Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-133"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.8.3-133"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Frau Präsidentin, Frau Kommissarin, meine Damen und Herren! Ich möchte zu dem heute vorliegenden Bericht Folgendes sagen. Erstens, die Lissabon-Strategie hat es sich zum Ziel gesetzt, die Europäische Union zum wettbewerbsfähigsten und dynamischsten wissensbasierten Wirtschaftsraum in der Welt zu machen. Dieser Wirtschaftsraum soll fähig sein, ein dauerhaftes Wirtschaftswachstum, mehr und bessere Arbeitsplätze und einen größeren sozialen Zusammenhalt zu erzielen. Zweitens, wir benötigen dafür eine zwischen den Mitgliedstaaten, dem Rat, der Kommission und dem Europäischen Parlament gemeinsam entwickelte wirtschafts-, beschäftigungs-, bildungs- und forschungspolitische sowie sozialpolitische Strategie.
Drittens, Europa entwickelt die Marktwirtschaft zur sozialen Marktwirtschaft weiter und ist dabei, den nächsten Schritt zu wagen und die ökosoziale Marktwirtschaft zum Ordnungsprinzip des 21. Jahrhunderts zu machen. Wie heißt es so schön? Das 21. Jahrhundert wird das Jahrhundert Europas sein, und, füge ich hinzu, wenn wir das wollen!
Viertens, mit der Lissabon-Strategie und der ökosozialen Marktwirtschaft haben wir endgültig, wenn wir es ehrlich meinen, das Klassendenken Kapital gegen Arbeit, Sozialpolitik versus Wirtschaftspolitik, Staat versus Privat, Europa versus Mitgliedstaaten überwunden. Fünftens, es wäre so einfach, könnten wir uns auf die Grundsätze einigen, dass Wirtschaft Arbeit schafft und alles, was Arbeit schafft, sozial ist, dass der soziale Zusammenhalt und Umweltschutz im Sinne der Nachhaltigkeit einander stützen. Die Voraussetzungen dafür sind nicht primär das Staatskapital, sondern das Humankapital, nicht die Gleichheit aller, sondern der das Ganze, den Kontinent Europa stärkende Wettbewerb der Ideen.
Sechstens, daher ist auch zu betonen, dass die Wirtschaftspolitik nicht vergemeinschaftet wurde, dass sie primär in die Zuständigkeiten der Mitgliedstaaten fällt und laut Artikel 99 von den Mitgliedstaaten als eine Angelegenheit von gemeinsamem Interesse angesehen und koordiniert werden muss. Siebtens, wir begrüßen daher schlussfolgernd das Gesamtkonzept der Mitteilung der Kommission zur Straffung der alljährlichen wirtschafts- und beschäftigungspolitischen Koordinierung. Diese Koordinierung ist notwendig, um trotz unterschiedlicher Kompetenzen die gemeinsamen Ziele zu erreichen. Diese Koordinierung setzt aber auch voraus, dass die Mitgliedstaaten ihre Hausaufgaben machen, dass sie rasche, klare Informationen der Mitgliedstaaten an die Kommission weiterleiten, dass die Eigenverantwortung im Gesamtkonzept definiert wird, denn jede Kette ist nur so stark wie das schwächste Glied, dass sich die Eurozone ihrer Verantwortung innerhalb Europas verstärkt bewusst ist. Wir weisen in Punkt 18 des Berichts ganz massiv darauf hin, dass wir verlangen, dass die Rolle der Sozialpartner bei der Umsetzung der Strategie von Lissabon und Göteborg, also die europäische Sozialpartnerschaft, aufgewertet wird. Wir verlangen daher die Einrichtung des tripariten Sozialgipfels unter Mitwirkung des Europäischen Parlaments und halten überhaupt nichts von den Rechtsstreitigkeiten zwischen den Institutionen, sondern wir müssen gemeinsam diesen sozialen Dialog fördern und die Sozialpartnerorganisationen einbinden.
Genauso verlangen wir eine verstärkte Legitimität in den Foren und in diesem Prozess, das heißt, Einbindung des Europäischen Parlaments, das heißt, verstärkte Mitwirkungsrechte. Wir betonen in Punkt 8 des Berichts, dass, wer diese demokratische Legitimität will, besorgt sein muss, dass der neue Zeitplan für das Leitlinienpaket dem Europäischen Parlament weniger Zeit für die Stellungnahme einräumt als dies vorher der Fall war.
Wir begrüßen, dass der Prozess gestrafft wird. Wir begrüßen, dass der Schwerpunkt in der Umsetzung liegt. Wir begrüßen die genaue Terminplanung und Abstimmung, und wir begrüßen, dass es zu einer Stärkung eines strategischen und mittelfristigen Politikkonzepts kommt. Sorgen wir dafür, dass diese Mitteilung mit Leben erfüllt wird, dann sind wir der Lissabon-Strategie einen wichtigen Schritt näher gekommen."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, fru kommissær, mine damer og herrer, jeg vil gerne sige følgende til den foreliggende betænkning: For det første har Lissabon-strategien som mål at gøre EU til den mest konkurrencedygtige og dynamiske videnbaserede økonomi i verden, en økonomi, der kan skabe en bæredygtig økonomisk vækst med flere og bedre job og større social samhørighed. For det andet har vi til det formål brug for en økonomisk, beskæftigelses-, uddannelses- og forskningspolitisk samt socialpolitisk strategi, der er udviklet i fællesskab af medlemsstaterne, Rådet, Kommissionen og Europa-Parlamentet.
For det tredje udvikler Europa fortsat markedsøkonomien til en social markedsøkonomi og er ved at vove det næste skridt og gøre den økosociale markedsøkonomi til et ordensprincip i det 21. århundrede. Som det hedder så smukt, bliver det 21. århundrede Europas århundrede og, tilføjer jeg, hvis vi ønsker det!
For det fjerde har vi med Lissabon-strategien og den økosociale markedsøkonomi, hvis vi mener det ærligt, endelig overvundet klassetænkningen om kapital mod arbejde, socialpolitik versus økonomisk politik, stat versus privat, Europa versus medlemsstater. For det femte ville det være så nemt, hvis vi kunne blive enige om principperne om, at økonomi skaber arbejde, og at alt, hvad der skaber arbejde, er socialt, at den sociale samhørighed og miljøbeskyttelsen i betydningen bæredygtighed støtter hinanden. Forudsætningerne herfor er ikke primært statskapitalen, men den menneskelige kapital, ikke lighed for alle, men konkurrencen om idéer, der styrker kontinentet Europa som helhed.
For det sjette skal det derfor også understreges, at der ikke er fastlagt en økonomisk politik på fællesskabsplan, men at den primært henhører under medlemsstaternes ansvarsområde, og at den i henhold til artikel 99 af medlemsstaterne skal koordineres og anses for at være et anliggende af fælles interesse. For det syvende glæder vi os derfor over den generelle strategi i Kommissionens meddelelse om strømlining af den årlige koordinering af den økonomiske politik og beskæftigelsespolitikken. Denne koordinering er nødvendig for at opnå de fælles mål trods forskellige kompetencer. Koordineringen forudsætter imidlertid også, at medlemsstaterne laver deres lektier, at de videregiver hurtige, klare informationer fra medlemsstaterne til Kommissionen, at deres eget ansvar i hele konceptet defineres, for hver kæde er kun så stærk som det svageste led, at eurozonen i højere grad er bevidst om sit ansvar inden for Europa. Vi kræver i punkt 18 i betænkningen meget indgående, at den afgørende rolle, som arbejdsmarkedets parter spiller i gennemførelsen af Lissabon-/Göteborg-strategien, altså parterne på det europæiske arbejdsmarked, skal styrkes gennem afholdelse af et effektivt socialt trepartstopmøde, og at Europa-Parlamentet deltager heri. Vi regner overhovedet ikke retsstridighederne mellem institutionerne for noget, men vi skal derimod fremme den sociale dialog i fællesskab og inddrage lønmodtager- og arbejdsgiverorganisationerne.
Vi forlanger ligeledes en større legitimitet i foraerne og i denne proces, det vil sige inddragelse af Europa-Parlamentet, det vil sige større medbestemmelsesret. Vi understreger i punkt 8 i betænkningen, at den, der ønsker denne procedure med større demokratisk legitimitet, skal tænke på, at den nye tidsplan for pakken af retningslinjer giver Europa-Parlamentet mindre tid til at udarbejde sin udtalelse, end det har været tilfældet tidligere.
Vi bifalder, at der bliver strammet op på processen. Vi bifalder, at det vigtigste punkt er gennemførelsen. Vi bifalder den præcise tidsplan og afstemning, og vi bifalder, at det fører til en styrkelse af et strategisk og mellemlangt politisk koncept. Lad os sørge for, at denne meddelelse fyldes med liv, så er vi kommet Lissabon-strategien et vigtigt skridt nærmere."@da1
".
Κυρία Πρόεδρε, κυρία Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, θα ήθελα να πω για την έκθεση που παρουσιάζεται σήμερα τα εξής. Πρώτον, η στρατηγική της Λισαβόνας έθεσε ως στόχο να καταστεί η Ευρωπαϊκή Ένωση η πλέον ανταγωνιστική και δυναμική οικονομία στον κόσμο, η οποία θα βασίζεται στη γνώση. Αυτή η οικονομία πρέπει να είναι ικανή για αειφόρο οικονομική ανάπτυξη με περισσότερες και καλύτερες θέσεις εργασίας και μεγαλύτερη κοινωνική συνοχή. Δεύτερον, για να το επιτύχουμε αυτό χρειαζόμαστε μια στρατηγική στον τομέα της οικονομίας, της απασχόλησης, της εκπαίδευσης, της έρευνας και της κοινωνικής πολιτικής, η οποία θα αναπτυχθεί από κοινού από τα κράτη μέλη, το Συμβούλιο, την Επιτροπή και το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο.
Τρίτον, η Ευρώπη εξελίσσει την οικονομία της αγοράς σε κοινωνική οικονομία της αγοράς και ετοιμάζεται να τολμήσει το επόμενο βήμα και να καταστήσει την οικο-κοινωνική οικονομία της αγοράς τάξη πραγμάτων του 21ου αιώνα. Όπως πολύ ωραία το έθεσε κάποιος, ο 21ος αιώνας θα είναι ο αιώνας της Ευρώπης, αλλά εγώ θα ήθελα να προσθέσω ότι αυτό θα γίνει μόνο αν το θέλουμε.
Τέταρτον, με τη στρατηγική της Λισαβόνας και της οικο-κοινωνικής οικονομίας της αγοράς ξεπερνούμε οριστικά, αν το εννοούμε σοβαρά, τη φιλοσοφία κεφάλαιο κατά εργασίας, κοινωνική πολιτική κατά οικονομικής πολιτικής, δημόσιος τομέας κατά ιδιωτικού τομέα, Ευρώπη κατά κρατών μελών. Πέμπτον, θα ήταν τόσο απλό, αν μπορούσαμε να συμφωνήσουμε στις βασικές αρχές ότι η οικονομία δημιουργεί εργασία, ότι όλα όσα δημιουργεί η εργασία είναι κοινωνικά και ότι η κοινωνική συνοχή και η προστασία του περιβάλλοντος αλληλοστηρίζονται υπό την έννοια της αειφορίας. Οι προϋποθέσεις για κάτι τέτοιο δεν είναι κατά κύριο λόγο οι κρατικοί, αλλά οι ανθρώπινοι πόροι, δεν είναι η ισότητα όλων, άλλα οι ανταγωνιστικές ιδέες που ενισχύουν την ευρωπαϊκή ήπειρο στο σύνολό της.
Έκτον, πρέπει λοιπόν να τονίσουμε ότι η οικονομική πολιτική δεν έχει κοινοτικοποιηθεί και εξακολουθεί να εμπίπτει, κατά πρώτο λόγο, στη σφαίρα αρμοδιοτήτων των κρατών μελών και ότι, σύμφωνα με το άρθρο 99, τα κράτη μέλη πρέπει να θεωρούν τις οικονομικές τους πολιτικές θέμα κοινού συμφέροντος και να τις συντονίζουν. Έβδομον, χαιρετίζουμε, συμπεραίνοντας, τη γενική αντίληψη της ανακοίνωσης της Επιτροπής σχετικά με τον εξορθολογισμό των ετησίων κύκλων συντονισμού της οικονομικής πολιτικής και της πολιτικής απασχόλησης. Αυτός ο συντονισμός είναι απαραίτητος για να επιτευχθούν οι κοινοί στόχοι παρά τις διαφορετικές δικαιοδοσίες. Προϋπόθεση όμως αυτού του συντονισμού είναι να κάνουν το καθήκον τους τα κράτη μέλη και να παράσχουν γρήγορα σαφείς πληροφορίες των κρατών μελών στην Επιτροπή, να καθοριστεί η ιδία ευθύνη στη συνολική προσέγγιση, διότι κάθε αλυσίδα είναι τόσο δυνατή όσο ο πιο αδύναμος κρίκος της, να έχει η ευροζώνη επίγνωση της ευθύνης της στο πλαίσιο της Ευρώπης. Στην παράγραφο 18 της έκθεσης εφιστούμε την έντονη προσοχή στο γεγονός ότι ζητούμε να ενισχυθεί ο ρόλος των κοινωνικών εταίρων στην εφαρμογή της στρατηγικής της Λισαβόνας και του Γκέτεμποργκ, δηλαδή η ευρωπαϊκή κοινωνική εταιρική σχέση. Ζητούμε λοιπόν τη διοργάνωση τριμερούς κοινωνικής διάσκεψης κορυφής με τη συμμετοχή του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Δεν μας αρέσουν καθόλου οι νομικές έριδες μεταξύ των οργάνων· πρέπει να προωθήσουμε από κοινού αυτόν τον κοινωνικό διάλογο και να συμπεριλάβουμε σε αυτόν και τις οργανώσεις των κοινωνικών εταίρων.
Για αυτόν ακριβώς τον λόγο ζητούμε περισσότερα δικαιώματα στα φόρα και σε αυτή τη διαδικασία, πράγμα που σημαίνει μεγαλύτερη συμμετοχή και ενίσχυση των δικαιωμάτων συμμετοχής του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Τονίζουμε, στην παράγραφο 8 της έκθεσης, ότι όποιος θέλει αυτή τη δημοκρατική συμμετοχή πρέπει να ανησυχεί για το γεγονός ότι το νέο χρονοδιάγραμμα των κατευθυντηρίων γραμμών παρέχει ακόμα πιο περιορισμένα χρονικά περιθώρια στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο για να λάβει θέση.
Χαιρετίζουμε το γεγονός ότι η διαδικασία καθίσταται πιο ορθολογική. Χαιρετίζουμε το γεγονός ότι το κέντρο βάρους βρίσκεται στην εφαρμογή. Χαιρετίζουμε το ειδικό χρονοδιάγραμμα, καθώς και το γεγονός ότι θα υπάρξει ενίσχυση της στρατηγικής και μεσοπρόθεσμης πολιτικής προσέγγισης. Αν φροντίσουμε να αποκτήσει ζωή αυτή η ανακοίνωση, τότε θα κάνουμε ένα σημαντικό βήμα προόδου προς τη στρατηγική της Λισαβόνας."@el8
".
Madam President, Commissioner, ladies and gentlemen, what I have to say about today's report is this. One: the goal of the Lisbon strategy is to transform the European Union into the most competitive and dynamic knowledge-based economy in the world, an economy capable of bringing about permanent economic growth, more and better jobs and greater social cohesion. Two: in order to do this, we need an economic, employment, education, research policy and social policy strategy developed jointly by the Member States, the Council, the Commission and the European Parliament.
Three: Europe is moving from a market economy towards a social market economy and is in the process of taking the next step and making the eco-social market economy the order of the day for the twenty-first century. As someone so nicely put it, the twenty-first century will be the century of Europe but only, I would add, if we want it to be.
Four: assuming we really mean it, the Lisbon strategy and an eco-social market economy will allow us, at long last, to get past the received wisdom of capital versus labour, social policy versus economic policy, public versus private sector, Europe versus the Member States. Five: it would all be quite simple if we could agree on a few basic principles: that the economy creates labour, that everything labour creates is social and that social cohesion and environmental protection are mutually supportive for the purpose of sustainability. This all depends primarily on human rather than state resources, not on equality for all, but on competitive ideas that strengthen the continent of Europe as a whole.
Six: we should therefore emphasise that economic policy has not been communitised and lies primarily within the sphere of competence of the Member States and that, under Article 99, economic policy must be regarded, and coordinated by the Member States, as a matter of common interest. Seven: we therefore welcome, by way of conclusion, the overall approach of the Commission communication on streamlining the annual economic and employment policy coordination cycles. We need this coordination in order to achieve common objectives despite differing jurisdictions. But this coordination depends on the Member States’ doing their bit, on their passing fast, clear information to the Commission, on defining individual responsibilities within the overall concept – because a chain is only as strong as its weakest link – and on the euro zone becoming more aware of its responsibility within Europe. We make a huge point of this in paragraph 18 of the report by calling for the role of the social partners in implementing the Lisbon and Gothenburg strategy, in other words the European social partnership, to be strengthened. We therefore call for a tripartite social summit to be set up, with the participation of the European Parliament. We have no time for legal wrangling between institutions; we need to foster this social dialogue jointly and involve organisations of social partners.
Which is precisely why we are demanding more rights in fora and in this process, by which we mean more involvement and more right of involvement on the part of the European Parliament. We stress in point 8 of the report that anyone who wants to see this democratic involvement must be concerned that the new timetable for the guidelines package gives the European Parliament even less time than before to agree on its position.
We welcome the fact that this process has been streamlined. We welcome the fact that the focus is on implementation. We welcome specific timing arrangements and we welcome the fact that a strategic, medium-term policy concept is being strengthened. If we ensure that life is breathed into this communication, then we shall be one step closer to the Lisbon strategy."@en3
".
Señora Presidenta, Comisaria, Señorías, esta es mi opinión sobre el informe de hoy. Uno: el objetivo de la estrategia de Lisboa consiste en transformar la Unión Europea en la economía basada en el conocimiento más competitiva y dinámica del mundo, una economía capaz de originar un crecimiento económico permanente, más y mejores empleos y una mayor cohesión social. Dos: para ello, necesitamos una estrategia económica, de empleo, educativa, de política de investigación y de política social, desarrollada conjuntamente por los Estados miembros, el Consejo, la Comisión y el Parlamento Europeo.
Tres: Europa está experimentando un cambio de una economía de mercado a secas a una economía de mercado social, y está dando el siguiente paso y situando la economía de mercado ecosocial en el orden del día del siglo XXI. Tal y como alguien bien ha señalado, el siglo XXI será el siglo de Europa, pero, añadiría yo, sólo si queremos.
Cuatro: partiendo de la idea de que realmente es esa nuestra intención, la estrategia de Lisboa y la economía de mercado ecosocial nos permitirán, por fin, superar el tradicional enfrentamiento entre capital y trabajo, política social y política económica, sector público y sector privado, Europa y los Estados miembros. Cinco: todo resultaría bastante sencillo si lográramos ponernos de acuerdo en torno a algunos principios básicos: que la economía genera trabajo, que todo lo que crea el trabajo es social y que la cohesión social y la protección medioambiental son elementos que se favorecen recíprocamente a efectos de sostenibilidad. Todo esto depende principalmente de los recursos humanos más que de los recursos estatales, no de la igualdad para todos, sino de ideas competitivas que fortalecen el continente europeo en su conjunto.
Seis: por lo tanto, deberíamos resaltar que la política económica no se comunitarizado y que se encuadra principalmente en el ámbito de competencia de los Estados miembros. Asimismo, debemos destacar que, en virtud del artículo 99, la política económica debe ser contemplada y coordinada por los Estados miembros, como un asunto de interés común. Siete: por lo tanto, a modo de conclusión, celebramos el enfoque general de la comunicación de la Comisión sobre la racionalización de los ciclos de la coordinación política económica y de empleo. Es preciso lograr esta coordinación para así, a pesar de las diferentes jurisdicciones, poder alcanzar objetivos comunes. No obstante, esta coordinación depende de la colaboración de los Estados miembros, de la transmisión rápida y clara de información a la Comisión, de la definición de las responsabilidades individuales dentro del concepto global – ya que la resistencia de una cadena equivale a la de su eslabón más débil – y de que la zona euro sea más consciente de su responsabilidad dentro de Europa. Este punto se describe ampliamente en el apartado 18 del informe con la petición de que se refuerce el papel de los interlocutores sociales, es decir, la colaboración social Europea, en el proceso de implementación de las estrategias de Lisboa y Gotemburgo. Por consiguiente, instamos a que se establezca una cumbre social tripartita, que cuente con la participación del Parlamento Europeo. No hay tiempo para discusiones jurídicas entre instituciones; es preciso fomentar este diálogo social de forma conjunta e involucrar a organizaciones de los interlocutores sociales.
Por este motivo precisamente solicitamos más derechos en los foros y en este proceso, lo que significa una participación más plena y más derechos de participación por parte del Parlamento Europeo. En el punto 8 del informe destacamos que aquel que esté a favor de esta participación democrática debe preocuparse por el hecho de que el nuevo calendario del paquete de orientaciones reduce aún más el tiempo disponible por el Parlamento Europeo para llegar a un acuerdo sobre su postura.
Celebramos el hecho de que este proceso se haya racionalizado. Celebramos el hecho de que este proceso se centre en la implementación. Celebramos los acuerdos en torno a los calendarios específicos y celebramos el hecho de que se refuerce un concepto político estratégico a medio plazo. Si logramos insuflar vida en esta comunicación, nos encontraremos un paso más cerca de la estrategia de Lisboa."@es12
".
Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan sanoa tämänpäiväisestä mietinnöstä seuraavat asiat. Lissabonin strategian tavoitteena on ensinnäkin tehdä Euroopan unionista maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja entistä parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Toinen asia on se, että tämän saavuttamiseksi tarvitsemme jäsenvaltioiden, neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin yhdessä kehittämää talous-, työllisyys-, koulutus- ja tutkimuspoliittista sekä sosiaalipoliittista strategiaa.
Kolmanneksi: Eurooppa on siirtymässä markkinataloudesta sosiaaliseen markkinatalouteen. Se on parhaillaan ottamassa seuraavaa askelta ja tekemässä ekososiaalisesta markkinataloudesta 2000-luvun toimintaperiaatteen. Kuten joku on mukavasti todennut, 2000-luvusta tulee Euroopan vuosisata, mihin lisäisin, että ainoastaan, jos haluamme niin.
Neljänneksi: jos olemme tosissamme, Lissabonin strategian ja ekososiaalinen markkinatalouden avulla pääsemme lopullisesti eroon perinteisestä luokka-ajattelusta: pääoma vastaan työ, sosiaalipolitiikka vastaan talouspolitiikka, julkinen sektori vastaan yksityinen sektori, Eurooppa vastaan jäsenvaltiot. Viidenneksi totean, että olisi niin yksinkertaista, jos voisimme sopia sellaisista periaatteista, että talous luo työtä, että kaikki, minkä työ luo, on sosiaalista ja että sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja ympäristönsuojelu tukevat toisiaan kestävyyttä ajatellen. Tämä edellyttää pikemminkin henkilöresursseja kuin valtion voimavaroja, ei kaikkien tasa-arvoa vaan koko Euroopan manteretta vahvistavien kilpailevien ajatusten yhdenvertaisuutta.
Kuudenneksi: meidän pitäisi siksi korostaa, ettei talouspolitiikkaa ole yhteisöllistetty, että se kuuluu pääasiassa jäsenvaltioiden vastuualueeseen ja että EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on pidettävä talouspolitiikkaa yhteistä etua koskevana asiana ja sovitettava talouspolitiikkansa yhteen. Seitsemäs asiani on, että suhtaudumme siksi myönteisesti yleiseen lähestymistapaan, joka on omaksuttu talous- ja työllisyyspolitiikan koordinaatioprosessin selkeyttämisestä laaditussa komission tiedonannossa. Tarvitsemme tätä koordinointia, jotta yhteiset tavoitteet voidaan saavuttaa erilaisista toimivaltuuksista huolimatta. Tämä koordinointi kuitenkin edellyttää, että jäsenvaltiot tekevät tehtävänsä ja välittävät komissiolle nopeasti selkeitä tietoja, että yleissuunnitelmassa on määritettävä yksittäiset vastuualueet – koska ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki – ja että euroalue on entistä tietoisempi vastuustaan Euroopassa. Painotamme tätä mietinnön 18 kohdassa, jossa vaadimme, että työmarkkinaosapuolten roolia, toisin sanoen eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten yhteistyötä, on vahvistettava Lissabonin ja Göteborgin strategioiden täytäntöönpanossa. Vaadimme siksi kolmikantakokouksen perustamista yhdessä Euroopan parlamentin kanssa. Meillä ei ole aikaa toimielinten välisiin oikeudellisiin kiistoihin; meidän on edistettävä yhdessä tätä sosiaalista vuoropuhelua ja otettava työmarkkinajärjestöt mukaan toimintaan.
Samoin vaadimme foorumeille ja tälle prosessille suurempaa legitiimiyttä, jolla tarkoitamme Euroopan parlamentin osallistumisen ja vaikutusmahdollisuuksien tehostamista. Mietinnön 8 kohdassa painotamme, että tätä demokraattista osallistumista haluavan on syytä olla huolissaan siitä, että suuntaviivapakettia koskeva uusi aikataulu antaa Euroopan parlamentille entistä vähemmän aikaa päättää kannastaan.
Mielestämme on myönteistä, että tätä prosessia on selkeytetty. Meistä on myönteistä, että pääpaino on täytäntöönpanossa. Kannatamme tarkkaa ajoitusta sekä strategisen ja pitkän aikavälin politiikan käsitteen vahvistamista. Varmistamalla, että tähän tiedonantoon saadaan eloa, olemme askelen lähempänä Lissabonin strategiaa."@fi5
".
Madame la Présidente, Madame la Commissaire, Mesdames et Messieurs, je voudrais dire quelques mots sur le rapport qui vous est présenté aujourd'hui. Premièrement, la stratégie de Lisbonne a établi comme objectif de faire de l'Union européenne l'espace économique basé sur la connaissance le plus compétitif et le plus dynamique au monde. Cet espace économique doit être capable d'atteindre une croissance économique durable, un accroissement du nombre d'emplois et une amélioration de la qualité de ces emplois, ainsi qu'une plus grande cohésion sociale. Deuxièmement, nous avons pour ce faire besoin d'une stratégie commune entre les États membres, le Conseil, la Commission et le Parlement européen en matière d'économie, d'emploi, de formation, de recherche et de politique sociale.
Troisièmement, l'Europe continue à faire tendre son économie de marché vers une économie sociale de marché et doit par conséquent oser faire le pas suivant en faisant de l'économie éco-sociale de marché le principe régulateur du 21e siècle. Comment le dire d'une plus belle manière ? Le 21e siècle va devenir le siècle de l'Europe, et je me permets d'ajouter, si nous le voulons !
Quatrièmement, grâce à la stratégie de Lisbonne et à l'économie éco-sociale de marché, nous avons enfin, si nous envisageons la chose honnêtement, surmonté l'idée reçue de capital contre travail, politique sociale contre politique économique, État contre structure privée, Europe contre États membres. Cinquièmement, les choses seraient si simples si nous étions capable de nous accorder sur le fait que l'économie crée de l'emploi et que tout ce qui crée de l'emploi est social, que la cohésion sociale et la protection de l'environnement en vue d'un développement sont, dans une perspective de développement durable, interdépendantes. Les conditions préalables ne sont pas principalement le capital public, mais le capital humain, non pas principalement l'égalité de tous, mais la concurrence des idées renforçant l'ensemble, renforçant le continent européen.
Sixièmement, il convient dès lors de souligner que la politique économique n'a pas été communautarisée, qu'elle relève avant tout de la compétence des États membres et que, selon l'article 99, elle doit être envisagée par les États membres comme une affaire d'intérêt commun et coordonnée comme telle. Septièmement, nous saluons par conséquent le concept global de communication de la Commission sur la rationalisation de la coordination annuelle de la politique économique et de l'emploi. Cette coordination est nécessaire pour atteindre ces objectifs communs, malgré différentes compétences. Cependant, cette coordination nécessite au préalable que les États membres fassent ce qu'ils ont à faire chez eux, qu'ils transmettent des informations rapides et claires à la Commission, que la responsabilité propre soit définie dans le concept global, car toute chaîne a une force qui ne dépasse pas celle du maillon le plus faible, que l'eurozone soit plus consciente de sa responsabilité au sein de l'Europe. Dans le point 18 du rapport, nous insistons beaucoup sur le fait que nous demandons une revalorisation du rôle des partenaires sociaux européens pour la mise en œuvre de la stratégie de Lisbonne et Göteborg. Nous demandons dès lors l'organisation d'un sommet social tripartite avec la collaboration du Parlement européen et ne pensons aucun bien des querelles entre les institutions. Nous devons plutôt favoriser ce dialogue social et y associer les organisations des partenaires sociaux.
Nous réclamons également une légitimité renforcée dans les forums et dans ce processus, à savoir l'association du Parlement européen, et donc des droits de collaboration renforcés. Nous soulignons dans le point 8 du rapport que ceux qui veulent cette légitimité démocratique doivent s'inquiéter du fait que le nouveau calendrier pour le paquet d'orientations donne moins de temps au Parlement européen pour prendre sa position que ce n'était le cas auparavant.
Nous saluons le fait que le processus soit rationalisé. Nous saluons le fait que ce point capital soit en cours de réalisation. Nous nous réjouissons de la précision des échéances et du vote et sommes heureux que l'on parvienne à un renforcement d'une approche politique stratégique et à moyen terme. Veillons à ce que cette communication soit suivie d'effets, et nous aurons fait un pas important vers la stratégie de Lisbonne."@fr6
".
Signora Presidente, signora Commissario, onorevoli colleghi, riguardo alla relazione di oggi vorrei dire quanto segue. Innanzi tutto, l’obiettivo della strategia di Lisbona è trasformare l’Unione europea nell’economia basata sulla conoscenza più competitiva e dinamica del mondo, capace di crescita economica sostenibile e dotata di posti di lavoro più numerosi e migliori e di maggiore coesione sociale. Secondo, per realizzare questo obiettivo, abbiamo bisogno di una strategia in materia di politica economica, occupazionale, sociale, dell’istruzione e della ricerca, formulata congiuntamente dagli Stati membri, dal Consiglio, dalla Commissione e dal Parlamento europeo.
In terzo luogo, l’Europa sta passando da un’economia di mercato ad un’economia sociale di mercato e sta per compiere il prossimo passo ponendo all’ordine del giorno del XXI secolo un’economia eco-sociale di mercato. Come qualcuno ha detto in modo molto appropriato, il XXI secolo sarà il secolo dell’Europa, ma, aggiungerei, solo se lo vogliamo.
Quarto punto: presumendo che parliamo davvero sul serio, la strategia di Lisbona e un’economia eco-sociale di mercato ci consentiranno, alla fine, di superare la logica tradizionale del capitale contrapposto al lavoro, della politica sociale contrapposta alla politica economica, del settore pubblico contrapposto al settore privato, dell’Europa contrapposta agli Stati membri. Quinto punto: sarebbe tutto più semplice se concordassimo su alcuni principi fondamentali, vale a dire sul fatto che l’economia crea lavoro, che tutto ciò che il lavoro crea è sociale e che la coesione sociale e la tutela ambientale sono reciprocamente in sinergia ai fini della sostenibilità. Tutto ciò dipende in primo luogo dalle risorse umane piuttosto che dalle risorse pubbliche, non dalla parità per tutti, ma da idee competitive che rafforzino il continente europeo nel suo insieme.
Sesto punto: va quindi sottolineato che la politica economica non è stata comunitarizzata e rientra primariamente nella sfera di competenza degli Stati membri e che, ai sensi dell’articolo 99, la politica economica è considerata dagli Stati membri una questione di interesse comune e deve essere coordinata. Settimo punto: accogliamo quindi con favore, in conclusione, l’approccio generale della comunicazione della Commissione sulla razionalizzazione dei cicli annuali di coordinamento delle politiche economiche e per l’occupazione. Abbiamo bisogno di tale coordinamento per realizzare gli obiettivi comuni malgrado le giurisdizioni diverse. Il coordinamento dipende, tuttavia, dalla cooperazione degli Stati membri, dalla trasmissione di informazioni rapide e chiare alla Commissione, dalla definizione delle responsabilità individuali nell’ambito del concetto generale – perché la solidità di una catena si misura sul suo anello più debole – e dalla maggiore consapevolezza dei paesi dell’euro della propria responsabilità in Europa. Al punto 18 della relazione sottolineiamo con vigore questo punto, chiedendo che venga rafforzato il ruolo delle parti sociali nell’attuazione della strategia di Lisbona e Göteborg, in altri termini il partenariato sociale europeo. Chiediamo quindi l’istituzione di un vertice sociale tripartito, con la partecipazione del Parlamento europeo. Non abbiamo tempo per le discussioni giuridiche tra Istituzioni; dobbiamo promuovere congiuntamente questo dialogo sociale e coinvolgere le organizzazioni delle parti sociali.
Proprio per questa ragione chiediamo maggiori diritti nei
e in questo processo, intendendo con questo un maggiore coinvolgimento e un maggiore diritto di partecipazione del Parlamento europeo. Al punto 8 della relazione mettiamo in evidenza che chiunque voglia vedere realizzato tale coinvolgimento democratico deve essere preoccupato del fatto che il nuovo calendario relativo al pacchetto degli orientamenti lascia al Parlamento europeo un periodo di tempo ancora più breve di quello sinora previsto per elaborare la sua posizione.
Apprezziamo il fatto che il processo sia stato razionalizzato e che l’accento sia stato posto sull’attuazione. Accogliamo con favore la definizione di un calendario specifico e il rafforzamento di un concetto di politica strategica a medio termine. Se faremo in modo di mettere in atto questa comunicazione, saremo di un passo più vicini alla strategia di Lisbona."@it9
".
Madam President, Commissioner, ladies and gentlemen, what I have to say about today's report is this. One: the goal of the Lisbon strategy is to transform the European Union into the most competitive and dynamic knowledge-based economy in the world, an economy capable of bringing about permanent economic growth, more and better jobs and greater social cohesion. Two: in order to do this, we need an economic, employment, education, research policy and social policy strategy developed jointly by the Member States, the Council, the Commission and the European Parliament.
Three: Europe is moving from a market economy towards a social market economy and is in the process of taking the next step and making the eco-social market economy the order of the day for the twenty-first century. As someone so nicely put it, the twenty-first century will be the century of Europe but only, I would add, if we want it to be.
Four: assuming we really mean it, the Lisbon strategy and an eco-social market economy will allow us, at long last, to get past the received wisdom of capital versus labour, social policy versus economic policy, public versus private sector, Europe versus the Member States. Five: it would all be quite simple if we could agree on a few basic principles: that the economy creates labour, that everything labour creates is social and that social cohesion and environmental protection are mutually supportive for the purpose of sustainability. This all depends primarily on human rather than state resources, not on equality for all, but on competitive ideas that strengthen the continent of Europe as a whole.
Six: we should therefore emphasise that economic policy has not been communitised and lies primarily within the sphere of competence of the Member States and that, under Article 99, economic policy must be regarded, and coordinated by the Member States, as a matter of common interest. Seven: we therefore welcome, by way of conclusion, the overall approach of the Commission communication on streamlining the annual economic and employment policy coordination cycles. We need this coordination in order to achieve common objectives despite differing jurisdictions. But this coordination depends on the Member States’ doing their bit, on their passing fast, clear information to the Commission, on defining individual responsibilities within the overall concept – because a chain is only as strong as its weakest link – and on the euro zone becoming more aware of its responsibility within Europe. We make a huge point of this in paragraph 18 of the report by calling for the role of the social partners in implementing the Lisbon and Gothenburg strategy, in other words the European social partnership, to be strengthened. We therefore call for a tripartite social summit to be set up, with the participation of the European Parliament. We have no time for legal wrangling between institutions; we need to foster this social dialogue jointly and involve organisations of social partners.
Which is precisely why we are demanding more rights in fora and in this process, by which we mean more involvement and more right of involvement on the part of the European Parliament. We stress in point 8 of the report that anyone who wants to see this democratic involvement must be concerned that the new timetable for the guidelines package gives the European Parliament even less time than before to agree on its position.
We welcome the fact that this process has been streamlined. We welcome the fact that the focus is on implementation. We welcome specific timing arrangements and we welcome the fact that a strategic, medium-term policy concept is being strengthened. If we ensure that life is breathed into this communication, then we shall be one step closer to the Lisbon strategy."@lv10
".
Mevrouw de Voorzitter, geachte commissaris, dames en heren, over het vandaag gepresenteerde verslag wil ik het volgende zeggen. Ten eerste: het doel van de strategie van Lissabon is om van de Europese Unie de meest concurrerende en dynamische kenniseconomie ter wereld te maken. Deze economie moet in staat zijn duurzame economische groei, meer en betere werkgelegenheid en een hechtere sociale cohesie te realiseren. Ten tweede: om dat te bewerkstelligen dient er een strategie inzake het economisch beleid, het sociaal beleid en het werkgelegenheids-, onderwijs- en onderzoeksbeleid te komen die door de lidstaten, de Raad, de Commissie en het Europees Parlement gezamenlijk is ontwikkeld.
Ten derde: Europa zorgt voor een verdere ontwikkeling van de markteconomie naar een sociale markteconomie. We staan op het punt om de volgende stap te zetten en de ecosociale markteconomie tot uitgangspunt te nemen voor de 21e eeuw. Zoals men dat zo mooi zegt zal de 21e eeuw de eeuw van Europa zijn. En daaraan voeg ik toe: als wij dat willen!
Ten vierde: als het ons echt menens is, hebben we met deze strategie van Lissabon en de ecosociale markteconomie definitief het klassedenken achter ons gelaten van kapitaal contra arbeid, van sociaal beleid contra economisch beleid, van overheid contra burger, van Europa contra lidstaten. Ten vijfde: het zou handig zijn als we het eens zouden worden over het principe dat economische bedrijvigheid voor werkgelegenheid zorgt, dat alles wat voor werkgelegenheid zorgt sociaal is, en dat sociale cohesie en milieubescherming samen voor meer duurzame ontwikkeling zorgen. De voorwaarden daarvoor zijn niet in de eerste plaats overheidskapitaal, maar menselijk kapitaal, niet de gelijkheid van allen, maar het complex van concurrerende ideeën die het continent Europa als geheel versterken.
Ten zesde: daarom dienen wij ook duidelijk te maken dat het economisch beleid niet gecommunautariseerd is en primair onder de bevoegdheid van de lidstaten valt en volgens artikel 99 door de lidstaten als een aangelegenheid van algemeen belang moet worden beschouwd en gecoördineerd. Ten zevende: op grond van dit alles verwelkomen wij de algehele aanpak in de mededeling van de Commissie over het stroomlijnen van de jaarlijkse coördinatiecyclus voor het economisch en werkgelegenheidsbeleid. Deze coördinatie is noodzakelijk om in weerwil van verschillende bevoegdheden de gemeenschappelijke doelen te bereiken. Voorwaarde voor deze coördinatie is echter wel dat de lidstaten hun huiswerk doen, dat zij snel en duidelijk informatie aan de Commissie doorgeven en dat de individuele verantwoordelijkheid in de algehele aanpak wordt gedefinieerd - iedere ketting is immers zo sterk als zijn zwakste schakel - en dat de eurozone zich nog meer bewust wordt van zijn verantwoordelijkheid binnen Europa. In punt 18 van het verslag hameren wij erop dat de rol van de sociale partners bij de tenuitvoerlegging van de strategie van Lissabon en die van Göteborg, het Europese sociale partnerschap dus, dient te worden versterkt. Daarom roepen wij op tot het organiseren van een tripartiete sociale topconferentie met medewerking van het Europees Parlement. Wij zijn tegen juridisch gehakketak tussen de instellingen, maar vinden dat we deze dialoog samen moeten stimuleren en de organisaties van de sociale partners daarbij moeten betrekken.
Ook eisen wij dat aan de fora en aan het proces een grotere legitimiteit wordt verleend. Dat wil zeggen dat het Europees Parlement erbij betrokken dient te worden en dus meer participatierechten krijgt. In punt 8 van het verslag onderstrepen we dat het degenen die deze democratische legitimiteit wensen moet verontrusten dat er door het nieuwe tijdschema voor het richtsnoerenpakket nog minder tijd dan vroeger voor het Europees Parlement overblijft om zijn positie te bepalen.
Het doet ons genoegen dat het proces wordt gestroomlijnd en dat de prioriteit ligt bij de tenuitvoerlegging. Wij zijn ingenomen met de specifieke termijnregelingen en met de afstemming, en het doet ons deugd dat de strategische en middellange beleidsaanpak wordt versterkt. Als we ervoor zorgen dat deze mededeling leven wordt ingeblazen, dan is dat een belangrijke stap in de richting van de tenuitvoerlegging van de strategie van Lissabon."@nl2
".
Senhora Presidente, Senhora Comissária, Senhoras e Senhores Deputados, o que tenho para dizer acerca do relatório de hoje é o seguinte: em primeiro lugar, o objectivo da estratégia de Lisboa é transformar a União Europeia no espaço económico mais dinâmico e competitivo do mundo baseado no conhecimento e capaz de garantir um crescimento económico sustentável, com mais e melhores empregos, e com maior coesão social. Em segundo lugar, para atingir esse objectivo, precisamos de uma estratégia política nos domínios da economia, do emprego, da educação e da investigação, que seja desenvolvida conjuntamente pelos Estados-Membros, pelo Conselho, pela Comissão e pelo Parlamento Europeu.
Em terceiro lugar, a Europa está a evoluir de uma economia de mercado para uma economia de mercado social e prepara-se para dar o primeiro passo e fazer da economia de mercado eco-social a ordem do dia do século XXI. Como já alguém referiu, e muito bem, o século XXI vai ser o século da Europa, mas isso só acontecerá, acrescentaria eu, se nós quisermos.
Em quarto lugar: partindo do princípio de que é efectivamente esse o nosso desejo, a estratégia de Lisboa e a economia de mercado eco-social irão permitir-nos ultrapassar finalmente esse raciocínio adquirido que opõe o capital ao trabalho, a política social à política económica, o sector público ao sector privado, a Europa aos Estados-Membros. Em quinto lugar, tudo seria mais simples se pudéssemos chegar a acordo sobre alguns princípios básicos: que a economia cria trabalho, que tudo o que o trabalho cria é social e que a coesão social e a protecção do ambiente se apoiam mutuamente na busca da sustentabilidade. Tudo isto depende basicamente não de recursos do Estado mas dos recursos humanos, não da igualdade para todos, mas de um concurso de ideias que reforce o continente Europa no seu conjunto.
Em sexto lugar, portanto, gostaríamos de frisar que a política económica não foi comunitarizada e é principalmente da competência dos Estados-Membros, e, nos termos do artigo 99º, deve ser considerada e coordenada pelos Estados-Membros como uma matéria de interesse comum. Em sétimo lugar e para concluir, congratulamo-nos com a abordagem geral da comunicação da Comissão sobre a racionalização dos ciclos anuais em matéria de coordenação das políticas económicas e de emprego. Precisamos desta coordenação para alcançar objectivos comuns apesar das diversas competências. Mas para que essa coordenação seja efectiva é necessário que os Estados-Membros façam a sua parte, transmitam informações rápidas e claras à Comissão, que sejam definidas as responsabilidades de cada um no âmbito do conceito geral – porque a força de uma cadeia é apenas igual à do seu elo mais fraco –, e que a zona do euro se torne mais consciente da sua responsabilidade no âmbito da Europa. Damos especial ênfase a este aspecto no nº 18 do relatório, onde chamamos a atenção para a necessidade de reforçar o papel dos parceiros sociais na aplicação da estratégia de Lisboa e de Gotemburgo, por outras palavras, a parceria social europeia. Para o efeito, solicitamos que seja criada uma cimeira social tripartida com a participação do Parlamento Europeu. Não temos tempo para disputas jurídicas entre as instituições; precisamos de fomentar esse diálogo social conjuntamente e envolver nele as organizações de parceiros sociais.
É precisamente por isso que solicitamos mais direitos em diferentes instâncias e neste processo, ou seja, um maior envolvimento e o reforço do direito de participação do Parlamento Europeu. No nº 8 do relatório, salientamos que quem deseja esse direito deve ficar preocupado por constatar que o novo calendário para o Pacote de Orientações reduz ainda mais o tempo concedido ao Parlamento Europeu para adoptar uma posição.
Saudamos a racionalização deste processo. Saudamos a sua concentração na aplicação. Saudamos as disposições de calendarização específicas e saudamos o reforço do conceito de uma abordagem estratégica de médio prazo. Se procurarmos dar vida a esta comunicação, estaremos a dar mais um passo para nos aproximarmos da estratégia de Lisboa."@pt11
"Fru talman, fru kommissionär, mina damer och herrar! Låt mig säga följande om dagens betänkande. För det första: Lissabonstrategin hade som mål att göra Europeiska unionen till världens mest konkurrenskraftiga och dynamiska kunskapsbaserade ekonomi. Denna ekonomiska region skall vara i stånd att skapa en hållbar ekonomisk tillväxt, fler och bättre arbetstillfällen och en större social sammanhållning. För det andra: detta kräver en strategi som utvecklats gemensamt av medlemsstaterna, rådet, kommissionen och Europaparlamentet på områdena ekonomi, sysselsättning, utbildning och forskning samt socialpolitik.
För det tredje: Europa fortsätter att utveckla marknadsekonomin till en social marknadsekonomi och kommer snart att våga ta nästa steg och göra marknadsekonomin som respekterar miljön och sociala krav till 2000-talets ordningsprincip. Vad är det man brukar säga? 2000-talet kommer att bli Europas århundrade, och jag tillägger: om vi vill!
För det fjärde: genom Lissabonstrategin och marknadsekonomin som respekterar miljön och sociala krav har vi, om vi menar allvar, slutgiltigt övervunnit klasstänkandet kapital mot arbete, socialpolitik mot finanspolitik, staten mot det privata och Europa mot medlemsstaterna. För det femte: det vore så enkelt om vi kunde enas kring principen att ekonomi skapar arbete och att allt som skapar arbete är socialt och att den sociala sammanhållningen och miljöskyddet stöder varandra genom hållbarhetstanken. Förutsättningarna för detta är inte först och främst statens kapital, utan humankapitalet, inte att alla är lika, utan konkurrerande idéer som stärker helheten, dvs. kontinenten Europa.
För det sjätte: det bör följaktligen betonas att den ekonomiska politiken inte är kollektiv utan primärt faller under medlemsstaterna, som enligt artikel 99 skall samordna och betrakta den ekonomiska politiken som en fråga av gemensamt intresse. För det sjunde: slutligen välkomnar vi således det samlade konceptet i kommissionens meddelande om att strama upp den årliga ekonomiska och sysselsättningspolitiska samordningen. Samordningen är nödvändig för att nå de gemensamma målen trots olika kompetenser. Samordningen förutsätter dock även att medlemsstaterna fullgör sina uppgifter och ger snabb och tydlig information till kommissionen, att det egna ansvaret definieras i det samlade konceptet – varje kedja är ju inte starkare än den svagaste länken – och att eurozonen blir mer medveten om sitt ansvar i Europa. I punkt 18 i betänkandet understryker vi starkt kravet på att arbetsmarknadens parter skall värderas högre i genomförandet av strategin från Lissabon och Göteborg, dvs. partnerskapet på den europeiska arbetsmarknaden. Vi kräver därför att trepartstoppmötet för de sociala frågorna planeras under medverkan av Europaparlamentet och ogillar starkt rättstvisterna mellan institutionerna. Snarare bör vi tillsammans stödja den sociala dialogen och bjuda in organisationerna för arbetsmarknadens parter.
På samma sätt kräver vi en förstärkt legitimitet för forumen och i processen, dvs. att Europaparlamentet görs delaktigt, vilket i sin tur betyder ökat medbestämmande. I punkt 8 i betänkandet betonar vi att den som värnar om denna demokratiska legitimitet bör vara bekymrad över att den nya tidsplanen för riktlinjerna ger Europaparlamentet mindre tid för ett ställningstagande än tidigare.
Vi välkomnar rationaliseringen av processen. Vi välkomnar att tyngdpunkten ligger på genomförandet. Vi välkomnar den noggranna tidsplanen och samordningen, och vi välkomnar stärkandet av det strategiskt politiska konceptet på medellång sikt. Låt oss fylla meddelandet med liv och därmed ta ett viktigt steg i riktning mot Lissabonstrategin."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples