Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-17-Speech-2-012"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021217.1.2-012"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Herr Präsident, der heute im Europäischen Parlament zu behandelnde Abschlussbericht des Nichtständigen Ausschusses für Maul- und Klauenseuche wird von mir als Mitglied dieses Ausschusses sehr positiv bewertet. Der Berichterstatter hat in fairer und geschulter Form den Abschlussbericht erarbeitet. Die fachliche Beratung in den vielen Anhörungen war geprägt von dem Konsens, sich gegen diesen Seuchenzug zu stellen.
In Anbetracht der weltweiten Verbreitung der Maul- und Klauenseuche ist unter den Bedingungen der fortschreitenden Globalisierung und der Liberalisierung, das heißt, wegen des international bereits sehr ausgeweiteten und zunehmenden Handels und des Personenverkehrs mit einer wachsenden Gefahr für die Einschleppung der Maul- und Klauenseuche aus den Seuchengebieten in die Europäische Union zu rechnen.
Während früher drei Typen der MKS auf dem europäischen Kontinent verbreitet waren, die durch eine Flächenimpfung mit Erfolg bekämpft werden konnten, ist Europa heute mit der Gefahr der Einschleppung einer Vielzahl von Seuchenstämmen konfrontiert. Das Problem hierbei ist, dass die Impfung - ähnlich wie bei der Grippe - nur wirkt, wenn der verwendete Impfstamm weitgehend mit dem Seuchenstamm übereinstimmt. Prophylaktische Impfungen gegen Virenstämme machen wenig Sinn, da man vorher nicht wissen kann, welcher konkrete MKS-Virus eingeschleppt wird.
Sinn macht dagegen die im Bericht befürwortete Durchführung einer Notimpfung für den Seuchenfall, was natürlich die zügige Ermittlung des konkreten Seuchenstammes voraussetzt. Dieser Standpunkt ist umstritten. Aber ohne eine erfolgreiche Seuchenbekämpfung in den Ausgangsgebieten sehe ich zurzeit bei dem derzeitigen Stand der Forschung keine Alternative und keine andere Möglichkeit. Ich betone, dass die Notimpfung der Verhinderung der Verbreitung der Maul- und Klauenseuche dienen soll.
Deshalb hat meine Fraktion auch den Antrag eingebracht, eine weltweite Strategie zur Bekämpfung der Maul- und Klauenseuche im Rahmen der FAO-Länder auszuarbeiten. In den vielen Gesprächen mit Viehzüchtern, mit den Vertretern von Behörden und Verbänden sowie mit zutiefst verunsicherten und aus ethischen Gründen empörten Bürgern wurden die Forderungen an die Politik klar formuliert. Dazu gehört, dass der ausufernde Lebendtransport quer durch Europa endlich durch geeignete Maßnahmen eingedämmt werden muss. Das ist keineswegs nur ein Tierschutzproblem, sondern gerade auch ein Seuchenschutzproblem.
Die Gemeinschaft muss unter bestimmten Bedingungen in nationale Bekämpfungsstrategien eingreifen, zumal jedes EU-Land dem gemeinsamen Binnenmarkt angehört und wichtige Beziehungen zu Drittländern unterhalten kann. Alle Mitgliedstaaten müssen über ausreichend gut qualifiziertes Veterinärpersonal zur Vorbeugung und Bekämpfung von Tierseuchen verfügen können. Die Fragen im Zusammenhang mit der Notimpfung gegen MKS und der weiteren Nutzung geimpfter Tiere sollten weiter wissenschaftlich untersucht werden. Es ist nicht vertretbar, zehn Millionen Tiere letztlich sinnlos zu töten, wenn es ethisch und ökonomisch bessere Verfahren geben wird.
Fünftens erwarte ich von der Kommission Vorschläge für einen besseren Rechtsschutz der Betroffenen, um die hohen finanziellen Verluste und Folgeschäden in den Regionen auszugleichen.
Abschließend möchte ich bemerken, dass ich mir bei der Überprüfung der gemeinsamen europäischen Agrarpolitik eine große Öffentlichkeit wünsche, und das nicht nur in schwersten und düsteren Krisenzeiten!"@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, den afsluttende betænkning fra Det Midlertidige Udvalg om Mund- og Klovsyge bedømmer jeg som medlem af dette udvalg som meget positiv. Ordføreren har udarbejdet den afsluttende betænkning i en meget fair og professionel form. Den faglige rådslagning i de mange høringer har været præget af enigheden om at gøre noget mod denne sygdom.
Når man tager i betragtning, at mund- og klovsygen er udbredt i hele verden, må man i forbindelse med den voksende globalisering og liberalisering, det vil sige på grund af den stærkt øgede og voksende internationale handel og persontrafik, regne med, at der er en voksende risiko for, at mund- og klovsygen overføres fra de sygdomsramte områder til EU.
Hvor der tidligere fandtes tre typer af mund- og klovsyge på det europæiske kontinent, som kunne bekæmpes effektivt med en generel vaccination, står Europa i dag over for den risiko, at der kan indføres mange forskellige sygdomsstammer. Problemet i denne forbindelse er, at vaccinationen - ligesom for influenza - kun virker, hvis den anvendte vaccinestamme i vidt omfang stemmer overens med sygdomsstammen. Profylaktiske vaccinationer mod virusstammer giver ikke megen mening, fordi man ikke kan vide på forhånd, hvilket konkret mund- og klovsygevirus, der vil blive indført.
Der er derimod mening i at gennemføre den nødvaccination i sygdomstilfælde, som man foreslår i betænkningen, hvilket naturligvis forudsætter, at man hurtigt finder frem til den konkrete sygdomsstamme. Det er et omstridt standpunkt. Men uden en effektiv sygdomsbekæmpelse i udgangsområderne kan jeg i øjeblikket med det nuværende forskningsniveau ikke se noget alternativ eller andre muligheder. Jeg vil gerne understrege, at formålet med nødvaccinationen er at forhindre, at mund- og klovsygen spreder sig.
Derfor har min gruppe også stillet forslag om at udarbejde en verdensomspændende strategi til bekæmpelse af mund- og klovsygen inden for FAO-landene. I de mange samtaler med kvægavlere, med repræsentanter for myndigheder og organisationer samt med dybt foruroligede og etisk berørte borgere blev kravene til politikken formuleret klart. Et af dem er, at der nu langt om længe må sættes grænser for den udbredte transport af levende dyr tværs gennem Europa. Det er på ingen måde kun et spørgsmål om dyrebeskyttelse, det er også et spørgsmål om sygdomsbekæmpelse.
Fællesskabet skal under bestemte betingelser gribe ind i nationale bekæmpelsesstrategier, især da alle EU-lande hører til samme indre marked og kan opretholde vigtige forbindelser til tredjelande. Alle medlemsstater skal kunne råde over tilstrækkeligt velkvalificeret veterinærpersonale til forebyggelse og bekæmpelse af smitsomme sygdomme hos dyr. Der bør fortsat forskes i spørgsmålene i forbindelse med nødvaccination mod mund- og klovsyge og den videre anvendelse af vaccinerede dyr. Det er ikke acceptabelt at aflive 10 millioner dyr uden mål og med, hvis der kan findes etisk og økonomisk bedre metoder.
For det femte forventer jeg, at Kommissionen kommer med forslag til en bedre retsbeskyttelse af de berørte for at udligne de store økonomiske tab og følgeskader i regionerne.
Til sidst vil jeg gerne sige, at jeg håber på stor offentlighed i forbindelse med revisionen af den fælles europæiske landbrugspolitik, ikke kun i alvorlige og dystre krisetider!"@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, ως μέλος της προσωρινής επιτροπής για τον αφθώδη πυρετό θεωρώ εξαιρετικά θετική την τελική της έκθεση, η οποία πρόκειται συζητείται σήμερα στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Ο εισηγητής επεξεργάστηκε με δίκαιο και προσεκτικό τρόπο την τελική έκθεση. Η συμβουλή των ειδικών σε πολλές δημόσιες ακροάσεις ταυτίζονταν στο ότι πρέπει να αντιταχθούμε στην εξάπλωση αυτής της επιδημίας.
Λαμβάνοντας μάλιστα υπόψη ότι ο αφθώδης πυρετός εμφανίζεται παντού στον κόσμο, η επεκτεινόμενη παγκοσμιοποίηση και απελευθέρωση, λόγω του ήδη διεθνώς εκτεταμένου και αυξανόμενου εμπορίου και της κυκλοφορίας των προσώπων, σημαίνει ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να αντιμετωπίσει τον αυξανόμενο κίνδυνο εξάπλωσης του αφθώδους πυρετού που εισάγεται από μολυσμένες περιοχές.
Ενώ παλαιότερα είχαν εξαπλωθεί τρεις τύποι αφθώδους πυρετού στην ευρωπαϊκή ήπειρο, οι οποίοι μπορούσαν να καταπολεμηθούν επιτυχώς με έναν γενικό εμβολιασμό, η Ευρώπη σήμερα αντιμετωπίζει τον κίνδυνο εισαγωγής πολλών στελεχών επιδημιών. Το πρόβλημα στην προκειμένη περίπτωση έγκειται στο ότι ο εμβολιασμός – όπως ακριβώς και με τη γρίπη – επιδρά μόνο όταν το χρησιμοποιούμενο στέλεχος εμβολίου ταιριάζει σε μεγάλο βαθμό με το στέλεχος της επιδημίας. Οι προληπτικοί εμβολιασμοί κατά των στελεχών των ιών δεν έχουν πια νόημα, επειδή δεν μπορεί κανείς να γνωρίζει εκ των προτέρων ποιος συγκεκριμένος ιός αφθώδους πυρετού έχει εισαχθεί.
Αντιθέτως, αυτό που έχει σημασία είναι η προτεινόμενη στην έκθεση πραγματοποίηση έκτακτου εμβολισμού για κάποιο κρούσμα επιδημίας, κάτι που ασφαλώς προϋποθέτει τη ταχεία διακρίβωση του συγκεκριμένου στελέχους που προκαλεί επιδημία. Η θέση αυτή είναι αμφιλεγόμενη. Χωρίς την επιτυχή καταπολέμηση των επιδημιών στις περιοχές προέλευσής τους δεν διαβλέπω προς το παρόν, με τη σημερινή κατάσταση της έρευνας, καμία εναλλακτική λύση ή άλλου είδους δυνατότητα. Τονίζω ότι ο έκτακτος εμβολιασμός αποσκοπεί στο να παρεμποδίσει την εξάπλωση του αφθώδους πυρετού.
Για τον λόγο αυτόν, η κοινοβουλευτική μου ομάδα υπέβαλε αίτημα να χαραχθεί μια παγκόσμια στρατηγική για την καταπολέμηση του αφθώδους πυρετού στο πλαίσιο των χωρών του Οργανισμού Τροφίμων και Γεωργίας (FΑΟ). Στις πολλές συζητήσεις που διεξήχθησαν με κτηνοτρόφους, εκπροσώπους τοπικών αρχών και ενώσεων καθώς και με βαθύτατα θορυβημένους και για ηθικούς λόγους εξεγερθέντες πολίτες διατυπώθηκαν με σαφήνεια οι απαιτήσεις από μια τέτοια πολιτική. Σε σχέση με αυτά υπάρχει ανάγκη χρησιμοποίησης κατάλληλων μέτρων για να περιοριστεί επιτέλους η υπερβολική μεταφορά ζώων σε όλα και μήκη και πλάτη της Ευρώπης. Αυτό δεν αποτελεί επ’ ουδενί πρόβλημα που αφορά μόνο την προστασία των ζώων, αλλά κυρίως πρόβλημα που σχετίζεται με την προστασία από επιδημίες.
Η Κοινότητα είναι υποχρεωμένη υπό συγκεκριμένες συνθήκες να επέμβει στις εθνικές στρατηγικές καταπολέμησης, κυρίως επειδή κάθε χώρα της ΕΕ ανήκει στην κοινή εσωτερική αγορά και μπορεί να διατηρεί σημαντικές σχέσεις με τρίτες χώρες. Όλα τα κράτη μέλη πρέπει να διαθέτουν επαρκώς καταρτισμένο προσωπικό κτηνιάτρων για την πρόληψη και καταπολέμηση επιζωοτιών. Τα ζητήματα που σχετίζονται με τον έκτακτο εμβολιασμό κατά του αφθώδους πυρετού και την περαιτέρω αξιοποίηση των εμβολιασμένων ζώων θα πρέπει να ερευνηθούν σε βάθος με επιστημονικό τρόπο. Δεν δικαιολογείται να θανατώνονται δέκα εκατομμύρια ζώα, τελικώς, άσκοπα, εάν υπάρχουν ηθικά και οικονομικά καλύτερες διαδικασίες.
Πέμπτον, αναμένω από την Επιτροπή προτάσεις για βελτίωση της νομικής προστασίας των θιγομένων μερών, ούτως ώστε να ισοσκελιστούν οι υψηλές οικονομικές απώλειες και οι επακόλουθες ζημίες στις περιοχές.
Κλείνοντας, θα ήθελα να παρατηρήσω ότι κατά την εξέταση της κοινής γεωργικής πολιτικής επιθυμώ ένα μεγάλο άνοιγμα στην κοινή γνώμη, κάτι που πρέπει να συμβαίνει όχι μόνο σε δύσκολες και ζοφερές εποχές κρίσεων!"@el8
"Mr President, as a member of the Temporary Committee on Foot and Mouth Disease, I have a very high opinion of its final report, which Parliament is to discuss today. The rapporteur's drafting has made the final report fair and a polished piece of work. The advice given by experts to the many hearings was characterised by a consensus that the progress of this disease was to be resisted.
Taking into consideration the fact that foot and mouth disease is present all over the world, continuing globalisation and deregulation, that is to say, the increase in worldwide trade, which is already very extensive, and in passenger traffic, mean that the European Union has to reckon with a growing danger of foot and mouth disease being introduced from infected areas.
Whereas, formerly, three types of FMD were present across Europe, and successfully combated by means of ring-vaccination, Europe now faces the danger of the disease being imported from a wide variety of sources. The problem here is that – much as with influenza – vaccination only works if the vaccination is derived largely from the same strain as the disease. There is little point in prophylactic vaccination against virus strains, as it is impossible to know in advance which actual FMD virus is being brought in.
What does make sense, on the contrary, is what is advocated in the report – the carrying-out of emergency vaccination in the event of an epidemic, which of course presupposes that it is possible to ascertain rapidly the actual strain of the disease involved. This position is a controversial one, but, in the absence of effective action against epidemics in the areas from which they come, and given the current state of research, I can see no alternative and no other option. I would emphasise that emergency vaccination is meant to help prevent foot and mouth disease from spreading.
It is for that reason that my group has tabled a motion to the effect that a worldwide strategy to combat foot and mouth disease should be worked out among the FAO countries. What we demand of a policy came to us loud and clear in the many conversations we had with cattle farmers, with representatives of local authorities and associations, and with members of the public who were deeply unsettled and, in ethical terms, outraged. Associated with this is the necessity of using suitable measures to at last halt the burgeoning live animal transports across Europe. This is far from being only an animal protection issue; it is about preventing diseases.
There are circumstances under which the Community must involve itself in national preventive strategies, as each EU country belongs to the common internal market and can maintain important relationships with third countries. All the Member States must be able to call upon the services of adequately qualified veterinary personnel in the prevention and treatment of animal diseases. Further scientific investigation is needed into issues associated with emergency vaccination against FMD and the continued use of inoculated animals. It is not possible to justify sending ten million animals to what is, at the end of the day, a senseless death, if ethically and economically preferable procedures are in the offing.
My fifth point is that I expect the Commission to come up with proposals for better legal protection for the affected parties in order to compensate for the great financial losses and resultant damage in the regions.
In conclusion, I would like to say that I would like great public awareness of the review of the common agricultural policy, and not only in the most arduous, and bleakest, times of crisis."@en3
"Señor Presidente, como miembro de la Comisión Temporal sobre la Fiebre Aftosa, tengo una opinión muy positiva acerca de su informe final, que va a ser debatido hoy por el Parlamento. El proyecto del ponente ha hecho que el informe final constituya un trabajo objetivo y pulido. El asesoramiento de expertos en las diversas audiencias se caracterizó por el consenso de que había que oponer resistencia al avance de esta epizootia.
Teniendo en cuenta el hecho de que la fiebre aftosa está presente en todo el mundo, la constante globalización y desregulación, o lo que es lo mismo, el incremento del comercio mundial, que ya es muy importante, y del tráfico de viajeros, hacen que la Unión Europea tenga que contar con un creciente riesgo de que la fiebre aftosa se introduzca desde zonas infectadas.
Mientras que anteriormente existían tres tipos de FA en toda Europa y se combatían con éxito mediante la vacunación en anillo, Europa se enfrenta ahora al riesgo de que la epizootia sea importada desde una gran variedad de fuentes. El problema en este sentido es que – al igual que sucede con la gripe – la vacunación sólo funciona cuando se deriva en gran medida de la misma cepa que la epizootia. Poco puede hacer la vacunación profiláctica contra las cepas del virus, dado que es imposible saber por adelantado qué virus de FA va a ser introducido.
En cambio, lo que sí tiene sentido es lo que se defiende en el informe: una vacunación de emergencia en el caso de que se produzca una epidemia, presuponiendo, por supuesto, que se puede averiguar rápidamente la cepa de la enfermedad en cuestión. Es una postura controvertida, pero, ante la ausencia de acciones efectivas contra la epidemia en las áreas de las que procede y dado el estado actual de la investigación, no veo otra alternativa ni otra opción. Me gustaría destacar que la vacunación de emergencia está destinada a ayudar a prevenir la propagación de la fiebre aftosa.
Por esta razón, mi grupo ha presentado una propuesta con el fin de que los países de la Organización de las Naciones Unidas para la Agricultura y la Alimentación (FAO) elaboren una estrategia mundial para combatir la fiebre aftosa. Lo que exigimos de esta política es el mensaje que recibimos, alto y claro, en las diversas conversaciones que mantuvimos con los agricultores dedicados al ganado vacuno, con representantes de las asociaciones y autoridades locales, y con el público, que estaba profundamente preocupado y, en términos éticos, indignado. Además de esto, existe la necesidad de utilizar las medidas adecuadas al menos para poner coto a los crecientes transportes de animales vivos por toda Europa. En absoluto se trata únicamente de una cuestión de protección animal; se trata de prevenir enfermedades.
Existen circunstancias en las que la Comunidad debe implicarse en las estrategias preventivas nacionales, dado que todos los países de la Unión Europea pertenecen al mercado común interior y pueden mantener importantes relaciones con terceros países. Todos los Estados miembros deben contar con los servicios de un personal veterinario convenientemente cualificado para la prevención y el tratamiento de epizootias. Se necesita una mayor investigación científica de cuestiones relacionadas con la vacunación de emergencia contra la FA y con el constante uso de animales inoculados. No resulta posible justificar el envío de diez millones de animales a lo que supone, al final del día, una muerte injustificada, si se tienen en perspectiva procedimientos preferibles desde el punto de vista ético y económico.
El quinto punto es que espero que la Comisión plantee propuestas para mejorar la protección jurídica de las partes afectadas, con el fin de compensar las enormes pérdidas económicas y los daños resultantes en las regiones.
En conclusión, quiero decir que me gustaría que hubiera una amplia conciencia pública en torno a la revisión de la política agrícola común, y no sólo en los más difíciles y desoladores momentos de crisis."@es12
"Arvoisa puhemies, suu- ja sorkkatautia käsittelevän väliaikaisen valiokunnan jäsenenä minulla on hyvä käsitys sen lopullisesta mietinnöstä, josta parlamentin on määrä keskustella tänään. Esittelijän valmistelun ansiosta lopullisesta mietinnöstä tuli tasapuolinen ja viimeistelty. Asiantuntijat olivat kuulemistilaisuuksissa varsin yksimielisiä siitä, että suu- ja sorkkataudin eteneminen oli estettävä.
Koska suu- ja sorkkatautia esiintyy kaikkialla maailmassa, jatkuva globalisaatio ja sääntelyn purkaminen, toisin sanoen jo ennestään hyvin laaja-alaisen maailmankaupan sekä henkilöliikenteen kasvu edellyttävät Euroopan unionilta varautumista siihen, että riski suu- ja sorkkataudin leviämisestä saastuneilta alueilta unioniin kasvaa.
Kun aiemmin kaikkialla Euroopassa esiintyi kolmea eri suu- ja sorkkatautityyppiä, joita kaikkia voitiin torjua onnistuneesti rokotussarjoin, nyt on vaara, että taudit saattavat levitä Eurooppaan hyvin monesta eri lähteestä. Ongelmana on, että – vähän influenssan tapaan – rokotukset purevat vain, jos rokote on johdettu lähinnä samasta kannasta, josta tauti on peräisin. Viruskantoja ei juurikaan kannata torjua profylaktisin rokotuksin, koska on mahdoton tietää etukäteen, mikä suu- ja sorkkatautiviruksista on tosiasiassa vaarassa tarttua.
Sitä vastoin hätärokotuksia kannattaisi käyttää epidemioiden puhjetessa, kuten mietinnössä suositetaan. Tämä luonnollisesti edellyttää, että taudin todellinen viruskanta voidaan varmistaa nopeasti. Tämä näkemys on kiistanalainen, mutta mielestäni muita vaihtoehtoja ei ole, kun otetaan huomioon tutkimuksen nykytila ja se, ettei epidemioita kyetä torjumaan tehokkaasti alueilla, joilta taudit ovat peräisin. Korostan, että hätärokotuksilla pyritään estämään suu- ja sorkkataudin leviäminen.
Edellä esitetyn vuoksi ryhmäni on jättänyt käsiteltäväksi esityksen, jonka mukaan FAO-maiden olisi laadittava maailmanlaajuinen strategia suu- ja sorkkataudin torjumiseksi. Se, mitä me vaadimme politiikalta, tuotiin hyvin selkeästi esiin niissä monissa keskusteluissa, joita kävimme karjankasvattajien sekä paikallisten viranomaisten ja yhdistysten edustajien sekä hyvin huolestuneiden ja eettisessä mielessä tyrmistyneiden kansalaisten kanssa. Tähän liittyy tarve laatia sopivia menetelmiä, joilla voitaisiin vihdoinkin lopettaa elävien eläinten lisääntyvät kuljetukset kaikkialla Euroopassa. Kyse on paljon muustakin kuin eläinten suojelusta. Kyse on tautien ennaltaehkäisystä.
Yhteisön on tietyissä tapauksissa osallistuttava kansallisiin ennaltaehkäisystrategioihin, sillä jokainen EU:n jäsenvaltio kuuluu yhteisiin sisämarkkinoihin ja voi ylläpitää tärkeitä suhteita kolmansiin maihin. Kaikkien jäsenvaltioiden on voitava käyttää riittävän ammattitaitoisen eläinlääkintähenkilöstön tarjoamia palveluja eläintautien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Tieteellistä tutkimusta on lisättävä kysymyksissä, jotka koskevat suu- ja sorkkataudin vastaisia hätärokotuksia sekä rokotettujen eläinten käytön jatkamista. Kymmenen miljoonan eläimen lopulta järjettömäksi osoittautuva lopettaminen ei ole perusteltavissa, jos tarjolla on eettisesti ja taloudellisesti mielekkäämpiä menetelmiä.
Viidentenä huomauttaisin odottavani komissiolta ehdotuksia taudeista kärsineiden osapuolten oikeussuojan parantamisesta suurten taloudellisten tappioiden ja aluevahinkojen korvaamiseksi.
Lopuksi haluan esittää toiveen siitä, että yhteisen maatalouspolitiikan tarkistamisesta tiedotettaisiin kansalaisille mahdollisimman laajasti muulloinkin kuin vaikeina ja synkkinä kriisin aikoina."@fi5
"Monsieur le Président, en tant que membre de la commission temporaire sur la fièvre aphteuse, je pense que le rapport final de cette commission dont le Parlement européen doit débattre aujourd'hui est extrêmement positif. Le rapporteur a élaboré ce rapport final avec objectivité et précision. Les consultations d'experts organisées lors des nombreuses auditions étaient marquées par la volonté commune de contrer cette épidémie.
Attendu que la fièvre aphteuse s'est propagée à l'échelle mondiale, l'Union européenne sera sans doute confrontée à un risque croissant d'introduction d'épizooties de fièvre aphteuse provenant des territoires touchés par la maladie, en raison des progrès de la mondialisation et de la libéralisation - en d'autres termes, c'est l'internationalisation déjà bien développée et en constante progression des échanges commerciaux et de la circulation des personnes qui est en cause.
Alors que trois types de fièvre aphteuse étaient autrefois disséminés sur le continent européen et pouvaient être combattus efficacement par une vaccination géographiquement circonscrite, l'Europe est désormais confrontée au risque d'introduction d'une multitude de souches épizootiques. Le problème réside dans le fait que la vaccination n'est efficace que si la souche vaccinale correspond largement à la souche épizootique - comme dans le cas de la grippe. Il ne serait guère sensé de procéder à des vaccinations prophylactiques contre des souches virales puisqu'il est impossible de savoir à l'avance le virus de fièvre aphteuse qui sera introduit.
La mise en œuvre d'une vaccination d'urgence en cas d'épizootie de fièvre aphteuse est par contre judicieuse mais implique bien entendu d'identifier rapidement la souche responsable de l'épizootie. Ce point de vue est controversé mais, en l'absence d'une stratégie de lutte efficace dans les régions où l'épizootie prend naissance, je ne vois actuellement aucune autre alternative ou possibilité, étant donné l'état d'avancement des recherches. J'insiste bien sur le fait que la vaccination d'urgence doit servir à empêcher la propagation de la fièvre aphteuse.
C'est la raison pour laquelle mon groupe a également réclamé l'élaboration d'une stratégie mondiale de lutte contre la fièvre aphteuse pour les pays de la FAO. Les demandes ont été exposées clairement au monde politique, lors des nombreuses rencontres organisées avec des éleveurs, des représentants des autorités et des associations, ainsi que des citoyens profondément désorientés et révoltés pour des raisons éthiques. Les exigences avancées impliquent notamment de maîtriser le transport démesuré d'animaux vivants à travers l'Europe, moyennant l'adoption de mesures adaptées. Il ne s'agit absolument pas d'un problème exclusivement lié à la protection des animaux mais aussi d'un problème de protection contre les épizooties.
La Communauté doit intervenir dans les stratégies de lutte nationales à des conditions bien définies, d'autant plus que chaque État membre de l'UE fait partie du marché commun et peut entretenir des relations essentielles avec des pays tiers. Tous les États membres doivent disposer d'un personnel vétérinaire suffisamment qualifié pour assurer la prévention et la lutte contre les épizooties. Les questions relatives à la vaccination d'urgence contre la fièvre aphteuse et l'utilisation ultérieure des animaux vaccinés doivent faire l'objet d'autres études scientifiques. Il est inacceptable d'abattre inutilement dix millions d'animaux s'il existe de meilleures procédures, tant sur le plan éthique qu'économique.
Cinquièmement, j'attends des propositions de la Commission afin d'améliorer la protection juridique des intéressés et de compenser les pertes financières élevées, ainsi que les dommages indirects importants causés à ces régions.
En guise de conclusion, je tiens à dire qu'il serait bon que le public soit largement sensible à la révision de la politique agricole commune et pas seulement pendant les crises les plus graves et les plus sombres !"@fr6
"Signor Presidente, la relazione conclusiva della commissione temporanea sull’afta epizootica oggi in discussione gode della mia valutazione assai positiva in qualità di membro di tale commissione. Il relatore ha elaborato il testo in modo equo e competente. Gli esperti del settore intervenuti nelle numerose audizioni erano unanimi nel consigliare di contrastare il progredire di questa epizoozia.
Considerando che l’afta epizootica è diffusa a livello mondiale, che la globalizzazione e la liberalizzazione continuano ad aumentare, come pure il commercio internazionale – già molto esteso – e il traffico delle persone, bisogna fare i conti con un pericolo sempre maggiore di importare l’afta epizootica da regioni in cui l’epidemia è presente.
Se in passato sul continente europeo si riscontravano tre tipi di afta epizootica che potevano essere combattuti con successo con la vaccinazione “ad anello”, oggi l’Europa è confrontata con il rischio di importare una molteplicità di ceppi della malattia. Il problema, in tali circostanze, è che la vaccinazione – così come per l’influenza – funziona soltanto se il ceppo di vaccino deriva ampiamente dal medesimo ceppo della malattia. La vaccinazione profilattica contro ceppi di virus non ha molto senso se non si può sapere a priori qual è il ceppo di afta epizootica importato.
Invece è ragionevole, come sostiene la relazione, introdurre la vaccinazione d’emergenza in caso di epidemia, il che ovviamente presuppone l’identificazione tempestiva del ceppo in questione. Tale posizione è controversa, ma se non si combatte in modo efficace l’epidemia nelle regioni in cui scoppia il focolaio d’infezione, oggi come oggi, alla luce dell’attuale stato della ricerca, non vedo alternative o possibilità. Sottolineo che la vaccinazione d’emergenza deve servire ad impedire la diffusione dell’afta epizootica.
Pertanto il mio gruppo ha presentato un emendamento inteso ad elaborare una strategia mondiale di lotta contro l’afta epizootica nel quadro dei paesi della FAO. Le misure che invochiamo sono state formulate con estrema chiarezza grazie a tanti contatti che abbiamo avuto con gli allevatori, con i rappresentanti delle autorità locali e delle associazioni così come con cittadini profondamente scossi nelle proprie certezze e sdegnati per motivi etici. A ciò si collega la necessità di porre finalmente un limite, tramite misure adeguate, al dilagante trasporto di animali vivi attraverso l’Europa. Non si tratta affatto di un problema inerente soltanto alla protezione degli animali, bensì di un vero e proprio problema di profilassi.
La Comunità deve intervenire, a determinate condizioni, nelle strategie nazionali di prevenzione, tanto più che ogni Stato membro partecipa al mercato interno e può intrattenere importanti relazioni con paesi terzi. Tutti gli Stati membri devono disporre di personale veterinario adeguatamente qualificato in materia di prevenzione e lotta alle epizoozie. Le questioni collegate alla vaccinazione contro l’afta epizootica e l’ulteriore utilizzo degli animali vaccinati deve essere ulteriormente studiata a livello scientifico. E’ ingiustificabile il sacrificio, francamente assurdo, di dieci milioni di animali se si prospettano procedure migliori dal punto di vista etico ed economico.
In quinto luogo, sono in attesa delle proposte della Commissione per una migliore tutela giuridica delle persone colpite al fine di risarcire le elevate perdite finanziarie e i danni subiti dalle regioni.
Concludendo vorrei far notare che auspico che la revisione della politica agricola europea avvenga in un clima di grande pubblicità, che non si deve riservare esclusivamente ai periodi di crisi più difficili e oscuri."@it9
"Mr President, as a member of the Temporary Committee on Foot and Mouth Disease, I have a very high opinion of its final report, which Parliament is to discuss today. The rapporteur's drafting has made the final report fair and a polished piece of work. The advice given by experts to the many hearings was characterised by a consensus that the progress of this disease was to be resisted.
Taking into consideration the fact that foot and mouth disease is present all over the world, continuing globalisation and deregulation, that is to say, the increase in worldwide trade, which is already very extensive, and in passenger traffic, mean that the European Union has to reckon with a growing danger of foot and mouth disease being introduced from infected areas.
Whereas, formerly, three types of FMD were present across Europe, and successfully combated by means of ring-vaccination, Europe now faces the danger of the disease being imported from a wide variety of sources. The problem here is that – much as with influenza – vaccination only works if the vaccination is derived largely from the same strain as the disease. There is little point in prophylactic vaccination against virus strains, as it is impossible to know in advance which actual FMD virus is being brought in.
What does make sense, on the contrary, is what is advocated in the report – the carrying-out of emergency vaccination in the event of an epidemic, which of course presupposes that it is possible to ascertain rapidly the actual strain of the disease involved. This position is a controversial one, but, in the absence of effective action against epidemics in the areas from which they come, and given the current state of research, I can see no alternative and no other option. I would emphasise that emergency vaccination is meant to help prevent foot and mouth disease from spreading.
It is for that reason that my group has tabled a motion to the effect that a worldwide strategy to combat foot and mouth disease should be worked out among the FAO countries. What we demand of a policy came to us loud and clear in the many conversations we had with cattle farmers, with representatives of local authorities and associations, and with members of the public who were deeply unsettled and, in ethical terms, outraged. Associated with this is the necessity of using suitable measures to at last halt the burgeoning live animal transports across Europe. This is far from being only an animal protection issue; it is about preventing diseases.
There are circumstances under which the Community must involve itself in national preventive strategies, as each EU country belongs to the common internal market and can maintain important relationships with third countries. All the Member States must be able to call upon the services of adequately qualified veterinary personnel in the prevention and treatment of animal diseases. Further scientific investigation is needed into issues associated with emergency vaccination against FMD and the continued use of inoculated animals. It is not possible to justify sending ten million animals to what is, at the end of the day, a senseless death, if ethically and economically preferable procedures are in the offing.
My fifth point is that I expect the Commission to come up with proposals for better legal protection for the affected parties in order to compensate for the great financial losses and resultant damage in the regions.
In conclusion, I would like to say that I would like great public awareness of the review of the common agricultural policy, and not only in the most arduous, and bleakest, times of crisis."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, als lid van de Tijdelijke Commissie mond- en klauwzeer heb ik grote waardering voor het verslag dat vandaag aan de orde is. De rapporteur heeft het verslag op faire en vaardige wijze tot stand gebracht. Tijdens de vele hoorzittingen bleek iedereen het erover eens dat deze ziekte moet worden bestreden.
Gezien de voortschrijdende mondialisering en liberalisering, die gepaard gaan met een almaar groeiend internationaal handels- en personenverkeer, neemt het risico op verspreiding van mond- en klauwzeer vanuit de getroffen gebieden binnen de Europese Unie toe.
Vroeger kenden we in Europa drie typen mond- en klauwzeer, die door massale vaccinatie met succes konden worden bestreden. Tegenwoordig worden we echter geconfronteerd met vele typen van dit virus. Het probleem is dat vaccinatie, net als bij griep, alleen helpt als de stam van het vaccin grotendeels overeenkomt met de stam van het virus. Profylactische vaccinatie heeft weinig zin, omdat we van tevoren niet kunnen weten welk type mond- en klauwzeer precies wordt verspreid.
Wel zin heeft noodvaccinatie bij het uitbreken van een epidemie, waarbij de stam van het virus uiteraard snel moet worden achterhaald. Hiervoor wordt in het verslag gepleit, maar dit standpunt is omstreden. De huidige stand van de wetenschap biedt echter geen andere mogelijkheid tot adequate bestrijding van epidemieën in de oorsprongsgebieden. Daarbij wil ik onderstrepen dat noodvaccinatie moet dienen om verspreiding van mond- en klauwzeer te voorkomen.
Daarom heeft mijn fractie ook een amendement ingediend om in samenwerking met de FAO-landen een wereldwijde strategie ter bestrijding van mond- en klauwzeer te ontwikkelen. In de vele gesprekken met veehouders, vertegenwoordigers van de plaatselijke autoriteiten en agrarische organisaties, alsmede met diep verontruste burgers, die aangaven om ethische redenen verontwaardigd te zijn over de gang van zaken, kwam duidelijk naar voren wat er van de politiek wordt verwacht. Bijvoorbeeld dat het gestaag groeiende aantal transporten van levende have op adequate wijze aan banden wordt gelegd. En zeker niet alleen om de dieren te beschermen, maar ook om epidemieën te voorkomen.
De Unie moet in bepaalde gevallen ingrijpen in bestrijdingsstrategieën van individuele lidstaten, temeer daar alle lidstaten tot de gemeenschappelijk interne markt behoren en belangrijke betrekkingen met landen buiten de Europese Unie kunnen onderhouden. Alle lidstaten dienen te kunnen beschikken over voldoende goed opgeleid veterinair personeel om epidemieën te voorkomen en te bestrijden. Noodvaccinatie tegen mond- en klauwzeer en het verdere gebruik van gevaccineerde dieren zijn kwesties die nader wetenschappelijk onderzoek verdienen. Het is onaanvaardbaar om tien miljoen dieren te doden als er ethisch en economisch gezien betere alternatieven komen.
Ten vijfde verwacht ik van de Commissie voorstellen voor een betere rechtsbescherming van de getroffen boeren, zodat de enorme financiële verliezen en vervolgschades in de regio’s kunnen worden gecompenseerd.
Tot slot wil ik opmerken dat ik ook bij de hervorming van het gemeenschappelijk Europees landbouwbeleid graag veel openheid zou willen zien, en niet alleen in de donkerste crisistijden!"@nl2
"Senhor Presidente, na qualidade de membro da Comissão Temporária para a Febre Aftosa, considero muito positivo o seu relatório final, que o Parlamento vai discutir hoje. O relator elaborou o relatório final de forma justa e sábia. O aconselhamento prestado por peritos nas muitas audições caracterizou-se pelo consenso de que era necessário resistir à progressão desta doença.
Considerando que a febre aftosa existe em todo o mundo, a globalização e liberalização progressivas, ou seja, o aumento no comércio mundial, que já é muito vasto, e no tráfego de passageiros, significam que a União Europeia tem que contar com o perigo crescente da importação da febre aftosa de áreas infectadas.
Enquanto que, antigamente, havia três tipos de febre aftosa na Europa, combatidos com sucesso através de vacinação em anel, actualmente a Europa enfrenta o perigo da doença ser importada de uma grande variedade de estirpes. O problema – tal como no caso da gripe – é que a vacinação só resulta se a vacinação derivar grandemente da mesma estirpe que a doença. A vacinação profilática contra estirpes de vírus não faz qualquer sentido, dado que é impossível saber
qual o vírus da febre aftosa que vai ser introduzido.
Pelo contrário, o que faz sentido é aquilo que é defendido no relatório – a aplicação de vacinação de emergência no caso de uma epidemia, o que obviamente pressupõe a possibilidade de descobrir rapidamente a estirpe actual da doença em questão. Esta posição é controversa, mas a falta de acção eficaz contra epidemias nas áreas de onde provêm, e dado o estado actual da investigação, não vejo outra alternativa ou outra opção. Gostaria de salientar que a vacinação de emergência se destina a ajudar a evitar que a febre aftosa se propague.
É por essa razão que o meu grupo apresentou uma proposta com o fim de desenvolver uma estratégia mundial para combater a febre aftosa nos países da FAO. Tudo o que exigimos de uma política foi-nos transmitido claramente nas muitas conversas que tivemos com criadores de gado, com representantes das autoridades locais e associações, e com membros da população que estavam extremamente transtornados e ofendidos por razões éticas. Aliada a isto está a necessidade de utilizar medidas adequadas para pelo menos pôr termo aos crescentes transportes de animais vivos pela Europa. Não é apenas uma questão de proteger os animais, é uma questão de prevenir doenças.
Há circunstâncias em que a Comunidade tem de se envolver em estratégias preventivas nacionais, uma vez que cada país da UE pertence ao Mercado Interno comum e pode manter relações importantes com países terceiros. Todos os Estados-Membros têm de poder dispor dos serviços de pessoal veterinário devidamente qualificado para a prevenção e tratamento de doenças dos animais. É preciso continuar a investigar cientificamente questões relacionadas com vacinação de emergência contra a febre aftosa e a utilização continuada de animais inoculados. Não é possível justificar o envio de dez milhões de animais para aquela que, afinal, não passa de uma morte sem sentido, caso se divisem futuramente procedimentos melhores em termos éticos e económicos.
O meu quinto ponto é que espero que a Comissão apresente propostas relativamente a uma melhor protecção jurídica das partes afectadas, de modo a compensar os grandes prejuízos financeiros e prejuízos resultantes nas regiões.
Para concluir, quero dizer que gostaria que houvesse uma grande publicidade da revisão da política agrícola comum, e não apenas em épocas mais difíceis e sombrias de crise."@pt11
"Herr talman! Den slutliga rapporten från det tillfälliga utskottet för mul- och klövsjuka, som behandlas i dag i Europaparlamentet, betraktar jag som ledamot av detta utskott som mycket positiv. Den slutgiltiga rapporten har utarbetats av föredraganden på ett snyggt och välunderbyggt sätt. Det fackmässiga samrådet under de många utfrågningarna präglades av samförstånd om en uppslutning mot sjukdomen.
I och med den globala spridningen av MKS måste man, med hänsyn tagen till den fortskridande globaliseringen och avregleringen, det vill säga på grund av den internationellt redan mycket utvidgade och ökande handeln och persontrafiken, räkna med ökade risker för att MKS skall föras in i Europeiska unionen från de drabbade områdena.
Medan det tidigare förekom tre typer av MKS på den europeiska kontinenten, som kunde bekämpas framgångsrikt med hjälp av vaccination i ett område runt smitthärden, konfronteras Europa i dag med risken att en mängd virusstammar kan föras in. Problemet här är att vaccinationen – liksom vid influensa – bara är effektiv om det vaccin som används i största utsträckning överensstämmer med virusstammen. Profylaktisk vaccinering mot virusstammar är ganska meningslös, eftersom man inte i förväg kan veta vilket konkret mul- och klövsjukevirus som kommer in.
Däremot är det klokt att genomföra den i betänkandet rekommenderade nödvaccineringen när sjukdomen uppträder, vilket naturligtvis förutsätter att den konkreta virusstammen snabbt fastställs. Denna ståndpunkt är omstridd. Men utan en framgångsrik sjukdomsbekämpning i ursprungsområdena ser jag för närvarande, och med nuvarande forskning, inte något alternativ. Jag betonar att nödvaccineringen skall tjäna till att förhindra spridning av MKS.
Därför har min grupp också lämnat in ett förslag om att en världsomfattande strategi för bekämpning av MKS skall utarbetas inom ramen för FAO-länderna. Under de många samtalen med kreatursuppfödare, med företrädare för myndigheter och organisationer liksom med djupt oroade och av etniska skäl upprörda medborgare, har kraven på politiken klart formulerats. Hit hör att transporten av levande djur tvärs genom Europa, vilken har gått helt snett, äntligen måste hejdas genom lämpliga åtgärder. Det är inte på något sätt bara ett djurskyddsproblem, utan också just ett problem som rör skydd mot sjukdom.
Gemenskapen måste på vissa villkor gripa in i nationella bekämpningsstrategier, särskilt som varje EU-land hör till den gemensamma inre marknaden och kan upprätthålla viktiga förbindelser med tredje land. Alla medlemsstater måste kunna förfoga över tillräckligt stor välkvalificerad veterinärpersonal i syfte att förebygga och bekämpa djursjukdomar. Frågorna i samband med nödvaccineringen mot MKS och den fortsatta användningen av vaccinerade djur bör man fortsätta att undersöka vetenskapligt. Det är inte försvarbart att vettlöst slakta tio miljoner djur, när det finns etiskt och ekonomiskt bättre förfaranden.
För det femte förväntar jag mig förslag från kommissionen om ett bättre rättsskydd för de drabbade, för att utjämna de höga ekonomiska förlusterna och följdskadorna i regionerna.
Avslutningsvis vill jag påpeka att jag önskar mig stor offentlighet vid granskningen av den gemensamma europeiska jordbrukspolitiken, och detta inte bara i de svåraste och dystraste kristiderna!"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples