Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-103"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.5.3-103"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Senhor Presidente, Senhores Deputados, os relatórios em apreço estão bem estruturados, têm boa exposição de motivos, boa argumentação, são globalmente positivos, como disse a senhora deputada Ilda Figueiredo, mas tenho algumas observações a fazer. Creio que a regra de ouro de uma política de pescas é a preservação dos recursos, e a prioridade fundamental tem que ser a preservação dos recursos e da vida marinha, porque, usando uma metáfora culinária, direi "tal como não se fazem omeletes sem ovos, também não se pode fazer pesca sem peixe". Já este problema se pôs em tempos muito recuados, quando aí por 1600 um célebre jurista, o senhor Grotius, escreveu um livro "Mare liberum", onde defendia o princípio da livre navegação nos mares, depois transformado em princípio de Direito Internacional. Já na altura alguns juristas acrescentaram que isso também implicava a liberdade de pescar, o que também podia levar ao esgotamento dos recursos. Veja-se como este problema é um problema antigo.
Ou seja, a liberdade de pescar tem que ser condicionada pelos recursos marinhos. E a defesa dos recursos marinhos é não apenas garantir o futuro da pesca, mas é defender também um valor biológico, um valor essencial da humanidade e da vida na Terra. E, por isso, não podemos fazer discursos intrinsecamente contraditórios, em que defendemos uma coisa e o seu contrário; discursos em que por um lado se defende a preservação dos recursos, mas logo a seguir se pretende praticamente pescar sem limites e sem condições.
Dito isto, gostaria de dirigir uma palavra ao senhor comissário Franz Fischler: tal como disse a senhora deputada Rosa Miguélez, o que impressiona no senhor Fischler é uma certa indiferença face à sorte dos pescadores e das comunidades piscatórias, é a sua falta de emoção. E, na verdade, é preciso ter para com os pescadores solidariedade e compreensão, designadamente para com aqueles que, como já foi dito, sofreram agora as consequências de um naufrágio terrível e criminoso."@pt11
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, ærede medlemmer, de betænkninger, som vi drøfter, er velstrukturerede, har en god begrundelse, god argumentation og er samlet set positive, som Ilda Figueiredo sagde, men jeg har dog nogle bemærkninger at gøre. Jeg tror, at den gyldne regel for enhver fiskeripolitik må være at bevare ressourcerne, og den fundamentale prioritet må derfor være at bevare ressourcerne og havmiljøet, fordi - hvis jeg må ty til en kulinarisk metafor - ligesom man ikke kan lave en omelet uden æg, kan man heller ikke fiske uden fisk. Dette problem optrådte allerede for længe siden, da en berømt jurist, Hugo Grotius, omkring 1600 skrev en bog med titlen "Mare liberum", hvor han forsvarede princippet om fri sejlads på havene, der senere er blevet et folkeretligt princip. Allerede dengang mente nogle jurister, at det også måtte betyde frihed til at fiske, hvilket også kunne få til følge, at ressourcerne slap op. Som man kan se, er det et gammelt problem.
Friheden til at fiske må altså være betinget af havets ressourcer. At bevare havets ressourcer er ikke kun at sikre fiskeriets fremtid, men også at bevare en biologisk værdi, en helt afgørende værdi for menneskeheden og jordens liv. Vi kan derfor ikke tillade os at fremføre i bund og grund selvmodsigende synspunkter, hvor vi både hævder én ting og dens modsætning, synspunkter, der på den ene side går ind for at bevare ressourcerne, men straks efter går ind for, at vi skal kunne fiske nærmest uden nogen begrænsninger og betingelser.
Jeg har endelig også en kort bemærkning til kommissær Franz Fischler. Som Rosa Miguélez sagde, er dét, som man især iagttager hos hr. Fischler, en vis ligegyldighed over for fiskernes og fiskersamfundenes skæbne, en manglende følsomhed. Men der må vises solidaritet og forståelse over for fiskerne, ikke mindst over for dem, der, som det allerede er blevet sagt, nu er blevet ofre for et forfærdeligt og forbryderisk skibbrud."@da1
"Herr Präsident, meine Damen und Herren Abgeordneten! Die zur Einschätzung vorliegenden Berichte sind gut gegliedert, enthalten sinnvolle Begründungen, bringen gute Argumente vor und sind, wie Frau Figueiredo sagte, im Großen und Ganzen begrüßenswert. Dennoch habe ich einige Bemerkungen. Die goldene Regel jeder Fischereipolitik ist die Erhaltung der Ressourcen, und die grundlegende Priorität muss die Bewahrung der Ressourcen und des Meereslebens sein, denn – um auf ein Bild aus der Esskultur zurückzugreifen – ohne Eier kann man kein Omelett zubereiten, und ohne Fische kann man eben keine Fischerei betreiben. Dieses Problem trat erstmals bereits vor langer Zeit auf, als um 1600 ein berühmter Jurist, Herr Grotius, ein Buch mit dem Titel „Mare liberum“ schrieb, in dem er das Prinzip der freien Schifffahrt auf den Meeren verteidigte, das später zum Grundsatz des Völkerrechts wurde. Schon damals haben einige Juristen hinzugefügt, dass dies auch die Freiheit zum Fischen impliziere, was auch zum Raubbau führen könnte. Wie man sieht, ist dieses Problem schon sehr alt.
Mit anderen Worten: Für die Freiheit der Fischerei müssen Meeresressourcen vorhanden sein. Beim Schutz der Meeresressourcen geht es ja nicht nur darum, die Zukunft der Fischerei zu sichern, sondern auch um einen biologischen Wert, eines wesentlichen Wert der Menschheit und des Lebens auf der Erde. Deshalb dürfen wir keine so widersprüchlichen Reden halten, in denen wir für eine Sache und gleichzeitig für ihr Gegenteil eintreten; Reden, in denen wir einerseits die Erhaltung der Ressourcen fordern, aber im nächsten Moment auch das Recht auf eine Fischerei praktisch ohne Beschränkungen und ohne Bedingungen beanspruchen.
Vor diesem Hintergrund möchte ich Herrn Kommissar Fischler etwas sagen: Wie Frau Miguélez bemerkte, ist das, was an Herrn Fischler beeindruckt, seine Gleichgültigkeit gegenüber dem Schicksal der Fischer und der Fischereigemeinschaften und seine Gefühllosigkeit. Eigentlich müssen wir den Fischern doch Mitgefühl und Verständnis entgegenbringen, vor allem denen, die, wie bereits gesagt, gerade unter den Folgen eines schrecklichen und kriminellen Schiffsuntergangs zu leiden haben."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, οι εκθέσεις για τις οποίες συζητάμε τώρα έχουν σωστή διάρθρωση, περιλαμβάνουν χρήσιμες διευκρινίσεις, προβάλλουν σωστά επιχειρήματα και, όπως είπε η κ. Figueiredo, είναι άξιες επιβράβευσης. Ωστόσο, θα ήθελα να κάνω ορισμένες παρατηρήσεις. Ο χρυσός κανόνας κάθε αλιευτικής πολιτικής είναι η διατήρηση των αποθεμάτων, και η θεμελιώδης προτεραιότητα πρέπει να είναι η διατήρηση των αποθεμάτων και της θαλάσσιας ζωής, διότι, για να χρησιμοποιήσω μια μεταφορά από τη μαγειρική, όπως δεν μπορεί κανείς να φτιάξει ομελέτα χωρίς αυγά, έτσι δεν μπορεί να αλιεύσει, εάν δεν υπάρχουν ψάρια. Το πρόβλημα αυτό ανέκυψε για πρώτη φορά πριν από πολύ καιρό, όταν, κατά το 1600, ένας φημισμένος νομικός, ο Hugo Grotius, έγραψε ένα βιβλίο με τίτλο
όπου προασπίζεται την αρχή της ελεύθερης ναυσιπλοΐας, που αργότερα έγινε αρχή του διεθνούς δικαίου. Ακόμα και τότε, ορισμένοι νομικοί πρόσθεταν ότι αυτό υποδηλώνει και την ελεύθερη αλιεία, η οποία, όμως, μπορεί να οδηγήσει στην εξάντληση των αποθεμάτων. Όπως βλέπετε, πρόκειται για ένα πανάρχαιο πρόβλημα.
Με άλλα λόγια, η ελεύθερη αλιεία πρέπει να εξαρτάται από τους διαθέσιμους θαλάσσιους πόρους. Η προστασία των θαλάσσιων πόρων δεν αφορά απλώς τη διασφάλιση του μέλλοντος της αλιείας, αλλά ενέχει και βιολογική αξία, μια βασική αξία της ανθρωπότητας και της ζωής πάνω στη γη. Συνεπώς, δεν μπορούμε να βγάζουμε εγγενώς αντιφατικούς λόγους, στους οποίους υποστηρίζουμε κάτι και ταυτόχρονα το αντίθετό του· λόγους στους οποίους, από τη μια πλευρά, ζητάμε τη διατήρηση των αποθεμάτων, αλλά, από την άλλη, διεκδικούμε το δικαίωμα για ουσιαστικά απεριόριστη και άνευ όρων αλιεία.
Τέλος, θα ήθελα να πω κάτι στον Επίτροπο κ. Fischler: όπως είπε η κ. Miguélez, αυτό που εντυπωσιάζει στον Επίτροπο κ. Fischler είναι η αδιαφορία του για το μέλλον των αλιέων και των αλιευτικών κοινοτήτων, καθώς και η έλλειψη συναισθήματος. Αντίθετα, πρέπει να δείξουμε αλληλεγγύη και κατανόηση για τους αλιείς και, ιδιαίτερα, όπως ειπώθηκε ήδη, για όσους υφίστανται τώρα τις επιπτώσεις ενός φοβερού και εγκληματικού ναυαγίου."@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, the reports we are currently discussing are well structured, contain useful explanatory statements, put forward good arguments and, as Mrs Figueiredo said, are broadly to be welcomed. I do, however, have some observations to make. The golden rule for any fisheries policy is stock preservation and the fundamental priority must be the preservation of stocks and marine life, because, to use a culinary metaphor, just as you cannot make an omelette without eggs, you cannot go fishing if there are no fish. This problem first arose a very long time ago when, around 1600, a renowned jurist, Hugo Grotius, wrote a book entitled ‘Mare liberum’, in which he advocated the principle of the freedom to navigate the seas, which later became a principle of international law. Even then, some jurists added that this also implied the freedom to fish, which could also lead to the depletion of stocks. As you see, this is an age-old problem.
In other words, the freedom to fish must be conditional on the marine resources available. Protecting marine resources is not only about guaranteeing the future of fishing but also concerns a biological value, an essential value of humanity and of life on Earth. Consequently, we cannot make intrinsically contradictory speeches, in which we advocate one thing and also its opposite; speeches in which, on the one hand, we call for the preservation of stocks, but immediately also claim the right to practically unlimited and unconditional fishing.
Having said this, I should like to say something to Commissioner Fischler: as Mrs Miguélez said, what is impressive about Commissioner Fischler is his indifference to the fate of fishermen and of fishing communities, and his lack of feeling. In fact, we need to show solidarity and understanding towards fishermen, specifically towards those who, as has already been said, are now suffering the consequences of a terrible and criminal shipwreck."@en3
"Señor Presidente, Señorías, los informes que estamos debatiendo están bien estructurados, contienen exposiciones de motivos útiles, plantean buenos argumentos y, como ha dicho la Sra. Figueiredo, deben ser muy bien acogidos. Sin embargo, quisiera hacer algunas observaciones. La regla de oro para cualquier política pesquera es la conservación de las poblaciones y la prioridad fundamental debe ser la conservación de éstas y de la vida marina, ya que, utilizando una metáfora culinaria, al igual que no se puede hacer una tortilla sin huevos, no se puede pescar si no hay peces. Este problema surgió por primera vez hace mucho tiempo, en torno al 1600, cuando un reconocido jurista, Hugo Grotius, escribió un libro titulado «Mare liberum», en el que abogaba por el principio de la libertad de navegar por los mares, que posteriormente se convirtió en un principio de derecho internacional. Ya entonces, algunos juristas añadieron que esto también implicaba la libertad de pescar, lo cual podría conducir al agotamiento de las poblaciones. Como pueden apreciar, este es un problema antiquísimo.
En otras palabras, la libertad para pescar debe estar condicionada a los recursos marinos disponibles. Proteger los recursos marinos no consiste solamente en garantizar el futuro de la pesca, sino que implica un valor biológico, un valor esencial de humanidad y de vida en la Tierra. Por lo tanto, no podemos tener discursos intrínsecamente contradictorios en los que abogamos por una cosa y también por lo contrario; discursos en los que, por una parte, exigimos la conservación de las poblaciones, pero también reclamamos inmediatamente el derecho a la pesca prácticamente ilimitada e incondicional.
Dicho esto, me gustaría decir algo al Comisario Fischler: tal y como ha dicho la Sra. Miguélez, lo que es admirable del Comisario Fischler es su indiferencia por el destino de los pescadores y de las comunidades pesqueras, además de su falta de sensibilidad. De hecho, necesitamos mostrar solidaridad y comprensión hacia los pescadores, especialmente hacia aquellos que, como ya se ha dicho, están sufriendo ahora las consecuencias de un naufragio terrible y criminal."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, keskusteltavina olevat mietinnöt ovat hyvin jäsenneltyjä ja niissä on hyviä ja hyödyllisiä perusteluja, ja kuten jäsen Figueiredo sanoi, niitä voidaan pääpiirteissään kannattaa. Haluaisin kuitenkin esittää joitakin huomautuksia. Kalastuspolitiikan kultainen sääntö on nähdäkseni kalavarojen säilyttäminen, ja ensisijaisena tavoitteena on oltava kalavarojen ja meren eliöiden säilyttäminen. Kulinaarista vertausta käyttääkseni munakasta ei voi paistaa ilman munia, ja samoin ei voi mennä kalaan, jos ei ole mitä kalastaa. Tämä ongelma nousi esiin ensi kertaa ammoisina aikoina vuoden 1600 tienoilla, jolloin kuuluisa lainoppinut Hugo Grotius kirjoitti teoksensa "Mare liberum" (Vapaa meri), jossa hän puolusti merillä purjehtimisen vapautta, josta tuli myöhemmin kansainvälisen oikeuden periaate. Jo tuolloin jotkut lainoppineet lisäsivät, että tämä tarkoitti myös oikeutta kalastaa, mikä voisi myös johtaa kalavarojen ehtymiseen. Kuten huomaatte, kyse on ikivanhasta ongelmasta.
Toisin sanoen kalastusoikeuden edellytykseksi on asetettava meren luonnonvarojen saatavuus. Meren luonnonvarojen suojelu ei tarkoita yksinomaan kalastuksen turvaamista, vaan näin puolustetaan myös biologisia arvoja, jotka ovat keskeisiä ihmiskunnalle ja elämälle maapallolla. Näin ollen emme voi esittää ristiriitaisia puheenvuoroja, joissa kannatamme yhtä näkökohtaa ja samalla sen vastakohtaa ja joissa toisaalta vaaditaan kalavarojen säilyttämistä mutta heti perään käytännössä rajoittamatonta ja ehdotonta kalastusoikeutta.
Haluaisin kuitenkin sanoa jotakin komission jäsenelle Fischlerille: kuten jäsen Miguélez totesi, komission jäsenen puheissa ravisuttavaa on hänen välinpitämättömyytensä kalastajien ja heidän yhteisöjensä tulevaisuutta kohtaan sekä hänen tunteettomuutensa. Meidän olisi nimittäin osoitettava solidaarisuutta ja ymmärrystä kalastajille ja erityisesti niille, jotka tällä hetkellä kärsivät järkyttävän ja rikokseen verrattavan haaksirikon seurauksista, kuten edellä jo todettiin."@fi5
"Monsieur le Président, chers collègues, les rapports à l’examen sont bien structurés, leurs exposés des motifs sont bons, tout comme leur argumentation ; ils sont globalement positifs, comme Mme Figueiredo l’a dit, mais j’ai quelques remarques à faire à leur sujet. Je pense que la règle d’or d’une politique de la pêche doit être la protection des ressources et que la priorité fondamentale doit être la protection des ressources et de la vie marine. Pour user d’une métaphore culinaire, je dirais : "sans œufs pas d’omelette et sans poisson pas de pêche". Ce problème s’est déjà posé en des temps fort reculés, vers l’an 1600, lorsqu’un célèbre juriste, Grotius, a écrit un livre intitulé : "Mare liberum". Il y défendait le principe de la libre navigation sur les mers, principe qui a été ensuite transformé en principe de droit international. À l’époque déjà, des juristes ont ajouté que cela impliquait aussi la liberté de pêcher, ce qui pouvait mener également à l’épuisement des ressources. C’est dire combien ce problème remonte loin.
La liberté de pêche doit dépendre des ressources marines. Défendre les ressources marines, c’est non seulement garantir l’avenir de la pêche, mais c’est défendre aussi une valeur biologique, une valeur essentielle de l’humanité et de la vie sur terre. C’est pourquoi nous ne pouvons pas faire de discours intrinsèquement contradictoires, dans lesquels nous défendons une chose et son contraire ; des discours dans lesquels on défend, d’une part, la protection des ressources et, d’autre part, le droit de pêcher pratiquement sans limites et sans conditions.
Cela dit, je voudrais ajouter un mot à l’intention de M. le commissaire Fischler : comme Mme Miguélez l’a dit, ce qui est impressionnant chez M. Fischler, c’est une certaine indifférence au sort des pêcheurs et des communautés de pêcheurs, c’est son manque d’émotion. Or, il faut éprouver de la solidarité et de la compréhension pour les pêcheurs, notamment pour ceux qui souffrent maintenant des conséquences d’un terrible naufrage criminel."@fr6
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, le relazioni in esame sono ben strutturate, contengono utili motivazioni, presentano valide argomentazioni e, come l’onorevole Figueiredo ha detto, possono essere il larga misura accolte con soddisfazione. Vorrei tuttavia formulare alcune osservazioni. Il principio fondamentale di qualsiasi politica della pesca è la preservazione degli
e la massima priorità è la preservazione degli
e della vita marina, in quanto, per usare una metafora culinaria, come non si può preparare una frittata senza le uova, non si può pescare senza i pesci. Questo problema si pose per la prima volta molto tempo fa quando, attorno al 1600, un celebre giurista, Ugo Grozio, scrisse un libro intitolato “
”, in cui difendeva il principio della libera navigazione nei mari, in seguito diventato un principio del diritto internazionale. Già all’epoca, alcuni giuristi aggiunsero che ciò implicava anche la libertà di pescare, che potrebbe anche portare al depauperamento degli
. Come si può vedere si tratta di un problema annoso.
In altre parole, la libertà di pescare dev’essere subordinata alle risorse marine disponibili, la cui difesa non ha solo lo scopo di garantire il futuro della pesca, ma anche di tutelare un valore biologico, un valore essenziale dell’umanità e della vita sulla terra. Per questo motivo, non possiamo fare discorsi intrinsecamente contraddittori, in cui difendiamo una cosa e anche il suo contrario, discorsi in cui, da un lato, si chiede la conservazione delle risorse, ma, dall’altro lato, si invoca il diritto di pescare in pratica senza limiti e senza condizioni.
Detto questo, vorrei rivolgermi al Commissario Fischler: come ha detto l’onorevole Miguélez, ciò che colpisce del Commissario Fischler è la sua indifferenza per la sorte dei pescatori e delle comunità di pescatori, e la sua mancanza di sensibilità. In effetti, si devono manifestare solidarietà e comprensione nei confronti dei pescatori, in particolare di quelli che, com’è già stato detto, ora subiscono le conseguenze di un naufragio spaventoso e criminale."@it9
"Mr President, ladies and gentlemen, the reports we are currently discussing are well structured, contain useful explanatory statements, put forward good arguments and, as Mrs Figueiredo said, are broadly to be welcomed. I do, however, have some observations to make. The golden rule for any fisheries policy is stock preservation and the fundamental priority must be the preservation of stocks and marine life, because, to use a culinary metaphor, just as you cannot make an omelette without eggs, you cannot go fishing if there are no fish. This problem first arose a very long time ago when, around 1600, a renowned jurist, Hugo Grotius, wrote a book entitled ‘Mare liberum’, in which he advocated the principle of the freedom to navigate the seas, which later became a principle of international law. Even then, some jurists added that this also implied the freedom to fish, which could also lead to the depletion of stocks. As you see, this is an age-old problem.
In other words, the freedom to fish must be conditional on the marine resources available. Protecting marine resources is not only about guaranteeing the future of fishing but also concerns a biological value, an essential value of humanity and of life on Earth. Consequently, we cannot make intrinsically contradictory speeches, in which we advocate one thing and also its opposite; speeches in which, on the one hand, we call for the preservation of stocks, but immediately also claim the right to practically unlimited and unconditional fishing.
Having said this, I should like to say something to Commissioner Fischler: as Mrs Miguélez said, what is impressive about Commissioner Fischler is his indifference to the fate of fishermen and of fishing communities, and his lack of feeling. In fact, we need to show solidarity and understanding towards fishermen, specifically towards those who, as has already been said, are now suffering the consequences of a terrible and criminal shipwreck."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, waarde collega’s, de verslagen waarover wij ons vandaag buigen zijn goed gestructureerd, zij bevatten goede toelichtingen en goede argumenten en zijn over het algemeen toe te juichen, zoals ook mevrouw Figueiredo reeds heeft gezegd. Desalniettemin wil ik een aantal kanttekeningen plaatsen. In mijn ogen is de gulden regel van ieder visserijbeleid het behoud van de bestanden en het mariene leven. Want, om een culinaire metafoor te gebruiken: “Je kunt geen omelet maken zonder eieren en niet vissen zonder vis”. Deze problematiek is eeuwenoud, want reeds omstreeks de 17e eeuw heeft een beroemd rechtsgeleerde genaamd Grotius een boek geschreven met de titel “Mare liberum”, waarin hij het beginsel van de vrije vaart op de zeeën heeft verdedigd. Dit beginsel is later overgenomen in het internationaal recht. Toen al voegden sommige juristen hieraan toe dat dit ook de vrijheid van visserij impliceerde, die tot een uitputting van de bestanden zou kunnen leiden. Hieruit blijkt hoe oud dit probleem al is.
De vrijheid van visserij moet dus in verhouding staan tot de rijkdommen van de zee. En de bescherming van de rijkdommen van de zee houdt niet alleen in dat de toekomst van de visserij moet worden gewaarborgd, maar ook dat een biologische waarde, een essentiële waarde voor de mensheid en het leven op aarde moet worden verdedigd. Dit betekent dat wij ons niet mogen bezighouden met in wezen tegenstrijdige debatten, waarin wij ons uitspreken voor bepaalde zaken en tegelijkertijd ook het tegenovergestelde daarvan bepleiten; debatten waarin we pleiten voor het behoud van de rijkdommen van de zee, maar waarin we meteen daarna roepen dat visserij zonder beperkingen en zonder voorwaarden moet worden toegestaan.
Dit gezegd zijnde zou ik mij tot commissaris Fischler willen richten: zoals mevrouw Miguélez Ramos reeds zei, valt op dat de heer Fischler zich niets lijkt aan te trekken van het lot van de vissers en de van de visserij afhankelijke gemeenschappen; dit lijkt hem volstrekt koud te laten. En dat terwijl de vissers behoefte hebben aan solidariteit en begrip, vooral degenen onder hen die, zoals reeds gezegd, zwaar lijden onder de gevolgen van een verschrikkelijke en criminele scheepsramp."@nl2
"Herr talman, ärade ledamöter! De betänkanden vi behandlar är väl strukturerade, innehåller bra motiveringar, bra argument och är i stort sett positiva, som Ilda Figueiredo sade, men jag har några anmärkningar att göra. Jag tycker att den gyllene regeln för fiskeripolitiken är resursbevarandet, och den viktigaste prioriteringen måste vara att bevara resurserna och det marina livet, och för att använda en metafor skulle jag vilja säga att ”precis som man inte kan göra omeletter utan ägg kan man inte fiska utan fisk”. Detta problem togs upp för länge sedan när den berömde juristen Grotius kring 1600 skrev boken ”Mare liberum”, där han förespråkade principen om fri seglats på haven, vilken senare blev till princip för den internationella rätten. Redan då anförde vissa jurister att detta också innebar friheten att fiska, vilket också kunde leda till att resurserna uttömdes. Detta visar att problemet är ett gammalt problem.
Friheten att fiska måste alltså bero på de marina resurserna. Och försvaret av de marina resurserna är inte bara att garantera framtiden för fisket, utan också att försvara ett biologiskt värde, ett väsentligt värde för mänskligheten och för livet på jorden. Därför får vi inte driva motsägelsefulla linjer där vi försvarar en sak och samtidigt dess motsats; linjer där vi först vill bevara resurserna, men därefter är beredda att fiska praktiskt taget utan begränsningar och utan förutsättningar.
Med detta sagt vill jag rikta ett ord till kommissionär Franz Fischler. Som Rosa Miguélez sade, det som Fischler ger uttryck för är en viss likgiltighet inför fiskarnas och fiskesamhällenas öden; det är en brist på känsla. Och det är faktiskt nödvändigt att ge solidaritet och förståelse till fiskarna, främst till dem som, vilket har sagts här, nu har drabbats av konsekvenserna av ett fruktansvärt och kriminellt skeppsbrott."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples