Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-063"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.4.3-063"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Sehr geehrter Herr Präsident, meine sehr verehrten Damen und Herren! Wir haben es hier mit einer unendlichen Geschichte zu tun. Seit 1998 befasst sich dieses Haus mit dem Abgeordnetenstatut. Ich glaube, es ist höchste Zeit, dass wir zu einem Ende kommen. Wir streben praktisch dem Ende einer Legislaturperiode zu und wir haben außerdem die Erweiterung vor uns. Ich glaube, es ist notwendig, dass die Rechtsverhältnisse der Kolleginnen und Kollegen in diesem Hause jetzt endlich einmal geregelt werden. Dazu ist es allerdings erforderlich, dass wir auch eine offizielle Reaktion des Rates auf die Vorschläge bekommen, die von offiziellen Gremien dieses Hauses gemacht worden sind.
Darum möchte ich dieses Mal nicht nur einen gut gemeinten Brief unseres Präsidenten auf unseren Tischen sehen, sondern ich möchte eine konkrete Erklärung des Rates haben. Das ist der Zweck dieser mündlichen Anfrage und der Begleitresolution, um die es hier geht.
Immer wieder wird die Frage der Transparenz der Kosten angesprochen. Sie ist aber nicht Gegenstand dieser Entschließung. Dass wir Transparenz haben wollen, ist doch völlig klar, und es ist auch völlig klar, dass unser Präsidium natürlich neue Vorschläge zur Kostenerstattung unterbreiten wird, wenn das Statut kommt. Davon gehe ich aus, und dies ist Gegenstand aller Entschließungsanträge, die hier auf dem Tisch liegen.
Der Rothley-Bericht, der ja im Rechtsausschuss des Europäischen Parlaments zunächst als Stellungnahme für unseren Präsidenten und die Konferenz der Präsidenten verabschiedet wurde, ist das einzige Dokument in diesem Hause, das einen insgesamt umfassenden Vorschlag für ein Abgeordnetenstatut enthält. Seit April dieses Jahres warten wir auf eine Reaktion des Rates, und das ist der Grund, warum wir meinen, dass wir jetzt mit dieser mündlichen Anfrage kommen müssen. Es ist höchste Zeit!
Dieser Vorschlag des Kollegen Rothley ist ein sehr ausgewogener Vorschlag. Wir haben uns an dem orientiert, was uns die Weisen unterbreitet haben, die ins Amt berufen worden sind, um uns konkrete Vorschläge zu machen. Wir sind zu dem Ergebnis gekommen, dass wir die Hälfte des Grundgehalts eines europäischen Richters als Gehalt bekommen sollten. Ich glaube, alles was in diesem Konzept steht, ist sehr ausgewogen.
Umso mehr bedaure ich, dass in dieser wichtigen Frage, bei der es eigentlich auf den Konsens in diesem Hause ankommen würde, heute Morgen drei Fraktionsvorsitzende eine Pressekonferenz abgeliefert haben, die nach meiner Überzeugung ganz und gar unerträglich gewesen ist. Es hat sich ein ganz eindeutiger Widerspruch zwischen dem ergeben, was dort heute Morgen fälschlicherweise behauptet wurde und dem, was tatsächlich in der Entschließung steht.
Ich weise jedoch darauf hin, dass es einen einzigen wesentlichen Unterschied in den Entschließungsanträgen gibt, über die wir hier abzustimmen haben, nämlich die Bezugnahme in Ziffer 2 unseres Entschließungsantrags auf den Beschluss des Rechtsausschusses vom April, weil wir wollen, dass der Rat konkret zu diesem Papier Stellung nimmt. Alles Andere ist praktisch inhaltlich identisch. Aus diesem Grunde ist es für mich völlig unverständlich, warum heute Morgen Behauptungen aufgestellt wurden, wie dass die großen Fraktionen sich gegen das Statut wenden würden und sich sozusagen die Taschen vollstopfen wollten. Dies ist definitiv nicht so, und diese Behauptung ist unanständig, wenn sie in dieser Form in diesem Haus oder bei Pressekonferenzen erhoben wird! Das möchte ich ganz deutlich an dieser Stelle einmal sagen!
Wir haben hier keinen Raum für billigen Populismus. Die großen Fraktionen haben eine Verantwortung für dieses ganze Haus und der versuchen wir, gerecht zu werden. Auf unsere Veranlassung hin ist diese mündliche Anfrage mit dieser Entschließung wieder auf die Tagesordnung gekommen, damit wir in der Statutsdiskussion vorankommen und nicht, um sie zu behindern.
Meine Damen und Herren, es kann nicht länger so sein - wir verhandeln jetzt seit fast fünf Jahren -, dass das Parlament vom Rat quasi wie ein Bär in der Zirkusarena am Nasenring herumgezogen wird. Es muss jetzt endlich einmal klar sein, was der Rat will. Wenn wir wissen, was der Rat will, sind wir auch in der Lage, in den anschließenden Beratungen im Rechtsausschuss in dem eigentlichen Gesetzgebungsverfahren nach Artikel 190 Absatz 5 zu einem vernünftigen Statut zu kommen.
Ich hoffe, dass Herr Haarder, der ja ein früherer Kollege von uns ist, der in diesem Hause gesessen hat und die Probleme kennt, der damals auch schon an den Entwürfen zum Statut mitgearbeitet hat, jetzt für die dänische Präsidentschaft in der Lage sein wird, ein deutliches, positives Signal gegenüber dem Parlament zu geben.
Was ich nicht für akzeptabel halte, ist, dass sich die Dinge wiederholen, die wir schon einmal mit der schwedischen und der belgischen Präsidentschaft erlebt haben. Ich erinnere daran: Damals hat die Kontaktgruppe getagt, und damals wurde uns gesagt, wenn wir in der Frage der Steuern einen Kompromiss erzielen, dann werden die Probleme gelöst sein und dann kann das Statut wie vorgeschlagen in Kraft treten. Was haben wir erlebt? Wir haben uns auf den Kompromiss eingelassen, den ich im Übrigen für rechtswidrig halte und den der Europäische Gerichtshof nie akzeptieren wird. Wir haben uns aber darauf eingelassen, im Interesse eines gemeinsamen Statuts, und was war das Ergebnis? Der Rat hat wieder andere Probleme und Themen aufgeworfen, und wir sind am Ende wieder keinen Schritt weitergekommen!"@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, mine damer og herrer, vi beskæftiger os med en uendelig historie her. Siden 1998 har Parlamentet beskæftiget sig med medlemsstatutten. Jeg mener, at det er på høje tid, at vi kommer frem til en afslutning. Vi stræber praktisk talt hen imod slutningen af en lovgivningsperiode, og vi har desuden udvidelsen foran os. Jeg tror, at det er nødvendigt, at kollegernes retsforhold her i Parlamentet nu reguleres en gang for alle. Til det formål er det dog nødvendigt, at vi også får en officiel reaktion fra Rådet på de forslag, som er stillet af officielle instanser i Parlamentet.
Derfor vil jeg ikke blot se et velmenende brev fra vores formand på bordet denne gang, men jeg vil have en konkret erklæring fra Rådet. Det er formålet med den mundtlige forespørgsel og den medfølgende beslutning, som det handler om her.
Igen og igen tales der om gennemsigtighed i forbindelse med omkostningerne. Men det er ikke emnet for denne beslutning. At vi ønsker gennemsigtighed, står dog helt klart, og det står også helt klart, at Præsidiet naturligvis vil stille nye forslag om omkostningsrefusion, når statutten kommer. Det går jeg ud fra, og det er også emnet for alle de beslutningsforslag, der ligger her på bordet.
Rothley-betænkningen, der jo først og fremmest blev vedtaget i Retsudvalget i Europa-Parlamentet som udtalelse for vores formand og Formandskonferencen, er det eneste dokument her i Parlamentet, som indeholder et alt i alt omfattende forslag til en medlemsstatut. Siden april i år har vi ventet på en reaktion fra Rådet, og det er grunden til, at vi mener, at vi skal komme med denne mundtlige forespørgsel nu. Det er på høje tid!
Forslaget fra hr. Rothley er et meget velovervejet forslag. Vi har orienteret os mod det, som vismændene har formidlet til os, der har været aktive for at kunne stille os konkrete forslag. Vi er kommet frem til det resultat, at vi bør have halvdelen af en europæisk dommers grundløn som løn. Jeg mener, at alt det, der står i dette koncept, er meget velovervejet.
Så meget desto mere beklager jeg, at der i dette vigtige spørgsmål, hvor det egentlig handler om at opnå enighed i Parlamentet, i morges var tre gruppeformænd, der afholdt en pressekonference, som efter min overbevisning var fuldstændig uudholdelig. Der var en helt tydelig modsætning mellem det, der fejlagtigt blev påstået i morges, og det, som der rent faktisk står i beslutningen.
Jeg gør imidlertid opmærksom på, at der er en enkelt væsentlig forskel i beslutningsforslagene, som vi skal stemme om her, nemlig henvisningen i nr. 2 i vores beslutningsforslag efter Retsudvalgets beslutning fra april, fordi vi ønsker, at Rådet konkret tager stilling til dette dokument. Alt andet er praktisk talt indholdsmæssigt identisk. Derfor er det fuldstændig uforståeligt for mig, hvorfor der blev fremsat påstande her til morgen, som f.eks. at de store grupper ville vende sig mod statutten, og at de så at sige ville fylde lommerne. Det er definitivt ikke sådan, og denne påstand er uanstændig, når den fremsættes i denne form her i Parlamentet eller ved en pressekonference! Det vil jeg gerne sige helt tydeligt her!
Vi har ikke plads til billig populisme her. De store grupper har et ansvar for hele Parlamentet, og det forsøger vi at leve op til. På vores foranledning er den mundtlige forespørgsel med beslutningen igen kommet på dagsordenen, således at vi kan komme videre med statutdiskussionen, og således at vi ikke hæmmer den.
Mine damer og herrer, det kan ikke længere gå - vi har forhandlet i næsten fem år nu - at Parlamentet bliver trukket rundt i manegen af Rådet næsten som en bjørn i cirkus. Nu skal det være helt klart, hvad Rådet ønsker. Når vi ved, hvad Rådet ønsker, er vi også i stand til at nå frem til en fornuftig statut i de afsluttende drøftelser i Retsudvalget i den egentlige lovgivningsprocedure i henhold til artikel 190, stk. 5.
Jeg håber, at hr. Haarder, der jo er en tidligere kollega til os, som har siddet i Parlamentet, og som kender problemerne, der dengang også arbejdede på udkastene til statutten, på vegne af det danske formandskab nu vil være i stand til at sende et tydeligt, positivt signal over for Parlamentet.
Hvad jeg ikke finder acceptabelt, er, at de ting, som vi allerede oplevede med det svenske og det belgiske formandskab, gentager sig. Jeg minder om følgende: Dengang mødtes kontaktgruppen, og dengang sagde man til os, at når vi havde opnået et kompromis på skatte- og afgiftsområdet, ville problemerne være løst, og så kunne statutten træde i kraft som foreslået. Hvad har vi oplevet? Vi har indladt os på et kompromis, som jeg i øvrigt mener er retsstridigt, og som Domstolen aldrig vil acceptere. Men vi indlod os på det til fordel for en fælles statut, og hvad var resultatet? Rådet har igen bragt andre problemer og emner frem, og vi er i sidste ende igen ikke kommet et skridt videre!"@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, εδώ έχουμε να κάνουμε με μια ιστορία δίχως τέλος. Το Σώμα ασχολείται από το 1998 με το καθεστώς των βουλευτών. Θεωρώ ότι είναι πια καιρός να καταλήξουμε επιτέλους κάπου. Στην ουσία πλησιάζουμε στο τέλος μιας κοινοβουλευτικής περιόδου ενώ επιπλέον αντιμετωπίζουμε και τη διεύρυνση. Νομίζω ότι είναι απαραίτητο να ρυθμιστεί επιτέλους τώρα, μια για πάντα, το νομικό καθεστώς των μελών του Κοινοβουλίου. Ωστόσο, για να γίνει αυτό είναι επίσης απαραίτητο να υπάρξει και επίσημη αντίδραση του Συμβουλίου στις προτάσεις που υπέβαλαν επίσημα όργανα του Σώματος.
Ως εκ τούτου, αυτή τη φορά δεν θέλω να δω να υποβάλλεται μόνο μια καλοπροαίρετη επιστολή του Προέδρου μας, παρά θέλω να γίνει συγκεκριμένη δήλωση του Συμβουλίου. Αυτός είναι ο στόχος της παρούσας προφορικής ερώτησης και του συνοδευτικού ψηφίσματος.
Γίνεται επανειλημμένα αναφορά στο θέμα της διαφάνειας των δαπανών. Αυτό όμως δεν αποτελεί αντικείμενο του παρόντος ψηφίσματος. Ασφαλώς είναι σαφές ότι θέλουμε διαφάνεια, καθώς επίσης και ότι το προεδρείο μας θα υποβάλει, φυσικά, νέες προτάσεις για την επιστροφή των δαπανών όταν θα έχουμε το καθεστώς των βουλευτών. Αυτό το θεωρώ δεδομένο και αποτελεί αντικείμενο όλων των προτάσεων ψηφίσματος που έχουν κατατεθεί.
Η έκθεση Rothley, η οποία ως γνωστόν αρχικά ψηφίστηκε στην Επιτροπή Νομικών Θεμάτων του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου ως γνωμοδότηση προς τον Πρόεδρό μας και τη Διάσκεψη των Προέδρων, είναι το μοναδικό έγγραφο εδώ στο Σώμα που περιλαμβάνει μια πραγματικά εκτενή πρόταση για ένα καθεστώς βουλευτών. Από τον Απρίλιο του τρέχοντος έτους περιμένουμε την αντίδραση του Συμβουλίου και για αυτό πιστεύουμε ότι τώρα είναι αναγκαία η υποβολή αυτής της προφορικής ερώτησης. Είναι πια καιρός!
Η πρόταση του συναδέλφου Rothley είναι εξαιρετικά ισορροπημένη. Γνώμονάς μας ήταν οι συγκεκριμένες προτάσεις που εκλήθη να μας υποβάλει η επιτροπή σοφών. Καταλήξαμε στο συμπέρασμα ότι θα πρέπει να μας δοθεί το ήμισυ του βασικού μισθού ενός ευρωπαίου δικαστή. Θεωρώ ότι το περιεχόμενο αυτού του σχεδίου είναι εξαιρετικά ισορροπημένο.
Έτσι, λυπάμαι ακόμη περισσότερο για το γεγονός ότι σήμερα το πρωί οι αρχηγοί τριών Ομάδων έδωσαν μια, κατά την άποψή μου, εντελώς απαράδεκτη συνέντευξη Τύπου για το σημαντικό αυτό ζήτημα, το οποίο ουσιαστικά εξαρτάται από τη συναίνεση μέσα στο Σώμα. Οι εσφαλμένοι ισχυρισμοί που διατυπώθηκαν εκεί σήμερα το πρωί έρχονται σε σαφέστατη αντίθεση με το πραγματικό περιεχόμενο του ψηφίσματος.
Επισημαίνω, ωστόσο, ότι υπάρχει μία και μόνο σημαντική διαφορά μεταξύ των προτάσεων ψηφίσματος που βρίσκονται μπροστά μας. Πρόκειται για την αναφορά στην απόφαση της Επιτροπής Νομικών Θεμάτων του Απριλίου, η οποία γίνεται στο άρθρο 2 της πρότασης ψηφίσματός μας, επειδή θέλουμε να λάβει συγκεκριμένη θέση το Συμβούλιο ως προς το έγγραφο αυτό. Κατά τα άλλα, το περιεχόμενο των ψηφισμάτων είναι ουσιαστικά το ίδιο. Για τον λόγο αυτόν, αδυνατώ να καταλάβω γιατί σήμερα το πρωί διατυπώθηκαν ισχυρισμοί όπως ότι οι μεγάλες Ομάδες αντιτίθενται στο καθεστώς και θέλουν να γεμίσουν τις τσέπες τους. Αυτό ασφαλώς δεν ισχύει και η διατύπωση ενός τέτοιου ισχυρισμού εδώ στο Σώμα ή σε συνεντεύξεις Τύπου είναι ανάρμοστη! Αυτό θέλω να το ξεκαθαρίσω εδώ!
Εδώ στο Σώμα δεν υπάρχει θέση για φτηνό λαϊκισμό. Οι μεγάλες Ομάδες έχουν ευθύνη για ολόκληρο το Σώμα και προσπαθούμε να ανταποκριθούμε στην ευθύνη αυτή. Η προφορική ερώτηση και το ψήφισμα βρέθηκαν ξανά στην ημερήσια διάταξη μετά από δική μας πρωτοβουλία, με σκοπό να προωθήσουμε τη συζήτηση για το καθεστώς και όχι να την παρακωλύσουμε.
Κυρίες και κύριοι, συζητούμε για το ζήτημα αυτό εδώ και σχεδόν πέντε χρόνια και δεν μπορεί να συνεχιστεί άλλο αυτή η κατάσταση, δηλαδή το Συμβούλιο να σέρνει από τη μύτη το Κοινοβούλιο σαν να ήταν αρκούδα στο τσίρκο. Πρέπει να ξεκαθαριστεί επιτέλους τι θέλει το Συμβούλιο. Όταν θα το μάθουμε, θα μπορέσουμε στις επακόλουθες διαβουλεύσεις της Επιτροπής Νομικών Θεμάτων να καταλήξουμε σε ένα λογικό καθεστώς, στο πλαίσιο της παρούσας νομοθετικής διαδικασίας, σύμφωνα με το άρθρο 190, παράγραφος 5.
Ως γνωστόν, ο κ. Haarder ήταν κάποτε συνάδελφός μας, υπήρξε μέλος του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, και γνωρίζει τα προβλήματα αυτά, καθότι συνεργάσθηκε ήδη τότε στον σχεδιασμό του καθεστώτος των βουλευτών. Ελπίζω λοιπόν ότι θα έχει τώρα τη δυνατότητα να απευθύνει εκ μέρους της δανικής Προεδρίας ένα σαφές θετικό μήνυμα προς το Κοινοβούλιο.
Αυτό που θεωρώ απαράδεκτο είναι ότι επαναλαμβάνονται όσα είχαν συμβεί ήδη κατά τη διάρκεια της σουηδικής και βελγικής Προεδρίας. Υπενθυμίζω ότι τότε είχε συνεδριάσει η ομάδα επαφής και μας είχαν πει ότι εάν επιτύχουμε συμβιβασμό ως προς το φορολογικό, τα προβλήματα θα επιλυθούν και θα είναι δυνατόν να τεθεί σε ισχύ το καθεστώς όπως είχε προταθεί. Και τι συνέβη τελικά; Δεχθήκαμε τον συμβιβασμό, τον οποίο παρεμπιπτόντως θεωρώ παράνομο και ποτέ δεν πρόκειται να γίνει αποδεκτός από το Ευρωπαϊκό Δικαστήριο. Εμείς όμως τον δεχθήκαμε για χάρη ενός κοινού καθεστώτος – και ποιο ήταν το αποτέλεσμα; Το Συμβούλιο έφερε και πάλι στο προσκήνιο νέα προβλήματα και ζητήματα και τελικά δεν προχωρήσαμε ούτε ένα βήμα!"@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, we are dealing with a never-ending story here. This House has been considering the Members’ Statute since 1998. I think it is high time we brought it to an end. We are virtually at the end of a legislative period and we also have enlargement ahead of us. I believe the legal position of the Members of this House needs to be settled now once and for all. Of course, we also need an official response from the Council to the proposals made by official bodies of this House.
That is why this time I would like to see on our desks not only a well-meaning letter from our President, but also a definite statement from the Council. That is the purpose of this oral question and the resolution that accompanies it.
The question of the transparency of costs is raised again and again. But it is not the subject of this resolution. It is perfectly clear that we want transparency, and it is also perfectly clear that our presidency will of course submit fresh proposals for the reimbursement of costs if we get the Statute. I take that as read and that is the subject of all the motions for a resolution that are here on the table.
The Rothley report, which was initially adopted by the European Parliament’s Committee on Legal Affairs as an opinion for our President and the Conference of Presidents, is the only document in this House to contain a really comprehensive proposal for a Members’ Statute. We have been waiting for a response from the Council since April this year and that is why we believe this oral question is now necessary. It is high time.
This proposal of Mr Rothley’s is a very balanced one. We were guided by the submissions made by the wise men who were appointed to make concrete proposals to us. We have come to the conclusion that we ought to receive as salary one half of the basic salary of a European judge. I believe everything about this plan is well balanced.
I find it all the more regrettable that three group chairmen this morning issued a press release on this important question, which really depends on a consensus in this House; I think that was completely intolerable. There was quite an obvious contradiction between the claims that were falsely made there this morning and what is actually contained in the resolution.
I would, however, point out that there is only one major difference between the motions before us here, namely the reference, in paragraph 2 of our motion for a resolution, to the Committee on Legal Affairs’ April decision, because we want the Council to adopt a clear position on this document. Everything else is virtually identical in content. I therefore fail completely to understand why it was claimed this morning that the large groups would oppose the statute and wanted to fill their pockets. That is certainly not the case and it is improper to say so in that way in this House or at a press conference. I would like to make that very clear at this point.
In this House, there is no room for cheap populism. The large groups have a responsibility for this entire House and we are trying to fulfil it. This oral question and this resolution have again been put on the agenda so that we can make progress in the debate about the Statute, not to hinder it.
Ladies and gentlemen, we have been negotiating now for nearly five years, and we cannot continue any longer in a situation where the Council leads Parliament a dance like a bear with a ring through its nose in a circus arena. It must be clear by now what the Council wants. If we know what the Council wants, we shall also be able to arrive at a sensible Statute in the ensuing discussions in the Committee on Legal Affairs in the actual legislative process under Article 190 (5).
I hope that Mr Haarder, who after all was once a colleague of ours, has sat in this House and knows the problems and who was also formerly involved in the work on drafting the Statute, will now be in a position to give Parliament a clear, positive signal on behalf of the Danish Presidency.
What I consider unacceptable is that we should have a repeat of what has already happened with the Swedish and Belgian Presidencies. Let me remind you. The contact group met and we were told that if we reached a compromise over taxation the problems would be solved and the Statute could come into force as proposed. What happened? We went along with the compromise, one that, incidentally, I consider illegal and that the European Court of Justice will never accept. We went along with it, however, in the interests of a common statute, and what was the outcome? The Council again raised other problems and issues and in the end we have made not the slightest progress."@en3
"Señor Presidente, Señorías, estamos tratando aquí una historia interminable. Esta Cámara lleva considerando el Estatuto de los diputados desde 1998. Creo que ya es hora de que lleguemos a buen puerto. Estamos prácticamente al final de la legislatura y además tenemos una ampliación a la vista. Creo que debe resolverse la situación jurídica de los diputados de esta Cámara, de una vez por todas. Por supuesto, también necesitamos una respuesta oficial del Consejo a las propuestas realizadas por los órganos oficiales de esta Cámara.
Es por eso que, en esta ocasión, me gustaría ver sobre nuestras mesas no sólo una carta bienintencionada de nuestro Presidente, sino también una declaración en firme del Consejo. Ésa es la finalidad de esta pregunta oral y de la resolución que la acompaña.
La cuestión de la transparencia de los gastos surge una y otra vez, pero no es el tema de esta resolución. Está perfectamente claro que deseamos transparencia, y también está perfectamente claro que nuestra presidencia presentará nuevas propuestas para el reembolso de los gastos si conseguimos el Estatuto. Lo doy por sentado, y ése es el tema de todas las propuestas de resolución que están sobre la mesa.
El informe Rothley, que fue aprobado inicialmente por la Comisión de Asuntos Jurídicos del Parlamento Europeo como una opinión para nuestro Presidente y la Conferencia de Presidentes, es el único documento de esta Cámara que contiene una propuesta realmente integral de Estatuto de los diputados. Hemos estado esperando una respuesta del Consejo desde abril de este año, por lo que creemos que esta pregunta oral es ahora necesaria. Ya es hora.
Esta propuesta del Sr. Rothley es muy equilibrada. Nos basamos en las aportaciones realizadas por personas de gran valía a las que solicitamos que nos presentaran propuestas concretas. Hemos llegado a la conclusión de que deberíamos percibir un sueldo que ascienda a la mitad del salario básico de un juez europeo. Creo que todo lo concerniente a este plan está bien equilibrado.
Considero que es muy lamentable que tres presidentes de grupo hayan hecho público un comunicado de prensa esta mañana sobre este importante asunto, que realmente depende del consenso de esta Cámara; creo que ha sido absolutamente intolerable. Hay una contradicción bastante obvia entre las afirmaciones falsas realizadas esta mañana y el contenido real de la resolución.
No obstante, quisiera señalar que sólo hay una diferencia importante entre las propuestas que tenemos sobre la mesa, a saber, la referencia, en el apartado 2 de nuestra propuesta de resolución, a la decisión de abril de la Comisión de Asuntos Jurídicos, porque queremos que el Consejo adopte una postura clara sobre este documento. El resto del contenido es prácticamente idéntico. Por lo tanto, no entiendo en absoluto por qué se ha afirmado esta mañana que los grupos mayoritarios se iban a oponer al estatuto y que querían llenarse los bolsillos. Desde luego, esto no es así, y no resulta correcto decirlo de este modo en esta Cámara o en una conferencia de prensa. Me gustaría dejar esto muy claro.
En esta Cámara no hay lugar para el populismo barato. Los grupos mayoritarios son responsables de toda la Cámara, y estamos intentando hacer honor a ello. Esta pregunta oral y esta resolución se han vuelto a incluir en el orden del día para que podamos avanzar en el debate sobre el Estatuto, no para obstaculizarlo.
Señorías, llevamos negociando casi cinco años y no podemos seguir por más tiempo en una situación en la que el Consejo hace bailar al Parlamento como si fuera un oso con una argolla en la nariz en la pista de un circo. Debe estar ya claro lo que quiere el Consejo. Sabiendo lo que desea el Consejo, seremos además capaces de elaborar un Estatuto razonable en el transcurso de las futuras negociaciones de la Comisión de Asuntos Jurídicos, en el actual proceso legislativo, en virtud del apartado 5 del artículo 190.
Espero que el Sr. Haarder, que al fin y al cabo fue en su día colega nuestro, se ha sentado en esta Cámara y conoce los problemas existentes, y que además participó con anterioridad en los trabajos de elaboración del Estatuto, pueda ahora dar al Parlamento una señal clara y positiva, en nombre de la Presidencia danesa.
Lo que considero inadmisible es que se repita lo que ya sucedió con las Presidencias sueca y belga. Permítanme recordárselo. El grupo de contacto se reunió y se nos dijo que, si llegábamos a un compromiso sobre los impuestos, los problemas se resolverían y el Estatuto podría entrar en vigor según lo propuesto. ¿Qué ocurrió? Aceptamos el compromiso, un compromiso que, por cierto, considero ilegal y que el Tribunal Europeo de Justicia nunca aceptará. Pero lo aceptamos en aras de un estatuto común: ¿y cuál fue el resultado? El Consejo volvió a plantear otros problemas y otras cuestiones y, al final, no hicimos el más mínimo avance."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kyseessä on päättymätön tarina. Tämä parlamentti on käsitellyt jäsenten ohjesääntöä vuodesta 1998 lähtien. Minusta nyt on korkea aika saattaa se päätökseen. Vaalikausi on käytännöllisesti katsoen lopussa ja laajentuminen on edessä. Mielestäni parlamentin jäsenten juridinen kanta on nyt lyötävä lopullisesti lukkoon. Tietysti tarvitsemme myös virallisen vastauksen neuvostolta parlamentin virallisten elinten tekemiin ehdotuksiin.
Siksi haluaisin tällä kertaa nähdä työpöydälläni ei vain hyvää tarkoittavan kirjeen puhemieheltä, vaan myös täsmällisen lausunnon neuvostolta. Se on tämän suullisen kysymyksen ja sitä seuraavan päätöslauselman tarkoitus.
Kustannusten avoimuus nousee esiin kerta toisensa jälkeen, mutta ei se ole tämän päätöslauselman aihe. On täysin selvää, että me haluamme avoimuutta, ja on myöskin selvää, että puhemies tekee luonnollisesti uuden esityksen kulukorvauksista, jos ohjesääntö saadaan läpi. Pidän sitä itsestään selvänä, ja siitä on kysymys kaikissa nyt käsiteltävänä olevissa päätöslauselmaehdotuksissa.
Rothleyn mietintö, jonka Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta alunperin hyväksyi lausuntona puhemiehelle ja puheenjohtajakokoukselle, on tämän parlamentin ainoa asiakirja, joka sisältää todella kattavan ehdotuksen jäsenten ohjesäännöksi. Olemme odottaneet neuvoston vastausta tämän vuoden huhtikuusta lähtien ja siksi katson tämän suullisen kysymyksen tulevan tarpeeseen. Nyt on korkea aika toimia.
Rothleyn ehdotus on hyvin tasapainoinen. Ohjenuorana meillä on ollut esitys, jonka oli laatinut viisaiden miesten ryhmä, joka oli nimitetty tekemään meille konkreettisia ehdotuksia. Olemme tulleet siihen tulokseen, että meidän pitäisi ansaita puolet Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomarien peruspalkasta. Minusta tässä suunnitelmassa ovat kaikki osatekijät kohdallaan.
Minusta on sitäkin valitettavampaa, että kolmen ryhmän puheenjohtajat julkaisivat tänä aamuna lehdistötiedotteen tästä tärkeästä kysymyksestä, joka todellisuudessa vaatii parlamentin yksimielisyyttä. Minusta se on täysin sietämätöntä. Tänä aamuna esitetyt perusteettomat väitteet ovat selkeässä ristiriidassa päätöslauselman todellisen sisällön kanssa.
Huomauttaisin kuitenkin, että edessämme olevat ehdotukset eroavat toisistaan merkittävästi vain yhdessä kohdassa, nimittäin siinä, että meidän päätöslauselmaesityksessämme viitataan 2 kohdassa oikeudellisten asioiden valiokunnan huhtikuiseen päätökseen, koska haluamme neuvoston ilmaisevan selkeästi kantansa tähän asiakirjaan. Muilta osin esitysten sisältö on käytännöllisesti katsoen sama. Siksi en todellakaan voi käsittää, miksi tänä aamuna väitettiin, että suurimmat ryhmät vastustaisivat ohjesääntöä ja haluaisivat vain kahmia rahat taskuihinsa. Se ei todellakaan pidä paikkansa, ja on täysin sopimatonta edes väittää sellaista tässä parlamentissa tai lehdistötilaisuudessa. Sen haluan tässä yhteydessä tehdä erittäin selväksi.
Tässä parlamentissa ei ole sijaa halpahintaiselle populismille. Suurilla ryhmillä on vastuu koko parlamentin puolesta ja yritämme parhaamme mukaan kantaa vastuumme. Tämä suullinen kysymys ja päätöslauselma on jälleen kerran nostettu asialistalle, jotta voisimme edistyä ohjesääntöä koskevassa keskustelussa, ei sen estämiseksi.
Hyvät kollegat, olemme neuvotelleet pian viisi vuotta, ja nyt emme enää voi jatkaa tilanteessa, jossa neuvosto tanssittaa parlamenttia talutusnuorassaan aivan kuten tahtoo. Tähän mennessä on pitänyt käydä selväksi mitä neuvosto tahtoo. Jos me kerran tiedämme mitä neuvosto haluaa, meidän pitäisi myös pystyä saamaan aikaan järkevä ohjesääntö oikeudellisten asioiden valiokunnan käsittelyä seuraavassa keskustelussa perustamissopimuksen 190 artiklan 5 kohdan mukaisessa varsinaisessa lainsäädäntöprosessissa.
Toivon, että komission puheenjohtaja Haarder, joka on aiemmin ollut kollegamme, istunut tässä parlamentissa ja tuntee sen ongelmat ja joka on myös aiemmin osallistunut ohjesäännön valmistelutyöhön, pystyy nyt antamaan meille selkeän myönteisen signaalin puheenjohtajavaltio Tanskan puolesta.
Minun on mahdotonta hyväksyä, että nyt toistuisi sama kuin Ruotsin ja Belgian puheenjohtajakausilla. Antakaahan kun muistutan. Yhteysryhmä kokoontui ja meille kerrottiin, että jos pääsemme kompromissiin verotuskysymyksistä, ongelmat voidaan ratkaista ja ohjesääntö voi tulla voimaan ehdotetulla tavalla. Mitä sitten tapahtuikaan? Me jatkoimme kompromissin muokkaamista – kompromissin, jota minä sitä paitsi pidän laittomana ja sellaisena, ettei Euroopan yhteisöjen tuomioistuin koskaan hyväksyisi sitä. Me kuitenkin jatkoimme sen muokkaamista, koska halusimme saada aikaan yhteisen ohjesäännön, ja mikä oli tulos? Neuvosto löysi aina uusia ongelmia ja avoimia kysymyksiä ja loppujen lopuksi emme ole päässeet asiassa yhtään eteenpäin."@fi5
"(
) Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, nous nous trouvons ici dans une histoire sans fin. Notre Parlement traite de la question du statut des députés depuis 1998. Je pense qu'il est grand temps d'en finir avec cette question. Nous arrivons pratiquement à la fin d'une législature et nous sommes en outre à la veille d'un élargissement de l'Union européenne. Je pense qu'il est nécessaire que le statut des députés de cette Assemblée soit enfin définitivement réglé. À cet effet, il nous est indispensable d'avoir une réaction officielle du Conseil sur les propositions qui ont été faites par les instances du Parlement.
C'est pourquoi je voudrais, cette fois, non seulement voir sur la table une lettre de bonnes intentions de notre Président mais aussi une déclaration concrète du Conseil. Tel est le but de cette question orale et de la résolution qui l'accompagne.
La question de la transparence des frais revient sans cesse dans la discussion. Ce n'est pourtant pas l'objet de cette résolution. Que nous voulions une transparence ne fait aucun doute, de même qu'il est clair que la présidence présentera de nouvelles propositions sur le remboursement des frais dès que ce statut sera adopté. Pour moi, cela coule de source et c'est l'objet des propositions de résolution présentées ici.
Le rapport Rothley, initialement adopté par la commission juridique du Parlement européen en tant qu'avis destiné à notre président et à la Conférence des présidents, est le seul document parlementaire à contenir une proposition globale concernant le statut des députés. Depuis le mois d'avril de cette année, nous attendons une réaction du Conseil et c'est la raison pour laquelle il nous a semblé opportun de poser cette question orale. Il est plus que temps !
La proposition de M. Rothley est une proposition très équilibrée. Pour l'élaborer, nous nous sommes basés sur les réflexions des sages spécialement mandatés à cet effet. Notre conclusion est que nous devrions percevoir la moitié de la rémunération de base d'un juge européen. Je crois que tous les éléments de ce concept sont très équilibrés.
Je déplore donc d'autant plus vivement que, sur cette question importante, où le consensus de l'Assemblée est réellement décisif, trois présidents de groupes ont donné ce matin une conférence de presse qui, selon moi, est tout à fait intolérable. En effet, chacun a pu constater une nette contradiction entre ce qui a été affirmé, à tort, ce matin et le contenu de la résolution.
Je signale néanmoins qu'il n'y a qu'une seule différence importante dans les propositions de résolution sur lesquelles nous sommes appelés à voter ici, à savoir, la référence, au paragraphe 2 de notre proposition de résolution, à la décision de la commission juridique du mois d'avril. La raison en est que nous voulons que le Conseil prenne concrètement position sur ce document. Pour le reste, le contenu est pratiquement identique. Je ne comprends dès lors absolument pas pourquoi, ce matin, il y a eu des affirmations telles que celle disant que les grands groupes parlementaires s'opposeraient à ce statut et chercheraient, pour ainsi dire, à s'en mettre plein les poches. Ce n'est absolument pas le cas et cette allégation est indécente, qu'elle soit exprimée dans cette Assemblée ou lors d'une conférence de presse. Je tiens à le dire clairement ici et maintenant.
Il n'y a pas de place ici pour un populisme facile. Les grands groupes parlementaires ont une responsabilité vis-à-vis de l'ensemble du Parlement et nous essayons de l'assumer correctement. Cette question orale et cette résolution ont été remises à l'ordre du jour afin de faire avancer et non d'empêcher le débat sur le statut des députés.
Mesdames et Messieurs, nous ne pouvons admettre plus longtemps - cela fait maintenant presque cinq ans que nous négocions - que le Parlement se laisse ainsi trimbaler par le Conseil, un peu comme une bête de cirque. Il est temps maintenant que nous sachions clairement ce que veut le Conseil. Lorsque nous le saurons, nous serons en mesure, lors des prochaines délibérations à la commission juridique, d'aboutir à un statut acceptable dans le cadre de la procédure législative prévue à l'article 190, paragraphe 5.
J'espère que M. Haarder, qui est un de nos anciens collègues ayant siégé à cette Assemblée, qui connaît les problèmes et qui a déjà collaboré dans le passé aux projets de statut, sera maintenant en mesure, pour la présidence danoise, de donner un signal clair et positif au Parlement.
Ce que je trouve inacceptable, c'est de voir se répéter ce que nous avons déjà vécu durant les présidences suédoise et belge. Je rappelle qu'à l'époque, le groupe de contact s'est réuni et qu'il a été dit que lorsque nous trouverions un compromis sur la question de la fiscalité, les problèmes seraient résolus et le statut proposé pourrait alors entrer en vigueur. Et que s'est-il passé ? Nous nous sommes laissés entraîner dans le compromis en question, que je considère par ailleurs illégal et que la Cour de justice européenne n'acceptera jamais. Mais nous l'avons accepté dans l'intérêt d'aboutir à un statut commun. Et quel a été le résultat ? Le Conseil a soulevé d'autres problèmes et questions et, au bout du compte, nous n'avons pas progressé d'un seul pas."@fr6
"Signor Presidente, onorevoli deputati, abbiamo a che fare con una storia senza fine. Il Parlamento ha iniziato a discutere lo statuto dei deputati nel 1998. Penso che sia davvero giunto il momento di portare a termine la questione. Siamo praticamente alla fine della legislatura e nell’imminenza dell’allargamento. Ritengo che la posizione giuridica dei deputati al Parlamento debba essere definita una volta per tutte. Naturalmente è necessaria anche una risposta ufficiale da parte del Consiglio alle proposte avanzate dagli organi ufficiali del Parlamento.
Per tali motivi questa volta vorrei vedere sui nostri banchi non solo una lettera positiva del nostro Presidente, ma anche una precisa dichiarazione del Consiglio. Tale è lo scopo di questa interrogazione orale e della risoluzione che la accompagna.
La questione della trasparenza delle spese è stata sollevata più e più volte. Ma non è l’oggetto della presente risoluzione. E’ assolutamente evidente che vogliamo trasparenza ed è altrettanto chiaro che l’Ufficio di presidenza presenterà senz’altro nuove proposte per il rimborso delle spese una volta definito lo statuto. E’ un punto scontato che costituisce l’oggetto di tutte le proposte di risoluzione che sono state presentate.
La relazione Rothley, che era stata inizialmente adottata dalla commissione parlamentare giuridica come progetto di parere indirizzato al Presidente del Parlamento e alla Conferenza dei presidenti, è il solo documento del Parlamento a contenere una proposta realmente esaustiva sullo statuto dei deputati. Aspettiamo una risposta dal Consiglio da aprile di quest’anno, motivo per cui abbiamo ritenuto necessaria questa interrogazione orale. E’ davvero il momento di avere una risposta.
La proposta dell’onorevole Rothley è davvero equilibrata. Abbiamo seguito i suggerimenti formulati dal gruppo di esperti che è stato nominato per presentarci indicazioni concrete. Siamo giunti alla conclusione che dovremmo ricevere come retribuzione il 50 per cento del trattamento economico di base di un giudice della Corte di giustizia delle Comunità europee. Ritengo che tutti gli aspetti di questo progetto siano adeguatamente equilibrati.
Trovo quanto mai spiacevole il fatto che i presidenti di tre gruppi stamane abbiano rilasciato un comunicato stampa su questa importante questione che dipende realmente dal consenso dell’Assemblea. Penso che sia assolutamente inaccettabile. Vi è una contraddizione piuttosto palese tra le false affermazioni presenti nel comunicato di questa mattina e l’effettivo contenuto della risoluzione.
Vorrei tuttavia sottolineare che vi è un’unica importante differenza rispetto alle proposte che abbiamo davanti, ovvero il riferimento, nel secondo paragrafo della nostra proposta di risoluzione, alla decisione di aprile della commissione giuridica, perché vogliamo che il Consiglio si pronunci in modo chiaro su questo documento. Tutti gli altri elementi contenutistici sono praticamente identici. Non riesco pertanto assolutamente a capire perché questa mattina sia stato asserito che i gruppi principali si sarebbero opposti allo statuto e che volevano riempirsi le tasche. Le cose non stanno affatto così ed è scorretto esprimersi in questi termini in Aula o in una conferenza stampa. Vorrei che questo fosse chiaro.
In Parlamento il populismo di bassa lega è fuori luogo. Nei confronti di tutto il Parlamento i principali gruppi hanno una responsabilità, che stiamo cercando di adempiere. Questa interrogazione orale e questa risoluzione sono di nuovo state inserite all’ordine del giorno per portare avanti la discussione in merito allo statuto, non per farla arenare.
Onorevoli deputati, ormai sono quasi cinque anni che sono in corso le trattative, non è più tollerabile che il Consiglio tratti il Parlamento come se fosse un orso con un anello al naso da far danzare in un’arena circense. Ormai il Consiglio deve definire ciò che vuole. Se conosceremo il parere del Consiglio, potremo riuscire a elaborare uno statuto adeguato nelle discussioni che seguiranno in seno alla commissione giuridica, con una procedura legislativa effettiva in conformità dell’articolo 190, paragrafo 5.
Mi auguro che il Presidente Haarder, che dopotutto è stato un nostro collega, è stato seduto in quest’Aula, ne conosce i problemi e che in precedenza ha partecipato al lavoro di stesura dello statuto, sarà ora in grado di dare al Parlamento un chiaro e positivo segnale a nome della Presidenza danese.
Ritengo inaccettabile che si ripeta quanto è già successo durante le Presidenze svedese e belga. Permettetemi di rinfrescarvi la memoria. Nell’incontro con il gruppo di contatto ci è stato detto che, se avessimo raggiunto un compromesso sul regime fiscale, i problemi sarebbero stati risolti e lo statuto sarebbe entrato in vigore come proposto. Cosa è successo? Abbiamo accettato un compromesso che, detto tra parentesi, reputo illegale e che la Corte di giustizia non accetterà mai. Tuttavia, pur di ottenere uno statuto comune, abbiamo accettato il compromesso, e quale è stato il risultato? Il Consiglio ha di nuovo sollevato altri problemi e difficoltà e alla fine non abbiamo compiuto il benché minimo progresso."@it9
"Mr President, ladies and gentlemen, we are dealing with a never-ending story here. This House has been considering the Members’ Statute since 1998. I think it is high time we brought it to an end. We are virtually at the end of a legislative period and we also have enlargement ahead of us. I believe the legal position of the Members of this House needs to be settled now once and for all. Of course, we also need an official response from the Council to the proposals made by official bodies of this House.
That is why this time I would like to see on our desks not only a well-meaning letter from our President, but also a definite statement from the Council. That is the purpose of this oral question and the resolution that accompanies it.
The question of the transparency of costs is raised again and again. But it is not the subject of this resolution. It is perfectly clear that we want transparency, and it is also perfectly clear that our presidency will of course submit fresh proposals for the reimbursement of costs if we get the Statute. I take that as read and that is the subject of all the motions for a resolution that are here on the table.
The Rothley report, which was initially adopted by the European Parliament’s Committee on Legal Affairs as an opinion for our President and the Conference of Presidents, is the only document in this House to contain a really comprehensive proposal for a Members’ Statute. We have been waiting for a response from the Council since April this year and that is why we believe this oral question is now necessary. It is high time.
This proposal of Mr Rothley’s is a very balanced one. We were guided by the submissions made by the wise men who were appointed to make concrete proposals to us. We have come to the conclusion that we ought to receive as salary one half of the basic salary of a European judge. I believe everything about this plan is well balanced.
I find it all the more regrettable that three group chairmen this morning issued a press release on this important question, which really depends on a consensus in this House; I think that was completely intolerable. There was quite an obvious contradiction between the claims that were falsely made there this morning and what is actually contained in the resolution.
I would, however, point out that there is only one major difference between the motions before us here, namely the reference, in paragraph 2 of our motion for a resolution, to the Committee on Legal Affairs’ April decision, because we want the Council to adopt a clear position on this document. Everything else is virtually identical in content. I therefore fail completely to understand why it was claimed this morning that the large groups would oppose the statute and wanted to fill their pockets. That is certainly not the case and it is improper to say so in that way in this House or at a press conference. I would like to make that very clear at this point.
In this House, there is no room for cheap populism. The large groups have a responsibility for this entire House and we are trying to fulfil it. This oral question and this resolution have again been put on the agenda so that we can make progress in the debate about the Statute, not to hinder it.
Ladies and gentlemen, we have been negotiating now for nearly five years, and we cannot continue any longer in a situation where the Council leads Parliament a dance like a bear with a ring through its nose in a circus arena. It must be clear by now what the Council wants. If we know what the Council wants, we shall also be able to arrive at a sensible Statute in the ensuing discussions in the Committee on Legal Affairs in the actual legislative process under Article 190 (5).
I hope that Mr Haarder, who after all was once a colleague of ours, has sat in this House and knows the problems and who was also formerly involved in the work on drafting the Statute, will now be in a position to give Parliament a clear, positive signal on behalf of the Danish Presidency.
What I consider unacceptable is that we should have a repeat of what has already happened with the Swedish and Belgian Presidencies. Let me remind you. The contact group met and we were told that if we reached a compromise over taxation the problems would be solved and the Statute could come into force as proposed. What happened? We went along with the compromise, one that, incidentally, I consider illegal and that the European Court of Justice will never accept. We went along with it, however, in the interests of a common statute, and what was the outcome? The Council again raised other problems and issues and in the end we have made not the slightest progress."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte collega’s, dit is een gebed zonder einde. Sinds 1998 houdt dit Parlement zich bezig met het statuut van de leden. Ik vind het de hoogste tijd dat we deze kwestie afronden. Wij zijn bijna aan het einde van deze zittingsperiode en bovendien staat de uitbreiding voor de deur. Ik geloof dat het noodzakelijk is dat de rechtspositie van de afgevaardigden in dit Parlement nu eindelijk eens een keer geregeld wordt. Om dat te bereiken, is het wel noodzakelijk dat we ook een officiële reactie van de Raad krijgen op de voorstellen die door de officiële organen van dit Parlement zijn gedaan.
Daarom hebben wij deze keer niet alleen een goed bedoelde brief van onze Voorzitter nodig, maar ook een concrete verklaring van de Raad. Dat is de reden van de mondelinge vraag en de bijbehorende resolutie die hier centraal staat.
Telkens weer wordt de kwestie van de transparantie van de onkosten ter sprake gebracht. Dat is echter niet het onderwerp van deze resolutie. Dat wij transparantie willen, is volkomen duidelijk. Het is ook duidelijk dat ons Bureau uiteraard nieuwe voorstellen zal overleggen voor de onkostenvergoeding als het statuut er eenmaal is. Daar ga ik van uit en dat geldt ook voor alle ontwerpresolutie die hier aan de orde zijn.
Het verslag-Rothley dat door de Commissie juridische zaken en interne markt is opgesteld en dat in eerste instantie bedoeld was als advies voor onze Voorzitter en de Conferentie van voorzitters, is het enige document in dit Parlement dat een uitgebreid, integraal voorstel voor een statuut van de leden bevat. Wij wachten sinds april van dit jaar op een reactie van de Raad en dat is de reden waarom wij van mening zijn dat wij deze mondelinge vraag moeten stellen. Het is de hoogste tijd!
Het voorstel van collega Rothley is een zeer evenwichtig voorstel. Wij hebben ons gebaseerd op datgene wat de deskundigen ons voorgelegd hebben; deskundigen die benoemd zijn om ons concrete voorstellen te doen. Wij hebben uiteindelijk besloten dat wij de helft van het basissalaris van een Europese rechter als salaris zouden moeten krijgen. Naar mijn mening is het concept in alle facetten zeer evenwichtig.
Daarom betreur ik het des te meer dat vanmorgen drie fractievoorzitters over dit belangrijke onderwerp - waarbij consensus in dit Parlement eigenlijk van het grootste belang is - een persconferentie hebben gegeven die naar mijn mening volstrekt onacceptabel was. Er is sprake van een heel duidelijke tegenstelling tussen datgene wat vanochtend ten onrechte beweerd is en datgene wat daadwerkelijk in de resolutie staat.
Ik wil erop wijzen dat er slechts één wezenlijk verschil bestaat tussen de ontwerpresoluties die hier in stemming worden gebracht, namelijk de verwijzing in paragraaf 2 van onze ontwerpresolutie naar het besluit van de Commissie juridische zaken en interne markt van april, omdat wij willen dat de Raad een concreet standpunt over dit document inneemt. Al het andere is vrijwel geheel identiek. Daarom is het voor mij volstrekt onbegrijpelijk waarom vanochtend onder meer beweerd werd dat de grote fracties tegen het statuut zouden zijn en zogezegd hun eigen zakken zouden vullen. Dat is absoluut niet het geval, en het is onfatsoenlijk op deze manier iets dergelijks te beweren in dit Parlement of tijdens persconferenties! Dat wil ik op deze plaats heel duidelijk stellen!
Er is hier geen plaats voor goedkoop populisme. De grote fracties hebben een verantwoordelijkheid voor het gehele Parlement en wij proberen daaraan zo goed mogelijk invulling te geven. Op ons verzoek zijn deze mondelinge vraag en deze resolutie weer op de agenda gezet en wel om schot te krijgen in de discussie over het statuut, niet om die discussie te belemmeren.
Geachte dames en heren, wij onderhandelen inmiddels bijna vijf jaar en het mag niet langer zo zijn dat het Parlement door de Raad als het ware als een beer aan een neusring door de circuspiste wordt getrokken. Er moet nu eindelijk eens een keer duidelijkheid komen over wat de Raad wil. Als we weten wat de Raad wil, kunnen wij in de daaropvolgende besprekingen in de Commissie juridische zaken en interne markt een doordacht statuut opstellen, via de eigenlijke wetgevingsprocedure krachtens artikel 190, lid 5.
De heer Haarder is niet alleen een voormalig collega in dit Parlement en dus op de hoogte van de problemen die er spelen, maar hij heeft toentertijd ook nog meegewerkt aan de concepten van dit statuut. Ik hoop dat hij in staat zal zijn om namens het Deense voorzitterschap een duidelijk positief signaal aan het Parlement te geven.
Het is voor mij onaanvaardbaar dat wij een herhaling krijgen van datgene wat we eerder al tijdens het Zweedse en het Belgische voorzitterschap hebben meegemaakt. Ik zeg het nog maar een keer: toentertijd heeft men ons tijdens een vergadering van de contactgroep gezegd dat de problemen opgelost zouden zijn als er een compromis over de belastingen gesloten zou worden; daarna zou het voorgestelde statuut in werking kunnen treden. Wat is er gebeurd? Wij hebben ons akkoord verklaard met het compromis, een compromis dat volgens mij overigens in strijd met de wet is en door het Europese Hof van Justitie nooit geaccepteerd zal worden. Wij zijn er echter mee akkoord gegaan in het belang van een gemeenschappelijk statuut en wat is het resultaat? De Raad heeft weer andere problemen en kwesties opgeworpen en wij zijn uiteindelijk weer geen stap verder gekomen!"@nl2
"Senhor Presidente, caros colegas, o que temos perante nós é o que se chama uma “história sem fim”. Desde 1998 que esta casa se ocupa do Estatuto dos Deputados. Penso que é altura de chegarmos ao fim. Estamos praticamente a terminar uma legislatura e temos, além disso, o alargamento perante nós. Penso que é necessário definir de uma vez por todas a situação jurídica dos colegas desta câmara. Para tal, é necessário que obtenhamos uma resposta oficial da parte do Conselho relativamente às propostas apresentadas por entidades oficiais desta casa.
Assim sendo, desta vez, o que eu gostaria de ver em cima das nossas mesas não era apenas uma carta de intenções do nosso Presidente, mas também uma declaração concreta e definida da parte do Conselho. É esta a finalidade da presente pergunta oral e da resolução que a acompanha.
É constantemente levantada a questão da transparência das despesas. Esta não faz, contudo, parte da presente resolução, mas é perfeitamente claro que pretendemos transparência e que, se obtivermos o Estatuto, a nossa Mesa vai obviamente apresentar novas propostas sobre reembolso de despesas. Parto desse princípio, sendo este o tema de todas as propostas de resolução que temos perante nós.
O relatório Rothley, inicialmente adoptado pela Comissão dos Assuntos Jurídicos do Parlamento Europeu para funcionar como um parecer para o nosso Presidente e para a Conferência dos Presidentes, constitui o único documento desta câmara com uma proposta abrangente para o Estatuto dos Deputados. Desde Abril deste ano que estamos à espera de uma resposta da parte do Conselho e este é o motivo que tornou necessária a pergunta oral, agora apresentada. O tempo urge.
Esta proposta do colega é extremamente equilibrada. Nela, seguimos a orientação dada pelos Sábios, incumbidos precisamente da missão de nos apresentarem propostas. Chegámos à conclusão de que devemos receber como salário metade do salário-base de um juiz do Tribunal Europeu. Penso que tudo o que está englobado por este conceito se encontra bastante equilibrado.
Daí que seja ainda mais lamentável o facto de ter havido uma conferência de imprensa, dada por três presidentes de grupos parlamentares, relativamente a esta importante questão que depende efectivamente da existência de consenso. Foi, quanto a mim, algo de intolerável, pois havia uma clara contradição entre as afirmações falsas proferidas esta manhã e aquilo que é efectivamente referido na resolução.
Chamo, no entanto, a atenção para o facto de haver uma única e importante diferença entre as resoluções que temos perante nós para votação. Trata-se designadamente da referência que é feita no ponto 2 da nossa proposta de resolução, relativamente à decisão de Abril, da parte da Comissão dos Assuntos Jurídicos, pois nós pretendemos, da parte do Conselho, uma posição concreta relativamente a este documento. Todo o resto é praticamente idêntico em termos de conteúdo. Daí que seja para mim totalmente incompreensível a razão que levou às afirmações produzidas esta manhã, de que os grupos políticos maiores se iriam opor ao Estatuto e de que, por assim dizer, queriam encher os bolsos. Não é mesmo nada assim, além de ser impróprio fazer uma afirmação deste teor nesta casa ou numa conferência de imprensa. Quero, neste momento, deixar este ponto perfeitamente claro.
Nesta câmara, não há lugar para populismo barato. Os grupos maiores têm responsabilidade têm uma responsabilidade por toda esta casa e estão a tentar fazer-lhe jus. Foi por nossa iniciativa que esta pergunta oral e esta resolução foram novamente colocadas na ordem do dia e o que se pretende é fazer progressos no debate sobre o Estatuto e não impedi-lo.
Minhas Senhoras e meus Senhores, esta situação não pode continuar, pois já estamos em negociações há praticamente cinco anos e o Conselho continua a ter o Parlamento a fazer a chamada figura de urso na pista do circo. Tem de ficar, de uma vez por todas, claro o que o Conselho pretende. Se soubermos o que o Conselho quer, vamos conseguir obter um Estatuto correcto e adequado nas deliberações subsequentes em sede de Comissão dos Assuntos Jurídicos e no processo legislativo propriamente dito, nos termos do n.º 5 do artigo 190º.
Espero que o Presidente Haarder, que até foi nosso colega no passado, que teve assento nesta câmara e tem conhecimento dos problemas e que chegou a estar envolvido no processo de elaboração preliminar do Estatuto, esteja agora em posição de marcar, pela Presidência dinamarquesa, uma posição clara e inequívoca a este respeito ao Parlamento.
O que é, para mim, inaceitável é que estejamos a ter uma repetição do que vivemos com as Presidências sueca e espanhola. Permitam-me recordar os factos. O grupo de contacto reuniu e disseram-nos que, se conseguíssemos chegar a um compromisso na questão dos impostos, os problemas ficariam resolvidos e o Estatuto poderia entrar em vigor na forma proposta. O que se passou, então? Aderimos a esse compromisso, que aliás considero ilegal e que o Tribunal de Justiça nunca vai aceitar. Mas aceitámo-lo na perspectiva de que era no interesse de um Estatuto comum, e qual foi o resultado? O Conselho tornou a levantar mais problemas e questões e, finalmente, encontramo-nos sem ter feito o menor progresso nesta matéria."@pt11
"Herr talman, mina damer och herrar! Detta är den oändliga historien. Kammaren har befattat sig med ledamotsstadgan sedan 1998. Det är hög tid att vi kommer till ett avslut. Rent praktiskt närmar vi oss slutet av en mandatperiod, och framför oss har vi utvidgningen. Jag menar att det är nödvändigt att de rättsliga förhållandena för kollegerna i kammaren äntligen regleras. För detta krävs emellertid att vi får en officiell reaktion från rådet på de förslag som har lagts fram av de officiella organen i kammaren.
Därför vill jag denna gång inte enbart se ett välment brev från talmannen på vårt bord, utan jag vill ha en konkret förklaring från rådet. Detta är skälet till denna muntliga frågan och den nya resolutionen i fråga.
Frågan om insyn i kostnaderna tas upp gång på gång. Frågan är dock inte en del av resolutionen. Att vi vill ha öppenhet är ju fullständigt klart, och lika klart är det att presidiet naturligtvis kommer att lägga fram nya förslag till kostnadsersättning när stadgan föreligger. Jag utgår från detta, och det är också innehållet i alla resolutionsförslag som har lagts fram.
Rothleys betänkande, som ju först antogs av utskottet för rättsliga frågor och den inre marknaden som ett yttrande om talmännen och talmanskonferensen, är det enda dokumentet i kammaren som har ett omfattande förslag till ledamotsstadga. Sedan april i år har vi väntat på en reaktion från rådet, och detta är skälet till att vi menar att vi nu måste ställa denna muntliga fråga. Det är hög tid!
Kollegan Rothleys förslag är mycket balanserat. Vi har orienterat oss efter den oberoende expertkommittén och de konkreta förslag som den har i uppdrag att lägga fram för oss. Vi har kommit fram till resultatet att vårt arvode bör motsvara 50 procent av grundlönen för en domare vid EG-domstolen. Jag menar att allt som omfattas av detta koncept är mycket välbalanserat.
Desto mer beklagar jag att tre gruppordförande i morse gav en presskonferens, som enligt min övertygelse var fullständigt outhärdlig, i denna viktiga fråga där kammaren egentligen borde vara enig. Det finns en tydlig motsättning mellan det som felaktigt hävdades i morse och det som faktiskt står i resolutionen.
Jag vill dock påpeka att det finns en enda väsentlig skillnad i de resolutionsförslag som vi skall rösta om, nämligen att vi i punkt 2 i vårt resolutionsförslag hänvisar till beslutet i utskottet för rättsliga frågor och den inre marknaden från april, eftersom vi vill att rådet skall ta konkret ställning till dokumentet. Allt annat är praktiskt taget identiskt till innehållet. Därför är det obegripligt att det i morse gjordes tre påståenden om att de stora partigrupperna skulle motsätta sig stadgan för att så att säga proppa fickorna fulla. Så är det definitivt inte, och det är oförskämt att påstå något sådant på detta sätt antingen här i kammaren eller på en presskonferens! Detta vill jag säga klart och tydligt!
Det finns inget utrymme för billig populism. De stora grupperna har ett ansvar för hela kammaren, och det ansvaret försöker vi ta. På vårt initiativ och genom denna muntliga fråga står resolutionen återigen på föredragningslistan, och det beror på att vi vill att diskussionen om ledamotsstadgan skall gå framåt, inte hindras.
Mina damer och herrar! Vi har förhandlat i nästan fem år – nu får det vara slut med att rådet släpar runt parlamentet som en björn i nosringen på en cirkusarena. Vi måste äntligen få klarhet i vad rådet vill. När vi får veta vad rådet vill kan vi nämligen komma fram till en förnuftig stadga i de följande samråden i utskottet för rättsliga frågor och den inre marknaden i det egentliga lagstiftningsförfarandet enligt artikel 190.5.
Bertel Haarder är ju vår före detta kollega; han har suttit här i kammaren och förstår problemen eftersom han redan då deltog i förslagen till stadga. Därför hoppas jag att han nu ser till att det danska ordförandeskapet ger en tydlig positiv signal till parlamentet.
Det är oacceptabelt att samma sak upprepas som under det svenska och det belgiska ordförandeskapet. Låt mig påminna om följande: kontaktgruppen sammanträdde, och man sade oss att allt som krävdes var en kompromiss i skattefrågan för att problemen skulle kunna lösas och stadgan träda i kraft enligt liggande förslag. Och vad hände? Vi gick med på kompromissen, vilken jag för övrigt ser som rättsvidrig och som EG-domstolen aldrig kommer att godkänna. Men vi gick med på den, för den gemensamma stadgans skull, och vad blev resultatet? Rådet lade återigen fram nya problem och frågor, och i slutändan hade vi i alla fall inte kommit ett enda steg längre!"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"DE"6
"Lehne (PPE-DE ). -"6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples