hyvät parlamentin jäsenet, tarkoitukseni ei ollut käsitellä kaikkia tätä alaa koskevia Euroopan unionin toimia meneillään olevan ajanjakson aikana. Unionin perinteinen raportti ihmisoikeustilanteesta eri puolilla maailmaa kattaa maat, jotka antavat aihetta huoleen. Luonnos on jo työn alla, ja pyrimme lisäämään raportin painoarvoa käsittelemällä siinä 20–30 valtiota. Myös tässä Euroopan parlamentin näkemykset maista, joita meidän on tuettava, ovat ratkaisevan tärkeitä. Aihekohtaisista kysymyksistä tehdään helmikuussa lopulliset päätökset. Voin kertoa teille, että aloitteita laaditaan jo kuolemantuomiosta ja lasten oikeuksista. Lisäksi aloitteita tukevia lausuntoja laaditaan jo Euroopan unionin kannalta erittäin keskeisistä kysymyksistä, kuten rasismista, sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä ja muukalaisvihasta, naisten oikeuksista ja orjuuden nykyaikaisista muodoista. Neuvosto tukee myös kaikenlaisia henkilökohtaisia ja kollektiivisia aloitteita ihmisoikeuksien suojelemiseksi. Nämä olivat vain joitakin esimerkkejä, mutta olette varmaan saaneet käsityksen Euroopan unionin sitoutumisesta ja tulevaa YK:n ihmisoikeustoimikunnan Geneven-kokousta koskevista odotuksista. Haluaisin vielä kommentoida yhtä tiettyä kysymystä, joka on puheenjohtajavaltio Kreikalle ensisijaisen tärkeä. Pidämme tärkeänä, että Eurooppaan joukoittain saapuviin laittomiin siirtolaisiin sovelletaan järjestelmällistä lähestymistapaa. Uskomme, että näin voidaan myös torjua vakavia rikoksia ja ihmisoikeuksien loukkauksia kuten orjuutta, prostituutiota ja muita ihmisarvoa halventavia ilmiöitä. Maahanmuuttajien ja pakolaisten ihmisoikeuksien suojelemiseksi puheenjohtajavaltio katsoo, että sen lisäksi, että näitä kysymyksiä käsitellään kolmanteen pilariin kuuluvien asioiden yhteydessä, meidän on myös tehtävä jotain näiden ihmisten sosiaalisille oikeuksille unionissa. Lopuksi on korostettava erityisesti tämänhetkisessä tilanteessa, että unionin on löydettävä tasapaino turvallisuuden ja ihmisten oikeuksien tinkimättömän noudattamisen välillä, yhteistyön ja painostamisen välillä, valvonnan ja suojelun välillä sekä muiden esittämien vaatimusten ja omiin jäsenvaltioihimme sovellettavien sääntöjen välillä. Polku on vaikeakulkuinen, mutta se ainoa polku. Neuvosto on tyytyväinen kansainvälisen rikostuomioistuimen rikossäännön voimaantuloon, sillä se mielestämme auttaa paljon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemisessa."@fi5 ". Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs les Députés, Mesdames et Messieurs, je suis heureux de pouvoir faire rapport sur les préparatifs communautaires en vue de la prochaine session de la Commission des droits de l'homme des Nations unies. Le renforcement du dialogue entre le Parlement européen et le Conseil sur les droits de l'homme est l'un des buts poursuivis par la présidence grecque. Les conclusions adoptées par le Conseil le 10 décembre 2002 contiennent des recommandations en vue d'une coopération plus étroite avec vos services pour une plus grande ouverture et transparence de la politique européenne des droits de l'homme. Je voudrais souligner les principes fondamentaux de cette politique, principes qui déterminent l'approche globale de l'Union à l'égard d'une question particulièrement importante et sensible pour tous. Le 25 juin 2001, le Conseil a confirmé, une fois de plus, son engagement à promouvoir la politique européenne en matière de droits de l'homme et la politique de démocratisation à l'égard des pays tiers. Il a aussi émis une série de principes en vue d'une politique des droits de l'homme et d'une politique de démocratisation plus crédibles, plus cohérentes et plus conséquentes. Plus particulièrement, il faut une cohérence entre les actions communautaires, la politique étrangère et de sécurité commune, d'une part, et la politique de développement, d'autre part, fondée sur une coopération et une coordination étroites des organes compétents de l'Union ; il faut intégrer et promouvoir la question des droits de l'homme et des libertés fondamentales dans toutes les politiques et actions engagées par l'Union ; il faut une ouverture de la politique des droits de l'homme et de la politique de démocratisation à travers le renforcement du dialogue avec le Parlement européen et la société civile ; il faut une identification et un examen réguliers des actions prioritaires de l'Union dans le cadre de la mise en œuvre de sa politique en question. L’UE a une longue tradition à faire valoir en la matière et est parvenue à créer un espace de sécurité juridique et de libertés inviolables dont nous sommes fiers, et à juste titre. À l'occasion de la prochaine conférence intergouvernementale, nous espérons même intégrer dans les Traités notre acquis communautaire codifié en matière des droits de l'homme et des libertés fondamentales, tel que celui-ci est contenu dans la Charte européenne. Nous espérons ainsi répondre aux aspirations des citoyens et leur assurer une meilleure protection. Plus le respect absolu des droits de l'homme sera visible et incontestable au sein de l'Union, plus notre politique étrangère à l'égard de ces questions sera crédible et convaincante. Nous pourrons alors exiger plus efficacement de tous les membres de la communauté internationale, sinon l'équivalence, du moins le respect des valeurs et principes fondamentaux sur lesquels est fondée la dignité de l'homme et du citoyen. Vous savez que l'abolition de la peine de mort et de la torture, l'élimination des discriminations à l'égard des femmes, la protection des enfants contre l'exploitation font partie des grands axes de notre politique. Tous les aspects de la politique étrangère de l'Union doivent s'imprégner du respect de ces principes, et ce, même au prix d'intérêts économiques et politiques. Cette position constitue un gage de crédibilité. Mesdames et Messieurs les Députés, avant de passer aux détails concernant les préparatifs de la session de Genève, permettez-moi de présenter brièvement les résultats de la session de l'année dernière, ce qui nous donnera une idée des défis à relever en mars et avril prochains. Nous connaissons tous les difficultés que nous avons rencontrées l'année dernière. Cela était dû, en partie, à la composition de la Commission, dont les membres n'avaient pas de très bons résultats à faire valoir en matière de droits de l'homme. De plus, pour la première fois les États-Unis n'ont pas participé à la Commission, alors que la question du Moyen-Orient était au centre de toutes les discussions et a éclipsé toute autre initiative. Des projets européens à l'égard de l'Iran, de la Tchétchénie et du Zimbabwe ont été rejetés, une première dans les annales. Je voudrais souligner que cette année aussi, à l'exception de la participation américaine, la composition de la Commission est restée à peu près le même. Je voudrais aussi faire remarquer que le fonctionnement de la Commission des droits de l'homme est le miroir du rapport des forces compliqué et difficile dans lequel évolue notre action. Cette situation est devenue évidente l'année dernière, au cours d'élections au sein de la Commission, où le rôle apaisant et équilibrant de l’UE a démontré toute la valeur d'une approche européenne, réfléchie mais aussi pragmatique, ce qui a permis de calmer les tensions et d'éviter une impasse pénible et dangereuse. Je ne manquerai pas d'ajouter que cette situation peut se compliquer davantage dans un avenir proche dans le cas d'une intervention unilatérale en Irak, d'une aggravation de la question du Moyen-Orient et d'une éventuelle recrudescence du terrorisme, facteurs qui fourniraient des arguments contradictoires à toutes les forces en présence, les uns rejetant la responsabilité sur les autres. Mesdames et Messieurs les Députés, tout en prenant en considération ce cadre général, je voudrais faire référence aux préparatifs en cours du Conseil en vue de la session. Le groupe COHOM (groupe de travail droits de l'homme) a organisé il y a deux semaines sa première rencontre de deux jours consacrée à la préparation des travaux de la Commission. Des représentants de divers groupes géographiques y ont été invités en vue d'une présentation des priorités pour l'année en cours. Assisté de hauts fonctionnaires, le groupe COHOM a déjà réussi à identifier les pays disposés à consentir à une série d'actions. D'un autre côté, il a aussi identifié des pays avec lesquels un effort supplémentaire de discussion, de rapprochement et d'information est nécessaire. Pour tous ces pays, il a demandé des rapports émanant des chefs des représentations communautaires sur place. Je voudrais souligner que des décisions définitives n'ont pas encore été prises ni bien sûr d'initiatives puisqu'il n'y a pas de décisions. Le groupe COHOM prendra des décisions concernant le plus grand nombre possible de questions lors de la rencontre du 5 février. Si des thèmes extrêmement ambigus persistent, ceux-ci feront l'objet d'un débat au niveau de la commission des affaires étrangères, des droits de l'homme, de la sécurité commune et de la politique de défense, et seront renvoyés devant le Conseil si nécessaire. Ainsi, je dirais que la discussion d'aujourd'hui tombe à point nommé dès lors que le COHOM du 5 février pourra prendre en considération vos idées et remarques. Je peux cependant vous informer qu'un accord provisoire a été conclu au sein du groupe de travail selon lequel l'Union votera en faveur du point 9 de l'ordre du jour concernant cinq pays : le Soudan, la République démocratique du Congo, l'Irak, le Myanmar et les colonies israéliennes dans les territoires occupés. Parallèlement, l’UE est favorable à ce que certaines régions de l'Europe du Sud-Est ne soient plus examinées dans le cadre du point 9 de l'ordre du jour, mais qu'elles soient déplacées au point 19, grâce à quoi leur seront fournis des services consultatifs et un savoir-faire dans le domaine des droits de l'homme. Mesdames et Messieurs, c'est délibérément que je n'ai pas énoncé la liste exhaustive des actions de l'Union liées à ces questions pour la période en cours. Dans son rapport traditionnel sur la situation des droits de l'homme dans différentes régions du monde, l'Union inclura des pays qui suscitent des préoccupations. L'élaboration du projet connexe a déjà commencé, et je peux vous dire que nous tenterons de couvrir environ vingt à trente pays pour lui donner plus de poids. Ici aussi, les points de vue du Parlement européen à l'égard des pays que nous devrions soutenir seront très utiles. Quant aux décisions thématiques, là aussi des décisions définitives seront prises en février. Pourtant, je peux déjà vous informer que des propositions portant sur la peine de mort et les droits de l'enfant sont déjà en cours de préparation. Enfin, les préparatifs en vue de déclarations de renforcement concernant des questions de la plus haute priorité pour l'Union comme le racisme, la discrimination sexuelle et la xénophobie, les droits des femmes, les formes modernes d'esclavage ainsi que le renforcement et l'encouragement d'initiatives de quelque nature que ce soit, individuelles ou collectives, et orientées vers la protection des droits de l'homme. L'énumération n'est pas exhaustive, mais je pense vous avoir donné un aperçu des engagements et des aspirations de l’UE pour la prochaine session de la Commission des droits de l'homme de Genève. Avant de conclure, je me permettrai de dire aussi quelques mots sur une question bien particulière qui constitue même une priorité pour la présidence grecque : l'importance que donne la Présidence grecque à une approche organisée des vagues d'immigration illégale vers l'Europe. J'estime qu'une telle approche contribuera aussi à lutter contre des formes plus graves de criminalité et de violation des droits de l'homme, comme l'esclavage, la prostitution et, souvent, l'annihilation de la valeur de la vie humaine. Pour des raisons de protection des droits de l'homme des immigrés et réfugiés, la présidence grecque estime que, outre les questions reprises dans le troisième pilier et liées à cette question, il importe de réaliser des progrès dans les questions liées aux droits sociaux de ces personnes dans l'Union. Enfin, je voudrais souligner que, notamment dans la phase actuelle des choses, l'Union se doit de toujours trouver le juste milieu entre sécurité et exercice sans entraves des droits, entre coopération et pression, entre contrôle et protection, entre tout ce qu'elle exige des pays tiers et ce qui est appliqué dans ses pays membres. La route est difficile, mais c'est la seule route possible. Dans ce cadre, le Conseil salue l'entrée en vigueur du Statut de la Cour pénale internationale et croit que son fonctionnement contribuera aussi de manière efficace à la protection des droits de l'homme et des libertés fondamentales."@fr6 "Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli deputati al Parlamento europeo, signore e signori, sono lieto di avere questa opportunità di riferirvi come la Comunità si sta preparando per il prossimo incontro della Commissione delle Nazioni Unite per i diritti dell’uomo. Uno degli obiettivi della Presidenza greca è stimolare il dialogo sui diritti umani fra il Parlamento europeo e il Consiglio. Le conclusioni adottate dal Consiglio il 10 dicembre 2002 contengono raccomandazioni per una più stretta collaborazione, nell’intento di condurre una politica europea sui diritti umani più aperta e trasparente. Vorrei sottolineare i principi fondamentali sottesi a questa politica che delineano l’approccio complessivo dell’Unione europea rispetto a quello che tutti noi consideriamo un problema delicato e di estrema importanza. Il 25 giugno 2001, il Consiglio ha confermato il suo impegno a promuovere la politica europea in materia di diritti dell’uomo e di democratizzazione nei paesi terzi e ha formulato una serie di principi fondamentali concepiti allo scopo di favorire una politica dei diritti umani e di democratizzazione più credibile, coerente e sensibile. Abbiamo bisogno di coerenza fra l’azione della Comunità europea e la politica estera e di sicurezza comune, nonché di una politica di sviluppo condotta attraverso la stretta collaborazione e il coordinamento fra gli organismi competenti dell’Unione europea. Occorre integrare i diritti umani e le libertà fondamentali in tutte le politiche e le azioni dell’Unione europea. Occorre aprire la nostra politica dei diritti umani e della democratizzazione attraverso un dialogo più approfondito con il Parlamento europeo e con la società civile nonché individuare e rivedere in modo sistematico le azioni principali nell’attuazione di questa politica. L’Unione europea ha una lunga storia ed è riuscita a creare un’area di certezza giuridica e di libertà inviolabili di cui andiamo giustamente fieri. Il nostro obiettivo, alla prossima Conferenza intergovernativa, è di includere l’ comunitario codificato sui diritti umani e le libertà fondamentali, così com’è contenuto nella Carta europea, all’interno dei Trattati. Speriamo che questo risponda alle aspettative dei cittadini e accresca il livello di protezione di cui godono. Quanto più sarà chiaro e inequivocabile il nostro assoluto rispetto per i diritti umani all’interno dell’Unione europea, tanto più credibile e persuasiva sarà la nostra politica estera su tali questioni, e tanto più efficacemente saremo in grado di richiedere a tutti i membri della comunità internazionale di sottomettersi, se non a tutti, almeno ai più fondamentali principi e valori che conferiscono dignità all’uomo e alla società. Come sapete, abolire la pena di morte e la tortura, combattere la discriminazione contro le donne e proteggere i bambini dallo sfruttamento sono le nostre linee guida fondamentali. Il rispetto di questi principi deve informare tutti gli aspetti della politica estera dell’Unione europea, anche qualora vi sia un prezzo economico o politico da pagare. Sarà questo approccio a garantire la nostra credibilità. Onorevoli deputati, prima di esporvi nei particolari i preparativi per l’incontro di Ginevra, vorrei brevemente riassumere i risultati dell’incontro dello scorso anno, per darvi un’idea delle sfide che ci aspettano in marzo e aprile. Come sapete, lo scorso anno ha rappresentato un periodo di prova, in parte per la composizione della Commissione, alcuni membri della quale avevano un passato poco brillante in materia di diritti umani. Era anche la prima volta che gli Stati Uniti erano assenti dalla Commissione, e il Medio Oriente dominava il dibattito mettendo in ombra ogni altra iniziativa. Per la prima volta nella storia della Commissione sono state respinte le mozioni europee sull’Iran, la Cecenia e lo Zimbabwe. Vorrei sottolineare che quest’anno, a parte il rientro degli Stati Uniti, la composizione della Commissione sarà molto simile a quella dell’anno passato. Vorrei rilevare altresì che il funzionamento della Commissione per i diritti dell’uomo riflette le complicate e aspre lotte di potere con le quali abbiamo a che fare. Ciò è risultato chiaro alle elezioni della Commissione dello scorso anno, quando il ruolo di conciliazione e stabilizzazione dell’Unione europea ha dimostrato l’importanza del suo moderato ma pragmatico approccio, capace di allentare le tensioni e di evitare una dolorosa e preoccupante . Non dobbiamo inoltre dimenticare che questa situazione potrebbe essere complicata nell’immediato futuro dalla prospettiva di un intervento unilaterale in Iraq, dal peggioramento della situazione in Medio Oriente e dal possibile riaccendersi del terrorismo, alimentato da argomentazioni conflittuali delle parti in causa che cercheranno di scaricare la responsabilità le une sulle altre. Onorevoli parlamentari, a partire da questo contesto, vorrei spendere qualche parola su come si sta preparando il Consiglio a questo incontro. Due settimane fa il gruppo di lavoro COHOM ha organizzato una prima riunione di due giorni per preparare il lavoro della Commissione. Delegati dei gruppi di lavoro delle varie aree geografiche sono stati invitati alla riunione per presentare le priorità di quest’anno. Con l’aiuto di funzionari superiori, il COHOM è già riuscito a identificare i paesi disposti a concordare un pacchetto di misure d’intervento. Ha inoltre individuato quali paesi hanno bisogno di un’ulteriore riflessione, di un intervento di avvicinamento e di un contributo informativo e ha richiesto rapporti da parte dei capi delle rappresentanze dell’Unione europea in quei paesi. Devo sottolineare che nessuna decisione conclusiva e, di conseguenza, nessuna iniziativa, è stata presa in proposito. Il gruppo di lavoro COHOM deciderà su quanti più punti possibile nel corso del suo incontro del 5 febbraio, e qualunque problema particolarmente spinoso ne scaturisca verrà affrontato in seno alla commissione per gli affari esteri, i diritti umani, la sicurezza comune e la politica di difesa e, se necessario, deferito al Consiglio. Il presente dibattito ha luogo proprio al momento giusto, perché si potrà tener conto delle idee e delle osservazioni che ne emergeranno durante l’incontro del COHOM del 5 febbraio. Posso tuttavia riferire che il gruppo di lavoro ha già provvisoriamente concordato che l’Unione europea voterà a favore del punto 9 dell’ordine del giorno relativamente a cinque paesi: Sudan, Repubblica Democratica del Congo, Iraq, Myanmar e insediamenti di Israele nei territori occupati. Al tempo stesso, l’Unione europea si sta muovendo affinché alcune zone del sudest europeo vengano spostate dal punto 9 al punto 19 dell’ordine del giorno, in modo che possano usufruire di servizi di consulenza e tecnico nell’ambito dei diritti umani. Onorevoli deputati, non mi sono volutamente soffermato su tutti gli interventi compiuti a questo riguardo dall’Unione europea in tempi recenti. La consueta relazione dell’Unione sulla situazione dei diritti umani nelle diverse regioni del mondo prenderà in esame i paesi che destano preoccupazione. E’ già in preparazione una bozza del testo e ci stiamo impegnando affinché la relazione copra da venti a trenta paesi. A questo riguardo, saranno di fondamentale importanza i punti di vista espressi dal Parlamento europeo sui paesi a cui dobbiamo assicurare il nostro appoggio. Per quanto riguarda le decisioni tematiche, anch’esse verranno prese in febbraio. Posso dirvi che sono in preparazione mozioni sulla pena di morte e sui diritti dell’infanzia. Inoltre, sono in corso di elaborazione dichiarazioni di supporto su problemi che rappresentano importanti priorità all’interno dell’Unione europea, come il razzismo, la discriminazione sessuale e la xenofobia, i diritti della donna, le moderne forme di schiavitù e il sostegno e l’incoraggiamento a qualsiasi tipo di iniziativa individuale e collettiva per la tutela dei diritti umani. Questi sono solo alcuni esempi, ma penso di avervi dato un’idea dell’impegno e delle aspettative dell’Unione europea in relazione al prossimo incontro della Commissione delle Nazioni Unite per diritti dell’uomo a Ginevra. Prima di concludere, vorrei fare qualche osservazione su un problema prioritario per la Presidenza greca, ossia l’importanza di adottare un approccio coordinato sulle ondate di immigrazione illegale che affluiscono in Europa. Crediamo che ciò possa contribuire anche a combattere gravi forme di criminalità e di violazione dei diritti umani, come la schiavitù, la prostituzione e quella che è spesso una totale mancanza di rispetto per la vita umana. Al fine di proteggere i diritti umani degli immigrati e dei rifugiati, la Presidenza ritiene che, lasciando da parte le questioni relative al terzo pilastro, dobbiamo comunque fare qualcosa per i diritti sociali di questa gente all’interno dell’Unione europea. Devo infine sottolineare che, soprattutto nella situazione attuale, l’Unione deve trovare il giusto equilibrio tra sicurezza e libero esercizio dei diritti delle persone, fra cooperazione e pressione, fra controllo e protezione, fra le esigenze altrui e ciò che riguarda i membri dell’Unione. La strada è difficile, ma è anche l’unica. Detto questo, il Consiglio accoglie con gioia l’entrata in vigore dello Statuto del Tribunale penale internazionale che, a nostro parere, potrà fare molto per tutelare i diritti umani e le libertà fondamentali."@it9 ". Mr President, Commissioner, honourable Members of the European Parliament, ladies and gentlemen, I am delighted to have this opportunity to report to you on how the Community is preparing for the forthcoming meeting of the United Nations Commission on Human Rights. One of the aims of the Greek Presidency is to step up the human rights dialogue between the European Parliament and the Council. The conclusions adopted by the Council on 10 December 2002 contain recommendations on closer cooperation between us, in a bid to bring about a more open and transparent European human rights policy, and I should like to outline the basic principles which underpin this policy and shape the Union’s overall approach to what we all agree is an extremely important and sensitive issue. On 25 June 2001, the Council reaffirmed its commitment to promoting the European human rights policy and the policy of democratisation in third countries and issued a series of basic principles designed to bring about a more creditable, coherent, consistent human rights and democratisation policy. We need consistency between Community action and the common foreign and security policy as well as development policy through close cooperation and coordination between the competent bodies of the European Union. We need to integrate and mainstream human rights and fundamental freedoms into all EU policies and actions. We need openness of our human rights and democratisation policy through a strengthened dialogue with the European Parliament and the civil society and we need regular identification and review of priority actions in the implementation of this policy. The European Union has a long history and has managed to create an area of legal security and inviolable freedoms of which we are rightly proud. Our aim at the forthcoming Intergovernmental Conference is to incorporate the codified on human rights and fundamental freedoms, as contained in the European Charter, into the Treaties. We hope that this will respond to our citizens’ expectations and increase their level of protection. The clearer and more unequivocal our absolute respect for human rights inside the Union, the more creditable and persuasive our foreign policy on these issues will be, and we shall be able to demand more effectively that all members of the international community abide, if not by all, then at least by the basic principles and values which give man and society their dignity. As you know, abolishing the death penalty and torture, combating discrimination against women and protecting children from exploitation are our main lines of approach. Respect for these principles must inform all aspects of the Union’s foreign policy, even if there is an economic or political price to pay. This approach will guarantee our credibility. Ladies and gentlemen, before detailing the preparations we are making for the meeting in Geneva, I should like briefly to recount the results of last year’s meeting, to give you an idea of the challenges facing us in March and April. As you know, last year was a trying time, due in part to the composition of the Commission, some of the members of which have a poor track record in human rights. It was also the first time the United States was absent from the Commission and the Middle East dominated the discussions and overshadowed every other initiative. European motions on Iran, Chechnya and Zimbabwe were thrown out for the first time in the Commission’s history. I should point out that, apart from the return of the United States, the composition of the Commission is more or less the same as last year. I should also like to point out that the way in which the Human Rights Commission functions reflects the complicated and difficult power struggles with which we have to work. This became clear during last year’s elections in the Commission, when the calming and stabilising role of the European Union demonstrated the value of a sober but pragmatic European approach, defusing the tension and circumventing a painful and dangerous impasse. Nor must we forget that this situation may be complicated in the immediate future by the prospect of unilateral intervention in Iraq, the worsening situation in the Middle East and the possible rekindling of terrorism, fed by conflicting arguments from all the forces involved as they try to pass the buck from one side to the other. Ladies and gentlemen, with this general context in mind, I should like to say a few words about how the Council is currently preparing for this meeting. The COHOM working group organised its first two-day meeting on preparations for the work of the Commission two weeks ago. Delegates from the various geographic working groups were invited to this meeting for a presentation of this year’s priorities. With the help of senior officials, COHOM has already managed to identify which countries are willing to agree on an action package. It has also identified which countries need further discussion, rapprochement and information and has called for reports from the heads of the Community representations in these countries. I must stress that no final decisions – and hence no initiatives – have been taken. The COHOM working group will decide on as many issues as possible at its meeting on 5 February and any particularly thorny issues outstanding will be discussed in the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy and, where necessary, referred to the Council. This debate has come along at exactly the right time, because the COHOM meeting on 5 February will be able to consider your ideas and comments. I can, however, report that the working group has already provisionally agreed that the Union will vote in favour of item 9 on the agenda on the five countries of Sudan, the Democratic Republic of Congo, Iraq, Myanmar and the Israeli settlements in the occupied territories. At the same time, the European Union is moving for parts of south-eastern Europe to be transferred from item 9 to item 19 on the agenda, so that they can be provided with consultancy services and technical know-how in the human rights sector. Ladies and gentlemen, I have deliberately not gone into all the European Union’s actions in this area for the current period. The Union’s traditional report on the human rights situation in various parts of the world will cover the countries which give cause for concern. A draft is already under way and we are endeavouring to give this report weight by covering about twenty or thirty countries. Here too, the views of the European Parliament on the countries which we need to support will be vital. As far as thematic decisions are concerned, the final decisions will again be taken in February. What I can tell you is that motions are already being prepared on the death penalty and children’s rights. Finally, supporting declarations are also being prepared on issues which are major priorities in the European Union, such as racism, sexual discrimination and xenophobia, women’s rights, modern forms of slavery and supporting and encouraging all types of personal and collective initiatives to protect human rights. These are just a few examples but I think I have given you an idea of the European Union’s commitments and expectations for the forthcoming meeting of the United Nations Commission on Human Rights in Geneva. Before I finish, I should like to comment on one particular issue which is a priority for the Greek Presidency and that is the importance of taking an organised approach to the waves of illegal immigrants flooding into Europe. We believe that this will also help combat serious forms of crime and human rights abuses, such as slavery, prostitution and what is often total disregard for human life. In order to protect the human rights of immigrants and refugees, the presidency considers that, apart from third pillar issues which have to do with this question, we need to do something about the social rights of these people inside the Union. Finally, I must point out, especially as things stand today, that the Union needs to strike the right balance between security and the unobstructed exercise of people’s rights, between cooperation and pressure, between control and protection, between the demands of others and what applies to our members. It is a difficult path to tread, but it is the only path. Having said which, the Council welcomes the entry into force of the Statute for the International Criminal Court which, we believe, will do a great deal to protect human rights and fundamental freedoms."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte leden van het Europees Parlement, dames en heren, het verheugt mij dat u mij de gelegenheid biedt om te spreken over de voorbereiding van de Unie op de komende bijeenkomst van de VN-Commissie voor de rechten van de mens. Een van de doelstellingen van het Grieks voorzitterschap is de dialoog tussen het Europees Parlement en de Raad over de vraagstukken in verband met de mensenrechten te versterken. De conclusies van de Raad van 10 december 2002 behelzen aanbevelingen in de richting van een nauwere samenwerking met u. Wij willen een open en transparant Europees beleid inzake mensenrechten tot stand brengen. Hierbij dient te worden verwezen naar de fundamentele beginselen van dit beleid. Deze beginselen bepalen de manier waarop de Unie dit voor ons allen zo belangrijk en gevoelig thema behandelt. De Raad heeft op 25 juni 2001 nogmaals bevestigd dat hij vast van plan is het Europees beleid inzake mensenrechten en het democratiseringsbeleid jegens derde landen te bevorderen. De Raad heeft een reeks principes vastgesteld aan de hand waarvan hij een geloofwaardiger, coherenter en samenhangender beleid voor de mensenrechten en de democratisering tot stand wil brengen. Er is met name samenhang geboden tussen de communautaire acties, het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid en het ontwikkelingsbeleid. Dit vergt een nauwe samenwerking en coördinatie tussen de communautaire instellingen. Ook moet de bevordering van de mensenrechten en de grondvrijheden in alle beleidsvormen en acties van de Unie worden geïntegreerd. Het Europees beleid inzake mensenrechten en democratisering moet worden opengesteld via de versterking van de dialoog met het Europees Parlement en het maatschappelijk middenveld. De prioriteiten van de Unie bij de toepassing van dit beleid moeten op gezette tijden aan een onderzoek en beoordeling worden onderworpen. De Europese Unie heeft een lange traditie en is er in geslaagd een ruimte van rechtszekerheid en onschendbare vrijheden te creëren, waar wij met recht trots op mogen zijn. Met de op til zijnde Intergouvernementele Conferentie willen wij ons gecodificeerd op het gebied van de mensenrechten en de grondvrijheden, zoals deze hun beslag hebben gevonden in het Handvest van de grondrechten, zelfs in het Verdrag opnemen. Wij hopen op die manier tegemoet te komen aan de verwachtingen van de burgers en hun beschermingsniveau op te trekken. Hoe sterker de absolute eerbiediging van de mensenrechten in de Unie naar voren komt en buiten kijf komt te staan, des te geloofwaardiger en overtuigender wij met ons buitenlands beleid voor deze vraagstukken worden. Dan kunnen wij ook met meer kracht de leden van de internationale gemeenschap vragen te streven naar ons niveau, en indien zij dit niet geheel kunnen waarmaken, in ieder geval de fundamentele beginselen en waarden waarop de waardigheid van de mens en de burger is gegrondvest, te eerbiedigen. U weet dat de afschaffing van de doodstraf en van folteringen, de non-discriminatie van vrouwen en de bescherming van kinderen tegen uitbuiting tot onze hoofddoelstellingen behoren. Deze beginselen en de eerbiediging daarvan moeten de rode draad zijn die door alle aspecten van het buitenlands beleid van de Unie loopt, ook indien wij daarvoor een economische of politieke prijs moeten betalen. Een dergelijke houding is namelijk een garantie voor onze geloofwaardigheid. Geachte afgevaardigden, voordat ik gedetailleerd inga op de voorbereidingen van de bijeenkomst in Genève, wil ik kort iets zeggen over de resultaten van de bijeenkomst van vorig jaar. Deze leveren ons namelijk belangrijke indicaties voor de uitdagingen die ons in maart en april te wachten staan. Iedereen weet wat voor enorme moeilijkheden wij vorig jaar hadden. Die waren gedeeltelijk ook te wijten aan de samenstelling van de commissie. Daarin zaten leden met een slechte staat van dienst op het gebied van de mensenrechten. Bovendien was het vorig jaar de eerste keer dat de Verenigde Staten geen lid waren, terwijl tegelijkertijd het vraagstuk in het Midden-Oosten boven op de agenda stond en elk ander initiatief overschaduwde. Europese moties over Iran, Tsjetsjenië en Zimbabwe werden verworpen, hetgeen nooit eerder was voorgekomen. Ik moet hierbij vermelden dat de samenstelling van de commissie dit jaar, met uitzondering van de deelname van de Verenigde Staten, niet veel anders is. Ook wil ik erop wijzen dat de manier waarop de Mensenrechtencommissie werkt de ingewikkelde en moeilijke machtsverhouding waarbinnen wij moeten werken weerspiegelt. Dat is ook vorig jaar weer duidelijk geworden tijdens de verkiezingen in de commissie. Dankzij het optreden van de Europese Unie kon de rust wederkeren en het evenwicht worden hersteld, en aldus de waarde worden aangetoond van onze nuchtere maar tegelijkertijd ook realistische aanpak. De spanning kon worden verminderd en gevaarlijke en pijnlijke impasses worden vermeden. Ik moet hier ook nog aan toevoegen dat deze situatie in de toekomst misschien nog ingewikkelder wordt als een unilaterale interventie in Irak plaatsvindt, de situatie in het Midden-Oosten nog verder achteruit gaat en het terrorisme opnieuw de kop opsteekt, hetgeen ertoe zal leiden dat de betrokkenen elkaar te lijf gaan met tegenstrijdige argumenten en elkaar de verantwoordelijkheid in de schoenen schuiven. Geachte afgevaardigden, nu ik het algemeen kader heb geschetst zal ik kort ingaan op de huidige voorbereidingen van de Raad op deze bijeenkomst. De COHOM-werkgroep heeft twee weken geleden een eerste, tweedaagse ontmoeting georganiseerd voor de voorbereiding van de werkzaamheden van de Mensenrechtencommissie. Hiertoe waren de vertegenwoordigers van de geografische groepen uitgenodigd, aan wie de prioriteiten van dit jaar werden uiteengezet. De COHOM-werkgroep is er reeds op ambtelijk niveau in geslaagd vast te stellen welke landen bereid zijn in te stemmen met een reeks acties. Tevens heeft zij echter vastgesteld voor welke landen nog meer discussies, betere betrekkingen en informatie nodig zijn. Zij heeft de hoofden van de plaatselijke communautaire ambassades in elk van deze landen verzocht om verslagen. Ik wilde hierbij aantekenen dat nog geen eindbesluiten zijn genomen en bijgevolg ook geen initiatieven zijn ontplooid. De COHOM-werkgroep zal proberen tijdens haar bijeenkomst van 5 februari over zoveel mogelijk zaken een besluit te nemen. Als er dan nog steeds sterk omstreden vraagstukken overblijven, zullen deze worden besproken in de Commissie buitenlandse zaken, mensenrechten, gemeenschappelijke veiligheid en defensiebeleid, en indien noodzakelijk worden voorgelegd aan de Raad. Daarom komt dit debat van vandaag dunkt mij als geroepen, omdat daarmee de COHOM-werkgroep van 5 februari in staat wordt gesteld rekening te houden met uw opmerkingen en suggesties. Ik kan u tevens mededelen dat in de werkgroep een voorlopig besluit is genomen om in het kader van punt 9 van de agenda resoluties in te dienen over vijf landen: Soedan, de Democratische Republiek Congo, Irak, Myanmar en de Israëlische nederzettingen in de bezette gebieden. Tegelijkertijd is de Unie van plan erop aan te dringen dat de gebieden van Zuid-Oost-Europa niet meer worden behandeld onder punt 9 van de agenda maar onder punt 19, waardoor het mogelijk wordt hun consultancy en knowhow te verschaffen op het gebied van de mensenrechten. Dames en heren, ik heb bewust niet alle activiteiten genoemd van de Unie op dit gebied. In haar traditioneel verslag over de situatie van de mensenrechten in de verschillende gebieden van de wereld zal de Unie enkele landen opnemen die aanleiding zijn tot zorg. Er wordt reeds aan het ontwerpverslag gewerkt en ik kan u nu al zeggen dat wij daarin twintig à dertig landen willen behandelen en aldus ervoor willen zorgen dat het verslag meer gewicht in de schaal legt. Ook hierbij zullen de meningen van het Europees Parlement over de landen die steun nodig hebben zeer nuttig zijn. Verder zullen de thematische besluiten in februari definitief hun beslag krijgen, alhoewel ik u nu al kan mededelen dat reeds begonnen is met de voorbereiding van de resoluties over de doodstraf en de rechten van het kind. Tot slot is een begin gemaakt met de voorbereiding van aanvullende verklaringen over vraagstukken die prioritair zijn voor de Unie, zoals racisme, rassendiscriminatie en vreemdelingenhaat, rechten van de vrouw, moderne vormen van slavernij en de versterking en bevordering van allerlei individuele en collectieve initiatieven op het gebied van de bescherming van de mensenrechten. Zoals ik al zei, is dit geen volledige lijst, maar mijns inziens hebt u nu een beeld gekregen van de verplichtingen die de Europese Unie op zich heeft genomen en van de verwachtingen die zij koestert ten aanzien van de komende bijeenkomst van de Commissie mensenrechten in Genève. Voordat ik afsluit wil ik nog ingaan op een meer specifiek thema dat een prioriteit is van het Grieks voorzitterschap. Ons voorzitterschap hecht groot belang aan een gestructureerde benadering van de golf van illegale immigratie in de Unie. Dan zullen wij ons inziens ook kunnen bijdragen aan de bestrijding van de meest ernstige vormen van misdaad en schendingen van de mensenrechten, zoals slavernij, prostitutie en andere verschijnselen die neerkomen op een totale minachting voor het menselijk leven. Ons voorzitterschap is van mening dat voor de bescherming van de mensenrechten van immigranten en vluchtelingen niet alleen de vraagstukken van de derde pijler van belang zijn maar ook vooruitgang moet worden geboekt bij de vraagstukken in verband met de sociale rechten van deze mensen in de Unie. Ter afsluiting wil ik nog onderstrepen dat met name in de huidige fase de Unie altijd het juiste evenwicht moet zien te vinden tussen veiligheid en onbelemmerde uitoefening van de rechten, tussen samenwerking en pressie, tussen controle en bescherming, tussen hetgeen zij van derden verlangt en hetgeen zij intern toepast. Dit is een moeilijke weg, maar tevens de enige weg. In dit kader verwelkomt de Raad de inwerkingtreding van het Statuut van het Internationaal Strafhof en is hij van mening dat de werking van het Hof ook een efficiënte bijdrage zal zijn aan de bescherming van de rechten en de fundamentele vrijheden."@nl2 ". Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhores Deputados ao Parlamento Europeu, Senhoras e Senhores, estou satisfeito por me ser dada esta oportunidade de vos dar conta dos preparativos da Comunidade para a próxima sessão da Comissão dos Direitos do Homem das Nações Unidas. Um dos objectivos da Presidência grega é a intensificação do diálogo sobre direitos humanos entre o Parlamento Europeu e o Conselho. As conclusões adoptadas pelo Conselho em 10 de Dezembro de 2002 contêm recomendações sobre uma cooperação mais estreita entre nós com vista à consecução de uma política europeia de direitos humanos mais aberta e transparente, e eu gostaria de delinear os princípios básicos que sustentam esta política e que enformam a abordagem global da União a uma questão que, com todos concordam, é extremamente importante e sensível. Em 25 de Junho de 2001, o Conselho reiterou o seu compromisso de promover a política europeia de direitos humanos e a política de democratização em países terceiros e apresentou uma série de princípios básicos concebidos para assegurar uma política de direitos humanos e democratização mais credível, coerente e consistente. É preciso garantir consistência entre a acção da Comunidade, a política externa e de segurança comum e a política de desenvolvimento, através de uma cooperação e coordenação estreitas entre os organismos competentes da União Europeia. Temos de integrar e promover os direitos humanos e as liberdades fundamentais em todas as políticas e acções da UE. Precisamos de abertura na nossa política de direitos humanos e democratização, através de um diálogo reforçado com o Parlamento Europeu e a sociedade civil, e precisamos de definir e rever periodicamente as acções prioritárias na execução dessa política. A União Europeia tem uma longa história e conseguiu criar um espaço de segurança jurídica e de liberdades invioláveis do qual justamente nos orgulhamos. O nosso objectivo para a próxima Conferência Intergovernamental é incorporar no Tratado o (acervo comunitário) codificado em matéria de direito humanos e de liberdades fundamentais, tal como estão consagrados na Carta Europeia. Esperamos responder assim às expectativas dos nossos cidadãos e aumentar o seu nível de protecção. Quanto mais claro e inequívoco for o nosso respeito absoluto pelos direitos humanos dentro da União, mais credível e persuasiva será a nossa política europeia neste domínio, e poderemos exigir mais eficazmente a todos os membros da comunidade internacional que acolham, se não todos, pelo menos os princípios e valores basilares que conferem dignidade ao Homem e à sociedade. Como sabem, a abolição da pena de morte e da tortura, o combate à discriminação contra as mulheres e a protecção das crianças contra a exploração são as grandes linhas da nossa abordagem. O respeito por todos estes princípios deve informar todos os aspectos da política externa da União, mesmo que seja necessário pagar um preço económico ou político. Esta atitude é a garantia da nossa credibilidade. Senhoras e Senhores, antes de vos apresentar em pormenor os nossos preparativos para a sessão de Genebra, gostaria de voltar a referir resumidamente os resultados da sessão do ano passado, para que fiquem com uma ideia dos desafios que teremos de enfrentar em Março e Abril. Como sabem, o ano passado foi um ano difícil, em parte devido à composição da Comissão, que tinha alguns membros com poucas provas dadas em matéria de direitos humanos. Foi também a primeira vez que os Estados Unidos não participaram na Comissão e o Médio Oriente dominava as discussões e eclipsava qualquer outra iniciativa. As propostas de resolução europeias sobre o Irão, a Chechénia e o Zimbabué foram rejeitadas pela primeira vez na história desta Comissão. Gostaria de salientar que, sem contar com o regresso dos Estados Unidos, a composição da Comissão é praticamente a mesma do ano passado. Também gostaria de salientar que o modo como a Comissão dos Direitos do Homem funciona reflecte as complicadas e difíceis lutas de poder com que temos de lidar. Isto ficou bem patente durante as eleições do ano passado na Comissão, quando o papel apaziguador e estabilizador da União Europeia demonstrou a importância de uma abordagem europeia sóbria mas pragmática, que permitiu desanuviar as tensões e ultrapassar um impasse doloroso e perigoso. Também não devemos esquecer que esta situação pode complicar-se no futuro imediato com a perspectiva de uma intervenção unilateral no Iraque, o agravamento da situação no Médio Oriente e o eventual recrudescimento do terrorismo, alimentado por argumentos contraditórios das forças em presença, que tentam empurrar as responsabilidades de um lado para o outro. Senhoras e Senhores, tendo em mente este contexto geral, gostaria de dizer algumas palavras sobre a maneira como o Conselho está actualmente a preparar-se para essa sessão. Há duas semanas, o grupo de trabalho da COHOM organizou a sua primeira reunião de dois dias para preparar o trabalho da Comissão. Os delegados dos diferentes grupos de trabalho geográficos foram convidados para esta reunião na qual foram apresentadas as prioridades definidas para este ano. Graças à ajuda de altos funcionários, a COHOM já conseguiu identificar os países que estão dispostos a aceitar um pacote de medidas. Além disso, identificou também os países que necessitam de mais debate, aproximação e informação e solicitou relatórios aos chefes das representações da Comunidade nesses países. Devo salientar que não foram tomadas quaisquer decisões finais e, consequentemente, não foram adoptadas iniciativas. O grupo de trabalho da COHOM irá decidir o máximo de questões possível na sua reunião de 5 de Fevereiro e as questões difíceis que ficarem pendentes serão discutidas na Comissão Política e na Comissão de Segurança e, em caso de necessidade, serão remetidas para o Conselho. Este debate surgiu no momento oportuno, dado que a reunião da COHOM de 5 de Fevereiro poderá ter em conta as vossas ideias e observações. Posso, no entanto, informar que o grupo de trabalho já chegou a um acordo provisório no sentido de a União votar a favor do ponto 9 da agenda relativo a cinco países: Sudão, República Democrática do Congo, Iraque, Myanmar e colonatos israelitas nos territórios ocupados. Paralelamente, a União Europeia está a orientar-se no sentido de transferir a apreciação sobre as regiões da Europa do Sudeste do ponto 9 para o ponto 19 da agenda, para que lhes possam ser proporcionados serviços de consultoria e know-how técnico no domínio dos direitos humanos. Senhoras e Senhores, foi deliberadamente que não referi em pormenor todas as acções da União Europeia neste domínio para o período em curso. O tradicional relatório da União sobre a situação dos direitos humanos em diferentes regiões do mundo irá abranger os países que são motivo de preocupação. Já está a ser elaborado um projecto e estamos a tentar dar peso a este relatório abrangendo cerca de vinte ou trinta países. Também aqui serão vitais as opiniões do Parlamento Europeu sobre os países que necessitam de apoio. No que se refere às áreas temáticas, as decisões finais também serão tomadas em Fevereiro. O que posso dizer-lhes é que estão já a ser preparadas propostas sobre a pena de morte e os direitos da criança. Por último, estão a ser preparadas declarações de apoio sobre matérias prioritárias para a União Europeia, tais como o racismo, a discriminação sexual e a xenofobia, os direitos da mulher, as novas formas de escravatura e o apoio e incentivo a todos os tipos de iniciativas individuais e colectivas em defesa dos direitos humanos. Estes são apenas alguns exemplos, mas penso que consegui dar-lhes uma ideia dos compromissos e expectativas da União Europeia para a próxima sessão da Comissão dos Direitos do Homem das Nações Unidas em Genebra. Antes de finalizar, gostaria de fazer um comentário sobre uma questão específica que é prioritária para a Presidência grega e que tem a ver com a importância que atribuímos a uma abordagem organizada aos grandes fluxos de imigrantes ilegais que chegam à Europa. Pensamos que uma abordagem desse tipo irá ajudar a combater formas graves de criminalidade e de violação dos direitos humanos, tais como a escravatura, a prostituição e muitas vezes o desprezo total pela vida humana. A fim de proteger os direitos humanos de imigrantes e refugiados, a Presidência considera que, para além das questões do terceiro pilar que estão relacionadas com esta matéria, temos de fazer alguma coisa para proteger os direitos sociais dessas pessoas dentro da União. Por último, devo frisar, especialmente tendo em conta a fase em que nos encontramos, que a União tem de procurar sempre o equilíbrio certo entre segurança e livre exercício dos direitos das pessoas, entre cooperação e pressão, entre controlo e protecção, entre as exigências de terceiros e o que se aplica aos nossos membros. O caminho é difícil mas continua a ser o único possível. Posto isto, o Conselho congratula-se com a entrada em vigor do Estatuto do Tribunal Penal Internacional que, estamos em crer, irá contribuir grandemente para a protecção dos direitos humanos e das liberdades fundamentais."@pt11 ". Herr talman, herr kommissionär, ärade parlamentsledamöter, mina damer och herrar! Det gläder mig att få detta tillfälle att meddela er om hur kommissionen förbereder sig för mötet för Förenta nationernas kommission för mänskliga rättigheter. Ett av det grekiska ordförandeskapets mål är att gradvis stärka dialogen om de mänskliga rättigheterna mellan Europaparlamentet och rådet. De slutsatser som antogs av rådet den 10 december 2002 omfattar rekommendationer om närmare samarbete mellan oss, i en satsning på att Europas politik på området för de mänskliga rättigheterna skall bli mer öppen och insynsvänlig, och jag skulle vilja ange huvuddragen i de grundläggande principerna i den här politiken och forma unionens övergripande tillvägagångssätt i fråga om det vi alla är överens om är en oerhört viktig och känslig fråga. Den 25 juni 2001 bekräftade rådet sina åtaganden att främja den europeiska politiken på området för mänskliga rättigheter och området för demokratisering i tredje länder och tillkännagav en rad grundläggande principer som är utformade för att uppnå en mer trovärdig, sammanhängande och konsekvent politik för mänskliga rättigheter och demokrati. Vi är i behov av överensstämmelse mellan gemenskapsåtgärder och den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken liksom utvecklingspolitiken genom nära samarbete och samordning mellan Europeiska unionens behöriga organ. Vi måste integrera de mänskliga rättigheterna och de grundläggande friheterna på alla EU:s politikområden och i alla dess åtgärder. Vi är i behov av större öppenhet i vår politik på områdena för mänskliga rättigheter och demokrati genom en mer intensiv dialog med Europaparlamentet och det civila samhället, och vi är i behov av regelbunden identifiering och granskning av prioriterade åtgärder vid genomförandet av denna politik. Europeiska unionen har en lång historia och har lyckats skapa ett område av rättssäkerhet och okränkbara friheter som vi med rätta är stolta över. Vårt mål vid den kommande regeringskonferensen är att införliva gemenskapens kodifierade regelverk om de mänskliga rättigheterna och de grundläggande friheterna, som ingår i den europeiska stadgan, i fördragen. Vi hoppas att detta kommer att uppfylla våra medborgares förväntningar och höja skyddet av dem. Ju klarare och tydligare vår absoluta respekt för de mänskliga rättigheterna inom unionen är desto mer trovärdig och övertygande kommer vår utrikespolitik att bli i dessa frågor, och vi kommer att få möjlighet till att mer effektivt kräva att alla medlemmar i det internationella samfundet efterlever – om inte alla så i varje fall de grundläggande – principerna och värderingarna som ger människan och samhället värdighet. Som ni vet är de huvudsakliga åtgärderna i vår strategi att avskaffa dödsstraffet och tortyren, att bekämpa diskrimineringen av kvinnor och att skydda barn från utnyttjande. Respekt för dessa principer måste prägla alla aspekter i unionens utrikespolitik, även om det skulle innebära att behöva betala ett ekonomiskt eller politiskt pris. Denna strategi kommer att garantera oss trovärdighet. Mina damer och herrar! Innan jag går in i detalj på förberedelserna för mötet i Genève skulle jag kort vilja meddela resultaten från förra årets möte för att ge er en uppfattning om de utmaningar som vi står inför i mars och april. Som ni vet var förra året en ansträngande tid, delvis beroende på sammansättningen av kommissionen, där somliga av ledamöterna har en dålig meritlista i fråga om mänskliga rättigheter. Det var också första gången som Förenta staterna var frånvarande från kommissionen för mänskliga rättigheter, och Mellanöstern dominerade diskussionerna och överskuggade alla andra initiativ. Europeiska förslag beträffande Iran, Tjetjenien och Zimbabwe fick avslag för första gången i kommissionens historia. Jag bör påpeka att sammansättningen av kommissionen, med undantag för Förenta staternas återkomst, är mer eller mindre densamma som förra året. Jag vill också påpeka att det sätt på vilket kommissionen för de mänskliga rättigheterna fungerar återspeglar de komplicerade och svåra maktkamper som vi måste arbeta med. Detta stod klart efter förra årets val inom kommissionen, då Europeiska unionens lugnande och stabiliserande roll visade värdet av ett nyktert men pragmatiskt europeiskt förhållningssätt som löser upp spänningen och förhindrar en smärtsam och farlig återvändsgränd. Vi får inte heller glömma att den här situationen kan kompliceras i den närmaste framtiden genom möjligheten till ensidigt ingripande i Irak, den allt sämre situationen i Mellanöstern och det möjliga återuppväckandet av terrorismen som förvärras av motstridande argument från alla de inblandade styrkorna när de försöker att vältra över ansvaret från den ena sidan till den andra. Mina damer och herrar! Jag skulle med tanke på detta allmänna läge vilja säga ett par ord om hur rådet för närvarande förbereder sig för det här mötet. Rådsarbetsgruppen för mänskliga rättigheter (COHOM) organiserade för två veckor sedan sitt första tvådagarsmöte om förberedelser för kommissionens arbete. Delegater från de olika geografiska arbetsgrupperna bjöds in till detta möte för en presentation av detta års prioriteter. COHOM har med hjälp av tjänstemän i ledande ställning redan lyckats fastställa vilka länder som är villiga att enas om ett åtgärdspaket. Man har också fastställt vilka länder som är i behov av vidare diskussion, närmande och information och har uppmanat cheferna för gemenskapens representation i dessa länder att lägga fram rapporter. Jag vill understryka att man inte har fattat några slutgiltiga beslut – och följaktligen inte tagit några initiativ. Arbetsgruppen COHOM skall besluta om så många frågor som möjligt vid sitt möte den 5 februari, och alla påfallande ömtåliga frågor kommer att diskuteras i utskottet för utrikesfrågor, mänskliga rättigheter, gemensam säkerhet och försvarspolitik och, där så är nödvändigt, tas upp i rådet. Den här debatten startade vid helt rätt tidpunkt, för vid COHOM:s möte den 5 februari kommer man att kunna ta era idéer och kommentarer i betraktande. Jag kan emellertid meddela att man i arbetsgruppen redan preliminärt har kommit överens om att unionen skall rösta för punkt 9 på dagordningen om de fem länderna Sudan, Demokratiska republiken Kongo, Irak, Myanmar och de israeliska bosättningarna i de ockuperade områdena. Europeiska unionen föreslår samtidigt att delar av sydöstra Europa skall flyttas från punkt 9 till punkt 19 på dagordningen, så att de kan ta del av rådgivning och tekniskt kunnande inom sektorn för mänskliga rättigheter. Mina damer och herrar! Jag har medvetet låtit bli att gå in på alla Europeiska unionens nuvarande åtgärder på det här området. Unionens traditionella rapport om situationen för mänskliga rättigheter i olika delar av världen kommer att täcka de länder som ger anledning till oro. Ett utkast är redan på gång och vi anstränger oss för att ge denna rapport vikt genom att täcka omkring 20–30 länder. Även här kommer Europaparlamentets åsikter om de länder som vi måste stödja att vara väsentliga. Vad gäller tematiska beslut kommer de slutgiltiga besluten också att fattas i februari. Det jag kan tala om för er är att man redan håller på att utarbeta förslag om dödsstraffet och barnens rättigheter. Till sist håller man också på att utarbeta stödförklaringar för frågor som har hög prioritet i Europeiska unionen, såsom rasism, sexuell diskriminering, främlingsfientlighet, kvinnors rättigheter och slaveri i modern form, och man stöder och uppmuntrar personliga och kollektiva initiativ av alla slag för att skydda de mänskliga rättigheterna. Detta är bara ett fåtal exempel, men jag tror att jag har gett er insyn i Europeiska unionens åtaganden och förväntningar inför mötet för Förenta nationernas kommission för mänskliga rättigheter i Genève. Innan jag avslutar skulle jag vilja framföra en kommentar om en särskild fråga som prioriteras av det grekiska ordförandeskapet, och det är vikten av ett organiserat förhållningssätt till vågorna av olagliga invandrare som väller in i Europa. Vi anser att detta också kommer att bidra till bekämpandet av allvarliga brott och överträdelser mot de mänskliga rättigheterna såsom slaveri, prostitution och sådant som ofta innebär total likgiltighet för mänskligt liv. Ordförandeskapet anser att vi måste göra någonting åt invandrares och flyktingars sociala rättigheter inom unionen, utöver frågor inom den tredje pelaren som har att göra med detta, för att skydda dessa människors mänskliga rättigheter. Slutligen måste jag påpeka, i synnerhet då läget är som i dag, att unionen måste finna den rätta balansen mellan säkerhet och obehindrat utövande av människors rättigheter, mellan samarbete och press, mellan kontroll och skydd, mellan andras krav och vad som gäller för våra medlemmar. Det är en svår uppgift, men det är det enda sättet. När detta är sagt välkomnar rådet ikraftträdandet av stadgan om Internationella brottmålsdomstolen som, enligt vår uppfattning, kommer att bidra stort till att skydda mänskliga rättigheter och grundläggande friheter."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"acquis"2,9 "acquis communautaire"10,3,11 "impasse"9 "know-how"9 "Γιαννίτσης,"8 "Συμβούλιο"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph