Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-096"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.5.3-096"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, first of all I want to be associated very much with the words of sympathy expressed with the people of Galicia and I fully concur with the speakers and my colleagues who called for solidarity with them at this time. I broadly welcome the Jové Peres report in its present form. The Commission proposal is based on the principle of sustainable development and the poor state of fishery resources. The starting point is indisputable but many views, including my own, differ as to the quantification of the state of stocks. The basis of the proposal is that account is taken exclusively of scientific reports as regards management measures. However, no credible measures are proposed to improve scientific knowledge even though the shortcomings in this area are well recognised. They envisage a common fisheries policy which is geared more to the short-term interests of some Member States than to fishermen. I say to the Commission that the CFP must be geared towards keeping alive regions which depend on fishing rather than making it a battlefield between Member States. Fishermen share common interests. They all need fishery resources to carry out their activities.
Decisions and objectives of the recovery plans cannot discard the social and economic consequences which they may have. Recovery plans must seek a balance between the recovery and conservation of stocks and measures to limit the impact on the fishing industry.
The exclusive coastal zone is something that Irish fishermen are adamant about maintaining and so are fishermen from Scotland, Wales, England, France, Portugal and Holland, from Denmark, Germany and others – it is something that I am adamant must be retained. The basic objective of the 6 to 12 miles coastal zone regime was to protect fishery resources by reserving access to small scale coastal fishery activities. In general, this puts less pressure on stocks in these zones which often harbour nurseries in juveniles. It also contributed to protecting the traditional fishing activities of coastal communities, thereby helping to maintain their economic and social fabric.
The current critical situation of many stocks makes it more urgent now than ever, not merely to roll out the 6 to 12 mile access regime which is totally inadequate, but rather to roll out the exclusive zone to 24 miles if we are serious about conserving stocks. I ask you to support my amendments to extend the exclusive coastal fishing zone to 24 miles. I have no doubt that the greater majority of your fishermen would ask you to do the same thing.
Because I regret the present unsatisfactory state of fish stocks and because I am in favour of conservation, I am adamant that highly sensitive areas must be protected. The Irish box is one such area of very great sensitivity. Waters in this zone are important spawning grounds, which is why there has been a derogation from free access in these waters. Regrettably, this did not prevent the illegal plunder of stocks in the Irish box over the years by some Community fishermen flying flags of convenience. This plunder must stop. These waters must be protected. Existing arrangements for access to the Irish box must be retained permanently in the reform process. There is no bureaucratic replacement for the knowledge and experience of fishermen. For this reason, and for many years, my group has been calling for a greater involvement of fishermen in the ways the common fishery policy is run.
The Commission has now adopted this idea, which I welcome, by proposing the creation of regional advisory councils which will include fishermen and their organisations for the very first time. If these councils are to play a meaningful role in the future, fishermen must be involved in all phases of the management process. Fishermen must also be more involved in the work of scientists in order to establish mutual confidence. Only in this way can fishermen contribute to and influence Community policy.
I congratulate Mr Varela for both of his balanced reports. I agree with his analysis. I agree with his criticism. I agree with his proposed changes to the Commission's proposals. I will be supporting his reports.
In conclusion, let me say unequivocally, as I did during the debate on the Stevenson report, that the common fisheries policy is not only about fish, it is also, and more importantly, about fishermen. It is about their families and their families' future. It is about their way of life, the only one possible in many areas."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, for det første kan jeg fuldt ud tilslutte mig den sympati, som er udtrykt over for folk i Galicien, og jeg er helt enig med de talere og kolleger, som har opfordret til solidaritet med dem på dette tidspunkt. Jeg bifalder i det store hele hr. Jové Peres' betænkning i den foreliggende form. I Kommissionens forslag tages der udgangspunkt i princippet om bæredygtig udvikling og fiskeressourcernes knaphed. Der kan ikke sættes spørgsmålstegn ved udgangspunktet, men der er forskellige vurderinger, herunder min egen, af ressourcernes tilstand. Forslaget baseres på, at der udelukkende skal tages højde for den videnskabelige rådgivning inden for rammerne af forvaltningsforanstaltningerne. Der foreslås imidlertid ikke troværdige foranstaltninger til forbedring af de videnskabelige data, selv om det er bredt anerkendt, at der er mangler på dette område. Kommissionen forestiller sig en fælles fiskeripolitik, som i højere grad tager hensyn til medlemsstaternes kortsigtede interesser end til fiskernes. Jeg vil sige til Kommissionen, at den fælles fiskeripolitik skal være gearet til at kunne holde liv i de regioner, der er afhængige af fiskeriet, og ikke være genstand for tvister mellem medlemsstaterne. Fiskere har sammenfaldende interesser. De har alle behov for fiskeressourcer for at kunne fortsætte fiskeriet.
I de beslutninger og målsætninger, der indgår i genopbygningsplanerne, kan der ikke ses bort fra de sociale og økonomiske konsekvenser. Med genopbygningsplanerne bør det tilstræbes at skabe balance mellem genopbygning og bevarelse af bestandene og de foranstaltninger, der skal begrænse indvirkningerne på fiskerisektoren.
Den særlige zone i kystfarvandene er noget, som de irske fiskere står stejlt på at bevare, og det gør fiskerne fra Skotland, Wales, England, Frankrig, Portugal, Holland, Danmark, Tyskland m.v. også - det er noget, som jeg fastholder skal være uændret. Det grundlæggende formål med ordningen 6-12-milezoner i kystfarvandene var at beskytte fiskeressourcerne ved kun at tillade adgang for ikke-industrialiseret kystfiskeri. Det lægger generelt mindre pres på bestanden i disse zoner, som ofte fungerer som ungfiskeområde. Det medførte også en beskyttelse af kystsamfundenes traditionelle fiskeriaktiviteter, hvilket har medvirket til at bevare deres økonomiske og sociale struktur.
De mange bestandes aktuelle kritiske situation gør det nu mere presserende end nogensinde før ikke kun at genoptage ordningen med 6-12-milezoner, som er fuldstændig utilstrækkelig, men snarere at tage den eksklusive 24-milezone i brug, hvis vi virkelig ønsker at bevare bestandene. Jeg beder Dem om at støtte mine ændringsforslag om at udvide den eksklusive kystfiskezone til 24 mil. Jeg er ikke i tvivl om, at størstedelen af fiskerne ville bede Dem om at gøre det samme.
Da jeg beklager fiskebestandenes nuværende utilfredsstillende tilstand, og da jeg er for bevarelse, er jeg kraftig fortaler for, at de yderst følsomme områder skal beskyttes. Den irske kasse er et meget følsomt område. Farvandene i denne zone er vigtige gydeområder, og det er årsagen til, at der er givet dispensation fra den frie adgang i disse farvande. Desværre har det ikke forhindret, at bestandene i den irske kasse er plyndret ulovligt gennem årene af visse fiskere fra Fællesskabet, som sejler under bekvemmelighedsflag. Denne plyndring må stoppe. Disse farvande skal beskyttes. Eksisterende ordninger om adgang til den irske kasse skal bevares i hele reformprocessen. Der findes ingen bureaukratisk erstatning for fiskernes kendskab og erfaringer. Derfor har min gruppe nu i mange år krævet, at fiskerne i højere grad inddrages i forvaltningen af den fælles fiskeripolitik.
Kommissionen har nu vedtaget den idé, hvilket jeg bifalder, og foreslået, at der oprettes regionale rådgivende råd, som for første gang inddrager fiskerne og deres organisationer. Hvis disse råd skal spille en betydningsfuld rolle fremover, skal fiskerne involveres i alle faser i forvaltningsprocessen. Fiskerne bør også involveres mere i videnskabsfolkenes arbejde for at skabe gensidig tillid. Det er den eneste måde, som fiskerne kan bidrage til og derved påvirke denne fællesskabspolitik.
Jeg lykønsker hr. Varela for begge hans afbalancerede betænkninger. Jeg er enig i hans analyse. Jeg er enig i hans kritik. Jeg er enig i hans ændringsforslag til Kommissionens forslag. Jeg støtter hans betænkninger.
Afslutningsvis vil jeg gerne understrege, som jeg gjorde under forhandlingen om Stevenson-betænkningen, at den fælles fiskeripolitik ikke kun handler om fisk, men også om fiskerne, hvilket er endnu vigtigere. Den handler om deres familier og deres familiers fremtid. Den handler om deres levemåde, som for dem er den eneste mulige på mange områder."@da1
"Herr Präsident! Zunächst möchte ich mich den Worten des Mitgefühls, das den Menschen in Galicien gegenüber zum Ausdruck gebracht wurde, von ganzem Herzen anschließen und sagen, dass ich den Rednern und meinen Kollegen, die in dieser Stunde zur Solidarität mit diesen Menschen aufrufen, vollkommen zustimme. Im Allgemeinen begrüße ich den Jové-Peres-Bericht in seiner gegenwärtigen Form. Der Kommissionsvorschlag geht vom Grundsatz der nachhaltigen Entwicklung und dem schlechten Zustand der Fischereiressourcen aus. Der Ausgangspunkt steht außer Frage, doch gibt es bei der Quantifizierung der Bestände abweichende Einschätzungen, zu denen auch meine gehört. Der Vorschlag basiert auf der ausschließlichen Berücksichtigung von wissenschaftlichen Gutachten bei den Bewirtschaftungsmaßnahmen. Allerdings werden keine glaubwürdigen Maßnahmen vorgeschlagen, um die wissenschaftlichen Erkenntnisse zu verbessern, auch wenn die Mängel in diesem Bereich klar erkannt werden. Es wird eine Gemeinsame Fischereipolitik anvisiert, die mehr auf die kurzfristigen Interessen einiger Mitgliedstaaten als auf die Fischer ausgerichtet ist. Ich sage der Kommission, dass die GFP darauf ausgerichtet sein muss, die von der Fischerei abhängigen Gebiete am Leben zu erhalten, anstatt die GFP zu einem Streitobjekt der Mitgliedstaaten zu machen. Die Fischer haben gemeinsame Interessen. Sie benötigen alle Fischbestände, um ihre Tätigkeit ausüben zu können.
Die Beschlüsse und Ziele der Bestandserholungspläne dürfen die sozioökonomischen Folgen, die sich aus ihnen ergeben können, nicht außer Acht lassen. Ziel der Bestandserholungspläne muss ein Gleichgewicht zwischen Bestandserholung bzw. -erhaltung und den Maßnahmen zur Beschränkung der Auswirkungen auf den Fischereisektor sein.
Irische Fischer beharren darauf, die ausschließlichen Wirtschaftszonen an der Küste beizubehalten, ebenso wie Fischer aus Schottland, Wales, England, Frankreich, Portugal und Holland, aus Dänemark, Deutschland und andere – und auch ich beharre darauf, dass sie beibehalten werden. Das Ziel, das der Regelung über die 6/12-Meilen-Küstenzone zugrunde lag, bestand darin, die Fischereiressourcen dadurch zu schützen, dass nur der kleinen Küstenfischerei Zugang gewährt wird. Im Allgemeinen wird dadurch weniger Druck auf die Bestände in diesen Bereichen ausgeübt, die häufig Aufwuchsgebiete für Jungfische einschließen. Die Regelung trug zudem dazu bei, die traditionellen Fangtätigkeiten der Küstengemeinden zu schützen und auf diesem Wege die Beibehaltung ihrer wirtschaftlichen und sozialen Strukturen zu unterstützen.
Die derzeit kritische Lage vieler Bestände macht es mehr denn je dringend erforderlich, nicht nur die völlig unzureichende 6/12-Meilen-Zugangsregelung beizubehalten, sondern die ausschließliche Wirtschaftszone auf 24 Meilen auszudehnen, wenn wir es mit der Bestandserhaltung ernst meinen. Ich bitte Sie, meine Änderungsanträge zur Ausweitung der ausschließlichen Wirtschaftszone für die Küstenfischerei auf 24 Meilen zu unterstützen. Ich habe keinen Zweifel, dass die überwiegende Mehrheit Ihrer Fischer Sie bitten würde, das Gleiche zu tun.
Weil ich den gegenwärtig unbefriedigenden Zustand der Fischbestände bedaure und weil ich für den Erhalt bin, bestehe ich darauf, dass hochempfindliche Gebiete geschützt werden müssen. Die Irland-Box ist solch ein besonders sensibles Gebiet. Die Gewässer in diesem Gebiet sind wichtige Laichgründe, weshalb es in ihnen auch eine Beschränkung des freien Zugangs gegeben hat. Leider hat dies nicht verhindern können, dass im Laufe der Jahre einige unter Billigflagge fahrenden EU-Fischer die Bestände in der Irland-Box illegal ausgebeutet haben. Diese Ausbeutung muss aufhören. Es gilt, diese Gewässer zu schützen. Die bestehenden Vereinbarungen über den Zugang zur Irland-Box müssen während des gesamten Reformprozesses berücksichtigt werden. Es gibt keinen bürokratischen Ersatz für das Wissen und die Erfahrungen von Fischern. Aus diesem Grund ruft meine Fraktion bereits seit vielen Jahren zu einer stärkeren Einbeziehung der Fischer in die Gestaltung der Gemeinsamen Fischereipolitik auf.
Die Kommission hat nun diesen Gedanken aufgegriffen, was ich begrüße, und die Einrichtung regionaler Beratungsgremien vorgeschlagen, die zum ersten Mal auch Fischer und ihre Organisationen umfassen werden. Wenn diese Gremien künftig eine sinnvolle Rolle spielen sollen, müssen Fischer in alle Stufen des Bewirtschaftungsprozesses einbezogen werden. Auch in die Arbeit der Wissenschaftler müssen die Fischer stärker eingebunden werden, um gegenseitiges Vertrauen aufzubauen. Allein auf diese Weise können Fischer einen Beitrag zur Gemeinschaftspolitik leisten und sie beeinflussen.
Ich beglückwünsche Herrn Varela zu seinen beiden ausgewogenen Berichten. Ich stimme seiner Beurteilung zu. Ich stimme seiner Kritik zu. Ich stimme den von ihm vorgeschlagenen Änderungen der Kommissionsvorschläge zu. Ich werde seine Berichte unterstützen.
Lassen Sie mich abschließend unmissverständlich klarstellen, dass es bei der Gemeinsamen Fischereipolitik, wie ich bereits während der Aussprache über den Stevenson-Bericht sagte, nicht nur um Fisch geht, sondern auch – was noch wichtiger ist – um die Fischer. Es geht um ihre Familien und deren Zukunft. Es geht um ihre Lebensweise, die in vielen Gegenden nur so möglich ist."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, καταρχάς θα ήθελα να εκφράσω και εγώ τη συμπάθειά μου προς τον λαό της Γαλικίας και συμφωνώ απόλυτα με τους ομιλητές και τους συναδέλφους μου, οι οποίοι εξέφρασαν την αλληλεγγύη τους αυτήν τη δύσκολη στιγμή. Επικροτώ θερμά την έκθεση του κ. Jové Peres με την τωρινή της μορφή. Η πρόταση της Επιτροπής βασίζεται στην αρχή της αειφόρου ανάπτυξης και στην κατάσταση έλλειψης των αλιευτικών πόρων. Η αρχική ιδέα είναι αδιαμφισβήτητη, αλλά πολλές απόψεις, συμπεριλαμβανομένης και της δικής μου, διαφέρουν ως προς την ποσοτική ανάλυση της κατάστασης των αποθεμάτων. Η πρόταση βασίζεται στην αποκλειστική εξέταση των επιστημονικών εκθέσεων για τα μέτρα διαχείρισης. Ωστόσο, δεν προτείνονται αξιόπιστα μέτρα για τη βελτίωση της επιστημονικής γνώσης, μολονότι αναγνωρίζονται οι ελλείψεις στο θέμα αυτό. Προβλέπεται μια κοινή αλιευτική πολιτική που είναι περισσότερο προσαρμοσμένη στα βραχυπρόθεσμα συμφέροντα ορισμένων κρατών μελών παρά στους αλιείς. Δηλώνω προς την Επιτροπή ότι η ΚΑΠ πρέπει να είναι προσανατολισμένη προς το να διατηρεί ζωντανές τις περιοχές που εξαρτώνται από την αλιεία και όχι να καθίσταται πεδίο διαμάχης μεταξύ κρατών μελών. Οι αλιείς έχουν κοινά συμφέροντα. Όλοι χρειάζονται τους αλιευτικούς πόρους για να εκτελούν τις δραστηριότητές τους.
Οι αποφάσεις και οι στόχοι των σχεδίων ανάκτησης δεν μπορούν να αγνοούν τις κοινωνικοοικονομικές επιπτώσεις που μπορεί να έχουν. Τα σχέδια ανάκτησης πρέπει να επιδιώκουν μια ισορροπία μεταξύ της ανάκτησης και της διατήρησης των αποθεμάτων και των μέτρων για τον περιορισμό των επιπτώσεων στον αλιευτικό τομέα.
Η αποκλειστική παράκτια ζώνη είναι κάτι για τη διατήρηση του οποίου οι ιρλανδοί αλιείς είναι ανένδοτοι, όπως και οι αλιείς της Σκωτίας, της Ουαλίας, της Αγγλίας, της Γαλλίας, της Πορτογαλίας, των Κάτω Χωρών, της Δανίας, της Γερμανίας και άλλων χωρών – είναι κάτι που και εγώ είμαι ανένδοτος ότι θα πρέπει να διατηρηθεί. Ο βασικός στόχος του συστήματος παράκτιων ζωνών 6 έως 12 μιλίων είναι η προστασία των αλιευτικών πόρων με τον περιορισμό της πρόσβασης σε δραστηριότητες παράκτιας αλιείας μικρής κλίμακας. Γενικά, έτσι επιβαρύνονται λιγότερο τα αποθέματα στις ζώνες αυτές, που συχνά φιλοξενούν φυτώρια ιχθυδίων. Συμβάλλει επίσης στην προστασία των παραδοσιακών αλιευτικών δραστηριοτήτων των παράκτιων κοινοτήτων και, κατά συνέπεια, στη διατήρηση της οικονομικής και κοινωνικής τους διάρθρωσης.
Η τωρινή κρίσιμη κατάσταση πολλών αποθεμάτων καθιστά περισσότερο επείγουσα από ποτέ, όχι απλώς την καθιέρωση του συστήματος ζωνών 6 έως 12 μιλίων, που είναι τελείως ανεπαρκές, αλλά την επέκταση των αποκλειστικών ζωνών στα 24 μίλια, εάν θέλουμε να αντιμετωπίσουμε σοβαρά το θέμα της διατήρησης των αποθεμάτων. Σας ζητώ να στηρίξετε τις τροπολογίες μου για επέκταση των αποκλειστικών ζωνών παράκτιας αλιείας στα 24 μίλια. Δεν έχω καμία αμφιβολία ότι η μεγάλη πλειοψηφία των αλιέων θα σας ζητούσε να κάνετε το ίδιο.
Επειδή λυπάμαι για την τωρινή μη ικανοποιητική κατάσταση των αλιευτικών αποθεμάτων και επειδή τάσσομαι υπέρ της διατήρησης, είμαι ανένδοτος ως προς το ότι οι πολύ ευαίσθητες περιοχές θα πρέπει να προστατεύονται. Μια από αυτές τις πολύ ευαίσθητες περιοχές είναι και το λεγόμενο
Η ζώνη αυτή είναι σημαντική περιοχή ωοτοκίας, για αυτό και έχει απαγορευθεί η ελεύθερη πρόσβαση σε αυτήν. Δυστυχώς, αυτό δεν εμπόδισε την παράνομη λεηλασία των αποθεμάτων στην περιοχή αυτή με τα χρόνια από ορισμένους αλιείς της Κοινότητας με ευκαιριακές σημαίες. Αυτή η λεηλασία πρέπει να σταματήσει. Η περιοχή αυτή πρέπει να προστατευθεί. Οι υφιστάμενες ρυθμίσεις για την πρόσβαση σε αυτήν πρέπει να διατηρηθούν οριστικά στη διαδικασία μεταρρύθμισης. Δεν υπάρχει γραφειοκρατικό υποκατάστατο της γνώσης και της εμπειρίας των αλιέων. Για αυτόν τον λόγο, εδώ και πολλά χρόνια η Ομάδα μου ζητά μεγαλύτερη συμμετοχή των αλιέων στον τρόπο με τον οποίο εφαρμόζεται η κοινή αλιευτική πολιτική.
Η Επιτροπή έχει τώρα υιοθετήσει αυτήν την ιδέα, την οποία επικροτώ, προτείνοντας τη δημιουργία περιφερειακών γνωμοδοτικών συμβουλίων, στα οποία θα συμμετέχουν για πρώτη φορά αλιείς και οι οργανώσεις τους. Προκειμένου τα συμβούλια αυτά να διαδραματίσουν ουσιαστικό ρόλο στο μέλλον, οι αλιείς πρέπει να συμμετέχουν σε όλα τα στάδια της διαδικασίας διαχείρισης. Επίσης, οι αλιείς πρέπει να συμμετέχουν περισσότερο στο έργο των επιστημόνων, προκειμένου να υπάρχει αμοιβαία εμπιστοσύνη. Μόνο με αυτόν τον τρόπο μπορούν οι αλιείς να συμβάλουν και να επηρεάσουν την κοινοτική πολιτική.
Συγχαίρω τον κ. Varela και για τις δύο ισορροπημένες εκθέσεις του. Συμφωνώ με την ανάλυση που έχει εκπονήσει. Συμφωνώ με την κριτική που ασκεί. Συμφωνώ με τις αλλαγές που προτείνει για τις προτάσεις της Επιτροπής. Θα στηρίξω τις εκθέσεις του.
Συμπερασματικά, θα ήθελα να πω ξεκάθαρα, όπως έκανα στη διάρκεια της συζήτησης για την έκθεση Stevenson, ότι η κοινή αλιευτική πολιτική δεν αφορά μόνο τα ψάρια. Αφορά κυρίως τους αλιείς. Αφορά τις οικογένειές τους και το μέλλον των οικογενειών τους. Αφορά τον τρόπο ζωής τους, που είναι και ο μόνος δυνατός σε πολλές περιοχές."@el8
"Señor Presidente, ante todo quiero sumarme de todo corazón a las palabras de condolencia dirigidas al pueblo de Galicia y coincido plenamente con los oradores y con los colegas que han pedido solidaridad con ellos en estos momentos. En líneas generales, acojo con satisfacción el Informe Jové Peres en su forma actual. La propuesta de la Comisión se basa en el principio del desarrollo sostenible y en el mal estado de los recursos pesqueros. El punto de partida es indiscutible, pero muchas opiniones, incluida la mía propia, discrepan en cuanto a la cuantificación del estado de las poblaciones. La propuesta se basa en la consideración de los informes científicos exclusivamente en lo que respecta a las medidas de gestión. Sin embargo, no se proponen medidas creíbles para mejorar los conocimientos científicos, a pesar de las deficiencias bien reconocidas en este aspecto. Prevén una Política Pesquera Común que tiene más en cuenta los intereses a corto plazo de algunos Estados miembros que a los pescadores. Yo digo a la Comisión que la PPC debe estar orientada a mantener vivas las regiones que dependen de la pesca en vez de convertirse en un campo de batalla entre los Estados miembros. Los pescadores comparten intereses comunes. Todos necesitan recursos pesqueros para continuar sus actividades.
Las decisiones y los objetivos de los planes de recuperación no pueden desechar sus posibles consecuencias sociales y económicas. Los planes de recuperación deben buscar un equilibrio entre la recuperación y conservación de las poblaciones de peces y las medidas destinadas a limitar sus repercusiones sobre la industria pesquera.
Los pescadores irlandeses están firmemente decididos a conservar la exclusividad sobre la zona costera, al igual que los pescadores de Escocia, Gales, Inglaterra, Francia, Portugal y Holanda, y los de Dinamarca, Alemania y otros países; es algo que estoy firmemente convencido que debemos mantener. El objetivo básico del régimen de la zona costera de 6-12 millas era proteger los recursos pesqueros reservando el acceso a los mismos a las actividades de pesca costera en pequeña escala. En general, esto somete a una menor presión a las poblaciones de peces de esas zonas, que a menudo albergan criaderos de alevines. También ha contribuido a proteger las actividades pesqueras tradicionales de las comunidades costeras y a mantener de este modo su tejido económico y social.
La situación crítica actual de muchas poblaciones de peces hace más urgente que nunca, no la mera ampliación del régimen de acceso de las 6 a las 12 millas, que es totalmente inadecuada, sino la ampliación de la zona de exclusividad hasta las 24 millas, si nos tomamos en serio la conservación de las poblaciones de peces. Les pido que apoyen mis enmiendas a favor de la ampliación a 24 millas de la zona de pesca costera exclusiva. No tengo la menor duda de que sus pescadores les pedirían lo mismo.
Porque lamento el insatisfactorio estado actual de las poblaciones de peces y porque soy partidario de la conservación, estoy firmemente convencido de que es preciso proteger las zonas altamente sensibles. El
irlandés es una de esas zonas sumamente sensibles. Las aguas de esa zona también son importantes lugares de desove y esta es la razón de la excepción al libre acceso a estas aguas. Lamentablemente, ésta no ha impedido el saqueo ilegal de las poblaciones del
irlandés a lo largo de los años por algunos pescadores comunitarios al amparo de pabellones de conveniencia. Este saqueo se tiene que acabar. Hay que proteger esas aguas. En el contexto del proceso de reforma, es preciso mantener con carácter permanente las actuales disposiciones de acceso al
irlandés. No existen recambios burocráticos capaces de sustituir al conocimiento y la experiencia de los pescadores. Por esto, mi Grupo ha venido pidiendo durante muchos años una mayor participación de los pescadores en el modo de gestión de la Política Pesquera Común.
La Comisión hace ahora suya esta idea, lo cual es de agradecer, con la propuesta de crear unos consejos consultivos regionales que por primera vez incluirán a los pescadores y sus organizadores. Si se desea que dichos consejos desempeñen un papel significativo en el futuro, los pescadores deben participar en todas las fases del proceso de gestión. También se debe promover su participación en el trabajo de los científicos, con objeto de que se establezca una confianza mutua. Sólo así podrán contribuir los pescadores a la política comunitaria e influir sobre ella.
Felicito al Sr. Varela por sus dos equilibrados informes. Coincido con su análisis. Coincido con sus críticas. Estoy de acuerdo con las modificaciones que propone a las propuestas de la Comisión y voy a apoyar sus informes.
En conclusión, permítanme que manifieste de manera inequívoca, como hice en el debate sobre el Informe Stevenson, que la Política Pesquera Común no trata sólo de los peces, sino también – y como un aspecto más importante – de los pescadores. De sus familias y el futuro de sus familias. De su modo de vida, el único posible en muchas zonas."@es12
"Arvoisa puhemies, aluksi haluaisin yhtyä Galician kansalle osoitettuihin myötätunnon ilmauksiin ja ilmoittaa olevani täysin samaa mieltä niiden puhujien ja kollegoideni kanssa, jotka vaativat osoittamaan solidaarisuutta tänä aikana. Kannatan Jové Peresin mietintöä nykymuodossaan suurelta osin. Komission ehdotuksen perustana ovat kestävän kehityksen periaate ja kalakantojen riittämättömyys. Lähtökohtaa ei voi asettaa kyseenalaiseksi, mutta kalavarojen tilan määrällisestä arvioinnista monilla, myös itselläni, on esittää eriäviä näkemyksiä. Ehdotuksen perustana on käsitys siitä, että hoitotoimenpiteitä laadittaessa otetaan huomioon yksinomaan tieteelliset lausunnot. Vaikka alan puutteet ovat hyvin tiedossa, luotettavia toimenpiteitä tieteellisten tietojen parantamiseksi ei kuitenkaan esitetä. Ehdotettu yhteinen kalastuspolitiikka palvelee lyhyellä aikavälillä pikemminkin joidenkin jäsenvaltioiden kuin kalastajien etua. Esitän komissiolle, että YKP suunnattaisiin kohti kalastuksesta riippuvaisten alueiden elossa pitämistä sen sijaan, että siitä tehdään jäsenvaltioiden välinen kiistakysymys. Kalastajilla on yhteiset intressit. Kaikki he tarvitsevat kalavaroja elinkeinonsa harjoittamiseen.
Elvyttämissuunnitelmien päätöksissä ja tavoitteissa ei voida jättää huomiotta sosiaalis-taloudellisia seurauksia, joita niistä voi aiheutua. Suunnitelmissa on pyrittävä etsimään tasapainoa kantojen elvyttämis- ja säilyttämistoimenpiteiden ja kalastusalaan kohdistuvan vaikutuksen rajoittamiseksi toteutettavien toimien välillä.
Yksinomainen rannikkovyöhyke on asia, josta Irlannin kalastajat eivät tingi, ja samaa mieltä ovat Skotlannin, Englannin, Walesin, Ranskan, Portugalin ja Alankomaiden kalastajat, Tanskan ja Saksan kalastajat ja muut – se on mielestäni ehdottomasti säilytettävä. Kuudesta kahteentoista meripeninkulmaan ulottuvan rannikkovyöhykejärjestelmän perustavoitteena oli suojella kalavaroja antamalla vyöhykkeen kalavarojen käyttöoikeus ainoastaan pienimuotoisen rannikkokalastuksen harjoittajille. Yleisesti ottaen näin kevennettiin kalakantoihin kohdistuvaa painetta näillä vyöhykkeillä, jotka ovat usein nuorten kalojen elinympäristöä. Näin voitiin myös osaltaan edistää rannikkoyhteisöjen harjoittaman perinteisen pyynnin suojelua ja auttaa niitä säilyttämään taloudellinen ja sosiaalinen rakenteensa.
Monien kantojen tämänhetkisen kriittisen tilan vuoksi nyt on tärkeämpää kuin koskaan ennen, ettei vain laajenneta nykyistä kuudesta kahteentoista meripeninkulmaan ulottuvaa käyttöoikeusjärjestelmää, joka on täysin epäsopiva, vaan että yksinomainen vyöhyke laajennetaan 24 meripeninkulmaan, jos aiomme vakavissamme suojella kalakantoja. Pyydän teitä kannattamaan tarkistuksiani, joiden tavoitteena on laajentaa rannikon yksinomainen kalastusvyöhyke 24 meripenikulmaan. En epäile, etteikö valtaosa kalastajista pyytäisi teitä tekemään samoin.
Olen pahoillani kalakantojen epätyydyttävästä nykytilasta ja kannatan säilyttämistoimia, joten vaadin ehdottomasti erittäin herkkien alueiden suojelua. Irlannin rauhoituspiiri on tällainen erittäin herkkä alue. Rauhoituspiirin vedet ovat tärkeää kalojen kutualuetta, minkä tähden näillä alueilla käyttöoikeuteen sovelletaan poikkeusta. Valitettavasti tämä ei ole estänyt sitä, että vuosien mittaan jotkin mukavuuslipun alla purjehtineet yhteisön kalastajat ovat ryöstäneet Irlannin rauhoituspiirin kalakantoja laittomasti. Tämän ryöstökalastuksen on loputtava. Näitä aluevesiä on suojeltava. Uudistusprosessissa Irlannin rauhoituspiirin käyttöoikeutta koskevista nykyisistä erityisjärjestelyistä on tehtävä pysyviä. Kalastajien tietämystä ja kokemusta ei voida korvata millään byrokratialla. Tämän vuoksi ryhmäni on jo monien vuosien ajan vaatinut, että kalastajat olisi otettava tiiviimmin mukaan yhteisen kalastuspolitiikan hallinnointiin.
Komissio on nyt hyväksynyt tämän ajatuksen, mihin olen tyytyväinen, ja ehdottanut alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia, joihin otetaan ensi kertaa mukaan myös kalastajia ja heidän järjestöjään. Jos näistä toimikunnista halutaan tulevaisuudessa merkityksellisiä, kalastajat on otettava mukaan hallinnointiprosessin kaikkiin vaiheisiin. Kalastajien on osallistuttava tiiviimmin myös tieteelliseen työhön vastavuoroisen luottamuksen aikaan saamiseksi. Tämä on ainoa tapa, jolla kalastajat voivat edistää yhteisön politiikkaa ja vaikuttaa siihen.
Kiitän Varelaa molemmista tasapainoisista mietinnöistä. Olen samaa mieltä hänen esittämästään analyysista, hänen kritiikistään ja muutoksista, joita hän ehdottaa komission ehdotuksiin. Kannatan hänen mietintöjään.
Lopuksi haluaisin todeta yksiselitteisesti, kuten totesin myös keskusteltaessa Stevensonin mietinnöstä: yhteinen kalastuspolitiikka ei vaikuta vain kaloihin vaan sitäkin enemmän kalastajiin. Se vaikuttaa heidän perheisiinsä ja niiden tulevaisuuteen. Se vaikuttaa heidän elämäntapaansa, jolle ei monilla alueilla ole vaihtoehtoa."@fi5
"Monsieur le Président, je voudrais tout d'abord m'associer à la sympathie exprimée envers les habitants de la Galice et je suis tout à fait d'accord avec les orateurs et les collègues qui ont souligné le besoin de solidarité avec ces personnes en ces moments difficiles. Dans les grandes lignes, j'accueille favorablement le rapport de M. Jové Peres sous sa forme actuelle. La proposition de la Commission est basée sur le principe de développement durable et les faibles ressources halieutiques. Le premier point est indiscutable, mais plusieurs opinions, dont la mienne, divergent quant à la quantification de l'état des stocks. La proposition est basée sur la seule prise en compte des rapports scientifiques en ce qui concerne les mesures de gestion. Cependant, aucune mesure crédible n'est proposée pour améliorer les connaissances scientifiques, même si les lacunes en la matière sont bien reconnues. Elles envisagent une politique commune de la pêche qui est plus axée vers les intérêts à court terme de quelques États membres que sur les pêcheurs. Je dis à la Commission que la PCP doit faire en sorte de garder en vie des régions qui dépendent de la pêche plutôt que d'en faire un champ de bataille entre États membres. Les pêcheurs ont des intérêts communs. Ils ont tous besoin de ressources halieutiques pour poursuivre leurs activités.
Les décisions et les objectifs des plans de reconstitution ne doivent pas écarter les conséquences socio-économiques qu'ils peuvent avoir. Les plans de reconstitution doivent trouver un équilibre entre la reconstitution et la conservation des stocks d'une part, et les mesures visant à limiter l'impact sur l'industrie de la pêche d'autre part.
Les pêcheurs irlandais sont intransigeants quant au maintien de la zone côtière exclusive, tout comme le sont les pêcheurs écossais, gallois, anglais, français, portugais et néerlandais, mais aussi danois et allemands, et d'autres encore - moi-même, je suis intransigeant quant à ce maintien. L'objectif de base du régime de zone côtière de 6 à 12 miles était de protéger les ressources halieutiques en réservant l'accès à des petites activités de pêche côtière. En général, cela réduit la pression sur les stocks dans ces zones qui abritent souvent de nombreux juvéniles. Cela a aussi contribué à la protection des activités de pêche traditionnelles des communautés côtières, les aidant ainsi à maintenir leur structure socio-économique.
La situation critique que connaissent actuellement de nombreux stocks rend plus urgentes que jamais non seulement la suppression du régime d'accès de 6 à 12 miles, qui est totalement inadéquat, mais surtout l'extension de la zone exclusive à 24 miles, si nous voulons réellement préserver les stocks. Je vous demande de voter en faveur de mes amendements afin d'étendre la zone côtière exclusive de pêche à 24 miles. Je ne doute pas que la grande majorité de vos pêcheurs vous en demanderait autant.
Parce que je regrette l'état actuel insatisfaisant des stocks halieutiques et parce que je suis en faveur de la conservation, je tiens à ce que les zones particulièrement sensibles soient protégées. L'
est une de ces zones particulièrement sensibles. Les eaux de cette région sont d'importantes zones de frai, raison pour laquelle l'accès libre à ces eaux a été annulé. Malheureusement, cela n'a pas empêché le pillage illégal des stocks dans l'
pendant des années par certains pêcheurs de la Communauté battant pavillon de complaisance. Ce pillage doit cesser. Ces eaux doivent être protégées. Les accords existants concernant l'accès à l'
doivent être maintenus de manière permanente dans le processus de réforme. La bureaucratie ne pourra jamais remplacer le savoir et l'expérience des pêcheurs. Pour cette raison, mon groupe réclame depuis de nombreuses années un plus grand engagement des pêcheurs dans la manière dont est gérée la politique commune de la pêche.
La Commission a enfin adopté cette idée, ce qui me réjouit, en proposant la création de conseils consultatifs régionaux, lesquels comprendront des pêcheurs et leurs organisations pour la toute première fois. Si, à l'avenir, ces conseils doivent jouer un rôle significatif, les pêcheurs doivent être impliqués dans toutes les phases du processus de gestion. Les pêcheurs doivent aussi être plus impliqués dans le travail des scientifiques afin d'établir une confiance mutuelle. C'est seulement de cette manière que les pêcheurs pourront influencer et contribuer à la politique communautaire.
Je félicite M. Varela pour ses deux rapports équilibrés. Je suis d'accord avec son analyse. Je suis d'accord avec ses critiques. Je suis d'accord avec les changements qu'il propose pour les propositions de la Commission. Je voterai en faveur de ses rapports.
Pour conclure, laissez-moi dire sans équivoque, comme je l'ai fait lors du débat sur le rapport Stevenson, que la politique commune de la pêche ne concerne pas que les poissons, elle concerne aussi, et surtout, les pêcheurs. Elle concerne leur famille et l'avenir de leur famille. Elle concerne leur mode de vie, le seul qui est possible dans de nombreuses régions."@fr6
"Signor Presidente, innanzi tutto vorrei unirmi alle parole di sostegno espresse nei confronti dei galiziani e concordo appieno con gli oratori e i colleghi che hanno chiesto di essere solidali con loro in questo momento. Accolgo in larga misura con favore la relazione Jové Perez nella sua versione attuale. La proposta della Commissione è basata sul principio dello sviluppo sostenibile e sulla constatazione della precaria situazione in cui versano le risorse ittiche. Il punto di partenza è incontestabile, ma molti pareri, compreso il mio, divergono in merito alla quantificazione dello stato degli
. La proposta è basata sull’esame esclusivo dei pareri scientifici nelle misure di gestione. Tuttavia, quantunque si riconoscano le carenze in materia, non si propongono misure per migliorare le conoscenze scientifiche. Si prevede una politica comune della pesca volta a soddisfare gli interessi a breve termine di alcuni Stati membri più che i pescatori. Vorrei dire alla Commissione che la politica comune della pesca dev’essere tale da favorire la sopravvivenza di regioni dipendenti dalla pesca anziché diventare una campo di battaglia tra Stati membri. I pescatori condividono interessi comuni e tutti devono poter disporre di risorse ittiche per esercitare la loro attività.
Le decisioni e gli obiettivi dei piani di recupero non possono ignorare le conseguenze socioeconomiche che potrebbero comportare. I piani di recupero devono cercare di trovare un equilibrio tra il recupero e la conservazione degli
e le misure intese a limitarne l’impatto sul settore della pesca.
I pescatori irlandesi sono fermamente intenzionati a mantenere la zona costiera esclusiva, come lo sono i pescatori di Scozia, Galles, Inghilterra, Francia, Portogallo, Olanda, Danimarca, Germania e di altri paesi, e come io stesso ritengo sia giusto che sia. L’obiettivo fondamentale del regime delle zone costiere comprese tra le 6 e le 12 miglia era proteggere le risorse ittiche riservando l’accesso alle attività di piccola pesca costiera. In generale, ciò ha consentito di ridurre la pressione esercitata sugli
in tali zone che spesso ospitano aree di crescita del novellame e ha contribuito a proteggere le attività di pesca tradizionali delle comunità costiere, favorendo in tal modo il mantenimento del loro tessuto socioeconomico.
La situazione critica in cui attualmente si trovano molti
rende ora più urgente che mai non solo adeguare il regime di accesso alle zone costiere comprese tra le 6 e le 12 miglia, limite che è del tutto inadeguato, ma anche ampliare la zona esclusiva a 24 miglia se vogliamo davvero conservare gli
. Vi invito a sostenere i miei emendamenti che mirano a estendere la zona di pesca costiera esclusiva a 24 miglia. Non ho dubbi che la maggior parte dei pescatori dei paesi da voi rappresentati vi chiederebbe di fare altrettanto.
Dato che deploro l’attuale stato insoddisfacente degli
ittici e che sono favorevole alla conservazione, sono fermamente convinto della necessità di salvaguardare le zone estremamente sensibili, di cui un esempio è costituito dalla zona protetta irlandese, le cui acque sono importanti zone di riproduzione. Per questo motivo è stata prevista una deroga al libero accesso a tali acque, che purtroppo però non ha impedito che nel corso degli anni venisse compiuto un vero e proprio saccheggio illegale degli
nella zona protetta irlandese da parte di pescherecci comunitari battenti bandiere di comodo. Simili saccheggi devono finire. Le acque in questione devono essere protette. Le disposizioni vigenti in materia di accesso alla zona protetta irlandese devono essere mantenute su base permanente nel processo di riforma. Le conoscenze e l’esperienza dei pescatori non possono essere sostituite da alcuna misura burocratica. Per questo motivo, e da molti anni, il mio gruppo chiede un maggiore coinvolgimento dei pescatori nella gestione della politica comune della pesca.
Con mia grande soddisfazione, la Commissione ha ora adottato quest’idea proponendo la creazione di consigli consultivi regionali che per la prima volta includono i pescatori e le loro organizzazioni. Se si vuole che tali consigli svolgano in futuro un ruolo significativo, i pescatori devono essere coinvolti in tutte le fasi del processo gestionale. I pescatori devono anche partecipare in maggior misura all’attività degli scienziati in modo da stabilire una fiducia reciproca. Solo in questo modo i pescatori possono contribuire e influire sulla politica comunitaria.
Mi congratulo con l’onorevole Varela per l’equilibrio delle sue relazioni. Concordo sulla sua analisi, sulle sue critiche, sulle modifiche che propone di apportare alla proposte della Commissione. Intendo accordare il mio sostegno a entrambe le relazioni.
In conclusione, permettetemi di dire inequivocabilmente, come ho fatto nel corso del dibattito sulla relazione Stevenson, che la politica comune della pesca non riguarda solo le risorse ittiche, ma anche, e soprattutto, i pescatori, le loro famiglie e il loro futuro, nonché il loro modo di vivere, che in molte zone è l’unico possibile."@it9
"Mr President, first of all I want to be associated very much with the words of sympathy expressed with the people of Galicia and I fully concur with the speakers and my colleagues who called for solidarity with them at this time. I broadly welcome the Jové Peres report in its present form. The Commission proposal is based on the principle of sustainable development and the poor state of fishery resources. The starting point is indisputable but many views, including my own, differ as to the quantification of the state of stocks. The basis of the proposal is that account is taken exclusively of scientific reports as regards management measures. However, no credible measures are proposed to improve scientific knowledge even though the shortcomings in this area are well recognised. They envisage a common fisheries policy which is geared more to the short-term interests of some Member States than to fishermen. I say to the Commission that the CFP must be geared towards keeping alive regions which depend on fishing rather than making it a battlefield between Member States. Fishermen share common interests. They all need fishery resources to carry out their activities.
Decisions and objectives of the recovery plans cannot discard the social and economic consequences which they may have. Recovery plans must seek a balance between the recovery and conservation of stocks and measures to limit the impact on the fishing industry.
The exclusive coastal zone is something that Irish fishermen are adamant about maintaining and so are fishermen from Scotland, Wales, England, France, Portugal and Holland, from Denmark, Germany and others – it is something that I am adamant must be retained. The basic objective of the 6 to 12 miles coastal zone regime was to protect fishery resources by reserving access to small scale coastal fishery activities. In general, this puts less pressure on stocks in these zones which often harbour nurseries in juveniles. It also contributed to protecting the traditional fishing activities of coastal communities, thereby helping to maintain their economic and social fabric.
The current critical situation of many stocks makes it more urgent now than ever, not merely to roll out the 6 to 12 mile access regime which is totally inadequate, but rather to roll out the exclusive zone to 24 miles if we are serious about conserving stocks. I ask you to support my amendments to extend the exclusive coastal fishing zone to 24 miles. I have no doubt that the greater majority of your fishermen would ask you to do the same thing.
Because I regret the present unsatisfactory state of fish stocks and because I am in favour of conservation, I am adamant that highly sensitive areas must be protected. The Irish box is one such area of very great sensitivity. Waters in this zone are important spawning grounds, which is why there has been a derogation from free access in these waters. Regrettably, this did not prevent the illegal plunder of stocks in the Irish box over the years by some Community fishermen flying flags of convenience. This plunder must stop. These waters must be protected. Existing arrangements for access to the Irish box must be retained permanently in the reform process. There is no bureaucratic replacement for the knowledge and experience of fishermen. For this reason, and for many years, my group has been calling for a greater involvement of fishermen in the ways the common fishery policy is run.
The Commission has now adopted this idea, which I welcome, by proposing the creation of regional advisory councils which will include fishermen and their organisations for the very first time. If these councils are to play a meaningful role in the future, fishermen must be involved in all phases of the management process. Fishermen must also be more involved in the work of scientists in order to establish mutual confidence. Only in this way can fishermen contribute to and influence Community policy.
I congratulate Mr Varela for both of his balanced reports. I agree with his analysis. I agree with his criticism. I agree with his proposed changes to the Commission's proposals. I will be supporting his reports.
In conclusion, let me say unequivocally, as I did during the debate on the Stevenson report, that the common fisheries policy is not only about fish, it is also, and more importantly, about fishermen. It is about their families and their families' future. It is about their way of life, the only one possible in many areas."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, allereerst wil ik me graag van harte aansluiten bij de woorden van medeleven die zijn geuit aan het adres van de bevolking van Galicië, en bij de sprekers en mijn collega's die tot solidariteit met hen in deze tijd hebben opgeroepen. Ik verwelkom in grote lijnen het verslag van de heer Jové Peres in zijn huidige vorm. Het voorstel van de Commissie is gebaseerd op het beginsel van duurzame ontwikkeling en de slechte toestand van de visbestanden. Over het uitgangspunt valt niet te twisten, maar veel meningen, waaronder die van mijzelf, lopen uiteen wat betreft de kwantificering van de toestand van de visbestanden. De basis van het voorstel is dat er uitsluitend rekening wordt gehouden met wetenschappelijke rapporten als het gaat om beheersmaatregelen. Er worden echter geen geloofwaardige maatregelen voorgesteld om de wetenschappelijke kennis te verbeteren, ook al worden de tekortkomingen op dit terrein wel erkend. Met de maatregelen wordt een gemeenschappelijk visserijbeleid beoogd dat meer is gericht op de kortetermijnbelangen van bepaalde lidstaten dan op de belangen van de vissers. Ik zeg de Commissie dat het GVB moet zijn gericht op het in leven houden van regio's die afhankelijk zijn van de visserij en dat het geen slagveld voor de lidstaten dient te worden. Vissers hebben gemeenschappelijke belangen. Ze hebben allemaal vis nodig om hun activiteiten te kunnen uitvoeren.
In de besluiten en doelstellingen van de herstelprogramma's kan niet worden voorbijgegaan aan de sociaal-economische consequenties die de maatregelen kunnen hebben. De herstelprogramma's moeten gericht zijn op een evenwicht tussen het herstel of de instandhouding van de visbestanden en maatregelen om de gevolgen voor de visserijsector te beperken.
De exclusieve kustzone is iets dat de Ierse vissers absoluut willen behouden, en dat geldt ook voor de vissers uit Schotland, Wales, Engeland, Frankrijk, Portugal en Nederland, en de vissers uit Denemarken, Duitsland en andere landen - het is iets waarvan ik absoluut vind dat het behouden moet blijven. De basisdoelstelling van het stelsel van kustzones van zes tot twaalf mijl was de visbestanden te beschermen door de toegang voor te behouden aan kleinschalige kustvisserijactiviteiten. Over het algemeen legt dit minder druk op de visbestanden in deze zones, waarin veel onvolgroeide vis voorkomt. Het stelsel heeft ook bijgedragen aan de bescherming van de traditionele visserijactiviteiten van kustgemeenschappen en heeft zo geholpen het economische en sociale netwerk van die gemeenschappen in stand te houden.
Gezien de huidige kritieke situatie van veel visbestanden is het nu meer dan ooit nodig actie te ondernemen, niet zozeer om het stelsel inzake de toegang tot de zones van zes tot twaalf mijl uit te breiden - dat is eigenlijk volstrekt inadequaat – als wel om de exclusieve zone uit te breiden naar 24 mijl, tenminste als de bescherming van de visbestanden ons ernst is. Ik vraag uw steun voor mijn amendementen die erop gericht zijn de exclusieve kustvisserijzone uit te breiden naar 24 mijl. Ik weet zeker dat de grote meerderheid van uw vissers u hetzelfde zou vragen.
Omdat ik de huidige onbevredigende toestand van de visbestanden betreur en omdat ik voor behoud ben, ben ik er een groot voorstander van dat zeer kwetsbare gebieden worden beschermd. De Irish Box is zo'n uiterst kwetsbaar gebied. De wateren in deze zone zijn belangrijke paaigronden, en dat is de reden waarom er afwijkende regels gelden inzake de toegang tot deze wateren. Helaas heeft dit niet kunnen voorkomen dat de visbestanden in de Irish Box in de loop der jaren illegaal zijn geplunderd door bepaalde vissers uit de Gemeenschap die onder goedkope vlag voeren. Aan deze plundering moet een einde komen. Deze wateren moeten worden beschermd. De bestaande afspraken voor de toegang tot de Irish Box moeten in het hervormingsproces permanent worden gemaakt. De kennis en ervaring van de vissers kunnen niet door bureaucratische regels worden vervangen. Daarom vraagt mijn fractie al jaren om grotere betrokkenheid van de vissers bij de manier waarop het gemeenschappelijk visserijbeleid ten uitvoer wordt gebracht.
De Commissie heeft dit idee nu opgepakt, wat ik verwelkom, door voor te stellen regionale adviesraden op te richten waarin voor het eerst vissers en hun organisaties zitting zullen hebben. Als deze raden in de toekomst een rol van betekenis willen spelen, moeten de vissers bij alle fasen van het beheerproces worden betrokken. De vissers moeten ook meer worden betrokken bij het werk van de wetenschappers, teneinde wederzijds vertrouwen te kweken. Alleen op die manier kunnen de vissers een bijdrage leveren aan het communautaire beleid en dit beleid beïnvloeden.
Ik feliciteer de heer Varela Suanzes-Carpegna met zijn twee evenwichtige verslagen. Ik ben het eens met zijn analyse. Ik ben het eens met zijn kritiek. Ik ben het eens met de wijzigingen van de voorstellen van de Commissie die hij voorstelt. Ik zal zijn verslagen steunen.
Afsluitend wil ik, zoals ik dat ook tijdens het debat over het verslag van de heer Stevenson heb gedaan, luid en duidelijk zeggen dat het gemeenschappelijk visserijbeleid niet alleen om vis draait, maar ook en vooral om vissers. Het gaat om hun gezinnen en de toekomst van hun gezinnen. Het gaat om hun leefwijze, in veel gebieden de enige leefwijze die mogelijk is."@nl2
"Senhor Presidente, em primeiro lugar faço questão de me associar às palavras de simpatia aqui expressas para com o povo da Galiza e concordo inteiramente com os intervenientes e meus colegas que, nesta hora, apelaram à solidariedade para com esse povo. Congratulo-me na generalidade com o relatório do deputado Jové Peres na sua forma actual. A proposta da Comissão baseia-se no princípio do desenvolvimento sustentável e na má situação em que se encontram os recursos da pesca. O ponto de partida é incontestável, mas muitas opiniões, entre as quais a minha, diferem no que respeita à quantificação do estado dos recursos haliêuticos. A base da proposta é que, no que se refere a medidas de gestão, se leve em conta exclusivamente os relatórios científicos. Não são propostas, porém, medidas credíveis para melhorar os conhecimentos científicos, muito embora sejam amplamente reconhecidas as deficiências neste domínio. Esses relatórios prevêem uma política comum da pesca mais direccionada para os interesses a curto prazo de alguns Estados-Membros do que para os pescadores. O que digo à Comissão é que a política comum da pesca (PCP) tem de estar direccionada para manter vivas as regiões que dependem da pesca e que não se deve fazer dela um campo de batalha entre Estados-Membros. Os pescadores partilham interesses comuns; todos eles precisam dos recursos da pesca para exercerem as suas actividades.
As decisões e os objectivos dos planos de recuperação não podem pôr de parte as consequências sociais e económicas que deles podem resultar. Os planos de recuperação têm de procurar estabelecer um equilíbrio entre a recuperação e a conservação dos recursos e medidas que limitem o impacto exercido sobre o sector da pesca.
A zona costeira exclusiva é algo que os pescadores irlandeses querem manter e acerca da qual se mostram inflexíveis, o mesmo acontecendo com os pescadores da Escócia, de Gales, de Inglaterra, da França, de Portugal e da Holanda, da Dinamarca, da Alemanha e de outros países – é algo que afirmo peremptoriamente que tem de ser mantido. O objectivo básico do regime de uma zona costeira entre as 6 e as 12 milhas foi proteger os recursos da pesca reservando o acesso a essa zona a actividades da pesca costeira artesanal. Em geral, isto leva a que os recursos haliêuticos fiquem sujeitos a menor pressão nessas zonas, que muitas vezes abrigam viveiros de juvenis. Contribuiu igualmente para proteger as actividades piscatórias tradicionais das comunidades costeiras, ajudando-as dessa forma a manter o seu tecido económico e social.
A situação crítica em que actualmente se encontram muitos dos recursos leva a que, agora mais do que nunca, seja urgente não só alargar o regime de acesso das 6 a 12 milhas, que é totalmente inadequado, mas também aumentar para 24 milhas a zona exclusiva, isto se de facto queremos conservar os recursos haliêuticos. Solicito-lhes que apoiem as minhas alterações de alargamento da zona costeira de pesca exclusiva para 24 milhas. Não tenho dúvidas de que a grande maioria dos pescadores dos vossos países vos pediria para fazerem a mesma coisa.
Porque lamento o estado insatisfatório em que actualmente se encontram os recursos haliêuticos e porque sou a favor da conservação, afirmo peremptoriamente que é necessário proteger zonas que sejam altamente sensíveis. A “box” irlandesa é uma dessas zonas de extrema sensibilidade. As águas desta zona são importantes áreas de desova, razão pela qual existe desde há tempos uma derrogação da liberdade de acesso nestas águas. Lamentavelmente essa derrogação não impediu a pilhagem ilegal de recursos na “box” irlandesa, ao longo dos anos, por parte de alguns pescadores comunitários que arvoram pavilhões de conveniência. Esta pilhagem tem de acabar. Estas águas têm de ser protegidas. Há que manter permanentemente no processo de reforma as disposições actualmente existentes para o acesso à “box” irlandesa. Não existe substituto burocrático para os conhecimentos e a experiência dos pescadores. Por este motivo o meu grupo solicita há muitos anos uma maior participação dos pescadores na maneira como é orientada a política comum da pesca.
A Comissão adoptou agora esta ideia – com a qual me congratulo – propondo a criação de conselhos consultivos regionais que, pela primeira vez desde sempre, vão integrar pescadores e respectivas organizações. Para que esses conselhos desempenhem, no futuro, um papel importante, os pescadores têm de estar envolvidos em todas as fases do processo de gestão. Os pescadores também têm de participar mais no trabalho dos cientistas para que assim se estabeleça um clima de confiança mútua. Só desta forma é que os pescadores podem contribuir para a política comunitária e influenciá-la.
Felicito o senhor deputado Varela Suanzes-Carpegna pelos dois relatórios equilibrados que nos apresentou. Concordo com a análise por ele feita, tal como concordo com as suas críticas e com as propostas de modificação das propostas da Comissão. Vou apoiar os seus relatórios.
Para concluir, gostaria de dizer inequivocamente, como disse durante o debate do relatório Stevenson, que a política comum da pesca não trata apenas de peixe; trata também, o que é mais importante, de pescadores. Trata das suas famílias e do futuro das suas famílias. Trata do seu modo de vida, que, em muitas regiões, é o único possível."@pt11
"Herr talman! För det första vill jag ansluta mig till sympatiyttringarna för folket i Galicien, och jag instämmer till fullo med de talare och kolleger som har uppmanat till solidaritet med dem i denna tid. På det hela taget välkomnar jag Jové Peres’ betänkande i dess nuvarande form. Kommissionens förslag utgår från principen om uthållig utveckling och det bedrövliga tillståndet för fiskeresurserna. Utgångspunkten kan inte bestridas, men många, däribland jag själv, har en annan uppfattning när det gäller beräkningen av beståndens storlek. Förslaget bygger på att man endast tar hänsyn till vetenskapliga rapporter när det gäller förvaltningsåtgärder. Man föreslår dock inte några trovärdiga åtgärder för att förbättra kunskaperna, trots att bristerna på detta område är välkända. Man föreslår en gemensam fiskeripolitik som snarare är anpassad till vissa medlemsstaters kortsiktiga intressen än till fiskarna. Jag säger till kommissionen att den gemensamma fiskeripolitiken måste vara inriktad på att bevara regioner som är beroende av fisket och inte göras till ett slagfält mellan medlemsstater. Fiskare har gemensamma intressen. De är alla beroende av fiskeresurser för sin verksamhet.
Beslut och mål för återhämtningsplanerna kan inte bortse från vilka sociala och ekonomiska konsekvenser de kan få. Återhämtningsplaner måste söka finna en balans mellan återhämtning och bevarande av bestånden och åtgärder för att begränsa fiskeindustrins verkningar.
De irländska fiskarna är benhårda när det gäller de exklusiva kustzonerna, och det är även fiskarna från Skottland, Wales, England, Frankrike, Portugal och Holland, från Danmark, Tyskland och andra – detta är något som absolut måste bevaras. Det grundläggande målet med systemet med kustzoner på mellan 6 och 12 mil var att skydda fiskeresurser genom att tillgången till dessa zoner förbehölls det småskaliga kustfisket. Generellt sett innebär detta att bestånden i dessa zoner utsätts för mindre tryck, zoner som ofta hyser lekområden och områden med mycket ungfisk. Det bidrog även till att skydda traditionellt fiske i kustsamhällen, vilket hjälpte dessa att bevara sin ekonomiska och sociala struktur.
Den nuvarande kritiska situationen för många bestånd innebär att det nu är mera angeläget än någonsin tidigare att inte bara bygga ut systemet med 6 till 12 mils zoner för tillgång till fiskevatten, vilket är fullständigt otillräckligt, utan vi måste snarare utvidga den exklusiva zonen till 24 mil om vi menar allvar med att bevara bestånden. Jag ber er stödja mina ändringsförslag om att utvidga den exklusiva zonen för kustfiske till 24 mil. Jag hyser inte några tvivel om att en överväldigande majoritet av era fiskare hade bett er göra detsamma.
Eftersom jag beklagar fiskbeståndens nuvarande otillfredsställande tillstånd och är för bevarande är jag inte beredd att kompromissa när det gäller skydd för mycket känsliga områden. Den irländska boxen är ett sådant mycket känsligt område. Vattnen i detta område är viktiga lekområden, och det är därför som man har gjort en avvikelse från principen om fri tillgång i dessa vatten. Dessvärre har detta inte kunnat förhindra att vissa fiskare från gemenskapen som seglar under bekvämlighetsflagg under årens lopp illegalt har plundrat bestånden i den irländska boxen. Det måste bli ett slut på denna plundring. Dessa vatten måste skyddas. Befintliga former för tillgång till den irländska boxen måste permanentas i reformprocessen. Fiskarnas kunskaper och erfarenheter kan inte ersättas med byråkratiska åtgärder. Av denna anledning har min grupp i många år krävt att fiskarna skall göras mera delaktiga i skötseln av den gemensamma fiskeripolitiken.
Kommissionen har nu anslutit sig till denna idé genom att föreslå skapandet av regionala rådgivande kommittéer som för första gången kommer att inkludera fiskarna och deras organisationer. Jag välkomnar detta. Fiskare måste vara delaktiga i förvaltningsprocessens alla faser om dessa kommittéer skall spela en meningsfull roll i framtiden. Fiskare måste även göras mer delaktiga i forskarnas arbete för att skapa ömsesidigt förtroende. Bara på så vis kan fiskarna bidra till och påverka gemenskapens politik.
Jag gratulerar Varela till båda hans balanserade betänkanden. Jag instämmer i hans analys. Jag instämmer i hans kritik. Jag instämmer i hans förslag till ändringar av kommissionens förslag. Jag kommer att stödja hans betänkanden.
Låt mig till sist tydligt och klart säga att den gemensamma fiskeripolitiken inte bara handlar om fisk; den handlar även om fiskare, och det är viktigare. Den handlar om deras familjer och om deras familjers framtid. Den handlar om deras livsstil som i många områden är den enda möjliga."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Box"12
"Irish box"6
"Irish box."8
"Ó Neachtain (UEN )."5,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples