Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-084"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.5.3-084"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, no me gustaría llegar a los cinco minutos, pero en estas cosas no me controlo muy bien. En todo caso, quiero disculparme ante los compañeros de la Comisión de Pesca porque voy a hacer una intervención que consiste, no tanto en comentar el resultado final del informe - y quiero resaltar que yo no he presentado ninguna enmienda al resultado final de la votación en la Comisión de Pesca - como en hacer unos comentarios sobre la propuesta de la Comisión.
Este caso ilustra a la perfección la necesidad de cambiar el enfoque de la política pesquera común, porque a mí me parece que no son tanto los Estados como los pescadores los que pescan y es necesario adoptar medidas para garantizar la actividad de aquellos segmentos de flota más sensibles, cualquiera que sea su nacionalidad. Y, aunque supongo que esto ya es un tema de futuro creo que la asignación en la atribución de capturas por tipos de pesca y segmentos de flota, si deseamos preservar aquellas regiones con vocaciones pesqueras y segmentos de flota que crean un alto nivel de empleo, estamos perdiendo seguramente una ocasión única, dejándonos llevar quizá por demasiados particularismos, que la propuesta de la Comisión ha alentado de alguna manera.
No comento otros aspectos de la Comisión. Quiero agradecer a mis colegas el debate, al Presidente, Sr. Stevenson, el gobierno de todo este dificultoso tema, y manifestar el apoyo de mi grupo político al informe del Sr. Varela.
Nos enfrentamos a una propuesta que presenta diferentes problemas - a mi juicio algunos - con la falta de compatibilidad con los tratados y con elementos del ordenamiento jurídico. Es cierto que las poblaciones de peces atraviesan una situación difícil y que es necesario adoptar medidas urgentes.
Es cierto que la actividad pesquera debe ser sostenible y para ello es necesario preservar las poblaciones de peces, evidentemente, pero en el binomio desarrollo sostenible o explotación sostenible, las dos palabras son indisociables y, por lo tanto, tiene que haber un equilibrio: tiene que haber pescadores y tiene que haber regeneración de las poblaciones de peces. Pero no tiene sentido hablar de desarrollo sostenible en sí, si disociamos las dos palabras.
A mí me parece, en este sentido, que la Comisión plantea un enfoque que prioriza, o sólo tiene en cuenta básicamente, el tema de la regeneración rápida de las poblaciones y desconoce la otra vertiente del desarrollo sostenible. Por lo tanto, su enfoque, desde mi punto de vista, implica un mayor impacto social en las poblaciones dependientes de la pesca, que puede inducir a modificaciones estructurales de gran alcance.
En efecto, sólo podrían sobrevivir los segmentos de flota de mayor dimensión y la flota artesanal, que genera mayor nivel de empleo, quedaría abocada a la desaparición. Por lo tanto, en la gestión y la recuperación de recursos hay que tener en cuenta los impactos sociales y económicos de los planes de recuperación. Por ello, sería necesario, en primer lugar, mejorar la calidad de la información científica y, además, introducir elementos económicos y sociales en la elaboración de los planes de recuperación.
Sólo en este sentido, adaptando la velocidad de recuperación de los recursos pesqueros, podríamos modular y minimizar los impactos sobre las poblaciones dependientes de la pesca. Y creo que la Comisión no ha sido cuidadosa e interpreto que ha habido un debilitamiento implícito en su propuesta al no querer reforzar el Comité científico y técnico de la pesca que, personalmente, pienso que debe ser reforzado. Y naturalmente los enfoques de planes plurianuales deben ser multiespecíficos, teniendo en cuenta la relación entre las especies de las poblaciones, y los planes de una sola especie por su enorme gravedad deberían tener carácter excepcional.
La propuesta de la Comisión en algunos aspectos supone una descomunitarización de la política pesquera, o a mí me lo parece. Por ejemplo, se propone facultar a los Estados para adoptar medidas de emergencia en materias de competencia comunitaria o para las que ya existe un mecanismo comunitario.
La Comisión ha presentado dos propuestas difíciles, complejas y muy restrictivas sobre, por ejemplo, la pesquería del bacalao. Aprovecho esta cuestión para hacer la siguiente reflexión, muy personal, que quizás sea mi reflexión sobre lo que he aprendido en ese debate.
Es evidente que hay una reducción, un declive de los recursos. Además, y es muy grave, la destrucción de empleos ha sido muy superior a la de los recursos, y esto ha sucedido en todos los Estados de la Unión Europea a pesar de las excepciones, las medidas de protección y discriminaciones, algunas en relación a los accesos. Yo, que no he sido excesivamente beligerante en este tema, hago esta reflexión porque ahora seguramente va a ser necesario - ojalá evitemos los mayores impactos - tomar medidas duras que siempre van a repercutir en mayor medida en la flota artesanal."@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
".
Hr. formand, jeg håber ikke, at jeg kommer til at bruge alle mine fem minutter, men jeg er ikke særligt god til at styre mig selv i den henseende. Under alle omstændigheder vil jeg gerne undskylde over for medlemmerne af Fiskeriudvalget, for min tale kommer ikke i så høj grad til at bestå af bemærkninger til det endelige resultat af betænkningen - og jeg vil gerne understrege, at jeg ikke har stillet ændringsforslag til det endelige resultat af afstemningen i Fiskeriudvalget - men snarere til Kommissionens forslag.
Dette illustrerer på bedste vis behovet for en ændring af fremgangsmåden inden for den fælles fiskeripolitik, for det er min holdning, at det ikke er staterne, men fiskerne, der fisker, og det er nødvendigt at indføre foranstaltninger med henblik på at beskytte aktiviteterne i de mest følsomme dele af flåden, uanset nationalitet. Og selv om jeg kan forestille mig, at det er et spørgsmål for fremtiden, mener jeg, at med hensyn til tildeling af fangstkvoter i henhold til fisketype og dele af flåden, og hvis vi ønsker at bevare de fiskeområder og de dele af flåden, der skaber en masse arbejdspladser, forspilder vi en enestående chance, måske fordi vi lader os rive med af for mange enkeltinteresser, hvilket Kommissionen i en vis udstrækning har tilskyndet til.
Jeg vil ikke kommentere de øvrige aspekter af Kommissionens forslag. Jeg vil gerne takke de øvrige medlemmer for diskussionen, formanden, hr. Stevenson, for håndteringen af hele dette vanskelige spørgsmål og udtrykke min gruppes støtte til hr. Varelas betænkning.
Der er tale om et forslag, der rummer forskellige problemer - efter min mening adskillige - i form af manglende overensstemmelse med traktaterne og dele af lovgivningen. Det er korrekt, at fiskebestandene har problemer, og at det er nødvendigt at indføre hasteforanstaltninger.
Det er korrekt, at fiskeriet skal være bæredygtigt, og derfor er det naturligvis nødvendigt at bevare fiskebestandene, men i udtrykket "bæredygtig udvikling" kan de to ord ikke skilles ad, og derfor skal der være en balance: Der skal være fiskere, og fiskebestandene skal kunne regenerere. Men det giver ikke mening at tale om bæredygtig udvikling, hvis vi skiller de to ord ad.
Det er mit indtryk her, at Kommissionen foreslår en fremgangsmåde, hvor man prioriterer, eller rent faktisk udelukkende tager hensyn til, spørgsmålet om hurtig regenerering af bestandene og ser bort fra det andet aspekt af bæredygtig udvikling. Så vidt jeg kan se, medfører Kommissionens fremgangsmåde derfor større sociale virkninger for de befolkninger, der er afhængige af fiskeri, hvilket kan føre til vidtgående strukturelle ændringer.
Rent faktisk vil de store fartøjer i flåden overleve, mens de mindre fartøjer, der genererer mest beskæftigelse, vil være truet af udryddelse. Derfor bør man ved forvaltning og genopretning af bestandene tage hensyn til de sociale og økonomiske virkninger af genopretningsplanerne. I den forbindelse vil det først være nødvendigt at forbedre kvaliteten af de videnskabelige oplysninger og desuden inddrage økonomiske og sociale aspekter ved udarbejdelsen af genopretningsplanerne.
Kun på den måde, ved at tilpasse hastigheden af genopretningen af fiskebestandene, kan vi modulere og minimere konsekvenserne for de grupper, der er afhængige af fiskeriet. Og jeg mener ikke, at Kommissionen har været omhyggelig nok, og min fortolkning er, at der er sket en implicit svækkelse af dens forslag, fordi man ikke har ønsket at styrke Den Videnskabelige og Tekniske Komité for Fiskeri, hvilket jeg personligt gerne så. Og naturligvis skal fokus for de flerårige planer fordeles på flere områder, idet der tages hensyn til forholdet mellem arterne inden for populationerne, og planer, der kun vedrører en enkelt art, skal være undtagelsen og kun gælde i meget alvorlige tilfælde.
I nogle henseender indebærer Kommissionens forslag, at fiskeripolitikken fjernes fra Fællesskabets regi, eller sådan ser det i det mindste ud for mig. Man foreslår f.eks., at medlemsstaterne får beføjelser til at indføre nødforanstaltninger på områder med fællesskabskompetence eller på områder, hvor der allerede er etableret en fællesskabsmekanisme.
Kommissionen har fremlagt to vanskelige, komplicerede og meget restriktive forslag om f.eks. torskefiskeri. Jeg vil benytte lejligheden til at fremsætte følgende meget personlige bemærkning, som måske er min kommentar til det, jeg har hørt i løbet af denne forhandling.
Det er klart, at der foregår en reduktion af bestandene. Endvidere, og det er meget alvorligt, har ødelæggelsen af arbejdspladser været langt mere omfattende end ødelæggelsen af ressourcerne, og det er sket i alle EU's medlemsstater til trods for undtagelserne, beskyttelsesforanstaltningerne og forskelsbehandlingen, hvoraf nogle vedrører adgangen. Jeg, som ikke har været overdrevent krigerisk i denne sag, fremsætter denne bemærkning, for nu bliver det helt sikkert nødvendigt - lad os bede for, at vi kan forhindre de værste følger - at gennemføre skrappe foranstaltninger, hvilket altid vil have de alvorligste konsekvenser for de mindre fartøjer."@da1
"Herr Präsident, ich hoffe, dass ich meine fünf Minuten nicht brauchen werde, aber in diesen Dingen habe ich mich nicht sehr gut unter Kontrolle. Auf jeden Fall möchte ich mich bei den Mitgliedern des Fischereiausschusses entschuldigen, weil ich nicht so sehr das Endergebnis des Berichts kommentieren will – und ich möchte hervorheben, dass ich keinen Änderungsantrag zum Endergebnis der Abstimmung im Fischereiausschuss eingebracht habe –, sondern eher einige Bemerkungen zum Kommissionsvorschlag machen möchte.
Dies veranschaulicht sehr gut die Notwendigkeit, das Konzept der gemeinsamen Fischereipolitik zu ändern, da mir scheint, dass es nicht so sehr die Staaten, sondern die Fischer sind, die fischen, und es ist notwendig, Maßnahmen zu treffen, um die Tätigkeit der sensibelsten Flottensegmente, egal welcher Nationalität, zu garantieren. Obwohl ich annehme, dass dies bereits ein Zukunftsthema ist, glaube ich, dass wir durch die Zuteilung der Fangmengen nach Fischereizweigen und Flottensegmenten, wenn wir die in der Fischerei bedeutenden Regionen und die Flottensegmente, die viele Arbeitsplätze schaffen, aufrechterhalten wollen, mit Sicherheit eine einzigartige Gelegenheit verlieren, indem wir uns vielleicht von zu vielen Einzelinteressen leiten lassen, die die Kommission in gewisser Weise gefördert hat.
Weitere Aspekte der Kommission kommentiere ich nicht. Ich möchte meinen Kollegen für die Aussprache danken, dem Vorsitzenden, Herrn Stevenson, für die Lenkung dieses ganzen schwierigen Themas meine Anerkennung zollen und die Unterstützung meiner Fraktion für den Bericht von Herrn Varela zum Ausdruck bringen.
Uns liegt ein Vorschlag vor, der Probleme – meiner Meinung nach mehrere Probleme – mangelnder Vereinbarkeit mit den Verträgen und mit Elementen juristischer Art aufweist. Es stimmt, dass die Fischbestände ein schwieriges Problem darstellen und dringende Maßnahmen erforderlich sind.
Es stimmt, dass die Fischerei nachhaltig sein muss, und dazu ist es natürlich notwendig, die Fischbestände zu erhalten, aber in dem Binom „nachhaltige Entwicklung“ dürfen die beiden Wörter nicht voneinander getrennt werden, und daher muss es ein Gleichgewicht geben: Es muss Fischer geben, und es muss die Regenerierung der Fischbestände geben. Aber es macht keinen Sinn, über nachhaltige Entwicklung an sich zu sprechen, wenn wir die beiden Wörter voneinander trennen.
Mir scheint, dass die Kommission in dieser Hinsicht ein Konzept vorsieht, das der zügigen Regenerierung der Bestände Vorrang einräumt oder grundsätzlich nur diese berücksichtigt und die andere Seite der nachhaltigen Entwicklung ignoriert. Folglich impliziert ihr Konzept aus meiner Sicht stärkere soziale Auswirkungen auf die von der Fischerei abhängige Bevölkerung, die weitreichende strukturelle Veränderungen mit sich bringen können.
In der Tat könnten nur die Flottensegmente der größeren Schiffe überleben, und die handwerkliche Küstenfischerei, die mehr Arbeitsplätze schafft, wäre zum Aussterben verurteilt. Folglich müssen wir bei der Bewirtschaftung und Wiederauffüllung der Bestände die sozialen und wirtschaftlichen Auswirkungen der Bestandserholungspläne berücksichtigen. Daher wäre es vor allem erforderlich, die Qualität der wissenschaftlichen Informationen zu verbessern und zudem bei der Ausarbeitung der Bestandserholungspläne wirtschaftliche und soziale Elemente zu berücksichtigen.
Nur so, nämlich durch die Anpassung der Auffüllgeschwindigkeit der Fischbestände, könnten wir die Auswirkungen auf die von der Fischerei abhängige Bevölkerung modulieren und minimieren. Die Kommission ist meiner Meinung nach nicht vorsichtig gewesen, und ich meine, dass eine unausgesprochene Schwächung in ihrem Vorschlag daher rührt, dass sie den Wissenschaftlich-technischen Fischereiausschuss nicht verstärken will, der nach meiner persönlichen Meinung gestärkt werden muss. Und natürlich müssen die Konzepte der mehrjährigen Pläne mehrere Arten gleichzeitig betreffen und das Verhältnis zwischen den Arten der Bestände berücksichtigen, die Pläne für eine einzige Art sollten der Ausnahmefall sein, wenn besonders gravierende Umstände vorliegen.
Der Vorschlag der Kommission stellt in einigen Aspekten eine Renationalisierung der Fischereipolitik dar, oder mir scheint es zumindest so. Zum Beispiel wird vorgeschlagen, die Staaten zu ermächtigen, Notfallmaßnahmen in Zuständigkeitsbereichen der Gemeinschaft bzw. auf Gebieten, in denen bereits ein Gemeinschaftsmechanismus existiert, zu treffen.
Die Kommission hat zwei schwierige, komplizierte und sehr restriktive Vorschläge zum Beispiel über die Kabeljaufischerei vorgelegt. Ich möchte diese Frage nutzen, um die folgende, ganz persönliche Überlegung anzustellen, die vielleicht meine Bemerkung zu der bisherigen Debatte ist.
Offenkundig gehen die Bestände zurück. Außerdem, und das ist sehr gravierend, war der Abbau von Arbeitsplätzen weit größer als die Abnahme der Bestände, und das ist in allen Staaten der Europäischen Union trotz der Ausnahmen, der Schutzmaßnahmen und Diskriminierungen, einige in Bezug auf den Zugang, geschehen. Ich, der ich in dieser Frage nicht übermäßig militant war, fühle mich zu dieser Bemerkung veranlasst, weil es jetzt mit Sicherheit erforderlich sein wird – hoffentlich können wir die schlimmsten Auswirkungen vermeiden –, harte Maßnahmen zu treffen, die in immer stärkerem Maße die handwerkliche Flotte der Küstenfischerei treffen werden."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, ελπίζω να μην καταναλώσω τα πέντε λεπτά, αλλά δεν είμαι πολύ καλός στο να ελέγχω τον εαυτό μου από αυτή την άποψη. Εν πάση περιπτώσει, θα ήθελα να ζητήσω συγγνώμη από τα μέλη της Επιτροπής Αλιείας, επειδή η ομιλία μου δεν πρόκειται να συνίσταται τόσο πολύ σε σχόλια για το τελικό αποτέλεσμα της έκθεσης – και θα ήθελα να επισημάνω ότι δεν έχω παρουσιάσει καμία τροπολογία στο τελικό αποτέλεσμα της ψηφοφορίας στην Επιτροπή Αλιείας – αλλά μάλλον σε σχόλια για την πρόταση της Επιτροπής.
Αυτό επεξηγεί τέλεια την ανάγκη να αλλάξει η προσέγγιση της κοινής αλιευτικής πολιτικής, επειδή πιστεύω ότι δεν είναι τα κράτη που αλιεύουν, αλλά οι αλιείς, και είναι απαραίτητο να υιοθετηθούν μέτρα για να διασφαλιστεί η δραστηριότητα των πιο ευάλωτων τμημάτων του στόλου, οποιασδήποτε εθνικότητας. Επίσης, μολονότι φαντάζομαι ότι αυτό είναι ένα θέμα για το μέλλον, πιστεύω ότι, όσον αφορά την κατανομή ποσοστώσεων αλιευμάτων ανά είδος ψαριού και τμήματα του στόλου, αν θέλουμε να διατηρήσουμε τις αλιευτικές περιοχές και τμήματα του στόλου που δημιουργούν πολλή απασχόληση, σίγουρα χάνουμε μια μοναδική ευκαιρία, επιτρέποντας ίσως στους εαυτούς μας να παρασυρθούν από υπερβολικά πολλά ατομικά συμφέροντα, τα οποία η Επιτροπή έχει ενθαρρύνει ως ένα βαθμό.
Δεν θα σχολιάσω άλλες πτυχές της Επιτροπής. Θα ήθελα να ευχαριστήσω τους συναδέλφους μου για τη συζήτηση, τον Πρόεδρο, κ. Stevenson, που χειρίστηκε όλο αυτό το δύσκολο θέμα, και να εκφράσω την υποστήριξη της Ομάδας μου στην έκθεση του κ. Varela.
Εξετάζουμε μια πρόταση που παρουσιάζει διάφορα προβλήματα – αρκετά κατά τη γνώμη μου – σχετικά με την έλλειψη συμβατότητας με τις Συνθήκες και με κάποια στοιχεία της νομοθεσίας. Είναι αλήθεια ότι οι πληθυσμοί των ψαριών αντιμετωπίζουν δυσκολίες και ότι είναι απαραίτητο να ληφθούν επείγοντα μέτρα.
Είναι αλήθεια ότι η αλιεία πρέπει να είναι βιώσιμη και για αυτόν τον σκοπό είναι απαραίτητο προφανώς να διατηρηθούν οι αλιευτικοί πληθυσμοί, αλλά, στον όρο “βιώσιμη ανάπτυξη”, οι δύο λέξεις δεν είναι ασυμβίβαστες και, επομένως, πρέπει να υπάρξει μια ισορροπία: πρέπει να υπάρχουν αλιείς και πρέπει να υπάρχει ανανέωση των αλιευτικών αποθεμάτων. Ωστόσο, δεν έχει κανένα νόημα να μιλάμε για βιώσιμη ανάπτυξη αν διαχωρίσουμε τις δύο λέξεις.
Έχω την εντύπωση ότι από αυτή την άποψη η Επιτροπή προτείνει μια προσέγγιση που δίνει προτεραιότητα, ή που βασικά λαμβάνει μόνο υπόψη, το θέμα της ταχείας ανανέωσης των αποθεμάτων και αγνοεί την άλλη πτυχή της βιώσιμης ανάπτυξης. Επομένως, η προσέγγισή της, κατά την άποψή μου, συνεπάγεται μεγαλύτερο κοινωνικό αντίκτυπο σε πληθυσμούς που εξαρτώνται από την αλιεία, ο οποίος μπορεί να οδηγήσει σε διαρθρωτικές αλλαγές μεγάλης κλίμακας.
Πραγματικά, μόνο τα μεγαλύτερης κλίμακας τμήματα του στόλου θα επιβιώσουν, και ο στόλος μικρής κλίμακας, ο οποίος δημιουργεί τις περισσότερες θέσεις απασχόλησης, θα οδηγηθεί στην εξαφάνιση. Επομένως, η διαχείριση και η ανάκτηση των αποθεμάτων πρέπει να λάβει υπόψη τον οικονομικό και κοινωνικό αντίκτυπο των σχεδίων ανάκτησης. Για αυτόν τον σκοπό, θα ήταν απαραίτητο, καταρχάς, να βελτιωθεί η ποιότητα των επιστημονικών πληροφοριών και, επιπλέον, να εισαχθούν οικονομικά και κοινωνικά στοιχεία στην εκπόνηση των σχεδίων ανάκτησης.
Μόνο με αυτόν τον τρόπο, προσαρμόζοντας την ταχύτητα της ανάκτησης των αλιευτικών αποθεμάτων, μπορούμε να ρυθμίσουμε και να ελαχιστοποιήσουμε τον αντίκτυπο στους πληθυσμούς που εξαρτώνται από την αλιεία. Επιπλέον, πιστεύω ότι η Επιτροπή δεν ήταν προσεχτική, και η ερμηνεία μου είναι ότι υπήρχε μια σιωπηρή αποδυνάμωση στην πρότασή της, καθώς δεν ήθελε να ενισχύσει την Τεχνική και Επιστημονική Επιτροπή Αλιείας, η οποία προσωπικά πιστεύω ότι θα έπρεπε να ενισχυθεί. Και, φυσικά, η εστίαση των πολυετών προγραμμάτων πρέπει να είναι πολλαπλά ειδικευμένη, λαμβάνοντας υπόψη τη σχέση μεταξύ των ειδών στο πλαίσιο των πληθυσμών, ενώ τα σχέδια που αφορούν μόνο ένα είδος πρέπει να αποτελούν την εξαίρεση σε πολύ σοβαρές περιπτώσεις.
Από ορισμένες απόψεις, η πρόταση της Επιτροπής συνεπάγεται μια από-κοινοτικοποίηση της αλιευτικής πολιτικής, ή τουλάχιστον αυτή είναι η εντύπωσή μου. Για παράδειγμα, προτείνεται να εξουσιοδοτηθούν τα κράτη μέλη προκειμένου να υιοθετήσουν έκτακτα μέτρα σε τομείς κοινοτικής αρμοδιότητας ή σε τομείς όπου υπάρχει ήδη ένας κοινοτικός μηχανισμός σε ισχύ.
Η Επιτροπή έχει παρουσιάσει δύο δύσκολες, περίπλοκες και πολύ περιοριστικές προτάσεις σχετικά, για παράδειγμα, με την αλιεία του γάδου. Δράττομαι αυτής της ευκαιρίας για να κάνω το ακόλουθο πολύ προσωπικό σχόλιο, που είναι ίσως η παρατήρησή μου για αυτά που έχω ακούσει κατά τη διάρκεια αυτής της συζήτησης.
Είναι σαφές ότι υπάρχει συνεχής μείωση των αποθεμάτων. Επιπλέον, και αυτό είναι πολύ σοβαρό, η καταστροφή των θέσεων απασχόλησης ήταν πολύ μεγαλύτερη από αυτή των πόρων, και αυτό συνέβη σε όλα τα κράτη της Ευρωπαϊκής Ένωσης, παρά τις εξαιρέσεις, τα προστατευτικά μέτρα και τις διακρίσεις, ορισμένες εκ τον οποίων αφορούσαν την πρόσβαση. Εγώ, που δεν ήμουν υπερβολικά πολεμοχαρής σε αυτό το θέμα, κάνω αυτό το σχόλιο διότι σίγουρα θα είναι απαραίτητο τώρα – ας ευχηθούμε ότι θα μπορέσουμε να αποτρέψουμε τις χειρότερες επιπτώσεις – να πάρουμε σκληρά μέτρα που θα έχουν πάντα μεγαλύτερο αντίκτυπο στον στόλο μικρής κλίμακας."@el8
".
Mr President, I hope not to take up my five minutes, but I am not very good at controlling myself in this regard. In any event, I would like to apologise to the members of the Committee on Fisheries because my speech is going to consist not so much of comments on the final result of the report – and I would like to stress that I have not presented any amendment to the final result of the vote in the Committee on Fisheries – but rather on the Commission’s proposal.
This perfectly illustrates the need to change the approach of the common fisheries policy, because I believe that it is not the States but the fishermen who fish and it is necessary to adopt measures to safeguard the activity of the most sensitive sections of the fleet, of whatever nationality. And, although I imagine that this is an issue for the future, I believe that in terms of the allocation of catch quotas by type of fish and sections of the fleet, if we want to preserve the fishing regions and the sections of the fleet which create a lot of employment, we are surely missing a unique opportunity, perhaps allowing ourselves to be carried away by too many individual interests, which the Commission to a certain extent has encouraged.
I will not comment on other Commission aspects. I would like to thank my fellow Members for the debate, the President, Mr Stevenson, for handling this whole difficult issue, and express my group’s support for Mr Varela’s report.
We are dealing with a proposal which presents various problems – several in my opinion – in terms of the lack of compatibility with the Treaties and elements of legislation. It is true that fish populations are experiencing difficulties and that it is necessary to adopt urgent measures.
It is true that fishing should be sustainable and to this end it is necessary to preserve fish populations, obviously, but in the two-word term ‘sustainable development’, the two words are not dissociable and there must therefore be a balance: there must be fishermen and there must be regeneration of fish stocks. But it does not make any sense to talk about sustainable development, if we dissociate the two words.
I have the impression in this regard that the Commission is proposing an approach which prioritises, or basically only takes into account, the issue of the rapid regeneration of stocks and ignores the other facet of sustainable development. Its approach therefore, in my view, implies a greater social impact on populations dependent on fishing, which may lead to far-reaching structural changes.
Effectively, only the larger scale sections of the fleet would survive and the small-scale fleet, which generates most employment, would be heading for extinction. Therefore, the management and the recovery of stocks should take account of the social and economic impact of recovery plans. To this end it would be necessary, firstly, to improve the quality of scientific information and, furthermore, to introduce economic and social elements into the drawing up of recovery plans.
Only in this way, by adapting the speed of recovery of fish stocks, can we modulate and minimise the impact on the populations dependent on fishing. And I believe that the Commission has not been careful and my interpretation is that there has been an implicit weakening in its proposal by not wanting to strengthen the Technical and Scientific Committee on Fisheries which I personally believe should be strengthened. And naturally the focus of the multi-annual plans should be multi-specific, taking account of the relationship between species within populations, and plans involving just one species should be the exception in very serious circumstances.
In some respects the Commission’s proposal implies a de-communitisation of the fisheries policy, or at least that is how it appears to me. For example, it is proposed to empower the Member States to adopt emergency measures in fields of Community competence or in fields where there is already a Community mechanism in place.
The Commission has presented two difficult, complex and very restrictive proposals on, for example, cod fishing. I will take this opportunity to make the following very personal comment, which is perhaps my observation on what I have heard during this debate.
It is clear that there is a reduction in stocks going on. Furthermore, and this is very serious, the destruction of jobs has been much greater than that of resources, and this has happened in all the States of the European Union despite the exceptions, the protection measures and discriminations, some relating to access. I, who have not been excessively belligerent on this issue, am making this comment because now it is surely going to be necessary – let us pray that we can prevent the worst repercussions – to take tough measures which are always going to have most impact on the small-scale fleet."@en3
".
Arvoisa puhemies, yritän puhua alle viisi minuuttia, vaikken hallitsekaan itseäni kovin hyvin siinä suhteessa. Joka tapauksessa haluan esittää anteeksipyyntöni kalatalousvaliokunnan jäsenille, sillä en kommentoi puheessani niinkään mietinnön lopputulosta vaan käsittelen pikemminkin komission ehdotusta. Haluan korostaa, etten esittänyt ainoatakaan tarkistusta kalatalousvaliokunnan äänestyksessä aikaansaatuun mietintöön.
Tämä tilanne osoittaa erittäin hyvin, että yhteisen kalastuspolitiikan toimintatapaa on tarpeen muuttaa, sillä mielestäni valtioiden sijasta kalastusta harjoittavat kalastajat, ja on toteutettava sellaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan kalastuslaivaston haavoittuvimpien osien toiminnan jatkuminen niiden kansallisuudesta huolimatta. Kun tarkastellaan kalalajeja ja laivaston osia koskevien saaliskiintiöiden jakamista, olemme juuri jättäneet erinomaisen tilanteen käyttämättä kaikkein työvoimavaltaisimpien kalastusalueiden ja laivaston osien säilyttämiseksi. Olemme ehkä puolustaneet liikaa yksittäisiä intressejä, mitä komissio on tietyssä määrin edistänyt. Mielestäni tämä on tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä asia.
En halua kommentoida muita komission näkökantoja. Haluan kiittää kollegoitani keskustelusta sekä puhemies Stevensonia tämän vaikean asian käsittelystä sekä ilmaista ryhmäni tuen jäsen Varelan mietinnölle.
Käsittelemme ehdotusta, johon liittyy mielestäni useita ongelmia, sillä se ei ole yhdenmukainen perustamissopimuksen ja tiettyjen lainsäädäntötekstien kanssa. On totta, että kalakannat vähenevät ja että kiireellisiä toimenpiteitä on toteutettava.
Kalastuksen olisi oltava kestävää, ja tämän vuoksi kalakannat on luonnollisesti säilytettävä. Tässä kahden sanan termissä "kestävä kehitys" kyseiset kaksi sanaa liittyvät tiiviisti toisiinsa, joten niiden välillä on oltava tasapaino: on oltava kalastajia ja kalavarat on elvytettävä. Jos nämä kaksi sanaa erotetaan toisistaan, kestävästä kehityksestä ei ole järkeä puhua.
Tässä suhteessa komissio mielestäni ehdottaa toimintatapaa, jossa kalavarojen nopeaa elpymistä koskevalle kysymykselle annetaan etusija, tai itse asiassa se ainoastaan otetaan huomioon, kun taas kestävän kehityksen toinen puoli jätetään huomiotta. Kyseisellä toimintatavalla on mielestäni suurempi yhteiskunnallinen vaikutus kalastuksesta riippuvaiseen väestöön, mikä voi johtaa kauaskantoisiin rakenteellisiin muutoksiin.
Itse asiassa ainoastaan kalastuslaivastojen suuret yksiköt pystyisivät jatkamaan toimintaansa ja pienimuotoinen kalastus, joka on erittäin työvoimavaltaista, loppuisi kokonaan. Näin ollen kalavarojen hoidossa ja elvyttämisessä olisi otettava huomioon elvyttämissuunnitelmien yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset. Tavoitteen saavuttamiseksi olisi ensinnäkin parannettava tieteellisten tietojen laatua ja lisäksi otettava elvyttämissuunnitelmien laadinnassa huomioon taloudelliset ja yhteiskunnalliset seikat.
Ainoastaan tällä tavoin, mukauttamalla kalavarojen elpymisvauhtia, voimme mukauttaa ja minimoida kalastuksesta riippuvaiseen väestöön kohdistuvat vaikutukset. Mielestäni komissio ei ole ollut varovainen, ja käsittääkseni sen ehdotuksessa on epäsuorasti haluttu huonontaa tilannetta, sillä siinä ei haluta lujittaa teknis-tieteellisen kalastuskomitean asemaa. Mielestäni komitean asemaa on lujitettava. Monivuotisten suunnitelmien olisi luonnollisesti oltava monialaisia, ja niissä olisi otettava huomioon kalakantojen eri lajien välinen yhteys, ja vain yhtä lajia koskevia suunnitelmia olisi laadittava ainoastaan hätätilanteessa.
Joiltakin kohdin komission ehdotuksessa viitataan kalastuspolitiikan yhteisöllisyyden purkamiseen, tai ainakin minusta vaikuttaa siltä. Siinä ehdotetaan esimerkiksi jäsenvaltioille mahdollisuutta toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä yhteisön toimivaltaan kuuluvilla aloilla tai aloilla, joilla sovelletaan jo yhteisön järjestelmää.
Komissio on esittänyt kaksi vaikeaa, monimutkaista ja erittäin rajoittavaa ehdotusta esimerkiksi turskan kalastuksesta. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja esitän seuraavaksi henkilökohtaisen kommenttini ja huomautukseni siitä, mitä olen täällä kuullut puhuttavan.
On selvää, että kalakannat vähenevät. Erittäin vakava asia on lisäksi se, että työpaikkojen häviäminen on huomattavasti merkittävämpää kuin kalavarojen häviäminen. Näin on tapahtunut kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa poikkeuksista, suojelutoimista ja joissakin tapauksissa kalastusvyöhykkeiden käyttöoikeuteen liittyvästä syrjinnästä huolimatta. En ole toiminut kovinkaan hyökkäävästi tässä asiassa, mutta esitän nyt huomautukseni, sillä nyt on välttämätöntä toteuttaa ankaria toimenpiteitä, jotka vaikuttavat aina eniten pienimuotoiseen kalastukseen. Toivokaamme, että voimme estää ikävimmät seuraukset."@fi5
".
Monsieur le Président, j'espère ne pas atteindre les cinq minutes, mais à l’égard de ce genre de choses, je ne me contrôle pas très bien. Quoiqu’il en soit, je voudrais m’excuser auprès de mes collègues de la commission de la pêche, car mon intervention va consister non pas à commenter le résultat final du rapport - je tiens d’ailleurs à souligner que je n’ai présenté aucun amendement au résultat final du vote en commission de la pêche -, mais plutôt à émettre des commentaires sur la proposition de la Commission.
Ce cas illustre parfaitement la nécessité de modifier l’optique de la politique commune de la pêche, car à mon sens, ce ne sont pas tant les États que les pêcheurs qui pêchent et il est indispensable d’adopter des mesures destinées à garantir l’activité des segments les plus sensibles de la flotte, quelle que soit leur nationalité. Bien que je suppose que cette question soit déjà une question d’avenir, je pense qu’avec l’attribution de quotas de captures par type de pêche et par segment de flotte, si nous souhaitons préserver les régions de pêche et les segments de flotte à l’origine d’un niveau d’emploi élevé, nous passons sans aucun doute à côté d’une occasion unique, en nous laissant peut-être entraîner par trop de particularismes, que la proposition de la Commission a d’une certaine manière encouragés.
Je ne commenterai pas les autres aspects de la proposition de la Commission. Je tiens à remercier mes collègues pour ce débat ainsi que le président, M. Stevenson, pour la gestion de cette question difficile et je souhaite également manifester le soutien de mon groupe politique au rapport de M. Varela.
Nous nous trouvons face à une proposition soulevant, à mon sens, différents problèmes relatifs au manque de compatibilité avec les Traités et divers éléments de la législation existante. Il est indubitable que les populations de poissons connaissent actuellement une situation difficile et qu’il est nécessaire d’adopter des mesures urgentes.
Il est certain que l’activité de pêche doit être durable et, dans cet objectif, il est évidemment indispensable de préserver les stocks de poissons, mais d’autre part, les deux mots du binôme "développement durable" ou "exploitation durable" sont indissociables ; par conséquent, un équilibre est nécessaire : il faut des pêcheurs et il faut une régénération des stocks de poissons, mais parler de développement durable n’a pas de sens en soi si nous dissocions les deux mots de ces expressions.
À cet égard, il me semble que la Commission propose une approche qui privilégie ou tient essentiellement compte de la question de la régénération rapide des stocks et néglige l’autre aspect du développement durable. À mon sens, cette approche implique donc un plus grand impact social sur les populations dépendantes de la pêche, susceptible d’entraîner des modifications structurelles considérables.
En effet, seuls pourraient survivre les segments plus importants de la flotte et la pêche artisanale, à l’origine d’un niveau d’emploi plus élevé, serait vouée à disparaître. C’est pourquoi, du point de vue de la gestion et de la reconstitution des ressources, il convient de prendre en considération les impacts sociaux et économiques des plans de reconstitution. Il serait donc nécessaire, en premier lieu, d’améliorer la qualité de l’information scientifique et, en outre, d’intégrer des éléments économiques et sociaux dans l’élaboration des plans de reconstitution.
De cette façon uniquement, en adaptant la rapidité de reconstitution des ressources halieutiques, nous pourrons moduler et minimiser l’impact sur les populations dépendantes de la pêche. Je pense que la Commission n’a pas agi d’une manière très avisée et j’estime que sa proposition ne va pas dans le bon sens à cet égard étant donné qu’elle ne souhaite pas renforcer le comité scientifique et technique de la pêche qui, je pense, nécessite d’être renforcé. Naturellement, l’approche des plans pluriannuels doit être plurispécifique et tenir compte des rapports existants entre les différentes espèces au sein des populations ; en outre, les plans relatifs à une seule espèce en raison du degré réellement critique de la situation devraient revêtir un caractère exceptionnel.
À certains égards, la proposition de la Commission suppose une décommunautarisation de la politique de la pêche, du moins il me semble. Par exemple, il est proposé d’autoriser les États membres à adopter des mesures d’urgence pour des questions relevant de la compétence communautaire ou pour lesquelles il existe déjà un mécanisme communautaire.
La Commission a présenté deux propositions difficiles, complexes et très restrictives concernant, entre autres, la pêche au cabillaud. Je profite de cette occasion pour émettre la réflexion suivante, très personnelle, qui représentera peut-être ma réflexion sur ce que j’ai appris aujourd’hui au cours de ce débat.
Il est évident que nous assistons à une diminution, à un déclin des ressources. En outre, et c’est très grave, la destruction de l’emploi a été bien supérieure à celle des ressources ; tel a été le cas dans tous les États de l’Union européenne malgré les exceptions, les mesures de protection et les discriminations, certaines relatives à l’accès aux ressources. Moi qui ne me suis pas montré excessivement belliqueux à l’égard de cette question, j’émets cette réflexion, car à présent, il va certainement s’avérer nécessaire - espérons que nous puissions éviter les conséquences les plus importantes - d’adopter des mesures vigoureuses qui se répercuteront inévitablement sur la flotte artisanale en premier lieu."@fr6
"Signor Presidente, non vorrei esaurire i miei cinque minuti, ma in queste cose non riesco a controllarmi. In ogni caso, desidero scusarmi con i colleghi della commissione per la pesca, perché il mio intervento non consisterà in un commento del risultato finale della relazione – e permettetemi di sottolineare il fatto che non ho presentato nessun emendamento al risultato finale della votazione in sede di commissione per la pesca – quanto piuttosto nell’esposizione di alcuni commenti relativi alla proposta della Commissione.
Il caso citato illustra alla perfezione la necessità di cambiare l’approccio della politica comune della pesca. A me sembra infatti che non siano gli Stati a pescare, quanto piuttosto i pescatori, ed è pertanto necessario adottare misure volte a garantire l’attività dei segmenti di flotta più a rischio, qualunque sia la loro nazionalità. Inoltre, anche se si tratta di un tema da affrontare in futuro, ritengo che se vogliamo proteggere le regioni dipendenti dalla pesca e i segmenti di flotta che creano maggiore occupazione sia fondamentale l’attribuzione delle catture per tipo di pesca e segmenti di flotta; a questo proposito stiamo davvero perdendo un’occasione unica, badando troppo ai particolarismi che la proposta della Commissione ha in qualche modo incoraggiato.
Non intendo commentare altri aspetti della proposta della Commissione. Desidero ringraziare i colleghi per la discussione e il presidente, onorevole Stevenson, per aver moderato un argomento così complesso. Voglio altresì esprimere l’appoggio del mio gruppo politico alla relazione dell’onorevole Varela Suanzes-Carpegna.
Si tratta di una proposta che presenta vari problemi – a mio parere numerosi – derivanti dalla mancanza di compatibilità con i Trattati e con alcuni elementi dell’ordinamento giuridico. Senza dubbio le popolazioni ittiche stanno attraversando una situazione difficile ed è necessario adottare misure urgenti.
E’ anche vero che l’attività della pesca deve essere sostenibile e a tale scopo è chiaramente necessario tutelare le risorse ittiche, ma nel binomio sviluppo sostenibile i due termini sono indissolubili e pertanto deve esserci equilibrio: devono esserci i pescatori e al contempo la rigenerazione delle popolazioni ittiche. Ma non ha senso parlare di sviluppo sostenibile in sé, se dissociamo i due termini.
In tal senso, ritengo che l’approccio della Commissione privilegi o tenga in considerazione esclusivamente il tema della rigenerazione rapida delle popolazioni, ignorando invece l’altro termine dello sviluppo sostenibile. Pertanto sono convinto che tale punto di vista implichi un maggiore impatto sociale sulle popolazioni che dipendono dalla pesca, cosa che può determinare rilevanti trasformazioni strutturali.
Infatti potrebbero sopravvivere soltanto i segmenti di flotta di maggiori dimensioni, mentre la flotta artigianale, che crea maggiore occupazione, sarebbe condannata a scomparire. Nella gestione e nel recupero delle risorse occorre pertanto tener conto dell’impatto sociale ed economico dei piani di recupero. A tal fine, sarebbe pertanto necessario innanzitutto migliorare la qualità dell’informazione scientifica e inoltre introdurre elementi economici e sociali nell’elaborazione dei piani di recupero.
Solo così, adattando la velocità di recupero delle risorse di pesca, potremmo regolare e minimizzare l’impatto sulle popolazioni che dipendono dalla pesca. Ritengo che la Commissione non si sia dimostrata accurata e mi sembra che la proposta abbia subito un indebolimento dovuto alla volontà di non rafforzare il Comitato scientifico e tecnico della pesca, che invece a mio parere andrebbe rafforzato. Naturalmente l’approccio dei piani pluriennali deve essere multispecie, tenendo conto della relazione tra le specie delle diverse popolazioni, mentre i piani relativi a una sola specie dovrebbero avere carattere eccezionale, solo in circostanze di particolare gravità.
Sotto alcuni aspetti, la proposta della Commissione implica una decomunitarizzazione della politica della pesca, o almeno a me così sembra. Ad esempio, si propone di autorizzare gli Stati membri ad attuare misure d’emergenza in materia di concorrenza comunitaria o nei casi in cui esiste già un meccanismo comunitario.
La Commissione ha presentato due proposte difficili, complesse e molto restrittive, per esempio in merito alla pesca del merluzzo. Approfitto dell’occasione per esporvi una riflessione personale, che forse illustra quanto ho appreso da questo dibattito.
Si sta palesemente verificando una riduzione delle risorse. E’ altresì molto grave il fatto che la scomparsa di posti di lavoro sia stata di gran lunga superiore a quella delle risorse, cosa che si è verificata in tutti gli Stati dell’Unione europea, nonostante le eccezioni, le misure di protezione e le discriminazioni, alcune in relazione all’accesso. Pur non essendomi dimostrato molto combattivo in merito a questo argomento, ritengo opportuno affrontarlo ora, dal momento che presto sarà certo necessario prendere misure forti, nella speranza di evitare un impatto più grave, misure che avranno comunque sempre maggiori ripercussioni sulla flotta artigianale."@it9
".
Mr President, I hope not to take up my five minutes, but I am not very good at controlling myself in this regard. In any event, I would like to apologise to the members of the Committee on Fisheries because my speech is going to consist not so much of comments on the final result of the report – and I would like to stress that I have not presented any amendment to the final result of the vote in the Committee on Fisheries – but rather on the Commission’s proposal.
This perfectly illustrates the need to change the approach of the common fisheries policy, because I believe that it is not the States but the fishermen who fish and it is necessary to adopt measures to safeguard the activity of the most sensitive sections of the fleet, of whatever nationality. And, although I imagine that this is an issue for the future, I believe that in terms of the allocation of catch quotas by type of fish and sections of the fleet, if we want to preserve the fishing regions and the sections of the fleet which create a lot of employment, we are surely missing a unique opportunity, perhaps allowing ourselves to be carried away by too many individual interests, which the Commission to a certain extent has encouraged.
I will not comment on other Commission aspects. I would like to thank my fellow Members for the debate, the President, Mr Stevenson, for handling this whole difficult issue, and express my group’s support for Mr Varela’s report.
We are dealing with a proposal which presents various problems – several in my opinion – in terms of the lack of compatibility with the Treaties and elements of legislation. It is true that fish populations are experiencing difficulties and that it is necessary to adopt urgent measures.
It is true that fishing should be sustainable and to this end it is necessary to preserve fish populations, obviously, but in the two-word term ‘sustainable development’, the two words are not dissociable and there must therefore be a balance: there must be fishermen and there must be regeneration of fish stocks. But it does not make any sense to talk about sustainable development, if we dissociate the two words.
I have the impression in this regard that the Commission is proposing an approach which prioritises, or basically only takes into account, the issue of the rapid regeneration of stocks and ignores the other facet of sustainable development. Its approach therefore, in my view, implies a greater social impact on populations dependent on fishing, which may lead to far-reaching structural changes.
Effectively, only the larger scale sections of the fleet would survive and the small-scale fleet, which generates most employment, would be heading for extinction. Therefore, the management and the recovery of stocks should take account of the social and economic impact of recovery plans. To this end it would be necessary, firstly, to improve the quality of scientific information and, furthermore, to introduce economic and social elements into the drawing up of recovery plans.
Only in this way, by adapting the speed of recovery of fish stocks, can we modulate and minimise the impact on the populations dependent on fishing. And I believe that the Commission has not been careful and my interpretation is that there has been an implicit weakening in its proposal by not wanting to strengthen the Technical and Scientific Committee on Fisheries which I personally believe should be strengthened. And naturally the focus of the multi-annual plans should be multi-specific, taking account of the relationship between species within populations, and plans involving just one species should be the exception in very serious circumstances.
In some respects the Commission’s proposal implies a de-communitisation of the fisheries policy, or at least that is how it appears to me. For example, it is proposed to empower the Member States to adopt emergency measures in fields of Community competence or in fields where there is already a Community mechanism in place.
The Commission has presented two difficult, complex and very restrictive proposals on, for example, cod fishing. I will take this opportunity to make the following very personal comment, which is perhaps my observation on what I have heard during this debate.
It is clear that there is a reduction in stocks going on. Furthermore, and this is very serious, the destruction of jobs has been much greater than that of resources, and this has happened in all the States of the European Union despite the exceptions, the protection measures and discriminations, some relating to access. I, who have not been excessively belligerent on this issue, am making this comment because now it is surely going to be necessary – let us pray that we can prevent the worst repercussions – to take tough measures which are always going to have most impact on the small-scale fleet."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, in principe ligt het niet in mijn bedoeling mijn spreektijd van vijf minuten volledig te gebruiken, maar ik moet toegeven dat ik vaak problemen heb met mijn timing. In elk geval bied ik de leden van de Commissie visserij mijn verontschuldigingen aan voor het feit mijn bijdrage niet zozeer betrekking heeft op de slotversie van het verslag als wel op het Commissievoorstel. Ik wil overigens onderstrepen dat ik geen enkel amendement heb ingediend op het eindresultaat van de stemming in de bevoegde commissie.
Hieruit blijkt overduidelijk dat de benadering die aan het gemeenschappelijk visserijbeleid ten grondslag ligt dringend aan verandering toe is. Het zijn immers niet zozeer de lidstaten als wel de vissers die belang hebben bij de visserijactiviteiten. Daarom is het onontbeerlijk dat er maatregelen worden genomen om het voortbestaan van de gevoeligste vlootsegmenten te waarborgen, ongeacht de nationaliteit van de betreffende vissers. Dit is wellicht een probleem voor later, maar als wij de traditionele visserijgebieden en de vlootsegmenten waarmee een groot aantal banen gemoeid is in stand willen houden, denk ik dat wij op het vlak van de toewijzing van vangstmogelijkheden per vissoort en vlootsegment een unieke kans laten voorbijgaan. Wellicht laten wij ons te veel leiden door eigenbelang, hetgeen in zekere zin door het Commissievoorstel in de hand wordt gewerkt.
Ik zal hier niet nader ingaan op andere standpunten van de Commissie. Ik dank mijn collega’s voor het debat en ik ben voorzitter Stevenson bijzonder erkentelijk voor de behandeling van deze moeilijke kwestie. Rest mij nog te zeggen dat het verslag van de heer Varela Suanzes-Carpegna de steun van mijn fractie geniet.
Wij worden hier geconfronteerd met een voorstel dat talloze – of althans enkele – problemen opwerpt, aangezien het in diverse opzichten in strijd is met de Verdragen en bepaalde onderdelen van de wetgeving. Het lijdt geen twijfel dat de toestand van de visgronden sterk te wensen overlaat en dat er dringend maatregelen moeten worden genomen.
Het spreekt vanzelf dat onze visserijactiviteiten moeten voldoen aan het beginsel van duurzaamheid. Daarom is het van wezenlijk belang dat de visbestanden in stand worden gehouden. Begrippen als duurzame ontwikkeling en duurzame exploitatie bestaan uit twee woorden die onlosmakelijk met elkaar verbonden zijn. Daarom is het onontbeerlijk dat er een evenwicht bestaat: de vissers moeten hun werk kunnen doen en de visbestanden moeten worden hersteld. Er kan geen sprake zijn van duurzame ontwikkeling als de twee termen van elkaar gescheiden worden.
Ik heb evenwel de indruk dat in de benadering van de Commissie prioriteit wordt verleend aan het snelle herstel van de visbestanden. Deze kwestie wordt uitvoerig behandeld, terwijl het probleem van de duurzame ontwikkeling nauwelijks aan bod komt. Daarom ben ik van oordeel dat het Commissievoorstel uitgesproken negatieve sociale gevolgen zal hebben voor de bevolkingsgroepen die van de visserij afhankelijk zijn en wellicht tot ingrijpende structurele wijzigingen zal leiden.
Immers, alleen in de grootschalige vlootsegmenten zal men erin slagen de voorgestelde maatregelen te overleven. De ambachtelijke vloot, die de meeste werkgelegenheid biedt, zal gedoemd zijn te verdwijnen. Het is derhalve van wezenlijk belang dat bij het beheer en het herstel van de visgronden rekening wordt gehouden met de sociaal-economische weerslag van de herstelprogramma’s. In dit verband acht ik het onontbeerlijk dat de kwaliteit van de wetenschappelijke inzichten wordt verbeterd en dat bij het opstellen van de voornoemde programma’s ook sociaal-economische factoren in aanmerking worden genomen.
De snelheid waarmee de visgronden moeten worden hersteld, dient hoe dan ook te worden aangepast. Dat is de enige manier om de gevolgen voor de bevolking die van de visserij afhankelijk is te spreiden en te minimaliseren. Ik geloof dat de Commissie onbehoedzaam te werk is gegaan. Zij heeft haar voorstel afgezwakt door zich te verzetten tegen de mijns inziens broodnodige versterking van de rol van het Wetenschappelijk, Technisch en Economisch Comité voor de visserij. Daar de verschillende populaties een samenhangend geheel vormen is het uiteraard belangrijk dat de meerjarige beheersplannen voor meerdere soorten gelden. Programma’s die op één enkele soort van toepassing zijn, mogen slechts in zeer uitzonderlijke gevallen ten uitvoer worden gelegd.
Naar mijn mening houdt het Commissievoorstel in bepaalde opzichten een ‘decommunautarisering’ van het visserijbeleid in. Zo wordt de lidstaten bijvoorbeeld de mogelijkheid geboden noodmaatregelen vast te stellen op terreinen die onder de bevoegdheid van de Europese Unie vallen of waarvoor reeds een communautair instrument bestaat.
De Commissie heeft twee complexe, moeilijk te begrijpen en zeer restrictieve voorstellen ingediend, bijvoorbeeld ten aanzien van de kabeljauwvangst. Ik maak van de gelegenheid gebruik om hier een volstrekt persoonlijke opmerking te formuleren, onder meer naar aanleiding van hetgeen ik hier in dit debat heb gehoord.
Het is een feit dat de visbestanden geslonken zijn en dat de omvang van de visstand gedaald is. Erger nog is dat er verhoudingsgewijs meer arbeidsplaatsen dan visbestanden verloren zijn gegaan. Deze ontwikkeling zet zich door in alle landen van de Europese Unie, ondanks de uitzonderingsclausules, de beschermingsmaatregelen en de discriminatoire bepalingen, waarvan sommige betrekking hebben op de toegang tot de visgronden. Tot dusver heb ik deze kwestie niet op de spits gedreven, maar nu zie ik mij genoodzaakt de alarmbel te luiden. Er staan immers harde maatregelen op stapel – hopelijk kunnen wij het ergste voorkomen – die ongetwijfeld het sterkst voelbaar zullen zijn in de kleinschalige vloot."@nl2
"Senhor Presidente, espero não esgotar os cinco minutos de que disponho, mas tenho alguma dificuldade em controlar-me nesse sentido. Seja como for, desejo desculpar-me perante os membros da Comissão das Pescas pelo facto de a minha intervenção consistir, mais do que em comentar o resultado final do relatório - note-se que não apresentei qualquer alteração ao resultado final da votação na Comissão das Pescas -, em tecer algumas observações à proposta da Comissão.
Isto é perfeitamente ilustrativo da necessidade de alterar a abordagem da política comum da pesca, porque julgo que não são os Estados mas os pescadores quem pesca, e é preciso adoptar medidas para salvaguardar a actividade dos segmentos da frota mais sensíveis, independentemente da sua nacionalidade. Muito embora creia que esta é uma questão para o futuro, penso que, no que diz respeito à atribuição das possibilidades de pesca por tipos de pesca e segmentos de frota, se desejamos preservar as regiões com vocação de pesca e os segmentos da frota que asseguram um número elevado de empregos, estamos a desperdiçar, sem dúvida, uma ocasião única ao deixar-nos levar, porventura, por demasiados interesses individuais, que a Comissão de certa forma incentivou.
Não comento outros aspectos da Comissão. Desejo agradecer aos meus colegas o debate, ao presidente, senhor deputado Stevenson, por conduzir este espinhoso tema, e manifestar o apoio do meu grupo ao relatório do senhor deputado Varela Suanzes-Carpegna.
Estamos perante uma proposta que apresenta diferentes problemas - bastantes, na minha óptica - por falta de compatibilidade com os Tratados e com elementos do ordenamento jurídico. As unidades populacionais atravessam, é certo, algumas dificuldades que exigem a adopção de medidas urgentes.
Sem dúvida que a actividade da pesca deve ser sustentável, para o que é imprescindível, como é evidente, preservar as populações de peixes, mas no binómio desenvolvimento sustentável os dois termos são indissociáveis, pelo que deve haver forçosamente um equilíbrio: tem de haver pescadores e tem de haver regeneração das unidades populacionais. Mas é desprovido de qualquer sentido falar de desenvolvimento sustentável, se dissociamos os dois termos.
Tenho a impressão, a este propósito, que a Comissão apresenta uma abordagem na qual se dá prioridade, ou só se tem basicamente em conta, o tema da regeneração rápida das unidades populacionais e ignora a outra vertente do desenvolvimento sustentável. Assim, a sua abordagem, do meu ponto de vista, implica um maior impacto social sobre as populações economicamente dependentes da pesca, o que pode conduzir a modificações estruturais de grande alcance.
Com efeito, só os segmentos da frota de maiores dimensões poderiam sobreviver, e a frota artesanal, que emprega maior número de trabalhadores, ficaria votada ao desaparecimento. Por conseguinte, a gestão e a recuperação dos recursos deve ter em conta os impactos sociais e económicos dos planos de recuperação. Para tal, seria necessário, em primeiro lugar, melhorar a qualidade da informação científica e, ainda, introduzir elementos económicos e sociais na elaboração dos planos de recuperação.
Só desta forma, adaptando o ritmo da recuperação dos recursos haliêuticos, seria possível modular e minimizar o impacte sobre as populações dependentes da pesca. Penso que a Comissão não foi cuidadosa e considero que, ao não pretender reforçar o Comité Científico e Técnico da Pesca, a sua proposta encerra um debilitamento implícito, quando eu, pessoalmente, preconizo o reforço do citado comité. As abordagens dos planos plurianuais devem ser multi-específicas, tendo em conta a relação entre as espécies das populações, e os planos que abrangem uma só espécie deviam constituir a excepção em circunstâncias muito graves.
A proposta da Comissão, em relação a determinados aspectos, implica uma descomunitarização da política da pesca, pelo menos é como eu o interpreto. Por exemplo, propõe-se autorizar os Estados-Membros a adoptar medidas de emergência em matérias da competência comunitária ou em domínios para os quais já existe um mecanismo comunitário.
A Comissão apresentou duas propostas difíceis, complexas e muito restritivas sobre, por exemplo, a captura de bacalhau. Aproveito esta oportunidade para fazer a seguinte reflexão, muito pessoal, que talvez seja a minha reflexão sobre o que ouvi no decurso deste debate.
É evidente que há uma redução dos recursos. Além disso, o que é muito grave, a destruição de emprego foi muito superior à dos recursos, verificando-se em todos os Estados da União Europeia, apesar das excepções, das medidas de protecção e discriminações, algumas relativas ao acesso. Não adoptei uma atitude excessivamente beligerante em relação a este tema, mas faço esta reflexão porque será neste momento certamente necessário - oxalá possamos evitar as repercussões mais negativas - tomar medidas rígidas, cujas repercussões se fazem sentir sempre mais sobre a frota artesanal."@pt11
"Herr talman! Jag vill inte överskrida talartiden på fem minuter, men jag är inte särskilt bra på att kontrollera detta. Hur som helst vill jag be mina kolleger i fiskeriutskottet om ursäkt, eftersom jag inte kommer att tala så mycket om slutresultatet av rapporten – och jag vill betona att jag inte har lagt fram några ändringsförslag till slutresultatet av fiskeriutskottets omröstning; jag kommer i stället att kommentera kommissionens förslag.
Det här fallet illustrerar på ett perfekt sätt behovet av att ändra strategin för den gemensamma fiskeripolitiken. Det är de verksamma inom fisket som fiskar, inte medlemsstaterna, och det är nödvändigt att vidta åtgärder för att garantera verksamheten inom de flottsegment som är mest känsliga, vilken nationalitet de än har. Jag antar att det här är en fråga för framtiden, men om vi vill bevara de regioner som vill fiska och vars flottor skapar ett stort antal arbetstillfällen kommer vi säkerligen att förlora ett unikt tillfälle genom att tilldela fångstmängder per typ av fiske och flottsegment eftersom vi förleds av för många enskilda intressen, vilket kommissionens förslag i viss mån uppmuntrar till.
Jag kommer inte att kommentera de andra aspekterna av kommissionens förslag. Jag vill tacka mina kolleger, talmannen och Stevenson, som har lett diskussionen om denna svåra fråga, och uttrycka min politiska grupps stöd för Varelas betänkande.
Detta förslag medför olika problem – och enligt min åsikt finns det faktiskt några problem med det – med bristande förenlighet med fördragen och frågor som har med den rättsliga grunden att göra. Det är sant att situationen för många fiskbestånd är alarmerande och att det är nödvändigt att vidta brådskande åtgärder.
Fiskeverksamheten bör vara hållbar, och därför är det självklart nödvändigt att bevara fiskbestånden, men när det gäller binom hållbar utveckling och hållbart utnyttjande är dessa två begrepp oförenliga, och det måste därför finnas en balans: vi behöver ha en fiskerinäring och fiskbestånden måste återhämtas. Men det är inte logiskt att tala om hållbar utveckling om vi skiljer på dessa två begrepp.
När det gäller den här frågan anser jag att kommissionens förslag innehåller en strategi där man prioriterar, eller framför allt beaktar, en snabb återhämtning av fiskbestånden och att den bortser från den andra faktorn, hållbar utveckling. Kommissionens strategi kommer enligt min åsikt att leda till större sociala följder för de regioner som är beroende av fisket och kommer även att leda till strukturella förändringar med långtgående konsekvenser.
I själva verket kommer endast de större flottsegmenten att överleva och det traditionella fisket, vilket sysselsätter fler personer, kommer att vara dömt att försvinna. Det är viktigt att beakta de sociala följderna av återhämtningsplanerna i förvaltningen och återhämtningen av resurserna. Det är således nödvändigt att för det första ta med de ekonomiska och sociala faktorerna i utarbetandet av återhämtningsplanerna.
Det är endast genom att anpassa takten för återhämtningen av fiskeresurserna som vi kan variera och minska följderna för de fiskeberoende regionerna. Jag anser att kommissionen inte har varit uppmärksam på den här frågan och att kommissionens förslag försvagas i och med att man inte vill förstärka Vetenskapliga, tekniska och ekonomiska kommittén för fiskerinäringen, som enligt min åsikt bör förstärkas. Strategierna för de fleråriga planerna bör naturligtvis vara mångfacetterade, förhållandena mellan de arter som ingår i fiskbestånden bör beaktas och planer för en enda allvarligt hotad art bör ha en undantagskaraktär.
Kommissionens förslag uppvisar vissa tendenser att vilja avskaffa den gemensamma fiskeripolitikens drag av gemenskapspolitik; det är åtminstone vad jag anser. Till exempel föreslår man att medlemsstaterna skall få befogenhet att vidta åtgärder när det gäller frågor som faller under gemenskapens behörighet eller där det redan finns en gemenskapsmekanism.
Kommissionen har lagt fram två svåra, komplicerade och mycket restriktiva förslag om till exempel torskfisket. Jag tar tillfället i akt för att komma med en mycket personlig kommentar om det som jag har lärt mig av den här debatten.
Det står klart att resurserna har minskats, att det har skett en nedgång. Dessutom, och detta är mycket allvarligt, är antalet förlorade arbetstillfällen mycket större än de resurser som har förlorats, och detta har skett i alla Europeiska unionens medlemsstater, trots undantagen, skyddsåtgärderna och diskrimineringarna, av vilka några har gällt tillträden. Jag, som inte har varit överdrivet påstridig när det gäller den här frågan, vill kommentera detta nu eftersom det nu säkerligen kommer att bli nödvändigt – vi får hoppas att vi kan undvika allvarliga följder – att vidta hårda åtgärder, och dessa kommer att påverka det småskaliga fisket i högre grad."@sv13
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples