Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-094"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.5.3-094"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Senhor Presidente, saúdo os deputados relatores pelo trabalho realizado, dado que os relatórios que estão aqui em debate são globalmente positivos, melhorando bastante os aspectos mais gravosos das propostas da Comissão e incorporando diversas alterações que apresentei durante os trabalhos preparatórios na Comissão das Pescas, embora num ou noutro caso eu discorde da solução encontrada ou pense que se deveria ter ido mais longe.
Saliento os aspectos mais importantes que importa salvaguardar nesta revisão: é indispensável defender a manutenção da derrogação de acesso à zona do mar territorial das 12 milhas marítimas para preservar as actividades de pesca tradicionais e o tecido socioeconómico da regiões dependentes da pesca, defender a pequena pesca costeira e artesanal, proteger os recursos haliêuticos e a parte mais sensível da orla costeira. Recordo que já aqui foi aprovada uma proposta, que apresentámos anteriormente, de defesa da extensão desta derrogação até às 24 milhas. Que pelo menos não se ponha em causa agora o carácter permanente das 12 milhas! ... É muito positivo também que tenha sido aprovada a proposta que apresentámos de extensão desta derrogação para as 50 milhas nas regiões ultraperiféricas ao abrigo do seu estatuto especial, o que, a ser confirmado pelo Conselho, trará vantagens claras para a defesa do sector das pescas nas regiões autónomas da Madeira, dos Açores e em todas as regiões ultraperiféricas, contribuindo para o seu desenvolvimento.
É indispensável rejeitar a reprogramação dos Fundos Estruturais (IFOP) para o sector das pescas, impedindo que se transfiram as verbas do objectivo "modernização" para a demolição de embarcações, em consonância, aliás, com o relatório de parecer da Comissão das Pescas relativo ao Orçamento para 2003. Como temos salientado, existem outros meios alternativos de redução de esforço de pesca que já aqui foram referidos, designadamente o regime de regulamentação de dias no mar, épocas de suspensão da actividade por motivos biológicos e medidas técnicas de captura mais selectivas. O que em certas zonas, Senhor Comissário, mais destrói os recursos haliêuticos não é a pesca, mas a poluição. Aqui temos, infelizmente, o caso do "Prestige" a demonstrar que isso é infelizmente verdade: o que mais destrói são estes acidentes, são os petroleiros velhos e sem segurança que continuam a andar nas nossas costas.
O abate de embarcações tem de ser considerado como uma solução de último recurso, tendo sempre claro que qualquer nova política de redução de capacidade da frota se deve basear no grau de cumprimento real dos objectivos passados e não penalizar mais quem já cumpriu esses mesmos objectivos. Mesmo a proibição, em qualquer dos casos, para as embarcações com menos de doze menos, apesar de positiva, é muito limitada. É preciso ir mais além.
Importa, no entanto, ter claro que qualquer redução do esforço de pesca tem de ser acompanhada do reforço dos meios financeiros do IFOP e das políticas internas da União para suprir os impactos socioeconómicos dessa redução. E lamento que não tenha sido aprovado o programa específico para a pesca costeira e artesanal.
É indispensável também a participação dos pescadores e suas organizações representativas no processo de decisão da Política Comum de Pescas e na gestão de recursos, designadamente através da co-gestão, de forma a garantir uma verdadeira descentralização.
Igualmente consideramos que cabe aos Estados-Membros assegurar o controlo, a inspecção e a execução eficazes das regras da Política Comum de Pesca, pelo que discordamos das propostas que pretendem pôr em causa este princípio."@pt11
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg takker ordførerne for deres arbejde, da de betænkninger, som vi har til diskussion, samlet set er positive, idet de udbedrer de værste dele i Kommissionens forslag og har medtaget forskellige ændringer, som jeg har foreslået i løbet af det forberedende arbejde i Fiskeriudvalget. På nogle delpunkter er jeg dog ikke er enig i den løsning, som man har fundet, eller mener, at man burde været gået længere.
Jeg vil gerne fremhæve de vigtigste punkter, som der må holdes fast ved i denne revision. Reglerne om undtagelse for adgangen til territorialfarvandszonen på 12 sømil bør fremover anvendes permanent for at bevare de traditionelle former for fiskeri og den socioøkonomiske struktur i de regioner, der er afhængige af fiskeri, samt små- og kystfiskeriet og for at beskytte fiskebestandene og den mest følsomme del af området langs kysten. Jeg minder om, at Parlamentet allerede har vedtaget et forslag, som vi engang har fremsat, om at udvide denne undtagelse til 24 sømil. Så derfor bør man altså ikke nu så tvivl om den permanente undtagelse på de 12 sømil! Det er også meget positivt, at det forslag er blevet vedtaget, som vi har fremsat om at udvide denne undtagelse til 50 sømil i regionerne i den yderste periferi begrundet i disses særlige status, hvilket - hvis det bekræftes af Rådet - vil være af stor betydning for fiskeriets overlevelse i de selvstændige regioner Madeira og Azorerne og i alle de andre ultraperifere regioner og således bidrage til deres udvikling.
Vi må forkaste omprogrammeringen af strukturfondene for fiskeriet (FIUF) og hindre, at der overføres midler fra målet "modernisering" til ophugning af fartøjer, hvilket i øvrigt også er i samklang med Fiskeriudvalgets udtalelse om budgettet for 2003. Som vi har fremhævet, findes der andre alternative måder at reducere fiskeriindsatsen på, og som det allerede er blevet nævnt, særlig en reguleringsordning for antallet af dage på havet, biologisk betingede fiskeristop og tekniske foranstaltninger med henblik på et mere selektivt fiskeri. Det, der i visse områder, hr. kommissær, er til størst skade for fiskebestandene, er ikke fiskeriet, men forurening. Her har vi, ulykkeligvis, sagen med
til at vise, at det desværre forholder sig sådan. Det, der skader mest, er disse ulykker, det er de gamle og usikre tankskibe, der stadig sejler rundt langs vores kyster.
Ophugning af fartøjer må ses som den sidste udvej, hvor det hele tiden må holdes for øje, at enhver ny foranstaltning for at reducere fiskeriindsatsen som sit udgangspunkt må have, i hvilken grad de tidlige mål reelt er blevet nået, så den ikke kommer til at skade dem, der faktisk har opfyldt disse mål. Selv om forbuddet mod fartøjer på under 12 m er positivt, vil det i alle tilfælde være af ganske begrænset rækkevidde. Det er nødvendigt at gå videre.
Det er imidlertid vigtigt at være opmærksom på, at enhver reduktion af fiskeriindsatsen må modsvares af en styrkelse af de finansielle midler til FIUF og de interne politikker i Unionen. Jeg beklager derfor, at det særlige program for små- og kystfiskeriet ikke er blevet vedtaget.
Det er ligeledes meget vigtigt, at fiskerne og deres interesseorganisationer inddrages i den fælles fiskeripolitiks beslutningsproces og i ressourceforvaltningen, navnlig gennem medbestemmelse, så der sikres en ægte decentralisering.
Vi mener også, at det er medlemsstaternes opgave at sørge for kontrol, inspektion og effektiv gennemførelse af den fælles fiskeripolitiks bestemmelser, af hvilken grund vi tager afstand til de forslag, der vil bryde med dette princip."@da1
"Herr Präsident! Ich beglückwünsche die Berichterstatter zu ihrer Arbeit, denn die hier zur Diskussion stehenden Berichte sind im Großen und Ganzen zu begrüßen. Sie verbessern die negativsten Aspekte der Kommissionsvorschläge erheblich und berücksichtigen mehrere Änderungsanträge, die ich während der Vorbereitungsarbeit im Fischereiausschuss eingereicht habe, auch wenn ich in einigen Fällen nicht mit der gefundenen Lösung einverstanden bin und meine, man hätte weiter gehen müssen.
Ich möchte die wichtigsten Aspekte dieser Revision nennen, die es am meisten wert sind bewahrt zu werden: Unerlässlich für die traditionelle Fischereitätigkeit und das sozioökonomische Netz der von der Fischerei abhängigen Gebiete ist eine Dauerausnahmeregelung für den Zugang zu Ressourcen innerhalb der 12-Meilen-Zone der Hoheitsgewässer von Mitgliedstaaten, um die kleine Küstenfischerei und die handwerkliche Fischerei sowie die Fischbestände und den empfindlichsten Teil der Küstengewässer zu schützen. Ich möchte daran erinnern, dass hier bereits ein von uns früher eingebrachter Änderungsvorschlag angenommen wurde, in dem eine Ausweitung dieser Ausnahmeregelung auf 24 Seemeilen gefordert wird. Zumindest sollte man jetzt nicht die 12 Seemeilen in Frage stellen! Äußerst positiv ist auch die Annahme des von uns eingereichten Vorschlags, diese Ausnahmeregelung auf 50 Seemeilen in den Regionen in äußerster Randlage gemäß ihres Sonderstatus zu erweitern. Sollte dieser Sonderstatus von der Kommission bestätigt werden, würden sich daraus eindeutige Vorteile für den Schutz des Fischereisektors in den Autonomen Regionen Madeiras, der Azoren und allen Regionen in äußerster Randlage und damit für ihre Entwicklung ergeben.
Die Neuprogrammierung der Strukturfonds (FIAF) für den Fischereisektor müssen wir ablehnen, um zu verhindern, dass die Mittel des Ziels „Modernisierung“ für das Abwracken von Fischereifahrzeugen übertragen werden, was im Übrigen im Einklang mit der Stellungnahme des Fischereiausschusses zum Haushalt 2003 steht. Wie wir dargelegt haben, gibt es andere alternative Wege zur Verringerung des Fischereiaufwands, die hier bereits genannt wurden, wie etwa das System mit der Regelung von Fangtagen, die Einführung von biologischen Ruhezeiten und selektivere technische Fangmethoden. Man muss sagen, Herr Kommissar, dass in bestimmten Gebieten nicht die Fischerei, sondern die Verschmutzung die Fischbestände am meisten zerstört. Jetzt haben wir leider den Fall der „Prestige“, der zeigt, dass dies bedauerlicherweise stimmt: Die größten Zerstörungen werden von diesen Havarien verursacht, den alten und unsicheren Erdöltankern, die immer noch unsere Küstengewässer befahren.
Das Abwracken von Schiffen muss als letztes Mittel angesehen werden, denn man darf nicht vergessen, dass jede neue Strategie zur Verringerung der Flottenkapazität auf dem tatsächlichen Grad der Erfüllung der früheren Ziele basieren muss und nicht noch diejenigen bestraft werden dürfen, die diese Vorgaben bereits erfüllt haben. Selbst ein Verbot – in einigen Fällen – für Schiffe von weniger als 12 m Länge ist zwar positiv, aber äußerst begrenzt. Wir müssen weiter gehen!
Dessen ungeachtet müssen wir daran denken, dass eine Reduzierung des Fischereiaufwands mit einer Verstärkung der finanziellen Mittel des IFAF und der internen Politiken der Union einher gehen muss, um die sozioökonomischen Auswirkungen dieser Reduzierung aufzufangen. Bedauerlich finde ich auch, dass das spezifische Programm für die handwerkliche Küstenfischerei nicht angenommen wurde.
Von maßgebender Bedeutung für die Gemeinsame Fischereipolitik und das Ressourcenmanagement ist auch die Einbeziehung der Fischer und ihrer Vertretungsorganisationen in den Entscheidungsprozess, insbesondere über die Mitbestimmung, um so eine wirkliche Dezentralisierung zu gewährleisten.
Außerdem meinen wir, dass es Sache der Mitgliedstaaten ist, für eine wirksame Kontrolle, Überprüfung und Ausführung der Vorschriften der Gemeinsamen Fischereipolitik zu sorgen. Deshalb stimmen wir den Vorschlägen, mit denen dieses Prinzip ausgehöhlt werden soll, nicht zu."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, συγχαίρω τους εισηγητές για το έργο τους, διότι οι εκθέσεις για τις οποίες συζητάμε τώρα είναι άξιες επιβράβευσης, βελτιώνουν σε μεγάλο βαθμό τις πιο αρνητικές πτυχές των προτάσεων της Επιτροπής και ενσωματώνουν διάφορες τροπολογίες τις οποίες κατέθεσα στη διάρκεια του προπαρασκευαστικού έργου της Επιτροπής Αλιείας. Βέβαια, σε ορισμένες περιπτώσεις, διαφωνώ με τη λύση που βρέθηκε και θεωρώ ότι η έκθεση θα μπορούσε να έχει προχωρήσει περισσότερο.
Θα ήθελα να τονίσω τις πιο αξιοσημείωτες πτυχές της εν λόγω αναθεώρησης: μια μόνιμη παρέκκλιση που διέπει την πρόσβαση σε πόρους εντός των ζωνών των 12 ναυτικών μιλίων των χωρικών υδάτων των κρατών μελών είναι πολύ σημαντική για την παραδοσιακή αλιεία και την κοινωνικοοικονομική διάρθρωση των περιοχών που εξαρτώνται από την αλιεία, καθώς υπερασπίζεται την παράκτια αλιεία μικρής κλίμακας και προστατεύει τα αλιευτικά αποθέματα και το πιο ευαίσθητο σημείο της ακτογραμμής. Θα ήθελα να σας υπενθυμίσω ότι εγκρίθηκε ήδη πρόταση που υποβάλαμε, σύμφωνα με την οποία αυτή η παρέκκλιση πρέπει να επεκταθεί στα 24 ναυτικά μίλια. Τουλάχιστον δεν πρέπει τώρα να αμφισβητείται ο μόνιμος χαρακτήρας των 12 μιλίων! Επίσης, εξαιρετικά θετική είναι η έγκριση πρότασής μας να επεκταθεί η παρέκκλιση αυτή στα 50 μίλια στις πιο απομακρυσμένες περιοχές λόγω της ιδιαιτερότητάς τους. Αυτή η ιδιαιτερότητα, όταν επιβεβαιωθεί από το Συμβούλιο, θα αποτελέσει σαφές πλεονέκτημα για την προστασία του αλιευτικού τομέα στις αυτόνομες περιοχές των νήσων Μαδέρα, τις Αζόρες και όλες τις απομακρυσμένες περιοχές, συμβάλλοντας έτσι στην ανάπτυξή τους.
Πρέπει να απορρίψουμε τον επαναπρογραμματισμό των διαρθρωτικών ταμείων (ΧΜΠΑ) για τον αλιευτικό τομέα, εμποδίζοντας έτσι τη μεταφορά των πιστώσεων για τον στόχο του “εκσυγχρονισμού” στην καταστροφή των σκαφών, κάτι που ευθυγραμμίζεται μάλιστα με τη θέση της Επιτροπής Αλιείας για τον προϋπολογισμό του 2003. Όπως έχουμε επισημάνει, υπάρχουν άλλοι, εναλλακτικοί τρόποι μείωσης της αλιευτικής προσπάθειας, οι οποίοι έχουν ήδη αναφερθεί, όπως το σύστημα που βασίζεται στη ρύθμιση των ημερών αλιείας, η έγκριση περιόδων βιολογικής ανάκαμψης και η λήψη τεχνικών μέτρων προσανατολισμένων σε πιο επιλεκτικές αλιευτικές μεθόδους. Πρέπει να πω, κύριε Επίτροπε, ότι, σε ορισμένες περιοχές, αυτό που προκαλεί τη μεγαλύτερη καταστροφή των αλιευτικών αποθεμάτων δεν είναι η αλιεία αλλά η ρύπανση. Και τώρα, δυστυχώς, έχουμε την περίπτωση του
που δείχνει ότι αυτό είναι η θλιβερή πραγματικότητα: αυτό που προκαλεί τη μεγαλύτερη καταστροφή είναι αυτά τα ατυχήματα· τα παλαιά και μη ασφαλή πετρελαιοφόρα που εξακολουθούν να ταξιδεύουν κοντά στις ακτές.
Η διάλυση των σκαφών πρέπει να θεωρείται έσχατη λύση και οφείλουμε να έχουμε υπόψη μας ότι κάθε νέα πολιτική μείωσης της ικανότητας του στόλου πρέπει να συνάδει απόλυτα με τους στόχους που έχουν ήδη ορισθεί και δεν πρέπει να τιμωρεί περισσότερο όσους έχουν ήδη πετύχει αυτούς τους στόχους. Ακόμα και η απαγόρευση, σε ορισμένες περιπτώσεις, σκαφών μήκους μικρότερου από 12 μέτρα, αν και θετική, είναι εξαιρετικά περιορισμένη. Πρέπει να προχωρήσουμε περισσότερο.
Ωστόσο, πρέπει να έχουμε υπόψη ότι οποιαδήποτε μείωση της αλιευτικής προσπάθειας πρέπει να συμβαδίζει με την αύξηση των οικονομικών πόρων για το ΧΜΠΑ και τις εσωτερικές πολιτικές της Ένωσης, ως αντιστάθμισμα στον κοινωνικοοικονομικό αντίκτυπο μιας τέτοιας μείωσης. Λυπάμαι επίσης για το γεγονός ότι δεν εγκρίθηκε το συγκεκριμένο πρόγραμμα για την παράκτια αλιεία μικρής κλίμακας.
Η συμμετοχή των αλιέων και των αντιπροσωπευτικών τους οργανώσεων στη διαδικασία λήψης αποφάσεων είναι επίσης σημαντική για την κοινή αλιευτική πολιτική και τη διαχείριση των αποθεμάτων, ιδιαίτερα μέσω της κοινής διαχείρισης, ώστε να διασφαλίζεται η πραγματική αποκέντρωση.
Θεωρούμε επίσης ότι είναι ευθύνη των κρατών μελών η διασφάλιση της ουσιαστικής παρακολούθησης, της διενέργειας ελέγχων και της εφαρμογής των κανόνων που θεσπίζονται στο πλαίσιο της κοινής αλιευτικής πολιτικής. Επομένως, διαφωνούμε με τις προτάσεις που έχουν ως στόχο να υπονομεύσουν αυτήν την αρχή."@el8
"Mr President, I congratulate the rapporteurs on their work because the reports that we are now discussing are broadly to be welcomed, make considerable improvements to the most negative aspects of the Commission’s proposals and incorporate various amendments that I tabled in the course of the preparatory work in the Committee on Fisheries, although in some cases I disagree with the solution that has been found and I feel that the report could have gone further.
I would highlight the aspects of this revision that are most worth saving: a permanent derogation governing access to resources within the 12-nautical mile zones of Member States' territorial waters is crucial to traditional fishing and to the socio-economic fabric of regions that are dependent on fishing, defending small-scale coastal fishing, protecting fish stocks and the most sensitive part of the coastal rim. I would remind you that one proposal which we tabled previously has already been adopted here, calling for this derogation to be extended to 24 nautical miles. At least the permanent nature of 12 miles should not now be called into question! The adoption of the proposal that we tabled to extend this derogation to 50 miles in the outermost regions under the terms of their special status is also extremely positive. This special status, when confirmed by the Council, will provide clear advantages for the protection of the fisheries sector in the autonomous regions of Madeira, the Azores and in all the outermost regions, thereby contributing to their development.
We must reject the reprogramming of the Structural Funds (FIFG) for the fisheries sector, preventing the appropriations for the ‘modernisation’ objective being transferred to the destruction of vessels, which is, as a matter of fact, in line with the Committee on Fisheries’ opinion on the 2003 budget. As we have pointed out, there are other alternative ways of reducing the fishing effort, which have already been referred to here, such as the system based on regulating days at sea, the adoption of biological recovery periods and technical measures geared to more selective fishing. It must be said, Commissioner, that in certain regions, what causes the greatest destruction of fish stocks is not fishing, but pollution. And, now, unfortunately, we have the case of the
showing that this is sadly true: what causes the greatest destruction are these accidents; the old and unsafe oil tankers that still sail around our coasts.
The scrapping of vessels must be seen as a last resort, bearing in mind that any new policy to reduce fleet capacity must be based on the degree of true compliance with previously set objectives and must not further penalise those who have already fulfilled these objectives. Even prohibition, in some cases, for vessels less than 12 metres long, although positive, is extremely limited. We need to go further.
We must nevertheless bear in mind that any reduction of fishing effort must go hand in hand with an increase in the financial resources for the FIFG and the Union’s internal policies, in order to compensate for the socio-economic effects of such a reduction. I also regret the fact that the specific programme for small-scale coastal fishing has not been adopted.
The participation of fishermen and their representative organisations in the decision-making process is also crucial to the common fisheries policy and to stock management, specifically through co-management, so as to guarantee genuine decentralisation.
We also feel that it is the Member States’ responsibility to guarantee the effective monitoring, inspection and implementation of the rules laid down in the common fisheries policy. We therefore disagree with the proposals intended to undermine this principle."@en3
"Señor Presidente, felicito a los ponentes por su labor, ya que los informes que estamos debatiendo merecen un gran aplauso, introducen mejoras considerables en los aspectos más negativos de las propuestas de la Comisión e incorporan varias enmiendas que yo presenté en el curso del trabajo preparatorio en la Comisión de Pesca, aunque en algunos casos no estoy de acuerdo con la solución que se ha decidido y me parece que el informe podría haber ido más lejos.
Me gustaría destacar los aspectos de esta revisión que más merecen la pena: una derogación permanente que rija el acceso a los recursos dentro de las zonas de 12 millas de las aguas territoriales de los Estados miembros es esencial para la pesca tradicional y para la estructura socioeconómica de regiones dependientes de la pesca, defendiendo la pesca costera a pequeña escala, protegiendo las poblaciones de peces y la parte más sensible de la costa. Me gustaría recordarles que una propuesta que presentamos anteriormente, que solicitaba que esta derogación se ampliase a las 24 millas, ya ha sido adoptada aquí. Al menos no debería cuestionarse ahora la naturaleza permanente de las 12 millas. La adopción de la propuesta que presentamos para ampliar esta excepción a las 50 millas en las regiones más remotas conforme a los términos de su condición especial es también muy positiva. Esta condición especial, una vez confirmada por el Consejo, proporcionará ventajas claras para la protección del sector pesquero en las regiones autónomas de Madeira, las Azores y en todas las regiones más remotas, contribuyendo así a su desarrollo.
Debemos rechazar la reprogramación de los Fondos Estructurales (IFOP) para el sector pesquero, impidiendo las asignaciones para que el objetivo de «modernización» se transfiera a la destrucción de buques, que está, de hecho, en línea con la opinión de la Comisión de Pesca sobre el presupuesto de 2003. Como hemos señalado, existen otros modos alternativos de reducir el esfuerzo pesquero, a los que ya se ha hecho referencia aquí, como son el sistema basado en la regulación de los días en el mar, la adopción de los períodos de recuperación biológica y las medidas técnicas orientadas a la pesca más selectiva. Señor Comisario, hay que decir que en determinadas regiones lo que causa la mayor destrucción de las poblaciones de peces no es la pesca, sino la contaminación. Y, por desgracia, en la actualidad el caso del
nos demuestra que esto es tristemente cierto: lo que causa la mayor destrucción son estos accidentes; los viejos e inseguros petroleros que todavía navegan junto a nuestras costas.
El desguace de barcos debe considerarse un último recurso, teniendo en cuenta que cualquier política nueva para reducir la capacidad de la flota debe basarse en el grado de cumplimiento efectivo de los objetivos prefijados y no debe penalizar adicionalmente a aquellos que ya han cumplido estos objetivos. Incluso la prohibición, en algunos casos, para los buques de menos de 12 metros de eslora, aunque positiva, es extremadamente limitada. Necesitamos ir más lejos.
Sin embargo, debemos tener en cuenta que cualquier reducción del esfuerzo pesquero deberá ir de la mano de un incremento de los recursos financieros para el IFOP y las políticas internas de la Unión, con el fin de compensar los efectos socioeconómicos de dicha reducción. También lamento el hecho de que el programa específico para la pesca costera a pequeña escala no se haya adoptado.
La participación de los pescadores y de sus organizaciones representantes en el proceso de toma de decisiones también es esencial para la política pesquera común y para la gestión de las poblaciones, concretamente a través de la cogestión, de forma que garantice la auténtica descentralización.
También creemos que es responsabilidad de los Estados miembros garantizar el seguimiento, la inspección y la aplicación eficaz de las normas establecidas en la política pesquera común. Por lo tanto, no estamos de acuerdo con las propuestas que pretenden socavar este principio."@es12
"Arvoisa puhemies, kiitän esittelijöitä heidän työstään: tarkastelemamme mietinnöt ovat pääpiirteissään kiitettäviä, niissä tehdään huomattavia parannuksia komission ehdotusten kielteisimpiin näkökohtiin ja niihin sisältyy useita tarkistuksia, joita esitin valiokuntakäsittelyn aikana, vaikka joissakin tapauksissa olenkin eri mieltä ehdotetusta ratkaisusta ja katson, että mietinnössä olisi voitu mennä pitemmälle.
Haluaisin korostaa niitä tämän tarkistuksen näkökohtia, jotka olisi eritoten syytä säilyttää: pysyvällä poikkeuksella, jolla säännellään vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta jäsenvaltioiden 12 meripeninkulman aluemerivyöhykkeellä, on ratkaiseva merkitys perinteisille pyyntimuodoille ja kalastuksesta riippuvaisten alueiden sosiaalis-taloudelliselle rakenteelle, koska näin voidaan puolustaa pienimuotoista rannikkokalastusta sekä suojella kalavaroja ja rannikkoalueen herkintä osaa. Haluaisin muistuttaa, että yksi aiemmin esittämämme ehdotus, jonka mukaan käyttöoikeutta koskeva poikkeus olisi ulotettava koskemaan 24 meripeninkulman vyöhykettä, on jo hyväksytty parlamentissa. Ainakaan ei pitäisi kyseenalaistaa 12 meripeninkulman poikkeuksen pysyvyyttä! Erittäin myönteistä on myös se, että esittämämme ehdotus poikkeuksen ulottamisesta 50 meripeninkulman vyöhykkeelle syrjäisimmillä alueilla niiden erityisaseman vuoksi hyväksyttiin. Kunhan neuvosto vahvistaa tämän erityisaseman, siitä on selvää etua Madeiran ja Azoreiden itsehallintoalueiden sekä syrjäisimpien alueiden kalastuselinkeinon suojelun kannalta, ja näin sillä osaltaan edistetään myös näiden alueiden kehitystä.
Meidän on hylättävä kalatalousalan rakennerahastojen (KOR) uudelleenohjelmointi ja estettävä nykyaikaistamiseen tarkoitettujen määrärahojen siirto alusten tuhoamiseen. Tämä näkemys on itse asiassa sopusoinnussa kalatalousvaliokunnan vuoden 2003 talousarviosta antaman lausunnon kanssa. Kuten valiokunnassa on todettu, pyyntiponnistusta voidaan supistaa vaihtoehtoisin tavoin, joihin on edellä viitattu, kuten ottamalla käyttöön merelläolopäivien rajoittamisjärjestelmä, säätämällä biologisia rauhoitusaikoja ja toteuttamalla teknisiä toimia, joilla pyritään valikoivampaan kalastukseen. Arvoisa komission jäsen, minun on pakko todeta, että joillakin alueilla kalakantoja verottaa pikemminkin ympäristön pilaantuminen eikä niinkään kalastus. Prestige-säiliöaluksen tapaus on osoittanut tämän todeksi murheellisella tavalla: suurimmat vahingot aiheutuvat näistä onnettomuuksista – näistä vanhentuneista ja vaarallisista öljytankkereista, jotka yhä edelleen liikennöivät rannikkovesillämme.
Alusten romuttamista on pidettävä äärimmäisenä keinona, ja on pidettävä mielessä, että kaikkien uusien laivastokapasiteetin vähentämistoimenpiteiden on perustuttava aiemmin asetettujen tavoitteiden todelliseen noudattamiseen, eikä näillä toimenpiteillä saa rangaista niitä, jotka ovat jo saavuttaneet tavoitteet. Vaikka alle 12 metrin pituisia aluksia koskevaa kieltoa voidaan sinänsä kannattaa, sen vaikutus on joka tapauksessa hyvin vähäinen. Meidän on mentävä pitemmälle.
On kuitenkin pidettävä mielessä, että pyyntiponnistuksen supistamisen kanssa samanaikaisesti on lisättävä KOR:n varoja ja tehostettava unionin sisäistä toimintaa supistusten sosiaalis-taloudellisen vaikutusten lieventämiseksi. Lisäksi ilmaisen pahoitteluni siitä, ettei erityisohjelmaa pienimuotoisen rannikkokalastuksen edistämiseksi hyväksytty.
Yhteisen kalastuspolitiikan ja kalavarojen hoidon tehostamiseksi sekä hallinnon tosiasiallisen hajauttamisen takaamiseksi etenkin yhteishallinnoinnin keinoin on myös äärimmäisen tärkeää, että kalastajat ja heitä edustavat järjestöt otetaan mukaan päätöksentekoon.
Yhteisessä kalastuspolitiikassa vahvistettujen sääntöjen tehokkaan valvonnan, tarkastustoiminnan ja täytäntöönpanon varmistaminen on lisäksi mielestämme jäsenvaltioiden asia. Tämän periaatteen vesittämiseen tähtäävät ehdotukset eivät sen tähden saa tukeamme."@fi5
"Monsieur le Président, je salue les rapporteurs pour leur travail parce que les rapports à l’examen sont globalement positifs. Ces rapports améliorent beaucoup les aspects les plus négatifs des propositions de la Commission et ils reprennent plusieurs amendements que j’ai déposés durant les travaux préparatoires de la commission de la pêche, bien que dans certains cas, je ne sois pas d’accord avec la solution retenue ou que je pense qu’il aurait fallu aller plus loin.
Je soulignerai les aspects les plus importants qu’il importe de sauvegarder dans cette révision : il est indispensable de défendre le maintien de la dérogation concernant l’accès aux ressources situées dans la zone des eaux territoriales des 12 miles marins afin de préserver les activités de pêche traditionnelles et le tissu socio-économique des régions qui dépendent de la pêche ; de défendre la petite pêche côtière et artisanale ; de protéger les ressources halieutiques et la partie la plus sensible de la bande côtière. Je rappelle que nous avons déjà approuvé une proposition, que nous avions présentée précédemment, visant à étendre cette dérogation jusqu’à 24 miles. Maintenant, il faudrait au moins ne pas remettre en cause le caractère permanent des 12 miles ! L'adoption de la proposition d'extension de cette dérogation à 50 miles dans les régions ultrapériphériques, compte tenu de leur statut spécial, représente également un aspect très positif. Si cela devait être confirmé par le Conseil, il en découlerait de nombreux avantages pour la défense du secteur de la pêche dans les régions autonomes de Madère, des Açores et dans toutes les régions ultrapériphériques, ce qui contribuerait à leur développement.
Il faut absolument rejeter la reprogrammation des Fonds structurels (IFOP) pour le secteur de la pêche et éviter de transférer les sommes de l’objectif "modernisation" au profit de la démolition des bateaux, ce qui est d’ailleurs conforme au rapport pour avis de la commission de la pêche concernant le budget 2003. Comme nous l’avons souligné, il existe d’autres moyens pour réduire l’effort de pêche, notamment le régime de réglementation des journées en mer, les périodes de suspension de l’activité pour des raisons biologiques et les mesures techniques de pêche plus sélective. Monsieur le Commissaire, ce qui détruit le plus les ressources halieutiques dans certaines zones, ce n’est pas la pêche, c’est la pollution. Le cas du
nous prouve malheureusement que telle est la vérité : ce qui est le plus destructeur, ce sont ces accidents, ce sont les vieux pétroliers qui ne sont pas sûrs et qui naviguent près de nos côtes.
La démolition des navires doit être retenue comme une solution de dernier recours, sachant que toute nouvelle politique de réduction de la capacité de la flotte doit reposer sur le degré d’accomplissement réel des objectifs précédents et ne pas pénaliser plus lourdement ceux qui ont déjà atteint ces mêmes objectifs. Même l’interdiction concernant, dans certains cas, les bateaux de moins de douze mètres est fort limitée, bien qu’elle soit positive. Il faut aller plus loin.
Il faut savoir clairement que toute réduction de l’effort de pêche doit s’accompagner du renforcement des moyens financiers de l’IFOP et des politiques internes de l’Union, pour pallier les impacts socio-économiques de cette réduction. Je regrette que le programme spécifique pour la pêche côtière et artisanale n’ait pas été approuvé.
Il est indispensable que les pêcheurs et leurs organisations représentatives participent également au processus de décision de la politique commune de la pêche et à la gestion des ressources, notamment à travers la cogestion, de manière à garantir une véritable décentralisation.
Nous considérons aussi qu’il revient aux États membres d’assurer le contrôle, l’inspection et l’exécution efficaces des règles de la politique commune de la pêche, c’est pourquoi nous ne sommes pas d’accord avec les propositions qui visent à remettre ce principe en cause."@fr6
"Signor Presidente, vorrei congratularmi con i relatori per il lavoro svolto in quanto le relazioni oggetto della discussione in corso sono tali da poter essere in larga misura accolte con soddisfazione, migliorano in modo considerevole gli aspetti più negativi delle proposte della Commissione e includono vari emendamenti da me presentati durante i lavori preparatori in seno alla commissione per la pesca, anche se in alcuni casi non sono d’accordo sulla soluzione proposta e ritengo che la relazione avrebbe potuto compiere ulteriori passi avanti.
Vorrei sottolineare gli aspetti della riforma che sono più meritevoli di essere mantenuti: l’esistenza di una deroga permanente di accesso alla zona del mare territoriale delle 12 miglia nautiche riveste un’importanza fondamentale per la conservazione delle attività di pesca tradizionali, per il tessuto socioeconomico delle regioni dipendenti dalla pesca, la difesa della piccola pesca costiera e artigianale e la tutela delle risorse alieutiche e della parte più sensibile della zona costiera. Vorrei rammentare che in questa sede è già stata approvata una proposta presentata in precedenza secondo cui tale deroga dev’essere estesa alle 24 miglia nautiche. Ora si dovrebbe almeno evitare di rimettere in discussione il carattere permanente delle 12 miglia. Ritengo anche estremamente positiva l’approvazione della proposta da noi presentata volta ad estendere la deroga alle 50 miglia nelle regioni ultraperiferiche in conformità dello statuto speciale di cui esse beneficiano. Tale statuto speciale, in caso venisse confermato dal Consiglio, offrirebbe chiari vantaggi per la tutela del settore della pesca nelle regioni autonome di Madeira e delle Azzorre e in tutte le regioni ultraperiferiche, contribuendo in questo modo al loro sviluppo.
Occorre respingere la riprogrammazione dei Fondi strutturali (SFOP) per il settore della pesca, per evitare che gli stanziamenti previsti per l’obiettivo dell’ammodernamento della flotta vengano utilizzati per finanziare la demolizione delle navi, il che, in effetti, è in linea con il parere espresso dalla commissione per la pesca in merito al bilancio 2003. Come abbiamo sottolineato, esistono modi alternativi per ridurre lo sforzo di pesca, cui è già stato fatto riferimento in questa sede, quali il regime di regolamentazione dei giorni passati in mare, l’adozione di fermi biologici e le misure tecniche volte a una pesca più selettiva e alla riduzione degli scarti. Va detto, signor Commissario, che in alcune regioni a provocare i danni maggiori agli
ittici non è la pesca, ma l’inquinamento, come ora dimostra purtroppo il caso della
: i danni maggiori sono causati da questo tipo di incidenti in cui sono coinvolte petroliere vecchie e pericolose che continuano a navigare in prossimità delle nostre coste.
La demolizione delle navi dev’essere considerata l’ultima risorsa, tenendo presente che qualsiasi nuova politica di riduzione della capacità della flotta dev’essere basata sulla condizione di un’effettiva conformità agli obiettivi fissati in precedenza e senza penalizzare ulteriormente chi ha già soddisfatto tali obiettivi. Anche il divieto, in alcuni casi, relativo alle navi di lunghezza inferiore a 12 metri, pur se positivo, è estremamente limitato. Dobbiamo compiere ulteriori passi avanti.
Occorre tuttavia tener presente che qualsiasi riduzione dello sforzo di pesca dev’essere accompagnata da un aumento delle risorse finanziarie destinate allo SFOP e alle politiche interne dell’Unione europea, per compensare gli effetti socioeconomici di tale riduzione. Deploro altresì il fatto che non sia stato approvato il programma specifico per la piccola pesca costiera.
Anche la partecipazione dei pescatori e delle organizzazioni professionali riveste un’importanza fondamentale per la politica comune della pesca e la gestione delle risorse, in particolare attraverso la cogestione, in modo da garantire un autentico decentramento.
Riteniamo inoltre che spetti agli Stati membri garantire l’effettivo controllo, la sorveglianza e l’applicazione delle disposizioni stabilite dalla politica comune della pesca. Non condividiamo pertanto le proposte intese a rimettere in discussione questo principio."@it9
"Mr President, I congratulate the rapporteurs on their work because the reports that we are now discussing are broadly to be welcomed, make considerable improvements to the most negative aspects of the Commission’s proposals and incorporate various amendments that I tabled in the course of the preparatory work in the Committee on Fisheries, although in some cases I disagree with the solution that has been found and I feel that the report could have gone further.
I would highlight the aspects of this revision that are most worth saving: a permanent derogation governing access to resources within the 12-nautical mile zones of Member States' territorial waters is crucial to traditional fishing and to the socio-economic fabric of regions that are dependent on fishing, defending small-scale coastal fishing, protecting fish stocks and the most sensitive part of the coastal rim. I would remind you that one proposal which we tabled previously has already been adopted here, calling for this derogation to be extended to 24 nautical miles. At least the permanent nature of 12 miles should not now be called into question! The adoption of the proposal that we tabled to extend this derogation to 50 miles in the outermost regions under the terms of their special status is also extremely positive. This special status, when confirmed by the Council, will provide clear advantages for the protection of the fisheries sector in the autonomous regions of Madeira, the Azores and in all the outermost regions, thereby contributing to their development.
We must reject the reprogramming of the Structural Funds (FIFG) for the fisheries sector, preventing the appropriations for the ‘modernisation’ objective being transferred to the destruction of vessels, which is, as a matter of fact, in line with the Committee on Fisheries’ opinion on the 2003 budget. As we have pointed out, there are other alternative ways of reducing the fishing effort, which have already been referred to here, such as the system based on regulating days at sea, the adoption of biological recovery periods and technical measures geared to more selective fishing. It must be said, Commissioner, that in certain regions, what causes the greatest destruction of fish stocks is not fishing, but pollution. And, now, unfortunately, we have the case of the
showing that this is sadly true: what causes the greatest destruction are these accidents; the old and unsafe oil tankers that still sail around our coasts.
The scrapping of vessels must be seen as a last resort, bearing in mind that any new policy to reduce fleet capacity must be based on the degree of true compliance with previously set objectives and must not further penalise those who have already fulfilled these objectives. Even prohibition, in some cases, for vessels less than 12 metres long, although positive, is extremely limited. We need to go further.
We must nevertheless bear in mind that any reduction of fishing effort must go hand in hand with an increase in the financial resources for the FIFG and the Union’s internal policies, in order to compensate for the socio-economic effects of such a reduction. I also regret the fact that the specific programme for small-scale coastal fishing has not been adopted.
The participation of fishermen and their representative organisations in the decision-making process is also crucial to the common fisheries policy and to stock management, specifically through co-management, so as to guarantee genuine decentralisation.
We also feel that it is the Member States’ responsibility to guarantee the effective monitoring, inspection and implementation of the rules laid down in the common fisheries policy. We therefore disagree with the proposals intended to undermine this principle."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik zou de rapporteurs met hun werk willen feliciteren, aangezien de verslagen waarover we nu van gedachten wisselen over het algemeen positief zijn en een aanzienlijke verbetering betekenen waar het gaat om de meest zorgwekkende aspecten van de voorstellen van de Commissie. In de verslagen zijn verschillende amendementen opgenomen die ik tijdens de voorbereidende werkzaamheden in de Commissie visserij heb ingediend, alhoewel ik het op sommige punten niet eens ben met de gevonden oplossing of van mening ben dat men verder had moeten gaan.
Ik wil de nadruk leggen op de belangrijkste aspecten die bij deze herziening gewaarborgd moeten worden. De permanente derogatie inzake de toegang tot de territoriale wateren in de 12-mijlszone dient absoluut te worden gehandhaafd met het oog op de bescherming van de traditionele visvangst en het sociaal-economisch netwerk van de hiervan afhankelijke regio’s, de kleine ambachtelijke kustvisserij, de visbestanden en het meest kwetsbare gedeelte van de kustgebieden. Ik wil er bij deze gelegenheid aan herinneren dat hier reeds eerder een door ons ingediend voorstel is aangenomen om deze derogatie tot de 24-mijlszone uit te breiden. Er dient thans in ieder geval te worden gewaarborgd dat niet aan het permanente karakter van de 12-mijlszone wordt getornd! Uiterst positief is ook dat men ingestemd heeft met ons voorstel om deze derogatie voor de ultraperifere gebieden overeenkomstig hun speciale status uit te breiden tot de 50-mijlszone. Mocht deze speciale status door de Raad worden bevestigd, dan zal dat een duidelijke bijdrage betekenen aan de bescherming en ontwikkeling van de visserijsector in de autonome regio’s Madeira en de Azoren, evenals in alle andere ultraperifere regio’s.
De herprogrammering van de structuurfondsen (FIOV) voor de visserijsector moet absoluut worden verworpen. Er moet worden voorkomen dat kredieten bestemd voor “modernisering” worden gebruikt voor de sloop van schepen, hetgeen overigens ook in het advies van de Commissie visserij betreffende de begroting 2003 wordt benadrukt. Zoals wij reeds hebben aangetoond, bestaan er alternatieven voor een vermindering van de visserij-inspanning, in het bijzonder het stelsel van regulering van de zeedagen, periodes van opschorting van de visserijactiviteit om biologische redenen en selectievere vangsttechnieken. Mijnheer de commissaris, in sommige gebieden wordt de schade die de rijkdommen van de zee wordt toegebracht niet zozeer veroorzaakt door de visserij als wel door verontreiniging. Het voorbeeld van de
toont helaas aan hoe waar dit is: het grootste gevaar gaat uit van deze ongevallen, van oude en onveilige olietankers die langs onze kusten varen.
De sloop van vaartuigen dient als laatste redmiddel te worden beschouwd, waarbij altijd duidelijk moet zijn dat ieder nieuw beleid ter vermindering van de capaciteit van de vloot gebaseerd moet zijn op de mate waarin de doelstellingen uit het verleden daadwerkelijk zijn bereikt, en het mag niet zo zijn dat degenen worden bestraft die reeds aan deze doelstellingen hebben voldaan. Ook het principiële verbod aangaande vaartuigen van minder dan twaalf meter, dat moet worden toegejuicht, is erg beperkt. Er moeten verdere stappen worden ondernomen.
In ieder geval moet duidelijk zijn dat elke vermindering van de visserij-inspanning gepaard moet gaan met een versterking van de financiële middelen van het FIOV en het interne beleid van de Unie om de sociaal-economische gevolgen van deze maatregelen te verzachten. Ik betreur in dit verband dat het specifieke programma voor de ambachtelijke en kustvisserij niet is goedgekeurd.
Het is tevens van het grootste belang dat de vissers en hun representatieve organisaties worden betrokken bij de besluitvorming in het kader van het gemeenschappelijk visserijbeleid en het beheer van de bestanden, met name via gezamenlijk beheer, teneinde een echte decentralisering te waarborgen.
Voorts zijn wij van mening dat de lidstaten het toezicht, de inspectie en de doeltreffende tenuitvoerlegging van de regels van het gemeenschappelijk visserijbeleid dienen te waarborgen en wij zijn het derhalve niet eens met de voorstellen die ertoe leiden dat dit beginsel op losse schroeven komt te staan."@nl2
"Herr talman! Jag gratulerar föredragandena till deras arbete, eftersom de betänkanden vi diskuterar här är positiva i allmänhet och förändrar de allvarligaste aspekterna i kommissionens förslag och tar med flera olika ändringsförslag som jag har lagt fram under de förberedande arbetena i fiskeriutskottet, även om jag i ett eller annat fall är oenig med den lösning man har funnit eller tycker att man borde ha gått längre.
Jag vill understryka de viktigaste aspekterna som vi måste skydda i denna revision: det är nödvändigt att bibehålla undantaget från tillgången till kustområdenas tolv sjömil för att skydda den traditionella fiskeriverksamheten och det socioekonomiska nätverk i regionerna som är beroende av fisket, att försvara ett litet kustnära och hantverksbetonat fiske, att skydda fiskbestånden och den känsligaste delen av kustremsan. Jag vill påminna om att vi här redan har antagit ett förslag, som vi tidigare lade fram, som förespråkar en utvidgning av detta undantag till 24 sjömil. Låt oss då åtminstone börja ifrågasätta den permanenta karaktären av de tolv sjömilen! Det är också mycket positivt att det förslag vi lämnade in om utvidgning av undantaget till 50 sjömil i gemenskapens yttersta randområden på grund av deras särskilda status godkänts, vilket, om det bekräftas av rådet, kommer att medföra klara fördelar för att kunna försvara fiskerisektorn i de självstyrande regionerna Madeira, Azorerna och i alla gemenskapens yttersta randområden, vilket skulle bidra till deras utveckling.
Det är nödvändigt att förkasta en omprogrammering av strukturfonderna (FFU) för fiskerisektorn och förhindra att medlen till modernisering omvandlas till att förstöra fartyg, något som för övrigt ligger i linje med fiskeriutskottets yttrande om budgeten för 2003. Som vi har understrukit finns det andra alternativa metoder för att minska fiskeansträngningarna, vilka redan har nämnts, framför allt systemet för reglering av antal dagar till havs, perioder då verksamheten stoppas av biologiska skäl samt tekniska metoder för mer selektiva fångster. I vissa områden, herr kommissionär, är det inte fisket som har förstört fiskbestånden, utan föroreningar. Här har vi fallet med ”Prestige” för att visa att detta tyvärr är sant. Det som mest förstör är dessa olyckor, de gamla osäkra oljefartygen som fortsätter att passera våra kuster.
Att förstöra fartyg måste ses som en lösning i sista hand, och vi måste ha klart för oss att varje ny politik för att minska flottkapaciteten måste utgå ifrån den reella uppfyllnadsgraden för tidigare mål och inte straffa dem som redan uppfyllt dessa mål ännu mer. Även förbudet för fartyg kortare än tolv meter är hur som helst mycket begränsat, även om det är positivt. Det är nödvändigt att gå längre än så.
Det är dock viktigt att tänka på att varje minskning av fiskeansträngningen måste följas av förstärkta ekonomiska medel ur Fonden för fiskets utveckling och av unionens inre politik för att kompensera de negativa socioekonomiska effekterna av denna minskning. Och jag beklagar att inte det specifika programmet för det kustnära och hantverksbetonade fisket antogs.
Det är också nödvändigt att fiskarna och de organisationer som representerar dem deltar i beslutsförfarandet för den gemensamma fiskeripolitiken och i resursförvaltningen, framför allt genom medbeslutande, för att kunna garantera en verklig decentralisering.
Vi anser också att det är medlemsstaternas sak att se till att kontrollen, inspektionen och ett effektivt genomförande av reglerna i den gemensamma fiskeripolitiken sker, varför vi inte instämmer i de förslag som ifrågasätter denna princip."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Prestige"2,1,8,10,3,12,9,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples