Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-05-Speech-4-029"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-12-05"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Kommissionens bidrag til arbejdet i Det Europæiske Konvent4
dcterms:Language	"da"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20021205.2.4-029"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-12-05-Speech-4-0304
lpv:speaker	lp:Jens-Peter Bonde4
lpv:spoken text	"Hr. formand, Kommissionen foreslår - ikke uventet - mere magt til sig selv. Europa-Parlamentet og EU-statsministrene slår også til lyd for at få mere magt. Det er ikke svært at forudse kompromiset på topmødet i Rom næste år i december. Statsministrene vil næppe give slip på udenrigs- og sikkerhedspolitikken, så de vælger en fra Det Europæiske Råd til at repræsentere Unionen udadtil. De kan f.eks. få Tony Blair til at blive Unionens første præsident og så gøre Aznar til formand for den næste Kommission. Så kan Kommissionen i stedet for udenrigs- og sikkerhedspolitikken få magten over det udbyggede retspolitiske og politimæssige samarbejde, som jo er Aznars særlige tilbøjelighed. Kommissionen kan også få øgede udøvende beføjelser, og Aznars ledelse blive en rigtig regering, der skal stå til ansvar. Ja, men for hvem? Det bliver næppe Europa-Parlamentet alene men formentlig Giscards foreslåede kongres, hvor også de nationale parlamenter kan tages som gidsler, uden at de får andet end en klappekongres, hvor man kan klappe ad statsministrenes flertalsbesluttede kommissærvalg. Europa-Parlamentet får til gengæld afskaffet sondringen mellem obligatoriske og ikke-obligatoriske udgifter og dermed mere magt over udgifterne, og det får udbygget den fælles beslutningstagning til flere områder og får dermed større indflydelse på lovgivningen. EU-statsministrene styrkes, Kommissionen styrkes og Europa-Parlamentet styrkes. Når alle overnationale institutioner styrkes, må der være nogen, der taber. Det er vælgerne. De mister det sidste ord over lovene på flere områder. De får mindre demokrati, hver gang der gives mere overnational udemokratisk magt i EU."@da1
lpv:spokenAs	unknown; JuniBevægelsen (1999-07-20--2004-07-19)14 chair; EDD (2001-01-30--2004-07-19)14 member; Conference of Presidents (1999-07-20--2004-07-19)14 member; Delegation for relations with Switzerland, Iceland and Norway (2002-02-07--2004-07-19)14 member; AFCO (2002-01-17--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Herr Präsident, die Kommission schlägt - nicht unerwartet - mehr Macht für sich selbst vor. Das Europäische Parlament und die Staats- und Regierungschefs der EU wollen ebenfalls mehr Macht haben. Es ist nicht schwer, den Kompromiss, der auf dem Gipfeltreffen im Dezember nächsten Jahres in Rom erzielt werden wird, vorauszusagen. Die Staats- und Regierungschefs werden sich wohl kaum die Außen- und Sicherheitspolitik aus den Händen nehmen lassen, sie werden deshalb ein Mitglied des Europäischen Rats wählen, das die Union nach außen vertreten wird. Sie können beispielsweise Tony Blair zum ersten Präsidenten der Union machen und anschließend Herrn Aznar zum Präsidenten der nächsten Kommission küren. Dann kann die Kommission anstelle der Außen- und Sicherheitspolitik die Kontrolle über die erweiterte Zusammenarbeit im Bereich Recht und Inneres erhalten, der ja zu Herrn Aznars besonderen Prioritäten gehört. Die Kommission kann ferner erweiterte exekutive Befugnisse erhalten, und Herr Aznars Kommission kann eine regelrechte Regierung werden, die zur Verantwortung gezogen werden kann. Ja, aber durch wen? Dies wird wohl kaum das Europäische Parlament allein sein, sondern wahrscheinlich der von Giscard vorgeschlagene Kongress, auf dem auch die einzelstaatlichen Parlamente vereinnahmt werden können, ohne dass diese mehr als nur einen Kongress der Beifallsbekundungen erhalten, in dem man die von den Ministerpräsidenten mehrheitlich beschlossene Wahl der Kommissare beklatschen darf. Für das Europäische Parlament wird dafür die Trennung zwischen obligatorischen und nichtobligatorischen Ausgaben abgeschafft und es erhält somit mehr Macht in Bezug auf die Ausgaben, und man wird das Verfahren der Mitentscheidung auf weitere Bereiche ausdehnen und dem Parlament somit einen größeren Einfluss auf die Gesetzgebung sichern. Die EU-Ministerpräsidenten werden gestärkt, die Kommission wird gestärkt und das Europäische Parlament wird gestärkt. Wenn alle transnationalen Institutionen gestärkt werden, muss es jemanden geben, der etwas verliert. Das sind die Wähler. In mehreren Bereichen werden sie das letzte Wort in Sachen Gesetzgebung verlieren. Jedes Mal, wenn mehr transnationale, undemokratische Macht an die EU abgegeben wird, werden sie ein Stück Demokratie verlieren."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, όπως ήταν αναμενόμενο, η Επιτροπή προτείνει να της δοθεί μεγαλύτερη εξουσία. Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και οι πρωθυπουργοί της ΕΕ ζητούν επίσης πιεστικά να τους δοθεί μεγαλύτερη εξουσία. Δεν είναι δύσκολο να προβλεφθεί ο συμβιβασμός που θα επιτευχθεί στη διάσκεψη της Ρώμης τον Δεκέμβριο του επομένου έτους. Οι πρωθυπουργοί σε καμία περίπτωση δεν θα ήθελαν να απεμπολήσουν την εξωτερική πολιτική και την πολιτική ασφάλειας, οπότε θα επιλέξουν κάποιον από το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο να εκπροσωπεί την ΕΕ στο εξωτερικό. Μπορεί, για παράδειγμα, να πείσουν τον Τόνι Μπλερ να γίνει ο πρώτος πρόεδρος της ΕΕ και έπειτα να κάνουν τον κ. Αθνάρ πρόεδρο της επόμενης Επιτροπής. Αντί να ασχολείται με την εξωτερική πολιτική και την πολιτική ασφάλειας, η Επιτροπή θα αναλάβει την αρμοδιότητα για την ανάπτυξη συνεργασίας σε δικαστικά, πολιτικά και αστυνομικά θέματα, στα οποία, ασφαλώς, ο κ. Αθνάρ έχει ιδιαίτερη προτίμηση. Μπορεί επίσης να δοθούν αυξημένες εκτελεστικές εξουσίες στην Επιτροπή, ενώ η ηγεσία του κ. Αθνάρ μπορεί να καταστεί κανονική κυβέρνηση η οποία θα λογοδοτεί. Ναι, αλλά σε ποιον; Μάλλον όχι μόνο στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, αλλά, ενδεχομένως, στο Κογκρέσο που πρότεινε ο κ. Ζισκάρ ντ’ Εστέν, στο οποίο και τα ίδια τα εθνικά κοινοβούλια θα βρεθούν όμηροι, συμμετέχοντας σε ένα σώμα χειροκροτητών, σκοπός του οποίου θα είναι να επιδοκιμάζει την εκλογή πρωθυπουργών ή Επιτρόπων με ψηφοφορίες κατά πλειοψηφία. Σε ανταπόδοση, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο θα δει την κατάργηση της διάκρισης μεταξύ υποχρεωτικών και μη υποχρεωτικών δαπανών, οπότε θα του δοθούν μεγαλύτερες εξουσίες σε θέματα δαπανών. Θα δει επίσης την επέκταση της από κοινού λήψης αποφάσεων, έτσι ώστε να περιλαμβάνει περισσότερους τομείς, και κατ’ αυτόν τον τρόπο θα του δοθεί μεγαλύτερη επιρροή σε νομοθετικά ζητήματα. Στους πρωθυπουργούς της ΕΕ προσφέρεται μεγαλύτερη εξουσία, ενώ ενισχύεται και η Επιτροπή, καθώς και το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Όταν θα έχουν ενισχυθεί όλα τα υπερεθνικά θεσμικά όργανα, κάποιοι μπορεί να βρεθούν στη θέση του χαμένου, και αυτοί είναι οι ψηφοφόροι, οι οποίοι δεν θα έχουν πλέον τον τελευταίο λόγο ως προς τη νομοθεσία σε αρκετούς τομείς. Καταλήγουν να έχουν ακόμα λιγότερη δημοκρατία, κάθε φορά που προσφέρεται περισσότερη υπερεθνική και αντιδημοκρατική εξουσία στην ΕΕ."@el8,8 "Mr President, not unexpectedly, the Commission is proposing that it be given more power. The European Parliament and the EU’s prime ministers are also agitating to be given more power. It is not difficult to foresee the compromise at the Rome Summit in December of next year. The prime ministers scarcely wish to relinquish foreign and security policy, so they will choose someone from the European Council to represent the EU to the outside world. They may, for example, get Tony Blair to become the EU’s first president and then make Mr Aznar President of the next Commission. Instead of concerning itself with foreign and security policy, the Commission would be given power over the developed cooperation on juridico-political and police matters for which, of course, Mr Aznar has a special predilection. The Commission may also be given increased executive powers, and Mr Aznar’s leadership become a proper government that stands accountable. Yes, but to whom? It will scarcely be the European Parliament alone but, presumably, Mr Giscard d’Estaing’s proposed Congress in which the national parliaments too may be taken hostage and find themselves with nothing but a congress of yes men, designed for applauding the prime ministers’ election of commissioners by majority voting. In return, the European Parliament will see the distinction between compulsory and non-compulsory expenditure abolished and so be given more power over expenditure. It will also see common decision-making extended to include more areas and so be given greater influence over legislation. The EU’s prime ministers are being given more power and the Commission is being strengthened, as is the European Parliament. When all the supranational institutions are reinforced, someone must lose out, and it is the voters, who will no longer have the final word concerning legislation in quite a few areas. They are left with less democracy, every time that more supranational and undemocratic power is handed out in the EU."@en3 "Señor Presidente, como era de esperar, la Comisión propone que se le dé más poder. El Parlamento Europeo y los Primeros Ministros de la UE también están haciendo campaña para que se les otorgue mayor poder. No es difícil prever el compromiso en la Cumbre de Roma, que tendrá lugar en el mes de diciembre del año que viene. Los Primeros Ministros no desean renunciar a la política exterior y de seguridad, por lo que elegirán a algún miembro del Consejo Europeo para que represente a la UE en el mundo. Quizás consigan, por ejemplo, que Tony Blair se convierta en el primer presidente de la UE y a continuación nombren al Sr. Aznar Presidente de la próxima Comisión. En lugar de preocuparse de la política exterior y de seguridad, la Comisión tendría potestad sobre la cooperación desarrollada en asuntos jurídico-políticos y policiales, hacia los cuales, por supuesto, el Sr. Aznar siente una especial predilección. Es posible que se otorgue a la Comisión mayores poderes ejecutivos, y que el liderazgo del Sr. Aznar haga que se convierta en un gobierno adecuado con responsabilidad. Sí, ¿pero ante quién? Difícilmente sería sólo el Parlamento Europeo, sino, probablemente, el Congreso propuesto por el Sr. Giscard d’Estaing en el que los parlamentos nacionales también estarían presentes como rehenes, encontrándose con poco más que un congreso de señores que asienten, diseñado para aplaudir la elección de Comisarios por parte de los Primeros Ministros por mayoría. A cambio, el Parlamento Europeo asistirá a la abolición de la diferencia entre gasto obligatorio y no obligatorio, por lo que dispondrá de mayor poder sobre el gasto. También verá cómo se extiende la toma de decisiones común incluyendo más áreas, por lo que tendrá una mayor influencia sobre la legislación. Los Primeros Ministros de la UE están recibiendo más poder y se está reforzando la Comisión, al igual que el Parlamento. Cuando se refuerzan todas las instituciones supranacionales, alguien tiene que salir perdiendo, y estos son los votantes, los cuales ya no tendrán la última palabra sobre la legislación relativa a determinadas áreas. Se encontrarán con una democracia reducida, siempre que se otorgue cada vez más poder supranacional y antidemocrático a la UE."@es12 "Arvoisa puhemies, ei ole yllättävää, että komissio ehdottaa omaa valtaansa lisättäväksi. Euroopan parlamentti ja EU:n pääministerit ovat myös liikkeellä havittelemassa lisää valtaa. Ei ole vaikeaa ennakoida Roomassa ensi vuoden joulukuussa pidettävässä huippukokouksessa tehtävää kompromissia. Pääministerit tuskin haluavat luopua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, joten he valitsevat jonkun Eurooppa-neuvostosta edustamaan EU:ta ulkomaailmassa. He voivat esimerkiksi tehdä Tony Blairista EU:n ensimmäisen presidentin ja sen jälkeen José Maria Aznarista seuraavan komission puheenjohtajan. Sen sijaan, että komissio saisi puuttua ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, sille annettaisiin toimivalta lähellä pääministeri Aznarin sydäntä olevan kehitetyn oikeudellispoliittisen ja poliisiyhteistyön alalla. Komissio saattaa saada myös lisää toimeenpanovaltaa, ja Aznarin johdolla siitä tulisi tosiasiallinen hallitus, jonka olisi vastattava toimistaan. Mutta kenelle? Tuskin ainoastaan Euroopan parlamentille, vaan oletettavasti myös Giscard d’Estaingin ehdottamalle kongressille, jossa kansallisten parlamenttienkin kädet voivat olla sidotut niiden huomatessa, että tämän pelkän kumileimasinkongressinsa tehtävänä on ainoastaan osoittaa suosiota pääministerien enemmistöpäätöksellä tekemälle komission jäsenten valinnalle. Vastineeksi Euroopan parlamentti saa huomata, että jako pakollisiin ja muihin kuin pakollisiin menoihin poistuu, ja siten parlamentti toimivalta kasvaa menoja koskevissa asioissa. Lisäksi parlamentin iloksi yhteistä päätöksentekoa laajennetaan useammille aloille, ja siten se saa lainsäädännön alalla enemmän vaikutusvaltaa. EU:n pääministerit saavat lisää toimivaltaa, ja komissiota vahvistetaan, kuten myös Euroopan parlamenttia. Kun kaikkia ylikansallisia toimielimiä vahvistetaan, jonkun on menetettävä, ja menettäjiä ovat äänestäjät, joilla ei ole enää lainsäädännössä viimeistä sanaansa sanottavanaan monillakaan aloilla. Heidän kannaltaan demokratia vähenee aina, kun EU:ssa jaetaan lisää ylikansallista ja epädemokraattista toimivaltaa."@fi5 "Monsieur le Président, la Commission propose - et on pouvait s’y attendre - que des pouvoirs accrus lui soient attribués. Le Parlement européen et les premiers ministres de l’Union européenne plaident également pour que des pouvoirs accrus leur soient attribués. On peut sans peine imaginer le compromis qui sera trouvé à l’occasion du sommet de Rome en décembre de l’année prochaine. Les premiers ministres ne lâcheront pas la politique étrangère et de sécurité ; un membre du Conseil européen sera donc choisi pour représenter la politique extérieure de l’Union. M. Blair pourrait, par exemple, devenir le premier président de l’Union et M. Aznar le président de la future Commission. La Commission pourrait alors se voir attribuer des pouvoirs en matière de politique judiciaire et de collaboration policière - des thèmes particulièrement chers à M. Aznar - plutôt qu’en matière de politique étrangère et de sécurité. La Commission pourrait aussi disposer de compétences exécutives accrues de sorte que la présidence Aznar deviendrait un véritable gouvernement responsable. Mais responsable à l’égard de qui ? Probablement pas à l’égard du seul Parlement européen, mais sans doute à l’égard du congrès proposé par M. Giscard d'Estaing au sein duquel les parlements nationaux pourront être pris en otages ; ce congrès sera une assemblée fantoche où les députés pourront applaudir le choix des commissaires décidé à la majorité par les premiers ministres. Pour le Parlement européen, par contre, la distinction entre dépenses obligatoires et dépenses non-obligatoires aura disparu ; il aura davantage de pouvoir en matière de dépenses. La prise commune de décisions sera élargie à d’autres secteurs et son influence sur la législation sera donc renforcée. Le pouvoir des premiers ministres sera renforcé, celui de la Commission sera renforcé et celui du Parlement européen sera renforcé. Le renforcement de toutes les institutions transnationales doit nécessairement entraîner des perdants. Les perdants, ce seront les électeurs. Dans de nombreux domaines, ils n’auront plus le dernier mot par rapport à la législation adoptée. À mesure que davantage de pouvoir transnational non démocratique est attribué à l’Union européenne, la démocratie pour les citoyens diminue."@fr6 "Signor Presidente, com’era prevedibile, la Commissione propone che le siano conferiti più poteri. Anche il Parlamento europeo e i Primi Ministri dell’Unione europea si stanno agitando per ottenere maggiori poteri. Non è difficile prevedere il compromesso cui si giungerà al Vertice di Roma nel dicembre del prossimo anno. E’ improbabile che i Primi Ministri intendano rinunciare alla politica estera e di sicurezza, così sceglieranno qualcuno del Consiglio europeo che rappresenti l’Unione europea nel mondo esterno. Potrebbero decidere, per esempio, che Tony Blair diventi il primo presidente dell’Unione europea e poi eleggere il Primo Ministro Aznar Presidente della prossima Commissione. Anziché occuparsi di politica estera e di sicurezza, la Commissione avrebbe il controllo sulla cooperazione in materia giuridico-politica o di polizia per la quale, come sappiamo, il Primo Ministro Aznar dimostra una spiccata preferenza. Alla Commissione potrebbero anche essere conferiti maggiori poteri esecutivi, e la del Primo Ministro Aznar potrebbe diventare un vero e proprio governo tenuto a rispondere del proprio operato. Sì, ma a chi? Difficilmente sarà il solo Parlamento europeo, ma potrebbe trattarsi del congresso proposto da Giscard d’Estaing, in cui anche i parlamenti nazionali possono essere presi in ostaggio e ritrovarsi con nient’altro che un congresso di tirapiedi, concepito per applaudire l’elezione dei Commissari da parte dei Primi Ministri con voto a maggioranza. In cambio, il Parlamento europeo vedrà cadere la distinzione tra le spese obbligatorie e le spese non obbligatorie e acquisirà così maggiore potere in materia di spesa. Otterrà anche l’estensione della procedura di codecisione al fine di comprendervi più settori e acquisirà così maggiore influenza in campo legislativo. Si conferiscono maggiori poteri ai Primi Ministri dell’Unione europea e la Commissione viene rafforzata, così come il Parlamento europeo. Se tutte le istituzioni sovrannazionali vengono rafforzate, qualcuno deve rinunciare a qualcosa, e questi sono gli elettori, che non avranno più l’ultima parola sulla legislazione in diversi settori. Vedono diminuire la democrazia ogni volta che maggiori poteri sovrannazionali e antidemocratici vengono spartiti all’interno dell’Unione europea."@it9 "Mr President, not unexpectedly, the Commission is proposing that it be given more power. The European Parliament and the EU’s prime ministers are also agitating to be given more power. It is not difficult to foresee the compromise at the Rome Summit in December of next year. The prime ministers scarcely wish to relinquish foreign and security policy, so they will choose someone from the European Council to represent the EU to the outside world. They may, for example, get Tony Blair to become the EU’s first president and then make Mr Aznar President of the next Commission. Instead of concerning itself with foreign and security policy, the Commission would be given power over the developed cooperation on juridico-political and police matters for which, of course, Mr Aznar has a special predilection. The Commission may also be given increased executive powers, and Mr Aznar’s leadership become a proper government that stands accountable. Yes, but to whom? It will scarcely be the European Parliament alone but, presumably, Mr Giscard d’Estaing’s proposed Congress in which the national parliaments too may be taken hostage and find themselves with nothing but a congress of yes men, designed for applauding the prime ministers’ election of commissioners by majority voting. In return, the European Parliament will see the distinction between compulsory and non-compulsory expenditure abolished and so be given more power over expenditure. It will also see common decision-making extended to include more areas and so be given greater influence over legislation. The EU’s prime ministers are being given more power and the Commission is being strengthened, as is the European Parliament. When all the supranational institutions are reinforced, someone must lose out, and it is the voters, who will no longer have the final word concerning legislation in quite a few areas. They are left with less democracy, every time that more supranational and undemocratic power is handed out in the EU."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, de Commissie stelt - niet geheel onverwachts - voor zichzelf meer macht toe te kennen. Het Europees Parlement en de ministers-presidenten in de EU pleiten eveneens voor meer macht voor zichzelf. Je ziet het compromis op de Top van Rome volgend jaar december gemakkelijk voor je. De ministers-presidenten zullen het buitenlands en veiligheidsbeleid niet echt willen loslaten en dus wijzen ze iemand uit de Europese Raad aan om de Unie naar buiten toe te vertegenwoordigen. Ze kunnen er bijvoorbeeld voor zorgen dat Tony Blair de eerste president van de Unie wordt en de heer Aznar de voorzitter van de volgende Commissie. De Commissie zou dan in plaats van over het buitenlands en veiligheidsbeleid de macht krijgen over de uitgebreide samenwerking op het gebied van rechtspolitieke en politionele aangelegenheden, waarvoor de heer Aznar immers een speciale voorliefde heeft. Wellicht krijgt de Commissie ook grotere uitvoerende bevoegdheden en groeit het leiderschap van Aznar uit tot een echte regering, die verantwoording moet afleggen. Ja, maar aan wie dan? Het valt nauwelijks aan te nemen dat dat uitsluitend het Europees Parlement zal zijn, maar naar alle waarschijnlijkheid tevens het door Giscard voorgestelde Congres, waar ook de nationale parlementen tot gijzelaar gemaakt kunnen worden zonder dat ze iets anders dan een congres van jaknikkers krijgen, dat bedoeld is om de door de ministers-presidenten met meerderheid van stemmen verkozen commissarissen toe te juichen. In ruil daarvoor zal het Europees Parlement getuige zijn van de afschaffing van de scheiding tussen verplichte en niet-verplichte uitgaven, waarmee het meer macht over de uitgaven krijgt. Het zal tevens zien dat de gemeenschappelijke besluitvorming tot meer terreinen wordt uitgebreid en daarmee verkrijgt het een grotere invloed op de wetgeving. De ministers-presidenten in de EU krijgen meer macht, de Commissie wordt versterkt en het Europees Parlement wordt versterkt. Wanneer alle supranationale instellingen worden versterkt, moet er ergens een verliezer zijn. Dat zijn de kiezers. Zij verliezen op meerdere terreinen hun laatste woord over de wetten. Ze krijgen minder democratie telkens als er in de EU meer supranationale en ondemocratische macht wordt toegekend."@nl2 "Senhor Presidente, a Comissão propõe – o que não é surpresa – que lhe sejam atribuídos mais poderes. O Parlamento Europeu e os Primeiros-Ministros da UE também manifestam a vontade de ter mais poder. Não é difícil prever o compromisso que irá ser alcançado na Cimeira de Roma em Dezembro do próximo ano. Os Primeiros-Ministros provavelmente não vão “abrir mão” da política externa e de segurança, pelo que irão eleger um membro do Conselho Europeu para representar a União no exterior. Poderão, por exemplo, pedir a Tony Blair que aceite ser o primeiro Presidente da União e poderão nomear Aznar como Presidente da próxima Comissão. Nessa altura, a Comissão poderá, em vez de se preocupar com a política externa e de segurança, conseguir os poderes em matéria de cooperação alargada sobre assuntos juridico-políticos e policiais, área em relação à qual o senhor Aznar nutre uma predilecção especial. A Comissão poderá também obter competências executivas acrescidas, podendo a liderança do senhor Aznar tornar-se um verdadeiro governo, que terá de responder pelos seus actos. Sim, mas responder perante quem? Provavelmente não será apenas perante o Parlamento Europeu, mas perante o congresso proposto por Giscard d’Estaing, no qual os parlamentos nacionais também poderão ficar reféns, transformados num conjunto de lacaios, sem outra possibilidade que não aplaudir a eleição dos Comissários escolhidos, por maioria, pelos Primeiros-Ministros. Em contrapartida, o Parlamento Europeu consegue a abolição da distinção entre as despesas obrigatórias e as despesas não obrigatórias, conseguindo desse modo mais poder em relação às despesas. Obterá ainda o alargamento da decisão por maioria a outras áreas, exercendo, portanto, uma maior influência ao nível legislativo. Os Primeiros-Ministros da UE saem reforçados, assim como a Comissão e o Parlamento Europeu. Quando todas as instituições saem reforçadas, alguém tem de perder. E quem perde são os eleitores. Perdem a última palavra em relação à legislação, em várias áreas. Cada vez que distribuem mais poderes supranacionais e não-democráticos ficam com menos democracia na UE."@pt11 "Herr talman! Kommissionen föreslår – inte oväntat – mer inflytande för egen del. Europaparlamentet och premiärministrarna inom Europeiska unionen försöker också själva skapa sig större inflytande. Det är inte svårt att förutse kompromissen på toppmötet i Rom i december nästa år. Premiärministrarna kommer knappast att släppa utrikes- och säkerhetspolitiken, och kommer därför att välja någon från Europeiska rådet till att företräda Europeiska unionen utåt. De kan t.ex. få Tony Blair att bli Europeiska unionens första president och göra Aznar till ordförande för nästa kommission. På så sätt kan kommissionen få kontroll över det utvidgade rättspolitiska och polisiära samarbetet, som ju utgör Aznars särskilda böjelse, i stället för över utrikes- och säkerhetspolitiken. Kommissionen kan också få utökade verkställande befogenheter, och Aznars styre kan bli en riktig regering som kan ställas till svars. Men frågan är inför vem. Det blir knappast enbart Europaparlamentet, utan förmodligen Giscards föreslagna kongress, där även de nationella parlamenten kan tas som gisslan utan att de får någonting annat än en ”applådkongress” där man kan applådera premiärministrarnas majoritetsbeslutade val av kommissionärer. Europaparlamentet lyckas dock avskaffa skillnaden mellan obligatoriska och icke-obligatoriska utgifter och får därmed större kontroll över utgifterna. Europaparlamentet lyckas också utvidga medbeslutandeförfarandet till fler områden och får därmed större inflytande över lagstiftningen. Premiärministrarna inom Europeiska unionen stärks, kommissionen stärks och Europaparlamentet stärks. När alla överstatliga institutioner stärks måste det finnas någon som förlorar. Det är väljarna. De går miste om sista ordet när det gäller lagstiftningen på flera områden. Varje gång mer överstatlig odemokratisk makt skapas inom Europeiska unionen minskar demokratin för dem."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Bonde (EDD )."1 "leadership"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph