Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-01-29-Speech-3-011"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-01-29"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Läget i Irak4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030129.2.3-011"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-01-29-Speech-3-0124
lpv:speaker	lp:Solana4
lpv:spoken text	". Señor Presidente, señoras y señores diputados, les decía que siempre me es grato comparecer ante ustedes, pero que hoy lo hago con una gran preocupación. El segundo punto importante es la responsabilidad de Iraq para cooperar de una manera activa con los inspectores. Conocen ustedes bien el informe que tanto Blix como El Baradei presentaron el otro día al Consejo de Seguridad, y los vieron ustedes directamente, porque el Presidente del Parlamento Europeo tuvo ayer la oportunidad de conversar con los dos jefes de inspección, a través de una videoconferencia con Nueva York. Yo también tuve la oportunidad de hablar con ellos posteriormente, por lo tanto, no insisto en ello porque estoy seguro de que la Presidencia ha informado a sus Señorías de manera clara. El tercer punto, que a mí me parece fundamental subrayar, es que tenemos que dar todo el apoyo necesario a los inspectores. Los inspectores son los ojos y los oídos de la comunidad internacional. Si ellos son capaces de convencer al Consejo de Seguridad de la situación, estoy seguro de que el Consejo de Seguridad convencerá también a las opiniones públicas de la situación que en este momento hay en Bagdad. Por lo tanto, sean cuales sean las solicitudes implícitas o explícitas, insisto implícitas o explícitas, que los inspectores presenten a los miembros del Consejo de Seguridad, pienso que Europa debería ayudarles. Y son tres fundamentalmente el tipo de sugerencias, de solicitudes que los inspectores nos pueden presentar, la primera: se requieren medios, más medios de los que tienen, más inspectores o más medios de naturaleza logística; la segunda: pueden necesitar más tiempo; y la tercera: pueden necesitar más información o más inteligencia. Creo que la comunidad internacional debería responder a las tres solicitudes de los inspectores de manera positiva. Es decir, ofreciéndoles medios, ofreciéndoles tiempo y ofreciéndoles inteligencia. Y el cuarto punto, que yo creo que es absolutamente fundamental y que debe ser defendido por los europeos, es que todo este proceso referente a la proliferación de armas de destrucción masiva, y más específicamente el tema de Iraq, tiene que seguir en el marco del Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas. Tiene que desarrollarse en el marco de las Naciones Unidas que es la institución que debe dar legitimidad a cualquier actuación sobre este asunto. Señorías, señor Presidente, conocen ustedes bien las distintas posiciones que han manifestado distintos miembros de la Unión Europea, pero saben también sus Señorías que no solamente hay opiniones de los líderes, de los dirigentes de la Unión Europea, sino que tenemos también encuestas claras y convincentes de lo que piensa la ciudadanía europea. Y creo que la ciudadanía europea tiene claras dos cosas: una, que no desea la guerra; otra, que no desea que haya dictadores en el mundo. Y las dos cosas las tenemos que hacer compatibles desde el punto de vista de la población, de la ciudadanía de la Unión Europea. Cómo hacer compatible el que no haya conflictos armados y el que no haya dictadores es el gran desafío que tiene la comunidad internacional ante sí. Nuestra intención como europeos debe ser conseguir que la Resolución 1441, que fue aprobada por unanimidad del Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas y que dos días después fue aprobada por unanimidad en la Liga Árabe, se convierta en una realidad y que pueda desarmarse a Sadam Husein y al régimen de Iraq sin necesidad de recurrir a la fuerza. Trabajaremos, por tanto, los países de la Unión Europea y todas las personas que servimos a esta casa, la Unión Europea, con todas nuestras fuerzas, día y noche, para tratar de evitar que haya un conflicto y para tratar de que se produzca el abandono de Sadam Husein, de las armas de destrucción masiva sin recurrir a la fuerza. Hoy, como saben, se ha iniciado un debate en el Consejo de Seguridad a raíz del informe que hicieron los dos jefes de inspección hace 48 horas. Esperemos a ver cómo se desarrolla ese debate, para poder tomar posición sobre el mismo. Ayer, como saben ustedes, hubo un discurso importante del Presidente de los Estados Unidos. Yo quiero dar la bienvenida a una expresión, a una frase, a una idea que estaba sugerida en ese discurso, que es la idea, la sugerencia o el compromiso de que el Secretario de Estado, el Sr. Colin Powell, comparezca ante el Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas para explicar la información y la inteligencia que existe en aquellos países que tienen información privilegiada o inteligencia privilegiada. Creo e insisto en que el centro de gravedad de este proceso debe seguir siendo el Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas y, por lo tanto, me parece muy oportuno que se debata en su seno la información que en este momento tienen determinados países y que, a poder ser, esa información pase también a los inspectores. Saben ustedes también que habrá diferentes consultas en los próximos días …. La situación internacional no es buena y ha llegado el momento de que hagamos un debate en el seno de esta institución para ver cómo los temas más candentes que en este momento existen en la escena internacional pueden ser enfocados y, si es posible, resueltos desde la perspectiva europea. … y esperemos que los inspectores puedan tener más tiempo para continuar con su misión y, si es posible, como decía anteriormente, cumplir con la misma dentro del mandato de la Resolución 1441. Señorías, Europa está implicada en este proceso: cuatro miembros de la Unión Europea forman parte del Consejo de Seguridad, un candidato a ser miembro de la Unión Europea forma parte del Consejo de Seguridad, y estoy seguro de que los países que lo componen harán todos los esfuerzos posibles para que lo que estamos diciendo aquí se convierta en realidad en los próximos días. Dejaré por tanto -puesto que tienen información a través del Presidente del Parlamento de la conversación mantenida ayer con el Sr. Blix de hacer reflexiones sobre sus intervenciones y pasaré brevemente al segundo punto que quería discutir con ustedes, Señorías, que es el tema de Oriente Medio. Ayer se llevaron a cabo unas elecciones en Israel, elecciones de las que a mi juicio hay que sacar al menos tres lecciones que son importantes. La primera, la baja participación. Es sorprendente, o al menos a mí me sorprende, que en una situación como la que nos encontramos en Oriente Medio la participación electoral haya sido tan baja. Es la participación más baja desde las elecciones de 1967, primer punto a subrayar. El segundo punto a subrayar es la victoria enorme, muy significativa, muy importante del hoy Primer Ministro Sharon. Y quiero, en nombre de todos, felicitarle por su victoria y la victoria de su partido. Gana Sharon con una victoria como no había ganado nunca. Y me parece que hay que decirle al Primer Ministro Sharon, en nombre de la Unión Europea, que en este momento en que tiene unas posibilidades enormes de formar un Gobierno de coalición, que forme un Gobierno de coalición enfocado a resolver el problema de la guerra y a encontrar la paz para siempre en Oriente Medio. Ésa es la demanda, que con todo afecto creo que tenemos que hacerle después de haber demostrado que el pueblo de Israel ha votado de una manera masiva por él. El tercer tema que hay que subrayar y sobre el que tenemos que sacar algunas conclusiones es la gran derrota del Partido Laborista y la derrota del Partido Meretz. Los dos grandes partidos que han defendido históricamente la paz, que han sido el centro de gravedad del campo de la paz, han salido dañados. Habrá que analizar por qué se ha producido esa situación. Les corresponderá en primer lugar a ellos hacerlo. Ya han visto que el Secretario General del Partido Meretz ha presentado su dimisión. Pero, en cualquier caso, desde el punto de vista europeo tenemos que mantener nuestra política, y nuestra política sigue siendo la que está contenida en el trabajo del Cuarteto y la que está contenida en la hoja de ruta que fue aprobada en Washington no hace mucho tiempo. Una vez que haya un Gobierno en Israel tenemos que poner en marcha todos los mecanismos para acelerar el proceso que nos conduzca a que la hoja de ruta se convierta en realidad y deje de ser una hoja de papel para convertirse en una hoja de la realidad de la vida. Señorías, creo que tenemos la obligación, como europeos, de hacer todo lo posible para que este proceso, que se inicia después de las elecciones que tuvieron lugar ayer, sea un proceso que llegue a buen puerto, que no se conviertan las iniciativas tomadas como iniciativas previas, como el Informe Mitchell o como el Plan Tenet o como otros informes importantes que han sido aprobados y que no se han podido poner en marcha. Mi apelación sería por tanto a hacer todo lo posible para que todos estos documentos dejen de ser documentos en los archivos y pasen a ser documentos que se llevan a la práctica en la realidad. Señorías, en el poco tiempo que me corresponde en esta primera intervención, quisiera decir dos palabras también sobre Corea del Norte. Señorías, la situación en Corea del Norte es grave. Es difícil. Como saben ustedes, las decisiones tomadas por el Gobierno de Corea del Norte son decisiones graves y no creo que sean decisiones que deban solamente preocupar a los países de la región. Insisto, como decía al inicio, en que el tema de la proliferación de armas de destrucción masiva es un tema que nos afecta a todos, independientemente de en qué lugar del planeta estemos viviendo en estos momentos. Y, por tanto, debemos también implicarnos de una cierta manera en el tema de Corea del Norte. Como saben, mantenemos reuniones y conversaciones telefónicas prácticamente a diario con los países más interesados en la región: Corea del Sur, Japón, China, Rusia, los Estados Unidos y en el Consejo de Asuntos Generales del lunes se tomó la decisión de que, si fuera necesario, una misión de la Unión Europea se desplace a Corea del Norte para hacer saber nuestra posición y cooperar también para encontrar una solución a ese dramático problema que, de seguir por esta vía, puede dar lugar a la existencia de armas nucleares de destrucción masiva en una parte de la península de Corea. Señorías, paso al último punto que quería mencionarles esta tarde, que es la situación en los Balcanes y muy específicamente la situación en la Antigua República Yugoslava de Macedonia. Como saben sus Señorías, en la Cumbre de Copenhague se llegó a un acuerdo sobre las relaciones entre la Unión Europea y la Alianza Atlántica. En este momento se está ya trabajando para que en el mes de marzo podamos desplegar por primera vez en la historia una fuerza militar de mantenimiento de la paz en esa República. El trabajo marcha bien, los temas que hay que desarrollar con la Alianza Atlántica se desarrollan de manera sustancial, el Presidente Trajkovski de Macedonia ha aceptado ya la presencia de fuerzas europeas a partir del mes de marzo y creo que estaremos en condiciones de hacerlo así. He prestado atención a los carteles que han expuesto, de manera bien clara, algunos miembros de este Parlamento, y sí les quiero decir que desgraciadamente, y afortunadamente por otra parte, les hablo desde una Europa vieja, por mi edad, pero vieja también por mi cariño hacia todo lo que ha supuesto la Europa de ayer, la Europa de hoy y la Europa de mañana. Queremos lanzar un mensaje claro también a los países de los Balcanes; la nuestra no es una estrategia de salida de los Balcanes. Nuestra estrategia consiste no sólo en quedarnos, sino en que ellos se queden con nosotros. En hacerles una oferta a los países de los Balcanes para que se sumen a la construcción de una Europa más amplia, para que se acerquen cada vez más a las instituciones europeas y para que se asienten establemente como los países importantes que son de esa región. El despliegue de las fuerzas militares en Macedonia sería la segunda operación de mantenimiento de la paz que Europa emprende, puesto que, como saben sus Señorías, desde el 1 de enero de este año, la policía europea está desplegada en Bosnia y Herzegovina en sustitución de la policía que estaba allí en nombre de las Naciones Unidas. Por lo tanto, en un tiempo relativamente corto hemos sido capaces de poner en marcha dos operaciones de mantenimiento de la paz en una zona próxima a nuestro corazón y próxima desde el punto de vista geográfico a nuestras capitales y a Bruselas. Señorías, señor Presidente, no quiero alargarme en esta primera intervención. Sé que tendrán sus Señorías un buen número de preguntas que hacerme. Pero sí quisiera decirles que estamos viviendo un momento relativamente difícil y yo me atrevería a decir que, quizá, el momento más difícil que hemos vivido los que estamos en esta sesión parlamentaria, en esta época o en este período de la vida parlamentaria europea. Es imprescindible que los europeos mantengamos nuestra fuerza, la claridad y la tenacidad en nuestras posiciones para hacer todo lo posible para que esta crisis, que tiene tantos frentes en esta hora, que tiene tantas manifestaciones en este momento, sea una crisis que se pueda resolver con la buena voluntad de todos por la vía de la concertación, por la vía del diálogo, por la vía de la diplomacia. La fuerza es el último recurso. La diplomacia es el recurso de siempre. Señor Presidente, no se crea que soy tan viejo, voy a seguir trabajando y dando la lata algunos años. Señor Presidente, quisiera esta tarde con un poco de tiempo, si sus Señorías me lo permiten, desglosar ante ustedes cuatro o cinco puntos que me parecen fundamentales para comprender de manera global la situación internacional. En primer lugar, sin duda, la de Iraq. Pero me gustaría también aprovechar la oportunidad para debatir con ustedes, aunque sea brevemente, la situación en Oriente Medio en un día tan importante como hoy, el día después de las elecciones en Israel. Creo que sería inoportuno no decirles a sus Señorías unas palabras sobre Corea del Norte dada la situación tan dramática que estamos viviendo, para terminar con una brevísima reflexión sobre las operaciones que la Unión Europea está empezando a planear para desplegar fuerzas en la Antigua República Yugoslava de Macedonia. Empiezo por el primer punto: la situación en Iraq. Como sus Señorías saben, esta semana, que se inició con el Consejo de Asuntos Generales, e incluso la semana que viene, van a ser semanas de enorme importancia para encontrar una solución a la crisis de Iraq. El lunes por la mañana, por primera vez, hubo un proceso de concertación, de acuerdo con el artículo 19 del Tratado UE, entre la Presidencia, la Troika y los miembros de la Unión Europea pertenecientes al Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas aquí en Bruselas a nivel ministerial. Nunca se había hecho algo de esta naturaleza; había habido muchas reuniones de concertación en Nueva York, pero nunca había habido una reunión aquí en Bruselas a nivel ministerial de los dos miembros permanentes y de los dos miembros no permanentes del Consejo de Seguridad junto con la Presidencia, el Comisario Patten y yo mismo. Les quiero decir muy brevemente que en la reunión hubo un consenso general al menos sobre cuatro puntos fundamentales que la Unión Europea quiere defender en todos los foros. Repaso a continuación los cuatro puntos, aunque sus Señorías los saben y los conocen bien. Primero: todos estamos implicados en que Iraq se deshaga de las armas de destrucción masiva, y esto debe ser un acuerdo general de todos los europeos. Uno de los problemas más graves con que nos vamos a enfrentar durante este siglo es, sin duda, la proliferación de armas de destrucción masiva. Y los europeos no podemos ser ajenos a ese problema, problema grave y problema al que hay que encontrar una solución. Por lo tanto, el intentar por todos los medios, dentro de las resoluciones del Consejo de Seguridad, que Bagdad se deshaga de todas las armas de destrucción masiva debe ser una prioridad de la Unión Europea."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, mine damer og herrer, som jeg sagde til Dem, er det mig altid en fornøjelse at komme her, men i dag gør jeg det med stor bekymring. Det andet vigtige punkt er Iraks forpligtelse til at samarbejde aktivt med inspektørerne. De kender udmærket den rapport, som såvel hr. Blix som hr. El Baradei fremlagde for Sikkerhedsrådet forleden, og De så det direkte, for Europa-Parlamentets formand havde i går lejlighed til at tale med de to chefinspektører via en videokonference med New York. Jeg fik også lejlighed til at tale med dem senere, og det vil jeg ikke komme nærmere ind på, for jeg er sikker på, at formandskabet har informeret Dem grundigt herom. Det tredje punkt, det efter min mening er vigtigt at understrege, er, at vi skal give inspektørerne al den nødvendige opbakning. Inspektørerne er det internationale samfunds øjne og ører. Hvis de er i stand til at overbevise Sikkerhedsrådet om situationen, er jeg sikker på, at Sikkerhedsrådet også kan overbevise offentligheden om den aktuelle situation i Baghdad. Uanset de implicitte eller eksplicitte anmodninger, jeg gentager implicitte eller eksplicitte, som inspektørerne forelægger for Sikkerhedsrådets medlemmer, mener jeg derfor, at Europa bør hjælpe dem. Der er tre grundlæggende slags forslag eller anmodninger, som inspektørerne kan forelægge for os. Den første drejer sig om, at der er brug for ressourcer, flere ressourcer, end de har, flere inspektører eller flere ressourcer af logistisk art. Den anden drejer sig om, at de kan behøve mere tid, og den tredje drejer sig om, at de kan behøve mere information eller efterretning. Jeg synes, at det internationale samfund burde besvare disse tre anmodninger fra inspektørerne positivt. Det vil sige, at de skal tilbyde dem ressourcer, tid og efterretning. Det fjerde punkt, jeg synes er helt fundamentalt, og som bør forsvares af europæerne, er, at hele processen vedrørende udbredelse af masseødelæggelsesvåben, og nærmere bestemt Irak-spørgsmålet, skal finde sted inden for rammerne af FN's Sikkerhedsråd. Den skal udvikles inden for rammerne af FN, som er den institution, der skal legitimere alle handlinger i denne sag. Mine damer og herrer, hr. formand, De kender udmærket de forskellige holdninger, som flere medlemmer af EU har givet udtryk for, men De ved også, at vi ikke kun har EU-ledernes holdninger, men også tydelige og overbevisende meningsmålinger om det, de europæiske borgere tænker. Jeg tror, at de europæiske borgere har to ting helt på det rene. Den ene er, at de ikke ønsker en krig. Den anden er, at de ikke ønsker, at der findes nogen diktatorer i verden. Disse to ting skal være forenelige i befolkningens, de europæiske borgeres øjne. Det internationale samfunds store udfordring bliver at sikre, at der hverken er væbnede konflikter eller diktatorer. Vi europæere bør tilstræbe, at resolution 1441, der blev vedtaget enstemmigt af FN's Sikkerhedsråd, og som to dage senere blev vedtaget enstemmigt af Den Arabiske Liga, bliver ført ud i livet, og at Saddam Hussein og det irakiske styre bliver afvæbnet, uden at det er nødvendigt at gribe til militær magtanvendelse. EU's medlemsstater, og alle os, der arbejder for Europa-Parlamentet, vil derfor gøre alt, hvad vi kan, og arbejde døgnet rundt for at forsøge at undgå, at der kommer en konflikt, og for at fjerne Saddam Hussein og masseødelæggelsesvåbnene uden at gribe til magt. Som bekendt er der i dag blevet indledt en forhandling i Sikkerhedsrådet på baggrund af den rapport, som de to chefinspektører fremlagde for 48 timer siden. Lad os vente og se, hvordan denne forhandling går, så vi kan tage stilling til den. Som bekendt holdt USA's præsident i går en vigtig tale. Jeg vil gerne byde det forslag, den idé, den tanke, der blev foreslået i talen, nemlig at udenrigsminister Colin Powell møder for FN's Sikkerhedsråd for at informere om den information og efterretning, der findes i de lande, som råder over privilegeret information eller privilegeret efterretning, velkommen. Jeg mener, og det vil jeg gerne understrege, at FN's Sikkerhedsråd fortsat bør være omdrejningspunktet i denne proces, og derfor synes jeg, at det er meget belejligt, at FN's Sikkerhedsråd drøfter den information, som visse lande netop nu har, og at denne information om muligt også går videre til inspektørerne. De ved også, at der er forskellige høringer i de kommende dage …. Den internationale situation er ikke god, og tiden er moden til, at vi afholder en forhandling i Europa-Parlamentet for at se, hvordan vi kan anskue de mest brændende spørgsmål på den internationale scene, og hvordan vi om muligt kan løse dem ud fra et europæisk perspektiv. … og lad os håbe, at inspektørerne kan få mere tid til at fortsætte deres arbejde og til som tidligere nævnt at fuldføre det inden for rammerne af resolution 1441. Mine damer og herrer, Europa er involveret i processen, for der er fire af EU's medlemsstater og ét kandidatland med i Sikkerhedsrådet. Jeg er sikker på, at landene vil gøre alt, hvad de kan, for at det, vi siger her, bliver ført ud i livet i de kommende dage. Da Parlamentets formand har informeret Dem om samtalen i går med hr. Brix, vil jeg undlade at komme med refleksioner over hans indlæg og kort gå videre til det andet punkt, jeg godt vil drøfte med Dem, nemlig Mellemøsten-spørgsmålet. I går var der valg i Israel, og efter min mening kan vi uddrage tre vigtige ting heraf. Den første er den lave valgdeltagelse. Det er overraskende, det overrasker i hvert tilfælde mig, at der i en situation, som den, vi ser i Mellemøsten, har været en så lav valgdeltagelse. Det er den laveste deltagelse siden valget i 1967, og det er det første, jeg gerne vil påpege. Det andet punkt, jeg gerne vil understrege, er den nye premierminister Sharons meget store og meget betydelige sejr. Jeg vil gerne på vegne af os alle lykønske ham med hans sejr og med hans partis sejr. En så overbevisende sejr som Sharons er aldrig set før, og jeg synes, at vi på vegne af EU skal sige til premierminister Sharon, at han på nuværende tidspunkt, hvor han har en kæmpe mulighed for at danne en koalitionsregering, skal danne en sådan regering med det mål at løse problemet med krigen og finde en varig fredsløsning i Mellemøsten. Det er det krav, vi skal stille ham, nu hvor det israelske folk har stemt så massivt på ham. Det tredje spørgsmål, der skal understreges, og som vi skal drage nogle konklusioner af, er Arbejderpartiets store nederlag og Meretz-partiets nederlag. De to store partier, som historisk har forsvaret freden, som har været omdrejningspunktet på fredsområdet, har lidt skade. Det bør undersøges, hvad der er baggrunden for denne situation. Det er først og fremmest op til dem at gøre det. Som bekendt har generalsekretæren for Meretz-partiet indgivet sin afskedsbegæring. Men fra et europæisk perspektiv skal vi under alle omstændigheder fastholde vores politik, og vores politik er fortsat den, der er indeholdt i kvartettens arbejde og i den køreplan, der blev vedtaget i Washington for kort tid siden. Når der er kommet en ny regering i Israel, skal vi iværksætte alle mekanismerne for at fremme den proces, der gør, at køreplanen bliver ført ud i livet og i stedet for blot at være endnu et stykke papir bliver en realitet. Mine damer og herrer, jeg tror, at vi som europæere er forpligtede til at gøre, hvad vi kan, for at denne proces, som bliver igangsat efter valget i går, kommer sikkert i havn, så der ikke sker det samme med de nye initiativer som med de tidligere initiativer, f.eks. Tenet-planen eller andre vigtige betænkninger, der er blevet vedtaget, og som ikke er blevet iværksat. Jeg vil derfor gerne opfordre til, at alle disse dokumenter kommer ud af arkiverne og bliver omsat til praksis. Mine damer og herrer, i løbet af den korte tid, jeg har til rådighed til mit første indlæg, vil jeg også gerne sige et par ord om Nordkorea. Situationen i Nordkorea er alvorlig. Den er vanskelig. Som bekendt er de beslutninger, som den nordkoreanske regering har truffet, alvorlige, og jeg synes ikke, at disse beslutninger udelukkende bør bekymre landene i regionen. Som nævnt i min indledning vil jeg gerne understrege, at spørgsmålet om udbredelse af masseødelæggelsesvåben berører os alle, uanset hvor på kloden vi bor i dag. Derfor bør vi også til en vis grad involvere os i det nordkoreanske spørgsmål. Som bekendt har vi næsten dagligt møder og telefonsamtaler med de mest berørte lande i regionen, det vil sige Sydkorea, Japan, Kina, Rusland og USA. På Rådet (almindelige anliggender) i mandags blev det besluttet eventuelt at sende en EU-mission til Nordkorea for at tilkendegive vores holdning samt for i samarbejde at finde en løsning på dette alvorlige problem, der, hvis det fortsætter ad denne vej, kan komme til at betyde, at der findes nukleare masseødelæggelsesvåben på en del af den koreanske halvø. Mine damer og herrer, jeg går nu over til det sidste punkt, jeg gerne ville nævne her i eftermiddag, nemlig situationen på Balkan og i særdeleshed i Den Tidligere Jugoslaviske Republik Makedonien. Som bekendt blev der på topmødet i København opnået enighed om en aftale om forbindelserne mellem EU og Den Atlantiske Alliance. I dette øjeblik arbejdes der på, at vi til marts for første gang i historien kan udstationere en fredsbevarende militærstyrke i nævnte republik. Arbejdet går godt, de spørgsmål, der skal afklares med Den Atlantiske Alliance, udviser betydelige fremskridt, og Makedoniens præsident Trajkovski har allerede accepteret tilstedeværelsen af europæiske styrker fra marts måned, og jeg tror, at vi er i stand til at kunne gøre det. Jeg har lagt mærke til de bannere, som nogle af Parlamentets medlemmer har fremvist klart og tydeligt, og jeg vil gerne sige til Dem, at desværre, men på den anden side også heldigvis, taler jeg til Dem fra et gammelt Europa på grund af min alder, men også på grund af min kærlighed til alt det, som gårsdagens Europa, dagens Europa og morgendagens Europa har betydet. Vi vil også gerne sende et klart budskab til Balkan-landene. Vores strategi går ikke ud på at forlade Balkan. Vores strategi går ikke alene ud på at forblive der, men på at de skal forblive der sammen med os. Den går ud på at give Balkan-landene mulighed for at deltage i opbygningen af et mere rummeligt Europa, så de kommer endnu tættere på de europæiske institutioner, og så de etablerer sig stabilt som de betydningsfulde lande, de bør være i regionen. Udstationeringen af militærstyrker i Makedonien vil i så fald være den anden fredsbevarende operation, som Europa iværksætter, for som bekendt har der siden den 1. januar i år været udstationeret en europæisk politistyrke i Bosnien-Hercegovina i stedet for de FN-politistyrker, der var i landet. Vi har derfor i løbet af relativ kort tid været i stand til at iværksætte to fredsbevarende operationer i et område, der ligger vores hjerte nært, og som geografisk også ligger tæt på vores hovedstæder og på Bruxelles. Mine damer og herrer, hr. formand, jeg vil ikke udbrede mig mere i mit første indlæg. Jeg ved, at De ønsker at stille mig en række spørgsmål. Men jeg vil dog gerne sige til Dem, at det er en vanskelig tid, og jeg vil endda vove at sige, at det er den vanskeligste periode, som vi, der deltager i dette møde, har oplevet i Europa-Parlamentets levetid. Det er absolut nødvendigt, at vi fastholder styrke, klarhed og vedholdenhed i vores holdninger, så vi kan gøre, hvad der er muligt, for at denne krise, der på nuværende tidspunkt har så mange aspekter, som kommer til udtryk på så mange måder, kan løses med alle de deltagende parters gode vilje ved hjælp af samråd, ved hjælp af dialog og ad diplomatisk vej. Magtanvendelse er sidste udvej. Den diplomatiske vej skal altid forsøges først. Hr. formand, nu skal De heller ikke tro, at jeg er så gammel, jeg vil fortsætte mit arbejde og blive ved med at besvære Dem i et par år endnu. Hr. formand, her til eftermiddag vil jeg gerne med Deres tilladelse, mine damer og herrer, bruge lidt tid på at forklare Dem fire eller fem punkter, som efter min mening er afgørende for en overordnet forståelse af den internationale situation. For det første er der utvivlsomt situationen i Irak. Men jeg vil også gerne benytte lejligheden til sammen med Dem kort at drøfte situationen i Mellemøsten på en så vigtig dag som i dag, dagen efter valget i Israel. Jeg synes, at det ville være forkert, hvis jeg ikke sagde et par ord til Dem om Nordkorea på grund af den aktuelle dramatiske situation, og jeg vil slutte med en meget kort refleksion over de operationer, som EU er begyndt at planlægge for at udstationere tropper i Den Tidligere Jugoslaviske Republik Makedonien. Jeg begynder med det første punkt: situationen i Irak. Som bekendt vil denne uge, der blev indledt med Rådet (almindelige anliggender), og næste uge blive meget vigtige med henblik på at finde en løsning på Irak-krisen. Mandag morgen afholdtes for første gang i henhold til EU-traktatens artikel 19 et samråd på ministerniveau mellem formandskabet, trojkaen og EU's medlemmer i FN's Sikkerhedsråd her i Bruxelles. Der har aldrig tidligere fundet noget sådant sted. Der har været mange samrådsmøder i New York, men der havde aldrig været et møde her i Bruxelles på ministerniveau for de to permanente medlemmer og for de to ikke-permanente medlemmer af Sikkerhedsrådet sammen med formandskabet, kommissær Patten og mig selv. Jeg vil gerne meget kort fortælle Dem, at der på mødet var generel enighed om mindst fire grundlæggende punkter, som EU ønsker at forsvare i alle fora. Jeg vil i det følgende gennemgå de fire punkter, selv om De udmærket kender dem. Det første punkt er, at vi alle har et ansvar for, at Irak skiller sig af med masseødelæggelsesvåbnene, og det bør der være generel enighed om mellem alle europæere. Et af de alvorligste problemer, vi står over for i dette århundrede, er uden tvivl udbredelsen af masseødelæggelsesvåben. Som europæere kan vi ikke se bort fra dette alvorlige problem, som vi skal finde en løsning på. Det bør derfor være en prioritet for EU med alle midler, og inden for rammerne af Sikkerhedsrådets resolutioner, at forsøge at opnå, at Baghdad skiller sig af med alle dets masseødelæggelsesvåben."@da1 "Herr Präsident, meine Damen und Herren! Ich sagte gerade, dass ich immer gern vor Ihnen spreche, dass ich aber heute extrem besorgt bin. Der zweite wichtige Punkt betrifft die Pflicht des Irak, aktiv mit den Inspekteuren zusammenzuarbeiten. Sie kennen ja den Bericht, den Dr. Blix und Herr El Baradei kürzlich dem Sicherheitsrat vorlegten, und Sie haben die beiden ganz direkt gesehen, denn der Präsident des Europäischen Parlaments hatte gestern in einer Videokonferenz mit New York Gelegenheit zu einem Gespräch mit den beiden Chefinspekteuren. Ich konnte danach ebenfalls mit ihnen sprechen, deshalb will ich darauf nicht näher eingehen, denn ich bin sicher, dass Sie im Nachhinein vom Präsidium ganz konkret informiert wurden. Der dritte Punkt, der meiner Ansicht nach unterstrichen werden muss, ist, dass wir den Inspekteuren jede notwendige Unterstützung geben müssen. Die Inspekteure sind die Augen und Ohren der internationalen Gemeinschaft. Wenn es ihnen gelingt, den Sicherheitsrat von der Situation zu überzeugen, bin ich sicher, dass dieser auch die Öffentlichkeit von der aktuellen Lage in Bagdad überzeugen wird. Unabhängig von den unausgesprochenen und ausgesprochenen Bitten, ich wiederhole, den unausgesprochenen und ausgesprochenen, die die Inspekteure den Mitgliedern des Sicherheitsrats unterbreiten, denke ich, dass Europa ihnen helfen sollte. Im Wesentlichen handelt es sich um dreierlei Hinweise oder Bitten, die von den Inspekteuren kommen könnten. Erstens werden noch mehr Mittel als bisher, eine größere Zahl von Inspekteuren oder mehr logistische Mittel benötigt; zweitens wird vielleicht mehr Zeit gebraucht; und drittens sind vielleicht mehr Informationen oder mehr Aufklärung erforderlich. Ich glaube, dass die internationale Gemeinschaft auf diese drei Forderungen der Inspekteure positiv reagieren sollte, indem ihnen mehr Mittel, mehr Zeit und mehr Aufklärung gegeben werden. Und im vierten Punkt, den ich für wirklich grundlegend halte und für den sich die Europäer einsetzen müssen, geht es darum, dass dieser gesamte Prozess um die Weitergabe von Massenvernichtungswaffen und ganz spezifisch das Thema Irak im Rahmen des UN-Sicherheitsrats bleiben muss. Er muss sich im Schoße der Vereinten Nationen entwickeln, denn das ist die Institution, die alle Aktionen in dieser Frage legitimieren muss. Meine Damen und Herren, Herr Präsident, Sie kennen sehr gut die unterschiedlichen Positionen, die von verschiedenen Mitgliedern der Europäischen Union zum Ausdruck gebracht wurden; aber Sie wissen auch, dass es nicht nur die Standpunkte der Führer der Europäischen Union gibt, uns liegen auch eindeutige und überzeugende Umfrageergebnisse über die Ansichten der europäischen Bürger vor. Ich glaube, für die europäischen Bürger sind zwei Dinge klar: Zum einen wollen sie keinen Krieg, zum anderen wollen sie keine Diktatoren in der Welt. Beide Dinge müssen wir aus der Sicht der Bevölkerung, der Bürger der Europäischen Union, in Einklang bringen. Wie wir erreichen, dass es keine bewaffneten Konflikte und keine Diktatoren gibt, ist die große Herausforderung, vor der die internationale Gemeinschaft steht. Wir als Europäer müssen uns darum bemühen, dass die Resolution 1441, die einstimmig vom Sicherheitsrat der Vereinten Nationen und zwei Tag später einstimmig von der Arabischen Liga angenommen wurde, in die Praxis umgesetzt wird und Saddam Hussein und das Regime im Irak ohne Anwendung von militärischer Gewalt entwaffnet werden können. Deshalb werden die Länder der Europäischen Union und wir alle, die wir für die Europäische Union tätig sind, Tag und Nacht und mit allen Kräften daran arbeiten, ohne Anwendung von Gewalt einen Konflikt zu verhindern und sicherzustellen, dass Saddam Hussein die Massenvernichtungswaffen aufgibt. Heute begann bekanntlich im Sicherheitsrat eine Debatte zu dem Bericht, den die beiden Chefinspekteure vor 48 Stunden gegeben haben. Wir werden sehen, wie diese Debatte verläuft, um dann dazu Stellung nehmen zu können. Gestern hielt der Präsident der USA, wie Sie wissen, eine wichtige Rede. Ich möchte einen Ausdruck, einen Satz, eine Idee daraus begrüßen, nämlich den Gedanken, die Anregung oder Verpflichtung, dass der Außenminister, Herr Colin Powell, vor dem UN-Sicherheitsrat erscheint, um die Informationen und nachrichtendienstlichen Erkenntnisse zu erläutern, die den Ländern mit privilegiertem Zugang zu solchen Informationen vorliegen. Ich glaube und betone, dass das Gravitationszentrum dieses Prozesses weiterhin der UN-Sicherheitsrat sein muss, und deshalb halte ich es für sehr zweckmäßig, dass diese Informationen, über die bestimmte Länder derzeit verfügen, in seinem Rahmen diskutiert und diese Informationen möglichst auch an die Inspekteure weitergegeben werden. Sie wissen, dass in den nächsten Tagen weitere Konsultationen stattfinden... Die internationale Lage ist nicht gut, und es ist an der Zeit, dass wir in dieser Institution darüber beraten, wie die brennendsten aktuellen Themen auf der internationalen Bühne aus europäischer Sicht bewertet und, wenn möglich, gelöst werden können. …und wir hoffen, dass den Inspekteuren mehr Zeit gegeben werden kann, um ihre Mission fortzusetzen und diese, wenn möglich, im Rahmen des Mandats der Resolution 1441 zu erfüllen, wie ich eingangs schon gesagt habe. Meine Damen und Herren, Europa ist in diesen Prozess eingebunden: Vier Mitglieder der Europäischen Union und ein Beitrittskandidat sind Mitglieder des Sicherheitsrats, und ich bin sicher, dass die Länder, die ihm angehören, alle Anstrengungen unternehmen, damit in den nächsten Tagen Realität wird, worüber wir heute sprechen. Ich werde – da Sie durch den Präsidenten des Parlaments von der gestrigen Unterredung mit Herrn Dr. Blix in Kenntnis gesetzt worden sind – nicht über die dabei abgegebenen Kommentare sprechen und will kurzerhand zum zweiten Punkt übergehen, den ich mit Ihnen besprechen wollte, zum Thema Naher Osten. Gestern fanden in Israel Wahlen statt, aus denen nach meiner Auffassung mindestens drei wichtige Lehren zu ziehen sind. Die erste ist die niedrige Beteiligung. Es ist erstaunlich, wenigstens für mich, dass die Wahlbeteiligung in einer Situation wie der im Nahen Osten so niedrig lag. Das war die niedrigste Beteiligung seit den Wahlen von 1967. Das wäre der erste hervorzuhebende Punkt. Der zweite Punkt betrifft den gewaltigen und sehr signifikanten Sieg des derzeitigen Premierministers Scharon. Ich möchte ihn in unser aller Namen zu seinem Sieg und dem Sieg seiner Partei beglückwünschen. Scharons Sieg gleicht keinem seiner vorangegangenen Erfolge. Und wir sollten Premierminister Scharon im Namen der Europäischen Union erklären, dass er jetzt, da er sehr große Möglichkeiten zur Bildung einer Koalitionsregierung hat, eine solche Regierung bilden sollte, die sich darauf konzentriert, das Problem des Kriegs zu lösen und einen dauerhaften Frieden im Nahen Osten herbeizuführen. Diese Forderung sollten wir ihm mit allem Respekt übermitteln, nachdem klar ist, dass das israelische Volk so massiv für ihn gestimmt hat. Das dritte Schwerpunktthema, zu dem wir einige Schlussfolgerungen ziehen müssen, ist die schwere Niederlage der Arbeitspartei und die Niederlage der Meretz-Partei. Die beiden großen Parteien, die sich historisch für den Frieden einsetzen und den Schwerpunkt des Friedenslagers bilden, haben Schaden genommen. Man muss analysieren, wodurch diese Situation entstanden ist. Dies ist in erster Linie ihre Aufgabe. Wir haben gesehen, dass der Generalsekretär der Meretz-Partei seinen Rücktritt eingereicht hat. Aber auf jeden Fall müssen wir als Europäer unsere Politik fortsetzen, die weiterhin auf dem Inhalt der Arbeit des Quartetts und der unlängst in Washington beschlossenen Marschrichtung beruht. Hat sich die Regierung in Israel erst einmal konstituiert, müssen wir alle Mechanismen in Gang setzen, um den Prozess zu beschleunigen, der zur Realisierung der Marschrichtung beiträgt, damit diese nicht nur ein Stück Papier bleibt, sondern zur praktischen Realität wird. Meine Damen und Herren, ich meine, wir haben als Europäer die Pflicht, alles in unseren Kräften Stehende zu tun, damit dieser Prozess, der nach den gestrigen Wahlen einsetzen wird, von Erfolg gekrönt ist und es den Initiativen nicht ergeht wie den vorangegangenen, dem Mitchell-Bericht oder dem Tenet-Plan und anderen wichtigen Berichten, die beschlossen wurden, aber nicht verwirklicht werden konnten. Daher mein Appell, alle Möglichkeiten zu nutzen, damit diese Dokumente nicht in den Archiven verschwinden, sondern wirklich in die Praxis umgesetzt werden. Meine Damen und Herren, in der kurzen Zeit, die mir für diese erste Rede zur Verfügung steht, möchte ich auch ein, zwei Worte zu Nordkorea sagen. Die Situation in Nordkorea ist schwierig und ernst. Die Entscheidungen der Regierung Nordkoreas stimmen bedenklich, und ich glaube nicht, dass sie nur die Länder der Region beunruhigen müssen. Ich betone, wie ich eingangs sagte, dass die Frage der Verbreitung von Massenvernichtungswaffen uns alle angeht, in welchem Teil der Erde wir auch leben. Und deshalb müssen wir uns auch in gewissem Maße beim Thema Nordkorea einmischen. Wir haben praktisch täglich Besprechungen und Telefongespräche mit den am meisten betroffenen Ländern der Region: Südkorea, Japan, China, Russland, den USA, und am Montag wurde im Rat „Allgemeine Angelegenheiten“ der Beschluss gefasst, falls notwendig, eine Mission der Europäischen Union nach Nordkorea zu entsenden, um unseren Standpunkt zu verdeutlichen und auch bei der Suche nach einer Lösung für dieses dramatische Problem zu helfen, das, wenn es so weitergeht, zur Existenz von nuklearen Massenvernichtungswaffen in einem Teil der koreanischen Halbinsel führen könnte. Meine Damen und Herren, ich komme nun zum letzten Punkt, den ich heute Nachmittag anschneiden wollte, zur Lage auf dem Balkan und ganz besonders in der Ehemaligen Jugoslawischen Republik Mazedonien. Wie Sie wissen, wurde auf dem Gipfel von Kopenhagen eine Vereinbarung zu den Beziehungen zwischen der Europäischen Union und der NATO getroffen. Im Moment arbeiten wir daran, im März erstmalig in der Geschichte friedenserhaltende Streitkräfte in dieser Republik stationieren zu können. Die Arbeit geht gut voran, bei den mit der NATO zu behandelnden Themen gibt es wesentliche Fortschritte, Präsident Trajkovski von Mazedonien hat jetzt die Präsenz europäischer Streitkräfte ab März akzeptiert, und ich denke, dass wir es schaffen werden. Ich habe die Plakate zur Kenntnis genommen, die einige Mitglieder dieses Parlaments gut sichtbar erhoben haben, und leider, aber in anderer Hinsicht auch glücklicherweise, spreche ich zu Ihnen aus der Sicht des alten Europa, aufgrund meines Alters, aber auch aufgrund meiner Liebe zu allem, was das Europa von gestern, von heute und von morgen ausmacht. Wir wollen den Ländern des Balkan auch eine deutliche Botschaft senden; unsere Strategie besteht nicht darin, den Balkan im Stich zu lassen. Sie sieht nicht nur vor, dass wir bleiben, sondern dass diese Länder weiter mit uns gemeinsam leben. Wir wollen ihnen anbieten, sich dem Aufbau eines größeren Europa anzuschließen, sich den europäischen Institutionen immer mehr anzunähern und sich als wichtige Länder dieser Region zu stabilisieren. Die Stationierung der Streitkräfte in Mazedonien wäre die zweite friedenserhaltende Operation, die Europa unternimmt, denn bekanntlich sind seit dem 1. Januar dieses Jahres europäische Polizeikräfte in Bosnien und Herzegowina stationiert und ersetzen die Polizei, die dort unter der Flagge der Vereinten Nationen tätig war. Somit ist es uns in relativ kurzer Zeit gelungen, zwei friedenserhaltende Operationen in einer Region durchzuführen, die uns am Herzen liegt und die auch geografisch unseren Hauptstädten und Brüssel nah ist. Meine Damen und Herren, Herr Präsident! Ich will in dieser ersten Rede nicht ausführlicher werden. Ich weiß, dass Sie mir eine ganze Reihe von Fragen stellen wollen. Ich möchte aber sagen, dass wir eine relativ schwierige Zeit durchleben, und wage zu behaupten, vielleicht sogar die schwierigste, die wir, die wir hier im Plenum versammelt sind, in dieser Epoche bzw. in dieser Periode europäischer Parlamentstätigkeit durchleben. Für uns als Europäer ist es unbedingt notwendig, weiterhin mit all unserer Kraft, mit der Klarheit und Festigkeit unserer Positionen alles Erdenkliche tun, damit diese Krise, die zurzeit so viele Fronten und Ausdrucksformen hat, durch den guten Willen aller auf dem Wege der Verständigung, des Dialogs und der Diplomatie gelöst werden kann. Gewalt ist das letzte Mittel, die Diplomatie muss immer Priorität haben. Doch man glaube nicht, ich sei so alt - ich werde weiter arbeiten und den Leuten noch ein paar Jahre auf den Nerv gehen. Herr Präsident, in der kurzen Zeit, die mir heute Nachmittag zur Verfügung steht, möchte ich, wenn die Damen und Herren Abgeordneten mir das gestatten, vier oder fünf Punkte behandeln, die mir für das globale Verständnis der internationalen Lage grundlegend erscheinen. Zunächst ist da natürlich der Irak. Aber ich würde diese Gelegenheit auch gern nutzen, um mit Ihnen an einem so wichtigen Tag wie heute, dem Tag nach den Wahlen in Israel, zumindest kurz die Situation im Nahen Osten zu diskutieren. Auch wäre es, glaube ich, ein Fehler, angesichts der zurzeit so dramatischen Lage nicht ein paar Worte über Nordkorea zu verlieren, um dann mit einer kurzen Reflexion über die Aktionen zu schließen, die die Europäische Union zur Stationierung von Streitkräften in der Ehemaligen Jugoslawischen Republik Mazedonien plant. Lassen Sie mich mit dem ersten Punkt beginnen, der Situation im Irak: Wie Sie wissen, tagt in dieser und in der nächsten Woche der Rat „Allgemeine Angelegenheiten“, und vor uns liegen Wochen von größter Bedeutung, in denen es darum geht, eine Lösung für die Irak-Krise zu finden. Am Montag Vormittag kam es hier in Brüssel zum ersten Mal zu einer Konzertierung auf Ministerebene gemäß Artikel 19 EU-Vertrag zwischen der Ratspräsidentschaft, der Troika und den zum UN-Sicherheitsrat gehörenden Mitgliedern der Europäischen Union. Niemals zuvor hatte es so etwas gegeben; es hatten viele Konzertierungsrunden in New York stattgefunden, aber niemals eine Tagung hier in Brüssel auf Ministerebene unter Teilnahme der beiden ständigen und der beiden nichtständigen Mitglieder des Sicherheitsrats sowie der Ratspräsidentschaft, Kommissar Patten und mir. Ganz kurz sei berichtet, dass es auf der Tagung zumindest in vier Hauptpunkten, für die sich die Europäische Union in allen Foren einsetzen will, einen allgemeinen Konsens gab. Ich gehe im Folgenden die vier Punkte durch, auch wenn sie Ihnen sehr gut bekannt sind. Erstens liegt es in unser aller Interesse, dass die Massenvernichtungswaffen des Irak beseitigt werden, darin sollten sich alle Europäer einig sein. Die Weiterverbreitung von Massenvernichtungswaffen ist fraglos eines der gravierendsten Probleme, mit dem wir in diesem Jahrhundert konfrontiert sein werden. Und wir Europäer dürfen vor diesem ernsten Problem nicht die Augen verschließen, es muss eine Lösung gefunden werden. Im Rahmen der Resolutionen des Sicherheitsrats mit allen Mitteln zu versuchen, dass Bagdad seine gesamten Massenvernichtungsmittel herausgibt, muss deshalb eine Priorität der Europäischen Union sein."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, έλεγα ότι είναι πάντα χαρά μου να εμφανίζομαι ενώπιόν σας, αλλά σήμερα το κάνω σε μια στιγμή που με διακατέχει μεγάλη ανησυχία. Το δεύτερο σημαντικό σημείο είναι η υποχρέωση του Ιράκ να συνεργαστεί ενεργά με τους επιθεωρητές. Γνωρίζετε καλά την έκθεση την οποία παρουσίασαν ο δρ. Blix και ο κ. El Baradei τις προάλλες στο Συμβούλιο Ασφαλείας, και τους είδατε απ’ ευθείας, διότι ο Πρόεδρος του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου είχε την ευκαιρία να μιλήσει με τους επικεφαλής των επιθεωρητών στη Νέα Υόρκη μέσω τηλεδιάσκεψης. Και εγώ επίσης είχα την ευκαιρία να μιλήσω μαζί τους στη συνέχεια, και επομένως δεν θα επιμείνω σε αυτό, εφόσον είμαι σίγουρος ότι η Προεδρία έχει ενημερώσει το Κοινοβούλιο με σαφή τρόπο. Το τρίτο σημείο, το οποίο πιστεύω ότι είναι σημαντικό να επισημανθεί, είναι ότι πρέπει να παρέχουμε όλη την απαραίτητη στήριξη στους επιθεωρητές. Οι επιθεωρητές είναι τα μάτια και τα αυτιά της διεθνούς κοινότητας. Αν είναι σε θέση να πείσουν το Συμβούλιο Ασφαλείας για την κατάσταση, είμαι σίγουρος ότι το Συμβούλιο Ασφαλείας θα πείσει επίσης την κοινή γνώμη για την τρέχουσα κατάσταση στην Βαγδάτη. Επομένως, όποια και αν είναι τα σιωπηρά ή ρητά αιτήματα – και επιμένω τα σιωπηρά ή ρητά αιτήματα – των επιθεωρητών προς τα μέλη του Συμβουλίου Ασφαλείας, πιστεύω ότι η Ευρώπη πρέπει να τους βοηθήσει. Και υπάρχουν βασικά τρία είδη προτάσεων ή αιτημάτων που μπορούν να υποβάλουν σε εμάς οι επιθεωρητές. Πρώτον: να απαιτήσουν περισσότερους πόρους, περισσότερους πόρους από αυτούς που διαθέτουν αυτή τη στιγμή, περισσότερους επιθεωρητές και περισσότερους υλικοτεχνικούς πόρους· δεύτερον: ότι ενδέχεται να χρειαστούν περισσότερο χρόνο· τρίτον: ότι ενδέχεται να χρειαστούν περισσότερα στοιχεία και πληροφορίες. Πιστεύω ότι η διεθνής κοινότητα θα πρέπει να ανταποκριθεί θετικά σε αυτά τα τρία αιτήματα των επιθεωρητών. Δηλαδή, θα πρέπει να τους προσφέρει πόρους, χρόνο και πληροφορίες. Το τέταρτο δε σημείο, το οποίο πιστεύω ότι είναι απολύτως βασικό και το οποίο πρέπει να προασπίσουν οι Ευρωπαίοι, είναι ότι το σύνολο αυτής της διαδικασίας που σχετίζεται με τη διάδοση των όπλων μαζικής καταστροφής, και πιο συγκεκριμένα το θέμα του Ιράκ, πρέπει να παραμείνει στο πλαίσιο του Συμβουλίου Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών. Πρέπει να πραγματοποιηθεί στο πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών, που είναι το θεσμικό όργανο το οποίο πρέπει να παρέχει τη νομιμότητα για οποιαδήποτε δράση αναφορικά με αυτό το θέμα. Κυρίες και κύριοι, κύριε Πρόεδρε, γνωρίζετε πολύ καλά τις διαφορετικές θέσεις που έχουν εκφράσει διάφορα μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης, όμως γνωρίζετε επίσης ότι δεν υπάρχουν μόνο οι απόψεις των ηγετών της Ευρωπαϊκής Ένωσης, αλλά έχουμε επίσης σαφείς και πειστικές δημοσκοπήσεις σχετικά με τις απόψεις των ευρωπαίων πολιτών. Πιστεύω ότι οι ευρωπαίοι πολίτες είναι σαφείς για δύο πράγματα: αφενός, ότι δεν θέλουν πόλεμο· και, αφετέρου, ότι δεν θέλουν δικτάτορες στον κόσμο. Και πρέπει να κάνουμε τα δύο αυτά πράγματα συμβατά στα μάτια του κόσμου, των ευρωπαίων πολιτών. Το πώς θα κάνουμε την πρόληψη των ένοπλων συγκρούσεων και την πρόληψη της ύπαρξης δικτατόρων συμβατές μεταξύ τους είναι η μεγάλη πρόκληση που αντιμετωπίζει η διεθνής κοινότητα. Στόχος μας, ως Ευρωπαίων, πρέπει να είναι να διασφαλίσουμε ότι το ψήφισμα 1441, το οποίο εγκρίθηκε ομόφωνα από το Συμβούλιο Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών και το οποίο δύο μέρες αργότερα εγκρίθηκε ομόφωνα από τον Αραβικό Σύνδεσμο, θα γίνει πραγματικότητα και ότι ο Σαντάμ Χουσεΐν και το ιρακινό καθεστώς θα καταστεί δυνατό να αφοπλιστούν χωρίς την ανάγκη χρήσης στρατιωτικής βίας. Επομένως, οι χώρες της Ευρωπαϊκής Ένωσης και όλοι εμείς που υπηρετούμε την Ευρωπαϊκή Ένωση θα εργαστούμε με όλες μας τις δυνάμεις, μέρα και νύχτα, για να προσπαθήσουμε να αποτρέψουμε μια σύγκρουση και να διασφαλίσουμε ότι ο Σαντάμ Χουσεΐν θα εγκαταλείψει τα όπλα μαζικής καταστροφής χωρίς να χρειαστεί να προσφύγουμε στη στρατιωτική ισχύ. Όπως γνωρίζετε, σήμερα, ξεκίνησε στο Συμβούλιο Ασφαλείας μια συζήτηση στη βάση της έκθεσης που παρουσίασαν οι επικεφαλείς επιθεωρητές πριν από 48 ώρες. Ας περιμένουμε να δούμε πώς θα εξελιχθεί αυτή η συζήτηση πριν εκφράσουμε θέση σχετικά. Όπως γνωρίζετε, χθες, ο Πρόεδρος των Ηνωμένων Πολιτειών εκφώνησε μια σημαντική ομιλία. Θα ήθελα να επικροτήσω μία έκφραση, μία φράση, μία ιδέα, την οποία εισηγήθηκε στην ομιλία του, που είναι η ιδέα, η πρόταση ή η δέσμευση ότι ο υπουργός Εξωτερικών, κ. Κόλιν Πάουελ, θα εμφανιστεί ενώπιον του Συμβουλίου Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών για να εξηγήσει τις πληροφορίες και τα στοιχεία που υπάρχουν σε εκείνες τις χώρες που έχουν προνομιακή πληροφόρηση ή προνομιακή συλλογή πληροφοριών. Πιστεύω και επιμένω ότι το κέντρο βάρους αυτής της διαδικασίας πρέπει να εξακολουθήσει να είναι το Συμβούλιο Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών, και επομένως πιστεύω ότι είναι πολύ χρήσιμο οι πληροφορίες που διαθέτουν αυτή τη στιγμή ορισμένες χώρες να συζητηθούν στο πλαίσιο αυτό και, αν είναι δυνατό, οι πληροφορίες να διαβιβαστούν επίσης στους επιθεωρητές. Γνωρίζετε επίσης ότι θα υπάρξουν και άλλες διαβουλεύσεις τις επόμενες ημέρες· Η διεθνής κατάσταση δεν είναι καλή και έχει φτάσει η στιγμή να διεξαγάγουμε μια συζήτηση στο πλαίσιο αυτού του θεσμικού οργάνου για να εξετάσουμε πώς μπορούν να προσεγγιστούν τα πιο καυτά θέματα που παρουσιάζονται σήμερα στη διεθνή σκηνή, και, ει δυνατόν, να επιλυθούν από μια ευρωπαϊκή προοπτική. · και ελπίζουμε ότι οι επιθεωρητές θα μπορέσουν να έχουν περισσότερο χρόνο στη διάθεσή τους για να συνεχίσουν το έργο τους και, ει δυνατόν, όπως ανέφερα προηγουμένως, να ολοκληρώσουν την αποστολή τους σύμφωνα με το ψήφισμα 1441. Κυρίες και κύριοι, η Ευρώπη εμπλέκεται σε αυτή τη διαδικασία: τέσσερα μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης είναι μέλη του Συμβουλίου Ασφαλείας, μία υποψήφια χώρα για ένταξη στην Ευρωπαϊκή Ένωση είναι μέλος του Συμβουλίου Ασφαλείας, και είμαι σίγουρος ότι οι χώρες μέλη αυτού του Συμβουλίου θα καταβάλουν κάθε δυνατή προσπάθεια ώστε αυτό που λέμε εδώ να γίνει πραγματικότητα τις επόμενες ημέρες. Εφόσον έχετε ενημερωθεί από τον Πρόεδρο του Κοινοβουλίου σχετικά με τη χθεσινή συζήτηση με τον δρ. Blix, δεν πρόκειται να αναφέρω τίποτα σχετικά με τα σχόλια που έγιναν και θα περάσω αμέσως στο δεύτερο σημείο που ήθελα να συζητήσω μαζί σας, κυρίες και κύριοι, το οποίο είναι το θέμα της Μέσης Ανατολής. Χθες, διεξήχθησαν εκλογές στο Ισραήλ, και πιστεύω ότι πρέπει να εξαγάγουμε τουλάχιστον τρία σημαντικά διδάγματα από αυτές τις εκλογές. Πρώτον, το χαμηλό ποσοστό συμμετοχής. Είναι εκπληκτικό – ή τουλάχιστον εκπλήσσει εμένα – ότι, ενόψει της κατάστασης που αντιμετωπίζουμε στη Μέση Ανατολή, το ποσοστό συμμετοχής στην ψηφοφορία ήταν τόσο χαμηλό. Είναι το χαμηλότερο ποσοστό συμμετοχής από τις εκλογές του 1967. Αυτό είναι το πρώτο σημείο που πρέπει να επισημανθεί. Το δεύτερο σημείο που πρέπει να επισημανθεί είναι η συντριπτική, και πολύ σημαντική, νίκη του πρωθυπουργού Σαρόν. Θα ήθελα, εκ μέρους όλων μας, να τον συγχαρώ για τη νίκη του και τη νίκη του κόμματός του. Η νίκη του Σαρόν δεν συγκρίνεται με καμία άλλη από τις προηγούμενες νίκες του. Και πιστεύω ότι θα πρέπει να πούμε στον πρωθυπουργό Σαρόν, εξ ονόματος της Ευρωπαϊκής Ένωσης, ότι αυτή τη στιγμή που έχει μεγάλες πιθανότητες να σχηματίσει μια κυβέρνηση συνασπισμού, θα πρέπει να σχηματίσει κυβέρνηση συνασπισμού η οποία θα επικεντρωθεί στην επίλυση του προβλήματος του πολέμου και στην επίτευξη μόνιμης ειρήνης στη Μέση Ανατολή. Αυτό είναι το αίτημα που, με κάθε σεβασμό, πιστεύω ότι πρέπει να του εκφράσουμε, εφόσον έχει αποδειχθεί ότι ένας μεγάλος αριθμός Ισραηλινών τον έχει ψηφίσει. Το τρίτο θέμα που πρέπει να επισημάνουμε και από το οποίο πρέπει να εξαγάγουμε συμπεράσματα είναι η βαριά ήττα του Εργατικού Κόμματος και η ήττα του κόμματος Μερέτζ. Τα δύο μεγάλα κόμματα, τα οποία παραδοσιακά υπερασπίζονται την ειρήνη, τα οποία ήταν το κέντρο βάρους όσον αφορά την ειρήνη, υπέστησαν απώλειες. Πρέπει να αναλύσουμε για ποιο λόγο προέκυψε αυτή η κατάσταση. Αυτό θα είναι κατά πρωταρχικό λόγο δικό τους έργο. Είδαμε ότι ο Γενικός Γραμματέας του Κόμματος Μερέτζ υπέβαλε την παραίτησή του. Αλλά, εν πάση περιπτώσει, από ευρωπαϊκή άποψη πρέπει να διατηρήσουμε την πολιτική μας, και η πολιτική μας εξακολουθεί να είναι εκείνη που περιέχεται στο έργο της Τετραμερούς και εκείνη που περιέχεται στον χάρτη πορείας ο οποίος εγκρίθηκε στην Ουάσινγκτον πριν από λίγο καιρό. Μόλις σχηματιστεί κυβέρνηση στο Ισραήλ, πρέπει να κινητοποιήσουμε όλους τους δυνατούς μηχανισμούς προκειμένου να επισπεύσουμε μια διαδικασία η οποία θα συμβάλει στο να γίνει ο χάρτης πορείας πραγματικότητα και να μην μείνει απλώς ένα φύλλο χαρτί. Κυρίες και κύριοι, πιστεύω ότι έχουμε την υποχρέωση, ως Ευρωπαίοι, να κάνουμε τα αδύνατα δυνατά για να διασφαλίσουμε ότι αυτή η διαδικασία, η οποία θα ξεκινήσει μετά τις χθεσινές εκλογές, θα είναι μια διαδικασία που θα οδηγήσει σ’ ένα καλό αποτέλεσμα, και ότι οι ληφθείσες πρωτοβουλίες δεν θα έχουν τη μοίρα προηγούμενων πρωτοβουλιών, όπως της έκθεσης Μίτσελ ή του Σχεδίου Τένετ και άλλων σημαντικών εκθέσεων που έχουν εγκριθεί, αλλά δεν κατέστη δυνατό να εφαρμοστούν. Η έκκλησή μου επομένως είναι να κάνουμε ό,τι είναι δυνατό για να διασφαλίσουμε ότι αυτά τα έγγραφα δεν θα παραμείνουν απλώς έγγραφα στα αρχεία, αλλά ότι θα εφαρμοστούν πραγματικά. Κυρίες και κύριοι, στον λίγο χρόνο που έχω στη διάθεσή μου για αυτή την πρώτη ομιλία, θα ήθελα να πω επίσης δυο λόγια σχετικά με τη Βόρειο Κορέα. Κυρίες και κύριοι, η κατάσταση στη Βόρειο Κορέα είναι σοβαρή. Είναι δύσκολη. Όπως γνωρίζετε, οι αποφάσεις που ελήφθησαν από την κυβέρνηση της Βορείου Κορέας είναι σοβαρές αποφάσεις, και δεν πιστεύω ότι είναι αποφάσεις που πρέπει να αφορούν μόνο τις χώρες της περιοχής. Όπως ανέφερα στην αρχή, επιμένω ότι το θέμα της διάδοσης των όπλων μαζικής καταστροφής είναι ένα θέμα που αφορά όλους μας, ανεξάρτητα από το σε ποιο μέρος του πλανήτη ζούμε αυτή τη στιγμή. Και πρέπει επομένως να εμπλακούμε ως ένα βαθμό στο θέμα της Βορείου Κορέας. Όπως γνωρίζετε, διεξάγουμε σχεδόν καθημερινά συναντήσεις και τηλεφωνικές συνομιλίες με τις πιο στενά εμπλεκόμενες χώρες της περιοχής: τη Νότια Κορέα, την Ιαπωνία, την Κίνα, τη Ρωσία, τις Ηνωμένες Πολιτείες, ενώ το Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων αποφάσισε τη Δευτέρα να σταλεί, αν κριθεί αναγκαίο, αποστολή της Ευρωπαϊκής Ένωσης στη Βόρειο Κορέα για να παρουσιάσει τη θέση μας και για να συνεργαστεί στην εξεύρεση λύσης σε αυτό το δραματικό πρόβλημα, το οποίο, αν τα πράγματα συνεχίσουν ως έχουν, θα μπορούσε να οδηγήσει στην ύπαρξη πυρηνικών όπλων μαζικής καταστροφής σε ένα τμήμα της κορεατικής χερσονήσου. Κυρίες και κύριοι, θα προχωρήσω στο τελευταίο σημείο που ήθελα να αναφέρω σήμερα το απόγευμα, δηλαδή στην κατάσταση στα Βαλκάνια, και συγκεκριμένα στην κατάσταση στην πρώην Γιουγκοσλαβική Δημοκρατία της Μακεδονίας. Όπως γνωρίζετε, στη σύνοδο κορυφής της Κοπεγχάγης, επετεύχθη συμφωνία σχετικά με τις σχέσεις ανάμεσα στην Ευρωπαϊκή Ένωση και την Ατλαντική Συμμαχία. Αυτή τη στιγμή, εργαζόμαστε ούτως ώστε τον Μάρτιο να μπορέσουμε να αναπτύξουμε για πρώτη φορά στην ιστορία μία ειρηνευτική δύναμη σε αυτή την Δημοκρατία. Οι εργασίες προχωρούν ικανοποιητικά, σημειώνεται πρόοδος στα θέματα που πρέπει να αντιμετωπιστούν με την Ατλαντική Συμμαχία, ο Πρόεδρος Τραϊκόφσκι της ΠΓΔΜ έχει πλέον δεχτεί την παρουσία ευρωπαϊκών δυνάμεων από τον Μάρτιο και πιστεύω ότι θα είμαστε σε θέση να υλοποιήσουμε τον στόχο μας. Είδα τα πλακάτ που επέδειξαν πολύ ξεκάθαρα ορισμένοι βουλευτές αυτού του Κοινοβουλίου, και θα ήθελα να πω ότι, δυστυχώς ή ευτυχώς από άλλες απόψεις, σας μιλάω από την άποψη της γηραιάς Ευρώπης, λόγω της ηλικίας μου, αλλά επίσης λόγω της αφοσίωσής μου προς όλα εκείνα που εκπροσωπούνται από την Ευρώπη του χθες, την Ευρώπη του σήμερα και την Ευρώπη του αύριο. Θέλουμε επίσης να στείλουμε ένα σαφές μήνυμα στις χώρες των Βαλκανίων· η στρατηγική μας δεν είναι να εγκαταλείψουμε τα Βαλκάνια. Η στρατηγική μας δεν συνίσταται μόνο στην παραμονή μας εκεί, αλλά επίσης στην παραμονή εκείνων μαζί μας, στην προσφορά στις χώρες των Βαλκανίων της ευκαιρίας να συμμετάσχουν στην οικοδόμηση μιας ευρύτερης Ευρώπης, ώστε να μπορέσουν να πλησιάσουν ακόμη περισσότερο τα ευρωπαϊκά θεσμικά όργανα και να μπορέσουν να καθιερωθούν σταθερά ως σημαντικές χώρες, όπως πρέπει να θεωρούνται, σε αυτή την περιοχή. Η ανάπτυξη των στρατιωτικών δυνάμεων στην ΠΓΔΜ θα είναι η δεύτερη ειρηνευτική επιχείρηση που έχει αναλάβει η Ευρώπη, εφόσον, όπως γνωρίζετε, από την 1η Ιανουαρίου του τρέχοντος έτους, η ευρωπαϊκή αστυνομική δύναμη αναπτύσσεται στη Βοσνία και Ερζεγοβίνη αντικαθιστώντας την αστυνομική δύναμη που υπήρχε εκεί υπό τη σημαία των Ηνωμένων Εθνών. Επομένως, σε ένα σχετικά μικρό χρονικό διάστημα, ήμασταν σε θέση να πραγματοποιήσουμε δύο ειρηνευτικές επιχειρήσεις σε μια περιοχή συναισθηματικά και γεωγραφικά κοντά στις πρωτεύουσές μας και στις Βρυξέλλες. Κυρίες και κύριοι, κύριε Πρόεδρε, δεν επιθυμώ να επεκταθώ περισσότερο κατά τη διάρκεια αυτής της πρώτης αγόρευσης. Γνωρίζω ότι οι αξιότιμοι βουλευτές θα έχουν αρκετές ερωτήσεις να μου υποβάλουν. Αλλά θα ήθελα να πω ότι διανύουμε μια σχετικά δύσκολη περίοδο και θα έφτανα σε σημείο να πω ότι, ίσως, είναι η πιο δύσκολη περίοδος που έχουμε ζήσει, όσοι βρισκόμαστε εδώ, κατά τη διάρκεια αυτής της περιόδου της ευρωπαϊκής κοινοβουλευτικής ζωής. Είναι απαραίτητο εμείς, οι Ευρωπαίοι, να παραμείνουμε δυνατοί, σαφείς και ανυποχώρητοι στις θέσεις μας, προκειμένου να κάνουμε ό,τι είναι δυνατό ώστε αυτή η κρίση, η οποία έχει σήμερα τόσα πολλά μέτωπα και τόσες πολλές εκφάνσεις, να είναι μια κρίση που μπορεί να επιλυθεί με την καλή θέληση όλων μέσω της συμφωνίας, του διαλόγου και της διπλωματίας. Η βία είναι η έσχατη επιλογή. Η διπλωματία πρέπει να είναι πάντα η μέθοδός μας. Κύριε Πρόεδρε, μην φανταστείτε ότι είμαι τόσο ηλικιωμένος· σκοπεύω να συνεχίσω να εργάζομαι και να ενοχλώ ανθρώπους για μερικά χρόνια ακόμη. Κύριε Πρόεδρε, στον λίγο χρόνο που έχω στη διάθεσή μου αυτό το απόγευμα, θα ήθελα, αν μου επιτρέπουν οι αξιότιμοι βουλευτές, να συζητήσω τέσσερα ή πέντε σημεία τα οποία θεωρώ ότι είναι σημαντικά για μια σφαιρική προσέγγιση της διεθνούς κατάστασης. Το πρώτο είναι αναμφισβήτητα το Ιράκ. Αλλά θα ήθελα επίσης να εκμεταλλευτώ αυτή την ευκαιρία για να συζητήσω μαζί σας, έστω και πολύ σύντομα, την κατάσταση στη Μέση Ανατολή σε μια τόσο σημαντική ημέρα, όπως η σημερινή, την επαύριο των εκλογών στο Ισραήλ. Πιστεύω επίσης ότι θα ήταν λάθος να μην πω μερικά λόγια για τη Βόρειο Κορέα, δεδομένης της δραματικής κατάστασης αυτή τη στιγμή, ενώ θα τελειώσω με ένα πολύ σύντομο σχόλιο σχετικά με τις επιχειρήσεις που αρχίζει να σχεδιάζει η Ευρωπαϊκή Ένωση για την ανάπτυξη δυνάμεων στην πρώην Γιουγκοσλαβική Δημοκρατία της Μακεδονίας. Θα ξεκινήσω από το πρώτο σημείο: την κατάσταση στο Ιράκ. Όπως γνωρίζετε, κυρίες και κύριοι, το Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων συνεδριάζει αυτή και την επόμενη εβδομάδα, και οι εβδομάδες αυτές πρόκειται να είναι εξαιρετικά σημαντικές για την εξεύρεση λύσης στην ιρακινή κρίση. Τη Δευτέρα το πρωί, για πρώτη φορά, πραγματοποιήθηκε διαβούλευση, σύμφωνα με το άρθρο 19 της Συνθήκης ΕΕ, μεταξύ της Προεδρίας, της τρόικας και των μελών της Ευρωπαϊκής Ένωσης που είναι μέλη του Συμβουλίου Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών εδώ στις Βρυξέλλες σε υπουργικό επίπεδο. Είναι η πρώτη φορά που συμβαίνει κάτι παρόμοιο· έγιναν πολλές συνεδριάσεις διαβούλευσης στην Νέα Υόρκη, αλλά έγινε επίσης μία συνεδρίαση εδώ στις Βρυξέλλες, σε υπουργικό επίπεδο, στην οποία συμμετείχαν τα δύο μόνιμα μέλη και τα δύο μη μόνιμα μέλη του Συμβουλίου Ασφαλείας μαζί με την Προεδρία, τον Επίτροπο Patten και τον υποφαινόμενο. Θα ήθελα να σας πω εν συντομία ότι στη συνάντηση αυτή επιτεύχθηκε γενική συναίνεση για τέσσερα τουλάχιστον βασικά σημεία που η Ευρωπαϊκή Ένωση επιθυμεί να προβάλει σε όλα τα φόρα. Θα επαναλάβω εν συντομία τα τέσσερα σημεία, αν και οι αξιότιμοι βουλευτές τα γνωρίζουν πολύ καλά. Πρώτον: είναι προς το συμφέρον όλων μας να απαλλαγεί το Ιράκ από τα όπλα μαζικής καταστροφής, και αυτό είναι κάτι για το οποίο πρέπει να συμφωνούμε όλοι οι Ευρωπαίοι. Ένα από τα πιο σοβαρά προβλήματα που πρόκειται να αντιμετωπίσουμε κατά τη διάρκεια αυτού του αιώνα είναι αναμφισβήτητα η διάδοση των όπλων μαζικής καταστροφής. Και εμείς οι Ευρωπαίοι δεν πρέπει να αγνοούμε αυτό το πρόβλημα, ένα σοβαρό πρόβλημα για το οποίο πρέπει να βρεθεί λύση. Επομένως, η προσπάθεια, με κάθε δυνατό μέσο, να διασφαλίσουμε ότι η Βαγδάτη θα απαλλαγεί από όλα τα όπλα μαζικής καταστροφής πρέπει να αποτελεί προτεραιότητα για την Ευρωπαϊκή Ένωση."@el8 "Mr President, ladies and gentlemen, I was saying that I am always happy to appear before you, but today I am doing so at a time when I am extremely worried. The second important point is Iraq’s responsibility to cooperate actively with the inspectors. You have good knowledge of the report which Dr Blix and Mr ElBaradei presented the other day to the Security Council, and you saw them directly, because the President of the European Parliament had the opportunity to speak with the inspection chiefs by means of a videoconference with New York. I also had the opportunity to speak with them subsequently, and I will therefore not insist on this since I am sure that the Presidency has informed Parliament in a clear manner. The third point, which I believe is essential to point out, is that we must give all the necessary support to the inspectors. The inspectors are the eyes and ears of the international community. If they are capable of convincing the Security Council of the situation, I am sure that the Security Council will also convince public opinion of the current situation in Baghdad. Therefore, whatever the implicit or explicit requests – and I insist, implicit or explicit – of the inspectors to the members of the Security Council, I believe Europe should help them. And there are essentially three types of suggestions or requests that the inspectors could make to us, firstly: that they require more resources, more resources than they currently have, more inspectors and more logistical resources; secondly: they may need more time; and thirdly: they may need more information or more intelligence. I believe that the international community should respond positively to these three requests from the inspectors. In other words, they should be offered resources, time and intelligence. And the fourth point, which I believe is absolutely essential and which must be defended by the Europeans, is that the whole of this process relating to the proliferation of weapons of mass destruction, and more specifically the issue of Iraq, must remain within the framework of the United Nations Security Council. It must be carried out within the framework of the United Nations, which is the institution which must provide the legitimacy for any action in relation to this issue. Ladies and gentlemen, Mr President, you are well aware of the differing positions expressed by various Members of the European Union, but you also know that there are not just the opinions of the leaders in the European Union, but we also have clear and convincing surveys of the thoughts of the European citizens. I believe that the European citizens are clear about two things: one, that they do not want war; and the other, that they do not want dictators in the world. And we must make the two things compatible in the eyes of the population, of the citizens of Europe. How to make preventing armed conflicts and preventing the existence of dictators compatible is the great challenge facing the international community. Our intention as Europeans must be to ensure that Resolution 1441, which was unanimously approved by the United Nations Security Council and which was approved unanimously by the Arab League two days later, should become a reality and that Saddam Hussein and the Iraqi regime can disarm without the need for military force. Therefore, the countries of the European Union and all of us who serve the European Union will work with all our might, day and night, to try to prevent a conflict and to ensure that Saddam Hussein abandons weapons of mass destruction without our turning to military force. As you know, a debate began today in the Security Council on the basis of the report produced by the inspection chiefs 48 hours ago. Let us wait and see how that debate develops before taking a position on it. As you are aware, yesterday the President of the United States made an important speech. I would like to welcome an expression, a phrase, an idea, which was suggested in this speech, which is the idea, the suggestion or the commitment that the Secretary of State, Mr Colin Powell, would appear before the United Nations Security Council to explain the information and intelligence in existence in those countries which have privileged information or privileged intelligence. I believe and I insist that the centre of gravity of this process must continue to be the United Nations Security Council and I therefore believe it very appropriate that the information that certain countries currently have should be debated within it and that, if possible, that information should also be passed on to the inspectors. You also know that there will be other consultations in the coming days … The international situation is not good and the time has come for us to hold a debate within this institution to consider how the most burning issues currently on the international scene can be viewed, and if possible resolved, from a European perspective. … and let us hope that the inspectors can have more time to continue their work and, if possible, as I said before, to complete their mandate in accordance with Resolution 1441. Ladies and gentlemen, Europe is involved in this process: four Members of the European Union are on the Security Council, one candidate for membership of the European Union is on the Security Council and I am sure that the countries making up that Council will make every possible effort so that what we are saying here becomes reality in the coming days. Since you have information from the President of Parliament on the conversation yesterday with Dr Blix, I will not say anything about the comments made and I will move on briefly to the second point I wanted to discuss with you, ladies and gentlemen, which is the issue of the Middle East. Yesterday elections took place in Israel, and I believe we must learn at least three important lessons from these elections. Firstly, the low turn-out. It is surprising – or at least it surprises me – that in view of the situation we are facing in the Middle East electoral turn-out should be so low. It is the lowest turn-out since the 1967 elections. That is the first point to stress. The second point to stress is the enormous, and very significant, victory of Prime Minister Sharon. I would like, on behalf of all of us, to congratulate him on his victory and the victory of his party. Sharon’s victory is like none other of his previous victories. And I believe we should say to Prime Minister Sharon, on behalf of the European Union, that at this time when he has enormous opportunities to form a coalition government, that he should form a coalition government that concentrates on resolving the problem of the war and finding permanent peace in the Middle East. That is the demand that with respect I believe we should make of him since it has been demonstrated that a huge number of Israelis have voted for him. The third issue we should highlight and on which we must draw conclusions is the heavy defeat of the Labour Party and the defeat of the Meretz Party. The two great parties, which have historically defended peace, which have been the centre of gravity in terms of peace, have suffered damage. We must analyse why this situation has come about. It will primarily be their job to do this. We have seen that the Secretary-General of the Meretz Party has tendered his resignation. But, in any event, from a European point of view we must maintain our policy and our policy is still the one contained in the work of the Quartet and the one contained in the road map which was approved in Washington not long ago. Once there is a government in Israel, we must mobilise all possible mechanisms in order to speed up a process which will lead to the road map becoming a reality and not just remaining a piece of paper. Ladies and gentlemen, I believe we have the obligation, as Europeans, to do everything possible to ensure that this process, which will begin following yesterday’s elections, will be a process which leads to a good result, and so that the initiatives taken do not meet the same fate as previous initiatives, such as the Mitchell report or the Tenet Plan and other important reports which have been adopted but which have not been able to be implemented. My appeal would therefore be that we should do everything possible to ensure that these documents do not remain simply documents in the archives but that they be implemented in reality. Ladies and gentlemen, during the short time available to me for this first speech, I would also like to make one or two comments on North Korea. Ladies and gentlemen, the situation in North Korea is serious. It is difficult. As you know, the decisions taken by the North Korean Government are serious decisions and I do not believe they are decisions which should only concern the countries of the region. As I said at the beginning, I would insist that the issue of the proliferation of weapons of mass destruction is an issue which affects all of us, regardless of which part of the planet we are living in at this time. And we must therefore involve ourselves to some extent in the issue of North Korea. As you know, we hold meetings and telephone conversations practically every day with the most closely involved countries in the region: South Korea, Japan, China, Russia, the United States, and in the General Affairs Council on Monday the decision was taken, if necessary, to send a European Union mission to North Korea to present our position and also to cooperate in finding a solution to this dramatic problem which, if things carry on as they are, could lead to the existence of nuclear weapons of mass destruction in part of the Korean peninsula. Ladies and gentlemen, I will move on to the last point I wanted to mention this afternoon, which is the situation in the Balkans and specifically the situation in the Former Yugoslav Republic of Macedonia. As you know, at the Copenhagen Summit an agreement was reached on relations between the European Union and the Atlantic Alliance. We are currently working so that in March we can for the first time in history deploy a peace-keeping force in that Republic. The work is going well, the issues that have to be tackled with the Atlantic Alliance are making substantial progress, President Trajkovski of Macedonia has now accepted the presence of European forces from March and I believe we will be in a position to do that. I have seen the placards that some Members of this Parliament have displayed very clearly, and I would like to say that unfortunately, or fortunately in other respects, I am talking to you from the point of view of an old Europe, because of my age, but also because of my affection for everything which is represented by the Europe of yesterday, the Europe of today and the Europe of tomorrow. We also want to send a clear message to the countries of the Balkans; our strategy is not to abandon the Balkans. Our strategy does not just consist of remaining there, but of them remaining with us, of offering the countries of the Balkans the opportunity to participate in the construction of a wider Europe, so that they may come ever closer to the European institutions and so that they may establish themselves firmly as the important countries they should be in that region. The deployment of military force in Macedonia would be the second peace-keeping operation taken on by Europe, since, as you know, since 1 January this year, the European police force is deployed in Bosnia and Herzegovina as a replacement for the police force which was there under the flag of the United Nations. Therefore, in a relatively short space of time, we have been able to implement two peace-keeping operations in an area close to our hearts and close geographically to our capitals and to Brussels. Ladies and gentlemen, Mr President, I do not want to expand any further during this first speech. I know that the honourable Members will have plenty of questions to ask me. But I would like to say that we are living through a relatively difficult time and I would go as far as to say that this is perhaps the most difficult time those of us in this parliamentary sitting, during this period of European parliamentary life, have had to live through. It is essential that we Europeans remain strong, clear and tenacious in our positions in order to do everything possible so that this crisis, which currently has so many fronts and so many manifestations, is one that can be resolved through the good will of everybody by means of agreement, dialogue and diplomacy. Force is the last resort. Diplomacy must always be our method. Mr President, do not imagine that I am so old, I am going to carry on working and pestering people for a few more years. Mr President, in the short time available to me this afternoon, if the honourable Members will allow me, I would like to discuss four or five points which I believe are essential to a global understanding of the international situation. The first is undoubtedly Iraq. But I would also like to take this opportunity to debate with you, if only very briefly, the situation in the Middle East on such an important day as this, the day after the elections in Israel. I also believe it would be a mistake not to say a few words about North Korea, given the dramatic situation at the moment, and I will end with a very brief comment on the operations the European Union is beginning to plan for the deployment of forces in the Former Yugoslav Republic of Macedonia. I will begin with the first point: the situation in Iraq. As you know, ladies and gentlemen, the General Affairs Council is taking place this week and next week and they are going to be extremely important weeks in terms of finding a solution to the Iraq crisis. On Monday morning, for the first time, there was a concertation procedure, in accordance with Article 19 of the EU Treaty, between the Presidency, the troika and the members of the European Union sitting on the United Nations Security Council here in Brussels at ministerial level. This is the first time that anything of this nature has taken place; there had been many concertation meetings in New York, but there had never been a meeting here in Brussels at ministerial level of the two permanent members and the two non-permanent members of the Security Council together with the Presidency, Commissioner Patten and myself. I would like to say very briefly that in the meeting there was general consensus at least on four essential points which the European Union wishes to defend in all fora. I will run through the four points, although the honourable Members know them very well. Firstly: we all have an interest in Iraq getting rid of weapons of mass destruction and this is something that all Europeans should agree on. One of the most serious problems we are going to face during this century is unquestionably the proliferation of weapons of mass destruction. And we Europeans cannot ignore this problem, a serious problem for which a solution must be found. Therefore, to try, by every means possible, and in accordance with the resolutions of the Security Council, to ensure that Baghdad gets rid of all weapons of mass destruction must be a priority for the European Union."@en3 ") Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olin sanomassa, että puhun aina mielelläni parlamentin istunnossa, mutta tänään olen kuitenkin erittäin huolissani. Toinen tärkeä seikka on Irakin velvollisuus tehdä aktiivista yhteistyötä asetarkastajien kanssa. Tunnette hyvin Hans Blixin ja Mohamed El Baradein jokin aika sitten turvallisuusneuvostolle esittelemän kertomuksen ja te myös näitte nämä asetarkastajien johtajat, sillä Euroopan parlamentin puhemiehellä oli mahdollisuus keskustella heidän kanssaan New Yorkissa pidetyssä videoneuvottelussa. Minullakin oli mahdollisuus keskustella myöhemmin heidän kanssaan enkä aio palata keskusteluumme, sillä olen varma, että puheenjohtajavaltio on tiedottanut parlamentille selkeästi asiasta. Kolmas seikka, jota mielestäni on korostettava, on se, että meidän on annettava kaikki tarpeellinen tuki asetarkastajille. Asetarkastajat ovat kansainvälisen yhteisön silmät ja korvat. Jos he pystyvät vakuuttamaan turvallisuusneuvoston tilanteesta, olen varma, että turvallisuusneuvosto pystyy puolestaan vakuuttamaan kansalaiset Bagdadin nykyisestä tilanteesta. Euroopan on siis mielestäni autettava heitä, mitä tahansa asetarkastajat – korostan seuraavaa – implisiittisesti tai eksplisiittisesti turvallisuusneuvoston jäseniltä pyytävät. Asetarkastajat voivat esittää meille pääasiassa kolmenlaisia ehdotuksia tai pyyntöjä: he voivat pyytää lisää resursseja nykyisten täydennykseksi, enemmän tarkastajia ja enemmän resursseja logistiikkaan, he voivat tarvita lisää aikaa ja enemmän tietoja tai tiedusteluaineistoa. Olen sitä mieltä, että kansainvälisen yhteisön tulisi vastata myönteisesti näihin asetarkastajien pyyntöihin. Toisin sanoen asetarkastajille pitäisi antaa lisää resursseja, enemmän aikaa ja tiedusteluaineistoa. Neljäs seikka, jota pidän ehdottoman olennaisena ja jota eurooppalaisten on puolustettava, on se, että joukkotuhoaseiden leviämiseen ja tarkemmin sanoen Irakin tilanteeseen liittyvät toimet on pysyttävä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston käsissä. Toimet on toteutettava Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa, sillä Yhdistyneet Kansakunnat on se instituutio, jolta on saatava oikeutus kaikkiin asiaan liittyviin toimiin. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olette selvillä Euroopan unionin eri jäsenten esittämistä kannanotoista. Tiedätte myös, ettei kyse ole pelkästään Euroopan unionin johtavissa asemassa olevien mielipiteistä vaan meillä on selkeitä ja vakuuttavia tutkimustuloksia Euroopan kansalaisten ajatuksista. Uskon eurooppalaisten olevan varmoja kahdesta asiasta: he eivät halua sotaa eivätkä he halua diktaattoreita maailmaan. Meidän täytyy saada nämä kaksi asiaa sopimaan yhteen Euroopan kansalaisten silmissä. Kansainvälinen yhteisö on suuren haasteen edessä: miten vältetään aseelliset yhteenotot ja estetään diktaattorien valtaannousu. Meidän eurooppalaisten tavoitteena on varmistaa, että päätöslauselmaa 1441, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto ja kaksi päivää myöhemmin myös Arabiliitto yksimielisesti hyväksyivät, toteutetaan käytännössä ja että Saddam Hussein ja Irakin hallitus suostuvat aseistariisuntaan ilman sotilaallisia toimia. Euroopan unionin valtioiden ja kaikkien meidän Euroopan unionia palvelevien tulee yrittää kaikin voimin, päivin ja öin, ehkäistä yhteenotto ja varmistaa, että Saddam Hussein luopuu joukkotuhoaseista ilman, että joudumme turvautumaan sotilaallisiin toimiin. Kuten tiedätte, turvallisuusneuvostossa alkoi tänään keskustelu, joka perustuu asetarkastajien johtajien kaksi päivää sitten esittelemään kertomukseen. Odottakaamme ja katsokaamme, kuinka keskustelussa edetään, ennen kuin otamme siihen kantaa. Kuten tiedätte, Yhdysvaltain presidentti piti eilen tärkeän puheen. Suhtaudun myönteisesti puheessa esitettyyn ajatukseen, ehdotukseen tai sitoumukseen, jonka mukaan Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell puhuisi Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolle ja selittäisi, mitä tietoja ja tiedusteluaineistoa niillä valtioilla on, joilla on etuoikeus tietoihin tai tiedusteluaineistoihin. Olen sitä mieltä ja korostan, että Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolla on jatkossakin oltava keskeinen sija, ja sen vuoksi olisi erittäin asianmukaista, että niistä tiedoista, joita joillakin mailla on, keskusteltaisiin turvallisuusneuvostossa ja jos mahdollista, ne esitettäisiin myös asetarkastajille. Tiedätte myös, että muita neuvotteluja käydään tulevina päivinä… Kansainvälinen tilanne ei ole hyvä, ja meidän on aika keskustella tässä toimielimessä siitä, miten nykyiset kansainvälisesti polttavimmat asiat tulisi nähdä, ja jos mahdollista, ratkaista eurooppalaisesta näkökulmasta. Toivokaamme myös, että asetarkastajille annetaan lisää aikaa, jotta he voivat, kuten aikaisemminkin sanoin, saattaa työnsä päätökseen päätöslauselman 1441 mukaisesti. Hyvät jäsenet, Eurooppa on mukana tässä prosessissa: neljä Euroopan unionin jäsenvaltiota ja yksi jäsenyyttä hakenut valtio kuuluu turvallisuusneuvostoon, ja olen varma, että kaikki turvallisuusneuvostoon kuuluvat valtiot tekevät kaikkensa, jotta se, mitä täällä puhutaan, toteutuisi käytännössä tulevina päivinä. Koska parlamentin puhemies on kertonut teille Hans Blixin kanssa eilen käydystä keskustelusta, en esitä siitä tehtyjä huomioita ja siirryn seuraavaan asiaan, Lähi-idän tilanteeseen, josta haluan keskustella kanssanne. Israelissa pidettiin eilen vaalit, joista meidän tulee ottaa huomioon ainakin kolme tärkeää asiaa. Ensimmäinen asia on alhainen osanotto. On hämmästyttävää, ainakin minun mielestäni, että Lähi-idän nykytilanteesta huolimatta vaalien äänestysprosentti oli niin alhainen. Se on alhaisin sitten vuoden 1967 vaalien. Tämä on ensimmäinen huomioon otettava asia. Toinen tärkeä asia on pääministeri Sharonin laaja ja hyvin merkittävä voitto. Onnittelen häntä ja hänen puoluettaan kaikkien meidän puolesta. Tämä voitto on huomattavin Sharonin kaikista aiemmista voitosta. Meidän tulee kehottaa pääministeri Sharonia koko Euroopan unionin puolesta muodostamaan sellainen koalitiohallitus – nyt kun hänellä on siihen erinomaiset mahdollisuudet – joka keskittyisi ratkaisemaan sodan uhkan ja löytämään pysyvän rauhan Lähi-itään. Kaikella kunnioituksella totean, että tätä voimme häneltä vaatia, sillä valtava määrä israelilaisia on äänestänyt häntä. Kolmas asia, jota tulee korostaa ja josta meidän on tehtävät johtopäätökset, on työväenpuolueen raskas tappio ja Meretz-puolueen tappio. Nämä kaksi suurta puoluetta, jotka ovat aina puolustaneet rauhaa ja olleet rauhan kannalta merkittäviä puolueita, kärsivät tappion. Meidän tulee analysoida, miksi näin on käynyt. Ensisijaisesti se on kuitenkin heidän tehtävänsä. Tiedämme, että Meretz-puoleen johtaja on jättänyt eronpyyntönsä. Euroopan näkökulmasta meidän on joka tapauksessa pidettävä kiinni menettelytavoistamme, jotka ovat yhä ne, jotka ohjasivat kvartetti-ryhmän työtä ja jotka hyväksyttiin Washingtonissa hiljattain tehdyssä toimintasuunnitelmassa. Heti kun Israeliin on muodostettu hallitus, meidän on otettava käyttöömme kaikki mahdolliset koneistot nopeuttaaksemme prosessia, joka toteuttaa tämän toimintasuunnitelmanvedon käytännössä, jotta se ei jää pelkäksi paperiksi. Hyvät jäsenet, katson, että meidän velvollisuutemme eurooppalaisina on tehdä kaikkemme varmistaaksemme, että tämä eilisistä vaaleista alkanut prosessi päättyy hyvin ja etteivät tehdyt aloitteet pääty yhtä huonosti kuin edelliset aloitteet, kuten Mitchellin mietintö tai Tenetin suunnitelma ja muut tärkeät mietinnöt, jotka on hyväksytty mutta joita ei ole voitu toteuttaa. Vetoan tämän vuoksi siihen, että meidän on tehtävä kaikki mahdollinen varmistaaksemme, etteivät nämä asiakirjat jää pelkiksi arkistoitaviksi asiakirjoiksi vaan että ne toteutetaan käytännössä. Hyvät jäsenet, tässä ensimmäisessä minulle suodussa lyhyessä puheenvuorossani haluan tehdä muutaman huomautuksen Pohjois-Koreasta. Pohjois-Korean tilanne on vakava ja vaikea. Kuten tiedätte, Pohjois-Korean hallituksen tekemät päätökset ovat vakavia päätöksiä, ja katson niiden koskevan muitakin kuin alueen valtioita. Kuten alussa totesin, korostan, että joukkotuhoaseiden leviäminen koskee meitä kaikkia huolimatta siitä, missä maanosassa elämme. Tämän vuoksi meidän on jossain määrin otettava kantaa Pohjois-Korean tilanteeseen. Kuten tiedätte, pidämme kokouksia ja keskustelemme puhelimitse käytännöllisesti katsoen päivittäin niiden alueen valtioiden kanssa, joita tilanne eniten koskee: Etelä-Korean, Japanin, Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen kanssa. Yleisten asioiden neuvostossa päätettiin lisäksi maanantaina lähettää, tarpeen vaatiessa, Euroopan unionin valtuuskunta Pohjois-Koreaan esittämään kantamme ja tekemään yhteistyötä, jotta ratkaisu löydetään tähän dramaattiseen ongelmaan, joka asioiden jatkuessa tällä tavoin saattaa johtaa siihen, että osassa Korean niemimaata on ydinaseita. Hyvät jäsenet, siirryn seuraavaksi viimeiseen seikkaan, josta halusin puhua tänä iltapäivänä eli Balkanin alueen tilanteeseen ja erityisesti entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian tilanteeseen. Kuten tiedätte, Kööpenhaminan huippukokouksessa tehtiin sopimus Euroopan unionin ja Atlantin liiton suhteista. Pyrimme parhaillaan siihen, että maaliskuussa voimme ensimmäisen kerran historiassa sijoittaa rauhanturvajoukot kyseiseen valtioon. Työ edistyy hyvin ja Atlantin liiton kanssa käsiteltävissä kysymyksissä edistytään merkittävästi, Makedonian presidentti Boris Trajkovski on hyväksynyt eurooppalaisten rauhanturvajoukkojen pääsyn maahan maaliskuusta alkaen ja uskon, että pystymme tämän toteuttamaan. Huomasin joidenkin parlamentin jäsenten julisteet ja huomautan, että valitettavasti tai jossain mielessä onneksi, puhun teille vanhan Euroopan näkökulmasta ikäni vuoksi, mutta myös sen vuoksi, että arvostan kaikkea sitä, mitä vanha, tämän päivän ja huomisen Eurooppa edustaa. Haluamme lisäksi lähettää Balkanin maille selkeän viestin: meidän tarkoituksemme ei ole hylätä balkanilaisia. Tarkoituksemme ei ole pelkästään olla maassa, vaan olla siellä yhdessä balkanilaisten kanssa ja tarjota Balkanin maille mahdollisuus osallistua rakentamaan laajempaa Eurooppaa, jotta ne voivat lähentyä yhä enemmän Euroopan toimielimiä ja vakiinnuttaa asemiaan alueen tärkeinä valtioina. Rauhanturvajoukkojen sijoittaminen Makedoniaan olisi toinen Euroopan toteuttama rauhanturvaoperaatio, sillä kuten tiedätte, tämän vuoden tammikuun 1. päivästä alkaen Bosniassa ja Hertsegovinassa on ollut eurooppalaisia poliisivoimia, jotka korvaavat Yhdistyneiden Kansakuntien poliisivoimat. Olemme siis suhteellisen lyhyen ajan kuluessa pystyneet toteuttamaan kaksi rauhanturvaoperaatiota alueella, joka on lähellä sydäntämme ja maantieteellisesti lähellä pääkaupunkejamme ja Brysseliä. Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, en halua laajentaa ensimmäistä puheenvuoroani tämän enempää. Tiedän, että parlamentin jäsenillä on minulle lukuisia kysymyksiä. Haluan vielä korostaa, että elämme vaikeita aikoja ja uskallan jopa väittää, että tämä on ehkä vaikeinta aikaa, jota parlamentin istuntoon osallistuvat ovat tämän parlamentin aikana joutuneet elämään. On tärkeää, että me eurooppalaiset pysymme vahvoina, selkeinä ja päättäväisinä kannanotoissamme, jotta tämä kriisi, jolla on niin monta rintamaa ja ilmenemismuotoa, voidaan ratkaista yhdessä hyvällä tahdolla sopimuksien, vuoropuhelun ja diplomatian avulla. Voimakeinot ovat viimeinen keino. Diplomatian on aina oltava menettelytapamme. Arvoisa puhemies, älkää pitäkö minua kovin vanhana, sillä aion jatkaa työntekoa ja ihmisten vaivaamista vielä muutaman vuoden. Arvoisa puhemies, haluan minulle myönnetyn lyhyen puheenvuoroni aikana puhua tänä iltapäivänä, jos arvoisat jäsenet suovat, neljästä tai viidestä asiasta, jotka ovat uskoakseni tärkeitä kansainvälisen kokonaistilanteen ymmärtämiseksi. Ensimmäinen asia on kiistatta Irak. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja keskustelen, vaikkakin lyhyesti, myös Lähi-idän tilanteesta tänä tärkeänä päivänä Israelin eilisten vaalien jälkeen. Olisi virhe jättää keskustelematta Pohjois-Koreasta, kun otetaan huomioon maan dramaattinen tilanne. Lopuksi kommentoin lyhyesti Euroopan unionin suunnitelmia lähettää joukkoja entisen Jugoslavian tasavallan Makedoniaan. Aloitan ensimmäisestä asiasta eli Irakin tilanteesta. Kuten te parlamentin jäsenet tiedätte, yleisten asioiden neuvosto kokoontuu tällä ja ensi viikolla, ja nämä viikot ovat erittäin tärkeitä ratkaisun löytämiseksi Irakin kriisiin. Maanantai-aamuna täällä Brysselissä pidettiin ensimmäistä kertaa ministeritason yhteistyökokous puheenjohtajavaltion, troikan ja Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostoon kuuluvien Euroopan unionin jäsenvaltioiden kesken Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan mukaisesti. Mitään tämän kaltaista ei ole aikaisemmin tapahtunut. New Yorkissa on pidetty useita yhteistyökokouksia, mutta Brysselissä ei ole koskaan aikaisemmin pidetty ministeritason kokousta, johon osallistuisivat turvallisuusneuvoston kaksi pysyvää jäsentä ja kaksi vaihtuvaa jäsentä sekä puheenjohtajavaltio, komission jäsen Patten ja minä. Huomauttaisin aluksi, että kokouksessa oltiin yleisesti samaa mieltä vähintään neljästä tärkeästä kohdasta, joita Euroopan unioni haluaa puolustaa kaikissa yhteyksissä. Käyn nopeasti läpi kaikki kohdat, vaikka arvoisat parlamentin jäsenet tietävät ne hyvin. Ensimmäiseksi, me haluamme kaikki, että Irak hävittää joukkotuhoaseensa, ja tästä kaikkien eurooppalaisten tulisi olla yhtä mieltä. Yksi tämän vuosisadan vakavimmista ongelmista on kiistatta joukkotuhoaseiden leviäminen. Me eurooppalaiset emme voi sivuuttaa tätä vakavaa ongelmaa, johon on löydettävä ratkaisu. Meidän on siis yritettävä kaikilla mahdollisilla keinoilla varmistaa turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti, että Bagdadista hävitetään kaikki joukkotuhoaseet. Tämän on oltava yksi Euroopan unionin ensisijaisista tavoitteista."@fi5 "Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, je vous disais que comparaître devant vous était toujours motif de satisfaction mais aujourd'hui, je suis fortement préoccupé. Le second point important concerne la responsabilité de l'Irak à coopérer de façon active avec les inspecteurs. Vous connaissez bien le rapport que MM. Blix et El-Baradei ont présenté dernièrement au Conseil de sécurité, et vous les avez vus en direct, le président du Parlement européen ayant eu l'opportunité de converser avec les deux chefs des inspecteurs par le biais d'une vidéoconférence avec New York. J'ai moi-même eu l'occasion de dialoguer avec eux par la suite et par conséquent, je ne vais pas revenir sur ce rapport car je suis convaincu que la présidence vous a informés de façon claire. Le troisième point, qui me semble capital, est que nous devons soutenir pleinement les inspecteurs. Les inspecteurs sont les yeux et les oreilles de la communauté internationale. Si ceux-ci parviennent à convaincre le Conseil de sécurité de la situation, je suis persuadé que le Conseil de sécurité convaincra les opinions publiques de la situation actuelle à Bagdad. Par conséquent, quelles que soient les requêtes implicites ou explicites, j'insiste, implicites ou explicites, que les inspecteurs présenteront aux membres du Conseil de sécurité, je pense que l'Europe devrait les aider. En fait, il y a trois types de suggestions, de requêtes que les inspecteurs peuvent nous présenter ; premièrement : il faut des moyens, plus de moyens que ceux dont ils disposent, davantage d'inspecteurs et de moyens logistiques ; deuxièmement : ils pourraient avoir besoin de plus de temps ; et troisièmement : ils pourraient avoir besoin de plus d'informations ou de renseignements. Je pense que la communauté internationale devrait satisfaire aux trois demandes des inspecteurs, c'est-à-dire leur octroyer les moyens, le temps et les renseignements. Le quatrième point enfin, qui est absolument fondamental et qui doit être défendu par les Européens, est que tout ce processus relatif à la prolifération d'armes de destruction massive, et plus particulièrement en Irak, doit se poursuivre dans le cadre du Conseil de sécurité des Nations unies. Il doit se développer dans le cadre des Nations unies dont le rôle est de donner une légitimité à toute action dans ce domaine. Mesdames et Messieurs, Monsieur le Président, vous connaissez les différentes positions manifestées par différents membres de l'Union européenne mais vous savez également qu'il y a non seulement les avis des leaders, des dirigeants de l'Union européenne mais également des enquêtes claires et convaincantes sur ce que pensent les citoyens européens. Je pense que les citoyens européens sont conscients de deux choses : d'une part, ils ne veulent pas la guerre ; d'autre part, ils ne veulent pas de dictateurs dans le monde. Nous devons faire en sorte que ces points soient compatibles aux yeux de la population, des citoyens de l'Union européenne. Éviter tout conflit armé tout en éradiquant les dictatures constitue le grand défi auquel est confrontée la communauté internationale. Notre intention en tant qu'Européens est de parvenir à ce que la résolution 1441, qui a été approuvée à l'unanimité au Conseil de sécurité des Nations unies et qui deux jours plus tard a été approuvée à l'unanimité par la Ligue arabe, devienne une réalité et puisse désarmer Saddam Hussein et le régime irakien sans devoir recourir à la force. Nous travaillerons donc, les pays de l'Union européenne et toutes les personnes qui, comme moi, sont à son service, d'arrache-pied, jour et nuit, pour tenter d'éviter un conflit et de forcer Saddam Hussein à abandonner les armes de destruction massive sans recourir à la force. Aujourd'hui, vous le savez, s'est ouvert un débat au Conseil de sécurité sur la base du rapport que les deux chefs des inspections ont remis il y a 48 heures. Attendons de voir comment se déroule ce débat avant de prendre position. Inutile de vous rappeler que le président des États-Unis a fait un discours important hier. Je souhaiterais saluer une expression, une phrase, une idée suggérée dans ce discours qui est l'idée, la proposition ou l'engagement de faire comparaître le secrétaire d'État, M. Colin Powell, devant le Conseil de sécurité des Nations unies pour qu'il s'explique sur les informations et renseignements existant dans ces pays qui ont accès à des informations privilégiées ou des renseignements privilégiés. Je pense et j'insiste sur le fait que le centre de gravité de ce processus doit rester le Conseil de sécurité des Nations unies et, dès lors, il me semble tout à fait approprié que l'on débatte en son sein des informations que possèdent actuellement certains pays et que ces informations soient, dans la mesure du possible, transmises aux inspecteurs. Vous n'ignorez pas que plusieurs consultations sont prévues dans les jours à venir... La situation internationale est préoccupante et il est temps que nous entamions un débat au sein de cette institution afin de déterminer la façon dont les sujets les plus brûlants de la scène internationale doivent être abordés et, si possible, résolus du point de vue européen. … et espérons que les inspecteurs puissent obtenir plus de temps pour poursuivre leur mission et, si possible, comme je le disais précédemment, l'accomplir dans le cadre du mandat de la résolution 1441. Mesdames et Messieurs, l'Europe est impliquée dans ce processus : quatre membres de l'Union européenne font partie du Conseil de sécurité, un candidat à l'adhésion à l'Union européenne fait partie du Conseil de sécurité et je suis persuadé que les pays qui le composent mettront tout en œuvre pour que ce que nous disons ici devienne réalité dans les jours à venir. Je m'abstiendrai donc - étant donné que vous avez été informés par le président du Parlement de la conversation qui a eu lieu hier avec M. Blix - de faire des réflexions sur vos interventions et je passerai brièvement au second point que je voulais développer avec vous et qui concerne le Moyen-Orient. Des élections se sont déroulées hier en Israël, élections dont il faut, à mon sens, retirer trois enseignements. Primo, le faible taux de participation. Il est surprenant, du moins cela me surprend, que malgré la situation que nous connaissons au Moyen-Orient, la participation ait été si faible. C'est le taux le plus bas depuis les élections de 1967 ; premier point à souligner donc. Secundo, la victoire retentissante, très significative, très importante du Premier ministre actuel, M. Sharon. Je souhaite, au nom de tous, le féliciter pour sa victoire et celle de son parti. La victoire de Sharon est à nulle autre pareille. Il serait opportun de demander au nom de l'Union européenne au Premier ministre Sharon, qui a aujourd'hui de belles possibilités de former un gouvernement de coalition, de former un gouvernement de coalition attaché à résoudre le problème de la guerre et à établir la paix à jamais au Moyen-Orient. Telle est la requête que nous devons de tout cœur, selon moi, lui adresser puisqu'il a été démontré que le peuple d'Israël a voté de manière massive pour lui. Tertio, nous devons tirer quelques conclusions de la défaite du parti travailliste et de l'échec du parti Meretz. Les deux grands partis qui ont de tout temps défendu la paix, qui ont constitué le noyau dur des partisans de la paix, ont souffert. Il faudra chercher une explication à cette situation. Il leur incombera de le faire. Vous savez que le secrétaire général du parti Meretz a présenté sa démission. Quoi qu'il en soit, du point de vue européen, nous devons maintenir notre politique et notre politique reste celle établie dans le travail du Quartet et celle établie sur la feuille de route qui a été approuvée récemment à Washington. Dès qu'un gouvernement aura été formé en Israël, nous devrons mettre en œuvre tous les mécanismes visant à accélérer le processus qui nous permettra de concrétiser la feuille de route et de faire en sorte que celle-ci cesse d'être une simple feuille de papier pour devenir une page de la réalité de la vie. Chers Députés, en tant qu'Européens, il est de notre devoir, selon moi, de faire en sorte que ce processus, enclenché au lendemain des élections, arrive à bord port, que les initiatives prises ne finissent pas comme certaines initiatives antérieures, telles que le rapport Mitchell ou le plan Tenet ou d'autres rapports importants qui ont été approuvés mais jamais réalisés. Ma requête serait donc de faire tout ce qui est possible pour que tous ces documents sortent des archives et se concrétisent. Mesdames et Messieurs, je souhaiterais également, dans le temps qui m'est imparti pour cette première intervention, dire deux mots sur la Corée du Nord. La situation en Corée du Nord est grave. Elle est difficile. Comme vous le savez, les décisions prises par le gouvernement de Corée du Nord sont des décisions graves qui ne doivent, à mon sens, pas seulement préoccuper les pays de la région. Comme je l'ai souligné au début, et j'insiste, le problème de la prolifération des armes de destruction massive est un problème qui nous concerne tous, indépendamment de l'endroit de la planète où nous nous trouvons en ce moment. Par conséquent, nous devons également nous sentir concernés par le problème de la Corée du Nord. Vous n'ignorez pas que nous avons des réunions et des conversations téléphoniques pratiquement quotidiennes avec les pays les plus impliqués de la région : la Corée du Sud, le Japon, la Chine, la Russie, les États-Unis ; le Conseil "affaires générales" de lundi a pris la décision de mandater, si nécessaire, une mission de l'Union européenne en Corée du Nord pour faire connaître notre position et coopérer afin de trouver une solution à cette dramatique situation qui, si elle devait persister dans cette voie, pourrait donner lieu à l'existence d'armes nucléaires de destruction massive dans une partie de la péninsule coréenne. Mesdames et Messieurs, j'en arrive au dernier point que je voulais vous soumettre cet après-midi et qui concerne la situation dans les Balkans et, plus particulièrement, la situation dans l'ancienne République yougoslave de Macédoine. Comme vous le savez, lors du sommet de Copenhague, un accord a été conclu sur les relations entre l'Union européenne et l'Alliance atlantique. En ce moment, on travaille pour qu'au mois de mars nous puissions déployer, pour la première fois dans l'histoire, une force militaire de maintien de la paix dans cette République. Le travail avance bien, les sujets qu'il faut développer avec l'Alliance atlantique progressent de façon substantielle, le président Trajkovski de Macédoine a d'ores et déjà accepté la présence des forces européennes à partir du mois de mars et je pense que nous serons prêts. J'ai remarqué les panneaux que certains membres du Parlement ont exposés de façon bien visible et je souhaiterais vous signaler que malheureusement, et heureusement d'autre part, j’appartiens à cette vieille Europe, en témoigne mon âge mais également cette longue affection pour tout ce que représente l'Europe d'hier, l'Europe d'aujourd'hui et l'Europe de demain. Nous souhaitons également adresser un message clair aux pays des Balkans ; notre stratégie n'est pas d'abandonner les Balkans. Elle ne consiste pas seulement à rester mais également à faire en sorte qu'ils restent avec nous. Elle consiste à offrir aux pays des Balkans la possibilité de se joindre à la construction d'une Union plus vaste, pour qu'ils se rapprochent chaque jour un peu plus des institutions européennes et pour qu'ils s'établissent de façon stable en tant que pays importants de cette région. Le déploiement des forces militaires en Macédoine serait la seconde opération de maintien de la paix entreprise par l'Europe puisque, vous le savez, depuis le 1er janvier de cette année, la police européenne est déployée en Bosnie et Herzégovine en remplacement de la police qui s'y trouvait sous la bannière des Nations unies. Donc, en un laps de temps relativement court, nous sommes parvenus à mettre en œuvre deux opérations de maintien de la paix dans une zone chère à notre cœur et géographiquement proche de nos capitales et de Bruxelles. Mesdames et Messieurs, Monsieur le Président, je ne vais pas m'étendre davantage dans cette première intervention. Je sais que vous aurez de nombreuses questions à me poser. Je tiens néanmoins à vous dire que nous traversons une période relativement difficile et, oserais-je le dire, peut-être la période la plus difficile que nous ayons connue, en cet instant ou cette période de la vie parlementaire. Il est indispensable que nous, les Européens, maintenions notre force, la clarté et la ténacité dans nos positions et fassions tout ce qui est en notre pouvoir pour que cette crise, qui frappe plusieurs régions, qui se manifeste tous azimuts en ce moment, soit résolue grâce à la bonne volonté de tous par la voie du dialogue, par la voie de la diplomatie. La force est l'ultime recours. La diplomatie est l'éternel recours. Monsieur le Président, je ne suis pas si vieux que ça, je continuerai à travailler et à donner du fil à retordre pendant quelques années encore. Monsieur le Président, j'aimerais éclaircir devant vous, si le temps et les députés me le permettent, quatre ou cinq points fondamentaux pour comprendre de manière globale la situation internationale. Tout d'abord, l'Irak. Mais j'aimerais également profiter de l'occasion pour discuter avec vous, fût-ce brièvement, de la situation au Moyen-Orient à ce jour, au lendemain des élections en Israël. Je pense aussi qu'il serait opportun d'évoquer la Corée du Nord, étant donné la situation dramatique à laquelle nous sommes confrontés et je terminerai par une brève réflexion sur les opérations envisagées par l'Union européenne pour déployer des forces dans l'ancienne République yougoslave de Macédoine. Commençons par la situation en Irak. Comme vous le savez, Mesdames et Messieurs, cette semaine, qui a commencé par le Conseil "affaires générales", et la semaine prochaine seront des semaines capitales pour trouver une solution à la crise en Irak. Lundi matin, pour la première fois, nous avons assisté à une procédure de concertation, conformément à l'article 19 du traité UE, entre la présidence, la Troïka et les membres de l'Union européenne siégeant au Conseil de sécurité des Nations unies ici à Bruxelles, au niveau ministériel. Jamais une telle chose ne s'était produite ; il y a eu plusieurs réunions de concertation à New York mais jamais à Bruxelles, au niveau ministériel, des deux membres permanents et des deux membres non permanents du Conseil de sécurité avec la présidence, le commissaire Patten et moi-même. Je voudrais signaler brièvement que, lors de la réunion, il y eut un consensus général sur quatre points que l'Union européenne souhaite défendre dans tous les forums. Bien que vous les connaissiez tous, je vais passer en revue ces quatre points. Primo : nous souhaitons tous que l'Irak se débarrasse des armes de destruction massive et ce point doit recueillir l'accord général de tous les Européens. La prolifération d'armes de destruction massive constitue, sans aucun doute, un des problèmes majeurs auxquels nous serons confrontés au cours de ce siècle. Nous, les Européens, ne pouvons être indifférents à ce problème, problème grave auquel nous devons trouver une solution. Par conséquent, amener coûte que coûte, dans le cadre des résolutions du Conseil de sécurité, Bagdad à se débarrasser de toutes les armes de destruction massive doit être une priorité de l'Union européenne."@fr6 "Signor Presidente, onorevoli parlamentari, come vi stavo dicendo, è sempre un piacere trovarmi qui con voi, ma oggi nutro una grande preoccupazione. Il secondo punto importante è la responsabilità dell’Iraq a collaborare in modo attivo con gli ispettori. Conoscete bene i rapporti che tanto Blix come El Baradei hanno presentato qualche giorno fa al Consiglio di sicurezza, e avete potuto vederli di persona, dal momento che il Presidente del Parlamento europeo ieri ha avuto modo di parlare con i due ispettori capo, in videoconferenza da New York. Anch’io ho avuto occasione di parlare con loro in seguito, pertanto non insisterò su questo perché sono sicuro che la Presidenza vi ha informati in maniera chiara. Mi sembra fondamentale sottolineare il terzo punto: dobbiamo dare tutto l’appoggio necessario agli ispettori, che sono gli occhi e le orecchie della comunità internazionale. Se riusciranno a convincere il Consiglio di sicurezza sono sicuro che il Consiglio di sicurezza saprà convincere anche l’opinione pubblica in merito all’attuale situazione a Baghdad. Pertanto, qualunque siano le richieste implicite o esplicite, insisto, implicite o esplicite, che gli ispettori presenteranno ai membri del Consiglio di sicurezza, ritengo che l’Europa dovrebbe aiutarli. Fondamentalmente le richieste che gli ispettori potrebbero presentarci sono di tre tipi. Innanzi tutto potrebbero sollecitare il potenziamento dei mezzi a disposizione, chiedendo più ispettori o più mezzi logistici; in secondo luogo potrebbero aver bisogno di più tempo e infine potrebbero richiedere ulteriori informazioni o più . Ritengo che la comunità internazionale dovrebbe rispondere in modo positivo alle richieste degli ispettori, vale a dire offrendo loro le risorse, il tempo e l’ necessari. Il quarto punto, che ritengo essenziale e che deve essere difeso dagli europei, riguarda il fatto che l’intero processo relativo alla proliferazione di armi di distruzione di massa, e più in particolare la questione dell’Iraq, deve rimanere nell’ambito del Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite. La questione deve essere affrontata sotto l’egida delle Nazioni Unite, che costituiscono l’Istituzione in grado di dare legittimità a qualunque azione in merito. Onorevoli parlamentari, signor Presidente, conoscete bene le diverse posizioni espresse dai membri dell’Unione europea, ma sapete anche che non esistono solo le opinioni dei perché vi sono sondaggi chiari e convincenti che indicano come la pensano i cittadini europei. Mi sembra che i cittadini abbiano ben chiare due cose: che non vogliono la guerra e che non ammettono la presenza di dittatori nel mondo. Spetta a noi rendere compatibili le due cose, nel rispetto dei desideri della popolazione, dei cittadini dell’Unione europea. Proprio questa è la grande sfida che la comunità internazionale deve affrontare: evitare i conflitti armati e non permettere l’esistenza di dittature. In quanto europei, dobbiamo ottenere che la risoluzione 1441, approvata all’unanimità dal Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite e due giorni dopo approvata all’unanimità dalla Lega araba, diventi una realtà, disarmando così Saddam Hussein e il regime iracheno senza bisogno di ricorrere alla forza. Pertanto, i paesi dell’Unione europea e tutti noi che lavoriamo in seno alle sue Istituzioni ci impegneremo con tutte le nostre forze, giorno e notte, per cercare di evitare il conflitto e per fare in modo che Saddam Hussein elimini le armi di distruzione di massa senza dover ricorrere alla forza. Come sapete, oggi è iniziato un dibattito in seno al Consiglio di sicurezza in merito al rapporto presentato dai due capi ispettori 48 ore fa. Aspettiamo di vedere come procede la discussione, per poter prendere posizione in merito. Sapete anche che ieri il Presidente degli Stati Uniti ha tenuto un discorso importante. Vorrei plaudire a una frase, un’idea suggerita durante quel discorso, vale a dire il suggerimento o l’impegno a mandare il Segretario di Stato Colin Powell alle Nazioni Unite per illustrare le informazioni e l’attività di svolta nei paesi che dispongono di informazioni privilegiate o privilegiata. Sono convinto e insisto sul fatto che il centro di gravità di questo processo deve continuare a essere il Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite e pertanto mi sembra molto opportuno che vengano discusse in quella sede le informazioni attualmente in possesso di alcuni paesi, informazioni che credo dovrebbero essere rese note anche agli ispettori. Sapete inoltre che vi saranno diverse consultazioni nei prossimi giorni… La situazione internazionale non è buona ed è giunto il momento di discutere in quest’Aula come affrontare ed eventualmente risolvere, in una prospettiva europea, le questioni più scottanti sulla scena mondiale. … e speriamo che agli ispettori venga concesso più tempo per svolgere la loro missione e, se possibile, per portarla a termine nel rispetto della risoluzione 1441. Onorevoli deputati, l’Europa è coinvolta in questo processo: quattro membri dell’Unione europea fanno parte del Consiglio di sicurezza, come del resto ne fa parte un paese candidato all’adesione, e sono certo che tutti i paesi membri faranno il possibile affinché quanto stiamo dicendo oggi in questa sede divenga realtà nei prossimi giorni. Dal momento dunque che il Presidente del Parlamento vi ha informato sulla conversazione intercorsa ieri con l’ispettore Blix, concludo qui le mie riflessioni in merito ai suoi interventi, per passare brevemente al secondo punto che volevo discutere con voi, onorevoli parlamentari, ovvero la questione del Medio Oriente. Ieri in Israele si sono svolte le elezioni, evento da cui possiamo trarre almeno tre importanti lezioni. Innanzi tutto, la scarsa partecipazione. E’ sorprendente, o almeno lo è per me, che in una situazione come quella del Medio Oriente la partecipazione elettorale sia stata così bassa, la più bassa dalle elezioni del 1967, questo va sottolineato. In secondo luogo, occorre rimarcare la vittoria schiacciante, molto significativa, dell’attuale Primo Ministro Sharon. A nome di tutti, desidero congratularmi con lui per la vittoria personale e del suo partito; non aveva mai ottenuto una vittoria simile. Vorrei dire al Primo Ministro Sharon, a nome dell’Unione europea, che in questo momento ha grandi possibilità di formare un governo di coalizione, un governo che si impegni a risolvere il problema della guerra e a portare una pace duratura in Medio Oriente. E’ questa la richiesta che dobbiamo rivolgergli, con molto affetto, in considerazione del fatto che il popolo di Israele ha votato per lui in massa. Il terzo argomento che vorrei sottolineare, da cui dobbiamo trarre alcune conclusioni, riguarda la pesante sconfitta subita dal partito laburista e dal partito . Questi due grandi partiti, che storicamente hanno sempre difeso la pace, che sono stati il fulcro delle istanze pacifiste, ne sono usciti battuti. Occorre analizzare le cause di tale situazione ed è innanzi tutto a loro che spetta farlo. Come sapete il Segretario generale del partito ha rassegnato le sue dimissioni. Ma, in ogni caso, dal punto di vista europeo, dobbiamo mantenere la nostra politica, che continua a essere quella contenuta nel lavoro del Quartetto e nella tabella di marcia approvata a Washington non molto tempo fa. Non appena vi sia un governo in Israele dovremo avviare tutti i meccanismi atti ad accelerare il processo che ci porterà a rendere realizzabile la nostra tabella di marcia, in modo che smetta di essere soltanto un pezzo di carta e venga realizzata concretamente. Onorevoli parlamentari, ritengo che come europei abbiamo il dovere di fare tutto il possibile affinché questo processo, che avrà inizio dopo le elezioni svoltesi ieri, sia un processo che vada a buon fine e non subisca la stessa sorte di altre iniziative preventive, come la relazione Mitchell o il Piano Tenet, o come altre importanti relazioni che sono state approvate ma non attuate. Vi chiedo dunque di compiere ogni sforzo affinché questi documenti escano dagli archivi per essere messi in pratica nella realtà. Onorevoli deputati, nel poco tempo a mia disposizione in questo primo intervento vorrei dire due parole anche sulla Corea del Nord. La situazione è grave e complessa. Come sapete, le decisioni prese dal governo della Corea del Nord sono decisioni gravi, che non devono preoccupare solo i paesi della regione. Come dicevo all’inizio, insisto sul fatto che la questione della proliferazione delle armi di distruzione di massa riguarda tutti, indipendentemente dal punto del pianeta nel quale ci troviamo a vivere in questo periodo. Pertanto, in qualche modo dobbiamo interessarci della questione della Corea del Nord. Come sapete, quasi ogni giorno abbiamo riunioni e conversazioni telefoniche con i paesi maggiormente coinvolti nella regione: Corea del Sud, Giappone, Cina, Russia, Stati Uniti. Inoltre, lunedì scorso, in sede di Consiglio “Affari generali”, si è deciso che, se sarà necessario, una missione dell’Unione europea si recherà in Corea del Nord per rendere nota la nostra posizione e per cooperare alla ricerca di una soluzione a questo drammatico problema che, se continua così, potrebbe portare alla presenza di armi nucleari di distruzione di massa in una parte della penisola coreana. Onorevoli parlamentari, passo ora all’ultimo punto di cui volevo parlare oggi, la situazione nei Balcani e più in particolare la situazione nell’ex Repubblica jugoslava di Macedonia. Come voi sapete, nell’ambito del Vertice di Copenaghen è stato raggiunto un accordo sulle relazioni tra Unione europea e Alleanza atlantica. In questo momento stiamo lavorando per poter mandare sul posto, per la prima volta nella storia, a partire dal mese di marzo, una forza militare di mantenimento della pace in quella Repubblica. Il lavoro sta procedendo bene, i temi da trattare con l’Alleanza atlantica vengono affrontati in modo efficace, il Presidente della Macedonia Trajkovski ha già accettato la presenza di truppe europee a partire dal mese di marzo e credo che saremo in grado di procedere come previsto. Ho visto i cartelli che alcuni membri del Parlamento hanno esposto, in modo inequivocabile, e vorrei dirvi che purtroppo, ma da un altro punto di vista fortunatamente, io rappresento un’Europa vecchia, non solo per la mia età, ma anche per l’affetto che nutro per tutto ciò che rappresentano l’Europa di ieri, l’Europa di oggi e l’Europa di domani. Intendiamo lanciare un messaggio chiaro anche agli altri paesi dei Balcani; la nostra non è una strategia per uscire dai Balcani. La nostra strategia non consiste solo nel voler rimanere sul posto, bensì auspichiamo che questi paesi rimangano con noi. Intendiamo offrire agli Stati dei Balcani la possibilità di collaborare alla costruzione di un’Europa più grande, in modo che riescano ad avvicinarsi sempre di più alle Istituzioni europee e a trovare un assetto stabile, come dovrebbero avere paesi così importanti nella regione. Lo spiegamento di forze militari in Macedonia costituisce la seconda operazione di mantenimento della pace intrapresa dall’Europa dopo che, dal 1° gennaio di quest’anno, le forze di polizia europee sono impegnate in Bosnia Erzegovina dove hanno sostituito i contingenti di polizia delle Nazioni Unite. Pertanto, in tempi relativamente brevi siamo stati in grado di avviare due operazioni di mantenimento della pace in una zona che ci sta molto a cuore ed è vicina anche dal punto di vista geografico alle nostre capitali e a Bruxelles. Signor Presidente, onorevoli parlamentari, non voglio dilungarmi nel mio primo intervento. So che avrete molte domande da pormi. Ma vorrei dirvi che stiamo attraversando un momento relativamente difficile, forse addirittura il più difficile finora per chi fa parte di questa Istituzione, in quest’epoca e in questa legislatura europea. E’ assolutamente necessario che noi europei manteniamo la nostra forza, la chiarezza e la tenacia sulle nostre posizioni e facciamo tutto il possibile affinché questa crisi, divisa su tanti fronti e con tante manifestazioni diverse, si possa risolvere con la buona volontà di tutti attraverso la concertazione, il dialogo e la diplomazia. La forza è l’ultima istanza. La diplomazia deve essere la risorsa di sempre. Signor Presidente, non pensi che sia troppo vecchio, continuerò a lavorare e a tormentarvi ancora per anni. Signor Presidente, se mi è consentito, oggi pomeriggio nel breve tempo a mia disposizione vorrei analizzare con voi quattro o cinque punti che mi sembrano fondamentali per avere una visione globale della situazione internazionale. Il primo, naturalmente, è il problema dell’Iraq. Ma mi piacerebbe anche approfittare di questa occasione per discutere con voi, seppur brevemente, della situazione in Medio Oriente in un giorno così importante, il giorno successivo alle elezioni in Israele. Considerata poi la drammatica situazione che stiamo vivendo, mi sembrerebbe fuori luogo non affrontare con voi la questione della Corea del Nord, e infine vorrei concludere con una brevissima riflessione sulle operazioni che l’Unione europea sta progettando per inviare un contingente nell’antica Repubblica jugoslava di Macedonia. Comincio dal primo punto, la situazione in Iraq. Come sapete, questa settimana, iniziata con il Consiglio “Affari generali”, e la prossima, saranno due settimane di enorme importanza per la ricerca di una soluzione alla crisi dell’Iraq. Lunedì mattina, per la prima volta, ha avuto luogo a Bruxelles una procedura di concertazione a livello ministeriale, ai sensi dell’articolo 19 del Trattato UE, tra la Presidenza, la e i membri dell’Unione europea in seno al Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite. Non era mai successo nulla di simile prima d’ora: si erano svolte molte riunioni di concertazione a New York, ma nessuna riunione a livello ministeriale si era mai tenuta qui a Bruxelles tra i due membri permanenti e i due non permanenti del Consiglio di sicurezza, la Presidenza, il Commissario Patten e il sottoscritto. Tengo a riferirvi molto brevemente che in occasione del suddetto incontro si è registrato un consenso generale su almeno quattro punti fondamentali che l’Unione europea è intenzionata a difendere a ogni . Vorrei ora riprendere questi quattro punti, pur sapendo che li conoscete molto bene. Primo: tutti auspichiamo che l’Iraq si liberi delle armi di distruzione di massa, e su questo deve esserci un accordo generale di tutti gli europei. Uno dei problemi più gravi che dovremo affrontare nel corso di questo secolo sarà senza dubbio la proliferazione di armi di distruzione di massa. Noi europei non possiamo certo rimanere indifferenti, perché si tratta di un problema molto serio a cui bisogna trovare soluzione. Pertanto l’obiettivo di ottenere con ogni mezzo, nell’ambito delle risoluzioni del Consiglio di sicurezza, che Baghdad elimini tutte le armi di distruzione di massa deve costituire una priorità per l’Unione europea."@it9 "Mr President, ladies and gentlemen, I was saying that I am always happy to appear before you, but today I am doing so at a time when I am extremely worried. The second important point is Iraq’s responsibility to cooperate actively with the inspectors. You have good knowledge of the report which Dr Blix and Mr ElBaradei presented the other day to the Security Council, and you saw them directly, because the President of the European Parliament had the opportunity to speak with the inspection chiefs by means of a videoconference with New York. I also had the opportunity to speak with them subsequently, and I will therefore not insist on this since I am sure that the Presidency has informed Parliament in a clear manner. The third point, which I believe is essential to point out, is that we must give all the necessary support to the inspectors. The inspectors are the eyes and ears of the international community. If they are capable of convincing the Security Council of the situation, I am sure that the Security Council will also convince public opinion of the current situation in Baghdad. Therefore, whatever the implicit or explicit requests – and I insist, implicit or explicit – of the inspectors to the members of the Security Council, I believe Europe should help them. And there are essentially three types of suggestions or requests that the inspectors could make to us, firstly: that they require more resources, more resources than they currently have, more inspectors and more logistical resources; secondly: they may need more time; and thirdly: they may need more information or more intelligence. I believe that the international community should respond positively to these three requests from the inspectors. In other words, they should be offered resources, time and intelligence. And the fourth point, which I believe is absolutely essential and which must be defended by the Europeans, is that the whole of this process relating to the proliferation of weapons of mass destruction, and more specifically the issue of Iraq, must remain within the framework of the United Nations Security Council. It must be carried out within the framework of the United Nations, which is the institution which must provide the legitimacy for any action in relation to this issue. Ladies and gentlemen, Mr President, you are well aware of the differing positions expressed by various Members of the European Union, but you also know that there are not just the opinions of the leaders in the European Union, but we also have clear and convincing surveys of the thoughts of the European citizens. I believe that the European citizens are clear about two things: one, that they do not want war; and the other, that they do not want dictators in the world. And we must make the two things compatible in the eyes of the population, of the citizens of Europe. How to make preventing armed conflicts and preventing the existence of dictators compatible is the great challenge facing the international community. Our intention as Europeans must be to ensure that Resolution 1441, which was unanimously approved by the United Nations Security Council and which was approved unanimously by the Arab League two days later, should become a reality and that Saddam Hussein and the Iraqi regime can disarm without the need for military force. Therefore, the countries of the European Union and all of us who serve the European Union will work with all our might, day and night, to try to prevent a conflict and to ensure that Saddam Hussein abandons weapons of mass destruction without our turning to military force. As you know, a debate began today in the Security Council on the basis of the report produced by the inspection chiefs 48 hours ago. Let us wait and see how that debate develops before taking a position on it. As you are aware, yesterday the President of the United States made an important speech. I would like to welcome an expression, a phrase, an idea, which was suggested in this speech, which is the idea, the suggestion or the commitment that the Secretary of State, Mr Colin Powell, would appear before the United Nations Security Council to explain the information and intelligence in existence in those countries which have privileged information or privileged intelligence. I believe and I insist that the centre of gravity of this process must continue to be the United Nations Security Council and I therefore believe it very appropriate that the information that certain countries currently have should be debated within it and that, if possible, that information should also be passed on to the inspectors. You also know that there will be other consultations in the coming days … The international situation is not good and the time has come for us to hold a debate within this institution to consider how the most burning issues currently on the international scene can be viewed, and if possible resolved, from a European perspective. … and let us hope that the inspectors can have more time to continue their work and, if possible, as I said before, to complete their mandate in accordance with Resolution 1441. Ladies and gentlemen, Europe is involved in this process: four Members of the European Union are on the Security Council, one candidate for membership of the European Union is on the Security Council and I am sure that the countries making up that Council will make every possible effort so that what we are saying here becomes reality in the coming days. Since you have information from the President of Parliament on the conversation yesterday with Dr Blix, I will not say anything about the comments made and I will move on briefly to the second point I wanted to discuss with you, ladies and gentlemen, which is the issue of the Middle East. Yesterday elections took place in Israel, and I believe we must learn at least three important lessons from these elections. Firstly, the low turn-out. It is surprising – or at least it surprises me – that in view of the situation we are facing in the Middle East electoral turn-out should be so low. It is the lowest turn-out since the 1967 elections. That is the first point to stress. The second point to stress is the enormous, and very significant, victory of Prime Minister Sharon. I would like, on behalf of all of us, to congratulate him on his victory and the victory of his party. Sharon’s victory is like none other of his previous victories. And I believe we should say to Prime Minister Sharon, on behalf of the European Union, that at this time when he has enormous opportunities to form a coalition government, that he should form a coalition government that concentrates on resolving the problem of the war and finding permanent peace in the Middle East. That is the demand that with respect I believe we should make of him since it has been demonstrated that a huge number of Israelis have voted for him. The third issue we should highlight and on which we must draw conclusions is the heavy defeat of the Labour Party and the defeat of the Meretz Party. The two great parties, which have historically defended peace, which have been the centre of gravity in terms of peace, have suffered damage. We must analyse why this situation has come about. It will primarily be their job to do this. We have seen that the Secretary-General of the Meretz Party has tendered his resignation. But, in any event, from a European point of view we must maintain our policy and our policy is still the one contained in the work of the Quartet and the one contained in the road map which was approved in Washington not long ago. Once there is a government in Israel, we must mobilise all possible mechanisms in order to speed up a process which will lead to the road map becoming a reality and not just remaining a piece of paper. Ladies and gentlemen, I believe we have the obligation, as Europeans, to do everything possible to ensure that this process, which will begin following yesterday’s elections, will be a process which leads to a good result, and so that the initiatives taken do not meet the same fate as previous initiatives, such as the Mitchell report or the Tenet Plan and other important reports which have been adopted but which have not been able to be implemented. My appeal would therefore be that we should do everything possible to ensure that these documents do not remain simply documents in the archives but that they be implemented in reality. Ladies and gentlemen, during the short time available to me for this first speech, I would also like to make one or two comments on North Korea. Ladies and gentlemen, the situation in North Korea is serious. It is difficult. As you know, the decisions taken by the North Korean Government are serious decisions and I do not believe they are decisions which should only concern the countries of the region. As I said at the beginning, I would insist that the issue of the proliferation of weapons of mass destruction is an issue which affects all of us, regardless of which part of the planet we are living in at this time. And we must therefore involve ourselves to some extent in the issue of North Korea. As you know, we hold meetings and telephone conversations practically every day with the most closely involved countries in the region: South Korea, Japan, China, Russia, the United States, and in the General Affairs Council on Monday the decision was taken, if necessary, to send a European Union mission to North Korea to present our position and also to cooperate in finding a solution to this dramatic problem which, if things carry on as they are, could lead to the existence of nuclear weapons of mass destruction in part of the Korean peninsula. Ladies and gentlemen, I will move on to the last point I wanted to mention this afternoon, which is the situation in the Balkans and specifically the situation in the Former Yugoslav Republic of Macedonia. As you know, at the Copenhagen Summit an agreement was reached on relations between the European Union and the Atlantic Alliance. We are currently working so that in March we can for the first time in history deploy a peace-keeping force in that Republic. The work is going well, the issues that have to be tackled with the Atlantic Alliance are making substantial progress, President Trajkovski of Macedonia has now accepted the presence of European forces from March and I believe we will be in a position to do that. I have seen the placards that some Members of this Parliament have displayed very clearly, and I would like to say that unfortunately, or fortunately in other respects, I am talking to you from the point of view of an old Europe, because of my age, but also because of my affection for everything which is represented by the Europe of yesterday, the Europe of today and the Europe of tomorrow. We also want to send a clear message to the countries of the Balkans; our strategy is not to abandon the Balkans. Our strategy does not just consist of remaining there, but of them remaining with us, of offering the countries of the Balkans the opportunity to participate in the construction of a wider Europe, so that they may come ever closer to the European institutions and so that they may establish themselves firmly as the important countries they should be in that region. The deployment of military force in Macedonia would be the second peace-keeping operation taken on by Europe, since, as you know, since 1 January this year, the European police force is deployed in Bosnia and Herzegovina as a replacement for the police force which was there under the flag of the United Nations. Therefore, in a relatively short space of time, we have been able to implement two peace-keeping operations in an area close to our hearts and close geographically to our capitals and to Brussels. Ladies and gentlemen, Mr President, I do not want to expand any further during this first speech. I know that the honourable Members will have plenty of questions to ask me. But I would like to say that we are living through a relatively difficult time and I would go as far as to say that this is perhaps the most difficult time those of us in this parliamentary sitting, during this period of European parliamentary life, have had to live through. It is essential that we Europeans remain strong, clear and tenacious in our positions in order to do everything possible so that this crisis, which currently has so many fronts and so many manifestations, is one that can be resolved through the good will of everybody by means of agreement, dialogue and diplomacy. Force is the last resort. Diplomacy must always be our method. Mr President, do not imagine that I am so old, I am going to carry on working and pestering people for a few more years. Mr President, in the short time available to me this afternoon, if the honourable Members will allow me, I would like to discuss four or five points which I believe are essential to a global understanding of the international situation. The first is undoubtedly Iraq. But I would also like to take this opportunity to debate with you, if only very briefly, the situation in the Middle East on such an important day as this, the day after the elections in Israel. I also believe it would be a mistake not to say a few words about North Korea, given the dramatic situation at the moment, and I will end with a very brief comment on the operations the European Union is beginning to plan for the deployment of forces in the Former Yugoslav Republic of Macedonia. I will begin with the first point: the situation in Iraq. As you know, ladies and gentlemen, the General Affairs Council is taking place this week and next week and they are going to be extremely important weeks in terms of finding a solution to the Iraq crisis. On Monday morning, for the first time, there was a concertation procedure, in accordance with Article 19 of the EU Treaty, between the Presidency, the troika and the members of the European Union sitting on the United Nations Security Council here in Brussels at ministerial level. This is the first time that anything of this nature has taken place; there had been many concertation meetings in New York, but there had never been a meeting here in Brussels at ministerial level of the two permanent members and the two non-permanent members of the Security Council together with the Presidency, Commissioner Patten and myself. I would like to say very briefly that in the meeting there was general consensus at least on four essential points which the European Union wishes to defend in all fora. I will run through the four points, although the honourable Members know them very well. Firstly: we all have an interest in Iraq getting rid of weapons of mass destruction and this is something that all Europeans should agree on. One of the most serious problems we are going to face during this century is unquestionably the proliferation of weapons of mass destruction. And we Europeans cannot ignore this problem, a serious problem for which a solution must be found. Therefore, to try, by every means possible, and in accordance with the resolutions of the Security Council, to ensure that Baghdad gets rid of all weapons of mass destruction must be a priority for the European Union."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, dames en heren afgevaardigden, ik zei net dat het voor mij steeds een waar genoegen is hier voor u te verschijnen, maar dat ik hier vandaag met diepe bezorgdheid het woord voer. Het tweede belangrijke element is de verantwoordelijkheid van Irak om actief samen te werken met de wapeninspecteurs. U kent de inhoud van het verslag dat Blix en El Baradei aan de Veiligheidsraad hebben gepresenteerd. U hebt overigens rechtstreeks contact met hen gehad aangezien de Voorzitter van het Europees Parlement gisteren met beide hoofdinspecteurs heeft gesproken in een videoconferentie met New York. Zelf heb ik daarna ook een onderhoud met hen gehad. Ik neem aan dat het voorzitterschap u nauwgezet heeft ingelicht over de situatie. Daarom ga ik op deze kwestie niet verder in. Het derde punt dat ik hier wil benadrukken is dat wij de inspecteurs de nodige steun moeten verlenen. Zij zijn de ogen en de oren van de internationale gemeenschap. Ik ben er zeker van dat als zij erin slagen de Veiligheidsraad van de situatie te overtuigen, de Veiligheidsraad ook de publieke opinies zal weten te overtuigen van de situatie in Bagdad. Daarom denk ik dat Europa moet waarborgen dat de expliciete of impliciete – ik herhaal, expliciete of impliciete – verzoeken van de inspecteurs aan de leden van de Veiligheidsraad worden ingewilligd. Het gaat hier in wezen om drieërlei suggesties of aanbevelingen: ten eerste moeten er meer middelen ter beschikking worden gesteld, meer middelen, meer inspecteurs en meer logistieke steun; ten tweede moeten de inspecteurs meer tijd krijgen; ten derde heeft het team meer informatie en meer inlichtingenmateriaal nodig. Ik ben van oordeel dat de internationale gemeenschap een positief antwoord moet geven op de drie verzoeken van de inspecteurs. Wij moeten hun met andere woorden meer middelen, meer tijd en meer informatie geven. Er is nog een vierde punt waarvoor Europa zich sterk moet maken: het probleem van de proliferatie van massavernietigingswapens, en met name de Iraakse kwestie, dient hoe dan ook behandeld te worden in het kader van de VN-Veiligheidsraad. Het is immers aan de Verenigde Naties om de legitimiteit van de ondernomen acties te waarborgen. Geachte afgevaardigden, mijnheer de Voorzitter, u bent op de hoogte van de diverse standpunten die de lidstaten van de Europese Unie hebben ingenomen. U weet echter ook dat wij niet alleen de opinie van de leiders van de Europese Unie kennen. Er zijn tevens veelzeggende en overtuigende enquêtes beschikbaar die ons inlichten over het standpunt van de Europese burger. Ik meen te mogen concluderen dat er voor de Europese burgers twee dingen duidelijk zijn: zij willen geen oorlog en zij willen geen dictators. Volgens de bevolking, volgens de burgers van de Europese Unie, moeten beide streefdoelen met elkaar verenigd worden. Hier is voor de internationale gemeenschap een dubbele taak weggelegd: zij moet alles in het werk stellen om gewapende conflicten te voorkomen en zij moet beletten dat de wereld geregeerd wordt door dictators. Wij, Europeanen, mogen niet afwijken van ons voornemen ervoor te zorgen dat resolutie 1441, die unaniem is goedgekeurd in de VN-Veiligheidsraad en twee dagen later ook het fiat van de voltallige Arabische Liga heeft gekregen, daadwerkelijk in de praktijk wordt gebracht en dat Saddam Hoessein en het Iraakse regime zonder geweld ontwapend worden. Kortom, de landen van de Europese Unie en al degenen die zich, zoals wij, met hart en ziel inzetten voor de Europese Unie, zullen zich dag en nacht inspannen om een conflict te vermijden. Wij zullen Saddam Hoessein er zonder geweldpleging toe trachten te bewegen afstand te doen van alle massavernietigingswapens. Zoals u weet, is er vandaag in de Veiligheidsraad een debat geopend over het verslag dat de hoofdinspecteurs 48 uur geleden hebben uitgebracht. Wij moeten het resultaat van dit debat afwachten en op grond daarvan ons standpunt bepalen. Ik hoef u niet te vertellen dat de president van de Verenigde Staten gisteren een belangrijke toespraak heeft gehouden. Zijn redevoering bevatte een uitdrukking, een zin, een propositie die ik van harte toejuich, namelijk het voorstel, de suggestie of de toezegging om de VN-Veiligheidsraad, bij monde van staatssecretaris Colin Powell, in kennis te stellen van de informatie en het inlichtingenmateriaal waarover bepaalde landen beschikken die toegang hebben tot geprivilegieerde informatie- en inlichtingenbronnen. Ik onderstreep nogmaals dat dit probleem mijns inziens in het kader van de Veiligheidsraad van de Verenigde Naties moet worden aangepakt. Daarom vind ik het een goede zaak dat de informatie waarover bepaalde landen momenteel beschikken aan de leden van de Veiligheidsraad wordt voorgelegd. Als het enigszins mogelijk is, moeten deze gegevens overigens worden doorgespeeld aan de inspecteurs. U weet verder dat er de komende dagen ook op andere niveaus overleg zal worden gepleegd… De internationale situatie ziet er allesbehalve rooskleurig uit. Het lijkt mij dan ook een geschikt moment om hier in het kader van deze instelling een debat te openen over de hete hangijzers die het internationale toneel momenteel volledig in hun greep houden. Wij moeten nadenken over de benaderingswijzen of, beter nog, de oplossingen die de Europese Unie op dit vlak kan aandragen. … en wij hopen dat de inspecteurs meer tijd zullen krijgen zodat zij hun werkzaamheden kunnen voortzetten. Zoals ik al zei, is het wenselijk dat dit, indien mogelijk, in het kader van het mandaat van resolutie 1441 gebeurt. Geachte afgevaardigden, Europa is nauw bij dit proces betrokken: vier lidstaten van de Europese Unie maken, samen met één van de kandidaat-landen, deel uit van de VN-Veiligheidsraad. Ik ben ervan overtuigd dat de leden van de Veiligheidsraad al het mogelijke zullen doen om de hier genoemde doelstellingen tijdens de komende dagen te verwezenlijken. Aangezien de Voorzitter van het Parlement u reeds in kennis heeft gesteld van het gesprek van gisteren met de heer Blix, zal ik daar niet over uitweiden. Laat ik dus maar overgaan naar het tweede punt dat ik hier met u wil bespreken, geachte afgevaardigden, namelijk het probleem van het Midden-Oosten. Gisteren hebben er in Israël verkiezingen plaatsgevonden waaruit wij mijns inziens minstens drie belangrijke lessen moeten trekken. Ten eerste was de opkomst bijzonder laag. Het is verwonderlijk – althans in mijn ogen – dat er in een situatie zoals die welke zich momenteel in het Midden-Oosten voordoet zo weinig mensen naar de stembus trekken. Het gaat maar liefst om de laagste opkomst sinds de verkiezingen van 1967. Dat is het eerste punt dat ik hier wil onderstrepen. Ten tweede kunnen wij niet voorbijgaan aan de veelzeggende en onmiskenbare zege van de huidige premier, de heer Sharon. Ik wil hem in ons aller naam feliciteren met de enorme overwinning die hij samen met zijn partij heeft behaald. Sharon heeft meer stemmen gekregen dan ooit tevoren. Op dit moment heeft hij alle troeven in handen om een regeringscoalitie te vormen Daarom moeten wij premier Sharon er namens de Europese Unie toe aanzetten een coalitie tot stand te brengen die alles in het werk stelt om de oorlog uit de wereld te helpen en de vrede in het Midden-Oosten eens en voor altijd te herstellen. Nu dat de Israëlische bevolking massaal voor Sharon heeft gestemd, denk ik dat het onze plicht is hem vriendelijk op deze eis attent te maken. Er is nog een derde belangrijk element waaruit wij lering moeten trekken, namelijk de verpletterende nederlaag van de Arbeiderspartij en het verlies van de Meretz-partij. De twee grote partijen die sinds jaar en dag voor vrede pleiten en de vlam van het vredeskamp brandende houden, hebben het onderspit moeten delven. De oorzaak van deze ontwikkeling moet dringend worden onderzocht. Het is uiteraard in de eerste plaats aan de partijen zelf om de situatie te analyseren. De secretaris-generaal van de Meretz-partij heeft bijvoorbeeld zijn ontslag al ingediend. Vanuit Europees perspectief moeten wij ons beleid echter hoe dan ook voortzetten. In concreto betekent dit dat wij ons moeten houden aan de koers die door het Kwartet is aangegeven en aan de die nog niet zo lang geleden in Washington is goedgekeurd. Zodra er in Israël een nieuwe regering aantreedt, moeten wij alle mogelijke middelen aanwenden om de tenuitvoerlegging van het draaiboek te bespoedigen zodat het geen dode letter blijft, maar stevig ingrijpt in het reële leven. Geachte afgevaardigden, ik geloof dat wij als Europeanen de plicht hebben alles te doen wat in onze macht ligt om dit proces, dat na de verkiezingen van gisteren van start is gegaan, tot een goed einde te brengen. Wij moeten tot elke prijs vermijden dat deze initiatieven hetzelfde lot ondergaan als de eerder gemaakte afspraken. Denkt u maar aan het verslag-Mitchell, het plan-Tenet en zovele andere goedgekeurde verslagen die nooit in de praktijk zijn gebracht. Daarom moeten wij ervoor zorgen dat deze documenten niet zomaar in een archief worden opgeborgen, maar daadwerkelijk worden toegepast. Dames en heren afgevaardigden, in deze eerste uiteenzetting zou ik de mij resterende spreektijd willen besteden aan Noord-Korea. De situatie in dat land is bijzonder ernstig. Wij staan hier voor een ingewikkeld probleem. Zoals u weet, heeft de Noord-Koreaanse regering verregaande beslissingen genomen die mijns inziens niet alleen risico’s inhouden voor de landen in de regio. Zoals ik ook al aan het begin van mijn toespraak zei, is de proliferatie van massavernietigingswapens een probleem dat ons allen aangaat. Het maakt daarbij niet uit waar ter wereld wij wonen. Daarom moeten wij ook in het kader van de Noord-Koreaanse kwestie het nodige initiatief nemen. Ik hoef u niet te zeggen dat wij vrijwel dagelijks vergaderen en telefonisch contact hebben met de belanghebbende landen, waaronder Zuid-Korea, Japan, China, Rusland en de Verenigde Staten. De Raad Algemene Zaken heeft tijdens zijn bijeenkomst van afgelopen maandag besloten, indien nodig, een EU-missie naar Noord-Korea te sturen om ons standpunt kenbaar te maken en onze medewerking te verlenen aan de oplossing van dit dramatische probleem. Als de situatie niet snel verandert, lopen wij immers het risico dat er op een deel van het Koreaanse schiereiland nucleaire massavernietigingswapens worden gestationeerd. Geachte afgevaardigden, het laatste punt dat ik hier vanmiddag wil bespreken is het probleem van de Balkan, en met name de situatie in de voormalige Joegoslavische Republiek Macedonië. Zoals u weet, is er tijdens de Top van Kopenhagen een akkoord bereikt over de betrekkingen tussen de Europese Unie en het Atlantisch Bondgenootschap. Momenteel treft de Unie de nodige voorbereidingen om met ingang van maart voor de eerste maal in de geschiedenis een vredesmacht in te zetten in de voornoemde republiek. De werkzaamheden verlopen naar wens, er begint schot te komen in de zaken die in overleg met het Atlantisch Bondgenootschap moeten worden uitgewerkt en de president van Macedonië, de heer Trajkovski, heeft reeds ingestemd met de aanwezigheid van Europese troepen vanaf maart. Ik denk dan ook dat wij in onze opzet zullen slagen. Ik heb duidelijk kennis kunnen nemen van de protestleuzen die door sommige afgevaardigden van dit Parlement omhoog werden gehouden. Ik heb het geluk of het ongeluk – het hangt ervan af hoe je het bekijkt – dat ik u toespreek vanuit een oud Europa, niet alleen vanwege mijn leeftijd, maar ook omdat ik zowel het Europa van gisteren als het Europa van vandaag en van morgen een warm hart toedraag. Wij willen ook een duidelijk signaal afgeven aan de Balkanlanden. Wij zijn niet voornemens om de Balkan aan zijn lot over te laten. Onze strategie houdt in dat wij in de Balkan blijven, of beter gezegd, dat de Balkan bij ons blijft. Wij nodigen de Balkanlanden uit om mee te werken aan de totstandkoming van een ruimer Europa en steeds meer toenadering te zoeken tot de Europese instellingen zodat zij kunnen uitgroeien tot stabiele landen en zich kunnen kwijten van de belangrijke rol die voor hen in de regio is weggelegd. De stationering van een militaire troepenmacht in Macedonië is de tweede vredesoperatie die Europa onderneemt. Zoals u weet, is de politie die in het kader van de Verenigde Naties in Bosnië en Herzegovina was ingezet per 1 januari van dit jaar vervangen door een Europese politiemacht. Kortom, in een relatief korte tijdspanne zijn wij erin geslaagd twee vredesmissies op te zetten in een regio die wij een warm hart toedragen en die vanuit geografisch oogpunt dicht bij onze hoofdsteden en bij Brussel ligt. Geachte afgevaardigden, mijnheer de Voorzitter, ik zal het hierbij laten aangezien u wellicht talloze vragen hebt. Ik wil echter onderstrepen dat wij momenteel een relatief moeilijk moment doormaken. Misschien is dit wel het moeilijkste moment dat de deelnemers aan deze vergadering, aan deze periode van het Europese parlementaire leven, hebben meegemaakt. Het is van wezenlijk belang dat wij, Europeanen, kordaat optreden, duidelijke taal spreken en bij ons standpunt blijven. Wij moeten met andere woorden al het mogelijke blijven doen om deze crisis, die zich momenteel op diverse fronten afspeelt en vele gezichten heeft, te bezweren via overleg, dialoog en diplomatieke acties. Daarbij is het uiteraard onontbeerlijk dat alle betrokken partijen de nodige goede wil tonen. Geweld is slechts een laatste redmiddel. Laten wij een diplomatieke oplossing zoeken. Mijnheer de Voorzitter, zó oud ben ik nu ook weer niet. Ik ben vastbesloten nog enkele jaren mee te draaien. U bent dus nog niet van mij af. Mijnheer de Voorzitter, ik zou hier vanmiddag met uw welnemen de tijd willen nemen om een viertal punten uiteen te zetten die ik van wezenlijk belang acht om een beter inzicht te krijgen in de internationale situatie. In de eerste plaats is er natuurlijk de crisis rond Irak, maar ik zou tevens van de gelegenheid gebruik willen maken om op deze belangrijke dag – de dag na de Israëlische verkiezingen – met u van gedachten te wisselen over de situatie in het Midden-Oosten, zelfs al is het maar even. Bovendien denk ik dat het, gelet op de dramatische situatie waarin wij momenteel verkeren, zeer wenselijk is dat ook het probleem van Noord-Korea wordt aangesneden. Tenslotte zal ik mijn betoog afronden met enkele beschouwingen bij de op stapel staande plannen van de Europese Unie om troepen in de voormalige Joegoslavische Republiek Macedonië te stationeren. Laat ik met het eerste punt beginnen: de situatie in Irak. Zoals u weet, zijn de ontwikkelingen van deze week, die is ingezet met de Raad Algemene Zaken, en ook van volgende week bepalend voor de oplossing van de crisis rond Irak. Maandagochtend hebben het voorzitterschap, de trojka en de lidstaten van de Europese Unie die deel uitmaken van de Veiligheidsraad van de Verenigde Naties voor het eerst, overeenkomstig artikel 19 van het EU-Verdrag, op ministerieel niveau overleg gepleegd in Brussel. Zoiets was nog nooit eerder gebeurd. In New York hebben er uiteraard al vaker overlegvergaderingen plaatsgevonden, maar het was de allereerste keer dat de twee permanente leden en de twee niet-permanente leden van de Veiligheidsraad in Brussel op ministerieel niveau vergaderden met het voorzitterschap, commissaris Patten en ikzelf. Ik wil hier kort onderstrepen dat er tijdens de bedoelde bijeenkomst overeenstemming is bereikt over vier essentiële punten die de Europese Unie in alle fora wil verdedigen. U kent deze punten natuurlijk op uw duimpje, maar voor alle zekerheid zal ik ze nog een keer herhalen. Ten eerste moeten wij ervoor zorgen dat Irak zich ontdoet van alle massavernietigingswapens. Het is onontbeerlijk dat hierover in de Europese Unie een duidelijke consensus heerst. De proliferatie van massavernietigingswapens is ongetwijfeld een van de grootste moeilijkheden die ons in deze eeuw te wachten staan. Europa mag zijn ogen niet sluiten voor dit ernstige probleem, waarvoor hoe dan ook een oplossing moet worden gevonden. Daarom moeten wij, in het kader van de resoluties van de Veiligheidsraad, alles in het werk stellen om te waarborgen dat Bagdad alle massavernietigingswapens vernietigt. Dat moet voor de Europese Unie een prioriteit zijn."@nl2 "Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, dizia-lhes que é sempre com satisfação que compareço perante vós, mas que hoje o faço com um sentimento de grande preocupação. O segundo ponto importante é a responsabilidade do Iraque para cooperar de forma activa com os inspectores. Os senhores deputados conhecem muito bem o relatório que Hans Blix e Mohammed el Baradei apresentaram no outro dia ao Conselho de Segurança, e puderam vê-los directamente, dado que o Presidente do Parlamento Europeu teve oportunidade de conversar com os dois chefes da inspecção, através de uma videoconferência com Nova Iorque. Eu também tive oportunidade de falar com eles posteriormente, pelo que não insistirei neste ponto, uma vez que estou certo de que a Presidência lhes facultou informações claras a este respeito. O terceiro ponto, que se me afigura crucial salientar, é que temos que dar todo o apoio necessário aos inspectores. Os inspectores são os olhos e os ouvidos da comunidade internacional. Se eles forem capazes de convencer o Conselho de Segurança, tenho a certeza de que o Conselho de Segurança convencerá também as opiniões públicas da situação actual em Bagdad. Neste sentido, independentemente dos pedidos implícitos ou explícitos - e insisto, implícitos ou explícitos - que os inspectores façam aos membros do Conselho de Segurança, penso que a Europa deveria prestar-lhes ajuda. São três, fundamentalmente, as sugestões ou os pedidos que os inspectores podem fazer, em primeiro lugar: são necessários mais meios, mais meios daqueles de que dispõem actualmente, mais inspectores ou mais meios logísticos; em segundo lugar: podem necessitar de mais tempo; e em terceiro lugar: podem necessitar de mais informação ou de mais serviços secretos. Penso que a comunidade internacional deveria responder positivamente aos três pedidos dos inspectores. Em síntese, deveria ser-lhes dado meios, tempo e serviços secretos. O quarto ponto, que considero absolutamente essencial e que deve ser defendido pelos europeus, é que todo este processo relativo à proliferação de armas de destruição maciça, e mais especificamente ao tema do Iraque, deve permanecer no quadro do Conselho de Segurança das Nações Unidas. Deve processar-se no quadro das Nações Unidas, que é a instituição que deve dar legitimidade a qualquer acção neste âmbito. Senhoras e Senhores Deputados, Senhor Presidente, estão bem conscientes das diferentes posições manifestadas por vários membros da União Europeia, mas estão também conscientes de que não existem unicamente as opiniões dos líderes da União Europeia, que dispomos de inquéritos inequívocos e convincentes do que pensam os cidadãos europeus. Penso que para os cidadãos europeus há duas coisas claras: uma, que não desejam a guerra; a outra, que são contra a existência de ditadores no mundo. Devemos tornar as duas coisas compatíveis aos olhos da população, dos cidadãos da Europa. Como tornar compatível a prevenção de conflitos armados e a prevenção da existência de ditadores é o grande desafio que se coloca à comunidade internacional. Deve ser nossa intenção, enquanto europeus, assegurar que a Resolução 1441, que foi aprovada por unanimidade no Conselho de Segurança das Nações Unidas e que foi aprovada por unanimidade na Liga Árabe dois dias depois, se converta numa realidade e que Saddam Hussein e o regime iraquiano sejam desarmados sem necessidade de recorrer à força militar. Neste sentido, os países da União Europeia e todas as pessoas que servem a União Europeia, trabalharão com todas as suas forças, dia e noite, para tentar evitar um conflito e para assegurar que Saddam Hussein destrói as armas de destruição maciça sem recurso à força militar. Como é do vosso conhecimento, teve início hoje um debate no Conselho de Segurança com base no relatório dos chefes dos inspectores elaborado há 48 horas. Aguardemos para ver a evolução deste debate antes de tomarmos uma posição sobre o mesmo. Como sabem, o Presidente dos Estados Unidos proferiu ontem um importante discurso. Gostaria de saudar uma expressão, uma frase, uma ideia, que foi sugerida nesse discurso, que é a ideia, a sugestão ou o compromisso de que o Secretário de Estado, senhor Colin Powell, compareça perante o Conselho de Segurança das Nações Unidas para explicar a informação e os serviços secretos que existem naqueles países que têm informação privilegiada ou serviços secretos privilegiados. Penso e insisto em que o centro de gravidade deste processo deve continuar a ser o Conselho de Segurança das Nações Unidas, pelo que considero muito oportuno que a informação que determinados países possuem actualmente fosse debatida no seu âmbito e que, se possível, essa informação passasse também para o conhecimento dos inspectores. Os senhores deputados sabem que haverá, igualmente, outras consultas nos próximos dias... A situação internacional não é boa e é chegado o momento de realizarmos um debate no seio desta instituição para ver como os temas mais prementes da actualidade a nível internacional podem ser abordados, e se possível solucionados, de uma perspectiva europeia. ... e esperemos que os inspectores possam dispor de mais tempo para prosseguir com a sua missão e, se possível, como já afirmei, cumprir o seu mandato em conformidade com a Resolução 1441. Senhoras e Senhores Deputados, a Europa está envolvida neste processo: quatro Estados-Membros da União Europeia integram o Conselho de Segurança, um candidato à União Europeia é membro do Conselho de Segurança, e estou certo de que os países que compõem esse Conselho envidarão todos os esforços possíveis para que as nossas palavras aqui proferidas se convertam em realidade nos próximos dias. Dado que dispõem de informação através do Presidente do Parlamento sobre as conversações mantidas ontem com Hans Blix, abstenho-me de fazer qualquer observação sobre os comentários tecidos e passarei brevemente para o segundo ponto que gostaria de abordar convosco, Senhoras e Senhores Deputados, que é o tema do Médio Oriente. Realizaram-se ontem eleições em Israel, eleições das quais importa, em meu entender, retirar, no mínimo, três lições importantes. A primeira, a baixa participação. É surpreendente - pelo menos a mim surpreende-me - que perante uma situação como a que se vive no Médio Oriente a taxa de participação eleitoral tenha sido tão baixa. Foi a taxa de participação mais baixa desde as eleições de 1967. Este é o primeiro ponto a salientar. O segundo ponto a salientar é a ampla e muito significativa vitória do Primeiro-Ministro Ariel Sharon. Desejo, em nome de todos nós, felicitá-lo pela sua vitória e pela vitória do seu partido. A vitória de Sharon não é igual a nenhuma outra das suas vitórias do passado. Penso que se impõe dizer ao Primeiro-Ministro Sharon, em nome da União Europeia, que neste momento em que tem grandes possibilidades de formar um governo de coligação, deveria formar um governo de coligação concentrado em resolver o problema da guerra e encontrar a paz permanente no Médio Oriente. Essa é a exigência que, com todo o respeito, julgo que devemos fazer-lhe, depois de ter ficado demonstrado que os israelitas votaram em massa nele. O terceiro tema que importa salientar e sobre o qual temos de retirar algumas conclusões é a grande derrota do Partido Trabalhista e a derrota do Partido Meretz. Os dois grandes partidos que historicamente defenderam a paz, que foram o centro de gravidade em matéria de paz, saíram derrotados. Será necessário analisar as causas que conduziram a esta situação. Cumpre-lhes a eles em primeiro lugar fazê-lo. Vimos o Secretário-Geral do Partido Meretz apresentar a sua demissão. Mas, de todas as formas, do ponto de vista europeu, devemos manter a nossa política e a nossa política continua a ser a que está contida no trabalho do Quarteto e a que está contida no aprovado em Washington não há muito tempo. Assim que estiver formado o governo em Israel, temos de mobilizar todos os mecanismos possíveis com vista a agilizar o processo que nos permitirá levar à prática o para que seja uma realidade e não letra morta. Senhoras e Senhores Deputados, penso que é nossa obrigação, como europeus, envidar todos os esforços possíveis para assegurar que este processo, que tem início depois das eleições que tiveram lugar ontem, será um processo que leve a bons resultados, e daí que as iniciativas tomadas não tenham a mesma sorte que tiveram iniciativas anteriores, como o Relatório Mitchell ou o Plano Tenet e outros relatórios importantes que foram aprovados e que não foi possível implementar. Lanço um apelo no sentido de fazermos todos os possíveis para assegurar que estes documentos não sejam meros documentos em arquivo, mas que sejam documentos levados à prática efectivamente. Senhoras e Senhores Deputados, no pouco tempo de que disponho para esta minha primeira intervenção, gostaria de fazer também uma ou duas observações sobre a Coreia do Norte. Senhoras e Senhores Deputados, a situação na Coreia do Norte é grave. É difícil. Como sabem, as decisões tomadas pelo Governo da Coreia do Norte são decisões graves, e penso que são decisões que não devem preocupar unicamente os países da região. Como disse no início desta minha intervenção, insisto em que o tema da proliferação das armas de destruição maciça é um tema que nos afecta a todos, independentemente do lugar do planeta em que vivemos. Devemos, pois, envolver-nos de certa forma na questão da Coreia do Norte. Como sabem, mantemos reuniões e conversações telefónicas praticamente todos os dias com os países mais envolvidos na região: Coreia do Sul, Japão, China, Rússia, Estados Unidos, e no Conselho "Assuntos Gerais" de segunda-feira foi tomada a decisão de, caso se revele necessário, enviar uma missão da União Europeia à Coreia do Norte para dar a conhecer a nossa posição e também cooperar para se encontrar uma solução para esse dramático problema que, a continuar por esta via, pode levar à existência de armas nucleares de destruição maciça numa parte da península da Coreia. Senhoras e Senhores Deputados, passo agora ao último ponto que gostaria de abordar esta tarde, a situação nos Balcãs e, muito em particular, a situação na Antiga República Jugoslava da Macedónia. Como é do vosso conhecimento, na Cimeira de Copenhaga alcançou-se um acordo sobre as relações entre a União Europeia e a Aliança Atlântica. Estamos a trabalhar presentemente para que em Março possamos, pela primeira vez na História, deslocar uma força militar de paz nessa República. O trabalho está a avançar a bom ritmo, os temas que é preciso desenvolver com a Aliança Atlântica estão a registar progressos substanciais, o Presidente Trajkovski da Macedónia aceitou já a presença de forças europeias a partir de Março e penso que estaremos em condições de o fazer. Vi os cartazes que alguns membros deste Parlamento exibiram de forma bem clara e gostaria de lhes dizer que, infelizmente, ou felizmente por outras razões, falo-lhes do ponto de vista de uma Europa velha, pela minha idade, mas também pelo carinho que nutro por tudo o que é representado pela Europa de ontem, pela Europa de hoje e pela Europa de amanhã. Queremos enviar uma mensagem clara também aos países dos Balcãs; a nossa estratégia não é abandonar os Balcãs. A nossa estratégia não consiste unicamente em permanecermos lá, mas que eles fiquem connosco, oferecer aos países dos Balcãs a oportunidade de se associarem à construção de uma Europa mais ampla, para que se aproximem cada vez mais às instituições europeias e para que tenham estabilidade como países importantes que são na região. O estacionamento das forças militares na Macedónia constituiria a segunda operação de manutenção da paz que a Europa empreenderia, na medida em que, como é do vosso conhecimento, desde 1 de Janeiro deste ano, as forças policiais europeias estão estacionadas na Bósnia-Herzegovina em substituição das forças policiais que ali se encontravam estacionadas sob a bandeira das Nações Unidas. Por conseguinte, num prazo relativamente curto, fomos capazes de implementar duas operações de manutenção da paz numa região próxima do nosso coração e próxima do ponto de vista geográfico das nossas capitais e de Bruxelas. Senhoras e Senhores Deputados, Senhor Presidente, não quero alargar-me muito mais nesta minha primeira intervenção. Sei que terão numerosas perguntas a colocar-me. No entanto, gostaria de lhes dizer que estamos a atravessar um momento relativamente difícil e diria até mesmo que é, porventura, o momento mais difícil que viveram aqueles que se encontram nesta sessão parlamentar, neste período da vida parlamentar europeia. É imprescindível que os europeus se mantenham firmes, claros e persistentes nas suas posições para fazer todo o possível para que esta crise, que tantas frentes e tantas manifestações tem presentemente, seja uma crise que possa resolver-se com a boa vontade de todos pela via da concertação, do diálogo e da diplomacia. A força é o último recurso. A diplomacia deve ser sempre a nossa via. Senhor Presidente, não julgue que sou assim tão velho, continuarei a trabalhar e a ser um incómodo durante mais alguns anos. Senhor Presidente, no pouco tempo de que disponho esta tarde, se os senhores deputados mo permitirem, gostaria de debater quatro ou cinco pontos que se me afiguram essenciais para uma compreensão global da situação internacional. O primeiro é, inquestionavelmente, o Iraque. Mas gostaria também de aproveitar esta oportunidade para debater convosco, ainda que muito brevemente, a situação no Médio Oriente num dia tão importante como o de hoje, o dia subsequente às eleições em Israel. Penso que seria um erro não proferir algumas palavras sobre a Coreia do Norte, tendo em vista a dramática situação actual, e terminarei com uma brevíssima observação sobre as operações que a União Europeia começou agora a preparar para colocar forças na Antiga República Jugoslava da Macedónia. Passo ao primeiro ponto: a situação no Iraque. Como é do conhecimento dos senhores deputados, o Conselho "Assuntos Gerais" tem lugar esta semana e na próxima, duas semanas que serão de extrema importância em termos de encontrar uma solução para a crise do Iraque. Na segunda-feira de manhã, pela primeira vez, houve um processo de concertação, nos termos do artigo 19º do Tratado UE, entre a Presidência, a tróica e os membros da União Europeia que são membros do Conselho de Segurança das Nações Unidas, aqui em Bruxelas, a nível ministerial. Foi a primeira vez que se fez algo desta natureza; realizaram-se muitas reuniões de concertação em Nova Iorque, mas nunca se fizera uma reunião aqui em Bruxelas a nível ministerial dos dois membros permanentes e dos dois membros não permanentes do Conselho de Segurança conjuntamente com a Presidência, o Comissário Patten e eu próprio. Gostaria de os informar muito brevemente que na reunião houve um consenso geral pelo menos em torno de quatro pontos fundamentais que a União Europeia pretende defender em todos os foros. Passo em revista, em seguida, os quatro pontos, embora os senhores deputados os conheçam muito bem. Primeiro: todos temos interesse em que o Iraque se desfaça das armas de destruição maciça, o que deve ser partilhado por todos os europeus. Um dos problemas mais graves com que nos iremos defrontar durante o presente século será, inegavelmente, a proliferação de armas de destruição maciça. Os europeus não poderão ficar alheios a este problema, um problema que é grave e para o qual é preciso encontrar solução. Por conseguinte, tentar por todos os meios possíveis, e no contexto das resoluções do Conselho de Segurança, assegurar que Bagdad se desfaça de todas as armas de destruição maciça deve constituir uma prioridade para a União Europeia."@pt11 "Herr talman, ärade ledamöter! Jag sade att det alltid är ett nöje att tala inför er, men att jag i dag är mycket oroad. Den andra viktiga punkten handlar om Iraks ansvar att aktivt samarbeta med vapeninspektörerna. Ni känner väl till den rapport som Blix och ElBaradei lade fram inför säkerhetsrådet häromdagen och ni såg dem direkt, eftersom Europaparlamentets talman i går fick tillfälle att samtala med de två inspektionscheferna i en videokonferens med New York. Jag fick även själv möjlighet att tala med dem senare, och därför går jag inte in mer på den punkten, eftersom jag är säker på att ordförandeskapet har gett er ingående information om den frågan. Den tredje punkten, som jag anser att det är mycket viktigt att betona, är att vi måste ge vapeninspektörerna allt nödvändigt stöd. Vapeninspektörerna är det internationella samfundets ögon och öron. Om de är i stånd att övertyga säkerhetsrådet om situationen är jag övertygad om att säkerhetsrådet även kommer att övertyga de allmänna opinionerna om den situation som råder i Bagdad för närvarande. Vad inspektörerna än begär, underförstått eller uttryckligen, jag upprepar det, underförstått eller uttryckligen, av medlemmarna av säkerhetsrådet, anser jag att Europa måste hjälpa dem. Och det är främst tre förslag, tre förfrågningar som inspektörerna kan komma med, för det första: att de behöver resurser, mer resurser än vad de har, fler inspektörer eller ökade logistiska resurser. För det andra kan de behöva mer tid och för det tredje kan de behöva mer upplysningar eller mer hjälp från underrättelsetjänsterna. Jag anser att det internationella samfundet måste bemöta dessa tre förfrågningar från inspektörerna på ett positivt sätt. Det vill säga, ge dem resurser, tid och mer hjälp från underrättelsetjänsterna. Den fjärde punkten, som är av yttersta vikt enligt min åsikt och som alla européer bör ställa sig bakom, är att allt arbete för att förhindra spridning av massförstörelsevapen, och i synnerhet när det gäller Irakfrågan, måste fortsätta inom ramen för Förenta nationernas säkerhetsråd. Den måste genomföras inom ramen för Förenta nationerna, som är den institution som skall ge legitimitet åt alla aktioner när det gäller den här frågan. Herr talman, ärade ledamöter! Ni känner väl till medlemsstaternas olika ståndpunkter i den här frågan, men ni vet även att det inte bara är Europeiska unionens ledare som har åsikter, vi har även tydliga och övertygande opinionsundersökningar som utvisar vad de europeiska medborgarna anser. Och jag tror att de europeiska medborgarna har två saker klart för sig: för det första att de inte vill ha krig och för det andra att de inte vill att det skall finnas diktatorer i världen. Befolkningen, Europeiska unionens medborgare, kräver att vi förenar dessa två ståndpunkter. Hur man skall gå tillväga för att se till att det varken finns väpnade konflikter eller diktatorer är den stora utmaningen för det internationella samfundet. Vår föresats som européer måste vara att se till att resolution 1441, som antogs enhälligt av Förenta nationernas säkerhetsråd och som två dagar senare antogs enhälligt av Arabförbundet, omsätts i verklighet och att vi lyckas avväpna Saddam Hussein och Iraks regim utan att behöva ta till våld. Vi måste därför alla, Europeiska unionens medlemsstater, vi som arbetar inom Europeiska unionen, med all vår kraft, dag och natt, arbeta för att försöka undvika att det uppstår en konflikt och att Saddam Hussein ger ifrån sig sina massförstörelsevapen, utan att vi behöver ta till våld. Som ni vet inleddes i dag en debatt i säkerhetsrådet om den rapport som de två inspektionscheferna lade fram för 48 timmar sedan. Vi får vänta och se hur debatten utvecklas för att ta ställning. I går gjorde Förenta staternas president ett viktigt uttalande, som ni vet. Jag vill välkomna ett uttryck, en mening, en idé som han föreslog i sitt uttalande, nämligen idén, förslaget eller åtagandet om att utrikesminister Colin Powell skall framträda inför Förenta nationernas säkerhetsråd för att redogöra för den privilegierade information och de underrättelseuppgifter som vissa länder har tillgång till. Jag upprepar att jag anser att Förenta nationernas säkerhetsråd även fortsättningsvis bör vara tyngdpunkten i den här processen och det är därför mycket bra att man diskuterar den information som vissa länder har tillgång till för närvarande i säkerhetsrådet och att dessa upplysningar om möjligt även lämnas till vapeninspektörerna. Ni vet även att man kommer att genomföra olika rådfrågningar under de kommande dagarna ... Den internationella situationen är kritisk och det är dags för oss att genomföra en debatt här i parlamentet för att se hur vi skall kunna ta itu med och, om möjligt, lösa de mest brännande internationella frågorna för närvarande ur ett europeiskt perspektiv. ... och vi får hoppas att inspektörerna får mer tid på sig för att fortsätta sitt arbete för att de, som jag sade tidigare, om möjligt skall kunna fullgöra sitt uppdrag inom mandatet i resolution 1441. Ärade ledamöter! Europa är delaktig i den processen: fyra av Europeiska unionens medlemsstater och ett av kandidatländerna är medlemmar av säkerhetsrådet, och jag är övertygad om att de länder som inte är medlemmar av säkerhetsrådet kommer att göra alla ansträngningar för att vad vi säger här skall omsättas i verklighet under de närmaste dagarna. Ärade ledamöter! Jag kommer inte att kommentera era inlägg – eftersom ni har fått information genom parlamentets talman om det samtal han hade i går med Blix – och går över till att kort ta upp nästa punkt som jag ville diskutera med er, nämligen Mellanösternfrågan. I går gick Israel till val och enligt min åsikt kan man dra minst tre viktiga slutsatser av valresultatet. För det första har vi det låga valdeltagandet. Det är förvånande, det förvånar åtminstone mig, att valdeltagandet var så lågt med tanke på de rådande omständigheterna i Mellanöstern. Det är det lägsta valdeltagandet sedan 1967 och det är den första punkten som är värd att betona. Den andra punkten som är värd att betona är att Sharon, som i dag är premiärminister, vann en enorm och mycket viktig seger. Jag vill å allas vägnar gratulera honom till hans, och partiets, seger. Sharon hade aldrig vunnit så stort tidigare. Och jag anser att vi å Europeiska unionens vägnar måste säga att han, nu när han har mycket stora möjligheter att bilda en koalitionsregering, att han bildar en regering som inriktar sig på att lösa problemet med kriget och att försöka nå varaktig fred i Mellanöstern. Detta är det krav som jag anser att vi, med all respekt, måste ställa på honom, nu när det har visat sig att en stor majoritet av Israels befolkning röstade på honom. Den tredje punkt som det är nödvändigt att betona och som vi måste dra slutsatser av är de stora nederlagen för arbetarpartiet och vänsterpartiet Meretz. De två stora partierna som historiskt sett har värnat om fred, som har varit tyngdpunkten i fredsfrågorna, har blivit svårt sargade. Det kommer att bli nödvändigt att analysera hur den här situationen har uppstått. Det är i första hand upp till dem att göra det. Ni har redan hört att Meretz generalsekreterare har lämnat in sin avskedsansökan. Men, hur som helst, ur europeisk synvinkel måste vi vidhålla vår politik och vår politik utgörs fortfarande av kvartettens arbete och de riktlinjer som antogs i Washington för en kort tid sedan. När Israel väl har installerat sin regering måste vi sätta igång alla mekanismer för att påskynda processen för att riktlinjerna omsätts i praktiken och inte bara på pappret; att åtgärderna omsätts i verkligheten. Ärade ledamöter! Jag anser att det vår skyldighet som européer att göra allt som står i vår makt för att denna process, som inleds efter gårdagens val, kommer i hamn, att det inte händer samma sak med dessa initiativ som med de föregående, som Mitchellrapporten eller Tenetplanen, eller andra viktiga planer som har antagits och som det inte har varit möjligt att genomföra. Min vädjan är följaktligen att vi måste göra allt som står i vår makt för att dessa dokument inte bara skall finnas i arkiven, utan att åtgärderna verkligen omsätts i praktiken. Ärade ledamöter! Under den korta tid jag har på mig för mitt första inlägg, skulle jag även vilja säga ett par ord om Nordkorea. Ledamöter! Läget i Nordkorea är allvarligt. Det är svårt. Som ni vet är de beslut som Nordkorea har fattat allvarliga och jag tror inte att det bara är länderna i regionen som bör vara oroade över dessa beslut. Jag betonar, som jag sade i början, att frågan om spridning av massförstörelsevapen berör oss alla, oberoende av vilket land i världen vi lever i. Vi bör därför engagera oss i frågan om Nordkorea. Som ni vet håller vi möten och har telefonsamtal praktiskt taget dagligen med de länder som främst berörs i regionen: Sydkorea, Japan, Kina, Ryssland och Förenta staterna. Vid rådets (allmänna frågor och yttre förbindelser) sammanträde i måndags beslutade man att en delegation från Europeiska unionen om det blir nödvändigt skall sändas till Nordkorea för att klargöra vår ståndpunkt och samarbeta för att finna en lösning på detta dramatiska problem. Om utvecklingen fortsätter i den riktningen kan det leda till att ett land på den koreanska halvön har massförstörelsevapen i form av kärnvapen. Ärade ledamöter! Jag går över till den sista punkten som jag ville ta upp här i kväll, nämligen situationen på Balkan och särskilt situationen i f.d. jugoslaviska republiken Makedonien. Som ni vet nåddes en överenskommelse om förbindelserna mellan Europeiska unionen och Nato vid toppmötet i Köpenhamn. Man har redan börjat arbeta för att vi i mars för första gången i historien skall kunna placera en militär fredsfrämjande styrka i denna republik. Arbetet fortlöper bra, man diskuterar ingående nödvändiga frågor med Nato, Makedoniens president Trajkovski har godtagit att trupper från Europeiska unionen kommer att finnas i landet från och med mars månad och jag tror att vi kommer att kunna genomföra arbetet enligt planerna. Jag har uppmärksammat de plakat som några parlamentsledamöter mycket tydligt har visat upp, och jag vill säga dem att jag olyckligtvis, och lyckligtvis ur en annan synvinkel, talar till er från ett gammalt Europa, vilket beror på min ålder, men även på den kärlek jag känner för allt som gårdagens, dagens och morgondagens Europa har betytt, och betyder, för mig. Vi vill även sända ett tydligt budskap till Balkanländerna. Vår strategi för Balkan är inte kortfristig. Vår strategi är inte bara att stanna kvar där, vi vill att Balkan stannar kvar med oss. Genom att ge Balkanländerna ett erbjudande att ansluta sig till byggandet av ett större Europa vill vi att länderna i regionen i allt högre grad närmar sig de europeiska institutionerna och att dessa länder, som är mycket viktiga i regionen, stabiliseras. Utplaceringen av de militära styrkorna i Makedonien är den andra fredsfrämjande åtgärden som Europa genomför, eftersom Europeiska unionens fredsfrämjande styrkor, som ersätter Förenta nationernas Sfor-styrka, sedan den 1 januari i år är stationerade i Bosnien och Hercegovina. Vi har alltså på relativt kort tid kunnat genomföra två fredsfrämjande operationer i ett område som ligger oss varmt om hjärtat och som ligger nära oss geografiskt sett, nära våra huvudstäder och Bryssel. Herr talman, värderade ledamöter! Jag vill inte dra ut på tiden under detta första inlägg. Jag vet att ni har många frågor som ni vill ställa till mig. Men jag vill däremot säga er att situationen är relativt svår för närvarande och jag vågar mig på att säga att det kanske är de svåraste ögonblicken som vi som är närvarande vid detta parlamentssammanträde någonsin har upplevt under den här perioden av det parlamentariska livet. Det är absolut nödvändigt att vi européer beslutsamt, tydligt och enträget vidhåller våra ståndpunkter och att vi gör allt som står i vår makt för att lösa den här krisen, som just nu har så många fronter och tar sig så många olika uttryck, genom att alla parter visar god vilja, genom samråd, dialog och via de diplomatiska kanalerna. Våld är den sista utvägen. Diplomatin är den varaktiga lösningen. Herr talman! Tro inte att jag är så gammal än, jag kommer att fortsätta arbeta och ställa till trubbel i ytterligare några år. Herr talman, ärade ledamöter! I kväll vill jag gärna ta lite tid på mig för att dela upp mitt tal i fyra eller fem punkter som jag anser vara av grundläggande vikt för att på ett övergripande sätt kunna förstå den internationella situationen. För det första har vi naturligtvis Irakfrågan. Men jag skulle även vilja utnyttja tillfället för att diskutera situationen i Mellanöstern med er, även om det blir kort, eftersom det är en viktig dag i dag, det är dagen efter valet i Israel. Jag anser likaså att det skulle vara olämpligt att inte säga några ord om Nordkorea på grund av att situationen är så dramatisk just nu, för att avsluta med en mycket kort redogörelse för de operationer som Europeiska unionen har börjat planera för att placera ut styrkor i f.d. jugoslaviska republiken Makedonien. Jag börjar med den första punkten: läget i Irak. Som ni vet kommer denna vecka, som inleddes med rådets (allmänna frågor och yttre förbindelser) sammanträde, och även nästa vecka, vara enormt viktiga för att finna en lösning på Irakkrisen. I enlighet med artikel 19 i Maastrichtfördraget genomfördes i måndags för första gången ett samråd här i Bryssel på ministernivå mellan ordförandeskapet, trojkan och de av Europeiska unionens medlemsstater som är medlemmar av Förenta nationernas säkerhetsråd. Något sådant har aldrig gjorts tidigare, man har hållit många samrådsmöten i New York, men det var första gången man genomförde ett samråd här i Bryssel på ministernivå med de två permanenta medlemmarna av säkerhetsrådet tillsammans med ordförandeskapet, ordförande Patten och jag själv. Jag vill mycket kort säga att det vid mötet rådde enighet om åtminstone fyra grundläggande punkter som Europeiska unionen vill försvara i alla forum. Jag går snabbt igenom de fyra punkterna, även om ledamöterna känner till dem väl. För det första: Vi vill alla att Irak skall förstöra sina eventuella massförstörelsevapen och det är viktigt att det råder samförstånd mellan alla européer i den här frågan. Ett av de allvarligaste problemen som vi kommer att möta under detta århundrade är utan tvivel spridningen av massförstörelsevapen. Vi européer kan inte stå likgiltiga inför detta problem, det är ett allvarligt problem och vi måste finna en lösning på det. Därför måste det vara en prioritering för Europeiska unionen att med alla till buds stående medel och inom ramen för säkerhetsrådets resolutioner försöka se till att Bagdad gör sig av med alla massförstörelsevapen."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(ES"5 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Meretz"9 "Solana."5 "forum"9 "intelligence"9 "leader"9 "road map"11 "roadmap"2 "troika"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph