Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-01-29-Speech-3-073"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-01-29"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Nordkoreas opsigelse af traktaten om ikkespredning af kernevåben4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030129.3.3-073"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-01-29-Speech-3-0744
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	". – Mr President, just three years ago we all hoped that the Korean peninsular could look forward to a much better future. North Korea, traditionally isolated from just about every other country and consistently hostile to South Korea, had for some years been in very severe economic difficulties and eventually Pyongyang was forced to call upon the international community for assistance with food and medical supplies and for help in tackling the effects of a series of disastrous floods. The development crisis therefore calls for common efforts by the main partners to find a diplomatic solution which can satisfy the demands of the international community, including the European Union, that North Korea must return to conformity with the non-proliferation treaty and which also gives North Korea the assurance that it will not be attacked by the United States. Plainly, if the international community is once again willing to help North Korea to address its enormous internal problems of shortages of energy, food and all other basic needs, this could also assist to get the country out of the crisis. But it is also clear that the European Union is not a major participant in the affairs of that region. We are of course a significant participant; we have provided nearly 300 million euros in different types of aid to the DPRK since the mid-1990s. Our most significant contribution politically is our participation in the KEDO, where we are board members together with the United States, the Republic of Korea and Japan, and contribute 20 million euros annually. The European Union has also consistently been involved as a humanitarian donor – a role that was symbolised most recently by the 9.5 million ECU emergency food aid package for nursing mothers. This is assisted and delivered through the World Food Programme, as much of our humanitarian food assistance has been over the years, and the conditions for doing this are very clearly spelt out in a way that creates very tight monitoring procedures. The European Union, for this and other reasons, has some credibility vis-à-vis the DPRK. We can consequently raise the question of whether the European Union can find an effective role in persuading the DPRK to see reason and back down from its current threatening posture and in helping to promote a diplomatic solution, particularly in a way that helps the United States and the DPRK to get back to dialogue and negotiations. Those were among the issues discussed at the General Affairs and External Relations Council last Monday, when foreign ministers decided to give a mandate to the Presidency to organise a high level visit to the DPRK. The timing, composition of the delegation and modalities are to be decided later and preparations for such a visit can now be undertaken. A clear condition, however, is that the delegation must be received by Chairman Kim Jong-il. Naturally, in our contact with the DPRK, we will not lose sight of the need for that country to address the human rights abuses that also add to the problem of the dialogue. I can report that our South Korean friends have pressed strongly for an EU initiative and there has been general encouragement from other partners. The timing of such a visit must however be decided only after careful consultation with the partners concerned and when we are certain that our delegation will be received at the highest level. Plainly, we also need to prevent a wedge from being driven between the efforts of the international community to counter the recent DPRK decisions. Further contact may therefore be needed with our closest allies and the United States in this case in particular. As the situation develops, the Commission will keep Parliament regularly informed. In the meantime, we hope for the continued and valued support of Parliament in our efforts to foster temperate and constructive attitudes on all sides. I would end by saying that the world is not in acute need of more conflicts. The international community responded and, in the wake of that, the mood of the regime in Pyongyang seemed to soften, raising the prospect of some change, however slow. In South Korea, the election of Kim Dae-jung as president in the late 1990s meant that the economic crisis there was tackled effectively and also resulted in efforts to implement the sunshine policy of trying to achieve normalisation of relations with North Korea. The summit meeting in Pyongyang in 2000 between President Kim Dae-jung and North Korea's Chairman Kim Jong-il encouraged hopes of further constructive developments. Against that background, the majority of our Member States who had not already done so established or restored diplomatic links with North Korea and agreed to increase assistance, with a promise of more, if North Korea continued its cautious opening to the outside world. The high level EU visit led by Prime Minister Goran Persson to Pyongyang in May 2001 was regarded as a further important step that reinforced our nascent dialogue concerning, inter alia, human rights, and brought from North Korea a promise of a continued moratorium on missile testing. Since then, however, progress has not been so evident. Political level contact between North Korea and South Korea continued, as did family reunions and business contacts, but the promised second summit did not take place. Hopes of reconciliation are kept alive, but the patrol boat clash last summer shows how fragile those hopes are. With the visit of Prime Minster Koizumi to Pyongyang last August, Japan also took a major step forward in opening up dialogue about normalising relations, nearly sixty years after the end of the Japanese occupation of Korea. But the admission by Chairman Kim Jong-il that over the years Japanese citizens had been kidnapped and that, tragically, some of the abducted people had died in North Korea understandably caused emotional reactions in Japan. All that has generated justified concern, but it is the deterioration in the relationship with the United States that has generated most worry. The initial determination of the Bush administration not to follow the policies of President Clinton in relations with North Korea fed Pyongyang's suspicions that the United States was implacably hostile. The antagonisms have obviously been increased by the discovery last November that North Korea has been carrying out a covert programme of uranium enrichment in violation of the engagements it undertook in 1994 under the agreed framework, when the Korean Energy Development Organisation (KEDO) was set up to ensure that nuclear energy supplies to the DPRK under international supervision reduced the risk of war. We all, I am sure, share anxiety about the developments over the past two months. North Korea is now the only country ever to have left the non-proliferation treaty. It expelled the IAEA inspectors and said it was restarting plutonium production at Yongbyong. Clearly, if North Korea begins to process significant quantities of plutonium for military use, the situation would deteriorate quickly and seriously. That reality is understood by all our partners and, of course, not least, the United States. This is not however just an issue between the DPRK and the United States. It is a regional issue which carries grave risks for both Korea and Japan. It is also a crisis with global impact in terms of the non-proliferation worries which it raises. Clearly, if the situation worsens, there are likely to be adverse economic effects on the global economy including the European Union."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, for kun tre år siden håbede vi alle, at Den Koreanske Halvø kunne imødese en betydeligt bedre fremtid. Nordkorea, som traditionelt havde været isoleret fra næsten alle andre lande og til stadighed var fjendtligt indstillet over for Sydkorea, havde i nogle år været i alvorlige økonomiske vanskeligheder, og Pyongyang var til sidst nødt til at anmode det internationale samfund om hjælp i form af fødevare- og medicinforsyninger og bistand til at klare følgerne af en række katastrofale oversvømmelser. Denne krise i udviklingen kræver derfor en fælles indsats fra hovedparternes side for at nå til en diplomatisk løsning, som kan tilfredsstille det internationale samfunds og herunder EU's krav om, at Nordkorea vender tilbage til en situation, der er i overensstemmelse med ikkespredningstraktaten, og som også giver Nordkorea sikkerhed for, at landet ikke bliver angrebet af USA. Kort sagt vil det, hvis det internationale samfund er rede til endnu en gang at hjælpe Nordkorea med landets enorme interne problemer med mangel på energi, fødevarer og alle grundlæggende fornødenheder, også kunne bidrage til at få landet ud af krisen. Men det er også klart, at EU ikke har en væsentlig indflydelse i denne del af verden. Vi er selvfølgelig en væsentlig deltager. Vi har tilvejebragt knap 300 millioner euro i form af forskellig bistand til DPKR siden starten af 1990'erne. Vores væsentligste politiske bidrag er deltagelsen i KEDO, hvor vi er medlemmer af bestyrelsen sammen med USA, Republikken Korea og Japan og bidrager med 20 millioner euro om året. EU har også til stadighed været involveret som humanitær bidragyder - en rolle, som for nylig gav sig udslag i en nødhjælpspakke på 9,5 millioner ecu til ammende mødre. Denne bistand ydes og leveres som en stor del af vores humanitære bistand gennem årene gennem Verdensfødevareprogrammet, og betingelserne herfor er fastlagt meget klart og på en måde, som indebærer meget strenge tilsynsprocedurer. EU har af denne og andre grunde en vis troværdighed i forhold til DPRK. Vi kan følgelig overveje, om EU effektivt kan medvirke til at bringe DPRK til fornuft og få landet væk fra den nuværende truende holdning og bidrage til en diplomatisk løsning, som i særdeleshed kan være med til at få USA og DPRK tilbage til en dialog og forhandlinger. Det var bl.a. disse emner, der blev drøftet i Rådet (almindelige anliggender og eksterne forbindelser) sidste mandag, da udenrigsministrene besluttede at give formandskabet mandat til at arrangere et besøg på højt plan til DPRK. Tidsrammen, delegationens sammensætning og betingelserne vil blive fastlagt senere, og forberedelserne af et sådant besøg kan nu indledes. Det er dog en klar betingelse, at delegationen skal modtages af Kim Jong-il. Vi vil i vores kontakter med DPRK selvfølgelig ikke glemme behovet for, at landet gør en indsats på menneskerettighedsområdet, hvilket også vanskeliggør dialogen. Jeg kan oplyse, at vores sydkoreanske venner har presset stærkt på for at opnå et initiativ fra EU, og der har været en generel tilskyndelse fra alle parters side. Tidspunktet for et sådant besøg bør dog fastlægges efter indgående høring af de berørte parter, og således at vi opnår sikkerhed for, at vores delegation vil blive modtaget på højeste plan. Helt konkret bør vi også forhindre, at der bliver drevet en kile ind mellem de forskellige aktioner, der gennemføres fra det internationale samfunds side som reaktion på DPRK's seneste beslutning. Det kan derfor blive nødvendigt med yderligere kontakt til vores nærmeste allierede og USA i denne særlige sag. Kommissionen vil holde Parlamentet løbende underrettet om, hvordan situationen udvikler sig. I mellemtiden håber vi på Parlamentets fortsatte og værdifulde støtte til vores bestræbelser på at nå frem til en moderat og konstruktiv holdning hos alle parter. Jeg skal afslutningsvis påpege, at verden ikke har et akut behov for flere konflikter. Det internationale samfund reagerede, og i kølvandet herpå syntes styret i Pyongyang venligere stemt og gav udsigt til visse om end langsomme ændringer. I Sydkorea havde valget af Kim Dae-jung som præsident i slutningen af 1990'erne betydet en effektiv overvindelse af den økonomiske krise i landet og bestræbelser på at gennemføre solskinspolitikken, som tog sigte på at normalisere forbindelserne med Nordkorea. Topmødet i Pyongyang i 2000 mellem Præsident Kim Dae-jung og Nordkoreas leder Kim Jong-il affødte håb om en videre konstruktiv udvikling. På denne baggrund besluttede størstedelen af vores medlemsstater, der ikke allerede havde gjort det, at indlede eller genoptage diplomatiske forbindelser med Nordkorea og indvilligede i at øge bistanden og give tilsagn om mere, hvis Nordkorea fortsatte sin forsigtige åbning over for den resterende del af verden. I maj 2001 aflagde EU et besøg på højt plan under ledelse af statsminister Göran Persson, hvilket blev betragtet som endnu et vigtigt skridt, der bestyrkede vores spirende dialog om bl.a. menneskerettigheder og førte til et nordkoreansk løfte om et fortsat moratorium for missilprøvesprængninger. Siden da har fremskridtene dog ikke været så åbenlyse. Kontakten mellem Nordkorea og Sydkorea fortsatte på politisk plan såvel som i forbindelse med familiesammenføringer og virksomhedskontakter, men det andet topmøde, vi var blevet stillet i udsigt, fandt ikke sted. Håbet om forsoning bliver fortsat holdt i live, men patruljebådssammenstødet sidste sommer viser, hvor skrøbeligt et grundlag det hviler på. Med premierminister Koizumis besøg i Pyongyang i august sidste år tog også Japan et væsentligt skridt i retning af at indlede en dialog om en normalisering af forbindelserne næsten 60 år efter afslutningen af Japans besættelse af Korea. Men Kim Jong-ils indrømmelse af, at japanske statsborgere i årenes løb var blevet kidnappet, og at nogle af de bortførte på tragisk vis var omkommet i Nordkorea, forårsagede forståeligt nok meget følelsesladede reaktioner i Japan. Alt dette har affødt berettiget foruroligelse, men det er forringelsen af forbindelserne med USA, der har afstedkommet de største bekymringer. Bush-regeringens oprindelige beslutning om ikke at følge præsident Clintons politiske linje i forbindelserne med Nordkorea gav næring til Pyongyangs mistanke om, at USA var ubetinget fjendtligt indstillet. Modsætningerne voksede tydeligvis, da det sidste år i november kom frem, at Nordkorea i hemmelighed havde gennemført et program for berigelse af uran i modstrid med de forpligtelser, landet indgik i 1994 i henhold til den rammeaftale, der blev fastlagt, da Organisationen for Energiudvikling på Den Koreanske Halvø (KEDO) blev oprettet for at sikre international kontrol med forsyningerne af atomenergi til DPRK og dermed mindske risikoen for krig. Vi er alle givet skrækslagne over de seneste to måneders udvikling. Nordkorea er nu det eneste land, der nogensinde har opsagt ikkespredningstraktaten. Det udviste IAEA-inspektørerne og meddelte, at det genoptog plutoniumproduktionen i Yongbyong. Det står klart, at hvis Nordkorea begynder at fremstille betydelige mængder plutonium til militært brug, vil det betyde en hurtig og alvorlig forringelse af situationen. Det er en kendsgerning, som alle parter er bekendt med, ikke mindst USA. Dette er dog ikke blot en sag mellem DPRK og USA. Det er et regionalt spørgsmål, som indebærer alvorlige risici for både Korea og Japan. Det er også en krise med en global indvirkning, for så vidt angår ikkespredningsproblematikken. Hvis situationen forværres, vil den sandsynligvis få en negativ indvirkning på økonomien verden over, herunder i EU."@da1 ". Herr Präsident, noch vor drei Jahren haben wir alle die Hoffnung gehegt, dass die koreanische Halbinsel einer besseren Zukunft entgegensehen könnte. Nordkorea, das traditionell von beinahe jedem anderen Land isoliert und Südkorea fortwährend feindlich gesinnt ist, hatte einige Jahre mit sehr ernsten wirtschaftlichen Problemen zu kämpfen, sodass sich Pjöngjang schließlich gezwungen sah, die internationale Gemeinschaft um Nahrungsmittel- und medizinische Hilfe sowie um Unterstützung für die Bewältigung der Folgen einer Reihe von verheerenden Flutkatastrophen zu bitten. Die Entwicklungskrise erfordert demnach gemeinsame Bemühungen der wichtigsten Partner um eine diplomatische Lösung, die die Forderungen der internationalen Gemeinschaft sowie der Europäischen Union erfüllen kann, dass Nordkorea wieder dem Atomwaffensperrvertrag beitreten muss, und die Nordkorea die Gewissheit gibt, dass die USA das Land nicht angreifen werden. Wenn also die internationale Gemeinschaft erneut bereit wäre, Nordkorea bei der Bewältigung seiner innerstaatlichen Probleme wie Energie- und Nahrungsmittelknappheit und Versorgung der Grundbedürfnisse zu unterstützen, könnte dies auch dazu beitragen, das Land aus der Krise zu führen. Doch klar ist auch, dass die Europäische Union in dieser Region keine bedeutende Rolle spielt. Sicherlich sind wir ein wichtiger Akteur; wir haben der DVRK seit Mitte der Neunzigerjahre unterschiedliche Hilfsleistungen in Höhe von knapp 300 Millionen Euro bereitgestellt. Unser wichtigster politischer Beitrag besteht in unserer Beteiligung an der KEDO, in der wir gemeinsam mit den USA, Südkorea und Japan den Vorstand bilden und eine jährliche Zahlung von 20 Millionen Euro leisten. Darüber hinaus ist die Europäische Union fortwährend als Geber im humanitären Bereich aufgetreten – diese Rolle wurde erst kürzlich mit der Nahrungsmittelsoforthilfe für stillende Mütter in Höhe von 9,5 Millionen ECU deutlich. Wie ein Großteil unserer Nahrungsmittelhilfe der vergangenen Jahre wird diese Hilfsleistung durch das Welternährungsprogramm unterstützt und ausgeführt, wobei dies auf der Grundlage klar definierter Bedingungen erfolgt, die eine strenge Kontrolle ermöglichen. Aus diesen und anderen Gründen verfügt die Europäische Union über eine gewisse Glaubwürdigkeit gegenüber der DVRK. Demzufolge können wir uns fragen, ob die EU tatsächlich in der Lage wäre, die DVRK davon zu überzeugen, wieder nach den Regeln der Vernunft zu handeln, auf ihre derzeitigen Drohgebärden zu verzichten und sich an der Suche nach einer diplomatischen Lösung zu beteiligen, mit deren Hilfe Nordkorea und die USA wieder zum Dialog und an den Verhandlungstisch zurückkehren. Diese Themen wurden neben anderen im Rat „Allgemeine Angelegenheiten und Außenbeziehungen“ am vergangenen Montag erörtert, wo die Außenminister beschlossen, dem Vorsitz das Mandat für die Durchführung eines hochrangigen Besuchs in der DVRK zu erteilen. Der Zeitpunkt, die Zusammensetzung der Delegation und die Modalitäten werden zu einem späteren Zeitpunkt festgelegt, und die Vorbereitungen für diesen Besuch können ab sofort in Angriff genommen werden. Eine grundlegende Voraussetzung besteht jedoch darin, dass die Delegation von Staatsoberhaupt Kim Jong Il empfangen wird. Natürlich werden wir in unserem Kontakt mit der DVRK nicht außer Acht lassen, dass sich das Land mit dem Thema Menschenrechtsverletzungen befassen muss, das ebenfalls zur Problematik des Dialogs beiträgt. Ich kann Ihnen mitteilen, dass unsere Freunde in Südkorea auf eine EU-Initiative drängen und uns auch andere Partner dazu ermutigt haben. Der Zeitpunkt für einen solchen Besuch muss jedoch nach ausführlichen Beratungen mit den betreffenden Partnern gewählt werden, und es muss sichergestellt sein, dass unsere Delegation auf höchster Ebene empfangen wird. Zudem müssen wir natürlich verhindern, dass angesichts der jüngsten Entscheidungen Nordkoreas ein Keil zwischen die Bestrebungen der internationalen Gemeinschaft getrieben wird. Aus diesem Grund können sich weitere Absprachen mit unseren engsten Verbündeten sowie in diesem Fall ganz besonders mit den USA als notwendig erweisen. Die Kommission wird das Parlament über den Fortgang der Situation auf dem Laufenden halten. In der Zwischenzeit hoffen wir auf die fortwährende und hoch geschätzte Unterstützung des Parlaments für unsere Bemühungen um ein gemäßigtes und konstruktives Verhalten auf allen Seiten. Abschließend möchte ich sagen, dass diese Welt nichts weniger benötigt, als weitere Konflikte. Die internationale Gemeinschaft ging auf diese Bitte ein, und in der Folge schien sich die Stimmung des Regimes in Pjöngjang zu entspannen, sodass man auf gewisse, wenn auch langsame Veränderungen hoffen konnte. Der Ende der Neunzigerjahre zum südkoreanischen Präsidenten gewählte Kim Dae Jung konnte der Wirtschaftskrise wirksame Maßnahmen entgegensetzen und bemühte sich um die Durchführung der Sonnenscheinpolitik, mit der eine Normalisierung der Beziehungen zu Nordkorea herbeigeführt werden sollte. Das Gipfeltreffen zwischen Präsident Kim Dae Jung und dem nordkoreanischen Staatschef Kim Jong Il im Jahr 2000 in Pjöngjang weckte Hoffnungen auf eine künftige konstruktive Entwicklung der Beziehungen. Vor diesem Hintergrund hat die Mehrzahl unserer Mitgliedstaaten, die dies bisher noch nicht getan hatten, diplomatische Beziehungen zu Nordkorea aufgenommen oder wiederhergestellt und einer Erhöhung der Unterstützung mit Aussicht auf mehr unter der Voraussetzung zugestimmt, dass Nordkorea seine vorsichtige Öffnung nach außen fortsetzt. Der von Premierminister Goran Persson geleitete hochrangige Besuch der EU in Pjöngjang im Mai 2001 wurde als weiterer bedeutender Schritt betrachtet, der zu unserem entstehenden Dialog u. a. zu Menschenrechtsfragen beigetragen und auf nordkoreanischer Seite zur Zusicherung der Aufrechterhaltung des Raketentest-Moratoriums geführt hat. Seitdem sind jedoch nur geringe Fortschritte zu verzeichnen. Es gab weiterhin einen politischen Austausch zwischen Nord- und Südkorea, und auch Familienzusammenführungen und wirtschaftliche Kontakte wurden aufrechterhalten, doch der angekündigte zweite Gipfel fand nicht statt. Es bestehen zwar nach wie vor Hoffnungen auf Versöhnung, doch das Seegefecht im vergangenen Sommer zeigt, auf welch unsicheren Beinen solche Hoffnungen stehen. Auch Japan hat mit dem Besuch von Premierminister Koizumi in Pjöngjang im vergangenen August, nahezu sechzig Jahre nach dem Ende der japanischen Besatzungszeit in Korea, einen wichtigen Schritt zur Eröffnung eines Dialogs über die Normalisierung der Beziehungen unternommen. Doch das Eingeständnis von Staatschef Kim Jong Il, dass in der Vergangenheit japanische Bürger gekidnappt und tragischerweise einige der Entführten in Nordkorea ums Leben gekommen sind, hat in Japan verständlicherweise die Emotionen hochkochen lassen. All dies gab berechtigen Anlass zur Sorge, am beunruhigendsten jedoch ist die Verschlechterung der Beziehungen zu den Vereinigten Staaten von Amerika. Die Tatsache, dass die Bush-Regierung von Anbeginn entschlossen war, die Strategie von Präsident Clinton in den Beziehungen zu Nordkorea nicht fortzusetzen, hat auf Seiten Pjöngjangs den Verdacht entstehen lassen, dass die USA nach wie vor feindlich gesinnt sind. Diese Feindseligkeiten erhielten im vergangenen November weiteren Aufwind, als sich herausstellte, dass Nordkorea ein geheimes Programm zur Urananreicherung betreibt, mit dem es seine Verpflichtungen gemäß dem gemeinsamen Rahmenabkommen aus dem Jahre 1994 verletzt, als die Organisation für die Entwicklung der Energie auf der Koreanischen Halbinsel (KEDO) eingerichtet wurde, um sicherzustellen, dass mit einer internationalen Kontrolle der Kernenergielieferungen an die DVRK die Kriegsgefahr gesenkt werden kann. Ich bin mir sicher, dass wir alle die Entwicklungen der vergangenen zwei Monate voller Sorge verfolgen. Nordkorea ist das einzige Land, das jemals aus dem Atomwaffensperrvertrag ausgetreten ist. Es hat die Inspektoren der IAEO ausgewiesen und die Produktion von Plutonium in Yongbyon wieder aufgenommen. Wenn Nordkorea damit beginnt, umfangreiche Mengen an Plutonium für militärische Zwecke zu verwenden, wird sich die Lage sicherlich schnell und gründlich verschlechtern. Diese Tatsache wird von allen unseren Partnern und natürlich nicht zuletzt von den USA erkannt. Es handelt sich jedoch nicht nur um eine Angelegenheit zwischen der DVRK und den Vereinigten Staaten von Amerika. Dies ist ein regionales Problem, das umfangreiche Risiken sowohl für Korea als auch für Japan birgt. Die Krise nimmt zudem ein globales Ausmaß an, weil sie Bedenken bezüglich der Nichtweiterverbreitung auslöst. Wenn sich die Lage verschlechtert, dann wird sich dies natürlich nachteilig auf die Weltwirtschaft und auch auf die Europäische Union auswirken."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, μόλις πριν από τρία χρόνια όλοι ελπίζαμε ότι η κορεατική χερσόνησος μπορεί να προσμένει ένα πολύ καλύτερο μέλλον. Η Βόρειος Κορέα, η οποία είναι κατά παράδοση απομονωμένη από όλες σχεδόν τις άλλες χώρες και διαρκώς εχθρική προς τη Νότιο Κορέα, αντιμετώπιζε για αρκετά χρόνια πολύ σοβαρές οικονομικές δυσκολίες και τελικά η Πιονγκγιάνγκ αναγκάστηκε να ζητήσει από τη διεθνή κοινότητα επισιτιστική βοήθεια, την παροχή ιατροφαρμακευτικών υλικών και στήριξη για την αντιμετώπιση των επιπτώσεων μιας σειράς από καταστροφικές πλημμύρες. Επομένως, η αναπτυξιακή κρίση απαιτεί να καταβάλουν οι βασικοί εταίροι κοινές προσπάθειες για την εξεύρεση διπλωματικής λύσης η οποία θα ικανοποιεί τις απαιτήσεις της διεθνούς κοινότητας, συμπεριλαμβανομένης της Ευρωπαϊκής Ένωσης, για επανένταξη της Βορείου Κορέας στη Συνθήκη για τη μη διάδοση των πυρηνικών όπλων, και η οποία θα διαβεβαιώνει παράλληλα τη Βόρειο Κορέα ότι δεν θα δεχτεί επίθεση από τις Ηνωμένες Πολιτείες. Σαφώς, εάν η διεθνής κοινότητα προθυμοποιηθεί να βοηθήσει για άλλη μια φορά τη Βόρειο Κορέα να επιλύσει τα σοβαρά εσωτερικά της προβλήματα, που σχετίζονται με την έλλειψη επαρκών ενεργειακών πόρων και τροφίμων, και να ικανοποιήσει όλες τις άλλες βασικές της ανάγκες, αυτό θα μπορούσε να συμβάλει στο να εξέλθει η χώρα από την κρίση. Ωστόσο, είναι επίσης σαφές ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση δεν συμμετέχει σε πολύ μεγάλο βαθμό στις υποθέσεις της περιοχής. Βέβαια, συμμετέχουμε σε ικανοποιητικό βαθμό· από τα μέσα της δεκαετίας του 1990, έχουμε διαθέσει σχεδόν 300 εκατομμύρια ευρώ υπό διάφορες μορφές ενίσχυσης της Λαϊκής Δημοκρατίας της Κορέας. Η πιο σημαντική πολιτική μας συμβολή είναι η συμμετοχή μας στον KEDO, όπου είμαστε μέλη του διοικητικού συμβουλίου μαζί με τις Ηνωμένες Πολιτείες, τη Δημοκρατία της Κορέας και την Ιαπωνία και συνεισφέρουμε ετησίως 20 εκατομμύρια ευρώ. Επίσης, η Ευρωπαϊκή Ένωση παρέχει με συνέπεια ανθρωπιστική βοήθεια – ρόλος που εκφράστηκε πρόσφατα με την παροχή επισιτιστικής βοήθειας έκτακτης ανάγκης για τις θηλάζουσες μητέρες, ύψους 9,5 εκατομμυρίων ECU. Η βοήθεια αυτή ενισχύεται και παρέχεται μέσω του Παγκοσμίου Επισιτιστικού Προγράμματος, όπως και μεγάλο μέρος της ανθρωπιστικής επισιτιστικής βοήθειας που παρέχουμε εδώ και χρόνια, ενώ οι όροι παροχής της είναι ξεκάθαροι, προβλέποντας αυστηρότατες διαδικασίες παρακολούθησης. Για αυτούς και άλλους λόγους, η Ευρωπαϊκή Ένωση θεωρείται σχετικά αξιόπιστη από τη Λαϊκή Δημοκρατία της Κορέας. Επομένως, μπορούμε να εξετάσουμε εάν η Ευρωπαϊκή Ένωση μπορεί να διαδραματίσει αποτελεσματικό ρόλο, προκειμένου να πείσει τη Λαϊκή Δημοκρατία της Κορέας να λογικευτεί και να εγκαταλείψει τη σημερινή απειλητική της στάση, καθώς και να συμβάλει στην προώθηση διπλωματικής λύσης, ιδιαίτερα με τρόπο που θα βοηθήσει τις Ηνωμένες Πολιτείες και τη Λαϊκή Δημοκρατία της Κορέας να ξεκινήσουν εκ νέου διάλογο και διαπραγματεύσεις. Αυτά ήταν μεταξύ των θεμάτων που συζητήθηκαν την περασμένη Δευτέρα από το Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων και Εξωτερικών Σχέσεων, κατά τη συνεδρίαση του οποίου οι υπουργοί Εξωτερικών αποφάσισαν να δώσουν εντολή στην Προεδρία για την οργάνωση επίσκεψης υψηλόβαθμων αξιωματούχων στη Λαϊκή Δημοκρατία της Κορέας. Ο χρόνος πραγματοποίησης της επίσκεψης, η σύνθεση της αντιπροσωπείας και οι όροι θα αποφασισθούν αργότερα, ενώ μπορούν τώρα να ξεκινήσουν οι συναφείς προετοιμασίες. Ωστόσο, σαφής όρος είναι η υποδοχή της αντιπροσωπείας από τον πρόεδρο Κιμ Γιονγκ-Ιλ. Φυσικά, κατά τις επαφές μας με τη Λαϊκή Δημοκρατία της Κορέας, δεν θα παραλείψουμε να θίξουμε την ανάγκη να αντιμετωπίσει η χώρα τις περιπτώσεις παραβίασης των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, οι οποίες δυσχεραίνουν σε μεγάλο βαθμό την επανέναρξη του διαλόγου. Μπορώ να δηλώσω ότι οι φίλοι μας στη Νότιο Κορέα ασκούν ισχυρές πιέσεις για την ανάληψη πρωτοβουλίας από την ΕΕ, ενώ και άλλοι εταίροι μας ενθαρρύνουν προς αυτήν την κατεύθυνση. Ωστόσο, ο χρόνος πραγματοποίησης της επίσκεψης πρέπει να αποφασισθεί μόνο κατόπιν εκτενών διαβουλεύσεων με τους ενδιαφερόμενους εταίρους και όταν σιγουρευτούμε ότι η αντιπροσωπεία μας θα γίνει δεκτή από τον ίδιο τον Πρόεδρο. Σαφέστατα, πρέπει επίσης να αποτρέψουμε οποιαδήποτε προβοκάτσια έναντι των προσπαθειών της διεθνούς κοινότητας να αντιδράσει στις πρόσφατες αποφάσεις της Λαϊκής Δημοκρατίας της Κορέας. Επομένως, μπορεί να χρειαστεί να γίνουν περαιτέρω επαφές με τους στενούς συμμάχους μας και τις Ηνωμένες Πολιτείες ειδικά σε αυτήν την περίπτωση. Η Επιτροπή θα εξακολουθήσει να ενημερώνει τακτικά το Κοινοβούλιο για τις εξελίξεις. Στο μεταξύ, ελπίζουμε στη συνεχή και πολύτιμη στήριξη του Κοινοβουλίου στις προσπάθειες που καταβάλλουμε, προκειμένου να ενθαρρύνουμε όλες τις πλευρές να υιοθετήσουν μετριοπαθή και εποικοδομητική στάση. Θα ήθελα, κλείνοντας, να πω ότι ο κόσμος ασφαλώς δεν χρειάζεται περισσότερες συγκρούσεις. Η διεθνής κοινότητα ανταποκρίθηκε και, ως αποτέλεσμα, η στάση του καθεστώτος της Πιονγκγιάνγκ φάνηκε να γίνεται πιο μετριοπαθής, δημιουργώντας προοπτικές για αλλαγές, έστω και με αργούς ρυθμούς. Στη Νότιο Κορέα, η εκλογή του Κιμ Ντάε-Γιουνγκ ως προέδρου στα τέλη της δεκαετίας του 1990 σήμαινε ότι η οικονομική κρίση της χώρας αντιμετωπιζόταν αποτελεσματικά και, επιπλέον, είχε ως αποτέλεσμα την καταβολή προσπαθειών για την εφαρμογή της αίθριας πολιτικής που στόχο είχε την εξομάλυνση των σχέσεων με τη Βόρειο Κορέα. Η διάσκεψη κορυφής που πραγματοποιήθηκε στην Πιονγκγιάνγκ το 2000 μεταξύ του προέδρου Κιμ Ντάε-Γιουνγκ και του προέδρου της Βορείου Κορέας Κιμ Γιονγκ-Ιλ δημιούργησε ελπίδες για περαιτέρω εποικοδομητικές εξελίξεις. Στο πλαίσιο αυτό, τα περισσότερα από τα κράτη μέλη τα οποία δεν το είχαν ήδη πράξει, καθιέρωσαν ή αποκατέστησαν τους διπλωματικούς δεσμούς με τη Βόρειο Κορέα και συμφώνησαν να αυξήσουν την παροχή βοήθειας, υποσχόμενα πρόσθετη βοήθεια, εάν η Βόρειος Κορέα εξακολουθούσε να ανοίγεται, έστω και επιφυλακτικά, προς τον έξω κόσμο. Η επίσκεψη υψηλόβαθμων αξιωματούχων της ΕΕ στην Πιονγκγιάνγκ τον Μάιο του 2001, με επικεφαλής τον πρωθυπουργό Goran Persson, θεωρήθηκε πρόσθετο σημαντικό βήμα για την ενίσχυση του μεταξύ μας αναπτυσσόμενου διαλόγου σχετικά, μεταξύ άλλων, με τα ανθρώπινα δικαιώματα, και κατάφερε να αποσπάσει την υπόσχεση της Βορείου Κορέας για συνέχιση της αναστολής της δοκιμής πυραύλων. Ωστόσο, από τότε η πρόοδος δεν είναι ιδιαίτερα εμφανής. Οι επαφές, σε πολιτικό επίπεδο, ανάμεσα στη Βόρειο και τη Νότιο Κορέα συνεχίστηκαν, όπως και η επανένωση οικογενειών και οι επιχειρηματικές επαφές, αλλά η υποσχόμενη δεύτερη διάσκεψη κορυφής δεν πραγματοποιήθηκε. Οι ελπίδες για συμφιλίωση διατηρούνται ζωντανές, αλλά η σύγκρουση των ακάτων περιπολίας πέρυσι το καλοκαίρι δείχνει πόσο εύθραυστες είναι αυτές οι ελπίδες. Με την επίσκεψη του πρωθυπουργού Κοϊζούμι στην Πιονγκγιάνγκ τον Αύγουστο, η Ιαπωνία έκανε και αυτή ένα σημαντικό βήμα για την έναρξη διαλόγου για την εξομάλυνση των σχέσεων, σχεδόν εξήντα χρόνια μετά το τέλος της ιαπωνικής κατοχής της Κορέας. Αλλά η παραδοχή εκ μέρους του προέδρου Κιμ Γιονγκ-Ιλ ότι για χρόνια γίνονταν απαγωγές ιαπώνων πολιτών και ότι, δυστυχώς, ορισμένοι από τους απαχθέντες είχαν βρει τον θάνατο στη Βόρειο Κορέα, προκάλεσε εύλογα την έντονη αντίδραση της Ιαπωνίας. Όλα αυτά έχουν προκαλέσει εύλογες ανησυχίες, αλλά σοβαρότερες ανησυχίες έχει προκαλέσει η επιδείνωση των σχέσεων με τις Ηνωμένες Πολιτείες. Η αρχική απόφαση της κυβέρνησης Μπους να μην ακολουθήσει την πολιτική του προέδρου Κλίντον όσον αφορά τις σχέσεις με τη Βόρειο Κορέα τροφοδότησε τις υποψίες της Πιονγκγιάνγκ για αδιάλλακτη εχθρότητα των Ηνωμένων Πολιτειών. Οι ανταγωνιστικές σχέσεις ενισχύθηκαν προφανώς από την αποκάλυψη, τον περασμένο Νοέμβριο, ότι η Βόρειος Κορέα εφαρμόζει μυστικό πρόγραμμα εμπλουτισμού ουρανίου, αθετώντας έτσι τις υποχρεώσεις που ανέλαβε το 1994 βάσει της συμφωνίας πλαισίου, όταν συγκροτήθηκε ο Οργανισμός Ενεργειακής Ανάπτυξης της Κορεατικής Χερσονήσου (KEDO), προκειμένου να διασφαλίσει ότι ο εφοδιασμός της Λαϊκής Δημοκρατίας της Κορέας με πυρηνική ενέργεια, υπό την εποπτεία της διεθνούς κοινότητας, θα μειώσει τον κίνδυνο για πόλεμο. Είμαι σίγουρος πως όλοι συμμεριζόμαστε τις σοβαρές ανησυχίες για τις εξελίξεις κατά τους τελευταίους δύο μήνες. Η Βόρειος Κορέα είναι σήμερα η μόνη χώρα που έχει αποχωρήσει από τη Συνθήκη για τη μη διάδοση των πυρηνικών όπλων. Εξεδίωξε τους επιθεωρητές του ΔΟΑΕ και δήλωσε ότι ξαναρχίζει την παραγωγή πλουτωνίου στη Γιονγκμπιόνγκ. Ασφαλώς, εάν η Βόρειος Κορέα αρχίσει την επεξεργασία μεγάλων ποσοτήτων πλουτωνίου για στρατιωτική χρήση, η κατάσταση θα επιδεινωθεί σε μεγάλο βαθμό και άμεσα. Όλοι οι εταίροι μας και, φυσικά, περισσότερο από όλους, οι Ηνωμένες Πολιτείες αντιλαμβάνονται αυτήν την πραγματικότητα. Ωστόσο, το θέμα αυτό δεν αφορά μόνο τη Λαϊκή Δημοκρατία της Κορέας και τις Ηνωμένες Πολιτείες. Αφορά και την ευρύτερη περιοχή και ενέχει σοβαρούς κινδύνους τόσο για την Κορέα όσο και για την Ιαπωνία. Πρόκειται επίσης για κρίση με αντίκτυπο σε όλο τον κόσμο, όσον αφορά τις ανησυχίες που προκαλεί για τη μη διάδοση των πυρηνικών όπλων. Οπωσδήποτε, εάν η κατάσταση επιδεινωθεί, θα υπάρξουν, ενδεχομένως, σοβαρές οικονομικές επιπτώσεις στην παγκόσμια οικονομία, συμπεριλαμβανομένης της οικονομίας της Ευρωπαϊκής Ένωσης."@el8 "Señor Presidente, hace tan sólo tres años todos teníamos la esperanza de la que Península de Corea pudiera esperar un futuro mucho mejor. Corea del Norte, tradicionalmente aislada de casi todos los países y siempre hostil hacia Corea del Sur, sufrió durante varios años problemas económicos muy graves, hasta que Pyongyang se vio obligada a solicitar a la comunidad internacional ayuda en forma de alimentos y suministros médicos y asistencia para afrontar los efectos de una serie de inundaciones catastróficas. Por consiguiente, la crisis en curso exige el esfuerzo común de las principales partes implicadas para encontrar una solución diplomática que permita satisfacer las demandas de la comunidad internacional, incluida la Unión Europea, de que Corea del Norte vuelva a cumplir el tratado de no proliferación y que al mismo tiempo dé a Corea del Norte garantías de que no será atacada por los Estados Unidos. Claramente, si la comunidad internacional desea volver a ayudar a Corea del Norte a solucionar sus enormes problemas internos de escasez de energía, alimentos y otras necesidades básicas, esto podría contribuir también a sacar el país de la crisis. No obstante, es evidente también que la Unión Europea no tiene un papel destacado en los asuntos de esa región. Por supuesto, tenemos una participación significativa, puesto que hemos facilitado cerca de 300 millones de euros en distintos tipos de ayuda a la RPDC desde mediados de la década de 1990. Nuestra aportación política más significativa es nuestra participación en la KEDO, donde somos miembros del consejo junto con los Estados Unidos, la República de Corea y Japón, y a la que aportamos 20 millones de euros anuales. La Unión Europea también es desde siempre un donante de ayuda humanitaria, un papel simbolizado muy recientemente por un paquete de ayuda alimenticia de emergencia para madres lactantes por valor de 9,5 millones de ecus. Este programa se realiza y entrega a través del Programa Mundial de Alimentos, como se ha hecho con buena parte de nuestra ayuda humanitaria alimenticia en los últimos años, y las condiciones para hacerlo están claramente estipuladas mediante un sistema que establece procedimientos de control muy estrictos. Por esta y por otras razones, la Unión Europea tiene cierta credibilidad ante la RPDC. Por consiguiente, podemos suscitar la cuestión de si la Unión Europea puede encontrar un papel efectivo a la hora de convencer a la RPDC de que entre en razón y abandone su actual postura amenazadora, y ayudar a promover una solución diplomática, sobre todo de forma que ayude a los Estados Unidos y a la RPDC a volver al diálogo y a las negociaciones. Éstos fueron algunos de los asuntos debatidos en el Consejo de Asuntos Generales y Relaciones Exteriores el pasado lunes, cuando los Ministros de Exteriores decidieron dar un mandato a la Presidencia para que organice una visita de alto nivel a la RPDC. Las fechas, la composición de la delegación y las modalidades se decidirán posteriormente, mientras que los preparativos para esa visita pueden llevarse a cabo ya. Sin embargo, una clara condición para que se realice esa visita es que la delegación deberá ser recibida por el Presidente Kim Jong-Il. Naturalmente, en nuestro contacto con la RPDC, no perderemos de vista la necesidad de que ese país resuelva el problema de las violaciones de los derechos humanos que también agravan el problema del diálogo. Puedo informarles de que nuestros amigos surcoreanos han presionado con fuerza a favor de una iniciativa de la UE y hemos contado también con el apoyo generalizado de otros socios. Sin embargo, las fechas de esa visita sólo podrán fijarse una vez se hayan realizado amplias consultas con las partes afectadas y cuando estemos seguros de que nuestra delegación será recibida al más alto nivel. Obviamente, también necesitamos evitar crear una división en los esfuerzos de la comunidad internacional por contrarrestar las recientes decisiones de la RPDC. Por lo tanto, serán necesarios más contactos con nuestros mayores aliados, sobre todo con los Estados Unidos en este caso. Según vaya evolucionado la situación, la Comisión mantendrá periódicamente informado al Parlamento. Mientras tanto, esperamos seguir contando con el valioso apoyo del Parlamento en nuestros esfuerzos por fomentar actitudes moderadas y constructivas de todas las partes. Terminaré diciendo que el mundo no necesita más conflictos. La comunidad internacional reaccionó y, a raíz de ello, pareció que el carácter del régimen de Pyongyang se suavizaba, dando lugar a ciertas expectativas de cambio, aunque en cualquier caso lento. En Corea del Sur, la elección de Kim Dae Jung como presidente a finales de la década de 1990 hizo que se atajara efectivamente la crisis económica y dio lugar a una serie de esfuerzos por aplicar una política encaminada a normalizar las relaciones con Corea del Norte. La cumbre que tuvo lugar en Pyongyang en 2000 entre el Presidente Kim Dae Jung y el Presidente de Corea del Norte, Kim Jong Il, alentó esperanzas de que continuara produciéndose una evolución constructiva. En este entorno, la mayoría de nuestros Estados miembros que todavía no lo habían hecho establecieron o restablecieron las relaciones diplomáticas con Corea del Norte y acordaron incrementar su ayuda, con una promesa de más ayudas si Corea del Norte continuaba con su prudente apertura al mundo exterior. La visita de una delegación de alto nivel de la UE, encabezada por el Primer Ministro Goran Persson, a Pyongyang en mayo de 2001 se consideró un importante paso adelante que reforzaba nuestro incipiente diálogo sobre los derechos humanos, entre otras cuestiones; asimismo, la delegación trajo de Corea del Norte una promesa de moratoria permanente en las pruebas de misiles. Sin embargo, desde entonces los avances no han sido tan evidentes. Los contactos políticos entre Corea del Norte y Corea del Sur han continuado, al igual que las reunificaciones familiares y los contactos comerciales, pero la prometida segunda cumbre no se ha producido. Las esperanzas de reconciliación siguen vivas, pero el enfrentamiento con el patrullero que se produjo el pasado verano muestra cuán frágiles son esas esperanzas. Con la visita del Primer Ministro Koizumi a Pyongyang el pasado agosto, Japón dio también un importante paso adelante en la apertura de un diálogo sobre la normalización de las relaciones, casi 60 años después del final de la ocupación japonesa de Corea. Pero la admisión del Presidente Kim Jong Il de que durante los años se han producido secuestros de ciudadanos japoneses y que, por desgracia, algunos de los secuestrados han muerto en Corea del Norte, causó lógicamente reacciones emocionales en Japón. Todo esto ha generado una lógica preocupación, pero es el deterioro de la relación con los Estados Unidos lo que ha suscitado los mayores temores. La decisión inicial del gobierno de Bush de no seguir las políticas del Presidente Clinton en las relaciones con Corea del Norte alimentó las sospechas de Pyongyang de que Estados Unidos le era implacablemente hostil. Está claro que el antagonismo ha aumentado desde que el pasado noviembre se descubrió que Corea del Norte ha estado llevando a cabo un programa secreto de enriquecimiento de uranio, infringiendo así los compromisos que contrajo en 1994 en el acuerdo marco, cuando se creó la Organización para el Desarrollo Energético de la Península Coreana (KEDO) con el fin de que el suministro de energía nuclear a la RPDC bajo supervisión internacional redujera el riesgo de guerra. Estoy seguro de que todos compartimos la preocupación sobre la evolución de los últimos dos meses. Corea del Norte es en estos momentos el único país que ha abandonado el tratado de no proliferación en toda su historia. Expulsó a los inspectores del OIEA y afirmó que iba a reanudar la producción de plutonio en Yongbyong. Sin duda, si Corea del Norte empieza a tratar cantidades significativas de plutonio para uso militar, la situación se deteriorará rápida y gravemente. Todos nuestros socios comprenden esa realidad y, por descontado, también lo hacen los Estados Unidos. Sin embargo, no estamos ante un problema entre la RPDC y los Estados Unidos Se trata de un problema regional que conlleva graves riesgos tanto para Corea como para Japón. También es una crisis de alcance global en cuanto a los temores relativos a la no proliferación que suscita. Ni que decir tiene que si la situación se agrava, es probable que se dejen sentir efectos económicos adversos en la economía mundial, incluida la Unión Europea."@es12 ". Arvoisa puhemies, vain kolme vuotta sitten Korean niemimaan tulevaisuus näytti kaikkien mielestä huomattavasti aiempaa valoisammalta. Pohjois-Korea, joka on perinteisesti pysytellyt erillään lähes kaikista muista maista ja suhtautunut aina vihamielisesti Etelä-Koreaan, oli jo muutaman vuoden ajan kärsinyt erittäin vakavista taloudellisista ongelmista. Pjongjang joutui vihdoin pyytämään kansainväliseltä yhteisöltä ruoka-apua ja lääkkeitä sekä apua useiden tuhoisien tulvien jälkien korjaamisessa. Kriisin ratkaisemiseksi kaikkien tärkeimpien kumppanimaiden on yhdistettävä voimansa sellaisen diplomaattisen ratkaisun löytämiseksi, joka on kansainvälisen yhteisön sekä Euroopan unionin etujen mukainen. Pohjois-Korean on jälleen alettava noudattaa ydinsulkusopimusta, ja maa on vakuutettava siitä, ettei se joudu Yhdysvaltojen hyökkäyksen kohteeksi. Lyhyesti sanottuna kansainvälinen yhteisö on jälleen kerran valmis auttamaan Pohjois-Koreaa sen valtavien sisäisten ongelmien ratkaisemisessa. Näitä ongelmia ovat energia- ja elintarvikepula ja perustarpeiden täyttämiseen liittyvät ongelmat. Samalla maa saataisiin myös pelastettua kriisin kourista On kuitenkin myös selvää, ettei Euroopan unioni ole merkittävä osapuoli alueen poliittisessa kehityksessä. Unioni on luonnollisesti merkittävä kumppani, sillä olemme toimittaneet Korean demokraattiseen kansantasavaltaan lähes 300 miljoonan euron arvosta eri tyyppistä apua 1990-luvun puolivälistä lähtien. Poliittisesti merkittävin panoksemme on osallistumisemme KEDO:on, jonka johtokunnan jäseniä olemme Yhdysvaltojen, Korean tasavallan ja Japanin lisäksi ja jonka toiminnan rahoittamiseen osallistumme 20 miljoonalla eurolla vuosittain. Euroopan unioni on lisäksi toiminut jatkuvan humanitaarisen avun toimittajana tehtävässä, jossa viimeksi myönsimme 9,5 miljoonaa ecua imettäville äideille tarkoitettua kiireellistä elintarvikeapupakettia varten. Apu toimitetaan maailman elintarvikeohjelman kautta, kuten suurin osa humanitaarisesta elintarvikeavustamme on aina toimitettu. Aputoimitusten edellytykset on täsmennetty selkeästi, jonka vuoksi toimituksia on valvottava tarkkaan. Tästä ja muistakin syistä Euroopan unionin toiminta on säilyttänyt uskottavuutensa Korean demokraattisen kansantasavallan silmissä. Näin ollen voimme kysyä, voisiko Euroopan unioni ottaa tehtäväkseen suostutella Korean demokraattista kansantasavaltaa toimimaan järkevästi ja perääntymään nykyisestä vihamielisestä kannastaan sekä auttaa diplomaattisen ratkaisun löytämisessä erityisesti myötävaikuttamalla siihen, että Yhdysvaltain ja Korean demokraattisen kansantasavallan välinen vuoropuhelu ja neuvottelut jatkuvat jälleen. Näistä aiheista keskusteltiin viime maanantaina järjestetyssä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksessa, jossa ulkoministerit päättivät antaa puheenjohtajavaltiolle valtuudet järjestää korkean tason valtuuskunnan vierailu Korean demokraattiseen kansantasavaltaan. Vierailun ajankohdasta, valtuuskunnan koostumuksesta ja yksityiskohtaisista ehdoista päätetään myöhemmin, ja vierailun valmistelut voidaan nyt aloittaa. Edellytyksenä luonnollisesti on, että johtaja Kim Jong Il ottaa valtuuskunnan vastaan. Yhteydenpidossamme Korean demokraattiseen kansantasavaltaan meidän on luonnollisesti muistettava, että maan on lopetettava ihmisoikeusloukkaukset, jotka myös vaikeuttavat vuoropuhelun syntymistä. Voin ilmoittaa, että eteläkorealaiset ystävämme ovat painostaneet meitä tekemään yhteisöaloitteen ja myös muut kumppanimaat ovat rohkaisseet meitä tähän. Vierailun ajankohdasta on kuitenkin päätettävä asiaankuuluvien kumppanien kanssa käytävien neuvottelujen perusteella sitten, kun olemme varmoja, että valtuuskuntamme otetaan vastaan korkeimmalla tasolla. Luonnollisesti meidän on myös estettävä kuilun syntyminen kansainvälisen yhteisön toimien välillä Korean demokraattisen kansantasavallan vastikään tekemiin päätöksiin vastaamiseksi. Tiiviimpää yhteistyötä lähimpien liittolaistemme ja erityisesti Yhdysvaltojen kanssa voidaan siis tarvita. Komissio pitää parlamentin ajan tasalla tilanteen kehittymisestä. Sillä aikaa toivomme, että parlamentti antaa meille edelleen arvokasta tukeaan toimissamme maltillisen ja rakentavan ilmapiirin luomiseksi kaikkialla. Lopuksi haluan todeta, ettei maailmassa todellakaan tarvita lisää konflikteja. Kansainvälinen yhteisö toimitti apua, jonka jälkeen Pjongjangin hallituksen asenne vaikutti muuttuvan ystävällismielisemmäksi, mikä antoi toivoa edes pienestä ja hitaasta muutoksesta. Sen jälkeen, kun Kim Dae Jung valittiin 1990-luvun lopulla Etelä-Korean presidentiksi, maa selvisi talouskriisistä ja pyrki vakiinnuttamaan auringonpaistepolitiikan eli normalisoimaan Pohjois-Korean suhteet. Pjongjangissa vuonna 2000 järjestetty presidentti Kim Dae Jungin ja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong Ilin välinen huippukokous lisäsi toiveita rakentavasta kehityksestä. Tästä syystä suurin osa EU:n jäsenvaltioista loivat tai palauttivat ennalleen diplomaattiset suhteet Pohjois-Koreaan, jos ne eivät näin jo olleet tehneet, ja sopivat avun lisäämisestä. Lisää apua luvattiin, jos Pohjois-Korea jatkaisi varovaista lähentymistä ulkomaailmaan. Pääministeri Göran Perssonin johdolla toukokuussa 2001 tapahtunutta EU:n korkean tason vierailua Pjongjangiin pidettiin seuraavana merkittävänä askelena muun muassa ihmisoikeuksia koskevan orastavan vuoropuhelun vahvistamisessa. Vierailun ansiosta Pohjois-Korea lupasi jatkaa ydinasekokeita koskevan kiellon noudattamista. Tämän jälkeen edistystä ei kuitenkaan ole tapahtunut paljonkaan. Poliittisen tason yhteydet Pohjois- ja Etelä-Korean välillä, perheiden jälleennäkemiset ja yrityskontaktit jatkuivat, mutta luvattua toista huippukokousta ei järjestetty. Toiveet sovinnosta olivat olemassa, mutta viimekesäiset partioveneiden selkkaukset osoittavat, kuinka hauraat nämä toiveet ovat. Myös Japani otti merkittävän askelen eteenpäin vuoropuhelun avaamiseksi suhteiden normalisoinnista, kun Japanin pääministeri Koizumi vieraili Pjongjangissa viime elokuussa lähes 60 vuotta sen jälkeen, kun japanilaiset miehittäjät poistuivat Koreasta. Vierailun aikana johtaja Kim Jong Il myönsi, että vuosien aikana maahan oli kidnapattu Japanin kansalaisia ja että jotkut näistä henkilöistä olivat traagisesti kuolleet Pohjois-Koreassa, mikä ymmärrettävästi aiheutti tunteellisia reaktioita Japanissa. Kaikista mainituista asioista on oltu oikeutetusti huolestuneita, mutta eniten huolta on aiheuttanut Yhdysvaltojen suhteiden huonontuminen. Bushin hallitus päätti jo alun alkaen, ettei se jatkaisi presidentti Clintonin noudattamaa politiikkaa suhteissaan Pohjois-Koreaan. Tämä johti siihen, että Pohjois-Korea alkoi epäillä Yhdysvaltojen suhtautuvan siihen leppymättömän vihamielisesti. Vihamielisyyttä on luonnollisesti lisännyt se, että viime marraskuussa havaittiin, että Pohjois-Korea oli salaa toteuttanut uraanin rikastamisohjelmaa vastoin vuoden 1994 sitoumuksia sovitusta toimintatavasta. Tuolloin perustettiin Korean niemimaan energia-alan kehitysjärjestö (KEDO), jonka tarkoituksena oli varmistaa sodan riskin pieneneminen Korean demokraattiseen kansantasavaltaan suuntautuvien kansainvälisesti valvottujen energiatoimitusten ansiosta. Olemme varmasti kaikki huolissamme kahden viime kuukauden tapahtumista. Pohjois-Korea on nyt ainoa ydinsulkusopimuksesta vetäytynyt valtio. Se karkotti IAEA:n tarkkailijat ja ilmoitti aloittavansa plutoniumin tuotannon uudelleen Yongbyongissa. On selvää, että tilanne kärjistyy nopeasti ja vakavasti, jos Pohjois-Korea alkaa tuottaa merkittäviä määriä plutoniumia sotilaskäyttöön. Kaikki kumppanimaamme ja erityisesti Yhdysvallat ymmärtävät tämän tosiasian. Tämä ei kuitenkaan ole ainoastaan Korean demokraattisen kansantasavallan ja Yhdysvaltain välinen asia, vaan alueellinen ongelma, josta voi olla vakavia seurauksia sekä Etelä-Korealle että Japanille. Kriisistä on myös maailmanlaajuisia vaikutuksia, sillä se aiheuttaa huolta ydinsulkusopimuksen noudattamisesta. On selvää, että jos tilanne kärjistyy, talouskehitys kärsii koko maailmassa ja myös Euroopan unionissa."@fi5 ". Monsieur le Président, il y a trois ans à peine, nous espérions tous que la péninsule coréenne pourrait s'attendre à un bien meilleur avenir. La Corée du Nord, traditionnellement isolée de pratiquement tous les autres pays et invariablement hostile à la Corée du Sud, a connu des difficultés économiques très graves pendant plusieurs années, et Pyongyang a finalement été contraint de faire appel à la communauté internationale pour qu'elle lui fournisse de la nourriture et des médicaments et l'aide à gérer les conséquences d'une série d'inondations catastrophiques. Cette crise requiert, dès lors, les efforts conjugués des principaux partenaires qui doivent trouver une solution diplomatique susceptible de satisfaire les exigences de la communauté internationale, y compris de l'Union européenne, de demander à la Corée du Nord de se conformer à nouveau au traité de non-prolifération et de lui donner l'assurance qu'elle ne sera pas attaquée par les États-Unis. À l'évidence, si la communauté internationale est à nouveau désireuse d'aider la Corée du Nord à faire face à ses énormes problèmes internes de pénuries d'énergie et de nourriture et à répondre à tous ses autres besoins fondamentaux, cela pourrait également permettre de sortir le pays de la crise. Mais il est également évident que l'Union européenne n'est pas un intervenant majeur dans les affaires de cette région. Elle est, bien évidemment, un participant important dans la mesure où elle a fourni quelque 300 millions d'euros sous la forme d'aides diverses à la République démocratique populaire de Corée depuis le milieu des années 1990. Notre contribution la plus significative au niveau politique est notre participation à la KEDO, dont nous sommes membres du conseil d'administration, aux côtés des États-Unis, de la République de Corée et du Japon, et à laquelle nous versons 20 millions d'euros chaque année. L'Union européenne a aussi été constamment impliquée en tant que donateur humanitaire - un rôle qui s'est matérialisé très récemment par une aide alimentaire d'urgence de 9,5 millions d'écus à l'intention des mères qui allaitent. Cette aide est fournie via le Programme alimentaire mondial, au même titre qu'une grosse partie de l'aide alimentaire humanitaire que nous avons fournie au fil des années, et les conditions de cette collaboration sont clairement énoncées d'une manière qui crée des procédures de contrôle très sévères. Pour cette raison et d'autres, l'Union européenne jouit d'une certaine crédibilité auprès de la République démocratique populaire de Corée. Nous pouvons, dès lors, nous poser la question de savoir si l'Union européenne peut trouver un rôle effectif à jouer en persuadant la Corée du Nord d'entendre raison et de revenir sur la position menaçante qu'elle occupe actuellement et en aidant à promouvoir une solution diplomatique qui permette notamment aux États-Unis et à la Corée du Nord de reprendre le dialogue et les négociations. Ces points figurent parmi les questions abordées lors du Conseil "Affaires générales et relations extérieures" de lundi dernier, au cours duquel les ministres des Affaires étrangères ont décidé de donner mandat à la présidence d'organiser une visite de haut niveau en Corée du Nord. La date, la composition de la délégation et les modalités seront décidées ultérieurement et les préparatifs d'une telle visite peuvent déjà commencer. Toutefois, une condition est que la délégation doit être reçue par le président Kim Jong-il. Dans le cadre de nos contacts avec la Corée du Nord, nous ne perdrons bien évidemment pas de vue la nécessité pour ce pays de résoudre la question des violations des droits de l'homme, qui aggrave encore le problème du dialogue. Je puis vous dire que nos amis sud-coréens ont exercé de fortes pressions en vue d'une initiative de l'UE et que nos autres partenaires nous ont encouragés de manière générale. La date d'une telle visite doit néanmoins être décidée uniquement après une consultation minutieuse des partenaires concernés et dès que nous aurons la certitude que notre délégation sera reçue au plus haut niveau. De toute évidence, nous devons également éviter d'être dirigés par les efforts consentis par la communauté internationale pour s'opposer aux décisions récentes prises par la Corée du Nord. Des contacts supplémentaires peuvent dès lors s'avérer nécessaires avec nos alliés les plus proches et les États-Unis, dans ce cas en particulier. La Commission tiendra le Parlement régulièrement informé de l'évolution de la situation. Entre-temps, nous espérons que le Parlement apportera un soutien continu et précieux aux efforts que nous fournissons pour encourager des attitudes modérées et constructives à tous les niveaux. Je terminerai en disant que le monde n'a pas besoin de plus de conflits. La communauté internationale a réagi et, dans la foulée, l'état d'esprit du régime de Pyongyang a semblé s'adoucir, laissant prévoir quelque changement, bien que lent. En Corée du Sud, l'élection de Kim Dae-jung au poste de président à la fin des années 1990 laissait sous-entendre que la crise économique traversée par le pays serait gérée de manière efficace, et s'est traduite par des efforts de mise en œuvre de la politique de réconciliation et de coopération visant à normaliser les relations avec la Corée du Nord. La réunion au sommet de Pyongyang en 2000 entre le président Kim Dae-jung et le président de la Corée du Nord, Kim Jong-il, a alimenté les espoirs de développements constructifs ultérieurs. Dans ce contexte, la majorité des États membres de l'Union européenne a établi ou rétabli des relations diplomatiques avec la Corée du Nord, si ce n'était déjà fait, a convenu d'augmenter son aide et a promis davantage de mesures si la Corée du Nord poursuivait son ouverture prudente sur le monde extérieur. La visite d'une délégation de haut niveau de l'UE, menée par le Premier ministre Goran Persson, à Pyongyang en mai 2001, a été considérée comme un pas supplémentaire important qui a renforcé notre dialogue naissant concernant, entre autres, les droits de l'homme. Cette délégation est revenue de Corée du Nord avec la promesse d'une poursuite de la suspension des essais de missiles. Depuis lors, les progrès réalisés ne sont toutefois pas aussi flagrants. Les contacts au niveau politique entre la Corée du Nord et la Corée du Sud se sont poursuivis, à l'instar des réunions de famille et des relations commerciales, mais la promesse d'organiser un second sommet n'a pas été tenue. Les espoirs de réconciliation continuent d'être alimentés, mais l'affrontement naval de l'été dernier montre la fragilité de ces espoirs. Avec la visite du Premier ministre Koizumi à Pyongyang en août dernier, le Japon s'est également engagé dans l'amorce d'un dialogue sur la normalisation des relations, près de soixante ans après la fin de l'occupation japonaise de la Corée. Mais l'aveu du président Kim Jong-il de l'enlèvement de citoyens japonais au cours de toutes ces années et de la mort tragique de certains d'entre eux en Corée du Nord a provoqué, à juste titre, des réactions émues au Japon. Tous ces événements ont suscité une inquiétude justifiée, mais c'est la détérioration des relations avec les États-Unis qui a le plus inquiété. La détermination initiale de l'administration Bush de ne pas poursuivre les politiques du président Clinton en matière de relations avec la Corée du Nord a éveillé les soupçons de Pyongyang sur l'hostilité implacable des États-Unis. Il va sans dire que les antagonismes ont été renforcés par la découverte, en novembre dernier, de la relance par la Corée du Nord d'un programme clandestin d'enrichissement d'uranium, en violation des engagements qu'elle avait pris en signant l'accord-cadre de 1994, date à laquelle l'Organisation pour le développement énergétique de la péninsule coréenne (KEDO) a été créée dans le but de garantir que les fournitures d'énergie nucléaire à la République démocratique populaire de Corée, sous la surveillance de la communauté internationale, réduisaient les risques de guerre. Nous avons tous été préoccupés, j'en suis sûr, par l'évolution de la situation au cours des deux derniers mois. La Corée du Nord est à ce jour le seul pays à s'être retiré du traité de non-prolifération. Elle a expulsé les inspecteurs de l'AIEA et a déclaré qu'elle reprenait la production de plutonium à Yongbyong. Il va sans dire que si la Corée du Nord commence à traiter des quantités importantes de plutonium à des fins militaires, la situation risque de se détériorer rapidement et sérieusement. Tous nos partenaires et, parmi eux, et non des moindres, les États-Unis, comprennent cette réalité. Il ne s'agit toutefois pas d'un problème qui oppose uniquement la République démocratique populaire de Corée aux États--Unis. Il s'agit d'un problème régional qui comporte des risques graves tant pour la Corée que pour le Japon. Il s'agit également d'une crise avec un impact global en ce qui concerne les inquiétudes qu'elle suscite en matière de non-prolifération. Si la situation se dégrade, elle entraînera certainement des effets économiques négatifs pour l'économie mondiale, y compris pour l'Union européenne."@fr6 "Signor Presidente, soltanto tre anni fa ci auguravamo tutti che il futuro della penisola coreana potesse essere più roseo. La Corea del Nord, tradizionalmente isolata, in pratica, da qualunque altro paese e perpetuamente ostile nei confronti della Corea del Sud, vive da diversi anni in condizioni economiche difficili, al punto che Pyongyang ha dovuto invocare la comunità internazionale affinché concedesse assistenza alimentare e medica ed aiutasse a riparare i danni di un susseguirsi di inondazioni disastrose. L’attuale crisi richiede pertanto un impegno comune dei principali per trovare una soluzione diplomatica in grado di soddisfare le esigenze della comunità internazionale, compresa l’Unione europea, affinché la Corea del Nord si conformi nuovamente al trattato di non proliferazione nucleare, previa assicurazione da parte degli Stati Uniti che non attaccheranno il paese. E’ evidente che, qualora la comunità internazionale sia disposta, ancora una volta, ad aiutare la Corea del Nord ad affrontare gli enormi problemi dovuti alle carenze di energia, prodotti alimentari ed altri generi di prima necessità, ciò dovrebbe consentire al paese di uscire dalla crisi. E’ ovvio che l’Unione europea non costituisce un attore principale nella regione, pur essendo certamente un importante: a partire dalla metà degli anni ‘90 sono stati donati quasi trecento milioni di euro per diversi programmi di assistenza alla RDPC. Da un punto di vista politico, il principale contributo dell’Unione è rappresentato dalla partecipazione alla KEDO, ove siede nel consiglio direttivo insieme a Stati Uniti, Repubblica di Corea e Giappone e cui contribuisce con venti milioni di euro all’anno. Inoltre, l’Unione europea ha sempre svolto un ruolo nell’ambito dell’assistenza umanitaria, ruolo evidenziato dal recente programma di assistenza alimentare, dotato di nove milioni e mezzo di ECU, destinato alle madri nel periodo dell’allattamento. Tale assistenza è amministrata tramite il Programma alimentare mondiale, come avviene da anni per molta dell’assistenza alimentare umanitaria dell’Unione. Inoltre, le condizioni per la concessione di tale aiuto sono chiaramente definite e prevedono rigorose procedure di controllo. Per tutti questi e per altri motivi, l’Unione europea gode di una certa credibilità nei confronti della Repubblica democratica popolare di Corea. Pertanto è opportuno chiederci se l’Unione europea non possa efficacemente svolgere un ruolo nel persuadere la RDPC a intendere ragione e fare marcia indietro rispetto all’attuale atteggiamento minaccioso, in modo da favorire una soluzione diplomatica, in particolare consentendo agli Stati Uniti e alla RDPC di riprendere il dialogo ed i negoziati. Tali questioni sono state discusse durante il Consiglio “Affari generali e relazioni esterne” di lunedì scorso, in cui i ministri degli Esteri hanno stabilito di attribuire alla Presidenza il mandato di organizzare una missione ad alto livello nella RDPC. Data e composizione della delegazione nonché programma della visita saranno decisi in seguito, ma fin da ora potranno essere avviati i preparativi per tale missione. Condizione indispensabile è, tuttavia, che la delegazione sia ricevuta dal Kim Jong-Il. Naturalmente, nei nostri contatti con la Repubblica democratica popolare di Corea, non mancheremo di porre l’accento sulla necessità che il paese si adoperi per porre fine alle violazioni dei diritti umani, le quali, fra l’altro, rendono più problematico il dialogo. Sono altresì in grado di riferire che i nostri amici sudcoreani hanno esercitato forti pressioni a favore di un’iniziativa europea ed un generale incoraggiamento è giunto anche dagli altri . La data della missione deve essere fissata previa un’attenta consultazione con le parti interessate e solo allorquando si sia certi che la delegazione sarà ricevuta al massimo livello. Com’è ovvio, occorre ugualmente adoperarsi affinché non si producano fratture fra le diverse iniziative della comunità internazionale intese a contrastare le recenti decisioni della RDPC. A tal fine appare opportuno intensificare i contatti con i nostri alleati più stretti ed in particolare gli Stati Uniti. Dal canto suo, la Commissione manterrà regolarmente informato il Parlamento in merito all’evoluzione della situazione. Nel frattempo, confidiamo anche per il futuro nel valido sostegno del Parlamento nei confronti del nostro impegno inteso a promuovere un atteggiamento moderato e costruttivo di tutte le parti. Concluderò dicendo che al momento il mondo non ha certo bisogno di ulteriori conflitti. La comunità internazionale è quindi intervenuta e, a seguito di tale intervento, sembrava che l’atteggiamento del regime di Pyongyang divenisse meno ostile, generando una speranza di cambiamento, per quanto lento. In Corea del Sud, l’elezione, verso la fine degli anni ‘90, di Kim Dae-Jung alla carica di presidente ha consentito al paese di affrontare in maniera efficace la crisi economica nonché di adoperarsi a favore di una politica illuminata, battezzata volta ad una normalizzazione delle relazioni con la Corea del Nord. L’incontro al vertice, nel 2000 a Pyongyang, fra il Presidente Kim Dae-Jung e il nordcoreano Kim Jong-Il aveva incoraggiato le speranze di un’ulteriore evoluzione positiva. In tale contesto, la maggior parte degli Stati membri dell’Unione che non lo avevano ancora fatto, strinse o riallacciò relazioni diplomatiche con la Corea del Nord e concordò di incrementare l’assistenza, con l’impegno ad offrire anche di più se la Corea del Nord avesse portato avanti la sua cauta apertura nei confronti del mondo esterno. La missione ad alto livello dell’Unione europea, recatasi a Pyongyang nel maggio 2001, sotto la guida del Primo Ministro Göran Persson, fu altresì ritenuta un importante passo avanti nel rafforzamento del dialogo nascente, fra l’altro, in materia di diritti umani e ottenne la promessa da parte della Corea del Nord di mantenere in vigore la moratoria sui test missilistici. Da allora, tuttavia, non si sono registrati molti progressi. Pur essendo continuati i contatti politici fra la Corea del Nord e la Corea del Sud, così come gli incontri fra familiari e i contatti d’affari, il promesso secondo vertice non si è svolto. Sebbene restino vive le speranze di una riconciliazione, la crisi provocata l’estate scorsa da un’imbarcazione di pattuglia mostra quanto fragili esse siano. Con la visita a Pyongyang, nell’agosto scorso, del Primo Ministro Koizumi, il Giappone ha compiuto un importante passo avanti allo scopo di avviare un dialogo inteso a normalizzare le relazioni fra i due paesi, a quasi sessant’anni dalla fine dell’occupazione giapponese della Corea. Tuttavia, l’ammissione da parte del Kim Jong-Il del fatto che in passato sono stati rapiti cittadini giapponesi e che alcuni di essi sono tragicamente deceduti in Corea del Nord ha generato commozione e comprensibili reazioni in Giappone. Naturalmente, tutto ciò ha destato una certa apprensione, malgrado, in effetti, sia il deterioramento delle relazioni con gli Stati Uniti a causare la maggiore preoccupazione. La determinazione iniziale dell’amministrazione Bush a non seguire la politica del Presidente Clinton nei confronti della Corea del Nord ha alimentato i sospetti di Pyongyang riguardo a un atteggiamento profondamente ostile da parte degli Stati Uniti. Tale antagonismo si è inevitabilmente accresciuto a seguito della scoperta, nel novembre scorso, che la Corea del Nord porta avanti, segretamente, un programma di arricchimento dell’uranio in violazione degli impegni assunti nell’ambito del piano concordato nel 1994, che ha portato all’istituzione dell’Organizzazione per lo sviluppo energetico della penisola coreana (KEDO), inteso a garantire alla Repubblica democratica popolare di Corea approvvigionamento di energia nucleare sotto il controllo internazionale, allo scopo di ridurre i rischi di un conflitto. Tutti noi, ne sono certo, nutriamo preoccupazione riguardo all’evoluzione verificatasi negli ultimi due mesi. La Corea del Nord è attualmente l’unico paese ad aver denunciato il trattato di non proliferazione nucleare. Ha altresì espulso gli ispettori dell’AIEA, annunciando che avrebbe avviato nuovamente la produzione di plutonio nello stabilimento di Yongbyong. E’ evidente che, qualora la Corea del Nord inizi a trasformare ingenti quantità di plutonio a scopo militare, si avrebbe un rapido e grave deterioramento della situazione. Tale gravità della situazione è compresa da tutti i nostri non ultimi gli Stati Uniti. Tuttavia, non si tratta semplicemente di un contenzioso fra la Repubblica democratica popolare di Corea e gli Stati Uniti, bensì di un problema riguardante l’intera regione e tale da implicare notevoli rischi sia per la Corea che per il Giappone. Siamo, in effetti, di fronte ad una crisi il cui impatto ha rilevanza mondiale, a causa delle preoccupazioni che suscita in termini di proliferazione nucleare. E’ evidente che, qualora la situazione precipitasse, si avrebbero ripercussioni economiche negative sull’economia mondiale, anche per l’Unione europea."@it9 ". – Mr President, just three years ago we all hoped that the Korean peninsular could look forward to a much better future. North Korea, traditionally isolated from just about every other country and consistently hostile to South Korea, had for some years been in very severe economic difficulties and eventually Pyongyang was forced to call upon the international community for assistance with food and medical supplies and for help in tackling the effects of a series of disastrous floods. The development crisis therefore calls for common efforts by the main partners to find a diplomatic solution which can satisfy the demands of the international community, including the European Union, that North Korea must return to conformity with the non-proliferation treaty and which also gives North Korea the assurance that it will not be attacked by the United States. Plainly, if the international community is once again willing to help North Korea to address its enormous internal problems of shortages of energy, food and all other basic needs, this could also assist to get the country out of the crisis. But it is also clear that the European Union is not a major participant in the affairs of that region. We are of course a significant participant; we have provided nearly 300 million euros in different types of aid to the DPRK since the mid-1990s. Our most significant contribution politically is our participation in the KEDO, where we are board members together with the United States, the Republic of Korea and Japan, and contribute 20 million euros annually. The European Union has also consistently been involved as a humanitarian donor – a role that was symbolised most recently by the 9.5 million ECU emergency food aid package for nursing mothers. This is assisted and delivered through the World Food Programme, as much of our humanitarian food assistance has been over the years, and the conditions for doing this are very clearly spelt out in a way that creates very tight monitoring procedures. The European Union, for this and other reasons, has some credibility vis-à-vis the DPRK. We can consequently raise the question of whether the European Union can find an effective role in persuading the DPRK to see reason and back down from its current threatening posture and in helping to promote a diplomatic solution, particularly in a way that helps the United States and the DPRK to get back to dialogue and negotiations. Those were among the issues discussed at the General Affairs and External Relations Council last Monday, when foreign ministers decided to give a mandate to the Presidency to organise a high level visit to the DPRK. The timing, composition of the delegation and modalities are to be decided later and preparations for such a visit can now be undertaken. A clear condition, however, is that the delegation must be received by Chairman Kim Jong-il. Naturally, in our contact with the DPRK, we will not lose sight of the need for that country to address the human rights abuses that also add to the problem of the dialogue. I can report that our South Korean friends have pressed strongly for an EU initiative and there has been general encouragement from other partners. The timing of such a visit must however be decided only after careful consultation with the partners concerned and when we are certain that our delegation will be received at the highest level. Plainly, we also need to prevent a wedge from being driven between the efforts of the international community to counter the recent DPRK decisions. Further contact may therefore be needed with our closest allies and the United States in this case in particular. As the situation develops, the Commission will keep Parliament regularly informed. In the meantime, we hope for the continued and valued support of Parliament in our efforts to foster temperate and constructive attitudes on all sides. I would end by saying that the world is not in acute need of more conflicts. The international community responded and, in the wake of that, the mood of the regime in Pyongyang seemed to soften, raising the prospect of some change, however slow. In South Korea, the election of Kim Dae-jung as president in the late 1990s meant that the economic crisis there was tackled effectively and also resulted in efforts to implement the sunshine policy of trying to achieve normalisation of relations with North Korea. The summit meeting in Pyongyang in 2000 between President Kim Dae-jung and North Korea's Chairman Kim Jong-il encouraged hopes of further constructive developments. Against that background, the majority of our Member States who had not already done so established or restored diplomatic links with North Korea and agreed to increase assistance, with a promise of more, if North Korea continued its cautious opening to the outside world. The high level EU visit led by Prime Minister Goran Persson to Pyongyang in May 2001 was regarded as a further important step that reinforced our nascent dialogue concerning, inter alia, human rights, and brought from North Korea a promise of a continued moratorium on missile testing. Since then, however, progress has not been so evident. Political level contact between North Korea and South Korea continued, as did family reunions and business contacts, but the promised second summit did not take place. Hopes of reconciliation are kept alive, but the patrol boat clash last summer shows how fragile those hopes are. With the visit of Prime Minster Koizumi to Pyongyang last August, Japan also took a major step forward in opening up dialogue about normalising relations, nearly sixty years after the end of the Japanese occupation of Korea. But the admission by Chairman Kim Jong-il that over the years Japanese citizens had been kidnapped and that, tragically, some of the abducted people had died in North Korea understandably caused emotional reactions in Japan. All that has generated justified concern, but it is the deterioration in the relationship with the United States that has generated most worry. The initial determination of the Bush administration not to follow the policies of President Clinton in relations with North Korea fed Pyongyang's suspicions that the United States was implacably hostile. The antagonisms have obviously been increased by the discovery last November that North Korea has been carrying out a covert programme of uranium enrichment in violation of the engagements it undertook in 1994 under the agreed framework, when the Korean Energy Development Organisation (KEDO) was set up to ensure that nuclear energy supplies to the DPRK under international supervision reduced the risk of war. We all, I am sure, share anxiety about the developments over the past two months. North Korea is now the only country ever to have left the non-proliferation treaty. It expelled the IAEA inspectors and said it was restarting plutonium production at Yongbyong. Clearly, if North Korea begins to process significant quantities of plutonium for military use, the situation would deteriorate quickly and seriously. That reality is understood by all our partners and, of course, not least, the United States. This is not however just an issue between the DPRK and the United States. It is a regional issue which carries grave risks for both Korea and Japan. It is also a crisis with global impact in terms of the non-proliferation worries which it raises. Clearly, if the situation worsens, there are likely to be adverse economic effects on the global economy including the European Union."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, slechts drie jaar geleden hoopten we nog dat het Koreaanse schiereiland een veel betere toekomst tegemoet kon zien. Noord-Korea, met zijn traditie van vijandschap jegens Zuid-Korea en isolement van de rest van de wereld, had een aantal jaren te kampen met zeer ernstige economische problemen. De regering werd hierdoor uiteindelijk gedwongen een beroep te doen op de internationale gemeenschap voor hulp in de vorm van voedsel en geneesmiddelen en steun bij het herstellen van de schade die tijdens een serie verwoestende overstromingen was ontstaan. Deze crisis vraagt daarom om een gezamenlijke aanpak door de belangrijkste partners om te komen tot een diplomatieke oplossing die aan de eisen van de internationale gemeenschap en de Europese Unie tegemoetkomt. Dit houdt in dat Noord-Korea zich weer bij het non-proliferatieverdrag moet aansluiten, maar ook dat Noord-Korea de garantie krijgt dat het niet door de Verenigde Staten zal worden aangevallen. Als de internationale gemeenschap zich nogmaals bereid toont om Noord-Korea te helpen bij zijn immense binnenlandse problemen, zoals de tekorten aan voedsel, energie en alle andere primaire levensbehoeften, zou dit het land ook helpen zijn crisis te boven te komen. Maar laat het ook duidelijk zijn dat de Europese Unie geen hoofdrolspeler is in de aangelegenheden van deze regio, hoewel we wel een rol van betekenis hebben. Zo hebben we sinds het midden van de jaren negentig op verschillende manieren voor bijna 300 miljoen euro steun gegeven aan Noord-Korea. Onze belangrijkste politieke bijdrage is onze deelname aan KEDO, waarvan we samen met de Verenigde Staten, Zuid-Korea en Japan bestuurslid zijn en waaraan we jaarlijks twintig miljoen euro bijdragen. De Europese Unie is ook altijd actief geweest in de verschaffing van humanitaire hulp, wat goed wordt geïllustreerd door onze recente schenking van een partij voedselpakketten voor zogende moeders ter waarde van 9,5 miljoen euro. Deze actie werd, zoals veel van onze voedselhulpactiviteiten, ondersteund en uitgevoerd door het Wereldvoedselprogramma, volgens zeer duidelijk geformuleerde procedures die een optimaal toezicht op de distributie garanderen. De Europese Unie geniet onder andere dankzij het voorgaande een zeker aanzien bij Noord-Korea. We kunnen ons dan ook afvragen of de EU misschien een actieve rol kan gaan spelen om Noord-Korea tot rede te brengen en over te halen zijn huidige agressieve houding te laten varen. Wij kunnen wellicht helpen bij het zoeken naar een diplomatieke oplossing die de Verenigde Staten en Noord-Korea weer om de onderhandelingstafel krijgt. Over deze zaken is onder andere gesproken tijdens de Raad Algemene Zaken en Externe Betrekkingen van afgelopen maandag, waarbij de ministers van Buitenlandse Zaken besloten het voorzitterschap te machtigen om een bezoek van een hoge delegatie aan Noord-Korea te organiseren. Over het tijdstip en de voorwaarden van het bezoek en de samenstelling van de delegatie zal later worden besloten, maar de voorbereidingen kunnen beginnen. Een absolute voorwaarde is echter dat de delegatie zal worden ontvangen door voorzitter Kim Jong-il. Uiteraard zullen we in ons contact met Noord-Korea niet uit het oog verliezen dat het land de plicht heeft om iets te doen aan de schendingen van de mensenrechten die de dialoog momenteel aanzienlijk bemoeilijken. Ik kan u zeggen dat onze vrienden in Zuid-Korea sterk hebben aangedrongen op een initiatief van de EU en ook andere partners nemen een aanmoedigende houding aan. Het tijdstip van een bezoek kan echter pas na zorgvuldig overleg met de betrokken partners worden gekozen en pas nadat we zeker weten dat onze delegatie op het hoogste niveau zal worden ontvangen. Verder moeten we duidelijk ervoor waken dat de inspanningen van de internationale gemeenschap om in te gaan tegen de recente besluiten van Noord-Korea niet door ons bezoek zullen worden gedwarsboomd. Daarom is het noodzakelijk om contact te onderhouden met onze naaste bondgenoten en de Verenigde Staten in het bijzonder. De Commissie zal het Parlement regelmatig informeren over de laatste stand van zaken. In de tussentijd hopen wij dat het Parlement ons blijft steunen bij onze inspanningen om alle betrokken partijen aan te moedigen tot een gematigde en constructieve opstelling. Ik eindig met de opmerking dat de wereld niet zit te wachten op nog meer conflicten. De internationale gemeenschap reageerde op deze noodkreet en hierop leek de houding van het bewind enigszins soepeler te worden. De hoop werd gewekt dat er, hoe langzaam ook, veranderingen op komst waren. In Zuid-Korea wist Kim Dae-jung na zijn verkiezing als president aan het einde van de jaren negentig de economische crisis succesvol het hoofd te bieden en hij deed pogingen de “zonneschijnpolitiek” tot een goed einde te brengen, die gericht was op normalisering van de betrekkingen met Noord-Korea. De topontmoeting van 2000 tussen president Kim Dae-jung en de Noord-Koreaanse voorzitter Kim Jong-il deed de hoop op verdere constructieve ontwikkelingen verder groeien. Tegen de achtergrond van deze gebeurtenissen knoopten de meeste lidstaten die dit nog niet gedaan hadden, diplomatieke betrekkingen aan met Noord-Korea of herstelden deze. Tevens werd de steun aan het land opgevoerd en werd nog meer steun beloofd als Noord-Korea verder zou gaan met zich voorzichtig voor de buitenwereld open te stellen. Het hoge EU-bezoek aan Pyongyang onder leiding van premier Goran Persson in mei 2001 werd beschouwd als een nieuwe belangrijke stap die bijdroeg aan de ontluikende dialoog over onder andere de mensenrechten. Van de kant van Noord-Korea kwam de belofte om de bevriezing van zijn rakettestprogramma verder te verlengen. Vanaf die tijd is de vooruitgang echter niet meer zo duidelijk geweest. De politieke contacten tussen Noord- en Zuid-Korea bleven bestaan en er vonden familieherenigingen en zakelijke contacten plaats, maar de beloofde tweede topontmoeting bleef uit. De hoop op een verzoening is nog steeds levend, maar het incident met de patrouilleboten van afgelopen zomer laat zien hoe kwetsbaar deze hoop is. Het bezoek van de Japanse premier Koizumi aan Pyongyang van augustus jongstleden, bijna zestig jaar na het einde van de Japanse bezetting van Korea, betekende voor Japan en Noord-Korea ook een grote stap in de richting van de normalisering van de betrekkingen. Maar de bekentenis van voorzitter Kim Jong-il dat Noord-Korea door de jaren heen Japanse burgers heeft ontvoerd, waarvan er tragisch genoeg een aantal in Noord-Korea zijn overleden, bracht in Japan begrijpelijke emotionele reacties teweeg. Dit alles heeft voor gegronde ongerustheid gezorgd. Maar de meeste bezorgdheid wordt veroorzaakt door de verslechtering van de betrekkingen met de Verenigde Staten. Het aanvankelijke voornemen van de regering- Bush om te breken met het beleid van President Clinton ten aanzien van Noord-Korea, deed in Pyongyang het vermoeden rijzen dat de Amerikanen onveranderlijk vijandig tegenover hen staan. De betrekkingen werden er duidelijk niet beter op nadat afgelopen november ontdekt werd dat Noord-Korea er een geheim programma voor uraniumverrijking op nahield. Dit was in strijd met de afspraken waar het zich in 1994 onder het zogenaamde ‘Agreed Framework’ aan had gebonden. In die tijd werd de Organisatie voor energieontwikkeling op het Koreaanse schiereiland (KEDO) opgericht die er onder internationaal toezicht voor moest zorgen dat de installaties voor kernenergie in Noord-Korea geen bedreiging voor de vrede zouden vormen. Iedereen deelt ongetwijfeld de bezorgdheid over de ontwikkelingen van de afgelopen twee maanden. Noord-Korea is het eerste land dat uit het non-proliferatieverdrag is gestapt. De regering heeft de IAEA-inspecteurs uitgewezen en zegt dat de plutoniumproductie in Yongbyong zal worden hervat. Als Noord-Korea nu grote hoeveelheden plutonium gaat produceren, zal de situatie spoedig en ernstig escaleren. Dit wordt erkend door al onze partners en natuurlijk niet in de laatste plaats door de Verenigde Staten. Dit is echter niet alleen een aangelegenheid tussen Noord-Korea en de Verenigde Staten. Het is ook een probleem voor de regio, waarbij zowel Korea als Japan grote risico’s lopen. De crisis heeft verder wereldwijde gevolgen als het gaat om de problematiek van non-proliferatie. En als de situatie verslechtert zal dat tenslotte hoogstwaarschijnlijk een negatieve invloed hebben op de wereldeconomie en de economie van de Europese Unie."@nl2 "Senhor Presidente, há precisamente três anos atrás, todos nós esperámos que a Península da Coreia pudesse contar com um futuro muito melhor. A Coreia do Norte, tradicionalmente isolada de praticamente todos os outros países e constantemente hostil à Coreia do Sul, atravessou, durante anos, gravíssimas dificuldades económicas, o que acabou por obrigar Pyongyang a recorrer à ajuda da comunidade internacional para fazer face às necessidades alimentares e médicas da população e aos efeitos calamitosos de várias cheias. Por conseguinte, a crise que se desenha exige, da parte dos principais parceiros, esforços comuns na busca de uma solução que possa satisfazer as exigências da comunidade internacional, incluindo a União Europeia, a saber, que a Coreia do Norte volte a actuar em conformidade com o Tratado de Não Proliferação Nuclear e que, por outro lado, receba garantias de que não sofrerá um ataque dos EUA. Falando abertamente, a verdade é que se, mais uma vez, a comunidade internacional manifestar a vontade de ajudar a Coreia do Norte a fazer face aos seus enormes problemas internos de insuficiências de energia, produtos alimentares e outras necessidades básicas, isto poderá também ajudar a tirar o país da crise em que se encontra. No entanto, também é evidente que a União Europeia não é um dos principais actores nessa região. Participamos, evidentemente de forma significativa; a nossa contribuição, desde meados dos anos noventa, ascende aos 300 milhões de euros, um montante aplicado em diferentes tipos de ajuda à RDPC. A nossa contribuição mais significativa, do ponto de vista político, é a participação da UE na KEDO, em que somos membros do Conselho Executivo da juntamente com os EUA, a República da Coreia e o Japão, contribuindo com 20 milhões de euros anualmente. A União Europeia tem estado sempre envolvida na qualidade de dador no domínio da ajuda humanitária - um papel que, muito recentemente, se materializou no pacote de ajuda de emergência no plano alimentar, no valor de 9,5 milhões de euros, para mães lactantes. Uma ajuda veiculada e entregue através do Programa Alimentar Mundial, como tem acontecido com grande parte da nossa ajuda humanitária no plano alimentar ao longo dos anos, sendo que as condições desta operação estão claramente definidas de modo a criar processos de controlo extremamente rigorosos. A União Europeia, por esta e outras razões, goza de alguma credibilidade junto da RDPC. Daí que tenhamos motivo para levantar a seguinte a questão: estará ou não a União Europeia em posição de persuadir a RDPC a ver a razão e a retroceder na sua postura de ameaça, assim como em posição de ajudar a promover uma solução diplomática que leve, concretamente, os EUA e a RDPC a restabelecerem o diálogo e as negociações. Estes pontos estiveram entre as questões debatidas no Conselho "Relações Externas e Assuntos Gerais", em que os ministros dos Negócios Estrangeiros decidiram incumbir a Presidência de organizar uma visita ao mais alto nível à RDPC. O calendário, a composição da delegação e as modalidades deverão ser decididas mais tarde, mas as preparações para a referida visita podem desde já começar. No entanto, esta visita só terá lugar na condição de a delegação ser recebida pelo Presidente Kim Jong-il. Naturalmente que nos nossos contactos com a RDPC, não perderemos de vista a necessidade de esse país abordar a questão das violações dos direitos humanos que vem somar-se ao problema do diálogo. Posso dizer-lhes que os nossos amigos Sul-Coreanos insistiram muito numa iniciativa da UE, o que teve o apoio geral da parte dos outros parceiros. Porém, o calendário dessa visita só deverá ser decidido após a devida consulta dos parceiros envolvidos e depois de termos a certeza de que a nossa delegação será recebida ao mais alto nível. Pondo as coisas claramente, há que evitar também uma clivagem nos esforços que a comunidade internacional tem envidado para se opor às recentes decisões da RDPC. Por conseguinte, poderá verificar-se a necessidade de aprofundar os contactos com os nossos aliados mais próximos e, neste caso, com os EUA, em particular. A Comissão manterá o Parlamento regularmente informado à medida da evolução dos acontecimentos. Entretanto, contamos com o contínuo e valioso apoio do Parlamento aos nossos esforços de promoção de posições moderadas e construtivas por parte de todos os envolvidos na questão. Terminaria, dizendo que o mundo não está de maneira alguma a precisar de mais conflitos. A Comunidade internacional respondeu a esse pedido de ajuda. A seguir a esta abertura, a linha do regime pareceu ter-se amenizado, criando perspectivas de uma mudança, ainda que lenta. Na Coreia do Sul, a eleição de Kim Dae-jung para Presidente, nos finais dos anos noventa, não só reflectiu realmente o fim da crise económica como também se traduziu em esforços na implementação da (uma política de abertura), isto é, tentar alcançar uma normalização das relações com a Coreia do Norte A Cimeira realizada em Pyongyang, em 2000, entre o Presidente Kim Dae-jung e o Presidente norte-coreano Kim Jong-il alimentou as esperanças de outros desenvolvimentos construtivos. Mediante este pano de fundo, a maioria dos nossos Estados-Membros, que ainda não o tinham feito, retomaram ou estabeleceram relações diplomáticas com a Coreia do Norte e acordaram em aumentar a ajuda até então prestada, com a promessa de a reforçar, caso a Coreia do Norte continuasse a dar sinais de abertura ao mundo exterior. A visita ao mais alto nível da UE a Pyongyang ,em Maio de 2001, liderada pelo Primeiro-Ministro Goran Persson, foi vista como mais um importante passo no estreitamento do nosso recente diálogo sobre direitos humanos, e obteve da Coreia do Norte a promessa de manter uma moratória relativa aos testes de mísseis. Porém, os progressos não foram assim tão evidentes desde então. Os contactos a nível político entre a Coreia do Norte e a Coreia do Sul continuaram, assim como as reuniões de famílias e contactos a nível empresarial, mas a prometida segunda cimeira não chegou a realizar-se. As esperanças de reconciliação continuam vivas, embora os confrontos ocorridos entre unidades das Marinhas de Guerra das duas Coreias, no Verão passado, mostrem quão frágeis são estas esperanças. Com a visita do Primeiro-Ministro Koizumi a Pyongyang no passado mês de Agosto, também o Japão deu um passo em frente na abertura de um diálogo sobre a normalização das relações, quase sessenta anos após o fim da ocupação japonesa da Coreia. Todavia, o facto de o Presidente Kim Jong-il ter admitido que, durante anos, cidadãos japoneses tinham sido raptados e que, tragicamente, alguns dos raptados tinham morrido em território norte-coreano, provocou, naturalmente, reacções no Japão. Tudo isso gerou preocupações, que são legítimas, embora a deterioração das relações com os EUA tenha sido o que suscitou maior inquietação. A determinação inicial da Administração Bush de não seguir as políticas do Presidente Clinton no que se refere às relações com a Coreia do Norte alimentou as suspeitas de Pyongyang de que os Estados Unidos teriam decididamente uma posição hostil. Os antagonismos aumentaram, naturalmente, face à descoberta, no passado mês de Novembro, de que a Coreia do Norte levava a cabo um programa secreto de enriquecimento de urânio, violando assim os compromissos assumidos em 1994 no âmbito do acordo-quadro, altura em que a Organização para o Desenvolvimento Energético da Península da Coreia foi criada para assegurar que os fornecimentos de energia nuclear à RPDC, sob a salvaguarda da supervisão internacional, reduziam o risco de guerra. Estou certo de que todos nós nos sentimos inquietos diante do desenrolar dos acontecimentos destes dois últimos meses. A Coreia do Norte é agora o único país a retirar-se do Tratado de Não-proliferação de Armas Nucleares. Decidiu também expulsar os inspectores da AIEA e afirmou que estava a reiniciar a produção de plutónio em Yongbyong. Obviamente que se a Coreia do Norte iniciar o processamento de quantidades significativas de plutónio para fins militares, a situação se degradará rápida e gravemente. Uma realidade que é perceptível a todos os nossos parceiros e, sobretudo, como é evidente, aos EUA. No entanto, esta não é uma questão que diga exclusivamente respeito à RDPC e aos EUA. Trata-se de uma questão regional que acarreta graves riscos tanto para o Japão como para a Coreia. É igualmente uma situação de crise com um impacto global dadas as preocupações que levanta relativamente à não proliferação de armas nucleares. É claro que se a situação piorar, a economia global, incluindo a da União Europeia, irá com certeza ressentir-se."@pt11 "Herr talman! För endast tre år sedan hade vi alla hopp om att Koreahalvön kunde se fram emot en mycket bättre framtid. Nordkorea, traditionellt isolerat från så gott som alla andra länder och genomgående fientligt inställt mot Sydkorea, hade under några år varit i mycket allvarliga ekonomiska svårigheter, och till sist tvingades Pyongyang att vända sig till det internationella samfundet för att få hjälp med livsmedel och medicinska förnödenheter och i att hantera följderna av en rad katastrofala översvämningar. Utvecklingskrisen kräver därför gemensamma ansträngningar av de viktigaste partnerna för att finna en diplomatisk lösning som tillfredsställer det internationella samfundets, inklusive Europeiska unionens, krav på att Nordkorea måste återgå till det tillämpliga icke-spridningsavtalet, och som också ger Nordkorea garanti för att de inte kommer att attackeras av Förenta staterna. Kort sagt, om det internationella samfundet återigen är villigt att bistå Nordkorea i att ta upp landets enorma interna problem i fråga om brist på energi, livsmedel och alla andra elementära behov, skulle detta också kunna bidra till att hjälpa landet ut ur krisen. Men det är också tydligt att Europeiska unionen inte är någon av huvuddeltagarna i den här regionens affärer. Vi är naturligtvis en betydelsefull deltagare. Vi har tillhandahållit nära 300 miljoner euro i olika typer av stöd till Nordkorea sedan mitten av 1990-talet. Vårt mest betydelsefulla politiska bidrag är vår delaktighet i KEDO, där vi är styrelsemedlem tillsammans med Förenta staterna, Sydkorea och Japan, och bidrar med 20 miljoner euro per år. Europeiska unionen har också varit genomgående delaktig som humanitär biståndsgivare – en roll som bekräftades på nytt alldeles nyligen genom livsmedelskatastrofhjälpen på 9,5 miljoner ecu till spädbarnsmödrar. Detta stöds och levereras av Världslivsmedelsprogrammet, liksom en stor del av vårt humanitära livsmedelsbistånd under åren, och redogörelserna för villkoren i denna verksamhet är så detaljerade att de skapar ett mycket snävt övervakningsförfarande. Av bland annat detta skäl äger Europeiska unionen en viss trovärdighet gentemot Nordkorea. Följaktligen kan vi ställa frågan om Europeiska unionen kan finna en effektiv roll i fråga om att övertala Nordkorea att ta sitt förnuft till fånga och förändra sin nuvarande hotfulla hållning, och i fråga om att hjälpa till att verka för en diplomatisk lösning, framför allt på ett sätt som hjälper Förenta staterna och Nordkorea att återuppta dialog och förhandlingar. Detta var ett par av de frågor som diskuterades inom rådet (allmänna frågor och yttre förbindelser) på måndagen, då utrikesministrar beslutade att ge ordförandeskapet behörighet att organisera ett högnivågruppsbesök i Nordkorea. Tidsplaneringen, sammansättningen av delegationen och bestämmelserna skall man besluta om senare, och förberedelserna för ett sådant besök kan inledas nu. Ett klart villkor är emellertid att delegationen måste tas emot av ordförande Kim Jong Il. Vi skall naturligtvis inte i vår kontakt med Nordkorea glömma bort nödvändigheten av att detta land tar upp de överträdelser mot de mänskliga rättigheterna som också bidrar till problemet med en dialog. Jag kan rapportera att våra sydkoreanska vänner har insisterat kraftigt på ett initiativ från EU, och andra partner har visat allmän uppmuntran. Tidsplaneringen för ett sådant besök kan emellertid enbart beslutas efter noggrann överläggning med de berörda parterna, och när vi är säkra på att vår delegation kommer att tas emot på den högsta nivån. Vi måste uppriktigt sagt också förebygga en splittring mellan det internationella samfundets ansträngningar att bemöta de aktuella besluten från Nordkorea. Därför kan det finnas behov för ytterligare kontakt med våra närmaste allierade, och i detta fall i synnerhet Förenta staterna. Kommissionen kommer regelbundet att informera parlamentet om situationens utveckling. Under tiden hoppas vi på parlamentets fortsatta och uppskattade stöd i våra ansträngningar för att skapa en sansad och konstruktiv attityd på alla sidor. Jag skulle vilja avsluta med att säga att världen inte är i akut behov av fler konflikter. Det internationella samfundet gav respons och detta förde med sig att sinnesstämningen hos regimen i Pyongyang verkade mildras, att möjligheten till en viss förändring, om än långsam, ökade. Valet av Kim Dae Jung som president i Sydkorea i slutet av 1990-talet innebar att man på ett effektivt sätt tog itu med den ekonomiska krisen där, och det ledde också till strävan efter att genomföra solskenspolitiken, genom att försöka att uppnå normalisering i förbindelserna med Nordkorea. Toppmötet i Pyongyang år 2000 mellan president Kim Dae Jung och Nordkoreas ordförande Kim Jong Il gav förhoppningar om vidare konstruktiv utveckling. Mot bakgrund av detta upprättade eller återställde majoriteten av de medlemsstater som inte redan hade gjort det diplomatiska förbindelser med Nordkorea och instämde i att öka biståndet, med ett löfte om mer, om Nordkorea fortsatte sitt försiktiga öppnande mot resten av världen. Det besök i Pyongyang som EU:s högnivågrupp gjorde i maj 2001, vilket leddes av statsminister Göran Persson, sågs som ytterligare ett viktigt steg som förstärkte vår begynnande dialog beträffande, bland annat, mänskliga rättigheter och medförde ett löfte från Nordkorea om fortsatt moratorium för provsprängningar av robotar. Sedan dess har framstegen dock inte varit så synbara. Politisk kontakt mellan Nordkorea och Sydkorea fortsatte, likaså återföreningar av familjer och återupptagande av affärskontakter, men det utlovade andra toppmötet ägde inte rum. Förhoppningar om försoning hålls fortfarande vid liv, men förra sommarens konflikt om patrullbåtar visar hur sköra dessa förhoppningar är. I och med premiärminister Koizumis besök i Pyongyang i augusti tog också Japan ett betydande steg mot att öppna en dialog om att normalisera förbindelserna, nästan 60 år efter Japans avslutade ockupation av Korea. Men medgivandet av ordförande Kim Jong Il att japanska medborgare hade kidnappats under åren och att, sorgligt nog, några av de bortförda människorna hade dött i Nordkorea väckte, förståeligt nog, starka känslor i Japan. Allt detta har orsakat berättigad oro, men det är försämringen i förbindelserna med Förenta staterna som har orsakat störst oro. Det ursprungliga beslutet av Bushs ministär att inte följa president Clintons politik i fråga om Nordkorea spädde på Pyongyangs misstankar om att Förenta staterna var obevekligt fientligt inställda. Motsättningen har naturligtvis blivit starkare genom upptäckten i november att Nordkorea har utfört ett hemligt program för anrikning av uran i strid mot den överenskommelse man ingick 1994 inom den avtalade ramen, då Organisationen för energiutveckling på Koreahalvön (KEDO) upprättades för att se till att tillförsel av kärnenergi till Nordkorea under internationell övervakning minskade risken för krig. Jag är övertygad om att vi alla är bekymrade över de två senaste månadernas utveckling. Nordkorea är nu det enda landet som någonsin har dragit sig ur icke-spridningsavtalet. Man drev ut IAEA:s inspektörer och sade att man höll på att återuppta tillverkningen av plutonium vid Yongbyong. Om Nordkorea börjar framkalla en betydande mängd plutonium för militärt användande skulle situationen helt klart förvärras, snabbt och allvarligt. Det är alla våra partner införstådda med, inte minst, naturligtvis, Förenta staterna. Detta är dock inte enbart en tvistefråga mellan Nordkorea och Förenta staterna. Det är en regional fråga som innebär stora risker för såväl Korea som Japan. Det är också en kris med globala följder i fråga om den oro beträffande icke-spridningen som den väcker. Om situationen försämras leder detta sannolikt till skadliga effekter på den globala ekonomin, inklusive Europeiska unionen."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Commission"10,3 "Nielson,"10,3 "inter alia"11 "leader"9 "partner"9 "sine qua non"6 "sunshine policy"11,9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph