Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-087"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.5.3-087"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". Herr talman! Jag vill berömma kommissionär Fischler för hans insiktsfulla inlägg i inledningen av debatten. Vi vet nämligen att miljösituationen står inför en katastrof i fråga om fiske och hållbarhet. Det gäller inte bara torsk och vitfisk, utan alla vetenskapsmän befarar att vi utfiskar de flesta av våra fiskarter.
Vi måste komma ihåg att utan fisk finns det inga fiskare, det finns ingen ekonomi, och det finns ingen fiskepolitik. Det vi dessutom håller på att förlora är en mycket viktig kust- och fiskekultur i nära nog alla europeiska länder, vilket kanske är den värsta katastrofen för vår del. Vi kan emellertid inte fortsätta att fiska på detta sätt. Vi har ansvar inte bara för dem som lever nu, utan det är också fråga om våra barns och barnbarns framtid.
Miljöutskottet tog i sitt beslut också upp det faktum att vi rika européer köper – i och för sig för ansenliga summor men ändå för småpengar – fiskerättigheter av fattigare länder. Vad gör vi egentligen där? Vilka hållbarhetsplaner har vi? Vilken beredskap finns för att hjälpa de fattiga kustfiskarna vid Afrikas kuster? Har vi rätt att bete oss så kolonialt som vi faktiskt gör när det gäller fiskeavtalen med tredje världen? Det finns en del vackra ord på pappret, men hur ser verkligheten ut?
Nu har vi fiskat oss själva till katastrof. Låt oss för guds skull inte fiska även de fattiga till katastrofens brant!"@sv13
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil hylde kommissær Fischler for hans indsigtsfulde indlæg i begyndelsen af forhandlingen. Vi ved nemlig, at miljøsituationen står foran en katastrofe i spørgsmålet om fiskeri og bevarelse. Det gælder ikke blot torsk og hvidfisk, men alle videnskabsmænd bedyrer, at vi udfisker de fleste af vores fiskearter.
Vi må huske på, at uden fisk findes der ingen fiskere, der findes ingen økonomi, og der findes ingen fiskeripolitik. Vi er ved at miste en meget vigtig kyst- og fiskerikultur i næsten alle europæiske lande, hvilket måske er den værste katastrofe for vores vedkommende. Vi kan imidlertid ikke fortsætte med at fiske på denne måde. Vi har ikke blot ansvar for dem, som lever nu, men det er også et spørgsmål om vores børns og børnebørns fremtid.
Miljøudvalget beskæftigede sig i beslutningen også med den kendsgerning, at vi rige europæere køber - i og for sig for anseelige summer, men dog stadig for småpenge - fiskerettigheder af fattigere lande. Hvad gør vi egentlig der? Hvilke bevaringsplaner har vi? Hvilket beredskab findes der til at hjælpe de fattige kystfiskere ved Afrikas kyster? Har vi ret til at opføre os så kolonialt, som vi faktisk gør, når det drejer sig om fiskeriaftaler med den tredje verden? Der er nedfældet en del smukke ord på papir, men hvordan ser virkeligheden ud?
Nu har vi fisket os selv til en katastrofe. Lad os for guds skyld ikke også fiske så meget, at de fattige lande bringes til randen af en katastrofe!"@da1
".
Herr Präsident! Ich möchte Herrn Kommissar Fischler für seine sachkundigen Ausführungen zu Beginn dieser Aussprache danken. Wir wissen, dass die Umweltsituation bezüglich Fischerei und Nachhaltigkeit vor einer Katastrophe steht. Das betrifft nicht nur den Kabeljau und den Blauen Wittling, denn die Wissenschaftler befürchten eine Überfischung der meisten Arten.
Wir dürfen nicht vergessen, dass es ohne Fische weder Fischer noch eine Fischereiwirtschaft oder eine Fischereipolitik gibt. Außerdem laufen wir in fast allen europäischen Ländern Gefahr, eine äußerst wichtige Küsten- und Fischereikultur zu verlieren, was für uns wohl die schlimmste Katastrophe ist. Wir können also die Fischerei in dieser Form nicht fortführen, denn wir haben nicht nur eine Verantwortung den heute lebenden Menschen gegenüber, sondern auch gegenüber unseren Kindern und Enkeln.
In seiner Stellungnahme beschäftigte sich der Umweltausschuss auch mit der Tatsache, dass wir reichen Europäer – sicherlich für ansehnliche Summen, aber dennoch für Kleingeld – Fischereirechte von ärmeren Ländern kaufen. Was tun wir dort eigentlich? Welche Zielsetzungen für eine nachhaltige Entwicklung haben wir? Welche Pläne gibt es für die Unterstützung der armen Küstenfischer an den Küsten Afrikas? Haben wir das Recht, uns als Kolonialherren aufzuspielen, wie wir das im Hinblick auf die Fischereiabkommen mit Ländern der Dritten Welt tun? Es stehen viele schöne Worte auf dem Papier, aber wie sieht die Wirklichkeit aus?
Wir haben uns selbst in die Katastrophe gefischt. Bringen wir um Gottes Willen nicht auch noch die armen Länder auf diese Weise an den Rand des Ruins!"@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να επαινέσω τον Επίτροπο Fischler για τα οξυδερκή σχόλιά του κατά την έναρξη αυτής της συζήτησης, διότι γνωρίζουμε ότι η περιβαλλοντική κατάσταση αντιμετωπίζει την καταστροφή όσον αφορά την αλιεία και τη βιωσιμότητα. Αυτό δεν ισχύει μόνο για τον γάδο και το λευκόσαρκο ψάρι. Όλοι οι επιστήμονες φοβούνται ότι τα περισσότερα είδη ψαριών οδηγούνται στην εξαφάνιση λόγω της αλιείας.
Πρέπει να θυμόμαστε ότι, χωρίς ψάρια, δεν θα υπήρχαν αλιείς, δεν θα υπήρχε οικονομία και δεν θα υπήρχε αλιευτική πολιτική. Βρισκόμαστε επίσης στη διαδικασία απώλειας ενός πολύ σημαντικού παράκτιου και αλιευτικού πολιτισμού σε όλες σχεδόν τις ευρωπαϊκές χώρες, γεγονός που αποτελεί ίσως τη χειρότερη καταστροφή καθόσον μας αφορά. Ωστόσο, δεν μπορούμε να συνεχίσουμε την αλιεία κατ’ αυτόν τον τρόπο. Φέρουμε ευθύνη όχι μόνο για όσους ζουν στη σημερινή εποχή αλλά επίσης για το μέλλον των παιδιών μας και των εγγονιών μας.
Στην απόφασή της, η Επιτροπή Περιβάλλοντος, Δημόσιας Υγείας και Πολιτικής των Καταναλωτών αναφέρεται επίσης στο γεγονός ότι εμείς οι πλούσιοι Ευρωπαίοι αγοράζουμε – για σημαντικά ποσά είναι η αλήθεια, αλλά οι αλλαγές που επιτυγχάνονται είναι ακόμα μικρές – αλιευτικά δικαιώματα από φτωχότερες χώρες. Τι κάνουμε σε αυτόν τον τομέα; Ποια είναι τα σχέδιά μας για τη βιωσιμότητα; Πόση ετοιμότητα υπάρχει, προκειμένου να βοηθηθούν οι φτωχοί παράκτιοι αλιείς των αφρικανικών ακτών; Έχουμε άραγε το δικαίωμα να συμπεριφερόμαστε με τόσο αποικιοκρατικό τρόπο, όπως κάνουμε στην πραγματικότητα όσον αφορά τις αλιευτικές συμφωνίες με αναπτυσσόμενες χώρες; Υπάρχουν πολλές όμορφες λέξεις στα χαρτιά, αλλά ποια είναι η πραγματική εικόνα;
Έχουμε οδηγηθεί σε καταστροφή, εξαιτίας της αλιείας. Για όνομα του Θεού, ας μην οδηγήσουμε και τους φτωχούς στο χείλος της καταστροφής, εξαιτίας της αλιείας."@el8
"Mr President, I would like to praise Commissioner Fischler for his insightful comments when introducing this debate, for we know that the environmental situation faces catastrophe when it comes to fishing and sustainability. This does not just apply to cod and white fish. All the scientists are afraid that we are fishing most of our fish species to extinction.
We have to remember that, without fish, there would be no fishermen, there would be no economy and there would be no fisheries policy. What we are also in the process of losing is a very important coastal and fishing culture in almost all European countries, which is possibly the worst catastrophe as far as we are concerned. We cannot continue fishing in this way, however. We bear responsibility not only for those living today but also for the future of our children and our grandchildren.
In its decision, the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy also addressed the fact that we rich Europeans buy – for considerable sums it is true, but still for small change – fishing rights from poorer countries. What are we really doing there? What are our plans for sustainability? What readiness is there to help the poor coastal fishermen on Africa’s coastline? Do we have the right to behave as colonially as we are actually doing when it comes to fishing agreements with developing countries? There are a lot of pretty words on paper, but what does it look like in reality?
We have fished ourselves into a catastrophe. For God’s sake, do not let us also fish the poor to the brink of catastrophe too."@en3
"Señor Presidente, quiero alabar al Comisario Fischler por sus perspicaces comentarios en la apertura de este debate, dado que sabemos que la situación ambiental se enfrenta a una catástrofe en lo que respecta a la pesca y la sostenibilidad. Esto no se aplica solamente al bacalao y al pescado blanco. Todos los científicos temen que estamos pescando la mayoría de nuestras especies de forma que las abocamos a la extinción.
Debemos recordar que sin peces no habría pescadores, no habría economía y no habría política pesquera. Lo que también estamos a punto de perder es una cultura costera y pesquera muy importante en casi todos los países europeos, lo cual representa posiblemente la peor catástrofe que nos afecta a nosotros. Sin embargo, no podemos seguir pescando de este modo. Cargaremos con la responsabilidad no sólo ante las personas que viven hoy, sino también ante el futuro de nuestros hijos y nuestros nietos.
En su decisión, la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Política del Consumidor también hace referencia al hecho de que nosotros, los ricos europeos, compramos – a cambio de sumas considerables, es cierto, pero todavía a un precio bajo – derechos pesqueros a países más pobres. ¿Qué hacemos realmente ahí? ¿Cuáles son nuestros planes para la sostenibilidad? ¿Qué disposición hay para ayudar a los pobres pescadores costeros de África? ¿Tenemos derecho a comportarnos de forma tan colonial como lo estamos haciendo en lo que respecta a los acuerdos pesqueros con los países en desarrollo? Son muchas las bonitas palabras sobre el papel, pero ¿cómo es la realidad?
Nos hemos precipitado hacia una catástrofe. Por el amor de Dios, no coloquemos también a los pobres al borde de la catástrofe."@es12
".
Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komission jäsentä Fischleriä hänen aloituspuheenvuoronsa oivallisista kommenteista. Tiedämme, että ympäristön tila on katastrofaalinen kalastuksen ja kestävän kehityksen osalta, eikä tämä päde ainoastaan turskaan ja valkoturskaan. Kaikki tiedemiehet pelkäävät, että kalastamme suuren osan kalalajeistamme sukupuuttoon.
Meidän on muistettava, että ilman kaloja ei myöskään ole kalastajia, taloutta tai kalastuspolitiikkaa. Olemme myös menettämässä erittäin tärkeän rannikko- ja kalastuskulttuurin kaikissa Euroopan unionin maissa, mikä on luultavasti hirvittävin katastrofi meidän kannaltamme. Emme kuitenkaan voi jatkaa kalastamista samaan malliin. Olemme vastuussa paitsi nykyisestä sukupolvesta myös lastemme ja lastenlastemme tulevaisuudesta.
Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta käsitteli päätöksessään myös sitä, kuinka me rikkaat eurooppalaiset ostamme – merkittävillä rahamäärillä, mutta kuitenkin suhteellisen halvalla – köyhempien maiden kalastusoikeuksia. Mitä oikeastaan teemmekään? Mitkä ovat kestävän kehityksen suunnitelmamme? Olemmeko valmiita auttamaan Afrikan rannikkoalueiden köyhiä kalastajia? Onko meillä oikeus käyttäytyä siirtomaa-aikojen tyyliin tehdessämme kalastussopimuksia kehitysmaiden kanssa? Kaikki näyttää hyvältä paperilla, mutta miltä asiat näyttävät todellisuudessa?
Olemme kalastaneet itsemme katastrofiin. Älkäämme herran tähden kalastako köyhiäkin katastrofin partaalle."@fi5
"Monsieur le Président, je voudrais féliciter le commissaire Fischler pour sa brillante contribution lors de l'introduction de ce débat. Nous savons en effet que l'environnement est au bord de la catastrophe en ce qui concerne la pêche et la durabilité. Cela ne concerne pas seulement le cabillaud et le poisson blanc. En effet, tous les scientifiques redoutent la disparition de la plupart de nos espèces de poissons.
Nous ne devons pas perdre de vue que sans poissons il n'y a pas de pêcheurs, et donc pas d'économie, ni de politique de la pêche. Ce que nous sommes en outre sur le point de perdre est une culture côtière et de la pêche très importante pour quasiment tous les pays européens, ce qui est sans doute la pire catastrophe que nous puissions connaître. Nous ne pouvons cependant pas continuer à pêcher de cette façon. Nous avons des responsabilités non seulement vis-à-vis de la population actuelle, mais aussi de nos enfants et de nos petits-enfants.
Dans sa décision, la commission de l'environnement, de la santé publique et de la politique des consommateurs souligne également le fait que les pays riches européens achètent - pour des sommes considérables, il est vrai, mais qui ne représentent qu'une bouchée de pain - les possibilités de pêche des pays pauvres. Au fond, qu'est-ce que nous faisons là ? Quels sont nos projets en matière de durabilité ? Dans quelle mesure sommes-nous prêts à aider les pêcheurs côtiers désargentés des côtes africaines ? Avons-nous le droit d'adopter une attitude aussi coloniale dans le cadre des accords de pêche avec le tiers monde ? On couche une série de beaux mots sur papier, mais qu'en est-il dans la réalité ?
Nous sommes aujourd'hui pris dans nos propres filets. De grâce, faisons en sorte de ne pas entraîner les pays pauvres dans notre chute !"@fr6
"Signor Presidente, vorrei congratularmi con il Commissario Fischler per le profonde osservazioni che ha formulato nel discorso introduttivo alla presente discussione, perché sappiamo che la situazione ambientale rischia di diventare catastrofica quando si tratta di pesca e sostenibilità. Questo non vale solo per il merluzzo e il pesce bianco. Tutti gli scienziati temono che le nostre attività di pesca possano provocare la completa estinzione della maggior parte delle specie ittiche.
Dobbiamo ricordare che senza pesce non vi sarebbero pescatori, un’economia o una politica della pesca. Inoltre, si rischia di perdere una cultura costiera e della pesca molto importante in quasi tutti i paesi europei, il che rappresenta forse la peggiore catastrofe per quanto ci riguarda. Non possiamo tuttavia continuare a pescare in questo modo. Abbiamo la responsabilità non solo di coloro che vivono oggi, ma anche del futuro dei nostri figli e dei nostri nipoti.
Nella sua decisione, la commissione per l’ambiente, la sanità pubblica e la politica dei consumatori ha anche citato il fatto che noi ricchi europei compriamo, per cifre esorbitanti, è vero, ma pur sempre per pochi spiccioli, diritti di pesca dai paesi più poveri. Cosa intendiamo fare in questo modo? Quali sono le nostre intenzioni in merito alla sostenibilità? Siamo disposti ad aiutare i poveri pescatori della zone costiere africane? Abbiamo il diritto di comportarci da colonizzatori come stiamo facendo quando si tratta degli accordi di pesca conclusi con i paesi terzi? Vi sono molte belle parole sulla carta, ma cosa avviene in realtà?
Ci siamo voluti la catastrofe. Per favore, facciamo in modo da non portare anche i poveri sull’orlo del disastro."@it9
"Mr President, I would like to praise Commissioner Fischler for his insightful comments when introducing this debate, for we know that the environmental situation faces catastrophe when it comes to fishing and sustainability. This does not just apply to cod and white fish. All the scientists are afraid that we are fishing most of our fish species to extinction.
We have to remember that, without fish, there would be no fishermen, there would be no economy and there would be no fisheries policy. What we are also in the process of losing is a very important coastal and fishing culture in almost all European countries, which is possibly the worst catastrophe as far as we are concerned. We cannot continue fishing in this way, however. We bear responsibility not only for those living today but also for the future of our children and our grandchildren.
In its decision, the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy also addressed the fact that we rich Europeans buy – for considerable sums it is true, but still for small change – fishing rights from poorer countries. What are we really doing there? What are our plans for sustainability? What readiness is there to help the poor coastal fishermen on Africa’s coastline? Do we have the right to behave as colonially as we are actually doing when it comes to fishing agreements with developing countries? There are a lot of pretty words on paper, but what does it look like in reality?
We have fished ourselves into a catastrophe. For God’s sake, do not let us also fish the poor to the brink of catastrophe too."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik wil commissaris Fischler complimenteren met zijn inzichtelijke commentaar tijdens de inleiding van het debat. Wij weten namelijk dat de situatie met betrekking tot het milieu catastrofaal dreigt te worden als we het hebben over de visserij en de duurzaamheid. Niet alleen de kabeljauw en de heek worden in hun voortbestaan bedreigd; alle wetenschappers vrezen dat de meeste vissoorten zullen verdwijnen.
Wij moeten niet vergeten dat er zonder vis geen visserij, geen economie en geen visserijbeleid kan bestaan. Voor ons is de grootste catastrofe wellicht het feit dat vrijwel alle Europese landen een zeer belangrijke kust- en viscultuur dreigen kwijt te raken. Wij kunnen echter niet op deze manier doorgaan met de visserij. Wij dragen niet alleen een verantwoordelijkheid jegens de mensen die nu leven, maar wij moeten ook aan de toekomst van onze kinderen en kleinkinderen denken.
De Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid heeft in haar besluit ook het feit meegenomen dat wij rijke Europeanen visrechten van arme landen kopen - voor aanzienlijke bedragen, maar eigenlijk voor weinig geld. Wat hebben wij daar eigenlijk te zoeken? Wat zijn onze duurzaamheidsplannen eigenlijk? Hoe groot is onze bereidheid om de arme kustvissers in Afrika te helpen? Hebben wij het recht om ons zo koloniaal te gedragen als het gaat om het sluiten van visserijovereenkomsten met de derde wereld? Wij hebben mooie woorden op papier gezet, maar hoe ziet de werkelijkheid eruit?
Nu hebben wij zo veel gevist dat hier een catastrofe dreigt. Laten wij in godsnaam de zeeën van de arme landen niet ook nog eens leegvissen!"@nl2
"Senhor Presidente, gostaria de dar os parabéns ao Senhor Comissário Fischler pela sagacidade das suas observações ao introduzir este debate, pois estamos cientes de que a situação em matéria de ambiente enfrenta uma catástrofe no que toca à pesca e à sustentabilidade. Isto não se aplica apenas a espécies como o bacalhau e o peixe de carne branca. Todos os cientistas receiam que a nossa pesca conduza à extinção da maioria das nossas espécies de peixe.
Há que ter presente que, sem peixes, não haveria pescadores, não haveria economia e não haveria política de pescas. O que estamos igualmente a perder é uma cultura costeira, assente na pesca, extremamente importante em quase todos os países europeus, o que, pela parte que nos toca, representa, provavelmente, a pior catástrofe. A verdade é que não podemos continuar a pescar desta forma. Temos responsabilidades não só em relação aos cidadãos de hoje, mas também, em relação ao futuro dos nossos filhos e netos.
Na sua decisão, a Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor referiu também o facto de nós, europeus ricos, comprarmos - por somas consideráveis, é verdade, mas que para nós são uns trocos - direitos de pesca aos países pobres. Que estamos efectivamente a fazer nesses países. Quais são os nossos planos em matéria de sustentabilidade? Quais os meios disponibilizados para ajudar os pescadores pobres que vivem ao longo do litoral africano? Será que temos o direito de ter um comportamento tão colonialista como é o nosso, hoje, em relação aos acordos de pesca com os países em desenvolvimento? No papel escrevem-se palavras muito bonitas, mas, na prática, dá-se mostras de quê?
Nós colocámo-nos numa situação catastrófica. Por Deus, não façamos também com que os países pobres fiquem à beira da catástrofe."@pt11
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"föredragande av yttrandet från utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentfrågor"13
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples