Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-01-29-Speech-3-055"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030129.2.3-055"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident, Herr Hoher Vertreter, Herr Kommissar, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Weder die Tafeln mit der Aufschrift
im linken Spektrum des Europäischen Parlaments noch anti-amerikanische Reflexe auf dieser Seite bzw. auf der Rechten dieses Hauses können irgendeinen Beitrag zur Krisenbewältigung um den Irak leisten. Kein Mitgliedsland der Europäischen Union kann gegenüber dieser Krise gleichgültig sein, und es sollte überflüssig sein, in diesem Zusammenhang daran zu erinnern, dass die Krise vom Irak ausgeht und nicht von den USA. Die Krise ist nicht deshalb entstanden, weil die Vereinigten Staaten dort unbedingt einen Krieg entfesseln wollen, sondern sie ist deshalb entstanden, weil im Irak nach wie vor ein Despot herrscht, der im Besitz gefährlicher Massenvernichtungswaffen ist und schon in der Vergangenheit gezeigt hat, dass er sich nicht scheut, diese auch einzusetzen.
Es gibt genügend Hinweise, verehrter Kollege, dass Saddam Hussein auch ein Drahtzieher und Financier des internationalen Terrors ist. Es ist meiner Ansicht nach auch unzulässig, davon zu sprechen, dass die USA und die internationale Staatengemeinschaft, inklusive der Europäischen Union, hier mit zweierlei Maß messen. Man misst nicht mit zweierlei Maß, und die Frage, wo denn noch überall Razzien stattfinden sollten, ist eigentlich nicht legitim. Jeder, der seriös an die Frage herangeht, weiß, dass Nordkorea zwar sehr gefährlich ist, aber dass es hier anderer Antworten bedarf als gegenüber dem Irak.
Die Forderung, dass auch die USA über Massenvernichtungswaffen verfügten und daher abrüsten müssten, hat in einer seriösen Diskussion meiner Ansicht nach nichts zu suchen. Derartige Argumente kommen nämlich nur einem zugute: Saddam Hussein, der auf die Spaltung der europäischen und amerikanischen Öffentlichkeit abzielt, um Zeit zu gewinnen und damit politisch zu überleben.
Wenn Saddam Hussein nichts zu verbergen hat, warum legt er dann nicht die Karten auf den Tisch, warum gestattet er seinen Wissenschaftlern nicht, ohne Aufpasser Auskunft zu geben? Es darf kein Zweifel daran bestehen, dass der Schlüssel zu einer friedlichen Lösung dieser Krise bei Saddam Hussein liegt, der sich so kooperativ zu verhalten hat, wie dies der Chef der Waffeninspektoren, Dr. Blix, vor dem UNO-Sicherheitsrat gesagt hat.
Die Art und Weise, wie die Europäische Union mit dieser Herausforderung umgeht, wird letztlich auch über die Glaubwürdigkeit der immer wieder beschworenen Absicht einer gemeinsamen Außen- und Sicherheitspolitik entscheiden. Eine gemeinsame Sprache in dieser Frage ist unerlässlich. Dies trifft nicht nur für die Stellungsnahme des Rates bezüglich des Irak zu, sondern natürlich auch für das Europäische Parlament, und ich unterstütze daher auch voll die von General Morillon im Namen unserer Fraktion ausgehandelte gemeinsame Entschließung.
Wir unterstützen jede denkbare friedliche Aktion, den Irak zu entwaffnen und zur Kooperation zu bringen. Wir legen die Priorität auf die Tätigkeit der UNO. Wir sehen in der Raketenrüstung des Irak einen De-facto-Verstoß gegen die UNO-Resolutionen. Wir sind als Österreicher besorgt darüber, dass er Kampfstoffe wie etwa Anthrax hortet, und wir unterstützen daher das Bestreben aller politischen und diplomatischen Kräfte, Kanäle zu benützen, um eine friedliche Lösung des Konflikts herbeizuführen.
Ein friedlicher Weg steht für uns Österreicher im Vordergrund. Aber wir sind uns als kleines Land natürlich auch bewusst, dass wir letztlich niemanden daran hindern können, als letztes Mittel auch zum militärischen zu greifen, um Frieden und internationale Sicherheit zu gewährleisten. Praktisch bedeutet dies für uns, dass kein österreichischer Soldat an Kriegshandlungen teilnehmen wird, sondern - wie es österreichische Tradition ist - dass wir uns an friedenserhaltenden Aktionen beteiligen. Es bedeutet weiterhin, dass Überflüge im Zuge von Kriegshandlungen nicht möglich sind, sondern nur in jenen Bereichen, die ausdrücklich vom Sicherheitsrat autorisiert sind, und dass letztlich Österreichs Souveränität zu Lande und in der Luft gewährleistet werden muss.
In diesem Sinne haben wir die gemeinsamen Schlussfolgerungen der griechischen Ratspräsidentschaft voll inhaltlich mitgetragen, ebenso wie die - hoffentlich gemeinsame - Resolution des Europäischen Parlaments. Bedauerlich ist nur, dass sich darin jeweils der kleinste gemeinsame Nenner widerspiegelt. Ich bin auch gegen die Neigung mancher Abgeordneter, sich vom Irak als Propagandawerkzeug instrumentalisieren zu lassen. Im Gegensatz dazu ist die
des Europäischen Parlaments zur UNO nach New York ein wichtiges Instrument und sollte diese Delegation des Europäischen Parlaments mit einer klaren Botschaft an Saddam Hussein ausgestattet werden, sollte man ihr die Möglichkeit geben, diese Botschaft auch in Bagdad zu überbringen."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. højtstående repræsentant, hr. kommissær, kære kolleger, hverken skiltene med teksten
i venstre side af Europa-Parlamentet eller antiamerikanske skilte i denne side eller i højre side af salen kan bidrage til at håndtere Irak-krisen. Intet EU-medlemsland kan være ligeglad med krisen, og det burde være overflødigt at minde om i denne forbindelse, at krisen udgår fra Irak og ikke fra USA. Krisen er ikke opstået, fordi USA absolut vil fremkalde en krig dér, den er derimod opstået, fordi der i Irak stadig hersker en despot, der er i besiddelse af farlige masseødelæggelsesvåben og allerede tidligere har vist, at han ikke viger tilbage for at bruge dem.
Der er tilstrækkeligt mange fingerpeg om, kære kollega, at Saddam Hussein også er bagmand for og finansierer den internationale terrorisme. Det er efter min mening også utilladeligt at tale om, at USA og det internationale statssamfund, inklusive EU, måler med to målestokke. Man måler ikke med to målestokke, og spørgsmålet om, hvor disse razziaer dog skal finde sted, er egentlig ikke legitimt. Alle, der beskæftiger sig seriøst med spørgsmålet, ved, at Nordkorea godt nok er et meget farligt land, men at der er brug for andre svar her end over for Irak.
Kravet om, at USA også skal nedruste, fordi landet også råder over masseødelæggelsesvåben, hører efter min mening ikke hjemme i en seriøs diskussion. Sådanne argumenter kommer nemlig kun én til gode, og det er Saddam Hussein, der ønsker at splitte den europæiske og amerikanske offentlighed for at vinde tid og dermed overleve politisk.
Hvis Saddam Hussein ikke har noget at skjule, hvorfor lægger han så ikke kortene på bordet, hvorfor giver han ikke sine videnskabsfolk lov til at give oplysninger, uden at der er tilsynsfolk til stede? Der må ikke være nogen tvivl om, at nøglen til en fredelig løsning på krisen ligger hos Saddam Hussein, der skal samarbejde på den måde, chefen for våbeninspektørerne, hr. Blix, har sagt til FN's Sikkerhedsråd.
Den måde, EU håndterer udfordringen på, vil i sidste ende også være afgørende for troværdigheden af de gang på gang udtalte planer om en fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik. Det er absolut nødvendigt at tale med én stemme på dette punkt. Det gælder ikke kun for Rådets udtalelse om Irak, men naturligvis også for Europa-Parlamentet, og jeg støtter derfor også fuldt ud den fælles beslutning, som er udarbejdet af general Morillon på vores gruppes vegne.
Vi støtter enhver tænkelig fredelig aktion, der kan afvæbne Irak og skabe samarbejde. Vi foretrækker, at det sker i FN-regi. Vi betragter Iraks raketoprustning som en de facto-krænkelse af FN's resolutioner. Vi er som østrigere bekymrede over, at landet hamstrer kampstoffer såsom anthrax, og vi støtter derfor bestræbelserne hos alle politiske og diplomatiske kræfter på at benytte de pågældende kanaler til at nå til en fredelig løsning på konflikten.
En fredelig løsning står øverst på dagsordenen for os østrigere. Men vi er som et lille land naturligvis også bevidste om, at vi i sidste ende ikke kan forhindre nogen i at gribe til militære midler som en sidste udvej for at sikre fred og international sikkerhed. I praksis betyder det for os, at ingen østrigsk soldat kommer til at deltage i krigshandlinger, men at vi - hvilket er i overensstemmelse med østrigsk tradition - deltager i fredsbevarende operationer. Det betyder desuden, at overflyvninger som led i krigshandlinger ikke er mulige, men kun i de områder, der udtrykkeligt er autoriserede af Sikkerhedsrådet, og endelig at Østrigs suverænitet skal sikres til lands og i luften.
Ud fra den betragtning tilslutter vi os fuldt ud indholdet i det græske formandskabs fælles konklusioner, hvilket også gælder for den - forhåbentlig - fælles beslutning fra Europa-Parlamentet. Det er blot beklageligt, at den afspejler den laveste fællesnævner. Jeg er også modstander af tendensen hos flere delegerede til at lade sig bruge af Irak som propagandainstrument, hvilket er i modstrid med Europa-Parlamentets
til FN i New York. Det er et vigtigt instrument og bør forsyne Europa-Parlamentets delegation med et klart budskab til Saddam Hussein og give den mulighed for også at overbringe budskabet til Baghdad."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Σολάνα, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι συνάδελφοι, η υπέρβαση της κρίσης στο Ιράκ δεν πρόκειται να διευκολυνθεί ούτε από τα πλακάτ κατά του πολέμου που ύψωσε η αριστερή πτέρυγα του Σώματος, ούτε από τα αντιαμερικανικά αντανακλαστικά που έχει η εν λόγω πτέρυγα και ορισμένοι βουλευτές της δεξιάς πτέρυγας. Έναντι αυτής της κρίσης, κανένα από τα κράτη μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης δεν μπορεί να παραμείνει αδιάφορο, και είναι περιττό, λοιπόν, να σας υπενθυμίσω ότι η πηγή και η προέλευση αυτής της κρίσης βρίσκεται στο Ιράκ και όχι στις ΗΠΑ. Αυτή η κρίση δεν έχει προκύψει από την επιθυμία των ΗΠΑ να διεξαγάγουν πόλεμο σε αυτήν την περιοχή, αλλά από το γεγονός ότι ένας τύραννος εξακολουθεί να βρίσκεται στην εξουσία στο Ιράκ, ο οποίος διαθέτει επικίνδυνα όπλα μαζικής καταστροφής, ενώ ήδη, κατά το παρελθόν, έδειξε ότι δεν διστάζει να τα χρησιμοποιήσει.
Υπάρχουν επαρκείς ενδείξεις, καλέ μου κύριε, ότι ο Σαντάμ Χουσεΐν κινεί επίσης τα νήματα της διεθνούς τρομοκρατίας και της προσφέρει χρηματοδότηση. Δεν πιστεύω εξάλλου ότι είναι δικαιολογημένο να λέμε ότι οι ΗΠΑ και η διεθνής κοινότητα, στην οποία ανήκει και η Ευρωπαϊκή Ένωση, εφαρμόζουν δύο μέτρα και δύο σταθμά σε αυτό το θέμα. Δεν εφαρμόζονται δύο μέτρα και δύο σταθμά, και το να ρωτάμε σε ποιες περιοχές πρόκειται να πραγματοποιηθούν οι επιδρομές είναι απαράδεκτο αυτήν τη στιγμή. Οποιοσδήποτε προσεγγίζει με σοβαρότητα αυτό το ζήτημα, γνωρίζει ότι η Βόρεια Κορέα μπορεί όντως να είναι επικίνδυνη, αλλά απαιτεί διαφορετική αντιμετώπιση από αυτήν που είναι κατάλληλη στην περίπτωση του Ιράκ.
Φρονώ ότι μια σοβαρή συζήτηση δεν είναι το κατάλληλο μέρος για να διακηρύσσουμε ότι οι ΗΠΑ διαθέτουν όπλα μαζικής καταστροφής και να απαιτούμε ότι πρέπει, ως εκ τούτου, να αφοπλιστούν. Αυτού του είδους τα επιχειρήματα δεν χρησιμεύουν σε κανέναν άλλον εκτός από τον ίδιο τον Σαντάμ Χουσεΐν, σκοπός του οποίου είναι να διχάσει την ευρωπαϊκή και την αμερικανική κοινή γνώμη προκειμένου να κερδίσει χρόνο για να διασφαλίσει την πολιτική του επιβίωση.
Εάν ο Σαντάμ Χουσεΐν δεν έχει να κρύψει τίποτε, γιατί τότε δεν ανοίγει όλα τα χαρτιά του; Γιατί δεν επιτρέπει στους επιστήμονές του να δώσουν πληροφορίες χωρίς την παρουσία φρουρών; Δεν πρέπει να υπάρχει καμιά αμφιβολία γι’ αυτό: το κλειδί για την επίτευξη ειρηνικής λύσης στην τρέχουσα κρίση βρίσκεται στα χέρια του Σαντάμ Χουσεΐν, και πρέπει να συνεργαστεί κατά τον τρόπο που περιέγραψε ο επικεφαλής των επιθεωρητών όπλων, δρ. Blix, κατά την ομιλία του ενώπιον του Συμβουλίου Ασφαλείας του ΟΗΕ.
Εξάλλου, εν τέλει, ο τρόπος με τον οποίο θα χειριστεί η Ευρωπαϊκή Ένωση αυτήν την κρίση θα είναι κρίσιμος για την αξιοπιστία των σχεδίων για τη διαμόρφωση μιας κοινής εξωτερικής πολιτικής και πολιτικής ασφαλείας, για την οποία τόσο πολύ μιλάμε. Δεν μπορούμε να παραβλέψουμε την ανάγκη να έχουμε ενιαία φωνή σε αυτό το θέμα. Αυτό ισχύει τόσο για τη θέση του Συμβουλίου ως προς το Ιράκ όσο, βεβαίως, και για το Κοινοβούλιο, οπότε συμφωνώ πλήρως με το κοινό ψήφισμα που διαπραγματεύτηκε ο στρατηγός Morillon εξ ονόματος της Ομάδας μας.
Στηρίζουμε κάθε δυνατή ειρηνική προσπάθεια για τον αφοπλισμό του Ιράκ και για την επίτευξη συνεργασίας εκ μέρους του. Υποστηρίζουμε ότι οι ενέργειες στο πλαίσιο του ΟΗΕ έχουν προτεραιότητα, ενώ θεωρούμε ότι η κατασκευή ρουκετών από το Ιράκ συνιστά εκ των πραγμάτων παραβίαση των ψηφισμάτων του ΟΗΕ. Εμείς οι Αυστριακοί ανησυχούμε για τον τρόπο με τον οποίο το Ιράκ συγκεντρώνει όπλα όπως ο άνθρακας, και κατά συνέπεια στηρίζουμε όλες τις πολιτικές και διπλωματικές προσπάθειες για τη χρησιμοποίηση διαύλων οι οποίοι θα οδηγήσουν σε ειρηνική επίλυση της σύγκρουσης.
Παρόλο που εμείς οι Αυστριακοί θεωρούμε υψίστης σημασίας την επιδίωξη ειρηνικής λύσης, έχουμε βεβαίως σαφή επίγνωση του γεγονότος ότι, δεδομένου ότι είμαστε μια μικρή χώρα, δεν μπορούμε, εν τέλει, να εμποδίσουμε κανέναν να αναλάβει στρατιωτική δράση ως τελευταία επιλογή προκειμένου να διασφαλιστεί η ειρήνη και η διεθνής ασφάλεια. Για εμάς αυτό σημαίνει πρακτικά ότι δεν θα συμμετάσχουν αυστριακά στρατεύματα στις εχθροπραξίες, αλλά ότι, αντίθετα – σύμφωνα με την παραδοσιακή στάση της Αυστρίας – θα συμμετάσχουν στη διατήρηση της ειρήνης. Σημαίνει επιπλέον ότι δεν θα επιτρέπεται η διέλευση αεροσκαφών από τον εναέριο χώρο της Αυστρίας εφόσον λαμβάνουν μέρος στις εχθροπραξίες, αλλά μόνον εφόσον λαμβάνουν μέρος σε ενέργειες που έχουν εγκριθεί με συγκεκριμένη απόφαση του Συμβουλίου Ασφαλείας, και, ως εκ τούτου, η εδαφική και εναέρια κυριαρχία της Αυστρίας πρέπει να γίνει σεβαστή.
Κατ’ αυτήν την έννοια, στηρίξαμε πλήρως το περιεχόμενο των κοινών συμπερασμάτων της ελληνικής Προεδρίας, καθώς και το ψήφισμα του Κοινοβουλίου, το οποίο ελπίζουμε ότι είναι η έκφραση μιας κοινής στάσης, και το μόνο για το οποίο λυπούμαστε σχετικά είναι ότι αντιπροσωπεύει τον ελάχιστο κοινό παρονομαστή. Διαχωρίζω επίσης τη θέση μου από την τάση αρκετών βουλευτών αυτού του Σώματος να επιτρέπουν να γίνονται όργανα της ιρακινής προπαγάνδας, πράγμα που έρχεται σε αντίθεση με τη διερευνητική αποστολή του Κοινοβουλίου στον ΟΗΕ, στη Νέα Υόρκη. Αυτό είναι ένα σημαντικό όργανο, οπότε, εάν η εν λόγω αντιπροσωπεία διαθέτει ένα σαφές μήνυμα προς τον Σαντάμ Χουσεΐν, πρέπει να της επιτραπεί να μεταφέρει αυτό το μήνυμα και στη Βαγδάτη."@el8
"Mr President, Mr Solana, Commissioner, ladies and gentlemen, the overcoming of the Iraq crisis will not be helped either by the ‘No War’ placards on the Left of this House, or by the anti-American reflexes shared by that wing and the Members on the Right. Faced with this crisis, none of the European Union's Member States can remain indifferent, and it should not be necessary to remind you, in this context, that the source and origin of this crisis is to be found in Iraq and not in the USA. It is not through the USA's desire to unleash war on that part of the world that this crisis has come about, but because a despot remains in power in Iraq, and in possession of dangerous weapons of mass destruction, having already, in the past, demonstrated that he does not shrink from using them.
There are sufficient indications, my good sir, that Saddam Hussein is also pulling the strings of international terrorism and supplying it with funds. Nor do I see it as legitimate to speak in terms of the USA and the international community, which includes the European Union, applying double standards here. Double standards are not being applied, and asking where all the raids are to be carried out is actually out of order. Anyone approaching this issue with a serious mind knows that North Korea may well be very dangerous, but that it calls for responses that differ from those appropriate to Iraq.
I do not think that a serious discussion is the proper place for assertions that the USA has weapons of mass destruction at its disposal and demands that it should therefore disarm. Arguments of that sort are of no use to anyone except Saddam Hussein, whose aim is to split European and American public opinion in order to win time and secure his political survival.
If Saddam Hussein has nothing to hide, why then does he not put his cards on the table? Why does he not allow his scientists to give information without them having minders present? Let there be no doubt about it: the key to a peaceful solution to this crisis is in Saddam Hussein's hands, and he must cooperate in the manner specified by the chief weapons inspector, Dr Blix, when he addressed the UN Security Council.
At the end of the day, too, the way in which the European Union handles this challenge will be crucial to the credibility of the plans for a common foreign and security policy, which are so much on our lips. There is no getting away from the need for us to speak as one on this issue. This applies not only to the Council's position on Iraq, but also, of course, to Parliament, and so I fully endorse the joint resolution that General Morillon has negotiated on behalf of our group.
We support every conceivable peaceful step towards disarming Iraq and getting it to cooperate. We see action by the UN as having priority, and regard Iraq's build-up of rockets as a de facto breach of the UN resolutions. We Austrians are concerned about the way Iraq is stockpiling such weapons as anthrax, and we therefore support all the political and diplomatic efforts at using channels that will bring a peaceful resolution of the conflict.
Although we Austrians attach the highest importance to a peaceful way forward, we are of course well aware of the fact that, being a small country, we cannot, at the end of the day, prevent anyone from taking military action as a last resort to secure peace and international security. What that means for us in practical terms is that no Austrian troops will take part in hostilities, but that we will instead – in accordance with Austrian tradition – participate in maintaining peace. It means, moreover, that aircraft will not be able to overfly Austria when taking part in hostilities, but only when taking part in action specifically authorised by the Security Council, and that the bottom line is that Austria's land and air sovereignty must be guaranteed.
It is in this sense that we have fully supported the content of the Greek Presidency's joint conclusions, and also Parliament's resolution, which we hope is the expression of a common mind, the only regrettable aspect of which is that it reflects the lowest common denominator. I also repudiate the tendency of several Members of this House to allow themselves to be used by Iraq as propaganda tools, which contrasts with Parliament's fact-finding mission to the UN in New York. This is an important instrument, and, if this delegation is equipped with a clear message to Saddam Hussein, it should be enabled to carry this message to Baghdad as well."@en3
"Señor Presidente, señor Solana, Comisario, Señorías, no conseguiremos superar la crisis de Iraq ni con las pancartas de «No a la guerra» de la izquierda de esta Cámara, ni con los reflejos antiamericanos que comparten los diputados de la izquierda y de la derecha. Ante esta crisis, ninguno de los Estados miembros de la Unión Europea puede permanecer indiferente, y no debería ser necesario que les recuerde, en este contexto, que el origen de esta crisis está en Iraq y no en los Estados Unidos. Esta crisis no se ha producido por el deseo de los Estados Unidos de desencadenar una guerra en esa parte del mundo, sino por culpa de un déspota que sigue en el poder en Iraq y también en posesión de peligrosas armas de destrucción masiva, y que ya ha demostrado en el pasado que no duda en usarlas.
Hay suficientes indicios, muy señor mío, de que Sadam Husein también está manejando el terrorismo internacional y lo financia. Tampoco considero que sea legítimo decir que los Estados Unidos y la comunidad internacional, que incluye a la Unión Europea, están aplicando un doble rasero en este caso. No se está aplicando un doble rasero, y preguntar dónde se van a llevar a cabo todas las incursiones está realmente fuera de lugar. Cualquiera que trate este asunto con seriedad sabe que es posible que Corea del Norte también sea un peligro, pero que requiere respuestas distintas de las que son apropiadas para el caso de Iraq.
No creo que un debate serio sea el marco apropiado para afirmar que los Estados Unidos disponen de armas de destrucción masiva y exigir que por tanto se desarmen. Argumentos de ese tipo tan sólo son útiles para Sadam Husein, cuyo objetivo es dividir a la opinión pública europea y estadounidense con el fin de ganar tiempo y garantizar su supervivencia política.
Si Sadam Husein no tiene nada que ocultar, ¿por qué no pone sus cartas sobre la mesa? ¿Por qué no permite a sus científicos dar información sin que estén presentes acompañantes? Que no quepa ninguna duda: la clave para una solución pacífica de la crisis está en las manos de Sadam Husein, que debe cooperar de la forma que estableció el jefe de los inspectores de armamento, el Dr. Blix, en su declaración ante el Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas.
Además, a fin de cuentas la forma en que la Unión Europea aborde este reto será crucial para la credibilidad de los planes a favor de una política exterior y de seguridad común, de los que tanto hablamos. No se puede obviar la necesidad de hablar con una sola voz sobre este tema. Eso no sólo es cierto para la posición del Consejo sobre Iraq, sino también, por supuesto, para la posición del Parlamento, así que apoyo plenamente la resolución común que el general Morillon ha negociado en representación de nuestro Grupo.
Apoyamos cualquier medida pacífica posible para desarmar a Iraq y conseguir que colabore. Creemos que las acciones de las Naciones Unidas tienen prioridad, y consideramos que la fabricación de cohetes por parte de Iraq es una violación
de las resoluciones de las Naciones Unidas. Los austríacos estamos preocupados por la forma en que Iraq está acumulando armas como el carbunco y, por lo tanto, apoyamos todos los esfuerzos políticos y diplomáticos para utilizar canales que nos lleven a una resolución pacífica del conflicto.
Aunque los austríacos concedemos la máxima importancia a cualquier solución pacífica, somos conscientes, lógicamente, del hecho de que, siendo un pequeño país, no podemos realmente evitar que alguien tome medidas militares como último recurso para garantizar la paz y la seguridad internacional. Lo que eso significa para nosotros en la práctica es que las tropas austríacas no participarán en las hostilidades, pero – de acuerdo con la tradición austríaca – participarán en el mantenimiento de la paz. Eso significa también que no permitiremos que los aviones sobrevuelen Austria cuando participen en acciones armadas, sino sólo cuando participen en acciones autorizadas expresamente por el Consejo de Seguridad, y que el mínimo aceptable es que debe garantizarse la soberanía sobre el espacio terrestre y aéreo de Austria.
En este sentido hemos apoyado plenamente el contenido de las conclusiones conjuntas de la Presidencia griega, y también la resolución del Parlamento, que creemos que es la expresión de una idea común y cuyo único aspecto lamentable es que refleja el mínimo común denominador. También rechazo la tendencia de varios diputados de esta Cámara a permitir que Iraq les utilice como herramientas de propaganda, lo que contrasta con la misión de información enviada por el Parlamento a las Naciones Unidas en Nueva York. Se trata de un importante instrumento y, si esa delegación lleva un mensaje claro para Sadam Husein, debería poder trasladar ese mensaje también a Bagdad."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Solana, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Irakin selkkauksesta selviytymisessä eivät auta parlamentin vasemmiston "Ei sotaa" -kyltit tai vasemmiston ja oikeiston Amerikan-vastaiset reaktiot. Yksikään Euroopan unionin jäsenvaltio ei voi suhtautua välinpitämättömästi tähän selkkaukseen, eikä pitäisi olla tarpeen muistuttaa teitä tässä tilanteessa siitä, että koko selkkauksen syyllinen on Irak eikä Yhdysvallat. Kriisi ei ole syntynyt Yhdysvaltojen halusta aloittaa sota kyseisessä maailman kolkassa, vaan siksi, että Irakissa on edelleen vallassa despootti, jolla on hallussaan vaarallisia joukkotuhoaseita, ja joka on jo aiemmin osoittanut, ettei hän kaihda niiden käyttämistä.
Arvoisa herra, on olemassa riittäviä merkkejä siitä, että Saddam Hussein vetelee myös kansainvälisen terrorismin naruja ja rahoittaa terrorismia. En myöskään pidä oikeutettuna sanoa Yhdysvaltojen ja kansainvälisen yhteisön, johon Euroopan unionikin kuuluu, soveltavan kaksia eri sääntöjä. Eri sääntöjä ei sovelleta, eikä ole asiallista kysyä, mihin hyökkäykset kohdistuvat. Jokainen, joka vakavasti miettii tätä asiaa, tietää, että Pohjois-Korea voi olla hyvinkin vaarallinen valtio, mutta että sen osalta on toimittava toisin kuin Irakin kanssa.
Mielestäni vakavassa keskustelussa ei pidä esittää, että Yhdysvalloilla on käytössään joukkotuhoaseita, eikä vaatia sen aseistariisumista. Tällaisista puheista hyötyy ainoastaan Saddam Hussein, jonka tavoitteena on jakaa eurooppalainen ja amerikkalainen yleinen mielipide voittaakseen aikaa ja turvatakseen oma politiikkansa.
Jos Saddam Husseinilla ei ole mitään salattavaa, miksi hän ei pane korttejaan pöydälle? Miksi hän ei salli tiedemiestensä antaa tietoja ilman, että läsnä on kaitsijoita? Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö avain kriisin rauhanomaiseen ratkaisuun ole Saddam Husseinilla. Hänen on toimittava asetarkastajien johtajan Blixin YK:n turvallisuusneuvostossa määrittämällä tavalla .
Loppujen lopuksi se tapa, jolla Euroopan unioni vastaa tähän haasteeseen on merkitykseltään ratkaiseva yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevien suunnitelmien uskottavuuden kannalta. Meidän on kerta kaikkiaan kyettävä toimimaan yhtenäisesti tässä asiassa. Tämä koskee sekä neuvoston kantaa Irakista että luonnollisesti myös parlamenttia, joten tuen täysin yhteistä päätöslauselmaa, jonka kenraali Morillon on neuvotellut ryhmämme puolesta.
Kannatamme kaikkia mahdollisia rauhanomaisia toimia, jotta Irak voidaan riisua aseista ja jotta se saadaan yhteistyöhaluiseksi. Pidämme YK:n toimia ensisijaisina. Lisäksi pidämme sitä, että Irak valmistaa raketteja, YK:n päätöslauselmien tosiasiallisena rikkomisena. Meitä itävaltalaisia huolestuttaa se, että Irak varastoi pernaruton kaltaisia aseita, ja tämän vuoksi tuemme kaikkia poliittisia ja diplomaattisia pyrkimyksiä löytää konfliktiin rauhanomainen ratkaisu.
Vaikka me itävaltalaiset pidämme kaikkein tärkeimpänä rauhanomaista edistymistä, olemme tietenkin täysin tietoisia siitä, että pienenä valtiona emme loppujen lopuksi pysty estämään ketään ryhtymästä sotatoimiin viimeisenä rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden turvaamiskeinona. Käytännössä tämä merkitsee meidän kannaltamme sitä, etteivät itävaltalaiset joukot osallistu sotatoimiin, mutta itävaltalaisen perinteen mukaan me osallistumme sen sijaan rauhan ylläpitämiseen. Lisäksi se merkitsee sitä, että sotatoimiin osallistuvat lentokoneet eivät saa lentää Itävallan ilmatilassa. Turvallisuusneuvoston erityisesti sallimiin toimiin osallistuvat koneet saavat lentää ilmatilassamme. Tärkein seikka on siis, että Itävallan alueen ja ilmatilan suvereenius on taattava.
Tämän vuoksi kannatamme täysin puheenjohtajavaltion Kreikan yhteisten päätelmien sisältöä sekä parlamentin päätöslauselmaa, jonka toivomme olevan yhteisen tahdon ilmaus. Valitettavasti se kuitenkin edustaa vain pienintä yhteistä nimittäjää. Tuomitsen myös sen, että jotkut parlamentin jäsenet antavat Irakin käyttää itseään propagandavälineenä, sillä se on ristiriidassa parlamentin New Yorkiin Yhdistyneiden Kansakuntien päämajaan kohdistuvan selvitysmatkan kanssa. Kyse on merkittävästä tehtävästä, ja jos tälle valtuuskunnalle annetaan selvä viesti toimitettavaksi Saddam Husseinille, viesti olisi voitava viedä Bagdadiin asti."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Haut-Représentant, Monsieur le Commissaire, chers collègues, ni les bannières avec le slogan
dans la zone gauche du Parlement européen, ni les réflexes antiaméricains de cette aile et de la partie droite ne peuvent contribuer en quoi que ce soit au règlement de la crise irakienne. Aucun pays membre de l’Union européenne ne peut rester indifférent à cette crise et il devrait être inutile de rappeler dans ce contexte que c’est l’Irak qui est à l’origine de cette crise et non les USA. Cette crise n’est pas née du fait que les États-Unis veulent à tout prix mener une guerre dans cette région, mais parce qu’un despote règne encore sur l’Irak, qu’il est en possession de dangereuses armes de destruction massive et qu’il a déjà montré par le passé qu’il n’avait pas peur de les utiliser.
Chers collègues, il y a suffisamment d’indices qui montrent que Saddam Hussein apporte soutien et financement au terrorisme international. Selon moi, il est inadmissible de dire que les USA et la communauté internationale, y compris l’Union européenne, font deux poids deux mesures. Il est impossible de mesurer avec deux échelles différentes et il n’est pas légitime de se demander où auront lieu les prochains raids. Ceux qui se sont sérieusement penchés sur la question savent que la Corée du Nord est très dangereuse, mais que nous devons employer avec elle d’autres moyens qu’avec l’Irak.
Le fait d’exiger que les USA se débarrassent de leurs armes de destruction massive n’a pas sa place, selon moi, dans une discussion sérieuse. De tels arguments ne bénéficient qu’à Saddam Hussein qui joue de la division des opinions publiques européennes et américaines pour gagner du temps et survivre politiquement.
Si Saddam Hussein n’a rien à cacher, pourquoi donc ne joue-t-il pas cartes sur table, pourquoi n’autorise-t-il ses scientifiques à donner des informations qu’en présence d’observateurs ? Nous ne devons pas douter que la clé d’une résolution pacifique de cette crise est entre les mains de Saddam Hussein qui doit se montrer aussi coopératif que le chef des inspecteurs en désarmement, M. Blix, l’a demandé devant le Conseil de sécurité de l’ONU.
La façon dont l’Union européenne réagira face à ce défi sera décisive pour la crédibilité de la politique étrangère et de sécurité commune que nous ne finissons pas de vouloir mettre en place. Il est nécessaire de parler la même langue sur ce sujet. Cela ne vaut pas seulement pour la position du Conseil relative à la situation en Irak, mais naturellement aussi pour le Parlement européen et je soutiens totalement la résolution commune que le général Morillon a négociée au nom de notre groupe.
Nous soutenons toutes les actions pacifiques visant à désarmer l’Irak et à le faire coopérer. Notre priorité est l’action de l’ONU. Nous considérons que le fait que l’Irak soit équipé de missiles constitue de facto une violation des résolutions de l’ONU. En tant qu’Autrichiens, nous sommes très préoccupés par le fait qu’il détienne des armes comme l’anthrax, c’est pourquoi nous soutenons les efforts de toutes les forces politiques et diplomatiques pour utiliser toutes les voies afin de trouver une solution pacifique à ce conflit.
Pour nous, Autrichiens, une solution pacifique doit être privilégiée. En tant que petit pays, nous sommes toutefois conscients que nous ne pourrons empêcher personne d’avoir recours aux moyens militaires en dernière instance pour assurer la sécurité internationale et la paix. Cela signifie concrètement pour nous qu’aucun soldat autrichien ne prendra part aux opérations de guerre mais que, selon la tradition autrichienne, nous participerons à des opérations de maintien de la paix. Cela signifie par ailleurs que des survols dans le cadre d’opérations militaires ne seront pas possibles sauf dans le cas d'actions strictement autorisées par le Conseil de sécurité et enfin, pour finir, que la souveraineté de l’Autriche doit être garantie sur la terre et dans les airs.
Dans cette perspective, nous avons totalement soutenu le contenu des conclusions communes de la présidence grecque, de même que la résolution - espérons-le commune - du Parlement européen. Il est seulement déplorable que cela reflète seulement le plus petit dénominateur commun. Je suis également contre la tendance de certains députés à se laisser utiliser comme instruments de la propagande irakienne. À l’inverse de cela, la mission d’enquête du Parlement européen à l’ONU, à New York, peut être un instrument efficace si cette délégation est chargée d’un message clair à l’intention de Saddam Hussein et si on lui donne la possibilité de porter ce message jusqu’à Bagdad."@fr6
"Signor Presidente, signor Solana, signor Commissario, onorevoli colleghi, né i cartelli con la scritta “
” nell’ala sinistra del Parlamento europeo, né i rimandi antiamericani provenienti dalla stessa parte o dall’ala destra dell’Aula contribuiscono in alcun modo al superamento della crisi irachena. Nessuno Stato membro dell’Unione europea può rimanere indifferente di fronte a tale situazione, e dovrebbe essere superfluo ricordare a questo proposito che essa è stata provocata dall’Iraq e non dagli Stati Uniti. La crisi non è scoppiata per il desiderio degli Stati Uniti di scatenare a tutti i costi una guerra in quella parte del mondo, bensì perché in Iraq il potere continua a essere nelle mani di un despota, il quale possiede armi di distruzione di massa e ha già dimostrato in passato di non farsi problemi nell’utilizzarle.
Onorevole collega, ci sono indizi sufficienti che Saddam Hussein sia mandante e finanziatore del terrorismo internazionale. A mio parere è inoltre inammissibile affermare che gli Stati Uniti e la comunità internazionale, inclusa l’Unione europea, usino al riguardo due pesi e due misure. Non si usano due pesi e due misure, e in verità è illegittimo chiedersi in quali altri paesi dovrebbero avere luogo incursioni. Chiunque abbia un approccio serio alla questione sa che la Corea del Nord richiede risposte diverse rispetto a quelle da dare all’Iraq, sebbene costituisca senza dubbio un grave pericolo.
A mio parere, in una discussione seria non si può affermare che, siccome gli Stati Uniti possiedono armi di distruzione di massa, devono anch’essi procedere al disarmo. Simili argomentazioni tornano infatti a vantaggio di un’unica persona, Saddam Hussein, il quale, per guadagnare tempo e in tal modo garantirsi la sopravvivenza politica, mira a dividere l’opinione pubblica americana ed europea.
Se Saddam Hussein non ha niente da nascondere, perché non scopre le sue carte, perché non permette ai suoi scienziati di dare informazioni anche senza la presenza di sorveglianti? Non ci devono essere dubbi sul fatto che la chiave per una soluzione pacifica della crisi è nelle mani di Saddam Hussein, il quale deve dimostrarsi pronto a cooperare, come ha detto il capo degli ispettori, il dottor Blix, di fronte al Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite.
In definitiva, il modo in cui l’Unione europea si porrà nei confronti di questa sfida deciderà anche della credibilità di quel disegno di politica estera e di sicurezza comune del quale si fa un gran parlare. Su questo tema è indispensabile far sentire una sola voce. Ciò vale non solo per la posizione del Consiglio riguardo all’Iraq, ma naturalmente anche per il Parlamento europeo, e quindi sostengo pienamente la risoluzione comune negoziata dal generale Morillon a nome del nostro gruppo.
Sosteniamo qualsiasi azione pacifica possibile per portare l’Iraq al disarmo e alla cooperazione. Diamo priorità all’attività dell’ONU. Vediamo nella presenza dei missili una delle violazioni
delle risoluzioni ONU. A noi austriaci preoccupa che Saddam Hussein accumuli armi chimiche come l’antrace e sosteniamo dunque gli sforzi di tutte le forze politiche e diplomatiche per utilizzare canali che portino a una soluzione pacifica del conflitto.
Sebbene noi austriaci attribuiamo la massima importanza a una soluzione pacifica, siamo però ben consapevoli che, essendo il nostro un paese piccolo, non possiamo impedire a nessuno un’azione militare, come ultimo rimedio per garantire la pace e la sicurezza internazionale. Dal punto di vista pratico questo per noi significa che nessun soldato austriaco prenderà parte a operazioni di guerra, ma invece – come è tradizione in Austria – parteciperemo a operazioni per il mantenimento della pace. Significa inoltre che non consentiremo ad aerei di sorvolare il nostro paese nel corso di operazioni belliche, se non nell’ambito di azioni autorizzate esplicitamente dal Consiglio di sicurezza, e che in ultimo deve essere garantita la sovranità dell’Austria sul proprio territorio e spazio aereo.
In questo senso appoggiamo interamente le conclusioni della Presidenza greca del Consiglio, così come la risoluzione – che speriamo sia una risoluzione comune – del Parlamento europeo. Purtroppo essa potrà riflettere soltanto il minimo comune denominatore. Non sono d’accordo con le tendenze di alcuni deputati che si lasciano usare dall’Iraq come strumenti di propaganda. Al contrario, la
del Parlamento europeo all’ONU, a New York, è uno strumento importante, e se riusciamo a dare a questa delegazione del Parlamento europeo un chiaro messaggio per Saddam Hussein, bisogna che essa sia in grado di trasmettere questo messaggio a Baghdad."@it9
"Mr President, Mr Solana, Commissioner, ladies and gentlemen, the overcoming of the Iraq crisis will not be helped either by the ‘No War’ placards on the Left of this House, or by the anti-American reflexes shared by that wing and the Members on the Right. Faced with this crisis, none of the European Union's Member States can remain indifferent, and it should not be necessary to remind you, in this context, that the source and origin of this crisis is to be found in Iraq and not in the USA. It is not through the USA's desire to unleash war on that part of the world that this crisis has come about, but because a despot remains in power in Iraq, and in possession of dangerous weapons of mass destruction, having already, in the past, demonstrated that he does not shrink from using them.
There are sufficient indications, my good sir, that Saddam Hussein is also pulling the strings of international terrorism and supplying it with funds. Nor do I see it as legitimate to speak in terms of the USA and the international community, which includes the European Union, applying double standards here. Double standards are not being applied, and asking where all the raids are to be carried out is actually out of order. Anyone approaching this issue with a serious mind knows that North Korea may well be very dangerous, but that it calls for responses that differ from those appropriate to Iraq.
I do not think that a serious discussion is the proper place for assertions that the USA has weapons of mass destruction at its disposal and demands that it should therefore disarm. Arguments of that sort are of no use to anyone except Saddam Hussein, whose aim is to split European and American public opinion in order to win time and secure his political survival.
If Saddam Hussein has nothing to hide, why then does he not put his cards on the table? Why does he not allow his scientists to give information without them having minders present? Let there be no doubt about it: the key to a peaceful solution to this crisis is in Saddam Hussein's hands, and he must cooperate in the manner specified by the chief weapons inspector, Dr Blix, when he addressed the UN Security Council.
At the end of the day, too, the way in which the European Union handles this challenge will be crucial to the credibility of the plans for a common foreign and security policy, which are so much on our lips. There is no getting away from the need for us to speak as one on this issue. This applies not only to the Council's position on Iraq, but also, of course, to Parliament, and so I fully endorse the joint resolution that General Morillon has negotiated on behalf of our group.
We support every conceivable peaceful step towards disarming Iraq and getting it to cooperate. We see action by the UN as having priority, and regard Iraq's build-up of rockets as a de facto breach of the UN resolutions. We Austrians are concerned about the way Iraq is stockpiling such weapons as anthrax, and we therefore support all the political and diplomatic efforts at using channels that will bring a peaceful resolution of the conflict.
Although we Austrians attach the highest importance to a peaceful way forward, we are of course well aware of the fact that, being a small country, we cannot, at the end of the day, prevent anyone from taking military action as a last resort to secure peace and international security. What that means for us in practical terms is that no Austrian troops will take part in hostilities, but that we will instead – in accordance with Austrian tradition – participate in maintaining peace. It means, moreover, that aircraft will not be able to overfly Austria when taking part in hostilities, but only when taking part in action specifically authorised by the Security Council, and that the bottom line is that Austria's land and air sovereignty must be guaranteed.
It is in this sense that we have fully supported the content of the Greek Presidency's joint conclusions, and also Parliament's resolution, which we hope is the expression of a common mind, the only regrettable aspect of which is that it reflects the lowest common denominator. I also repudiate the tendency of several Members of this House to allow themselves to be used by Iraq as propaganda tools, which contrasts with Parliament's fact-finding mission to the UN in New York. This is an important instrument, and, if this delegation is equipped with a clear message to Saddam Hussein, it should be enabled to carry this message to Baghdad as well."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de Hoge Vertegenwoordiger, mijnheer de commissaris, geachte collega’s, zowel de posters met het opschrift “
” in het linkse spectrum van het Parlement, als de anti-Amerikaanse sentimenten aan deze kant, dat wil zeggen ter rechterzijde, kunnen geen bijdrage leveren aan het oplossen van de crisis rondom Irak. Geen enkele lidstaat van de Europese Unie kan onverschillig tegenover deze crisis staan. Hopelijk ten overvloede roep ik in dit verband nogmaals in herinnering dat de crisis door Irak en niet door de VS is veroorzaakt. Die crisis is niet ontstaan omdat de Verenigde Staten per se een oorlog met Irak willen beginnen; die crisis is ontstaan omdat in Irak nog steeds een despoot aan de macht is die over gevaarlijke massavernietigingswapens beschikt en die in het verleden al bewezen heeft dat hij er niet voor terugdeinst om deze ook te gebruiken.
Er bestaan genoeg aanwijzingen, geachte collega’s, dat Saddam Hoessein ook achter de schermen en als financier van het internationale terrorisme opereert. Ik vind het ontoelaatbaar als gezegd wordt dat de VS en de internationale gemeenschap, inclusief de Europese Unie, op dit vlak met twee maten zouden meten. Er wordt niet met twee maten gemeten en de vraag op welke plaatsen er nog overal razzia’s plaats zouden moeten vinden, is eigenlijk niet legitiem. Iedereen die zich serieus met deze kwestie bezighoudt, weet dat Noord-Korea weliswaar erg gevaarlijk is, maar dat dit probleem ook een andere oplossing vergt dan met betrekking tot Irak het geval is.
De eis dat de VS eveneens moeten ontwapenen omdat zij ook over massavernietigingswapens beschikken, hoort naar mijn idee in een serieus debat niet thuis. Met dergelijke argumenten doet slechts één iemand zijn voordeel, namelijk Saddam Hoessein die een wig probeert te drijven tussen de Europese en Amerikaanse regeringen om tijd te winnen en zo politiek te overleven.
Waarom speelt Saddam Hoessein geen open kaart als hij niets te verbergen heeft? Waarom laat hij zijn wetenschappers niet zonder zijn oppassers informatie verstrekken? Er kan geen twijfel over bestaan dat Saddam Hoessein de sleutel voor een vreedzame oplossing in handen heeft. Hij dient net zo veel medewerking te geven als Dr. Blix, het hoofd van de wapeninspecteurs, voor de VN-Veiligheidsraad gevraagd heeft.
De manier waarop de Europese Unie met deze uitdaging omgaat, zal uiteindelijk ook beslissend zijn voor de geloofwaardigheid van het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid waar wij voortdurend naar streven. Een uniforme opstelling in deze kwestie is daarvoor absoluut noodzakelijk. Dat geldt niet alleen voor het standpunt van de Raad inzake Irak, maar uiteraard ook voor het Europees Parlement. Ik steun dan ook van ganser harte de gezamenlijke ontwerpresolutie die namens onze fractie door generaal Morillon tot stand is gebracht.
Wij steunen elke mogelijke vreedzame actie om Irak te ontwapenen en tot medewerking te bewegen. Wij geven daarbij prioriteit aan de activiteiten van de VN. Wij beschouwen de raketinstallaties van Irak als een
schending van de VN-resoluties. Wij Oostenrijkers maken ons zorgen over het feit dat Saddam Hoessein biologische wapens zoals antrax opslaat. Wij steunen dan ook het streven om alle politieke en diplomatieke mogelijkheden en kanalen te benutten voor een vreedzame oplossing van dit conflict.
Wij Oostenrijkers hechten zeer sterk aan een vreedzame oplossing. Als klein land zijn wij er ons echter ook van bewust dat wij uiteindelijk niemand kunnen verhinderen om als laatste middel ook militair in te grijpen om de vrede en de internationale veiligheid te waarborgen. In de praktijk komt dat erop neer dat er weliswaar geen Oostenrijkse soldaten deel zullen nemen aan oorlogshandelingen, maar dat wij, conform de Oostenrijkse traditie, wel aan acties zullen deelnemen die op het in stand houden van de vrede zijn gericht. Daarnaast betekent dit ook dat het Oostenrijkse luchtruim niet gebruikt mag worden voor vluchten in het kader van oorlogshandelingen, maar uitsluitend voor vluchten die uitdrukkelijk door de Veiligheidsraad zijn toegestaan. Tot slot moet dit alles er ook toe leiden dat de soevereiniteit van Oostenrijk ter land en in de lucht gewaarborgd blijft.
In die zin steunen wij de gemeenschappelijke conclusies van het Griekse voorzitterschap inhoudelijk volledig, net als de resolutie van het Europees Parlement die hopelijk uitdrukking zal geven aan een gemeenschappelijke geest. Het is alleen betreurenswaardig dat daarin telkens slechts de kleinste gemeenschappelijk noemer tot uiting wordt gebracht. Ik ben het ook niet eens met de neiging van sommige afgevaardigden om zich door Irak als propaganda-instrument te laten gebruiken. De
van het Europees Parlement bij de VN in New York is daarentegen wel een belangrijk instrument. De betreffende delegatie van het Europees parlement dient dan ook met een duidelijke boodschap voor Saddam Hoessein op pad te worden gestuurd naar Bagdad."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Alto Representante, Senhor Comissário, caros colegas, nem os cartazes com a palavra de ordem
na ala esquerda do Parlamento Europeu, nem os reflexos antiamericanos neste lado, na ala direita desta assembleia, podem contribuir o que quer que seja para a resolução da crise iraquiana. Nenhum país membro da União Europeia pode ficar indiferente a esta crise e deveria ser inútil recordar, neste contexto, que é o Iraque que está na origem desta crise e não os EUA. Esta crise não nasceu pelo facto de os Estados Unidos quererem a qualquer preço desencadear uma guerra nesta região, mas porque há um déspota que continua a dominar no Iraque, que está na posse de perigosas armas de destruição maciça e que já mostrou, no passado, não ter medo de as utilizar.
Caros colegas, há indícios suficientes de que Saddam Hussein está a apoiar e a financiar o terrorismo internacional. Em meu entender, é inadmissível dizer que os EUA e a comunidade internacional, incluindo a União Europeia, estão a usar aqui dois pesos e duas medidas. É impossível medir com duas escalas diferentes e não é legítimo perguntar onde vão ter lugar os próximos
. Quem se tiver debruçado seriamente sobre a questão, sabe que a Coreia do Norte é muito perigosa, mas que exige respostas diferentes das aplicadas ao Iraque.
Não me parece que uma discussão séria seja o quadro ideal para exigir que os EUA destruam as suas armas de destruição maciça. Argumentos desse tipo apenas beneficiam Saddam Hussein, cujo objectivo é dividir as opiniões públicas europeias e americanas para ganhar tempo e sobreviver politicamente.
Se Saddam Hussein não tem nada a esconder, por que razão não põe as cartas na mesa, por que razão só autoriza os seus cientistas a dar informações na presença de observadores? Não devemos duvidar que a chave para uma resolução pacífica desta crise está nas mãos de Saddam Hussein, que deve mostrar-se tão cooperante como o chefe dos inspectores de armamento, o Dr. Hans Blix, o exigiu perante o Conselho de Segurança da ONU.
A forma como a União Europeia vai reagir face a este desafio será decisiva para a credibilidade da política externa e de segurança comum, de que tantas vezes falamos. É necessário falar a mesma linguagem nesta matéria. Isto não é válido apenas para a posição do Conselho relativa à situação no Iraque, mas naturalmente também para o Parlamento Europeu e, por isso, apoio totalmente a resolução comum que o General Morillon negociou em nome do nosso grupo.
Apoiamos toda e qualquer acção pacífica que vise desarmar o Iraque e fazê-lo cooperar. A nossa prioridade é a acção da ONU. Consideramos que a circunstância de o Iraque estar equipado com mísseis constitui
uma violação das resoluções da ONU. Nós, os austríacos, estamos muito preocupados com o facto de possuir armas como o antraz e, por isso, apoiamos os esforços de todas as forças políticas e diplomáticas para que sejam utilizadas todas as vias que permitam encontrar uma solução pacífica para este conflito.
Para nós, austríacos, dever-se-á privilegiar uma solução pacífica. No entanto, sendo um país pequeno, estamos conscientes de que não poderemos impedir ninguém de recorrer aos meios militares, em última instância, para garantir a segurança internacional e a paz. Concretamente, isso significa, para nós, que nenhum soldado austríaco tomará parte nas operações de guerra mas que, segundo a tradição austríaca, participaremos em acções de manutenção da paz. Isso significa ainda que os aviões não poderão sobrevoar a Áustria no quadro de operações militares, mas apenas no caso de acções especificamente autorizadas pelo Conselho de Segurança e, finalmente, que a soberania terrestre e aérea da Áustria deverá ser garantida.
Nesta perspectiva, apoiámos integralmente o conteúdo das conclusões comuns da Presidência grega, assim como a resolução - esperamos que comum - do Parlamento Europeu. Só é lamentável que ela reflicta o mínimo denominador comum. Repudio igualmente a tendência de alguns deputados para se deixarem utilizar como instrumentos da propaganda iraquiana, que contrasta com a missão de inquérito enviada pelo Parlamento Europeu à ONU, em Nova Iorque. Este pode ser um instrumento importante, se esta delegação levar uma mensagem clara a Saddam Hussein e se lhe for dada também a possibilidade de levar essa mensagem a Bagdad."@pt11
"Herr talman, herr höge representant, herr kommissionär, ärade kolleger! Varken skyltarna med påskriften
i Europaparlamentets vänstra del eller anti-amerikanska reflexer på denna sida respektive på högra sidan av kammaren kan på något vis bidra till att bemästra Irakkrisen. Ingen medlemsstat i Europeiska unionen kan vara likgiltig inför denna kris, och det borde vara överflödigt att i detta sammanhang erinra om att krisen utgår från Irak och inte från USA. Krisen har inte uppstått därför att Förenta staterna obetingat vill utlösa ett krig där, utan den har uppstått därför att det fortfarande är en despot som härskar i Irak, och som är i besittning av farliga massförstörelsevapen och i det förflutna redan har visat att han inte ryggar tillbaka för att också använda sig av dem.
Det finns tillräckligt med fingervisningar, bäste herre, om att Saddam Hussein också finansierar och drar i trådarna när det gäller den internationella terrorismen. Enligt min åsikt är det också otillbörligt att tala om att Förenta staterna och det internationella samfundet, inklusive Europeiska unionen, här mäter med två sorts mått. Man skall inte mäta med två olika mått, och frågan var razzior nu överallt bör äga rum, är egentligen inte legitim. Var och en som seriöst tar itu med frågan vet att Nordkorea visserligen är mycket farligt, men att det här krävs andra svar än i fråga om Irak.
Uttalandet att även Förenta staterna förfogar över massförstörelsevapen och därför måste avrusta, har enligt min åsikt ingenting i en seriös diskussion att göra. Sådana argument gynnar nämligen bara Saddam Hussein, som syftar till att dela den europeiska och amerikanska allmänheten, för att vinna tid och därmed överleva politiskt.
Om Saddam Hussein inte har någonting att dölja, varför lägger han då inte korten på bordet, varför tillåter han inte sina forskare att lämna uppgifter utan att spioner är närvarande? Det får inte råda något tvivel om att nyckeln till en fredlig lösning av denna kris ligger hos Saddam Hussein, som skall vara så samarbetsvillig som chefen för vapeninspektörerna, doktor Blix, har sagt inför FN:s säkerhetsråd.
Det sätt på vilket Europeiska unionen hanterar denna utmaning kommer i slutändan också att avgöra trovärdigheten för den avsedda gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken, som man alltid vädjar om. Det är absolut nödvändigt med ett gemensamt språk i denna fråga. Det gäller inte bara för rådets yttrande i fråga om Irak, utan naturligtvis också för Europaparlamentet, och jag stöder därför också fullständigt den gemensamma resolution som general Morillon har förhandlat fram i vår grupps namn.
Vi stöder varje tänkbar fredlig åtgärd för att avväpna Irak och få landet att samarbeta. Vi prioriterar FN:s verksamhet. Vi betraktar Iraks raketvapen som en faktisk kränkning av FN:s resolutioner. Som österrikare är vi bekymrade över att han lagrar stridsmedel som exempelvis mjältbrandsbakterier, och vi stöder därför alla politiska och diplomatiska krafters strävan att utnyttja kanaler för att åstadkomma en fredlig lösning på konflikten.
Vi österrikare framhäver vikten av en fredlig väg. Men eftersom vi är ett litet land är vi naturligtvis också medvetna om att vi när allt kommer omkring inte kan hindra någon att som sista utväg också ingripa militärt, för att garantera fred och internationell säkerhet. I praktiken betyder detta för oss att ingen österrikisk soldat kommer att delta i krigshandlingar, utan att vi – enligt österrikisk tradition – deltar i fredsbevarande åtgärder. Det betyder också att överflygningar i samband med krigshandlingar inte är möjliga, utan bara över de områden som uttryckligen auktoriserats av säkerhetsrådet, och att slutligen Österrikes suveränitet till lands och i luften måste garanteras.
I den andan har vi fullständigt stött innehållet i det grekiska ordförandeskapets slutsatser, liksom den, förhoppningsvis, gemensamma resolutionen från Europaparlamentet. Det är bara beklagligt att alltid den minsta gemensamma nämnaren återspeglas där. Jag är också emot många ledamöters benägenhet att låta Irak göra dem till ett propagandaverktyg. I motsats till detta är Europaparlamentets undersökningsgrupp till FN i New York ett viktigt instrument och om denna delegation från Europaparlamentet skulle förses med ett klart budskap till Saddam Hussein, borde man ge den möjlighet att också överbringa detta budskap i Bagdad."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Interruptions)"10,3,6
"de facto"2,12,11,9
"fact finding mission"1,2,7,9
"raids"11
"„No War“"7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples