Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-17-Speech-2-314"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021217.11.2-314"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Arvoisa puhemies, kollega Florenzin mietintö on yksi tämän vaalikauden merkittävimmistä saavutuksista parlamentin kannalta.
Ensiksikin tuottajat vastuutetaan nyt myymiensä laitteiden koko elinkaaresta. Yksilöllisen tuottajavastuun selkeä soveltaminen on asia, josta olen tarkistuksen alkuperäisenä esittäjänä erityisen iloinen. Juuri tällä tavoin varmistuu ympäristön huomioon ottavan tuotesuunnittelun toteutuminen ja siten koko direktiivin toimivuus: jos tuottaja tietää joutuvansa laitteen loppuvaiheiden maksumieheksi, hän minimoi kustannukset jo etukäteen eli varmistaa, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja että sekin vähä on mahdollisimman kierrätettävää. Myös parlamentin halu estää "vapaamatkustaminen" on kohtuullisella tavalla otettu huomioon muun muassa vaatimalla tuottajilta kustannukset kattavat takeet jo laskettaessa tuotteet myyntiin.
Toiseksi on nostettava esiin esittelijämme loistava ratkaisu keräysvelvollisuudesta, joka toteutuu täysimääräisenä, mutta josta on osoitettava toteutuneeksi neljä kiloa jätettä asukasta kohti vuodessa. Näin grammaakaan jätettä ei jää vaille vastuutahoa, vaikka erilaisista käytännön syistä – ja lopulta sovittelussa saavutettuna kompromissina – itse näyttövelvoite on vain neljästä kilosta. Siten koko ketju – tuottajat, maahantuojat, kauppiaat, kuluttajat, jätehuollon ja kierrätyksen järjestäjät sekä viranomaiset – ovat kukin osaltaan vastuullisessa asemassa, mutta tasapaino, joka näiden tahojen vastuiden välillä on löydetty, on erinomainen. Lisäksi markkinamekanismeja on käytetty juuri siten kuin pitää: syntyy myönteisiä yllykkeitä muuttaa käytöstä entistä ekologisempaan suuntaan.
Valitettavasti on sanottava, että neuvoston aivan viime hetkiin asti ajama kanta kustannusten ratkaisemiseksi ei olisi toiminut tällä tavoin eikä sillä siltä osin olisi ollut yhtä suurta ekologista tehoa, vaikka verotuksellisesti se olisi saattanut olla houkuttava jäsenvaltioille.
Toivon, että jäsenvaltioissa löytyy oikeudenmukainen ratkaisu myös keräyspisteiden järjestämiseen. Sikäli kuin mahdollista, se on paikallisviranomaisen vastuulla, ja tuottajan kustannusvastuu alkaa keräyspisteestä eteenpäin.
Uskon, että olemme sähkö- ja elektroniikkaromua koskevassa direktiivissä löytäneet erinomaisen mallin, jota toivottavasti pian pääsemme soveltamaan moniin muihin tuoteryhmiin. Komission valmistellessa ehdotuksia näistä sitä rohkaiskoon se yksimielinen tuki, jonka nyt esillä olleessa ehdotuksessa olemme saaneet ympäristö- ja kuluttajajärjestöiltä ja alan teollisuudelta."@fi5
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, Florenz-betænkningen er et af de vigtigste resultater i denne mødeperiode set med Parlamentets øjne.
For det første drages producenterne nu til ansvar for hele levetiden for det udstyr, som de sælger. Jeg er, som den, der oprindeligt stillede ændringsforslaget, særligt glad for den entydige anvendelse af producenters individuelle ansvar. Det er netop på denne måde, at vi kan sikre, at produktdesignet tager højde for miljøet og dermed direktivets gennemførlighed. Hvis producenterne ved, at det er dem, der skal betale, når deres udstyrs levetid er forbi, vil de på forhånd reducere omkostningerne og sikre, at der oparbejdes så lidt affald som muligt, og at den pågældende lille mængde har størst mulighed for at blive genbrugt. Der er også på en retfærdig måde taget højde for Parlamentets ønske om at forhindre nogen i at få "en gratis tur", bl.a. ved at kræve, at producenterne skal stille en garanti for at kunne dække omkostningerne, når produkterne frigives til salg.
For det andet skal vi nævne ordførerens fremragende løsning på genbrugspligten, hvilket er fuldt ud opnået, men hvor der skal være bevis for et niveau på 4 kg affald pr. indbygger pr. år. Der må således ikke være så meget som et gram affald tilbage uden, at nogen tager ansvaret for det, selv om pligten til at bevise niveauet af forskellige praktiske grunde kun gælder de 4 kg. Det var det kompromis, der til sidst blev opnået under forligsproceduren. Hele kæden, som er producenter, importører, forhandlere, forbrugere, planlæggerne af affaldsbortskaffelse og genbrug af affald samt myndighederne, vil derfor hver især være ansvarlige, men man er nået frem til en udmærket ansvarsbalance mellem dem. Endvidere er markedsmekanismerne blevet anvendt, lige netop som de burde, da der bliver positive tilskyndelser til at fremme en mere økologisk adfærd.
Desværre må det siges, at Rådets løsning indtil sidste øjeblik på omkostningsspørgsmålet ikke ville have fungeret, og den ville ikke have haft en sådan økologisk virkning, selv om den kunne have været fristende for medlemsstaterne med hensyn til beskatning.
Jeg håber, at medlemsstaterne også finder en retfærdig løsning på, hvordan indsamlingsstederne skal organiseres. Det bliver så vidt muligt de lokale myndigheders ansvar, og producentens ansvar for omkostningerne begynder på indsamlingstidspunktet.
Jeg mener, at vi har fundet en udmærket model i direktivet om affald af elektrisk og elektronisk udstyr (WEEE), som vi forhåbentlig snart vil kunne anvende på mange andre produktgrupper. Forhåbentlig bliver Kommissionen, når den skal lave udkast til forslag om disse, opmuntret af den enstemmige støtte, som vi har fået til det foreliggende forslag fra miljø- og forbrugerorganisationer samt branchen selv."@da1
"Herr Präsident, der Bericht von Herrn Florenz ist für das Parlament eine der bemerkenswertesten Errungenschaften dieser Wahlperiode.
Erstens werden die Hersteller ab sofort für die gesamte Lebensdauer der von Ihnen verkauften Geräte verantwortlich gemacht. Die klare Festlegung der individuellen Verantwortlichkeit der Hersteller ist etwas, worüber ich als diejenige, die den ursprünglichen Änderungsantrag zu diesem Themenkomplex eingebracht hat, besonders glücklich bin. Auf genau diese Art und Weise können wir eine umweltfreundliche Produktentwicklung und damit die Wirksamkeit der gesamten Richtlinie gewährleisten: Wenn ein Hersteller weiß, dass er am Ende des Lebenszyklus’ seines Produktes zur Kasse gebeten wird, dann minimiert er die Kosten bereits im Voraus bzw. stellt sicher, dass so wenig Abfall wie möglich entsteht und dass dieser wenige Abfall in möglichst großem Umfang recyclingfähig
ist. Auch dem Wunsch des Parlaments, das „Trittbrettfahren“ zu verhindern, ist angemessen entsprochen worden, indem beispielsweise von den Herstellern die Garantieerklärung für die Übernahme der Entsorgungskosten bereits zu dem Zeitpunkt abgefordert wird, wenn die Produkte in den Verkauf gelangen.
Zweitens gilt es, die bemerkenswerte Lösung unseres Berichterstatters bezüglich der Rücknahmeverpflichtung hervorzuheben, die in vollem Umfang umgesetzt worden ist, wobei pro Einwohner und Jahr vier Kilogramm an Elektroschrott nachgewiesen werden müssen. So soll auch nicht ein einziges Gramm Abfall übrig bleiben, ohne dass jemand die Verantwortung dafür trägt, wenngleich sich aus einer Reihe praktischer Gründe – und das war der Kompromiss im Vermittlungsverfahren – die Anzeigepflicht selbst nur auf vier Kilogramm beläuft. Damit trägt jeder in der Kette – Hersteller, Importeure, Händler, Verbraucher, die Träger der Abfallwirtschaft und –verwertung sowie die Behörden – ein Stück Verantwortung, und die Aufteilung der Verantwortlichkeiten zwischen all diesen Betroffenen, zu der wir Einvernehmen erzielt haben, ist von einer ganz besonderen Qualität. Dazu kommt, dass die Marktmechanismen genau so eingesetzt werden, wie es sein soll: Es entstehen positive Anreize, das Verhalten in eine ökologischere Richtung zu verändern.
Leider muss aber auch festgestellt werden, dass die vom Rat bis zum allerletzten Moment vertretene Haltung zur Lösung der Kostenfrage in der vorgeschlagenen Form nicht funktioniert und im Vergleich keine so große ökologische Wirkung gehabt hätte, auch wenn sie in steuerlicher Hinsicht für die Mitgliedstaaten wohl verlockend gewesen wäre.
Ich habe die Hoffnung, dass sich in den Mitgliedstaaten auch für die Einrichtung der Rücknahmestellen eine gerechte Lösung finden wird. Soweit es möglich ist, liegt dies in der Verantwortung der örtlichen Behörden, während die Kostenverantwortung der Hersteller am Sammelpunkt beginnt.
Ich bin überzeugt, dass wir mit der WEEE-Richtlinie über die Elektro- und Elektronikaltgeräte ein hervorragendes Modell gefunden haben, das wir hoffentlich bald auch auf viele andere Produktgruppen übertragen können. Wenn die Kommission daran geht, die entsprechenden Vorschläge auszuarbeiten, dann sollte sie sich durch jene einmütige Unterstützung ermutigen lassen, die wir bei der Erarbeitung des vorliegenden Entwurfs von den Umwelt- und Verbraucherorganisationen sowie auch aus der Wirtschaft selbst erfahren haben."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, η έκθεση του συναδέλφου του κ. Florenz αποτελεί ένα από τα σημαντικότερα επιτεύγματα αυτής της κοινοβουλευτικής περιόδου από την πλευρά του Κοινοβουλίου.
Πρώτον, οι παραγωγοί θα είναι τώρα υπεύθυνοι για ολόκληρο τον κύκλο ζωής του εξοπλισμού που πωλούν. Η σαφής εφαρμογή της ατομικής ευθύνης του παραγωγού είναι κάτι για το οποίο εγώ, ως το άτομο που αρχικά πρότεινε την τροπολογία, χαίρομαι ιδιαίτερα. Αυτός ακριβώς είναι ο τρόπος με τον οποίο μπορούμε να εξασφαλίσουμε ότι ο σχεδιασμός των προϊόντων θα λαμβάνει υπόψη το περιβάλλον και, επομένως, την εν γένει βιωσιμότητα της οδηγίας. Εάν οι παραγωγοί γνωρίζουν ότι είναι αυτοί που πρέπει να πληρώνουν όταν ο εξοπλισμός φτάνει στο τέλος της κύκλου ζωής του, θα ελαχιστοποιούν το κόστος εκ των προτέρων και θα εξασφαλίζουν τη δημιουργία όσο το δυνατόν λιγότερων αποβλήτων και τη μέγιστη δυνατότητα ανακύκλωσης αυτής της μικρής ποσότητας. Η επιθυμία του Κοινοβουλίου να εμποδίσει τους πάντες από το να κάνουν μια “δωρεάν διαδρομή” έχει επίσης ληφθεί υπόψη με δίκαιο τρόπο, μεταξύ άλλων, ζητώντας από τους παραγωγούς να παρέχουν εγγυήσεις για την κάλυψη του κόστους όταν τα προϊόντα βγαίνουν στην αγορά.
Δεύτερον, πρέπει να αναφέρουμε τη θαυμάσια λύση που πρότεινε ο εισηγητής μας σχετικά με την υποχρέωση ανακύκλωσης, κάτι που έχει επιτευχθεί πλήρως, σχετικά με το οποίο όμως πρέπει να υπάρχουν αποδείξεις ενός ποσοστού τεσσάρων κιλών αποβλήτων ανά κάτοικο ετησίως. Επομένως, ούτε ένα γραμμάριο αποβλήτων δεν θα υπάρχει χωρίς κάποιος να αναλαμβάνει την ευθύνη για αυτό, παρόλο που για διάφορους πρακτικούς λόγους – και αυτός ήταν ο συμβιβασμός που τελικά επιτεύχθηκε κατά τη διάρκεια της συνδιαλλαγής – η ίδια η υποχρέωση αποδείξεων αφορά μόλις 4 κιλά. Ολόκληρη η αλυσίδα, επομένως – οι παραγωγοί, οι εισαγωγείς, οι έμποροι, οι καταναλωτές, οι οργανωτές διάθεσης και ανακύκλωσης αποβλήτων και οι αρχές – θα καταλαμβάνουν ο καθένας μια υπεύθυνη θέση, αλλά είναι εξαιρετική η εξισορρόπηση της ευθύνης που έχει επιτευχθεί μεταξύ τους. Επιπλέον, οι μηχανισμοί της αγοράς έχουν χρησιμοποιηθεί όπως ακριβώς πρέπει: θα υπάρχουν θετικά κίνητρα για την ενθάρρυνση περισσότερο οικολογικής συμπεριφοράς.
Δυστυχώς, πρέπει να ειπωθεί ότι η θέση που έλαβε το Συμβούλιο μόλις την τελευταία στιγμή προκειμένου να επιλύσει το ζήτημα του κόστους δεν θα είχε λειτουργήσει κατ’ αυτόν τον τρόπο και δεν θα είχε τόσο οικολογική επίδραση, παρόλο που ήταν ίσως δελεαστική για τα κράτη μέλη όσον αφορά τη φορολογία.
Ελπίζω ότι τα κράτη μέλη θα βρουν επίσης μια δίκαιη λύση σχετικά με τον τρόπο οργάνωσης των εγκαταστάσεων συλλογής. Καθόσον είναι δυνατόν, θα αποτελεί ευθύνη των τοπικών αρχών, και η ευθύνη του παραγωγού για το κόστος αρχίζει στο σημείο συλλογής.
Πιστεύω ότι έχουμε βρει ένα εξαιρετικό πρότυπο στην οδηγία για τα AHHE, η οποία ευελπιστώ ότι σύντομα θα μπορέσει να εφαρμοστεί σε πολλές ακόμα ομάδες προϊόντων. Ευελπιστώ ότι, όταν η Επιτροπή συντάσσει σχέδια προτάσεων επ’ αυτών, θα έχει την ενθάρρυνση της ομόφωνης υποστήριξης που παρείχαμε για την πρόταση που βρίσκεται τώρα ενώπιόν μας από περιβαλλοντικές και καταναλωτικές οργανώσεις, όπως και από την ίδια τη βιομηχανία."@el8
"Mr President, the report by my colleague, Mr Florenz, is one of the most important achievements this parliamentary term from Parliament’s point of view.
Firstly, producers are now to be made responsible for the complete life cycles of the equipment they sell. The unambiguous application of individual producer liability is something that I, as the person who originally proposed the amendment, am especially glad about. This is precisely the way we can ensure that product design takes account of the environment and therefore the directive’s whole viability. If producers know they are the ones that have to pay when equipment reaches the end of its life cycle, they will minimise costs beforehand and ensure that as little waste as possible is created and that that small amount has maximum potential for recycling. Parliament’s wish to prevent anyone from getting a ‘free ride’ has also been taken into consideration in a fair way
by demanding that producers should provide a guarantee to cover costs when products are released for sale.
Secondly, we have to mention our rapporteur’s splendid solution regarding the obligation to recycle, something that has been fully achieved, but regarding which there has to be evidence of a rate of four kilograms of waste per inhabitant a year. Thus, not a gram of waste is to remain without someone taking responsibility for it, although for various practical reasons – and this was the compromise that was finally reached during conciliation – the obligation regarding evidence itself is in respect of just 4 kilograms. The entire chain, therefore – producers, importers, dealers, consumers, organisers of waste disposal and recycling, and the authorities – will each be in a responsible position, but the balance of responsibility among them that has been found is excellent. Furthermore, market mechanisms have been used just as they should: there will be positive incentives to encourage more ecological behaviour.
Unfortunately, it has to be said that the position taken by the Council right up to the last moment to solve the question of costs would not have worked in this way and it would not have had such an ecological impact, although it might have been tempting for Member States in terms of taxation.
I hope that the Member States also find a fair solution regarding how collection facilities are organised. In so far as it is possible, it will be the responsibility of the local authorities, and the producer’s liability for costs starts at the collection point.
I believe that we have found an excellent model in the WEEE Directive, which, hopefully soon, we will be able to apply to many other product groups. When the Commission is drafting proposals on these may it be encouraged by the unanimous support we have had for the proposal now before us from environmental and consumer organisations, as well as the industry itself."@en3
"Señor Presidente, el informe de mi colega, el Sr. Florenz, es uno de los logros más importantes de esta legislatura desde el punto de vista del Parlamento.
En primer lugar, ahora se responsabilizará a los fabricantes de los ciclos de vida útil completos de los equipos que venden. La aplicación inequívoca de la responsabilidad individual del fabricante es algo de lo que yo, como la persona que primero propuso la enmienda, me alegro especialmente. Así es precisamente como podemos asegurar que en el diseño de los productos se tenga en cuenta el medio ambiente y, por lo tanto, toda la viabilidad de la Directiva. Si los fabricantes saben que son los únicos que habrán de pagar cuando los equipos lleguen al final de su ciclo de vida útil, minimizarán los costes de antemano y se asegurarán de que se cree el mínimo residuo posible y de que este mínimo tenga el máximo potencial para ser reciclado. También se ha tenido en cuenta de forma justa el deseo del Parlamento de impedir que alguien vaya por libre, entre otras cosas, reclamando que los fabricantes concedan garantías de que correrán con los gastos cuando se liberen los productos para su venta.
En segundo lugar, hemos de mencionar la espléndida solución que da nuestro ponente en relación con la obligación de reciclar, algo que se ha logrado del todo, pero a este respecto hay que demostrar una cantidad obligatoria de cuatro kilogramos de residuos por habitante y año. Así, no quedará ni un gramo de residuos que no sea responsabilidad de alguien, aunque por diferentes motivos prácticos, y este fue el compromiso finalmente alcanzado durante la conciliación, la obligación relativa a las mismas pruebas se refiere sólo a 4 kilogramos. Por lo tanto, toda la cadena – fabricantes, importadores, distribuidores, consumidores, organizadores del vertido y reciclaje de residuos y autoridades – ocupará un lugar de responsabilidad, pero el equilibrio de la responsabilidades establecido entre ellos es excelente. Además, se han utilizado debidamente mecanismos de mercado: habrá incentivos positivos para promover un comportamiento más ecológico.
Por desgracia, hay que decir que la posición adoptada por el Consejo hasta el último momento para resolver la cuestión de los costes no habría funcionado de esta forma y no habría tenido este impacto ecológico, aunque quizá haya sido tentador para los Estados miembros en términos tributarios.
Espero que los Estados miembros también encuentren una solución justa para organizar las instalaciones de recogida. En la medida de lo posible, será responsabilidad de las autoridades locales y responsabilidad del fabricante, ya que los costes empiezan en el momento de la recogida.
Creo que hemos dado con un excelente modelo en la Directiva RAEE, que, esperemos que pronto, podrá aplicarse a muchos otros grupos de productos. Cuando la Comisión se ponga a elaborar las propuestas correspondientes, quizá le anime el apoyo unánime que hemos logrado para la propuesta que ahora tenemos ante nosotros por parte de organizaciones ecologistas y de consumidores, así como de la propia industria."@es12
"Signor Presidente, la relazione dell’onorevole Florenz costituisce uno dei più importanti risultati di questa legislatura dal punto di vista del Parlamento.
Innanzi tutto, i produttori sono ora responsabili del completo ciclo di vita delle apparecchiature che vendono. L’applicazione chiara della responsabilità individuale del produttore è un elemento di cui sono particolarmente soddisfatta, essendo io l’autrice dell’emendamento iniziale. E’ proprio in questo modo che possiamo garantire che il
del prodotto tenga conto dell’ambiente, assicurando quindi l’attuabilità della direttiva. Se i produttori sapranno di dover sostenere i costi dello smaltimento dei rifiuti delle apparecchiature, ridurranno al minimo tali costi in partenza, faranno in modo che si produca la minor quantità possibile di rifiuti e che tale piccola quantità abbia il massimo potenziale per il riciclo. Anche l’auspicio del Parlamento di evitare i casi di speculazione è stato tenuto giustamente in considerazione, tra l’altro, chiedendo che i produttori forniscano una garanzia della copertura dei costi al momento della vendita dei prodotti.
In secondo luogo, dobbiamo menzionare l’eccellente soluzione del relatore riguardante l’obbligo di riciclo, che è stato pienamente realizzato, ma riguardo al quale è obbligatorio dimostrare la raccolta di 4 chilogrammi di rifiuti per abitante all’anno. In tal modo neppure un grammo di rifiuti è destinato a rimanere al di fuori della responsabilità di qualcuno, benché per varie ragioni pratiche – questo è il compromesso raggiunto nel corso della conciliazione – la quota vincolante sia di soli 4 chilogrammi. Ogni componente della catena, quindi – produttori, importatori, dettaglianti, consumatori, organizzatori dello smaltimento e del riciclo dei rifiuti e le autorità – avrà una responsabilità, in un ottimo equilibrio reciproco. Inoltre, i meccanismi del mercato sono stati usati nel modo giusto: vi saranno incentivi positivi per incoraggiare un comportamento più ecologico.
Purtroppo, occorre dire che la posizione assunta dal Consiglio fino all’ultimo momento per risolvere la questione dei costi non avrebbe funzionato in questo modo e non avrebbe avuto un tale impatto ecologico, sebbene potesse forse apparire allettante per gli Stati membri in termini di tassazione.
Spero che gli Stati membri trovino una soluzione adeguata anche riguardo all’organizzazione dei sistemi di raccolta. Per quanto possibile, sarà responsabilità delle autorità locali e la responsabilità del produttore per i costi partirà dal punto di raccolta.
Ritengo che abbiamo elaborato un ottimo modello nella direttiva concernente i rifiuti di apparecchiature elettriche ed elettroniche, che, auspicabilmente, potremo presto applicare a molti altri gruppi di prodotti. Nella formulazione di proposte in questo ambito, possa la Commissione essere incoraggiata dall’unanime appoggio che abbiamo ottenuto per la presente proposta dalle organizzazioni ambientali e di consumatori, nonché dall’industria stessa."@it9
"Mr President, the report by my colleague, Mr Florenz, is one of the most important achievements this parliamentary term from Parliament’s point of view.
Firstly, producers are now to be made responsible for the complete life cycles of the equipment they sell. The unambiguous application of individual producer liability is something that I, as the person who originally proposed the amendment, am especially glad about. This is precisely the way we can ensure that product design takes account of the environment and therefore the directive’s whole viability. If producers know they are the ones that have to pay when equipment reaches the end of its life cycle, they will minimise costs beforehand and ensure that as little waste as possible is created and that that small amount has maximum potential for recycling. Parliament’s wish to prevent anyone from getting a ‘free ride’ has also been taken into consideration in a fair way
by demanding that producers should provide a guarantee to cover costs when products are released for sale.
Secondly, we have to mention our rapporteur’s splendid solution regarding the obligation to recycle, something that has been fully achieved, but regarding which there has to be evidence of a rate of four kilograms of waste per inhabitant a year. Thus, not a gram of waste is to remain without someone taking responsibility for it, although for various practical reasons – and this was the compromise that was finally reached during conciliation – the obligation regarding evidence itself is in respect of just 4 kilograms. The entire chain, therefore – producers, importers, dealers, consumers, organisers of waste disposal and recycling, and the authorities – will each be in a responsible position, but the balance of responsibility among them that has been found is excellent. Furthermore, market mechanisms have been used just as they should: there will be positive incentives to encourage more ecological behaviour.
Unfortunately, it has to be said that the position taken by the Council right up to the last moment to solve the question of costs would not have worked in this way and it would not have had such an ecological impact, although it might have been tempting for Member States in terms of taxation.
I hope that the Member States also find a fair solution regarding how collection facilities are organised. In so far as it is possible, it will be the responsibility of the local authorities, and the producer’s liability for costs starts at the collection point.
I believe that we have found an excellent model in the WEEE Directive, which, hopefully soon, we will be able to apply to many other product groups. When the Commission is drafting proposals on these may it be encouraged by the unanimous support we have had for the proposal now before us from environmental and consumer organisations, as well as the industry itself."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het verslag van collega Florenz is voor het Parlement een van de belangrijkste prestaties van deze zittingsperiode.
Ten eerste worden de producenten nu verantwoordelijk gesteld voor de hele levenscyclus van de apparatuur die zij verkopen. Een duidelijke toepassing van de individuele producentenverantwoordelijkheid is een zaak waarover ik, als degene die het amendement oorspronkelijk heeft ingediend, zeer verheugd ben. Dit is precies de manier om milieuvriendelijke productontwikkeling en daarmee een goede uitvoering van de richtlijn te garanderen. Als de producent weet dat hij de kosten moet betalen wanneer een apparaat het einde van zijn levenscyclus heeft bereikt, minimaliseert hij de kosten op voorhand en zorgt hij er dus voor dat er zo weinig mogelijk afval ontstaat en dat ook die kleine hoeveelheid afval zo veel mogelijk gerecycled kan worden. Ook met de wens van het Parlement om het
moeilijk te maken, is op redelijke wijze rekening gehouden, onder andere door van de producenten al een kostendekkende garantie te eisen als de producten op de markt worden gebracht.
Ten tweede moeten wij de schitterende oplossing van onze rapporteur noemen inzake de verplichte inzameling; hij heeft op dit punt volledig bindende voorschriften weten af te dwingen, in die zin dat een inzamelingshoeveelheid van vier kilo afval per inwoner per jaar aangetoond moet worden. Op die manier blijft er geen gram afval over zonder dat iemand er de verantwoordelijkheid voor neemt, hoewel om verschillende praktische redenen - en dit is het uiteindelijke compromis van de bemiddeling - slechts vier kilo verplicht moet worden aangetoond. Op die manier dragen alle schakels in de keten - producenten, importeurs, winkeliers, consumenten, degenen die zorgen voor afvalverwerking en -recyclage en de autoriteiten - een eigen verantwoordelijkheid, maar het evenwicht dat tussen de verantwoordelijkheden van al deze actoren is gevonden, is uitstekend. Bovendien zijn de marktmechanismen precies zo gebruikt als nodig is: er ontstaan goede stimulansen voor milieuvriendelijker praktijken.
Helaas moet gezegd worden dat het standpunt waarin de Raad tot het laatst heeft volhard met betrekking tot het vraagstuk van de kosten een regeling inhield die niet op een soortgelijke manier zou hebben gewerkt en niet zo milieuvriendelijk zou zijn geweest, hoewel ze in fiscaal opzicht waarschijnlijk aantrekkelijk voor de lidstaten zou zijn.
Ik hoop dat de lidstaten ook een rechtvaardige oplossing vinden voor het organiseren van inzamelingspunten. Voor zover mogelijk is dat de verantwoordelijkheid van de plaatselijke autoriteiten, en de verantwoordelijkheid van de producent met betrekking tot de kosten begint bij het inzamelingspunt.
Ik denk dat wij in de richtlijn betreffende afgedankte elektrische en elektronische apparatuur een uitstekend model hebben gevonden, een model dat wij hopelijk spoedig op veel andere productgroepen kunnen toepassen. Moge de unanieme steun die wij voor het onderhavige voorstel van milieu- en consumentenorganisaties en de industrie in deze sector hebben gekregen een stimulans zijn voor de Commissie wanneer zij nieuwe voorstellen op dit gebied voorbereidt."@nl2
"Senhor Presidente, o relatório do meu colega Florenz é, do ponto de vista do Parlamento, um dos trabalhos mais importantes realizados durante este mandato.
Em primeiro lugar, os produtores passam agora a ser responsabilizados por todo o ciclo de vida do equipamento que vendem. A adopção, sem ambiguidades, do princípio da responsabilidade individual do produtor é algo que me deixa particularmente satisfeita, uma vez que fui eu a proponente da alteração original. É justamente por esta via que podemos garantir que a concepção dos produtos tenha em conta o ambiente e, consequentemente, que a directiva seja totalmente viável. Se souberem que terão de pagar quando o equipamento chegar ao fim da sua vida útil, os produtores procurarão reduzir antecipadamente os custos e garantir que esse equipamento produza a menor quantidade possível de resíduos e que mesmo essa pequena quantidade possua um elevado potencial de reciclagem. O desejo do Parlamento de evitar que alguém se aproveite da situação foi igualmente tido em consideração de maneira equilibrada
exigindo-se que o produtor estabeleça uma garantia aplicável ao financiamento da eliminação aquando da venda do equipamento.
Em segundo lugar, não podemos deixar de referir a excelente solução proposta pelo nosso relator relativamente à obrigação de reciclar, a qual foi plenamente conseguida, mas que exige que seja feita prova de uma quota de recolha de resíduos de quatro quilos por cidadão e por ano. Desta forma, não deverá haver um único grama de resíduos pelo qual ninguém possa ser responsabilizado, se bem que, por diversas razões de ordem prática – e foi este o compromisso que acabou por ser alcançado na conciliação – a obrigação de prova propriamente dita só seja aplicável a 4 quilos. Assim, todos os elementos da cadeia – produtores, importadores, comerciantes, consumidores, organizadores da eliminação e reciclagem de resíduos, e autoridades – terão a sua quota de responsabilidade, mas o equilíbrio que se conseguiu assegurar na repartição da mesma é excelente. Além disso, os mecanismos do mercado foram devidamente utilizados: haverá incentivos positivos para encorajar comportamentos mais ecológicos.
Infelizmente, temos de dizer que a posição adoptada pelo Conselho até ao último instante para resolver a questão dos custos não teria dado este resultado, nem teria um impacto ambiental tão importante, embora ela fosse tentadora para os Estados-Membros em termos de tributação.
Espero que os Estados-Membros encontrem também uma solução justa para a organização dos meios de recolha. Na medida do possível, ela competirá às autoridades locais, e a responsabilidade do produtor pelos custos começa no ponto de recolha.
Penso que encontrámos um excelente modelo na directiva REEE e espero que muito em breve possamos aplicá-lo a muitos outros grupos de produtos. Espero que a Comissão, quando proceder à elaboração das respectivas propostas, possa ser encorajada pelo apoio unânime que recebemos para a presente proposta, da parte de organizações ecologistas e de consumidores, bem como da própria indústria."@pt11
"Herr talman! Betänkandet från kollegan Florenz är från parlamentets synpunkt en av de största prestationerna under denna valperiod.
För det första åläggs tillverkarna nu ansvar för de apparater de säljer under hela deras livstid. Ett tydligt individuellt tillverkaransvar är något som jag som ursprunglig föredragande av ändringsförslaget är speciellt glad över. Just på det här sättet säkrar man en miljövänlig produktdesign och på så sätt hela direktivets ändamålsenlighet: om tillverkaren är medveten om att han eller hon är ekonomiskt ansvarig för apparaten i dess slutskede minimerar denne kostnaderna redan på förhand, det vill säga försäkrar sig om att det uppstår så litet avfall som möjligt och att den lilla mängd avfall som uppstår är återvinningsbar. Även parlamentets vilja att förhindra ”fripassagerare” har på ett rimligt sätt beaktats bland annat genom att man avkräver tillverkarna en garanti som täcker kostnaderna redan när produkterna lämnas ut till försäljning.
För det andra måste man lyfta fram vår föredragandes förträffliga lösning av insamlingsskyldigheten som genomförs till fullo, för vilken man måste kunna påvisa att fyra kilo avfall per invånare och år har samlats in. På så sätt förblir inte ett enda gram utan ansvarstagare, fastän själva bevisbördan av olika praktiska skäl – och slutligen som en kompromiss i förlikningen – utgörs av endast fyra kilo. Sålunda är hela kedjan – tillverkarna, importörerna, köpmännen, konsumenterna, organisatörerna av avfallshantering och återvinning samt myndigheterna – var och en ansvarig för sin del, men man har hittat en utmärkt jämvikt mellan dessa olika gruppers ansvar. Därtill har man utnyttjat marknadsmekanismerna precis på rätt sätt: det skapas positiva incitament till ett mera ekologiskt beteende.
Tyvärr måste man säga att den ståndpunkt som rådet drev in i det sista om en lösning av kostnaderna inte hade fungerat på detta sätt, och därför inte hade haft en lika stor ekologisk effekt, fastän den eventuellt skattemässigt hade varit attraktiv för medlemsstaterna.
Jag hoppas att man i medlemsstaterna även löser ordnandet av insamlingsplatser på ett rättvist sätt. I mån av möjlighet åligger detta de lokala myndigheterna och tillverkarens kostnadsansvar börjar vid insamlingsstället.
Jag tror att vi i direktivet om elektriskt och elektroniskt avfall har kommit fram till en förträfflig modell som vi förhoppningsvis snart skall kunna tillämpa på många andra produktgrupper. När kommissionen bereder förslagen till dessa må den sporras av det enhälliga stöd som vi i det framlagda förslaget nu har fått av miljö- och konsumentorganisationerna och industrin inom branschen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"inter alia"10,3,11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples