Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-134"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.8.3-134"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Κυρία Πρόεδρε, βρισκόμαστε σε μία περίοδο που οι οικονομικές προοπτικές δεν είναι οι καλύτερες δυνατές και έχει γίνει σαφές στην Ευρωπαϊκή Ένωση ότι υπάρχει ανάγκη ενός πιο αποτελεσματικού συντονισμού των οικονομικών πολιτικών και των πολιτικών για την απασχόληση.
Η πρόταση της Επιτροπής για τον εξορθολογισμό των διαδικασιών συντονισμού προσέλκυσε το ενδιαφέρον όλων των θεσμικών οργάνων, έγιναν πολλές συζητήσεις σε διάφορα επίπεδα και αυτό κάνει σαφές το ότι η πρόταση αυτή δεν είναι απλώς τεχνική, όπως φαίνεται από πρώτη άποψη, αλλά βεβαίως διακυβεύονται σημαντικοί πολιτικοί στόχοι, όπως η αποτελεσματικότητα και η διαφάνεια στην εφαρμογή της Ατζέντας της Λισαβόνας, αλλά και ο ρόλος της ευρωπαϊκής στρατηγικής για την απασχόληση, η οποία πλέον έχει εδραιωθεί μετά από 5 χρόνια υλοποίησής της. Θα ήθελα να ευχαριστήσω ιδιαίτερα τον εισηγητή κ. Karas και τον συντάκτη της γνωμοδότησης της Επιτροπής Απασχόλησης και Κοινωνικών Υποθέσεων κ. Bullmann για την πολύ καλή δουλειά που έχουν παρουσιάσει. Θα ήθελα λοιπόν να εστιάσω σε ορισμένα βασικά θέματα.
Πρώτον, η έκθεση υποστηρίζει την εστίαση στη μεσοπρόθεσμη δράση. Αυτό σημαίνει ότι θα πρέπει να είμαστε πολύ πιο φειδωλοί στις αλλαγές και τις προσαρμογές των κατευθυντηρίων γραμμών. Η Επιτροπή θα εγκρίνει μια δέσμη κατευθυντηρίων γραμμών, για πρώτη φορά σύμφωνα με το νέο πρόγραμμα, τον Απρίλιο του 2003, με τριετή ορίζοντα έως το 2006. Θα πρέπει να αποφευχθούν σημαντικές αλλαγές στις κατευθυντήριες γραμμές πριν από αυτή την ενδιάμεση αναθεώρηση το 2006. Έχει αποδειχθεί ότι είναι πολύ καλύτερα να εμμένουμε στις κατευθυντήριες γραμμές και να φροντίζουμε για την υλοποίησή τους παρά να προσθέτουμε συνεχώς νέα στοιχεία.
Δεύτερον, αυτή η μεσοπρόθεσμη δράση θα απαιτήσει και μια νέα πειθαρχία από όλους τους εμπλεκόμενους συντελεστές, την Επιτροπή, το Συμβούλιο, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, αλλά και τους άλλους ενδιαφερομένους. Βεβαίως, η Επιτροπή θα αναθεωρεί ετήσια τις ειδικές για κάθε χώρα συστάσεις για την απασχόληση, ώστε να εξασφαλίζει ότι εξακολουθούν να αντανακλούν τις πολιτικές εξελίξεις κάθε κράτους μέλους. Θα ήθελα να υπενθυμίσω ότι, σύμφωνα με τη Συνθήκη, υπάρχει υποχρέωση γι’ αυτή την ετήσια έκθεση, η οποία θα πάρει τον χαρακτήρα της παρακολούθησης της υλοποίησης. Αυτό οδηγεί στο δεύτερο θέμα, που είναι η εξασφάλιση της συνέπειας και της συμπληρωματικότητας. Είναι βασικό οι δύο διαδικασίες να έχουν τη συμπληρωματικότητα που απαιτείται, ώστε να έχουμε όσο το δυνατό μεγαλύτερη συνεργασία ανάμεσα στις οικονομικές πολιτικές και τις πολιτικές για την απασχόληση. Στο παρελθόν είχαμε αρκετές επικαλύψεις, αλλά ορισμένες φορές και αντιφάσκουσες προσεγγίσεις ανάμεσα στις δύο στρατηγικές.
Τρίτον, η ανάγκη να εστιάσουμε στην εφαρμογή. Μετά από αρκετά χρόνια εφαρμογής της στρατηγικής για την απασχόληση, έχουμε εντοπίσει τα βασικά προβλήματα που υπάρχουν στην εφαρμογή και, πολλές φορές, την απόσταση που υπάρχει ανάμεσα στην κατάθεση των εθνικών σχεδίων δράσης για την απασχόληση και την υλοποίησή τους. Ιδιαίτερα, θα ήθελα να τονίσω ότι αυτή η διαδικασία εξορθολογισμού θα πρέπει να οδηγήσει σε στενότερη συνεργασία, όχι μόνο ανάμεσα στις διάφορες συνθέσεις του Συμβουλίου – το Συμβούλιο Ecofin και το Συμβούλιο Απασχόλησης θα πρέπει να βρουν έναν πιο σαφή και αποτελεσματικό τρόπο συνεργασίας – αλλά και ανάμεσα σε όλα τα θεσμικά όργανα της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Πιστεύω ότι το Κοινοβούλιο και όλη η διαδικασία, βεβαίως, θα ωφεληθεί από αυτή την προτεινόμενη εξυγίανση των διαδικασιών, ιδιαίτερα από τη μεγαλύτερη διαφάνεια πληροφοριών, καθώς και τα κύρια στοιχεία που συνδέονται με την εφαρμογή των οικονομικών πολιτικών και των πολιτικών για την απασχόληση, που θα παρέχονται με συντονισμένο τρόπο. Θα ήθελα να σας θυμίσω ότι στο παρελθόν πολλές φορές οι πληροφορίες που αφορούσαν τις δύο διαδικασίες έφταναν σε διαφορετικό χρονικό διάστημα, με αποτέλεσμα να υπάρχουν πολλές συγχύσεις.
Τέταρτον, ο εξορθολογισμός σημαίνει ένα καλύτερο μοντέλο διακυβέρνησης αυτών των διαδικασιών, που σημαίνει πιο αποτελεσματικές διαβουλεύσεις με το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και μεγαλύτερη εμπλοκή των κοινωνικών εταίρων και της κοινωνίας των πολιτών. Στην αξιολόγηση για τις πολιτικές για την απασχόληση, το μεγαλύτερο θέμα ήταν η έλλειψη της απαιτούμενης συμμετοχής, τόσο των κοινωνικών εταίρων, όσο και των εθνικών κοινοβουλίων.
Τέλος, κυρία Πρόεδρε, θα πρέπει να πω ότι η πρόταση αυτή σέβεται την αυτονομία των διαδικασιών, σύμφωνα με τη Συνθήκη. Με λίγα λόγια, θα έλεγα ότι οι οικονομικές κατευθυντήριες γραμμές, οι οικονομικοί προσανατολισμοί αποτελούν το πλαίσιο μέσα στο οποίο κινείται η όλη οικονομική πολιτική, αλλά και ότι η στρατηγική για την απασχόληση διατηρεί την απαιτούμενη αυτονομία. Χαίρομαι που το Κοινοβούλιο υποστηρίζει αυτή την προσέγγιση.
Ποια είναι τα επόμενα βήματα; Όλη αυτή η διαδικασία συμπίπτει με την αναθεώρηση της στρατηγικής για την απασχόληση. Θα παρουσιάσουμε την πρώτη ανακοίνωση τον Ιανουάριο του 2003 και τα δύο αυτά έγγραφα, η ανακοίνωση για την αναθεώρηση της στρατηγικής για την απασχόληση και το σχέδιο για την κοινή έκθεση, το οποίο παρουσιάσαμε πριν από ένα μήνα, θα είναι τα δύο βασικά πολιτικά έγγραφα τα οποία θα πρέπει να συζητηθούν, ώστε να μπορέσουμε να φτάσουμε στο εαρινό Συμβούλιο και μετά από αυτό να προχωρήσουμε στην πρώτη εφαρμογή της νέας διαδικασίας με τις κατευθυντήριες γραμμές. Κυρία Πρόεδρε, έχουμε μια σημαντική εμπειρία με τη συνεργασία μας με το Κοινοβούλιο για τη στρατηγική για την απασχόληση. Νομίζω ότι τώρα μας δίνεται η ευκαιρία για μια πιο αποτελεσματική και ουσιαστική συνεργασία."@el8
|
| lpv:translated text |
"Fru formand, de økonomiske udsigter er ikke de bedste i øjeblikket, og EU har indset, at det er nødvendigt med en mere effektiv koordinering af den økonomiske politik og beskæftigelsespolitikken.
Kommissionens forslag om en strømlining af koordineringen har påkaldt sig interesse fra alle institutioner, og der er afholdt utallige diskussioner på forskellige niveauer, hvilket viser, at der ikke blot er tale om et teknisk forslag, sådan som det ved første øjekast kunne se ud til. Det er selvfølgelig styret af vigtige politiske mål såsom effektivitet og gennemsigtighed i anvendelsen af dagsordenen fra Lissabon samt betydningen af den europæiske beskæftigelsesstrategi, der nu er endeligt etableret efter fem år i praksis. Jeg vil gerne takke ordføreren hr. Karas og den ordfører for udtalelsen fra Udvalget om Beskæftigelse og Sociale Anliggender, hr. Bullmann, for et meget veludført stykke arbejde. Jeg vil begrænse mine kommentarer til nogle få grundlæggende punkter.
For det første lægges der i betænkningen vægt på det mellemlange aspekt. Det betyder, at vi skal være langt mere sparsomme, når vi ændrer og reviderer retningslinjerne. I april 2003 vil Kommissionen for første gang godkende en pakke af retningslinjer i overensstemmelse med det nye program for en treårig periode frem til 2006. Vi skal undgå væsentlige ændringer i retningslinjerne inden midtvejsvurderingen i 2006. Vi har bevist, at det er langt bedre at holde sig til retningslinjerne og sørge for at få dem anvendt end hele tiden at tilføje nye elementer.
For det andet vil denne vægtning af det mellemlange aspekt kræve større disciplin af alle de involverede - Kommissionen, Rådet, Europa-Parlamentet og alle andre interesserede parter. Selvfølgelig vil Kommissionen hvert år gennemgå beskæftigelseshenstillingerne til de enkelte lande for at sikre sig, at de stadig afspejler den politiske udvikling i de enkelte medlemsstater. Må jeg minde Dem om, at vi i henhold til traktaten er forpligtet til at udarbejde denne årlige rapport, der udføres som en gennemførelseskontrol. Det bringer mig videre til det andet aspekt, der er konsistens og komplementaritet. Det er meget vigtigt, at de to procedurer komplementerer hinanden, hvis vi skal have den bedst mulige koordinering mellem den økonomiske politik og beskæftigelsespolitikken. Tidligere havde vi en rimelig overlapning, men undertiden var der også modstridende tilgange til de to strategier.
For det tredje er der behov for fokus på anvendelse. Nu hvor beskæftigelsesstrategien har været i brug i en årrække, har vi identificeret de grundlæggende praktiske problemer og den kløft, der ofte opstår mellem forelæggelsen af nationale handlingsplaner vedrørende beskæftigelse og deres gennemførelse. Jeg vil særligt understrege, at denne strømliningsprocedure gerne skulle resultere i et tættere samarbejde ikke blot mellem de forskellige råd - Økofin-Rådet og rådet om beskæftigelse skal tydeliggøre og effektivisere deres samarbejde - men også mellem EU's institutioner. Jeg tror, at hele Parlamentet - og selvfølgelig hele proceduren - vil nyde godt af den foreslåede strømlining af procedurer, særligt gennem mere gennemsigtig information, hvor de primære elementer af anvendelsen af finanspolitikker og beskæftigelsespolitikker præsenteres på en koordineret måde. Jeg vil gerne minde Dem om, at oplysningerne om disse to procedurer tidligere ofte er kommet på forskellige tidspunkter, hvilket har skabt en del forvirring.
For det fjerde er strømlining ensbetydende med en bedre styringsmodel for disse procedurer, hvilket igen betyder et mere effektivt samråd med Europa-Parlamentet og større inddragelse af arbejdsmarkedets parter og det civile samfund. Det store problem i forbindelse med evaluering af beskæftigelsespolitikkerne er, at hverken arbejdsmarkedets parter eller de nationale parlamenter har været ordentligt involveret.
Endelig må jeg sige, at dette forslag respekterer behovet for selvstændige procedurer som fastsat i traktaten. Kort sagt udgør de økonomiske retningslinjer de overordnede rammer for den økonomiske politik, men beskæftigelsesstrategien har den fornødne grad af autonomi. Det glæder mig, at Parlamentet støtter denne strategi.
Hvad skal der så ske herefter? Hele proceduren falder sammen med gennemgangen af beskæftigelsesstrategien. Vi præsenterer en første meddelelse i januar 2003, og de dokumenter - meddelelsen om revurderingen af beskæftigelsesstrategien og udkastet til en fælles rapport - som vi udsendte for en måned siden, bliver de to grundlæggende politiske dokumenter, og de skal diskuteres, så vi på Rådets forårsmøde kan begynde at anvende den nye procedure med retningslinjerne. Vi har en lang tradition for at samarbejde med Europa-Parlamentet om beskæftigelsesstrategien. Jeg tror, at vi nu har mulighed for at få et endnu mere effektivt og betydeligt samarbejde."@da1
".
Frau Präsidentin! Die wirtschaftlichen Perspektiven sind zur Zeit nicht die besten, und es ist der Europäischen Union klar geworden, dass sie eine effizientere wirtschafts- und beschäftigungspolitische Koordinierung benötigt.
Der Vorschlag der Kommission zur Straffung der Koordinierungsverfahren hat das Interesse aller institutionellen Organe erregt, und es wurden eine Reihe von Diskussionen auf unterschiedlichen Ebenen durchgeführt. Dies zeigt, dass dieser Vorschlag nicht rein technischer Art ist, wie es auf den ersten Blick erscheinen mag, sondern eindeutig von wichtigen politischen Zielen bestimmt wird, wie der Effizienz und Transparenz bei der Umsetzung der Agenda von Lissabon sowie der Rolle der europäischen Beschäftigungsstrategie, die sich nun nach fünf Jahren ihrer praktischen Verwirklichung fest etabliert hat. Ich möchte besonders dem Berichterstatter, Herrn Karas, und dem Verfasser der Stellungnahme des Ausschusses für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten, Herrn Bullmann, für ihre vorzügliche Arbeit danken. Im Folgenden werde ich mich auf einige grundlegende Themen konzentrieren.
Erstens unterstützt der Bericht die Ausrichtung auf die mittelfristige Perspektive. Das bedeutet, dass wir im Hinblick auf Änderungen und Anpassungen der Leitlinien sehr viel zurückhaltender sein müssen. Die Kommission wird gemäß dem neuen Programm erstmals im April 2003 ein Leitlinienpaket annehmen, das sich auf einen Dreijahreszeitraum bis 2006 erstrecken wird. Vor der Halbzeitbewertung im Jahre 2006 sollten wesentliche Änderungen bei den Leitlinien vermieden werden. Wie sich gezeigt hat, ist es weitaus besser, an den Leitlinien festzuhalten und für ihre Umsetzung zu sorgen, als fortwährend neue Elemente hinzuzufügen.
Zweitens erfordert diese mittelfristige Ausrichtung von allen Beteiligten eine größere Disziplin, das betrifft die Kommission, den Rat, das Europäische Parlament sowie alle anderen interessierten Seiten. Selbstverständlich wird die Kommission jedes Jahr ihre länderspezifischen Empfehlungen für die Beschäftigung überarbeiten, um sicherzustellen, dass diese auch weiterhin die politischen Entwicklungen in den einzelnen Mitgliedstaaten widerspiegeln. Ich darf Sie daran erinnern, dass wir gemäß dem Vertrag dazu verpflichtet sind, diesen Jahresbericht vorzulegen, der die Umsetzung der Empfehlungen kontrollieren wird. Das führt uns zu einem zweiten Aspekt, der Gewährleistung der Konsistenz und Komplementarität. Von essenzieller Bedeutung ist es hierbei, dass sich die beiden Prozesse gegenseitig ergänzen, um eine möglichst umfassende Koordinierung der Wirtschafts- und Beschäftigungspolitik zu erreichen. In der Vergangenheit kam es ziemlich oft zu Überlappungen, mitunter hatten die beiden Strategien sogar konträre Ansatzpunkte.
Drittens ist es erforderlich, sich auf die Umsetzung zu konzentrieren. Im Verlaufe der mehrjährigen Durchführung der Beschäftigungsstrategie haben wir die grundlegenden Probleme hinsichtlich ihrer Umsetzung erkannt und sind uns der Kluft, die oftmals zwischen der Aufstellung der nationalen Aktionspläne für die Beschäftigung und ihrer Umsetzung besteht, bewusst geworden. Ich möchte insbesondere betonen, dass dieser Straffungsprozess zu einer engeren Zusammenarbeit nicht nur zwischen den verschiedenen Ratsformationen - der ECOFIN und der Rat „Beschäftigung“ müssen zu einer noch klareren und effizienteren Kooperation finden -, sondern auch zwischen allen institutionellen Organen der Europäischen Union führen muss. Meiner Überzeugung nach werden das Parlament sowie selbstverständlich auch der gesamte Prozess von der vorgeschlagenen Straffung der Verfahren profitieren, und zwar insbesondere von der größeren Transparenz hinsichtlich der Information sowie von den wesentlichen Elementen, die mit der Umsetzung der koordinierten Wirtschafts- und Beschäftigungspolitik verbunden sind. Es sei daran erinnert, dass in der Vergangenheit die Informationen bezüglich dieser beiden Prozesse oft zu unterschiedlichen Zeiten eintrafen, was zu großen Verwirrungen führte.
Viertens schafft die Straffung ein besseres Modell der Gouvernance dieser Prozesse, was wiederum eine konstruktivere Konsultation mit dem Europäischen Parlament sowie eine intensivere Einbeziehung der Sozialpartner und der Zivilgesellschaft ermöglicht. Bei der Evaluierung der Beschäftigungspolitik hat sich deutlich gezeigt, dass sowohl die Sozialpartner als auch die nationalen Parlamente nicht hinreichend beteiligt worden sind.
Schließlich möchte ich darauf verweisen, dass der vorliegende Vorschlag in Übereinstimmung mit dem Vertrag die Autonomie der Prozesse respektiert. Kurz gesagt, die wirtschaftspolitischen Leitlinien, die wirtschaftlichen Orientierungen bilden den Rahmen für die Wirtschaftspolitik, während die Beschäftigungsstrategie die erforderliche Selbständigkeit bewahrt. Ich freue mich, dass das Parlament diese Sichtweise unterstützt.
Was sind nun die nächsten Schritte? Das ganze Verfahren fällt mit der Überarbeitung der Beschäftigungsstrategie zusammen. Wir werden im Januar 2003 die erste Mitteilung präsentieren, und beide Dokumente, die Mitteilung zur Überarbeitung der Beschäftigungsstrategie sowie der vor einem Monat veröffentlichte Entwurf des Gemeinsamen Beschäftigungsberichts, stellen die grundlegenden politischen Texte dar, über die zu diskutieren sein wird, so dass wir den Frühjahrsgipfel abhalten und im Anschluss daran die Umsetzung des neuen Prozesses mit Hilfe der Leitlinien in Angriff nehmen können. Wir haben lange Erfahrungen in der Zusammenarbeit mit dem Parlament im Bereich der Beschäftigungsstrategie. Ich denke, jetzt bietet sich uns die Gelegenheit für eine noch effizientere und substanziellere Kooperation."@de7
".
Madam President, economic prospects are not at their best at the moment and the European Union has realised that it needs to coordinate economic policy and employment policy more efficiently.
The Commission proposal on streamlining coordination cycles has attracted the interest of all the institutions and numerous discussions have been held at various levels, illustrating that this proposal is not merely a technical proposal, as it might appear at first sight; it is, of course, guided by important political objectives, such as efficiency and transparency in the application of the Lisbon agenda and the role of the European Employment Strategy which, after five years in practice, is now firmly established. May I make a point of thanking the rapporteur, Mr Karas, and the draftsman of the opinion of the Committee on Employment and Social Affairs, Mr Bullmann, on a job extremely well done. I shall confine my comments to a few basic issues.
First, the report supports the focus on the medium term. This means that we need to be much more sparing when changing and revising the guidelines. The Commission will approve a package of guidelines in keeping with the new programme for the first time in April 2003, covering the three years up to 2006. We need to avoid any major changes in the guidelines before this mid-term review in 2006. We have proven that it is far better to keep to the guidelines and ensure they are applied than to constantly add new elements.
Secondly, this medium-term focus will require greater discipline on the part of everyone involved: the Commission, the Council, the European Parliament and all other interested parties. Of course, the Commission will review the employment recommendations for each individual country every year in order to ensure that they still reflect political developments in each Member State. May I remind you that the Treaty requires us to produce this annual report, which will take the form of application monitoring. That brings me to the second aspect, which is consistency and complementarity. It is vital that the two procedures complement each other if we are to achieve the maximum possible coordination between economic policy and employment policy. We had a fair degree of overlap in the past; on occasions, however, we also had contradictory approaches to the two strategies.
Thirdly, there is a need to focus on application. Now that the employment strategy has been up and running for a number of years, we have identified the basic practical problems and the gap which often arises between submitting national action plans on employment and implementing them. I should like to stress in particular that this streamlining procedure should result in closer collaboration, not just between the various Councils – the Ecofin Council and the Council on Employment will need to find a clearer and more efficient way of working together – but also between the institutions of the European Union. I think that Parliament – and the entire procedure, of course – will benefit from this proposed streamlining of procedures, especially from more transparent information, with the main elements of the application of financial policies and employment policies being provided in a coordinated manner. May I remind you that, in the past, information on these two procedures often came in at different times, giving rise to a great deal of confusion.
Fourthly, streamlining means a better governance model for these procedures, which in turn means more efficient consultation with the European Parliament and greater involvement on the part of the social partners and civil society. The big issue as far as evaluating employment policies is concerned is that neither the social partners nor the national parliaments have been properly involved.
Finally, I must say that this proposal respects the need for autonomous procedures, as required under the Treaty. In short, the economic guidelines provide an overall framework for economic policy but the employment strategy has the necessary degree of autonomy. I am delighted that Parliament supports this approach.
So what next? This entire procedure coincides with the review of the employment strategy. We shall be presenting an initial communication in January 2003 and both these documents, the communication on the revision of the employment strategy and the draft joint report, which we submitted a month ago, will be the two basic political papers and will need to be debated so that we can get to the spring Council and then start applying the new procedure with the guidelines. We have a long history of collaboration with the European Parliament on the employment strategy. I think that we now have an opportunity for even more efficient and substantial collaboration."@en3
"Señora Presidenta, las perspectivas económicas no atraviesan uno de sus mejores momentos, por lo que la Unión Europea se ha dado cuenta de que debe coordinar la política económica y de empleo de forma más eficaz.
La propuesta de la Comisión relativa a la racionalización de los ciclos de coordinación ha captado el interés de todas las instituciones. En consecuencia, se han llevado a cabo numerosos debates en distintos niveles, en los que se ha puesto de manifiesto que dicha propuesta no es una simple propuesta técnica, tal y como puede parecer a primera vista, sino que está claramente orientada por objetivos políticos, tales como la eficacia y la transparencia en la aplicación de la agenda de Lisboa y el papel de la Estrategia Europea de Empleo que, tras cinco años de aplicación, se encuentra en la actualidad firmemente establecida. Quisiera dar las gracias al ponente, el Sr. Karas, y al ponente de opinión de la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales, el Sr. Bullmann, por el excelente trabajo realizado. Limitaré mis comentarios sólo a algunos aspectos básicos.
En primer lugar, el informe apoya el enfoque a medio plazo. Esto significa que debemos ser bastante más moderados a la hora de cambiar y revisar las orientaciones. La Comisión aprobará por primera vez un paquete de orientaciones en consonancia con el nuevo programa en el mes de abril de 2003, con el que se cubrirá un período de tres años hasta 2006. Es preciso evitar la introducción de cambios radicales en las orientaciones antes de esta revisión intermedia del año 2006. Se ha demostrado que resulta bastante más positivo ceñirse a las orientaciones y garantizar su aplicación que añadir constantemente nuevos elementos.
En segundo lugar, el enfoque a medio plazo requerirá mayor disciplina por parte de todos los implicados en el proceso: la Comisión, el Consejo, el Parlamento Europeo y todas las demás partes interesadas. Naturalmente, la Comisión revisará todos los años las recomendaciones en materia de empleo de cada país para asegurar que sigan reflejando avances políticos en cada Estado miembro. Permítanme recordarles que el Tratado exige la presentación de este informe anual, que adoptará la forma de un seguimiento de la puesta en práctica. Esto me lleva al segundo aspecto que deseo comentar, referente a la coherencia y la complementariedad. Resulta esencial que los dos procedimientos se complementen mutuamente si pretendemos lograr el grado máximo de coordinación posible entre la política económica y la política de empleo. En el pasado ha existido una intensa interconexión entre ambas; en ocasiones, no obstante, hemos visto surgir enfoques contradictorios de las dos estrategias.
En tercer lugar, es preciso centrarse en la aplicación. Ahora que han transcurrido varios años desde la puesta en marcha de la estrategia de empleo, hemos identificado los problemas prácticos básicos y el vacío que suele aparecer entre la presentación de los planes de acción nacionales sobre el empleo y su implementación. Me gustaría resaltar en particular que este procedimiento de racionalización debería conducir a una colaboración más estrecha, no sólo entre los distintos Consejos – el Consejo Ecofin y el Consejo de Empleo deberán buscar un modo más claro y eficaz de cooperación –, sino también entre las instituciones de la Unión Europea. Opino que el Parlamento – y el procedimiento en su conjunto, por supuesto – se beneficiarán de la racionalización propuesta de los procedimientos, especialmente del suministro de información más transparente, gracias a la coordinación de los principales elementos de la aplicación de políticas financieras y de empleo. Quisiera recordarles que, anteriormente, la información sobre estos dos procedimientos no se facilitaba, por lo general, de forma simultánea, lo que originaba una enorme confusión.
En cuarto lugar, la racionalización significa un modelo de gobernanza mejorado de estos procedimientos, lo que a su vez significa un proceso de consulta más eficaz con el Parlamento Europeo y una mayor implicación por parte de los interlocutores sociales y la sociedad civil. La cuestión principal en lo que respecta a la evaluación de las políticas de empleo consiste en que, durante este tiempo, ni los interlocutores sociales ni los parlamentos nacionales han participado como es debido.
Para terminar, debo decir que esta propuesta respeta la necesidad de mantener procedimientos autónomos, tal y como se especifica en el Tratado. En resumen, las orientaciones económicas ofrecen un marco global para la política económica y la estrategia de empleo conserva el grado necesario de autonomía. Me alegra saber que el Parlamento apoya este enfoque.
¿Qué hay más? Todo este procedimiento coincide con la revisión de la estrategia de empleo. Presentaremos una comunicación inicial en enero de 2003 y ambos documentos, la comunicación sobre la revisión de la estrategia de empleo y el proyecto de informe conjunto, presentado hace un mes, se convertirán en los dos documentos políticos básicos que deberán ser debatidos para poder incluirlos en el Consejo de la próxima primavera y proceder a la aplicación del nuevo procedimiento siguiendo las orientaciones. Aunque contamos con un largo historial de colaboración con el Parlamento Europeo en lo que respecta a la estrategia de empleo, creo que ahora tenemos la oportunidad de establecer una colaboración más eficaz y sustancial."@es12
".
Arvoisa puhemies, talousnäkymät eivät ole tällä hetkellä kaikkein parhaimmat, ja Euroopan unioni on ymmärtänyt, että sen on tehostettava talous- ja työllisyyspolitiikkansa koordinointia.
Koordinaatioprosessin selkeyttämistä koskeva komission ehdotus on herättänyt kaikkien toimielinten mielenkiinnon, ja lukuisia keskusteluja on käyty eri tasoilla, mikä osoittaa, että kyse ei ole pelkästään teknisestä ehdotuksesta, kuten ensi näkemältä saattaa vaikuttaa. Ehdotus perustuu tietenkin tärkeisiin poliittisiin tavoitteisiin, joita ovat esimerkiksi tehokkuus ja avoimuus Lissabonin ohjelman täytäntöönpanossa ja viisi vuotta käytössä olleen ja jo vakiintuneen Euroopan työllisyysstrategian aseman vahvistaminen. Haluaisin kiittää esittelijä Karasta sekä työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan lausunnon valmistelijaa Bullmannia erittäin hyvin tehdystä työstä. Käsittelen nyt vain muutamia perusasioita.
Mietinnössä ensinnäkin kannatetaan keskittymistä keskipitkään aikaväliin. Tämä tarkoittaa, että meidän on oltava aiempaa säästeliäämpiä muuttaessamme ja tarkistaessamme suuntaviivoja. Komissio hyväksyy suuntaviivapaketin uuden ohjelman mukaisesti ensimmäistä kertaa huhtikuussa 2003, ja se kattaa kolmen vuoden jakson vuoteen 2006. Meidän on varottava tekemästä suuntaviivoihin suuria muutoksia ennen vuonna 2006 tehtävää puolivälin arviointia. Olemme todistaneet, että on paljon parempi noudattaa vahvistettuja suuntaviivoja ja varmistaa, että niitä sovelletaan, kuin lisätä niihin jatkuvasti uusia osatekijöitä.
Keskittyminen keskipitkään aikaväliin edellyttää toiseksi entistä tiukempaa kuria kaikilta osapuolilta: komissiolta, neuvostolta, Euroopan parlamentilta ja kaikilta muilta asianosaisilta. Komissio tietenkin tarkistaa vuosittain kullekin jäsenvaltiolle annettavat työllisyyssuositukset varmistaakseen, että ne vastaavat edelleen kunkin jäsenvaltion poliittisia kehityskulkuja. Haluaisin muistuttaa, että perustamissopimuksessa määrätään, että meidän on laadittava tällainen vuosiraportti, jossa seurataan täytäntöönpanoa. Tulen näin toiseen näkökohtaan, nimittäin yhteensopivuuteen ja täydentävyyteen. Jos aiomme koordinoida talous- ja työllisyyspolitiikkaa mahdollisimman tehokkaasti, on erittäin tärkeää, että nämä kaksi menettelyä täydentävät toisiaan. Niissä oli aikaisemmin melko paljon päällekkäisyyttä; meillä oli silloin tällöin tosin myös ristiriitaisia lähestymistapoja näihin kahteen strategiaan.
Kolmanneksi totean, että meidän on keskityttävä täytäntöönpanoon. Nyt kun työllisyysstrategia on ollut käytössä jo useita vuosia, olemme tiedostaneet perusluonteiset käytännön ongelmat ja aukon, joka usein jää työllisyyttä koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien ja niiden täytäntöönpanon väliin. Haluaisin erityisesti painottaa, että tämä selkeyttämismenettely olisi toteutettava aiempaa tiiviimmässä yhteistyössä, jota pitäisi tehdä paitsi neuvoston erilaisten kokoonpanojen – Ecofin-neuvoston ja työllisyyttä käsittelevän neuvoston on selkiytettävä ja tehostettava yhteistyötään – myös Euroopan unionin toimielinten välillä. Uskon parlamentin – ja tietenkin koko menettelyn – hyötyvän ehdotetusta menetelmien selkeyttämisestä, varsinkin aiempaa avoimemmasta tiedotuksesta sekä rahoitus- ja työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpanon päätekijöiden koordinoinnista. Haluaisin muistuttaa, että näitä kahta menettelyä koskevat tiedot toimitettiin aikaisemmin usein eri aikaan, mistä aiheutui paljon sekaannusta.
Neljänneksi: selkeyttäminen tarkoittaa näiden menettelyjen hallintotavan parantamista, mikä puolestaan tarkoittaa Euroopan parlamentin kuulemisen tehostamista sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan aiempaa tiiviimpää osallistumista. Työllisyyspolitiikkojen arvioinnissa on huomionarvoista, ettei työmarkkinaosapuolia eikä kansallisia parlamentteja ole otettu kunnolla mukaan toimintaan.
Lopuksi minun on todettava, että tässä ehdotuksessa otetaan huomioon itsenäisten menettelyjen tarve perustamissopimuksen mukaisesti. Lyhyesti sanottuna taloudelliset suuntaviivat tarjoavat yleiset puitteet talouspolitiikalle, mutta työllisyysstrategialla on tarvittava riippumattomuus. Olen iloinen, että parlamentti kannattaa tällaista lähestymistapaa.
Mitä siis seuraavaksi? Tämä koko menettely toteutetaan samaan aikaan työllisyysstrategian tarkastelun kanssa. Esitämme ensimmäisen tiedonannon tammikuussa 2003, ja nämä kaksi asiakirjaa, työllisyysstrategian tarkistusta koskeva tiedonanto ja kuukausi sitten toimittamamme luonnos yhteiseksi raportiksi, ovat poliittiset perusasiakirjat, joista on keskusteltava siten, että voimme kevään Eurooppa-neuvostossa ryhtyä soveltamaan uutta menetelmää ja suuntaviivoja. Olemme tehneet Euroopan parlamentin kanssa kauan yhteistyötä työllisyysstrategian parissa. Nyt meillä on mielestäni mahdollisuus tehdä yhteistyöstä vieläkin tehokkaampaa ja merkittävämpää."@fi5
".
Madame la Présidente, les perspectives économiques ne sont pas des plus favorables en ce moment et l'Union européenne s'est rendu compte qu'elle devait coordonner la politique économique et la politique de l'emploi de manière plus efficace.
La proposition de la Commission concernant la rationalisation des cycles de coordination a suscité l'intérêt de toutes les institutions et de nombreuses discussions se sont tenues à divers niveaux, ce qui montre que cette proposition n'est pas purement technique, comme on pourrait le croire à première vue ; elle est évidemment guidée par des objectifs politiques importants tels que l'efficacité et la transparence de la mise en œuvre de l'agenda de Lisbonne et le rôle de la stratégie européenne pour l'emploi qui, après cinq ans, est maintenant bien établie. Si vous me le permettez, je voudrais remercier le rapporteur, M. Karas, ainsi que le rapporteur pour avis de la commission de l'emploi et des affaires sociales, M. Bullmann, pour leur travail remarquable. Je limiterai mes commentaires à quelques questions fondamentales.
Premièrement, le rapport convient qu'il est nécessaire de privilégier le moyen terme. Cela signifie que nous devons être beaucoup plus modérés lorsque nous modifions et révisons les lignes directrices. La Commission approuvera une série de lignes directrices en accord avec le nouveau programme pour la première fois en avril 2003, couvrant les trois années allant jusque 2006. Nous devons éviter d'apporter des modifications majeures aux lignes directrices avant l'évaluation à mi-parcours de 2006. Nous avons prouvé qu'il était de loin préférable de s'en tenir aux lignes directrices et de garantir qu'elles soient appliquées au lieu d'ajouter constamment de nouveaux éléments.
Deuxièmement, l'accent mis sur le moyen terme exigera une discipline accrue de la part de toutes les parties impliquées : la Commission, le Conseil, le Parlement européen et toutes les autres parties intéressées. Bien entendu, la Commission révisera les recommandations pour l'emploi chaque année pour chaque pays afin de garantir qu'elles reflètent toujours l'évolution politique de chaque État membre. Je voudrais vous rappeler qu'en vertu du Traité, nous sommes tenus de présenter ce rapport annuel, qui prendra la forme d'un suivi de la mise en œuvre. Cela m'amène au deuxième aspect, à savoir la cohérence et la complémentarité. Il est essentiel que les deux procédures se complètent si nous voulons atteindre une coordination maximale entre la politique économique et la politique de l'emploi. Par le passé, ces deux politiques se chevauchaient ; cependant, dans certains cas, les deux stratégies faisaient appel à des approches contradictoires.
Troisièmement, il est nécessaire de se concentrer sur la mise en œuvre. Maintenant que la stratégie pour l'emploi existe depuis plusieurs années, nous avons identifié les problèmes pratiques fondamentaux et le fossé qui se creuse souvent entre les propositions de plans d'action nationaux pour l'emploi et leur mise en œuvre. Je voudrais insister en particulier sur le fait que cette procédure de rationalisation devrait déboucher sur une coopération plus étroite, non seulement entre les différents Conseils - le Conseil Écofin et le Conseil "emploi" devront trouver une manière plus claire et plus efficace de coopérer - mais aussi entre les institutions de l'Union européenne. Je pense que le Parlement - et toute la procédure, évidemment - profitera de cette rationalisation des procédures, et en particulier de la transparence accrue des informations, les éléments principaux de la mise en œuvre des politiques financières et des politiques de l'emploi étant fournis de manière coordonnée. Souvenez-vous que, par le passé, les informations concernant ces deux procédures arrivaient souvent à des moments différents, ce qui était source de confusion.
Quatrièmement, la rationalisation requiert une amélioration du modèle de gouvernance lié à ces procédures, qui à son tour nécessite une plus grande efficacité de la consultation du Parlement européen et une plus grande implication des partenaires sociaux et de la société civile. Le problème essentiel en ce qui concerne l'évaluation des politiques de l'emploi est que ni les partenaires sociaux ni les parlements nationaux n'ont été suffisamment impliqués.
Enfin, je dois dire que cette proposition respecte l'exigence posée dans le Traité de disposer de procédures autonomes. En résumé, les lignes directrices économiques fournissent un cadre global en matière de politique économique mais la stratégie pour l'emploi dispose du degré d'autonomie nécessaire. Je suis ravie que le Parlement soutienne cette approche.
Que se passera-t-il ensuite ? Toute cette procédure coïncide avec la révision de la stratégie pour l'emploi. Nous présenterons une première communication en janvier 2003 et ces deux documents, à savoir la communication sur la révision de la stratégie pour l'emploi et le projet de rapport conjoint, que nous avons présenté il y a un mois, constitueront les deux documents politiques de base et devront être discutés de telle sorte que l'on puisse commencer à appliquer la nouvelle procédure prévue dans les lignes directrices dès le Conseil du printemps. Cela fait longtemps que nous coopérons avec le Parlement européen en ce qui concerne la stratégie pour l'emploi. Je pense que nous avons aujourd'hui la possibilité de mettre en place une coopération encore plus efficace et plus importante."@fr6
".
Signora Presidente, le prospettive economiche non sono le migliori al momento e l’Unione europea si è resa conto di dover coordinare in modo più efficiente le politiche economiche e per l’occupazione.
La proposta della Commissione sulla razionalizzazione dei cicli di coordinamento ha richiamato l’interesse di tutte le Istituzioni e si sono svolte numerose discussioni a vari livelli, dimostrando che non è soltanto una proposta tecnica, come potrebbe sembrare a prima vista, ma è orientata, ovviamente, verso importanti obiettivi politici, come l’efficienza e la trasparenza nell’applicazione del programma di Lisbona e il ruolo della strategia europea per l’occupazione, che, dopo cinque anni di applicazione pratica, si è ora saldamente affermata. Desidero ringraziare il relatore, onorevole Karas, e il relatore per parere della commissione per l’occupazione e gli affari sociali, onorevole Bullmann, per l’ottimo lavoro svolto. Limiterò le mie osservazioni ad alcune questioni fondamentali.
Innanzi tutto, la relazione è focalizzata sul medio termine. Questo significa che dobbiamo limitarci molto nel cambiare e aggiornare gli orientamenti. La Commissione approverà un pacchetto di orientamenti in conformità del nuovo programma per la prima volta nell’aprile 2003, che coprirà i tre anni sino al 2006. Dobbiamo evitare di apportare modifiche massicce agli orientamenti prima di questa revisione intermedia del 2006. Abbiamo riscontrato che è molto meglio attenersi agli orientamenti e far sì che vengano applicati, piuttosto che aggiungere sempre nuovi elementi.
In secondo luogo, questa concentrazione sul medio termine richiederà una maggiore disciplina da parte di tutti i partecipanti: Commissione, Consiglio, Parlamento europeo e tutte le altre parti interessate. Naturalmente, la Commissione riesaminerà ogni anno le raccomandazioni in materia di occupazione per ciascun paese, per verificare che rispecchino gli sviluppi politici in ciascuno Stato membro. Vorrei ricordarvi che il Trattato ci chiede di elaborare questa relazione annuale, che assumerà la forma di un controllo dell’applicazione. Questo mi conduce al secondo aspetto, costituito dalla coerenza e dalla complementarità. E’ d’importanza vitale che le due procedure si integrino se vogliamo attuare il massimo coordinamento possibile tra le politiche economiche e dell’occupazione. In passato esisteva un certo grado di sovrapposizione e, talvolta, anche approcci contraddittori alle due strategie.
In terzo luogo, è necessario concentrare l’attenzione sull’applicazione. Ora che la strategia per l’occupazione è operante da alcuni anni, abbiamo identificato i problemi pratici fondamentali e lo scarto che spesso emerge tra la presentazione dei piani d’azione nazionali per l’occupazione e la loro attuazione. Vorrei sottolineare in particolare che questa procedura di razionalizzazione dovrebbe produrre una più stretta collaborazione non soltanto tra i vari Consigli – il Consiglio ECOFIN e il Consiglio “Occupazione” dovranno trovare un modo più chiaro e più efficiente di collaborare – ma anche tra le Istituzioni dell’Unione europea. Ritengo che il Parlamento – e l’intera procedura, naturalmente – beneficerà di questa proposta di razionalizzazione, soprattutto di un’informazione più trasparente, grazie al coordinamento dei principali elementi dell’applicazione delle politiche finanziarie e per l’occupazione. Vorrei rammentarvi che, in passato, le informazioni relative a queste due procedure erano spesso fornite in tempi diversi, dando origine ad una notevole confusione.
In quarto luogo, la razionalizzazione significa un migliore modello di amministrazione
per queste procedure, che a sua volta comporta una consultazione più efficiente con il Parlamento europeo e un maggiore coinvolgimento delle parti sociali e della società civile. La questione principale, per quanto riguarda la valutazione delle politiche per l’occupazione, è che né le parti sociali né i parlamenti nazionali sono stati adeguatamente coinvolti.
Infine, devo dire che questa proposta rispetta la necessità di procedure autonome, come richiesto dal Trattato. In breve, gli orientamenti economici forniscono un quadro generale per la politica economica, ma la strategia per l’occupazione ha il necessario grado di autonomia. Mi fa piacere che il Parlamento sia favorevole a questo approccio.
Cosa accadrà dunque? L’intera procedura coincide con la revisione della strategia per l’occupazione. Presenteremo una comunicazione iniziale nel gennaio 2003 e questi due documenti, la comunicazione sulla revisione della strategia per l’occupazione e il progetto di relazione comune, che abbiamo presentato un mese fa, costituiranno i documenti politici fondamentali che dovranno essere discussi, in modo che possiamo giungere al Consiglio di primavera e quindi iniziare ad applicare la nuova procedura con gli orientamenti. Abbiamo una lunga tradizione di collaborazione con il Parlamento europeo in relazione alla strategia per l’occupazione. Penso che ora abbiamo l’occasione per una collaborazione ancora più efficiente e concreta."@it9
".
Madam President, economic prospects are not at their best at the moment and the European Union has realised that it needs to coordinate economic policy and employment policy more efficiently.
The Commission proposal on streamlining coordination cycles has attracted the interest of all the institutions and numerous discussions have been held at various levels, illustrating that this proposal is not merely a technical proposal, as it might appear at first sight; it is, of course, guided by important political objectives, such as efficiency and transparency in the application of the Lisbon agenda and the role of the European Employment Strategy which, after five years in practice, is now firmly established. May I make a point of thanking the rapporteur, Mr Karas, and the draftsman of the opinion of the Committee on Employment and Social Affairs, Mr Bullmann, on a job extremely well done. I shall confine my comments to a few basic issues.
First, the report supports the focus on the medium term. This means that we need to be much more sparing when changing and revising the guidelines. The Commission will approve a package of guidelines in keeping with the new programme for the first time in April 2003, covering the three years up to 2006. We need to avoid any major changes in the guidelines before this mid-term review in 2006. We have proven that it is far better to keep to the guidelines and ensure they are applied than to constantly add new elements.
Secondly, this medium-term focus will require greater discipline on the part of everyone involved: the Commission, the Council, the European Parliament and all other interested parties. Of course, the Commission will review the employment recommendations for each individual country every year in order to ensure that they still reflect political developments in each Member State. May I remind you that the Treaty requires us to produce this annual report, which will take the form of application monitoring. That brings me to the second aspect, which is consistency and complementarity. It is vital that the two procedures complement each other if we are to achieve the maximum possible coordination between economic policy and employment policy. We had a fair degree of overlap in the past; on occasions, however, we also had contradictory approaches to the two strategies.
Thirdly, there is a need to focus on application. Now that the employment strategy has been up and running for a number of years, we have identified the basic practical problems and the gap which often arises between submitting national action plans on employment and implementing them. I should like to stress in particular that this streamlining procedure should result in closer collaboration, not just between the various Councils – the Ecofin Council and the Council on Employment will need to find a clearer and more efficient way of working together – but also between the institutions of the European Union. I think that Parliament – and the entire procedure, of course – will benefit from this proposed streamlining of procedures, especially from more transparent information, with the main elements of the application of financial policies and employment policies being provided in a coordinated manner. May I remind you that, in the past, information on these two procedures often came in at different times, giving rise to a great deal of confusion.
Fourthly, streamlining means a better governance model for these procedures, which in turn means more efficient consultation with the European Parliament and greater involvement on the part of the social partners and civil society. The big issue as far as evaluating employment policies is concerned is that neither the social partners nor the national parliaments have been properly involved.
Finally, I must say that this proposal respects the need for autonomous procedures, as required under the Treaty. In short, the economic guidelines provide an overall framework for economic policy but the employment strategy has the necessary degree of autonomy. I am delighted that Parliament supports this approach.
So what next? This entire procedure coincides with the review of the employment strategy. We shall be presenting an initial communication in January 2003 and both these documents, the communication on the revision of the employment strategy and the draft joint report, which we submitted a month ago, will be the two basic political papers and will need to be debated so that we can get to the spring Council and then start applying the new procedure with the guidelines. We have a long history of collaboration with the European Parliament on the employment strategy. I think that we now have an opportunity for even more efficient and substantial collaboration."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, wij bevinden ons in een periode waarin de economische vooruitzichten bepaald niet goed zijn. Het is duidelijk geworden dat de Europese Unie behoefte heeft aan een betere coördinatie van het economisch beleid en het werkgelegenheidbeleid.
Het voorstel van de Commissie voor het stroomlijnen van dit coördinatieproces heeft de aandacht getrokken van alle instellingen. Over dit voorstel zijn op verschillende niveaus discussies gevoerd, en alleen al daaruit blijkt dat dit niet zo maar een technisch voorstel is, zoals men op het eerste gezicht zou zeggen, maar dat het hier gaat om belangrijke politieke doelstellingen, zoals de efficiëntie en de transparantie van de uitvoering van de agenda van Lissabon en de rol van de Europese werkgelegenheidsstrategie, die na vijf jaar toepassing een vaste plaats heeft veroverd. Ik wil met name de rapporteur, de heer Karas, en de rapporteur voor advies van de Commissie werkgelegenheid en sociale zaken, de heer Bullmann, van harte bedanken voor hun uitstekende werk. Ik wil de aandacht vestigen op een aantal fundamentele punten.
Ten eerste is de rapporteur het ermee eens dat de klemtoon moet worden gelegd op de activiteiten op de middellange termijn. Dit betekent dat wij ons moeten inhouden bij het veranderen en aanpassen van de richtsnoeren. De Commissie zal in april 2003 voor het eerst een reeks richtsnoeren goedkeuren overeenkomstig het nieuwe programma, een pakket voor de periode tot 2006. Wij moeten ervoor zorgen dat tot deze tussentijdse herziening van 2006 geen ingrijpende veranderingen worden aangebracht in de richtsnoeren. Gebleken is dat het veel beter is de bestaande richtsnoeren te handhaven en de aandacht toe te spitsen op de uitvoering daarvan dan voortdurend nieuwe elementen toe te voegen.
Ten tweede zal deze versterkte aandacht voor de activiteiten op de middellange termijn meer discipline vereisen van alle betrokkenen - van de Commissie, de Raad en het Europees Parlement, en van alle andere belanghebbenden. Natuurlijk zal de Commissie haar specifieke werkgelegenheidsaanbevelingen voor elk land jaarlijks herzien en ervoor zorgen dat deze de politieke ontwikkelingen van elke lidstaat weerspiegelen. Ik zou er overigens aan willen herinneren dat wij volgens het Verdrag verplicht zijn dit jaarverslag op te stellen. Wij zijn van plan dit verslag in het teken te plaatsen van het toezicht op de uitvoering. Dat brengt mij bij het tweede vraagstuk: wij moeten consequent handelen en complementariteit waarborgen. Het is van fundamenteel belang dat beide processen complementair zijn, opdat er een optimale samenwerking kan ontstaan tussen het economisch beleid en het werkgelegenheidsbeleid. In het verleden was er vaak sprake van overlapping en soms zelfs van tegenstrijdige benaderingen in beide strategieën.
Ten derde moeten wij onze aandacht toespitsen op de toepassing. Na ettelijke jaren toepassing van de werkgelegenheidsstrategie zijn wij erachter gekomen waar de fundamentele toepassingsproblemen liggen, en vaak hebben wij kunnen vaststellen dat er een kloof bestaat tussen de indiening van de nationale actieplannen voor de werkgelegenheid en de uitvoering daarvan. Ik wil erop wijzen dat deze stroomlijning moet leiden tot een nauwere samenwerking, niet alleen tussen de verschillende samenstellingen van de Raad - de Raad Ecofin en de Raad Werkgelegenheid moeten een duidelijkere en efficiëntere manier van samenwerking zien te vinden - maar ook tussen de instellingen van de Europese Unie. Mijns inziens zal het Parlement, en natuurlijk ook het coördinatieproces zelf, baat hebben bij de voorgestelde stroomlijning en met name bij de grotere transparantie in de informatievoorziening; de belangrijkste gegevens over de toepassing van het economisch beleid en het werkgelegenheidsbeleid zullen immers op een beter gecoördineerde wijze worden doorgegeven. Ik zou u eraan willen herinneren dat in het verleden de gegevens over deze twee beleidsvormen vaak op verschillende tijdstippen werden doorgegeven, hetgeen aanleiding gaf tot grote verwarring.
Ten vierde houdt stroomlijning in dat er een beter model moet komen voor het beheer van dit coördinatieproces. Dat betekent een efficiënter overleg met het Europees Parlement en een grotere betrokkenheid van de sociale partners en het maatschappelijk middenveld. Bij de evaluatie van het werkgelegenheidsbeleid was het grootste probleem het gebrek aan deelname van zowel de sociale partners als de nationale parlementen.
Tot slot moet ik zeggen, mevrouw de Voorzitter, dat dit voorstel het autonome karakter van beide beleidsvormen niet aantast en dus strookt met het Verdrag. Kortom, de economische richtsnoeren, de globale economische richtsnoeren vormen het kader waarbinnen het economisch beleid zich moet bewegen, maar daarbij wordt de noodzakelijke autonomie van het werkgelegenheidsbeleid niet aangetast. Het verheugt mij dat het Parlement steun geeft aan deze aanpak.
Wat zijn nu de volgende stappen? Dit gehele proces valt samen met de herziening van de werkgelegenheidsstrategie. Wij zullen in januari 2003 de eerste mededeling presenteren en deze documenten - de mededeling over de herziening van de werkgelegenheidsstrategie en het ontwerp van het gemeenschappelijk verslag dat wij een maand geleden hebben ingediend - zullen de twee fundamentele beleidsdocumenten zijn die besproken moeten worden, zodat ze daarna aan de Europese Raad van de lente kunnen worden voorgelegd. Daarna kunnen wij dan beginnen met de eerste toepassing van het nieuwe proces aan de hand van de richtsnoeren. Mevrouw de Voorzitter, wij hebben wat de werkgelegenheidsstrategie betreft belangrijke ervaringen opgedaan in onze samenwerking met het Parlement. Mijns inziens krijgen wij nu de gelegenheid deze samenwerking nog efficiënter en substantiëler te maken."@nl2
".
Senhora Presidente, as perspectivas económicas não são das melhores neste momento e a União Europeia compreendeu que precisa de coordenar mais eficazmente a política económica e a política de emprego.
A proposta da Comissão sobre a racionalização da coordenação dos ciclos atraiu o interesse de todas as instituições e realizaram-se vários debates a diversos níveis, o que demonstra que esta proposta não é uma simples proposta técnica, como poderia parecer à primeira vista; na verdade, é guiada por objectivos políticos importantes, tais como a eficácia e a transparência na aplicação da agenda de Lisboa e o papel da estratégia europeia de emprego que, após cinco anos em prática, está agora firmemente estabelecida. Permitam-me que agradeça ao relator, senhor deputado Karas, e ao relator de parecer da Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais, senhor deputado Bullmann, pelo excelente trabalho que realizaram. Vou limitar as minhas observações a algumas questões essenciais.
Em primeiro lugar, o relatório apoia a focagem no médio prazo. Isso significa que temos de ser muito mais comedidos quando procedemos à alteração ou à revisão das orientações. Em Abril de 2003, a Comissão vai aprovar pela primeira vez um Pacote de Orientações em conformidade com o novo programa, para um período de três anos até 2006. Temos de evitar alterações significativas nas orientações antes desta revisão intercalar em 2006. Demonstrámos que é preferível manter as orientações e assegurar a sua aplicação a acrescentar constantemente novos elementos.
Em segundo lugar, esta focagem no médio prazo vai exigir maior disciplina a todas as partes envolvidas: a Comissão, o Conselho, o Parlamento Europeu e todas as outras partes interessadas. Evidentemente, a Comissão procederá anualmente a uma revisão das recomendações em matéria de emprego para cada país por forma a assegurar que elas continuem a reflectir os desenvolvimento políticos em cada Estado-Membro. Gostaria de relembrar que o Tratado exige que apresentemos este relatório anual, que assumirá a forma de acompanhamento da aplicação. Isto leva-me ao segundo aspecto, que é a consistência e a complementaridade. É extremamente importante que os dois procedimentos se complementem mutuamente para que consigamos assegurar a maior coordenação possível entre política económica e política de emprego. No passado tivemos um nível bastante elevado de sobreposição; ocasionalmente, porém, tivemos também abordagens contraditórias das duas estratégias.
Em terceiro lugar, há uma necessidade de nos concentrarmos na aplicação. Agora que a estratégia de emprego foi lançada e está em funcionamento há alguns anos, identificámos os principais problemas práticos e a discrepância que surge muitas vezes entre a apresentação de planos de acção nacionais e a respectiva aplicação. Gostaria de salientar em particular que este processo de racionalização deveria conduzir a uma colaboração mais estreita, não apenas entre os diferentes Conselhos – o Conselho Ecofin e o Conselho “Emprego” terão de encontrar uma maneira mais clara e mais eficaz de trabalharem em conjunto – mas também entre as Instituições da União Europeia. Penso que o Parlamento – e todo o processo, como é óbvio – beneficiará desta racionalização de procedimentos que propomos, e beneficiará especialmente da obtenção de informação mais transparente, uma vez que os principais elementos da aplicação das políticas financeiras e das políticas de emprego serão fornecidos de maneira coordenada. Gostaria de lembrar que, no passado, a informação sobre estes dois procedimentos aparecia muitas vezes em alturas diferentes, dando azo a grandes confusões.
Em quarto lugar, racionalização pressupõe um melhor modelo de gestão destes procedimentos, o que por sua vez significa uma consulta mais eficaz com o Parlamento Europeu e um maior envolvimento da parte dos parceiros sociais e da sociedade civil. A grande questão que se coloca no que se refere à avaliação das políticas de emprego é que nem os parceiros sociais nem os parlamentos nacionais têm sido devidamente envolvidos.
Finalmente, devo dizer que esta proposta respeita a necessidade de procedimentos autónomos, tal como exigido no Tratado. Em suma, as orientações de política económica oferecem um quadro geral para a política económica mas a estratégia de emprego dispõe do necessário grau de autonomia. Apraz-me saber que o Parlamento apoia esta abordagem.
E agora o que é que se segue? Todo este processo coincide com a revisão da estratégia de emprego. Vamos apresentar uma primeira comunicação em Janeiro de 2003 e estes dois documentos, a comunicação sobre a revisão da estratégia de emprego e o projecto de relatório conjunto, que apresentámos há um mês, irão constituir os dois documentos políticos de base e terão de ser debatidos para os apresentarmos ao Conselho da Primavera e para começarmos então a pôr em prática o novo procedimento com as orientações. Temos uma longa experiência de colaboração com o Parlamento Europeu sobre a estratégia de emprego. Penso que temos agora uma oportunidade de estabelecer uma colaboração ainda mais eficaz e substancial."@pt11
".
Fru talman! De ekonomiska utsikterna är inte de bästa för tillfället, och Europeiska unionen har insett att den behöver genomföra en effektivare samordning av den ekonomiska politiken och sysselsättningspolitiken.
Kommissionens förslag om att rationalisera samordningscyklerna har väckt alla institutioners intresse, och flera diskussioner har hållits på olika nivåer, vilket visar att det här förslaget inte bara är ett tekniskt förslag, vilket det vid första anblicken kan se ut som. Det styrs naturligtvis av viktiga politiska mål, såsom effektivitet och öppenhet i tillämpningen av Lissabonbesluten och den europeiska sysselsättningsstrategin, vilken efter fem års praktik nu är fast förankrad. Får jag först tacka föredraganden, Karas, och föredraganden av yttrandet från utskottet för sysselsättning och socialfrågor, Bullmann, för ett alldeles utmärkt arbete. Jag skall inskränka mina kommentarer till några grundläggande frågor.
För det första stöder rapporten inriktningen på medellång sikt. Det betyder att vi behöver vara mycket mer sparsamma när vi ändrar och reviderar riktlinjerna. Kommissionen kommer att godkänna ett paket med riktlinjer i enlighet med det nya programmet för första gången i april 2003, innefattande de tre åren fram till 2006. Vi måste undvika varje större förändring i riktlinjerna före denna mellanrevidering år 2006. Vi har bevisat att det är mycket bättre att hålla sig till riktlinjerna och se till att de blir tillämpade än att hela tiden lägga till nya saker.
För det andra kommer den här inriktningen på medellång sikt att kräva större disciplin från alla inblandade: kommissionen, rådet, Europaparlamentet och alla andra intresserade parter. Naturligtvis kommer kommissionen att varje år granska sysselsättningsrekommendationerna för varje enskilt land för att se till att de fortfarande återspeglar den politiska utvecklingen i varje medlemsstat. Får jag påminna er om att vi enligt fördraget är skyldiga att utarbeta den här årsrapporten, vilken kommer att ta formen av tillämpningskontroll. Det för mig till den andra aspekten, nämligen konsekvens och komplettering. Det är av stor betydelse att de två förfarandena kompletterar varandra om vi skall kunna skapa högsta möjliga samordning mellan den ekonomiska politiken och sysselsättningspolitiken. Tidigare skedde en hel del överlappningar, men ibland hanterades även de två strategierna på helt motstridiga sätt.
För det tredje finns det ett behov av inriktning på tillämpningen. Nu när sysselsättningsstrategin har varit i gång i några år har vi lyckats markera de viktigaste praktiska problemen och den tidsklyfta som ofta uppstår mellan beslutet om nationella handlingsplaner för sysselsättning och införandet av dem. Jag skulle särskilt vilja betona att det här rationaliseringsförfarandet borde resultera i närmare samarbete, inte bara mellan de olika råden – Ekofin-rådet och rådet (sysselsättning och socialpolitik) kommer att behöva hitta ett tydligare och effektivare sätt att samarbeta – utan även mellan Europeiska unionens institutioner. Jag tror att parlamentet – och naturligtvis hela förfarandet – kommer att dra nytta av den här föreslagna rationaliseringen av förfaranden, särskilt av öppnare information, varvid de viktigaste delarna i tillämpningen av finanspolitiken och sysselsättningspolitiken sker på ett samordnat sätt. Får jag påminna om att, tidigare, information om de här två förfarandena ofta gavs vid olika tidpunkter, vilket ledde till stor förvirring.
För det fjärde innebär en rationalisering en bättre styrmodell för de här förfarandena, vilket i sin tur innebär effektivare samråd med Europaparlamentet och större engagemang från arbetsmarknadens parter och från samhällets sida. Den stora frågan när det gäller utvärdering av sysselsättningspolitiken är att varken arbetsmarknadens parter eller de nationella parlamenten har varit engagerade på ett ordentligt sätt.
Slutligen måste jag säga att det i det här förslaget tas hänsyn till behovet av självständiga förfaranden i enlighet med kraven i fördraget. I korthet ger de ekonomiska riktlinjerna en allmän ram för ekonomisk politik, men sysselsättningsstrategin har den självständighet som behövs. Jag är glad att parlamentet stöder det här handlingssättet.
Vad händer alltså härnäst? Hela det här förfarandet sammanfaller med revideringen av sysselsättningsstrategin. Vi kommer att lägga fram ett första meddelande i januari 2003, och båda dessa handlingar, meddelandet om revideringen av sysselsättningsstrategin och förslaget till gemensam rapport, som vi lade fram för en månad sedan kommer att vara de två viktigaste politiska underlagen och kommer att behöva debatteras så att vi kan klara oss fram till vårens råd och sedan börja tillämpa det nya förfarandet med riktlinjer. Vi har en lång tradition av samarbete med Europaparlamentet när det gäller sysselsättningsstrategin. Jag tror att vi nu har möjlighet till ett ännu mer effektivt och ingående samarbete."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples