Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-062"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.4.3-062"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente del Consejo, señor Comisario, he planteado esta cuestión oral en nombre de mi Grupo para traer de nuevo al Pleno y, por lo tanto, a debate público y transparente, un tema esencial que es un tema constitucional.
En relación con el Sr. Rothley tengo que decir una cosa; con el Sr. Rothley como ponente el Estatuto es muy difícil, sin el Sr. Rothley, es imposible y tenemos todos que ser conscientes de ello y, por lo tanto, en vez de ahondar en las divisiones y ofender a muchos miembros de esta casa, lo que tenemos que hacer es trabajar conjuntamente y sacar el Estatuto adelante.
Le agradezco la carta que ha escrito y espero una cosa, Presidente, porque creo que usted también está en esa misma línea. Espero que hoy el Consejo diga que está dispuesto a dialogar con nosotros sobre las modalidades de aprobación del Estatuto. Es lo único que le pido hoy al Consejo, y agradezco mucho que el Sr. Haarder esté aquí porque él ha estado luchando con nosotros por el Estatuto. Quiero mencionar una cosa, que en este momento está ya vigente el Tratado de Niza, lo cual implica la aprobación por mayoría, salvo los aspectos relativos a la fiscalidad, que se decidirán por unanimidad. En el día de hoy, lo único que hay que pedir es que el Presidente del Consejo me tienda la mano - no a mí sino al Parlamento - . Lo demás tenemos que hacerlo con un debate abierto y con trabajo conjunto entre nosotros y, por favor, no ahondemos las divisiones. Busquemos la unión del Parlamento porque es una responsabilidad nuestra que no podemos transferir a los demás.
En un momento en el que estamos en la Convención planteando reformas de la Comisión, del Consejo, de todas las instituciones, el que podamos cumplir nuestro mandato con dignidad, con honor e igualdad como ciudadanos europeos, es una cuestión esencial en la que llevamos trabajando mucho tiempo. Añadiría algo más: tenemos que resolver este tema en esta legislatura, antes del final de la misma, habida cuenta de la proyección política que tiene.
Planteé mi pregunta buscando el mayor apoyo y consenso en el Parlamento Europeo porque creo que es necesario y tengo que decir que mi Grupo piensa que éste es un tema que tiene que definirse con la máxima transparencia, tanto en lo que respecta al Estatuto en sus aspectos constitucionales como en las normas con las que tenemos que dotarnos.
Lo que tengo que lamentar en este momento es que parece que, buscando el máximo acuerdo, se han acentuado los desacuerdos. Me he encontrado con una acusación abierta y sistemática; esta mañana tres presidentes de grupos parlamentarios han acusado públicamente, en conferencia de prensa, al Grupo Socialista de bloquear el Estatuto.
Yo fui, y lo sabe bien el Presidente, quien planteó la enmienda al informe de Palacio que se aprobó con 455 votos a favor. Yo fui quien planteó, y está en la resolución conjunta del Grupo Liberal como considerando, que tenía que constituirse el grupo de personas eminentes, y lo sabe bien el Sr. Haarder, y propuse su composición, empezando por el Sr. Ersbøl.
Eso es lo que he hecho yo en nombre del Grupo Socialista. Me gustaría que aquéllos que nos critican - y no me parece mal que se adelante la campaña electoral, pero sin bordear a la difamación -, me gustaría que explicaran aquí - que es donde hay que explicar las cosas - qué es lo que han hecho ellos.
Y le diría al Sr. Watson, con toda la estima que le tengo, que también sería muy interesante - tiene una oportunidad de oro - que nos explicara por qué se siente rodeado por los alemanes. Aquí todos somos iguales. Yo no me siento condicionado por los alemanes, no es verdad.
No es verdad, por ejemplo, que se haya creado este sistema de dietas para compensar a los ibéricos. Yo vengo de un parlamento en el que me daban el billete, nunca había cobrado más. Me encontré con ese sistema y no conozco a ningún parlamentario, incluso de los que cobran más, que haya renunciado a ese sistema. ¿Por qué tenemos que desarrollar entre nosotros todo ese discurso de hipocresía y cinismo? Creo que hay que buscar la unidad y no ofender a los colegas porque tenemos que buscar conjuntamente la manera de salir hacia adelante.
Por último, Sr. Presidente, usted sabe muy bien que yo fui el presidente del Grupo que más apoyó el que usted tuviera la posibilidad de mantener contactos exploratorios con el Consejo. Ahora bien, estamos en un parlamento, tenemos que aplicar el método parlamentario, no el método plebiscitario, y me alegro de que después de que yo haya planteado la pregunta, usted haya escrito dando cuenta de sus gestiones, y me alegro también de que haya hablado con el Sr. Rothley."@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand for Rådet, hr. kommissær, jeg har stillet dette mundtlige spørgsmål på min gruppes vegne for endnu en gang at bringe et konstitutionelt emne op her i Parlamentet og dermed i en åben og offentlig debat.
Med hensyn til hr. Rothley vil jeg sige én ting: Med hr. Rothley som ordfører er statutten meget vanskelig, uden hr. Rothley er den umulig, og det skal vi alle være klar over, så i stedet for at forstærke splittelsen og fornærme mange af Parlamentets medlemmer, bør vi samarbejde og komme videre med statutten.
Jeg er taknemmelig for det brev, De har skrevet, og jeg har et håb, hr. formand, fordi jeg tror på, at De også vil vælge denne metode. Jeg håber, at Rådet i dag vil sige, at det er parat til at indlede samtaler med os om metoderne for godkendelse af statutten. Det er min bøn til Rådet i dag, og jeg er taknemmelig for, at hr. Haarder er til stede, fordi han har kæmpet sammen med os for statutten. Jeg vil gerne nævne en ting, og det er, at Nice-traktaten nu er trådt i kraft, hvilket betyder flertalsafgørelser undtagen i beskatningsspørgsmål, som skal afgøres med enstemmighed. I dag skal vi blot bede rådsformanden om at række hånden frem - ikke til mig, men til Parlamentet. Resten skal foregå gennem en åben debat og en fælles indsats fra os alle, og jeg beder Dem om, at vi ikke gør splittelsen større. Lad os tilstræbe enighed i Parlamentet, for det er vores ansvar, og det kan vi ikke overdrage til andre.
På et tidspunkt, hvor vi via konventet overvejer reformer af Kommissionen, Rådet og alle institutionerne, er vores evne til at udfylde vores mandat med værdighed, ære og lighed som europæiske borgere et væsentligt punkt, som vi har arbejdet med i et stykke tid. Jeg vil gerne tilføje noget mere: Vi må løse dette problem inden for denne valgperiode, før den slutter, på grund af dets politiske betydning.
Jeg stillede mit spørgsmål i et forsøg på at opnå større støtte og enighed i Europa-Parlamentet, for det er efter min mening nødvendigt, og jeg må sige, at min gruppe mener, at dette spørgsmål skal defineres i størst mulig åbenhed, både med hensyn til de forfatningsmæssige aspekter af statutten og de regler, som vi skal fastlægge for os selv.
På nuværende tidspunkt beklager jeg, at forsøget på at skabe den størst mulige enighed har medført, at man fokuserer på områder med uenighed. Jeg er blevet stillet over for en åben og systematisk anklage. Ved en pressekonference i formiddags anklagede formændene for tre parlamentariske grupper offentligt Den Socialdemokratiske Gruppe for at blokere for statutten.
Som vores formand er klar over, var det mig, der stillede ændringsforslaget til de Palacio-betænkningen, som blev vedtaget med 455 stemmer. Det var mig, der foreslog, og det skete i form af en betragtning i et forslag til fælles beslutning fra Den Liberale Gruppe, at der skulle nedsættes en gruppe af fremtrædende mennesker, og det er hr. Haarder udmærket klar over, og jeg foreslog også nogle af denne gruppes medlemmer startende med hr. Ersbøl.
Det er, hvad jeg har gjort på Den Socialdemokratiske Gruppes vegne. Jeg vil gerne bede dem, der har kritiseret os - og jeg har ikke noget imod, at valgkampen rykkes frem, men den skal ikke være på grænsen til injurier - forklare for Parlamentet - som er stedet, hvor ting bør forklares - hvad det er, de har gjort.
Og jeg vil sige til hr. Watson, med den største respekt, at det også vil være interessant - han får sit livs chance - hvis han kan forklare, hvorfor han føler sig omringet af tyskere. Vi er alle lige her. Jeg føler mig ikke overdrevet påvirket af tyskerne, det er ikke sandt.
Det er f.eks. ikke rigtigt, at systemet af godtgørelser er blevet oprettet for at yde kompensation til ibererne. Jeg kommer fra et parlament, hvor de gav mig billetten, mere fik jeg aldrig. Jeg levede i det system, og jeg kender ingen andre parlamenter, heller ikke dem, der betaler bedst, der har fornægtet dette system. Hvorfor er vi nødt til at lytte til dette hykleriske og kyniske argument? Jeg mener, at vi bør tilstræbe enighed og ikke fornærme vores kolleger, fordi vi er nødt til at arbejde sammen for at komme videre.
Endelig, hr. formand, er De udmærket klar over, at jeg var formand for den gruppe, der var den største støtte for, at De kan opretholde sonderende kontakter til Rådet. Godt, vi sidder i et Parlament, vi skal anvende den parlamentariske metode, ikke den samme som gadens parlament, og jeg er glad for, at De, efter at jeg stillede mit spørgsmål, har skrevet for at aflægge rapport om Deres aktiviteter, og jeg er også glad for, at De har talt med hr. Rothley."@da1
"Herr Präsident des Rates, Herr Kommissar! Ich habe diese mündliche Anfrage im Namen meiner Fraktion gestellt, um ein wichtiges Thema, bei dem es sich um eine konstitutionelle Frage handelt, erneut in das Plenum zu tragen und es folglich öffentlich und transparent zu diskutieren.
Zu Herrn Rothley muss ich eines sagen: Mit Herrn Rothley als Berichterstatter ist das Statut sehr schwierig, ohne Herrn Rothley ist es unmöglich, und dessen müssen wir uns alle bewusst sein, und folglich müssen wir, anstatt die Gräben zu vertiefen und viele Mitglieder dieses Hauses zu beleidigen, gemeinsam arbeiten und das Statut voranbringen.
Ich danke Ihnen für das von Ihnen verfasste Schreiben und hoffe eines, Herr Präsident, da ich glaube, dass Sie ebenfalls auf dieser Linie stehen. Ich hoffe, dass der Rat heute sagt, er sei bereit, mit uns über die Modalitäten der Annahme des Statuts zu sprechen. Das ist das Einzige, worum ich heute den Rat ersuche, und ich bin sehr dankbar, dass Herr Haarder hier ist, denn er hat mit uns für das Statut gekämpft. Ich möchte erwähnen, dass zum gegenwärtigen Zeitpunkt der Vertrag von Nizza bereits in Kraft ist, was mit Ausnahme der Fragen der Besteuerung, die einstimmig entschieden werden müssen, die Mehrheitsentscheidung einschließt. Worum wir am heutigen Tage nur ersuchen müssen, ist, dass mir der Ratspräsident die Hand reicht – nicht mir, sondern dem Parlament. Alles andere müssen wir mit einer offenen Debatte und durch die gemeinsame Arbeit unter uns regeln, und bitte lassen Sie uns nicht die Gräben vertiefen. Lassen Sie uns nach Einigkeit im Parlament streben, denn dies ist unsere Verantwortung, die wir nicht anderen übertragen dürfen.
Zu einem Zeitpunkt, da wir im Konvent Reformen der Kommission, des Rates, aller Institutionen konzipieren, ist es eine wesentliche Frage, an der wir seit langer Zeit arbeiten, dass wir unser Mandat würdig, ehrenhaft und als Unionsbürger erfüllen können. Ich würde noch hinzufügen: Wir müssen dieses Thema in Anbetracht seiner politischen Ausstrahlung in der laufenden Wahlperiode, vor ihrem Ende, lösen.
Ich habe beim Einbringen meiner Anfrage die größtmögliche Unterstützung und den Konsens im Europäischen Parlament gesucht, weil ich das für erforderlich halte, und ich muss sagen, dass meine Fraktion der Ansicht ist, dass es sich hierbei um ein Thema handelt, welches mit höchster Transparenz definiert werden muss, sowohl im Hinblick auf die konstitutionellen Aspekte des Statuts als auch auf die Normen, mit denen wir uns ausstatten müssen.
Derzeit muss ich allerdings mit Bedauern feststellen, dass bei der Suche nach der größtmöglichen Übereinstimmung die Meinungsverschiedenheiten scheinbar noch stärker zutage getreten sind. Ich sah mich mit einer offenen und systematischen Beschuldigung konfrontiert; heute Morgen haben drei Fraktionsvorsitzende des Parlaments in einer Pressekonferenz die Sozialdemokratische Fraktion öffentlich beschuldigt, das Statut zu blockieren.
Ich war es, und der Präsident weiß das, der den Änderungsantrag zum Bericht de Palacio einbrachte, der mit 455 Stimmen angenommen wurde. Ich war es, und das steht als Erwägung in der gemeinsamen Entschließung der Fraktion der Liberalen, der erklärte, dass eine Gruppe von hervorragenden Persönlichkeiten gebildet werden müsse, Herr Haarder weiß das ganz genau, und ich schlug deren Zusammensetzung vor, angefangen mit Herrn Ersbøl.
Das habe ich im Namen der Sozialdemokratischen Fraktion getan. Ich würde es begrüßen, wenn jene, die uns kritisieren – und mir scheint es nicht schlecht zu sein, die Wahlkampagne vorzuziehen, aber ohne sich der Verleumdung zu bedienen –, uns hier erläutern würden – denn dies ist der Ort, an dem die Dinge klargestellt werden müssen –, was sie selbst getan haben.
Und ich würde Herrn Watson bei allem Respekt sagen, dass es auch sehr interessant wäre – er hat eine einzigartige Gelegenheit –, wenn er uns erklären würde, warum er sich von den Deutschen umzingelt fühlt. Hier sind wir alle gleich. Ich fühle mich nicht von den Deutschen unter Druck gesetzt, das ist nicht wahr.
Es stimmt zum Beispiel nicht, dass dieses Diätensystem geschaffen wurde, um die Iberer zu entschädigen. Ich komme von einem Parlament, in dem man mir das Ticket gab, ich hatte niemals mehr bezogen. Ich fand dieses System vor und kenne kein Parlament, nicht einmal unter denen mit den höchsten Zahlungen, das auf dieses System verzichtet hätte. Warum müssen wir unter uns diese ganze Heuchelei und diesen Zynismus anwenden? Ich glaube, wir müssen nach Einheit streben und nicht die Kollegen beleidigen, denn wir müssen gemeinsam den Weg suchen, um voranzukommen.
Sie, Herr Präsident, wissen schließlich sehr gut, dass ich der Vorsitzende jener Fraktion war, die am nachdrücklichsten die Forderung unterstützte, dass Sie die Möglichkeit erhalten sollten, Sondierungsgespräche mit dem Rat zu führen. Nun sind wir ein Parlament, wir haben die parlamentarische Methode, nicht die Methode des Volksentscheids anzuwenden, und ich freue mich, dass Sie, nachdem ich die Anfrage eingebracht habe, geschrieben und über die von Ihnen unternommenen Schritte berichtet haben, und ich freue mich auch, dass Sie mit Herrn Rothley gesprochen haben."@de7
"Κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, κύριε Επίτροπε, έθεσα αυτή την προφορική ερώτηση εξ ονόματος της Ομάδας μου προκειμένου να φέρω για άλλη μια φορά σε αυτό το Σώμα, συνεπώς σε μια δημόσια και διαφανή συζήτηση, ένα σημαντικό θέμα που είναι συνταγματικό.
Όσον αφορά τον κ. Rothley, πρέπει να πω ένα πράγμα: με τον κ. Rothley ως εισηγητή, το καθεστώς είναι πολύ δύσκολο· χωρίς τον κ. Rothley, είναι αδύνατο, και πρέπει να έχουμε όλοι επίγνωση αυτού του γεγονότος. Επομένως, αντί να εντείνουμε τις διαιρέσεις και να προσβάλλουμε πολλά μέλη αυτού του Κοινοβουλίου, αυτό που πρέπει να κάνουμε είναι να εργαστούμε μαζί και να προωθήσουμε αυτό το καθεστώς.
Σας είμαι ευγνώμων για την επιστολή που γράψατε και έχω μια ελπίδα, κύριε Πρόεδρε, διότι πιστεύω ότι και εσείς επίσης συμμερίζεστε αυτή την προσέγγιση. Ελπίζω ότι σήμερα το Συμβούλιο θα πει ότι είναι διατεθειμένο να διεξαγάγει συνομιλίες μαζί μας σχετικά με τις μεθόδους έγκρισης του καθεστώτος. Αυτό είναι το μόνο που ζητώ από το Συμβούλιο σήμερα, και είμαι πολύ ευγνώμων που ο κ. Haarder βρίσκεται εδώ επειδή έχει αγωνιστεί μαζί μας για το καθεστώς. Θα ήθελα να αναφέρω ένα πράγμα, και αυτό είναι ότι η Συνθήκη της Νίκαιας έχει τεθεί πλέον σε ισχύ, πράγμα που σημαίνει έγκριση με πλειοψηφία, εκτός από τα φορολογικά θέματα, τα οποία θα ψηφίζονται ομόφωνα. Σήμερα, το μόνο που έχουμε να ζητήσουμε είναι ο Προεδρεύων του Συμβουλίου να απλώσει το χέρι του – όχι σε εμένα, αλλά στο Κοινοβούλιο. Πρέπει να κάνουμε τα υπόλοιπα μέσω μιας ανοιχτής συζήτησης και κοινής εργασίας μεταξύ μας και, παρακαλώ, ας μην αυξήσουμε τις διαιρέσεις. Ας αναζητήσουμε την ενότητα στο Κοινοβούλιο, διότι αυτή είναι δική μας ευθύνη και δεν μπορούμε να την μεταθέσουμε σε άλλους.
Σε μια εποχή που στην Συνέλευση εξετάζουμε μεταρρυθμίσεις της Επιτροπής, του Συμβουλίου και όλων των θεσμικών οργάνων, το να είμαστε σε θέση να εκπληρώσουμε τη θητεία μας με αξιοπρέπεια, τιμή και ισότητα ως ευρωπαίοι πολίτες είναι ένα σημαντικό θέμα για το οποίο εργαζόμαστε πολύ καιρό. Θα προσέθετα και κάτι άλλο: πρέπει να επιλύσουμε αυτό το θέμα κατά τη διάρκεια της τρέχουσας κοινοβουλευτικής περιόδου, πριν φτάσει στο τέλος της, δεδομένης της πολιτικής σημασίας που έχει.
Υπέβαλα την ερώτησή μου προς αναζήτηση μεγαλύτερης υποστήριξης και συναίνεσης στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, διότι πιστεύω ότι είναι απαραίτητη, και πρέπει να πω ότι η Ομάδα μου πιστεύει ότι αυτό είναι ένα θέμα που πρέπει να προσδιοριστεί με τη μέγιστη δυνατή διαφάνεια, τόσο όσον αφορά τις συνταγματικές πτυχές του καθεστώτος όσο και τους κανόνες που πρέπει να θεσπίσουμε για τους εαυτούς μας.
Αυτό για το οποίο λυπάμαι αυτή τη στιγμή είναι ότι φαίνεται πως, αναζητώντας τη μέγιστη δυνατή συμφωνία, τονίστηκαν οι διαφωνίες. Βρέθηκα αντιμέτωπος με μια δημόσια και συστηματική κατηγορία· σήμερα το πρωί, σε μια συνέντευξη Τύπου, τρεις πρόεδροι κοινοβουλευτικών ομάδων, κατηγόρησαν δημόσια τη Σοσιαλιστική Ομάδα ότι παρεμποδίζει το καθεστώς.
Όπως γνωρίζει πολύ καλά ο Πρόεδρος, εγώ ήμουν αυτός που πρότεινε την τροπολογία στην έκθεση de Palacio, η οποία εγκρίθηκε με 455 ψήφους. Εγώ ήμουν αυτός που πρότεινε, και αυτό βρίσκεται στο κοινό ψήφισμα της Ομάδας των Φιλελευθέρων ως αιτιολογική σκέψη, ότι έπρεπε να συσταθεί μια ομάδα επιφανών προσωπικοτήτων, και ο κ. Haarder το γνωρίζει καλά αυτό, και πρότεινα τη σύνθεσή της, αρχίζοντας από τον κ. Ersbøl.
Αυτά έχω κάνει εξ ονόματος της Σοσιαλιστικής Ομάδας. Θα ήθελα εκείνοι που μας επικρίνουν – και δεν έχω αντίρρηση να επισπευσθεί η προεκλογική εκστρατεία, αλλά δεν πρέπει να φτάνει στα όρια της συκοφαντίας – να εξηγήσουν σε αυτό το Σώμα – που είναι το μέρος όπου πρέπει να εξηγούνται τα πράγματα – τι ακριβώς έχουν κάνει εκείνοι.
Επίσης, θα έλεγα στον κ. Watson, με τον μεγαλύτερο σεβασμό, ότι θα ήταν επίσης ενδιαφέρον – έχει μια χρυσή ευκαιρία – αν μπορούσε να εξηγήσει γιατί αισθάνεται περικυκλωμένος από Γερμανούς. Εδώ όλοι είμαστε ίσοι. Εγώ δεν αισθάνομαι υπερβολικά επηρεασμένος από τους Γερμανούς, αυτό δεν είναι αλήθεια.
Δεν είναι αλήθεια, παραδείγματος χάρη, ότι αυτό το σύστημα των επιδομάτων έχει δημιουργηθεί για να αποζημιώνει τους Ίβηρες. Προέρχομαι από ένα κοινοβούλιο στο οποίο μου έδωσαν το εισιτήριο, ποτέ δεν κέρδισα περισσότερα. Βρέθηκα αντιμέτωπος με αυτό το σύστημα και δεν γνωρίζω κανένα κοινοβούλιο, ακόμη και εκείνα που πληρώνουν περισσότερα, το οποίο έχει απορρίψει αυτό το σύστημα. Γιατί πρέπει να έχουμε αυτή την υποκριτική και κυνική λογομαχία; Πιστεύω ότι πρέπει να αναζητήσουμε την ενότητα και να μην προσβάλλουμε τους συναδέλφους μας, διότι πρέπει να εργαστούμε μαζί για να βρούμε έναν τρόπο να προχωρήσουμε μπροστά.
Τέλος, κύριε Πρόεδρε, γνωρίζετε πολύ καλά ότι ήμουν ο πρόεδρος της Ομάδας που υποστήριξε περισσότερο την ιδέα να μπορείτε να έχετε διερευνητικές επαφές με το Συμβούλιο. Τώρα, είμαστε σε ένα κοινοβούλιο, πρέπει να εφαρμόσουμε την κοινοβουλευτική μέθοδο, όχι τη μέθοδο του δημοψηφίσματος, και χαίρομαι που, αφότου έθεσα την ερώτηση, εσείς γράψατε δίνοντας αναφορά για τις δραστηριότητές σας. Χαίρομαι επίσης που μιλήσατε με τον κ. Rothley."@el8
"Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, I have raised this oral question on behalf of my group in order to bring once again to this House, and therefore to a public and transparent debate, a fundamental issue which is a constitutional one.
With regard to Mr Rothley, I must say one thing; with Mr Rothley as rapporteur, the Statute is very difficult, without Mr Rothley, it is impossible and we must all be aware of this and, therefore, instead of increasing divisions and offending many members of this House, what we must do is work together and bring this Statute forward.
I am grateful for the letter you have written and I have one hope, Mr President, because I believe that you also take this approach. I hope that today the Council will say that it is prepared to hold talks with us on the methods for approving the Statute. That is all I am asking of the Council today, and I am very grateful that Mr Haarder is here because he has been fighting with us for the Statute. I would like to mention one thing, and that is that the Treaty of Nice is now in force, which means majority approval, except on taxation issues, which will be decided unanimously. Today, all we have to ask is that the President-in-Office of the Council hold out his hand – not to me but to Parliament. We must do the rest through an open debate and joint work amongst us and, please, let us not increase divisions. Let us seek unity in Parliament because this is our responsibility and we cannot transfer it to others.
At a time when in the Convention we are considering reforms of the Commission, the Council and all the institutions, being able to fulfil our mandate with dignity, honour and equality as European citizens is an essential issue which we have been working on for a long time. I would add something else: we must resolve this issue during this legislature, before it comes to an end, given the political importance it has.
I tabled my question in the quest for greater support and consensus within the European Parliament because I believe it is necessary and I must say that my group believes that this is an issue which must be defined with the greatest possible transparency, both with regard to the constitutional aspects of the Statute and the rules which we have to lay down for ourselves.
What I regret at this point is that it seems that, in seeking the greatest possible agreement, disagreements have been highlighted. I have been faced with an open and systematic accusation; this morning, in a press conference, three parliamentary group presidents have publicly accused the Socialist Group of blocking the Statute.
As the President is well aware, it was I who proposed the amendment to the de Palacio report which was approved by 455 votes. It was I who proposed, and this is in the joint resolution of the Liberal Group as a recital, that a group of eminent people had to be created, and Mr Haarder is well aware of this, and I proposed its membership, beginning with Mr Ersbøl.
This is what I have done on behalf of the Socialist Group. I would like those people who have criticised us – and I do not mind the election campaign being brought forward, but it should not verge on slander – to explain in this House – which is where things should be explained – what it is they have done.
And I would say to Mr Watson, with the greatest of respect, that it would also be interesting – he has a golden opportunity – if he could explain why he feels surrounded by Germans. We are all equal here. I do not feel overly influenced by the Germans, it is not true.
It is not true, for example, that this system of allowances has been created to compensate the Iberians. I come from a parliament in which they gave me the ticket, I had never earned more. I was faced with this system and I do not know any parliament, even those which pay most, which has renounced this system. Why do we have to have this hypocritical and cynical argument? I believe we have to seek unity and not offend our fellow Members because we have to work together to find a way to move ahead.
Finally, Mr President, you are well aware that I was the president of the group which most supported the idea of you being able to maintain exploratory contacts with the Council. Now, we are in a parliament, we have to apply the parliamentary method, not the plebiscite method, and I am glad that after I raised the question, you have written to give an account of your activities, and I am also glad that you have spoken with Mr Rothley."@en3
"Arvoisa neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, olen esittänyt ryhmäni puolesta tämän suullisen kysymyksen tuodakseni jälleen kerran parlamentin käsiteltäväksi ja samalla myös julkiseen ja avoimeen keskusteluun tämän tärkeän perustuslaillisen kysymyksen.
Rothleyn suhteen minun on sanottava yksi asia: kun Rothley on esittelijänä, ohjesäännön läpivieminen on vaikeaa, mutta ilman häntä se on mahdotonta, ja meidän on kaikkien oltava tietoisia siitä. Siksi sen sijaan että kasvattaisimme jakolinjoja ja loukkaisimme vielä muitakin tämän parlamentin jäseniä, meidän on nyt ryhdyttävä yhteistyöhön ja vietävä ohjesääntöä eteenpäin.
Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen kirjeeseenne, ja minulla onkin vain yksi toivomus ja uskon teidän yhtyvän siihen. Toivon, että neuvosto ilmoittaa tänään olevansa valmis aloittamaan kanssamme keskustelut ohjesäännön hyväksymisessä noudatettavasta menettelystä. Muuta en tänään pyydä neuvostolta, ja olen tyytyväinen, että neuvostoa edustaa juuri Haarder, koska hän on ollut yhdessä kanssamme tekemässä työtä ohjesäännön puolesta. Haluan mainita vielä yhden asian, nimittäin sen, että Nizzan sopimus on nyt voimassa, mikä merkitsee enemmistöpäätöksiä muissa paitsi veroasioissa, joista päätökset on tehtävä yksimielisesti. Nyt meidän täytyy vain toivoa neuvoston puheenjohtajan kädenojennusta – ei minulle, vaan parlamentille. Lopun on tapahduttava omassa keskuudessamme avoimessa keskustelussa ja yhteistyössä, ja toivon todellakin, ettemme enää lisäisi epäsopua. Pyrkikäämme parlamentin yhtenäisyyteen, koska se on meidän velvollisuutemme eikä sitä voi siirtää muille.
Samaan aikaan kun Eurooppa-valmistelukunnassa pohditaan komission, neuvoston ja kaikkien toimielinten uudistuksia, se, että me pystymme täyttämään tehtävämme sen vaatimalla arvokkuudella, kunnioitusta herättävästi ja tasapuolisesti Euroopan kansalaisina, on olennaisen tärkeä kysymys, jota olemme pohtineet jo pitkään. Lisäisin vielä, että poliittisen tärkeytensä vuoksi kysymys on ratkaistava vielä tämän vaalikauden aikana.
Esittämällä suullisen kysymyksen pyrin lisäämään asian kannatusta ja yksimielisyyttä Euroopan parlamentin sisällä, koska minusta se olisi välttämätöntä. Ryhmäni mielestä tämä asia on selvitettävä mahdollisimman avoimesti sekä ohjesäännön perustuslaillisten näkökohtien että niiden sääntöjen osalta, joita meidän on laadittava itseämme varten.
Tässä minua harmittaa se, että nyt näyttää siltä, että pyrittäessä mahdollisimman laajaan yksimielisyyteen, erimielisyydet ovat vain korostuneet. Minuun on kohdistettu avoimesti ja järjestelmällisesti erilaisia syytöksiä. Tänä aamuna lehdistötilaisuudessa kolmen parlamentin ryhmän puheenjohtajat syyttivät julkisesti sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmää ohjesäännön läpimenon estämisestä.
Kuten arvoisa puhemies hyvin tietää, juuri minä ehdotin de Palacion mietintöön tarkistusta, joka hyväksyttiin 455 äänellä. Minä ehdotin, ja se on mainittu liberaali- ja demokraattipuolueen yhteisessä päätöslauselmaehdotuksessa yhdessä johdanto-osan kappaleessa, että perustettaisiin arvovaltaisten henkilöiden ryhmä, ja puheenjohtaja Haarder on tästä hyvin tietoinen, ja esitin siihen myös jäseniä alkaen Ersbølistä.
Tämän olen tehnyt sosialistiryhmän puolesta. Haluaisin, että arvostelijamme – enkä välitä vaikka tässä nyt käytäisiinkin vaalikampanjaa, mutta siinä ei pidä mennä herjauksiin – selittäisivät parlamentille – sillä tämä on oikea paikka näiden asioiden selvittämiseen – mihin he oikein ovat pyrkineet.
Kollega Watsonille sanoisin, kaikella kunnioituksella, että olisi mielenkiintoista – siihen olisi nyt suorastaan oivallinen tilaisuus – jos hän voisi selittää, miksi hän tuntee jäävänsä saksalaisten jalkoihin. Me olemme täällä kaikki tasa-arvoisia. Minusta ei lainkaan tunnu siltä, että saksalaisilla olisi liikaa valtaa. Se ei pidä paikkansa.
Ei esimerkiksi pidä paikkaansa, että nyt käsiteltävä kulukorvausjärjestelmä olisi luotu hyvitykseksi espanjalaisille ja portugalilaisille. Tulen parlamentista, jossa sain vain valmiit matkaliput. En ole tottunut enempään. Jouduin mukaan tähän järjestelmään, enkä tiedä minkään maan parlamentin, edes niiden, jotka maksavat korkeimpia palkkioita, kieltäytyneen tästä järjestelystä. Miksi meidän täytyy jatkaa tätä tekopyhää ja kyynistä väittelyä? Minun mielestäni meidän on yritettävä löytää yksimielisyys sen sijaan että jatkaisimme toistemme loukkaamista, koska meidän on kyettävä yhteistyöhön, mikäli haluamme löytää asiaan ratkaisun.
Arvoisa puhemies, tehän olette hyvin tietoinen siitä, että minä olin juuri sen ryhmän puheenjohtaja, joka kaikkein voimakkaimmin kannatti ajatusta siitä, että te voisitte käydä alustavia neuvotteluja neuvoston kanssa. Nyt ollaan parlamentissa, meidän on noudatettava parlamentaarisia menettelytapoja, ei mitään huutoäänestyksiä. Olen iloinen, että esitettyäni tämän suullisen kysymyksen olette kirjoittanut parlamentin jäsenille kirjeen, jossa selitätte toimianne, ja samoin olen iloinen, että olette puhunut kollega Rothleyn kanssa."@fi5
"Monsieur le Président du Conseil, Monsieur le Commissaire, j'ai déposé cette question orale au nom de mon groupe afin de soulever en plénière et, par conséquent, en public et dans la transparence, une question constitutionnelle essentielle.
En ce qui concerne M. Rothley, je dois dire une chose : avec M. Rothley comme rapporteur, le statut est un sujet très difficile, sans M. Rothley, il est impossible. Nous devons tous être conscients de cela et, par conséquent, au lieu d'accentuer les divisions et d'offenser de nombreux membres de cette Assemblée, nous devons travailler ensemble et faire progresser ce dossier.
Je vous remercie pour la lettre que vous avez écrite et j'espère une chose, Monsieur le Président, et je crois que vous êtes sur la même ligne, à savoir que le Conseil dise qu'il est disposé à dialoguer avec nous sur les modalités d'approbation du statut. C'est la seule chose que je demande aujourd'hui au Conseil, et je remercie beaucoup M. Haarder qui est ici et qui a beaucoup lutté avec nous pour ce statut. Je voudrais encore mentionner un point : le traité de Nice étant déjà en vigueur, cela implique l'approbation à la majorité, excepté pour les aspects relatifs à la fiscalité, qui seront décidés à l'unanimité. Aujourd'hui, la seule chose qu'il convient de demander est que le président du Conseil me tende la main, pas à moi, mais au Parlement. Le reste, nous devrons le faire par un débat ouvert et par un travail conjoint entre nous et, je vous en prie, n'accentuons pas les divisions. Recherchons l'union du Parlement car il s'agit d'une de nos responsabilités que nous ne pouvons pas transférer.
À l'heure où la Convention se penche sur les réformes de la Commission, du Conseil, de toutes les institutions, le fait de pouvoir remplir notre mandat avec dignité, avec honneur et sur un pied d'égalité en tant que citoyens européens, est une question essentielle sur laquelle nous travaillons depuis longtemps. J'ajouterais ceci : nous devons résoudre cette question au cours de cette législature, avant la fin de celle-ci, étant donné la projection politique qu'elle revêt.
J'ai posé cette question en recherchant le plus large soutien et consensus au sein du Parlement européen car j'estime cela nécessaire et je dois dire que mon groupe pense qu'il s'agit d'un sujet qui doit être défini avec la plus grande transparence, tant en ce qui concerne le statut dans ses aspects constitutionnels que les normes dont nous devons nous doter.
Je regrette que pour le moment il semble que, en recherchant l'accord le plus large, les désaccords se sont accentués. Je me suis retrouvé face à une accusation ouverte et systématique ; ce matin, trois présidents de groupe parlementaire ont accusé publiquement, lors d'une conférence de presse, le groupe socialiste de bloquer le statut.
C'est moi, et le Président le sait très bien, qui ai déposé l'amendement au rapport de Palacio qui a été adopté par 455 voix. J'ai également avancé, dans la résolution commune du groupe libéral, sous la forme d'un considérant, qu'il convenait de constituer un groupe de personnes éminentes, et M. Haarder le sait très bien, et j'ai proposé sa composition, en commençant par M. Ersbøl.
Voilà ce que j'ai fait au nom du groupe socialiste. Je voudrais que ceux qui nous critiquent - et je ne suis pas opposé à un avancement de la campagne électorale, mais sans en venir à la diffamation -, expliquent ici - endroit où il convient de le faire - ce que eux ont fait.
Je dirais à M. Watson, avec toute l'estime que j'ai pour lui, qu'il serait également très intéressant - et une occasion en or s'offre à lui - qu'il nous explique pourquoi il se sent cerné par les Allemands. Nous sommes tous égaux ici. Je ne me sens pas conditionné par les Allemands, ce n'est pas vrai.
Il n'est pas vrai, par exemple, que ce système d'indemnités a été créé pour dédommager les députés ibériques. Je viens d'un parlement où l'on donne simplement un billet, je n'ai jamais rien eu de plus. Je me suis retrouvé dans ce système et je ne connais aucun parlementaire, y compris dans ceux qui touchent plus, qui ait renoncé à celui-ci. Pourquoi devons-nous tenir entre nous ce discours hypocrite et cynique ? Je crois qu'il faut rechercher l'unité et éviter d'offenser des collègues parce que nous devons trouver ensemble la manière d'aller de l'avant.
Enfin, Monsieur le Président, vous savez très bien que j'ai été le président du groupe qui a le plus soutenu la possibilité pour vous d'avoir des contacts exploratoires avec le Conseil. Nous sommes dans un parlement, nous devons donc appliquer la méthode parlementaire et non celle du plébiscite, et je suis heureux qu'après que j'ai déposé cette question, vous ayez rendu compte par écrit de vos démarches. Je me félicite également que vous ayez parlé avec M. Rothley."@fr6
"Signor Presidente del Consiglio, signor Commissario, ho presentato questa interrogazione orale a nome del mio gruppo per portare nuovamente in Aula, e pertanto in un dibattito pubblico e trasparente, una questione basilare di natura costituzionale.
Per quanto riguarda l’onorevole Rothley, devo dire una cosa: con lui in veste di relatore, realizzare lo statuto è molto difficile, ma senza di lui è impossibile, e dobbiamo esserne tutti coscienti. Quindi, anziché esacerbare le divisioni ed offendere molti deputati al Parlamento, dovremmo invece lavorare congiuntamente e far procedere lo statuto.
La ringrazio per la lettera che ha scritto e mi auguro perché credo che anche lei segua la stessa linea, signor Presidente, che oggi il Consiglio affermi di essere disposto a discutere con noi sulle modalità di approvazione dello statuto. Oggi non chiedo nient’altro al Consiglio e sono molto grato al Ministro Haarder per la sua presenza in Aula perché ha lottato al nostro fianco per lo statuto. Vorrei segnalare che attualmente il Trattato di Nizza è entrato in vigore: questo significa che l’approvazione avverrà a maggioranza, tranne sugli aspetti fiscali, che verranno decisi all’unanimità. Oggi, l’unica cosa da chiedere è che il Presidente in carica del Consiglio ci tenda la mano – non a me, ma al Parlamento. Tutto il resto va fatto con un dibattito aperto e un lavoro congiunto tra di noi e, per favore, cerchiamo di non inasprire le divisioni. Cerchiamo l’unità del Parlamento, perché è una nostra responsabilità e non possiamo trasferirla ad altri.
In un momento in cui, in seno alla Convenzione, stiamo esaminando riforme della Commissione, del Consiglio e di tutte le Istituzioni, il fatto di poter adempiere il nostro mandato con dignità, onore e imparzialità in veste di cittadini europei è un punto essenziale al quale ci stiamo dedicando da diverso tempo. Aggiungerei anche che dobbiamo risolvere questo problema nel corso dell’attuale legislatura, prima che essa finisca, vista l’importanza politica che esso riveste.
Ho presentato l’interrogazione in oggetto cercando il maggior appoggio e consenso possibili in seno al Parlamento europeo perché li ritengo elementi indispensabili; devo altresì dire che il mio gruppo pensa che questo sia un aspetto da definire con la massima trasparenza, sia per quel che riguarda gli aspetti costituzionali dello statuto che le regole di cui ci dobbiamo dotare.
Attualmente, però, purtroppo pare che, cercando di raggiungere il massimo consenso, si siano accentuati i punti di disaccordo. Mi sono imbattuto in accuse aperte e sistematiche; questa mattina, ad una conferenza stampa, tre presidenti di gruppi parlamentari hanno pubblicamente accusato il gruppo socialista di bloccare lo statuto.
A suo tempo, e il Presidente lo sa bene, ero stato io a proporre di emendare la relazione de Palacio, che era stata approvata con 455 voti a favore. Ero stato io ad avanzare la proposta di costituire un gruppo di esperti, contenuta in un considerando nella risoluzione comune del gruppo liberale, come ben sa il Ministro Haarder, nonché a proporne la composizione, a partire dall’onorevole Ersbøl.
Ecco che cosa ho fatto a nome del gruppo socialista. Mi piacerebbe che quelli che ci criticano – e non ho nulla in contrario che si anticipi la campagna elettorale, senza però rasentare la diffamazione –, spiegassero in questa sede – ovvero nel luogo preposto alle spiegazioni – che cosa hanno fatto loro.
Vorrei inoltre dire all’onorevole Watson, con tutta la stima che nutro nei suoi confronti, che sarebbe altresì interessante – ha un’occasione d’oro – se ci spiegasse perché si sente accerchiato dai tedeschi. Qui siamo tutti uguali. Io non mi sento condizionato dai tedeschi, non è vero.
Non è vero, per esempio, che questo sistema d’indennità è stato creato per risarcire gli iberici. Provengo da un parlamento nel quale mi pagavano il biglietto, non ho mai percepito nulla di più. Mi sono ritrovato con questo sistema e non conosco alcun parlamento, nemmeno quelli che pagano meglio, che vi abbia rinunciato. Perché dobbiamo discutere in maniera così ipocrita e cinica? Credo che dovremmo cercare di essere uniti e di non offendere i colleghi perché dobbiamo trovare insieme un modo di andare avanti.
Infine, signor Presidente, lei sa molto bene che io sono stato il presidente del gruppo che si è maggiormente espresso a favore della possibilità che lei intrattenga contatti esplorativi con il Consiglio. Ordunque, ci troviamo in un parlamento, dobbiamo applicare il metodo parlamentare, non quello plebiscitario, e sono lieto che, dopo che ho presentato la mia interrogazione, lei abbia fornito un resoconto scritto delle sue attività. Mi compiaccio altresì che abbia parlato con l’onorevole Rothley."@it9
"Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, I have raised this oral question on behalf of my group in order to bring once again to this House, and therefore to a public and transparent debate, a fundamental issue which is a constitutional one.
With regard to Mr Rothley, I must say one thing; with Mr Rothley as rapporteur, the Statute is very difficult, without Mr Rothley, it is impossible and we must all be aware of this and, therefore, instead of increasing divisions and offending many members of this House, what we must do is work together and bring this Statute forward.
I am grateful for the letter you have written and I have one hope, Mr President, because I believe that you also take this approach. I hope that today the Council will say that it is prepared to hold talks with us on the methods for approving the Statute. That is all I am asking of the Council today, and I am very grateful that Mr Haarder is here because he has been fighting with us for the Statute. I would like to mention one thing, and that is that the Treaty of Nice is now in force, which means majority approval, except on taxation issues, which will be decided unanimously. Today, all we have to ask is that the President-in-Office of the Council hold out his hand – not to me but to Parliament. We must do the rest through an open debate and joint work amongst us and, please, let us not increase divisions. Let us seek unity in Parliament because this is our responsibility and we cannot transfer it to others.
At a time when in the Convention we are considering reforms of the Commission, the Council and all the institutions, being able to fulfil our mandate with dignity, honour and equality as European citizens is an essential issue which we have been working on for a long time. I would add something else: we must resolve this issue during this legislature, before it comes to an end, given the political importance it has.
I tabled my question in the quest for greater support and consensus within the European Parliament because I believe it is necessary and I must say that my group believes that this is an issue which must be defined with the greatest possible transparency, both with regard to the constitutional aspects of the Statute and the rules which we have to lay down for ourselves.
What I regret at this point is that it seems that, in seeking the greatest possible agreement, disagreements have been highlighted. I have been faced with an open and systematic accusation; this morning, in a press conference, three parliamentary group presidents have publicly accused the Socialist Group of blocking the Statute.
As the President is well aware, it was I who proposed the amendment to the de Palacio report which was approved by 455 votes. It was I who proposed, and this is in the joint resolution of the Liberal Group as a recital, that a group of eminent people had to be created, and Mr Haarder is well aware of this, and I proposed its membership, beginning with Mr Ersbøl.
This is what I have done on behalf of the Socialist Group. I would like those people who have criticised us – and I do not mind the election campaign being brought forward, but it should not verge on slander – to explain in this House – which is where things should be explained – what it is they have done.
And I would say to Mr Watson, with the greatest of respect, that it would also be interesting – he has a golden opportunity – if he could explain why he feels surrounded by Germans. We are all equal here. I do not feel overly influenced by the Germans, it is not true.
It is not true, for example, that this system of allowances has been created to compensate the Iberians. I come from a parliament in which they gave me the ticket, I had never earned more. I was faced with this system and I do not know any parliament, even those which pay most, which has renounced this system. Why do we have to have this hypocritical and cynical argument? I believe we have to seek unity and not offend our fellow Members because we have to work together to find a way to move ahead.
Finally, Mr President, you are well aware that I was the president of the group which most supported the idea of you being able to maintain exploratory contacts with the Council. Now, we are in a parliament, we have to apply the parliamentary method, not the plebiscite method, and I am glad that after I raised the question, you have written to give an account of your activities, and I am also glad that you have spoken with Mr Rothley."@lv10
"Mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, mijnheer de commissaris, ik heb deze mondelinge vraag namens mijn fractie ingediend om een fundamentele kwestie, die een constitutionele kwestie is, opnieuw in dit Huis aan de orde te stellen en dientengevolge in een openbaar en transparant debat te behandelen.
Over de heer Rothley wil ik het volgende zeggen. Met hem als rapporteur is het zeer moeilijk het statuut op te stellen, maar zonder hem is het onmogelijk. Daarvan moeten wij ons allemaal bewust zijn. Daarom moeten wij vermijden ons te gaan opsplitsen in verschillende groepen en vele leden van het Parlement aan te vallen; we moeten samenwerken om het statuut van de grond te krijgen.
Mijnheer de Voorzitter, ik dank u voor de brief die u heeft geschreven en ik hoop één ding - u deelt immers ons standpunt. Ik hoop dat de Raad vandaag aangeeft dat hij met ons een dialoog wil beginnen over de voorwaarden voor de goedkeuring van het statuut. Dat is het enige wat ik vandaag van de Raad vraag. Ik wil de heer Haarder hartelijk danken voor zijn aanwezigheid hier, want hij heeft met ons samen voor het statuut gestreden. Ik wil u erop wijzen dat nu het Verdrag van Nice binnenkort in werking treedt, voor goedkeuring een meerderheid zal volstaan, behalve voor belastingvraagstukken, waarover met eenparigheid van stemmen beslist wordt. Het enige wat ik de voorzitter van de Raad nu wil vragen is dat hij mij – en niet alleen mij, maar het gehele Parlement – de hand reikt. Voor de rest moet er een open debat worden gevoerd en moeten wij onderling samenwerken. Laten wij alstublieft geen verdeeldheid opzoeken. Wij moeten eenheid binnen het Parlement bereiken, omdat dat een van onze verantwoordelijkheden is die wij niet op anderen mogen afschuiven.
In de Conventie wordt thans nagedacht over hervormingen van de Commissie, de Raad en alle instellingen, en in dat kader is het van groot belang voor ogen te houden dat wij onze taak met waardigheid en eer en op basis van gelijkwaardigheid moeten kunnen vervullen. Daar werken wij ook al lange tijd aan. Ik zou daar nog aan toe willen voegen dat wij deze kwestie nog voor het einde van deze zittingsperiode moeten oplossen, gezien de politieke betekenis ervan.
Ik heb deze vraag ingediend omdat ik de steun en consensus van de meerderheid binnen het Europees Parlement zoek, want dat is naar mijn mening noodzakelijk. Ik moet erbij vermelden dat mijn fractie van mening is dat deze kwestie met zo veel mogelijk transparantie moet worden omgeven, en dat geldt zowel voor de constitutionele aspecten van het statuut als voor de normen die wij voor onszelf moeten opstellen.
Wat ik op dit moment betreur is het feit dat het erop lijkt dat de nadruk wordt gelegd op de meningsverschillen terwijl er eigenlijk wordt gezocht naar de best mogelijke overeenkomst. Ik moet me zelfs teweerstellen tegen een openbare en systematische beschuldiging: vanmorgen hebben drie fractievoorzitters de Fractie van de Europese Sociaal-Democraten publiekelijk beschuldigd tijdens een persconferentie.
Ik was degene, en dat weet de Voorzitter heel goed, die het amendement op het verslag-de Palacio heeft ingediend dat met 455 stemmen vóór is aangenomen. Ik was degene, en dat weet de heer Haarder heel goed, die heeft voorgesteld een ad-hocgroep van eminente personen in te stellen – dat voorstel staat ook als een van de overwegingen in de gezamenlijke ontwerpresolutie van de Fractie van de Europese Liberale en Democratische Partij. En ik was degene die heeft voorgesteld wie deel moest uitmaken van deze groep, te beginnen bij de heer Ersbøl.
Dit heb ik gedaan namens de Fractie van de Europese Sociaal-Democraten. Ik zou graag willen dat degenen die ons bekritiseren – en voor alle duidelijkheid: ik heb er geen problemen mee dat de verkiezingscampagne naar voren wordt geschoven, maar deze mag niet uitmonden in een lastercampagne – hier zouden uitleggen wat zij hebben gedaan; dit is immers de geschikte plaats om dat te doen.
Ik heb veel waardering voor de heer Watson, maar ik zou het interessant vinden om te horen waarom hij zich ingesloten voelt door de Duitsers – en hij heeft nu de perfecte gelegenheid om dat duidelijk te maken. Iedereen is hier gelijk. Het is niet waar dat ik mij beperkt voel door de Duitsers.
Het is bijvoorbeeld niet waar dat dit stelsel van vergoedingen is opgezet om de Spanjaarden schadeloos te stellen. Ik kom uit een parlement waarin ik het ticket vergoed kreeg; meer heb ik nooit ontvangen. Dat is het systeem waarmee ik te maken had, en ik ken geen enkele parlementariër die dit systeem heeft verworpen, zelfs niet onder de degenen die meer verdienen. Waarom beginnen wij onderling deze hypocriete en cynische discussie? Mijns inziens moeten wij eenheid proberen te creëren in plaats van collega’s aan te vallen. We moeten immers gezamenlijk een manier vinden om vooruit te komen.
Mijnheer de Voorzitter, tot slot het volgende. Zoals u weet was ik voorzitter van de fractie die de grootste voorstander was van het idee u de mogelijkheid te geven verkennende contacten te onderhouden met de Raad. Welnu, wij maken deel uit van een parlement en wij moeten derhalve de parlementaire methode in plaats van de methode van het referendum toepassen. Het doet mij deugd dat u na de indiening van mijn vraag schriftelijk heeft geantwoord en uw activiteiten heeft toegelicht. Ik ben er eveneens verheugd over dat u met de heer Rothley heeft gesproken."@nl2
"Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhor Comissário, coloquei esta questão oral em nome do meu grupo para, uma vez mais, trazer a esta assembleia, e portanto a um debate público e transparente, uma questão fundamental de natureza constitucional.
Relativamente ao senhor deputado Rothley, tenho uma coisa a dizer: com o senhor deputado Rothley como relator, o Estatuto é muito difícil; sem o senhor deputado Rothley, é impossível, e todos devemos ter consciência deste facto. Assim, em lugar de acentuar as divergências e ofender muitos membros desta Casa, o que temos que fazer é trabalhar em conjunto e fazer deste Estatuto uma realidade.
Agradeço-lhe a carta que escreveu e nutro uma esperança, Senhor Presidente, pois creio que também o senhor está nessa mesma linha. Espero que o Conselho se manifeste, hoje, disposto a dialogar connosco sobre as modalidades de aprovação do Estatuto. É tudo o que hoje espero do Conselho e estou grato ao senhor Haarder por estar aqui presente, já que ele tem estado do nosso lado a lutar pelo Estatuto. Quero chamar a atenção para uma coisa, designadamente, que o Tratado de Nice já se encontra em vigor, o que implica a aprovação por maioria, salvo no que diz respeito aos aspectos de fiscalidade, que serão decididos por unanimidade. Hoje, a única coisa que há a pedir é que o Presidente em exercício do Conselho estenda a sua mão – não a mim, mas ao Parlamento. O resto, deveremos nós fazê-lo, através de um debate aberto e de um trabalho conjunto, e, por favor, não acentuemos as divergências. Procuremos, antes, a unidade neste Parlamento, pois essa é uma responsabilidade que nos incumbe e que não podemos transferir para outros.
Numa altura em que, na Convenção, estamos a ponderar a reforma da Comissão, do Conselho e de todas as Instituições, a possibilidade de cumprirmos o nosso mandato com dignidade, honra e igualdade enquanto cidadãos europeus é uma questão essencial em torno da qual há muito vimos trabalhando. E acrescentaria o seguinte: é uma questão que teremos de resolver durante esta legislatura, antes do termo da mesma, atendendo à importância política de que o assunto se reveste.
Coloquei a minha pergunta no ensejo de obter o maior apoio e consenso possível no Parlamento Europeu, pois considero que esse apoio e esse consenso são necessários, e quero salientar que o meu grupo considera esta uma questão que tem de ser definida com a máxima transparência possível, quer no que toca aos aspectos constitucionais do Estatuto dos Deputados quer no que se refere às regras que teremos de estabelecer para nós próprios.
O que não posso deixar de lamentar neste momento é que, ao que parece, na busca de um consenso tão amplo quanto possível, acentuaram-se as divergências. Tenho deparado com uma acusação aberta e sistemática. Esta manhã, numa conferência de imprensa, três presidentes de grupos parlamentares acusaram publicamente o Grupo Socialista de bloquear o Estatuto.
Fui eu, como o senhor Presidente bem sabe, quem propôs a alteração ao relatório de Palacio, aprovada por 455 votos. Fui eu que propus, e esta proposta consta como considerando na resolução comum do Grupo Liberal, que deveria ser constituído o Grupo de Altas Individualidades, como o senhor Haarder bem sabe, e propus a sua composição, começando pelo senhor Ersbøl.
Foi isto o que fiz em nome do Grupo PSE. Gostaria que aqueles que nos criticaram – e não me importo que a campanha eleitoral seja antecipada, desde que não toque as raias da difamação – explicassem a esta Casa – pois é aqui que as coisas devem ser explicadas – o que é que eles fizeram.
E diria ao senhor deputado Watson, com toda a estima que me merece, que seria igualmente muito interessante se nos explicasse – tem uma oportunidade de ouro para o fazer – por que se sente rodeado de alemães. Aqui, todos somos iguais. Eu não me sinto condicionado pelos alemães, não é verdade.
Não é verdade, por exemplo, que este sistema de subsídios tenha sido criado para compensar os Ibéricos. Venho de um parlamento em que me davam o bilhete; nunca cobrei mais. Vim encontrar este sistema e não conheço nenhum parlamentar, mesmo de entre os que cobram mais, que tenha renunciado a este sistema. Por que temos de desenvolver entre nós toda esta argumentação de hipocrisia e cinismo? Creio que há que procurar a unidade e não ofender os colegas, pois temos de encontrar conjuntamente a maneira de avançar.
Por último, Senhor Presidente, o senhor bem sabe que, de entre os presidentes dos grupos parlamentares, eu fui o que mais apoiou a ideia de o senhor manter contactos exploratórios com o Conselho. Ora bem, estamos num Parlamento, temos de aplicar o método parlamentar, não o método plebiscitário, e apraz-me que, após eu ter colocado a minha pergunta, o senhor Presidente tenha escrito a dar conta das suas diligências, e congratulo-me também pelo facto de ter falado com o senhor deputado Rothley."@pt11
"Herr rådsordförande, herr kommissionär! Jag har ställt denna muntliga fråga på min grupps vägnar för att åter ta upp en grundläggande konstitutionell fråga inför plenum och därmed föra ut den i den offentliga och öppna debatten.
När det gäller Rothley måste jag säga en sak. Med Rothley som föredragande är ledamotsstadgan en mycket svår fråga, utan honom är den omöjlig. Detta måste vi alla vara medvetna om, och vad vi måste göra är att samarbeta för att komma vidare med stadgan i stället för att fördjupa söndringen och förolämpa varandra.
Jag tackar för er skrivelse, och jag hoppas en sak, herr talman, eftersom jag tror att även ni är inne på samma linje. Jag hoppas att rådet säger i dag att det är berett att föra en dialog med oss om hur man skall gå till väga för att kunna anta ledamotsstadgan. Det är det enda jag begär av rådet, och jag är mycket tacksam för att Haarder är här, eftersom han har kämpat tillsammans med oss för ledamotsstadgan. Jag vill nämna en sak: Nicefördraget är redan i kraft, vilket innebär att stadgan måste antas med majoritet, förutom de aspekter som har med skattefrågor att göra, som kräver ett enhälligt beslut. Det enda vi begär i dag är att rådets ordförande sträcker ut en hand – inte till mig, utan till parlamentet. Vi andra måste ta itu med den här frågan med en öppen debatt och genom att arbeta tillsammans. Låt oss inte fördjupa söndringen. Låt oss i stället försöka se till att parlamentet kan enas, det är nämligen vårt ansvar, ett ansvar som vi inte kan skjuta över på andra.
Nu när konventet föreslår reformer av kommissionen, rådet och av alla institutioner, när vi kan uppfylla vårt mandat med självaktning, heder och jämlikhet som europeiska medborgare, är detta en grundläggande fråga, och vi har arbetat länge med den. Jag kan lägga till något mer: vi måste lösa den här frågan under innevarande mandatperiod, innan den tar slut, med tanke på den politiska projektion som den har.
Jag tog upp den här frågan i syfte att söka största möjliga stöd och enighet i Europaparlamentet eftersom att jag anser att det är nödvändigt. Min grupp anser att detta är en fråga som måste klargöras med så stor öppenhet som möjligt, såväl när det gäller stadgans konstitutionella aspekter som när det gäller de regler som vi ställer upp för vårt arbete.
Vad jag måste beklaga för närvarande är att det förefaller som om sökandet efter maximal enighet har gett upphov till två meningsskiljaktigheter. Jag har anklagats öppet och systematiskt; under morgonen har tre ordföranden för parlamentariska grupper offentligt under en presskonferens anklagat den socialistiska gruppen för att blockera ledamotsstadgan.
Det var jag, och det vet talmannen mycket väl, som lade fram ändringsförslaget till Palacios rapport som antogs med 455 röster för. Jag lade fram det ändringsförslaget, och det finns med i den liberala gruppens gemensamma resolutionsförslag som skäl, om att en grupp bestående av kompetenta personer måste bildas, och det vet Haarder. Jag kom också med ett förslag till gruppens sammansättning och Ersbøl kom i första hand.
Detta är vad jag har gjort på den socialistiska gruppens vägnar. Jag skulle vilja att de som kritiserar oss – och det är inget fel med att valkampanjen börjar redan nu, men utan att man tar till förtal – förklarar här i parlamentet – där saker och ting skall förklaras – vad de har gjort.
Jag vill säga herr Watson, med all den uppskattning jag har för honom, att det även skulle vara mycket intressant – han har ett gyllene tillfälle – om han förklarar varför han känner sig omringad av tyskarna. Här är vi alla lika mycket värda. Och jag känner mig inte påverkad av tyskarna; det är inte sant.
Det är till exempel inte sant att systemet med dagtraktamenten har inrättats för att kompensera de spanska och de portugisiska ledamöterna. Jag kommer från ett parlament där jag fick en viss lön; jag hade aldrig fått mer betalt. Jag lärde känna detta system, och jag känner inga parlamentsledamöter, inte heller dem som fick mer betalt, som har avstått från att utnyttja det systemet. Varför måste vi hyckla så och vara så cyniska? Vad vi måste göra är att söka enighet och inte förolämpa våra kolleger, eftersom vi tillsammans måste finna vägen framåt.
Slutligen, herr talman, vet ni mycket väl att jag var den gruppordförande som mest stödde frågan om att ni skulle kunna knyta undersökande kontakter med rådet. Men vi är ett parlament, och vi måste tillämpa den parlamentariska metoden, inte en plebiscitisk metod, och det gläder mig att ni efter det att jag lade fram den frågan har skrivit och vidtagit åtgärder, och det gläder mig även att ni har talat med Rothley."@sv13
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples