Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-090"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-12-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Fiskesektorn4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20021204.5.3-090"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-12-04-Speech-3-0914
lpv:speaker	lp:Daniel Varela Suanzes-carpegna4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, señor Comisario, señorías, antes de entrar a valorar los informes, permítanme, como europeo y como gallego, que les traslade a ustedes mi enorme preocupación por la mayor catástrofe marina que ha conocido nunca Europa. Sr. Fischler, hablaremos de estos temas el próximo lunes día 9 en la Comisión de Pesca, pues como portavoz del Grupo PPE-DE he pedido la inclusión de este asunto en el orden del día. De momento, le pido y le invito a que visite Galicia para conocer directamente la realidad, tal como se ha visto afectada por la catástrofe, en la pesca y en el marisqueo. Hablemos ahora de la reforma de la pesca. Lo que hay que desguazar no son, señor Comisario, los barcos de pesca; lo que hay que desguazar son los petroleros viejos. Ha hecho más daño a la pesca el Prestige que toda la flota pesquera europea junta. Dejémonos de hipocresías. ¿Para cuándo la evaluación de los daños a la pesca por actividades no pesqueras? ¿Por qué un barco de 12 metros se puede subvencionar y otro de 13 no? ¿No sabe usted que lo grave es que pesquen en zonas de reproducción? Y eso lo puede hacer tanto el grande como el pequeño, y posiblemente más el pequeño. La reforma de la política pesquera común no requería tocar los fondos; el acceso sí, pero el IFOP no era preciso, y menos unilateralmente como la Comisión pretende. Como había dicho su colega Barnier - y está escrito -, carece usted de la base legal y moral para reformar los Fondos estructurales ahora. ¿Por qué la política agrícola puede recibir subvenciones que suponen el 50% del presupuesto de la Unión - y puede recibirlos hasta el año 2013 - y, en cambio, a la política pesquera común, que no llega ni al 1%, hay que retirarle ahora los apoyos previstos hasta el 2006? ¿Acaso no hay excedentes agrícolas? Y, sin embargo, tenemos un déficit de productos pesqueros. La pesca no pide más dinero, sólo pide lo prometido y en las condiciones prometidas. Eso sí, con más control, como señalan los informes que presento al Pleno, con más transparencia, haciendo justicia a los Estados miembros que cumplieron los objetivos de reducción de la flota y no equiparándolos a los incumplidores. En el 2004 o 2005, habrá que reformar los Fondos estructurales. Ya veremos entonces si todas las ayudas deben desaparecer. Tendremos que analizarlo. Si desaparecen, tendrá que ser para todos, pero hasta entonces queremos que se cumplan los planes previstos y que en el 2006 la Unión Europea tenga su flota pesquera renovada, moderna, segura. No se trata de pescar más, sino de pescar mejor, controlando la conservación de nuestros recursos mediante los totales admisibles de capturas, - que para eso están, con las cuotas y las medidas técnicas - las artes selectivas, las paradas biológicas, el esfuerzo pesquero, la regulación de los días en el mar, y también, con desguaces, pero como una medida más, no la única, porque es la única irreversible. Con cada barco que desguazamos, destruimos empleos, y eso hay que tenerlo en cuenta. Hay que hacer compatibles la conservación de los peces con la conservación de los pescadores, y en momento difíciles, como los que ahora está pasando Galicia, y los que le quedan por pasar, no se trata de incrementar el esfuerzo pesquero, y menos en las aguas comunitarias; se puede cooperar al desarrollo de terceros Estados manteniendo nuestro empleo y aprovisionando nuestros mercados. Eso es el fomento de la exportación de buques y la creación de empresas mixtas. Lo contrario, en ocasiones difíciles, anima a los pescadores a enrolarse en barcos pesqueros pirata, con pabellones de conveniencia, que tenemos que evitar. Por eso he aceptado las enmiendas de los colegas, que enriquecen mis informes, para dotar a la política de la flota de un mayor control y de mayor transparencia. En esa misma línea van dos enmiendas que yo mismo he presentado al Pleno, para dejar claro que no pretendemos aumentar la capacidad pesquera en modo alguno, y que van también en la línea de la coherencia con la política de cooperación al desarrollo. Sólo me queda agradecer, por tanto, la colaboración de todos los diputados que han trabajado y que han presentado enmiendas. Quiero ahora decirles, ya no sólo como ponente de estos informes, sino como he dicho al principio, como europeo de Galicia, a quienes no estén totalmente de acuerdo con estos informes, que he pretendido hacerlos con la mayor honestidad y con la mayor dedicación que he podido, que ha sido bastante, y pedirles que no voten en contra en este caso. Que, al menos, lo consideren y consideren la abstención, que yo les agradecería. Y quiero tener unas palabras finales de agradecimiento y felicitación para mi colega, el Sr. Jové Peres, por su magnífico trabajo en condiciones - como ha reconocido nuestro presidente Stevenson - difíciles, contra reloj, con ciertas presiones y con muchos malos entendidos. Y, finalmente, expresarle mi solidaridad, como no podía ser menos, al presidente Stevenson, en la pregunta oral que ha presentado. A todos, muchas gracias. La mayor reserva pesquera y marisquera de Europa - y tal vez del Planeta - está siendo arruinada por un accidente que todos teníamos la obligación de evitar. Estamos ante una tragedia de dimensiones todavía incalculables. Toda la costa de Galicia, mil kilómetros, está cerrada a la pesca y al marisqueo. Paisajes de una belleza singular, parques nacionales, Red Natura 2000, todo el ecosistema marino y nuestra riquísima biodiversidad, arruinados. Estamos ante un problema europeo que requiere una solución europea. Un Estado miembro, y más aún, una región, en este caso desfavorecida, periférica, del objetivo número 1 que basa su desarrollo en gran parte en la mar y en actividades industriales conexas, - con las que 54 sectores económicos de los 62 que recogen las tablas de nuestra Comunidad están relacionadas -, más del 10% del producto interior bruto, el turismo, etc., están dramáticamente afectados. Nos estamos sintiendo impotentes ante lo que tenemos encima y pedimos en Europa y a Europa ayuda. Ayúdennos, ayuden a los gallegos. Cuando el pasado verano vimos a la potente Alemania desbordada literalmente por sus caudalosos ríos, acudimos todos a una y creamos un Fondo Europeo de Solidaridad. Hoy pedimos aquí, en el Parlamento Europeo, la movilización urgente de ese Fondo para ayudar a Galicia. No es tiempo de disquisiciones jurídicas, hay que movilizarlo. Quiero hacer mías las recientes declaraciones del Gobierno gallego: la Unión Europea no puede ser sólo un sueño de unidad, sino que tiene que ser, además de eso, una realidad solidaria que apoye a cada uno de sus ciudadanos cuando la desgracia se ensaña con cualquier país, ya sea en el Norte, en el Sur, en el Este o en el Oeste. Europa será una realidad cuando esté mentalizada con los problemas de sus ciudadanos. Pongámonos a trabajar todos juntos, codo con codo. Hemos creado una Agencia Europea de Seguridad Marítima y no sabemos dónde ubicarla. ¿Qué región europea está más expuesta a los accidentes marítimos? ¿Qué región ha sufrido más accidentes? ¿Qué región guarda el mayor tesoro natural pesquero y marisquero, que es preciso proteger? ¿Qué región depende más de esos recursos? ¿Qué región puede estar más sensibilizada y más motivada para acoger y trabajar por la seguridad marítima? Dejémonos en Europa de política con minúscula y de discusiones bizantinas. Europa tiene una deuda con Galicia. Galicia es la respuesta a esas preguntas y Galicia debe ser la propuesta. Fomentemos sin complejos nuestra industria naval, construyamos los petroleros de doble casco que surquen nuestras aguas con más seguridad, sigamos así el ejemplo de los Estados Unidos. Creemos los corredores marítimos de mercancías peligrosas, como han propuesto ya Francia y España. Lo urgente, lo inmediato, es ayudar a las personas que han perdido su medio de vida y restaurar el medio ambiente. Para ello, flexibilicemos las ayudas de todos los Fondos estructurales y movilicemos el Fondo de Solidaridad. Pero más a corto plazo son necesarias también medidas como las que acabo de mencionar. Concluyo, queridos colegas, con el lema que miles de gallegos adoptaron en una manifestación multitudinaria el pasado domingo: «Nunca mais»."@es12
lpv:spokenAs	member; EPP-ED (2002-03-08--2004-07-19)14 unknown; Partido Popular (1999-07-20--2004-07-19)14 substitute; Committee on Regional Policy, Transport and Tourism (2002-01-17--2004-07-19)14 member; Delegation for relations with Japan (2002-02-07--2004-07-19)14 member; PECH (2002-01-17--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Hr. formand, hr. kommissær, mine damer og herrer, inden betænkningerne vurderes, vil jeg gerne som europæer og galicier afsløre min store bekymring over den værste søfartsulykke nogensinde i Europa. Hr. Fischler, vi kommer til at diskutere sagen i Fiskeriudvalget mandag den 9., da jeg som talsmand for PPE-DE-Gruppen har bedt om at få den med på dagsordenen. Her og nu vil jeg opfordre Dem til at besøge Galicien, så De selv kan vurdere situationen og se, hvordan katastrofen har påvirket vores fiskeri- og skaldyrssektor. Lad os nu tale om reformen af fiskeripolitikken. Hr. kommissær, vi skal ikke skrotte fiskerfartøjer, men gamle olietankere. har skadet fiskeriet mere end hele den samlede europæiske fiskerflåde. Lad os standse hykleriet. Hvornår foretager vi en vurdering af den skade, som andre aktiviteter påfører fiskeriet? Hvorfor kan et fartøj på 12 m få støtte, mens et fartøj på 13 m ikke kan? Ved De ikke, at det alvorligste problem er fiskeriet i yngleområderne? Her kan både benyttes store og små fiskerfartøjer, og det er faktisk mest sandsynligt, at der anvendes små fartøjer. Reformen af den fælles fiskeripolitik kræver ikke anvendelse af midler, men den vil påvirke adgangsrettigheder. Men FIUF var ikke specifik og bestemt ikke over hele linjen, sådan som Kommissionen hævder. Som Deres kollega hr. Barnier sagde - og det har jeg sort på hvidt - er der ikke i øjeblikket det fornødne juridiske og moralske grundlag til at reformere strukturfondene. Hvorfor kan landbrugspolitikken modtage støtte svarende til 50% af EU-budgettet - og det endda helt frem til år 2013 - mens den støtte, som skulle ydes til den fælles fiskeripolitik frem til 2006, og som udgør mindre end 1 procent af budgettet, nu skal trækkes tilbage? Glemmer De overskuddet af landbrugsvarer? Og der er fortsat mangel på fiskeriprodukter. Fiskerisektoren beder ikke om flere penge, men kun om de lovede beløb på de lovede betingelser. Det er det, vi beder om, med øget kontrol, sådan som det fremgår af de rapporter, jeg fremlægger for Parlamentet, med større gennemsigtighed, med retfærdighed over for de medlemsstater, der opfylder målsætningerne om flådereduktioner, så de ikke behandles på samme måde som de stater, der ikke lever op til målsætningerne. I 2004 eller 2005 vil vi være nødt til at reformere strukturfondene. Til den tid må vi se, om al støtte skal ophøre. Vi skal analysere sagen. Hvis støtten standses, skal den standses til alle, men her og nu vil vi have de fastlagte planer gennemført, og vi ønsker en fornyet, moderne og sikker fiskerflåde i 2006. Der bliver ikke tale om mere fiskeri, men om bedre fiskeri samt bevarelseskontrol gennem samlede tilladte fangstkvoter - der blev udtænkt til dette formål sammen med kvoter og tekniske foranstaltninger - selektivt fiskeri, biologiske hvileperioder, fiskeriindsatsen, regulering af antallet af dage på havet samt ophugning, men som en tillægsforanstaltning og ikke som den eneste foranstaltning, da det er den eneste foranstaltning, der er uigenkaldelig. For hvert fartøj, vi skrotter, ødelægger vi job, og det skal der tages hensyn til. Vi skal sammenligne bevarelsen af fisk med bevarelsen af fiskere, og i svære tider - som den, Galicien oplever i øjeblikket og måske også fremover - må vi ikke øge fiskeriindsatsen, særligt ikke i EF-farvande. Det er muligt at samarbejde om udviklingen af tredjelande, samtidig med at vi bevarer vores beskæftigelse og forsyner vores markeder. Det handler om at fremme eksporten af fartøjer og oprettelsen af fællesforetagender. Hvis ikke det sker, tilskynder vi fiskerne til i hårde tider at tage hyre på ulovlige fiskerfartøjer, der sejler under bekvemmelighedsflag, hvilket vi skal forhindre. Jeg har derfor accepteret mine parlamentskollegers ændringsforslag, der beriger mine betænkninger, så der skabes øget kontrol og større gennemsigtighed i flådepolitikken. Jeg har selv fremsat to ændringsforslag efter lignende retningslinjer for at præcisere, at vi ikke på nogen måde forsøger at øge fiskerikapaciteten, samt for at forsøge at skabe sammenhæng med politikken for udviklingssamarbejde. Nu vil jeg således blot takke alle de medlemmer, der har arbejdet med sagen og stillet ændringsforslag, for deres samarbejde. Og så vil jeg gerne sige - ikke blot som ordfører for disse betænkninger, men som jeg sagde i starten som en europæer fra Galicien - til alle dem, der ikke er helt enige i betænkningerne, at jeg har forsøgt at lave dem så ærligt som muligt og med størst mulig pligtopfyldenhed, hvilket er en hel del, og jeg vil bede dem om ikke at stemme imod betænkningerne. Jeg vil være taknemmelig, hvis De i det mindste vil overveje at undlade at stemme. Til sidst vil jeg takke og lykønske min kollega hr. Jové Peres med hans udmærkede arbejde under - hvilket vores formand hr. Stevenson har bekræftet - vanskelige betingelser i en kamp mod uret, under et vist pres og med ganske mange misforståelser. Til slut vil jeg naturligvis udtrykke min solidaritet med hr. Stevenson i forbindelse med hans mundtlige forespørgsel. Mange tak alle sammen. De største reserver af fisk og skaldyr i Europa - og sandsynligvis hele verden - er ved at blive ødelagt af en ulykke, som vi alle havde en pligt til at forhindre. Vi kender endnu ikke omfanget af den tragedie, vi står over for. Hele den galiciske kyst på 1.000 km er lukket for fiskeri og indsamling af skaldyr. Enestående smukke landskaber, nationalparker, Natura 2000-nettet, hele det marine økosystem og vores store biologiske mangfoldighed er ødelagt. Vi står med et europæisk problem, der kræver en europæisk løsning. En medlemsstat og i særdeleshed en region, i dette tilfælde en dårligt stillet og perifer mål 1-region, der primært ernærer sig fra havet og tilhørende industrier - og som omfatter 54 af de 62 økonomiske sektorer i Fællesskabets input-output-tabeller - mere end 10% af bruttonationalproduktet, f.eks. turisme osv., påvirkes mærkbart. Vi føler os magtesløse i den nuværende situation, og vi beder Europa og medlemsstaterne om hjælp. Hjælp os, hjælp de galiciske borgere. I sommer, da den magtfulde stat Tyskland bogstavelig talt blev oversvømmet af floder, der gik over deres breder, gjorde vi fælles sag og oprettede en europæisk solidaritetsfond. I dag fremsætter vi her i Europa-Parlamentet en anmodning om en hastemobilisering af denne fond for at hjælpe Galicien. Der er ikke tid til juridisk pedanteri. Fonden skal mobiliseres. Jeg vil gerne gentage de redegørelser, som den galiciske regering for nylig fremsatte. EU kan ikke blot være en drøm om sammenhold, men skal også være en ægte kilde til solidaritet, der støtter de enkelte borgere i ulykkelige tider i alle lande, det være sig i nord, syd, øst eller vest. Europa bliver en realitet, når det forholder sig til borgernes problemer. Lad os alle samarbejde og stå side ved side. Vi har oprettet et europæisk søfartssikkerhedsagentur, og vi ved ikke, hvor det skal placeres. Hvilken europæisk region er mest sårbar over for søfartsulykker? Hvilken region har været ramt af de fleste ulykker? Hvilken region har de største naturlige forekomster af fisk og skaldyr, der skal beskyttes? Hvilken region er mest afhængig af disse ressourcer? Hvilken region vil være mest bevidst om og motiveret for at arbejde for søfartssikkerhed? I EU skal vi glemme politik med lille "p" samt ørkesløse diskussioner. Europa står i gæld til Galicien. Galicien er svaret på mine spørgsmål, og agenturet skal placeres i Galicien. Vi promoverer stolt vores skibsbygningsindustri og bygger olietankskibe med dobbelt skrog, der vil krydse havene mere sikkert, efter amerikansk forbillede. Vi opretter søfartskorridorer for farligt gods, sådan som Frankrig og Spanien allerede har foreslået. Vi bør straks hjælpe de mennesker, der har mistet deres levebrød, og genoprette miljøet. Vi bør derfor gøre strukturfondstøtten mere fleksibel og mobilisere Solidaritetsfonden. På kort sigt er der imidlertid også brug for foranstaltninger af den netop nævnte type. Mine damer og herrer, jeg vil slutte med det slogan, som blev brugt af tusindvis af galiciske borgere på en massedemonstration i søndags (aldrig mere)."@da1 "Herr Präsident, Herr Kommissar, meine Damen und Herren! Gestatten Sie mir als Europäer und Galicier, bevor ich mit der Bewertung der Berichte beginne, Ihnen meine große Besorgnis über die schlimmste Meereskatastrophe kundzutun, die Europa jemals erlebt hat. Herr Fischler, wir werden am kommenden Montag, dem 9. Dezember, im Fischereiausschuss über diese Themen sprechen, denn als Sprecher der PPE-DE-Fraktion habe ich um die Aufnahme dieser Angelegenheit in die Tagesordnung ersucht. Im Moment würde ich Sie bitten und einladen, Galicien zu besuchen, um die Realität mit eigenen Augen kennen zu lernen und zu sehen, wie die Region in der Fischerei und dem Fang von Schalentieren durch die Katastrophe betroffen worden ist. Sprechen wir nun über die Reform der Fischerei. Abgewrackt werden müssen nicht die Fischereischiffe, Herr Kommissar, sondern die veralteten Öltanker. Die hat der Fischerei mehr Schaden zugefügt als die gesamte europäische Fischereiflotte zusammen. Lassen wir die Heuchelei. Wann soll die Bewertung der Schäden für die Fischerei durch andere Tätigkeiten als den Fischfang erfolgen? Warum kann ein Schiff von 12 Metern Länge subventioniert werden, ein Schiff von 13 Metern Länge dagegen nicht? Wissen Sie nicht, dass der gravierende Punkt darin besteht, dass in Brut- und Laichgebieten gefischt wird? Und das kann sowohl ein großes als auch ein kleines Schiff tun, das kleine möglicherweise in stärkerem Maße. Die Reform der GFP musste nicht an den Fonds rühren; am Zugang ja, aber nicht am FIAF, und schon gar nicht einseitig, wie die Kommission beabsichtigt. Wie Ihr Kollege Barnier sagte – und das ist schriftlich festgehalten –, fehlt Ihnen die rechtliche und moralische Grundlage, um zum jetzigen Zeitpunkt die Strukturfonds zu reformieren. Warum kann die Agrarpolitik Subventionen erhalten, die 50 % des Haushalts der Union ausmachen – und kann sie bis zum Jahre 2013 erhalten –, während andererseits der Gemeinsamen Fischereipolitik, die nicht einmal 1 % erreicht, jetzt die bis 2006 vorgesehenen Unterstützungen entzogen werden müssen? Gibt es vielleicht keine Agrarüberschüsse? Aber bei Fischereiprodukten haben wir ein Defizit. Die Fischerei verlangt nicht mehr Geld, sie verlangt nur die zugesagten Beträge unter den zugesagten Bedingungen. Mit stärkerer Kontrolle, das ja, wie in den von mir dem Plenum vorgestellten Berichten gesagt wird, mit mehr Transparenz und mit Gerechtigkeit gegenüber den Mitgliedstaaten, die die Ziele zur Flottenreduzierung eingehalten haben, und nicht, indem man sie mit denjenigen gleichsetzt, die diese Ziele nicht erreicht haben. Im Jahre 2004 oder 2005 werden die Strukturfonds zu reformieren sein. Dann werden wir sehen, ob alle Hilfen abgeschafft werden müssen. Wir werden das untersuchen müssen. Wenn sie abgeschafft werden, dann muss das für alle zutreffen, aber bis dahin wollen wir, dass die vorgesehenen Pläne eingehalten werden und die Europäische Union im Jahre 2006 eine erneuerte, moderne, sichere Fischereiflotte hat. Es geht nicht darum, mehr zu fischen, sondern besser zu fischen, indem die Erhaltung unserer Bestände durch die zulässigen Gesamtfangmengen – die mit ihren Quoten und den technischen Maßnahmen zu diesem Zweck geschaffen wurden –, die selektiven Fanggeräte, die Schonzeiten, den Fischereiaufwand, die Regulierung der Fangtage und auch mit Abwrackungen gesteuert wird, aber als zusätzliche, nicht als einzige Maßnahme, denn allein sie ist irreversibel. Mit jedem Schiff, das wir abwracken, vernichten wir Arbeitsplätze, und das müssen wir bedenken. Der Erhalt der Fische muss mit dem Erhalt der Fischer in Einklang gebracht werden, und in schwierigen Zeiten, wie sie derzeit Galicien erlebt und noch erleben wird, geht es nicht darum, den Fischereiaufwand zu erhöhen und schon gar nicht in den Gemeinschaftsgewässern; man kann Entwicklungszusammenarbeit mit Drittstaaten betreiben und dadurch unsere Arbeitsplätze erhalten und unsere Märkte versorgen. Das ist die Förderung des Exports von Schiffen und die Schaffung von gemischten Gesellschaften. Das Gegenteil ermuntert die Fischer in schwierigen Zeiten, auf Piratenfischereischiffen unter Billigflagge anzuheuern, was wir verhindern müssen. Deshalb habe ich die Änderungsanträge der Kollegen akzeptiert, die meine Berichte bereichern, um die Flottenpolitik mit stärkerer Kontrolle und größerer Transparenz auszustatten. In dieselbe Richtung weisen zwei Änderungsanträge, die ich selbst dem Plenum unterbreitet habe, um klarzustellen, dass wir in keiner Weise die Fischereikapazität erhöhen wollen, und die auch in Richtung Kohärenz mit der Politik der Entwicklungszusammenarbeit gehen. Mir bleibt daher nur, allen Abgeordneten für ihre Unterstützung zu danken, die mitgearbeitet und Änderungsanträge eingebracht haben. Ich möchte jetzt, nicht mehr nur als Berichterstatter, sondern, wie ich eingangs sagte, als Europäer aus Galicien all jenen, die nicht völlig mit diesen Berichten einverstanden sind, sagen, dass ich versucht habe, sie mit der größten Ehrlichkeit und dem größten mir möglichen und nicht unerheblichen Engagement zu erarbeiten, und ich möchte sie bitten, nicht gegen diese Berichte zu stimmen. Ich wäre Ihnen dankbar, wenn Sie das zumindest in Erwägung ziehen und sich für eine Enthaltung entscheiden würden. Ich will noch ein paar abschließende Worte des Dankes und Glückwunsches an meinen Kollegen Jové Peres für seine ausgezeichnete Arbeit richten, die er unter – wie unser Vorsitzender Stevenson anerkannt hat – schwierigen Bedingungen, im Kampf gegen die Uhr, unter einem gewissen Druck und mit vielen Missverständnissen geleistet hat. Und schließlich möchte ich natürlich dem Vorsitzenden Stevenson meine Solidarität bei der von ihm eingebrachten mündlichen Anfrage zum Ausdruck bringen. Allen vielen Dank. Der größte Bestand an Fischen und Schalentieren in Europa – und vielleicht weltweit – wird durch einen Unglücksfall ruiniert, den zu verhindern wir alle die Pflicht hatten. Wir stehen vor einer Tragödie von noch nicht abschätzbaren Dimensionen. Die gesamte Küste Galiciens, eintausend Kilometer, ist für die Fischerei und den Fang von Schalentieren gesperrt. Landschaften von einzigartiger Schönheit, Nationalparks, das Natura-2000-Netz, das gesamte marine Ökosystem und unsere äußerst reiche biologische Vielfalt sind zerstört. Wir stehen vor einem europäischen Problem, das eine europäische Lösung erfordert. In einem Mitgliedstaat, mehr noch, in einer Region, in diesem Fall einem strukturschwachen Ziel-1-Gebiet in Randlage, das hauptsächlich vom Meer und mit diesem verbundenen Industrien lebt – mit denen 54 der 62 in den Input-Output-Tabellen enthaltenen Wirtschaftssektoren unserer Autonomen Gemeinschaft in Beziehung stehen –, sind über 10 % des Bruttoinlandprodukts, wie der Tourismus usw., dramatisch betroffen. Wir fühlen uns ohnmächtig angesichts dieser Situation, und wir bitten Europa und die Mitgliedstaaten um Hilfe. Helfen Sie uns, helfen Sie den Galiciern. Als wir im vergangenen Sommer das mächtige Deutschland von seinen wasserreichen Flüssen im wahrsten Sinne des Wortes überflutet sahen, taten wir uns alle zusammen, um einen Europäischen Solidaritätsfonds zu schaffen. Heute bitten wir hier im Europäischen Parlament um die dringende Mobilisierung dieses Fonds, um Galicien zu helfen. Dies ist nicht der Zeitpunkt für juristische Spitzfindigkeiten, wir müssen ihn mobilisieren. Ich möchte die jüngsten Erklärungen der galicischen Regierung bekräftigen: Die Europäische Union darf nicht nur ein Einheitstraum sein, sondern sie muss auch eine solidarische Realität sein, die jeden ihrer Bürger unterstützt, wenn das Unheil seine Wut an einem der Länder auslässt, sei es im Norden, im Süden, im Osten oder im Westen. Europa wird eine Realität sein, wenn es für die Probleme seiner Bürger empfänglich ist. Machen wir uns alle gemeinsam Schulter an Schulter an die Arbeit. Wir haben eine Europäische Agentur für die Sicherheit des Seeverkehrs geschaffen und wissen nicht, wo wir sie ansiedeln sollen. Welche europäische Region ist stärker den Schiffsunglücksfällen ausgesetzt? Welche Region hat die meisten Unfälle erlitten? Welche Region besitzt einen größeren natürlichen Schatz an Fischen und Schalentieren, die geschützt werden müssen? Welche Region ist stärker von diesen Ressourcen abhängig? Welche Region könnte stärker sensibilisiert und motiviert sein, die Agentur aufzunehmen und für die Sicherheit des Seeverkehrs zu arbeiten? Lassen Sie uns aufhören, in Europa die Politik mit Kleinbuchstaben zu schreiben und Haarspalterei zu betreiben. Europa hat eine Verpflichtung gegenüber Galicien. Galicien ist die Antwort auf diese Fragen, und Galicien muss der Standortvorschlag heißen. Lassen Sie uns ohne Komplexe unsere Schiffbauindustrie fördern, lassen Sie uns Doppelhüllentanker bauen, die mit höherer Sicherheit unsere Gewässer durchfahren, folgen wir so dem Beispiel der USA. Lassen Sie uns die Seekorridore für gefährliche Güter schaffen, wie Frankreich und Spanien bereits vorgeschlagen haben. Die vordringliche, unmittelbare Frage besteht in der Hilfe für die Menschen, die die Mittel zur Bestreitung ihres Lebensunterhalts verloren haben, und in der Wiederherstellung der Umwelt. Lassen Sie uns dazu die Hilfen aus sämtlichen Strukturfonds flexibler gestalten und den Solidaritätsfonds mobilisieren. Aber kurzfristig sind auch solche Maßnahmen erforderlich, wie die gerade von mir genannten. Ich schließe, liebe Kollegen, mit der Losung, die sich Tausende Galicier bei einer Massenkundgebung am vergangenen Sonntag zu Eigen gemacht haben: „Nunca mais“ (Nie wieder)."@de7 ". Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, πριν προχωρήσω στην αξιολόγηση των εκθέσεων, παρακαλώ επιτρέψτε μου, ως Ευρωπαίος και ως Γαλικιανός, να σας διαβιβάσω τη μεγάλη μου ανησυχία για τη χειρότερη ναυτική καταστροφή που έχει γνωρίσει ποτέ η Ευρώπη. Κύριε Fischler, θα μιλήσουμε για αυτό το θέμα τη Δευτέρα στις 9 του τρέχοντος μηνός, καθώς, ως εκπρόσωπος της Ομάδας ΕΛΚ-ΕΔ, ζήτησα να συμπεριληφθεί αυτό το θέμα στην ημερήσια διάταξη. Για την ώρα, σας ζητώ και σας προσκαλώ να επισκεφτείτε τη Γαλικία προκειμένου να δείτε την κατάσταση και μόνος σας, όπως επίσης και πόσο έχουμε επηρεαστεί από την καταστροφή, τόσο όσον αφορά την αλιεία όσο και τη συλλογή οστρακοειδών. Ας μιλήσουμε τώρα για τη μεταρρύθμιση της αλιείας. Αυτό που πρέπει να διαλύσουμε, κύριε Επίτροπε, δεν είναι τα αλιευτικά σκάφη, αλλά τα παλιά πετρελαιοφόρα. Το προκάλεσε μεγαλύτερη ζημιά στην αλιεία από ότι όλος ο ευρωπαϊκός αλιευτικός στόλος μαζί. Ας σταματήσουμε να είμαστε υποκριτές. Πότε θα εκτιμήσουμε τις ζημιές που προκαλούνται στην αλιεία από άλλες δραστηριότητες; Γιατί ένα σκάφος μήκους 12 μέτρων μπορεί να λάβει επιδότηση, ενώ ένα σκάφος 13 μέτρων δεν μπορεί; Δεν γνωρίζετε ότι το πιο σοβαρό πρόβλημα είναι η αλιεία σε περιοχές αναπαραγωγής; Και αυτό μπορούν να το κάνουν τόσο τα μεγάλα όσο και τα μικρά σκάφη, και τα μικρά σκάφη ίσως είναι πιο πιθανό να το κάνουν. Η μεταρρύθμιση της ΚΑΠ δεν θα απαιτούσε τη χρήση των ταμείων· θα επηρέαζε, ωστόσο, την πρόσβαση, αλλά το ΧΜΠΑ δεν ήταν συγκεκριμένο, και σίγουρα όχι καθολικό όπως ισχυρίζεται η Επιτροπή. Όπως είπε ο συνάδελφός σας, κ. Barnier – και είναι γραμμένο – δεν έχετε τη νομική και ηθική βάση για να μεταρρυθμίσετε τα Διαρθρωτικά Ταμεία τώρα. Γιατί η γεωργική πολιτική μπορεί να λαμβάνει επιδοτήσεις που αποτελούν το 50% του προϋπολογισμού της ΕΕ – και μπορεί να τις λαμβάνει μέχρι το 2013 – και, από την άλλη πλευρά, οι επιδοτήσεις που προβλέπονταν να χορηγηθούν μέχρι το 2006 για την ΚΑΠ, η οποία δεν λαμβάνει ούτε το 1%, πρέπει να αποσυρθούν τώρα; Μήπως ξεχνάτε το γεωργικό πλεόνασμα; Και όμως, έχουμε έλλειμμα αλιευτικών προϊόντων. Ο αλιευτικός τομέας δεν ζητά περισσότερα χρήματα, αλλά μόνο τα ποσά που του είχαν υποσχεθεί στις δεδομένες συνθήκες. Αυτό ζητάμε, μαζί με αυξημένο έλεγχο, όπως διατυπώνεται στις εκθέσεις που παρουσιάζω στο Κοινοβούλιο, με μεγαλύτερη διαφάνεια, να είμαστε δίκαιοι απέναντι στα κράτη μέλη που εκπλήρωσαν τους στόχους μείωσης του στόλου και να μην τα αντιμετωπίζουμε όπως εκείνα τα κράτη που απέτυχαν να εκπληρώσουν αυτούς τους στόχους. Το 2004 ή το 2005, πρέπει να μεταρρυθμίσουμε τα Διαρθρωτικά Ταμεία. Θα δούμε τότε αν πρέπει να σταματήσει κάθε βοήθεια. Πρέπει να αναλύσουμε το θέμα. Αν σταματήσει, πρέπει να σταματήσει για όλους, αλλά για την ώρα θέλουμε να εκπληρωθούν τα προβλεπόμενα σχέδια, και θέλουμε η Ευρωπαϊκή Ένωση να έχει έναν ανανεωμένο, σύγχρονο, ασφαλή αλιευτικό στόλο το 2006. Δεν είναι θέμα περισσότερης αλιείας, αλλά καλύτερης αλιείας, με τον έλεγχο της διατήρησης των πόρων μέσω των συνολικών επιτρεπόμενων αλιευμάτων – που είναι σχεδιασμένα για αυτόν τον σκοπό, όπως επίσης οι ποσοστώσεις και τα τεχνικά μέτρα – την επιλεκτική αλιεία, τις βιολογικές στάσεις, την αλιευτική προσπάθεια, τη ρύθμιση των ημερών στη θάλασσα, και επίσης, με τη διάλυση σκαφών, αλλά σαν ένα συμπληρωματικό μέτρο, όχι το μοναδικό, επειδή είναι το μοναδικό μέτρο που δεν είναι αναστρέψιμο. Με κάθε πλοίο που διαλύουμε, καταστρέφουμε θέσεις απασχόλησης, και αυτό πρέπει να ληφθεί υπόψη. Πρέπει να κάνουμε συμβατή τη διατήρηση των ψαριών με τη διατήρηση των αλιέων, και σε δύσκολες στιγμές, όπως αυτές που περνάει η Γαλικία αυτό τον καιρό, και μπορεί να περάσει στο μέλλον, δεν πρέπει να αυξάνουμε την αλιευτική προσπάθεια, ιδιαίτερα στα κοινοτικά ύδατα· είναι δυνατό να συνεργαστούμε με την ανάπτυξη τρίτων χωρών διατηρώντας την απασχόλησή μας και τον εφοδιασμό των αγορών μας. Αυτή είναι η προώθηση των εξαγωγών πλοίων και η σύσταση μεικτών επιχειρήσεων. Αν δεν συμβεί αυτό, θα ενθαρρύνουμε τους αλιείς, σε δύσκολους καιρούς, να εργάζονται σε παράνομα αλιευτικά σκάφη με σημαίες ευκαιρίας, πράγμα το οποίο πρέπει να εμποδίσουμε. Επομένως, έκανα δεκτές τις τροπολογίες των συναδέλφων μου, οι οποίες εμπλουτίζουν τις εκθέσεις μου, προκειμένου να παράσχω μεγαλύτερο έλεγχο και μεγαλύτερη διαφάνεια στην πολιτική του στόλου. Εγώ ο ίδιος παρουσίασα δύο τροπολογίες προς την ίδια κατεύθυνση, για να καταστήσω σαφές ότι δεν επιδιώκουμε να αυξήσουμε την αλιευτική ικανότητα με κανένα τρόπο, και με σκοπό επίσης την επίτευξη συνοχής με την πολιτική ανάπτυξης και συνεργασίας. Τώρα, επομένως, θα ήθελα μόνο να ευχαριστήσω όλους τους βουλευτές που εργάστηκαν σε αυτό το θέμα και παρουσίασαν τροπολογίες, για τη συνεργασία τους. Θα ήθελα τώρα να πω, όχι μόνο ως εισηγητής αυτών των εκθέσεων, αλλά όπως είπα και στην αρχή, ως Ευρωπαίος από τη Γαλικία, σε όλους εκείνους που δεν συμφωνούν απόλυτα με αυτές τις εκθέσεις, ότι προσπάθησα να τις εκπονήσω όσο το δυνατόν πιο τίμια και με όσο μεγαλύτερη αφοσίωση μπορούσα, που ήταν αρκετή, και να τους ζητήσω να μην καταψηφίσουν αυτές τις εκθέσεις. Θα ήμουν ευγνώμων αν τουλάχιστον το σκεφτόσασταν και καταλήγατε στην αποχή. Τέλος, θα ήθελα να ευχαριστήσω και να συγχαρώ τον συνάδελφό μου, κ. Jové Peres, για την εξαιρετική του εργασία, η οποία πραγματοποιήθηκε – όπως αναγνώρισε και ο πρόεδρός μας, κ. Stevenson – σε δύσκολες συνθήκες, με αντίπαλο τον χρόνο, με αρκετές πιέσεις και πολλές παρεξηγήσεις. Τέλος, θα ήθελα να εκφράσω, φυσικά, την αλληλεγγύη μου, στον κ. Stevenson, για την προφορική του ερώτηση. Σας ευχαριστώ όλους πάρα πολύ. Το μεγαλύτερο απόθεμα ιχθύων και οστρακοειδών στην Ευρώπη – ίσως και στον κόσμο – καταστρέφεται από ένα ατύχημα που είχαμε όλοι το καθήκον να αποτρέψουμε. Το μέγεθος της τραγωδίας που αντιμετωπίζουμε είναι ακόμη ανυπολόγιστο. Όλη η γαλικιανή ακτή, χίλια χιλιόμετρα, είναι κλειστή για την αλιεία και τη συλλογή οστρακοειδών. Τοπία μοναδικής ομορφιάς, εθνικά πάρκα, το δίκτυο Φύση 2000, όλο το θαλάσσιο οικοσύστημα και ο μεγάλος πλούτος της βιοποικιλότητάς μας έχουν όλα καταστραφεί. Βρισκόμαστε αντιμέτωποι με ένα ευρωπαϊκό πρόβλημα, το οποίο απαιτεί μια ευρωπαϊκή λύση. Ένα κράτος μέλος, και συγκεκριμένα μια περιοχή, σε αυτή δε την περίπτωση μια μειονεκτική, περιφερειακή περιοχή του στόχου 1 που ζει κυρίως από τη θάλασσα και τις συναφείς βιομηχανίες – που αφορούν 54 από τους 62 οικονομικούς τομείς που περιέχονται στους πίνακες κόστους-αποδοτικότητας της Κοινότητας – πάνω από το 10% του ακαθάριστου εγχώριου προϊόντος, όπως ο τουρισμός κτλ., έχουν πληγεί σοβαρά. Αισθανόμαστε ανίκανοι μπροστά σε αυτή την κατάσταση, και ζητάμε από την Ευρώπη και από τα κράτη μέλη βοήθεια. Βοηθήστε μας, βοηθήστε τους Γαλικιανούς. Το περασμένο καλοκαίρι, όταν είδαμε την πανίσχυρη Γερμανία να πλημμυρίζει κυριολεκτικά από τους υπερχειλισμένους ποταμούς της, ενώσαμε όλοι τις δυνάμεις μας για να δημιουργήσουμε ένα Ευρωπαϊκό Ταμείο Αλληλεγγύης. Σήμερα, εδώ στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, ζητάμε την επείγουσα κινητοποίηση αυτού του Ταμείου προκειμένου να βοηθήσει τη Γαλικία. Δεν είναι καιρός για νομικές αμφισβητήσεις· πρέπει να κινητοποιήσουμε το Ταμείο. Θα ήθελα να επαναλάβω τις δηλώσεις που έκανε πρόσφατα η γαλικιανή κυβέρνηση: η Ευρωπαϊκή Ένωση δεν μπορεί να είναι απλώς ένα όνειρο ενότητας, αλλά πρέπει επίσης να είναι μια πηγή πραγματικής αλληλεγγύης που θα υποστηρίζει κάθε πολίτη της σε δύσκολους καιρούς σε οποιαδήποτε χώρα, είτε είναι στον Βορρά, στον Νότο, στην Ανατολή ή στη Δύση. Η Ευρώπη θα γίνει πραγματικότητα όταν θα είναι ευαισθητοποιημένη στα προβλήματα που αντιμετωπίζουν οι πολίτες της. Ας αρχίσουμε να εργαζόμαστε μαζί, πλάι-πλάι. Έχουμε ιδρύσει έναν Ευρωπαϊκό Οργανισμό για την Ασφάλεια στη Θάλασσα και δεν ξέρουμε πού πρέπει να είναι η έδρα της. Ποια ευρωπαϊκή περιοχή είναι πιο ευάλωτη στα θαλάσσια ατυχήματα; Ποια περιοχή έχει υποστεί τα περισσότερα ατυχήματα; Ποια περιοχή έχει τα μεγαλύτερα φυσικά αποθέματα ιχθύων και οστρακοειδών, που πρέπει να προστατευθούν; Ποια περιοχή εξαρτάται περισσότερο από αυτούς τους πόρους; Ποια περιοχή θα μπορούσε να είναι πιο ευαισθητοποιημένη και με τα μεγαλύτερα κίνητρα για να υποδεχθεί και να εργαστεί για τη θαλάσσια ασφάλεια; Εμείς στην Ευρώπη πρέπει να αφήσουμε πίσω τις πολιτικές με μικρό “π” και τις άσκοπες συζητήσεις. Η Ευρώπη έχει ένα χρέος απέναντι στη Γαλικία. Η Γαλικία είναι η απάντηση σε αυτές τις ερωτήσεις και η Γαλικία πρέπει να είναι η προτεινόμενη έδρα. Προωθούμε αναίσχυντα τη ναυπηγική μας βιομηχανία, κατασκευάζουμε τα πετρελαιοφόρα διπλού κύτους που θα διασχίζουν τις θάλασσές μας με μεγαλύτερη ασφάλεια, ακολουθώντας το παράδειγμα των Ηνωμένων Πολιτειών. Δημιουργούμε θαλάσσιους διαδρόμους για τα επικίνδυνα εμπορεύματα, όπως έχουν ήδη προτείνει η Γαλλία και η Ισπανία. Αυτό που πρέπει να κάνουμε επειγόντως και άμεσα είναι να βοηθήσουμε εκείνους που έχουν χάσει τους πόρους με τους οποίους κερδίζουν τα προς το ζην, και να αποκαταστήσουμε το περιβάλλον. Επομένως, πρέπει να καταστήσουμε τη βοήθεια από όλα τα Διαρθρωτικά Ταμεία πιο ευέλικτη και να κινητοποιήσουμε το Ταμείο Αλληλεγγύης. Βραχυπρόθεσμα, ωστόσο, χρειαζόμαστε επίσης μέτρα όπως αυτά που μόλις ανέφερα. Θα τελειώσω, κυρίες και κύριοι, με το σλόγκαν που υιοθέτησαν χιλιάδες Γαλικιανοί σε μια μαζική διαδήλωση την περασμένη Κυριακή: (“Ποτέ ξανά”)."@el8 ". Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, before assessing the reports, please allow me, as a European and as a Galician, to convey to you my great concern over the worst marine disaster that Europe has ever known. Mr Fischler, we will talk about this matter on Monday 9 in the Committee on Fisheries, since, as spokesman for the PPE-DE Group, I have asked for it to be included in the agenda. For now, I would ask and invite you to visit Galicia in order to see the situation for yourself, as well as how we have been affected by the disaster, in terms of both fishing and shellfish-gathering. Let us now talk about fisheries reform. What we need to scrap, Commissioner, are not fishing boats, but old oil tankers. The has caused more damage to fishing than the entire European fishing fleet put together. Let us stop being hypocritical. When will we assess the damage caused to fishing by other activities? Why can a boat 12 metres long receive funding, while a boat of 13 metres cannot? Do you not know that the most serious problem is fishing in breeding areas? Both large and small boats can do that, and small boats may even be more likely to do so. CFP reform would not require the use of funds; it would, however, affect access, but the FIFG was not specific, and certainly not across the board as the Commission claims. As your colleague, Mr Barnier, said – and this is written in black and white – you lack the legal and moral basis to reform the Structural Funds now. Why can the agriculture policy receive subsidies that represent 50% of the EU budget – and can receive them until the year 2013 – and, on the other hand, the subsidies that were supposed to be granted until 2006 for the CFP, which does not even receive 1%, must be withdrawn now? Are you forgetting the agricultural surplus? And yet, we have a deficit of fisheries products. The fisheries sector is not asking for more money, but only the amounts that were promised, under the promised conditions. This is what we are asking for, with increased monitoring, as stated in the reports I am presenting to Parliament, with greater transparency, being fair to the Member States that fulfil the fleet reduction objectives and not treating them the same as those States that fail to meet their objectives. In 2004 or 2005, we will have to reform the Structural Funds. We shall see then whether all aid must be stopped. We must analyse the matter. If it stops, it will have to be stopped for all, but for now we want the plans laid down to be fulfilled, and we want the European Union to have a renewed, modern, safe fishing fleet in 2006. It is not a case of more fishing, but of better fishing, monitoring resource conservation by means of total allowable catches – which were designed for that purpose, as well as quotas and technical measures – selective fishing, biological recovery periods, the fishing effort, regulating days at sea, and also, with scrapping, but as an additional measure, not the only one, because it is the only measure that is irreversible. With every boat we scrap, we are destroying jobs, and this must be taken into account. We must make the conservation of fish compatible with the conservation of fishermen, and at difficult times, such as Galicia is going through at the moment, and may go through in future, we must not increase the fishing effort, particularly not in Community waters; it is possible to cooperate with the development of third States while maintaining our employment and supplying our markets. That is the promotion of ship exports and the creation of joint enterprises. Unless this happens, we will be encouraging fishermen, at difficult times, to sign on with illegal fishing boats sailing under flags of convenience, which we must prevent. I have therefore accepted my fellow Members’ amendments, which enrich my reports, in order to provide increased monitoring and greater transparency in fleet policy. I myself have tabled two amendments along the same lines, to make it clear that we are not trying to increase fishing capacity in any way, and which are also aimed at achieving coherence with development cooperation policy. I would now just like, therefore, to thank all the Members who have worked on this matter and tabled amendments, for their cooperation. I would now like to say, not only as rapporteur for these reports, but as I said at the beginning, as a European from Galicia, to all those who do not fully agree with these reports, that I have tried to draft them as honestly as possible and with as much dedication as I could, which was a great deal, and ask them not to vote against these reports. I would be grateful if you would at least think about it and consider abstaining. Lastly, I would like to thank and congratulate my colleague, Mr Jové Peres, on his excellent work in what were – as our chairman Mr Stevenson has acknowledged – difficult conditions, racing against the clock, with a certain amount of pressure and a great number of misunderstandings. Lastly, I would like to express my solidarity, naturally, with Mr Stevenson, over his oral question. Thank you all very much. The largest reserve of fish and shellfish in Europe – and possibly even the world – is being ruined by an accident which we all had a duty to prevent. The scale of the tragedy we are facing is as yet unknown. The entire Galician coast, one thousand kilometres, is closed to fishing and shellfish-gathering. Scenery of unique beauty, national parks, the Natura 2000 network, the entire marine ecosystem and our great wealth of biodiversity have all been ruined. We are facing a European problem, which requires a European solution. A Member State, and in particular a region, in this case, a disadvantaged, peripheral, objective 1 region that lives principally from the sea and associated industries – involving 54 of the 62 economic sectors contained in Community input-output tables – over 10% of the gross domestic product, such as tourism, etc., are significantly affected. We feel impotent in the face of this situation, and we are asking Europe and the Member States for help. Help us, help the Galicians. Last summer, when we saw the powerful State of Germany literally flooded by its overflowing rivers, we all joined forces to create a European Solidarity Fund. Here today, in the European Parliament, we are asking for this Fund to be mobilised as a matter of urgency in order to help Galicia. This is no time for legal pedantry; we must mobilise the Fund. I would like to reiterate the statements made recently by the Galician Government: the European Union cannot merely be a dream of unity, but must also be a genuine source of solidarity that supports each and every one of its citizens at times of misfortune in any country, whether in the North, the South, the East or the West. Europe will become a reality when it is sensitive to the problems faced by its citizens. Let us all start working together, side by side. We have created a European Maritime Safety Agency and we do not know where it should be located. Which European region is most vulnerable to maritime accidents? Which region has suffered the most accidents? Which region has the greatest natural fish and shellfish resources, that must be protected? Which region is most dependent on these resources? Which region could be the most aware and most motivated to welcome and work towards maritime safety? We in Europe must leave behind politics with a small ‘p’ and pointless discussions. Europe owes Galicia a debt. Galicia is the answer to these questions and Galicia must be the proposed location. We are unashamedly promoting our shipbuilding industry and constructing double-hulled oil tankers that will ply the seas more safely, following the example of the United States. We are creating maritime corridors for dangerous goods, as France and Spain have already proposed. What we should do urgently and immediately is help those who have lost their livelihood and restore the environment. We should therefore make aid from all the Structural Funds more flexible and mobilise the Solidarity Fund. In the short term, however, we also need measures such as those that I have just mentioned. I shall end, ladies and gentlemen, with the slogan that thousands of Galicians adopted at a mass demonstration last Sunday: ‘ ’ [‘Never again’]."@en3 "Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, ennen mietintöjen arvioimista haluaisin eurooppalaisena ja galicialaisena välittää teille suuren huolestuneisuuteni Euroopan pahimmasta merionnettomuudesta. Arvoisa komission jäsen Fischler, käsittelemme tätä asiaa ensi maanantaina 9. joulukuuta kalatalousvaliokunnassa, sillä PPE-DE-ryhmän puheenjohtajana olen pyytänyt asian sisällyttämistä esityslistaan. Pyytäisin nyt teitä vierailemaan Galiciassa, jotta voitte todeta tilanteen itse ja nähdä, kuinka onnettomuus on vaikuttanut kalastukseen ja äyriäisten kalastukseen alueellamme. Puhukaamme nyt kalastuspolitiikan uudistuksesta. Arvoisa komission jäsen, meidän on kalastusalusten sijaan romutettava vanhat öljysäiliöalukset. Prestige-onnettomuus aiheutti enemmän vahinkoa kalastukselle kuin koko Euroopan kalastuslaivasto koskaan voisi aiheuttaa. Lopettakaamme tekopyhyys. Milloin arvioimme muun toiminnan kalastukselle aiheuttamat vahingot? Miksi 12 metrin pituinen laiva saa tukea, mutta 13-metrinen ei? Ettekö tiedä, että suurin ongelma on kalastus kalojen kutualueilla? Sekä isot että pienet kalastusalukset voivat syyllistyä tähän, ja pienet alukset ovat ehkä todennäköisemmin syyllisiä siihen. Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus ei edellyttäisi varojen käyttöä, mutta se vaikuttaisi kalastusvyöhykkeiden käyttöoikeuteen. KOR:ssa ei ole annettu täsmällisiä sääntöjä tästä asiasta ainakaan kautta linjan, kuten komissio väittää. Kuten kolleganne Barnier totesi – ja tästä on mustaa valkoisella – komissiolla ei ole oikeudellista tai moraalista perustaa uudistaa rakennerahastoja nyt. Miksi maatalouspolitiikkaa tuetaan 50 prosentilla unionin talousarviovaroista vuoteen 2013 saakka, kun taas yhteiselle kalastuspolitiikalle vuoteen 2006 asti tarkoitetut tuet, joiden osuus talousarviosta ei ole edes prosenttia, peruutetaan? Oletteko unohtaneet maatalouden ylijäämän? Kalataloustuotteissa on sen sijaan alijäämää. Kalastusala ei pyydä lisää rahaa, ainoastaan sille jo luvattuja varoja sovituilla ehdoilla. Tämän lisäksi pyydämme, että valvontaa ja avoimuutta lisätään parlamentille esittämieni mietintöjen mukaisesti. Pyydämme myös, että niitä jäsenvaltioita kohdellaan oikeudenmukaisesti, jotka ovat saavuttaneet kalastuslaivaston pienentämistä koskevat tavoitteet eikä niitä kohdeltaisi samoin kuin tavoitteet saavuttamatta jättäneitä valtioita. Meidän on uudistettava rakennerahastoja vuonna 2004 tai 2005. Silloin on päätettävä, lopetetaanko kaikki tuet. Asiaa on tutkittava. Jos tuet lopetetaan, ne on lopetettava kaikilta. Tällä hetkellä haluamme kuitenkin, että sovitut suunnitelmat toteutetaan ja että Euroopan unionin kalastuslaivasto uudistetaan ja nykyaikaistetaan ja sen turvallisuutta lisätään vuoteen 2006 mennessä. Kyse ei ole kalastuksen lisäämisestä vaan paremmasta kalastuksesta, luonnonvarojen säilymisen valvonnasta suurimpien sallittujen saalismäärien perusteella – jotka luotiin juuri tätä tarkoitusta varten, kuten kiintiöt ja tekniset toimenpiteet. Lisäksi on kyse valikoivasta kalastuksesta, rauhoitusajoista, pyyntiponnistuksista ja merelläolopäivien rajoittamisesta sekä romuttamisesta, joka kuitenkin on lisätoimenpide eikä ainoa toimenpide, sillä se on näistä kaikista peruuttamattomin. Kunkin romutetun laivan myötä myös työpaikat vähenevät, mikä on otettava huomioon. Meidän on mukautettava kalavarojen säilyttäminen kalastajien työpaikkojen säilyttämiseen. Vaikeina aikoina, joista Galicia kärsii juuri nyt ja ehkä vielä tulevaisuudessakin, pyyntiponnistusta ei pidä lisätä varsinkaan yhteisön vesillä; on mahdollista edistää yhteistyössä yhteisön ulkopuolisten valtioiden kehitystä ja samalla säilyttää yhteisön kalastajien työpaikat ja pitää markkinat toiminnassa edistämällä laivojen vientiä ja luomalla yhteisyrityksiä. Ellei näin toimita, kannustamme kalastajia vaikeina aikoina osallistumaan lainvastaiseen kalastukseen mukavuuslippulaivoilla, ja juuri tätä on vältettävä. Näin ollen olen hyväksynyt kollegoitteni esittämät tarkistukset, jotka täydentävät mietintöjäni. Niiden tarkoituksena on lisätä kalastuslaivastopolitiikan valvontaa ja avoimuutta. Esitin itse kaksi samansuuntaista tarkistusta selventääkseni, ettemme pyri lisäämään kalastuskapasiteettia vaan yhdenmukaisuutta kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa. Haluaisin vielä kiittää sujuvasta yhteistyöstä kaikkia niitä parlamentin jäseniä, jotka ovat työskennelleet asian parissa ja tehneet tarkistuksia. Näiden mietintöjen esittelijänä ja, kuten alussa sanoin, Galiciasta kotoisin olevana eurooppalaisena haluaisin sanoa kaikille niille, jotka eivät täysin hyväksy mietintöjäni, että olen pyrkinyt laatimaan ne mahdollisimman rehellisesti ja suurella sydämellä. Pyydän teitä olemaan äänestämättä mietintöjä vastaan. Olisin kiitollinen, jos ainakin harkitsisitte äänestämättä jättämistä. Haluaisin lopuksi kiittää ja onnitella kollegaani Jové Peresiä hänen erinomaisesta työstään vaikeassa tilanteessa, tiukan aikataulun ja painostuksen alaisena sekä usein väärinymmärrettynä, kuten puhemies Stevenson aikaisemmin totesi. Haluan myös ilmaista Stevensonille tukeni hänen suullisen kysymyksensä osalta. Kiitokset kaikille. Euroopan ja ehkä jopa maailman suurin kala- ja äyriäisalue tuhoutuu sellaisen onnettomuuden vuoksi, joka meillä oli velvollisuus estää. Edessä olevan tragedian laajuutta ei vielä tiedetä. Kalastus ja äyriäisten kerääminen on kielletty koko Galician rannikon tuhannen kilometrin pituisella alueella. Ainutlaatuisen luonnonkaunis alue, sen kansallispuistot, Natura 2000 -verkosto, koko meren ekosysteemi ja rikas monimuotoisuus ovat kaikki tuhoutuneet. Edessämme on eurooppalainen ongelma, johon tarvitaan eurooppalaista ratkaisua. Ongelmasta kärsii jäsenvaltio ja erityisesti alue, joka on epäsuotuisa reuna-alue ja joka kuuluu tavoite 1 -alueisiin ja elää pääasiassa merestä ja siihen liittyvästä teollisuudesta. Alue käsittää 54 niistä 62 talouden alasta, jotka sisältyvät yhteisön panos-tuotos-taulukoihin. Yli 10 prosenttia maan bruttokansantuotteesta ja esimerkiksi matkailu kärsivät merkittävästi. Tunnemme itsemme voimattomiksi tässä tilanteessa ja pyydämme apua Euroopalta ja jäsenvaltioilta. Auttakaa meitä, auttakaa galicialaisia. Viime kesänä mahtava Saksan valtio joutui kirjaimellisesti veden varaan sen jokien tulviessa, ja silloin me yhdistimme voimamme ja perustimme Euroopan solidaarisuusrahaston. Pohdimme tänään täällä Euroopan parlamentissa, kuinka rahaston varat voitaisiin ottaa käyttöön pikaisesti Galician auttamiseksi. Nyt ei ole aikaa lainsäädännölliselle pikkumaisuudelle; meidän on otettava varat käyttöön. Haluaisin toistaa Galician hallituksen vastikään antaman lausunnon: Euroopan unioni ei saa olla ainoastaan unelma yhtenäisyydestä, vaan sen on oltava todellinen solidaarisuuden lähde, joka tukee kaikkia kansalaisiaan huonoina aikoina missä tahansa maassa, olipa se sitten pohjoisessa, etelässä, idässä tai lännessä. Euroopasta tulee totta silloin, kun se ymmärtää kansalaistensa ongelmat. Ryhtykäämme kaikki yhdessä työhön. Olemme perustaneet Euroopan meriturvallisuusviraston, mutta emme tiedä, minne se olisi sijoitettava. Mikä Euroopan alue on eniten altis merionnettomuuksille? Mikä alue on kärsinyt useimmista onnettomuuksista? Millä alueella on suurimmat kala- ja äyriäisvarat, joita on suojeltava? Mikä alue on kaikkein riippuvaisin näistä luonnonvaroista? Mikä alue olisi kaikkein motivoitunein ottamaan vastaan meriturvallisuusviraston ja työskentelemään meriturvallisuuden edistämiseksi? Eurooppalaisten on unohdettava politikointi pienellä p:llä ja turha keskustelu. Eurooppa on velkaa Galicialle. Galicia on vastaus näihin kaikkiin kysymyksiin; meriturvallisuusvirasto on sijoitettava Galiciaan. Yhdysvaltain esimerkkiä seuraten olemme edistäneet epäröimättä laivanrakennusteollisuuttamme ja rakentaneet kaksirunkoisia öljysäiliöaluksia, joilla liikennöinti merellä on turvallisempaa. Olemme perustamassa meriväyliä vaarallisten aineiden kuljetuksia varten, kuten Ranska ja Espanja ovat jo ehdottaneet. Nyt meidän olisi pikaisesti autettava niitä, jotka ovat menettäneet toimeentulonsa, ja palautettava ympäristö ennalleen. Näin ollen meidän olisi joustavoitettava tuen myöntämistä kaikista rakennerahastoista ja otettava käyttöön solidaarisuusrahaston varat. Lyhyellä aikavälillä tarvitsemme myös juuri mainitsemiani toimenpiteitä. Hyvät parlamentin jäsenet, lopetan iskulauseeseen, jota tuhannet galicialaiset toistivat viime sunnuntain mielenosoituksessa: "Nunca mais" (Ei koskaan enää)."@fi5 ". Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, avant d’entamer l’évaluation des rapports, permettez-moi, en tant qu’Européen et en tant que Galicien, de vous faire part de ma profonde préoccupation à l’égard de la plus grande catastrophe marine que l’Europe ait jamais connue. Monsieur Fischler, nous discuterons de ces questions en commission de la pêche lundi prochain, le 9 décembre, car en tant que porte-parole du groupe PPE-DE, j’ai demandé que ce sujet soit inclus dans l’ordre du jour. Pour l’instant, je vous invite à vous rendre en Galice afin de prendre directement conscience de la réalité et à la voir telle qu’elle est actuellement, affectée par la catastrophe, en ce qui concerne la pêche des poissons et des crustacés. Parlons à présent de la réforme de la pêche. Ce qu’il faut démolir, Monsieur le Commissaire, ce ne sont pas les navires de pêche, mais les vieux pétroliers. Le a causé davantage de dommages à la pêche que toute la flotte de pêche européenne réunie. Cessons d’être hypocrites. Quand effectuera-t-on une évaluation des dommages occasionnés à la pêche par des activités ne relevant pas de la pêche ? Pourquoi un navire de 12 mètres peut-il être subventionné tandis qu’un autre de 13 mètres ne le peut pas ? Ne savez-vous pas que le problème le plus grave est la pêche dans les zones de reproduction ? Et cela, tant les grands navires que les petits peuvent le faire, les petits encore plus probablement. La réforme de la politique commune de la pêche ne nécessitait pas de toucher aux fonds ; l’accès aux ressources devait bien être revu mais il n'était pas nécessaire de toucher à l’IFOP, et certainement pas d’une manière unilatérale, comme le prétend la Commission. Comme l’a dit votre collègue M. Barnier - et c’est repris par écrit - , vous manquez de la base juridique et morale nécessaire à la réforme des Fonds structurels actuellement. Pourquoi la politique agricole peut-elle recevoir des subventions - jusqu’en 2013, en outre - qui impliquent 50 % du budget de l’Union alors que la politique commune de la pêche, dont les subventions n’atteignent même pas 1 %, doit à présent se voir retirer les aides prévues jusqu’en 2006 ? Pourtant, les produits de la pêche sont insuffisants. Et n’y a-t-il pas d’excédents agricoles ? Le secteur de la pêche ne demande pas davantage d’argent, il demande seulement ce qui lui a été promis et dans les conditions promises, avec plus de contrôle, comme le signalent les rapports que je présente actuellement à l’Assemblée, avec plus de transparence, en rendant justice aux États membres respectueux des objectifs de diminution de la flotte sans les assimiler aux autres. En 2004 ou 2005, les Fonds structurels devront être réformés. Nous verrons à ce moment si toutes les aides doivent disparaître. Il conviendra de se pencher sur ce problème. Si elles disparaissent, cette décision devra être applicable à tous. Néanmoins, actuellement, nous souhaitons que les plans prévus soient respectés et qu’en 2006, l’Union européenne soit dotée d’une flotte de pêche remise à neuf, moderne et sûre. Il ne s’agit pas de pêcher davantage, mais de pêcher d’une meilleure manière, en contrôlant la conservation de nos ressources au moyen de totaux admissibles de captures - créés dans ce but et accompagnés de quotas et de mesures techniques - , de la pêche sélective, des périodes de reconstitution biologique, de l'effort de pêche, en limitant les jours de pêche, et également de la démolition des navires, mais seulement à titre de mesure supplémentaire et non unique, car il s’agit de la seule mesure irréversible. Chaque navire détruit implique des suppressions d’emplois, ce dont il convient de tenir compte. La conservation des stocks de poissons doit être compatible avec la conservation de l’emploi des pêcheurs. En outre, dans des moments difficiles comme ceux que la Galice connaît actuellement et ceux qu’il lui reste encore à vivre, il ne s’agit pas d’augmenter l’effort de pêche, surtout dans les eaux communautaires ; il est possible de participer au développement de pays tiers tout en maintenant notre niveau d’emploi et en approvisionnant nos marchés. Pour ce faire, nous pouvons encourager l’exportation de navires et la création d’entreprises mixtes. Une attitude contraire, en des temps difficiles, inciterait les pêcheurs à s’enrôler sur des navires de pêche pirates battant pavillon de complaisance, ce que nous nous devons d’éviter. C’est pourquoi j’ai accepté les amendements de mes collègues, qui enrichissent mes rapports, afin de doter la politique relative à la flotte de pêche d’un contrôle renforcé et d’une plus grande transparence. Deux des amendements présentés par moi-même à l’Assemblée vont dans le même sens en vue de bien préciser que nous ne cherchons pas à augmenter la capacité de pêche de quelque manière que ce soit. Ces deux amendements s’inscrivent également dans le principe de cohérence par rapport à la politique de coopération au développement. Par conséquent, il ne me reste qu’à remercier pour leur collaboration tous les députés qui ont travaillé sur ces rapports et ont présenté des amendements. En tant que rapporteur, mais comme je l’ai dit au début de mon intervention, en tant qu’Européen de Galice également, je tiens maintenant à préciser à ceux qui n’approuvent pas entièrement ces rapports que j’ai tenté de les réaliser avec la plus grande honnêteté possible et de m’y consacrer le plus possible, c’est-à-dire beaucoup. Je voudrais en outre leur demander de ne pas voter contre ces rapports. Je leur serais sincèrement reconnaissant d’au moins les prendre en considération et d’envisager l’abstention. Je tiens à terminer en adressant mes remerciements et mes félicitations à mon collègue, M. Jové Peres, pour son fabuleux travail mené dans des conditions - comme l’a reconnu notre président, M. Stevenson - difficiles, dignes d’une course contre la montre et accompagnées de certaines pressions et de nombreux malentendus. Finalement, et c’est la moindre des choses, je voudrais également exprimer ma solidarité à notre président, M. Stevenson, dans le cadre de la question orale qu’il a présentée. À tous, merci beaucoup. La plus vaste réserve de poissons et crustacés d’Europe - et peut-être de la planète - est actuellement ravagée par un accident que nous avions tous le devoir d’éviter. Nous nous trouvons face à une tragédie dont l’étendue est encore impossible à déterminer. Toute la côte galicienne, à savoir mille kilomètres, est fermée à la pêche. Des paysages d’une beauté singulière, des parcs nationaux, le réseau Natura 2000, tout l’écosystème marin et notre extraordinaire biodiversité ont été ravagés. Il s’agit d’un problème européen qui requiert une solution européenne. Un État membre, et plus particulièrement une région, en l’occurrence défavorisée, périphérique, intégrant l’objectif 1 et fondant en grande partie son développement sur la mer et sur les activités industrielles connexes - auxquelles sont liés 54 des 62 secteurs économiques repris dans les tableaux entrées-sorties de la Communauté -, plus de 10 % du produit intérieur brut, le tourisme, etc., sont affectés d’une manière dramatique. Nous nous sentons impuissants face à ce qui nous arrive et nous demandons de l’aide en Europe et à l’Europe. Aidez-nous, aidez les Galiciens. L’été dernier, lorsque nous avons vu la puissante Allemagne littéralement débordée par ses cours d’eau abondants, nous avons tous répondu présents et nous avons créé un Fonds européen de solidarité. Aujourd’hui, nous demandons ici, au Parlement européen, de mobiliser ce fonds d'urgence afin d’aider la Galice. Il n’est point l’heure de disserter sur les aspects juridiques, il faut le mobiliser. Je tiens à faire miennes les récentes déclarations du gouvernement galicien : l’Union européenne ne peut se borner à être un rêve d’unité ; elle doit en outre être une source réelle de solidarité qui soutient chacun de ses citoyens lorsque le malheur s’acharne sur un pays, qu’il se trouve au nord, au sud, à l’est ou à l’ouest. L’Europe sera une réalité quand elle se sentira concernée par les problèmes de ses citoyens. Travaillons tous ensemble, coude à coude. Nous avons créé une Agence européenne de sécurité maritime et nous ne savons pas où la localiser. Quelle région européenne est la plus exposée aux accidents maritimes ? Quelle région connaît le nombre d’accidents le plus élevé ? Quelle région abrite le plus grand trésor naturel en termes de poissons et crustacés, à protéger absolument ? Quelle région dépend le plus de ces ressources ? Quelle région pourrait être la plus sensibilisée et la plus motivée pour accueillir l’Agence de sécurité maritime et œuvrer en faveur de cette sécurité ? Cessons, en Europe, les discussions byzantines et la politique avec une minuscule. L’Europe a une dette envers la Galice. La Galice est la réponse à ces questions et elle est la région à proposer. Encourageons sans complexe notre industrie navale, construisons des pétroliers à double coque qui puissent sillonner nos mers en toute sécurité, suivons ainsi l’exemple des États-Unis. Créons des couloirs maritimes pour les marchandises dangereuses, comme l’ont déjà proposé la France et l’Espagne. Dans l’immédiat, il est nécessaire d’aider d'urgence les personnes qui ont perdu leurs moyens de subsistance ainsi que de sauver l’environnement. À cette fin, assouplissons les aides de tous les Fonds structurels et mobilisons le Fonds de solidarité. Toutefois, à court terme, des mesures comme celles que je viens de mentionner sont également indispensables. Chers collègues, je conclurai avec le slogan que des milliers de Galiciens ont scandé au cours d’une importante manifestation organisée dimanche dernier : " " ("Plus jamais ça")."@fr6 "Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli colleghi, prima di affrontare la valutazione delle relazioni, permettetemi, come europeo e come galiziano, di esprimere la mia enorme preoccupazione per la più grave catastrofe marina mai accaduta in Europa. Commissario Fischler, parleremo di questo argomento lunedì prossimo, il giorno 9, in sede di commissione per la pesca. In veste di portavoce del gruppo PPE-DE ho chiesto che questo tema venisse inserito nell’ordine del giorno. Per il momento la invito a visitare la Galizia per conoscere personalmente la situazione, e le conseguenze della catastrofe sulla pesca e sulla raccolta di molluschi. Parliamo ora della riforma della pesca. Signor Commissario, non sono le imbarcazioni da pesca che devono essere rottamate, bensì le vecchie petroliere. Ha recato più danni alla pesca la che l’intera flotta da pesca europea. Basta con le ipocrisie. Quando avremo la valutazione dei danni arrecati alla pesca da attività estranee alla stessa? Perché si può sovvenzionare una imbarcazione di 12 metri e una di 13 invece no? Non sa che la cosa più grave è pescare nelle zone di riproduzione? E questo lo può fare tanto una barca grande come una piccola, e forse lo fa più agevolmente quella piccola. La riforma della politica comune della pesca non richiedeva di toccare i fondi; l’accesso sì, ma non era necessario toccare lo SFOP, tanto meno unilateralmente come vorrebbe fare la Commissione. Come ha detto il suo collega Barnier – ed è scritto nero su bianco – non vi sono le basi giuridiche e morali per riformare i Fondi strutturali in questo momento. Perché la politica agricola può ricevere sovvenzioni pari al 50 per cento del bilancio dell’Unione – e può riceverle fino all’anno 2013 -, mentre alla politica comune della pesca, che non arriva nemmeno all’1 per cento, vengono revocati gli aiuti previsti fino al 2006? Non vi sono forse eccedenze agricole? E tuttavia abbiamo un di prodotti della pesca. Il settore della pesca non chiede maggiori stanziamenti, chiede solo quanto era stato promesso e alle condizioni promesse. Certo, con più controllo, come indicano le relazioni che presento all’Assemblea, con più trasparenza, rendendo giustizia agli Stati membri che hanno raggiunto gli obiettivi di riduzione della flotta e non equiparandoli a quelli che non li hanno rispettati. Nel 2004 o nel 2005 bisognerà riformare i Fondi strutturali. Si vedrà allora se è il caso di eliminare tutti gli aiuti. Dovremo analizzare tale eventualità. Se verranno eliminati, dovrà valere per tutti, ma fino ad allora vogliamo che siano rispettati i piani previsti e che nel 2006 l’Unione europea abbia la sua flotta da pesca rinnovata, moderna, sicura. Non si tratta di pescare di più, quanto di pescare meglio, controllando la conservazione delle nostre risorse mediante i totali ammissibili di cattura – che sono stati creati apposta, insieme alle quote e alle misure tecniche -, le reti selettive, i fermi biologici, lo sforzo di pesca, la regolazione dei giorni in mare, e anche con le demolizioni, quale misura aggiuntiva però non esclusiva, perché è l’unica a essere irreversibile. Ogni barca che viene demolita implica la scomparsa di posti di lavoro, e bisogna tenerne conto. Dobbiamo rendere compatibile la conservazione dei pesci con la tutela dei pescatori, e in momenti difficili come quello che sta attraversando la Galizia, e quelli che devono ancora venire, non si tratta di incrementare lo sforzo di pesca, tanto meno nelle acque comunitarie; è invece possibile cooperare allo sviluppo di Stati terzi, conservando i nostri posti di lavoro e approvvigionando i nostri mercati. Si tratta di favorire l’esportazione di imbarcazioni e di creare imprese miste. Altrimenti, in situazioni difficili si incoraggiano i pescatori a ricorrere a imbarcazioni pirata battenti bandiere di comodo, cosa che dobbiamo evitare. Ho pertanto accettato gli emendamenti dei colleghi, che arricchiscono le mie relazioni, dotando la politica della flotta di maggior controllo e di maggior trasparenza. Sulla stessa linea si situano due emendamenti che io stesso ho presentato all’Assemblea, affinché fosse chiaro che non pretendiamo in nessun modo di aumentare la capacità di pesca, e che sono coerenti con la politica di cooperazione allo sviluppo. Non mi resta quindi che ringraziare per la collaborazione tutti i deputati che hanno lavorato e presentato emendamenti. A coloro che non approvano le mie relazioni vorrei anche dire, non solo in veste di relatore, ma, come ho detto all’inizio, in quanto europeo della Galizia, che ho cercato di elaborarle con la maggiore onestà e il maggior impegno possibili. Vi prego quindi in questo caso di non votare a sfavore, ma almeno di considerare la possibilità di astenersi. Ve ne sarei molto grato. Per concludere, permettetemi qualche parola di ringraziamento e di congratulazioni al collega, onorevole Jové Peres, per il magnifico lavoro che ha svolto in condizioni difficili, come ha sottolineato il presidente Stevenson, lottando contro il tempo, contro diverse pressioni e molti malintesi. Infine, desidero esprimere al presidente Stevenson la mia solidarietà, e non potrebbe essere altrimenti, per l’interrogazione orale da lui presentata. Molte grazie a tutti. La più grande riserva di pesca e di molluschi d’Europa – e forse dell’intero pianeta – è seriamente compromessa da un incidente che tutti noi avevamo il dovere di evitare. Ci troviamo di fronte a una tragedia di dimensioni ancora incalcolabili. Tutta la costa della Galizia, mille chilometri, è chiusa alla pesca e alla raccolta di molluschi. Paesaggi di singolare bellezza, parchi nazionali, Rete Natura 2000, tutto l’ecosistema marino e la nostra ricchissima biodiversità, sono rovinati. Si tratta di un problema europeo, che richiede una soluzione europea. Uno Stato membro, e una regione periferica, in questo caso svantaggiata, dell’obiettivo numero 1, che per la maggior parte basa il suo sviluppo sul mare e sulle attività industriali a esso connesse – alle quali sono collegati 54 settori economici dei 62 contenuti nelle tavole della nostra Comunità – vede drasticamente compromesso oltre il 10 per cento del prodotto interno lordo, come il turismo, eccetera. Di fronte a un simile evento ci sentiamo impotenti e chiediamo aiuto all’Europa e agli Stati membri. Aiutateci, aiutate i galiziani. Quando l’estate scorsa abbiamo visto la potente Germania letteralmente allagata dai suoi fiumi in piena, ci siamo impegnati tutti insieme per creare un fondo europeo di solidarietà. Oggi chiediamo, dal Parlamento europeo, la mobilitazione urgente del suddetto fondo per aiutare la Galizia. Non è tempo di disquisizioni giuridiche, occorre mobilitarlo. Desidero unirmi alle recenti dichiarazioni del governo galiziano: l’Unione europea non può essere solo un sogno di unità, ma oltre a ciò deve anche essere una realtà solidale che aiuti ognuno dei suoi cittadini quando una disgrazia colpisce qualunque paese, che sia a nord o a sud, a est o a ovest. L’Europa diventerà una realtà quando sarà sensibile ai problemi dei suoi cittadini. Mettiamoci al lavoro tutti insieme, gomito a gomito. Abbiamo creato un’Agenzia europea per la sicurezza marittima e non sappiamo dove debba avere sede. Quale regione europea è maggiormente esposta agli incidenti marittimi? Quale regione ha subito più incidenti? Quale regione possiede il più grande tesoro naturale di pesci e molluschi che bisogna proteggere? Quale regione dipende maggiormente da tali risorse? Quale regione potrebbe essere più sensibile e motivata ad accogliere l’Agenzia e a lavorare per la sicurezza marittima? L’Europa deve abbandonare la politica con la lettera minuscola e le discussioni bizantine. L’Europa ha un debito verso la Galizia, e la Galizia è la risposta a tutte queste domande, quindi la Galizia deve essere la sede proposta. Promuoviamo senza complessi la nostra industria navale, costruiamo petroliere a doppio scafo che solchino le nostre acque con maggiore sicurezza, seguendo l’esempio degli Stati Uniti. Creiamo i corridoi marittimi per le merci pericolose, come hanno proposto Francia e Spagna. La cosa più urgente, più immediata, è aiutare le persone che hanno perso i mezzi di sostentamento e bonificare l’ambiente. A tal fine occorre rendere più flessibili gli aiuti di tutti i Fondi strutturali e mobilitare il Fondo di solidarietà. Ma a breve termine sono necessarie anche misure come quelle che ho appena citato. Onorevoli colleghi, concludo con il motto che migliaia di galiziani hanno adottato nel corso di una grande manifestazione svoltasi domenica scorsa: “ ” (Mai più)."@it9 ". Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, before assessing the reports, please allow me, as a European and as a Galician, to convey to you my great concern over the worst marine disaster that Europe has ever known. Mr Fischler, we will talk about this matter on Monday 9 in the Committee on Fisheries, since, as spokesman for the PPE-DE Group, I have asked for it to be included in the agenda. For now, I would ask and invite you to visit Galicia in order to see the situation for yourself, as well as how we have been affected by the disaster, in terms of both fishing and shellfish-gathering. Let us now talk about fisheries reform. What we need to scrap, Commissioner, are not fishing boats, but old oil tankers. The has caused more damage to fishing than the entire European fishing fleet put together. Let us stop being hypocritical. When will we assess the damage caused to fishing by other activities? Why can a boat 12 metres long receive funding, while a boat of 13 metres cannot? Do you not know that the most serious problem is fishing in breeding areas? Both large and small boats can do that, and small boats may even be more likely to do so. CFP reform would not require the use of funds; it would, however, affect access, but the FIFG was not specific, and certainly not across the board as the Commission claims. As your colleague, Mr Barnier, said – and this is written in black and white – you lack the legal and moral basis to reform the Structural Funds now. Why can the agriculture policy receive subsidies that represent 50% of the EU budget – and can receive them until the year 2013 – and, on the other hand, the subsidies that were supposed to be granted until 2006 for the CFP, which does not even receive 1%, must be withdrawn now? Are you forgetting the agricultural surplus? And yet, we have a deficit of fisheries products. The fisheries sector is not asking for more money, but only the amounts that were promised, under the promised conditions. This is what we are asking for, with increased monitoring, as stated in the reports I am presenting to Parliament, with greater transparency, being fair to the Member States that fulfil the fleet reduction objectives and not treating them the same as those States that fail to meet their objectives. In 2004 or 2005, we will have to reform the Structural Funds. We shall see then whether all aid must be stopped. We must analyse the matter. If it stops, it will have to be stopped for all, but for now we want the plans laid down to be fulfilled, and we want the European Union to have a renewed, modern, safe fishing fleet in 2006. It is not a case of more fishing, but of better fishing, monitoring resource conservation by means of total allowable catches – which were designed for that purpose, as well as quotas and technical measures – selective fishing, biological recovery periods, the fishing effort, regulating days at sea, and also, with scrapping, but as an additional measure, not the only one, because it is the only measure that is irreversible. With every boat we scrap, we are destroying jobs, and this must be taken into account. We must make the conservation of fish compatible with the conservation of fishermen, and at difficult times, such as Galicia is going through at the moment, and may go through in future, we must not increase the fishing effort, particularly not in Community waters; it is possible to cooperate with the development of third States while maintaining our employment and supplying our markets. That is the promotion of ship exports and the creation of joint enterprises. Unless this happens, we will be encouraging fishermen, at difficult times, to sign on with illegal fishing boats sailing under flags of convenience, which we must prevent. I have therefore accepted my fellow Members’ amendments, which enrich my reports, in order to provide increased monitoring and greater transparency in fleet policy. I myself have tabled two amendments along the same lines, to make it clear that we are not trying to increase fishing capacity in any way, and which are also aimed at achieving coherence with development cooperation policy. I would now just like, therefore, to thank all the Members who have worked on this matter and tabled amendments, for their cooperation. I would now like to say, not only as rapporteur for these reports, but as I said at the beginning, as a European from Galicia, to all those who do not fully agree with these reports, that I have tried to draft them as honestly as possible and with as much dedication as I could, which was a great deal, and ask them not to vote against these reports. I would be grateful if you would at least think about it and consider abstaining. Lastly, I would like to thank and congratulate my colleague, Mr Jové Peres, on his excellent work in what were – as our chairman Mr Stevenson has acknowledged – difficult conditions, racing against the clock, with a certain amount of pressure and a great number of misunderstandings. Lastly, I would like to express my solidarity, naturally, with Mr Stevenson, over his oral question. Thank you all very much. The largest reserve of fish and shellfish in Europe – and possibly even the world – is being ruined by an accident which we all had a duty to prevent. The scale of the tragedy we are facing is as yet unknown. The entire Galician coast, one thousand kilometres, is closed to fishing and shellfish-gathering. Scenery of unique beauty, national parks, the Natura 2000 network, the entire marine ecosystem and our great wealth of biodiversity have all been ruined. We are facing a European problem, which requires a European solution. A Member State, and in particular a region, in this case, a disadvantaged, peripheral, objective 1 region that lives principally from the sea and associated industries – involving 54 of the 62 economic sectors contained in Community input-output tables – over 10% of the gross domestic product, such as tourism, etc., are significantly affected. We feel impotent in the face of this situation, and we are asking Europe and the Member States for help. Help us, help the Galicians. Last summer, when we saw the powerful State of Germany literally flooded by its overflowing rivers, we all joined forces to create a European Solidarity Fund. Here today, in the European Parliament, we are asking for this Fund to be mobilised as a matter of urgency in order to help Galicia. This is no time for legal pedantry; we must mobilise the Fund. I would like to reiterate the statements made recently by the Galician Government: the European Union cannot merely be a dream of unity, but must also be a genuine source of solidarity that supports each and every one of its citizens at times of misfortune in any country, whether in the North, the South, the East or the West. Europe will become a reality when it is sensitive to the problems faced by its citizens. Let us all start working together, side by side. We have created a European Maritime Safety Agency and we do not know where it should be located. Which European region is most vulnerable to maritime accidents? Which region has suffered the most accidents? Which region has the greatest natural fish and shellfish resources, that must be protected? Which region is most dependent on these resources? Which region could be the most aware and most motivated to welcome and work towards maritime safety? We in Europe must leave behind politics with a small ‘p’ and pointless discussions. Europe owes Galicia a debt. Galicia is the answer to these questions and Galicia must be the proposed location. We are unashamedly promoting our shipbuilding industry and constructing double-hulled oil tankers that will ply the seas more safely, following the example of the United States. We are creating maritime corridors for dangerous goods, as France and Spain have already proposed. What we should do urgently and immediately is help those who have lost their livelihood and restore the environment. We should therefore make aid from all the Structural Funds more flexible and mobilise the Solidarity Fund. In the short term, however, we also need measures such as those that I have just mentioned. I shall end, ladies and gentlemen, with the slogan that thousands of Galicians adopted at a mass demonstration last Sunday: ‘ ’ [‘Never again’]."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, waarde collega’s, staat u mij toe dat ik, voordat ik inga op de verslagen, als Europeaan en Galiciër begin met mijn enorme bezorgdheid uit te spreken over de grootste zeeramp die Europa ooit gekend heeft. Mijnheer Fischler, wij zullen deze kwestie aanstaande maandag 9 december bespreken in de Commissie visserij. Als woordvoerder van de Fractie van de Europese Volkspartij heb ik gevraagd om dit punt op de agenda te plaatsen. Vooralsnog nodig ik u met aandrang uit een bezoek aan Galicië te brengen, zodat u met eigen ogen kunt aanschouwen hoezeer deze ramp met name de visvangst en de schelp- en schaaldiervisserij heeft aangetast. Laten wij het dan nu over de hervorming van de visserij hebben. Mijnheer de commissaris, het zijn niet de vissersvaartuigen maar de oude olietankers die moeten worden gesloopt. De visserij ondervindt ongetwijfeld meer nadeel van de dan van de Europese vissersvloot. Hypocrisie is uit den boze. De visbestanden worden niet alleen aangetast door de visserijactiviteiten. Wanneer komt er eindelijk een evaluatie van de schade die door andere activiteiten wordt aangericht? Waarom komt een vaartuig van 12 meter wel in aanmerking voor subsidies en een schip van 13 meter niet? Het voornaamste probleem is dat er gevist wordt in voortplantingsgebieden. Weet u dat dan niet? Dat geldt voor zowel grote als kleine vaartuigen, en wellicht zijn het vooral deze laatste die zich aan dit soort activiteiten bezondigen. De hervorming van het gemeenschappelijk visserijbeleid zou hoegenaamd geen herprogrammering van de fondsen vergen; zij zou betrekking hebben op de toegang, maar geen wijziging van het FIOV inhouden, zeker geen eenzijdige wijziging zoals die welke de Commissie bepleit. Zoals uw collega Barnier zei – wij hebben dit zwart op wit – beschikt u momenteel niet over een passende juridische en morele grondslag om de structuurfondsen te hervormen. Waarom komt het landbouwbeleid – maar liefst tot 2013 – in aanmerking voor subsidies die 50 procent van de communautaire begroting uitmaken en wordt het gemeenschappelijk visserijbeleid, dat nauwelijks 1 procent vertegenwoordigt, nu plots beroofd van de steun die het in principe tot 2006 zou ontvangen? Bent u misschien vergeten dat wij met landbouwoverschotten geconfronteerd worden? Aan visserijproducten bestaat er echter een tekort. De visserijsector dringt niet aan op meer geld. De enige eis is dat de beloofde financiële middelen onder de beloofde voorwaarden worden uitbetaald. Dit moet gepaard gaan met een versterking van de controle, zoals wordt onderstreept in de verslagen die ik hier aan de plenaire vergadering voorleg, met meer transparantie en met een rechtvaardige behandeling van de lidstaten die de doelstellingen betreffende de inkrimping van de vloot zijn nagekomen. Deze landen mogen immers niet op één lijn worden gesteld met de lidstaten die de afspraken aan hun laars hebben gelapt. De structuurfondsen moeten hervormd worden in 2004 of 2005. Op dat moment zullen wij zien of alle steun moet verdwijnen. Daaraan moet een grondige analyse voorafgaan. Als de steun wordt afgeschaft, moet die beslissing voor iedereen gelden. Ondertussen moeten de geplande maatregelen worden uitgevoerd, zodat de Europese Unie zich in 2006 kan beroemen op een geheel vernieuwde, moderne en veilige vissersvloot. Het komt er niet op aan om meer te vissen maar om beter te vissen en om de instandhouding van onze visbestanden te waarborgen. Daartoe kunnen wij gebruik maken van totaal toegestane vangsten – daarvoor dient dit instrument uiteindelijk, net zoals quota en technische maatregelen –, selectieve visserijtechnieken, biologische rustperiodes, visserij-inspanningen, regulering van het aantal dagen op zee en uiteraard ook van sloopprogramma’s. Wij mogen echter niet uitsluitend opteren voor het slopen van vaartuigen, aangezien dit de enige onomkeerbare maatregel is. Met elk vaartuig dat gesloopt wordt, gaan er banen verloren. Dat mogen wij niet uit het oog verliezen. De instandhouding van de visbestanden moet hoe dan ook gekoppeld worden aan de bescherming van de vissers. In moeilijke situaties, zoals die welke Galicië momenteel doormaakt en wellicht ook in de toekomst nog te verduren zal krijgen, gaat het niet aan de visserij-inspanningen te versterken, zeker niet in de communautaire wateren. Wij moeten daarentegen bijdragen aan de ontwikkeling van derde landen om de instandhouding van onze werkgelegenheid en de bevoorrading van onze markten veilig te stellen. In dat verband moeten wij de uitvoer van vaartuigen bevorderen en oprichten. Het uitblijven van dergelijke oplossingen brengt vissers in moeilijkheden ertoe aan te monsteren op illegale vissersschepen die onder goedkope vlag varen, en dat moeten wij tot elke prijs vermijden. Daarom heb ik ingestemd met de amendementen van mijn collega’s waarin wordt aangedrongen op meer controle en meer transparantie binnen het vlootbeleid. Die beslissing komt mijn verslagen ongetwijfeld ten goede. Ik heb overigens zelf aan de plenaire vergadering twee amendementen in dezelfde lijn voorgelegd. Op die manier geven wij duidelijk te verstaan dat wij in geen geval uit zijn op een verhoging van de visserijcapaciteit. Verder heb ik ook de samenhang met het beleid voor ontwikkelingssamenwerking willen versterken. Rest mij alleen nog alle afgevaardigden die hun medewerking hebben verleend en amendementen hebben ingediend te danken voor hun inzet. Tegen degenen die met deze verslagen niet volledig akkoord kunnen gaan, wil ik het volgende zeggen, en ik spreek nu niet alleen als rapporteur maar ook als Europeaan uit Galicië, zoals ik aan het begin van mijn betoog al zei. Ik heb geprobeerd om een zo rechtvaardig mogelijke en zo zorgvuldig mogelijke tekst op te stellen. Dat was geen gemakkelijke taak. Daarom verzoek ik u geen stem tegen deze verslagen uit te brengen. Ik zou het op prijs stellen als u mijn verzoek in overweging zou nemen en zich eventueel van stemming zou onthouden. Om te eindigen nog een woord van dank aan mijn collega, de heer Jové Peres. Ik wens hem te feliciteren met het uitstekende werk dat hij ondanks de ongunstige omstandigheden heeft verricht. Zoals onze voorzitter, de heer Stevenson, ook al heeft onderstreept, heeft de rapporteur zijn verslag in een race tegen de klok moeten klaarstomen. Hij werd daarbij meer dan eens onder druk gezet en heeft heel wat misverstanden uit de weg moeten ruimen. Ten slotte kan ik het niet nalaten mijn solidariteit uit te spreken met voorzitter Stevenson en de inhoud van zijn mondelinge vraag. Ik dank u allen van harte. De belangrijkste vis- en schaal- en schelpdierreserve van Europa – en misschien wel van de gehele wereld – loopt het risico vernietigd te worden ten gevolge van een ongeluk dat wij met ons allen hadden moeten voorkomen. Wij worden geconfronteerd met een tragedie waarvan de gevolgen vooralsnog niet te overzien zijn. De duizend kilometer lange kust van Galicië is volledig gesloten voor de visvangst en de schaal- en schelpdiervisserij. Alles is verwoest: landschappen van ongekende schoonheid, nationale parken, Red Natura 2000, het gehele mariene ecosysteem en onze rijke biodiversiteit. Het gaat hier om een Europees probleem, dat een Europese oplossing vergt. Deze ramp heeft dramatische gevolgen voor de getroffen lidstaat, of liever gezegd voor Galicië, een minder begunstigde, perifere regio die onder doelstelling 1 valt en voor zijn ontwikkeling in hoge mate afhankelijk is van de zee en aanverwante industriële activiteiten – maar liefst 54 van de 62 economische sectoren in de input-outputtabellen van onze Gemeenschap horen in deze categorie thuis – die samen meer dan 10 procent van het bruto binnenlands product uitmaken, van het toerisme, enzovoorts. Wij staan volkomen machteloos tegenover deze situatie en wij verzoeken Europa en zijn lidstaten om hulp. Help ons, help Galicië. Afgelopen zomer, toen de rivieren uit hun oevers traden en het machtige Duitsland overstroomden, hebben wij onze krachten gebundeld om een Europees Solidariteitsfonds op te richten. Vandaag doen wij hier in het Europees Parlement een oproep om dit fonds onverwijld te gebruiken teneinde Galicië te helpen. Er is geen tijd voor juridische haarkloverij; het fonds moet dringend gemobiliseerd worden. Ik onderschrijf de recente verklaringen van de Galicische regering: dromen van een Europese eenheid volstaat niet. De Europese Unie moet blijk geven van solidariteit; zij moet al haar burgers zonder uitzondering steunen wanneer hun land door een ramp wordt getroffen, ongeacht of zij in het noorden, het zuiden, het oosten of het westen wonen. Europa zal pas werkelijkheid worden wanneer het reageert op de problemen van zijn burgers. Laten wij allen samenwerken, schouder aan schouder. Wij hebben een Europees Agentschap voor de veiligheid van de zeevaart opgericht, maar wij kunnen het niet eens worden over de vestigingsplaats. Welke Europese regio loopt het grootste risico op zeerampen? Welke regio is het vaakst getroffen door ongelukken? Welke regio herbergt de belangrijkste natuurlijke vis- en schaal- en schelpdierbestanden en moet derhalve op adequate wijze beschermd worden? Welke regio is het meest afhankelijk van dergelijke hulpbronnen? Welke regio is zich het best bewust van de noodzaak om de veiligheid van de zeevaart te waarborgen en te versterken en is meer dan enige andere regio gemotiveerd om dit doel te bereiken? Aan muggenzifterij en politieke kleingeestigheid hebben wij in Europa geen boodschap. Europa staat bij Galicië in het krijt. Galicië is het antwoord op deze vragen. Daarom moet Galicië als vestigingsplaats worden voorgesteld. Laten wij onze scheepsbouwindustrie nieuw leven inblazen, laten wij dubbelwandige olietankers bouwen die hun vracht veiliger door onze wateren kunnen vervoeren, laten wij met andere woorden het voorbeeld van de Verenigde Staten volgen. Laten wij maritieme corridors voor gevaarlijke goederen openen zoals reeds door Frankrijk en Spanje is gesuggereerd. Het komt er echter vooral op aan dat wij steun verlenen aan de mensen die hun bestaansmiddelen verloren hebben en dat het milieu wordt hersteld. Daarom is het belangrijk dat de steunverlening uit de verschillende structuurfondsen wordt versoepeld en dat het Solidariteitsfonds wordt gemobiliseerd. Anderzijds is het absoluut noodzakelijk dat op de korte termijn ook de eerder genoemde maatregelen ten uitvoer worden gelegd. Dames en heren, ik eindig dit gedeelte van mijn uiteenzetting met de leus die afgelopen zondag door duizenden Galiciërs werd gescandeerd tijdens een massale betoging: "Nooit meer"."@nl2 "Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhoras e Senhores Deputados, antes de analisar os relatórios, permitam-me que, como europeu e como galego, lhes transmita a minha enorme preocupação pela maior catástrofe marinha que a Europa jamais conheceu. Senhor Comissário Fischler, abordaremos estes temas na próxima segunda-feira, dia 9, na Comissão das Pescas, dado que, na qualidade de porta-voz do Grupo PPE-DE, solicitei a inscrição deste tema na ordem do dia. De momento, exorto-o e convido-o a deslocar-se à Galiza para testemunhar directamente a situação, ver como a região foi afectada pela catástrofe, tanto no que diz respeito à pesca como à captura de marisco. Passemos agora à reforma da pesca. O que é preciso demolir não são, Senhor Comissário, os barcos de pesca, mas sim os petroleiros velhos. O causou mais danos à pesca do que toda a frota de pesca europeia junta. Deixemo-nos de hipocrisias. Para quando a avaliação dos danos causados à pesca por outras actividades? Por que razão um navio de 12 metros pode ser subvencionado enquanto um de 13 metros não? O Senhor Comissário não sabe que o problema mais grave é a pesca nas zonas de reprodução? Coisa que tanto os barcos grandes como os pequenos podem fazer, e os pequenos têm ainda mais probabilidades de o fazer. A reforma da PCP não obrigaria a mexer nos fundos; afectaria, isso sim, o acesso, mas o IFOP não era necessário, e muito menos de forma unilateral como a Comissão pretende. Como afirmou o seu colega, o Comissário Barnier - e está escrito preto no branco -, o Senhor Comissário carece de base jurídica e moral para reformar os Fundos Estruturais neste momento. Por que razão pode a política agrícola receber subsídios que representam 50% do orçamento da UE - e pode recebê-los até 2013 - e, em contrapartida, os subsídios que deviam ser concedidos até 2006 à PCP, que não chega a representar 1%, devem ser agora retirados? Estão a esquecer os excedentes agrícolas? E, no entanto, temos um défice de produtos da pesca. O sector da pesca não pede mais dinheiro, apenas pede as dotações prometidas e nas condições prometidas. É isto que pedimos, com mais controlo, como se declara nos relatórios que apresento ao Parlamento, com mais transparência, fazendo justiça aos Estados-Membros que cumpriram os objectivos de redução da frota e não os equiparando àqueles Estados que os não cumpriram. Em 2004 ou 2005, será necessário reformar os Fundos Estruturais. Nessa altura veremos se todas as ajudas devem ser suprimidas. Devemos analisar esta questão. Se forem suprimidas, terão de ser suprimidas para todos, mas até lá queremos que se cumpram os planos previstos e que, em 2006, a União Europeia tenha a sua frota de pesca renovada, moderna e segura. Não está em causa pescar mais, mas pescar melhor, controlando a conservação dos recursos mediante os totais admissíveis de capturas - que foram concebidos para essa finalidade, juntamente com as quotas e as medidas técnicas -, as artes selectivas, os períodos de repouso biológico, o esforço de pesca, a regulamentação de dias no mar, e ainda, com a demolição de navios, mas como uma medida adicional, e não como a única, dado ser a única medida irreversível. De cada vez que demolimos um barco, estamos a destruir empregos, e importa tê-lo presente. A conservação dos recursos haliêuticos deve ser compatível com a manutenção dos pescadores e, em momentos difíceis, como aqueles que a Galiza atravessa actualmente e aqueles que poderá atravessar no futuro, não devemos aumentar o esforço de pesca, designadamente em águas comunitárias; é possível cooperar-se para o desenvolvimento de países terceiros mantendo o nosso emprego e abastecendo os nossos mercados. Assim promove-se a exportação de navios e a criação de empresas mistas. Sem isso, estaremos a incentivar os pescadores, em ocasiões difíceis, a trabalhar em navios de pesca ilegais, arvorando pavilhões de conveniência, o que devemos evitar. Por esta razão aceitei as alterações dos colegas, que vêm melhorar os meus relatórios, para dotar a política das frotas de mais controlo e de mais transparência. Eu próprio apresentei, nesta mesma linha, duas alterações para deixar claro que não pretendemos, de forma alguma, aumentar a capacidade de pesca, e que visam alcançar a coerência com a política de cooperação para o desenvolvimento. Resta-me agradecer, por conseguinte, a colaboração de todos os deputados que trabalharam nesta questão e que apresentaram alterações. Gostaria agora de dizer, não unicamente como relator destes relatórios mas, como disse no início, como europeu da Galiza, àqueles que não concordam totalmente com estes relatórios, que pretendi elaborá-los com a maior honestidade e com a maior dedicação que me foi possível, que foi muita, e pedir-lhes que não votem contra estes relatórios. Agradecia que, pelo menos, pensassem nisso e considerassem a abstenção. Umas palavras finais de agradecimento e de felicitação dirigidas ao meu colega, senhor deputado Jové Peres, pelo seu magnífico trabalho em condições - como reconheceu o nosso presidente, o senhor deputado Stevenson - difíceis, numa corrida contra o tempo, com alguma pressão e com muitos mal-entendidos. Por último, desejo manifestar a minha solidariedade, naturalmente, ao senhor deputado Stevenson, pela pergunta oral que apresentou. A todos, muito obrigado. A maior reserva de peixes e de marisco da Europa - e talvez do mundo - está a ser destruída por um acidente que todos tínhamos a obrigação de evitar. Estamos confrontados com um tragédia cuja dimensão é ainda desconhecida. Toda a costa da Galiza, mil quilómetros, está encerrada à pesca e à apanha de marisco. Paisagens de uma beleza singular, parques nacionais, rede Natura 2000, todo o ecossistema marinho e a nossa riquíssima biodiversidade foram destruídos. Estamos confrontados com um problema europeu que requer uma solução europeia. Um Estado-Membro, e em particular uma região, no caso, uma região desfavorecida, periférica, do Objectivo nº 1, que depende fundamentalmente do mar e das indústrias conexas - abrangendo 54 dos 62 sectores económicos que a nossa Comunidade regista -, mais de 10% do produto interno bruto, como o turismo, etc., estão significantemente afectados. Sentimo-nos impotentes perante esta situação e apelamos à ajuda da Europa e dos Estados-Membros. Ajudem-nos, ajudem os galegos. No Verão passado, quando assistimos ao forte Estado alemão a ser literalmente inundado pelos seus rios que galgaram os leitos, todos nós nos unimos para criar o Fundo Europeu de Solidariedade. Pedimos hoje, no Parlamento Europeu, a mobilização urgente desse Fundo para ajudar a Galiza. Não é hora de pormenores jurídicos; é preciso mobilizar o Fundo. Associo-me às recentes declarações do Governo galego: a União Europeia não pode ser apenas um sonho de unidade, deve ser, além disso, uma fonte genuína de solidariedade que apoie cada um dos seus cidadãos sempre que a desgraça bate à porta de qualquer país, quer seja no Norte, no Sul, no Leste ou no Oeste. A Europa será uma realidade quando sensibilizada para os problemas com que os seus cidadãos se confrontam. Comecemos a trabalhar todos juntos, lado a lado. Instituímos a Agência Europeia de Segurança Marítima e não sabemos onde sediá-la. Que região europeia está mais exposta aos acidentes marítimos? Que região sofreu mais acidentes? Que região possui mais recursos em termos de peixe e de marisco, recursos que devem ser protegidos? Que região é mais dependente desses recursos? Que região pode estar mais sensibilizada e mais motivada para acolher e trabalhar em prol da segurança marítima? Deixemo-nos, na Europa, de política com "p" minúsculo e de discussões ocas. A Europa tem uma dívida para com a Galiza. A Galiza é a resposta para estas perguntas e a Galiza deve ser o local proposto. Estamos a promover, sem complexos, a nossa indústria da construção naval e a construir petroleiros de casco duplo que irão sulcar os mares com mais segurança, seguindo o exemplo dos Estados Unidos. Estamos a criar corredores marítimos para o transporte de mercadorias perigosas, como a França e a Espanha já propuseram. O que devemos fazer com carácter urgente e imediato é conceder ajuda às pessoas que perderam o seu meio de subsistência e restaurar o ambiente. Para isso devemos flexibilizar as ajudas de todos os Fundos Estruturais e mobilizar o Fundo de Solidariedade. A curto prazo, contudo, são necessárias também medidas como as que acabei de mencionar. Concluo, estimados colegas, com o que milhares de galegos adoptaram numa manifestação que levou muitíssimas pessoas à rua no passado domingo: " "."@pt11 "Herr talman, herr kommissionär, ärade kolleger! Innan jag börjar utvärdera betänkandena, låt mig som europé och galicier förmedla den enorma oro jag känner över den största marina katastrof som någonsin inträffat i Europa. Herr Fischler! Vi kommer att tala om dessa frågor måndagen den 9 december i fiskeriutskottet; jag har som talesman för PPE-DE-gruppen begärt att denna punkt skall tas med på föredragningslistan. För närvarande skulle jag välkomna att ni besöker Galicien för att direkt lära känna verkligheten och se hur regionen, fisket och skaldjursfisket har drabbats av katastrofen. Låt oss nu tala om reformen av den gemensamma fiskeripolitiken. Herr kommissionär! Vad som måste skrotas är inte fiskefartygen, utan de gamla oljetankfartygen. ”Prestige” har skadat fisket mer än hela den europeiska fiskeflottan har gjort. Låt oss sluta hyckla. När kommer utvärderingen av de skador som icke fiskerelaterad verksamhet orsakar på fisket? Varför kan man subventionera ett fartyg på 12 meter och inte ett fartyg på 13 meter? Är ni inte medveten om att det allvarliga är att man fiskar i områden för fortplantning? Det kan såväl ett stort som ett litet fartyg göra; det lilla fartyget kanske ännu lättare. Reformen av den gemensamma fiskeripolitiken krävde inte att man rörde fonderna, tillträdet till dem, ja, men det var inte nödvändigt att röra Fonden för fiskets utveckling och ännu mindre unilateralt som kommissionen vill. Som er kollega Barnier har sagt – och det finns skriftligt på det – ni saknar rättslig och moralisk grund för att reformera strukturfonderna nu. Varför kan man avsätta stöd till den gemensamma jordbrukspolitiken som ju utgör 50 procent av unionens budget – och stöden skall utbetalas till och med år 2013 – men dra in de stöd som är planerade till och med år 2006 till den gemensamma fiskeripolitiken, som inte ens når 1 procent? Är det inte så att det råder överskott på jordbruksprodukter? Däremot finns det ett underskott på fiskeprodukter. De verksamma inom fisket kräver inte mer pengar, bara det som utlovats och med de utlovade villkoren. Mer kontroll, ja, vilket betonas i de betänkanden som jag lägger fram inför plenum, ökad öppenhet, att de medlemsstater som uppfyllde målen för minskning av flottan skall få lön för mödan; de får inte likställas med de medlemsstater som inte uppfyllde målen. Under år 2004 eller 2005 kommer det att bli nödvändigt att reformera strukturfonderna. Då får vi se om alla stöd bör tas bort. Vi måste analysera den frågan. Om de försvinner måste detta gälla alla, men till dess vill vi att de planer som har fastställts skall följas och att Europeiska unionen år 2006 skall ha en renoverad, modern och säker fiskeflotta. Det handlar inte om att fiska mer, utan om att fiska bättre, att kontrollera bevarandet av våra resurser genom de totala tillåtna fångstmängderna – det är det de är till för, med kvoter och tekniska åtgärder – selektiva redskap, fredningsperioder, regleringar av fiskeansträngningen och begränsningar av antalet dagar till sjöss, och även med skrotningar, men som en åtgärd av många, inte den enda, eftersom det är den enda oåterkalleliga åtgärden. Med varje skrotat fartyg försvinner arbetstillfällen, och det måste vi vara medvetna om. Vi måste göra bevarandet av fiskbestånden förenligt med bevarandet av de yrkesverksamma inom fisket, och i svåra tider, som den situation som Galicien befinner sig i för närvarande och under de svåra tider som kommer, handlar det inte om att öka fiskeansträngningen, ännu mindre i gemenskapens vatten; det är möjligt att bidra till utvecklingen i tredje länder och samtidigt bevara vår sysselsättning och försörja våra marknader. Detta kan till exempel ske genom främjande av export av fartyg och bildande av samriskföretag med tredje länder. Om man inte gör detta uppmuntrar man fiskarna att i svåra tider ta hyra på piratfiskefartyg som för bekvämlighetsflagg, och det måste vi undvika. Därför har jag godkänt mina kollegers ändringsförslag, som berikar mina betänkanden, för att göra flottpolitiken mer kontrollerad och öppen. Två ändringsförslag som jag själv lagt fram går i samma linje, och syftet med dem är att klargöra att vi inte avser att öka fiskekapaciteten på något sätt. Dessa ändringsförslag står även i samklang med politiken för utvecklingssamarbete. Det återstår bara för mig att tacka för samarbetet med de ledamöter som har arbetat med den här frågan och lagt fram ändringsförslag. Jag vill säga dem som inte helt instämmer i vad som sägs i dessa betänkanden, inte bara som föredragande för dessa betänkanden, utan som jag sade i början, som europé från Galicien, att jag har försökt vara så ärlig och engagerad som möjligt i mitt arbete, och jag vill be dem att inte rösta mot dessa betänkanden. Jag ber dem att åtminstone överväga detta, och om de vill rösta mot ber jag dem att överväga att i så fall lägga ned sina röster; det skulle jag vara tacksam för. Jag vill avsluta med att tacka och gratulera min kollega, Jové Peres, för hans fantastiska arbete under förhållanden – som vår ordförande Stevenson har erkänt – har varit svåra, med vissa påtryckningar och många missförstånd. Slutligen vill jag naturligtvis uttrycka min solidaritet med ordförande Stevenson när det gäller den muntliga fråga han har lagt fram. Jag sänder ett stort tack till alla. Europas största fiske- och skaldjursresurser – och kanske världens största – håller på att förstöras av en olycka som vi alla var skyldiga att undvika. Vi står inför en tragedi vars dimensioner fortfarande är omöjliga att beräkna. Hela Galiciens kust, hundra mil, är stängd för fiske och skaldjursfiske. Landskap med en unik skönhet, en nationalpark, nätverket Natura 2000, hela det marina ekosystemet och vår oerhört rika biologiska mångfald; allt är förstört. Vi står inför ett europeiskt problem som kräver en europeisk lösning. En medlemsstat, och ännu mer, en region, i det här fallet en eftersatt, perifer region som tillhör mål 1 och som i hög grad är beroende av vad havet och den relaterade industriella verksamheten kan ge för att utvecklas – 54 ekonomiska sektorer av de 62 som finns med i gemenskapens tabeller över över 10 procent av BNP, turismen och så vidare, påverkas dramatiskt. Vi känner oss maktlösa inför det som inträffat, och vi begär hjälp i och av Europa. Hjälp oss, hjälp galicierna. När vi förra sommaren såg hur det mäktiga Tyskland bokstavligen översvämmades av sina vattenrika floder ställde vi alla upp, och vi inrättade Europeiska solidaritetsfonden. I dag begär vi här, i Europaparlamentet, att man brådskande ger medel från denna fond för att hjälpa Galicien. Det är inte tid för juridiska utläggningar, vi måste ta medel ur fonden. Jag ställer mig bakom de uttalanden som den galiciska regeringen nyligen gjorde: Europeiska unionen får inte bara vara en dröm om sammanhållning, unionen måste, förutom detta, vara en solidarisk verklighet och stödja medborgarna i alla medlemsstater när de grymt drabbas av en olycka, vare sig det sker i norr, syd, öst eller väst. Europa kommer att bli verklighet när vi är mentalt förberedda på medborgarnas problem. Vi måste alla arbeta tillsammans, sida vid sida. Vi har inrättat Europeiska sjösäkerhetsbyrån, men vi vet inte var vi skall förlägga den. Vilken europeisk region är mest utsatt för sjöfartsolyckor? Vilken region har drabbats av flest olyckor? Vilken region har den största naturskatten av fisk och skaldjur som det är nödvändigt att skydda? Vilken region är mest beroende av dessa resurser? Vilken region kan vara mest mottaglig och mest motiverad för att hysa byrån och arbeta för sjösäkerhet? Låt oss sluta att föra småskalig politik i Europa och låt oss sluta med invecklade och innehållslösa diskussioner. Europa har en skuld till Galicien. Galicien är svaret på dessa frågor och Galicien bör vara förslaget. Vi främjar utan betänkligheter vår marina industri; vi bygger oljetankfartyg med dubbla skrov som ökar säkerheten i våra farvatten; vi följer på så vis Förenta staternas exempel. Vi skapar de farleder för farligt gods som Frankrike och Spanien redan har föreslagit. Det brådskande, det omedelbara, är att hjälpa de människor som har förlorat sitt levebröd och återställa miljön. För att göra detta måste vi se till att stöd från alla strukturfonder blir tillgängliga och frigöra medel ur solidaritetsfonden. Men på kortare sikt är åtgärder som dem jag just nämnde även nödvändiga. Jag avslutar, kära kolleger, med det motto som tusentals galicier ställde sig bakom i en massdemonstration förra söndagen: ”aldrig mer”."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	""Nunca mais""1 "Nunca mais"10,3,11,9,6 "Prestige"2,1,8,10,3,11,7,9,6 "deficit"9 "input-ouput"13,12 "input-output"9 "joint ventures"2 "slogan"11 "«Nunca mais»"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph