Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-158"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.10.3-158"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Mr President, it is estimated that around 12 million vertebrate animals are used annually in the European Union for the development and the testing of drugs, vaccines, chemicals and other products. A further nine million are bred and destroyed as surplus to requirements.
There are four amendments to the report. I would like to thank my colleagues in the Committee on the Environment. I would also like to thank Mr Nisticò in particular for discussing his amendments with me. I regret that I cannot support amendments 1 and 2 as they weaken the report considerably on a point which is of great concern, that is, the use of primates, especially wild caught primates. I can support Amendment No 3.
I believe there is general agreement in Parliament and in the Commission that Directive 86/609 is neither suitable nor effective today and that we need new legislation. I hope that the Commission will take up Parliament's recommendations.
Since Directive 86/609, which controls the use of animals in experiments, was first implemented more than 16 years ago, a great deal has changed. The original purpose of the Directive was to avoid distortions in trade. The European Union did not then have a duty, as it does now, to consider the welfare of animals in agriculture, research, transport or single market policies.
Today, animal welfare is the subject of extensive public debate and interest and concern about the use of animals has escalated. Also, enormous progress has been made in scientific knowledge and practice. For these reasons, as well as deficiencies in the actual operation of the Directive, with many cases of infringement action taken by the Commission over the years, it is clear that this Directive is in urgent need of revision.
The Commission has already made a commitment to review the Directive next year. I hope that the points on which we have focussed in this report will guide their work because there are many lessons to be learnt. The first is the need for a central European Union inspectorate to coordinate the work of inspectors in the Member States but with the power to visit facilities and revoke licences if necessary. In 1986, Parliament called for a standing committee to monitor the implementation of the Directive but it was not done. I believe this has proved to be a mistake.
There is great variation between the Member States in the way that information is collated and in the way that replacement, reduction and refinement are applied. For example, the Commission has already published two sets of statistics on the number and use of animals in experiments. The data is required every three years. It does not have to contain very much detail and there has been no standard format for presenting it. Some Member States publish very detailed statistics annually while others publish the bare minimum as infrequently as possible. This has made evaluating the implementation of the Directive difficult. We need data to be published annually and in a standard format.
The use of alternative testing methods is, of course, central. Animal experiments should be seen as exceptions to the rule rather than normal scientific procedures. Work on alternatives is progressing fast. This is where Member States should be concentrating and giving priority.
Related to this is Article 7(2) of this Directive, which states that animals should be used for experiments only where there is no scientifically viable alternative. Given that the Commission does not currently require detailed information on statistics, it is impossible to monitor whether this article is actually being implemented. That is why the report recommends a central EU database including information on all animal experiments approved, currently performed and finalised. This would allow for EU-wide checks to ensure that article was being implemented and that experiments were not being duplicated.
While the number of animals used for experiments had appeared to be reducing, the use of transgenic animals is rising. This is something that could not have been foreseen in 1986 when the Directive was adopted. There is inadequate provision for it in the Directive as a result. Transgenic animals must be included.
Finally, many complaints from NGOs and other bodies and organisations relate to breaches of Article 5 on the general care and accommodation of animals. This can largely be overcome by an EU-wide standard training course including animal welfare and the ethics of experiments."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, det anslås, at der i EU hvert år anvendes ca. 12 millioner hvirveldyr til udvikling og afprøvning af medicin, vacciner, kemikalier og andre produkter. Yderligere 9 millioner opdrættes og destrueres, da de er i overskud.
Der er fire ændringsforslag til betænkningen. Jeg vil godt takke mine kolleger i Miljøudvalget, og ikke mindst vil jeg takke hr. Nisticò, som har drøftet sine ændringsforslag med mig. Jeg beklager, at jeg ikke kan støtte ændringsforslag 1 og 2, da de udgør en væsentlig svækkelse af betænkningen på et meget centralt punkt, nemlig brugen af primater, især primater, der er fanget ude i naturen. Jeg kan godt støtte ændringsforslag 3.
Jeg tror, der er generel enighed i Parlamentet og Kommissionen om, at direktiv 86/609 hverken er tidssvarende eller effektivt, og at der skal ny lovgivning til. Jeg håber, Kommissionen tager Parlamentets anbefalinger til sig.
Siden direktiv 86/609, som omhandler anvendelse af dyr til forsøg, blev gennemført for over 16 år siden, er det sket store forandringer. Det oprindelige formål med direktivet var at forebygge handelsmæssige skævvridninger. EU havde ikke dengang, som vi har nu, en forpligtelse til at se på dyrevelfærd inden for landbrug, forskning, transport eller det indre markeds politikker.
I dag er dyrevelfærd genstand for omfattende offentlig debat, og der er stigende interesse for og bekymring over anvendelsen af dyr. Der er også sket store fremskridt inden for videnskab og forskningspraksis. Denne udvikling samt mangler i den faktiske gennemførelse af direktivet, hvor Kommissionen i årenes løb har måttet skride ind over for mange tilfælde af manglende overholdelse, gør det bydende nødvendigt at revidere direktivet.
Kommissionen har allerede forpligtet sig til at revidere direktivet til næste år. Jeg håber, den vil støtte sig til de punkter, vi har fokuseret på i betænkningen, for der er mange erfaringer, vi kan lære af. For det første er der behov for et centralt EU-inspektionsorgan, der kan koordinere indsatsen mellem medlemsstaternes inspektører, men som også har beføjelser til om nødvendigt at besøge anlæg og tilbagekalde tilladelser. I 1986 ønskede Parlamentet et stående udvalg, der skulle overvåge gennemførelsen af direktivet, men det fik vi ikke. Det har efter min mening vist sig at være en fejltagelse.
Der er store forskelle medlemsstaterne imellem, når det drejer sig om at indsamle information samt erstatte, nedbringe og raffinere dyreforsøg. Således har Kommissionen allerede offentliggjort to sæt statistikker om antallet og anvendelsen af forsøgsdyr. Data skal indsendes hvert tredje år. De behøver ikke at være særligt detaljerede og skal ikke præsenteres i noget standardformat. Nogle medlemsstater offentliggør meget detaljerede årlige statistikker, mens andre kun lige akkurat opfylder minimumskravene. Det gør det vanskeligt at vurdere gennemførelsen af direktivet. Der er behov for årlige data i et standardformat.
Brugen af alternative forsøgsmetoder er selvsagt afgørende. Dyreforsøg bør ses som undtagelser fra reglen snarere end gængse videnskabelige procedurer. Der gøres store fremskridt med at finde alternativer. Det er her, medlemsstaterne for alvor skal sætte ind.
Dette hænger sammen med direktivets artikel 7, stk. 2, hvor der står, at dyreforsøg ikke må udføres, hvis der på rimelig og praktisk måde kan benyttes en anden videnskabeligt tilfredsstillende metode. Da Kommissionen i øjeblikket ikke kræver detaljerede statistiske oplysninger, er det umuligt at overvåge, om denne artikel faktisk gennemføres. Derfor anbefaler vi i betænkningen en central EU-database med oplysninger om alle dyreforsøg, der er godkendt, aktuelt finder sted eller har fundet sted. Det ville give mulighed for på EU-plan at kontrollere, om artiklen gennemføres, og at det samme forsøg ikke udføres flere gange.
Mens antallet af dyr til forsøg synes at være faldende, er brugen af transgene dyr stigende. Det var ikke til at forudse, da direktivet blev vedtaget i 1986. Derfor tager direktivet ikke behørigt hensyn til dette. Transgene dyr skal inkluderes.
Endelig kommer der mange klager fra ngo'er og andre organer og organisationer om brud på artikel 5 vedrørende dyrenes almindelige pasning og de forhold, hvorunder de anbringes. Det problem kan i høj grad afhjælpes gennem et standardkursus på EU-plan, der omfatter dyrevelfærd og forsøgsetik."@da1
"Frau Präsidentin! In der Europäischen Union werden jährlich schätzungsweise 12 Millionen Wirbeltiere bei der Entwicklung und Erprobung von Arzneimitteln, Impfstoffen, Chemikalien und anderen Erzeugnissen verwendet. Weitere 9 Millionen Tiere werden gezüchtet und wieder getötet, da sie nicht mehr benötigt werden.
Zu dem Bericht liegen vier Änderungsanträge vor. Ich möchte meinen Kollegen aus dem Umweltausschuss dafür danken. Besonders möchte ich auch Herrn Nisticò dafür danken, dass er seine Änderungsanträge mit mir besprochen hat. Ich bedaure, dass ich die Änderungsanträge 1 und 2 nicht unterstützen kann, da sie den Bericht in einem sehr wichtigen Punkt deutlich schwächen, nämlich der Verwendung von Primaten, insbesondere von in freier Wildbahn gefangenen Primaten. Änderungsantrag 3 kann ich unterstützen.
Ich denke, dass im Parlament und in der Kommission allgemeines Einvernehmen dahingehend besteht, dass die Richtlinie 86/609 heutzutage weder angemessen noch wirkungsvoll ist und dass wir eine neue Rechtsvorschrift benötigen. Ich hoffe, dass die Kommission die Empfehlungen des Parlaments aufgreifen wird.
Seit die Richtlinie 86/609, die die Verwendung von Tieren in Tierversuchen überwacht, vor über 16 Jahren zum ersten Mal umgesetzt wurde, hat sich einiges verändert. Der ursprüngliche Zweck der Richtlinie bestand darin, Handelsverzerrungen zu vermeiden. Die Europäische Union hatte damals – im Gegensatz zu heute – nicht die Pflicht, das Wohlergehen von Tieren in der Landwirtschafts-, Forschungs-, Verkehrs- und Binnenmarktpolitik zu berücksichtigen.
Heute ist das Wohlergehen von Tieren Gegenstand einer breiten öffentlichen Debatte, und das Interesse und die Sorge, die der Verwendung von Tieren gelten, haben stark zugenommen. Auch bei den wissenschaftlichen Erkenntnissen und in der wissenschaftlichen Praxis sind gewaltige Fortschritte zu verzeichnen. Aus diesen Gründen sowie aufgrund der Mängel bei der gegenwärtigen Anwendung der Richtlinie, bei denen die Kommission im Laufe der Jahre zahlreiche Vertragsverstoßverfahren eingeleitet hat, wird klar, dass diese Richtlinie dringend einer Überarbeitung bedarf.
Die Kommission hat sich bereits verpflichtet, die Richtlinie nächstes Jahr zu überarbeiten. Ich hoffe, dass ihr die Punkte, auf die wir uns in diesem Bericht konzentriert haben, bei ihrer Arbeit als Richtschnur dienen werden, denn sie kann einiges daraus lernen. Zunächst ist es notwendig, eine zentrale EU-Inspektionsbehörde einzurichten, die die Arbeit der Inspektoren in den Mitgliedstaaten koordiniert und befugt ist, in den Einrichtungen Kontrollen durchzuführen und erforderlichenfalls Zulassungen abzuerkennen. 1986 forderte das Parlament einen ständigen Ausschuss, um die Umsetzung der Richtlinie zu überwachen, doch wurde er nicht eingesetzt. Ich denke, dass sich dies als Fehler erwiesen hat.
Es gibt zwischen den Mitgliedstaaten große Unterschiede in der Art, wie Informationen abgeglichen werden und wie das Prinzip des Ersetzens, Verringerns und Verfeinerns angewandt wird. Die Kommission hat beispielsweise bereits zwei Statistiken zur Zahl und zur Verwendung von Versuchstieren veröffentlicht. Die Daten müssen alle drei Jahre erfasst werden. Sie müssen nicht sehr detailliert sein und waren bislang nicht in einer einheitlichen Form vorzulegen. Manche Mitgliedstaaten veröffentlichen jährlich detaillierte Statistiken, während andere nur ein Mindestmaß an Daten und das so selten wie möglich veröffentlichen. Aus diesem Grund hat sich die Bewertung der Umsetzung der Richtlinie als schwierig erwiesen. Wir brauchen Daten, die jedes Jahr in einheitlicher Form veröffentlicht werden.
Der Einsatz alternativer Testmethoden ist selbstverständlich ein zentraler Punkt. Tierversuche sollten eher als Ausnahme von der Regel denn als normale wissenschaftliche Verfahren angesehen werden. Die Entwicklung alternativer Methoden schreitet zügig voran. Die Mitgliedstaaten sollten sich vorrangig hierauf konzentrieren.
In diesem Zusammenhang steht Artikel 7 Absatz 2 dieser Richtlinie, der besagt, dass Tiere nur dann zu Versuchszwecken verwendet werden dürfen, wenn es keine praktikable wissenschaftliche Alternative gibt. Da die Kommission gegenwärtig keine detaillierten statistischen Informationen verlangt, lässt sich unmöglich kontrollieren, ob dieser Artikel auch wirklich angewandt wird. Aus diesem Grund empfiehlt der Bericht eine zentrale EU-Datenbank mit Angaben über alle genehmigten, aktuellen und bereits abgeschlossenen Tierversuche. Dadurch wären EU-weite Überprüfungen möglich, die sicherstellen würden, dass der Artikel angewandt wird und keine Experimente doppelt durchgeführt werden.
Während die Zahl der bei Experimenten verwendeten Tiere offensichtlich zurückgegangen ist, nimmt die Verwendung transgener Tiere zu. Dies ist etwas, was bei der Annahme der Richtlinie 1986 nicht vorherzusehen war. Die diesbezüglichen Bestimmungen der Richtlinie sind folglich unzureichend. Transgene Tiere müssen einbezogen werden.
Viele Beschwerden nichtstaatlicher Organisationen und anderer Einrichtungen beziehen sich schließlich auf Verletzungen des Artikels 5 über die allgemeine Pflege und Unterbringung der Tiere. Dem kann großenteils durch EU-weit einheitliche Fortbildungskurse begegnet werden, in denen auf artgerechte Tierhaltung und die Ethik von Tierversuchen eingegangen wird."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, υπολογίζεται ότι περίπου 12 εκατομμύρια σπονδυλωτά ζώα χρησιμοποιούνται ετησίως στην Ευρωπαϊκή Ένωση κατά την ανάπτυξη και τις δοκιμές φαρμάκων, εμβολίων, χημικών ουσιών και άλλων προϊόντων. Άλλα εννέα εκατομμύρια εκτρέφονται και σκοτώνονται ως πλεονασματικά.
Υπάρχουν τέσσερις τροπολογίες στην έκθεση. Θα ήθελα να ευχαριστήσω τους συναδέλφους μου στην Επιτροπή Περιβάλλοντος. Θα ήθελα να ευχαριστήσω ιδιαίτερα τον κ. Nisticò, ο οποίος συζήτησε μαζί μου τις τροπολογίες του. Λυπάμαι που δεν μπορώ να στηρίξω τις τροπολογίες αριθ. 1 και 2, καθώς αποδυναμώνουν την έκθεση σε μεγάλο βαθμό σχετικά με ένα θέμα που προκαλεί μεγάλες ανησυχίες, δηλαδή τη χρήση πρωτευόντων θηλαστικών, ιδιαίτερα πρωτευόντων που συλλαμβάνονται από τα φυσικά τους ενδιαιτήματα. Μπορώ να στηρίξω την τροπολογία αριθ. 3.
Πιστεύω πως υπάρχει γενική συμφωνία στο Κοινοβούλιο και στην Επιτροπή για το γεγονός ότι η οδηγία 86/609 δεν είναι σήμερα ούτε κατάλληλη ούτε αποτελεσματική, καθώς και για το γεγονός ότι χρειαζόμαστε ένα νέο νομοθετικό κείμενο. Ελπίζω ότι η Επιτροπή θα ακολουθήσει τις συστάσεις του Κοινοβουλίου.
Από τότε που εφαρμόστηκε για πρώτη φορά, περισσότερο από 16 χρόνια πριν, η οδηγία 86/609, η οποία ελέγχει τη χρήση ζώων σε πειράματα, έχουν αλλάξει πολλά. Ο αρχικός στόχος της οδηγίας ήταν η αποφυγή των στρεβλώσεων του ανταγωνισμού. Τότε, η Ευρωπαϊκή Ένωση δεν είχε υποχρέωση, όπως έχει τώρα, να εξετάσει την υγεία και καλή διαβίωση των ζώων στις πολιτικές για τη γεωργία, την έρευνα, τις μεταφορές ή την ενιαία αγορά.
Σήμερα, η υγεία και καλή διαβίωση των ζώων αποτελεί αντικείμενο εκτενών δημοσίων συζητήσεων, ενώ έχει αυξηθεί το ενδιαφέρον και οι ανησυχίες για τη χρήση των ζώων. Επίσης, έχει σημειωθεί τεράστια πρόοδος στην επιστημονική γνώση και πρακτική. Για αυτούς τους λόγους, καθώς και λόγω της ανεπαρκούς λειτουργίας της οδηγίας στην πράξη, με πολλές περιπτώσεις ανάληψης δράσης κατά των παραβατών από την Επιτροπή εδώ και χρόνια, είναι σαφές ότι η εν λόγω οδηγία χρειάζεται επειγόντως αναθεώρηση.
Η Επιτροπή έχει ήδη δεσμευθεί να αναθεωρήσει την οδηγία του χρόνου. Ελπίζω ότι τα σημεία στα οποία εστιάσαμε στην εν λόγω έκθεση θα την καθοδηγήσουν στο έργο της, γιατί τα διδάγματα που έχουμε να πάρουμε είναι πολλά. Το πρώτο είναι η ανάγκη για ένα κεντρικό σώμα επιθεωρητών της Ευρωπαϊκής Ένωσης, το οποίο θα συντονίζει το έργο των επιθεωρητών των κρατών μελών, αλλά με την εξουσία να επισκέπτεται εγκαταστάσεις και να ανακαλεί άδειες, εάν χρειαστεί. Το 1986 το Κοινοβούλιο ζήτησε τη σύσταση μόνιμης επιτροπής για την παρακολούθηση της εφαρμογής της οδηγίας, αλλά κάτι τέτοιο δεν έγινε. Πιστεύω πως αυτό αποδείχτηκε λάθος.
Υπάρχει μεγάλη διαφοροποίηση μεταξύ των κρατών μελών ως προς τον τρόπο με τον οποίο αντιπαραβάλλονται τα στοιχεία και εφαρμόζεται η προσέγγιση της αντικατάστασης
της ελάττωσης και της τελειοποίησης.
Για παράδειγμα, η Επιτροπή έχει ήδη δημοσιεύσει δύο ομάδες στατιστικών στοιχείων για τον αριθμό και τη χρήση ζώων σε πειράματα. Τα δεδομένα συλλέγονται κάθε τρία χρόνια. Δεν χρειάζεται να είναι πολύ λεπτομερή και δεν υπάρχει συγκεκριμένη μορφή παρουσίασής τους. Ορισμένα κράτη μέλη δημοσιεύουν ετησίως πολύ λεπτομερή στατιστικά στοιχεία, ενώ άλλα δημοσιεύουν ελάχιστα και όσο πιο σπάνια μπορούν. Αυτό έχει δυσκολέψει την αξιολόγηση της εφαρμογής της οδηγίας. Τα δεδομένα πρέπει να δημοσιεύονται ετησίως και με συγκεκριμένη μορφή.
Φυσικά, κεντρικό θέμα αποτελεί η χρήση εναλλακτικών μεθόδων δοκιμών. Τα πειράματα σε ζώα πρέπει να θεωρούνται εξαίρεση στον κανόνα και όχι φυσιολογικές επιστημονικές διαδικασίες. Η έρευνα για τις εναλλακτικές αυτές μεθόδους προχωρεί με γρήγορους ρυθμούς. Εδώ πρέπει να επικεντρωθούν και να δώσουν προτεραιότητα τα κράτη μέλη.
Σχετικό με το θέμα αυτό είναι το άρθρο 7, παράγραφος 2, της εν λόγω οδηγίας, σύμφωνα με το οποίο τα ζώα πρέπει να χρησιμοποιούνται σε πειράματα μόνο όταν δεν υπάρχει επιστημονικά βιώσιμη εναλλακτική μέθοδος. Δεδομένου ότι η Επιτροπή δεν απαιτεί σήμερα λεπτομερείς πληροφορίες για τα στατιστικά στοιχεία, είναι αδύνατο να παρακολουθήσουμε αν το εν λόγω άρθρο εφαρμόζεται στην πράξη. Για αυτό και η έκθεση συστήνει τη δημιουργία κεντρικής βάσης δεδομένων της ΕΕ, η οποία θα περιλαμβάνει στοιχεία για όλα τα πειράματα σε ζώα που έχουν εγκριθεί, εκτελούνται και ολοκληρώνονται. Αυτό θα έδινε τη δυνατότητα για ελέγχους σε όλη την ΕΕ, οι οποίοι θα διασφάλιζαν ότι το εν λόγω άρθρο εφαρμόζεται και ότι τα πειράματα δεν επαναλαμβάνονται.
Ενώ ο αριθμός των ζώων που χρησιμοποιούνται σε πειράματα φαίνεται να μειώνεται, η χρήση των διαγονιδιακών ζώων αυξάνεται. Αυτό είναι κάτι που δεν μπορούσε να προβλεφθεί το 1986, όταν εγκρίθηκε η οδηγία. Ως αποτέλεσμα, η πρόβλεψη για κάτι τέτοιο στην οδηγία είναι ανεπαρκής. Πρέπει να συμπεριληφθούν και τα διαγονιδιακά ζώα.
Τέλος, πολλές διαμαρτυρίες προερχόμενες από ΜΚΟ και άλλα σώματα και οργανισμούς αφορούν περιπτώσεις παραβίασης του άρθρου 5 για τη γενική φροντίδα και τη στέγαση των ζώων. Αυτό μπορεί να αντιμετωπισθεί σε μεγάλο βαθμό με έναν πρότυπο κύκλο κατάρτισης σε όλη την ΕΕ, που θα περιλαμβάνει την καλή διαβίωση των ζώων και τη δεοντολογία των πειραμάτων."@el8
"Señora Presidenta, se calcula que cada año se utilizan en la Unión Europea unos 12 millones de animales vertebrados para crear y poner a prueba medicinas, vacunas, sustancias químicas y otros productos. Otros nueve millones nacen y se destruyen como animales excedentarios.
Se han presentado cuatro enmiendas al informe. Quiero dar las gracias a mis colegas de la Comisión de Medio Ambiente. También quiero dar las gracias en particular al Sr. Nisticò, por haber hablado de su enmienda conmigo. Lamento no poder apoyar las enmiendas 1 y 2, puesto que debilitan considerablemente el informe en un punto que preocupa mucho, la utilización de primates, sobre todos los capturados en libertad. Por el contrario, sí puedo apoyar la enmienda 3.
Creo que hay un consenso general en el Parlamento y en la Comisión de que la Directiva 86/609 no es apropiada ni eficaz en la actualidad y a la necesidad de una nueva legislación. Espero que la Comisión asuma las recomendaciones del Parlamento.
Desde que hace más de 16 años se aplicara por primera vez la Directiva 86/609, que controla la utilización de animales en experimentos, se han producido muchos cambios. La finalidad inicial de esa Directiva era evitar distorsiones en el comercio. La Unión Europea no tenía la obligación, que ahora sí tiene, de tener en cuenta el bienestar de los animales en las políticas agrícolas, de investigación, de transporte o del mercado único.
Hoy en día, el bienestar de los animales es objeto de un amplio debate público, y el interés y la preocupación sobre la utilización de animales ha aumentado. Asimismo, se han realizado enormes progresos en los conocimientos y las prácticas científicas. Por esas razones, así como por las deficiencias del funcionamiento actual de la Directiva, que han dado lugar a que la Comisión iniciara muchos casos de procedimientos de infracción a lo largo de los años, es evidente que esta Directiva precisa una urgente revisión.
La Comisión ya se ha comprometido a revisar la Directiva el año que viene. Espero que los asuntos en los que hemos centrado este informe sirvan de directrices para su trabajo, porque hay muchas lecciones que aprender. La primera es la necesidad de una inspección central a escala comunitaria, que coordine el trabajo de los inspectores de los Estados miembros, pero que también esté facultada para visitar instalaciones y revocar licencias si fuera necesario. En 1986, el Parlamento solicitó que una comisión permanente supervisara la aplicación de la Directiva, pero esa medida no fue aprobada, lo que, en mi opinión, se ha demostrado que fue un error.
Hay grandes diferencias entre los Estados miembros en la forma en que recopilan información y en la forma en que se aplican la sustitución, la reducción y el refinamiento. Por ejemplo, la Comisión ya ha publicado dos conjuntos de estadísticas sobre el número y la utilización de animales en experimentos. Los datos deben presentarse cada tres años. Asimismo, no es preciso que sean muy detallados y no hay un formato estándar de presentación de los mismos. Algunos Estados miembros publican estadísticas muy detalladas anualmente, mientras que otros publican el mínimo necesario con la menor frecuencia posible. Como consecuencia, la evaluación de la aplicación de la Directiva resulta complicada. Necesitamos que los datos se publiquen anualmente y de acuerdo con un formato estándar.
La utilización de métodos de prueba alternativos es, como es lógico, fundamental. La experimentación con animales debería considerarse la excepción a la regla, en lugar de un procedimiento científico normal. La búsqueda de alternativas está avanzando rápidamente. Es en este campo en el que deberían concentrarse los Estados miembros y al que deberían conceder prioridad.
El apartado (2) del artículo 7 de esta Directiva, que estipula que los animales deben utilizarse para experimentos únicamente cuando no haya ninguna alternativa científica viable, tiene esa finalidad. Dado que la Comisión no exige actualmente información estadística detallada, es imposible controlar si este artículo se está cumpliendo en la práctica. Como consecuencia, el informe recomienda que se cree una base de datos comunitaria central en la que se recoja información sobre todos los experimentos con animales aprobados, en curso y concluidos. Esto permitiría la realización de comprobaciones a escala comunitaria para garantizar el cumplimiento de este artículo y evitar la duplicación de los experimentos.
Aunque parece que el número de animales utilizados para la experimentación se ha reducido, la utilización de animales transgénicos está aumentando. Eso es algo que no podía preverse en 1986, cuando se adoptó la Directiva. Por lo tanto, las disposiciones de la Directiva resultan insuficientes a este respecto. Es preciso incluir los animales transgénicos.
Por último, muchas de las quejas de las ONG y de otras entidades y organizaciones se refieren a incumplimientos del artículo 5 en relación con los cuidados y el alojamiento de los animales. Esto podría solucionarse en su mayor parte mediante un curso de formación estándar a escala comunitaria en el que se aborde el bienestar de los animales y la ética de los experimentos."@es12
".
Arvoisa puhemies, arvioiden mukaan noin 12 miljoonaa selkärankaista eläintä käytetään vuosittain Euroopan unionissa lääkkeiden, rokotteiden, kemikaalien ja muiden tuotteiden kehittämiseen ja testaamiseen. Lisäksi kasvatetaan ja teurastetaan yhdeksän miljoonaa eläintä, jotka ovat vaatimusten nojalla "ylimääräisiä".
Mietintöön on jätetty neljä tarkistusta. Haluaisin kiittää kollegojani ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnassa. Haluaisin kiittää myös jäsen Nisticòa erityisesti siitä, että tämä keskusteli tarkistuksistaan kanssani. Olen pahoillani, etten voi puoltaa tarkistuksia 1 ja 2, sillä ne heikentävät mietintöä huomattavasti asiassa, joka on suuri huolenaihe: kyseessä on kädellisten eläinten käyttö, erityisesti villeinä kiinniotettujen kädellisten käyttö. Puollan tarkistusta 3.
Uskoakseni parlamentissa ja komissiossa ollaan yleisesti yhtä mieltä siitä, että direktiivi 86/609 ei sovellu nykyaikaan eikä ole toimiva ja että tarvitsemme uuden säädöksen. Toivottavasti komissio hyväksyy parlamentin suositukset.
Direktiivi 86/609, jolla säädetään eläinten käytöstä kokeissa, pantiin ensimmäisen kerran täytäntöön yli 16 vuotta sitten, minkä jälkeen moni asia on muuttunut. Direktiivin alkuperäisenä tarkoituksena oli välttää kaupan vääristyminen. Euroopan unionilla ei tuolloin ollut nykyistä velvoitettaan huolehtia eläinten hyvinvoinnista maataloutta, tutkimusta, liikennettä tai yhtenäismarkkinoita koskevassa politiikassa.
Nykyisin eläinten hyvinvoinnista käydään laajaa julkista keskustelua, ja mielenkiinto asiaa kohtaan sekä huoli eläinten käytöstä ovat lisääntyneet. Tieteellinen tietämys ja käytäntö ovat edistyneet valtavasti. Tämän vuoksi ja nykyisen direktiivin toiminnassa olevien puutteiden takia sekä komission käynnistettyä vuosien kuluessa useita rikkomusmenettelyjä on selvää, että direktiiviä on tarkistettava kiireellisesti.
Komissio on jo sitoutunut tarkistamaan direktiiviä ensi vuonna. Toivon, että mietinnön keskeiset kohdat ohjaavat komission työtä, sillä asiaan liittyy monia opetuksia. Ensinnäkin tarvitaan Euroopan unionin keskusviranomainen, joka koordinoi jäsenvaltioiden tarkastajien työtä. Jäsenvaltioiden tarkastajilla olisi oltava valtuudet vierailla laitoksissa ja peruuttaa lupia tarpeen vaatiessa. Vuonna 1986 parlamentti kehotti perustamaan pysyvän komitean, jonka tehtävänä olisi valvoa direktiivin täytäntöönpanoa. Komiteaa ei perustettu, mikä on mielestäni osoittautunut virheeksi.
Jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja siinä, miten tietoja kerätään ja miten korvaamisen, vähentämisen ja jalostamisen lähestymistapaa sovelletaan. Komissio on esimerkiksi julkaissut jo kaksi tilastosarjaa kokeissa käytettyjen eläinten lukumäärästä ja käytöstä. Tiedot on toimitettava kolmen vuoden välein. Tietojen ei tarvitse olla yksityiskohtaisia, eikä tietojen esittämistä ole standardoitu. Jotkut jäsenvaltiot julkaisevat erittäin yksityiskohtaiset tilastot vuosittain, kun taas toiset julkaisevat nipin napin vähimmäismäärän niin harvoin kuin mahdollista. Näin ollen direktiivin täytäntöönpanon arviointi on ollut hankalaa. Tarvitaan vuosittain julkaistuja standardin mukaisia tietoja.
Vaihtoehtoisten testausmenetelmien käyttö on luonnollisesti keskeistä. Eläinkokeet olisi nähtävä poikkeuksena sääntöön, ei tavallisena tieteellisenä menetelmänä. Vaihtoehtoisten testausmenetelmien kehittely etenee nopeasti. Tähän jäsenvaltioiden olisi keskityttävä ja tämä olisi asetettava etusijalle.
Tältä osin direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että eläimiä saisi käyttää kokeissa ainoastaan, jos kokeelle ei ole olemassa tieteellisesti luotettavaa vaihtoehtoa. Kun otetaan huomioon, ettei komissio vaadi tällä hetkellä yksityiskohtaisia tilastotietoja, on mahdotonta valvoa, pannaanko artikla todellisuudessa täytäntöön. Tämän vuoksi mietinnössä suositellaan perustettavaksi Euroopan unionin keskustietokanta, johon sisältyy tietoa kaikista hyväksytyistä, meneillään olevista ja loppuun saatetuista eläinkokeista. Näin voidaan toteuttaa unionin laajuinen tarkastus, jotta varmistetaan, että artikla on pantu täytäntöön ja ettei testauksessa esiinny päällekkäisyyttä.
Vaikka kokeissa käytettyjen eläinten määrä on näyttänyt laskevan, siirtogeenisten eläinten käyttö lisääntyy. Tätä ei voitu arvata ennalta vuonna 1986, kun direktiivi hyväksyttiin. Direktiivin säännökset ovat siirtogeenisten eläinten osalta riittämättömät. Siirtogeeniset eläimet on sisällytettävä direktiiviin.
Lopuksi on todettava, että monet kansalaisjärjestöjen sekä muiden elinten ja järjestöjen valitukset koskevat eläinten yleisestä hoidosta ja säilytyksestä annetun 5 artiklan rikkomista. Ongelma voidaan ratkaista suurimmaksi osaksi unionin laajuisilla vakiomuotoisilla kursseilla, joilla käsitellään eläinten hyvinvointia ja tieteellisten kokeiden etiikkaa."@fi5
".
Madame la Présidente, on estime à environ 12 millions le nombre d'animaux vertébrés utilisés chaque année dans l'Union européenne au cours de la mise au point et de l'expérimentation de médicaments, vaccins, produits chimiques et autres substances. Neuf autres millions d'animaux "excédentaires" sont également élevés et tués.
Quatre amendements ont été apportés au rapport. Je tiens à remercier mes collègues de la commission de l'environnement, de la santé publique et de la politique des consommateurs. Je tiens également à remercier M. Nisticò pour avoir discuté de ses amendements avec moi. Je regrette de ne pouvoir accepter les amendements 1 et 2 qui affaiblissent considérablement le rapport sur un point qui suscite de graves préoccupations, à savoir l'utilisation de primates et, plus spécialement, de primates capturés à l'état sauvage. Je suis en mesure d'accepter l'amendement 3.
Je crois qu'un consensus se dégage au sein du Parlement et de la Commission autour de l'idée que la directive 86/609 n'est ni viable ni efficace dans son état actuel et qu'une nouvelle réglementation s'impose. J'espère que la Commission suivra les recommandations du Parlement.
Beaucoup de choses ont changé depuis l'adoption il y a 16 ans de la directive 86/609 régissant l'utilisation d'animaux à des fins expérimentales. À l'origine, la directive avait pour objectif d'éviter l'émergence de distorsions au sein du marché. Contrairement à maintenant, l'Union européenne n'avait à l'époque pas l'obligation de veiller au bien-être des animaux dans ses politiques de l'agriculture, de la recherche, des transports ou du marché unique.
Aujourd'hui, le bien-être des animaux fait l'objet d'un vaste débat public et l'utilisation des animaux préoccupe de plus en plus de personnes. En outre, d'énormes progrès ont été enregistrés sur le plan des connaissances et de la pratique scientifiques. C'est pourquoi il est évident que la directive requiert une révision urgente, si l'on en juge également par les lacunes concernant sa mise en œuvre et par les actions pour infraction engagées au fil des années par la Commission.
La Commission s'est déjà engagée à réviser la directive l'année prochaine. J'espère que les points sur lesquels nous avons insisté dans ce rapport orienteront son action car on peut en tirer de nombreux enseignements. Le premier concerne la nécessité de confier à un organisme communautaire central la tâche de coordonner le travail des inspecteurs dans les États membres, un organisme qui dispose cependant aussi du pouvoir de visiter les installations et de retirer les licences au besoin. En 1986, le Parlement avait demandé la mise en place d'un comité directeur chargé de surveiller la mise en œuvre de la directive - une demande restée lettre morte. On sait maintenant que c'était une erreur.
La manière dont les données sont collationnées et dont l'approche du remplacement, de la réduction et du perfectionnement est appliquée varie fortement d'un État membre à l'autre. Par exemple, la Commission a déjà publié deux séries de statistiques sur le nombre et l'utilisation des animaux à des fins expérimentales. Ces données doivent être présentées tous les trois ans. Elles ne doivent pas être très détaillées et le format de présentation n'a pas été uniformisé. Certains États membres publient des statistiques très détaillées chaque année tandis que d'autres s'en tiennent au strict minimum, le moins souvent possible, ce qui a rendu difficile l'évaluation de la mise en œuvre de la directive. Les données doivent être publiées annuellement et présentées dans un format uniformisé.
Le recours à des méthodes d'essai alternatives est évidemment capital. Les expériences sur les animaux doivent être considérées comme des exceptions à la règle et non comme des procédures scientifiques normales. Les recherches sur les solutions alternatives progressent à grands pas. Les États membres devraient concentrer leurs efforts dans ce domaine, qui doit être considéré comme prioritaire.
À ce propos, l'article 7(2) de la directive stipule que les animaux ne devraient être utilisés à des fins expérimentales que s'il n'existe aucune autre alternative viable d'un point de vue scientifique. Étant donné que la Commission n'exige pas pour le moment la présentation de statistiques détaillées, il s'avère impossible de contrôler l'application effective de cet article. C'est la raison pour laquelle le rapport recommande la constitution au sein de l'UE d'une base de données centrale comportant des informations sur l'ensemble des expériences animales approuvées, en cours ou finalisées. Cette base de données permettrait de procéder à des contrôles dans l'ensemble de l'UE afin de garantir l'application en bonne et due forme dudit article et d'éviter tout double emploi des expériences.
Alors que le nombre d'animaux utilisés à des fins expérimentales semble avoir diminué, l'utilisation d'animaux transgéniques est en augmentation. Nous n'aurions pas pu prévoir cette augmentation en 1986 lorsque la directive a été adoptée. Par conséquent, celle-ci ne couvre pas suffisamment ce problème. Les animaux transgéniques doivent être inclus dans la directive.
Enfin, de nombreuses plaintes émanant d'ONG et d'autres instances ou organisations portent sur le non-respect de l'article 5 relatif aux soins et à l'hébergement des animaux d'une manière générale. Ce problème pourrait être en grande partie résolu en instaurant un cours de formation au niveau de l'UE sur les thèmes du bien-être des animaux et de l'éthique expérimentale."@fr6
".
Signora Presidente, si calcola che nell’Unione europea vengano utilizzati ogni anno circa dodici milioni di animali vertebrati per la messa a punto e la sperimentazione di farmaci, vaccini, prodotti chimici e altro. Altri nove milioni vengono allevati e uccisi in quanto animali “eccedentari”.
Sono stati presentati quattro emendamenti alla relazione. Vorrei ringraziare i miei colleghi in seno alla commissione per l’ambiente. Vorrei altresì esprimere la mia gratitudine all’onorevole Nisticò in particolare per aver discusso con me i suoi emendamenti. Purtroppo non posso sostenere gli emendamenti nn. 1 e 2 poiché indeboliscono notevolmente un aspetto della relazione che suscita grande preoccupazione, ossia l’uso di primati e segnatamente di quelli che vengono catturati allo stato selvaggio. Sono invece favorevole all’emendamento n. 3.
Ritengo che in seno a Parlamento e Commissione vi sia un consenso generale sul fatto che oggigiorno la direttiva 86/609 non è più adeguata né efficace e che è quindi necessario elaborare una nuova legislazione. Spero che la Commissione adotti le raccomandazioni del Parlamento.
Nei sedici anni trascorsi dall’entrata in vigore della direttiva 86/609, volta a disciplinare l’utilizzo degli animali usati a fini sperimentali, molte cose sono cambiate. In origine la direttiva mirava a non creare distorsioni negli scambi commerciali. All’epoca l’Unione europea non aveva il dovere, che invece ha oggi, di tenere conto della protezione degli animali nell’elaborazione delle politiche in materia di agricoltura, ricerca, trasporti e mercato unico.
Oggi il benessere degli animali è oggetto di un ampio dibattito e di interesse da parte del pubblico e la preoccupazione per il modo in cui essi vengono utilizzati è aumentata. Sono stati inoltre compiuti enormi progressi nell’ambito delle conoscenze scientifiche e pratiche. Per i suddetti motivi, nonché per le carenze nelle effettive modalità di applicazione della direttiva, viste tutte le procedure d’infrazione avviate dalla Commissione nell’arco degli anni, è evidente che la presente direttiva debba essere urgentemente sottoposta a revisione.
La Commissione ha già assunto l’impegno di riesaminarla l’anno prossimo. Spero che i punti sui quali ci siamo soffermati in questa relazione costituiscano i capisaldi su cui s’incentrerà tale lavoro perché le lezioni da imparare sono molte. La prima è la necessità di istituire un ispettorato centrale dell’Unione europea con il compito di coordinare il lavoro degli ispettori negli Stati membri dotandoli della facoltà di effettuare sopralluoghi e, se necessario, del potere di revocare eventuali licenze. Nel 1986 il Parlamento aveva chiesto di istituire un comitato permanente per controllare l’applicazione della direttiva, ma tale istanza non era stata accolta. Ritengo che questo sia stato un errore.
Tra i vari Stati membri esistono grandi differenze nel modo in cui vengono collazionate le informazioni e nel modo in cui si applicano i principi della sostituzione, della riduzione e del perfezionamento. La Commissione, per esempio, ha già pubblicato due gruppi di statistiche sul numero e sull’uso degli animali negli esperimenti. Attualmente, i dati devono essere presentati su base triennale, non è necessario che siano particolarmente dettagliati e non esiste un formato uniforme in base al quale raccoglierli. Alcuni Stati membri pubblicano informazioni statistiche molto dettagliate su base annua, mentre altri pubblicano i minimi dati indispensabili con la minor frequenza possibile. Questa situazione ha reso difficile valutare l’applicazione della direttiva. E’ necessario pubblicare i dati con cadenza annuale e in un formato uniforme.
Il ricorso a metodi di prova alternativi, ovviamente, è fondamentale. Gli esperimenti sugli animali dovrebbero essere considerati eccezioni alla regola, anziché normali procedure scientifiche. Il lavoro sulle alternative sta procedendo rapidamente. Ecco perché gli Stati membri dovrebbero impegnarsi a tale proposito e dare priorità alla questione.
A questo riguardo, l’articolo 7, paragrafo 2, della direttiva stabilisce che vengano eseguiti esperimenti su animali solo qualora non esista alcuna alternativa scientificamente valida. Visto che attualmente la Commissione non richiede alcuna informazione statistica dettagliata, è impossibile verificare l’effettiva applicazione dell’articolo in questione. Ecco perché la relazione propone di istituire una banca dati centrale dell’UE contenente informazioni su tutti gli esperimenti approvati sugli animali, sia su quelli in corso che su quelli che sono già stati conclusi. In questo modo i controlli a livello europeo consentirebbero di accertare l’applicazione dell’articolo, nonché la non duplicazione degli esperimenti.
Se da un lato il numero di animali utilizzati a fini sperimentali sembrava aver subito una riduzione, l’uso di animali transgenici è invece in aumento. Nel 1986, anno di entrata in vigore della direttiva, sarebbe stato impossibile prevedere un fatto simile. Le disposizioni contenute nella direttiva a tale riguardo, pertanto, sono inadeguate. Esse devono contemplare anche gli animali transgenici.
Infine, molte proteste da parte di ONG e di altri enti ed organizzazioni si riferiscono a violazioni dell’articolo 5 sul trattamento generale e la sistemazione degli animali. A questo si potrebbe ampiamente ovviare con un corso di formazione
a livello europeo in materia di benessere degli animali e di etica degli esperimenti."@it9
". – Mr President, it is estimated that around 12 million vertebrate animals are used annually in the European Union for the development and the testing of drugs, vaccines, chemicals and other products. A further nine million are bred and destroyed as surplus to requirements.
There are four amendments to the report. I would like to thank my colleagues in the Committee on the Environment. I would also like to thank Mr Nisticò in particular for discussing his amendments with me. I regret that I cannot support amendments 1 and 2 as they weaken the report considerably on a point which is of great concern, that is, the use of primates, especially wild caught primates. I can support Amendment No 3.
I believe there is general agreement in Parliament and in the Commission that Directive 86/609 is neither suitable nor effective today and that we need new legislation. I hope that the Commission will take up Parliament's recommendations.
Since Directive 86/609, which controls the use of animals in experiments, was first implemented more than 16 years ago, a great deal has changed. The original purpose of the Directive was to avoid distortions in trade. The European Union did not then have a duty, as it does now, to consider the welfare of animals in agriculture, research, transport or single market policies.
Today, animal welfare is the subject of extensive public debate and interest and concern about the use of animals has escalated. Also, enormous progress has been made in scientific knowledge and practice. For these reasons, as well as deficiencies in the actual operation of the Directive, with many cases of infringement action taken by the Commission over the years, it is clear that this Directive is in urgent need of revision.
The Commission has already made a commitment to review the Directive next year. I hope that the points on which we have focussed in this report will guide their work because there are many lessons to be learnt. The first is the need for a central European Union inspectorate to coordinate the work of inspectors in the Member States but with the power to visit facilities and revoke licences if necessary. In 1986, Parliament called for a standing committee to monitor the implementation of the Directive but it was not done. I believe this has proved to be a mistake.
There is great variation between the Member States in the way that information is collated and in the way that replacement, reduction and refinement are applied. For example, the Commission has already published two sets of statistics on the number and use of animals in experiments. The data is required every three years. It does not have to contain very much detail and there has been no standard format for presenting it. Some Member States publish very detailed statistics annually while others publish the bare minimum as infrequently as possible. This has made evaluating the implementation of the Directive difficult. We need data to be published annually and in a standard format.
The use of alternative testing methods is, of course, central. Animal experiments should be seen as exceptions to the rule rather than normal scientific procedures. Work on alternatives is progressing fast. This is where Member States should be concentrating and giving priority.
Related to this is Article 7(2) of this Directive, which states that animals should be used for experiments only where there is no scientifically viable alternative. Given that the Commission does not currently require detailed information on statistics, it is impossible to monitor whether this article is actually being implemented. That is why the report recommends a central EU database including information on all animal experiments approved, currently performed and finalised. This would allow for EU-wide checks to ensure that article was being implemented and that experiments were not being duplicated.
While the number of animals used for experiments had appeared to be reducing, the use of transgenic animals is rising. This is something that could not have been foreseen in 1986 when the Directive was adopted. There is inadequate provision for it in the Directive as a result. Transgenic animals must be included.
Finally, many complaints from NGOs and other bodies and organisations relate to breaches of Article 5 on the general care and accommodation of animals. This can largely be overcome by an EU-wide standard training course including animal welfare and the ethics of experiments."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, er worden in de Europese Unie naar schatting jaarlijks ongeveer 12 miljoen gewervelde dieren gebruikt voor het ontwikkelen en testen van medicijnen, vaccins, chemicaliën en andere producten. Daarbovenop worden nog eens 9 miljoen dieren gefokt en vernietigd in verband met handelingen die helemaal niet vereist zijn.
Er zijn vier amendementen op het verslag ingediend. Ik wil mijn collega’s in de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid daarvoor bedanken. Ook wil ik in het bijzonder de heer Nisticò bedanken, omdat hij zijn amendementen met mij heeft besproken. Ik vind het spijtig dat ik de amendementen 1 en 2 niet kan steunen, omdat deze een aanzienlijke afzwakking betekenen van een essentieel punt in het verslag, namelijk het gebruik van primaten, met name in het wild gevangen primaten. Met amendement 3 ben ik het wel eens.
Volgens mij staan het Parlement en de Commissie beide op het standpunt dat richtlijn 86/609 niet langer geschikt of effectief is en dat we nieuwe wetgeving nodig hebben. Ik hoop dat de Commissie de aanbevelingen van het Parlement zal overnemen.
Sinds de invoering meer dan zestien jaar geleden van richtlijn 86/609, waarin het gebruik van dieren voor experimenten wordt geregeld, is er veel veranderd. De richtlijn had oorspronkelijk tot doel verstoringen van de handel tegen te gaan. De Europese Unie had toen nog niet zoals nu de plicht om in haar beleid op het gebied van de landbouw, het onderzoek, het vervoer en de interne markt rekening te houden met het welzijn van dieren.
Tegenwoordig wordt er uitvoerig in het openbaar over dierenwelzijn gediscussieerd en de belangstelling voor en de zorg over het gebruik van dieren zijn toegenomen. Ook is er geweldige vooruitgang geboekt op het vlak van de wetenschappelijke kennis en praktijk. Hierom, en wegens de gebrekkige uitvoering van de richtlijn, die de Commissie genoopt heeft in de loop der jaren vele inbreukprocedures te starten, moet deze richtlijn dringend worden herzien. Dat is wel duidelijk.
De Commissie heeft reeds toegezegd de richtlijn volgend jaar te herzien. Ik hoop dat zij zich daarbij zal laten leiden door de punten die wij in dit verslag besproken hebben, omdat er heel wat lessen te leren zijn. Het eerste punt is de noodzaak van een centraal EU-inspectoraat dat het werk van de inspecteurs in de lidstaten coördineert en tevens de bevoegdheid heeft faciliteiten te bezoeken en zo nodig vergunningen in te trekken. In 1986 verzocht het Parlement om de instelling van een permanent comité dat moest toezien op de uitvoering van de richtlijn, maar een dergelijk comité is er nooit gekomen. Volgens mij is wel gebleken dat deze handelwijze fout is geweest.
Er bestaan in de lidstaten grote verschillen als het gaat om de manier waarop informatie wordt verzameld en geordend en waarop
en
plaatsvinden. Zo heeft de Commissie al twee reeksen statistische gegevens gepubliceerd over het aantal dieren en het gebruik daarvan voor experimenten. Deze gegevens moeten om de drie jaar beschikbaar worden gesteld. Ze hoeven niet erg gedetailleerd te zijn en er bestaat geen standaard voor de wijze waarop ze moeten worden gepresenteerd. Sommige lidstaten publiceren jaarlijks zeer uitvoerige statistieken, terwijl andere zich beperken tot het absolute minimum en dan ook nog zo onregelmatig als maar mogelijk is. Daarom was het moeilijk de uitvoering van de richtlijn te evalueren. Gegevens moeten jaarlijks en volgens een standaardindeling worden gepubliceerd.
Hoofdzaak is uiteraard het gebruik van alternatieve testmethoden. Dierproeven moeten worden beschouwd als uitzonderingen op de regel en niet als normale wetenschappelijke procedures. Als het gaat om alternatieven worden er grote vorderingen gemaakt. Daarop moeten de lidstaten zich concentreren en daaraan moeten zij prioriteit geven.
Hiermee in verband staat artikel 7, lid 2, van deze richtlijn, waarin bepaald wordt dat dieren alleen voor proeven mogen worden gebruikt wanneer er wetenschappelijk gezien geen haalbaar alternatief is. Omdat de Commissie momenteel geen gedetailleerde statistische informatie verlangt, is het onmogelijk na te gaan of dit artikel in praktijk wordt gebracht. Daarom wordt in het verslag geadviseerd een centraal EU-gegevensbestand te creëren met daarin informatie over alle goedgekeurde, lopende en afgeronde dierproeven. Dan kunnen in de gehele EU controles worden verricht om ervoor te zorgen dat dit artikel wordt nageleefd en dat experimenten niet nog eens worden overgedaan.
Terwijl het aantal dieren dat voor experimenten wordt gebruikt, blijkt te zijn gedaald, stijgt het gebruik van transgene dieren. Dit kon niet worden voorzien in 1986, toen de richtlijn werd aangenomen. De richtlijn blijft wat dit betreft dan ook in gebreke. Hij moet ook betrekking krijgen op transgene dieren.
Ten slotte gaan veel klachten van NGO’s en andere instanties en organisaties over de niet-nakoming van artikel 5, waarin de algemene verzorging en de huisvesting van dieren worden behandeld. Dit probleem kan grotendeels worden opgelost door de invoering van een standaardopleiding binnen de EU op het gebied van dierenwelzijn en de ethiek van experimenten."@nl2
"Senhor Presidente, calcula-se que na União Europeia cerca de 12 milhões de animais vertebrados são utilizados anualmente para o desenvolvimento e ensaio de medicamentos, vacinas, produtos químicos e outros produtos. Há mais nove milhões que são criados e destruídos por excederem as necessidades.
Foram apresentadas quatro alterações ao relatório. Gostaria de agradecer aos meus colegas da Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor. Gostaria também de agradecer, em particular, ao senhor deputado Nisticò por discutir comigo as suas alterações. Lamento não poder apoiar as alterações nºs 1 e 2, já que enfraquecem consideravelmente o relatório num aspecto que muito nos preocupa, ou seja, a utilização de primatas, em especial primatas capturados na selva. Estou em condições de apoiar a alteração nº 3.
Considero que no Parlamento e na Comissão há um acordo geral quanto ao facto de que, actualmente, a Directiva 86/609 não é adequada nem eficaz e de que precisamos de nova legislação. Faço votos de que a Comissão aceite as recomendações do Parlamento.
Muita coisa mudou desde que a Directiva 86/609, que controla a utilização de animais em experiências, foi aplicada pela primeira vez, há mais de 16 anos. O propósito original da directiva era evitar distorções a nível comercial. À data, a União Europeia não tinha o dever que tem agora de levar em consideração o bem-estar dos animais nos domínios das políticas relativas à agricultura, à investigação, aos transportes ou ao mercado único.
Hoje em dia o bem-estar dos animais é objecto de um vasto debate público e o interesse e a preocupação relativos à utilização dos animais aumenta acentuadamente. Também se fizeram enormes progressos no domínio dos conhecimentos e da prática científicos. Por estes motivos, e também devido a deficiências no funcionamento actual da directiva, sendo muitos os processos por infracção intentados pela Comissão ao longo dos anos, é evidente que esta directiva necessita urgentemente de ser revista.
A Comissão já se comprometeu a rever a directiva no próximo ano. Esperamos que os aspectos que focámos neste relatório sirvam para orientar o seu trabalho, porque há muitas lições a retirar. A primeira é a necessidade de uma inspecção central da União Europeia que coordene o trabalho dos inspectores dos Estados-Membros mas que tenha competência para visitar as instalações e, se necessário, revogar as licenças. Em 1986, o Parlamento solicitou a criação de uma comissão permanente para acompanhar a execução da directiva, mas tal não aconteceu. Penso que já ficou provado que foi um erro não criar essa comissão.
Há grandes diferenças entre os Estados-Membros na forma como a informação é comparada e interpretada e no modo como são aplicados os princípios da substituição, redução e aperfeiçoamento. Por exemplo, a Comissão já publicou dois conjuntos de estatísticas sobre o número e a utilização de animais em experiências. Esses dados têm de ser apresentados de três em três anos. Não são necessários muitos pormenores e a apresentação não tem obedecido a nenhum formato normalizado. Alguns Estados-Membros publicam anualmente estatísticas muito pormenorizadas, enquanto outros publicam o mínimo dos mínimos o mais raramente possível. Isto tem dificultado a avaliação da execução da directiva; é necessário que os dados sejam publicados anualmente num formato normalizado.
É, sem dúvida, essencial a utilização de métodos de ensaio alternativos. As experiências com animais deverão ser consideradas excepções à regra e não procedimentos científicos normais. O trabalho em métodos alternativos está a avançar rapidamente; é aí que os Estados-Membros deverão concentrar os seus esforços e é a isso que deverão atribuir prioridade.
Relacionado com este aspecto está o nº 2 do artigo 7º desta directiva, que afirma que os animais só deverão ser utilizados para experiências nos casos em que não haja qualquer alternativa cientificamente viável. Atendendo a que a Comissão não exige neste momento informações pormenorizadas em matéria de estatísticas, é impossível controlar se este artigo está de facto a ser executado. É por isso que o relatório recomenda que deve ser criada uma base de dados centralizada da UE que inclua informações sobre todas as experiências com animais aprovadas, em curso e concluídas. Isso permitirá a realização de controlos a nível de toda a União Europeia para garantir que o artigo está a ser executado e que as experiências não estão a ser duplicadas.
Muito embora tivesse parecido que o número de animais utilizados para experiências estava a diminuir, a utilização de animais transgénicos está a aumentar. Isto é algo que não se podia prever em 1986, quando a directiva foi aprovada. Daí que ela não contenha disposições adequadas para tratar desta questão. Há que incluir na directiva os animais transgénicos.
Por último, gostaria de acrescentar que muitas das queixas vindas de ONG e de outros organismos e organizações têm a ver com infracções do artigo 5º, relativo aos cuidados gerais e às instalações dos animais. Este problema pode ser ultrapassado em grande parte por meio de um curso de formação normalizado ministrado em toda a UE, que inclua a questão do bem-estar dos animais e da ética das experiências."@pt11
"Fru talman! Det uppskattas att omkring 12 miljoner ryggradsdjur används varje år för utveckling och testning av läkemedel, vaccin, kemikalier och andra produkter. Ytterligare 9 miljoner föds och avlivas som överskott.
Det finns fyra ändringsförslag till betänkandet. Jag vill tacka mina kolleger i utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentfrågor. Jag vill även tacka herr Nisticò, i synnerhet för att han diskuterat sina ändringsförslag med mig. Jag beklagar att jag inte kan stödja ändringsförslag 1 och 2 eftersom de innebär en avsevärd försvagning av betänkandet på en viktig punkt, det vill säga användningen av primater, i synnerhet primater som fångats vilda. Jag kan stödja ändringsförslag 3.
Jag tror att den allmänna meningen i parlamentet och kommissionen är att direktiv 86/609 varken är lämpligt eller effektivt i dag och att vi behöver en ny lagstiftning. Jag hoppas att kommissionen skall följa parlamentets rekommendationer.
Mycket har förändrats sedan direktiv 86/609, som reglerar användningen av djur i försök, infördes för mer än 16 år sedan. Det ursprungliga syftet med direktivet var att undvika snedvridning av handeln. På den tiden var Europeiska unionen inte förpliktigad att beakta djurens välfärd i sin politik för jordbruk, forskning, transporter eller inre marknad på samma sätt som nu.
I dag är djurs välbefinnande föremål för en omfattande offentlig debatt, och intresset och farhågorna kring användningen av djur har ökat. Dessutom har man gjort ofantliga framsteg i vetenskapliga kunskaper och metoder. Av dessa skäl, såväl som på grund av brister i genomförandet av direktivet, där kommissionen genom åren väckt många fall av talan om fördragsbrott, är det uppenbart att direktivet var i trängande behov av revidering.
Kommissionen har redan gjort ett åtagande att granska direktivet nästa år. Jag hoppas att de punkter som vi har fokuserat på i detta betänkande skall vara vägledande för deras arbete, för där finns många läxor att lära av. Den första är att det behövs ett centralt gemenskapsinspektorat för att samordna inspektörernas arbete i medlemsstaterna, men med befogenhet att besöka anläggningar och att återkalla licenser om så erfordras. År 1986 krävde parlamentet en ständig kommitté för att övervaka genomförandet av direktivet, men det blev aldrig verklighet. Jag anser att detta var ett misstag.
Det finns stora skillnader mellan medlemsstaterna när det gäller hur information samlas in och hur man använder ersättning, minskning och vidareutveckling. Kommissionen har till exempel redan publicerat två uppsättningar statistik över antalet djur och användningen av dem i försök. Uppgifterna skall rapporteras in vart tredje år. De behöver inte vara särskilt detaljerade, och det har inte funnits inte något standardformat för att presentera dem. Några medlemsstater publicerar en mycket detaljerad statistik varje år medan andra endast publicerar ett absolut minimum så sällan som möjligt. Detta har haft till följd att det har varit svårt att utvärdera genomförandet av direktivet. Vi behöver uppgifter som publiceras varje år i ett standardformat.
Användningen av alternativa testmetoder är naturligtvis av central betydelse. Djurförsök bör ses som undantag snarare än som normala vetenskapliga förfaranden. Arbetet med alternativ gör snabba framsteg. Detta är vad medlemsstater bör koncentrera sig på och prioritera.
Detta har att göra med artikel 7.2 i detta direktiv där det sägs att djur endast får användas för försök när det inte finns något vetenskapligt genomförbart alternativ. Eftersom kommissionen för närvarande inte kräver detaljerade uppgifter om statistiken är det omöjligt att övervaka huruvida denna artikel faktiskt tillämpas eller inte. Därför rekommenderar betänkandet en central databas för hela EU, som skall innehålla uppgifter om alla godkända, aktuella och slutförda djurförsök. Detta skulle möjliggöra kontroller över hela EU för att säkerställa att artikeln tillämpas och att försök inte dubbleras.
Medan antalet djur som används för djurförsök tycktes minska ökar användningen av transgena djur. Detta är något som inte kunde förutses 1986 när direktivet antogs. Till följd av detta saknas tillräckliga bestämmelser om detta i direktivet. Transgena djur måste inkluderas.
Till sist, många klagomål från icke-statliga organisationer och andra organ handlar om brott mot artikel 5 om den allmänna tillsynen och vården av djuren. Detta kan i stor utsträckning åtgärdas med en standardutbildning för hela EU som inkluderar djurens välbefinnande och etiska regler för försök."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"rapporteur"10,3
"replacement, reduction"2
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples