Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-19-Speech-4-102"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021219.4.4-102"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Κύριε Πρόεδρε, ξεκινώντας επιτρέψτε μου να εκφράσω την ικανοποίησή μου που μας παρακολουθούν επισκέπτες οι οποίοι είναι η νέα γενιά της Ευρώπης το δε θέμα το οποίο θα συζητήσουμε αφορά άμεσα το μέλλον τους.
Δεν θα εκπλήξω κανέναν αν πω ότι με την ευκαιρία της έκθεσης αυτής της Ευρωπαϊκής Επιτροπής διαπιστώσαμε ακόμη μια φορά ότι η κατάσταση στον τομέα της ισότητας δεν είναι καθόλου ικανοποιητική. Δεν είναι όμως δυστυχώς ικανοποιητική ούτε η έκθεση της Ευρωπαϊκής Επιτροπής. Η ετήσια αυτή έκθεση εξακολουθεί να είναι περιγραφική. Βέβαια η έκθεση του 2001 έχει περισσότερα στοιχεία και πληροφορίες από τις προηγούμενες εκθέσεις αλλά παραμένει ένα προϊόν εργασίας ρουτίνας. Δεν αναδεικνύει επαρκώς ούτε τις αποκλίσεις από τους στόχους και τις δεσμεύσεις μας ούτε τις πραγματικές δυσκολίες εφαρμογής των πολιτικών μας σε ευρωπαϊκό και εθνικό επίπεδο. Παρ' όλο που αναφέρεται στις μελλοντικές εξελίξεις, δεν θέτει συγκεκριμένες δεσμεύσεις και χρονοδιαγράμματα.
Ερχόμενοι τώρα στα επί μέρους θέματα, διαπιστώνουμε ότι δύσκολα και ανεπαρκώς εφαρμόζεται η ισότητα των δύο φύλων στην Ευρωπαϊκή Επιτροπή. Υπάρχουν Γενικές Διευθύνσεις που δεν αναλαμβάνουν δεσμεύσεις στο πεδίο αυτό. Παράλληλα οι δράσεις για την ενθάρρυνση περισσότερων γυναικών να υποβάλουν αίτηση συμμετοχής στις εφαρμογές υπήρξαν ανεπιτυχείς. Στην πρόταση ψηφίσματός μας ζητούμε από την Ευρωπαϊκή Επιτροπή να μελετήσει νέους τρόπους διάχυσης της πληροφόρησης και να απλουστεύσει τις γραφειοκρατικές και άλλες δεσμεύσεις που θα επιτρέψουν στις γυναίκες και στις γυναικείες οργανώσεις να ενημερωθούν και να λάβουν μέρος στα ευρωπαϊκά προγράμματα. Το ίδιο συμβαίνει και σε επίπεδο κρατών μελών. Η ισότητα των δύο φύλων αντιμετωπίζει μεγάλη δυσκολία να κατανοηθεί και να εφαρμοσθεί στη πράξη. Παρατηρούμε ότι όπου λείπουν κεντρικοί και περιφερειακοί μηχανισμοί πολιτικής υποστήριξης δεν εφαρμόζονται δράσεις για την ισότητα. Συνήθως στα κράτη μέλη δεν έχουμε ούτε ποσοτικούς στόχους στο πλαίσιο των προγραμμάτων τους, αξιολόγηση των επιπτώσεων της ισότητας στην οικονομική τους πολιτική, δείκτες και στατιστικά στοιχεία ανά φύλο ούτε για τον προγραμματισμό ούτε για τον απολογισμό των εθνικών πολιτικών. Θα ήταν λοιπόν πολύ ωφέλιμο για τη συνειδητοποίηση της κατάστασης και τη χάραξη μελλοντικών πολιτικών να κάνει μια σοβαρή μελέτη η Ευρωπαϊκή Επιτροπή με δείκτες και συγκριτικά στοιχεία για την κατάσταση της κάθε χώρας και κυρίως για την εφαρμογή της κοινοτικής νομοθεσίας, ώστε να δούμε συγκριτικά τα προβλήματα και τα επιτεύγματα και να μπορούμε να ανταλλάξουμε καλές πρακτικές.
Η χρονιά που έρχεται, το 2003, αποτελεί μια χρονιά όπου πρέπει να δράσουμε με τόλμη και αποφασιστικότητα σε επίπεδο ευρωπαϊκών οργάνων και κρατών μελών. Κατά την ενδιάμεση αναθεώρηση των Διαρθρωτικών Ταμείων τα κράτη μέλη πρέπει να φροντίσουν να αξιοποιήσουν τις δυνατότητες προώθησης της ισότητας, ούτως ώστε να αποφευχθεί η μεταφορά κονδυλίων που απευθύνονται σε δράσεις υπέρ των γυναικών σε άλλους στόχους, και αυτό, όπως γνωρίζουμε, θα γίνει το 2003. Επίσης την ίδια χρονιά προετοιμαζόμαστε για τις ευρωπαϊκές εκλογές, στις οποίες για πρώτη φορά θα λάβουν μέρος και οι υποψήφιες χώρες και για εθνικές εκλογές σε διάφορες χώρες μέλη. Οι συστάσεις του Συμβουλίου για ισόρροπη συμμετοχή ανδρών και γυναικών δεν είχαν τα αναμενόμενα αποτελέσματα. Επίσης λείπει από το Συμβούλιο ένα αρμόδιο όργανο που θα βοηθήσει στον καλύτερο συντονισμό των θεμάτων που σχετίζονται με την ισότητα. Η Ευρωπαϊκή Επιτροπή από την πλευρά της περιμένουμε εναγωνίως να παρουσιάσει το συντομότερο δυνατόν πρόταση οδηγίας για την ισότητα ανδρών και γυναικών σύμφωνα με το άρθρο 13, για να δοθεί συνέχεια στο πρόγραμμα που αποφασίστηκε στο Πεκίνο και να προσεγγίσουμε τους στόχους που εμείς οι ίδιοι θέτουμε για την ισότητα σε όλο το πλέγμα της οικονομικής αλλά και της δημόσιας πλέον ζωής. Όλα αυτά, θα μου πείτε, είναι αλήθεια ότι τα έχουμε πει πολλές φορές.
Πολλοί μάς σχολιάζουν τόσο σ' αυτό το Κοινοβούλιο όσο και στην κοινωνία, ότι γινόμαστε κουραστικές ή κουραστικοί, κάποιοι άνδρες που ασχολούνται με αυτά τα θέματα, και ότι επαναλαμβανόμαστε. Πρέπει να διερωτηθούμε γιατί γίνονται αυτά τα σχόλια· γιατί το θέμα δεν αγγίζει τις κοινωνίες μας ή τουλάχιστον δεν τις αγγίζει ανάλογα με τη σημασία που εμείς του αποδίδουμε τόσο για τον ανθρώπινο όσο και για τον οικονομικό παράγοντα· γιατί οι πολιτικές και οι αρχές μας δεν εφαρμόζονται άμεσα ή με επάρκεια. Πιστεύω περισσότερο παρά ποτέ ότι πρέπει να κάνουμε ένα ευρύ και ουσιαστικό διάλογο με την κοινωνία και με τους αρμοδίους για την άσκηση της ευρωπαϊκής πολιτικής.
Από την Ευρωπαϊκή Επιτροπή, κύριε Επίτροπε, περιμένουμε ωραίες ιδέες και αποτελεσματικές μεθόδους για την εφαρμογή τους. Εκεί που δεν μπορεί να πιέσει η Ευρωπαϊκή Επιτροπή τα κράτη μέλη, ας τα ενθαρρύνει να καταλάβουν ότι η ισότητα δεν τους προσθέτει βάρη και δυσκολίες αλλά κέρδος. Ας καταλάβουν τη σημασία που έχει η προώθηση της ισότητας για τους στρατηγικούς στόχους που θέτει η Ευρωπαϊκή Ένωση, και εδώ αναφέρομαι αφενός στους στόχους της Λισαβόνας, οι οποίοι γίνονται ακόμη πιο δύσκολοι λόγω της Διεύρυνσης, αφετέρου στους στόχους της προάσπισης των ανθρωπίνων δικαιωμάτων σε ολόκληρο τον κόσμο, τη συμβολή στην οικονομική και κοινωνική πρόοδο της ανθρωπότητας και ιδιαίτερα στη γειτονιά μας, στο χώρο των Βαλκανίων και της Μεσογείου."@el8
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, først vil jeg gerne udtrykke min glæde over at se tilhørere fra den unge generation i Europa, der overværer forhandlingen, eftersom det spørgsmål, vi skal drøfte, har direkte betydning for deres fremtid.
Jeg overrasker ingen, hvis jeg siger, at vi med denne beretning fra Europa-Kommissionen endnu en gang har konstateret, at situationen på ligestillingsområdet ikke er tilfredsstillende. Desværre er Europa-Kommissionens beretning heller ikke tilfredsstillende. Også denne årsberetning er af beskrivende karakter. 2001-beretningen har ganske vist flere elementer og oplysninger end de foregående beretninger, men den er stadig et rutinearbejde. Den gør ikke tilstrækkeligt opmærksom på, hverken hvor vi afviger fra vores mål og løfter, eller på de faktiske vanskeligheder forbundet med gennemførelsen af vores politikker på europæisk og nationalt plan. Selv om den omtaler udviklingen i fremtiden, opstiller den ingen konkrete forpligtelser og tidsplaner.
Hvis vi ser på de konkrete spørgsmål, konstaterer vi, at mænds og kvinders ligestilling kun vanskeligt og i utilstrækkelig grad gennemføres i EU. Der er generaldirektorater, som ikke vil påtage sig forpligtelser på dette område. Samtidig har indsatsen for at opfordre flere kvinder til at ansøge eller deltage i ansøgninger ikke givet resultater. I vores beslutningsforslag opfordrer vi Europa-Kommissionen til at finde nye metoder til at formidle information og til at gøre de bureaukratiske og andre forpligtelser, som vil gøre det muligt for kvinder og kvindeorganisationer at modtage informationer og tage del i de europæiske programmer, mere enkle. Det samme sker på medlemsstatsplan, hvor der er store problemer med at opnå forståelse for ligestilling og gennemføre ligestilling i praksis. Hvor der ikke findes centrale og regionale politiske støttemekanismer, må vi konstatere, at der ikke gøres nogen indsats for ligestilling. Generelt findes der i medlemsstaterne ikke engang kvantitative mål inden for deres programmer, der er ingen vurdering af ligestillings konsekvenser for deres økonomiske politik og ingen indikatorer eller statistiske oplysninger opdelt efter køn, hverken vedrørende planlægningen, eller når der skal gøres status over de nationale politikker. Det ville derfor være meget gavnligt og skabe større bevidsthed om situationen samt give mulighed for at udarbejde fremtidige politikker, hvis Europa-Kommissionen ville gennemføre en seriøs undersøgelse med indikatorer og sammenlignende data om situationen i de enkelte lande og især vedrørende anvendelsen af EF-lovgivningen, så vi kan sammenligne problemerne og resultaterne og udveksle god praksis.
Det kommende år, 2003, er et år, hvor vi bør handle med mod og beslutsomhed i de europæiske institutioner og i medlemsstaterne. Under midtvejsrevisionen af strukturfondene, der som bekendt skal ske i 2003, bør medlemsstaterne sørge for at vurdere mulighederne for at fremme ligestilling, så man undgår at overføre midler, der er afsat til aktioner til fordel for kvinder, til andre formål. Samme år skal vi forberede os til de europæiske valg, som for første gang også afholdes i ansøgerlandene, samt til nationale valg i flere medlemslande. Rådets henstillinger om mænds og kvinders lige deltagelse har ikke givet de forventede resultater. Desuden mangler Rådet et organ, der har som ansvarsområde at hjælpe med koordineringen af ligestillingsspørgsmål. Hvad Europa-Kommissionen angår, venter vi spændt på, at den snarest muligt fremlægger et forslag til direktiv om mænds og kvinders ligestilling i overensstemmelse med artikel 13, så der kan følges op på det program, der blev vedtaget i Beijing, og vi kan nærme os de mål, som vi selv har sat, hvad angår ligestilling, inden for hele erhvervslivet, men også på det offentlige område. Og det er rigtigt, at vi har sagt alt dette mange gange før.
Vi hører mange bemærkninger, både her i Parlamentet og ude i samfundet, om, at man er træt af at høre på os, der beskæftiger os med disse spørgsmål - og det gælder også mændene - og at vi gentager os selv. Vi er nødt til at spørge os selv, hvorfor der kommer disse bemærkninger, hvorfor spørgsmålet ikke berører samfundene, i hvert fald ikke i en grad, der svarer til den betydning, som vi tillægger såvel den menneskelige som den økonomiske faktor, og hvorfor vores politikker og principper ikke gennemføres øjeblikkeligt eller tilstrækkeligt. Jeg tror, at vi mere end nogensinde er nødt til at have en bred og indholdsrig dialog med samfundet og med de ansvarlige for gennemførelsen af den europæiske politik.
Hr. kommissær, vi forventer, at Europa-Kommissionen fremlægger nogle gode idéer og effektive metoder til at føre dem ud i livet. På de områder, hvor Europa-Kommissionen ikke kan lægge pres på medlemsstaterne, bør den få dem til at indse, at ligestilling ikke pålægger dem yderligere byrder og ikke giver dem problemer, men fordele. Lad dem forstå, hvor vigtigt det er for de strategiske mål, som sættes af EU, at fremme ligestilling, og her tænker jeg dels på målene fra Lissabon, som bliver endnu vanskeligere at nå på grund af udvidelsen, dels på målene om at forsvare menneskerettighederne i hele verden og bidrage til menneskehedens økonomiske og sociale fremgang, især i landene omkring EU, på Balkan og i Middelhavsområdet."@da1
"Herr Präsident! Gestatten Sie mir zunächst, meiner Genugtuung darüber Ausdruck zu geben, dass unsere heutige Sitzung von Zuschauern verfolgt wird, die die junge Generation Europas repräsentieren und deren Zukunft unsere Debatte unmittelbar betrifft.
Niemand wird erstaunt sein, wenn ich sage, wir haben anlässlich des vorliegenden Berichts der Europäischen Kommission wieder einmal feststellen müssen, dass die Situation im Bereich der Gleichstellung sehr unbefriedigend ist. Allerdings ist leider auch der Jahresbericht der Europäischen Kommission keineswegs befriedigend, denn er beschränkt sich auf Beschreibungen. Gewiss bietet der Bericht 2001 mehr Fakten und Informationen als die vorangegangenen Berichte, doch er bleibt ein Produkt von Routinearbeit. Es gelingt nicht, deutlich genug hervorzuheben, wie groß die Diskrepanz zwischen dem Erreichten und unseren Zielen und Verpflichtungen ist und welche Schwierigkeiten tatsächlich bei der Umsetzung unserer Politiken auf europäischer und auf nationaler Ebene bestehen. Obwohl er sich mit den künftigen Entwicklungen beschäftigt, legt er keine konkreten Verpflichtungen und Zeitpläne fest.
Wenn wir uns jetzt den einzelnen Fragen zuwenden wollen, so sehen wir, dass die Europäische Kommission sich schwer tut und nur in unzureichendem Maße in der Lage ist, die Gleichstellung der Geschlechter umzusetzen. Einige Generaldirektionen übernehmen in diesem Bereich keine Verpflichtungen. Zugleich blieben die Maßnahmen, die eine größere Anzahl von Frauen dazu ermutigen sollten, Projektvorschläge einzureichen oder sich an der Ausarbeitung von Vorschlägen zu beteiligen, erfolglos. In unserem Entschließungsantrag fordern wir die Europäische Kommission auf, nach neuen Methoden zur Informationsverbreitung zu suchen sowie die bürokratischen und anderen Verpflichtungen zu vereinfachen, um es den Frauen und Frauenorganisationen zu ermöglichen, sich über die europäischen Programme zu informieren und sich an ihnen zu beteiligen. Das gilt auch für die Mitgliedstaaten, die große Schwierigkeiten haben, das Prinzip der Geschlechtergleichstellung zu verstehen und in die Praxis umzusetzen. Wo es keine zentralen und regionalen Mechanismen zur politischen Unterstützung gibt, werden die Gleichstellungsprogramme nicht durchgeführt. Die Mitgliedstaaten legen in ihren Programmen zumeist keine quantitativen Ziele fest, sie analysieren nicht die Auswirkungen der Gleichstellung auf ihre Wirtschaftspolitik und verfügen im Hinblick auf die Ausarbeitung ihrer Aktionspläne oder die Evaluierung ihrer nationalen Politiken über keine Indikatoren und geschlechterspezifischen Statistiken. Deshalb wäre es im Hinblick darauf, die Situation zu verdeutlichen und die künftigen Politiken festzulegen, sehr hilfreich, wenn die Europäische Kommission eine gründliche Studie erarbeitete, die Indikatoren und Vergleichsdaten zur Situation eines jeden Mitgliedsstaats sowie vor allem zur Umsetzung der gemeinschaftlichen Rechtsvorschriften enthält, so dass wir die vorhandenen Probleme und das bereits Erreichte vergleichen sowie bewährte Praktiken austauschen können.
Im kommenden Jahr 2003 müssen die europäischen Institutionen und die Mitgliedstaaten mutig und entschlossen handeln. Im Zuge der Halbzeitüberprüfung der Strukturfonds, die bekanntlich 2003 durchgeführt wird, werden die Mitgliedstaaten zu entscheiden haben, in welchen Bereichen Bedarf besteht, die Gleichstellung zu fördern, um zu verhindern, dass Mittel, die für Maßnahmen zur Förderung von Frauen gedacht waren, für andere Zwecke verwendet werden. Zudem werden wir uns im nächsten Jahr auf die Europawahlen, an denen zum ersten Mal auch die Beitrittsländer teilnehmen, sowie auf nationale Wahlen in verschiedenen Mitgliedstaaten vorbereiten. Die Empfehlungen des Rates zur ausgewogenen Vertretung von Männern und Frauen haben nicht die erwarteten Resultate gebracht. Außerdem fehlt im Rat ein zuständiges Organ, das die bessere Koordinierung der die Gleichstellung betreffenden Aufgaben unterstützen kann. Von der Europäischen Kommission erwarten wir dringendst, dass sie so bald wie möglich einen Vorschlag für eine Richtlinie über die Gleichstellung von Frauen und Männern auf der Grundlage von Artikel 13 vorlegt, um das Follow-up der Aktionsplattform von Peking zu gewährleisten und die von uns selbst gesetzten Ziele hinsichtlich der Gleichstellung in allen Bereichen des wirtschaftlichen und öffentlichen Lebens zu erreichen. Dies alles, werden Sie sagen, ist bereits des Öfteren gesagt worden, und damit haben Sie Recht.
Viele Menschen, sowohl innerhalb als auch außerhalb des Parlaments, meinen, dass wir Frauen und einige der sich mit diesen Themen befassenden Männer langweilig werden und uns wiederholen. Wir müssen uns die Frage stellen, weshalb sie dieser Ansicht sind. Warum berührt dieses Thema unsere Gesellschaft nicht, oder warum misst sie ihm zumindest nicht eine solche Bedeutung bei, wie wir es in Anbetracht des menschlichen und wirtschaftlichen Faktors tun? Aus welchem Grund werden unsere Politiken und Prinzipien nicht unmittelbar und hinreichend umgesetzt? Ich bin mehr als je zuvor der Meinung, dass wir einen breiten und substanziellen Dialog mit der Gesellschaft sowie mit den Verantwortlichen für die europäische Politik führen müssen.
Von der Europäischen Kommission, Herr Kommissar, erhoffen wir uns gute Ideen und effiziente Methoden für die Umsetzung dieser Maßnahmen. Dort, wo die Europäische Kommission keinen Druck auf die Mitgliedstaaten ausüben kann, sollte sie diese ermutigen, sich bewusst zu machen, dass die Gleichstellung nicht Belastungen und Schwierigkeiten mit sich bringt, sondern einen Gewinn bedeutet. Sie sollen verstehen, welche Bedeutung die Förderung der Gleichstellung für die von der Europäischen Union festgelegten strategischen Ziele besitzt, und ich verweise hier zum einen auf die Ziele von Lissabon, deren Umsetzung durch die Erweiterung allerdings weiter erschwert wird, zum anderen auf die Ziele hinsichtlich der Verteidigung der Menschenrechte in allen Regionen dieser Welt sowie schließlich auf den Beitrag, den die Gleichstellung für den wirtschaftlichen und sozialen Fortschritt der Menschheit, insbesondere in unserer Nachbarschaft, im Balkangebiet sowie im Mittelmeerraum, leistet."@de7
".
Mr President, may I start by saying how delighted I am to see the new generation of Europe in the visitors’ gallery following this debate, which directly affects their future.
No one will be surprised if I say that this European Commission report gave us yet another opportunity to confirm that the equal opportunities situation is totally unsatisfactory. Unfortunately, however, the European Commission report is also unsatisfactory. It is still a descriptive annual report. Of course the 2001 report contains more facts and figures than previous reports but it is still the product of a routine exercise. It fails to illustrate properly either where we have failed to achieve our targets or commitments or the real difficulties in applying our policies at European and national level. Although it refers to future developments, it fails to set specific commitments or timetables.
Turning now to individual issues, the European Commission is clearly finding it hard to apply equal opportunities and is failing to do so adequately. Some Directorates-General are not making commitments in this area. At the same time, action to encourage more women to apply to participate in applications has been unsuccessful. Our motion for a resolution calls on the European Commission to examine new ways of disseminating information and simplifying bureaucratic and other commitments which will allow women and women’s organisations to find out about and take part in European programmes. The same applies to the Member States, which are having trouble understanding gender equality and implementing it in practice. Where there are no central or regional political support mechanisms, equal opportunities programmes are not being applied. Member States generally have no quantitative targets in their programmes, do not evaluate the repercussions of equal opportunities on their economic policy and have no indicators or statistics broken down by gender either for programming or for evaluating national policies. So it would be very useful for the purpose of raising awareness of the situation and drawing up future policies if the European Commission were to conduct a serious study with indicators and comparative data on the situation in each Member State, especially on the application of Community legislation, so that we can compare problems and achievements and exchange best practices.
During the forthcoming year, 2003, the European institutions and Member States will need to act boldly and decisively. During the mid-term review of the Structural Funds which, as we know, will take place in 2003, the Member States will need to decide where there is room to promote equal opportunities, so as to prevent appropriations for measures to benefit women from being transferred to other objectives. We shall be preparing for the first European elections to include the candidate countries in 2003, and for national elections in various Member States. The Council recommendations on the equal participation of men and women have not brought about the expected results. Nor does the Council have a competent agency to help improve the coordination of equality-related issues. As for the European Commission, we are anxiously waiting for it to present a proposal for a gender equality directive based on Article 13 as quickly as possible, so that we can follow up the equal opportunities programme decided in Beijing and achieve our self-imposed targets throughout the fabric of economic and public life. All of this, you will say, has been said many times before, and you would be right.
Numerous people have commented, both inside and outside Parliament, that we women and some of the men working on these issues are becoming tiresome and repeating ourselves. We need to ask ourselves why they make these comments. Why does this issue not affect our society or at least not with the degree of importance we attach to it as regards both the human and economic factor? Why are our policies and principles not being applied directly and properly? I think that now more than ever we need to conduct a broad, ground-breaking dialogue with society and with those responsible for exercising European policy.
What we want from the European Commission, Commissioner, are good ideas and efficient ways of applying them. Where the European Commission cannot force the Member States, it should encourage them to realise that equality brings benefits, not losses and difficulties. Let them understand how important promoting equality is to the strategic objectives set by the European Union, and I refer here both to the Lisbon objectives, which have been complicated by enlargement, and the objectives of defending human rights throughout the world and contributing to the economic and social advancement of mankind, especially in our own neck of the woods, by which I mean the Balkans and the Mediterranean."@en3
".
Señor Presidente, quisiera comenzar expresando mi enorme satisfacción al contemplar a la nueva generación de Europa asistiendo, desde la tribuna de invitados, a este debate, que afecta plenamente a su futuro.
Nadie se sorprenderá si afirmo que este informe de la Comisión Europea nos ha proporcionado una nueva oportunidad de confirmar que la situación de la igualdad de oportunidades resulta totalmente inadmisible. No obstante, y por desgracia, el informe de la Comisión Europea es también poco satisfactorio. Sigue siendo un informe anual descriptivo. Claro que el informe de 2001 contiene más datos y cifras que los informes anteriores, pero continúa siendo el resultado de un ejercicio rutinario. No consigue identificar, de manera precisa, ni dónde hemos fallado en lo que se refiere a la consecución de nuestros objetivos o compromisos, ni las dificultades reales a la hora de aplicar nuestras políticas en el ámbito europeo o nacional. Aunque hace referencia a futuros cambios, no llega a fijar compromisos o plazos específicos.
Centrándonos ahora en temas concretos, la Comisión Europea está encontrando serias dificultades para aplicar la igualdad de oportunidades y no está haciéndolo de manera adecuada. Algunas Direcciones Generales no están asumiendo compromisos en este ámbito. Al mismo tiempo, las medidas tomadas para animar a un mayor número de mujeres a presentarse o a participar en todo tipo de candidaturas han fracasado. Nuestra propuesta de resolución solicita a la Comisión Europea que examine nuevas vías de difundir información y de simplificar los trámites burocráticos y de otra índole que permitan a las mujeres y a las organizaciones de mujeres conocer los programas europeos y participar en ellos. Lo mismo se puede decir de los Estados miembros, que están encontrando dificultades para comprender la igualdad entre hombres y mujeres, así como para ponerla en práctica. En aquellos lugares en los que no existen mecanismos centrales o regionales de apoyo político, no se están aplicando los programas de igualdad de oportunidades. Los Estados miembros no contemplan, por lo general, objetivos cuantitativos en sus programas, no evalúan las repercusiones de la igualdad de oportunidades en su política económica y carecen de estadísticas o indicadores desglosados por género, tanto a efectos de programación como de evaluación de las políticas nacionales. Por eso, resultaría muy útil, con vistas a aumentar la concienciación sobre la situación y a plantear políticas futuras, que la Comisión Europea elaborase un estudio serio con indicadores y datos comparativos acerca de la situación en cada Estado miembro, especialmente en lo referente a la aplicación de la legislación comunitaria, para que podamos cotejar problemas y logros e intercambiar las mejores prácticas.
Durante el próximo año, 2003, las instituciones europeas y los Estados miembros tendrán que actuar de manera valiente y decidida. En el transcurso de la revisión intermedia de los Fondos estructurales, que como es sabido se producirá en 2003, los Estados miembros tendrán que decidir dónde se puede promocionar la igualdad de oportunidades, a fin de evitar la desviación hacia otros objetivos de las partidas presupuestarias destinadas a medidas para beneficiar a las mujeres. Nos estaremos preparando para las primeras elecciones europeas que incluyen a los países candidatos en 2003, y para las elecciones generales de varios Estados miembros. Las recomendaciones del Consejo relativas a la igualdad de participación de hombres y mujeres no han producido los resultados esperados. El Consejo tampoco dispone de una agencia competente que ayude a mejorar la coordinación de cuestiones relacionadas con la igualdad. En cuanto a la Comisión Europea, esperamos con impaciencia que presente, lo antes posible, una propuesta de directiva acerca de la igualdad entre hombres y mujeres basada en el artículo 13, para que podamos desarrollar el programa sobre igualdad de oportunidades acordado en Beijing y alcanzar los objetivos que nos hemos marcado en todo el entramado de la vida económica y pública. Todo esto, podrán decir ustedes, ya se ha dicho antes en multitud de ocasiones, y tienen toda la razón.
Muchas personas han comentado, dentro y fuera del Parlamento, que nosotras las mujeres y algunos de los hombres que trabajan en estos asuntos nos estamos volviendo pesados y reiterativos. Tenemos que preguntarnos por qué hacen tales comentarios. ¿Por qué no afecta esta problemática a nuestra sociedad, o al menos no con el mismo grado de importancia que nosotros le conferimos, en lo que respecta al factor humano y económico? ¿Por qué no se están aplicando, de forma inmediata y adecuada, nuestras políticas y principios? Pienso que, ahora más que nunca, necesitamos plantear un diálogo amplio e innovador con la sociedad y con los responsables de aplicar las políticas europeas.
Lo que pedimos a la Comisión Europea, señora Comisaria, son ideas válidas y formas eficaces de aplicarlas. En aquellos casos en los que la Comisión Europea no pueda obligar a los Estados miembros, debería alentarles a comprender que la igualdad trae consigo beneficios, y no pérdidas o dificultades. Hagámosles comprender la importancia que entraña el fomento de la igualdad para lograr los objetivos estratégicos marcados por la Unión Europea, y me refiero tanto a los objetivos de Lisboa, que se han visto dificultados por la ampliación, como al objetivo de defender los derechos humanos en todo el mundo y contribuir a los avances económicos y sociales de la humanidad, especialmente por estos lares, es decir, en los Balcanes y el Mediterráneo."@es12
".
Arvoisa puhemies, totean aluksi, että minua ilahduttaa suuresti nähdä, että Euroopan uusi sukupolvi seuraa yleisölehteriltä tätä keskustelua, joka vaikuttaa suoraan sen tulevaisuuteen.
Kukaan ei ylläty, jos sanon, että Euroopan komission kertomuksen ansiosta saimme vielä toisen tilaisuuden vakuuttaa, että yhtäläisten mahdollisuuksien toteuttamisessa on erittäin paljon parantamisen varaa. Valitettavasti myös komission kertomuksessa on parantamisen varaa. Siinä pelkästään kuvaillaan tapahtmia. Vuoden 2001 kertomuksessa on tietysti enemmän tietoja ja lukuja kuin edellisissä kertomuksissa, mutta se on silti rutiininomainen kertomus. Siinä ei oikein selvitetä, miksi emme ole onnistuneet pääsemään tavoitteisiimme tai lunastamaan lupauksiamme tai miksi meidän on ollut niin vaikea soveltaa menettelytapojamme yhteisössä ja jäsenvaltioissa. Vaikka kertomuksessa viitataan tulevaan kehitykseen, siinä ei tehdä sitoumuksia eikä vahvisteta aikatauluja.
Yksittäisistä kysymyksistä sanoisin, että Euroopan komissiolla on ilmeisiä vaikeuksia soveltaa yhtäläisiä mahdollisuuksia käytännössä. Se ei onnistu siinä asiaankuuluvasti. Tietyt pääosastot eivät ole tehneet tätä asiaa koskevia sitoumuksia. Myöskään toimet naisten kannustamiseksi esittämään hakemuksia tai osallistumaan hakemusten jättämiseen eivät ole tuottaneet tulosta. Päätöslauselmaesityksessämme komissiota kehotetaan tutkimaan uusia keinoja jakaa tietoa ja yksinkertaistaa byrokratiaan liittyviä ja muita sitoumuksia. Näin naiset ja naisjärjestöt saavat tietoja yhteisön ohjelmista ja voivat osallistua niihin. Sama koskee jäsenvaltioita, jotka eivät oikein ymmärrä sukupuolten tasa-arvoa ja sen toteuttamista käytännössä. Jos keskuksilla tai alueilla ei ole poliittisia tukijärjestelmiä, yhtäläisten mahdollisuuksien ohjelmia ei toteuteta. Jäsenvaltioilla ei yleensä ole määrällisiä tavoitteita ohjelmissaan, ne eivät arvioi yhtäläisten mahdollisuuksien vaikutuksia talouspolitiikkaan eikä niillä ole sukupuolen mukaan jaoteltuja indikaattoreita tai tilastoja kansallisten menettelytapojen suunnittelua tai arviointia varten. Tilanteen asianmukaisen tiedostamisen ja tulevien menettelytapojen laatimisen kannalta olisi siis erittäin hyödyllistä, jos komissio toteuttaisi luotettavan tutkimuksen, jossa on indikaattoreita ja vertailevia tietoja kunkin jäsenvaltion tilanteesta, erityisesti yhteisön lainsäädännön soveltamisesta, jotta voimme vertailla ongelmia ja saavutuksia sekä vaihtaa tietoja parhaista toimintatavoista.
Yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden on toimittava rohkeasti ja päättäväisesti tulevana vuonna 2003. Rakennerahastojen väliarvioinnissa, joka siis suoritetaan vuonna 2003, jäsenvaltioiden on päätettävä, missä kohdin yhtäläisiä mahdollisuuksia on edistettävä, jotta naisten hyväksi toteutettaviin toimiin tarkoitettuja määrärahoja ei siirretä muihin tavoitteisiin. Valmistaudumme vuonna 2003 ensimmäisiin Euroopan parlamentin vaaleihin hakijavaltioiden ottamiseksi mukaan ja useissa jäsenvaltioissa pidettäviin kansallisiin parlamenttivaaleihin. Neuvoston suositukset miesten ja naisten tasapuolisesta osallistumisesta eivät ole tuottaneet toivottuja tuloksia. Neuvostolla ei ole myöskään toimivaltaista virastoa tasa-arvokysymysten koordinoinnin tehostamiseksi. Odotamme kovasti Euroopan komissiolta mahdollisimman pikaista 13 artiklaan perustuvaa direktiiviehdotusta sukupuolten tasa-arvosta, jotta voimme toteuttaa yhtäläisten mahdollisuuksien ohjelman, josta päätettiin Beijingissä, ja saavuttaa asettamamme tavoitteet kaikilla julkisen ja talouselämän aloilla. Sanotte tietysti, että kaikki tämä on sanottu moneen kertaan, ja olette oikeassa.
Sekä parlamentissa että sen ulkopuolella on sanottu usein, että meistä naisista ja joistakin miehistä, jotka käsittelemme näitä asioita, on tulossa pitkäveteisiä itsemme toistajia. Meidän on syytä pohtia, miksi näin sanotaan. Miksi tämä kysymys ei koske yhteiskuntaamme ainakaan siinä määrin kuin me toivoisimme asian inhimillisen ja taloudellisen merkityksen vuoksi? Miksi menettelytapojamme ja periaatteitamme ei sovelleta suoraan ja asianmukaisesti? Mielestäni nyt on erittäin korkea aika käydä laaja-alaista ja perusteellista vuoropuhelua sekä yhteiskunnan että yhteisön politiikasta vastaavien henkilöiden kanssa.
Arvoisa komission jäsen, me haluamme komissiolta hyviä ideoita ja tehokkaita keinoja niiden toteuttamiseksi. Koska komissio ei voi pakottaa jäsenvaltioita toimimaan, sen olisi saatava ne ymmärtämään, että tasa-arvosta on hyötyä. Se ei aiheuta tappioita eikä vaikeuksia. Jäsenvaltiot olisi saatava ymmärtämään, miten tärkeää tasa-arvon edistäminen on Euroopan unionin strategisten tavoitteiden kannalta, millä tarkoitan sekä Lissabonin tavoitteita, jotka ovat mutkistuneet laajentumisen johdosta, että tavoitetta puolustaa ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti ja tavoitetta edistää ihmiskunnan taloudellista ja sosiaalista kehitystä varsinkin omilla seuduillamme, joilla tarkoitan Balkania ja Välimerta."@fi5
"Monsieur le Président, puis-je commencer par exprimer ma joie de voir que la nouvelle génération d'Europe est présente dans la galerie des visiteurs pour assister à ce débat qui affecte directement leur avenir.
Personne ne sera surpris de m'entendre dire que ce rapport de la Commission européenne nous donne une nouvelle fois l'occasion de confirmer qu'en matière d'égalité des chances, la situation est tout à fait insatisfaisante. Toutefois, le rapport de la Commission est hélas insatisfaisant, lui aussi. Il demeure un rapport annuel descriptif. Bien sûr, le rapport 2001 contient davantage de faits et de chiffres que les rapports précédents, mais il n'en demeure pas moins le produit d'un exercice de routine, qui ne parvient pas à désigner comme il se doit les domaines dans lesquels nous ne sommes pas parvenus à atteindre nos objectifs ou à tenir nos engagements ou les difficultés réelles qui se posent en matière de mise en œuvre de nos politiques au niveau européen et national. Et, bien qu'il évoque des développements futurs, il n'arrête aucun engagement ou calendrier spécifique.
Si l'on passe à présent aux différents points du rapport, il faut constater que la Commission européenne éprouve manifestement des difficultés à mettre en œuvre l'égalité des chances et ne parvient pas à le faire de façon adéquate. Certaines directions générales ne prennent pas le moindre engagement dans ce domaine. Parallèlement, les actions destinées à encourager davantage de femmes à répondre ou participer aux appels à candidatures ont été infructueuses. Notre proposition de résolution invite la Commission européenne à rechercher des méthodes nouvelles de diffusion de l'information et de simplification des procédures bureaucratiques et autres afin de permettre aux femmes et aux organisations de femmes de prendre connaissance des programmes européens et de participer à ceux-ci. Cette remarque vaut aussi pour les États membres, qui ont du mal à comprendre l'égalité des genres et à la mettre en œuvre dans la pratique. Les programmes relatifs à l'égalité des chances ne sont pas appliqués dès lors que font défaut des mécanismes de soutien politique au niveau central ou régional. Les États membres n'assortissent généralement pas leurs programmes d'objectifs quantitatifs, n'évaluent pas les répercussions de l'égalité des chances sur leur politique économique et ne disposent pas d'indicateurs ou de statistiques ventilées par sexe, que ce soit en matière de programmation ou d'évaluation des politiques nationales. Il serait donc très utile, pour faire prendre conscience de la situation et élaborer les politiques futures, que la Commission européenne mène une étude sérieuse assortie d'indicateurs et de données comparatives de la situation dans chaque État membre, notamment en matière d'application de la législation communautaire, afin que nous puissions comparer problèmes et avancées et échanger les meilleures pratiques.
Les institutions européennes et les États membres se devront de mener une action audacieuse et décisive au cours de l'année 2003. Lors de l'examen à mi-parcours des Fonds structurels, dont vous savez qu'il se tiendra en 2003, les États membres devront décider des domaines où il faut promouvoir l'égalité des chances, afin d'éviter que les crédits destinés à des mesures en faveur des femmes ne soient transférés vers d'autres objectifs. En 2003, nous aurons à préparer les premières élections européennes avec les pays candidats et assisterons à des élections législatives dans divers États membres. Les recommandations du Conseil concernant la participation équilibrée des femmes et des hommes n'ont pas amené les résultats attendus. De même, le Conseil ne dispose d'aucune agence compétente en vue de contribuer à l'amélioration de la coordination des questions liées à l'égalité. Quant à la Commission européenne, nous attendons anxieusement qu'elle présente dans les meilleurs délais une proposition de directive relative à l'égalité des chances basée sur l'article 13, afin de pouvoir donner suite à la plate-forme d'action de Pékin et atteindre les objectifs que nous nous sommes fixés dans tous les pans de la vie économique et publique. Vous me direz que tout cela a été affirmé à maintes reprises dans le passé et vous aurez raison.
D'aucuns ont prétendu, à l'intérieur comme à l'extérieur de ce Parlement, que les femmes et les hommes qui travaillent sur ces questions deviennent épuisants et commencent à se répéter. Nous devons rechercher la raison de tels commentaires. Pourquoi cette question n'affecte-t-elle pas notre société ou, du moins, ne revêt-elle pas le degré d'importance que nous lui attachons, tant en termes humains qu'économiques ? Pourquoi nos politiques et nos principes ne sont-ils pas appliqués directement et adéquatement ? Je pense que nous devons, plus que jamais, mener un dialogue vaste et novateur avec la société et les responsables de la mise en œuvre de la politique européenne.
Ce que nous attendons de la Commission européenne, Madame la Commissaire, ce sont des idées de qualité et des méthodes efficaces en vue de les appliquer. Lorsque la Commission ne peut contraindre les États membres, elle devrait les aider à prendre conscience du fait que l'égalité est source d'avantages, et non de pertes et de difficultés. Faites-leur comprendre combien la promotion de l'égalité est importante en vue d'atteindre les objectifs stratégiques fixés par l'Union européenne - et je pense tout autant aux objectifs de Lisbonne, rendus plus complexes par l'élargissement, qu'aux objectifs de défense des droits de l'homme à travers le monde et de contribution au développement économique et social de l'humanité, notamment à notre porte, à savoir dans les Balkans et la Méditerranée."@fr6
"Signor Presidente, vorrei esordire sottolineando quanto sono lieta di vedere nella tribuna riservata ai visitatori la nuova generazione d’Europa seguire questo dibattito che interessa direttamente il loro futuro.
Nessuno si sorprenderà se affermo che questa relazione della Commissione europea ci ha sicuramente offerto un’altra occasione per ribadire che la situazione delle pari opportunità è assolutamente insoddisfacente. Purtroppo, però, anche la relazione della Commissione è insoddisfacente, in quanto si tratta ancora una volta di una relazione annuale descrittiva. Naturalmente la relazione del 2001 contiene più fatti e cifre rispetto alle precedenti, ma è ancora il frutto di un esercizio di
. Non illustra adeguatamente dove non siamo riusciti a conseguire i nostri obiettivi o ad assolvere i nostri impegni, né quali siano le reali difficoltà nell’applicare le nostre politiche a livello nazionale ed europeo. Sebbene faccia riferimento a futuri sviluppi, la relazione non fissa impegni o scadenze specifici.
Passando ora ai singoli problemi, la Commissione europea ha chiaramente difficoltà nell’attuare le pari opportunità e non riesce a farlo in maniera appropriata. Alcune direzioni generali non stanno assumendo impegni in tal senso. Nel contempo, l’azione per incoraggiare più donne ad applicarsi per partecipare alla fase attuativa è stata infruttuosa. La nostra proposta di risoluzione esorta la Commissione europea ad esaminare nuovi modi per divulgare le informazioni e semplificare le formalità burocratiche e d’altro genere, consentendo così alle donne e alle organizzazioni femminili di venire a conoscenza dei programmi europei e di parteciparvi. Lo stesso dicasi per gli Stati membri, che fanno fatica a comprendere la parità di genere e ad attuarla concretamente. Laddove non vi sono meccanismi di supporto politico centrali o regionali, i programmi per le pari opportunità non sono applicati. Generalmente, gli Stati membri non prevedono nei loro programmi obiettivi quantitativi, non valutano le ripercussioni delle pari opportunità sulla loro politica economica e non dispongono di indicatori o statistiche ripartiti per genere utilizzabili per la programmazione o la valutazione delle politiche nazionali. Sarebbe dunque molto utile, al fine di sensibilizzare alla situazione ed elaborare future politiche, che la Commissione europea svolgesse uno studio serio comprensivo di indicatori e dati comparativi sulla situazione in ogni Stato membro, soprattutto per quanto concerne l’applicazione delle normative comunitarie, in maniera da permetterci di raffrontare problemi e risultati, oltreché di scambiarci le migliori prassi.
Nel corso del prossimo anno, il 2003, le Istituzioni europee e gli Stati membri dovranno agire con coraggio e risolutezza. Durante la revisione intermedia dei Fondi strutturali che, come sappiamo, avrà luogo nel 2003, gli Stati membri dovranno decidere se vi è margine di manovra per promuovere le pari opportunità, in modo da evitare che stanziamenti a beneficio di misure per le donne siano trasferiti ad altri obiettivi. Nel 2003 ci prepareremo alle prime elezioni europee che includeranno i paesi candidati e ad elezioni nazionali in vari Stati membri. Le raccomandazioni del Consiglio sulla pari partecipazione di uomini e donne non hanno portato ai risultati previsti, né il Consiglio dispone di un’agenzia competente per contribuire ad un migliore coordinamento delle questioni relative alla parità. Quanto alla Commissione europea, attendiamo ansiosamente che presenti quanto prima una proposta di direttiva sulla parità di genere basata sull’articolo 13, in maniera da poter proseguire il programma sulle pari opportunità deciso a Pechino e raggiungere gli obiettivi che ci siamo autoimposti nell’intero tessuto della vita economica e pubblica. Tutto questo, mi direte, è stato affermato tante volte in passato, e certo non posso darvi torto.
Molti hanno commentato, sia all’interno sia all’esterno del Parlamento, che noi donne, e alcuni uomini che si interessano di tali questioni, stiamo diventando noiosi non facendo altro che ripeterci. Dobbiamo chiederci il perché di simili commenti. Perché questo problema non incontra l’interesse da parte della nostra società o, perlomeno, non è ritenuto così importante come lo reputiamo noi, in quanto fattore sia umano che economico? Perché le nostre politiche e i nostri principi non vengono applicati in modo diretto ed appropriato? Credo che, ora più che mai, dobbiamo condurre un dialogo ampio e approfondito con la società e con quanti sono responsabili dell’attuazione della politica europea.
Ciò che vogliamo dalla Commissione europea, signora Commissario, sono idee valide e modi efficienti per attuarle. Laddove la Commissione europea non può obbligare gli Stati membri, dovrebbe incoraggiarli a rendersi conto del fatto che la parità comporta vantaggi, non perdite e difficoltà. Facciamo in modo che comprendano quanto importante sia la promozione della parità per gli obiettivi strategici fissati dall’Unione europea, e qui mi riferisco sia agli obiettivi di Lisbona, resi più complessi dall’allargamento, sia agli obiettivi di difesa dei diritti dell’uomo nel mondo e di sostegno del progresso economico e sociale dell’umanità, soprattutto nella nostra regione, ovverosia Balcani e Mediterraneo."@it9
".
Mr President, may I start by saying how delighted I am to see the new generation of Europe in the visitors’ gallery following this debate, which directly affects their future.
No one will be surprised if I say that this European Commission report gave us yet another opportunity to confirm that the equal opportunities situation is totally unsatisfactory. Unfortunately, however, the European Commission report is also unsatisfactory. It is still a descriptive annual report. Of course the 2001 report contains more facts and figures than previous reports but it is still the product of a routine exercise. It fails to illustrate properly either where we have failed to achieve our targets or commitments or the real difficulties in applying our policies at European and national level. Although it refers to future developments, it fails to set specific commitments or timetables.
Turning now to individual issues, the European Commission is clearly finding it hard to apply equal opportunities and is failing to do so adequately. Some Directorates-General are not making commitments in this area. At the same time, action to encourage more women to apply to participate in applications has been unsuccessful. Our motion for a resolution calls on the European Commission to examine new ways of disseminating information and simplifying bureaucratic and other commitments which will allow women and women’s organisations to find out about and take part in European programmes. The same applies to the Member States, which are having trouble understanding gender equality and implementing it in practice. Where there are no central or regional political support mechanisms, equal opportunities programmes are not being applied. Member States generally have no quantitative targets in their programmes, do not evaluate the repercussions of equal opportunities on their economic policy and have no indicators or statistics broken down by gender either for programming or for evaluating national policies. So it would be very useful for the purpose of raising awareness of the situation and drawing up future policies if the European Commission were to conduct a serious study with indicators and comparative data on the situation in each Member State, especially on the application of Community legislation, so that we can compare problems and achievements and exchange best practices.
During the forthcoming year, 2003, the European institutions and Member States will need to act boldly and decisively. During the mid-term review of the Structural Funds which, as we know, will take place in 2003, the Member States will need to decide where there is room to promote equal opportunities, so as to prevent appropriations for measures to benefit women from being transferred to other objectives. We shall be preparing for the first European elections to include the candidate countries in 2003, and for national elections in various Member States. The Council recommendations on the equal participation of men and women have not brought about the expected results. Nor does the Council have a competent agency to help improve the coordination of equality-related issues. As for the European Commission, we are anxiously waiting for it to present a proposal for a gender equality directive based on Article 13 as quickly as possible, so that we can follow up the equal opportunities programme decided in Beijing and achieve our self-imposed targets throughout the fabric of economic and public life. All of this, you will say, has been said many times before, and you would be right.
Numerous people have commented, both inside and outside Parliament, that we women and some of the men working on these issues are becoming tiresome and repeating ourselves. We need to ask ourselves why they make these comments. Why does this issue not affect our society or at least not with the degree of importance we attach to it as regards both the human and economic factor? Why are our policies and principles not being applied directly and properly? I think that now more than ever we need to conduct a broad, ground-breaking dialogue with society and with those responsible for exercising European policy.
What we want from the European Commission, Commissioner, are good ideas and efficient ways of applying them. Where the European Commission cannot force the Member States, it should encourage them to realise that equality brings benefits, not losses and difficulties. Let them understand how important promoting equality is to the strategic objectives set by the European Union, and I refer here both to the Lisbon objectives, which have been complicated by enlargement, and the objectives of defending human rights throughout the world and contributing to the economic and social advancement of mankind, especially in our own neck of the woods, by which I mean the Balkans and the Mediterranean."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, om te beginnen zou ik, als u het goed vindt, mijn voldoening tot uiting willen brengen over het feit dat onze werkzaamheden worden bijgewoond door een aantal jonge bezoekers, door de nieuwe generatie van Europa. Het thema dat wij nu gaan bespreken is van rechtstreeks belang voor hun toekomst.
Het zal niemand verbazen dat wij tijdens de behandeling van dit verslag van de Europese Commissie voor de zoveelste keer hebben moeten vaststellen dat de situatie wat gelijke kansen betreft allesbehalve tevredenstellend is. Helaas is het verslag van de Europese Commissie evenmin tevredenstellend. Dit jaarverslag is ook nu weer niet meer dan een beschrijving. Het verslag 2001 bevat weliswaar meer gegevens en inlichtingen dan de vorige verslagen maar het is en blijft een routineverslag. Er blijkt niet duidelijk genoeg uit in hoeverre de doelstellingen zijn bereikt en de beloften zijn nagekomen, en welke moeilijkheden zich hebben voorgedaan bij de toepassing van onze beleidsvormen op Europees en nationaal niveau. Ofschoon gewag wordt gemaakt van de toekomstige ontwikkelingen is er geen sprake van concrete verplichtingen en tijdschema’s.
Wat de meer specifieke vraagstukken betreft hebben wij vastgesteld dat de toepassing van gelijke kansen voor vrouwen en mannen in de Europese Commissie nog op heel wat moeilijkheden stuit en veel te wensen overlaat. Er zijn directoraten-generaal die wat dat betreft geen enkele verplichting op zich nemen. Ook hebben de activiteiten die tot doel hadden meer vrouwen ertoe aan te zetten een aanvraag in te dienen tot deelname aan de verschillende programma’s weinig succes gehad. In onze ontwerpresolutie vragen wij de Europese Commissie nieuwe methodes uit te werken voor de verspreiding van informatie en de bureaucratische en andere voorwaarden te vereenvoudigen, opdat vrouwen en vrouwenorganisaties in staat worden gesteld geïnformeerd te worden over en deel te nemen aan de Europese programma’s. Hetzelfde moet in de lidstaten gebeuren. Het gelijkekansenvraagstuk stuit op grote begrips- en toepassingsmoeilijkheden. Wij stellen vast dat daar waar centrale en regionale politieke ondersteuningsmechanismen ontbreken er geen acties op het gebied van gelijke kansen worden uitgevoerd. De lidstaten hebben gewoonlijk geen kwantitatieve doelstellingen voor hun programma’s, verzuimen de gevolgen van het gelijkekansenbeleid op hun economisch beleid te evalueren en beschikken niet over indicatoren en naar geslacht opgesplitste statistische gegevens, noch voor programma’s, noch voor de evaluatie van de nationale beleidsvormen. Daarom zou het nuttig zijn indien wij, om een beeld te krijgen van de situatie en een toekomstig beleid op te stellen, zouden kunnen beschikken over een serieuze studie van de Europese Commissie met indicatoren en vergelijkbare gegevens over de situatie in elke lidstaat, met name wat de toepassing van de communautaire wetgeving betreft. Dan zullen wij kunnen vaststellen waar de problemen zitten en wat tot nu toe is bereikt, en dan kunnen wij goede praktijken uitwisselen.
Het jaar 2003 is op til. Dit is een jaar waarin wij met durf en vastberadenheid moeten optreden in de Europese instellingen en de lidstaten. Tijdens de tussentijdse herziening van de structuurfondsen moeten de lidstaten ervoor zorgen dat optimaal gebruik wordt gemaakt van de mogelijkheden tot bevordering van gelijke kansen. Wij moeten immers vermijden dat kredieten die zijn uitgetrokken voor acties ten behoeve van vrouwen worden overgeheveld naar andere doelstellingen, hetgeen zoals wij weten in 2003 zal gebeuren. Wij zullen ons in dat jaar eveneens moeten voorbereiden op de Europese verkiezingen, waaraan voor het eerst ook de kandidaatlanden zullen deelnemen, en op nationale verkiezingen in bepaalde lidstaten. De aanbevelingen van de Raad met betrekking tot een evenwichtige deelname van mannen en vrouwen hebben niet het gewenste resultaat opgeleverd. Bovendien ontbreekt er in de Raad een instantie die kan helpen bij een betere coördinatie van de gelijkekansenvraagstukken. Wij wachten eveneens met spanning op de indiening door de Europese Commissie van een ontwerprichtlijn inzake gelijke kansen voor vrouwen en mannen overeenkomstig artikel 13. Wij hopen dat dit ontwerp er zo spoedig mogelijk zal komen want dan kunnen wij gevolg geven aan het in Peking afgesproken programma en de doelstellingen nastreven die wij in alle sectoren van het economisch en openbaar leven hebben vastgesteld voor het gelijkekansenvraagstuk. U zult zeggen dat wij dat al zo vaak hebben gezegd, en dat klopt.
In zowel het Parlement als de samenleving krijgen wij vaak het commentaar dat men ons - vrouwen en mannen, want er zijn ook mannen die zich hiermee bezighouden - beu begint te worden omdat wij alsmaar op dezelfde dingen blijven hameren. Wij moeten ons echter afvragen waarom zulk commentaar wordt geleverd. Waarom raakt dit vraagstuk onze samenleving niet, of raakt het onze samenleving niet in de mate waarin wij dat zouden willen, overeenkomstig de betekenis die wij geven aan zowel de humane als economische factor? Waarom worden onze beleidsvormen en beginselen niet rechtstreeks en onvoldoende toegepast? Meer dan ooit ben ik ervan overtuigd dat wij een brede en inhoudelijke dialoog op gang moeten brengen met de samenleving en de instanties die bevoegd zijn voor de uitvoering van het Europees beleid.
Wij verwachten, mevrouw de commissaris, dat de Europese Commissie met goede ideeën komt en met doeltreffende methodes voor de toepassing daarvan. Misschien heeft de Commissie niet de middelen om de lidstaten onder druk te zetten maar zij kan wel de lidstaten helpen inzien dat het gelijkekansenbeleid geen extra lasten en problemen oplevert maar alleen winst. De lidstaten moeten inzien hoe belangrijk het is het gelijkekansenbeleid te gebruiken om de strategische doelstellingen van de Europese Unie te bereiken. Ik heb het hier enerzijds over de doelstellingen van Lissabon, die met de uitbreiding nog moeilijker zullen worden, en anderzijds over de doelstellingen in verband met de bescherming van de mensenrechten in heel de wereld, over de bijdrage aan de economische en sociale vooruitgang van heel de mensheid en met name onze buurlanden in de Balkan en het Middellandse-Zeegebied."@nl2
"Senhor Presidente, permita-me que comece por manifestar a minha satisfação por ver na galeria de visitantes a nova geração da Europa a acompanhar este nosso debate sobre um tema que afecta directamente o seu futuro.
Ninguém ficará surpreendido se eu disser que este relatório da Comissão Europeia nos ofereceu mais uma oportunidade para constatarmos que a situação no domínio da igualdade entre homens e mulheres não é de todo satisfatória. Infelizmente, porém, também o relatório da Comissão Europeia não é satisfatório. Continua a ser um relatório anual meramente descritivo. É certo que o relatório de 2001 contém mais dados e informações do que os relatórios anteriores, mas continua a ser o produto de um trabalho de rotina. Não consegue mostrar adequadamente nem os pontos em que falhámos na realização dos nossos objectivos ou compromissos, nem as dificuldades encontradas na execução das nossas políticas a nível europeu e nacional. Embora faça referência a futuros desenvolvimentos, não estabelece compromissos ou calendários concretos.
Passando agora a questões específicas, constatamos que a Comissão Europeia tem tido manifestamente dificuldades em aplicar eficazmente o princípio da igualdade de oportunidades. Algumas direcções-gerais não estão a assumir compromissos neste domínio. Ao mesmo tempo, as medidas tomadas a fim de incentivar um maior número de mulheres a candidatarem-se para participarem em aplicações não foram bem sucedidas. Na nossa proposta de resolução solicitamos à Comissão Europeia que estude novas vias para divulgar a informação e que simplifique os compromissos burocráticos e outros, de modo a permitir que as mulheres e as organizações de mulheres possam tomar conhecimento dos programas europeus e participar neles. O mesmo se aplica aos Estados-Membros, que têm tido grandes dificuldades em compreender e pôr em prática a igualdade entre os géneros. Verifica-se que nos países onde não existem mecanismos centrais e regionais de apoio político, não são realizados programas a favor da igualdade de oportunidades. Regra geral, os Estados-Membros não definem objectivos quantitativos para os seus programas, não procedem à avaliação do impacto da igualdade de oportunidades na sua política económica, nem dispõem de indicadores ou estatísticas separadas por sexo, seja para efeitos de planificação, seja para a avaliação das políticas nacionais. Seria, portanto, muito proveitoso, não só para se tomar consciência desta problemática, mas também para a formulação de futuras políticas, se a Comissão Europeia realizasse um estudo sério com indicadores e dados comparáveis sobre a situação existente em cada país, especialmente no que se refere à aplicação da legislação comunitária, a fim de podermos comparar os problemas e os êxitos e proceder a um intercâmbio de boas práticas.
Durante o próximo ano, 2003, as Instituições europeias e os Estados-Membros vão ter de agir com ousadia e determinação. Na revisão intercalar dos Fundos Estruturais, que como sabemos vai ter lugar em 2003, os Estados-Membros vão ter de decidir onde existem margens para a promoção da igualdade de oportunidades, a fim de evitar que as verbas destinadas a acções a favor das mulheres sejam transferidas para outros objectivos. Ainda em 2003, vamos preparar-nos para as eleições europeias, onde pela primeira vez contaremos com a participação dos países candidatos, e para as eleições nacionais em diversos Estados-Membros. As recomendações do Conselho sobre a igual participação de homens e mulheres não produziram os resultados esperados. Além disso, o Conselho não dispõe de um serviço competente para ajudar a melhorar a coordenação das questões relacionadas com esta matéria. No que respeita à Comissão Europeia, aguardamos com ansiedade que apresente o mais brevemente possível uma proposta de directiva sobre a igualdade entre homens e mulheres, baseada no artigo 13º, para que possamos dar seguimento ao programa sobre igualdade de oportunidades aprovado em Pequim e realizar os objectivos que fixámos para nós mesmos em todo o tecido da vida económica e pública. Dir-me-ão que tudo isto já foi dito muitas vezes, e têm razão.
Muita gente comenta, dentro e fora deste Parlamento, que nós mulheres e alguns homens que se ocupam destas questões estamos a tornar-nos cansativos e repetitivos. Temos de nos interrogar sobre as razões destes comentários. Por que razão é que este problema não afecta as nossas sociedades, ou pelo menos não as afecta com a mesma importância que nós lhes atribuímos no que se refere ao factor humano e económico? Por que razão é que as nossas políticas e os nossos princípios não estão a ser aplicados de forma directa e adequada? Penso que agora, mais do que nunca, temos de realizar um diálogo alargado e substancial com a sociedade e com as entidades responsáveis pela aplicação da política europeia.
O que esperamos da Comissão Europeia, Senhora Comissária, é que apresente boas ideias e métodos eficazes para as pôr em prática. Quando a Comissão Europeia não puder obrigar os Estados-Membros, que os faça ao menos compreender que a igualdade traz benefícios em vez de perdas e dificuldades. Que eles compreendam quão importante é a promoção da igualdade para a realização dos objectivos estratégicos definidos pela União Europeia, e refiro-me não só aos objectivos de Lisboa, que se tornaram ainda mais complicados devido ao alargamento, mas também aos objectivos da defesa dos direitos humanos em todo o mundo e da contribuição para o progresso económico e social da humanidade, principalmente nas regiões mais próximas de nós, ou seja, nos Balcãs e no Mediterrâneo."@pt11
"Herr talman! Låt mig börja med att tala om hur glad jag är över att se att en ny generation européer följer denna debatt från åskådarläktaren, en debatt som gäller en fråga som direkt påverkar deras framtid.
Ingen kommer att bli förvånad om jag säger att den här rapporten från Europeiska kommissionen är ännu en bekräftelse på att situationen för jämställdhet är fullständigt otillfredsställande. Tyvärr är även Europeiska kommissionens rapport otillfredsställande. Det är fortfarande en beskrivande årsrapport. Naturligtvis innehåller rapporten för år 2001 mer statistik, men den är fortfarande resultatet av ett rutinarbete. Kommissionen lyckas varken förklara ordentligt om vi har lyckats eller misslyckats med att uppnå våra mål och åtaganden eller vilka de konkreta svårigheterna är när det gäller tillämpningen av vår politik på europeisk och nationell nivå. Även om framtida utvecklingstendenser tas upp i rapporten, fastställer kommissionen inte några särskilda åtaganden eller tidsplaner.
Om vi går över till enskilda frågor är det tydligt att Europeiska kommissionen har svårigheter med att tillämpa jämställdhetspolitiken och att den inte lyckas göra detta på ett tillfredsställande sätt. En del generaldirektorat har inte gjort några åtaganden alls på det här området. Samtidigt har åtgärderna för att uppmuntra fler kvinnor att söka för att delta i kommittéer och expertgrupper inte gett några resultat. I vårt förslag till resolution begär vi att Europeiska kommissionen skall undersöka nya vägar för att sprida information och förenkla byråkratiska förfaranden och andra krav, så att kvinnor och kvinnoorganisationer får bättre tillgång till och kan delta i europeiska program. Detsamma gäller medlemsstaterna, som har problem med att förstå jämställdhetspolitiken och genomföra den i praktiken. Jämställdhetsprogrammen tillämpas inte i de medlemsstater som inte har några centrala eller regionala stödmekanismer. Medlemsstaterna har i allmänhet inga kvantitativa mål i sina program, de utvärderar inte vilka effekter jämställdhetspolitiken får för deras ekonomiska politik och har inga indikatorer eller könsuppdelad statistik, varken för programmering eller för att utvärdera den nationella politiken. För att öka medvetandet om situationen och för att fastställa framtida politik skulle det vara mycket användbart att Europeiska kommissionen genomför en noggrann undersökning med indikatorer och jämförande uppgifter om situationen i varje medlemsstat, särskilt när det gäller tillämpningen av gemenskapslagstiftningen, så att vi kan jämföra problemen och resultaten och utbyta bästa praxis.
Under det kommande året, 2003, måste de europeiska institutionerna och medlemsstaterna agera djärvt och beslutsamt. Under halvtidsöversynen av strukturfonderna, vilken som bekant kommer att äga rum under 2003, måste medlemsstaterna besluta om var det finns utrymme för att främja jämställdhetsfrågor, så att man kan undvika att anslag som är avsedda för insatser till förmån för jämställdheten överförs till andra mål och prioriteringar. Vi kommer att förbereda för det första europeiska valet där kandidatländerna kommer att delta under år 2003 och för nationella val i flera medlemsstater. Rådets rekommendationer om en balanserad fördelning mellan kvinnor och män i beslutsprocessen har inte lett till de förväntade resultaten. Rådet har inte heller någon enhet för att skapa bättre samordning av jämställdhetsfrågor. När det gäller Europeiska kommissionen väntar vi otåligt på att den skall lägga fram ett förslag till jämställdhetsdirektiv på grundval av artikel 13 i fördraget så snart som möjligt, så att vi kan följa upp det jämställdhetsprogram som fastställdes i Peking och uppnå våra självpåtagna mål i hela det ekonomiska och offentliga livet. Ni säger säkert att allt detta har sagts förut, och det har ni rätt i.
Många människor, såväl inom parlamentet som utanför, har kommenterat att vi kvinnor och några av de män som arbetar med de här frågorna börjar bli tröttsamma och att vi upprepar oss. Vi måste fråga oss varför de gör dessa kommentarer. Varför berör inte den här frågan vårt samhälle, varför är den inte lika viktig för andra som den är för oss, såväl när det gäller den mänskliga som den ekonomiska faktorn? Varför tillämpas inte vår politik och våra principer direkt och på rätt sätt? Jag anser att vi nu mer än någonsin måste föra en bred, banbrytande dialog med samhället och med de politiskt styrande i Europa.
Herr kommissionär! Vad vi vill ha från Europeiska kommissionen är bra förslag och effektiva metoder för att genomföra dem. I de fall Europeiska kommissionen inte kan sätta press på medlemsstaterna bör den uppmuntra dem till att inse att jämställdhet ger fördelar, inte förluster och svårigheter. Vi måste få dem att inse hur viktigt det är att främja jämställdhet för att uppnå de strategiska mål som Europeiska unionen har fastställt och i det här sammanhanget menar jag både Lissabonmålen, som har komplicerats av utvidgningen, och målen för att försvara de mänskliga rättigheterna i hela världen och bidra till mänsklighetens ekonomiska och sociala framskridande, särskilt i våra egna trakter, det vill säga Balkan- och Medelhavsområdet."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples