Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-17-Speech-2-007"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-12-17"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Mul- och klövsjuka4
dcterms:Language	"de"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20021217.1.2-007"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-12-17-Speech-2-0084
lpv:speaker	lp:Wolfgang Kreissl-dörfler4
lpv:spoken text	". - Herr Präsident, Herr Kommissar Byrne, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Zuerst möchte ich mich sehr herzlich bei allen Kolleginnen und Kollegen, die im Ausschuss und an dem Bericht ernsthaft mitgearbeitet haben, bedanken. Mein besonderer Dank gilt unserer Vorsitzenden, Frau Redondo, dem Sekretariat, das hervorragende Arbeit geleistet hat, dem Wissenschaftlichen Dienst und der Kommission. Im Februar 2001 kam es zum wohl schwersten bisher bekannten MKS-Ausbruch in Europa. Betroffen waren Irland, die Niederlande, Frankreich und ganz besonders Großbritannien. Allein in Großbritannien, wo auch die Seuche ausbrach, wurden im Zuge der Seuchenbekämpfung laut offizieller Schätzung 6,5 Millionen Tiere getötet. Andere Quellen sprechen von bis zu 10 Millionen. In den Niederlanden waren es 285.000 und in Frankreich bei vier Ausbrüchen immerhin noch 65.000 Tiere. Die Folgen waren für alle Beteiligten katastrophal. Eine zukünftige Seuchenpolitik, die nur auf Ausrottung des Virus durch Tötung der Tiere basiert, ist weder sinnvoll noch wird sie länger von den Menschen in der EU akzeptiert werden. Um seinen Beitrag zu einer verbesserten, nicht nur EU-weiten Politik zu leisten, hat unser Parlament zu Beginn dieses Jahres einen Nichtständigen Ausschuss eingesetzt, und nicht einen Untersuchungsausschuss, wie einige Kollegen leider immer noch hartnäckig zu glauben scheinen. Unsere Aufgabe war es unter anderem, auf der Grundlage zahlreicher Anhörungen und Besuchen vor Ort die Vorgänge in den betroffenen Staaten zu analysieren, fair zu bewerten und aus den Lektionen entsprechende Schlüsse für eine neue europaweite MKS-Politik zu ziehen. Das bedeutet auch, dass wir keine Richterfunktion haben und auch nicht in der Lage sind, den Streit zwischen Wissenschaftlern zu schlichten. Wir können keine Urteile, geschweige denn Vorverurteilungen im Bericht vornehmen, die im Übrigen von uns nicht bewiesen werden können. Dies lag nicht in unserer Kompetenz und dafür waren auch unsere Instrumente nicht geeignet. Und ich bin mir sicher, verehrte Kolleginnen und Kollegen, dass jede andere Regierung in der Europäischen Union, die mit einem vergleichbaren Ausbruchsszenario - 50 bis 70 Ausbrüche gleichzeitig, über das ganze Land verstreut, und dann noch bei Schafen - wohl ähnliche Probleme zu meistern gehabt hätte. Wie wir heute wissen, waren die ausgearbeiteten Notfallpläne seit 1992, nachdem die Impfung in der EU aus wirtschafts- und handelspolitischen Gründen eingestellt wurde, mangelhaft und nur auf wenige Ausbrüche ausgelegt, nicht auf ein derartiges Worst-case-Szenario. „Töten vor impfen, oder lediglich impfen, um anschließend zu keulen“, lautete die Devise, zumal das Internationale Tierseuchenamt, das OIE, den Status „MKS-frei“ ohne Impfung erst zwölf Monate nach der letzten Impfung wieder erteilte. Seit Mai dieses Jahres sind es sechs Monate - ein Riesenfortschritt. Wir plädieren für drei Monate. Einige unserer wichtigsten Forderungen möchte ich nun kurz aufzählen. Nicht nur effiziente Notfallpläne gehören zu einer zukünftigen Bekämpfungspolitik, sondern alle Mitgliedstaaten müssen ihre Kommunikations- und Entscheidungsstrukturen auf den Ernstfall hin überprüfen und grenzüberschreitende Notfallübungen in Echtzeit abhalten. Ebenso ist es unerlässlich, dass die psychosozialen Auswirkungen einer Bekämpfungspolitik auf die betroffenen Bauern und all diejenigen, die mit einem Bewegungsverbot belegt werden, weit mehr als bisher in den Plänen berücksichtigt werden müssen. Weiter muss dem Bereich der Biosicherheit mehr Aufmerksamkeit zukommen. Auch jeder einzelne Landwirt muss darauf achten, was er seinen Tieren verfüttert, von wem er seine Tiere kauft und wie schnell er sie mit seinem alten Bestand zusammenbringt. Denn es war ein unverantwortlich arbeitender Landwirt, der den Ausbruch der Seuche in Großbritannien verursacht hat. Weiter muss die Rückverfolgbarkeit der Tiere und damit auch deren Kennzeichnung verbessert werden. Ebenso gilt es, die illegalen Einfuhren tierischer Produkte aus Ländern, in denen MKS endemisch ist, so weit wie möglich zu verhindern. Die Kommission hat bereits entschieden, dass z. B. Reisende aus diesen Ländern solche Produkte nicht mehr einführen dürfen. Unsere wichtigste Forderung für eine zukünftige Seuchenbekämpfung ist jedoch, dass die Notimpfung mit dem Ziel, die Tiere anschließend leben zu lassen und deren Produkte regional zu verwerten, als ein Mittel erster Wahl betrachtet wird. Dies wäre eine entscheidende Verbesserung gegenüber der Vergangenheit. Denn nach wie vor ist es unbestritten, dass das Fleisch und die weiteren Produkte geimpfter Tiere für den Menschen überhaupt nicht gesundheitsgefährdend sind. Aufklärung ist hier also dringend geboten. Jedoch möchte ich eines klarstellen: Ein befallener Bestand wird immer getötet werden, ebenso die Tiere, die gefährliche Kontakte hatten. Eine Rückkehr zu einer generellen Impfung wird es unter anderem aus wirtschaftlichen und aus Binnenmarktgründen so schnell nicht geben. Das hat auch kein ernstzunehmender Experte in den Anhörungen bisher gefordert. Wecken Sie also bei den Menschen keine falschen Hoffnungen. Das wäre in der Tat unverantwortlich. Nichtsdestoweniger ist es notwendig, weiter nach einem geeigneten und dauerhaften Marker-Impfstoff zu forschen, der alle Serotypen abdecken kann, damit geimpfte von erkrankten Tieren zweifelsfrei unterschieden werden können. Übrigens wurden bis 1990 in Deutschland immer nur Rinder geimpft, keine anderen Tiere. Verehrte Kolleginnen und Kollegen, ich bin überzeugt davon, dass es mit einer Politik, wie wir sie vorschlagen, zu solchen Bildern, wie sie im letzten Jahr um die Welt gingen, nicht mehr kommen muss. Noch eine Anmerkung zu der Abstimmung. Stimmen Sie meinen Änderungsanträgen und denjenigen der Sozialistischen Fraktion zu! Denn durch sie werden auch eine Reihe von Anschuldigungen gegen die britische Regierung beseitigt, die wir als Parlament - und das ist mein persönliches parlamentarisches Verständnis - so nicht erheben dürfen und die in dieser Weise auch nicht gerechtfertigt sind. Ich habe ja Verständnis dafür, dass sie im politischen Überschwang getätigt wurden, ich bin ja auch Politiker. Aber tragen Sie doch bitte Ihren Streit zu Hause aus. Das Europäische Parlament ist dafür die ungeeignetste aller Plattformen. Und noch eines: Es gibt außer Großbritannien noch 14 Mitgliedstaaten in der Europäischen Union. Es ist wichtig, verehrte Kolleginnen und Kollegen, dass nicht nur die britische Regierung, sondern auch der Rat, die Kommission, die Kandidatenländer, das OIE und andere Staaten, wie z. B. die USA, Australien, Argentinien und Südafrika unseren Bericht ernst nehmen können. Wir brauchen eine weltweite Strategie der Seuchenbekämpfung, denn MKS ist keine britische Krankheit, sondern eine internationale. Ich bin der Auffassung, dass es uns gelungen ist, stellvertretend für die Menschen in den 15 Mitgliedstaaten in hervorragender Art und Weise diese Problematik angemessen zu diskutieren und zu wegweisenden Schlussfolgerungen zu gelangen. Denn leider steht eines auch fest: Der nächste MKS-Ausbruch kommt bestimmt. Die Frage ist nur, wo, wann und in welcher Intensität. Dafür müssen wir gewappnet sein."@de7
lpv:spokenAs	unknown; Sozialdemokratische Partei Deutschlands (2000-10-26--2004-07-19)14 member; Committee on Development and Cooperation (2002-01-17--2004-07-19)14 member; Delegation for relations with the countries of Central America and Mexico (2002-02-07--2004-07-19)14 substitute; AGRI (2002-01-17--2004-07-19)14 member; PES (2000-10-26--2004-07-19)14
lpv:translated text	". Hr. formand, hr. kommissær Byrne, kære kolleger, først vil jeg gerne takke alle de kolleger, som har medvirket til arbejdet i udvalget og til betænkningen. Min særlige tak gælder vores formand, fru Redondo, sekretariatet, som har ydet et fremragende stykke arbejde, den videnskabelige tjeneste og Kommissionen. I februar 2001 havde vi det nok alvorligste hidtil kendte udbrud af mund- og klovsyge i Europa. Irland, Nederlandene, Frankrig og i særlig grad Storbritannien var ramt. Alene i Storbritannien, hvor sygdommen også brød ud, blev der ifølge officielle skøn slået 6,5 millioner dyr ned i forbindelse med bekæmpelsen af sygdommen. Andre kilder taler om op til 10 millioner. I Nederlandene drejede det sig om 285.000 dyr, og i Frankrig, med fire udbrud, om 65.000 dyr. Konsekvenserne var katastrofale for alle involverede. En fremtidig sygdomspolitik, som kun er baseret på at udrydde virus ved at slå dyrene ned, er ikke fornuftig, og den vil heller ikke længere blive accepteret af befolkningen i EU. For at yde sit bidrag til en forbedret politik, ikke kun i EU, nedsatte Parlamentet i begyndelsen af dette år et midlertidigt udvalg, ikke et undersøgelsesudvalg, som det desværre ser ud til, at nogle kolleger hårdnakket bliver ved med at tro. Vores opgave var bl.a. på grundlag af talrige høringer og besøg at analysere forløbet i de berørte stater, underkaste dem en fair vurdering og på baggrund af erfaringerne at drage konklusioner for en ny mund- og klovsygepolitik i Europa. Det betyder også, at vi ikke har dommerfunktion og heller ikke er i stand til at mægle i striden mellem videnskabsfolkene. Vi kan ikke komme med domme i betænkningen, for slet ikke at tale om fordomme, som vi i øvrigt ikke kan bevise. Det havde vi ikke kompetence til, og vi havde heller ikke de rette instrumenter til det. Og jeg er sikker på, kære kolleger, at enhver anden regering i EU, som havde stået med et tilsvarende udbrudsscenario - 50-70 udbrud samtidig, spredt ud over hele landet, og også hos får - nok ville have haft lignende problemer at slås med. Som vi ved i dag, var de eksisterende nødplaner efter 1992, hvor vaccinationen i EU blev indstillet af erhvervs- og handelspolitiske årsager, utilstrækkelige og kun udarbejdet med henblik på et begrænset antal udbrud, ikke et sådant . "Aflivning frem for vaccination, eller kun vaccination med efterfølgende aflivning", sådan lød devisen, især da Det Internationale Kontor for Epizootier, OIE, først gav prædikatet "mund- og klovsygefri" uden vaccine igen 12 måneder efter den sidste vaccination. Siden maj i år har det været seks måneder, det er et kæmpe fremskridt. Vi går ind for tre måneder. Jeg vil gerne kort nævne nogle af vores vigtigste krav. Fremtidens bekæmpelsespolitik skal ikke kun bestå af effektive nødplaner, alle medlemsstaterne skal også kontrollere, om deres kommunikations- og beslutningsstrukturer fungerer, når det bliver alvor, og afholde øvelser henover grænserne. Ligeledes er det nødvendigt, at der i planerne i langt højere grad end hidtil tages højde for de psykosociale konsekvenser af en bekæmpelsespolitik for de berørte landmænd og alle de mennesker, som pålægges begrænsninger i deres bevægelsesfrihed. Desuden skal vi være mere opmærksomme på den biologiske sikkerhed. Hver enkelt landmand skal være påpasselig med, hvad han giver sine dyr at æde, hvem han køber sine dyr af, og hvor hurtigt han sætter dem sammen med den gamle bestand. For det var en landmand, som ikke arbejdede ansvarligt, som forårsagede udbruddet af sygdommen i Storbritannien. Desuden skal identificeringen af dyrene og dermed deres mærkning forbedres. Desuden er det vigtigt så vidt muligt at forhindre illegal import af animalske produkter fra lande, hvor mund- og klovsyge er endemisk. Kommissionen har allerede besluttet, at f.eks. rejsende fra disse lande ikke længere må indføre sådanne produkter. Vores vigtigste mål for den fremtidige sygdomsbekæmpelse er dog, at nødvaccination med henblik på at lade dyrene leve og anvende deres produkter regionalt bliver betragtet som et fuldgyldigt middel. Det ville være en afgørende forbedring i forhold til tidligere. Det er nemlig fortsat hævet over enhver tvivl, at kødet og de øvrige produkter fra vaccinerede dyr overhovedet ikke er sundhedsfarlige for mennesker. Her er der et stort behov for oplysning. Jeg vil imidlertid gerne præcisere, at en angrebet bestand altid vil blive slået ned, og det samme gælder dyr, som har haft farlige kontakter. Vi vil ikke vende tilbage til en generel vaccination lige med det samme, bl.a. af økonomiske grunde og af hensyn til det indre marked. Det er der hidtil heller ingen seriøse eksperter, der har krævet under høringerne. Lad derfor være med at give folk falske forhåbninger. Det ville virkelig være uansvarligt. Ikke desto mindre er det nødvendigt fortsat at forske med henblik på at finde en egnet og varig markørvaccine, som kan dække alle serotyper, så man sikkert kan skelne vaccinerede dyr fra syge. Desuden var det frem til 1990 kun kvæg, der blev vaccineret i Tyskland, ikke andre dyr. Kære kolleger, jeg er overbevist om, at vi med den politik, som vi foreslår, ikke igen vil komme til at se billeder som dem, der sidste år gik verden rundt. Til sidst en bemærkning om afstemningen. Stem for mine ændringsforslag og for dem fra Den Socialdemokratiske Gruppe. For med disse forslag eliminerer vi også en række beskyldninger mod den britiske regering, som vi i Parlamentet - og det er min personlige opfattelse af parlamentarisk praksis - ikke kan rejse på den måde, og som heller ikke er berettigede. Jeg har skam forståelse for, at de er fremsat i politisk overmod, jeg er jo også politiker. Men jeg beder Dem klare Deres stridigheder hjemme. Europa-Parlamentet er den mest uegnede platform af alle til det formål. Desuden er der 14 andre medlemsstater i EU foruden Storbritannien. Det er vigtigt, kære kolleger, at ikke kun den britiske regering, men også Rådet, Kommissionen, kandidatlandene, Det Internationale Kontor for Epizootier og andre stater, f.eks. USA, Australien, Argentina og Sydafrika, kan tage vores betænkning alvorligt. Vi har brug for en verdensomspændende strategi for sygdomsbekæmpelsen, for mund- og klovsyge er ikke nogen britisk sygdom, den er international. Jeg synes, at det er lykkedes fint for os på vegne af borgerne i de 15 medlemsstater at diskutere denne problematik fornuftigt og nå frem til nogle fremadrettede konklusioner. Én ting er nemlig desværre helt sikker, det næste udbrud af mund- og klovsyge kommer bestemt. Spørgsmålet er kun hvor, hvornår og med hvilken styrke. Det skal vi være rustet til."@da1 ". Κύριε Πρόεδρε, Επίτροπε Byrne, κυρίες και κύριοι, καταρχάς θα ήθελα να ευχαριστήσω θερμά όλους τους συναδέλφους, οι οποίοι συνεργάστηκαν με σοβαρότητα στην αρμόδια επιτροπή για την έκθεση. Ιδιαίτερα θα ήθελα να ευχαριστήσω την Πρόεδρο μας, κυρία Redondo, τη γραμματεία για την εξαίρετη εργασία της, την Επιστημονική Υπηρεσία και την Επιτροπή. Τον Φεβρουάριο του 2001, εμφανίστηκε αναμφίβολα το χειρότερο κρούσμα αφθώδους πυρετού που είναι μέχρι τώρα γνωστό στην Ευρώπη. Οι χώρες που επλήγησαν ήταν η Ιρλανδία, οι Κάτω Χώρες, η Γαλλία, κυρίως όμως η Μεγάλη Βρετανία. Μόνο στη Μεγάλη Βρετανία, όπου άλλωστε εκδηλώθηκε η επιδημία, σύμφωνα με τις επίσημες εκτιμήσεις, θανατώθηκαν στο πλαίσιο καταπολέμησης της επιδημίας 6,5 εκατομμύρια ζώα. Άλλες πηγές κάνουν λόγο για έναν αριθμό που φτάνει έως και τα 10 εκατομμύρια. Στις Κάτω Χώρες ήταν 285 000, ενώ στη Γαλλία, όπου εκδηλώθηκαν τέσσερα κρούσματα, θανατώθηκαν 65 000 ζώα. Οι συνέπειες ήταν καταστροφικές για όλα τα ενδιαφερόμενα μέρη. Δεν είναι λογικό, η όποια μελλοντική πολιτική κατά των επιδημιών να βασίζεται μόνο στην εξάλειψη του ιού με τη θανάτωση των ζώων, καθώς δεν θα γίνεται επί μακρόν αποδεκτή από τους ανθρώπους στην ΕΕ. Στις αρχές του τρέχοντος έτους, το Κοινοβούλιο μας, προκειμένου να συμβάλει με τη σειρά του στη χάραξη μιας βελτιωμένης πολιτικής που δεν θα λειτουργεί μόνο σε επίπεδο ΕΕ, συνέστησε μια προσωρινή επιτροπή, και όχι μια εξεταστική επιτροπή, όπως δυστυχώς φαίνεται να πιστεύουν επίμονα ορισμένοι συνάδελφοι. Η αποστολή μας συνίστατο μεταξύ άλλων στο να αναλύσουμε, με βάση τις πολυάριθμες δημόσιες ακροάσεις και επιτόπιες επισκέψεις, τα συμβάντα στα θιγόμενα κράτη μέλη, να τα αξιολογήσουμε αμερόληπτα και με αυτά που μάθαμε να εξαγάγουμε τα αντίστοιχα συμπεράσματα για μια νέα πανευρωπαϊκή πολιτική για τον αφθώδη πυρετό. Άλλωστε αυτό σημαίνει ότι δεν διεκδικούμε ρόλο δικαστή, ούτε ότι είμαστε σε θέση να διευθετήσουμε τη διένεξη μεταξύ των επιστημόνων. Δεν δυνάμεθα να αποφασίσουμε για την έκθεση, πόσο μάλλον να καταδικάσουμε εκ των προτέρων οποιονδήποτε για πράγματα που δεν μπορούμε να αποδείξουμε. Αυτό δεν εμπίπτει στην αρμοδιότητά μας, ούτε διαθέτουμε τα μέσα για τον σκοπό αυτόν. Είμαι βέβαιος, κυρίες και κύριοι, ότι κάθε άλλη κυβέρνηση στην Ευρωπαϊκή Ένωση θα είχε να αντιμετωπίσει σχεδόν παρόμοια προβλήματα με ένα συγκρίσιμο σενάριο κρουσμάτων – 50 έως 70 κρούσματα ταυτόχρονα, διασκορπισμένα σε όλη τη χώρα, με παράλληλη εμφάνιση κρουσμάτων και σε πρόβατα. Όπως γνωρίζουμε σήμερα, λόγω της οικονομικής και εμπορικής πολιτικής, οδηγηθήκαμε το 1992 στη διακοπή του εμβολιασμού στην ΕΕ, ενώ τα σχέδια έκτακτης ανάγκης που εκπονήθηκαν ήταν ελλιπή και είχαν εφαρμογή μόνο σε λίγα κρούσματα και όχι σε ένα τέτοιο δυσμενέστατο σενάριο. Το γεγονός ότι το Διεθνές Γραφείο Επιζωοτιών, το OIE, θα αποκαθιστούσε εκ νέου το καθεστώς του “απαλλαγμένου από αφθώδη πυρετό” χωρίς εμβολιασμό μόλις δώδεκα μήνες μετά τον τελευταίο εμβολιασμό σήμαινε ότι το σύνθημα ήταν “θανάτωση πριν από τον εμβολιασμό ή εμβολιασμός ακολουθούμενος από σφαγή”. Ότι από τον Μάιο του τρέχοντος έτους το διάστημα αυτό έχει μειωθεί στους έξι μήνες είναι ένα τεράστιο βήμα προόδου. Εμείς τασσόμαστε υπέρ των τριών μηνών. Στο σημείο αυτό θα ήθελα να απαριθμήσω εν συντομία ορισμένες από τις σημαντικότερες απαιτήσεις μας. Μια μελλοντική πολιτική καταπολέμησης επιδημιών δεν πρέπει να περιλαμβάνει μόνο τα αποτελεσματικά σχέδια έκτακτης ανάγκης, αλλά όλα τα κράτη μέλη πρέπει να εξετάσουν τις δομές επικοινωνίας και λήψης αποφάσεων που διαθέτουν σε κατάσταση έκτακτης ανάγκης και να διεξαγάγουν διασυνοριακές έκτακτες ασκήσεις σε πραγματικό χρόνο. Επίσης, είναι απαραίτητο τα σχέδια να λαμβάνουν υπόψη, περισσότερο απ’ όσο συνέβαινε μέχρι τώρα, τον ψυχολογικό και κοινωνικό αντίκτυπο μιας πολιτικής καταπολέμησης στους αγρότες που έχουν πληγεί από επιδημίες και σε όλους εκείνους στους οποίους έχει απαγορευτεί η μετακίνηση των ζώων. Επιπλέον, πρέπει να δοθεί μεγαλύτερη προσοχή στον τομέα της βιοασφάλειας. Εξάλλου, κάθε αγρότης πρέπει να προσέχει μόνος του τι ταΐζει τα ζώα του, από ποιον τα αγοράζει και πόσο γρήγορα τα ενσωματώνει στο παλιό του κοπάδι. Άλλωστε, κάποιος ανεύθυνος αγρότης ήταν εκείνος που προκάλεσε την εμφάνιση της επιδημίας στη Μεγάλη Βρετανία. Επιπλέον, πρέπει να βελτιωθεί η ανιχνευσιμότητα του ζωικού κεφαλαίου και επομένως η ταυτοποίησή του. Μια πρόσθετη επιδίωξη είναι η αποτροπή, στο μέτρο του δυνατού, των παράνομων εισαγωγών ζωικών προϊόντων από χώρες στις οποίες είναι ενδημικός ο αφθώδης πυρετός. Η Επιτροπή αποφάσισε ήδη π.χ. ότι ταξιδιώτες από αυτές τις χώρες δεν επιτρέπεται να εισάγουν πλέον τέτοια προϊόντα στην ΕΕ. Η σημαντικότερη αξίωσή μας στη δράση κατά μελλοντικών επιδημιών θα πρέπει ωστόσο να θεωρείται, ως μέσο πρώτης επιλογής, ο έκτακτος εμβολιασμός, ο οποίος θα στοχεύει στη μη θανάτωση των ζώων και στην αξιοποίηση των προϊόντων τους σε περιφερειακό επίπεδο. Αυτό θα αποτελούσε μια καθοριστικής σημασίας βελτίωση σε σύγκριση με το παρελθόν, καθώς εξακολουθεί να είναι αδιαμφισβήτητο ότι το κρέας εμβολιασμένων ζώων και άλλα προϊόντα που παράγονται από αυτό δεν είναι σε καμία περίπτωση επικίνδυνα για την ανθρώπινη υγεία. Επομένως, στο θέμα αυτό είναι επειγόντως απαραίτητη η ενημέρωση των πολιτών. Εντούτοις, θα ήθελα να αποσαφηνίσω το εξής: κάποια μολυσμένα ζώα θα θανατώνονται πάντοτε, όπως επίσης και ζώα που είχαν επικίνδυνες επαφές. Για λόγους οικονομικούς και εσωτερικής αγοράς, μεταξύ άλλων, η επιστροφή στον γενικό εμβολιασμό δεν πρόκειται να πραγματοποιηθεί τόσο σύντομα. Άλλωστε, κάτι τέτοιο δεν έχει ζητηθεί μέχρι τώρα από κάποιον έγκριτο ειδικό στις δημόσιες ακροάσεις. Επομένως, μην δημιουργείτε φρούδες ελπίδες στους ανθρώπους. Κάτι τέτοιο θα ήταν όντως ανεύθυνο. Μολαταύτα, είναι απαραίτητο να συνεχιστεί περαιτέρω η έρευνα για το κατάλληλο και ανθεκτικό εμβόλιο σήμανσης, το οποίο θα μπορεί να καλύπτει όλους τους ανοσολογικούς τύπους, διευκολύνοντας τη σαφή διάκριση ανάμεσα στα εμβολιασμένα ζώα και τα άρρωστα. Εξάλλου, μέχρι το 1990 εμβολιάζονταν στη Γερμανία πάντοτε μόνο τα βοοειδή, κανένα άλλο ζώο. Κυρίες και κύριοι, είμαι πεπεισμένος ότι με αυτήν την πολιτική, όπως την προτείνουμε, δεν πρόκειται ποτέ πλέον να υπάρξουν τέτοιες εικόνες σαν αυτές που έκαναν τον γύρο του κόσμου πέρυσι. Ακόμη μια παρατήρηση σχετικά με την ψηφοφορία. Σας καλώ να υπερψηφίσετε τις τροπολογίες μου καθώς και εκείνες της σοσιαλιστικής κοινοβουλευτικής ομάδας! Εξάλλου, χάρη σε αυτές παραμερίζονται μια σειρά κατηγοριών κατά της βρετανικής κυβέρνησης, τις οποίες εμείς ως Κοινοβούλιο – ή τουλάχιστον έτσι αντιλαμβάνομαι την κοινοβουλευτική πρακτική – δεν επιτρέπεται να εγείρουμε και οι οποίες δεν δικαιολογούνται. Όντας ο ίδιος πολιτικός μπορώ να καταλάβω ότι χρησιμοποιούνται στο πλαίσιο ενός πολιτικού ενθουσιασμού, σας παρακαλώ ωστόσο να μεταφέρετε αυτή σας την αντιπαράθεση στην πατρίδα σας. Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο είναι το πλέον ακατάλληλο βήμα για κάτι τέτοιο. Και κάτι ακόμα: εκτός από τη Μεγάλη Βρετανία υπάρχουν ακόμα 14 κράτη μέλη στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Είναι σημαντικό, κυρίες και κύριοι, η έκθεσή μας να ληφθεί σοβαρά υπόψη όχι μόνο από τη βρετανική κυβέρνηση, αλλά και από το Συμβούλιο, την Επιτροπή, τις υποψήφιες προς ένταξη χώρες, το OIE και άλλα κράτη, όπως π.χ. τις ΗΠΑ, την Αυστραλία, την Αργεντινή και τη Νότια Αφρική. Χρειαζόμαστε μια παγκόσμια στρατηγική καταπολέμησης της επιδημίας, επειδή ο αφθώδης πυρετός δεν είναι κάποια βρετανική ασθένεια, αλλά παγκόσμια. Πιστεύω ότι έχουμε κατορθώσει, εκπροσωπώντας τους ανθρώπους στα 15 κράτη μέλη να συζητήσουμε με τον προσήκοντα τρόπο αυτό το πρόβλημα και να καταλήξουμε σε τελικά συμπεράσματα που μας καθοδηγούν προς τα εμπρός. Άλλωστε ένα πράγμα είναι δυστυχώς σαφές: ότι το επόμενο κρούσμα αφθώδους πυρετού δεν θα αργήσει να εμφανιστεί. Το ερώτημα είναι μόνο, πού, πότε και με ποια ένταση. Για τον λόγο αυτόν πρέπει να είμαστε προετοιμασμένοι."@el8 ". Mr President, Commissioner Byrne, ladies and gentlemen, I would like to start with very warm thanks to all the colleagues who did serious work in the committee and on the report. I am especially grateful to our chairman, Mrs Redondo, to the secretariat, which did excellent work, to the scientific service, and to the Commission. February 2001 saw what was no doubt the most serious outbreak of foot and mouth disease Europe had ever known. It affected Ireland, the Netherlands, France and, in particular, Great Britain. In Great Britain alone, where the epidemic indeed broke out, official estimates state that 6.5 million animals were killed in the course of combating it. Other sources mention up to 10 million. The Netherlands lost 285 000 animals and France, where there were four outbreaks, 65 000 of them. The consequences were catastrophic for everyone concerned. It makes no sense for any future policy on epidemics to be based solely on the slaughter of animals as a means of eradicating the virus, and no such approach will any longer be tolerated by the people of the EU. At the beginning of this year, our Parliament set up a temporary committee - not, as some Members unfortunately persist in believing, a committee of inquiry - which had the aim of helping to create an improved policy that would work not only at EU level. One of our tasks was to use numerous public hearings and on-site visits to analyse the events in the Member States affected, to evaluate them fairly and take what we thereby learned as a means of drawing relevant conclusions as regards a Europe-wide policy on foot and mouth disease. This also means that we have no judicial function, nor are we able to resolve scientific disputes. In our report, we cannot pass judgments, let alone condemn anyone in advance for things we cannot prove anyway. This was not within our remit and we were not equipped for that purpose. Ladies and gentlemen, I am quite sure that any other government in the EU would have had similar problems to grapple with had it faced a comparable scenario, with between 50 and 70 simultaneous outbreaks across the whole country, and with sheep being affected as well. We now know that, after economic and trade policy considerations led to vaccination being stopped in the EU in 1992, the emergency plans that have been elaborated have been defective, being designed for only a few outbreaks rather than for a worst-case scenario of this kind. The fact that the International Office of Epizootics, the OIE, would only restore the designation of ‘FMD-free without vaccination’ twelve months after the last vaccination meant that the watchword was ‘kill rather than inoculate, or just inoculate in order to cull afterwards’. That this has been cut to six months since May this year represents a massive step forward. We advocate three months. I want now to list some of our most important demands. Not only must future policy include effective emergency plans for the combating of epidemics, but all the Member States must check how their communications networks and decision-making structures would perform in an emergency, and run cross-border emergency exercises in real time. It is also essential that plans should take far greater account than hitherto of the psychosocial effects of any policy on the farmers affected by the epidemic and on all those banned from moving animals. Greater attention must be given to bio-safety. Every single farmer must be careful about what he feeds to his animals, from whom he buys them, and how quickly he brings them and his old stock together. For it was a farmer's irresponsible working practices that caused the epidemic to break out in Great Britain. There must be further improvements to the animals' traceability and therefore also to the way they are identified. It is also important to do everything possible to prevent illegal imports of animal products from countries where foot and mouth disease is endemic. The Commission has already decided that, for example, travellers from these countries may no longer bring products of this sort into the EU. But our most important demand in terms of action against future epidemics is that emergency vaccination should be regarded as the recourse of first choice, the object being to allow the animals to live on and assess products from them on a regional basis. This would be a crucial improvement on what was done in the past, as there continues to be no dispute about the absolute absence of any health risk to humans from the meat of inoculated animals and from other products derived from them. This, then, is an area in which there is an urgent need for people to be informed. There is, though, one thing that I want to make clear. Infected stocks will always be slaughtered, as will any animals put at risk by contact with them. Economic considerations and the demands of the internal market, among other things, mean that there will be no early return to general vaccination, nor has it been called for in the hearings to date by any reputable expert. Do not, then, raise people's hopes too high. To do so would indeed be irresponsible. Nevertheless, there needs to be further research towards finding an appropriate and durable marker vaccine capable of covering all serotypes and enabling an undoubted distinction to be drawn between inoculated and infected animals. I might mention that, in Germany until 1990, only cattle were inoculated, to the exclusion of all other animals. Ladies and gentlemen, I am convinced that a policy such as that which we are proposing will put an end to images the like of which were broadcast around the globe last year. Let me just say something about the voting. Vote for my amendments and for those tabled by the Socialist Group! They will do away with a whole array of accusations that have been levelled at the British Government, charges that we as a parliament – or so I personally understand parliamentary practice – are not entitled to bring in this way and are thus not justified. Being a politician myself, I can quite understand that they were made in an excess of political enthusiasm, but please do your infighting at home. For that purpose, the European Parliament is the least suitable of all platforms. And one more thing: there are fourteen Member States in the European Union besides Great Britain. It is important, ladies and gentlemen, that not only the British Government, but also the Council, the Commission, the candidate countries, the OIE and other states, such as, for example, the USA, Australia, Argentina and South Africa should be able to take our report seriously. The combating of epidemics calls for a worldwide strategy, as foot and mouth disease is an international disease and not a British one. It is my view that we, representing the peoples of the fifteen Member States, have achieved outstanding success in discussing this problem area as it deserves to be discussed, and in coming up with final conclusions that point the way ahead. What is, unfortunately, certain is that there will certainly be another outbreak of foot and mouth disease. The question is only that of where and when it will occur and with what intensity. Against that, we must be armed."@en3 ". Señor Presidente, Comisario Byrne, Señorías, antes que nada quiero expresar mi más profundo agradecimiento a todos los colegas que han realizado un gran trabajo en la comisión y en relación con el informe. Estoy especialmente agradecido a nuestra presidenta, la Sra. Redondo, a la secretaría, que ha realizado un excelente trabajo, al servicio científico y a la Comisión. En febrero de 2001 se produjo el brote de fiebre aftosa sin duda más grave que Europa había sufrido jamás. Afectó a Irlanda, los Países Bajos, Francia y, en particular, a Gran Bretaña. Sólo en Gran Bretaña, donde se produjo el primer brote de la epizootia, se sacrificaron 6,5 millones de animales para combatirla, según cifras oficiales. Otras fuentes mencionan hasta 10 millones. En los Países Bajos se perdieron 285 000 animales y en Francia, donde se localizaron cuatro brotes, otros 65 000. Las consecuencias fueron catastróficas para todos los afectados. No tiene sentido que ninguna política futura sobre epizootias se base exclusivamente en el sacrificio de animales, como medio para erradicar el virus, y los ciudadanos de la UE no tolerarán que se repita ningún planteamiento de este tipo. A comienzos de año, nuestro Parlamento constituyó una Comisión Temporal – y no, como desgraciadamente siguen pensando algunos diputados, una comisión de investigación – con objeto de ayudar a elaborar una política mejor que operara no sólo en el plano europeo. Una de nuestras tareas consistía en utilizar las numerosas audiencias públicas y visitas sobre el terreno para analizar los acontecimientos en los Estados miembros afectados, con el fin de evaluarlos de forma objetiva y aprovechar las lecciones aprendidas para sacar las conclusiones pertinentes de cara a una política paneuropea sobre la fiebre aftosa. Esto también significa que no asumimos ninguna función judicial, ni podemos resolver conflictos científicos. En nuestro informe no podemos emitir juicios, y mucho menos condenar a nadie anticipadamente por causas que no podemos demostrar de ningún modo. Este no era nuestro cometido y no estábamos equipados para ese fin. Señorías, estoy casi seguro de que cualquier otro Gobierno de la Unión Europea se habría enfrentado a problemas similares si se hubiese encontrado en una situación similar, con unos 50 a 70 brotes simultáneos en todo el país y con el ganado ovino también afectado. Ahora sabemos que después de que por razones de política económica y comercial se interrumpieran las vacunaciones en la Unión Europea en 1992, los planes de emergencia que elaboramos eran defectuosos, dado que estaban concebidos únicamente para unos cuantos brotes y no para una situación tan grave. El hecho de que la Oficina Internacional de Epizootias (OIE) únicamente restableciese la designación de «libre de FA sin vacunación» doce meses después de la última vacunación quiere decir que el lema era «matar antes que inocular o simplemente inocular con el fin de sacrificar posteriormente». Que esto se haya reducido a seis meses desde mayo de este año supone un gran paso adelante. Nosotros apoyamos que se reduzca a tres. Ahora voy a enumerar algunas de nuestras demandas más importantes. La política futura no sólo debe incluir planes de emergencia eficaces para combatir la epizootia, sino que todos los Estados miembros deben comprobar cómo funcionarían sus redes de comunicaciones y estructuras de toma de decisiones en caso de emergencia, y organizar ejercicios de emergencia transfronterizos en tiempo real. También resulta fundamental que los planes tengan mucho más en cuenta que hasta ahora los efectos psicológicos de cualquier política sobre los agricultores afectados por la epidemia y sobre todos aquellos a los que se les prohíbe el transporte de animales. Hay que prestar mayor atención a la bioseguridad. Todos y cada uno de los agricultores deben tener cuidado a la hora de seleccionar con qué alimentan a sus animales, a quién se los compran y en qué plazo juntan a los nuevos animales con los que ya tenían. De hecho, fueron las prácticas irresponsables de un agricultor las que provocaron el brote de la epizootia en Gran Bretaña. Es preciso mejorar aún más la trazabilidad de los animales y, por lo tanto, la forma de identificarlos. También resulta importante hacer todo lo posible para prevenir las importaciones ilegales de productos de origen animal de países en los que la fiebre aftosa es endémica. La Comisión ya ha decidido que, por ejemplo, los viajeros de estos países ya no puedan introducir productos de este tipo en la Unión Europea. Sin embargo, nuestra demanda más importante en términos de acción contra futuras epidemias es que la vacunación de emergencia se considere la opción preferente, con el fin de permitir que los animales vivan y evaluar los productos derivados de ellos regionalmente. Esto supondría una mejora crucial con respecto a lo que se ha hecho en el pasado, puesto que sigue sin existir ninguna duda acerca de la ausencia absoluta de cualquier riesgo sanitario para los humanos en la carne de los animales inoculados y en otros productos derivados de ellos. Por lo tanto, existe una necesidad urgente de informar a la población al respecto. Sin embargo, hay algo que quiero dejar claro. El ganado infectado siempre será sacrificado, al igual que cualquier animal que haya estado expuesto a un riesgo de contagio por contacto con aquel. Las consideraciones económicas y las demandas del mercado interior, entre otras cosas, hacen que no se retornará pronto a la vacunación general, cosa que tampoco ha recomendado ningún experto reconocido en las audiencias realizadas hasta la fecha. Por lo tanto, no debemos dar demasiadas esperanzas a la población. En efecto, esto sería irresponsable. Sin embargo, es necesario seguir investigando para encontrar una vacuna marcadora duradera y apropiada, capaz de cubrir todos los serotipos y que permita establecer una distinción clara entre animales inoculados e infectados. Señalaré que hasta 1990 en Alemania sólo se inoculaba al ganado vacuno, quedando excluidos todos los demás animales. Señorías, estoy convencido de que una política como la que estamos proponiendo pondría fin a imágenes como las que se emitieron por todo el mundo el pasado año. Permítanme decir solamente una cosa acerca de la votación. Voten a favor de mis enmiendas y de las presentadas por el Grupo Socialista. Éstas acabarán con un montón de acusaciones formuladas contra el Gobierno británico, acusaciones que nosotros como Parlamento – o al menos así entiendo yo las prácticas parlamentarias – no estamos autorizados a plantear de esta forma y que, por lo tanto, no están justificadas. Como político, puedo entender que se redactaron en medio de una gran exaltación política, pero, por favor, las disputas internas deben librarse en casa. El Parlamento Europeo es la plataforma menos adecuada de todas para ello. Una última cosa: hay catorce Estados miembros en la Unión Europea además de Gran Bretaña. Es importante, Señorías, que no sólo el Gobierno británico, sino también el Consejo, la Comisión, los países candidatos, la OIE y otros países, como los Estados Unidos, Australia, Argentina y Sudáfrica, puedan tomarse nuestro informe en serio. La lucha contra la epizootia requiere una estrategia mundial, puesto que la fiebre aftosa es una enfermedad internacional y no británica. En mi opinión, nosotros, que representamos a la población de los quince Estados miembros, hemos conseguido un gran éxito al debatir este problema como se merece que sea discutido y al sacar conclusiones finales que señalan el camino a seguir. De lo que desafortunadamente no cabe duda es de que se producirá otro brote de fiebre aftosa. Lo único que desconocemos es dónde y cuándo se producirá y con qué intensidad. Debemos estar preparados para eso."@es12 "Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Byrne, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin aloittaa kiittämällä lämpimästi kaikkia kollegoita, jotka tekivät perusteellista työtä valiokunnassa ja mietinnön parissa. Olen erityisen kiitollinen väliaikaisen valiokunnan puheenjohtajalle Redondolle, erinomaista työtä tehneelle sihteeristölle sekä tiedeyksikölle ja komissiolle. Helmikuussa vuonna 2001 puhkesi epäilemättä Euroopan historian vakavin suu- ja sorkkatautiepidemia. Tautia esiintyi Irlannissa, Alankomaissa, Ranskassa ja varsinkin Isossa-Britanniassa. Yksistään Isossa-Britanniassa, missä epidemia toden totta puhkesi, taudin torjuntavaiheessa lopetettiin virallisten arvioiden mukaan 6,5 miljoonaa eläintä. Joidenkin lähteiden mukaan tuo määrä olisi jopa kymmenen miljoonaa. Alankomaissa lopetettiin 285 000 eläintä, ja Ranskassa, jossa suu- ja sorkkatauti puhkesi neljästi, 65 000 eläintä. Seuraukset olivat tuhoisat kaikille asianomaisille. Ei ole mitään mieltä, että epidemioiden torjuntamenettelyt perustuvat tulevaisuudessa pelkästään siihen, että virus pyritään hävittämään lopettamalla eläimiä. EU:n kansalaiset eivät enää salli tällaista lähestymistapaa. Parlamentti perusti tämän vuoden alussa väliaikaisen valiokunnan, ei tutkintavaliokuntaa, kuten osa jäsenistä valitettavasti haluaa edelleen itsepintaisesti katsoa. Sen tavoitteena oli auttaa entistä tehokkaamman, myös EU:n ulkopuolella toimivan politiikan hahmottelussa. Yksi tehtävämme oli hyödyntää lukuisia julkisia kuulemistilaisuuksia ja paikan päällä tehtyjä käyntejä taudista kärsineiden jäsenvaltioiden tapahtumien analysoinnissa, arvioida näitä tapahtumia oikeudenmukaisesti ja hyödyntää oppimaamme asianmukaisten päätelmien tekemiseksi suu- ja sorkkatautia koskevasta Euroopan laajuisesta politiikasta. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei meillä ole lainopillista tehtävää eikä valmiuksia tiedekiistojen ratkaisuun. Emme voi mietinnössämme antaa tuomioita puhumattakaan kenenkään tuomitsemisesta etukäteen teoista, joita emme voi kuitenkaan näyttää toteen. Tämä ei kuulunut toimivaltuuksiimme, eikä meillä ollut siihen keinoja. Hyvät parlamentin jäsenet, olen aivan varma, että mikä tahansa muu hallitus EU:ssa olisi joutunut samankaltaisten ongelmien eteen vastaavassa tilanteessa, jossa eri puolilla maata puhkesi yhtäaikaa noin 50–70 tautiepidemiaa. Ne koettelivat myös lampaita. Nyt tiedetään, että ne varautumissuunnitelmat, joita on laadittu sen jälkeen, kun EU vuonna 1992 luopui rokotuksista taloudellisista ja kauppapoliittisista syistä, ovat olleet puutteellisia sen vuoksi, että ne on suunniteltu vain muutamia epidemioita silmällä pitäen eikä niissä ole otettu huomioon pahinta mahdollista tilannetta. Se, että Maailman eläintautijärjestö OIE palautti suu- ja sorkkataudista vapaan, rokotuksia tekemättömän maan aseman vasta 12 kuukauden kuluttua viimeisestä rokottamisesta, merkitsi, että johtoajatuksena oli "mieluummin lopettaa kuin rokottaa", tai pelkästään rokottaa ja lopettaa eläimet kuitenkin myöhemmin. Huomattava edistys on se, että tätä aikaa lyhennettiin kuuteen kuukauteen viime toukokuusta alkaen. Me ajamme kolmea kuukautta. Haluaisin seuraavaksi luetella muutamia tärkeimpiä vaatimuksiamme. Tulevaan toimintamenetelmään on sisällytettävä tehokkaita hätäsuunnitelmia epidemioiden torjumiseksi, mutta kaikkien jäsenvaltioiden on myös tarkistettava, miten niiden viestintäverkot ja päätöksentekojärjestelmät toimisivat hätätilanteessa, ja toteutettava reaaliajassa rajat ylittäviä hälytysharjoituksia. Suunnitelmissa olisi myös kiinnitettävä entistä enemmän huomiota siihen, millaisia psykososiaalisia vaikutuksia on toimilla, joita kohdistetaan epidemioista kärsineisiin karjankasvattajiin ja kaikkiin niihin henkilöihin, joita eläinkuljetuskielto koskee. Bioturvallisuuteen on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota. Kaikkien karjankasvattajien on tarkkailtava, mitä he syöttävät eläimilleen, keneltä he hankkivat eläimensä ja miten nopeasti he yhdistävät uuden ja vanhan karjakannan. Ison-Britannian tautiepidemian puhkeaminen johtui nimittäin kasvattajien vastuuttomasta toiminnasta. Eläinten jäljitettävyyttä ja myös niiden tunnistamista on parannettava edelleen. On myös tärkeää tehdä kaikki voitava, jotta voidaan estää eläintuotteiden laiton maahantuonti maista, joissa suu- ja sorkkatauti esiintyy endeemisenä. Komissio on jo päättänyt esimerkiksi siitä, että näistä maista tulevat matkustajat eivät enää saa tuoda kyseisiä tuotteita EU:hun. Tärkein vaatimuksemme tulevien epidemioiden torjumiseksi on kuitenkin se, että hätärokotuksia olisi pidettävä ensisijaisena keinona, jotta eläimet jäävät henkiin ja niistä saatavia tuotteita voidaan arvioida alueellisesti. Tämä toisi merkittävän parannuksen entisiin toimintamenetelmiin, sillä on kiistatonta, että rokotettujen eläinten lihasta ja muista niistä jalostetuista tuotteista ei aiheudu ihmisille minkäänlaisia terveysriskejä. Näistä kysymyksistä olisi pikimmiten ryhdyttävä tiedottamaan kansalaisille. Yhden asian haluan kuitenkin tehdä selväksi: tartunnan saaneet eläimet teurastetaan aina, kuten kaikki sellaiset eläimet, jotka ovat kosketuksissa tartunnan saaneisiin eläimiin ja siten alttiita taudille. Muun muassa taloudellisten näkökohtien ja sisämarkkinoiden tarpeiden vuoksi yleisrokotuksiin ei voida lähitulevaisuudessa palata. Tätä ei ole kuulemistilaisuuksissa kukaan arvostettu asiantuntija toistaiseksi vaatinutkaan. Näin ollen kansalaisille ei pidä luvata liikoja, sillä se olisi todella vastuutonta. On kuitenkin edelleen pyrittävä löytämään sopiva ja kestävä markkerirokote, jolla voidaan kattaa kaikki serotyypit sekä erotella rokotetut ja tartunnan saaneet eläimet toisistaan. Saksassa esimerkiksi vuoteen 1990 asti rokotettiin vain karjaa eikä mitään muita eläimiä. Arvoisat parlamentin jäsenet, olen varma, että toimintamenetelmä meidän esittämässämme muodossa tekee lopun viime vuonna ympäri maailman levinneistä kuvista. Sanoisin nyt muutaman sanan äänestyksistä. Toivon tukea tarkistuksilleni ja sosialistiryhmän esittämille tarkistuksille! Ne tekevät lopun Ison-Britannian hallitukseen kohdistetuista lukuisista syytöksistä, joita me parlamenttina – tai niin minä ainakin ymmärrän parlamentarismin harjoittamisen – emme ole oikeutettuja tällä tavoin esittämään ja jotka ovat siten perusteettomia. Itsekin poliitikkona voin ymmärtää, että niiden taustalla oli liiallinen poliittinen into, mutta toivon, että sisäiset valtataistelut jätettäisiin kotirintamalle. Euroopan parlamentti sopii kaikista foorumeista huonoiten tällaiseen. Sitten sanon vielä yhden asian. Euroopan unionissa on Ison-Britannian ohella 14 jäsenvaltiota. Hyvät parlamentin jäsenet, on tärkeää, että Ison-Britannian hallituksen ohella myös neuvosto, komissio, ehdokasvaltiot, OIE sekä muut valtiot, kuten Yhdysvallat, Australia, Argentiina ja Etelä-Afrikka, ottaisivat mietintömme vakavasti. Epidemioiden torjunta edellyttää maailmanlaajuista strategiaa, sillä suu- ja sorkkatauti on kansainvälinen eikä pelkästään brittiläinen tauti. Minusta me viidentoista jäsenvaltion kansalaisia edustavat jäsenet olemme onnistuneet puimaan tätä ongelmallista aihetta erinomaisesti sen ansaitsemalla tavalla ja tekemään lopullisia päätelmiä, jotka viitoittavat tietä eteenpäin. On kuitenkin valitettavan varmaa, että suu- ja sorkkatauti uusiutuu tulevaisuudessa. Kyse onkin nyt siitä, missä ja milloin se tapahtuu, ja kuinka laajana. Meidän on varauduttava siihen."@fi5 ". Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire Byrne, chers collègues, je voudrais d'abord remercier chaleureusement tous les collègues qui nous ont offert leur précieuse collaboration au sein de la commission afin d'élaborer ce rapport. Je remercie tout particulièrement notre présidente Mme Redondo, le secrétariat, qui a fourni un travail remarquable, le service scientifique et la Commission. L'épizootie de fièvre aphteuse qui s'est déclarée en février 2001 était d'une gravité sans précédent en Europe. Les pays touchés comprenaient l'Irlande, les Pays-Bas, la France et surtout la Grande-Bretagne. Rien qu'en Grande-Bretagne, où l'épizootie s'est déclarée, les estimations officielles évaluent à 6,5 millions le nombre d'animaux abattus dans le cadre de la lutte contre cette maladie. Selon d'autres sources, ce nombre s'élèverait même à 10 millions. Aux Pays-Bas, ce sont 285 000 animaux qui ont été abattus et encore 65 000 en France, où quatre foyers s'étaient déclarés. Les conséquences ont été catastrophiques pour l'ensemble des intéressés. Pour l'avenir, une politique qui viserait exclusivement à éradiquer le virus par l'abattage des animaux ne serait ni judicieuse, ni acceptée par la population de l'UE. Soucieux de contribuer à l'amélioration d'une politique susceptible de ne pas se limiter à l'UE, notre Parlement a créé au début de cette année une commission temporaire et non une commission d'enquête, comme certains collègues semblent malheureusement s'entêter à le croire. Notre tâche consistait notamment à analyser les procédures mises en œuvre dans les États concernés, à les évaluer de façon objective et à tirer des conclusions afin de définir une nouvelle politique européenne en matière de fièvre aphteuse, sur la base des nombreuses auditions et visites effectuées sur le terrain. En d'autres termes, notre rôle n'est pas de juger, pas plus que nous ne sommes en mesure de trancher le conflit qui oppose les scientifiques. Nous ne pouvons avancer dans le rapport aucun jugement - et encore moins de préjugés - sur les éléments que nous n'avons pu prouver. Cette démarche ne relevait pas de nos compétences et nous ne disposions pas des outils requis à cet effet. Je suis par ailleurs convaincu, chers collègues, que n'importe quel autre gouvernement de l'Union européenne confronté à un scénario comparable - 50 à 70 foyers simultanés à travers tout le pays, suivi par la déclaration de l'épizootie chez les ovins - aurait dû venir à bout de problèmes similaires. Nous savons aujourd'hui que les plans d'intervention élaborés depuis 1992, date à laquelle la vaccination a été supprimée dans l'UE pour des raisons économiques et commerciales, présentent des lacunes et ne sont adaptés que pour un nombre limité de foyers et non pas pour le pire scénario, celui que nous avons connu. "Abattre au lieu de vacciner, ou vacciner pour abattre ensuite", telle était la devise - d'autant que l'Office international des épizooties (OIE) n'accordait de nouveau le statut de pays "indemne de fièvre aphteuse sans vaccination" que douze mois après la dernière vaccination. Depuis le mois de mai de cette année, ce délai est de six mois - une avancée formidable. Nous sommes favorables à un délai de trois mois. Je voudrais énumérer brièvement quelques-unes de nos principales exigences. Non seulement il est essentiel que la future politique de lutte contre les épizooties prévoie des plans d'intervention efficaces, mais tous les États membres devront également réviser leurs structures de communication et de décision en cas de danger et organiser des exercices d'alerte transfrontaliers en situation réelle. Il est en outre indispensable que les plans prennent davantage en considération les effets psychosociaux de la politique de lutte sur les agriculteurs concernés et toutes les personnes frappées par l'interdiction de mouvement des animaux. La biosécurité doit faire l'objet d'une attention plus soutenue. Tout agriculteur doit faire très attention à ce qu'il donne comme fourrage à ses animaux, aux personnes auprès desquelles il achète ses animaux et au délai après lequel il les met en contact avec son ancien cheptel. C'est en effet un agriculteur irresponsable qui a provoqué l'épizootie de fièvre aphteuse en Grande-Bretagne. Il faut en outre améliorer la traçabilité des animaux et leur identification. Il faut également empêcher au mieux les importations illégales de produits animaux provenant de pays où la fièvre aphteuse est endémique. La Commission a par exemple déjà décidé que les voyageurs issus de ces pays ne pouvaient plus importer de tels produits. En ce qui concerne la future stratégie de lutte contre les épizooties, notre principale exigence est que la vaccination d'urgence soit considérée comme un premier choix dans le but de maintenir les animaux en vie et de valoriser les produits qui en sont tirés au niveau régional. Cette solution constituerait une amélioration majeure par rapport au passé. Il est en effet incontestable que la viande et les autres produits issus d'animaux vaccinés ne présentent aucun danger pour la santé humaine. Une information à ce sujet est donc requise d'urgence. Je dois cependant mettre les choses au clair : un troupeau contaminé sera toujours abattu, ainsi que les animaux qui ont eu des contacts dangereux. Le retour à une vaccination généralisée ne se fera pas de sitôt, notamment pour des raisons économiques et liées au marché intérieur. Jusqu'à présent, aucun expert n'a d'ailleurs prôné cette solution lors des auditions. Il serait dès lors irresponsable de susciter de faux espoirs. Il est toutefois nécessaire de poursuivre les recherches visant la mise au point d'un vaccin disposant d'un marqueur approprié et durable, qui couvrirait tous les sérotypes et permettrait de distinguer les animaux vaccinés des animaux malades sans le moindre doute. Jusqu'en 1990, seuls les bovins étaient vaccinés en Allemagne. Chers collègues, je suis convaincu que la politique que nous proposons permettra de ne plus revoir des images semblables à celles qui ont fait le tour du monde l'an dernier. Une dernière remarque pour conclure. Votez en faveur de mes amendements et des amendements du groupe socialiste ! Ces amendements permettront de lever une série d'accusations lancées à l'encontre du gouvernement britannique, des accusations que nous ne pouvons émettre en notre qualité de Parlement - c'est là ma conception personnelle - et qui ne sont pas justifiées. Je peux comprendre que vous ayez agi dans un élan politique, je suis moi aussi un homme politique. Je vous demande cependant de résoudre votre différend chez vous. Le Parlement européen est la moins appropriée des plates-formes pour ce genre de discussion. Encore une chose : l'Union européenne compte 14 États membres en sus de la Grande-Bretagne. Il est capital, chers collègues, que le gouvernement britannique, mais aussi le Conseil, la Commission, les pays candidats, l'OIE et d'autres États comme les États-Unis, l'Australie, l'Argentine et l'Afrique du Sud puissent prendre notre rapport au sérieux. Nous avons besoin d'une stratégie mondiale de lutte contre les épizooties car la fièvre aphteuse n'est pas une maladie britannique, elle est internationale. Je pense que nous avons réussi à débattre correctement de cette problématique au nom des citoyens des 15 États membres et à tirer des conclusions qui s'orientent dans la bonne direction. Je dois malheureusement constater une chose : une nouvelle épizootie de fièvre aphteuse se déclarera certainement. La seule question est de savoir où, quand et quelle sera son intensité. Nous devons nous armer pour y faire face."@fr6 "Signor Presidente, Commissario Byrne, onorevoli colleghi, desidero innanzi tutto ringraziare davvero sentitamente tutti i colleghi membri della commissione che hanno collaborato con impegno all’elaborazione della relazione. Una manifestazione di speciale gratitudine va alla nostra presidente, onorevole Redondo, al segretariato, che ha svolto un lavoro eccellente, ai servizi scientifici e alla Commissione. Nel febbraio 2001 è scoppiata l’epidemia di afta epizootica forse più grave mai verificatasi in Europa. L’epidemia ha colpito l’Irlanda, i Paesi Bassi, la Francia e in modo particolare il Regno Unito, paese da cui si è sviluppata e dove, secondo le stime ufficiali, per combatterla sono stati abbattuti 6,5 milioni di capi. Altre fonti parlano di un numero che arriva fino a 10 milioni. I Paesi bassi hanno perso 285 000 capi e la Francia 65 000, nei suoi quattro focolai d’infezione. Le conseguenze sono state catastrofiche per tutti gli interessati. Una futura politica di controllo delle epidemie, esclusivamente basata sull’abbattimento degli animali per debellare il virus, non è sensata né potrà essere ulteriormente tollerata dai cittadini dell’Unione. Al fine di contribuire ad una politica migliore, non soltanto limitata all’Unione, all’inizio di quest’anno il Parlamento ha deciso di istituire una commissione temporanea, e non una commissione d’inchiesta, come purtroppo alcuni colleghi si ostinano a credere. Il nostro compito, tra l’altro, era analizzare gli avvenimenti negli Stati colpiti tramite numerose audizioni pubbliche e visite valutarli in modo equo e trarne insegnamento per una politica europea in materia di afta epizootica. Ciò significa altresì che non abbiamo la funzione di giudici e nemmeno siamo in grado di arbitrare il contenzioso tra scienziati. Nella relazione non possiamo formulare giudizi e meno ancora condanne preliminari per fatti che, peraltro, non potremmo neanche dimostrare. Ciò non rientrava nel nostro mandato e gli strumenti a nostra disposizione non erano idonei a un simile scopo. Onorevoli colleghi, sono certo che qualunque altro governo nell’Unione europea, di fronte ad un simile scenario – da 50 a 70 focolai contemporaneamente, distribuiti in tutto il territorio, anche tra gli ovini – si sarebbe trovato a dover gestire problemi della stessa natura. Oggi sappiamo che i piani di emergenza elaborati a partire dal 1992, in seguito all’abbandono della vaccinazione nell’UE per motivi economici e commerciali, erano lacunosi e commisurati soltanto a piccoli focolai, non allo scenario peggiore possibile, come quello che si è invece presentato. Il fatto che l’Ufficio internazionale delle epizoozie, l’OIE, concedesse nuovamente lo di “indenne da afta epizootica senza vaccinazione” solo dodici mesi dopo l’ultima vaccinazione sta a significare che la parola d’ordine era “uccidere invece di vaccinare, oppure semplicemente vaccinare per poi abbattere”. Dal maggio di quest’anno i mesi sono diventati sei, un progresso enorme. Noi ne invochiamo tre. Vorrei ora enumerare brevemente alcune delle nostre richieste più importanti. La futura politica di lotta alle epizoozie non dovrà basarsi esclusivamente su piani di emergenza, tutti gli Stati membri dovranno altresì verificare l’efficienza delle proprie strutture decisionali e reti di comunicazione nelle emergenze e tenere esercitazioni transfrontaliere di emergenza in tempo reale. E’ altrettanto indispensabile che nei piani si contemplino in misura assai più ampia di quanto finora avvenuto gli effetti psicosociali di qualunque misura sugli agricoltori interessati dall’epidemia e su tutti quanti sono colpiti dal divieto di movimentazione. Inoltre occorre dedicare maggiore attenzione all’ambito della biosicurezza. Ogni singolo agricoltore deve essere attento a come alimenta i propri animali, agli operatori da cui li acquista e alla rapidità con cui li fa entrare in contatto con il vecchio gregge o con la vecchia mandria. Perché l’epidemia nel Regno Unito è scoppiata per colpa delle pratiche irresponsabili di un agricoltore. Occorre poi migliorare ulteriormente la tracciabilità degli animali e dunque la loro identificazione. Allo stesso modo si deve impedire, nella misura del possibile, l’importazione illegale di prodotti animali da paesi in cui l’afta epizootica è endemica. La Commissione ha già deciso, ad esempio che i viaggiatori provenienti da tali paesi non potranno più importare detti prodotti nell’UE. La nostra richiesta più importante per la futura lotta alle epizoozie, tuttavia, è considerare la vaccinazione di emergenza alla stregua di uno strumento prioritario allo scopo di mantenere in vita gli animali e di valutarne i prodotti a livello locale. Si tratterebbe di un miglioramento decisivo rispetto al passato, poiché è indubbio che la carne e gli altri prodotti di animali vaccinati non sono assolutamente nocivi per l’uomo. E’ dunque urgente informare correttamente su tale punto. Tuttavia mi preme puntualizzare un aspetto: il bestiame infettato sarà comunque sempre abbattuto, come pure gli animali che sono stati esposti a contatti pericolosi. Non sarà possibile tornare in tempi tanto brevi alla vaccinazione generalizzata, non foss’altro per motivi economici e legati al mercato interno. Peraltro nessun esperto autorevole lo ha mai suggerito nelle audizioni. Non suscitiamo dunque false speranze: sarebbe davvero irresponsabile. Ciò nondimeno è necessario portare avanti la ricerca per un vaccino marcatore adeguato e duraturo, che copra tutti i sierotipi, allo scopo di poter distinguere senza ombra di dubbio gli animali vaccinati da quelli malati. D’altronde in Germania dal 1990 si vaccinano soltanto bovini e nessun altro animale. Onorevoli colleghi, sono convinto che con una politica come quella che proponiamo non dovremo più vedere le immagini che l’anno scorso hanno fatto il giro del mondo. Ancora un’osservazione per la votazione. Votate a favore degli emendamenti miei e del gruppo socialista! Tali emendamenti eliminano una serie di accuse mosse al governo britannico che il nostro Parlamento – e questa è la mia valutazione personale degli usi parlamentari – non ha il diritto di formulare in questi termini e che non sono giustificate. Capisco certamente che esse nascono dall’esuberanza politica, anche io sono un politico, ma vi prego di combattere le vostre battaglie interne in patria. Il Parlamento europeo è la sede in assoluto meno adatta. Un’ultima cosa: oltre al Regno Unito nell’Unione europea ci sono altri 14 Stati membri. E’ importante, onorevoli colleghi, che non soltanto il governo britannico ma anche il Consiglio, la Commissione, i paesi candidati, l’OIE e altri Stati, quali ad esempio gli Stati Uniti, l’Australia, l’Argentina e il Sudafrica possano prendere sul serio la nostra relazione. Abbiamo bisogno di una strategia di lotta alle epidemie a livello mondiale, perché l’afta epizootica non è un’epizoozia britannica, ma internazionale. Sono del parere che, in quanto rappresentanti dei cittadini di quindici Stati membri, siamo riusciti ad affrontare in modo eccezionale questa problematica e a giungere a conclusioni lungimiranti. Perché purtroppo una cosa è certa: sicuramente ci sarà un’altra epidemia di afta epizootica. La domanda è solo quando, dove e con quale intensità. Dobbiamo essere attrezzati per una simile evenienza."@it9 ". Mr President, Commissioner Byrne, ladies and gentlemen, I would like to start with very warm thanks to all the colleagues who did serious work in the committee and on the report. I am especially grateful to our chairman, Mrs Redondo, to the secretariat, which did excellent work, to the scientific service, and to the Commission. February 2001 saw what was no doubt the most serious outbreak of foot and mouth disease Europe had ever known. It affected Ireland, the Netherlands, France and, in particular, Great Britain. In Great Britain alone, where the epidemic indeed broke out, official estimates state that 6.5 million animals were killed in the course of combating it. Other sources mention up to 10 million. The Netherlands lost 285 000 animals and France, where there were four outbreaks, 65 000 of them. The consequences were catastrophic for everyone concerned. It makes no sense for any future policy on epidemics to be based solely on the slaughter of animals as a means of eradicating the virus, and no such approach will any longer be tolerated by the people of the EU. At the beginning of this year, our Parliament set up a temporary committee - not, as some Members unfortunately persist in believing, a committee of inquiry - which had the aim of helping to create an improved policy that would work not only at EU level. One of our tasks was to use numerous public hearings and on-site visits to analyse the events in the Member States affected, to evaluate them fairly and take what we thereby learned as a means of drawing relevant conclusions as regards a Europe-wide policy on foot and mouth disease. This also means that we have no judicial function, nor are we able to resolve scientific disputes. In our report, we cannot pass judgments, let alone condemn anyone in advance for things we cannot prove anyway. This was not within our remit and we were not equipped for that purpose. Ladies and gentlemen, I am quite sure that any other government in the EU would have had similar problems to grapple with had it faced a comparable scenario, with between 50 and 70 simultaneous outbreaks across the whole country, and with sheep being affected as well. We now know that, after economic and trade policy considerations led to vaccination being stopped in the EU in 1992, the emergency plans that have been elaborated have been defective, being designed for only a few outbreaks rather than for a worst-case scenario of this kind. The fact that the International Office of Epizootics, the OIE, would only restore the designation of ‘FMD-free without vaccination’ twelve months after the last vaccination meant that the watchword was ‘kill rather than inoculate, or just inoculate in order to cull afterwards’. That this has been cut to six months since May this year represents a massive step forward. We advocate three months. I want now to list some of our most important demands. Not only must future policy include effective emergency plans for the combating of epidemics, but all the Member States must check how their communications networks and decision-making structures would perform in an emergency, and run cross-border emergency exercises in real time. It is also essential that plans should take far greater account than hitherto of the psychosocial effects of any policy on the farmers affected by the epidemic and on all those banned from moving animals. Greater attention must be given to bio-safety. Every single farmer must be careful about what he feeds to his animals, from whom he buys them, and how quickly he brings them and his old stock together. For it was a farmer's irresponsible working practices that caused the epidemic to break out in Great Britain. There must be further improvements to the animals' traceability and therefore also to the way they are identified. It is also important to do everything possible to prevent illegal imports of animal products from countries where foot and mouth disease is endemic. The Commission has already decided that, for example, travellers from these countries may no longer bring products of this sort into the EU. But our most important demand in terms of action against future epidemics is that emergency vaccination should be regarded as the recourse of first choice, the object being to allow the animals to live on and assess products from them on a regional basis. This would be a crucial improvement on what was done in the past, as there continues to be no dispute about the absolute absence of any health risk to humans from the meat of inoculated animals and from other products derived from them. This, then, is an area in which there is an urgent need for people to be informed. There is, though, one thing that I want to make clear. Infected stocks will always be slaughtered, as will any animals put at risk by contact with them. Economic considerations and the demands of the internal market, among other things, mean that there will be no early return to general vaccination, nor has it been called for in the hearings to date by any reputable expert. Do not, then, raise people's hopes too high. To do so would indeed be irresponsible. Nevertheless, there needs to be further research towards finding an appropriate and durable marker vaccine capable of covering all serotypes and enabling an undoubted distinction to be drawn between inoculated and infected animals. I might mention that, in Germany until 1990, only cattle were inoculated, to the exclusion of all other animals. Ladies and gentlemen, I am convinced that a policy such as that which we are proposing will put an end to images the like of which were broadcast around the globe last year. Let me just say something about the voting. Vote for my amendments and for those tabled by the Socialist Group! They will do away with a whole array of accusations that have been levelled at the British Government, charges that we as a parliament – or so I personally understand parliamentary practice – are not entitled to bring in this way and are thus not justified. Being a politician myself, I can quite understand that they were made in an excess of political enthusiasm, but please do your infighting at home. For that purpose, the European Parliament is the least suitable of all platforms. And one more thing: there are fourteen Member States in the European Union besides Great Britain. It is important, ladies and gentlemen, that not only the British Government, but also the Council, the Commission, the candidate countries, the OIE and other states, such as, for example, the USA, Australia, Argentina and South Africa should be able to take our report seriously. The combating of epidemics calls for a worldwide strategy, as foot and mouth disease is an international disease and not a British one. It is my view that we, representing the peoples of the fifteen Member States, have achieved outstanding success in discussing this problem area as it deserves to be discussed, and in coming up with final conclusions that point the way ahead. What is, unfortunately, certain is that there will certainly be another outbreak of foot and mouth disease. The question is only that of where and when it will occur and with what intensity. Against that, we must be armed."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, commissaris Byrne, geachte dames en heren, allereerst wil ik alle collega’s bedanken die in de commissie serieus hebben meegewerkt aan het verslag. Mijn dank gaat vooral uit naar onze voorzitter, mevrouw Redondo Jiménez, het secretariaat, de wetenschappelijke dienst en de Commissie. In februari 2001 vond de waarschijnlijk ernstigste uitbraak van MKZ plaats die Europa tot nog toe heeft gekend. Getroffen werden Ierland, Nederland, Frankrijk en vooral Groot-Brittannië. Alleen al in Groot-Brittannië werden in het kader van de bestrijding van de epidemie volgens officiële schattingen 6,5 miljoen dieren gedood. Andere bronnen noemen een aantal van wel 10 miljoen. In Nederland werden 285.000 dieren afgemaakt, in Frankrijk waren dat er 65.000, na vier uitbraken. De ramp was voor alle betrokkenen niet te overzien. Een beleid waarbij epidemieën slechts worden bestreden door besmette dieren te doden, leidt nergens toe en zal niet langer worden geaccepteerd door de mensen in de Europese Unie. Om een bijdrage te leveren aan een beter beleid dat verder reikt dan de grenzen van de Unie heeft dit Parlement begin dit jaar een tijdelijke commissie ingesteld. Dit is geen onderzoekscommissie, zoals enkele collega’s helaas nog steeds lijken te denken. Het was onder andere onze opdracht om aan de hand van hoorzittingen en bezoeken aan de getroffen gebieden eerlijk vast te stellen of de getroffen landen op een juiste wijze hadden ingegrepen. Ook was het onze taak om daaruit lering te trekken ten aanzien van een nieuw Europabreed MKZ-beleid. Dat betekent ook dat wij niet op de stoel van de rechter gaan zitten en evenmin wetenschappelijke controverses kunnen beslechten. In ons verslag kunnen we dan ook geen oordelen - laat staan veroordelingen - uitspreken, al was het maar omdat het ons ook aan bewijzen ontbreekt. Daarmee zouden we ons boekje te buiten gaan en bovendien zijn de instrumenten die ons ter beschikking staan daarvoor ongeschikt. Verder weet ik zeker dat iedere andere regering van een lidstaat van de Europese Unie zich voor even grote problemen gesteld zou zien als zich tegelijkertijd tussen vijftig en zeventig uitbraken zouden voordoen, verspreid over het hele land, waarbij ook nog schapen worden getroffen. De noodplannen die sinds 1992 zijn opgesteld, nadat vaccinatie op grond van economische en handelsoverwegingen was stopgezet, zijn ondeugdelijk gebleken. Daarin werd uitgegaan van een gering aantal uitbraken en niet van een scenario zoals zich dat heeft voorgedaan. Omdat het Internationaal Bureau voor besmettelijke dierziekten, het OIE, de status “MKZ-vrij zonder vaccinatie” pas twaalf maanden na de laatste vaccinatie opnieuw zou toekennen, luidde het devies: “Doden in plaats van vaccineren, of alleen vaccineren om vervolgens te ruimen”. Die termijn is sinds mei dit jaar ingekort tot zes maanden, een enorme vooruitgang. Wij pleiten voor een termijn van drie maanden. Nu een korte samenvatting van onze belangrijkste eisen. Voor het toekomstige bestrijdingsbeleid zijn niet alleen efficiënte noodplannen noodzakelijk. Alle lidstaten dienen na te gaan of hun communicatie- en besluitvormingsstructuren wel zijn berekend op noodsituaties, en zij moeten grensoverschrijdende real-time simulatieoefeningen houden. Ook is het noodzakelijk dat er in de plannen veel meer rekening wordt gehouden met de psychosociale gevolgen van een bestrijdingsbeleid voor de betrokken boeren en al degenen die worden getroffen door een verplaatsingsverbod. Verder moet er meer aandacht worden besteed aan de bioveiligheid. Iedere individuele boer moet erop letten wat hij zijn vee te eten geeft, van wie hij zijn vee koopt en in welk tempo hij nieuwe dieren aan zijn oude veestapel toevoegt. Want de boer die in Groot-Brittannië de uitbraak van de epidemie heeft veroorzaakt, ging onverantwoord te werk. Voorts dienen de tracering en de identificatie van dieren te worden verbeterd. Ook dient de illegale import van dierlijke producten uit landen waar mond- en klauwzeer endemisch is zo veel mogelijk te worden tegengegaan. De Commissie heeft al besloten dat bijvoorbeeld reizigers uit deze landen dergelijke producten niet meer mogen invoeren. Onze belangrijkste eis is echter dat de rampenplannen zodanig worden opgezet dat noodvaccinaties vanaf het begin van een uitbraak kunnen worden uitgevoerd met als doel de dieren vervolgens in leven te laten en hun producten regionaal te gebruiken. Dit zou een grote stap voorwaarts zijn. Want het staat nog steeds buiten kijf dat het vlees en andere producten van gevaccineerde dieren volstrekt onschadelijk zijn voor de gezondheid. Voorlichting op dit terrein is dus dringend noodzakelijk. Eén ding wil ik echter onderstrepen. Door mond- en klauwzeer besmet vee zal altijd worden gedood, net als dieren die met besmet vee in aanraking zijn geweest. Maar naar massale vaccinatie zal niet gauw worden teruggekeerd, onder andere niet op grond van economische overwegingen en de eisen inzake de interne markt. Dit heeft tot nog toe ook nog geen enkele vooraanstaande deskundige tijdens de hoorzittingen bepleit. Wekt u dus geen valse hoop bij de mensen. Dat zou onverantwoord zijn. Niettemin is het noodzakelijk naar een deugdelijk en duurzaam markervaccin te zoeken dat alle serotypen bestrijkt, zodat gevaccineerde en zieke dieren goed van elkaar kunnen worden onderscheiden. Overigens werden in Duitsland tot 1990 alleen runderen gevaccineerd en geen andere dieren. Geachte collega’s, ik ben ervan overtuigd dat met het beleid dat wij voorstellen de beelden die vorig jaar de wereld rondgingen voorgoed tot het verleden behoren. Nog een opmerking over de stemming. Stemt u voor mijn amendementen en die van de Fractie van de Europese Sociaal-Democraten! Want hierdoor wordt een aantal beschuldigingen aan het adres van de Britse regering uit de weg geruimd die wij als Parlement niet mogen inbrengen en die in deze vorm ook niet gerechtvaardigd zijn. Tenminste, zo denk ik erover. Ik snap best dat deze aantijgingen in een zekere politieke overmoed zijn geuit; ik ben zelf tenslotte ook politicus. Maar voert u deze strijd alstublieft in uw eigen land, want het Europees Parlement is daarvoor het minst geschikte platform. Bovendien zijn er behalve Groot-Brittannië nog veertien landen lid van de Europese Unie. Het is van belang, geachte collega’s, dat niet alleen de Britse regering, maar ook de Raad, de Commissie, de kandidaat-lidstaten, het OIE en andere landen, zoals de Verenigde Staten, Australië, Argentinië en Zuid-Afrika, ons verslag serieus kunnen nemen. Er dient een wereldwijde strategie te komen inzake de bestrijding van epidemieën, want MKZ is geen Britse, maar een grensoverschrijdende ziekte. In mijn ogen zijn wij er als vertegenwoordigers van de burgers in de vijftien lidstaten in geslaagd om deze problematiek op voortreffelijke wijze te bespreken en zijn we tot richtinggevende conclusies gekomen. Want één ding staat helaas ook vast: mond- en klauwzeer zal zeker nog eens uitbreken. De vraag is alleen wanneer en in welke mate. Daartegen moeten wij gewapend zijn."@nl2 ". Senhor Presidente, Senhor Comissário Byrne, caros colegas, gostaria de começar por agradecer calorosamente a todos os colegas que fizeram um trabalho importante na comissão e no relatório. Agradeço particularmente à nossa presidente, a senhora deputada Redondo Jiménez, ao secretariado, que fez um excelente trabalho, ao serviço científico e à Comissão. Em Fevereiro de 2001 verificou-se aquele que foi, sem dúvida, o surto mais grave de febre aftosa alguma vez ocorrido na Europa. Afectou a Irlanda, os Países Baixos, a França e, nomeadamente, a Grã-Bretanha. Só na Grã-Bretanha, onde a epidemia realmente surgiu, as estimativas oficiais referem o abate de 6,5 milhões de animais durante o combate da mesma. Outras fontes referem até 10 milhões. Os Países Baixos perderam 285 000 animais e a França, onde houve quatro surtos, 65 000 animais. As consequências foram catastróficas para todas as pessoas envolvidas. Não faz qualquer sentido que qualquer política futura sobre epidemias se baseie exclusivamente no abate de animais como forma de erradicar o vírus, pelo que esse tipo de abordagem não será mais tolerado pelos cidadãos da UE. No início do ano, o nosso Parlamento criou uma comissão temporária – e não uma comissão de inquérito, como alguns membros infelizmente teimam em acreditar – cujo objectivo era ajudar a criar uma política melhorada que funcionasse não apenas a nível da UE. Uma das nossas tarefas era utilizar inúmeras audições públicas e visitas aos locais para analisar os acontecimentos nos Estados-Membros afectados, para os avaliar com imparcialidade e usar o que aprendemos desse modo para tirar conclusões importantes relativamente a uma política europeia para a febre aftosa. Isso também significa que não temos qualquer função judicial, nem podemos resolver disputas científicas. No nosso relatório não podemos julgar e muito menos condenar alguém por algo que nem sequer podemos provar. Não era essa a nossa função e não estávamos equipados para esse fim. Caros colegas, tenho a certeza de que qualquer outro Governo da UE teria tido problemas idênticos para resolver se tivesse enfrentado um cenário comparável, com 50 a 70 surtos simultâneos em todo o país, e que afectou igualmente os ovinos. Sabemos hoje que, após a paragem da vacinação na EU, em 1992, no seguimento de considerações políticas de carácter económico e comercial, os planos de emergência elaborados eram defeituosos, concebidos somente para alguns surtos e não para um cenário possível, mais pessimista, como foi este. O facto de o Organismo Internacional das Epizootias, o OIE, só ter restaurado a designação de “indemne a febre aftosa sem vacinação” 12 meses depois da última vacinação significava que o lema era “matar em vez de inocular, ou inocular apenas para depois abater”. Esse período foi reduzido para seis meses desde Maio deste ano, o que é um grande progresso. Nós defendemos os três meses. Gostaria agora de enumerar algumas das nossas exigências mais importantes. A política futura deverá incluir não só planos de emergência eficazes para o combate de epidemias, como também todos os Estados-Membros deverão testar o desempenho das suas redes de comunicações e estruturas de tomada de decisão numa emergência e efectuar exercícios de emergência transfronteiriços em tempo real. É igualmente fundamental que os planos tenham mais em conta do que até à data os efeitos psico-sociais de qualquer política para os agricultores afectados pela epidemia e para todos aqueles proibidos de movimentar animais. Além disso, há que dar mais atenção à biossegurança. Cada agricultor tem de ter cuidado com o que dá a comer aos seus animais, a quem compra os animais e a rapidez com que os junta aos restantes animais. Foram as práticas irresponsáveis de trabalho de um agricultor que causaram o surto da epidemia na Grã-Bretanha. Tem de se aperfeiçoar a rastreabilidade dos animais e, por conseguinte, também a forma como são identificados. É igualmente importante fazer todos os possíveis para evitar importações ilegais de produtos animais de países onde a febre aftosa é endémica. A Comissão já decidiu, por exemplo, que turistas desses países já não podem trazer produtos desse tipo para a UE. Mas a nossa exigência mais importante em termos de acção contra epidemias futuras é que a vacinação de emergência seja considerada como o recurso de primeira escolha, o que permitirá que os animais vivam e que os produtos provenientes dos mesmos sejam comercializados a nível regional. Isso seria uma melhoria decisiva ao que foi feito no passado, uma vez que continua a não haver uma discussão sobre a ausência total de qualquer risco para a saúde dos seres humanos na carne de animais inoculados e noutros produtos derivados dos mesmos. Esta é pois uma área onde é urgente informar as pessoas. Gostaria, no entanto, de esclarecer uma coisa. Os animais infectados continuarão a ser abatidos, assim como quaisquer animais em risco pelo facto de estarem em contacto com os mesmos. As considerações económicas e as exigências do mercado interno, entre outras, significam que não haverá tão cedo um regresso à vacinação geral, nem isso foi exigido nas audições até à data por qualquer perito conceituado. Não aumentem demasiado as esperanças das pessoas. Isso seria uma irresponsabilidade. No entanto, é necessário continuar a investigação no sentido de descobrir uma vacina que disponha de um marcador adequado e duradouro, capaz de abranger todos os serotipos e permitir fazer uma distinção indiscutível entre animais inoculados e infectados. É de referir que, até 1990, na Alemanha, só eram inoculados bovinos e mais nenhum outro animal. Caros colegas, estou convencido que uma política como aquela que propomos irá acabar com imagens como aquelas que foram transmitidas em todo o mundo o ano passado. Gostaria de acrescentar algo sobre a votação. Votem a favor das minhas alterações e das alterações apresentadas pelo Grupo Socialista! Elas irão fazer desaparecer toda uma série de acusações que foram levantadas contra o Governo britânico, acusações essas que nós, enquanto parlamento – ou tal como eu entendo o exercício parlamentar – não temos o direito de abordar desta maneira e que, portanto, não se justificam. Sendo eu próprio um político, percebo perfeitamente que foram proferidas num acesso de entusiasmo político excessivo. Mas por favor, resolvam essas questões em casa. O Parlamento Europeu é a plataforma menos indicada para esse fim. Mais uma coisa: há mais catorze Estados-Membros na União Europeia além da Grã-Bretanha. É importante, caros colegas, que não só o Governo britânico como também o Conselho, a Comissão, os países candidatos, o OIE e outros países como, por exemplo, os EUA, a Austrália, a Argentina e a África do Sul levem o nosso relatório a sério. O combate de epidemias requer uma estratégia mundial, uma vez que a febre aftosa é uma doença internacional e não uma doença britânica. Em minha opinião, nós, representantes dos povos dos quinze Estados-Membros, conseguimos, de forma brilhante, discutir esta problemática da forma que ela merece ser discutida e tirar as conclusões finais que indicam o caminho a seguir. Infelizmente uma coisa é certa: irá certamente haver outro surto de febre aftosa. A única questão é onde e quando irá ocorrer e com que intensidade. Temos de estar armados contra isso."@pt11 "Herr talman, kommissionär Byrne, ärade kolleger! Först vill jag tacka alla kolleger som har varit med och arbetat med betänkandet och i utskottet. Ett särskilt tack till vår ordförande Redondo, till sekretariatet, som har gjort ett utmärkt arbete, till Forskning och Dokumentation och till kommissionen. I februari inträffade det hittills svåraste utbrottet av mul- och klövsjuka (MKS) i Europa. Irland, Nederländerna, Frankrike och i synnerhet Storbritannien drabbades. Enbart i Storbritannien, där sjukdomen bröt ut, slaktades enligt en officiell uppskattning 6,5 miljoner djur i samband med sjukdomsbekämpningen. Enligt andra källor skulle det ha varit upp till 10 miljoner. I Nederländerna var det 285 000 djur och i Frankrike, i samband med fyra sjukdomsutbrott, 65 000 djur. Följderna var katastrofala för alla inblandade. En framtida politik när det gäller djursjukdomar, som enbart är baserad på att utrota viruset genom att djuren slaktas, är inte förnuftig och kommer heller inte längre att godtas av människorna i EU. I syfte att bidra till en förbättrad politik, som inte bara rör EU, tillsatte vårt parlament i början av året ett tillfälligt utskott, och inte en undersökningskommitté, som vissa kolleger tyvärr fortfarande envisas med att tro. Vår uppgift var bland annat att på grundval av många utfrågningar och besök analysera händelseförloppet lokalt i de drabbade staterna, göra en rättvis bedömning av det och genom slutsatser dra lärdomar för en ny MKS-politik i hela Europa. Det betyder också att vi inte har någon domarfunktion och inte heller kan lösa tvister mellan forskarna. Vi kan inte fälla någon dom, eller rentav i förtid fördöma någon i betänkandet, och vi skulle för övrigt inte kunna bevisa något. Det har inte legat inom vårt ansvarsområde och våra instrument lämpade sig inte heller för det. Och jag är säker på, ärade kolleger, att varje annan regering i Europeiska unionen, som hade råkat ut för ett liknande scenario med 50-70 sjukdomsutbrott samtidigt, spritt över hela landet, och dessutom bland får, väl skulle ha haft liknande problem att brottas med. Som vi vet i dag var katastrofplanerna från och med 1992, när vaccinationen i EU inställdes av ekonomiska och handelspolitiska skäl, bristfälliga och bara inriktade på några få utbrott, och inte på ett sådant skräckscenario. ”Hellre döda än vaccinera, eller bara vaccinera, för att sedan slakta dem” löd devisen, eftersom Internationella byrån för bekämpande av smittsamma husdjurssjukdomar, OIE, gav statusen ”MSK-fri” utan vaccination först tolv månader efter den senaste vaccinationen. Sedan maj i år är det sex månader som gäller – ett enormt framsteg. Vi föreslår tre månader. Jag vill nu helt kort räkna upp några av våra viktigaste krav. Till en framtida bekämpningspolitik hör inte bara effektiva katastrofplaner, utan alla medlemsstater måste granska sina kommunikations- och beslutsstrukturer med tanke på en nödsituation och genomföra gränsöverskridande katastrofövningar i realtid. Det är också absolut nödvändigt att man i större utsträckning än tidigare tar hänsyn till bekämpningspolitikens psykosociala effekter på de berörda jordbrukarna och på alla dem som beläggs med förbud mot förflyttning. Vidare måste större uppmärksamhet ägnas åt biosäkerheten. Varje enskild jordbrukare måste också hålla ögonen på vad han utfordrar sina djur med, från vem han köper sina djur och hur snabbt han sammanför dem med sin gamla besättning. Det var nämligen en oansvarigt arbetande jordbrukare som förorsakade sjukdomsutbrottet i Storbritannien. Vidare måste djurens spårbarhet förbättras, och därmed också deras märkning. Det gäller även att så långt som möjligt förhindra illegal import av animala produkter från länder där mul- och klövsjukan är endemisk. Kommissionen har redan beslutat att t.ex. resande från dessa länder inte längre får införa sådana produkter. Vårt viktigaste krav i fråga om en kommande sjukdomsbekämpning är ändå att nödvaccinering skall betraktas som ett förstavalsalternativ, med målet att sedan låta djuren leva och att använda deras produkter regionalt. Detta skulle innebära en avgörande förbättring jämfört med tidigare. Det är ju fortfarande obestridligt att kött och andra produkter från vaccinerade djur över huvud taget inte utgör någon fara för människornas hälsa. Här behövs det absolut information. Jag vill dock klarlägga en sak: En drabbad besättning slaktas alltid, likaså de djur som kan ha varit i kontakt med smittade djur. Någon återgång till en allmän vaccination kommer inte att ske särskilt snabbt, bland annat av ekonomiska skäl och på grund av den inre marknaden. Det har inte heller hittills krävts av någon seriös expert under utfrågningarna. Väck alltså inte något falskt hopp bland människorna. Det vore i själva verket oförsvarligt. Icke desto mindre är det nödvändigt att fortsätta forskningen efter ett lämpligt och varaktigt markörvaccin, som kan täcka alla serotyper, så att man tveklöst kan skilja vaccinerade från insjuknade djur. För övrigt vaccinerades fram till 1990 enbart nötkreatur i Tyskland, inga andra djur. Ärade kolleger, jag är övertygad om att vi med den politik vi föreslår slipper få se sådana bilder som de som cirkulerade i världen förra året. Ytterligare ett påpekande om omröstningen. Rösta för mina ändringsförslag och för förslagen från Europeiska socialdemokratiska partiets grupp! Genom dessa förslag undanröjs också en rad anklagelser mot den brittiska regeringen, som vi som parlament – det är min personliga parlamentariska uppfattning – inte får komma med och som inte heller kan rättfärdigas på så vis. Jag har ju förståelse för att de yttrades i ett politiskt känslosvall, jag är ju också politiker. Men var vänliga och argumentera om detta där hemma. Europaparlamentet är den mest olämpliga av alla plattformar för sådant. Och en sak till: Förutom Storbritannien finns det 14 medlemsstater i Europeiska unionen. Det är viktigt, ärade kolleger, att inte bara den brittiska regeringen utan också rådet, kommissionen, kandidatländerna, OIE, samt andra stater, exempelvis USA, Australien, Argentina och Sydafrika, kan ta vårt betänkande på allvar. Vi behöver en global strategi för sjukdomsbekämpning, för mul- och klövsjuka är inte någon brittisk sjukdom, utan en internationell sådan. Jag anser att vi, som företrädare för människorna i de 15 medlemsstaterna, har lyckats att på ett utmärkt sätt diskutera denna problematik och komma fram till vägledande slutsatser. För en sak är tyvärr klar: Det kommer säkert att inträffa ytterligare ett mul- och klövsjukeutbrott. Frågan är bara var, när och i vilken omfattning. Vi måste vara rustade för detta."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Berichterstatter"7 "Kreissl-Dörfler (PSE ),"7 "a priori"11 "in loco"9 "status"9 "worst case scenario"1 "worst-case"2

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph