Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-083"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-12-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Fiskesektorn4
dcterms:Language	"de"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20021204.5.3-083"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-12-04-Speech-3-0844
lpv:speaker	lp:Fischler4
lpv:spoken text	". – Sehr geehrter Herr Präsident, meine sehr geehrten Damen und Herren Abgeordneten, meine sehr geehrten Damen und Herren! Ich glaube, es hat weder der Katastrophe im Zusammenhang mit der „Prestige“ bedurft noch der wissenschaftlichen Berichte, die wir kürzlich vom „ICES“ in Bezug auf den Kabeljau und den katastrophalen Zustand dieser so wichtigen Fischart bekommen haben, damit wir erkennen konnten, wie dringend notwendig eine Reform der Fischereipolitik ist. Ich glaube, alle diejenigen, die Augen im Kopf und die Ohren zum Hören haben, mussten erkennen, dass wir mit der bisherigen Fischereipolitik weder in der Lage sind, für unsere Fischer und alle diejenigen Familien, die von der Fischerei abhängen, eine Zukunft zu gewährleisten, noch in der Lage sind, stabile Verhältnisse zu schaffen, die es möglich machen, dass unsere Fischereiressourcen auch den nachkommenden Generationen zu Verfügung stehen. Ich kann nur zitieren. Die Wissenschaftler sagen - schon 1990 haben sie das gesagt - wir empfehlen, den Fischereiaufwand zu begrenzen, weil TUCs alleine nicht geeignet sind, die Fischsterblichkeit zu kontrollieren. Zwölf Jahre später, meine Damen und Herren, sind wir immer noch nicht so weit, dass wir diese Empfehlung umgesetzt haben! Wir haben in der Folge die Ergebnisse von „ICES“ unserem wissenschaftlich-technischen Fischereiausschuss vorgelegt, und dieser hat uns wiederum empfohlen, so bald wie möglich einen Wiederauffüllungsplan für Kabeljau zu beschließen, der neben stärker als ursprünglich vorgesehen gesenkten TUCs und Quoten auch einen entsprechend gesenkten Fischereiaufwand enthalten muss. Nur dann kann man das eine tun und kann von einem Moratorium absehen, so deren Meinung. Die Kommission hat bekanntlich schon vor einem Jahr vorgeschlagen, im Rahmen des Wiederauffüllungsplans für Kabeljau und Seehecht den Fischereiaufwand zu beschränken. Der Rat hat dazu bis heute keine Entscheidung getroffen, und in der Zwischenzeit ist die Entwicklung nicht stehen geblieben. Das Parlament hat immerhin am 13. Juni dieses Jahres seine Stellungnahme zu diesem Wiederauffüllungsplan abgegeben. Angesichts dieser Situation hat die Kommission die verschiedenen Möglichkeiten, die überhaupt zur Verfügung stehen, gegeneinander abgewogen. Wir haben uns gegen ein Moratorium entschieden und stattdessen für einen verbesserten Wiederauffüllungsplan, gerade deshalb, weil wir einerseits die wissenschaftlichen Ergebnisse, aber andererseits auch die schwierige Situation unserer Fischer ernst nehmen müssen. Nun worin bestehen die Änderungen gegenüber dem vorjährigen Plan? Erstens: Der stark gesenkte Fischereiaufwand bedeutet in Fangmöglichkeiten umgerechnet eine Gesamtfangmenge in der Nordsee für die Gemeinschaft und Norwegen von 16 800 Tonnen Kabeljau, 31 600 Tonnen Schellfisch, 10 400 Tonnen Wittling, 60 000 Tonnen Scholle und 16 000 Tonnen Seezunge. Für die Gewässer westlich von Schottland sind es rund 1 000 Tonnen Kabeljau und 7 200 Tonnen Schellfisch, für die Irische See 1 200 Tonnen Kabeljau, 7 500 Tonnen Schellfisch und 400 Tonnen Wittling. Das sind natürlich nur einige Fangmengen. Zweitens: Wir schlagen ein vereinfachtes System für den Fischereiaufwand vor, wo wir den Aufwand nicht für jedes einzelne Schiff, sondern für eine Gruppe von Schiffen verwalten wollen. Drittens: Wir haben unseren Vorschlag hinsichtlich der Kontrolle verschärft. Die Mitgliedstaaten müssen der Kommission monatlich eine Meldung über den Fischereiaufwand machen, und die Schiffe müssen es den Kontrollbehörden melden, wenn sie die Fischereizonen wechseln. Ich bin auch gerne bereit, weitere Forschungsarbeiten zu finanzieren, die uns helfen sollen, noch bessere Maßnahmen zur Rettung dieser Fischerei zu finden. Das kann aber nicht bedeuten, meine Damen und Herren, dass wir deshalb die notwendigen Maßnahmen weiter hinausschieben. Unser Ziel ist es, zusammen mit der Fischereireform im Dezember über diesen verbesserten Wiederauffüllungsplan zu entscheiden. Was bedeutet das alles für unsere Fischer? Ich bin mir bewusst, dass das zunächst einmal eine große Härte bedeutet, leider, muss ich sagen, eine große Härte für die Betroffenen. Ich weiß sehr genau, dass hier auch Existenzen auf dem Spiel stehen. Daher dürfen wir in dieser schwierigen Situation die Fischer nicht alleine lassen. Wir haben daher auch einen entsprechenden Aktionsplan vorgelegt, um eben die möglichen negativen sozioökonomischen Folgen entsprechend abzufedern. Ich möchte da nur drei Maßnahmen herausgreifen. Erstens: Die Mitgliedstaaten werden aufgefordert, ihre Strukturprogramme neu zu orientieren und zusätzliche Mittel für den Fischereisektor und für die von der Fischerei abhängigen Gebiete vorzusehen. Zweitens: Die Mitgliedstaaten können gezielte Maßnahmen für die beschäftigungsintensive kleine Küstenfischerei vorsehen. Sie können z. B. bestimmte Fischereigründe den kleinen Schiffen vorbehalten oder sie können ihre Programme auf die kleine Flotte ausrichten, um vor allem in den Küstenregionen Arbeitsplätze zu erhalten. Drittens: Wir brauchen unbedingt eine Diversifizierung der wirtschaftlichen Möglichkeiten in den Küstengebieten. Meine Damen und Herren, zu den anderen Themen, die heute anstehen, insbesondere zunächst einmal zum Bericht des Herrn Jové. Unser Vorschlag in dem Zusammenhang ist eine neue Grundverordnung für die gemeinsame Fischereipolitik als Kernstück der Reform. Die vier entscheidenden Elemente in dieser Grundverordnung sind folgende: Meine Damen und Herren, man braucht nicht unnötig zu dramatisieren, die Lage ist von sich aus enorm dramatisch! Insofern ist diese Debatte, die wir heute führen, glaube ich, für die Zukunft des Fischereisektors eine ganz entscheidende Debatte. Wir diskutieren gleichzeitig mehrere Fragen, mehrere Berichte. Ich möchte gleich zu Beginn allen Berichterstattern und auch dem Anfragesteller für die Berichte danken, weil sie es uns ermöglichen, eine Zusammenschau zu haben. Erstens: Wir wollen die Bestände in Zukunft mehrjährig bewirtschaften. Es entspricht nicht der Biologie des Fisches, dass es ein Jährlichkeitsprinzip für den Fisch geben soll und kann, sondern wir müssen die biologischen Kreisläufe unserer Fischereibestände zum Gegenstand unserer Politik machen. Damit die Bewirtschaftung kohärent ist, wollen wir bei jenen Beständen, wo es sinnvoll ist, neben den TUCs und Quoten auch den Fischereiaufwand verwalten. Wohlgemerkt, wo es sinnvoll ist! Das heißt, nicht überall, und das hängt in erster Linie vom Zustand der Bestände ab. Zweitens: Wir schlagen eine neue Flottenpolitik vor. Die Endziele des so genannten MAP4 sollen der Ausgangspunkt für die Obergrenze sein. Diese Obergrenze kann sich nur in eine Richtung ändern, nämlich in die Richtung einer Reduktion der Flottengröße. Jedes Mal, wenn ein Fischer sein Schiff mit öffentlichen Mitteln abwracken lässt, geht diese Obergrenze um diese Tonnage zurück. Dazu brauchen wir dann auch ein System, das definiert, in welchem Verhältnis neue Schiffe gegen alte Schiffe ausgetauscht werden können, unter der Voraussetzung, dass das mit privaten Mitteln erfolgt. Drittens: Wir schlagen eine gestärkte Fischereiüberwachung vor. Die Mitgliedstaaten sollen ihre Kontrolltätigkeit koordinieren und die Inspektoren der Mitgliedstaaten sollen über die Grenzen hinweg kontrollieren können. Die Satellitenkontrolle soll nach und nach auch auf kleinere Fahrzeuge ausgedehnt werden, und schließlich sehen wir auch mehr Befugnisse für die Kommission vor, was die Kontrollen in den Mitgliedstaaten betrifft. Nur dann, wenn jeder Beteiligte sich darauf verlassen kann, dass sein Nachbar genauso kontrolliert wird wie er selbst und auch genauso sanktioniert wird wie er selbst, wenn er einen Verstoß begeht, nur dann herrscht Gerechtigkeit und nur dann bekommen wir Vertrauen in dieses System! Viertens: Wir wollen den Fischereisektor im Rahmen der regionalen Beratungsgremien stärker in die Entscheidungen einbinden. Nun zu den Strukturfonds. Ich möchte zunächst einmal etwas klarstellen. Es ist nicht so, wie immer wieder behauptet wird, dass die Kommission einem rechtlichen Irrtum unterlegen sei, weil die Mitgliedstaaten einen Rechtsanspruch darauf hätten, die Mittel in ihren Strukturfonds weiter für die Erneuerung der Flotten zu benutzen. Tatsache ist: Wenn der Rat jetzt im Dezember keinen Kompromiss findet und zu keiner Entscheidung über die Reform kommt, können wir ab dem 1.1.2003 keine Mittel mehr für die Flottenpolitik einsetzen. Das ist die rechtliche Konsequenz, die sich aus der Entscheidung des Rates vom Dezember des Vorjahres ergibt. Drei konkrete Maßnahmen sind es, um die es im Zusammenhang mit dieser Politik geht. Erstens schlagen wir vor, jene öffentlichen Beihilfen beizubehalten, die zur Verbesserung der Sicherheit, der Arbeitsbedingungen und der Hygiene an Bord dienen. Zweitens wollen wir keine Beihilfen mehr für die Modernisierung oder den Neubau von Schiffen zulassen. Wir wollen diese Mittel in Zukunft jenen zukommen lassen, die sie wirklich brauchen, und das sind die Fischer, denen wir finanziell unter die Arme greifen müssen, damit sie ihre Tätigkeit auch entsprechend diversifizieren können und damit sie auch eine Chance bekommen - wenn sie das wollen -, aus dem Fischereisektor herauszugehen. Vor allem geht es hier um die vielen, eigentlich kurz vor der Pensionierung stehenden Fischer, die gar nicht in Pension gehen können, weil die Kredite bei der Bank noch laufen, weil ihr Schiff noch nicht bezahlt ist. Ist das eine soziale Einstellung, wenn wir das weiter ignorieren oder so tun, als ob das kein Problem wäre? Ich glaube nicht. Drittens schlagen wir vor, jene Beihilfen, die bisher für den Export von Schiffen und für Joint Ventures gezahlt wurden, in Zukunft für den Abbau der Überkapazität einzusetzen. In Bezug auf die kleinen Fahrzeuge bin ich bereit, entsprechend anders vorzugehen, um den vielen kleinen Fahrzeugbesitzern anders zu helfen, weil die auch wesentlich weniger Fischereidruck ausüben. Damit komme ich zum letzten Vorschlag, nämlich zu den Sofortmaßnahmen für das Abwracken. Unser Vorschlag sieht vor, einen Abwrackfonds einzurichten. Das ist eine Sofortmaßnahme. Das ist nicht als Dauerkonzept, sondern als Sofortmaßnahme konzipiert und soll uns dabei helfen, das Gleichgewicht zwischen der Stärke unserer Flotten und der verfügbaren Ressourcen wieder in eine bessere Balance zu bringen. Der Fonds soll die im Fischereistrukturfonds schon vorgesehenen Mittel um die noch umzuprogrammierenden Mittel für das Abwracken ergänzen. Diese Mittel und der neue Fonds gewährleisten eine finanzielle Unterstützung für die Stilllegung von Fischereifahrzeugen. Dazu dienen vor allem zwei Elemente. Erstens eine um 20 % höhere, aber zeitlich begrenzte Prämie für solche Schiffe, deren Tage auf See um mindestens 25 % eingeschränkt werden, und zweitens zusätzlich 32 Millionen Euro, die für das Abwracken im kommenden Jahr zusätzlich zur Verfügung stehen werden. Wir sind auch bereit, darüber zu diskutieren, wenn darüber hinaus weitere Mittel gebraucht werden, um den Fischern, die das haben wollen, zu helfen. Dann müssen wir auch dafür einen Weg finden. Ich möchte meinen Beitrag in zwei Teile gliedern. Zunächst möchte ich im Wesentlichen auf die allgemeinen Aspekte eingehen und in einer zweiten Wortmeldung am Schluss auf die diversen Änderungsanträge und die Position der Kommission zu diesen Änderungsanträgen. Aber, meine Damen und Herren, lassen Sie mich ein Wort zur „Prestige“-Katastrophe sagen. Es ist überhaupt ein Widersinn, dass dieses Schiff „Prestige“ genannt wird. Aber die Konsequenzen, die sich daraus für die Fischer, für die Muschel- und Austernzüchter ergeben, sind tatsächlich gewaltig und dramatisch. Wir von Seiten der Kommission versuchen mit den Möglichkeiten, die uns zur Verfügung stehen, entsprechend beizutragen, um zumindest das Ärgste abzuwenden bzw. den so schwer betroffenen Familien eine möglichst rasche Hilfe zuteil werden zu lassen. Innerhalb der Kommission wurde daher auch eine Task Force gebildet. Diese war bereits in Galicien und hat vor Ort mit den Betroffenen gesprochen, auch mit den Verantwortungsträgern. Wir sind dabei, entsprechende Pläne für Hilfsprogramme auszuarbeiten, wir sind auch bereit, im Rahmen der gesetzlichen Möglichkeiten, die uns insgesamt zur Verfügung stehen, dazu beizutragen, möglichst flexibel die vorhandenen Instrumente anzuwenden, damit wir den Betroffenen helfen können. Ich selbst habe mich schon gleich zu Beginn dieser Katastrophe an die spanischen Behörden gewandt, ich stehe auch ständig in Kontakt mit den dortigen Verantwortungsträgern, und nachdem es nunmehr den Anschein hat, dass auch Frankreich in stärkerem Maße, als das bisher vermutet werden konnte, betroffen sein wird, werden natürlich auch dieselben Grundsätze und dieselben Hilfsmöglichkeiten für Frankreich angewendet. Die Berichte des „ICES“ sind, glaube ich, der letzte Beweis dafür gewesen, wie dramatisch es eigentlich um unseren Fischereisektor steht. Wie Sie wissen, hat der „ICES“ im Oktober die Nachricht veröffentlicht, dass vier Kabeljaubestände in der Gemeinschaft unmittelbar vor dem Zusammenbruch stehen. Dieser alarmierende Zustand ergibt sich einerseits aus der schon jetzt geringen Bestandsgröße - und da geht es nicht nur um die Jungfische, sondern auch die adulten Tiere sind nicht mehr in ausreichender Zahl vorhanden -, es geht um das schlechte Laichergebnis in der letzten Saison, und es geht auch um die immer noch zu hohe Fischsterblichkeit. Die Wissenschaftler vom „ICES“ haben die Empfehlung gegeben - ganz klar und unzweideutig -, dass man die direkte Kabeljaufischerei in der Nordsee, in der Irischen See, in den Gewässern westlich von Schottland, im Skagerrak und im Kattegat mangels eines Wiederauffüllungsplans für das nächste Jahr einzustellen hat. Auch die Fischerei auf Schellfisch und Wittling soll eingestellt werden, weil dabei zu viel Kabeljau mitgefangen wird. Es war nicht genug, die Fänge an Kabeljau in den letzten Jahren zu senken, und leider ist es nun einmal so, dass Quotenkürzungen auch zu falschen Angaben geführt und zum Schwarzfischen verleitet haben. Darauf haben die Wissenschaftler ebenfalls hingewiesen. Es ist nicht nur eine Vermutung der Kommission, wie manche behauptet haben. Die Wissenschaftler haben wiederholt davor gewarnt, dass wir nicht nur Quoten setzen dürfen, sondern dass wir auch den Fischereiaufwand senken müssen, damit wir in der Lage sind, einerseits besser zu kontrollieren, andererseits aber auch sicher zu stellen, dass keine zu hohen Beifangmengen entstehen und die Höchstfangmengen entsprechend werden."@de7
lpv:translated text	"Hr. formand, kære parlamentsmedlemmer, mine damer og herrer, efter min mening havde det hverken været nødvendigt med en katastrofe i forbindelse med eller med videnskabelige rapporter, som vi modtog for kort tid siden fra ISIS, om torsk og den katastrofale tilstand for denne så vigtige fiskeart, for at vi kunne erkende, hvor tvingende nødvendig en reform af fiskeripolitikken er. Jeg tror, at alle, der har øjne i hovedet og ører til at høre med, har måttet indse, at vi med den hidtidige fiskeripolitik hverken er i stand til at garantere vores fiskere og alle de familier, som er afhængige af fiskeriet, en fremtid eller er i stand til at skabe stabile forhold, som gør det muligt, at vores fiskeriressourcer også står til rådighed for kommende generationer. Jeg kan kun citere. Forskerne siger - de sagde det allerede i 1990 - vi anbefaler, at fiskeriindsatsen begrænses, fordi TAC i sig selv ikke er egnede til at kontrollere fiskedødeligheden. 12 år senere, mine damer og herrer, er vi stadig ikke så vidt, at vi har handlet i henhold til denne anbefaling! Vi har efterfølgende fremlagt resultaterne fra ISIS over for Den Videnskabelige, Tekniske og Økonomiske Komité for Fiskeri, og den har igen anbefalet os, at vi vedtager en genopbygningsplan for torsk så hurtigt som muligt, der foruden TAC og kvoter, der er reduceret mere end oprindeligt planlagt, også skal indeholde en tilsvarende reduceret fiskeriindsats. Kun på denne måde kan man gøre det ene og se bort fra et moratorium efter organisationens mening. Kommissionen foreslog som bekendt allerede for et år siden som led i genopbygningsplanen for torsk og kulmule at begrænse fiskeriindsatsen. Rådet har hidtil ikke truffet nogen afgørelse herom, og i mellemtiden er udviklingen ikke gået i stå. Parlamentet afgav immervæk sin holdning til denne genopbygningsplan den 13. juni i år. I betragtning af denne situation har Kommissionen vejet de forskellige muligheder, der i det hele taget står til rådighed, mod hinanden. Vi har afvist et moratorium og i stedet besluttet os for en forbedret genopbygningsplan, netop fordi vi på den ene side skal tage de videnskabelige resultater, men på den anden side også den vanskelige situation for vores fiskere alvorligt. Hvad består ændringerne i nu i forhold til forrige års plan? For det første betyder den stærkt reducerede fiskeriindsats i fangstmuligheder omregnet en samlet fangstmængde i Nordsøen for Fællesskabet og Norge på 16.800 t torsk, 31.600 t kuller, 10.400 t hvilling, 60.000 t rødspætte og 16.000 t søtunge. For farvandene vest for Skotland er det ca. 1.000 t torsk og 7.200 t kuller, for Det Irske Hav 1.200 t torsk, 7.500 t kuller og 400 t hvilling. Det er naturligvis kun nogle fangstmængder. For det andet foreslår vi et forenklet system for fiskeriindsatsen, hvor vi ikke ønsker at administrere indsatsen for hvert enkelt skib, men for en gruppe af skibe. For det tredje har vi strammet op på vores forslag om kontrol. Medlemsstaterne skal hver måned aflægge rapport til Kommissionen om fiskeriindsatsen, og skibene skal meddele kontrolmyndighederne, når de skifter fiskerizoner. Jeg er også parat til at finansiere yderligere forskningsarbejde, som skal hjælpe os til at finde endnu bedre foranstaltninger for at redde dette fiskeri. Men det skal ikke betyde, mine damer og herrer, at vi af den grund fortsat udskyder de nødvendige foranstaltninger. Det er vores mål at træffe afgørelse om denne forbedrede genopbygningsplan sammen med fiskerireformen i december. Hvad betyder alt dette for vores fiskere? Jeg er bevidst om, at det først og fremmest bliver en stor belastning, desværre, må jeg sige, en stor belastning for de berørte. Jeg ved helt præcist, at der også står eksistenser på spil her. Derfor må vi ikke lade fiskerne alene i denne vanskelige situation. Vi har derfor også fremlagt en passende aktionsplan for netop at afværge de eventuelle negative socioøkonomiske konsekvenser i overensstemmelse hermed. Jeg vil her kun tage fat på tre foranstaltninger. For det første opfordres medlemsstaterne til at revidere deres strukturprogrammer og fastsætte ekstra midler til fiskerisektoren og til de områder, der er afhængige af fiskeriet. For det andet kan medlemsstaterne fastsætte målrettede foranstaltninger for det beskæftigelsesintensive lille kystfiskeri. De kan f.eks. forbeholde de små skibe bestemte fiskeriområder, eller de kan indrette deres programmer efter den lille flåde for især at bevare arbejdspladser i kystregionerne. For det tredje har vi ubetinget brug for en diversificering af de økonomiske muligheder i kystområderne. Mine damer og herrer, nu nogle kommentarer til de andre emner, der står på dagsordenen i dag, især til hr. Jovés betænkning. Vores forslag i den forbindelse er en ny grundforordning for den fælles fiskeripolitik som kerne for reformen. De fire afgørende elementer i denne grundforordning er følgende: Mine damer og herrer, man behøver ikke at dramatisere unødigt, situationen er i sig selv enormt dramatisk! For så vidt er den forhandling, vi fører i dag, tror jeg, en meget afgørende forhandling for fremtiden i fiskerisektoren. Vi diskuterer samtidig flere spørgsmål, flere betænkninger. Jeg vil indledningsvis takke alle ordførere og også spørgeren for betænkningerne, fordi de gør det muligt for os at få en sammenfatning. For det første ønsker vi at forvalte bestandene i flere år ad gangen fremover. Det er ikke i overensstemmelse med fiskens biologi, at der skal og kan være en regel om etårig forvaltning for fiskens vedkommende, men vi skal gøre fiskebestandenes biologiske kredsløb til genstand for vores politik. For at opnå en sammenhængende forvaltning ønsker vi ved alle de bestande, hvor det er fornuftigt, foruden TAC og kvoter også at forvalte fiskeriindsatsen. Vel at mærke, hvor det er fornuftigt! Det vil sige ikke overalt, og det afhænger i første omgang af bestandenes tilstand. For det andet foreslår vi en ny flådepolitik. Slutmålene for den såkaldte MAP IV skal være udgangspunktet for den øvre grænse. Denne øvre grænse kan kun ændre sig i én retning, nemlig i retning af en reduktion af flådestørrelsen. Hver gang, en fisker lader sit skib ophugge med offentlige midler, går den øvre grænse tilbage med denne tonnage. I den forbindelse har vi også brug for et system, som definerer, i hvilket forhold gamle skibe kan udskiftes med nye skibe, under forudsætning af at det sker med private midler. For det tredje foreslår vi en øget fiskeriovervågning. Medlemsstaterne skal koordinere deres kontrolaktiviteter, og medlemsstaternes inspektører skal kunne kontrollere over grænserne. Satellitkontrollen skal efterhånden også udvides til mindre fartøjer, og endelig fastsætter vi også flere beføjelser for Kommissionen, hvad angår kontrol i medlemsstaterne. Først når hver deltager kan stole på, at hans nabo kontrolleres ligesom ham selv og også sanktioneres ligesom ham selv, hvis han begår en overtrædelse, er der retfærdighed til, og får vi tillid til dette system! For det fjerde ønsker vi i højere grad at inddrage fiskerisektoren i afgørelserne som led i de regionale rådgivningsorganer. Nu til strukturfondene. Jeg vil først og fremmest afklare noget. Det er ikke sådan, som det påstås igen og igen, at Kommissionen er underlagt en retlig vildfarelse, fordi medlemsstaterne har et retskrav på fortsat at benytte midlerne i strukturfondene til fornyelse af flåderne. Faktum er, at hvis Rådet ikke finder noget kompromis her i december og ikke kommer frem til en afgørelse om reformen, kan vi fra den 1. januar 2003 ikke længere anvende midler til flådepolitikken. Det er den retlige konsekvens af Rådets afgørelse fra december forrige år. Det handler om tre konkrete foranstaltninger i forbindelse med denne politik. For det første foreslår vi, at al den offentlige støtte, der har til formål at forbedre sikkerheden, arbejdsbetingelserne og hygiejnen om bord, bevares. For det andet ønsker vi ikke længere at tillade støtte til modernisering eller nybygning af skibe. Vi ønsker fremover at lade disse midler tilfalde dem, som virkelig har brug for dem, og det er fiskerne, som vi skal støtte økonomisk, således at de også kan diversificere deres aktiviteter tilsvarende, og således at de også får mulighed for - hvis de ønsker det - at gå ud af fiskerisektoren. Først og fremmest handler det her om de mange fiskere, der egentlig står for at skulle pensioneres, men som slet ikke kan gå på pension, fordi lånene stadig løber i banken, fordi deres skib endnu ikke er betalt. Er det en social indstilling, hvis vi fortsat ignorerer det eller lader, som om det ikke er noget problem? Det mener jeg ikke. For det tredje foreslår vi, at den støtte, som hidtil er blevet ydet til eksport af skibe og til joint ventures, fremover anvendes til reduktion af overkapaciteten. Med hensyn til de små fartøjer er jeg parat til at gå tilsvarende anderledes frem for at hjælpe de mange små fartøjsejere på en anden måde, fordi de udøver et væsentligt mindre pres på fiskeriet. Hermed er jeg kommet frem til det sidste forslag, nemlig om hasteforanstaltninger for ophugning. Vi foreslår, at der oprettes en ophugningsfond. Det er en hasteforanstaltning. Det er ikke udformet som et vedvarende koncept, men som en hasteforanstaltning, og skal hjælpe os med at skabe en bedre ligevægt mellem vores flåders styrke og de disponible midler igen. Fonden skal supplere de midler, som allerede er fastsat i fiskeristrukturfonden, med de midler, som skal reallokeres til ophugning. Disse midler og den nye fond garanterer økonomisk støtte til udtagning af fiskerfartøjer. Til det formål er der især to elementer. For det første en præmie, der er 20% højere, men til gengæld tidsmæssigt begrænset, til skibe, hvis dage på havet reduceres med mindst 25%, og for det andet yderligere 32 millioner euro, som skal stå til rådighed for ophugning i det kommende år. Vi er også parate til at diskutere, hvis der skal bruges yderligere midler derudover for at hjælpe de fiskere, der ønsker det. Så skal vi også finde en vej til det. Jeg vil inddele mit indlæg i to dele. Først vil jeg hovedsageligt komme ind på de generelle aspekter, og i mit andet indlæg til sidst vil jeg komme ind på diverse ændringsforslag og Kommissionens holdning til disse ændringsforslag. Men, mine damer og herrer, lad mig komme med en bemærkning til katastrofen. Det er i det hele taget meningsløst, at dette skib kaldes "Prestige". Men de konsekvenser, som det giver for fiskerne, for muslinge- og østersopdrætterne, er faktisk voldsomme og dramatiske. Fra Kommissionens side forsøger vi med de muligheder, som vi har til rådighed, at bidrage tilsvarende hertil for i det mindste at afværge det værste og så hurtigt som muligt at hjælpe de hårdt ramte familier. Der blev derfor også oprettet en taskforce-gruppe under Kommissionen. Den har allerede været i Galicien og har talt med de berørte, også med de ansvarlige myndigheder på stedet. Vi er ved at udarbejde passende planer om hjælpeprogrammer, vi er også parate til i forbindelse med de juridiske muligheder, som vi samlet har til rådighed, at bidrage til, at de eksisterende instrumenter anvendes så fleksibelt som muligt, således at vi kan hjælpe de berørte. Selv henvendte jeg mig lige i begyndelsen af denne katastrofe til de spanske myndigheder, jeg er også permanent i kontakt med de ansvarlige myndigheder dér, og eftersom det nu også synes, som om Frankrig vil blive berørt i stærkere grad, end man hidtil har formodet, vil de samme principper og de samme hjælpemuligheder selvfølgelig bruges over for Frankrig. Rapporterne fra ISIS har, tror jeg, været det sidste bevis på, hvor dramatisk det egentlig står til med vores fiskerisektor. Som De ved, offentliggjorde ISIS i oktober den meddelelse, at fire torskebestande i Fællesskabet står umiddelbart foran et sammenbrud. Denne alarmerende tilstand er på den ene side et resultat af den allerede lille bestandsstørrelse - og her handler det ikke kun om ungfisk, men også de voksne dyr eksisterer ikke længere i tilstrækkeligt antal - det handler om det dårlige lakseresultat i sidste sæson, og det handler også om fiskedødeligheden, der stadig er for høj. Forskerne hos ISIS er kommet med den anbefaling - helt klart og utvetydigt - at man skal indstille det direkte torskefiskeri i Nordsøen, i Det Irske Hav, i farvandene vest for Skotland, i Skagerrak og i Kattegat på grund af en manglende genopbygningsplan for næste år. Også fiskeriet af kuller og hvilling skal indstilles, fordi der fanges for mange torsk med i den forbindelse. Det har ikke været tilstrækkeligt at reducere fangsten af torsk i de senere år, og desværre er det sådan, at kvotereduktioner også har ført til forkerte angivelser og til illegalt fiskeri. Det har forskerne ligeledes gjort opmærksom på. Det er ikke kun Kommissionens formodning, som mange har påstået. Forskerne har gentagne gange advaret imod, at vi ikke kun må fastsætte kvoter, men at vi også skal reducere fiskeriindsatsen, således at vi er i stand til på den ene side at kontrollere bedre og på den anden side at garantere, at der ikke opstår for store bifangstmængder, og at maksimumsfangstmængderne bliver passende."@da1 "Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, θεωρώ πως για να καταλάβουμε πόσο επείγουσα είναι η μεταρρύθμιση της αλιευτικής πολιτικής δεν χρειαζόταν το ατύχημα του ή οι επιστημονικές εκθέσεις που λάβαμε πρόσφατα από το ISIS (International Species Information System) σε σχέση με τον γάδο και την καταστροφική κατάσταση αυτού του σημαντικότατου είδους. Νομίζω πως οποιοσδήποτε δεν είναι τυφλός ή κουφός πρέπει να καταλαβαίνει ότι η σημερινή αλιευτική πολιτική δεν μας δίνει τη δυνατότητα ούτε να διασφαλίσουμε το μέλλον των αλιέων μας και όλων εκείνων των οικογενειών που εξαρτώνται από την αλιεία ούτε να δημιουργήσουμε συνθήκες σταθερότητας που θα επιτρέψουν τη διατήρηση των αλιευτικών μας πόρων για τις μελλοντικές γενιές. Δεν μπορώ παρά να παραθέσω το εξής: οι επιστήμονες λένε – ήδη από το 1990 – ότι συνιστούν τον περιορισμό της αλιευτικής προσπάθειας διότι το Σύνολο Επιτρεπομένων Αλιευμάτων (TAC) δεν αρκεί για τον έλεγχο της θνησιμότητας των αλιευμάτων. Δώδεκα χρόνια πέρασαν, κυρίες και κύριοι, και εμείς ακόμη δεν έχουμε εφαρμόσει τη συγκεκριμένη σύσταση! Στη συνέχεια παρουσιάσαμε τα πορίσματα του ISIS στην Επιστημονική, Τεχνική και Οικονομική Επιτροπή Αλιείας, η οποία συνέστησε επίσης να υιοθετήσουμε το συντομότερο δυνατόν ένα σχέδιο ανάκτησης για τον γάδο, το οποίο θα πρέπει να περιλαμβάνει, πέρα από μία μεγαλύτερη από την μέχρι τώρα προβλεπόμενη περικοπή του Συνόλου Επιτρεπομένων Αλιευμάτων και των ποσοστώσεων, και την ανάλογη μείωση της αλιευτικής προσπάθειας. Κατά τη γνώμη τους, μόνο έτσι είναι δυνατόν να γίνει αυτό και να αποφευχθεί το moratorium. Όπως γνωρίζετε, η Επιτροπή πρότεινε πριν από ένα χρόνο τη μείωση της αλιευτικής προσπάθειας στο πλαίσιο του σχεδίου ανάκτησης για τον βακαλάο και τον γάδο. Το Συμβούλιο δεν έχει λάβει μέχρι τώρα σχετική απόφαση και η κατάσταση στο μεταξύ έχει χειροτερεύσει. Το Κοινοβούλιο πάντως τοποθετήθηκε ως προς αυτό το σχέδιο ανάκτησης στις 13 Ιουνίου τρέχοντος έτους. Ενόψει αυτής της κατάστασης, η Επιτροπή στάθμισε τις διάφορες δυνατότητες που υπάρχουν. Ταχθήκαμε κατά ενός moratorium και υπέρ ενός βελτιωμένου σχεδίου ανάκτησης, ακριβώς επειδή πρέπει να λάβουμε σοβαρά υπόψη τόσο τα επιστημονικά πορίσματα όσο και τη δύσκολη θέση στην οποία βρίσκονται οι αλιείς μας. Πού έγκεινται λοιπόν οι διαφορές σε σχέση με το σχέδιο του περασμένου χρόνου; Πρώτον: η μεγάλη μείωση της αλιευτικής προσπάθειας σε όρους συνολικών επιτρεπομένων αλιευμάτων για την Κοινότητα και τη Νορβηγία στην Βόρεια Θάλασσα ισοδυναμεί με 16 800 τόνους γάδου, 31 600 τόνους βακαλάου, 10 400 τόνους μερλούκιου, 60 000 τόνους χωματίδας του Ατλαντικού και 16 000 τόνους γλώσσας. Για τα ύδατα δυτικά της Σκωτίας ισοδυναμεί με περίπου 1 000 τόνους γάδου και 7 200 τόνους βακαλάου, για τη θάλασσα της Ιρλανδίας με 1 200 τόνους γάδου, 7 500 τόνους βακαλάου και 400 τόνους μερλούκιου. Φυσικά, αυτές είναι μόνο μερικές από τις επιτρεπόμενες ποσότητες αλιευμάτων. Δεύτερον, προτείνουμε ένα απλουστευμένο σύστημα για την αλιευτική προσπάθεια, όπου θα γίνεται διαχείριση της αλιευτικής προσπάθειας όχι για κάθε πλοίο χωριστά παρά για μία ομάδα πλοίων. Τρίτον, η πρότασή μας περιλαμβάνει αυστηρότερους ελέγχους. Τα κράτη μέλη πρέπει να ενημερώνουν σε μηνιαία βάση την Επιτροπή σχετικά με την αλιευτική προσπάθεια και τα πλοία πρέπει να ενημερώνουν τις αρχές ελέγχου όταν αλλάζουν αλιευτική ζώνη. Επίσης, είμαι πρόθυμος να χρηματοδοτήσω περαιτέρω ερευνητικές εργασίες που θα μας βοηθήσουν να βρούμε ακόμη καλύτερους τρόπους σωτηρίας αυτών των αλιευμάτων. Όμως, κυρίες και κύριοι, τούτο δεν μπορεί να σημαίνει ότι θα αναβάλουμε και πάλι τη λήψη των αναγκαίων μέτρων. Στόχος μας είναι να λάβουμε απόφαση σχετικά με το βελτιωμένο σχέδιο ανάπτυξης τον Δεκέμβριο, ταυτόχρονα με την αλιευτική μεταρρύθμιση. Τι σημαίνουν όλα αυτά για τους αλιείς μας; Καταλαβαίνω πολύ καλά ότι σημαίνουν καταρχάς μεγάλες δυσκολίες – δυστυχώς, πρέπει να πω – μεγάλες δυσκολίες για εκείνους που πλήττονται. Γνωρίζω πολύ καλά ότι εδώ διακυβεύονται για πολλούς τα προς το ζην. Για τον λόγο αυτόν, δεν πρέπει να εγκαταλείψουμε τους αλιείς σε αυτή τη δύσκολη κατάσταση. Ως εκ τούτου, υποβάλαμε επίσης ανάλογο σχέδιο δράσης προκειμένου να απαλύνουμε κάποιες από τις ενδεχόμενες κοινωνικοοικονομικές συνέπειες. Θα ήθελα να αναφέρω επιλεκτικά μόνο τρία από αυτά τα μέτρα. Πρώτον, τα κράτη μέλη καλούνται να προβούν σε προσαρμογή των διαρθρωτικών προγραμμάτων τους και να προβλέψουν συμπληρωματικούς πόρους για τον τομέα της αλιείας και τις περιοχές που εξαρτώνται από αυτήν. Δεύτερον, τα κράτη μέλη μπορούν να θεσπίσουν στοχοθετημένα μέτρα για την παράκτια αλιεία μικρής κλίμακας που προσφέρει πολλές θέσεις εργασίας. Μπορούν για παράδειγμα να αφήσουν ορισμένες περιοχές για τα μικρά πλοία ή να προσανατολίσουν τα προγράμματά τους στους μικρούς στόλους, προκειμένου να διατηρηθούν οι θέσεις εργασίας ειδικά στις παράκτιες περιοχές. Τρίτον, είναι οπωσδήποτε απαραίτητη η διαφοροποίηση των οικονομιών των παρακτίων περιοχών. Κυρίες και κύριοι, περνάω τώρα στα άλλα σημερινά θέματα και ειδικότερα στην έκθεση του κ. Jové. Η πρότασή μας ως προς αυτό είναι ένας νέος βασικός κανονισμός για την κοινή αλιευτική πολιτική που θα αποτελέσει ακρογωνιαίο λίθο της μεταρρύθμισης. Τα τέσσερα καίρια σημεία αυτού του κανονισμού είναι τα εξής: Κυρίες και κύριοι, δεν υπάρχει λόγος να δραματοποιήσουμε το ζήτημα, γιατί είναι από μόνο του αρκετά δραματικό. Θεωρώ λοιπόν ότι η σημερινή συζήτηση είναι αποφασιστικής σημασίας για το μέλλον του τομέα της αλιείας. Συζητούμε ταυτόχρονα για διάφορα ζητήματα και εκθέσεις. Θα ήθελα να ευχαριστήσω αρχικά όλους τους εισηγητές, καθώς και εκείνον που υπέβαλε την ερώτηση σχετικά με τις εκθέσεις, διότι μας δίνουν τη δυνατότητα να δούμε εποπτικά το θέμα. Πρώτον, μελλοντικά θέλουμε να γίνεται η διαχείριση των αποθεμάτων σε πολυετή βάση. Η εφαρμογή της ετήσιας αρχής δεν είναι συμβατή με τη βιολογία των ψαριών. Αντίθετα, πρέπει να καταστήσουμε αντικείμενο της πολιτικής μας τους βιολογικούς κύκλους των αλιευτικών αποθεμάτων μας. Για να είναι συνεπής η διαχείριση, πρέπει να διαχειριζόμαστε, σε εκείνα τα αποθέματα που αυτό είναι σκόπιμο, τόσο την αλιευτική προσπάθεια όσο και το σύνολο επιτρεπομένων αλιευμάτων και τις ποσοστώσεις. Σημειώστε ότι λέω “όπου αυτό είναι σκόπιμο”! Δηλαδή όχι παντού, και αυτό εξαρτάται κυρίως από την κατάσταση των αποθεμάτων. Δεύτερον, προτείνουμε μια νέα πολιτική για τους στόλους. Το σημείο εκκίνησης για το ανώτατο όριο θα είναι οι τελικοί στόχοι του επονομαζόμενου ΠΠΠ ΙV. Αυτό το ανώτατο όριο μπορεί να μεταβληθεί μόνο προς μία κατεύθυνση, δηλαδή προς τον περιορισμό του μεγέθους των στόλων. Κάθε φορά που ένας από τους αλιείς προβαίνει σε διάλυση πλοίου με δημόσιους πόρους, το ανώτατο όριο μειώνεται κατά το συγκεκριμένο τονάζ. Τούτο σημαίνει ότι χρειαζόμαστε και ένα σύστημα για τον ορισμό της αναλογίας της αντικατάστασης παλαιών σκαφών από νέα, εφόσον αυτή γίνεται με ιδιωτικούς πόρους. Τρίτον, προτείνουμε ενίσχυση του ελέγχου της αλιείας. Τα κράτη μέλη θα πρέπει να συντονίσουν τις ελεγκτικές τους δραστηριότητες και οι επιθεωρητές των κρατών μελών θα πρέπει να μπορούν να διεξάγουν διασυνοριακούς ελέγχους. Ο περιφερειακός έλεγχος θα πρέπει να επεκταθεί σταδιακά και σε μικρότερα σκάφη και τελικά προβλέπουμε επίσης περισσότερες αρμοδιότητες της Επιτροπής αναφορικά με τους ελέγχους στα κράτη μέλη. Μόνον όταν ο κάθε εμπλεκόμενος μπορεί να είναι βέβαιος ότι ο γείτονάς του υπόκειται ακριβώς στον ίδιο έλεγχο με τον ίδιο και υφίσταται τις ίδιες κυρώσεις σε περίπτωση παραβάσεων, μόνο τότε θα υπάρχει δικαιοσύνη και μόνο τότε οι άνθρωποι θα έχουν εμπιστοσύνη στο σύστημα. Τέταρτον, θέλουμε να συμμετέχει περισσότερο ο τομέας της αλιείας στη διαδικασία λήψης αποφάσεων στο πλαίσιο των περιφερειακών γνωμοδοτικών συμβουλίων. Τώρα περνάω στα διαρθρωτικά ταμεία. Θα ήθελα πρώτα να διασαφηνίσω το εξής: δεν είναι σωστό αυτό που επανειλημμένα υποστηρίζεται, ότι δηλαδή η Επιτροπή διαπράττει νομικό σφάλμα διότι τα κράτη μέλη έχουν νόμιμο δικαίωμα να εξακολουθήσουν να χρησιμοποιούν τους πόρους των διαρθρωτικών ταμείων τους για την ανανέωση των στόλων. Στην πραγματικότητα, εάν το Συμβούλιο δεν επιτύχει συμβιβασμό τον Δεκέμβριο του τρέχοντος έτους και δεν καταλήξει σε απόφαση σχετικά με τη μεταρρύθμιση, δεν θα μπορούμε πλέον να χρησιμοποιήσουμε χρήματα για την πολιτική των στόλων μετά την 1η Ιανουαρίου 2003. Αυτή είναι η νομική συνέπεια της απόφασης που έλαβε το Συμβούλιο τον περασμένο Δεκέμβριο. Με αυτή την πολιτική σχετίζονται τρία συγκεκριμένα μέτρα. Πρώτον, προτείνουμε τη διατήρηση εκείνων των κρατικών ενισχύσεων που εξυπηρετούν τη βελτίωση της ασφάλειας, των συνθηκών εργασίας και της υγιεινής στα πλοία. Δεύτερον, δεν θέλουμε να εγκριθούν περαιτέρω ενισχύσεις για τον εκσυγχρονισμό πλοίων ή την κατασκευή νέων. Στο μέλλον θέλουμε οι πόροι αυτοί να διατεθούν σε εκείνους που τους χρειάζονται πραγματικά, δηλαδή στους αλιείς, τους οποίους πρέπει να ενισχύσουμε οικονομικά ώστε να μπορέσουν να διαφοροποιήσουν τη δραστηριότητά τους και να έχουν μια ευκαιρία να εγκαταλείψουν την αλιεία – εφόσον βέβαια το επιθυμούν. Αυτό αφορά κυρίως το πλήθος αλιέων που ουσιαστικά βρίσκονται λίγο πριν από τη συνταξιοδότηση, αλλά δεν μπορούν να περάσουν στη σύνταξη επειδή έχουν ακόμη χρέη στην τράπεζα και δεν έχουν εξοφλήσει τα πλοία τους. Αντιμετωπίζουμε με κοινωνικά κριτήρια της κατάσταση εάν συνεχίσουμε να αγνοούμε το ζήτημα ή εάν προσποιούμαστε ότι δεν υπάρχει πρόβλημα; Δεν το νομίζω. Τρίτον, προτείνουμε να χρησιμοποιηθούν μελλοντικά εκείνες οι ενισχύσεις, που μέχρι τώρα καταβάλλονταν για την εξαγωγή πλοίων και για κοινές επιχειρήσεις για τη μείωση της πλεονάζουσας αλιευτικής ικανότητας. Ως προς τα μικρά σκάφη είμαι πρόθυμος να ενεργήσω διαφορετικά προκειμένου να βοηθήσω τους πολλούς ιδιοκτήτες μικρών σκαφών με διαφορετικό τρόπο, επειδή ασκούν πολύ μικρότερη πίεση στα αλιευτικά αποθέματα. Και με αυτό περνάω στην τελευταία πρόταση, συγκεκριμένα στα επείγοντα μέτρα για τη διάλυση των πλοίων. Προτείνουμε τη δημιουργία ταμείου διάλυσης. Τούτο είναι επείγον μέτρο. Δεν σχεδιάστηκε ως μακροπρόθεσμο σχήμα παρά ως άμεσο μέτρο με σκοπό να μας βοηθήσει να επαναφέρουμε σε καλύτερη ισορροπία τα μεγέθη των στόλων μας και τα διαθέσιμα αποθέματα. Το ταμείο θα προσθέσει τους πόρους που προβλέπονται ήδη στο διαρθρωτικό ταμείο για την αλιεία στους πόρους για τη διάλυση που πρέπει ακόμη να επαναπρογραμματιστούν. Οι πόροι αυτοί και το νέο ταμείο θα διασφαλίσουν την οικονομική υποστήριξη της διακοπής των δραστηριοτήτων των αλιευτικών σκαφών. Ως προς αυτό υπάρχουν δύο κύρια στοιχεία: πρώτον, μια κατά 20% υψηλότερη, αλλά χρονικά περιορισμένη, πριμοδότηση για τα σκάφη που θα μειώσουν τουλάχιστον κατά 25% τις ημέρες παραμονής τους εκτός λιμένα και, δεύτερον, πρόσθετη χρηματοδότηση ύψους 32 εκατ. ευρώ για τη διάλυση το επόμενο έτος. Είμαστε επίσης πρόθυμοι να συζητήσουμε εφόσον απαιτηθούν περαιτέρω πόροι για να βοηθήσουμε τους αλιείς που το επιθυμούν. Τότε θα πρέπει να βρούμε έναν τρόπο να το κάνουμε. Θα ήθελα να χωρίσω όσα θα πω σε δύο μέρη. Πρώτα θα αναφερθώ κυρίως στις γενικές πτυχές και στο τέλος θα λάβω ξανά τον λόγο και θα αναφερθώ στις διάφορες τροπολογίες που έχουν υποβληθεί καθώς και στη σχετική θέση της Επιτροπής. Θα ήθελα όμως να πω δυο λόγια για την καταστροφή που αφορά το ονομασία εντελώς ακατάλληλη για το συγκεκριμένο πλοίο. Οι συνέπειες για τους αλιείς, καθώς και για τους καλλιεργητές μυδιών και στρειδιών, είναι πραγματικά δραματικές και τεράστιες. Εμείς, από την πλευρά της Επιτροπής, προσπαθούμε να συμβάλουμε με τα μέσα που διαθέτουμε ώστε να αποφευχθούν τουλάχιστον τα χειρότερα και να προσφέρουμε το συντομότερο δυνατόν βοήθεια στις πληγείσες οικογένειες. Για τον λόγο αυτόν η Επιτροπή συνέστησε μια επιχειρησιακή ομάδα, η οποία επισκέφθηκε ήδη τη Γαλικία και συνομίλησε επί τόπου με τους πληγέντες και τις αρχές. Τώρα επεξεργαζόμαστε σχέδια για προγράμματα υποστήριξης και είμαστε έτοιμοι να χρησιμοποιήσουμε όλες τις δυνατότητες που προσφέρει ο νόμος προκειμένου να αξιοποιηθούν τα υπάρχοντα μέσα με όσο το δυνατόν μεγαλύτερη ευελιξία ώστε να βοηθήσουμε τους πληγέντες. Αμέσως μετά την καταστροφή απευθύνθηκα ο ίδιος στις ισπανικές αρχές και εξακολουθώ να βρίσκομαι σε επαφή με τους εκεί υπευθύνους. Καθότι μάλιστα διαφαίνεται τώρα ότι και η Γαλλία πλήττεται περισσότερο από όσο είχαμε υποθέσει προηγουμένως, θα εφαρμοσθούν φυσικά οι ίδιες αρχές και θα παρασχεθεί η ίδια βοήθεια και στη Γαλλία. Πιστεύω ότι οι εκθέσεις του ISIS είναι η πιο πρόσφατη απόδειξη της τρομακτικής κατάστασης του τομέα της αλιείας μας. Όπως γνωρίζετε, τον Οκτώβριο το ISIS δημοσίευσε την είδηση ότι τέσσερα από τα κοινοτικά αποθέματα γάδου αντιμετωπίζουν άμεσο κίνδυνο καταστροφής. Ένας από τους λόγους αυτής της απειλητικής κατάστασης είναι ότι τα αποθέματα ήταν ήδη μικρά – και αυτό δεν αφορά μόνο τον γόνο αλλά και τον ενήλικα πληθυσμό γάδου – ενώ περαιτέρω λόγοι είναι η περιορισμένη ωοτοκία της περασμένης περιόδου και το γεγονός ότι η θνησιμότητα των πληθυσμών εξακολουθεί να είναι πολύ μεγάλη. Οι επιστήμονες του ISIS συνέστησαν – ξεκάθαρα και απερίφραστα – να σταματήσει μέχρι τον επόμενο χρόνο η άμεση αλιεία γάδου στη Βόρεια Θάλασσα, στη θάλασσα της Ιρλανδίας, στα ύδατα δυτικά της Σκωτίας, στον Σκαγερράκη και στον Καττεγάτη, εφόσον δεν υπάρχει σχέδιο ανάκτησης των αποθεμάτων. Επίσης, πρέπει να ανασταλεί η αλιεία βακαλάου και μερλούκιου επειδή ταυτόχρονα αλιεύονται και μεγάλες ποσότητες γάδου. Ο περιορισμός της αλιείας γάδου τα τελευταία χρόνια δεν ήταν αρκετός και δυστυχώς τώρα διαπιστώνουμε ότι η μείωση των ποσοστώσεων οδήγησε σε εσφαλμένα στοιχεία και στην παράνομη αλιεία. Τούτο υπογραμμίστηκε και από τους επιστήμονες. Δεν πρόκειται απλώς για υπόθεση της Επιτροπής, όπως ισχυρίστηκαν ορισμένοι. Οι επιστήμονες είχαν προειδοποιήσει επανειλημμένα ότι δεν πρέπει μόνο να ορίσουμε ποσοστώσεις, αλλά και να μειώσουμε την αλιευτική προσπάθεια, έτσι ώστε να μπορούμε να διεξάγουμε αποτελεσματικότερους ελέγχους και να διασφαλίσουμε ότι η ποσότητα παρεμπιπτόντων αλιευμάτων δεν θα είναι υπερβολικά μεγάλη και ότι η συνολική ποσότητα των αλιευμάτων θα είναι η επιθυμητή."@el8 "Mr President, ladies and gentlemen, I do not think we needed the disaster or the scientific reports that we recently received from ISIS about cod and the catastrophic state of this very important species of fish to see how urgent a reform of fisheries policy is. I think everyone who has eyes to see and ears to hear must recognise that our existing fisheries policy enables us neither to guarantee our fishermen and all those families that depend on fishing a future nor to create stable conditions that will allow our fishery resources to remain available for future generations. I can only quote them. The scientists say – they said so back in 1990 – we recommend that the fishing effort be limited because TACs alone cannot control fish mortality. Twelve years later, ladies and gentlemen, we have still not put that recommendation into practice. Subsequently we presented the ISIS findings to our Scientific and Technical Committee on Fisheries, and it again recommended that we should adopt a recovery plan for cod as soon as possible, a plan which, apart from cutting TACs and quotas more than originally planned, must also reduce the fishing effort accordingly. In its opinion, that is the only way to do the one and avoid a moratorium. As you know, the Commission proposed a year ago that the fishing effort be limited as part of a recovery plan for cod and hake. To this day the Council has taken no decision on it, and the situation has got worse in the meantime. Parliament, however, gave its opinion on this recovery plan on 13 June this year. In view of this situation, the Commission has been weighing the various options that are available. We have decided against a moratorium, going instead for an improved recovery plan, precisely because we must take both the scientific findings and the difficult situation of our fishermen seriously. Now, how is this different from last year’s plan? Firstly, in terms of catches the big reduction in the fishing effort means a total allowable catch in the North Sea for the Community and Norway of 16 800 tonnes of cod, 31 600 tonnes of haddock, 10 400 tonnes of whiting, 60 000 tonnes of plaice and 16 000 tonnes of sole. For the waters west of Scotland it means around 1 000 tonnes of cod and 7 200 tonnes of haddock, for the Irish Sea 1 200 tonnes of cod, 7 500 tonnes of haddock and 400 tonnes of whiting. Those are only some of the catches of course. Secondly, we propose a simplified system for the fishing effort, where we want to operate the effort not for each individual ship but for a group of ships. Thirdly, we have tightened up our proposal concerning controls. Member States will have to notify the Commission of the fishing effort on a monthly basis and ships must notify the controlling authorities when they change fishing zones. I am also willing to fund further research work to help us find even better ways to rescue this fishery. That cannot, however, mean, ladies and gentlemen, postponing the necessary measures again. Our aim is to take a decision on this improved recovery plan together with the fisheries reform in December. What does this all mean for our fishermen? I am aware that it means great hardship at first, unfortunately, I have to say, great hardship for those concerned. I am very much aware that livelihoods are at stake here. That is why we must not abandon the fishermen in this difficult situation. We have therefore also submitted a corresponding action plan in order to cushion some of the possible negative socio-economic consequences. I would like to pick out just three of those measures. Firstly, Member States are urged to adjust their structural programmes and provide additional resources for the fishing industry and areas dependent on fishing. Secondly, Member States can introduce targeted measures for small-scale, employment-intensive coastal fishing. They can, for example, reserve certain fishing grounds for small vessels or they can gear their programmes to the coastal fleet in order to preserve jobs in the coastal regions in particular. Thirdly, it is essential that the economies of the coastal regions be diversified. Ladies and gentlemen, I turn now to the other topics on the agenda today, firstly and in particular Mr Jové’s report. Our proposal in this connection is a new basic regulation for the common fisheries policy as the cornerstone of the reform. The four crucial elements of this basic regulation are as follows: Ladies and gentlemen, there is no need to over-dramatise; the situation itself is dramatic enough. I believe that makes today’s debate crucial for the future of the fishing industry. We are debating several questions and several reports at once. I would like to begin by thanking all the rapporteurs, and also the person who tabled the question, for the reports because they give us an overall view. Firstly, we want in future to manage stocks on a multi-annual basis. Applying an annual principle to fish is not consistent with fish biology; instead, we must make the biological cycles of our fish stocks the essence of our policy. To make management consistent, for those stocks where it is sensible to do so we want to manage the fishing effort as well as TACs and quotas. Note that I say where it is sensible to do so. That means not everywhere, and it depends primarily on the state of the stocks. Secondly, we propose a new fleet policy. The ultimate objectives of the so-called MAP4 are to be the starting point for the upper limit. This upper limit can only change in one direction, namely a reduction in fleet size. Whenever a fisherman has his ship scrapped using public funds, the upper limit is reduced by the tonnage in question. This means we also need a system to define the ratio by which new vessels can be exchanged for old ones, provided that is done with private funds. Thirdly, we propose closer surveillance of fisheries. Member States will have to coordinate their control activities and Member States’ inspectors will be able to make controls across borders. Satellite surveillance will gradually be extended to smaller vessels, and finally there will also be greater powers for the Commission concerning controls in the Member States. Only when everyone involved can count on his neighbour being subject to precisely the same controls as he is and to the same sanctions as he is if he breaks the rules, only then will there be justice and only then will people have confidence in the system. Fourthly, we want the fishing industry to be more closely involved in decision-making in the regional advisory councils. Now to the Structural Funds. First, there is something I would like to make clear. It is not the case, as is repeatedly claimed, that the Commission is under a legal misapprehension because the Member States are legally entitled to continue using money from their structural funds for fleet renewal. The fact is that if the Council fails to find a compromise this December and does not reach a decision on reform, we will not be able to use any more money for fleet policy after 1 January 2003. That is the legal consequence of the Council’s decision of December last year. This policy involves three specific measures. Firstly, we propose retaining those public aids that serve to improve safety, working conditions and hygiene on board. Secondly, we want no more aids for modernisation or the building of new ships. In future we want these resources to benefit those who really need them; that means the fishermen, whom we must help financially so that they can diversify their activity and have a chance – if that is what they want – of getting out of fishing. In particular, this is aimed at the many fishermen who are in fact not far off retirement but are unable to retire because they still have loans outstanding with the bank, because their ships have not yet been paid for. Are we taking a social attitude if we continue to ignore that or pretend it is not a problem? I do not think so. Thirdly, we propose that the aids paid up until now for the export of ships and for joint ventures should in future be used to reduce overcapacity. I am prepared to proceed differently for small vessels in order to help the many owners of small vessels in a different way because they are a source of much less pressure on fisheries. This brings me to the final proposal, namely the emergency measures for scrapping. We propose setting up a scrapping fund. That is an emergency measure. It is designed not as a long-term scheme but an emergency measure and is intended to help us restore a better balance between the sizes of our fleets and the available resources. The fund will add the resources for scrapping that are yet to be reprogrammed to the resources already provided in the structural fund for fisheries. These resources and the new fund will guarantee financial support for laying up fishing vessels. There are two main elements to this. Firstly, a 20% higher premium, but with a time limit, for ships whose days at sea are cut by at least 25% and, secondly, an additional EUR 32 million available for scrapping in the coming year. We are also willing to talk if further resources are needed to help the fishermen who want it. Then we shall also have to find a way to do it. I would like to divide my contribution into two parts. First of all, I would like to speak mainly about the general aspects and then I would like to speak again at the end about the various tabled amendments and the Commission’s stance on those amendments. I would, however, like to say a word about the disaster, ladies and gentlemen. It is a complete misnomer that this ship should be called . The consequences for fishermen, for mussel and oyster farmers, are indeed colossal and dramatic. We in the Commission are trying, with the means that are available to us, to help at least to avoid the worst and to get help to the stricken families as quickly as possible. The Commission has therefore set up a task force. It has already been to Galicia and has spoken with the people affected on the ground and with the authorities there. We are currently working on plans for aid programmes and we are ready to use all the statutory means available to us to see that the existing instruments are applied as flexibly as possible so that we can help those affected. I contacted the Spanish authorities myself at the very start of this disaster and I am keeping in touch with those in positions of responsibility there, and since it now appears that France, too, will be more severely affected than was previously anticipated, the same principles will of course also be applied and the same assistance made available for France. I believe the ISIS reports were the most recent evidence of the dire straits our fishing industry is in. As you know, in October ISIS published the news that four of the Community’s cod stocks are close to collapse. One reason for this alarming state of affairs is that stocks were already low – and that does not only mean young fish; there are no longer enough adults either - another is the poor spawning last season, and another is that fish mortality is still too high. The ISIS scientists have recommended – quite clearly and unambiguously – that in the absence of a recovery plan direct cod fishing should be discontinued for the next year in the North Sea, the Irish Sea, the waters west of Scotland, the Skagerrak and Kattegat. Fishing for haddock and whiting should also be suspended because too many cod are caught with them. Reducing cod catches in the last few years has not been enough and unfortunately we now find that quota reductions have resulted in false returns being made and illegal fishing. The scientists have also pointed this out. It is not just an assumption by the Commission as many have claimed. The scientists have repeatedly warned that we should not only set quotas, but that we must also reduce the fishing effort so that we are able both to make better controls and to ensure that unwanted catches are not too high and that the total allowable catches are appropriate."@en3 ". Señor Presidente, Señorías, no creo que hayamos necesitado el desastre del ni los informes científicos que acabamos de recibir del ISIS sobre el bacalao y el estado catastrófico de esta especie tan importante, para darnos cuenta de lo urgente que es reformar la política pesquera. Creo que cualquier persona que tenga ojos para ver y oídos para oír debe reconocer que nuestra actual política pesquera no nos permite ni garantizar un futuro a nuestros pescadores y a todas las familias que dependen de la pesca, ni crear condiciones estables que permitan que nuestros recursos pesqueros sigan estando disponibles para las generaciones futuras. Me limito a citar su palabras. Los científicos afirman – ya lo hicieron en 1990 – que recomendamos limitar el esfuerzo pesquero, ya que los TAC por sí solos no permiten controlar la mortalidad por pesca. Doce años después, Señorías, todavía no hemos puesto en práctica esta recomendación. Posteriormente presentamos las averiguaciones del ISIS a nuestro Comité científico y técnico de la pesca, y éste recomendó de nuevo que adoptásemos un plan de recuperación para el bacalao lo antes posible, un plan que, además de recortar los TAC y las cuotas más de lo inicialmente previsto, también redujese en consecuencia el esfuerzo pesquero. En su opinión, este es el único modo de realizar lo primero y evitar una moratoria. Como saben, la Comisión propuso hace un año que el esfuerzo pesquero se limitase en el marco de un plan de recuperación para el bacalao y la merluza. Hasta el día de hoy el Consejo no ha tomado ninguna decisión al respecto, y entretanto la situación ha empeorado. Sin embargo, el Parlamento expresó su opinión sobre este plan de recuperación el 13 de junio este año. Dada esta situación, la Comisión ha estado sopesando las diversas opciones disponibles. Hemos rechazado la moratoria y en su lugar hemos optado por un plan de recuperación mejorado, precisamente porque debemos tomarnos en serio los datos científicos y la difícil situación de nuestros pescadores. Entonces ¿en qué se diferencia este plan del del año pasado? En primer lugar, en cuanto a capturas, la gran reducción del esfuerzo pesquero significa una captura admisible total en el Mar del Norte para la Comunidad y Noruega de 16 800 toneladas de bacalao, 31 600 toneladas de eglefino, 10 400 toneladas de pescadilla, 60 000 toneladas de platija y 16 000 toneladas de lenguado. Para las aguas al oeste de Escocia significa aproximadamente 1 000 toneladas de bacalao y 7 200 toneladas de eglefino, para el Mar de Irlanda 1 200 toneladas de bacalao, 7 500 toneladas de eglefino y 400 toneladas de pescadilla. Por supuesto, estas son sólo algunas de las capturas. En segundo lugar, proponemos un sistema simplificado para el esfuerzo pesquero, en el que queremos aplicar el esfuerzo no para cada barco individual, sino para un grupo de barcos. En tercer lugar, hemos propuesto controles más estrictos. Los Estados miembros tendrán que notificar mensualmente a la Comisión el esfuerzo pesquero y los buques deberán notificar a las autoridades encargadas del control cuando cambien de zonas pesqueras. También estoy dispuesto a financiar más trabajos de investigación que nos ayuden a encontrar modos incluso mejores de rescatar esta pesquería. Sin embargo, Señorías, esto no puede significar posponer de nuevo las medidas necesarias. Nuestro objetivo es tomar una decisión sobre este plan de recuperación mejorado junto con la reforma pesquera en diciembre. ¿Qué significa todo esto para nuestros pescadores? Soy consciente de que desgraciadamente significa dificultades iniciales, grandes dificultades para los implicados. Soy muy consciente de que su medio de vida está en juego. Por ello no debemos abandonar a los pescadores en esta difícil situación. Así que hemos presentado también un plan de acción adecuado para suavizar algunas de las posibles consecuencias socioeconómicas negativas. Me gustaría destacar solamente tres de estas medidas. En primer lugar, se insta a los Estados miembros a que ajusten sus programas estructurales y proporcionen recursos adicionales a la industria pesquera y a las zonas dependientes de la pesca. En segundo lugar, los Estados miembros pueden aplicar medidas centradas en la pesca costera de pequeña escala, que es intensiva en mano de obra. Pueden reservar, por ejemplo, determinados caladeros para pequeños buques o pueden centrar sus programas en la flota costera con el fin de conservar empleos en las regiones costeras en particular. En tercer lugar, es esencial que las economías de las regiones pesqueras se diversifiquen. Señorías, me referiré a continuación a otros temas incluidos en el orden del día de hoy, en primer lugar y concretamente al informe del Sr. Jové. Nuestra propuesta al respecto es un nuevo reglamento de base para la política pesquera común como pilar de la reforma. Los cuatro elementos cruciales de este reglamento básico son los siguientes: Señorías, no hay necesidad de excederse en la dramatización; la situación es dramática de por sí. Creo que esto hace que el debate de hoy sea crucial para el futuro de la industria pesquera. Estamos debatiendo varias cuestiones e informes a la vez. Quiero comenzar dando las gracias a todos los ponentes, además de la persona que formuló la pregunta, por los informes, ya que nos proporcionan una visión general. En primer lugar, en el futuro queremos gestionar las poblaciones conforme a un enfoque plurienal. Aplicar un principio anual a los peces no es coherente con su biología; en su lugar, debemos hacer que los ciclos biológicos de nuestras poblaciones sean la esencia de nuestra política. Para que la gestión sea coherente, en el caso de las poblaciones en las que sea sensato hacerlo, queremos gestionar el esfuerzo pesquero, además de los TAC y las cuotas. Tomen nota de que me refiero a las poblaciones en que sea sensato hacerlo. Esto significa que no se hará en todos los casos, lo cual depende principalmente del estado de las poblaciones. En segundo lugar, proponemos una nueva política de flotas. Los objetivos finales del llamado MAP 4 radican en servir de punto de partida para el límite superior. Este límite superior solamente puede cambiar en una dirección, es decir, la reducción del tamaño de la flota. Cada vez que un pescador desguaza su barco con fondos públicos, el límite superior se ve reducido por el tonelaje en cuestión. Esto significa que también necesitamos un sistema para definir la proporción en la que los nuevos buques pueden cambiarse por otros nuevos, en caso de que se haga con fondos privados. En tercer lugar, proponemos una vigilancia más estrecha de las pesquerías. Los Estados miembros tendrán que coordinar sus actividades de control y los inspectores de estos países podrán realizar controles más allá de las fronteras. La vigilancia por satélite se ampliará gradualmente a los buques de menor tamaño y por último también habrá mayor poder para la Comisión en lo que respecta a los controles en los Estados miembros. Solamente cuando todas las personas implicadas puedan contar con que su vecino está sometido a exactamente los mismos controles que él y a las mismas sanciones si rompe las normas, solamente entonces habrá justicia y solamente entonces la gente confiará en el sistema. En cuarto lugar, queremos que la industria pesquera esté más estrechamente implicada en la toma de decisiones en los consejos consultivos regionales. Ahora me referiré a los Fondos estructurales. En primer lugar, hay algo que me gustaría dejar claro. No se trata, tal y como se ha dicho en repetidas ocasiones, de que la Comisión haya cometido un error jurídico, ya que los Estados miembros están legalmente autorizados a seguir utilizando dinero de sus fondos estructurales para la renovación de las flotas. El hecho es que si el Consejo no consigue llegar a una solución de compromiso este mes de diciembre y no toma una decisión sobre la reforma, no podremos utilizar ningún dinero más para la política de flotas a partir del 1 de enero de 2003. Esta es la consecuencia jurídica de la decisión del Consejo tomada en diciembre del pasado año. Esta política implica tres medidas específicas. En primer lugar, proponemos conservar las ayudas públicas que sirven para mejorar la seguridad, las condiciones de trabajo y la higiene a bordo. En segundo lugar, queremos que no haya más ayudas para la modernización o la construcción de nuevos barcos. En el futuro queremos que estos recursos beneficien a quienes realmente los necesitan; es decir, a los pescadores, a los que debemos ayudar económicamente de forma que puedan diversificar su actividad y tener una oportunidad – si es lo que quieren – o retirarse de la pesca. En concreto, esto está pensado para los muchos pescadores que de hecho no se encuentran lejos de la jubilación pero que no pueden retirarse porque todavía tienen préstamos pendientes con el banco, ya que todavía no han pagado sus barcos. ¿Estamos tomando una actitud social si seguimos ignorando esto o fingiendo que no es un problema? No lo creo. En tercer lugar, proponemos que las ayudas pagadas hasta el momento para la exportación de barcos y para iniciativas conjuntas se utilicen en el futuro para reducir el exceso de capacidad. Estoy dispuesto a proceder de forma diferente en el caso de los pequeños buques con el fin de ayudar a los numerosos propietarios de este tipo de buques de un modo distinto, ya que estos constituyen una fuente de presión mucho menor sobre las pesquerías. Esto me lleva a la propuesta final, es decir, las medidas de emergencia para el desguace. Proponemos establecer un fondo de desguace. Se trata de una medida de emergencia. Esta está concebida no como un programa a largo plazo, sino como una medida de emergencia y su objetivo consiste en ayudarnos a restaurar el equilibrio entre el tamaño de nuestras flotas y el de los recursos disponibles. El fondo añadirá los recursos para el desguace que todavía hay que reprogramar, a los recursos ya dispuestos en el fondo estructural para la pesca. Estos recursos y el nuevo fondo garantizarán apoyo financiero para guardar durante una temporada los buques pesqueros. Esto comprende dos elementos principales. En primer lugar, una prima mayor del 20%, pero con un límite temporal, para aquellos barcos cuyos días en el mar se reduzcan al menos un 25% y, en segundo lugar, 32 millones de euros más disponibles para el desguace el año que viene. También estamos dispuestos a negociar si fuesen necesarios más recursos para ayudar a los pescadores que lo deseen. En ese caso también tendremos que encontrar un modo de hacerlo. Voy a dividir mi intervención en dos partes. En primer lugar, quisiera hablar principalmente de los aspectos generales y luego retomaré la palabra al final para hablar las diversas enmiendas presentadas y de la postura de la Comisión sobre dichas enmiendas. Sin embargo, Señorías, quisiera decir unas palabras sobre el desastre del . Realmente el nombre de no es nada acertado para este barco. Las consecuencias para los pescadores y los mejilloneros y ostreros son realmente colosales y dramáticas. En la Comisión estamos tratando, con los medios de que disponemos, de ayudar al menos a evitar lo peor y a obtener ayuda para las familias afectadas a la mayor brevedad posible. Por ello la Comisión ha creado un grupo de trabajo. Éste ya ha estado en Galicia y ha hablado con las personas afectadas sobre el terreno y también con las autoridades. En la actualidad estamos elaborando planes para los programas de ayuda y ya podemos utilizar todos los recursos legales de que disponemos para ver que los instrumentos existentes se aplican con la mayor flexibilidad posible de forma que podamos ayudar a los afectados. Yo mismo me he puesto en contacto con las autoridades españolas al inicio de este desastre y me mantengo en contacto con las personas que ocupan puestos de responsabilidad en ese país, y dado que ahora parece que también Francia se verá afectada con mayor severidad que la que se preveía inicialmente, se aplicarán por supuesto los mismos principios y se prestará la misma ayuda a este país. Creo que los informes del ISIS constituyen la prueba más reciente de la situación desesperada en la que se encuentra nuestra industria pesquera. Como ustedes saben, el ISIS publicó en octubre la noticia de que cuatro de las poblaciones comunitarias de bacalao se encuentran al borde del colapso. Uno de los motivos de esta alarmante situación es que las poblaciones ya se encontraban en niveles bajos – y esto no sólo se refiere a los peces jóvenes; ya no hay tampoco suficientes adultos – otro estriba en la escasa reproducción de la pasada temporada y el último es que la mortalidad sigue siendo demasiado alta. Los científicos del ISIS han recomendado de forma clara e inequívoca que en ausencia de un plan de recuperación la pesca directa de bacalao debería interrumpirse durante el próximo año en el Mar del Norte, el Mar de Irlanda, las aguas situadas al oeste de Escocia, el Skagerrak y el Kattegat. También debería suspenderse la pesca de eglefino y de pescadilla, ya que junto a éstos se pescan muchos bacalaos. La reducción de las capturas de bacalao durante los últimos años no ha sido suficiente y desafortunadamente ahora encontramos que las reducciones de las cuotas han dado pie a falsas recuperaciones y a la pesca ilegal. Los científicos también han señalado esto. No se trata simplemente de una afirmación de la Comisión, como muchos han dicho. Los científicos han advertido en repetidas ocasiones de que no sólo debemos establecer cuotas, sino que también debemos reducir el esfuerzo pesquero de forma que podamos realizar mejores controles y garantizar que las capturas no deseadas no sean demasiado altas, además de que el total de capturas admisibles sea adecuado."@es12 "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, emme olisi tarvinneet Prestige-katastrofia tai uusia ICES:n tieteellisiä raportteja turskasta ja tämän erittäin tärkeän kalalajin hälyttävästä tilanteesta ymmärtääksemme, että kalastuspolitiikkaa on uudistettava pikaisesti. Kaikkien niiden ihmisten, joiden näkö ja kuulo toimivat normaalisti, pitäisi ymmärtää, että nykyisen kalastuspolitiikan avulla emme voi taata kalastajiemme ja kalastuksesta toimeentulonsa saavien perheiden tulevaisuutta tai luoda vakaita oloja, jotta kalavarat säilyisivät myös tuleville sukupolville. Voin ainoastaan toistaa sen, mitä tiedemiehet ovat todenneet. He suosittelivat jo 1990-luvulla ja suosittelevat edelleen, että pyyntiponnistusta rajoitetaan, sillä kalastuskuolleisuutta ei pystytä säätelemään ainoastaan valvomalla suurimpia sallittuja saaliita (TACeja). Hyvät parlamentin jäsenet, 12 vuotta suosituksen antamisen jälkeen emme ole edelleenkään panneet sitä täytäntöön. Esitimme ICES:n tutkimustulokset tieteellis-tekniselle kalatalouskomitealle, joka suositteli jälleen, että turskan elvyttämissuunnitelma olisi laadittava mahdollisimman pian. Tässä suunnitelmassa olisi TACejen ja kiintiöiden ennakoitua merkittävämmän pienentämisen lisäksi vähennettävä myös pyyntiponnistusta vastaavasti. Komitean mielestä tämä on ainoa tapa saada tuloksia aikaan ja välttää pyyntikielto. Kuten tiedätte, komissio ehdotti vuosi sitten, että pyyntiponnistusta olisi vähennettävä osana turska- ja kummeliturskakantojen elvyttämissuunnitelmaa. Neuvosto ei ole edelleenkään tehnyt päätöstä asiasta, ja sillä aikaa tilanne on huonontunut entisestään. Parlamentti antoi lausunnon elvyttämissuunnitelmasta 13. kesäkuuta 2002. Komissio on tässä tilanteessa punninnut käytettävissä olevia vaihtoehtoja. Olemme päättäneet olla soveltamatta pyyntikieltoa ja parantaa sen sijaan elvyttämissuunnitelmaa juuri siksi, että meidän on suhtauduttava vakavasti tieteellisiin tutkimustuloksiin ja kalastajiemme vaikeaan tilanteeseen. Kuinka tämä eroaa edellisvuoden suunnitelmasta? Ensiksikin pyyntiponnistuksen vähentäminen tarkoittaa saaliiden osalta sitä, että yhteisön ja Norjan suurin sallittu saalis on Pohjanmerellä 16 800 tonnia turskaa, 31 600 tonnia koljaa, 10 400 tonnia valkoturskaa, 60 000 tonnia punakampelaa ja 16 000 tonnia kielikampelaa. Länsi-Skotlannin vesien osalta suurin sallittu saalis on 1 000 tonnia turskaa ja 7 200 tonnia koljaa sekä Irlanninmeren osalta 1 200 tonnia turskaa, 7 500 tonnia koljaa ja 400 tonnia valkoturskaa. Nämä ovat tietenkin vain osa saaliista. Toiseksi ehdotamme pyyntiponnistuksen yksinkertaistettua järjestelmää, jossa pyyntiponnistusta ei enää määritellä kunkin yksittäisen kalastusaluksen vaan tietyn laivaryhmän perusteella. Kolmanneksi olemme tiukentaneet valvontaa koskevaa ehdotustamme. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle pyyntiponnistuksesta kuukausittain ja kalastusalusten on ilmoitettava valvontaviranomaisille kalastusalueen muuttumisesta. Olen myös valmis myöntämään rahoitusta tutkimustoimille, jotta löytäisimme vielä parempia tapoja pelastaa kalastustoiminta. Hyvät parlamentin jäsenet, se ei kuitenkaan voi tarkoittaa välttämättömien toimenpiteiden lykkäämistä edelleen. Tavoitteenamme on päättää parannetusta elvyttämissuunnitelmasta kalastuspolitiikan uudistuksen yhteydessä joulukuussa. Mitä tämä kaikki tarkoittaa kalastajiemme kannalta? Tiedän, että ensin ovat valitettavasti edessä erittäin vaikeat ajat. Tiedän, että useiden ihmisten toimeentulo on vaakalaudalla. Tästä syystä emme saa unohtaa kalastajia tässä hankalassa tilanteessa. Komissio on siksi laatinut myös asiaan liittyvän toimintasuunnitelman, jolla voidaan lieventää joitakin mahdollisia kielteisiä sosioekonomisia vaikutuksia. Haluaisin käsitellä näistä toimista kolmea. Ensiksi jäsenvaltioita kannustetaan mukauttamaan rakenteellisia ohjelmiaan ja myöntämään kalastusteollisuudelle ja kalastuksesta riippuvaisille alueille lisää resursseja. Toiseksi jäsenvaltiot voivat toteuttaa kohdennettuja toimia pienimuotoisen ja työvoimavaltaisen rannikkokalastuksen edistämiseksi. Ne voivat esimerkiksi varata tietyt kalastusalueet pienille kalastusaluksille tai mukauttaa ohjelmansa rannikkokalastuksen tarpeisiin työpaikkojen säilyttämiseksi erityisesti rannikkoalueilla. Kolmanneksi on olennaista, että rannikkoalueiden talouden toimintoja monipuolistetaan. Hyvät parlamentin jäsenet, siirryn nyt käsittelemään tämänpäiväisen esityslistan muita aiheita ja ennen kaikkea jäsen Jovén mietintöä. Ehdotamme tässä yhteydessä uutta yhteisen kalastuspolitiikan perusasetusta, joka olisi uudistuksen kulmakivi. Perusasetuksen neljä keskeistä osaa olisivat seuraavat: Hyvät parlamentin jäsenet, ylidramatisointiin ei ole tarvetta, sillä tämänhetkinen tilanne on itsessään tarpeeksi dramaattinen. Siksi tämänpäiväinen keskustelu on ratkaisevan tärkeä kalastusteollisuuden tulevaisuuden kannalta. Keskustelemme samanaikaisesti useista kysymyksistä ja mietinnöistä. Haluaisin aluksi kiittää kaikkia mietintöjen esittelijöitä, sekä kysymyksen esittänyttä parlamentin jäsentä, mietinnöistä, joista saamme kattavan yleiskuvan. Ensiksikin haluamme, että kalakantoja hoidetaan tulevaisuudessa monivuotiselta pohjalta. Vuosittaisuusperiaatteen soveltaminen kalakantoihin ei ole yhdenmukaista kalabiologian kanssa; meidän on sen sijaan perustettava kalastuspolitiikkamme kalakantojen biologisiin uusiutumisjaksoihin. Kalakantojen hoidon johdonmukaisuuden lisäämiseksi haluamme valvoa pyyntiponnistuksia sekä TACeja ja kiintiöitä niiden kantojen osalta, joiden tapauksessa se on järkevää. Huomatkaa, että sanoin "niiden kantojen osalta, joiden tapauksessa se on järkevää". Tämä tarkoittaa, että näin ei tehdä kaikkien kalakantojen kohdalla, vaan valvonta riippuu pääasiassa kantojen tilasta. Toiseksi ehdotamme uutta kalastuslaivastopolitiikkaa. Niin sanotun MOO IV:n perimmäisten tavoitteiden on oltava lähtökohtana enimmäismäärästä päätettäessä. Enimmäismäärää voidaan muuttaa vain yhteen suuntaan, eli laivaston kokoa voidaan ainoastaan pienentää. Kun kalastajan kalastusalus romutetaan julkisten varojen turvin, enimmäismäärää pienennetään laivan vetoisuuden verran. Tämä tarkoittaa, että tarvitsemme lisäksi järjestelmän sen suhteen määrittelemiseksi, jonka mukaisesti uudet laivat voidaan vaihtaa vanhoihin edellyttäen, että tämä tapahtuu julkisia varoja hyödyntämällä. Kolmanneksi ehdotamme kalastustoiminnan tarkempaa valvontaa. Jäsenvaltioiden on koordinoitava valvontatoimiaan, ja jäsenvaltioiden tarkastajat voivat suorittaa rajatylittäviä tarkastuksia. Satelliittivalvonta ulotetaan asteittain kattamaan myös pienet kalastusalukset, ja komission toimivaltaa lisätään jäsenvaltioissa suoritettavien tarkastusten osalta. Vasta silloin, kun kaikki osallistuvat toimintaan, kalastajat voivat luottaa siihen, että naapurimaan kalastajiin sovelletaan täysin samoja tarkastuksia ja samoja sääntöjen noudattamatta jättämisestä aiheutuvia seuraamuksia kuin heihin. Ainoastaan näin tilanne on oikeudenmukainen ja ihmiset saadaan luottamaan järjestelmään. Neljänneksi haluamme, että kalastusteollisuus osallistuu aiempaa tiiviimmin päätöksentekoon alueellisissa neuvoa-antavissa toimikunnissa. Sitten rakennerahastoista. Haluaisin tehdä erään asian selväksi heti alussa. Toisin kuin usein väitetään, komissio ei ole tehnyt oikeudellista virhettä, sillä jäsenvaltioilla on laillinen oikeus käyttää rakennerahastovarojaan kalastuslaivaston uusimiseen. Jos neuvosto ei joulukuussa pääse kompromissiin eikä tee päätöstä uudistuksesta, emme saa käyttöön lisävaroja kalastuslaivastoa koskeviin toimiin 1. tammikuuta 2003 jälkeen. Tämä on viime vuoden joulukuussa tehdyn neuvoston päätöksen oikeudellinen seuraus. Rakennerahastopolitiikkamme käsittää kolme erityistoimenpidettä. Ensiksikin ehdotamme niiden valtiontukien jatkamista, joilla lisätään turvallisuutta, sekä parannetaan työoloja ja hygieniaa kalastusaluksilla. Toiseksi komissio haluaa lisää tukea laivaston nykyaikaistamiseen tai uusien laivojen rakentamiseen. Tulevaisuudessa haluamme osoittaa varat niille, jotka niitä todella tarvitsevat. Tarkoitan kalastajia, joita meidän on autettava taloudellisesti, jotta he voivat monipuolistaa toimintaansa tai lopettaa kalastamisen, jos he niin haluavat. Tuki on tarkoitettu erityisesti niille monille kalastajille, jotka ovat jo itse asiassa lähellä eläkeikää mutteivät voi jäädä eläkkeelle, koska heillä on vielä velkoja maksettavana hankkimistaan kalastusaluksista. Ajattelemmeko todella yhteiskunnan parasta, jollemme edelleenkään huomioi tätä asiaa tai jos teeskentelemme, ettei se ole ongelma? Mielestäni emme. Kolmanneksi komissio ehdottaa, että tähän asti laivojen vientiin ja yhteisyrityksiin osoitetut tuet olisi tulevaisuudessa käytettävä ylikapasiteetin vähentämiseen. Olen valmis toimimaan eri tavalla pienten kalastusalusten kohdalla, jotta useita pienalusten omistajia voitaisiin auttaa eri tavoin, sillä aiheuttavathan he huomattavasti vähemmän kalavaroihin kohdistuvia paineita. Tästä pääsenkin viimeiseen ehdotukseen eli kalastusalusten romuttamista koskeviin kiireellisiin toimenpiteisiin. Ehdotamme romutusrahaston luomista kiireellisenä toimenpiteenä. Sen ei ole tarkoitus olla pitkän aikavälin järjestelmä vaan kiireellinen toimenpide, jonka avulla kalastuslaivastojen koko ja kalavarojen määrä pyritään saamaan tasapainoon. Romuttamiseen tarkoitetut rahaston varat, joita ei ole vielä kohdennettu uudelleen, täydentävät rakennerahastoista kalastusalalle jo myönnettyjä varoja. Näillä varoilla ja uudella rahastolla taataan taloudellinen tuki kalastusalusten käytöstä poistamiselle. Taloudellinen tuki koostuu kahdesta osasta. Ensiksikin laivoista, joiden merelläolopäiviä vähennetään ainakin 25 prosenttia, maksettavaa palkkiota nostetaan 20 prosenttia ja palkkion maksamiselle asetetaan aikaraja. Toiseksi laivojen romuttamiseen osoitetaan tulevana vuonna 32 miljoonaa euroa lisävaroja. Komissio on myös valmis keskustelemaan muista toimenpiteistä, joita tarvitaan kalastajien avustamiseksi. Tällöin meidän vain on löydettävä keino heidän auttamisekseen. Haluaisin puhua kahdesta asiasta. Ensiksi haluan pääasiassa puhua yleisistä näkökohdista, minkä jälkeen haluan käsitellä useita esitettyjä tarkistuksia ja esittää komission kannan niistä. Hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin sanoa muutaman sanan Prestige-katastrofista. Laivan arvovaltainen nimi on täysin harhaanjohtava. Katastrofin seuraukset kalastajien sekä simpukka- ja osteriviljelijöiden kannalta ovat todellakin valtavat ja dramaattiset. Olemme komissiossa pyrkineet käytettävissä olevin keinoin auttamaan ainakin pahimpien tilanteiden välttämisessä ja toimittamaan apua tilanteesta eniten kärsineille perheille mahdollisimman pian. Komissio on perustanut työryhmän, joka on jo vieraillut Galiciassa ja keskustellut paikalla katastrofin uhreiksi joutuneiden ihmisten ja paikallisten viranomaisten kanssa. Suunnittelemme parhaillaan avustusohjelmia ja olemme valmiita käyttämään kaikkia lainsäädännön mahdollistamia keinoja sen varmistamiseksi, että nykyisiä välineitä sovelletaan mahdollisimman joustavasti paikallisten asukkaiden auttamiseksi. Otin yhteyttä Espanjan viranomaisiin heti katastrofista kuultuani ja olen edelleen yhteydessä maan toimivaltaisiin tahoihin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että myös Ranska kärsii katastrofista ennakoitua enemmän, joten Ranskan tapauksessa sovelletaan luonnollisesti samoja periaatteita kuin Espanjaan ja annetaan apua yhtäläisesti. ICES:n raportit ovat käsittääkseni viimeisin osoitus siitä, kuinka suurissa vaikeuksissa kalastusteollisuutemme on. Kuten tiedätte, ICES ilmoitti lokakuussa, että yhteisön turskakannoista neljä oli tuhon partaalla. Yksi syy tälle hälyttävälle tilanteelle on se, että turskakannat olivat alun perin erittäin pienet, enkä tarkoita ainoastaan nuoria kaloja, sillä täysikasvuisiakaan ei ole enää tarpeeksi. Toinen syy on se, että viime kutukausi oli huono, ja kolmas se, että kalastuskuolleisuus on edelleen liian korkea. ICES:n tiedemiehet ovat suositelleet erittäin selvästi ja yksiselitteisesti, että ellei elvyttämissuunnitelmaa laadita, turskan kohdennettu kalastus on keskeytettävä vuodeksi Pohjanmerellä, Irlannin merellä sekä Länsi-Skotlannin, Skagerrakin ja Kattegatin vesillä. Koljan ja valkoturskan kalastus olisi myös keskeytettävä, sillä niitä kalastettaessa saaliiksi jää myös paljon turskakaloja. Turskan pyynnin vähentäminen viime vuosina ei ole riittänyt, ja valitettavasti olemme huomanneet, että kiintiöiden pienentämisen myötä olemme saaneet virheellisiä ilmoituksia saalismääristä ja laiton kalastus on lisääntynyt, kuten tiedemiehet ovat osoittaneet. Tämä ei ole vain komission oletus, kuten useat ovat väittäneet. Tiedemiehet ovat toistuvasti varoittaneet meitä siitä, että kiintiöiden asettamisen lisäksi pyyntiponnistusta olisi yleisesti vähennettävä, jotta tilannetta voitaisiin valvoa paremmin ja jotta voitaisiin varmistaa, etteivät sivusaaliit ole liian suuria ja että suurimmat sallitut saaliit pysyvät asianmukaisina."@fi5 "Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, Mesdames et Messieurs, je pense que nous n’avions pas besoin de la catastrophe du ni des rapports scientifiques que l'ISIS nous a fait parvenir récemment au sujet du cabillaud et de la situation dramatique qui affecte cette espèce de poisson essentielle pour comprendre combien il est urgent de réformer la politique de la pêche. Selon moi, il est évident que la politique de la pêche mise en œuvre jusqu'à présent ne nous permet pas d'assurer un avenir à nos pêcheurs et à toutes les familles qui dépendent de la pêche ; elle ne permet pas davantage d'instaurer des conditions stables grâce auxquelles les générations futures pourront elles aussi disposer de nos ressources halieutiques. Je ne fais que citer : les scientifiques recommandent - ils l'avaient déjà dit en 1990 - de limiter l'effort de pêche car les TAC seuls ne constituent pas un moyen adéquat pour contrôler le taux de mortalité des poissons. Douze ans plus tard, Mesdames et Messieurs, nous n'avons pas tellement progressé puisque nous n'avons toujours pas appliqué cette recommandation. Nous avons présenté les résultats de l'ISIS à notre comité scientifique et technique de la pêche, qui nous a de nouveau exhorté à adopter au plus vite un plan de reconstitution des stocks de cabillaud ; en sus d'une réduction des TAC et des quotas plus importante que prévue, ce plan doit également inclure une diminution de l'effort de pêche. Le comité estime que c'est là le seul moyen d'y parvenir et d'éviter un moratoire. Tout le monde sait que la Commission a déjà proposé de restreindre l'effort de pêche il y a un an, dans le cadre du plan de reconstitution des stocks de cabillaud et de colin. Jusqu'à présent, le Conseil n'a pris aucune décision à ce propos et la situation s'est dégradée entre-temps. Le Parlement a toutefois rendu son avis concernant le plan de reconstitution le 13 juin de cette année. Face à cette situation, la Commission a pesé le pour et le contre des différentes possibilités envisageables. Nous nous sommes opposés à un moratoire et avons plutôt opté pour un plan amélioré de reconstitution des stocks, précisément parce que nous devons prendre au sérieux les résultats scientifiques et la situation difficile de nos pêcheurs. Voyons à présent en quoi consistent les modifications apportées par rapport au plan de l'année dernière. Premièrement, en termes de captures, la réduction sensible de l'effort de pêche implique un total admissible de captures en mer du Nord de 16 800 tonnes de cabillaud, de 31 600 tonnes d'aiglefin, de 10 400 tonnes de merlan, de 60 000 tonnes de plie et de 16 000 tonnes de sole pour la Communauté et la Norvège. En ce qui concerne les eaux situées à l'ouest de l'Écosse, il s'agit d'environ 1 000 tonnes de cabillaud et de 7 200 tonnes d'aiglefin, tandis que le quota applicable à la mer d'Irlande est de 1 200 tonnes de cabillaud, 7 500 tonnes d'aiglefin et 400 tonnes de merlan. Ce ne sont là bien entendu que quelques quotas de pêche. Deuxièmement, nous préconisons d'instaurer un système simplifié pour l'effort de pêche, afin que nous puissions non seulement gérer l'effort de pêche de chaque navire individuel mais aussi d'un groupe de navires. Troisièmement, nous avons renforcé notre proposition relative au contrôle. Les États membres doivent fournir à la Commission un compte rendu mensuel concernant l'effort de pêche et les navires doivent notifier les autorités de contrôle quand ils changent de zones de pêche. Je suis également disposé à financer d'autres travaux de recherche qui nous aideront à élaborer des mesures encore plus efficaces pour sauver le secteur de la pêche. Toutefois, cela ne signifie pas, Mesdames et Messieurs, que nous reportons à nouveau l'application des mesures indispensables. Notre objectif est de prendre une décision à propos du plan de reconstitution amélioré en décembre, dans le cadre de la réforme de la pêche. Qu'implique tout ceci pour nos pêcheurs ? Je suis conscient que cela implique avant tout de rudes épreuves pour les personnes concernées, je dois malheureusement le reconnaître. Je sais parfaitement que leurs existences mêmes sont en jeu. Nous ne pouvons dès lors laisser les pêcheurs seuls face à cette situation difficile. Nous avons donc présenté un plan d'action approprié, afin d'amortir les éventuelles répercussions négatives d'ordre socio-économique. Je voudrais m'attarder sur trois mesures en particulier. Premièrement, les États membres sont invités à réorienter leurs programmes structurels et à prévoir des moyens supplémentaires pour le secteur de la pêche et les secteurs dépendants de la pêche. Deuxièmement, les États membres peuvent prévoir des mesures ciblées pour la petite pêche côtière, qui emploie beaucoup de main-d'œuvre. Ils peuvent par exemple réserver certaines pêcheries aux petits navires ou axer leurs programmes sur la petite flotte, principalement dans le but de préserver les emplois dans les régions côtières. Troisièmement, il est absolument indispensable de diversifier les possibilités économiques dans les régions côtières. Mesdames et Messieurs, en ce qui concerne les autres thèmes dont nous débattons aujourd'hui, je voudrais d'abord évoquer le rapport de M. Jové. Notre proposition à ce sujet consiste à définir un nouveau règlement de base pour la politique commune de la pêche en guise d'élément central de la réforme. Les quatre éléments décisifs de ce règlement de base sont les suivants : Mesdames et Messieurs, il ne faut pas dramatiser inutilement ; la situation est déjà suffisamment dramatique en soi. C'est pourquoi le débat que nous menons aujourd'hui est, je pense, décisif pour l'avenir du secteur de la pêche. Nous abordons plusieurs questions et plusieurs rapports simultanément. Je voudrais avant tout remercier les rapporteurs et l'auteur de la question pour ces rapports, car ils nous donnent une vue d'ensemble. Premièrement, nous voulons assurer une gestion pluriannuelle des ressources à l'avenir. Le principe de l'annualité ne correspond pas à la biologie du poisson, les cycles biologiques de nos ressources halieutiques doivent figurer au centre de notre politique. Pour garantir la cohérence de l'exploitation et lorsque cela s'avère judicieux, nous voulons aussi gérer l'effort de pêche, en sus des TAC et des quotas. Pour autant que cela soit judicieux, bien entendu. En d'autres termes, cette disposition ne serait pas appliquée partout et dépendrait avant tout de l'état des stocks. Deuxièmement, nous proposons une nouvelle politique en matière de flottes. Les objectifs finaux de ce que l'on appelle le MAP4 doivent servir de points de référence en ce qui concerne la limite supérieure. Cette limite supérieure peut seulement être modifiée dans un sens, à savoir vers une réduction de la taille de la flotte. Chaque fois qu'un pêcheur fait démolir son bateau grâce à des aides publiques, cette limite supérieure est réduite du tonnage en question. Nous avons en outre besoin d'un système capable de définir le rapport selon lequel de nouveaux navires peuvent être échangés contre de vieux navires, à condition que l'opération soit financée par des fonds privés. Troisièmement, nous proposons de renforcer la surveillance des activités de pêche. Les États membres doivent coordonner leurs activités de contrôle et les inspecteurs des États membres doivent pouvoir effectuer des contrôles transfrontaliers. Le contrôle par satellite doit être étendu progressivement aux plus petits navires ; enfin, nous prévoyons d'octroyer davantage de compétences à la Commission sur le plan des contrôles dans les États membres. L'équité ne régnera qu'à partir du moment où tout intéressé pourra avoir la certitude que son voisin est contrôlé de la même façon que lui et recevra une sanction identique s'il commet une infraction. C'est à ce moment seulement que nous aurons confiance dans ce système. Quatrièmement, nous voulons renforcer l'implication du secteur de la pêche dans les décisions prises dans le cadre des conseils consultatifs régionaux. Passons à présent aux Fonds structurels. Je voudrais d'abord éclaircir un point. Contrairement à ce que l'on prétend toujours, il n'est pas exact de dire que la Commission est l'objet d'une erreur juridique parce que les États membres jouissent d'un droit légitime à utiliser les moyens affectés à leurs Fonds structurels pour renouveler les flottes. La réalité est la suivante : si le Conseil ne trouve pas de compromis et n'aboutit à aucune décision au sujet de la réforme en décembre, nous ne pourrons plus investir dans la politique des flottes à partir du 1.01.2003. Telle est la conséquence juridique de la décision du Conseil de décembre l'an dernier. Il existe trois mesures concrètes en rapport avec cette politique. Premièrement, nous recommandons de conserver toutes les aides publiques visant à améliorer la sécurité, les conditions de travail et l'hygiène à bord. Deuxièmement, nous voulons supprimer les aides destinées à la modernisation ou la construction de navires. À l'avenir, nous voulons que ces moyens reviennent à ceux qui en ont réellement besoin, c'est-à-dire aux pêcheurs, que nous devons soutenir financièrement pour qu'ils puissent diversifier leurs activités et aient également une chance - s'ils le souhaitent - de quitter le secteur de la pêche. En l'occurrence, il s'agit surtout des nombreux pêcheurs qui approchent de la retraite mais qui ne peuvent pas la prendre car ils n'ont toujours pas terminé de rembourser leurs emprunts, parce que leur navire n'est pas encore payé. Peut-on parler d'attitude sociale si nous continuons à ignorer cela ou si nous faisons comme s'il n'y avait pas de problème ? Je ne le pense pas. Troisièmement, nous proposons que les aides qui étaient jusqu'à présent destinées à l'exportation de navires et aux soient désormais affectées à la réduction de la surcapacité. Je suis disposé à procéder autrement en ce qui concerne les petits navires, afin d'aider différemment les nombreux propriétaires de petits navires, qui exercent une pression peu importante sur la pêche. J'en arrive ainsi à la dernière proposition, à savoir les mesures d'urgence pour la démolition des navires. Notre proposition prévoit la création d'un fonds de démolition. Il s'agit d'une mesure d'urgence. Ce n'est pas un projet durable mais une mesure d'urgence qui doit nous aider à rétablir un meilleur équilibre entre la taille de nos flottes et les ressources disponibles. Ce fonds doit compléter les moyens déjà prévus dans le Fonds structurel de la pêche concernant les aides à reprogrammer en matière de démolition. Ces moyens et le nouveau fonds garantiront un appui financier pour le déclassement des navires de pêche. Deux éléments s'avèrent particulièrement utiles à cet effet. Premièrement, une prime de 20 % supérieure mais limitée dans le temps sera accordée aux navires dont le nombre de jours en mer a diminué de 25 % minimum et, deuxièmement, 32 millions d'euros supplémentaires seront débloqués l'an prochain pour la démolition des navires. Nous sommes en outre disposés à discuter afin de déterminer si d'autres moyens sont nécessaires pour aider les pêcheurs. Nous devrons aussi trouver une voie pour y parvenir. Je tiens à articuler mon intervention en deux parties. Je voudrais m'attarder sur les aspects généraux dans un premier temps et conclure par les différents amendements déposés, en exposant la position de la Commission à ce propos. Permettez-moi cependant, Mesdames et Messieurs, de dire un mot sur la catastrophe du . Il est d'ailleurs tout à fait absurde que ce navire s'appelle . Les conséquences de la catastrophe pour les pêcheurs, les mytiliculteurs et les ostréiculteurs sont terribles et dramatiques. De son côté, la Commission tente, en fonction des moyens dont elle dispose, d'apporter son soutien afin d'éviter le pire et de fournir une aide le plus rapidement possible aux familles si durement touchées. Une a donc été créée au sein de la Commission. Cette s'est déjà rendue en Galice et a discuté sur place avec les intéressés et les autorités. Nous sommes en train d'élaborer des projets de programmes d'aide, nous sommes également disposés à utiliser les possibilités légales dont nous disposons pour que les instruments existants soient mis en œuvre avec la plus grande souplesse possible afin d'aider les victimes. Je me suis adressé aux autorités espagnoles dès le début de cette catastrophe et je suis également en contact permanent avec les responsables locaux ; puisqu'il semble à présent que la France sera plus sévèrement touchée que prévu, il va de soi que les mêmes principes et les mêmes moyens seront mis en œuvre pour lui venir en aide. Les rapports de l'ISIS ont, je pense, apporté la preuve ultime de l'ampleur du drame qui touche le secteur de la pêche. Comme vous le savez, l'ISIS a annoncé en octobre que quatre stocks de cabillaud étaient directement menacés d'effondrement dans la Communauté. Cette situation alarmante s'explique notamment par le volume déjà limité des ressources exploitées - il n'est pas seulement question des jeunes poissons mais aussi des animaux adultes, dont le nombre n'est plus suffisant non plus - , par les mauvais résultats du frai enregistrés au cours de la dernière saison et par le taux de mortalité encore trop élevé des poissons. Les scientifiques de l'ISIS ont recommandé - de façon tout à fait claire et sans équivoque - de suspendre l'an prochain la pêche au cabillaud en mer du Nord, en mer d'Irlande, dans les eaux situées à l'ouest de l'Écosse, dans le Skagerrak et dans le Kattegat en l'absence d'un plan de reconstitution des stocks. La pêche à l'aiglefin et au merlan devrait également être suspendue car elle implique la capture simultanée d'un nombre trop important de cabillauds. La réduction des prises de cabillaud ces dernières années n'a pas suffit et nous devons malheureusement constater que les réductions de quotas ont également incité à fournir de fausses déclarations et ont encouragé la pêche illégale. Les scientifiques ont d'ailleurs attiré l'attention sur ce point. Il ne s'agit pas uniquement d'une supposition de la Commission, comme certains l'ont laissé entendre. Les scientifiques ont lancé des avertissements à plusieurs reprises, en affirmant que nous devons non seulement établir des quotas mais aussi réduire l'effort de pêche si nous voulons être en mesure d'assurer un meilleur contrôle et de garantir que les volumes des captures accessoires ne sont pas trop importants et que les totaux admissibles des captures sont appropriés."@fr6 "Signor Presidente, onorevoli deputati, non ritengo che fossero necessari il disastro della petroliera o i pareri scientifici che di recente abbiamo ricevuto dal CIEM in merito al merluzzo e allo stato catastrofico di questa specie di pesce estremamente importante per renderci conto di quanto sia urgente una riforma della politica della pesca. Penso che chiunque abbia occhi per vedere e orecchie per sentire debba riconoscere che l’attuale politica della pesca non consente di garantire ai nostri pescatori e a tutte le famiglie che dipendono dalla pesca un futuro né di creare condizioni stabili che favoriscano il mantenimento della disponibilità di risorse ittiche per le generazioni future. Posso solo citarli. Gli scienziati dicono, come dicevano già nel 1990, che dobbiamo raccomandare una limitazione dello sforzo di pesca perché i TAC da soli non possono consentire di porre freno alla mortalità dei pesci. A dodici anni di distanza, onorevoli deputati, non abbiamo ancora dato attuazione a tale raccomandazione. Successivamente abbiamo presentato i risultati delle ricerche del CIEM al Comitato scientifico, tecnico ed economico per la pesca, che a sua volta ha di nuovo raccomandato che adottassimo il più presto possibile un piano di recupero per il merluzzo, piano che, oltre a ridurre TAC e contingenti in misura superiore a quanto originariamente previsto, deve anche ridurre di conseguenza lo sforzo di pesca. A suo parere, si tratta dell’unico modo per risolvere il problema ed evitare una moratoria. Come sapete, un anno fa la Commissione ha proposto che lo sforzo di pesca venisse limitato nell’ambito di un piano di recupero per il merluzzo e il nasello. A tutt’oggi il Consiglio non ha adottato alcuna decisione in materia e nel frattempo la situazione ha subito un peggioramento. Il 13 giugno di quest’anno il Parlamento ha tuttavia fornito il suo parere in merito a tale piano di recupero. Tenuto conto di questa situazione, la Commissione ha valutato le varie opzioni disponibili. Ci siamo pronunciati contro una moratoria, dando la preferenza a un miglioramento del piano di recupero, per il motivo che è necessario prendere sul serio sia i risultati scientifici che la difficile situazione dei pescatori. Ora, quali sono le differenze tra questo piano e quello dell’anno scorso? Innanzi tutto, in termini di catture la considerevole riduzione dello sforzo comporta un totale ammissibile delle catture nel Mare del Nord per la Comunità e la Norvegia di 16 800 tonnellate di merluzzo, 31 600 tonnellate di eglefino, 10 400 tonnellate di merlano, 60 000 tonnellate di passera di mare e 16 000 tonnellate di sogliola. Per le acque a ovest della Scozia le quantità sono circa 1 000 tonnellate di merluzzo e 7 200 tonnellate di eglefino, per il Mare d’Irlanda 1 200 tonnellate di merluzzo, 7 500 tonnellate di eglefino e 400 tonnellate di merlano. Si tratta ovviamente solo di alcuni esempi di catture. Secondo, proponiamo un sistema semplificato per lo sforzo di pesca, nell’ambito del quale intendiamo gestire lo sforzo non in riferimento ad ogni singola nave, ma a un gruppo di navi. Terzo, abbiamo inasprito la nostra proposta relativa ai controlli. Gli Stati membri dovranno notificare alla Commissione lo sforzo di pesca su base mensile e le navi devono comunicare alle autorità preposte ai controlli quando cambiano zona di pesca. Sono anche favorevole a finanziare ulteriori attività di ricerca che consentano di trovare un modo ancor migliore per salvare il settore. Ciò non può tuttavia significare, onorevoli deputati, un nuovo rinvio delle misure necessarie. Il nostro obiettivo è adottare una decisione sul piano di recupero migliorato congiuntamente a quella riguardante la riforma della pesca nel mese di dicembre. Cosa significa tutto questo per i pescatori? Sono consapevole che all’inizio le parti interessate saranno purtroppo chiamate, devo dire, a compiere non pochi sforzi. So perfettamente che a essere in gioco sono i mezzi di sussistenza da cui dipendono molte persone. Per questo motivo non dobbiamo abbandonare i pescatori in una situazione così difficile. Abbiamo pertanto presentato altresì un corrispondente piano d’azione per attutite alcune possibili conseguenze negative sul piano socioeconomico. Vorrei soffermarmi su tre di tali misure. Prima misura: gli Stati membri sono invitati ad adeguare i loro programmi strutturali e a mettere a disposizione risorse aggiuntive per il settore della pesca e per le zone dipendenti dalla pesca. Seconda, gli Stati membri possono introdurre misure mirate per la piccola pesca costiera che favorisce la creazione di nuovi posti di lavoro, ad esempio riservando determinate zone di pesca a piccole navi o adattando i loro programmi alla flotta costiera per salvaguardare l’occupazione in particolare nelle regioni litoranee. Terza, è essenziale che le economie delle regioni costiere vengano diversificate. Onorevoli deputati, passo ora agli altri argomenti iscritti all’ordine del giorno, innanzi tutto e in particolare la relazione dell’onorevole Jové. La nostra proposta in proposito è un nuovo regolamento di base per la politica comune della pesca quale fondamento della riforma. Vorrei illustrare quali sono i quattro elementi principali di tale regolamento. Onorevoli deputati, non è il caso di drammatizzare, la situazione è già di per sé sufficientemente drammatica. Ritengo che ciò renda la discussione odierna decisiva per il futuro del settore della pesca. Ci troviamo a discutere contemporaneamente varie questioni e diverse relazioni. Vorrei iniziare ringraziando tutti i relatori, e anche chi ha presentato l’interrogazione, per i testi che ci forniscono un quadro complessivo della situazione. Primo, in futuro vogliamo gestire gli su base pluriennale. L’applicazione di un principio annuale alla pesca non è coerente con la biologia dei pesci, mentre i cicli biologici dei pesci devono diventare l’essenza della politica da noi attuata. Per adeguare la gestione per gli stock per cui è opportuno farlo, vogliamo gestire lo sforzo di pesca nonché i TAC e i contingenti. Tenete presente che ho detto nei casi in cui è opportuno farlo. Ciò significa non avverrà ovunque e che dipenderà soprattutto dallo stato degli . Secondo, proponiamo una nuova politica della flotta. Gli obiettivi della cosiddetta MAP4 sono il punto di partenza per la definizione del limite massimo, che può essere modificato solo in un senso, ossia una riduzione della dimensione della flotta. Ogni volta che la nave di un pescatore viene demolita utilizzando fondi pubblici, il limite massimo viene ridotto del tonnellaggio in questione. Ciò significa che occorre anche un sistema per definire il rapporto di scambio tra nuove e vecchie navi, a condizione che sia finanziato con fondi privati. Terzo, proponiamo una più stretta sorveglianza della pesca. Gli Stati membri dovranno coordinare le loro attività di controllo e gli ispettori degli Stati membri potranno effettuare controlli transnazionali. La sorveglianza tramite satellite sarà gradualmente estesa alle navi di piccole dimensioni e infine alla Commissione saranno anche affidati maggiori poteri per quanto riguarda i controlli negli Stati membri. Solo quando tutte le parti interessate potranno contare sul fatto che i vicini sono sottoposti agli stessi controlli e alle stesse sanzioni in caso di violazione delle norme, solo allora vi sarà giustizia e le persone avranno fiducia nel sistema. Quarto, vogliamo un più stretto coinvolgimento del settore della pesca nel processo decisionale in seno ai consigli consultivi regionali. Veniamo ora ai Fondi strutturali. Innanzitutto vorrei chiarire un punto: non è vero, come si insiste a dire, che la Commissione è preda di un malinteso giuridico perché gli Stati membri hanno giuridicamente il diritto di continuare a utilizzare le risorse dei Fondi strutturali ad essi assegnati per il rinnovo della flotta. Il fatto è che, se il Consiglio non raggiunge un compromesso questo dicembre e non adotta una decisione in merito alla riforma, non potremo utilizzare ulteriori risorse finanziarie per la politica della flotta dopo il 1o gennaio 2003. Questa è la conseguenza giuridica della decisione del Consiglio del dicembre dello scorso anno. La politica in questione implica tre misure specifiche. Prima, proponiamo di mantenere gli aiuti pubblici che servono a migliorare la sicurezza, le condizioni di lavoro e l’igiene a bordo delle navi. Secondo, vogliamo abolire gli aiuti per l’ammodernamento e la costruzione di nuove navi. In futuro vogliamo che di queste risorse beneficino coloro che ne hanno davvero bisogno, ossia i pescatori, che dobbiamo aiutare da un punto di vista finanziario in modo che possano diversificare la loro attività e avere la possibilità, se lo vogliono, di abbandonare la pesca. Questa misura è rivolta in particolare ai molti pescatori che in effetti non sono lontani dall’età del pensionamento, ma non possono cessare l’attività perché hanno ancora in sospeso prestiti ottenuti dalle banche, perché non hanno ancora finito di pagare le proprie imbarcazioni. Possiamo dire di preoccuparci delle conseguenze sociali, se continuiamo a ignorare questa situazione o facciamo finta che il problema non esista? Non credo proprio. Terzo, proponiamo che gli aiuti finora erogati per l’esportazione di navi o le imprese miste vengano utilizzati in futuro per ridurre la sovraccapacità. Sono disposto a procedere altrimenti nel caso di imbarcazioni di piccole dimensioni al fine di aiutare i molti proprietari di questo tipo di natanti in modo diverso, perché la pressione che esercitano sulla pesca è inferiore. Arrivo quindi alla proposta finale, vale a dire alle misure d’emergenza per la demolizione. Proponiamo di istituire un fondo per la demolizione. Non si tratta di un regime a lungo termine, ma di una misura d’emergenza, volta a contribuire a ristabilire un maggiore equilibrio tra le dimensioni delle flotte e le risorse disponibili. Il fondo aggiungerà le risorse per la demolizione che devono ancora essere riprogrammate a quelle già stanziate nei Fondi strutturali per la pesca. Queste risorse e il nuovo fondo garantiranno il sostegno finanziario per il disarmo dei pescherecci. A questo proposito, gli elementi principali sono due: primo, un premio più elevato del 20 per cento, ma con un limite di tempo, per le navi le cui giornate passate in mare vengono ridotte almeno del 25 per cento e, secondo, un importo aggiuntivo di 32 milioni di euro disponibile per la demolizione nel prossimo anno. Siamo anche disposti al dialogo se saranno necessarie ulteriori risorse per aiutare i pescatori che lo vogliono. In tal caso dovremo anche trovare un modo per farlo. Vorrei dividere il mio intervento in due parti. Innanzi tutto, vorrei parlare in particolar modo degli aspetti generali e quindi vorrei intervenire nuovamente al termine sui vari emendamenti presentati e sulla posizione della Commissione in merito a tali emendamenti. Vorrei tuttavia esprimere un’osservazione riguardo al disastro della onorevoli deputati. E’ stato davvero un errore attribuire a questa nave il nome . Le conseguenze per i pescatori e per gli allevatori di mitili e ostriche sono immani e drammatiche. Noi della Commissione cerchiamo, con i mezzi di cui disponiamo, di contribuire almeno a evitare il peggio e di portare aiuto alle famiglie colpite il più presto possibile. La Commissione ha pertanto istituito una che si è già recata in Galizia e ha avuto modo di parlare con i sinistrati e con le autorità locali. Attualmente stiamo lavorando a piani relativi a programmi di sostegno e siamo disposti a far ricorso a tutti i mezzi istituzionali di cui disponiamo affinché gli strumenti esistenti vengano applicati con la massima flessibilità possibile in modo da poter aiutare le persone colpite. Io stesso ho contattato le autorità spagnole fin dall’inizio del disastro e mi mantengo in contatto con coloro che occupano posizioni di responsabilità a livello locale e, tenuto conto che ora, a quanto pare, anche la Francia sarà colpita in modo più grave di quanto previsto in precedenza, gli stessi principi verranno naturalmente applicati anche a questo paese, cui sarà messa a disposizione la medesima assistenza. Ritengo che le relazioni del CIEM siano state la prova più recente della enormi difficoltà in cui versa il settore della pesca. Come sapete, in ottobre il CIEM ha pubblicato la notizia secondo cui quattro degli comunitari di merluzzo sono sull’orlo del totale esaurimento. Uno dei motivi di questo stato allarmante è che gli erano già limitati, e questo non vale solo per il novellame, in quanto non vi è neanche più un numero sufficiente di pesci adulti, un altro è la scarsa riproduzione dell’ultima stagione e un altro ancora è che la mortalità dei pesci rimane troppo elevata. Gli scienziati del CIEM hanno raccomandato, in modo chiaro e inequivocabile, che in assenza di un piano di recupero si deve sospendere la pesca diretta del merluzzo per il prossimo anno nel Mare del Nord, nel Mare d’Irlanda, nelle acque a ovest della Scozia, nello Skagerrak e nel Kattegat. Lo stesso vale anche per la pesca dell’eglefino e del merlano perché insieme a loro viene catturato un numero eccessivo di merluzzi. La riduzione delle catture di merluzzo attuata negli ultimi anni non è stata sufficiente e purtroppo ora è emerso che le riduzioni dei contingenti hanno avuto come conseguenza la presentazione di dichiarazioni fiscali falsificate e l’esercizio di attività di pesca illegali. Anche gli scienziati lo hanno posto in evidenza. Non si tratta solo di una supposizione della Commissione, come molti hanno sostenuto. Gli scienziati hanno più volte avvertito che non solo si devono fissare contingenti, ma che occorre anche ridurre lo sforzo di pesca in modo da poter effettuare controlli più efficaci e da assicurare che le catture indesiderate non siano troppo elevate e che i totali ammissibili delle catture siano adeguati."@it9 "Mr President, ladies and gentlemen, I do not think we needed the disaster or the scientific reports that we recently received from ISIS about cod and the catastrophic state of this very important species of fish to see how urgent a reform of fisheries policy is. I think everyone who has eyes to see and ears to hear must recognise that our existing fisheries policy enables us neither to guarantee our fishermen and all those families that depend on fishing a future nor to create stable conditions that will allow our fishery resources to remain available for future generations. I can only quote them. The scientists say – they said so back in 1990 – we recommend that the fishing effort be limited because TACs alone cannot control fish mortality. Twelve years later, ladies and gentlemen, we have still not put that recommendation into practice. Subsequently we presented the ISIS findings to our Scientific and Technical Committee on Fisheries, and it again recommended that we should adopt a recovery plan for cod as soon as possible, a plan which, apart from cutting TACs and quotas more than originally planned, must also reduce the fishing effort accordingly. In its opinion, that is the only way to do the one and avoid a moratorium. As you know, the Commission proposed a year ago that the fishing effort be limited as part of a recovery plan for cod and hake. To this day the Council has taken no decision on it, and the situation has got worse in the meantime. Parliament, however, gave its opinion on this recovery plan on 13 June this year. In view of this situation, the Commission has been weighing the various options that are available. We have decided against a moratorium, going instead for an improved recovery plan, precisely because we must take both the scientific findings and the difficult situation of our fishermen seriously. Now, how is this different from last year’s plan? Firstly, in terms of catches the big reduction in the fishing effort means a total allowable catch in the North Sea for the Community and Norway of 16 800 tonnes of cod, 31 600 tonnes of haddock, 10 400 tonnes of whiting, 60 000 tonnes of plaice and 16 000 tonnes of sole. For the waters west of Scotland it means around 1 000 tonnes of cod and 7 200 tonnes of haddock, for the Irish Sea 1 200 tonnes of cod, 7 500 tonnes of haddock and 400 tonnes of whiting. Those are only some of the catches of course. Secondly, we propose a simplified system for the fishing effort, where we want to operate the effort not for each individual ship but for a group of ships. Thirdly, we have tightened up our proposal concerning controls. Member States will have to notify the Commission of the fishing effort on a monthly basis and ships must notify the controlling authorities when they change fishing zones. I am also willing to fund further research work to help us find even better ways to rescue this fishery. That cannot, however, mean, ladies and gentlemen, postponing the necessary measures again. Our aim is to take a decision on this improved recovery plan together with the fisheries reform in December. What does this all mean for our fishermen? I am aware that it means great hardship at first, unfortunately, I have to say, great hardship for those concerned. I am very much aware that livelihoods are at stake here. That is why we must not abandon the fishermen in this difficult situation. We have therefore also submitted a corresponding action plan in order to cushion some of the possible negative socio-economic consequences. I would like to pick out just three of those measures. Firstly, Member States are urged to adjust their structural programmes and provide additional resources for the fishing industry and areas dependent on fishing. Secondly, Member States can introduce targeted measures for small-scale, employment-intensive coastal fishing. They can, for example, reserve certain fishing grounds for small vessels or they can gear their programmes to the coastal fleet in order to preserve jobs in the coastal regions in particular. Thirdly, it is essential that the economies of the coastal regions be diversified. Ladies and gentlemen, I turn now to the other topics on the agenda today, firstly and in particular Mr Jové’s report. Our proposal in this connection is a new basic regulation for the common fisheries policy as the cornerstone of the reform. The four crucial elements of this basic regulation are as follows: Ladies and gentlemen, there is no need to over-dramatise; the situation itself is dramatic enough. I believe that makes today’s debate crucial for the future of the fishing industry. We are debating several questions and several reports at once. I would like to begin by thanking all the rapporteurs, and also the person who tabled the question, for the reports because they give us an overall view. Firstly, we want in future to manage stocks on a multi-annual basis. Applying an annual principle to fish is not consistent with fish biology; instead, we must make the biological cycles of our fish stocks the essence of our policy. To make management consistent, for those stocks where it is sensible to do so we want to manage the fishing effort as well as TACs and quotas. Note that I say where it is sensible to do so. That means not everywhere, and it depends primarily on the state of the stocks. Secondly, we propose a new fleet policy. The ultimate objectives of the so-called MAP4 are to be the starting point for the upper limit. This upper limit can only change in one direction, namely a reduction in fleet size. Whenever a fisherman has his ship scrapped using public funds, the upper limit is reduced by the tonnage in question. This means we also need a system to define the ratio by which new vessels can be exchanged for old ones, provided that is done with private funds. Thirdly, we propose closer surveillance of fisheries. Member States will have to coordinate their control activities and Member States’ inspectors will be able to make controls across borders. Satellite surveillance will gradually be extended to smaller vessels, and finally there will also be greater powers for the Commission concerning controls in the Member States. Only when everyone involved can count on his neighbour being subject to precisely the same controls as he is and to the same sanctions as he is if he breaks the rules, only then will there be justice and only then will people have confidence in the system. Fourthly, we want the fishing industry to be more closely involved in decision-making in the regional advisory councils. Now to the Structural Funds. First, there is something I would like to make clear. It is not the case, as is repeatedly claimed, that the Commission is under a legal misapprehension because the Member States are legally entitled to continue using money from their structural funds for fleet renewal. The fact is that if the Council fails to find a compromise this December and does not reach a decision on reform, we will not be able to use any more money for fleet policy after 1 January 2003. That is the legal consequence of the Council’s decision of December last year. This policy involves three specific measures. Firstly, we propose retaining those public aids that serve to improve safety, working conditions and hygiene on board. Secondly, we want no more aids for modernisation or the building of new ships. In future we want these resources to benefit those who really need them; that means the fishermen, whom we must help financially so that they can diversify their activity and have a chance – if that is what they want – of getting out of fishing. In particular, this is aimed at the many fishermen who are in fact not far off retirement but are unable to retire because they still have loans outstanding with the bank, because their ships have not yet been paid for. Are we taking a social attitude if we continue to ignore that or pretend it is not a problem? I do not think so. Thirdly, we propose that the aids paid up until now for the export of ships and for joint ventures should in future be used to reduce overcapacity. I am prepared to proceed differently for small vessels in order to help the many owners of small vessels in a different way because they are a source of much less pressure on fisheries. This brings me to the final proposal, namely the emergency measures for scrapping. We propose setting up a scrapping fund. That is an emergency measure. It is designed not as a long-term scheme but an emergency measure and is intended to help us restore a better balance between the sizes of our fleets and the available resources. The fund will add the resources for scrapping that are yet to be reprogrammed to the resources already provided in the structural fund for fisheries. These resources and the new fund will guarantee financial support for laying up fishing vessels. There are two main elements to this. Firstly, a 20% higher premium, but with a time limit, for ships whose days at sea are cut by at least 25% and, secondly, an additional EUR 32 million available for scrapping in the coming year. We are also willing to talk if further resources are needed to help the fishermen who want it. Then we shall also have to find a way to do it. I would like to divide my contribution into two parts. First of all, I would like to speak mainly about the general aspects and then I would like to speak again at the end about the various tabled amendments and the Commission’s stance on those amendments. I would, however, like to say a word about the disaster, ladies and gentlemen. It is a complete misnomer that this ship should be called . The consequences for fishermen, for mussel and oyster farmers, are indeed colossal and dramatic. We in the Commission are trying, with the means that are available to us, to help at least to avoid the worst and to get help to the stricken families as quickly as possible. The Commission has therefore set up a task force. It has already been to Galicia and has spoken with the people affected on the ground and with the authorities there. We are currently working on plans for aid programmes and we are ready to use all the statutory means available to us to see that the existing instruments are applied as flexibly as possible so that we can help those affected. I contacted the Spanish authorities myself at the very start of this disaster and I am keeping in touch with those in positions of responsibility there, and since it now appears that France, too, will be more severely affected than was previously anticipated, the same principles will of course also be applied and the same assistance made available for France. I believe the ISIS reports were the most recent evidence of the dire straits our fishing industry is in. As you know, in October ISIS published the news that four of the Community’s cod stocks are close to collapse. One reason for this alarming state of affairs is that stocks were already low – and that does not only mean young fish; there are no longer enough adults either - another is the poor spawning last season, and another is that fish mortality is still too high. The ISIS scientists have recommended – quite clearly and unambiguously – that in the absence of a recovery plan direct cod fishing should be discontinued for the next year in the North Sea, the Irish Sea, the waters west of Scotland, the Skagerrak and Kattegat. Fishing for haddock and whiting should also be suspended because too many cod are caught with them. Reducing cod catches in the last few years has not been enough and unfortunately we now find that quota reductions have resulted in false returns being made and illegal fishing. The scientists have also pointed this out. It is not just an assumption by the Commission as many have claimed. The scientists have repeatedly warned that we should not only set quotas, but that we must also reduce the fishing effort so that we are able both to make better controls and to ensure that unwanted catches are not too high and that the total allowable catches are appropriate."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, geachte dames en heren, naar mijn idee hadden we de dringende noodzaak van een hervorming van het visserijbeleid ook wel onderkend zonder ramp met de en zonder de wetenschappelijke rapporten die we onlangs van de ICES hebben ontvangen over de kabeljauw en de catastrofale situatie waarin deze belangrijke vissoort verkeert. Ik denk dat iedereen met een beetje gezond verstand geconstateerd heeft dat met het huidige visserijbeleid geen toekomst gegarandeerd kan worden voor onze vissers en alle gezinnen die van de visserij afhankelijk zijn. Daarnaast zijn wij ook niet in staat om stabiele verhoudingen te creëren om de beschikbaarheid van onze visserijhulpbronnen ook voor de komende generaties te waarborgen. Ik hoef die wetenschappers eigenlijk alleen maar te citeren. Net als in 1990 zeggen zij dat de vangstmogelijkheden beperkt moeten worden, omdat het onmogelijk is om de vissterfte enkel via de totaal toegestane vangsten (TAC’s) te controleren. Twaalf jaar later, geachte dames en heren, is die aanbeveling nog steeds niet in praktijk gebracht. Wij hebben de ICES-resultaten vervolgens voorgelegd aan ons Wetenschappelijk en Technisch Comité voor de visserij. Dat Comité heeft eveneens aanbevolen om zo snel mogelijk een herstelplan voor kabeljauw vast te stellen. Naast een grotere beperking van de TAC’s en de quota dan oorspronkelijk de bedoeling was, zou dat plan ook moeten voorzien in een overeenkomstige vermindering van de vangstmogelijkheden. Volgens het Comité is dat de enige manier om adequate maatregelen en een moratorium te vermijden. Zoals bekend heeft de Commissie al een jaar geleden voorgesteld om de vangstcapaciteit te beperken als onderdeel van een herstelplan voor kabeljauw en heek. Tot nu toe heeft de Raad daar nog geen besluit over genomen en in de tussentijd is de situatie alleen nog maar slechter geworden. Het Parlement daarentegen heeft al op 13 juni van dit jaar zijn standpunt over dit herstelplan kenbaar gemaakt. Met het oog op deze situatie heeft de Commissie een afweging gemaakt van de verschillende opties die beschikbaar zijn. Wij hebben besloten om geen moratorium in te stellen en in plaats daarvan te kiezen voor een verbeterd herstelplan, omdat wij juist terdege rekening willen houden met zowel de wetenschappelijke resultaten als de moeilijke situatie van onze vissers. Wat zijn dan die veranderingen ten opzichte van afgelopen jaar? Ten eerste is er sprake van een aanzienlijke vermindering van de vangstmogelijkheden, waarbij de totale hoeveelheid vis die door de Gemeenschap en Noorwegen in de Noordzee gevangen mag worden als volgt verdeeld is: 16.800 ton kabeljauw, 31.600 ton schelvis, 10.400 ton wijting, 60.000 ton schol en 16.000 ton zeetong. Voor de wateren ten westen van Schotland gaat het om ongeveer 1000 ton kabeljauw en 7200 ton schelvis en voor de Ierse Zee om 1200 ton kabeljauw, 7500 ton schelvis en 400 ton wijting. Dit zijn uiteraard slechts enkele van de vangsthoeveelheden. Ten tweede stellen we voor om een eenvoudiger systeem voor de vangstcapaciteit in te voeren, waarbij de capaciteit niet per schip wordt vastgelegd, maar per groep van schepen. Ten derde hebben we ons voorstel wat de controle betreft aangescherpt. Lidstaten zullen de Commissie op maandbasis over de vangstcapaciteit in kennis moeten stellen en schepen dienen de toezichthoudende instanties te informeren als zij van visserijzone veranderen. Ik ben ook bereid om nader onderzoek te financieren naar betere manieren om onze visserijsector te redden. Dat betekent echter niet, geachte dames en heren, dat we dan ook de noodzakelijke maatregelen weer kunnen uitstellen. Wij streven ernaar om in december in combinatie met de hervorming van de visserijsector een besluit over dit verbeterde herstelplan te nemen. Wat betekent dit voor onze vissers? Ik ben mij ervan bewust dat dit in eerste instantie helaas zware tijden, zelfs erg zware tijden voor de betrokkenen zal betekenen; daar kan ik niet omheen. Ik realiseer mij heel goed dat hun bestaanszekerheid op het spel staat. Daarom mogen we de vissers in deze moeilijke situatie ook niet in de steek laten. Wij hebben dan ook een bijbehorend actieplan overgelegd om een aantal mogelijk negatieve sociaal-economische gevolgen te verzachten. Ik zou graag op slechts drie van die maatregelen nader willen ingaan. Ten eerste worden lidstaten opgeroepen om hun structurele programma’s aan te passen en aanvullende middelen voor de visserij en de sectoren die hiervan afhankelijk zijn ter beschikking te stellen. Ten tweede kunnen lidstaten gerichte maatregelen voor een kleinschalige, arbeidsintensieve kustvisserij invoeren. Zij kunnen bijvoorbeeld bepaalde visgronden voor kleine vaartuigen reserveren of hun programma’s op de kustvloot afstemmen om met name in de kustregio’s werkgelegenheid te behouden. Ten derde is het essentieel dat de economische mogelijkheden van de kustgebieden gediversifieerd worden. Geachte dames en heren, ik richt mij nu op de andere onderwerpen die vandaag op de agenda staan, in de eerste plaats met name op het verslag van de heer Jové Peres. In dit verband stellen wij voor om als hoeksteen van de hervorming een nieuwe basisverordening voor het gemeenschappelijk visserijbeleid op te stellen. Die basisverordening kent vier cruciale elementen: Het is niet nodig, geachte dames en heren, om deze kwestie al te veel te dramatiseren, omdat de situatie op zich al dramatisch genoeg is. Naar mijn mening is het debat van vandaag dan ook cruciaal voor de toekomst van de visserijsector. Wij discussiëren over verschillende onderwerpen en verslagen tegelijkertijd. Ik wil graag beginnen met alle rapporteurs te bedanken voor hun verslagen, en daarnaast ook de vragensteller, omdat zij ons een totaalbeeld van de problematiek verschaffen. Ten eerste willen we de visbestanden in de toekomst op een meerjarenbasis beheren. Het hanteren van een jaarcriterium voor vis is niet in overeenstemming met de visbiologie; wij moeten er juist voor zorgen dat de kringlopen van de visbestanden centraal staan in ons beleid. In het kader van een consequent visserijbeheer willen we dat beheer, met betrekking tot de visbestanden waar dat zinvol voor is, baseren op zowel de vangstcapaciteit als de TAC’s en quota. Ik zeg daarbij nog eens: alleen met betrekking tot visbestanden waar dat zinvol voor is. Dat betekent dus niet over de hele linie. Daarnaast is dit criterium afhankelijk van de toestand van de visbestanden. Ten tweede stellen wij een nieuw vlootbeleid voor. De uiteindelijke doelstellingen van het zogenaamde MAP4 vormen het uitgangspunt voor de bovengrens. Deze bovengrens kan maar in één richting gewijzigd worden, namelijk naar beneden, in de richting van een vermindering van de omvang van de vloot. Als een visser zijn schip heeft laten slopen met gebruik van overheidssubsidies, wordt de bovengrens verminderd met het betreffende tonnage. Dat betekent dat we ook een systeem nodig hebben om te bepalen in welke verhouding nieuwe vaartuigen tegen oude vaartuigen omgewisseld kunnen worden, mits dat op basis van particuliere middelen gebeurt. Ten derde stellen we een beter toezicht op de visserijsector voor. De lidstaten dienen hun controlerende activiteiten te coördineren en de inspecteurs van de lidstaten moeten ook in staat worden gesteld om grensoverschrijdende controles uit te voeren. Het toezicht per satelliet zal ook geleidelijk naar kleinere schepen worden uitgebreid en daarnaast zal de Commissie grotere bevoegdheden krijgen wat de controleactiviteiten van de lidstaten betreft. Pas als elke betrokken partij in de sector erop kan vertrouwen dat haar buren aan exact dezelfde controles onderworpen worden en dezelfde sancties opgelegd krijgen bij het niet naleven van de regels, is er sprake van rechtvaardigheid. Pas op dat moment zullen de mensen ook vertrouwen in het systeem hebben. Ten vierde willen wij dat de visserijsector via de regionale adviesraden nauwer bij het besluitvormingsproces betrokken wordt. Dan nu aandacht voor de structuurfondsen. In de eerste plaats zou ik graag iets willen verduidelijken. Het klopt niet dat de Commissie, zoals herhaaldelijk is beweerd, een verkeerd juridisch uitgangpunt hanteert omdat de lidstaten ook in de toekomst wettelijk aanspraak zouden kunnen blijven maken op het gebruik van de middelen uit de structuurfondsen voor de vernieuwing van hun vloot. De feitelijke situatie is als volgt: als de Raad in december geen compromis kan sluiten en ook geen beslissing over de hervorming neemt, dan zullen wij na 1 januari 2003 geen financiële middelen voor het vlootbeleid meer kunnen gebruiken. Dat is de juridische consequentie van het besluit van de Raad van december vorig jaar. Dit beleid omvat drie specifieke maatregelen. Ten eerste stellen wij voor om die openbare steun te handhaven die bedoeld is voor het verbeteren van de veiligheid, de arbeidsomstandigheden en de hygiëne aan boord. Ten tweede willen we geen steun meer geven aan de modernisering of de bouw van nieuwe schepen. Wij willen dat deze middelen in de toekomst ten goede komen aan degenen die ze echt nodig hebben, dat wil zeggen aan de vissers, die wij financieel moeten ondersteunen, zodat zij hun werkzaamheden kunnen diversifiëren en de mogelijkheid hebben - als ze dat tenminste zelf willen - om de visserij te verlaten. Dergelijke steun is met name bedoeld voor de vele vissers die eigenlijk niet ver van hun pensionering verwijderd zijn, maar die niet met pensioen kunnen gaan vanwege het feit dat nog leningen openstaan bij banken omdat hun schepen nog niet afbetaald zijn. Getuigt het van een sociale opstelling als wij die situatie negeren of pretenderen dat er geen sprake is van een probleem? Volgens mij niet. Ten derde stellen wij voor om de steun die tot nu toe aan de uitvoer van schepen en aan joint ventures is gegeven, te gebruiken om de overcapaciteit te verminderen. Ik ben bereid voor kleinere vaartuigen een andere koers te volgen om de eigenaars ervan op een andere manier te helpen, omdat zij minder druk op de visserijsector leggen. Dat brengt mij bij het laatste voorstel, namelijk de noodmaatregelen voor de sloop van vissersvaartuigen. Wij stellen voor om een sloopfonds op te richten. Dat is een noodmaatregel. Die maatregel is niet bedoeld als een regeling voor de lange termijn, maar als een noodoplossing om een beter evenwicht te creëren tussen de omvang van onze vloten en de beschikbare middelen. De middelen die reeds beschikbaar zijn in het structuurfonds voor de visserij zullen door dit fonds aangevuld worden met de middelen voor de sloopactiviteiten die nog geherprogrammeerd moeten worden. Door eerstgenoemde middelen en het nieuwe fonds is de financiële steun gewaarborgd voor de buitenbedrijfstelling van visserijvaartuigen. Daarbij spelen twee elementen een rol. Ten eerste een premie die 20 procent hoger is - echter wel gebonden aan een tijdslimiet - voor vaartuigen die het aantal zeedagen met minstens 25 procent terugbrengen en, ten tweede, een aanvullende voorziening van 32 miljoen euro voor de sloop van vaartuigen in het komende jaar. Wij zijn ook tot overleg bereid indien er meer middelen nodig zijn om vissers te helpen die daar prijs op stellen. Dan zullen we echter ook een manier moeten vinden om die hulp daadwerkelijk te kunnen verstrekken. Ik zou mijn bijdrage graag in twee delen willen splitsen. Ten eerste zou ik voornamelijk aandacht willen besteden aan de algemene aspecten. Vervolgens zou ik aan het eind graag nog een keer het woord willen voeren over de diverse ingediende amendementen en het standpunt van de Commissie daaromtrent. Staat u mij echter toe, geachte dames en heren, om eerst even nader in te gaan op de ramp met de Het is absoluut absurd dat dit schip de naam draagt De gevolgen voor de vissers en voor de mossel- en oesterkwekers zijn namelijk gigantisch en rampzalig. In de Commissie trachten we met de beschikbare middelen de meest schrikbarende gevolgen te voorkomen en de zo zwaar getroffen gezinnen zo snel mogelijk te helpen. De Commissie heeft voor dat doel een opgericht die Galicië inmiddels al heeft bezocht en ter plekke gesproken heeft met de getroffen personen en de autoriteiten. Wij zijn op dit moment bezig met het opstellen van hulpprogramma’s, waarbij wij bereid zijn alle wettelijk beschikbare middelen in te zetten om ervoor te zorgen dat de bestaande instrumenten zo flexibel mogelijk worden gebruikt, zodat de slachtoffers daadwerkelijk geholpen kunnen worden. Ik heb bij het begin van deze ramp meteen contact opgenomen met de Spaanse autoriteiten en ik sta in voortdurend overleg met de verantwoordelijke personen en instanties ter plaatse. Nu het er tevens de schijn van heeft dat Frankrijk zwaarder getroffen zal worden dan aanvankelijk het geval leek, zullen dezelfde uitgangspunten en dezelfde mogelijkheden voor steun uiteraard ook voor Frankrijk gelden. Naar mijn mening vormen de ICES-rapporten het meest recente bewijs voor de dramatische situatie waarin onze visserijsector beland is. Zoals u weet, heeft de ICES in oktober het bericht gepubliceerd dat vier van de communautaire kabeljauwbestanden op het punt staan te verdwijnen. Een van de redenen voor deze alarmerende situatie is het feit dat de omvang van de visbestanden al gering was; daarbij gaat het niet alleen om een gebrek aan jonge kabeljauw, maar ook om een ontoereikend aantal volwassen vissen. Twee andere redenen zijn de slechte paaitijd in het afgelopen seizoen en de te hoge vissterfte in deze gebieden. Gezien het ontbreken van een herstelplan hebben de ICES-wetenschappers heel duidelijk en ondubbelzinnig aanbevolen om de directe kabeljauwvangst in het komende jaar te verbieden voor de Noordzee, de Ierse Zee, het Skagerrak en het Kattegat. De visvangst op schelvis en wijting dient eveneens opgeschort te worden, omdat daarbij ook te veel kabeljauw wordt gevangen. Het verminderen van de kabeljauwvangsten is in de afgelopen jaren niet afdoende gebleken en helaas hebben we moeten constateren dat de quotaverminderingen tot valse aangiften en illegale visvangsten hebben geleid. Dat is niet alleen een loze veronderstelling van de Commissie, zoals velen hebben beweerd, want de wetenschappers hebben daar ook al op gewezen. Die wetenschappers hebben er ook herhaaldelijk voor gewaarschuwd dat we niet alleen quota moeten vaststellen; we moeten ook de vangstcapaciteit beperken, zodat we in staat zijn om de situatie beter te controleren en om ervoor te zorgen dat de bijvangsten niet te hoog en de toegestane visquota reëel zijn."@nl2 "Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, minhas Senhoras e meus Senhores, penso que não precisávamos da catástrofe do “Prestige”, nem dos relatórios científicos recentemente recebidos do “ISIS” sobre o bacalhau e o estado catastrófico em que se encontra esta importante espécie de peixe, para nos darmos conta da urgência de uma reforma da política das pescas. Penso que todos aqueles que têm olhos para ver e ouvidos para ouvir, reconhecem que a política de pescas existente até à data não nos permite garantir um futuro aos nossos pescadores e a todas as famílias que dependem da pesca, nem nos permite criar condições estáveis, de modo a possibilitar que os nossos recursos de pesca se mantenham disponíveis também para as gerações vindouras. Resta-me citar o que é dito. Os cientistas afirmam – e afirmavam já em 1990 – que a sua recomendação vai no sentido de o esforço de pesca ser limitado, pois os TAC, só por si, não são adequados para controlar a taxa de mortalidade dos peixes. Doze anos passados, minhas Senhoras e meus Senhores, continuamos sem pôr em prática esta recomendação. Subsequentemente, apresentámos os resultados obtidos pelo “ISIS” ao nosso Comité Científico e Técnico das Pescas, o qual mais uma vez nos recomendou que, com a maior brevidade, adoptássemos um plano de recuperação para o bacalhau, plano esse que, além de reduzir os TAC e as quotas mais do que inicialmente previsto, também deve prever um esforço de pesca devidamente reduzido. Na opinião deste órgão, apenas deste modo se pode atingir os objectivos e evitar uma moratória. Como é sabido, a Comissão já há um ano que havia proposto a limitação do esforço de pesca no âmbito do plano de recuperação do bacalhau e da pescada. O Conselho não tomou, até hoje, qualquer decisão, tendo-se entretanto deteriorado a situação. No entanto, a 13 de Junho deste ano, o Parlamento deu a sua opinião sobre este plano de recuperação. Perante esta situação, a Comissão ponderou as diversas opções disponíveis. Tomámos uma decisão contra a moratória e a favor de um plano de recuperação melhorado, precisamente pela necessidade de termos de tomar a sério, por um lado, os resultados da pesquisa científica e, por outro, a difícil situação dos nossos pescadores. Assim sendo, quais são as diferenças relativamente ao plano do ano passado? Primeiro: a fortíssima descida do esforço de pesca significa que a Comunidade e a Noruega podem efectuar um total admissível de captura no Mar do Norte de 16 800 toneladas de bacalhau, 31 600 toneladas de arinca, 10 400 toneladas de badejo, 60 000 toneladas de solha e 16 000 toneladas de linguado. Para as águas a Oeste da Escócia serão cerca de 1 000 toneladas de bacalhau e 7 200 toneladas de arinca, para o Mar da Irlanda serão 1 200 toneladas de bacalhau, 7 500 toneladas de arinca e 400 toneladas de badejo. Estas são, naturalmente, apenas algumas das capturas. Segundo: propomos um sistema simplificado para o esforço de pesca, através do qual pretendemos gerir, não o esforço para cada navio, mas sim para um grupo de navios. Terceiro: agravámos a nossa proposta no que diz respeito aos controlos. Os Estados-Membros vão ter de apresentar à Comissão uma comunicação mensal sobre o esforço de pesca e os navios vão ter de participar às autoridades de controlo as mudanças de zona de pesca. Também estou disposto a financiar o prosseguimento dos trabalhos de investigação que nos ajudem a encontrar medidas mais adequadas para salvar esta pesca. Mas isto não pode querer dizer, minhas Senhoras e meus Senhores, que vamos adiar novamente as medidas que se impõem. O nosso objectivo é tomar uma decisão sobre este plano de recuperação melhorado, juntamente com a reforma das pescas, em Dezembro. O que significa tudo isto para os nossos pescadores? Estou consciente de que, no princípio, vai significar grandes dificuldades, infelizmente, tenho de o dizer, grandes dificuldades para os visados. Sei perfeitamente que também são meios de subsistência que se encontram em jogo e, por isso, não podemos abandonar os pescadores nesta difícil situação. Daí que tenhamos também apresentado um plano de acção em conformidade, de modo a podermos amortecer alguns dos possíveis impactos sócio-económicos negativos. Nesta perspectiva, gostaria de referir apenas três destas medidas. Em primeiro lugar, os Estados-Membros são exortados a proceder a uma nova orientação dos seus programas estruturais, prevendo recursos adicionais para o sector das pescas e para as áreas dependentes da pesca. Em segundo lugar, os Estados-Membros podem introduzir medidas específicas para a pequena pesca costeira, uma empregadora intensiva. Podem, por exemplo, reservar determinados bancos de pesca para os navios de menor dimensão, ou poderão ainda orientar os seus programas para a frota costeira, de modo a manter os postos de trabalho, em especial nas regiões costeiras. Em terceiro lugar, é imprescindível que haja uma diversificação das economias nas regiões costeiras. Minhas Senhoras e meus Senhores, passemos agora aos restantes temas que constam da nossa ordem de trabalhos, mas, em primeiro lugar e de modo particular, ao relatório do senhor deputado Jové Peres. A nossa proposta, neste contexto, constitui um novo regulamento de base para a política comum da pesca, actuando este como núcleo duro da reforma. Os quatro elementos decisivos deste regulamento de base são os seguintes: Minhas Senhoras e meus Senhores, não é preciso dramatizar; a situação em si já é imensamente dramática. Nesta perspectiva, o debate que hoje realizamos é, quanto a mim, crucial para o futuro do sector das pescas. Estamos a debater em simultâneo diversas questões e diversos relatórios. Gostaria de começar por endereçar os meus agradecimentos a todos os relatores e também ao senhor deputado que apresentou a pergunta oral, pois estes documentos permitem-nos ter uma visão de conjunto da situação. Primeiro: pretendemos futuramente realizar uma gestão de recursos numa base plurianual. Aplicar o princípio da anualidade ao peixe não está de acordo com a sua biologia e o que temos de fazer é tornar os ciclos biológicos dos nossos recursos haliêuticos na essência da nossa política. Para manter a coerência desta gestão de recursos, pretendemos, relativamente às unidades populacionais em que seja conveniente fazê-lo, proceder à gestão do esforço de pesca juntamente com os TAC e as quotas. É preciso não esquecer que eu me referi aos casos em que tal seja conveniente. Não quer dizer que seja em todo o lado e depende primordialmente do estado das unidades populacionais. Segundo: propomos uma nova política de frotas. Os objectivos finais do chamado POP4 deverão constituir o ponto de partida para o limite superior. Este limite máximo apenas pode sofrer alteração num único sentido designadamente no sentido de uma redução da dimensão das frotas. De cada vez que um pescador usa fundos públicos para abater uma sua embarcação, a este limite máximo é deduzida a tonelagem em questão. Nesta perspectiva, precisamos de um sistema que defina a proporção em que navios novos podem substituir navios velhos, partindo do princípio de que tal é realizado com fundos privados. Terceiro: propomos uma maior vigilância das pescas. Os Estados-Membros devem coordenar as suas actividades de controlo e os inspectores dos Estados-Membros devem ter a possibilidade de efectuar controlos transfronteiras. O controlo via satélite deve ser gradualmente tornado extensivo a navios de menores dimensões, e, por último, haverá igualmente um aumento dos poderes da Comissão relativamente aos controlos nos Estados-Membros. Apenas quando todas as partes envolvidas puderem ter a certeza de que os seus vizinhos são sujeitos exactamente aos mesmos controlos que eles próprios e, no caso de cometerem infracções, às mesmas sanções, apenas nessa altura haverá justiça e apenas nessa altura haverá confiança neste sistema. Quarto: queremos que o sector das pescas, no âmbito dos conselhos consultivos regionais, seja mais fortemente envolvido no processo de tomada de decisões. Passemos aos fundos estruturais. Gostaria, em primeiro lugar, de esclarecer um aspecto. Não é verdade, contrariamente ao que é constantemente afirmado, que possa ser atribuído um erro legal à Comissão pelo facto de os Estados-Membros continuarem a estar legalmente autorizados a utilizar dinheiro dos seus fundos estruturais para a renovação das suas frotas. O facto é que, se agora em Dezembro o Conselho não conseguir obter um compromisso, nem chegar a uma decisão sobre a reforma, vamos deixar de poder aplicar quaisquer dotações na política de frotas a partir de 1 de Janeiro de 2003. Esta é a consequência legal da decisão tomada pelo Conselho em Dezembro do ano passado. Esta política envolve três medidas concretas. Em primeiro lugar, propomos a manutenção dos auxílios públicos destinados à melhoria da segurança, das condições de trabalho e da higiene a bordo. Em segundo lugar, pretendemos que deixem de ser autorizados auxílios à modernização ou à construção de navios novos. Pretendemos que, futuramente, estas dotações vão beneficiar aqueles que verdadeiramente precisam delas, os pescadores, aos quais vamos ter de dar apoio financeiro para que possam diversificar, em conformidade, a sua actividade e para que também tenham – se assim o quiserem – uma possibilidade de deixar o sector das pescas. Estamos sobretudo a falar dos muitos pescadores que estão efectivamente próximos da reforma, mas que não podem passar à reforma devido a estarem ainda a amortizar empréstimos ao banco referentes às suas embarcações, que ainda não se encontram pagas. Será que estamos a tomar uma atitude socialmente correcta ao continuarmos a ignorar esta situação, ou a fingir que não se trata de um problema? Penso que não. Em terceiro lugar, propomos que as ajudas que estavam a ser pagas para a exportação de navios e para venham a ser utilizadas no futuro para reduzir o excesso de capacidade. Relativamente aos navios de menores dimensões, estou disposto a actuar de modo diferente, a fim de ajudar de uma forma diferente os muitos pequenos proprietários, pois a pressão por estes exercida sobre as pescas é muito menor. Chego assim à última proposta, designadamente sobre as medidas de emergência para o abate de navios. A nossa proposta prevê um fundo para situações de abate de embarcações. Trata-se de uma medida de emergência e não de um conceito a longo prazo. Foi estruturada com carácter de emergência e deve ajudar-nos a restabelecer um equilíbrio entre as dimensões das nossas frotas e os recursos haliêuticos existentes. Este fundo deve complementar as dotações já previstas nos fundos estruturais para as pescas com as dotações ainda a programar para o abate de navios. Estas verbas e o novo fundo pretendem garantir um apoio financeiro à desactivação de embarcações de pesca. Para tal, existem predominantemente dois elementos. Primeiro, um prémio 20% superior, mas de duração limitada, para estes navios, cuja permanência no mar será reduzida em pelo menos 25%. Depois, adicionalmente, 32 milhões de euros que vão ser disponibilizados para o abate de embarcações no próximo ano. Também estaremos disponíveis para debater a possibilidade de mais dotações serem aplicadas para ajudar os pescadores delas necessitados. Nesse caso, teremos de conseguir encontrar uma forma de o fazer. Gostaria de dividir a minha intervenção em duas partes. Primeiramente, gostaria de abordar sobretudo os aspectos de ordem geral e, seguidamente, numa segunda intervenção na parte final falaria sobre as várias alterações propostas e sobre a posição da Comissão a este respeito. Permitam-me, no entanto, algumas palavras sobre a catástrofe do . É realmente um contra-senso que um navio destes tenha o nome de . Mas as consequências que daí advieram para os pescadores, marisqueiros e ostricultores são efectivamente terríveis e dramáticas. Da parte da Comissão, com os meios ao nosso alcance, estamos a tentar contribuir no sentido de, pelo menos, evitar o pior e de levar auxílio tão rápido quanto possível às famílias tão duramente atingidas. Nesta perspectiva, a Comissão formou uma para o efeito. Esta já se deslocou à Galiza e contactou no terreno com as populações afectadas, bem como com as autoridades responsáveis. Estamos presentemente a elaborar planos relativamente a programas de ajuda e, no âmbito das possibilidades legais à nossa disposição, estamos prontos a usar do modo mais flexível os instrumentos existentes para podermos ajudar as pessoas afectadas. Logo no início desta catástrofe, eu próprio entrei em contacto com as autoridades espanholas e presentemente também me mantenho em contacto com os responsáveis locais. Como tudo leva a crer que também a França será atingida com mais gravidade do que tinha sido previsto inicialmente, naturalmente que para este país serão de igual modo disponibilizados os mesmos recursos e segundo os mesmos princípios. Creio que os relatórios do “ISIS” constituem a mais recente prova da situação extremamente dramática em que se encontra a nossa indústria da pesca. Como é do vosso conhecimento, o “ISIS” publicou em Outubro uma notícia, dando conta do estado próximo da ruptura em que se encontram as quatro unidades populacionais de bacalhau existentes na Comunidade. Esta situação alarmante deriva não só da já reduzida dimensão das unidades populacionais – e não estamos apenas a falar dos juvenis, mas também da população adulta, que não existe em número suficiente -, mas também da fraca desova na época passada e igualmente da continuação da elevada taxa de mortalidade dos peixes. Os cientistas do “ISIS” recomendaram – de modo muito claro e inequívoco – que, à falta de um plano de recuperação, a pesca do bacalhau seja suspensa durante o próximo ano no Mar do Norte, no Mar da Irlanda, nas águas a Oeste da Escócia, no Skagerrak e no Kattegat. De igual modo deverá ser suspensa a pesca de arinca e badejo, dado haver muito bacalhau capturado juntamente com estas espécies. Não foi suficiente reduzir as capturas de bacalhau nos últimos anos e, lamentavelmente, constatamos que a redução de quotas também deu origem a dados incorrectos, bem como à pesca ilegal. Os cientistas fizeram igualmente referência a este facto, não se tratou de uma suposição da Comissão como alguns afirmaram. Os cientistas lançaram repetidos avisos de que não devíamos apenas estabelecer quotas, mas que também tínhamos de reduzir o esforço de pesca, de modo a termos condições de efectuar melhores controlos e de podermos assegurar que as capturas acessórias não são demasiado elevadas e que os totais admissíveis de captura são os adequados."@pt11 "Ärade herr talman, ärade ledamöter, mina damer och herrar! Vi hade inte behövt vare sig katastrofen med ”Prestige” eller de senaste vetenskapliga rapporterna från ICES [Internationella rådet för havsforskning] om torsken och det katastrofala tillståndet för denna så viktiga fiskart, för att inse hur nödvändigt och brådskande det är att reformera fiskepolitiken. Jag tror att alla som har ögon i skallen och öron till att höra med har tvingats inse att den nuvarande fiskepolitiken varken tryggar framtiden för våra fiskare och alla de familjer som är beroende av fisket eller skapar förhållanden som låter efterkommande generationer ta del av dagens fiskeresurser. Låt mig citera vad forskarna sade redan 1990: vi rekommenderar att fiskeansträngningarna begränsas, eftersom de totala tillåtna fångstmängderna (TAC:erna) i sig inte är lämpade för att kontrollera fiskdödligheten. Tolv år senare, mina damer och herrar, har vi fortfarande inte kommit så långt att vi följer rekommendationen! Vi har lagt fram resultaten från ICES för vårt vetenskapliga-tekniska fiskeriutskott, och utskottet i sin tur har rekommenderat oss att så snart som möjligt fatta beslut om hur torskbeståndet skall återhämtas, ett beslut som skall innebära lägre TAC:er och kvoter och motsvarande minskning av fiskeansträngningarna än vad som ursprungligen planerades. Detta är enligt forskarna det enda sättet att vidta en åtgärd utan att införa ett tillfälligt stopp. Kommissionen föreslog som bekant redan för ett år sedan att fiskeansträngningarna skulle minskas genom en återhämtningsplan för torsk och kummel. Rådet har fortfarande inte fattat något beslut, och under tiden har utvecklingen inte stått stilla. Parlamentet avgav hursomhelst ett yttrande om återhämtningsplanen den 13 juni i år. Med tanke på hur situationen ser ut har kommissionen vägt de olika möjligheter som nu finns mot varandra. Vi har tagit ställning mot ett fiskestopp och för en förbättrad återhämtningsplan eftersom vi måste ta både de vetenskapliga resultaten och fiskarnas svåra situation på allvar. Vari består då ändringarna jämfört med fjolårets plan? För det första: för gemenskapen och Norge betyder de kraftigt minskade fiskeansträngningarna, omräknat i fångstmöjligheter, en total tillåten fångstmängd i Nordsjön på 16 800 ton torsk, 31 600 ton kolja, 10 400 ton vitling, 60 000 ton flundra och 16 000 ton sjötunga. I vattnen väster om Skottland är siffrorna cirka 1 000 ton torsk och 7 200 ton kolja, för Irländska sjön 1 200 ton torsk, 7 500 ton kolja och 400 ton vitling. Detta är givetvis endast några av fångstmängderna. För det andra: vi föreslår ett enklare system för fiskeansträngningarna, i vilket ansträngningarna inte förvaltas för varje enskilt fartyg, utan för en grupp av fartyg. För det tredje: vi har skärpt förslaget om kontrollen. Medlemsstaterna skall varje månad rapportera sina fiskeansträngningar till kommissionen, och fartygen skall meddela de kontrollerande myndigheterna när de byter fiskezon. Jag är också beredd att finansiera ytterligare forskningsarbete som hjälper oss att ta fram bättre åtgärder för att rädda fisket. Men, mina damer och herrar, därmed inte sagt att vi kan fortsätta att skjuta upp de nödvändiga åtgärderna. Vårt mål är att i samband med fiskereformen besluta om en förbättrad återuppbyggnadsplan i december. Vad betyder då allt detta för våra fiskare? Jag är medveten om att det till en början innebär problem, tyvärr, måste jag säga, stora problem för dem som berörs. Jag vet mycket väl att hela försörjningen ibland står på spel. Vi kan således inte överge fiskarna i denna svåra situation. Därför har vi lagt fram en åtgärdsplan för att mildra de eventuella negativa ekosociala följderna. Låt mig nämna tre åtgärder. För det första: medlemsstaterna uppmanas att omforma sina strukturprogram och avsätta ytterligare medel för fiskesektorn och de områden som är beroende av fisket. För det andra: medlemsstaterna kan besluta om riktade åtgärder för det sysselsättningstäta kustfisket. Exempelvis kan de vika vissa fiskegrund åt de små fartygen eller skapa särskilda program för den lilla flottan för att i första hand värna arbetstillfällena i kustområdena. För det tredje: vi behöver absolut bredda de ekonomiska möjligheterna längs kusterna. Mina damer och herrar! Jag skall nu ta upp dagens övriga frågor, framför allt Jovés betänkande. Enligt vårt förslag blir kärnan i reformen en ny grundförordning för den gemensamma fiskepolitiken. Låt mig nämna de fyra avgörande delarna i grundförordningen. Mina damer och herrar! Det behöver inte dramatiseras i onödan; situationen är oerhört dramatisk som den är! Därför menar jag att dagens debatt är helt avgörande för fiskesektorns framtid. Vi diskuterar flera saker, flera betänkanden samtidigt. Jag vill redan nu tacka alla föredragande och även frågeställaren för betänkandena, eftersom vi därmed kan skapa oss en samlad överblick. För det första: vi bör i framtiden reglera bestånden på en flerårig basis. Det strider mot fiskets biologi att utgå från ett år i taget, utan vi måste göra de biologiska kretsloppen i våra fiskbestånd till en politisk fråga. För att fisket skall drivas samstämmigt skall vi, vid sidan av TAC:er och kvoter även förvalta fiskeansträngningarna för de arter där så är meningsfullt. Märk väl, där så är meningsfullt! Alltså inte överallt, vilket främst har med tillståndet för de enskilda bestånden att göra. För det andra: vi föreslår en ny politik för EU-flottan. Slutmålen för det s.k. FUP IV-programmet skall fungera som utgångspunkt för den övre gränsen. Denna övre gräns kan endast röra sig i en riktning, nämligen i riktning mot en minskad flotta. Varje gång en fiskare låter skrota ned sitt fartyg med offentliga medel minskar den övre gränsen motsvarande tonnaget. Detta kräver ett system som definierar i vilket förhållande nya fartyg kan bytas ut mot gamla under förutsättning att detta görs med privata medel. För det tredje: vi föreslår en förstärkt övervakning av fisket. Medlemsstaterna skall samordna sin kontrollerande verksamhet, och medlemsstaternas inspektörer skall kunna utföra kontroller över gränserna. Satellitkontrollen bör stegvis utvidgas även till mindre fartyg, och slutligen vill vi även ge kommissionen större befogenheter i samband med medlemsstaternas kontroller. Det är först när alla berörda kan lita på att även grannlandet utför samma kontroller och straffas på samma sätt om de bryter mot reglerna som vi når rättvisa och skapar förtroende för systemet! För det fjärde: vi vill knyta fiskesektorn närmare besluten i de regionala rådgivande organen. Så till strukturfonderna. Låt mig först reda ut en sak. Det är inte så, som man alltid har hävdat, att kommissionen är i underläge på grund av ett rättsligt misstag som skulle ge medlemsstaterna rätt att överföra medlen i strukturfonderna för att förnya flottan. Faktum är att om rådet inte kompromissar nu i december och inte kommer fram till ett beslut om reformen då, kan vi inte använda medlen för flottan från och med den 1 januari 2003. Detta är de rättsliga konsekvenserna av rådets beslut i januari förra året. Det handlar om tre konkreta åtgärder i samband med denna politik. För det första föreslår vi att vi behåller det offentliga stöd som syftar till att förbättra säkerheten, arbetsvillkoren och hygienen ombord. För det andra vill vi inte längre tillåta stöd för modernisering eller nybyggnation av båtar. Vi vill att medlen i framtiden skall komma dem till godo som verkligen behöver stödet, nämligen fiskarna. Det är de som bör få vårt finansiella stöd för att kunna bredda sin verksamhet och få en chans – om de så vill – att lämna fiskesektorn. Framför allt gäller detta de många fiskare som snart når pensionsåldern men som faktiskt inte kan gå i pension eftersom de fortfarande har kvar banklånen för båtarna. Är det ett socialt synsätt att fortsätta att ignorera detta faktum och helt enkelt låtsas att det inte är något problem? Jag tycker inte det. För det tredje föreslår vi att de bidrag som hittills har betalats ut för fartygsexport och joint venture i framtiden skall användas för att få bukt med överkapaciteten. För de små fartygen är jag beredd att agera annorlunda, att hjälpa ägarna till de små fartygen på annat sätt, eftersom de ju också utövar väsentligt mindre påtryckningar för fisket. Därmed är jag framme vid det sista förslaget, nämligen de omedelbara åtgärderna för skrotning av fartyg. Enligt vårt förslag instiftas en fond för skrotning av fartyg. Detta är en omedelbar åtgärd. Fonden är inte varaktig, utan en omedelbar åtgärd som syftar till att hjälpa oss att återfå balansen mellan styrkan i vår flotta och de resurser som finns. Fonden skall komplettera de medel som redan finns i strukturfonden för fisket med de anslag som det återstår att styra om för skrotning. Dessa medel och den nya fonden ger ett finansiellt stöd för avveckling av fiskebåtar. Det är framför allt två saker som syftar till detta. För det första en visserligen 20 procent högre men dock tidsbegränsad premie för sådana båtar vars dagar till sjöss minskas med minst 25 procent, och för det andra ytterligare 32 miljoner euro som kommer att stå till förfogande för skrotning av båtar under året som kommer. Vi är också beredda att diskutera om det behövs ytterligare medel för att hjälpa de fiskare som vill ha denna hjälp. I så fall måste vi finna en lösning även på detta. Låt mig dela upp mitt anförande i två delar. Jag skall först koncentrera mig på de allmänna aspekterna, för att i det andra inlägget mot slutet ta upp de olika ändringsförslagen och kommissionens ståndpunkt till dessa. Men, mina damer och herrar, låt mig säga ett ord om katastrofen med ”Prestige”. För det första är det absurt att fartyget över huvud taget kallas ”Prestige”. Men de konsekvenser som drabbar fiskarna och odlarna av musslor och hummer är ytterst våldsamma och mycket allvarliga. Kommissionen försöker utnyttja de möjligheter som står till buds för att åtminstone förhindra det värsta och se till att de hårt drabbade familjerna får en så snabb hjälp som möjligt. Kommissionen har därför tillsatt en arbetsgrupp. Gruppen har redan varit i Galicien och på plats talat med de drabbade och med de ansvariga. Vi utarbetar just nu planer för stödprogram, och vi är beredda att inom ramen för de rättsliga möjligheter vi har bidra till att de befintliga instrumenten används på ett så flexibelt sätt som möjligt för att hjälpa dem som drabbats. Jag personligen kontaktade de spanska myndigheterna redan i katastrofens inledande skede, och jag står i ständig kontakt med de ansvariga i Spanien. Och eftersom även Frankrike nu ser ut att drabbas hårdare än man hittills har kunnat ana kommer samma principer och samma stödmöjligheter att tillämpas för Frankrike. Jag ser rapporterna från ICES som det sista beviset för hur allvarligt det faktiskt är beställt med fiskesektorn. Som ni alla vet gick ICES i oktober ut med nyheten att torskbestånden i gemenskapen hotas en omedelbar kollaps. Det alarmerande tillståndet beror dels på att bestånden redan nu är så små – det handlar inte bara om småfisken, för inte heller de fullvuxna fiskarna finns i tillräcklig mängd –, dels om förra säsongens dåliga lekresultat och om att fiskdödligheten fortfarande är för hög. Forskarna i ICES har rekommenderat – klart och tydligt – att det direkta torskfisket i Nordsjön, Irländska sjön, väster om Skottland, Skagerack och Kattegatt bör avbrytas på grund av att det saknas planer för hur beståndet skall återhämta sig till nästa år. Även fisket av kolja och vitling bör avbrytas eftersom för stor andel torsk ingår i dessa fångster. De senaste årens minskade fångster av torsk har inte varit nog, och tyvärr är det så att minskade kvoter har medfört falska uppgifter och svartfiske. Även detta har forskarna påpekat, och det är alltså inte bara vad kommissionen förmodar, vilket vissa har hävdat. Forskarna har upprepade gånger varnat för att enbart fastställa kvoter utan att samtidigt minska de totala fiskeansträngningarna. Detta för att både stärka kontrollen och för att förhindra för stora mängder av annan fisk i fångsten och för att se till att de totala tillåtna fångstmängderna respekteras."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Fischler,"7 "Kommission"7 "Prestige"2,1,8,10,3,12,11,9,6 "Prestige."2,2 "joint ventures"11,6 "stock"9 "task force"2,11,9 "task-force"6

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph