Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-126"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.7.3-126"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Senhora Presidente, Senhor Comissário, Senhores Deputados, o Senhor Comissário já disse o essencial: o relatório aprova os resultados das negociações entre a Comissão e Angola, congratula-se mesmo pela forma como as negociações terminaram, e o protocolo oferece interessantes oportunidades de pesca para as frotas dos Estados-Membros e é hoje, segundo julgo, o segundo em ordem de importância depois do já assinado acordo com a Mauritânia.
O novo protocolo é o nono, depois da entrada em vigor do Acordo de Pescas entre a Comunidade Europeia e Angola, em 1997; este novo protocolo é aplicável para o período entre Agosto 2002 e Agosto 2004, oferece o acesso a 33 atuneiros e a 22 navios que pescam camarão, as quotas de pescas de atum são repartidas entre a França, a Espanha e Portugal (note-se que o protocolo anterior oferecia um acesso a 43 navios atuneiros europeus, pouco mais do que o actual).
No que diz respeito à pesca de demersal, a Espanha recebe a parte de leão, Portugal, a Itália e a Grécia, partilham o resto. A contrapartida financeira anual passou de 14 milhões para 15,5 milhões, o que é de louvar; é uma contribuição que a União Europeia dá ao desenvolvimento das pescas em Angola. 5.500 milhões de euros anuais vão para medidas específicas destinadas à investigação, à vigilância e ao controlo, como o Senhor Comissário já disse e muito bem.
Senhora Presidente, Senhores Deputados, não gostaria de terminar esta breve intervenção sem referir o facto de Angola ser um paradoxo terrível e chocante: Angola é um território imenso, com uma população que ronda os 13 milhões de habitantes, possui recursos de subsolo verdadeiramente fabulosos como, por exemplo, o petróleo e os diamantes - basta dizer que o petróleo, cuja produção vai agora aumentar nos próximos dois anos, representaria qualquer coisa como 15% do consumo dos Estados da América do Norte - mas o essencial desse dinheiro não vai para as pessoas que em Angola vivem uma tragédia terrível de fome e de miséria. Um relatório do Fundo Monetário Internacional chega mesmo a dizer que 4 mil milhões de euros passaram à margem das contas do Estado e, portanto, seguiram caminhos ínvios e tortuosos.
Significa isto que a União Europeia não deve apoiar Angola? Não! Significa que Angola entrou numa nova fase da sua existência história, tão conturbada por guerras civis, por mortes e por destruição. E a indústria de pescas de Angola é muito interessante. Lembro-me, embora seja sempre um risco recorrer à memória, que em 1973, ainda Portugal era administração colonial, se desembarcavam nos portos angolanos - li-o num livro de história de Angola, da economia de Angola - à volta de 490 mil toneladas de pescado. Em 1999 desembarcavam-se cerca de 190 mil toneladas de pescado. O que quer dizer, portanto, que a pesca de Angola caiu muito e está agora a recuperar, até porque deixou de ser uma indústria do Estado e passou a ser essencialmente privada. Mas significa também, se os dados científicos não me desmentem, que existem ainda em Angola muitas condições para pescar e que as águas de Angola são ricas em peixe. A pesca de Angola representa 3% do produto interno bruto, dizem também os textos, pelo que todo o esforço que vá no sentido de apoiar a economia pesqueira angolana é positivo. Quero, portanto, felicitar o Senhor Comissário e a Comissão pelo resultado obtido.
(
)"@pt11
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, hr. kommissær, ærede medlemmer, kommissæren har allerede sagt det væsentligste, nemlig at betænkningen bifalder resultatet af forhandlingerne mellem Kommissionen og Angola, og glæder sig over den måde, som forhandlingerne blev afsluttet på. Protokollen tilbyder interessante fiskerimuligheder for medlemsstaternes flåder og er i dag, tror jeg, den næststørste efter den aftale, som er undertegnet med Mauretanien.
Den nye protokol er den niende i rækken, siden fiskeriaftalen mellem EF og Angola trådte i kraft i 1987. Denne nye protokol dækker perioden mellem august 2002 og august 2004 og giver adgang for 33 tunfiskerfartøjer og 22 rejefiskerfartøjer, idet fiskekvoterne er fordelt mellem Frankrig, Spanien og Portugal, hvor det skal bemærkes, at den foregående protokol gav adgang for 43 tunfiskerfartøjer fra EU, en smule mere end nu.
Hvad angår bundfiskeriet, har Spanien fået broderparten, og Portugal, Italien og Grækenland deler resten. Den årlige finansielle modydelse er steget fra 14 millioner til 15,5 millioner, hvilket må bifaldes, da det er et bidrag, som EU yder til fiskeriets udvikling i Angola. 5.500 millioner euro pr. år vil gå til særlige foranstaltninger inden for forskning, overvågning og kontrol, som kommissæren allerede så udmærket har redegjort for.
Fru formand, ærede medlemmer, jeg vil nødigt slutte dette korte indlæg uden at nævne det forhold, at Angola er et forfærdeligt og chokerende paradoks. Angola er et meget stort land, med en befolkning, der runder de 13 millioner, og det har formidable ressourcer i undergrunden som f.eks. olie og diamanter - man kan blot anføre, at olien, hvis produktion vil stige i de kommende to år, udgør omkring 15% af USA's forbrug - men de fleste af disse penge går ikke til de mennesker, der i Angola er ofre for en frygtelig tragedie af sult og elendighed. En rapport fra Den Internationale Valutafond hævder sågar, at 4 millioner euro er ledt uden om statens regnskab og altså er forsvundet bort ad indviklede og uigennemskuelige kanaler.
Betyder det, at EU ikke skal støtte Angola? Nej! Det betyder, at Angola er kommet ind i en ny fase af sin af borgerkrig, død og ødelæggelse så hærgede historie. Og Angolas fiskeindustri er meget interessant. Jeg kan huske - selv om det altid er farligt at ty til hukommelsen - at jeg i en bog om Angolas historie, om Angolas økonomi, har læst, at der i 1973, hvor Portugal endnu administrerede landet som kolonimagt, i de angolanske havne blev landet omkring 490.000 t fisk. I 1999 blev der landet omkring 190.000 t fisk, hvilket betyder, at Angolas fiskeri er gået meget tilbage, men nu er ved at komme til kræfter igen, til dels fordi det ikke mere er en statsindustri, men primært er overgået til privat virksomhed. Det betyder også, at der, hvis de videnskabelige data ikke modsiger mig, stadig er mange fiskemuligheder i Angola, og at Angolas farvande er rige på fisk. Fiskeriet udgør 3% af Angolas bruttonationalprodukt, siger teksterne også, hvorfor enhver indsats til gavn for den angolanske fiskeriøkonomi er positiv. Jeg vil derfor gerne lykønske kommissæren og Kommissionen for det opnåede resultat."@da1
".
Frau Präsidentin, Herr Kommissar, meine Damen und Herren Abgeordneten! Der Herr Kommissar hat das Wesentliche bereits gesagt: Der Bericht billigt die Ergebnisse der Verhandlungen zwischen der Kommission und Angola und begrüßt sogar die Art und Weise, wie die Gespräche abgeschlossen wurden, und das Protokoll bietet interessante Fischereimöglichkeiten für die Flotten der Mitgliedstaaten und ist meiner Meinung nach heute das zweitwichtigste Abkommen nach dem mit Mauretanien.
Das neue Protokoll ist das neunte seit In-Kraft-Treten des Fischereiabkommens zwischen der Europäischen Gemeinschaft und Angola 1997. Dieses neue Protokoll gilt für den Zeitraum von August 2002 bis August 2003. Es bietet 33 Thunfischfängern und 22 Garnelenfängern Fangmöglichkeiten. Die Fangquoten für Thunfisch werden unter Frankreich, Spanien und Portugal aufgeteilt. Es sei angemerkt, dass im vorherigen Protokoll 43 europäischen Thunfischfängern – etwas mehr als zurzeit – Fangmöglichkeiten eingeräumt worden waren.
Bei den Grundfischarten erhält Spanien den Löwenanteil, Portugal, Italien und Griechenland teilen sich den Rest. Die finanzielle Gegenleistung wird von 14 Millionen auf 15,5 Millionen EUR angehoben, was zu begrüßen ist. Dies ist ein Beitrag der Europäischen Union zur Entwicklung der Fischerei in Angola. 5,5 Millionen EUR sind, wie der Kommissar bereits ganz richtig sagte, für spezifische Maßnahmen in den Bereichen Forschung, Überwachung und Kontrolle bestimmt.
Frau Präsidentin, meine Damen und Herren Abgeordneten! Ich möchte meinen kurzen Beitrag nicht beenden, ohne zu erwähnen, dass Angola ein schreckliches und erschütterndes Paradoxon ist: Angola ist ein riesiges Gebiet mit einer Bevölkerung von ca. 13 Millionen Einwohnern; es besitzt wirklich sagenhafte Bodenschätze wie Erdöl und Diamanten – erwähnt sei nur, dass das geförderte Erdöl, wo es in den kommenden zwei Jahren einen Anstieg geben wird, ca. 15 % des Verbrauchs der Vereinigten Staaten entspricht. Der Großteil dieses Geldes gelangt jedoch nicht zu denen, die in Angola in einer schrecklichen Tragödie von Hunger und Elend leben. In einem Bericht des Internationalen Währungsfonds heißt es sogar, dass 4 Milliarden EUR in die Taschen des Staates flossen, aber dunkle und krumme Wege nahmen.
Heißt das, die Europäische Union sollte Angola nicht helfen? Nein! Es heißt, dass Angola in eine neue Etappe seiner Geschichte eingetreten ist, die von Bürgerkrieg, Tod und Zerstörung geprägt ist. Die Fischereiindustrie Angolas ist sehr interessant. Es ist immer riskant, sich auf das eigene Gedächtnis zu verlassen, aber ich erinnere mich daran, dass 1973, als Portugal noch die Kolonialverwaltung war, in den angolanischen Häfen ca. 490 000 Tonnen Fisch umgeschlagen wurden. Das habe ich in einem Buch über die Geschichte und Wirtschaft Angolas gelesen. 1999 waren es ca. 190 000 Tonnen Fisch. Demnach hat die Fischerei Angolas also einen drastischen Einbruch erlitten und erholt sich jetzt, zum Teil weil sie jetzt nicht mehr vom Staat betrieben wird, sondern sich im Wesentlichen in privater Hand befindet. Das bedeutet aber auch – wenn die wissenschaftlichen Daten korrekt sind –, dass es in Angola noch gute Fischereimöglichkeiten gibt und die angolanischen Gewässer über einen großen Fischreichtum verfügen. In den Texten heißt es weiter, dass die Fischerei Angolas 3 % des Bruttoinlandsprodukts erwirtschaftet, so dass alle Bemühungen zur Unterstützung der angolanischen Fischerei zu begrüßen sind. Ich möchte deshalb dem Herrn Kommissar und der Kommission zu dem Ergebnis gratulieren, das sie erzielt haben."@de7
".
Κυρία Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, ο Επίτροπος αναφέρθηκε ήδη στο βασικό θέμα: η έκθεση υιοθετεί τα αποτελέσματα των διαπραγματεύσεων μεταξύ της Επιτροπής και της Αγκόλας και, μάλιστα, επικροτεί τον τρόπο με τον οποίο ολοκληρώθηκαν οι διαπραγματεύσεις. Το πρωτόκολλο παρέχει ενδιαφέρουσες αλιευτικές δυνατότητες στους στόλους των κρατών μελών και είναι σήμερα δεύτερο σε μέγεθος, πιστεύω, μετά τη συμφωνία που υπεγράφη με τη Μαυριτανία.
Το νέο πρωτόκολλο είναι το ένατο, από τότε που τέθηκε σε ισχύ, το 1997, η αλιευτική συμφωνία μεταξύ της Ευρωπαϊκής Κοινότητας και της Αγκόλας· το νέο αυτό πρωτόκολλο ισχύει για την περίοδο από τον Αύγουστο του 2002 έως τον Αύγουστο του 2004 και παρέχει δυνατότητα πρόσβασης σε 33 σκάφη αλιείας τόνου και 22 σκάφη αλιείας γαρίδας. Οι ποσοστώσεις αλιείας τόνου κατανέμονται μεταξύ της Γαλλίας, της Ισπανίας και της Πορτογαλίας – πρέπει να σημειωθεί ότι το προηγούμενο πρωτόκολλο παρείχε δυνατότητα πρόσβασης σε 43 ευρωπαϊκά σκάφη αλιείας τόνου, αριθμός λίγο μεγαλύτερος από τον τωρινό.
Όσον αφορά τη βενθοπελαγική αλιεία, η Ισπανία έλαβε τη μερίδα του λέοντος, ενώ η Πορτογαλία, η Ιταλία και η Ελλάδα μοιράζονται τα υπόλοιπα. Η ετήσια χρηματική αντιστάθμιση αυξήθηκε από 14 εκατομμύρια ευρώ σε 15,5 εκατομμύρια ευρώ, γεγονός που πρέπει να επικροτήσουμε. Πρόκειται για τη συμβολή της Ευρωπαϊκής Ένωσης στην ανάπτυξη της αλιείας στην Αγκόλα. Όπως σωστά επεσήμανε ο Επίτροπος, 5,5 δισεκατομμύρια ευρώ θα διατεθούν για τη λήψη συγκεκριμένων μέτρων για την έρευνα, τον έλεγχο και την παρακολούθηση.
Κυρία Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, δεν θα ήθελα να κλείσω τη σύντομη παρέμβασή μου, χωρίς να αναφερθώ στο γεγονός ότι η Αγκόλα αποτελεί ένα φοβερό και συγκλονιστικό παράδοξο: η χώρα είναι μια αχανής έκταση με πληθυσμό περίπου 13 εκατομμύρια κατοίκους, και το υπέδαφός της διαθέτει πραγματικά εκπληκτικούς πόρους, όπως πετρέλαιο και διαμάντια – αρκεί να αναφέρω ότι το πετρέλαιο, η παραγωγή του οποίου αναμένεται να αυξηθεί τα επόμενα δύο χρόνια, αντιπροσωπεύει περίπου το 15% της κατανάλωσης στις ΗΠΑ. Ωστόσο, τα περισσότερα από αυτά τα ποσά δεν διοχετεύονται προς όσους ζουν ένα συγκλονιστικό δράμα πείνας και δυστυχίας. Μάλιστα, σύμφωνα με έκθεση του Διεθνούς Νομισματικού Ταμείου, τέσσερα δισεκατομμύρια ευρώ εισέρευσαν στα δημόσια ταμεία, αλλά στη συνέχεια διέγραψαν ασύλληπτη και περίπλοκη πορεία.
Σημαίνει αυτό ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση δεν πρέπει να στηρίξει την Αγκόλα; Όχι, βέβαια! Αυτό που σημαίνει είναι ότι η Αγκόλα διανύει μια νέα φάση στην ιστορία της, η οποία μαστίζεται από εμφύλιους πολέμους, θάνατο και καταστροφή. Ο αλιευτικός τομέας στην Αγκόλα εμφανίζει εξαιρετικό ενδιαφέρον. Θυμάμαι, μολονότι είναι πάντα ριψοκίνδυνο να βασίζεται κανείς στη μνήμη του, ότι το 1973, όταν η Πορτογαλία διοικούσε ακόμα την αποικία, αλιεύονταν από τη θάλασσα της Αγκόλας περίπου 490 000 τόνοι ψαριών. Αυτό είναι κάτι που διάβασα σε ένα βιβλίο για την ιστορία και την οικονομία της Αγκόλας. Το 1999 αλιεύθηκαν περίπου 190 000 τόνοι. Επομένως, αυτό σημαίνει ότι η αλιεία στην Αγκόλα γνώρισε κατακόρυφη πτώση και τώρα ανακάμπτει, εν μέρει επειδή δεν την διαχειρίζεται πια το κράτος, αλλά βρίσκεται ουσιαστικά στα χέρια ιδιωτών. Ωστόσο, σημαίνει επίσης, εάν τα επιστημονικά δεδομένα δεν είναι παραπλανητικά, ότι στην Αγκόλα υπάρχουν μεγάλες αλιευτικές δυνατότητες και ότι τα ύδατα της χώρας είναι πλούσια σε ψάρια. Τα κείμενα αναφέρουν επίσης ότι η αλιεία στην Αγκόλα αντιπροσωπεύει το 3% του ακαθάριστου εθνικού προϊόντος και, επομένως, κάθε προσπάθεια στήριξης του αλιευτικού τομέα στη χώρα είναι αξιέπαινη. Συνεπώς, θα ήθελα να συγχαρώ τον Επίτροπο και την Επιτροπή για το αποτέλεσμα που πέτυχαν.
(
)"@el8
".
Madam President, Commissioner, ladies and gentlemen, the Commissioner has already addressed the basic issue: the report adopts the results of the negotiations between the Commission and Angola, and even welcomes the way in which the negotiations were concluded and the protocol offers interesting fishing opportunities for the Member State fleets and is today the second largest, I believe, after the agreement signed with Mauritania.
The new protocol is the ninth since the Fisheries Agreement between the European Community and Angola entered into force in 1997; this new protocol applies to the period between August 2002 and August 2004, provides access for 33 tuna vessels and 22 shrimp-fishing vessels. The tuna fishing quotas are shared out between France, Spain and Portugal – it should be noted that the previous protocol provided access for 43 European Tuna vessels, slightly more than the current number.
With regard to demersal fishing, Spain has received the lion’s share, with Portugal, Italy and Greece sharing the rest. The annual financial compensation has risen from EUR 14 million to EUR 15.5 million, which is to be applauded. This is a contribution by the European Union to the development of fishing in Angola. EUR 5.5 billion are going to specific measures for research, control and monitoring, as the Commissioner has already rightly pointed out.
Madam President, ladies and gentlemen, I would not want to end my brief intervention without mentioning the fact that Angola is a terrible and shocking paradox: Angola is a vast territory, with a population of around 13 million inhabitants, has truly amazing underground resources such as oil and diamonds – suffice it to say that its oil, the production of which will increase in the next two years, represents around 15% of US consumption – but most of this money does not go to those in Angola who are suffering an appalling tragedy of hunger and misery. One report by the International Monetary Fund even states that EUR four billion have been poured into the State’s coffers but have moved along impenetrable and tortuous routes.
Does this mean that the European Union should not support Angola? No it does not! What it means is that Angola has entered a new phase in its history, which has been plagued by civil wars, death and destruction. Angola’s fishing industry is extremely interesting. I remember, although it is always risky to depend on one’s memory, that in 1973, when Portugal was still the colonial administrator, around 490 000 tonnes of fish were brought into Angolan ports. This is something I read in a book on the history and economy of Angola. In 1999, around 190 000 tonnes were brought in. This means, then, that Angolan fishing has suffered a major fall and is now recovering, partly because it is no longer a State-run industry and is essentially in private hands. It also means, however, if the scientific data are not misleading, that Angola has considerable opportunities for fishing and that Angolan waters contain a wealth of fish. The texts also state that fishing in Angola represents 3% of the gross national product and so any effort to support the Angolan fishing industry is to be welcomed. I therefore wish to congratulate the Commissioner and the Commission on the result they have achieved.
(
)"@en3
".
Señora Presidenta, señor Comisario, Señorías, el Sr. Fischler ya ha abordado el punto principal: el informe adopta los resultados de las negociaciones entre la Comisión y Angola, e incluso celebra el modo en que se alcanzaron dichas negociaciones. Asimismo, el protocolo ofrece a las flotas de los Estados miembros interesantes posibilidades de pesca y actualmente representa, creo, el segundo acuerdo más importante, tras el firmado con Mauritania.
El nuevo protocolo es el noveno desde la entrada en vigor en 1997 del Acuerdo de Pesca entre la Comunidad Europea y Angola; este protocolo se aplica al período que va desde agosto de 2002 a agosto de 2004 y proporciona acceso a los recursos pesqueros a 33 atuneros y 22 camaroneros. Las cuotas para la pesca atunera se reparten entre Francia, España y Portugal (hay que tener en cuenta que el protocolo anterior ofrecía el acceso a 43 buques atuneros comunitarios, una cifra ligeramente superior a la actual).
En relación con la pesca demersal, España ha recibido el mayor porcentaje, compartiendo el resto Portugal, Italia y Grecia. La compensación financiera anual ha aumentado de 14 millones de euros a 15,5 millones, lo cual merece ser aplaudido, ya que representa una importante contribución de la Unión Europea al desarrollo de la industria pesquera en Angola. Se destinan asimismo 5 500 millones a medidas específicas cuyo objetivo es la investigación, el control y la gestión, tal y como ha señalado el Sr. Comisario.
Señora Presidenta, Señorías, no quisiera concluir mi breve intervención sin mencionar el hecho de que Angola constituye una terrible y sorprendente paradoja: Angola es un territorio amplio, con una población aproximada de trece millones de habitantes, dispone de increíbles recursos subterráneos como petróleo y diamantes (baste afirmar que el petróleo, cuya producción aumentará los próximos dos años, representa cerca del 15% del consumo de los Estados Unidos) y, sin embargo, la mayor parte del dinero no va a parar a manos de aquellos que, en Angola, sufren una espantosa tragedia de hambre y miseria. Un informe elaborado por el Fondo Monetario Internacional revela incluso que han llegado 4 000 millones de euros a las arcas estatales y que han desaparecido a través de impenetrables y tortuosas rutas.
¿Significa esto que la Unión Europea no debería apoyar a Angola? Por supuesto que no. Lo que quiero decir con ello es que Angola ha iniciado una nueva fase en su historia, que ha estado plagada de guerras civiles, muerte y destrucción. La industria pesquera angoleña resulta verdaderamente interesante. Recuerdo, a pesar de que siempre es arriesgado depender de la memoria de uno, que en 1973, cuando Portugal todavía era el administrador colonial de esta zona, llegaron a los puertos angoleños cerca de 490 000 toneladas de pescado. Esto lo he leído en un libro sobre la historia y la economía de Angola. En 1999 se desembarcaron unas 190 000 toneladas. Por tanto, esto significa que la pesca angoleña ha sufrido un descenso importante que, en la actualidad, se está recuperando, debido en parte a que ha dejado de ser una industria gestionada por el Estado para pasar a depender básicamente del sector privado. Asimismo, esto quiere decir, si los datos científicos son correctos, que Angola ofrece importantes posibilidades de pesca y que sus aguas contienen una gran riqueza de recursos pesqueros. Los textos revelan al mismo tiempo que la pesca en este país representa el 3% del producto interior bruto, de modo que se agradecerá cualquier esfuerzo realizado para apoyar a la industria pesquera angoleña. Por consiguiente, desearía felicitar al Comisario y a la Comisión por los resultados alcanzados al respecto."@es12
".
Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, komission jäsen käsitteli jo keskeistä asiaa: mietinnössä hyväksytään komission ja Angolan välisten neuvottelujen tulokset ja suhtaudutaan suorastaan myönteisesti tapaan, jolla neuvottelut saatettiin päätökseen. Pöytäkirja tarjoaa jäsenvaltioiden aluksille mielenkiintoisia kalastusmahdollisuuksia, ja se on tällä hetkellä luullakseni toiseksi laajin Mauritanian kanssa tehdyn sopimuksen jälkeen.
Uusi pöytäkirja on yhdeksäs Euroopan yhteisön ja Angolan vuonna 1987 voimaan tulleen kalastussopimuksen jälkeen. Uutta pöytäkirjaa sovelletaan elokuun 2002 ja elokuun 2004 väliseen ajanjaksoon, ja siinä mahdollistetaan 33 tonnikala-aluksen ja 22 katkaravunpyyntialuksen pääsy Angolan vesille. Tonnikalan kalastuskiintiöt jaetaan Ranskan, Espanjan ja Portugalin kesken – on syytä panna merkille, että edellisessä pöytäkirjassa tarjottiin pyyntimahdollisuudet 43 eurooppalaiselle tonnikala-alukselle, siis hieman useammalle kuin nykyisessä pöytäkirjassa.
Espanja vei leijonanosan pohjakalojen pyynnissä; Portugali, Italia ja Kreikka jakavat loput osuudet. Vuotuisen taloudellisen korvauksen määrää korotettiin 14 miljoonasta eurosta 15,5 miljoonaan euroon, mikä on hienoa. Euroopan unioni edistää näin Angolan kalastusalan kehitystä. Tästä määrästä 5,5 miljoonaa on osoitettu kohdennettuihin toimenpiteisiin, kuten tutkimukseen sekä valvontaan ja seurantaan, kuten komission jäsen jo aivan oikein totesi.
Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, en haluaisi päättää lyhyttä puheenvuoroani mainitsematta, että Angola on kauhistuttava ja järkyttävä paradoksi: Angola on pinta-alaltaan laaja, ja sen väkiluku on noin 13 miljoonaa. Sillä on todella valtavat mineraalivarat, kuten öljy- ja timanttivarat – riittänee, kun sanon, että sen öljy, jonka tuotanto kasvaa kahden seuraavan vuoden aikana, vastaa noin 15:tä prosenttia Yhdysvaltojen kulutuksesta – mutta suurin osa näistä varoista ei mene suunnattomasta nälästä ja kurjuudesta kärsivien angolalaisten hyväksi. Kansainvälisen valuuttarahaston raportissa todetaan jopa, että valtion rahakirstuun on virrannut 4 miljardia euroa, mutta varat on siirretty epäselviä ja mutkikkaita kanavia pitkin.
Tarkoittaako tämä, ettei Euroopan unionin pitäisi tukea Angolaa? Ei, tämä ei tarkoita sitä! Tämä tarkoittaa, että Angola on siirtynyt uuteen vaiheeseen historiassaan, jota ovat piinanneet sisällissodat, kuolema ja hävitys. Angolan kalastusteollisuus on erittäin mielenkiintoinen asia. Vaikka muistiin ei olekaan aina luottamista, muistan, että vuonna 1973, kun Portugali oli vielä siirtomaahallitsija, Angolan satamiin tuotiin noin 490 000 tonnia kalaa. Luin tämän Angolan historiaa ja taloutta käsittelevästä kirjasta. Vuonna 1999 maahan tuotiin noin 190 000 tonnia kalaa. Tämä siis tarkoittaa, että Angolan kalastus on taantunut huomattavasti, mutta se on nyt elpymässä osittain siksi, että teollisuudenala ei ole enää valtion hallussa vaan pääosin yksityisomistuksessa. Elleivät tieteelliset tiedot ole harhaanjohtavia, tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että Angolalla on huomattavat kalastusmahdollisuudet ja että Angolan vesillä on runsaasti kalaa. Teksteissä lisäksi todetaan, että kalastus kattaa 3 prosenttia Angolan bruttokansantulosta, joten kaikenlaiset toimet Angolan kalateollisuuden tukemiseksi ovat tervetulleita. Haluan siksi onnitella komission jäsentä ja komissiota heidän aikaansaamastaan tuloksesta.
(
)"@fi5
"Madame la Présidente, Monsieur le Commissaire, chers collègues, M. le commissaire a déjà dit l’essentiel : le rapport approuve les résultats des négociations entre la Commission et l’Angola, il se félicite même de la manière dont les négociations se sont achevées, le protocole offre d’intéressantes possibilités de pêche aux flottes des États membres. En outre, si je ne m’abuse, il s’agit aujourd’hui du deuxième accord de par son importance, après celui déjà signé avec la Mauritanie.
Le nouveau protocole est le neuvième, après l’entrée en vigueur, en 1997, de l’accord de pêche entre la Communauté européenne et l’Angola. Ce nouveau protocole est d’application pendant la période allant d’août 2002 à août 2004, il octroie des possibilités de pêche à 33 thoniers et 22 crevettiers. La France, l’Espagne et le Portugal se partagent les quotas de pêche concernant le thon (à noter que le protocole précédent offrait un accès à 43 thoniers européens, un peu plus que le protocole actuel).
En ce qui concerne la pêche des espèces démersales, l’Espagne se taille la part du lion, le Portugal, l’Italie et la Grèce se partageant le reste. La contrepartie financière annuelle est passée de 14 millions à 15,5 millions d'euros, ce qui est louable. Il s’agit d’une contribution que l’Union européenne apporte au développement du secteur de la pêche en Angola, 5 500 millions d’euros par an pour des mesures spécifiques destinées à la recherche, au suivi et au contrôle, comme M. le commissaire l’a fort bien dit.
Madame la Présidente, chers collègues, je ne voudrais pas terminer cette brève intervention sans mentionner le fait que l’Angola constitue un paradoxe terrible et choquant. Ce pays possède un territoire immense, il compte une population avoisinant les 13 millions d’habitants, il dispose d’un sous-sol vraiment fabuleux, grâce par exemple au pétrole et aux diamants - il suffit de dire que le pétrole, dont la production augmentera dans les deux prochaines années, représente quelque chose comme 15 % de la consommation des États d’Amérique du Nord -, mais l’essentiel de l’argent n’aboutit pas aux personnes qui vivent une véritable tragédie en Angola, qui connaissent la faim et la misère. Un rapport du Fonds monétaire international déclare même que 4 milliards d’euros ont échappé aux comptes de l’État et ont donc suivi des chemins impraticables et tortueux.
Cela signifie-t-il que l’Union européenne ne doit pas soutenir l’Angola ? Non ! Cela signifie que l’Angola est entré dans une nouvelle phase de son histoire si troublée par les guerres civiles, la mort et la destruction. L’industrie de la pêche en Angola est très intéressante. Bien qu’il soit toujours risqué de recourir à sa mémoire, je me souviens qu’en 1973, sous l’administration coloniale du Portugal, on débarquait dans les ports angolais presque 490 000 tonnes de poisson - je l’ai lu dans un livre sur l’histoire et l'économie de l’Angola. En 1999, ce chiffre atteignait environ 190 000 tonnes. Cela signifie donc que la pêche a fort chuté en Angola et qu’elle comble maintenant une partie de son retard parce qu’elle a cessé d’être une industrie d’État pour devenir une industrie essentiellement privée. Mais cela signifie aussi, si les données scientifiques ne me démentent pas, qu’il existe encore en Angola de bonnes possibilités de pêche et que les eaux de l’Angola sont très poissonneuses. Les textes disent aussi que la pêche représente 3 % du produit intérieur brut de l’Angola, raison pour laquelle tous les efforts tendant à soutenir le secteur de la pêche angolais sont positifs. Je voudrais donc féliciter M. le commissaire et la Commission pour le résultat obtenu.
(
)"@fr6
"Signora Presidente, signor Commissario, onorevoli colleghi, il Commissario ha già affrontato la questione fondamentale: la relazione approva i risultati dei negoziati tra la Commissione e l’Angola e si compiace del modo in cui i negoziati si sono conclusi, e il protocollo offre interessanti possibilità di pesca per le flotte degli Stati membri e oggi è, a mio avviso, il secondo accordo in ordine di importanza dopo quello concluso con la Mauritania.
Il nuovo protocollo è il nono dall’entrata in vigore, avvenuta nel 1997, dell’accordo di pesca tra la Comunità europea e l’Angola, si applica al periodo compreso tra agosto 2002 e agosto 2004, prevede la possibilità di pesca per 33 tonniere e 22 navi per la pesca di gamberetti e i contingenti di pesca del tonno sono ripartiti tra Francia, Spagna e Portogallo – è opportuno sottolineare che il protocollo precedente offriva accesso a 43 tonniere europee, numero, questo, di poco superiore a quello attuale.
Per quanto riguarda la pesca demersale, alla Spagna è stata attribuita la quota maggiore, mentre Portogallo, Italia e Grecia si dividono il resto. La contropartita finanziaria annuale è stata aumentata da 14 milioni di euro all’anno a 15,5 milioni di euro, il che è positivo. Si tratta del contributo dell’Unione europea allo sviluppo della pesca in Angola. Come il Commissario ha già giustamente sottolineato, 5,5 miliardi di euro sono destinati a misure specifiche quali la ricerca, il controllo e la sorveglianza.
Signora Presidente, onorevoli colleghi, non potrei terminare il mio breve intervento senza far riferimento al fatto che l’Angola costituisce un paradosso terribile e sconvolgente. L’Angola è un territorio immenso, con una popolazione di circa 13 milioni di abitanti, dispone di un sottosuolo incredibilmente ricco di risorse quali, ad esempio, petrolio e diamanti – basti dire che il petrolio, la cui produzione aumenterà ancora nei prossimi due anni, rappresenta circa il 15 per cento di quello consumato negli Stati Uniti –, ma la maggior parte delle risorse finanziarie non va a coloro che in Angola si trovano in una spaventosa condizione di fame e miseria. Una relazione del Fondo monetario internazionale arriva addirittura ad affermare che nelle casse dello Stato sono stati versati quattro miliardi di euro, che però sono stati distribuiti seguendo vie tortuose e impenetrabili.
Questo significa che l’Unione europea non deve sostenere l’Angola? No! Significa che l’Angola è entrata in una nuova fase della sua storia, afflitta da guerre civili, morte e distruzione. Il settore della pesca angolano è molto interessante. Ricordo, anche se è sempre rischioso affidarsi alla propria memoria, che nel 1973, quando il Portogallo aveva ancora l’amministrazione coloniale, nei porti angolani venivano sbarcate 490 mila tonnellate di pesce. L’ho letto in un libro sulla storia e l’economia dell’Angola. Nel 1999 si sbarcavano circa 190 mila tonnellate. Si può dire pertanto che il settore della pesca dell’Angola ha subito un netto declino da cui ora si sta riprendendo, in parte perché si tratta di un settore che non è più gestito dallo Stato ed è essenzialmente in mani private. Ciò significa altresì, se i dati scientifici non mi smentiscono, che l’Angola dispone ancora di considerevoli possibilità di pesca e che le acque angolane sono ricche di pesce. Dai documenti risulta inoltre che la pesca rappresenta in Angola il 3 per cento del prodotto interno lordo e quindi tutti gli sforzi volti a sostenere il settore angolano della pesca non possono che essere accolti con favore. Vorrei pertanto congratularmi con il Commissario e con la Commissione per il risultato ottenuto."@it9
".
Madam President, Commissioner, ladies and gentlemen, the Commissioner has already addressed the basic issue: the report adopts the results of the negotiations between the Commission and Angola, and even welcomes the way in which the negotiations were concluded and the protocol offers interesting fishing opportunities for the Member State fleets and is today the second largest, I believe, after the agreement signed with Mauritania.
The new protocol is the ninth since the Fisheries Agreement between the European Community and Angola entered into force in 1997; this new protocol applies to the period between August 2002 and August 2004, provides access for 33 tuna vessels and 22 shrimp-fishing vessels. The tuna fishing quotas are shared out between France, Spain and Portugal – it should be noted that the previous protocol provided access for 43 European Tuna vessels, slightly more than the current number.
With regard to demersal fishing, Spain has received the lion’s share, with Portugal, Italy and Greece sharing the rest. The annual financial compensation has risen from EUR 14 million to EUR 15.5 million, which is to be applauded. This is a contribution by the European Union to the development of fishing in Angola. EUR 5.5 billion are going to specific measures for research, control and monitoring, as the Commissioner has already rightly pointed out.
Madam President, ladies and gentlemen, I would not want to end my brief intervention without mentioning the fact that Angola is a terrible and shocking paradox: Angola is a vast territory, with a population of around 13 million inhabitants, has truly amazing underground resources such as oil and diamonds – suffice it to say that its oil, the production of which will increase in the next two years, represents around 15% of US consumption – but most of this money does not go to those in Angola who are suffering an appalling tragedy of hunger and misery. One report by the International Monetary Fund even states that EUR four billion have been poured into the State’s coffers but have moved along impenetrable and tortuous routes.
Does this mean that the European Union should not support Angola? No it does not! What it means is that Angola has entered a new phase in its history, which has been plagued by civil wars, death and destruction. Angola’s fishing industry is extremely interesting. I remember, although it is always risky to depend on one’s memory, that in 1973, when Portugal was still the colonial administrator, around 490 000 tonnes of fish were brought into Angolan ports. This is something I read in a book on the history and economy of Angola. In 1999, around 190 000 tonnes were brought in. This means, then, that Angolan fishing has suffered a major fall and is now recovering, partly because it is no longer a State-run industry and is essentially in private hands. It also means, however, if the scientific data are not misleading, that Angola has considerable opportunities for fishing and that Angolan waters contain a wealth of fish. The texts also state that fishing in Angola represents 3% of the gross national product and so any effort to support the Angolan fishing industry is to be welcomed. I therefore wish to congratulate the Commissioner and the Commission on the result they have achieved.
(
)"@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte afgevaardigden, de commissaris heeft het wezenlijke reeds gezegd: met dit verslag wordt de uitkomst van de onderhandelingen tussen de Commissie en Angola goedgekeurd en wordt de wijze waarop de onderhandelingen zijn afgerond toegejuicht. Het protocol biedt interessante mogelijkheden voor de vissersvloten van de lidstaten en is in mijn ogen momenteel de op één na belangrijkste visserijovereenkomst, na de reeds gesloten overeenkomst met Mauritanië.
Het nieuwe protocol is het negende dat is ondertekend sinds de visserijovereenkomst tussen de Europese Gemeenschap en Angola in 1987 van kracht is geworden. Dit nieuwe protocol heeft betrekking op de periode van augustus 2002 tot augustus 2004 en biedt 33 vaartuigen die op tonijn vissen en 22 vaartuigen die op garnaal vissen toegang tot de Angolese wateren. De quota voor de tonijnvisserij zijn verdeeld over Frankrijk, Spanje en Portugal (er zij op gewezen dat het voorgaande protocol voorzag in de toegang van 43 Europese tonijnvissers, iets meer dan het huidige aantal).
Wat de visserij op demersale soorten betreft krijgt Spanje het leeuwendeel, terwijl de rest wordt verdeeld tussen Portugal, Italië en Griekenland. De jaarlijkse financiële tegenprestatie is gestegen van 14 naar 15,5 miljoen euro, hetgeen een goede zaak is. Op deze wijze draagt de Europese Unie bij aan de ontwikkeling van de visserijsector in Angola. Ieder jaar wordt 5,5 miljoen euro uitgetrokken voor specifieke maatregelen inzake onderzoek, toezicht en controle, zoals de commissaris reeds heeft benadrukt.
Mevrouw de Voorzitter, geachte afgevaardigden, ik wil mijn korte interventie niet beëindigen zonder te wijzen op de verschrikkelijke en schokkende paradox die Angola in feite is. Angola heeft een enorm grondgebied en een bevolking van ongeveer 13 miljoen mensen, het land beschikt over een enorme rijkdom aan bodemschatten, zoals aardolie en diamanten – laat ik volstaan met te vermelden dat de aardolie, waarvan de productie de komende twee jaar zal worden verhoogd, overeenkomt met ongeveer 15 procent van de consumptie van de Verenigde Staten van Amerika. Het meeste geld komt echter niet terecht bij de hongerende en verpauperde bevolking van het land. In een verslag van het Internationaal Monetair Fonds wordt zelfs gesteld dat 4 miljard euro niet op de bankrekeningen van de staat terecht is gekomen en dus via duistere kanalen is verdwenen.
Betekent dit dat de Europese Unie Angola niet moet bijstaan? Nee, zeker niet! Dit betekent dat Angola terecht is gekomen in een nieuwe fase van zijn geschiedenis, die lange tijd gekenmerkt werd door burgeroorlogen, dood en vernietiging. En de visserij-industrie van Angola is uiterst interessant. Ik herinner mij, al besef ik dat herinneringen bedrieglijk kunnen zijn, dat in 1973, toen het land nog onder Portugees koloniaal bewind stond, in de Angolese havens ongeveer 490.000 ton vis werd aangevoerd. Een en ander heb ik gelezen in een boek over de Angolese geschiedenis en economie. In 1999 bedroeg de aanvoer ongeveer 190.000 ton. Dit betekent dat de visserij in Angola sterk achteruit is gegaan, maar thans weer opleeft, deels omdat deze sector niet meer in handen van de overheid is, maar nu vooral door particulieren wordt beheerst. Maar dit betekent ook, als de wetenschappelijke gegevens kloppen, dat er in Angola nog goede mogelijkheden voor de visserij zijn en dat de Angolese wateren rijk zijn aan vis. Uit de boeken blijkt tevens dat de visserij in Angola goed is voor 3 procent van het bbp; iedere maatregel om de Angolese visserij te bevorderen moet derhalve worden toegejuicht. Ik zou de commissaris en de Commissie dan ook willen feliciteren met het door hen bereikte resultaat."@nl2
"Fru talman, herr kommissionär, ärade ledamöter! Kommissionären har redan sagt det viktiga: betänkandet godkänner resultatet från förhandlingarna mellan kommissionen och Angola och gratulerar till hur förhandlingarna har slutat. Protokollet erbjuder intressanta fiskemöjligheter för medlemsstaternas flottor, och det är i dag, enligt min bedömning, det näst viktigaste efter det avtal som har skrivits med Mauretanien.
Det nya protokollet är det nionde efter det att fiskeavtalet mellan Europeiska gemenskapen och Angola trädde i kraft 1997. Detta nya protokoll är tillämpligt under perioden mellan augusti 2002 och augusti 2004, och ger tillgång till vattnen för 33 tonfiskfartyg och 22 fartyg för räkfiske; fiskekvoterna för tonfiske fördelas mellan Frankrike, Spanien och Portugal (notera att det förra protokollet gav 43 europeiska tonfiskfartyg tillgång till vattnen, något mer än detta protokoll).
När det gäller bottenfiske får Spanien lejonparten och Portugal, Italien och Grekland delar på resten. De årliga finansiella motpartsmedlen har stigit från 14 miljoner till 15,5 miljoner, vilket skall lovordas. Det är ett bidrag som Europeiska unionen ger till fiskeriutvecklingen i Angola. 5 500 miljoner euro per år går till specifika åtgärder för forskning, övervakning och kontroll, som kommissionären på ett bra sätt redan har sagt.
Fru talman, ärade ledamöter! Jag vill inte sluta detta korta anförande utan att nämna det faktum att Angola är en fruktansvärd och chockerande paradox. Angola är ett enormt stort land, med en befolkning på omkring 13 miljoner invånare, och det besitter verkligt fantastiska naturresurser, exempelvis olja och diamanter – det räcker med att säga att oljan, vars produktion nu kommer att öka under de närmaste två åren, skulle innebära omkring 15 procent av Förenta staternas konsumtion, men större delen av dessa pengar går inte till de människor som lever i en fruktansvärd tragedi av svält och misär. I en rapport från Internationella valutafonden sägs att 4 miljarder euro har gått förbi statens räkenskaper och därför kommer att följa besvärliga och slingriga vägar.
Innebär detta att Europeiska unionen inte skall stödja Angola? Nej! Det innebär att Angola har trätt in i en ny fas i sin historia, så omtumlad av inbördeskrig, död och destruktion. Och Angolas fiskeindustri är mycket intressant. Jag drar mig till minnes, även om det alltid är en risk att använda sig av minnesbilder, att 1973 när Portugal fortfarande var kolonial administratör, landades i de angolanska hamnarna, vilket jag läst i en bok om Angolas historia, omkring 490 000 ton fisk. Under 1999 landades nära 190 000 ton fisk. Det innebär alltså att Angolas fiske har minskat mycket och håller nu på att återhämta sig, också för att det inte längre är en statlig industri utan i huvudsak har privatiserats. Men det betyder också, om inte de vetenskapliga uppgifterna talar emot mig, att det fortfarande finns många förutsättningar att fiska och att Angolas vatten är rika på fisk. Angolas fiske utgör 3 procent av bruttonationalinkomsten, det sägs också i pappren, och därför är alla ansträngningar att stödja den angolanska fiskeriekonomin positiv. Jag vill därför gratulera kommissionären och kommissionen till de resultat som uppnåtts.
(
)"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Applause"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples