Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-18-Speech-3-030"
| Predicate | Value (sorted: none) |
|---|---|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Arvoisa puhemies, yksi suurimmista harmin aiheista täällä parlamentissamme on se, ettei täällä koskaan säästellä superlatiiveja, kun kyse on puolen vuoden välein säännöllisesti vaihtuvien puheenjohtajakausien ylistämisestä. Huono puoli on se, että, kun meidän on kiitettävä jostakin aidosti, kiitokset eivät tulekaan riittävän painokkaasti esiin. Oma käsitykseni on, että pääministeri Rasmussen on ollut erinomainen neuvoston puheenjohtaja. Haluaisin puolueeni puolesta onnitella häntä, sillä hänhän tulee maasta, joka ei kuulu Euroopan suuriin maihin, minkä myös puheenjohtajamme totesi. Sanoisin pienimmästä, mutta mukaudun puheenjohtajan arvioon asiasta. Minun on sanottava myös, että omalla pääministerilläni saattaisi olla henkilökohtaisia tavoitteita neuvoston puheenjohtajuuden suhteen, jos puheenjohtaja valittaisiin viideksi vuodeksi kerrallaan, mutta toivon kovasti, että pääministeri Rasmussen on nyttemmin paneutunut tähän asiaan.
Täällä on viitattu varsin perustellusti paavi Johannes Paavalin monia vuosia sitten esittämiin kauaskantoisiin puheisiin. Haluan viitata siihen, mitä Margaret Thatcher totesi Bruggessa. Hänen puheensa on ikävä kyllä rinnastettu euroskeptisyyteen, mutta Margaret Thatcherin Bruggessa välittämä todellinen sanoma koski laajempaa Eurooppaa. Pääministeri on vienyt eteenpäin Thatcherin silloisessa tilanteessa esittämää sanomaa, jonka mukaan Euroopasta ei pitäisi muodostua sisäänpäin kääntyvää. Tätä me kaikki juhlimme tänään.
Yhdyn myös komission jäsenen Verheugenin huomioihin. Teen selvän pesäeron siihen, mitä jäsen Abitbolilla oli hänestä sanottavanaan, koska Verheugen oli varsin oikeassa puhuessaan niistä moraalisista velvoitteista, joita meillä on ehdokasvaltioita kohtaan, tai puhuessaan näiden maiden ponnistelusta demokratian ja ihmisoikeuksien hyväksi. Joskus omaksumme liian holhoavan asenteen ehdokasvaltioita kohtaan. Meidän on tunnustettava, että liittymiselle on saatava vahvistus sekä parlamentilta että kansoilta.
Toivon, että olemme ottaneet opiksi Nizzasta. Tämä viesti koskee meitä kaikkia täällä olevia. Euroopan eliitit eivät huomaa, että meidän on kohdeltava näitä maita niiden ansaitsemalla kunnioituksella paitsi siksi, että haluamme niiden äänestävän liittymisen puolesta, myös siksi, että toimielintemme on kehityttävä vastuullisemmiksi ja vastaanottavaisemmiksi. Juuri tästä valmistelukunnassa on kyse. Toimielinrakenteemme on suunniteltu kuudelle maalle, ja sen toimivuus on nykyään koetuksella 15 maan ollessa mukana, ja kohta tällaisessa rakenteessa on otettava huomioon 25 maan edut. Valmistelukunnan ei pitäisi rajoittua vain keskustelemaan toimielinasioista, vaan sen olisi siirrettävä painopistettä siihen suuntaan, kuinka Euroopasta voidaan tehdä tulevaisuudessa vastuullisempi ja vastaanottavaisempi toimielin."@fi5
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Evans, Jonathan (PPE-DE )."5,8,10,3
|
| lpv:translated text |
"Fru talman! En av de stora nackdelarna med det här parlamentet är att det aldrig saknar superlativer när det gäller att hylla de ordförandeskap som återkommer i en regelbunden sexmånadersprocess. Nackdelen är att när vi verkligen har något att hylla så sker det inte med den kraft som det förtjänar. För min del har Rasmussen varit en utmärkt ordförande för rådet. Jag skulle för min partigrupps räkning vilja gratulera honom, kommande från – och här upprepar jag det som vår talman sade – ett land som inte tillhör de största i Europa. Jag skulle sagt minsta men jag lyder talmannens påbud i det avseendet. Jag är tvungen att i det sammanhanget tillägga att min egen premiärminister kanske har vissa personliga ambitioner för rådets ordförandeskap om det fungerar med en femårscykel men jag hoppas verkligen att Rasmussen nu trätt in på arenan i det avseendet.
Det är helt riktigt att det hänvisades till påven Johannes Paulus ord för många år sedan. Jag skulle vilja hänvisa till Margaret Thatchers egna ord i Brügge. De orden har tråkigt nog kommit att bli synonyma med EU-skepticism men det verkliga budskap som Margaret Thatcher gav i Brügge handlade om ett bredare Europa. Under de omständigheterna är hennes budskap om ett Europa som inte blir så inåtvänt ett som har framförts av Rasmussen och är ett som vi alla firar i dag.
Jag instämmer också i Verheugens kommentarer. Jag tar avstånd från det Abitbol sade om honom eftersom han hade rätt i att tala om den moraliska skyldighet som vi har till kandidatländerna, om det faktum att demokrati och mänskliga rättigheter är de strider som dessa länder har fört fram. Ibland intar vi en alltför nedlåtande attityd gentemot dessa kandidatländer. Vi måste erkänna att både parlament och befolkning måste godkänna anslutningen.
Jag hoppas vi lär oss en läxa från Nice. Det är ett budskap till oss alla här. Eliten inom Europa inser inte att vi måste behandla de här länderna med den respekt de förtjänar, inte bara för att vi vill att de skall rösta för anslutningen utan för att de institutioner vi har måste bli mer tillförlitliga och mer lyhörda. Det är det som konventet antas handla om egentligen. Vi har en struktur som är utformad efter sex länder och som nu är svår att driva med 15 länder och som inom kort kommer att vara ett system som måste tjäna 25 länders intressen. Konventet borde inte bindas vid en debatt som endast gäller institutionella frågor utan måste ändra inriktning för att visa hur Europa kan bli en mycket mer tillförlitlig och lyhörd institution i framtiden."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Evans, Jonathan (PPE-DE )."5,8,10,3
|
| lpv:translated text |
"Κυρία Πρόεδρε, ένα από τα μεγάλα μειονεκτήματα αυτού του Κοινοβουλίου είναι δεν του λείπει ποτέ ο υπερθετικός βαθμός όταν πρόκειται να φορτώσει με επαίνους τις Προεδρίες που πραγματοποιούνται στον τακτικό εξαμηνιαίο κύκλο. Το μειονέκτημα είναι ότι όταν έχουμε πραγματικά να απευθύνουμε έναν γνήσιο έπαινο, δεν έχει την ισχύ που του αξίζει. Κατά τη γνώμη μου, ο κ. Rasmussen ήταν ένας εξαιρετικός Πρόεδρος του Συμβουλίου. Θα ήθελα, εξ ονόματος του κόμματός μου, να τον συγχαρώ, καθότι δεν προέρχεται – και εδώ θα υιοθετήσω τα λόγια του Προέδρου μας –από μία από τις μεγαλύτερες ευρωπαϊκές χώρες. Εγώ είχα πει μία από τις μικρότερες, αλλά θα υπακούσω στη σχετική εντολή του Προέδρου. Είμαι υποχρεωμένος να πω επίσης ότι ο πρωθυπουργός μου ίσως να έχει κάποιες προσωπικές φιλοδοξίες για την Προεδρία του Συμβουλίου, εάν αυτή λειτουργήσει σε πενταετή κύκλο, αλλά ελπίζω πραγματικά να έχει μπει τώρα πια και ο κ. Rasmussen στο παιχνίδι όσον αφορά αυτό το θέμα.
Ορθώς έγινε αναφορά στα οραματιστικά λόγια που είπε ο Πάπας Ιωάννης Παύλος πριν από πολλά χρόνια. Εγώ θα ήθελα να αναφερθώ στα λόγια της Μάργκαρετ Θάτσερ στη Μπριζ. Τα λόγια αυτά έγιναν δυστυχώς συνώνυμα με τον ευρωσκεπτικισμό, αλλά το πραγματικό μήνυμα που έστειλε η Μάργκαρετ Θάτσερ στη Μπριζ αφορούσε τη διευρυμένη Ευρώπη. Υπό τις συνθήκες εκείνες, το μήνυμά της να μην γίνει η Ευρώπη εσωστρεφής είναι αυτό που συνέχισε ο κ. Rasmussen και αυτό που γιορτάζουμε όλοι μας σήμερα.
Επιδοκιμάζω επίσης τις παρατηρήσεις του κ. Verheugen. Αποστασιοποιούμαι από αυτά που είπε για εκείνον ο κ. Abitbol, διότι είχε δίκιο που μίλησε για την ηθική υποχρέωση που έχουμε προς τις υποψήφιες χώρες, για το γεγονός ότι η δημοκρατία και τα ανθρώπινα δικαιώματα είναι η μάχη που έχουν δώσει αυτές οι χώρες. Ορισμένες φορές υιοθετούμε μια υπερβολικά προστατευτική στάση απέναντι σε αυτές τις υποψήφιες χώρες. Οφείλουμε να αναγνωρίσουμε ότι τόσο το Κοινοβούλιο όσο και οι λαοί θα πρέπει να επικυρώσουν την ένταξη.
Ελπίζω να διδαχτούμε από το μάθημα της Νίκαιας. Είναι ένα μήνυμα για όλους εμάς εδώ. Οι ελίτ στην Ευρώπη δεν αναγνωρίζουν ότι πρέπει να φερθούμε σε αυτές τις χώρες με τον σεβασμό που τους αξίζει, όχι μόνο διότι θέλουμε να ψηφίσουν θετικά για την ένταξη, αλλά διότι τα θεσμικά όργανα που έχουμε πρέπει να γίνουν πιο υπεύθυνα και πιο δεκτικά. Ακριβώς για τον λόγο αυτόν υποτίθεται ότι υπάρχει η Συνέλευση. Έχουμε ένα διαρθρωμένο σχέδιο για έξι χώρες, που λειτουργεί τώρα δύσκολα με 15 χώρες και που σύντομα θα γίνει ένας μηχανισμός, ο οποίος θα πρέπει να εξυπηρετεί τα συμφέροντα 25 χωρών. Η Συνέλευση δεν πρέπει να περιοριστεί σε μια συζήτηση που θα καλύπτει μόνο τα θεσμικά θέματα, αλλά πρέπει να μεταβάλει την επικέντρωσή της, για να δείξει πώς μπορεί η Ευρώπη να γίνει ένας πολύ πιο υπεύθυνος και δεκτικός θεσμός για το μέλλον."@el8
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Evans, Jonathan (PPE-DE )."5,8,10,3
|
| lpv:translated text |
"Fru formand, en af de store ulemper ved Parlamentet er, at det aldrig mangler superlativer, når det handler om at overdænge de halvårlige formandskaber med hyldest. Ulempen er, at når der virkelig skal deles roser ud, så kommer vi til kort. Hr. Rasmussen har for mig været en enestående rådsformand. Jeg vil gerne på vegne af mit parti lykønske ham. Han kommer - og her tilslutter jeg mig formandens ord - fra ikke et af de største europæiske lande. Jeg havde sagt mindste, men jeg holder mig til formandens ord. Jeg er også nødt til at sige, at min egen premierminister muligvis har nogle personlige forhåbninger til formandskabet for Rådet, hvis det arbejder i en femårig cyklus, men jeg håber meget, at hr. Rasmussen nu har fået en fod indenfor i den henseende.
Det er helt på sin plads at henvise til pave Johannes Pauls visionære ord for mange år siden. Jeg vil gerne henvise til det, Margaret Thatcher sagde i Brügge. De ord er desværre blevet synonym med euroskepsis, men Margaret Thatchers sande besked i Brugge angik et større Europa. Hendes ord om, at Europa ikke måtte blive så selvoptaget, er blevet videreført af hr. Rasmussen, og det fejrer vi i dag.
Jeg bifalder også hr. Verheugens ord. Jeg tager afstand fra det, hr. Abitbol havde at sige om ham, for han havde fuldstændig ret i at tale om den moralske forpligtelse, som vi har over for kandidatlandene, om, at demokrati og menneskerettigheder er centrale for disse landes kamp. Vi antager til tider en alt for nedladende attitude over for disse kandidatlande. Vi er nødt til at anerkende, at både Parlamentet og befolkningerne skal ratificere deres indtræden.
Jeg håber, at vi tager ved lære af Nice. Det er en besked til os alle. Eliten i Europa anerkender ikke, at vi skal behandle de lande med den respekt, de fortjener, ikke blot fordi vi ønsker, at de stemmer for deres indtræden, men fordi vores institutioner skal blive mere ansvarlige og lydhøre. Det er det, der bør være idéen bag konventet. Vi har et design, der er struktureret til seks lande, som er vanskeligt at operere ud fra med 15 lande, og som snart bliver en mekanisme, der skal tjene 25 landes interesser. Konventet må ikke være bundet i en debat, der kun omhandler institutionelle spørgsmål, men skal ændre fokus for at vise, hvordan Europa bliver en langt mere ansvarlig og lydhør institution i fremtiden."@da1
|
| lpv:translated text |
"Madam President, one of the great disadvantages of this Parliament is that it is never short of superlatives when it comes to heaping praise upon the presidencies that take place in this regular six-monthly cycle. The disadvantage is that when we really have some genuine praise to give, it does not come with the force that is deserved. For my part, Mr Rasmussen has been an outstanding President of the Council. I would like, on behalf of my party, to congratulate him, coming from – and here I adopt what our President said – not one of the largest European countries. I had said smallest but I obey the President's edict on this. I am bound to say too that my own prime minister may have some personal aspirations for the presidency of the Council if it works on a five-yearly cycle, but I very much hope that Mr Rasmussen has now entered the field in that regard.
It is quite right that reference was made to the visionary words of Pope John Paul many years ago. I want to make some reference to Margaret Thatcher's own words at Bruges. These words have sadly become synonymous with euroscepticism, but the real message that Margaret Thatcher gave at Bruges was about a wider Europe. In those circumstances her message about Europe not becoming so inward-looking is one that has been carried forward by Mr Rasmussen and is one that we all celebrate today.
I also endorse the remarks of Mr Verheugen. I distance myself from what Mr Abitbol had to say about him because he was quite right in talking about the moral obligation that we have to candidate countries, about the fact that democracy and human rights are the battle that these countries have taken forward. Sometimes we adopt too much of a patronising attitude towards these candidate countries. We have to recognise that both Parliament and peoples will need to ratify entry.
I hope we learn the lesson of Nice. That is a message for all of us here. The élites within Europe do not recognise that we have to treat these countries with the respect that they deserve, not only because we want them to vote positively on entry, but because the institutions that we have must become more accountable and more responsive. That is what the Convention is supposed to be all about. We have a structured design for six countries which is now difficult to operate on the basis of 15 countries and which shortly will be a mechanism that will have to serve the interests of 25 countries. The Convention should not become tied down in a debate covering only institutional matters, but must shift its focus to demonstrate how Europe can become a much more accountable and responsive institution for the future."@lv10
|
| lpv:translated text |
"Mevrouw de Voorzitter, een van de grote minpunten van dit Parlement is dat het nooit superlatieven tekort komt als het erom gaat de elke zes maanden roulerende voorzitterschappen met lofprijzingen te overstelpen. Het minpunt is dat het daardoor nauwelijks mogelijk is om voldoende lof te uiten wanneer deze echt verdiend is. Wat mij betreft is de heer Rasmussen een uitmuntend voorzitter van de Raad geweest. Ik wil hem graag namens mijn partij gelukwensen, afkomstig als hij is uit - en ik citeer hier wat onze Voorzitter heeft gezegd - een land dat niet een van de grootste Europese landen is. Ik had bijna 'kleinste land' gezegd, maar ik gehoorzaam de wens van de Voorzitter in dit opzicht. Ik ben verplicht hier ook te zeggen, dat mijn eigen eerste minister misschien persoonlijke aspiraties heeft om voorzitter van de Raad te worden als deze in een vijfjaarlijkse cyclus gaat werken, maar ik hoop ten zeerste dat de heer Rasmussen nu ook belangstelling hiervoor zal hebben gekregen.
Heel terecht is er gerefereerd aan de visionaire woorden die paus Johannes Paulus vele jaren geleden heeft gesproken. Ik wil hier graag ook verwijzen naar de woorden van Margaret Thatcher in Brugge. Die woorden zijn helaas synoniem geworden met euroscepticisme, maar de werkelijke boodschap die Margaret Thatcher in Brugge uitdroeg ging over een groter Europa. Zo bezien is haar boodschap over een Europa dat zich minder naar binnen zou moeten richten, een boodschap die is overgenomen door de heer Rasmussen en die we vandaag allen vieren.
Ik onderschrijf ook de opmerkingen van de heer Verheugen. Ik distantieer me van hetgeen de heer Abitbol over hem heeft gezegd, omdat hij gelijk had toen hij sprak over de morele verplichting die we hebben tegenover de kandidaat-landen en over de strijd die deze landen hebben geleverd voor democratie en mensenrechten. We nemen soms een te paternalistische houding tegenover deze kandidaat-landen aan. We moeten erkennen dat zowel het Parlement als de bevolkingen moeten instemmen met de toetreding.
Ik hoop dat we hebben geleerd van Nice. Laat de les van Nice een boodschap zijn voor ons allen hier. De elites binnen Europa erkennen niet dat we deze landen moeten behandelen met het respect dat ze verdienen, niet alleen omdat we willen dat ze positief stemmen over hun toetreding, maar ook omdat de huidige instellingen beter om rekenschap gevraagd en beter ter verantwoording geroepen moeten kunnen worden. Dat is waarover de Conventie zou moeten gaan. We beschikken over een goed gestructureerde blauwdruk voor zes landen, die nu met moeite wordt uitgevoerd voor vijftien landen en die binnenkort een mechanisme zal zijn dat het belang moet dienen van 25 landen. De Conventie moet zich niet beperken tot een discussie over louter institutionele zaken, maar moet haar invalshoek veranderen en laten zien hoe Europa in de toekomst een instantie kan worden die beter om rekenschap gevraagd en beter ter verantwoording geroepen kan worden."@nl2
|
| lpv:spoken text |
"Madam President, one of the great disadvantages of this Parliament is that it is never short of superlatives when it comes to heaping praise upon the presidencies that take place in this regular six-monthly cycle. The disadvantage is that when we really have some genuine praise to give, it does not come with the force that is deserved. For my part, Mr Rasmussen has been an outstanding President of the Council. I would like, on behalf of my party, to congratulate him, coming from – and here I adopt what our President said – not one of the largest European countries. I had said smallest but I obey the President's edict on this. I am bound to say too that my own prime minister may have some personal aspirations for the presidency of the Council if it works on a five-yearly cycle, but I very much hope that Mr Rasmussen has now entered the field in that regard.
It is quite right that reference was made to the visionary words of Pope John Paul many years ago. I want to make some reference to Margaret Thatcher's own words at Bruges. These words have sadly become synonymous with euroscepticism, but the real message that Margaret Thatcher gave at Bruges was about a wider Europe. In those circumstances her message about Europe not becoming so inward-looking is one that has been carried forward by Mr Rasmussen and is one that we all celebrate today.
I also endorse the remarks of Mr Verheugen. I distance myself from what Mr Abitbol had to say about him because he was quite right in talking about the moral obligation that we have to candidate countries, about the fact that democracy and human rights are the battle that these countries have taken forward. Sometimes we adopt too much of a patronising attitude towards these candidate countries. We have to recognise that both Parliament and peoples will need to ratify entry.
I hope we learn the lesson of Nice. That is a message for all of us here. The élites within Europe do not recognise that we have to treat these countries with the respect that they deserve, not only because we want them to vote positively on entry, but because the institutions that we have must become more accountable and more responsive. That is what the Convention is supposed to be all about. We have a structured design for six countries which is now difficult to operate on the basis of 15 countries and which shortly will be a mechanism that will have to serve the interests of 25 countries. The Convention should not become tied down in a debate covering only institutional matters, but must shift its focus to demonstrate how Europe can become a much more accountable and responsive institution for the future."@en3
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Evans, Jonathan (PPE-DE )."5,8,10,3
|
| lpv:translated text |
"Señora Presidenta, una de las grandes desventajas de este Parlamento es que nunca escatima los superlativos cuando toca amontonar alabanzas a las Presidencias en este ciclo regular de seis meses. La desventaja es que cuando debemos hacer una alabanza genuina, no se puede hacer con la fuerza que merece. En mi opinión, el Sr. Rasmussen ha sido un excelente Presidente del Consejo. Me gustaría, en nombre de mi partido, felicitarle, considerando que viene – y en este punto hago mío lo que ha dicho nuestro Presidente – de un país que no está entre los más grandes de Europa. Habría dicho uno los más pequeños, pero acato la orden del Presidente al respecto. Asimismo, debo señalar que el propio Primer Ministro de mi país puede tener ciertas aspiraciones personales respecto a la presidencia del Consejo si funciona en un ciclo de cinco años, pero espero que el Sr. Rasmussen ya se haya puesto manos a la obra en este sentido.
Resultó muy acertada la referencia a las palabras visionarias del Papa Juan Pablo de hace muchos años. Quiero hacer referencia a las palabras de la propia Margaret Thatcher en Brujas. Estas palabras se han convertido tristemente en sinónimos de euroescepticismo, pero el mensaje que Margaret Thatcher dio en Brujas se refería a una Europa más amplia. Su mensaje en aquellas circunstancias de que Europa no se encerrara tanto en sí misma ha sido retomado por el Sr. Rasmussen y todos lo celebramos hoy en día.
Asimismo, apoyo los comentarios del Sr. Verheugen. Me distancio de lo que el Sr. Abitbol dijo sobre él porque tenía mucha razón al hablar de la obligación moral que tenemos respecto a los países candidatos, sobre el hecho de que la democracia y los derechos humanos son la batalla que estos países han emprendido. En ocasiones adoptamos una actitud muy condescendiente hacia los países candidatos. Debemos reconocer que tanto el Parlamento como los pueblos deben ratificar la entrada.
Espero que aprendamos la lección de Niza. Es un mensaje para todos nosotros. Las elites de Europa no reconocen que tenemos que tratar a estos países con el respecto que merecen, no sólo porque queremos que voten sí a la entrada, sino también porque las instituciones que tenemos deben hacerse más responsables y más receptivas. Ésa se supone que es la razón de ser de la Convención. Tenemos un diseño estructurado para seis países que resulta difícil de manejar con 15 países y que pronto será un mecanismo que deberá servir los intereses de 25 países. La Convención no debería quedar atada en un debate que sólo cubra cuestiones institucionales, sino que debería dedicar su atención a mostrar cómo Europa puede convertirse en una institución más responsable y receptiva de cara al futuro."@es12
|
| lpv:translated text |
"Senhora Presidente, uma das grandes desvantagens deste Parlamento é que nunca faltam superlativos quando toca a elogiar as Presidências, que têm lugar neste ciclo regular de seis em seis meses. A desvantagem é que quando temos, de facto, de elogiar, isso não adquire a força que mereceria. Pela parte que me toca, o senhor Primeiro-Ministro Rasmussen tem sido um Presidente excepcional do Conselho. Gostaria de o felicitar, em nome do meu grupo, vindo como vem – e aqui recorro às palavras do nosso Presidente – de um país que não é um dos maiores da Europa. Gostaria de ter dito um dos mais pequenos, mas obedeço estritamente às palavras do Presidente a este respeito. Devo também dizer que o meu próprio Primeiro-Ministro poderá ter algumas aspirações pessoais à Presidência do Conselho, se esse mandato decorrer por um período de cinco anos, mas espero, sinceramente, que o senhor Primeiro-Ministro Rasmussen tenha já marcado posição a esse respeito.
É correcto que se tenha feito referência às palavras visionárias do Papa João Paulo II há muitos anos. Gostaria também de recordar as palavras de Margaret Thatcher, em Bruges. Estas palavras tornaram-se, infelizmente, sinónimo de eurocepticismo, mas a verdadeira mensagem de Margaret Thatcher, em Bruges, tinha que ver com uma Europa mais alargada. Naquela altura, a sua mensagem sobre a possibilidade de a Europa olhar apenas para si própria foi retomada pelo senhor Primeiro-Ministro Rasmussen e é com ela que nos congratulamos hoje.
Partilho também dos comentários do senhor Comissário Verheugen. Discordo da opinião do senhor deputado Abitbol a respeito do Comissário Verheugen, porque este tinha toda a razão em falar da obrigação moral que temos para com os países candidatos e sobre o facto de a democracia e os direitos humanos constituírem a batalha que estes países terão que enfrentar. Por vezes, adoptamos uma atitude paternalista face aos países candidatos. Temos de reconhecer que o Parlamento e os povos terão de ratificar a adesão.
Espero que tenhamos aprendido a lição de Nice. É essa mensagem que todos aqui temos de escutar. As elites da Europa não reconhecem que temos de tratar estes países com o respeito que merecem, não apenas porque queremos que votem positivamente a adesão, mas também porque é preciso responsabilizar mais as Instituições de que dispomos e que estas venham a ser mais pró-activas. É para isso que a Convenção deverá servir. Dispomos de uma estrutura concebida para seis países, que já não é fácil de operar a 15 países e que, em breve, terá de ser um mecanismo que sirva os interesses de 25 países. A Convenção não deverá ficar limitada a um debate apenas sobre assuntos institucionais, mas deverá sim reorientar a sua atenção, mostrando de que forma a Europa poderá tornar-se uma instituição mais responsável e virada para o futuro."@pt11
|
| lpv:translated text |
"Frau Präsidentin, zu den großen Nachteilen dieses Parlaments zählt es, dass es bei der Würdigung der Arbeit eines Ratsvorsitzes, der turnusgemäß alle sechs Monate wechselt, nie um Superlative verlegen ist. Der Nachteil besteht darin, dass Leistungen, die unsere echte Anerkennung verdienen, gar nicht mehr in gebührender Form gewürdigt werden können. Ich bin der Meinung, dass Herr Rasmussen ein herausragender Ratspräsident gewesen ist. Ich möchte ihm, der aus einem Land kommt, das, und hier wähle ich dieselben Worte wie die Präsidentin, nicht zu den größten europäischen Ländern zählt, im Namen meiner Partei gratulieren. Ich hätte zwar eines der kleinsten Länder gesagt, aber ich halte mich hier an die Anweisung der Präsidentin. Es ist durchaus möglich, dass auch der Premierminister meines Landes Ambitionen auf das Amt des Präsidenten des Rates hat, wenn künftig der fünfjährige Zyklus gelten sollte, aber ich hoffe sehr, dass Herr Rasmussen nun ebenfalls als möglicher Kandidat für ein solches Amt betrachtet wird.
Ganz zu Recht wurde auf die visionären Worte, die Papst Johannes Paul vor vielen Jahren gesprochen hat, hingewiesen. Ich möchte an die Ausführungen von Margaret Thatcher in Brügge erinnern. Diese Worte sind bedauerlicherweise zu einem Synonym für Euroskeptizismus geworden, aber die tatsächliche Botschaft von Margaret Thatcher in Brügge bezog sich auf ein erweitertes Europa. Vor diesem Hintergrund ist ihre Botschaft, dass Europa sich nicht zu sehr nach innen orientieren dürfe, eine Botschaft, die von Herrn Rasmussen aufgegriffen und erfolgreich fortgeführt wurde und die wir alle heute feiern.
Ich unterstütze außerdem die Ausführungen von Herrn Verheugen. Ich distanziere mich von dem, was Herr Abitbol über ihn sagte, weil Herr Verheugen zu Recht über unsere moralische Verpflichtung gegenüber den Beitrittsländern und auch darüber sprach, dass diese Länder den Kampf um Demokratie und Menschenrechte aufgenommen haben. Manchmal behandeln wir diese Beitrittsländer allzu sehr von oben herab. Wir dürfen nicht vergessen, dass sowohl die Parlamente als auch die Bürger dem Beitritt zustimmen müssen.
Ich hoffe, wir haben aus Nizza etwas gelernt. Diese Lektion betrifft uns alle hier. Die Eliten in Europa sind sich nicht darüber im Klaren, dass wir diese Länder mit dem ihnen gebührenden Respekt behandeln müssen, nicht nur, weil wir ihre Zustimmung zum Beitritt erreichen wollen, sondern auch, weil unsere Institutionen sich stärker der demokratischen Kontrolle unterwerfen und flexibler werden müssen. Dies ist das eigentliche Ziel, das mit dem Konvent verfolgt wird. Wir haben eine Struktur, die auf sechs Länder ausgelegt ist. Schon jetzt ist die Arbeit mit 15 Ländern schwierig, und diese Struktur wird schon bald ein Mechanismus sein, der den Interessen von 25 Ländern gerecht werden muss. Der Konvent sollte nicht in einer Debatte stecken bleiben, in der es nur um institutionelle Themen geht, in den Mittelpunkt muss vielmehr gerückt werden, wie Europa in Zukunft zu einer Institution mit stärkerer demokratischer Kontrolle und größerer Flexibilität werden kann."@de7
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
"Signora Presidente, uno dei grandi svantaggi del Parlamento è che non lesina mai i superlativi quando si tratta di profondere lodi per le presidenze che si succedono in questo regolare ciclo semestrale. Lo svantaggio è che quando vogliamo davvero esprimere lodi sincere, non riusciamo a farlo con la dovuta efficacia. Per quanto mi riguarda, il Primo Ministro Rasmussen è stato un Presidente del Consiglio eccezionale. A nome del mio gruppo, vorrei congratularmi con lui, che proviene da un paese – per usare le parole del nostro Presidente – che non è uno dei più grandi paesi europei. Avrei detto uno dei più piccoli, ma mi adeguo alla formula del Presidente al riguardo. Non posso fare a meno di dire che il Primo Ministro del mio paese può forse avere qualche aspirazione personale alla Presidenza del Consiglio, qualora dovesse funzionare in base a un ciclo quinquennale, ma mi auguro di cuore che il Primo Ministro Rasmussen sia ora entrato nella rosa di candidati.
E’ giusto ricordare le parole visionarie pronunciate da Papa Giovanni Paolo molti anni fa. Vorrei ricordare le parole pronunciate da Margaret Thatcher a Bruges. Tali parole purtroppo sono diventate sinonimo di euroscetticismo, ma il vero messaggio trasmesso da Margaret Thatcher a Bruges era a proposito di un’Europa più ampia. In tali circostanze, il suo messaggio sulla necessità di evitare che l’Europa diventasse troppo isolazionista è stato ripreso dal Primo Ministro Rasmussen e tutti noi oggi lo festeggiamo.
Mi associo anche alle osservazioni del Commissario Verheugen. Prendo le distanze da quanto ha affermato l’onorevole Abitbol in proposito, perché il Commissario ha ragione a parlare dell’obbligo morale che abbiamo nei confronti dei paesi candidati, del fatto che la democrazia e i diritti umani sono i principi per cui hanno lottato tali paesi. Talvolta trattiamo i paesi candidati con eccessiva condiscendenza. Dobbiamo riconoscere che l’adesione dev’essere ratificata sia dal Parlamento che dai cittadini.
Mi auguro che impareremo la lezione di Nizza. E’ un messaggio per tutti noi. Le
europee non riconoscono che dobbiamo trattare tali paesi con il rispetto che meritano, non solo perché vogliamo che votino a favore dell’adesione, ma perché le nostre Istituzioni devono diventare più responsabili del loro operato e più attive nel rispondere ai problemi. Questo è ciò che dovrebbe fare la Convenzione. Abbiamo un modello strutturato per sei paesi, che già ora ha difficoltà a funzionare per 15 paesi e che entro breve dovrà essere un meccanismo in grado di rispondere agli interessi di 25. La Convenzione non deve rimanere concentrata su un dibattito che affronti solo le questioni istituzionali, ma deve saper spostare l’attenzione e dimostrare come l’Europa possa diventare un’Istituzione molto più responsabile e attiva in futuro."@it9
|
| lpv:translated text |
"Madame la Présidente, l'un des grands inconvénients de ce Parlement est qu'il ne manque jamais de superlatifs pour combler d'éloges les présidences qui se succèdent tous les six mois. Donc, lorsque nous avons de vrais éloges à faire, ils n'ont plus la force qu'ils devraient. En ce qui me concerne, je trouve que M. Rasmussen a été un excellent président du Conseil. Je tiens, au nom de mon parti, à le féliciter, lui qui vient - et je reprends ici les paroles de notre président - d'un pays qui ne figure pas parmi les plus grands d'Europe. J'allais dire le plus petit, mais j'obéis aux instructions du président à ce sujet. Je dois dire également que le Premier ministre de mon pays pourrait éventuellement briguer personnellement la présidence du Conseil si celle-ci changeait tous les cinq ans ; ceci dit, j'espère vivement que M. Rasmussen défendra à présent cette idée.
On a eu raison de faire référence aux propos visionnaires tenus par le pape Jean-Paul II il y a de nombreuses années. Permettez-moi maintenant de faire référence aux propos de Margaret Thatcher à Bruges. Ces propos sont tristement devenus synonymes d'euroscepticisme alors que le véritable message lancé par Margaret Thatcher à Bruges était celui d'une Europe plus vaste. En l'occurrence, son message à propos d'une Europe moins repliée sur elle-même est un message qui a été relayé par M. Rasmussen et que nous saluons tous aujourd'hui.
Je partage aussi les remarques de M. Verheugen. Je ne partage pas l'avis de M. Abitbol sur lui. M. Verheugen a eu raison de parler de l'obligation morale que nous avons envers les pays candidats, du fait que ces pays se battent pour la démocratie et les droits de l'homme. Parfois, nous faisons preuve de trop de condescendance vis-à-vis des pays candidats. Nous devons reconnaître que l'entrée de ces nouveaux pays doit être ratifiée tant par le Parlement que par les citoyens.
J'espère que nous tirerons les enseignements de Nice. C'est un message qui nous concerne tous ici. Les élites en Europe ne reconnaissent pas que nous devons traiter ces pays avec le respect qu'ils méritent, non seulement parce que nous souhaitons qu'ils votent en faveur de l'adhésion, mais également parce que nos institutions doivent se montrer plus responsables et plus réceptives. C'est précisément ce la raison d'être de la Convention. Nous disposons d'un modèle structuré pour six pays, nous avons des difficultés à le faire fonctionner à 15 et il devra bientôt servir les intérêts de 25 pays. La Convention ne doit pas se limiter à débattre uniquement de problèmes institutionnels mais réorienter ses priorités de manière à établir comment l'Europe peut se muer en une institution plus responsable et plus réceptive à l'avenir."@fr6
|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021218.3.3-030"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples