Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-073"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20021204.4.3-073"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
"Herr Präsident, Herr Ratspräsident, meine sehr geehrten Damen und Herren! Nachdem ich in diesem Hause verhältnismäßig jung bin, aber nicht jung in der Politik, möchte ich vorweg etwas zu meiner Person sagen: Ich selbst habe ein Jugendvolksbegehren für Leistung und Gerechtigkeit und gegen Privilegien eingebracht. Ich habe mitgewirkt an Verschärfungen für Unvereinbarkeitsbestimmungen, an neuen Regeln für die Trennung von Politik und Geschäft, an Maßnahmen und Beschlüssen zur Objektivierung der Postenvergabe im öffentlichen Bereich und der Installierung einer Expertengruppe zur Gestaltung einer Gehaltspyramide, die alle öffentlichen Funktionen in meinem Heimatstaat vom Bundespräsidenten bis zu den Bürgermeistern von größeren Städten beinhaltet. Die Frage Leistung und Gerechtigkeit, Mandat, Beruf und Privilegien durchzieht meinen gesamten politischen Lebensweg und ist immer eine Frage der Glaubwürdigkeit der Politik gegenüber den Bürgern. Genau aus diesem Grund habe ich mich so für diese Anfrage an den Rat eingesetzt, denn auch seitdem ich in diesem Haus bin, habe ich immer das Gefühl, dass es eine Fülle von Gerüchten, eine Fülle von gegenseitigen Schuldzuweisungen in Parlament und Rat, der Fraktionen untereinander gibt, aber kein Statut. Die Ursache unseres Problems liegt eigentlich an der Tatsache, dass wir zwar alle Mandatare dieses Hauses sind, aber nicht gleich behandelt werden. Ein Teil unserer Probleme besteht darin, dass wir 15 nationale Wahlrechte haben und kein europäisches Wahlrecht, dass wir nicht eine Unvereinbarkeitsregel haben, sondern unterschiedliche Unvereinbarkeitsregeln. Das ist ein Problem. Wir haben dieses Thema schon 1998, 1999 und im April 2001 erörtert. Der Präsident hat uns gesagt, wir stehen jetzt kurz vor dem Ziel, und daher wollten wir vom Rat wissen, was ist noch offen, und wie kommen wir zum Ziel. Heute bekommen wir wiederum keine Antwort vom Rat - das war nämlich eben keine! Ich frage mich daher, wie nahe wir dem Ziel sind, wenn man die offenen Punkte nicht beim Namen nennen kann! Gleichzeitig habe ich heute früh eine Pressekonferenz erlebt, auf der all diejenigen, die auf den Rothley-Bericht hinweisen, der ein Bericht eines Ausschusses ist und eine Stellungnahme an den Präsidenten enthält, beschuldigt werden. Ich halte diese Vorgangsweise für unerträglich, die Behauptungen für unwahr, und ich frage mich: Wer verletzt die Würde dieses Hauses und den Respekt? Diejenigen, die auf einen Beschluss eines Ausschusses des Parlaments oder eine Stellungnahme an das Präsidium verweisen, oder diejenigen, die diesen Beschluss ignorieren und eine Parallelaktion starten wollen? Kein nationales Mandat ist mit dem Mandat im Europäischen Parlament vergleichbar. Der Zeitaufwand ist größer, die Entfernung ist größer, und wir sind weniger zu Hause als alle anderen unserer Kollegen. Wir haben einen Beschluss vom Ausschuss für Recht und Binnenmarkt, er ist die Grundlage für die Gespräche des Präsidenten. Wir haben eine Expertengruppe, die ein Ergebnis erarbeitet hat, damit niemand sagen kann, wir würden selbst bestimmen, was wir wollen. Wir haben den Rothley-Bericht, und wir haben die Rechtssituation, dass wir unser Statut beschließen und der Rat zustimmt, damit es in Kraft treten kann. Mit dieser Anfrage wollten wir mehr Transparenz statt Gerüchte, mehr Klarheit statt Schuldzuweisungen. Wir wollten mit Hilfe der Antwort des Rates, die leider keine war, einen Schritt hin zur Entscheidung machen, die wir benötigen. Wir lassen uns nicht an der Nase herumführen, weder von den Opportunisten in der Politik noch von der Unentschlossenheit des Rates. Ich sage Ihnen: Wer sich selbst nicht ernst nimmt, wird nicht ernst genommen! Daher widerstehen wir dem Opportunismus, und gehen wir konsequent die Schritte, die wir in diesem Parlament auf der Grundlage des Rechts beschlossen haben. Wir sind natürlich sofort bereit, den Bericht in einen konstitutionellen Teil und in den Rest aufzuteilen, wenn man es uns im Detail sagt, aber auch diese Frage ist heute leider unbeantwortet geblieben."@de7
lpv:spokenAs
lpv:translated text
"Hr. formand, hr. formand for Rådet, mine damer og herrer, da jeg er forholdsvis ny her i Parlamentet, men ikke ny i politik, vil jeg gerne starte med at sige lidt om mig selv: Jeg har selv engang indgivet en ungdomsbegæring for ydelse og retfærdighed og mod privilegier. Jeg har medvirket til at skærpe uforenelighedsregler, til nye regler om deling af politik og forretning, til foranstaltninger og beslutninger om objektivering af postomdelingen inden for det offentlige og oprettelse af en ekspertgruppe til udformning af en lønstruktur, som indeholder alle offentlige funktioner i mit hjemland fra forbundspræsidenten til borgmestrene i større byer. Spørgsmålet om ydelse og retfærdighed, mandat, erhverv og privilegier præger hele min politiske karriere og er altid et spørgsmål om troværdighed i politik over for borgerne. Netop derfor har jeg talt så meget for denne forespørgsel til Rådet, for siden jeg startede her i Parlamentet, har jeg haft følelsen af, at der er mange rygter, mange gensidige beskyldninger i Parlamentet og Rådet, blandt grupperne, men ingen statut. Årsagen til vores problem er egentlig, at vi ganske vist alle er delegerede i Parlamentet, men vi bliver ikke behandlet ens. En del af vores problemer består i, at vi har 15 nationale valgretter og ikke nogen europæisk valgret, at vi ikke har én uforenelighedsregel, men forskellige uforenelighedsregler. Det er et problem. Vi drøftede allerede dette emne i 1998, i 1999 og i april 2001. Formanden har sagt til os, at vi står kort før målet nu, og derfor vil vi gerne vide fra Rådet, hvad der endnu står åbent, og hvordan vi når frem til målet. Igen i dag får vi ikke noget svar fra Rådet - det var nemlig ikke noget svar! Jeg spørger derfor mig selv, hvor tæt vi er på målet, når man ikke kan nævne de åbne punkter ved navn! Samtidig oplevede jeg en pressekonference i morges, hvor alle de, som henviser til Rothley-betænkningen, der er en betænkning fra et udvalg, og som indeholder en udtalelse til formanden, bliver beskyldt. Jeg anser denne fremgangsmåde for uudholdelig, påstandene for usande, og jeg spørger mig selv: Hvem krænker Parlamentets værdighed og respekt? De, der henviser til en beslutning fra et udvalg i Parlamentet eller til en udtalelse til Præsidiet, eller de, der ignorerer denne beslutning og ønsker at starte en parallelaktion? Der er ikke noget nationalt mandat, som kan sammenlignes med mandatet i Europa-Parlamentet. Tidsforbruget er større, afstanden er større, og vi er mindre hjemme end alle andre af vores kolleger. Vi har en beslutning fra Udvalget om Retlige Anliggender og Det Indre Marked, den er grundlaget for formandens samtaler. Vi har en ekspertgruppe, som har udarbejdet et resultat, således at ingen kan sige, at vi selv vil bestemme, hvad vi vil. Vi har Rothley-betænkningen, og vi har den retssituation, at vi beslutter vores statut, og at Rådet godkender den, således at den kan træde i kraft. Med denne forespørgsel ønskede vi at opnå større gennemskuelighed i stedet for rygter, større klarhed i stedet for beskyldninger. Vi ønskede ved hjælp af Rådets svar, som desværre ikke var noget svar, at tage et skridt hen imod den afgørelse, som vi har brug for. Vi lader os ikke tage ved næsen, hverken af opportunisterne i politik eller af Rådets ubeslutsomhed. Jeg siger til Dem, at den, der ikke tager sig selv alvorligt, ikke bliver taget alvorligt! Derfor kæmper vi imod opportunisme, og vi tager konsekvent de skridt, som vi har besluttet her i Parlamentet på juridisk grundlag. Vi er naturligvis straks parate til at opdele betænkningen i en konstitutionel del og i resten, hvis man siger det til os i detaljer, men også dette spørgsmål er desværre fortsat ubesvaret i dag."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, κυρίες και κύριοι, εφόσον είμαι σχετικά νέος εδώ στο Σώμα, όχι όμως και στην πολιτική, θα ήθελα να αρχίσω λέγοντας κάτι σχετικά με το άτομό μου: εγώ ο ίδιος κάποτε παρουσίασα το αίτημα των νέων για δημοψήφισμα υπέρ των παροχών και της δικαιοσύνης και κατά των προνομίων. Βοήθησα ώστε να γίνουν αυστηρότερες οι διατάξεις ασυμβατότητας, να θεσπιστούν νέοι κανόνες για τον διαχωρισμό πολιτικής και επιχειρήσεων, να ληφθούν μέτρα και αποφάσεις για μια αντικειμενικότερη κατάληψη θέσεων του δημοσίου τομέα και να οριστεί ομάδα εμπειρογνωμόνων για τη διαμόρφωση μιας μισθολογικής πυραμίδας που θα περιλαμβάνει όλα τα δημόσια αξιώματα στην πατρίδα μου, από εκείνο του Ομοσπονδιακού Προέδρου μέχρι τους δημάρχους των σχετικά μεγάλων πόλεων. Τα ζητήματα των παροχών και της δικαιοσύνης, της εντολής, του επαγγέλματος και των προνομίων με συνόδευσαν σε ολόκληρη την πολιτική μου πορεία και αποτελούσαν ανέκαθεν ζήτημα αξιοπιστίας της πολιτικής απέναντι στους πολίτες. Για αυτόν ακριβώς τον λόγο τάχθηκα τόσο ένθερμα υπέρ αυτής της προφορικής ερώτησης προς το Συμβούλιο, καθώς από τότε που βρίσκομαι στο Σώμα έχω την αίσθηση ότι υπάρχει πλήθος φημών και αμοιβαίων κατηγοριών στο Κοινοβούλιο και στο Συμβούλιο και μεταξύ των Ομάδων, ενώ δεν υπάρχει καθεστώς. Βασικά η αιτία του προβλήματός μας είναι ότι ναι μεν είμαστε όλοι μέλη αυτού του Κοινοβουλίου, αλλά δεν έχουμε ίση μεταχείριση. Μέρος του προβλήματός μας είναι ότι έχουμε 15 διαφορετικούς εθνικούς εκλογικούς νόμους, δεν έχουμε όμως ευρωπαϊκό εκλογικό δίκαιο και δεν υπάρχει ένας αλλά πολλοί διαφορετικοί κανόνες για το ασυμβίβαστο. Αυτό αποτελεί πρόβλημα. Το ζήτημα αυτό το συζητήσαμε ήδη το 1998, το 1999 και τον Απρίλιο του 2001. Ο Πρόεδρος μας είπε ότι τώρα έχουμε σχεδόν φθάσει στον στόχο και ως εκ τούτου ζητήσαμε από το Συμβούλιο να μας πει ποια ζητήματα παραμένουν ακόμη ανοιχτά και πώς θα φθάσουμε στον στόχο. Σήμερα το Συμβούλιο και πάλι δεν μας δίνει απάντηση – γιατί αυτό ασφαλώς δεν ήταν απάντηση! Ως εκ τούτου, αναρωτιέμαι πόσο κοντά στον στόχο μπορεί να είμαστε εφόσον δεν μπορούμε να αναφέρουμε καθαρά τα σημεία που παραμένουν ανοιχτά! Παράλληλα, παρακολούθησα σήμερα το πρωί μια συνέντευξη Τύπου κατά την οποία κατηγορήθηκαν όλοι εκείνοι που παραπέμπουν στην έκθεση Rothley, η οποία είναι έκθεση μιας επιτροπής και περιλαμβάνει γνωμοδότηση προς τον Πρόεδρο. Θεωρώ αυτόν τον τρόπο συμπεριφοράς απαράδεκτο και τους ισχυρισμούς που προβλήθηκαν αναληθείς και αναρωτιέμαι: ποιος προσβάλλει την αξιοπρέπεια του Σώματος και πλήττει τον σεβασμό προς αυτό; Εκείνοι που παραπέμπουν σε μια απόφαση κοινοβουλευτικής επιτροπής ή σε μια γνωμοδότηση προς τον Πρόεδρο ή εκείνοι που αγνοούν την εν λόγω απόφαση και θέλουν να ξεκινήσουν μια παράλληλη δράση; Το αξίωμα του βουλευτή του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου δεν μπορεί να συγκριθεί με τα ανάλογα εθνικά αξιώματα. Τόσο ο χρόνος όσο και οι αποστάσεις είναι μεγαλύτερες και εμείς βρισκόμαστε πολύ λιγότερο καιρό στο σπίτι μας από όλους τους άλλους συναδέλφους μας. Υπάρχει απόφαση της Επιτροπής Νομικών Θεμάτων και Εσωτερικής Αγοράς που αποτελεί τη βάση των συζητήσεων του Προέδρου. Υπάρχει ομάδα εμπειρογνωμόνων που έχει καταλήξει σε ένα συμπέρασμα προκειμένου να μην μπορεί κανένας να πει ότι εμείς κανονίζουμε τα πράγματα όπως μας βολεύει. Υπάρχει η έκθεση Rothley και η νομική κατάσταση είναι ότι εμείς θα αποφασίσουμε για το καθεστώς μας και το Συμβούλιο θα δώσει την έγκρισή του προκειμένου να τεθεί σε ισχύ το καθεστώς αυτό. Με την προφορική μας ερώτηση θέλαμε να επιτύχουμε περισσότερη διαφάνεια αντί για φήμες, περισσότερη σαφήνεια αντί για αντεγκλήσεις. Θέλαμε να κάνουμε ένα ακόμη βήμα προς τη λήψη της απόφασης που χρειαζόμαστε με τη βοήθεια της απάντησης του Συμβουλίου, που δυστυχώς δεν μπορεί να χαρακτηριστεί απάντηση. Δεν θα επιτρέψουμε να μας σύρουν από τη μύτη ούτε οι πολιτικοί καιροσκόποι ούτε η αναποφασιστικότητα του Συμβουλίου. Σας λέω ότι κανένας δεν θα μας πάρει στα σοβαρά εάν δεν πάρουμε οι ίδιοι τον εαυτό μας στα σοβαρά! Αντιδρούμε, λοιπόν, στον καιροσκοπισμό και θα συνεχίσουμε με συνέπεια την πορεία που είχαμε αποφασίσει εδώ στο Σώμα με βάση το δίκαιο. Φυσικά, είμαστε διατεθειμένοι να χωρίσουμε αμέσως την έκθεση σε ένα θεσμικό και ένα άλλο μέρος, εάν μας εξηγηθεί αναλυτικά γιατί πρέπει να γίνει αυτό, δυστυχώς όμως και αυτό το ζήτημα έμεινε σήμερα χωρίς απάντηση."@el8
"Mr President, Mr President-in-Office of the Council, ladies and gentlemen, since I am relatively new to this House, though not new to politics, I would like to begin by saying something about myself. I once presented a youth petition for a referendum for service and justice and against privilege. I have helped to get rules on incompatibility tightened up, worked on new rules for the separation of politics and business, on measures and decrees for greater objectivity in the filling of public sector posts and the setting up of a group of experts for the shaping of a salary structure covering all public functions in my homeland, from the Federal President to the mayors of larger towns. The question of service and justice, mandate, profession and privilege runs through my entire political career and is always a question of the credibility of politics with the citizens. For this very reason I have argued for this question to be put to the Council, because since I have been in this House I have always had the feeling that there is no shortage of rumours, of mutual recriminations in Parliament and Council and between the groups, but no statute. The cause of our problem actually lies in the fact that, although we have all been elected to this House, we are not treated equally. Part of our problem is that we have 15 national electoral laws and no European electoral law, that we do not have one incompatibility rule but several different ones. That is one problem. We have already discussed this topic in 1998, 1999 and in April 2001. The President has told us that we have now almost reached our destination and we therefore wanted to know from the Council what matters are still outstanding and how we will reach our destination. Today again we get no answer from the Council – because that was no answer. I therefore ask myself how close we are to the destination if we cannot clearly say what the outstanding points are. At the same time, I witnessed a press conference this morning at which accusations were raised against everyone who mentions the Rothley report, which is a report from a committee and contains an opinion for the President. I consider such behaviour intolerable and the claims that were made to be untrue, and I ask myself: who is damaging the dignity of this House and the respect in which it is held? Is it those who make reference to a decision by a parliamentary committee or an opinion addressed to the presidency, or those who ignore that decision and want to start a parallel action? No national mandate can be compared with the mandate in the European Parliament. The time involved is greater, the distance is greater and we have less time at home than any of our counterparts. We have a decision from the Committee for Legal Affairs and the Internal Market which forms the basis for the President’s talks. We have a group of experts that has come to a conclusion so that no one can say we are arranging things to our own liking. We have the Rothley report and we have the legal situation where we adopt our statute and the Council approves it so it can enter into force. With this question we wanted greater transparency instead of rumours, greater clarity instead of recriminations. We wanted the Council’s answer, which sadly was no answer, to bring us a step closer to the decision we need. Nor do we want to be messed about by political opportunists or the Council’s indecision. I say to you, if we do not take ourselves seriously, no one else will. We must therefore resist opportunism and single-mindedly go the way we in this Parliament have decided on the basis of the law. We are of course always ready to split the report into a constitutional part and the remainder if they give us detailed reasons for doing so, but sadly this question went unanswered today as well."@en3
"Señor Presidente, señor Presidente en ejercicio del Consejo, Señorías, dado que soy relativamente nuevo en esta Cámara, aunque no en la política, me gustaría empezar contándoles algo sobre mí. En una ocasión, presenté una petición juvenil de referéndum a favor del servicio y la justicia y en contra de los privilegios. He contribuido al endurecimiento de la normativa de incompatibilidades y he trabajado en nuevas normativas referentes a la separación de la política y los negocios, en medidas y decretos orientados a que los puestos del sector público se cubran con una mayor objetividad, así como en la creación de un grupo de expertos dedicado a elaborar una estructura salarial que cubre todas las funciones públicas de mi país natal, desde el Presidente Federal hasta los alcaldes de las localidades más grandes. La cuestión del servicio y la justicia, el mandato, la profesión y el privilegio está presente en toda mi carrera política, y siempre ha sido una cuestión de credibilidad de la política ante los ciudadanos. Por esta misma razón, he abogado por que esta pregunta se presentara ante el Consejo, ya que desde que estoy en esta Cámara siempre he tenido la sensación de que abundan los rumores y las recriminaciones mutuas en el Parlamento y el Consejo y entre los grupos, pero carecemos de un estatuto. La causa de nuestro problema reside realmente en el hecho de que, aunque a todos nos han elegido para ser diputados de esta Cámara, no recibimos el mismo trato. Parte de nuestro problema es que tenemos 15 legislaciones electorales nacionales y ninguna legislación electoral europea, que no tenemos una norma de incompatibilidades, sino varias. Ése es un problema. Ya debatimos este tema en 1998, en 1999 y en abril de 2001. El Presidente nos ha dicho que casi hemos llegado a nuestro destino y, por lo tanto, queremos que el Consejo nos informe de qué asuntos quedan pendientes y de cómo vamos a llegar a nuestro destino. Hoy tampoco hemos recibido respuesta alguna del Consejo, porque ésa no ha sido una respuesta. Por lo tanto, me pregunto hasta qué punto estamos cerca de llegar a nuestro destino si no podemos decir claramente cuáles son los asuntos pendientes. Al mismo tiempo, esta mañana he presenciado una conferencia de prensa en la que se han lanzado acusaciones contra cualquiera que mencione el informe Rothley, que es un informe de una comisión y contiene una opinión para el Presidente. Considero intolerable este comportamiento y declaro que las afirmaciones que se han realizado son falsas, y me pregunto: ¿quién está dañando la dignidad de esta Cámara y el respeto que merece? ¿Aquellos que hacen referencia a una decisión tomada por una comisión parlamentaria o a una opinión dirigida a la Presidencia, o aquellos que hacen caso omiso de esa decisión y quieren iniciar acciones paralelas? Ningún mandato nacional puede compararse con el mandato del Parlamento Europeo. La duración es mayor, la distancia es mayor y estamos en casa menos tiempo que cualquiera de nuestros colegas de los parlamentos nacionales. Tenemos una decisión de la Comisión de Asuntos Jurídicos y Mercado Interior que constituye la base para las conversaciones del Presidente. Tenemos un grupo de expertos que ha llegado a una conclusión, para que nadie pueda decir que estamos organizando las cosas a nuestro gusto. Tenemos el informe Rothley y tenemos una situación jurídica según la cual nosotros debemos adoptar el Estatuto y el Consejo ha de aprobarlo para que pueda entrar en vigor. Con esta pregunta deseábamos una mayor transparencia, en lugar de rumores; una mayor claridad, en lugar de recriminaciones. Queríamos que la respuesta del Consejo, que desgraciadamente ha brillado por su ausencia, nos acercara un paso más a la decisión que necesitamos. No queremos tampoco que oportunistas políticos o la indecisión del Consejo nos confundan. Les digo que, si no nos tomamos en serio a nosotros mismos, nadie lo va a hacer. Por lo tanto, debemos resistirnos al oportunismo y avanzar con determinación por el camino que nosotros, en este Parlamento, hemos escogido conforme a la ley. Evidentemente siempre estamos dispuestos a dividir el informe en una parte constitucional y el resto, si se nos argumentan detalladamente las razones para hacerlo, pero por desgracia, esta pregunta también se ha quedado hoy sin respuesta."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, koska olen verrattain uusi tässä parlamentissa, vaikkakaan en uusi politiikassa, haluaisin aloittaa kertomalla jotakin itsestäni. Olen ollut esittämässä nuorten vetoomusta kansanäänestyksen järjestämiseksi palvelujen ja oikeuden puolesta ja erioikeuksia vastaan. Olen osallistunut yhteensopimattomuutta edustajantoimen kanssa koskevien sääntöjen tiukentamiseen, olen ajanut politiikan ja liike-elämän erottamista koskevien uusien sääntöjen käyttöönottoa sekä toimia ja säännöksiä, joilla taattaisiin puolueettomuus julkisen sektorin virkojen täyttämisessä. Olen ollut ehdottamassa asiantuntijaryhmän perustamista uudistamaan kaikkien julkisten tehtävien palkkarakennetta kotimaassani, liittokanslerista suurimpien kaupunkien pormestareihin. Kansalaisten palvelemiseen ja oikeuteen, edustajantoimen hoitamiseen, ammattimaisuuteen ja erioikeuksiin liittyvät kysymykset ovat leimanneet koko poliittista uraani, ja niissä on aina kysymys poliitikkojen uskottavuudesta kansalaisten silmissä. Juuri tästä syystä olen kannattanut tämän kysymyksen viemistä neuvoston käsiteltäväksi, koska koko sen ajan kun olen ollut tämän parlamentin jäsenenä, minusta on tuntunut, ettei parlamentin ja neuvoston ja toisaalta parlamentin eri ryhmien väliltä puutu huhuja ja keskinäisiä syytöksiä, mutta ohjesääntö puuttuu. Ongelmiemme syy on itse asiassa siinä, että vaikka meidät kaikki on yhtäläisesti valittu tähän parlamenttiin, meitä ei kohdella yhdenvertaisesti. Osa ongelmaamme on, että meillä on 15 kansallista vaalilainsäädäntöä, mutta ei yhteisön vaalilainsäädäntöä, ja että meillä ei ole yhtä yhteistä säännöstöä yhteensopimattomuudesta edustajantoimen kanssa, vaan useita erillisiä säännöstöjä. Se on yksi ongelma. Olemme keskustelleet tästä aiheesta jo vuosina 1998, 1999 ja huhtikuussa 2001. Puhemies on kertonut, että olemme melkein päässeet tavoitteeseemme ja siksi halusimmekin kuulla neuvostolta, mitkä asiat ovat edelleen vailla ratkaisua ja kuinka voimme päästä perille päämääräämme. Tänäänkään emme saa vastauksia neuvostolta – sillä äsken kuultuhan ei ollut mikään vastaus. Siksi ihmettelenkin, kuinka lähellä päämääräämme me oikein olemme, jos emme pysty selkeästi sanomaan, mitä kysymyksiä vielä on ratkaisematta. Olin myös tänä aamuna läsnä lehdistötilaisuudessa, jossa alettiin syytellä kaikkia, jotka uskalsivat mainita Rothleyn mietinnön, joka on valiokunnan mietintö ja sisältää puhemiehelle annetun lausunnon. Minusta tällainen käytös on epäasiallista ja esitetyt väitteet perättömiä, ja ihmettelenkin kuka haluaa vahingoittaa parlamentin arvokkuutta ja kansalaisten sitä kohtaan tuntemaa kunnioitusta? Nekö, jotka viittaavat puheissaan parlamentin valiokunnan päätökseen tai puhemiehelle annettuun lausuntoon, vai ne, jotka viittaavat kintaalla koko päätökselle ja haluavat käynnistää rinnakkaisen valmisteluprosessin? Mitään kansallista luottamustehtävää ei voi verrata luottamustehtävään Euroopan parlamentissa. Tehtävän hoitamiseen vaaditaan enemmän aikaa, välimatkat ovat pitempiä ja meillä on mahdollisuus viettää vähemmän aikaa kotona kuin kansallisilla kollegoillamme. Meillä on oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan päätös, johon puhemiehen lausunnot perustuvat. Meillä on asiantuntijaryhmä, joka on tehnyt omat johtopäätöksensä, joten kukaan ei voi väittää, että me järjestelemme asioita oman mielemme mukaan. Meillä on Rothleyn mietintö ja lainsäädäntötilanne, jossa me teemme päätöksen ohjesäännöstä ja neuvosto hyväksyy sen ja sitten se tulee voimaan. Tässä kysymyksessä halusimme nimenomaan suurempaa avoimuutta huhujen sijaan, selkeyttä syytösten sijaan. Halusimme neuvostolta vastauksen, jota ikävä kyllä emme saaneet, päästäksemme taas askeleen lähemmäs kaipaamaamme päätöstä. Emme halua poliittisten opportunistien tai neuvoston päättämättömyyden sotkevan työtämme. Minä sanon teille, että jos me emme itse ota itseämme vakavasti, kukaan muukaan ei ota. Siksi meidän on vastustettava opportunismia ja jatkettava määrätietoisesti siihen suuntaan, mihin olemme tässä parlamentissa lain perusteella päättäneet pyrkiä. Olemme tietenkin aina valmiita jakamaan mietinnön perustuslailliseen osaan ja muuhun osaan, jos meille annetaan siihen riittävät perusteet, mutta ikävä kyllä, tähän kysymykseen ei tänäänkään saatu vastausta."@fi5
"( ) Monsieur le Président, Monsieur le Président en exercice du Conseil, Mesdames et Messieurs, étant donné que mon entrée dans cette Assemblée est relativement récente, même si cela fait longtemps que je suis dans la politique, je voudrais avant toute chose donner quelques informations me concernant. J'ai moi-même présenté une pétition en faveur du service à la société et la justice et contre les privilèges. J'ai collaboré au renforcement des dispositions en matière d'incompatibilité des fonctions, à l'adoption de nouvelles règles instaurant la séparation entre la politique et les affaires ainsi que de mesures et de décisions en vue d'une meilleure objectivité dans l'attribution des postes dans le secteur public. J'ai aussi participé à la création d'un groupe d'experts chargé de l'élaboration d'une pyramide des salaires reprenant toutes les fonctions publiques de mon pays, depuis le président de la république jusqu'aux maires des grandes villes. Les questions portant sur la contribution à la société et la justice, la notion de mandat, l'exercice d'une activité professionnelle et les privilèges ont toujours été présentes dans ma carrière politique et relèvent d'une question de crédibilité de la politique aux yeux des citoyens. C'est précisément pour cette raison que je me suis autant impliqué pour que cette question soit soumise au Conseil. En outre, depuis que je siège à cette Assemblée, j'ai le sentiment qu'il y a un paquet de rumeurs, d'accusations réciproques entre le Parlement et le Conseil ainsi qu'entre les groupes parlementaires. Mais point de statut. L'origine de notre problème tient finalement au fait que nous avons certes tous été élus mais nous ne sommes pas traités sur un pied d'égalité. Une partie du problème réside dans le fait que nous avons 15 droits nationaux en matière électorale mais pas de droit européen, que nous n'avons pas une seule règle mais toute une série de règles différentes en matière d'incompatibilité des fonctions. Voilà ce qui pose problème. Nous avons déjà débattu de ce thème en 1998, en 1999 et en avril 2001. Le président nous a dit que nous étions à présent proches du but et c'est la raison pour laquelle nous voulons que le Conseil nous dise ce qu'il reste à résoudre et comment nous allons atteindre ce but. Une fois de plus, nous n'avons obtenu absolument aucune réponse du Conseil - car ce n'était pas une réponse. Comment peut-on affirmer que nous sommes près du but alors que les problèmes en suspens ne peuvent même pas être énoncés ? D'autre part, j'ai assisté, tôt ce matin, à une conférence de presse où ont été accusés tous ceux qui mentionnent le rapport Rothley, qui est un rapport de commission et contient un avis destiné au président. Cette manière d'agir est intolérable et ces allégations sont fausses. Tout cela m'amène à me poser la question suivante : qui porte atteinte à la dignité et au respect dû à ce Parlement ? Ceux qui font référence à une décision d'une commission parlementaire ou d'un avis rendu à la présidence ou ceux qui ignorent cette décision et veulent lancer une action parallèle ? Aucun mandat national n'est comparable au mandat d'un parlementaire européen. Le temps consacré est plus important, les distances sont plus grandes et nous sommes moins souvent chez nous que tous nos autres collègues. Nous avons une décision de la commission juridique et du marché intérieur servant de base aux discussions du président. Nous avons un groupe d'experts qui a élaboré une solution afin que personne ne puisse dire que nous avons décidé les choses comme nous l'entendions. Nous avons le rapport Rothley et nous avons une situation juridique où nous devons adopter notre statut et où le Conseil doit l'approuver pour qu'il entre en vigueur. Par cette question orale, nous demandons davantage de transparence en lieu et place de rumeurs, plus de clarté en lieu et place d'accusations. Grâce à la réponse du Conseil, qui malheureusement n'en était pas une, nous voulions faire un pas de plus vers une décision dont nous avons besoin. Nous ne nous laisserons pas mener en bateau, ni par les opportunistes politiques, ni par l'indécision du Conseil. J'affirme que si nous ne nous prenons pas au sérieux, personne ne nous prendra au sérieux. C'est pourquoi nous devons refuser l'opportunisme et poursuivre fermement dans la voie que nous avons choisie ici au Parlement en nous appuyant sur le droit. Nous sommes bien sûr disposés, si on nous le précise, à diviser le rapport en une partie "constitutionnelle" et une autre contenant tout le reste, mais cette question est malheureusement aussi restée sans réponse aujourd'hui."@fr6
"Signor Presidente, signor Presidente in carica del Consiglio, onorevoli deputati, dal momento che sono relativamente nuovo in quest’Aula, anche se non in politica, vorrei iniziare dicendo alcune parole su di me. Da giovane ho presentato una petizione per un sui servizi e la giustizia e contro i privilegi. Ho collaborato ad elaborare regole più severe sull’incompatibilità, ho lavorato a nuove norme per la separazione tra politica e interessi economici, a misure e provvedimenti che garantiscano una maggiore obiettività nell’assolvimento di incarichi nel settore pubblico e per l’istituzione di un gruppo di esperti incaricato di elaborare uno schema salariale per tutte le cariche pubbliche del mio paese, dal Presidente federale ai sindaci dei centri più importanti. Le questioni relative a servizi e giustizia, mandato, professione e privilegi sono state costantemente presenti in tutta la mia carriera politica in quanto toccano la credibilità della politica di fronte ai cittadini. Proprio per questo preciso motivo ho discusso perché la questione fosse presentata al Consiglio. Infatti, da quando sono in Parlamento ho visto che si sprecano le dicerie e le reciproche recriminazioni tra Parlamento e Consiglio e tra i gruppi, ma che non vi è uno statuto. La causa reale del nostro problema sta nel fatto che, anche se siamo stati eletti al Parlamento, non riceviamo lo stesso trattamento. Parte del problema risiede nel fatto che abbiamo 15 leggi elettorali nazionali, ma non una legge elettorale europea, e che non abbiamo un’unica regola di incompatibilità, ma diverse. Questo è un problema, ne abbiamo già discusso nel 1998, nel 1999 e nell’aprile 2001. Il Presidente ha detto che ora abbiamo quasi raggiunto l’obiettivo e vogliamo pertanto sapere dal Consiglio quali punti sono ancora in sospeso e come faremo a raggiungere detto obiettivo. Oggi di nuovo non abbiamo avuto risposta dal Consiglio, perché non c’è risposta. Mi chiedo pertanto quanto siamo vicini alla meta, se non possiamo neanche dire con chiarezza quanti punti sono ancora in sospeso. Allo stesso tempo, questa mattina ho partecipato a una conferenza stampa durante la quale sono state mosse accuse contro chiunque menzionasse la relazione Rothley, che è una relazione di una commissione e contiene un parere indirizzato al Presidente. Reputo un simile comportamento intollerabile e le affermazioni che sono state fatte non vere, e mi chiedo: chi sta danneggiando la dignità e la rispettabilità del Parlamento? Quelli che fanno riferimento a una decisione presa da una commissione parlamentare o a un parere rivolto alla Presidenza o quelli che ignorano questa decisione e vogliono avviare un’azione parallela? Nessun mandato nazionale può essere paragonato al mandato del Parlamento europeo. Il tempo richiesto è maggiore, le distanze sono più lunghe e trascorriamo meno tempo in patria rispetto alle nostre controparti. Disponiamo di una decisione della commissione giuridica e per il mercato interno che costituisce la base dei colloqui del Presidente. E’ stato nominato un gruppo di esperti che è arrivato a una conclusione, affinché nessuno possa dire che stiamo facendo i nostri comodi. C’è la relazione Rothley e c’è il quadro giuridico che prevede che il Parlamento adotti uno statuto e che quest’ultimo entri in vigore previa approvazione del Consiglio. Al riguardo volevamo maggiore trasparenza invece di affermazioni infondate, maggiore chiarezza invece di recriminazioni. Volevamo la risposta del Consiglio, che purtroppo non è stata una risposta, per avvicinarci ulteriormente alla decisione di cui abbiamo bisogno. Non vogliamo farci prendere in giro dai politici opportunisti o dall’indecisione del Consiglio. Ve lo dico, se non ci prendiamo sul serio nessun altro lo farà. Dobbiamo resistere all’opportunismo e dobbiamo risolutamente seguire l’ deciso in Parlamento sulla base del diritto. Rimaniamo naturalmente disponibili a distinguere il contenuto costituzionale della relazione dal resto, se ci vengono forniti dettagliati motivi per farlo, ma purtroppo questo interrogativo resta a tutt’oggi senza risposta."@it9
"Mr President, Mr President-in-Office of the Council, ladies and gentlemen, since I am relatively new to this House, though not new to politics, I would like to begin by saying something about myself. I once presented a youth petition for a referendum for service and justice and against privilege. I have helped to get rules on incompatibility tightened up, worked on new rules for the separation of politics and business, on measures and decrees for greater objectivity in the filling of public sector posts and the setting up of a group of experts for the shaping of a salary structure covering all public functions in my homeland, from the Federal President to the mayors of larger towns. The question of service and justice, mandate, profession and privilege runs through my entire political career and is always a question of the credibility of politics with the citizens. For this very reason I have argued for this question to be put to the Council, because since I have been in this House I have always had the feeling that there is no shortage of rumours, of mutual recriminations in Parliament and Council and between the groups, but no statute. The cause of our problem actually lies in the fact that, although we have all been elected to this House, we are not treated equally. Part of our problem is that we have 15 national electoral laws and no European electoral law, that we do not have one incompatibility rule but several different ones. That is one problem. We have already discussed this topic in 1998, 1999 and in April 2001. The President has told us that we have now almost reached our destination and we therefore wanted to know from the Council what matters are still outstanding and how we will reach our destination. Today again we get no answer from the Council – because that was no answer. I therefore ask myself how close we are to the destination if we cannot clearly say what the outstanding points are. At the same time, I witnessed a press conference this morning at which accusations were raised against everyone who mentions the Rothley report, which is a report from a committee and contains an opinion for the President. I consider such behaviour intolerable and the claims that were made to be untrue, and I ask myself: who is damaging the dignity of this House and the respect in which it is held? Is it those who make reference to a decision by a parliamentary committee or an opinion addressed to the presidency, or those who ignore that decision and want to start a parallel action? No national mandate can be compared with the mandate in the European Parliament. The time involved is greater, the distance is greater and we have less time at home than any of our counterparts. We have a decision from the Committee for Legal Affairs and the Internal Market which forms the basis for the President’s talks. We have a group of experts that has come to a conclusion so that no one can say we are arranging things to our own liking. We have the Rothley report and we have the legal situation where we adopt our statute and the Council approves it so it can enter into force. With this question we wanted greater transparency instead of rumours, greater clarity instead of recriminations. We wanted the Council’s answer, which sadly was no answer, to bring us a step closer to the decision we need. Nor do we want to be messed about by political opportunists or the Council’s indecision. I say to you, if we do not take ourselves seriously, no one else will. We must therefore resist opportunism and single-mindedly go the way we in this Parliament have decided on the basis of the law. We are of course always ready to split the report into a constitutional part and the remainder if they give us detailed reasons for doing so, but sadly this question went unanswered today as well."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, geachte dames en heren, aangezien ik verhoudingsgewijs tot de jongsten in dit Parlement behoor, echter niet in de politiek, zou ik eerst iets over mijzelf willen zeggen. Ik heb zelf ooit een jongerenpetitie ingediend voor een referendum vóór prestaties en rechtvaardigheid en tegen bevoorrechting. Ik heb meegewerkt aan strengere regelingen voor incompatibiliteit, aan nieuwe regels voor de scheiding van politiek en bedrijfsleven, aan maatregelen en besluiten voor meer objectiviteit bij de verdeling van posten binnen de overheid en aan de oprichting van een deskundigengroep voor de ontwikkeling van een salarispiramide voor alle overheidsfuncties in mijn geboorteland, van de bondspresident tot aan de burgemeesters van grote steden. De kwestie omtrent prestatie en rechtvaardigheid, mandaat, beroepen en privileges is de rode draad in mijn gehele politieke loopbaan, waarbij de geloofwaardigheid van de politiek tegenover de burgers voortdurend centraal heeft gestaan. Dat is ook de reden dat ik zo’n groot voorstander van deze vraag aan de Raad was, want sinds ik afgevaardigde in dit Parlement ben, heb ook ik steeds het gevoel dat er wel sprake is van heel veel geruchten, van heel veel beschuldigende vingers over en weer van het Parlement en de Raad, maar niet van een statuut. De oorzaak van ons probleem ligt eigenlijk in het feit dat we weliswaar allemaal volksvertegenwoordigers in dit Parlement zijn, maar dat wij niet gelijk worden behandeld. Een deel van ons probleem is dat er vijftien nationale kieswetten zijn, maar geen Europese kieswet, en dat wij niet één, maar verschillende regelingen inzake incompatibiliteit hebben. Dat is een probleem. Wij hebben dit onderwerp al in 1998, 1999 en in april 2001 behandeld. De Voorzitter heeft ons gezegd dat wij ons doel bijna bereikt hebben en daarom willen we van de Raad weten welke zaken nog geregeld moeten worden en hoe we dat doel kunnen bereiken. Vandaag krijgen we echter weer geen antwoord van de Raad - dat van zojuist leek gewoon niet op een antwoord! Ik vraag me dan ook af hoe dicht wij het doel genaderd zijn als de openstaande kwesties niet duidelijk aangegeven kunnen worden! Daarbij komt nog dat ik vanochtend getuige was van een persconferentie waar iedereen beschuldigd werd die naar het verslag-Rothley verwijst - en dat is een verslag van een parlementaire commissie dat een advies aan de Conferentie van voorzitters bevat. Ik vind deze handelwijze ontoelaatbaar en de beweringen zijn ook onjuist. Ik vraag me dan ook af wie er schade toebrengt aan de waardigheid van en het respect voor dit Parlement: degenen die verwijzen naar een besluit van een parlementaire commissie of naar een advies aan het Bureau, of degenen die dit besluit willen negeren en een parallelle actie willen beginnen? Geen enkel nationaal mandaat is vergelijkbaar met het mandaat in het Europees Parlement. De tijdsinvestering is groter, de afstand is groter en wij zijn minder vaak thuis dan alle andere collega’s. Er ligt een besluit van de Commissie juridische zaken en interne markt en dat vormt het fundament voor de gesprekken van de Conferentie van voorzitters. Wij hebben een deskundigengroep die een voorstel heeft opgesteld, zodat niemand kan beweren dat wij zelf bepalen wat wij willen. Wij hebben het verslag-Rothley en juridisch gezien bevinden we ons in de situatie dat wij ons statuut moeten vaststellen en dat de Raad het vervolgens goedkeurt, zodat het in werking kan treden. Via deze mondelinge vraag willen wij meer transparantie in plaats van geruchten, meer duidelijkheid in plaats van beschuldigingen. Wij willen op basis van het antwoord van de Raad - dat helaas geen antwoord was - een stap dichter bij het besluit komen dat we nodig hebben. Wij laten ons niet bij de neus nemen, niet door de opportunisten in de politiek en ook niet door de besluiteloosheid van de Raad. Ik zeg u: wie zichzelf niet serieus neemt, wordt ook door anderen niet serieus genomen! Daarom weerstaan wij het opportunisme en volgen we consequent de weg die we in dit Parlement op basis van de wetgeving zijn ingeslagen. Wij zijn uiteraard meteen bereid om het verslag in een constitutioneel deel en een restdeel op te splitsen als ons daarvoor duidelijke redenen worden gegeven, maar ook deze kwestie is vandaag helaas onopgelost gebleven."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Presidente do Conselho caros colegas, dado que sou relativamente novo nesta câmara, mas não novo na política, gostaria de proferir umas breves palavras sobre a minha pessoa. Eu próprio apresentei uma petição de juventude para um referendo a favor do conceito de serviço e justiça e contra os privilégios. Participei em acções com vista ao agravamento das regras de incompatibilidade, com vista ao estabelecimento de novas regras para a separação entre a política e os negócios, com vista a criar medidas e legislação para uma maior objectividade no preenchimento de lugares no sector público e com vista à criação de um grupo de especialistas para configurar uma pirâmide salarial no meu país, englobando todas as funções no sector público, desde o Chanceler Federal até aos Presidentes de Câmara das maiores cidades. A questão do conceito de serviço e justiça, mandato, profissão e privilégios atravessa toda a minha carreira política e constitui sempre uma questão de credibilidade da política perante os cidadãos. Foi precisamente este motivo que levou ao meu empenhamento por esta questão junto do Conselho, pois, desde que faço parte desta câmara, tenho a sensação de que não faltam rumores, recriminações mútuas entre Parlamento e Conselho e entre grupos parlamentares, o que falta é o Estatuto. A causa do nosso problema tem a ver com o facto de, efectivamente, todos termos sido eleitos para esta casa, mas não sermos todos tratados da mesma forma. Uma parte do nosso problema tem a ver com o facto de termos 15 leis eleitorais nacionais e não termos nenhuma lei eleitoral europeia, com o facto de não termos uma regra de incompatibilidade, mas sim uma série de regras de incompatibilidade diferentes. Trata-se de um problema. Já abordámos este tema em 1998, 1999 e Abril de 2001. O Presidente afirmou-nos que nos encontramos agora perto do objectivo e, por isso, gostaríamos de saber da parte do Conselho, quais as questões que ainda se encontram em aberto e qual a forma de alcançar o objectivo. Hoje, mais uma vez, não recebemos resposta do Conselho – aquilo que recebemos não foi uma resposta. Assim sendo, pergunto a mim mesmo, a que distância estaremos do nosso objectivo, uma vez que nem sabemos o nome dos pontos em aberto. Simultaneamente, estive numa conferência de imprensa esta manhã, na qual eram lançadas acusações sobre todos aqueles que mencionam o relatório Rothley, um texto elaborado por uma comissão parlamentar e que contém um parecer para o Presidente. Considero que este tipo de actuação é absolutamente intolerável, as afirmações são falsas, e pergunto a mim mesmo: quem está a ferir a dignidade desta casa e a faltar-lhe ao respeito? Aqueles que remetem para uma resolução de uma comissão parlamentar ou para um parecer enviado à Mesa, ou aqueles que ignoram tal resolução e pretendem dar início a uma acção paralela? Não há qualquer mandato nacional que tenha comparação com o mandato do Parlamento Europeu. O tempo dispendido é maior, a distância é maior e passamos menos tempo nas nossas casas do que todos os nossos congéneres. Temos uma resolução da Comissão dos Assuntos Jurídicos e do Mercado Interno, a qual constitui a base para as conversações levadas a cabo pelo Presidente. Temos um grupo de peritos que chegou a uma determinada conclusão, de modo que ninguém pode dizer que estamos a arranjar as coisas como nos apetece. Temos o relatório Rothley e temos a situação jurídica, em que adoptamos o nosso Estatuto e o Conselho dá sua aprovação de modo que este possa entrar em vigor. O intuito da presente pergunta oral é a obtenção de maior transparência em vez de rumores, bem como maior clareza em vez de recriminações. Pretendíamos a resposta da parte do Conselho, que afinal não foi nenhuma, para podermos avançar no sentido da decisão de que necessitamos. Não vamos deixar que façam gato-sapato connosco, nem os oportunistas da política, nem a indecisão do Conselho. A minha opinião é de que, quem não se leva a sério também não é levado a sério. Temos, portanto, de resistir ao oportunismo e seguir coerentemente pela via, baseada no direito e na lei, que este Parlamento traçou. Estamos, naturalmente, disponíveis para dividir o relatório em duas partes, uma das quais constitucional, desde que nos forneçam razões detalhadas para tal, mas mesmo esta questão também ficou sem resposta no debate de hoje."@pt11
"Herr talman, herr rådsordförande, mina damer och herrar! Eftersom jag är tämligen ny här i kammaren, men inte ny i politiken, vill jag inledningsvis säga något om mig själv som person: jag har själv tagit ett initiativ till en ungdomsfråga för prestationer och rättvisa och mot privilegier. Jag har medverkat till skärpta bestämmelser om oförenlighet, nya bestämmelser för att skilja politik och affärer åt, åtgärder och beslut för att garantera objektivitet i fördelningen av posterna inom det offentliga och i tillsättningen av en sakkunniggrupp som utformar en lönepyramid som omfattar alla offentliga funktioner i mitt hemland, från förbundspresidenten till borgmästarna i de större städerna. Frågan om prestationer och rättvisa, mandat, yrke och privilegier har genomsyrat hela mitt politiska liv och har alltid varit en fråga om den politiska trovärdigheten gentemot medborgarna. Det är därför jag har engagerat mig så i denna fråga till rådet, för så länge jag har varit här i kammaren har jag haft en känsla av att det cirkulerar en lång rad rykten, en lång rad ömsesidiga beskyllningar i parlamentet och rådet och partigrupperna emellan, men ingen stadga. Orsaken till vårt problem ligger egentligen i det faktum att alla här i kammaren visserligen är folkvalda men ändå inte behandlas lika. En del av problemet ligger i att vi har 15 nationella vallagar men ingen europeisk vallag, att vi inte har en gemensam regel om oförenlighet, utan flera olika. Detta är ett problem. Frågan togs upp redan 1998, 1999 och i april 2001. Talmannen meddelade att vi snart skulle vara i mål, och därför frågade vi rådet vad som återstod att lösa och hur vi skulle ta oss över mållinjen. I dag har vi inte heller fått något svar från rådet – det där var nämligen inget svar! Därför undrar jag hur nära målet vi egentligen är när vi inte kan nämna de öppna frågorna vid namn! Samtidigt fick jag tidigt i morse uppleva en presskonferens där man anklagade alla som hänvisar till Rothleys betänkande, som är ett utskottsbetänkande och innehåller ett yttrande till talmannen. Tillvägagångssättet är förfärligt, påståendena osanna, och jag frågar mig vem det är som skadar parlamentets värdighet och respekt? Är det de som hänvisar till ett beslut i ett parlamentariskt utskott eller ett yttrande till presidiet, eller är det de som ignorerar beslutet och vill starta en parallell aktion? Inget nationellt mandat kan jämföras med ett mandat i Europaparlamentet. Vi lägger ned mer tid, avstånden är större, och vi tillbringar mindre tid hemma än alla andra kolleger. Det finns ett beslut fattat i utskottet för rättsliga frågor och den inre marknaden, och detta beslut ligger till grund för talmannens överläggningar. Det finns en sakkunniggrupp som har arbetat fram ett resultat för att ingen skall kunna säga att vi bestämmer lite som vi vill. Rothleys betänkande finns att tillgå, och det rättsliga läget är sådant att det är vi som fattar beslut om stadgan och rådet som skall ge sitt godkännande för att stadgan skall kunna träda i kraft. Frågan syftade till att skapa större öppenhet och mindre rykten, större klarhet och mindre anklagelser. Med hjälp av rådets svar, som tyvärr inte blev något svar, ville vi ta det nödvändiga steget mot ett avgörande. Vi låter oss inte dras vid näsan, vare sig av de politiska opportunisterna eller av rådet och dess obeslutsamhet. Låt mig säga följande: den som inte tar sig själv på allvar blir inte heller tagen på allvar av andra! Låt oss därför inte ge efter för opportunismen, och låt oss konsekvent följa den väg som parlamentet har beslutat på rättsliga grunder. Vi är givetvis beredda att omedelbart dela in betänkandet i en konstitutionell del och en övrig del om vi får detaljerade instruktioner om detta, men dessvärre har även denna fråga förblivit obesvarad i dag."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz
14http://purl.org/linkedpolitics/rdf/spokenAs.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph