Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-072"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.4.3-072"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, I rather suspect that voters outside this House would have some difficulty understanding what is going on here this afternoon and indeed some of us may. I wonder what the public would make of it.
Surely, the top and bottom of all this is that the majority of this House wants a sensible, standard remuneration package, salary, pension, reimbursement of expenses where practical on the basis of receipts and vouchers – the same sort of system that most of our voters are subject to in their workplaces. Of course, some will say we do not do an ordinary job of work. We are special. Yes, indeed we are special, we are public servants. I have sat in this House now for three years through innumerable discussions on this issue and we seem to move no further forward. What do we have on the table today? We have an exercise in subterfuge bogged down in a quagmire of procedure, I would hasten to suggest.
On the one hand, we are talking about a report – a report that was not a report, merely an advice – voted by one committee. On the other hand, we are talking about some feedback from yourself, Mr President, for which we are very grateful. But some people here do not even want to mention that. Confused? I certainly am.
Members have nothing of substance or detail before of them, nothing that they have the right to amend or that they all have the possibility to properly vote on. So, what are we discussing here? Some of us had hoped that we were at the very least talking about a process that would finally lead to a proper report setting out the detail of a proposed statute that would be clear, transparent and that every Member would have the right to amend and vote on and stand accountable to his or her voters and finally, once and for all, to draw a line under the criticism that we are so easily subject to.
Instead, we are bogged down in this interminable roundabout of discussion on procedure. But, help is at hand! Let us be clear, there is a very practical paragraph in the joint motion from three parties that would allow a practical process to take off. The very paragraph, of course, that is opposed by majorities within the big groups in this House. That paragraph is tabled individually as an amendment. So, be on notice: if you block that amendment, you block progress, you block this House from getting an open procedure that will lead to a statute and you stop this Parliament becoming worthy of the name of parliament and you will leave our citizens even more bemused and sceptical.
I would ask you, Mr President, also to check the procedure under which this question has been brought because I really wonder if it is acceptable procedure within our rules. I would not wish people to become any more confused than we already are."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg har en mistanke om, at vælgerne uden for Parlamentet har svært ved at forstå, hvad der sker her i eftermiddag, for det har nogle af os. Hvad mon offentligheden får ud af det?
Konklusionen på alt dette er forhåbentlig, at flertallet i Parlamentet ønsker en fornuftig standardvederlagspakke, løn, pension, omkostningsgodtgørelse baseret på kvitteringer og bilag, hvor det er praktisk muligt - det samme system, som de fleste af vores vælgere er underlagt på deres arbejde. Nogle vil naturligvis mene, at vi ikke udfører et almindeligt arbejde. Vi er særlige. Ja, vi er da særlige, vi er offentlige tjenestemænd. Jeg har siddet i Parlamentet nu i tre år gennem talrige drøftelser om dette emne, og vi synes ikke at komme videre. Hvad er der egentlig på dagsordenen i dag? Jeg vover den påstand, at vi er kørt godt og grundigt fast i et hav af procedurer.
På den ene side taler vi om en betænkning - en betænkning, der ikke er en betænkning, men snarere et råd - vedtaget af et udvalg. På den anden side taler vi om tilbagemeldinger fra Dem selv, hr. formand, og det er vi meget taknemmelige for. Men nogle folk her ønsker ikke engang at nævne det. Forvirret? Jeg er i hvert fald.
Medlemmerne har ikke noget konkret eller detaljeret foran sig, som de har ret til at ændre, eller som de alle har mulighed for at stemme ordentligt om. Så hvad drøfter vi her? Nogle af os havde håbet, at vi i det mindste drøftede en proces, der i sidste ende fører til en ordentlig betænkning om detaljerne til et statutforslag, som er klart og gennemsigtigt, og som hvert medlem har ret til at ændre og stemme om og være ansvarlig for over for hans eller hendes vælgere, så vi en gang for alle kan sætte en stopper for den kritik, som vi så ofte udsættes for.
I stedet er vi steget på denne endeløse karrusel med proceduremæssige diskussioner. Men der er hjælp forude. Lad det være klart, at der i det fælles forslag fra de tre partier er et meget praktisk afsnit, som muliggør starten på en praktisk proces. Selv samme afsnit naturligvis, som flertallet i de store grupper her i Parlamentet er imod. Afsnittet er fremsat som et individuelt ændringsforslag. Så vær opmærksom på, at hvis De blokerer for ændringen, hindrer De fremskridt og hindrer Parlamentet i at få en åben procedure, som fører til en statut. De forhindrer Parlamentet i at være sit navn som parlament værdigt, og De gør vores borgere endnu mere forvirrede og skeptiske.
Jeg beder Dem, hr. formand, om også at kontrollere den procedure, som dette spørgsmål er stillet i henhold til, da jeg virkelig undrer mig over, om det er en acceptabel procedure, der er i overensstemmelse med vores regler. Jeg ønsker ikke, at folk skal blive endnu mere forvirrede, end vi allerede er."@da1
"Herr Präsident, ich vermute fast, dass die Wähler Schwierigkeiten damit haben werden, zu begreifen, was hier heute Nachmittag vor sich geht, und dies trifft vielleicht auch auf einige von uns zu. Ich frage mich, was die Öffentlichkeit davon hält.
Natürlich liegt dieser Situation zugrunde, dass die Mehrheit unseres Parlaments ein vernünftiges und ordentliches Kostenerstattungssystem wünscht, ein Gehalt, Pensionen und Kostenerstattungen wenn möglich auf der Grundlage von Quittungen und Belegen – also ein System, wie es für die meisten unserer Wähler an ihrem Arbeitsplatz gilt. Sicherlich werden einige sagen, dass wir keine normale Arbeit machen. Wir sind ein Ausnahmefall. Natürlich stellen wir eine Ausnahme dar, wir sind Beamte. Ich habe in diesem Haus in den vergangenen drei Jahren unzählige Erörterungen zu diesem Thema verfolgt, und wir scheinen keinen Schritt vorangekommen zu sein. Was liegt uns heute vor? Spontan würde ich vorschlagen, dass es sich um eine Reihe von Vorwänden handelt, die im Morast der Verfahren versinken.
Einerseits geht es um einen Bericht – einen Bericht, der nicht wirklich ein Bericht, sondern eher eine Empfehlung war –, der von einem Ausschuss verabschiedet wurde. Andererseits geht es um Ihre Stellungnahme, Herr Präsident, für die wir Ihnen sehr dankbar sind. Doch einige hier wollen nicht einmal das in Betracht ziehen. Ob ich verwirrt bin? Ja, ich bin verwirrt.
Den Abgeordneten liegen nichts an Substanz oder Einzelheit vor, nichts, wofür sie Änderungsanträge einbringen oder worüber sie ordnungsgemäß abstimmen könnten. Was erörtern wir eigentlich? Einige von uns hatten gehofft, dass wir zumindest einen Prozess erörtern, aus dem schließlich ein wirklich guter Bericht erwachsen würde, eindeutig und transparent, in dem die Einzelheiten eines möglichen Statuts dargelegt werden, zu dem jeder Abgeordnete Änderungen einbringen kann, über den wir abstimmen und für den wir gegenüber unseren Wählern gerade stehen müssen, so dass schließlich und endlich der Kritik ein Ende gesetzt würde, der wir so leicht ausgesetzt sind.
Stattdessen haben wir uns in einem endlosen Kreisverkehr von Erörterungen über die Verfahren festgefahren. Doch Hilfe naht! Schauen wir genau hin, denn in dem gemeinsamen Antrag der drei Parteien ist ein ausgesprochen brauchbarer Abschnitt enthalten, mit dessen Hilfe ein praktischer Prozess eingeleitet werden könnte. Natürlich ist es gerade der Absatz, dem sich in den großen Fraktionen unseres Parlaments die Mehrheit entgegenstellt. Er wird einzeln als Änderungsantrag vorgelegt. Seien Sie also gewarnt: wenn Sie den Änderungsantrag ablehnen, blockieren Sie den Fortschritt, Sie verhindern, dass dieses Parlament ein offenes Verfahren erhält, aus dem ein Statut hervorgehen kann, und Sie unterbinden, dass dieses Parlament der Bezeichnung Parlament gerecht wird. Auf diese Weise werden unserer Bürger noch verwirrter und skeptischer sein.
Ich möchte Sie bitten, Herr Präsident, ebenfalls das Verfahren zu prüfen, nach dem diese Frage vorgelegt wurde, denn ich frage mich, ob dieses Verfahren mit unserer Geschäftsordnung übereinstimmt. Es sollte meiner Meinung nach nicht zur weiteren Verwirrung der Bürger beigetragen werden."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, υποψιάζομαι ότι οι ψηφοφόροι εκτός του Κοινοβουλίου θα δυσκολευτούν να καταλάβουν τι συμβαίνει σήμερα εδώ, όπως και ορισμένοι από εμάς. Αναρωτιέμαι τι εντύπωση θα σχηματίσουν οι πολίτες.
Σίγουρα, η ουσία του θέματος είναι ότι η πλειοψηφία των βουλευτών επιθυμεί μια λογική, σωστή αμοιβή, μισθό, σύνταξη, επιστροφή των εξόδων, όπου αυτό είναι δυνατό, βάσει αποδείξεων και δικαιολογητικών δαπανών – ένα παρόμοιο σύστημα με αυτό στο οποίο υπόκεινται οι περισσότεροι ψηφοφόροι μας στον χώρο εργασίας τους. Φυσικά, ορισμένοι θα πουν ότι δεν επιτελούμε συνηθισμένο έργο, ότι είμαστε ειδική περίπτωση. Πράγματι είμαστε ειδική περίπτωση, επιτελούμε κοινωφελές έργο. Εδώ και τρία χρόνια, συμμετέχω σε πολυάριθμες συζητήσεις που γίνονται στο Κοινοβούλιο για αυτό το θέμα και δεν φαίνεται να σημειώνουμε πρόοδο. Τι έχει τεθεί σήμερα επί τάπητος; Μια άσκηση υπεκφυγής βυθισμένη σε ένα διαδικαστικό τέλμα, τολμώ να πω.
Από τη μια πλευρά, συζητάμε για μια έκθεση – μια έκθεση που δεν είναι ακριβώς έκθεση αλλά απλώς συμβουλή – η οποία ψηφίστηκε από μία επιτροπή. Από την άλλη πλευρά, συζητάμε για κάποια ανατροφοδότηση από εσάς, κύριε Πρόεδρε, για την οποία σας χρωστάμε μεγάλη ευγνωμοσύνη. Αλλά ορισμένοι παρευρισκόμενοι δεν θέλουν ούτε να αναφερθούν σε αυτό. Μπερδευτήκατε; Εγώ πάντως μπερδεύτηκα.
Οι βουλευτές δεν έχουν μπροστά τους κάτι ουσιαστικό ή λεπτομερές, κάτι που έχουν δικαίωμα να τροποποιήσουν ή κάτι για το οποίο όλοι έχουν τη δυνατότητα να ψηφίσουν δεόντως. Επομένως, τι συζητάμε εδώ; Ορισμένοι από εμάς είχαν την ελπίδα ότι τουλάχιστον θα συζητούσαμε για μια διαδικασία που θα είχε ως αποτέλεσμα μια σωστή έκθεση σχετικά με τις λεπτομέρειες ενός προτεινόμενου καθεστώτος, το οποίο θα ήταν σαφές και ξεκάθαρο, το οποίο κάθε βουλευτής θα είχε δικαίωμα να τροποποιήσει και για το οποίο κάθε βουλευτής θα είχε δικαίωμα να ψηφίσει και να σταθεί υπόλογος απέναντι στους ψηφοφόρους του και, τέλος, να δώσει οριστικό τέλος στην κριτική που δεχόμαστε τόσο εύκολα.
Αντίθετα, έχουμε βυθιστεί σε έναν ατέλειωτο κύκλο συζήτησης για διαδικαστικά θέματα. Ωστόσο, υπάρχει κάποια βοήθεια! Ας είμαστε σαφείς, υπάρχει μια πολύ πρακτική παράγραφος στην κοινή πρόταση ψηφίσματος τριών κομμάτων, η οποία μας δίνει τη δυνατότητα να κινήσουμε μια πρακτική διαδικασία. Πρόκειται, φυσικά, για την παράγραφο στην οποία αντιτίθεται μεγάλος αριθμός βουλευτών από τις μεγάλες Ομάδες του Κοινοβουλίου. Η παράγραφος αυτή έχει κατατεθεί ξεχωριστά ως τροπολογία. Επομένως, προσέξτε: εάν δεν εγκρίνετε αυτήν την τροπολογία, θα εμποδίσετε την πρόοδο, θα εμποδίσετε το Κοινοβούλιο να κινήσει μια ανοικτή διαδικασία που θα οδηγήσει σε ένα καθεστώς, θα εμποδίσετε το Κοινοβούλιο να φανεί αντάξιο του ονόματός του και θα προκαλέσετε στους πολίτες μας ακόμα μεγαλύτερη ταραχή και επιφυλακτικότητα.
Θα ήθελα να σας ζητήσω, κύριε Πρόεδρε, να ελέγξετε επίσης τη διαδικασία βάσει της οποίας ετέθη αυτή η ερώτηση, γιατί πραγματικά διερωτώμαι εάν είναι αποδεκτή και σύμφωνη με τον Κανονισμό. Δεν θα ήθελα να μπερδευτούμε ακόμα περισσότερο."@el8
"Señor Presidente, tengo la impresión de que los votantes ajenos a esta Asamblea tendrían cierta dificultad para comprender lo que está sucediendo aquí esta tarde y lo mismo nos puede ocurrir, de hecho, a algunos de nosotros. Me pregunto cómo lo interpretaría la opinión pública.
El quid de la cuestión es, sin duda, que la mayoría de esta Asamblea desea un paquete de remuneración razonable, un salario, una pensión, reembolso de los gastos cuando sea factible, sobre la base de facturas y justificantes; el mismo tipo de sistema que se aplica a nuestros electores en sus lugares de trabajo. Evidentemente, algunos dirán que el nuestro no es un trabajo corriente. Somos especiales. Sí, efectivamente lo somos, somos funcionarios públicos. Hace ya tres años que vengo escuchando innumerables debates sobre este asunto en esta Asamblea y no parece que hayamos avanzado nada. ¿Qué tenemos ahora sobre la mesa? Mi respuesta inmediata sería que nos encontramos ante un intento de buscar subterfugios que se halla encallado en un atolladero de cuestiones de procedimiento.
Por un lado, estamos hablando de un informe – un informe que no era tal, sino una mera recomendación – votado en una comisión. Por el otro lado, estamos hablando de alguna información que usted nos ha aportado, señor Presidente, y que le agradecemos mucho. Pero algunos de los presentes no quieren ni oír hablar de ello. ¿Me estoy embrollando? Sin duda alguna.
Los diputados no tenemos nada consistente o detallado que debatir, nada que tengamos la potestad de enmendar o que podamos votar debidamente todos. ¿De qué estamos hablando, entonces? Algunos confiábamos en que al menos se trataba de debatir sobre un proceso que conduciría a la elaboración de un informe propiamente dicho, dedicado a presentar los detalles de una propuesta de estatuto clara y transparente, que todos los diputados tendrían derecho a enmendar y votar, y que les permitiría asumir su responsabilidad ante sus electores y poner punto final al fin, de una vez para siempre, a las críticas de que somos objeto con tanta facilidad.
En cambio, nos encontramos encallados en esta interminable ronda de debates sobre cuestiones de procedimiento. Pero, ¡tenemos una oportunidad de salir del atolladero! Hablemos claro: la propuesta de resolución común presentada por tres partidos contiene un apartado muy práctico, que permitiría iniciar un proceso práctico. Se trata, evidentemente, del mismo apartado al que se oponen las mayorías de los grandes grupos de la Asamblea. Ese apartado se ha presentado individualmente en forma de enmienda. Por lo tanto, están avisados: si bloquean esa enmienda, estarán obstaculizando el progreso, estarán impidiendo que esta Asamblea inicie un procedimiento abierto que conduzca a un estatuto y que esta Cámara sea merecedora del nombre de parlamento, y dejarán a nuestros ciudadanos todavía más desconcertados y escépticos.
Le ruego, por lo tanto, señor Presidente, que compruebe el procedimiento por el que se ha presentado la pregunta, pues dudo sinceramente que éste sea aceptable conforme a nuestro Reglamento. No quisiera que la gente llegue a sentirse aún más desorientada de lo que ya lo estamos nosotros."@es12
"Arvoisa puhemies, epäilenpä, että äänestäjillä saattaisi olla vaikeuksia ymmärtää mitä täällä oikein tapahtuu tänä iltapäivänä, ja niin taitaa olla osalla meistäkin. Mitähän ihmiset oikein ajattelevat meistä?
Varmaankin tämän parlamentin enemmistö haluaa järkevää, vakioitua korvauspakettia, joka kattaisi palkat, eläkkeet sekä kuittien ja tositteiden perusteella suoritettavat kulukorvaukset – samankaltaista järjestelmää, kuin useimmilla äänestäjillämme on työpaikoillaan. Jotkut tietenkin sanovat, että me emme teekään mitään tavallista työtä. Me olemme erikoistapaus. Kyllä, olemme todella erikoistapaus siinä mielessä, että olemme kansan palvelijoita. Olen kuunnellut tässä parlamentissa nyt kolmen vuoden ajan lukemattomia keskusteluja aiheesta, emmekä näytä päässeen yhtään eteenpäin. Mitä meillä on käsiteltävänä tänään? Uskaltaisinpa väittää, että se on taas yksi temppu, jolla asian käsittelyä yritetään viivyttää menettelytapavaatimusten nimissä.
Toisaalta puhumme mietinnöstä – mietinnöstä, joka ei oikeastaan ollut mikään mietintö, vaan pikemminkin neuvoa-antava lausunto, josta yksi valiokunta on äänestänyt. Toisaalta puhumme teiltä, arvoisa puhemies, saamastamme palautteesta, josta olemme hyvin kiitollisia. Jotkut täällä eivät kuitenkaan halua edes mainita sitä. Hämmentävää, eikö totta? Minusta ainakin.
Meillä ei ole edessämme mitään konkreettisia tai yksityiskohtaisia ehdotuksia, ei mitään mihin voisimme tehdä muutoksia tai mistä voisimme äänestää normaalissa järjestyksessä. Mistä siis keskustelemme? Jotkut meistä olivat toivoneet, että keskustelisimme ainakin prosessista, joka voisi lopulta johtaa kunnolliseen mietintöön, jossa määriteltäisiin ehdotetun ohjesäännön yksityiskohdat selkeästi, avoimesti ja niin, että jokaisella jäsenellä olisi mahdollisuus tehdä niihin tarkistuksia ja äänestää niistä ja kantaa vastuunsa äänestäjilleen ja panna näin viimein piste arvostelulle, jota meihin niin herkästi kohdistuu.
Sen sijaan olemme juuttuneet tähän loputtomaan väittelyyn menettelytavoista. Siitä on kuitenkin olemassa ulospääsy! Tehdäänpä yksi asia selväksi: kolmen puolueen yhteisessä päätöslauselmaesityksessä on yksi kohta, joka antaa mahdollisuuden käytännön prosessin aloittamiseen. Se on tietenkin juuri se kohta, jota tämän parlamentin suurimpien ryhmien enemmistö vastustaa. Se kappale on esitetty yksittäisenä tarkistusehdotuksena. Olkaapa tarkkana: jos estätte tarkistuksen läpimenon, estätte samalla edistyksen, estätte tätä parlamenttia luomasta avoimia menettelytapoja, joilla ohjesääntö voitaisiin saada aikaan, ja estätte parlamenttia toimimaan arvonsa mukaisesti ja jätätte kansalaiset yhä suuremman hämmennyksen ja epäilyksen valtaan.
Arvoisa puhemies, pyytäisin teitä myös tarkistamaan, minkä työjärjestyksen kohdan mukaisesti tästä kysymyksestä keskustellaan, sillä epäilen onko tässä noudatettu täysin työjärjestyksemme mukaisia menettelytapoja. En haluaisi tässä asiassa enää enempää hämminkiä."@fi5
"Monsieur le Président, j'ai le sentiment que les électeurs, en dehors de ce Parlement, pourraient avoir quelques difficultés à comprendre ce qui se passe ici cet après-midi et, effectivement, certains d'entre nous pourraient éprouver ces mêmes difficultés. Je me demande ce que le public en penserait.
Le fin fond de cette histoire est certainement que la majorité de cette Assemblée est en faveur d'un paquet de rémunération raisonnable et normale comprenant le salaire, la pension, le remboursement des dépenses quand nécessaire sur présentation de reçus et de pièces justificatives - le même genre de système auquel la plupart de nos électeurs sont soumis sur leur lieu de travail. Bien sûr, certains rétorqueront que nous ne faisons pas un travail ordinaire. Nous sommes particuliers. Oui, effectivement, nous sommes particuliers, nous travaillons pour la fonction publique. Cela fait maintenant trois ans que je siège au sein de cette Assemblée, et que j'assiste à d'innombrables discussions à ce sujet, sans sembler avoir avancé d'un pousse. Qu'avons-nous sur la table aujourd'hui ? Je m'empresserais de dire que nous avons une pratique du subterfuge embourbée dans la procédure.
D'un côté, nous parlons d'un rapport - un rapport qui n'en était pas un, à peine un conseil - voté par une commission. De l'autre, nous parlons d'une sorte de réaction de votre part, Monsieur le Président, pour laquelle nous vous sommes très reconnaissants. Mais certaines personnes ici présentes ne veulent même pas en parler. Troublée ? Je le suis certainement.
Les députés n'ont aucun détail ni élément concret devant eux, rien qu'ils n'aient le droit d'amender ni qu'ils aient la possibilité de voter correctement. Alors, de quoi sommes-nous en train de discuter ? Certains d'entre nous espéraient que nous parlerions au moins d'un processus qui finirait par nous mener vers un rapport correct qui exposerait les détails d'une proposition de statut claire, transparente, et que chaque député aurait le droit d'amender et de voter et être ainsi responsable envers ses électeurs et, enfin, une fois pour toutes, de faire taire les critiques dont nous sommes si facilement la cible.
Au lieu de cela, nous sommes enlisés dans cet interminable manège de discussions sur la procédure. Mais l'aide est à portée de main ! Soyons clairs, un paragraphe très pratique de la proposition commune des trois partis, permet à un processus pratique de décoller. Ce même paragraphe auquel, bien sûr, s'opposent les majorités au sein des grands groupes de ce Parlement. Ce paragraphe est déposé individuellement en tant qu'amendement. Soyez donc vigilants : si vous bloquez cet amendement, vous bloquerez le progrès, vous retirerez à cette Assemblée une procédure ouverte qui mènerait à un statut, vous rendrez ce Parlement indigne de ce nom et vous rendrez nos citoyens encore plus perplexes et sceptiques.
Je vous demanderais aussi, Monsieur le Président, de vérifier la procédure via laquelle cette question a été soulevée, parce que je me demande vraiment s'il s'agit là d'une procédure acceptable selon notre règlement. Je ne voudrais pas que les citoyens sont encore plus troublés que nous ne le sommes."@fr6
"Signor Presidente, sospetto fortemente che gli elettori fuori da quest’Aula avrebbero qualche difficoltà a comprendere quello che sta succedendo oggi pomeriggio, e la cosa vale persino per alcuni di noi. Mi chiedo che vantaggi ne derivino per i cittadini.
Sicuramente il principio e la fine di tutta la questione è che la maggioranza del Parlamento vuole un insieme di disposizioni ragionevoli per la retribuzione di base, l’indennità, la pensione, e il rimborso delle spese effettivamente sostenute sulla base di ricevute e documenti giustificativi – secondo l’analogo sistema che vale sul posto di lavoro della maggior parte dei nostri elettori. Naturalmente alcuni obietteranno che svolgiamo un tipo di lavoro diverso dal comune. Siamo speciali. Ebbene, siamo davvero speciali perché siamo al servizio dei cittadini. Sono ormai tre anni che assisto in Parlamento a innumerevoli discussioni su questo tema senza che vengano compiuti passi avanti. Di cosa ci ritroviamo a discutere oggi? Abbiamo un esercizio di stratagemmi arenato nel pantano di una procedura, mi affretterei a suggerire.
Da un lato stiamo parlando di una relazione – un testo che non è una relazione ma semplicemente un parere – approvato da una commissione. Dall’altro lato stiamo parlando dei riscontri che lei, signor Presidente, ci ha inviato e di cui le siamo molto grati. Tuttavia alcune persone qui non vogliono neppure menzionare tale contributo. Sono confuse? Io certamente sì.
I deputati non hanno nulla di concreto o di dettagliato tra le mani, non hanno il diritto di poter emendare o di votare in modo adeguato alcun testo. Allora di cosa stiamo discutendo? Alcuni di noi speravano di essere giunti alla discussione finale su una procedura che avrebbe infine portato a definire nei dettagli un progetto di statuto chiaro, trasparente, e che ogni membro avrebbe il diritto di modificare e votare essendo responsabile verso i propri elettori. Infine si sperava che una volta per tutte la procedura avrebbe permesso di mettere da parte lo spirito ipercritico cui siamo facilmente soggetti.
Invece, siamo impantanati in questo interminabile dedalo di discussioni sulla procedura. Ma la via d’uscita è a portata di mano! Dobbiamo essere chiari, vi è un paragrafo molto concreto nella proposta congiunta presentata dai tre partiti che permetterebbe di avviare in modo efficace la procedura. Il paragrafo in questione naturalmente è contrastato dalle maggioranze all’interno dei principali gruppi del Parlamento. Detto paragrafo è presentato singolarmente come un emendamento. Perciò attenzione: se respingerete questo emendamento impedirete di compiere passi avanti, impedirete al Parlamento di avviare una procedura aperta che porterà a uno statuto, gli impedirete di essere degno del nome che porta e lascerete i cittadini ancor più confusi e scettici.
Signor Presidente vorrei inoltre chiederle di controllare secondo quale procedura è stata presentata l’interrogazione in oggetto. Infatti mi chiedo se questa procedura sia effettivamente conforme al nostro Regolamento. Non vorrei che la gente diventasse ancora più confusa di quello che è già."@it9
"Mr President, I rather suspect that voters outside this House would have some difficulty understanding what is going on here this afternoon and indeed some of us may. I wonder what the public would make of it.
Surely, the top and bottom of all this is that the majority of this House wants a sensible, standard remuneration package, salary, pension, reimbursement of expenses where practical on the basis of receipts and vouchers – the same sort of system that most of our voters are subject to in their workplaces. Of course, some will say we do not do an ordinary job of work. We are special. Yes, indeed we are special, we are public servants. I have sat in this House now for three years through innumerable discussions on this issue and we seem to move no further forward. What do we have on the table today? We have an exercise in subterfuge bogged down in a quagmire of procedure, I would hasten to suggest.
On the one hand, we are talking about a report – a report that was not a report, merely an advice – voted by one committee. On the other hand, we are talking about some feedback from yourself, Mr President, for which we are very grateful. But some people here do not even want to mention that. Confused? I certainly am.
Members have nothing of substance or detail before of them, nothing that they have the right to amend or that they all have the possibility to properly vote on. So, what are we discussing here? Some of us had hoped that we were at the very least talking about a process that would finally lead to a proper report setting out the detail of a proposed statute that would be clear, transparent and that every Member would have the right to amend and vote on and stand accountable to his or her voters and finally, once and for all, to draw a line under the criticism that we are so easily subject to.
Instead, we are bogged down in this interminable roundabout of discussion on procedure. But, help is at hand! Let us be clear, there is a very practical paragraph in the joint motion from three parties that would allow a practical process to take off. The very paragraph, of course, that is opposed by majorities within the big groups in this House. That paragraph is tabled individually as an amendment. So, be on notice: if you block that amendment, you block progress, you block this House from getting an open procedure that will lead to a statute and you stop this Parliament becoming worthy of the name of parliament and you will leave our citizens even more bemused and sceptical.
I would ask you, Mr President, also to check the procedure under which this question has been brought because I really wonder if it is acceptable procedure within our rules. I would not wish people to become any more confused than we already are."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik vermoed dat stemmers buiten dit Huis moeite zouden hebben te begrijpen wat hier vanmiddag gebeurt, en misschien geldt dat ook wel voor sommigen van ons. Ik vraag me af wat het publiek hier wel niet van zou denken.
Het komt er natuurlijk kortweg op neer dat de meerderheid van dit Huis een redelijk standaardbeloningspakket, salaris en pensioen en een acceptabele onkostenvergoeding wil, waar dat praktisch is op basis van bonnetjes en kwitanties - hetzelfde soort systeem dat de meeste kiezers ook hebben op hun werk. Natuurlijk zullen sommigen zeggen dat we geen gewoon werk hebben. Wij zijn anders. Ja, we zijn inderdaad anders, we zijn overheidsdienaren. Ik heb in dit Huis in drie jaar inmiddels ontelbare discussies over dit onderwerp meegemaakt en we lijken geen stap verder te komen. Wat hebben we vandaag op de agenda staan? We hebben een oefening in drogredenen die is verzand in een moeras van procedures, zou ik zeggen.
Aan de ene kant hebben we het over een verslag - een verslag dat geen verslag was, maar slechts een advies - goedgekeurd door een commissie. Aan de andere kant hebben we het over feedback van uw kant, mijnheer de Voorzitter, waarvoor we u zeer erkentelijk zijn. Maar sommigen willen zelfs dat niet gezegd hebben. Verward? Ik ben het zeker.
De leden hebben niets substantieels of gedetailleerds voor zich, niets waarop ze amendementen kunnen indienen of waarover ze allemaal fatsoenlijk kunnen stemmen. Waar hebben we het hier dan over? Sommigen van ons hadden gehoopt dat we het op zijn minst zouden hebben over een proces dat uiteindelijk zou leiden tot een fatsoenlijk verslag, een verslag waarin de details zouden worden uiteengezet van een voorstel voor een statuut dat duidelijk en transparant zou zijn, waarop alle leden amendementen zouden mogen indienen, waarover ze zouden mogen stemmen en waarvoor ze verantwoording zouden kunnen afleggen tegenover hun kiezers. Zo zou eindelijk een definitieve streep gezet kunnen worden onder de kritiek die men zo gemakkelijk op ons heeft.
In plaats daarvan zijn we verzand in deze eindeloze reeks discussies over procedures. Maar hulp is nabij! Laten we duidelijk zijn, de gezamenlijke ontwerpresolutie van drie fracties bevat een zeer praktische paragraaf waardoor een praktisch proces van start zou kunnen gaan. Dat is natuurlijk de paragraaf waar de meerderheid binnen de grote fracties in dit Huis tegen is. Die paragraaf is als afzonderlijk amendement ingediend. Dus wees gewaarschuwd: als u dat amendement tegenhoudt, blokkeert u de vooruitgang, blokkeert u dat dit Huis een open procedure krijgt die tot een statuut leidt, houdt u tegen dat dit Parlement de naam parlement waard wordt en laat u onze burgers in nog grotere verwarring en nog sceptischer achter.
Ik zou u, mijnheer de Voorzitter, willen vragen ook de procedure te checken volgens welke deze vraag naar voren is gebracht, omdat ik me echt afvraag of het volgens onze regels een aanvaardbare procedure is. Ik zou niet willen dat we nog meer verward raken dan we nu al zijn."@nl2
"Senhor Presidente, suspeito que os eleitores fora desta Casa teriam dificuldade em compreender o que se passa aqui esta tarde e, de facto, pode acontecer com alguns de nós. Pergunto-me o que pensará o público disto.
Como é evidente, no fundo de toda esta questão, está o desejo da maioria desta assembleia de dispor de um pacote de remuneração uniforme e sensato, salário, pensão, reembolso de despesas, sempre que possível, com base em recibos e
o mesmo tipo de sistema a que a maioria dos nossos eleitores está sujeita no seu local de trabalho. Evidentemente, alguns dirão que o nosso trabalho não é um trabalho comum. Somos especiais. É verdade, somos de facto especiais, somos funcionários públicos. Há três anos que tenho assento nesta assembleia participando em numerosos debates a este respeito e parece-me que nos afastamos cada vez mais do essencial. Que temos hoje em cima da mesa? Temos, atrever-me-ia a sugerir, um exercício de subterfúgio embrulhado num emaranhado processual.
Por um lado, estamos a falar de um relatório – um relatório que não é um relatório, não passa de um parecer – votado numa comissão. Por outro lado, estamos a falar de uma resposta sua, Senhor Presidente, pela qual estamos muito gratos. Mas, aqui, há algumas pessoas que nem sequer pretendem fazer alusão a isso. Confusos? Eu estou seguramente.
Os deputados não têm em mãos nada de substancial ou de concreto, nada que tenham o direito de alterar ou que tenham, todos, a possibilidade de votar de forma adequada. Portanto, que estamos nós aqui a debater? Alguns de nós acalentavam a esperança de, pelo menos, debater um processo que nos conduzisse finalmente a um verdadeiro relatório, no qual se estabelecessem os pormenores de uma proposta de Estatuto clara e transparente, proposta essa que qualquer deputado tivesse o direito de alterar e votar, sendo responsabilizado pelos eleitores, e calando, por fim e definitivamente, as críticas a que tão facilmente estamos sujeitos.
Ao invés, vemo-nos enredados neste debate viciado sobre procedimentos. Mas, a ajuda está à mão! Sejamos claros, há um número, de teor prático, na proposta de resolução comum dos três grupos que permitiria iniciar um processo pragmático. Número esse, evidentemente, a que se opõem as maiorias no seio dos grandes grupos desta assembleia. Esse número é apresentado, separadamente, como uma alteração. Por conseguinte, considerem-se avisados: se bloquearem essa alteração, bloqueiam o processo, impedem esta Casa de dispor de um processo aberto que conduza a um Estatuto e evitam que este Parlamento se torne digno desse nome, deixando os nossos cidadãos ainda mais descrentes e cépticos.
Gostaria de lhe pedir, Senhor Presidente, que verificasse também o procedimento subjacente à apresentação desta pergunta, porque me pergunto, efectivamente, se se trata de um procedimento aceitável nos termos do nosso Regimento. Não gostaria que as pessoas ficassem ainda mais confusas do que já estão."@pt11
"Herr talman! Jag har en misstanke om att väljare utanför denna kammare skulle ha svårt att förstå vad det är som händer här denna eftermiddag, och det kan sannerligen några av oss också ha. Jag undrar vad allmänheten skulle anse.
I grund och botten handlar väl ändå detta om att majoriteten i denna kammare önskar ett vettigt ersättningspaket av standardtyp, lön, pension, utgiftsersättning grundad på kvitton och verifikationer, när detta är praktiskt genomförbart – samma sorts system som de flesta av våra väljare är underkastade på sina arbetsplatser. En del kommer naturligtvis att säga att vi inte utför ett vanligt arbete, att vi är speciella. Ja, vi är verkligen speciella; vi är män och kvinnor i allmänhetens tjänst. Jag har nu varit medlem av denna kammare i tre år och suttit genom otaliga debatter i den här frågan, och det verkar inte som om vi kommer någon vart. Vad har vi på bordet i dag? Jag skulle säga att vi har en uppvisning i undanflykter som har kört fast i ett moras av procedurfrågor.
Å ena sidan talar vi om ett betänkande – ett betänkande som inte var ett betänkande utan snarare ett råd som ett utskott röstat om. Å andra sidan talar vi om synpunkter från er, herr talman, som vi är mycket tacksamma för. Men några personer här vill inte ens nämna det. Förvirrad? Ja, det är jag verkligen.
Ledamöterna har ingenting konkret framför dem, ingenting som de har möjlighet att ändra eller som alla har möjlighet att rösta om. Så, vad är det vi diskuterar? Några av oss hade hoppats att vi åtminstone talade om en process som i slutändan skulle resultera i ett riktigt betänkande med ett detaljerat förslag till stadga som skulle vara klart och tydligt, och att samtliga ledamöter skulle ha rätt att lägga fram ändringsförslag och rösta om det och stå till svar inför hans eller hennes väljare och slutligen, en gång för alla, dra ett streck över den kritik som vi så lätt utsätts för.
I stället har vi fastnat i dessa ändlösa diskussioner om procedurfrågor. Men hjälpen är nära! Låt oss vara tydliga; det finns ett mycket praktiskt stycke i det gemensamma förslaget från de tre partierna som skulle göra det möjligt att få i gång en praktisk process. Det handlar naturligtvis om just det stycke som majoriteter inom de stora grupperna motsätter sig. Detta stycke har lagts fram individuellt som ett ändringsförslag. Så se upp, om ni blockerar det ändringsförslaget hindrar ni framsteget, förhindrar ni att denna kammare får ett öppet förfarande som kan leda fram till en stadga och ni hindrar detta parlament från att göra sig förtjänt av namnet parlament och ni kommer att göra våra medborgare ännu mer förvirrade och skeptiska.
Jag vill be er, herr talman, att kontrollera förfarandet enligt vilket denna fråga har förts fram, för jag undrar verkligen om detta är ett acceptabelt förfarande som står i överensstämmelse med våra regler. Jag vill inte att människor skall bli ännu mer förvirrade än vad de redan är."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Wallis (ELDR )."5,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples