Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-01-13-Speech-1-065"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030113.5.1-065"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, if I ax my mates back home where they come from, they would say Devon. Not Cornwall, across the river Tamar, which is foreign parts, nor Zummerzet where all they toffs live. That's too close to Lunnon for my liking. As for Lunnon, well that used to be three days on the fast stage coach, and there are many of us folks who never did get used to they newfangled things like horseless carriages and they motorway things that bring all those foreigners to our neck of the woods. So when I tell them that they bureaucrats over the water have made us citizens of Europe, most of my mates say 'thank 'e very much guvnor, but we'm Devon folk and we'm British, we don't need that Europe over here, thank 'e kindly'.
'But,' I says to them, 'they want to bring that Europe much closer to our citizens, so that's all right, isn't it?'
My mate says 'what be'm going to do about it then, dig it up and put it in trucks and pile it up on Dartymoor so we can go and have a looky at 'n?'
'No,' I says, 'they'm going to make us into regions, they'm going to take away our counties and they'm going to make us all one big happy family, along with they foreigners to Cornwall and they toffs to Somerset. They'm even going to throw in they folks up to Gloucestershire and other foreign parts. We'm are all going to be part of the south west region. That is going to bring Europe much closer to our citizens, so we will be all right then, won't us?'
When my mates looked a bit mazed, I said ''tis obvious really, by making us big happy families in regions, with fifteen times more votes than those Luxembourgers, we will really feel part of the European culture. This chap Giorgio Napolitano says we can then be an autonomous territorial entity. Then the likes of me can be on the Committee of the Regions which has recently affirmed its exclusive legitimacy as an institutional discussion partner. With one of they regions, we will be off like a long dog, and then our citizens can all take a fuller part in the integration of Europe'.
‘What's a Luxembourger?’ says my mate.
That is the reality of bringing Europe closer to the people. The only people who want it are the political elites, but the price in the United Kingdom is losing our long-established county structure and with it the rich local dialects that abound. It is a price not worth paying."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hvis jeg spørger gutterne derhjemme, hvor de kommer fra, vil de sige Devon. Ikke Cornwall på den anden side af floden Tamar, der er fremmed, ikke Somerset, hvor alle de fine bor. Det er for tæt på London til mig. Hvad angår London, ja, så var det tre dage borte med en hurtig diligence, og der er mange af os, der aldrig blev vant til nymodens ting såsom vogne uden heste og det der motorvejsvæsen, der bringer alle de der fremmede til vores region. Så når jeg fortæller dem, at bureaukraterne på den anden side af Kanalen har gjort os til borgere i Europa, siger de fleste af dem: "Tak skal du ha', men vi er fra Devon, og vi er britiske, vi behøver ikke det der Europa derovre, ellers tak".
"Men," siger jeg til dem, "de vil bringe Europa meget tættere på borgerne her, så det er vel i orden, ikk'?"
Min kammerat siger: "Hvad vil de så gøre ved det, grave det op og læsse det på lastbiler og læsse det af på Dartmoor, så vi kan komme og kigge på det?"
"Nej," siger jeg, "de vil gøre os til regioner, de vil tage vores amter væk og gøre os til en stor lykkelig familie sammen med de der fremmede i Cornwall og de fine i Somerset. De vil oven i købet tage dem der fra Gloucestershire og andre fremmede steder med. Vi skal alle sammen være en del af den sydvestlige region. Det vil bringe Europa meget tættere på borgerne, så det er vel fint nok for os, ikk?"
Da gutterne så lidt forvirrede ud, sagde jeg: "Det er jo klart, at ved at gøre os til store lykkelige familier i regioner med 15 gange flere stemmer end de der luxembourgere så vil vi virkelig føle os som en del af den europæiske kultur. Ham Giorgio Napolitano siger, at vi kan blive en autonom geografisk enhed. Så kan sådan nogen som mig sidde i Regionsudvalget, der for nylig har bekræftet sin eneret som institutionel samtalepartner. Med en af de der regioner vil vi have det som en bisp i en gåserede, og så kan alle vores borgere tage mere del i Europas integration".
"Hvad er en luxembourger?" spørger min kammerat.
Det er realiteten i det at bringe Europa tættere på befolkningen. De eneste, der ønsker det, er de politiske eliter, men prisen i Det Forenede Kongerige er at miste vores traditionelt etablerede amtsstruktur og sammen med den rigdommen i de talrige lokale dialekter. Det er en pris, som det ikke er værd at betale."@da1
"Herr Präsident, wenn ich meine Kumpel zu Hause fragte, woher sie kommen, dann würden sie Devon sagen. Weder das auf der anderen Seite des Tamar gelegene Cornwall, das Ausland ist, noch Somerset, wo die Schnösel wohnen. Nach meinem Geschmack ist das zu nah an London. London war einmal eine Dreitagesfahrt mit der Postkutsche entfernt, und viele von uns konnten sich nie an solch neumodische Dinge wie Autos und Autobahnen gewöhnen, die all diese Ausländer in unsere Region bringen. Wenn ich ihnen also sage, dass die Bürokraten auf der anderen Seite des Kanals europäische Bürger aus uns gemacht haben, dann antworten mir die meisten meiner Kumpel: „Schönen Dank auch, aber wir sind aus Devon und wir sind Briten, wir brauchen dieses Europa hier nicht, besten Dank.“
„Aber“ sage ich zu ihnen, „die wollen ja dieses Europa unseren Bürgern näher bringen, also ist das doch ganz in Ordnung, oder?“
Darauf mein Kumpel: „Und was sollen wir dann damit machen, es auf Lkw schaufeln und einen großen Berg im Dartmoor aufschütten, damit wir es uns dort angucken können?“
„Nein“ sage ich, „sie wollen Regionen aus uns machen, sie werden unsere Grafschaften abschaffen und uns alle, zusammen mit den Ausländern aus Cornwall und den Snobs aus Somerset zu einer großen glücklichen Familie machen. Sogar die Leute in Gloucestershire und aus anderen fremden Regionen sollen mit dabei sein. Auf diese Weise wird Europa unseren Bürgern viel näher gebracht, also ist doch alles in Ordnung, oder?“
Nun schauen mich meine Kumpel verwundert an, also sage ich: „Ist doch logisch, wenn sie aus uns große glückliche Familien in Regionen machen, die fünfzehnmal mehr Stimmgewicht als die Luxemburger haben, werden wir uns wirklich als Teil der europäischen Kultur fühlen. Dieser Giorgio Napolitano sagt, dass wir ein autonomes Gebiet bilden können. Dann können Leute wie ich im Ausschuss der Regionen sitzen, der vor kurzem seine ausschließliche Berechtigung als institutioneller Gesprächspartner bekräftigt hat. Wenn wir so eine Region sind, geht’s uns prima, und dann können unsere Bürger allesamt stärker an der europäischen Integration beteiligt werden.“
„Und was ist ein Luxemburger?“ fragt mein Kumpel.
Dies ist die Realität, wenn es darum geht, Europa seinen Bürgern näher zu bringen. Die Einzigen, die dies wollen, sind die politischen Eliten, doch das Vereinigte Königreich muss dafür seine bestehende Grafschaftsstruktur und damit seine unzähligen lokalen Dialekte aufgeben. Dieser Preis ist es jedoch nicht wert, gezahlt zu werden."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, αν ρωτήσω τους φίλους μου στην πατρίδα μου από πού είναι, θα μου πουν από το Ντέβον. Όχι από την Κορνουάλλη, στην άλλη πλευρά του ποταμού Tamar, που είναι ξένα μέρη, ούτε από το Σόμερσετ όπου ζουν όλοι εκείνοι οι αριστοκράτες. Αυτό είναι πολύ κοντά στο Λονδίνο, και δεν μου αρέσει. Όσο για το Λονδίνο, παλιά ήταν τρεις μέρες δρόμος με τη γρήγορη άμαξα, και πολλοί από εμάς ποτέ δεν καταφέραμε να συνηθίσουμε αυτούς τους νεωτερισμούς, όπως είναι τα αυτοκίνητα και εκείνοι οι παράξενοι αυτοκινητόδρομοι που φέρνουν όλους αυτούς τους ξένους στον τόπο μας. Έτσι, όταν τους λέω ότι εκείνοι οι γραφειοκράτες από την άλλη μεριά της θάλασσας μας έκαναν πολίτες της Ευρώπης, οι περισσότεροι φίλοι μου λένε “ευχαριστούμε πολύ, αλλά εμείς είμαστε από το Ντέβον και είμαστε Βρετανοί, δεν θέλουμε την Ευρώπη εδώ, ευχαριστούμε πολύ”.
“Όμως”, τους λέω, “θέλουν να φέρουν αυτή την Ευρώπη πολύ πιο κοντά τους πολίτες. Αυτό δεν πειράζει, έτσι δεν είναι;”
Λέει ο φίλος μου “τι θα κάνουν τότε; Θα τη σηκώσουν, θα τη φορτώσουν σε φορτηγά και θα τη φέρουν στο Ντάρτμουρ για να πηγαίνουμε και να τη βλέπουμε;”
“Όχι”, λέω, “θα μας κάνουν περιφέρειες, θα πάρουν τις επαρχίες μας και θα μας κάνουν όλους μια μεγάλη ευτυχισμένη οικογένεια, μαζί με τους ξένους στην Κορνουάλλη και τους αριστοκράτες στο Σόμερσετ. Θα βάλουν ακόμα κόσμο μέχρι το Gloucestershire και άλλα ξένα μέρη. Θα ανήκουμε όλοι στη νοτιοδυτική περιφέρεια. Αυτό θα φέρει την Ευρώπη πολύ πιο κοντά στους πολίτες μας και θα είμαστε εντάξει, έτσι δεν είναι;”
Όταν οι φίλοι μου φάνηκαν να μπερδεύονται, είπα: «προφανώς, αφού θα μας κάνουν μεγάλες ευτυχισμένες οικογένειες σε περιφέρειες και θα μας δώσουν δεκαπέντε φορές περισσότερες ψήφους από όσες έχουν οι Λουξεμβούργιοι, θα αισθανόμαστε ότι πραγματικά ανήκουμε στον ευρωπαϊκό πολιτισμό. Αυτός ο τύπος, ο Giorgio Napolitano, λέει ότι μπορούμε να είμαστε αυτόνομη τοπική αυτοδιοίκηση. Τότε, κάποιοι σαν κι εμένα θα μπορούν να είναι στη Επιτροπή των Περιφερειών, η οποία πρόσφατα διακήρυξε την αποκλειστική νομιμότητά της ως θεσμικού συνομιλητή. Με μία από αυτές τις περιφέρειες, θα είμαστε σε πραγματικά καλή κατάσταση, και τότε όλοι οι πολίτες μας θα μπορούν να συμμετέχουν πλήρως στην οικοδόμηση της Ευρώπης”.
“Τι είναι Λουξεμβούργιος;” λέει ο φίλος μου.
Αυτή είναι η πραγματικότητα του να φέρουμε την Ευρώπη πιο κοντά στους ανθρώπους. Οι μόνες που το θέλουν είναι οι πολιτικές ελίτ, αλλά το τίμημα για το Ηνωμένο Βασίλειο είναι η απώλεια της παλαιόθεν παγιωμένης δομής των επαρχιών και, μαζί με αυτήν, η απώλεια των πολλών πλούσιων τοπικών διαλέκτων. Δεν αξίζει τον κόπο να καταβάλουμε ένα τόσο υψηλό τίμημα."@el8
"Señor Presidente, si de vuelta a mi país pregunto a mis amigos de dónde son, me responden que de Devon. No de Cornualles, al otro lado del río Tamar, que es zona extranjera, ni de Somerset, donde vive toda la gente bien. Está demasiado cerca de Londres para mi gusto. En cuanto a Londres, antes se tardaba tres días en llegar con la diligencia, y muchos de nosotros nunca nos hemos acostumbrado a moderneces como los coches, ni a esas extrañas carreteras que traen a todos esos extranjeros a nuestra región. Así que cuando les digo que los burócratas del continente nos han convertido en ciudadanos de Europa, la mayoría de mis amigos me dicen: «Muchas gracias, pero somos de Devon y somos británicos, aquí no necesitamos esa Europa, muy amable».
Y yo les digo: «Pero quieren acercar Europa a nuestros ciudadanos, es una buena idea, ¿no?»
Mi amigo dice: «¿Y qué haremos con ella? ¿Desenterrarla, meterla en camiones y amontonarla en Dartmoor para ir a echarle un vistazo?»
«No», les digo yo, «nos van a meter en regiones, van a llevarse nuestros condados y nos van a convertir en una gran familia feliz, junto con esos extranjeros de Cornualles y la gente bien de Somerset. Incluso van a meter a los de Gloucestershire y a los de otras tierras extranjeras. Todos formaremos parte de la región del sudoeste. Esto acercará Europa a nuestros ciudadanos, así que es una buena idea, ¿no?»
Cuando mis amigos me miran confundidos, les digo: «Está claro, al ponernos en grandes familias felices por regiones, con quince veces más votos que los luxemburgueses, sentiremos de verdad que pertenecemos a la cultura europea. Ese chico, Giorgio Napolitano, dice que entonces seremos una entidad territorial autónoma. Entonces la gente como yo podrá ser miembro del Comité de las Regiones, que recientemente ha afirmado su legitimidad exclusiva como interlocutor institucional. Dentro de una de esas regiones estaremos en una posición muy buena, y entonces todos nuestros ciudadanos podrán participar en la integración europea».
«¿Qué es un luxemburgués?», me pregunta mi amigo.
Esta es la realidad de acercar Europa a los ciudadanos. Los únicos que la desean son las élites políticas, pero el precio que pagamos en el Reino Unido es la pérdida de nuestra estructura de condados, establecida desde hace muchos años y, con ella, la pérdida de la abundancia de dialectos locales. No vale la pena pagar este precio."@es12
"Arvoisa puhemies, jos kysyn kavereiltani kotipuolessa, mistä he ovat kotoisin, he sanovat olevansa Devonista. Eivät Cornwallista, Tamar-joen toiselta puolen, joka on takametsää, eivätkä Somersetista, jossa kaikki hienohelmat asuvat. Minusta se on liian lähellä Lontoota. Niin, nopeilla postivaunuilla matka Lontooseen kesti kolme päivää, eivätkä kaikki meidän seudullamme ikinä tottuneet niihin uuden maailman vehkeisiin, kuten automobiileihin ja niihin kummiin moottoriteiden kapistuksiin, joilla kaikki ne ulkomaalaiset tulevat meidän kulmille. Kun sitten kerron heille, että Brysselin byrokraatit ovat tehneet meistä Euroopan kansalaisia, useimmat sanovat: "Kiitoksia vain, mutta me ollaan devonilaisia ja brittejä eikä me haluta tänne mitään Eurooppaa."
"Mutta," minä sanon heille, "he haluavat tuoda Euroopan paljon lähemmäksi kansalaisia, eikö se olekin ihan hyvä?"
Kaveri vastaa siihen: "Mitä ne sitten aikoo tehdä sille, kaivaa sen ylös ja panna rekkaan ja kaataa sitten Dartmoorille kaikkien pällisteltäväksi?"
"Ei," sanon, "meistä tehdään alueita, kreivikunnat lakkautetaan ja meistä tehdään kaikista yhtä suurta perhettä, johon kuuluvat myös Cornwallin metsäläiset ja Somersetin hienohelmat. Siihen pistetään päälle vielä Gloucestershiren ja muiden seutujen asukkaat. Sitten me ollaan kaikki osa lounaista aluetta. Eurooppa tulee paljon lähemmäksi kansalaisia ja sitten meillä on kaikki hyvin, uskokaa vain?"
Kun kaverit olivat vähän hämääntyneitä, minä sanoin: "Sehän on selvää, että kun ollaan yhtä suurta alueperhettä, niin meillä on viisitoista kertaa enemmän ääniä kuin luxemburgilaisilla ja me tosiaan ollaan osa Euroopan kulttuuria. Tämä Giorgio Napolitano sanoo, että sitten me voidaan olla autonominen alueyhteisö. Sitten minunkaltaiseni voivat toimia alueiden komiteassa, joka on hiljattain vahvistanut oikeutensa toimia institutionaalisena keskustelukumppanina. Yhtenä näistä alueista meillä on hyvä asema, ja meidän kansalaiset voivat kaikki osallistua tiiviimmin Euroopan yhdentymiseen."
"Siis mitä tarkoittaa luxemburgilainen?" kaverini kysyy.
Tätä on käytännössä Euroopan tuominen lähemmäksi kansalaisia. Sitä tahtoo vain poliittinen eliitti, mutta sen varjolla Yhdistyneeltä kuningaskunnalta riistetään pitkän ajan kuluessa vakiintunut kreivikuntajärjestelmä, ja se vie värikkäät ja vireät paikallismurteet mennessään. Tämä hinta on liian kallis maksettavaksi."@fi5
"Monsieur le Président, si je demande à mes pays d'où ils viennent, ils répondront du Devon. Pas des Cornouailles, sur l'autre rive de la Tamar, en pays étranger, ou du Somerset, où vit tout le gratin. Trop proche de Londres à mon goût. En fait de Londres, cette ville se trouvait auparavant à trois jours de diligence et on est nombreux à ne s'être jamais habitués à leurs nouveaux engins, comme les voitures sans chevaux et ces autoroutes qui ramènent tous ces étrangers sur notre bout de terre. Alors, quand je dis à mes pays que les bureaucrates, de l'autre côté de la Manche, nous ont faits citoyens d'Europe, la plupart me répondent : "Merci bien, mais on est du Devon, on est britanniques et on n'a pas besoin de leur Europe, c'est bien gentil."
Mais, moi, je leur réponds "ils veulent rapprocher cette Europe des citoyens ; alors, tout va bien, non ?"
Alors, mon pays me dit : "qu'est-ce qu'y vont donc en faire ? Prendre des pelles, la charger sur des camions et l'empiler à Dartymoor pour qu'on puisse jeter un coup d'œil ?"
Je réponds que non, qu'ils vont nous réunir en régions, supprimer nos comtés et faire de nous une seule famille, grande et heureuse, avec tous les étrangers des Cornouailles et les aristos du Somerset. Y vont même rajouter des gens du Gloucestershire et d'autres coins étrangers. On fera tous partie de la région du Sud-Ouest. Ca va vraiment rapprocher l'Europe du citoyen, alors on sera bien, non ?
Comme mes pays avaient l'air sceptique, j'ai dit : "c'est évident, en nous mettant dans une région, comme une grande et heureuse famille, avec quinze fois plus de votes que les Luxembourgeois, on sentira vraiment qu'on fait partie de la culture européenne. Ce gars-là, Giorgio Napolitano, dit qu'on pourra alors être une entité territoriale autonome et que des gens comme moi pourront aller au Comité des régions, qui a récemment affirmé détenir la légitimité exclusive en tant qu'interlocuteur institutionnel. Avec une seule de ces régions, on sera dans une très bonne position et tous nos concitoyens pourront davantage participer à l'intégration de l'Europe.".
"C'est quoi, un Luxembourgeois ?" me demande mon pays.
Voilà, en réalité, ce qu'est rapprocher l'Europe des citoyens. Les seuls qui le veulent sont les élites politiques. Mais, au Royaume-Uni, le prix à payer serait la perte de nos comtés séculaires et, partant, des innombrables et riches dialectes locaux. Un prix qui n'en vaut pas la peine."@fr6
"Signor Presidente, se domando ai miei compaesani di dove sono, loro mi rispondono: “Del Devon”; mica della Cornovaglia, oltre il fiume Tamar, che è già all’estero, e figurarsi il Somerset, dove sta la gente sciccosa. No, troppo vicino a Londra per i miei gusti. E Londra poi, una volta erano tre giorni di viaggio con la diligenza e noi non siamo mica abituati alle novità tipo le auto e le autostrade, che ci portano tutti gli stranieri in casa. E allora, se dico loro che i burocrati del continente vogliono fare di noi i cittadini d’Europa, gli amici del mio paese rispondono: “tante grazie, ma noi siamo del Devon e della Gran Bretagna e di questa Europa non abbiamo nessun bisogno, grazie ancora”.
“Ma” – dico io – “loro vogliono avvicinare l’Europa ai cittadini e questa è una bella cosa, non vi pare?”
Il mio amico dice: “E cosa ce ne facciamo, la carichiamo su un
e la portiamo a Dartmoor e restiamo là a guardarla?”
“No,” gli rispondo, “riorganizzano il paese in regioni, così le nostre vecchie contee non ci saranno più e diventeremo tutti una grande famiglia felice, insieme ai forestieri della Cornovaglia e agli sciccosi del Somerset; e ci saranno anche quelli del Gloucestershire e di chissà dove, e tutti insieme saremo la regione del sudovest. Così l’Europa sarà più vicina ai cittadini, non siete contenti?”
Visto che i miei amici mi guardavano a bocca aperta gli ho detto: “Mi sembra ovvio. Saremo tante grandi famiglie felici, ognuna con la sua regione, avremo quindici volte tanto i voti dei lussemburghesi e così sentiremo di far davvero parte della cultura europea. C’è questo tale, Giorgio Napolitano, che dice che possiamo diventare un’entità territoriale autonoma; allora quelli come me andranno al Comitato delle regioni, che ha appena affermato la propria esclusiva legittimità in quanto partecipa al dibattito istituzionale. Con una regione così saremo a cavallo e i nostri cittadini potranno partecipare a pieno titolo all’integrazione europea”.
“Cos’è un lussemburghese?”, fa il mio amico.
Ecco cosa realmente significa avvicinare l’Europa alla gente. Gli unici che lo desiderano sono gli esponenti delle
politiche, ma per il Regno Unito il prezzo da pagare sarà la scomparsa della nostra antica struttura di contee e con essa quella della ricca varietà delle nostre parlate dialettali. E’ un prezzo che non vale la pena di pagare."@it9
"Mr President, if I ax my mates back home where they come from, they would say Devon. Not Cornwall, across the river Tamar, which is foreign parts, nor Zummerzet where all they toffs live. That's too close to Lunnon for my liking. As for Lunnon, well that used to be three days on the fast stage coach, and there are many of us folks who never did get used to they newfangled things like horseless carriages and they motorway things that bring all those foreigners to our neck of the woods. So when I tell them that they bureaucrats over the water have made us citizens of Europe, most of my mates say 'thank 'e very much guvnor, but we'm Devon folk and we'm British, we don't need that Europe over here, thank 'e kindly'.
'But,' I says to them, 'they want to bring that Europe much closer to our citizens, so that's all right, isn't it?'
My mate says 'what be'm going to do about it then, dig it up and put it in trucks and pile it up on Dartymoor so we can go and have a looky at 'n?'
'No,' I says, 'they'm going to make us into regions, they'm going to take away our counties and they'm going to make us all one big happy family, along with they foreigners to Cornwall and they toffs to Somerset. They'm even going to throw in they folks up to Gloucestershire and other foreign parts. We'm are all going to be part of the south west region. That is going to bring Europe much closer to our citizens, so we will be all right then, won't us?'
When my mates looked a bit mazed, I said ''tis obvious really, by making us big happy families in regions, with fifteen times more votes than those Luxembourgers, we will really feel part of the European culture. This chap Giorgio Napolitano says we can then be an autonomous territorial entity. Then the likes of me can be on the Committee of the Regions which has recently affirmed its exclusive legitimacy as an institutional discussion partner. With one of they regions, we will be off like a long dog, and then our citizens can all take a fuller part in the integration of Europe'.
‘What's a Luxembourger?’ says my mate.
That is the reality of bringing Europe closer to the people. The only people who want it are the political elites, but the price in the United Kingdom is losing our long-established county structure and with it the rich local dialects that abound. It is a price not worth paying."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, als ik aan mijn vrienden thuis vraag waar ze vandaan komen, zeggen ze, uit Devon. Niet uit Cornwall, aan de andere kant van de rivier, want dat is buitenland, en ook niet uit Somerset, waar al die hoge heren wonen. Dat ligt ook veel te dicht bij Londen. Ja, en Londen was vroeger drie dagen rijden met de koets en d’r zijn d’r bij ons die nooit gewend geraakt zijn aan nieuwigheid zoals wagens zonder paarden, die vandaag de dag al dat vreemde volk deze kant op brengen. Dus als ik ze zeg dat die bureaucraten van de overkant van het Kanaal Europese burgers van ons hebben gemaakt, zeggen de meeste van m’n vrienden: “Da’s mooi, vriend, maar we zijn Devoners en we zijn Britten, en we hoeven geen Europa hier, dus dank je feestelijk”.
“Maar,” zeg ik tegen ze, “ze willen Europa dichter bij de burgers brengen, dat is toch mooi, of niet soms?”
Zegt m’n vriend: “Wat gaan ze doen dan, de hele boel afgraven, op een vrachtwagen laden en bovenop Dartmoor dumpen zodat we d’r naar kunnen kijken?”.
“Nee,” zeg ik, “ze gaan ons in regio’s verdelen, ze willen van die
van ons af en ons allemaal op één hoop gooien, samen met de buitenlanders uit Cornwall en die deftige heren uit Somerset. Zelfs die lui uit Gloucestershire en nog wat van die verre streken worden erbij gedaan. We horen straks allemaal bij de regio Zuid-West. Zo brengen ze Europa dichter bij de mensen, dus dat is toch niet verkeerd, of wel?”
Toen ik zag dat m’n vrienden een beetje beteuterd keken, zei ik: “‘t Is eigenlijk heel simpel, door ons als één familie bij elkaar te zetten in een grote regio, met vijftien keer zoveel stemmen als Luxemburg, geven ze ons pas echt het gevoel dat we bij de Europese cultuur horen. Die Giorgio Napolitano zegt dat we een autonome territoriale entiteit kunnen worden. Dan kunnen lui zoals ik in het Comité van de regio’s, dat net z’n exclusieve wettige status als institutionele gesprekspartner heeft bevestigd. Met die regio’s gaan we het helemaal maken en onze mensen kunnen allemaal volop deelnemen aan de integratie van Europa.”
“Waar ligt Luxemburg?” zegt m’n vriend.
Dit is waar het in de praktijk op neerkomt als we het hebben over Europa dichter bij de mensen brengen. De enigen die het willen zijn politici, maar de prijs die we er in het Verenigd Koninkrijk voor betalen is het verlies van de aloude indeling van ons land in counties en daarmee ook van al die mooie dialecten die ons land rijk is. Deze prijs is te hoog."@nl2
"Senhor Presidente, se, lá para os meus lados, eu perguntar aos meus conterrâneos de que terra são, dirão Devon. Não Cornwall, do outro lado do rio Tamar, que já é o estrangeiro, nem Zummerzet (Somerset), onde vivem todos aqueles finórios. E que é demasiado perto de Lunnon (Londres) para o meu gosto. Quanto a Lunnon, bem, costumavam ser três dias na diligência rápida, e há muita da minha gente que nunca se habituou a certas modernices, como carros que não são puxados a cavalo e aquela coisa das auto-estradas que trazem todos aqueles estrangeiros lá para as nossas bandas. Assim, quando lhes digo que aqueles burocratas do outro lado do canal nos tornaram cidadãos da Europa, a maioria dos meus conterrâneos responde “muito obrigado, governador, mas nós somos gente de Devon e somos britânicos, não precisamos dessa Europa aqui entre nós, muito obrigadinho”. Mas eu digo-lhes, “eles querem aproximar muito mais essa Europa dos nossos cidadãos, e isso está certo, não está?”.
Responde um deles: “E depois o que vamos fazer com ela, desenterrá-la, pô-la em camiões e empilhá-la em Dartymoor (Dartmoor), para lá irmos dar uma olhada?”. “Não”, digo-lhes eu, “eles vão converter-nos em regiões, vão retirar os nossos condados e vão fazer de todos nós uma grande família feliz, juntamente com os estrangeiros de Cornwall e os finórios de Somerset. Até vão mesmo incluir gentes de aqui até Gloucestershire e de outras paragens estrangeiras. Vamos todos fazer parte da região sudoeste. Isso vai aproximar muito a Europa dos nossos cidadãos, portanto vamos ficar todos bem, não é?”
Quando os meus conterrâneos se mostraram um pouco perplexos, eu disse-lhes “é óbvio, realmente, que ao tornarem-nos grandes famílias felizes em regiões, com quinze vezes mais votos que aqueles luxemburgueses, sentir-nos-emos verdadeiramente parte da cultura europeia. Há um fulano chamado Giorgio Napolitano que diz que depois poderemos ser uma entidade territorial autónoma. E eu poderei pertencer ao Comité das Regiões, que afirmou recentemente a sua exclusiva legitimidade como interlocutor institucional. Com uma dessas regiões, iremos progredir repidamente, e depois os nossos cidadãos poderão todos participar mais plenamente na integração da Europa”. “O que é um luxemburguês?” pergunta o meu conterrâneo.
Eis a realidade da aproximação da Europa aos cidadãos. As únicas pessoas que a querem são as elites políticas, só que o preço, no Reino Unido, é a perda da nossa há muito consagrada estrutura de condados e, com ela, os ricos dialectos locais, que são em grande número. É um preço que não vale a pena pagar."@pt11
"Herr talman! Om jag frågar kompisarna hemma var de kommer ifrån svarar de Devon. Inte Cornwall på andra sidan floden Tamar, som är främmande trakter, inte heller Somerset där det vackra folket bor. Det ligger alldeles för nära London för min smak. Det brukade förresten ta tre dagar med diligensen att ta sig dit. Vi är många som aldrig vande oss vid nymodigheter som bilar och märkliga motorvägar som tar utlänningar till vår region. När jag säger dem att byråkraterna på andra sidan vattnet har gjort oss till medborgare i Europa säger de flesta av mina vänner: ”Tack så mycket, men vi är från Devon och även britter och behöver inte Europa här. Men tack ändå”.
”Men,” säger jag till dem, ”de vill föra Europa mycket närmare våra medborgare, är inte det bra?”
Kompisen säger: ”Hur skall det gå till? Ska de gräva upp Europa, lägga det på lastbilsflak och hälla ut det på Dartymoor så att vi kan gå och titta på det?”
”Nej,” säger jag, ”de skall göra oss till regioner, ta bort våra grevskap och göra oss till en enda stor lycklig familj, tillsammans med utlänningarna i Cornwall och det flotta folket i Somerset. De ska rentav ta in folk från Gloucestershire och andra främmande trakter. Vi kommer alla att bli en del av den sydvästra regionen. Det kommer att föra Europa mycket närmare våra medborgare, då blir väl allting bra?”
När mina kamrater såg smått förvånade ut sa jag: ”Om de gör oss till stora lyckliga familjer i regioner med femton gånger fler röster än vad luxemburgarna har kommer vi ju verkligen att känna oss som en del av den europeiska kulturen. Giorgio Napolitano säger att vi då kan bli en självständig territoriell enhet. Sedan kan sådana som jag bli medlemmar av Regionkommittén, som nyligen bekräftade sin exklusiva legitimitet som institutionell diskussionspartner. Med en sådan region kommer vi verkligen att få en stark ställning och våra medborgare kan ta del i den europeiska integrationen i större utsträckning”.
”Vad är en luxemburgare?” undrade min kamrat.
Det är vad det innebär i praktiken att föra Europa närmare dess medborgare. De enda som vill ha det är den politiska eliten men priset vi får betala i Förenade kungariket är att vår gamla struktur med grevskap får stryka på foten och med den en rikedom av dialekter. Det är ett pris som inte är värt att betala."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Booth (EDD )."8,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples