Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-053"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.3.3-053"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident, Kolleginnen und Kollegen! Mein Problem mit dem Kollegen Corbett ist, dass er juristisch zu viel weiß und mich deswegen immer in Verwirrung stürzt. Aber dadurch, dass er so viel weiß, hat er so viele komplizierte Gedankengänge, dass die eigentliche Botschaft verloren geht. Die politische Botschaft ist nämlich, dass wir die Beitrittskandidaten herzlich empfangen und nicht in bürokratischen Kleinkram verstricken wollen! Das muss, glaube ich, die Botschaft sein. Deswegen haben wir vom Ausschuss für auswärtige Angelegenheiten, Menschenrechte, gemeinsame Sicherheit und Verteidigungspolitik, der im Bereich der Erweiterung die Federführung hat, auch andere Vorschläge, die pragmatisch und einfach sein sollen.
Egal was wir machen, ob wir die Wahlen vorziehen, die Benennung der neuen Kommission noch weiter vorziehen, es bleibt immer eine Übergangsfrist, bei der die neuen Kandidaten das Recht haben, in Zusammenarbeit mit der heutigen Kommission Kommissare zu stellen. Ob es vier Wochen sind oder vier Monate, das Prinzip ist immer dasselbe, und das ist nicht lösbar. Aus diesem Grunde würde ich einfach sagen: Lasst doch ab dem 1. Mai wie beschlossen die Kommissare ohne Portfolio kommen. Sie werden auf ihre Befähigung, bezüglich ihrer finanziellen Unabhängigkeit usw. geprüft, und zwar in einem Verfahren, das nicht in den Ausschüssen stattfindet, weil sie ja noch kein Portfolio haben. Die Beobachter, die schon ein gutes Jahr mit uns zusammenarbeiten, die werden eben für vier oder acht Wochen Mitglieder des Europäischen Parlaments, wie wir das immer gehabt haben! Manchmal haben wir das bei Beitritten sogar für ein oder anderthalb Jahre gehabt. Wo liegt das Problem? Ich glaube, wir sollten das einfach gestalten, um auf diese Art und Weise voranzukommen. Wenn die neue Kommission zum 1.11. im Amt sein soll, müssen die Rechte des Parlaments gewahrt sein. Das ist nämlich das Entscheidende. Der Kommissionspräsident wird nach den Europawahlen benannt, damit die Europawahlen einen Einfluss darauf haben und wir die Zeit haben, um das entsprechende Procedere durchzuführen, d. h. die Kandidaten aus den alten und neuen Mitgliedstaaten in den Ausschüssen auf Herz und Nieren zu prüfen, ob sie für die Position geeignet sind. Darauf kommt es politisch an, und darauf müssen wir den entsprechenden Wert legen.
Lassen Sie mich noch eine weitere Bemerkung machen. Ich möchte gerade auch der dänischen Ratspräsidentschaft meinen Dank aussprechen, dass sie unter Konzentration ihrer Arbeit auf die Erweiterung in der Lage war, in erfolgreicher Zusammenarbeit mit der Kommission diese Erweiterungsverhandlungen offensichtlich zu einem guten Ergebnis zu führen. Die notwendigen Kompromisse werden mit gutem Willen und natürlich handwerklich sauber - Herr Verheugen, Sie haben völlig Recht - abzuschließen sein, und ich bin sicher, dass das auch gelingen wird.
Die Diskussion, die im Zusammenhang mit der Türkei und der Festlegung eines Datums ausgelöst wurde, hat in dieser Sitzung heute schon etwas gezeigt, das sich in Kopenhagen und dann anschließend in den Medien fortsetzen wird: Niemand empfindet mehr Freude darüber, dass wir zehn neue Länder empfangen, niemand wird mehr öffentlich über den polnischen, den estnischen und den tschechischen Beitritt reden, sonders es wird ein Türkeigipfel, und wir haben eine Türkeidiskussion! Ich finde es außerordentlich schade, dass wir uns selbst in diese Situation hineinmanövriert haben und ein Szenario im Zusammenhang mit ESVP/NATO, amerikanischem Druck, dem Irak und der Zypernfrage zustande kommt, das uns so erpresst. Ich halte es nicht für gut, dass es so kommt!
Wenn der Europäische Rat aus Gründen der politischen Logik, die andernorts manchmal auch Opportunismus genannt wird, zu der Entscheidung kommt, ein Datum festzulegen, dann fürchte ich, dass in unseren Mitgliedsländern die Bürger sagen werden: Ha, sie meinen es ernst! Zehn neue Länder, das wird ja schwierig genug, und da kommt ein Bindestrich: Türkei - die nächsten! Dann werden wir eine Diskussion haben, die uns in Schwierigkeiten bringen wird, wenn es darum geht, in unserer Öffentlichkeit positiv für den polnischen und den slowenischen Beitritt zu werben, und ich hoffe, dass man sich im Rat dieser Verantwortung bewusst ist und nicht zu kurzfristig denkt!"@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, kære kolleger, mit problem med hr. Corbett er, at han juridisk set ved alt for meget og derfor altid forvirrer mig. Men fordi han ved så meget, har han så mange komplicerede tankegange, at det egentlige budskab går tabt. Det politiske budskab er nemlig, at vi giver kandidatlandene en hjertelig modtagelse og ikke vil vikle dem ind i bureaukratiske bagateller! Det skal, mener jeg, være budskabet. Derfor har vi i Udvalget om Udenrigsanliggender, Menneskerettigheder, Fælles Sikkerhed og Forsvarspolitik, der har været det ansvarlige udvalg med hensyn til udvidelsen, også andre forslag, der skal være pragmatiske og enkle.
Uanset hvad vi gør, om vi fremskynder valget, fremskynder udnævnelsen af den nye Kommission yderligere, vil det altid forblive en overgangsfrist, hvor de nye kandidater har ret til at stille med kommissærer i samarbejde med den nuværende Kommission. Uanset om der er tale om fire uger eller fire måneder, er princippet det samme, og problemet kan ikke løses. Derfor vil jeg ganske enkelt sige: Lad dog kommissærerne uden portefølje komme fra den 1. maj som besluttet. De bliver prøvet på deres evner, på deres finansielle uafhængighed osv., og det bliver i en procedure, der ikke finder sted i udvalgene, fordi de jo ikke har nogen portefølje. De iagttagere, der allerede har samarbejdet med os i godt et år, bliver medlemmer af Europa-Parlamentet i fire eller otte uger i lighed med, hvordan det altid har fungeret! Ved nogle tiltrædelser har der endda været tale om et eller halvandet år. Hvor ligger problemet? Jeg mener, vi skal udforme det enkelt, så vi kan komme videre på denne måde. Hvis den nye Kommission skal indlede sit arbejde den 1. november, skal Parlamentets rettigheder sikres. Det er nemlig det afgørende. Kommissionens formand udpeges efter valget til Europa-Parlamentet, således at dette valg får en indflydelse herpå, og vi får tid til at gennemføre en passende procedure, det vil sige at teste kandidaterne fra de gamle og de nye medlemsstater i udvalgene nøje for at finde ud af, om de er egnede til stillingerne. Det er det, det kommer an på rent politisk, og det skal vi lægge vægt på.
Lad mig fremsætte endnu en bemærkning. Jeg vil også gerne sige tak til det danske rådsformandskab for, at det under sit koncentrerede arbejde med udvidelsen åbenlyst har været i stand til at føre udvidelsesforhandlingerne til et godt resultat i samarbejde med Kommissionen. De nødvendige kompromiser skal indgås med god vilje og naturligvis håndværksmæssigt sobert - hr. Verheugen, De har helt ret - og jeg er også sikker på, at det vil lykkes.
Den diskussion, der blev udløst i forbindelse med Tyrkiet og fastlæggelsen af en dato, har allerede på dette møde i dag vist noget, som også vil fortsætte i København og derefter i medierne: Ingen føler længere glæde over, at vi modtager 10 nye lande, ingen vil længere tale offentligt om den polske, den estiske og den tjekkiske tiltrædelse, det bliver derimod et Tyrkiet-topmøde, og vi får en Tyrkiet-diskussion! Det er efter min mening overordentlig ærgerligt, at vi har manøvreret os selv ud i denne situation, og at der er kommet et scenario i forbindelse med ESDP/NATO, amerikansk pres, Irak og Cypern-spørgsmålet, som i den grad udsætter os for pres. Jeg synes ikke, det er godt, at det er kommet så vidt!
Hvis Det Europæiske Råd af politisk-logiske grunde, der andre steder undertiden også kaldes opportunisme, når til den afgørelse, at det vil fastlægge en dato, så frygter jeg, at borgerne i vores medlemslande vil sige: Ha, de mener det alvorligt! 10 nye lande, det bliver vanskeligt nok, og så kommer der en bindestreg: Tyrkiet - de næste! Så får vi en diskussion, der vil give os problemer, når det handler om at reklamere for den polske og slovenske tiltrædelse i offentligheden, og jeg håber, at man er bevidst om dette ansvar i Rådet og ikke tænker for kortsigtet!"@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, το πρόβλημά μου με τον κ. Corbett είναι ότι από νομική άποψη είναι τόσο καλά καταρτισμένος που κατορθώνει πάντα να με μπερδεύει. Ωστόσο, οι υπερβολικές του γνώσεις τον οδηγούν σε τόσους πλάγιους συλλογισμούς που μέσα σε αυτούς χάνεται το πραγματικό μήνυμα. Το πολιτικό μήνυμα είναι ότι θέλουμε να υποδεχθούμε θερμά τις υποψήφιες προς ένταξη χώρες, χωρίς να τις εμπλέξουμε σε γραφειοκρατικές μικρολεπτομέρειες. Αυτό, πιστεύω, πρέπει να είναι το μήνυμα. Ως εκ τούτου, εμείς, η Επιτροπή Εξωτερικών Υποθέσεων, Δικαιωμάτων του Ανθρώπου, Κοινής Ασφάλειας και Αμυντικής Πολιτικής, η οποία στον τομέα της διεύρυνσης είναι η αρμόδια επί της ουσίας επιτροπή, έχουμε επεξεργαστεί άλλες προτάσεις επιθυμώντας να τους προσδώσουμε πραγματισμό και ευθύτητα.
Ό,τι και να κάνουμε – είτε προτιμήσουμε να εκλέξουμε τη νέα Επιτροπή, είτε θεωρήσουμε πιο εύλογο τον διορισμό της – θα υπάρξει οπωσδήποτε μια μεταβατική περίοδος κατά τη διάρκεια της οποίας οι νέες υποψήφιες χώρες θα έχουν το δικαίωμα να συνεργαστούν με την παρούσα Επιτροπή και να ορίσουν Επιτρόπους. Ανεξάρτητα από το εάν η περίοδος αυτή θα διαρκέσει τέσσερις εβδομάδες ή τέσσερις μήνες, η αρχή παραμένει πάντα αδιάρρηκτα η ίδια. Ως εκ τούτου, θα πρότεινα απλά: αφήστε να έλθουν οι Επίτροποι χωρίς χαρτοφυλάκιο, όπως συμφωνήθηκε, από την 1η Μαΐου. Θα ελεγχθούν ως προς την ικανότητά τους, την οικονομική τους ανεξαρτησία κλπ, και μάλιστα με μια διαδικασία που δεν θα διεξαχθεί εντός των επιτροπών, καθότι δεν θα διαθέτουν ακόμη χαρτοφυλάκιο. Οι παρατηρητές, οι οποίοι συνεργάζονται μαζί μας ήδη εδώ και έναν χρόνο, θα γίνουν απλώς μέλη του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου για τέσσερις ή οκτώ εβδομάδες, όπως κάναμε πάντα. Μερικές φορές μάλιστα, κατά τις προσχωρήσεις, αυτοί παρέμεναν σε αυτή τη θέση ακόμη και για έναν ή ενάμιση χρόνο. Ποιο είναι λοιπόν το πρόβλημα; Πιστεύω ότι προκειμένου να σημειώσουμε πρόοδο θα πρέπει να κάνουμε απλά τα πράγματα. Εάν θέλουμε να αναλάβει καθήκοντα η νέα Επιτροπή την 1η Νοεμβρίου, σημασία έχει να έχουν διασφαλισθεί τα δικαιώματα του Κοινοβουλίου. Ο Πρόεδρος της Επιτροπής θα διορισθεί μετά τις ευρωπαϊκές εκλογές, έτσι ώστε οι εκλογές να μπορέσουν να ασκήσουν την ανάλογη επιρροή και εμείς να έχουμε χρόνο στη διάθεσή μας να κάνουμε αυτά που πρέπει να γίνουν και συγκεκριμένα οι επιτροπές να υποβάλουν τους υποψηφίους από τα παλαιά και τα νέα κράτη μέλη σε εξονυχιστικούς ελέγχους για να διαπιστώσουν κατά πόσον οι εν λόγω υποψήφιοι είναι κατάλληλοι για αυτές τις θέσεις. Από πολιτική σκοπιά αυτό είναι το ζητούμενο και αυτό είναι που πρέπει να πάρουμε στα σοβαρά, καθότι είναι το σωστό και το προσήκον.
Επιτρέψτε μου να κάνω μια επιπλέον παρατήρηση. Θέλω να εκφράσω την ευγνωμοσύνη μου στη δανική Προεδρία του Συμβουλίου που ενώ είχε επικεντρώσει τις εργασίες της στο ζήτημα της διεύρυνσης, συνεργαζόμενη επιτυχώς με την Επιτροπή, ήταν σε θέση να οδηγήσει τις ενταξιακές διαπραγματεύσεις σε ένα προφανώς καλό αποτέλεσμα. Όπως πολύ σωστά επεσήμανε ο Επίτροπος Verheugen, οι απαιτούμενοι συμβιβασμοί θα πρέπει να επιτευχθούν με καλή θέληση και θα πρέπει φυσικά να είναι καλά επεξεργασμένοι και είμαι βέβαιος ότι θα το επιτύχουμε αυτό.
Η συζήτηση που πυροδοτήθηκε σε σχέση με την Τουρκία και τον καθορισμό συγκεκριμένης ημερομηνίας έδειξε ήδη στη σημερινή μας συνεδρίαση κάτι που θα συνεχιστεί στην Κοπεγχάγη και μετά και στα μέσα ενημέρωσης: κανείς δεν θα πανηγυρίζει πια που θα καλωσορίσουμε δέκα νέες χώρες, κανείς δεν θα μιλάει πια δημοσίως για την ένταξη της Πολωνίας, της Εσθονίας και της Τσεχικής Δημοκρατίας. Αντί αυτού, η Κοπεγχάγη θα είναι μια Σύνοδος Κορυφής για την Τουρκία και η Τουρκία θα αποτελέσει το μοναδικό θέμα συζήτησης! Θεωρώ εξαιρετικά λυπηρό που οι ίδιοι οδηγήσαμε τον εαυτό μας σε αυτή την κατάσταση, σε ένα σενάριο εκβιασμών όπου εμπλέκονται η ευρωπαϊκή πολιτική ασφάλειας και άμυνας και το ΝΑΤΟ, οι αμερικανικές πιέσεις, το Ιράκ και το ζήτημα της Κύπρου. Το θεωρώ λάθος που καταλήξαμε σε αυτή την κατάσταση.
Εάν το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο για λόγους πολιτικής λογικής – η οποία μερικές φορές χαρακτηρίζεται αλλού και ως καιροσκοπισμός – οδηγηθεί στον καθορισμό μιας ημερομηνίας, τότε φοβούμαι ότι οι πολίτες των κρατών μελών θα πουν: Α! Το εννοούν σοβαρά! Δέκα νέα κράτη φέρνουν ήδη αρκετές δυσκολίες και μετά θα ακολουθήσουν και οι Τούρκοι! Η συζήτηση που θα προκύψει θα μας δημιουργήσει, δυσκολίες όταν πρόκειται να διαφημίσουμε στη δική μας κοινή γνώμη την ένταξη της Πολωνίας και της Σλοβενίας ως κάτι το θετικό και ελπίζω ότι το Συμβούλιο έχει επίγνωση αυτής της ευθύνης και δεν σκέπτεται υπερβολικά βραχυπρόθεσμα."@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, my problem with Mr Corbett is that he knows too much about the law and so he always plunges me into confusion. His surfeit of knowledge, though, means that his trains of thought travel by such circuitous routes that the actual message is lost. For the political message is that we want to give the candidates for accession a warm welcome without entangling them in bureaucratic minutiae! That, I believe, is what the message has to be. That is why we in the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy, which is the lead committee on enlargement, have come up with other proposals, which are meant to be pragmatic and straightforward.
Whatever we do – whether we prefer to elect the new Commission or think it even better that it should be appointed – there will still be a transitional period in which the new candidates will be entitled to cooperate with the present Commission in nominating Commissioners. Whether it be four weeks or four months, the principle remains the same and indissoluble. It is for this reason that I would simply say: let the Commissioners without portfolio come, as agreed, from 1 May onwards. Checks will be made on them as regards their competence, their financial independence and so on, and this will be done by a procedure that is not conducted in the committees, as they do not as yet have portfolios. The observers, who have been working with us for all of a year already, will simply become MEPs for four or eight weeks, as has always been our practice, and, with accessions, they have sometimes remained in that position even for a year, or for a year and a half. So what is the problem? I believe that the way to make headway here is to put this in simple terms. If the new Commission is to be in office by 1 November, then what is decisive is that Parliament's rights have to be secured. The appointment of the President of the Commission will follow the European elections so that these may have an influence on it, and so that we can have time to do what is necessary, by which I mean that the committees will be subjecting the candidates from the old and the new Member States to rigorous scrutiny to see if they are suited to the position. That, politically speaking, is what it is about, and that is what we have to take seriously, as is only right and proper.
Let me make another, additional comment. I would like to express my gratitude to the Danish Presidency of the Council for having been able, while focussing their efforts on enlargement, to cooperate successfully with the Commission in guiding these enlargement negotiations to what is evidently a good result. The necessary compromises will have to be reached in a spirit of goodwill and will, of course – as Commissioner Verheugen so rightly said – have to be well-crafted, and I am sure that we will succeed in this.
The discussion sparked off in connection with Turkey and the determination of a date has already demonstrated, in our sitting today, something that will be perpetuated in Copenhagen and subsequently in the media: no longer will anyone be rejoicing at our welcome for ten new countries; no longer will people be talking publicly about the accession of Poland, Estonia and the Czech Republic; instead, Copenhagen will become a summit on Turkey, and Turkey will be our sole topic of discussion! I see it as inordinately regrettable that we have manoeuvred ourselves into this situation, a blackmail scenario in which we have ESDP and NATO, American pressure, Iraq and the Cyprus issue to cope with. I do not think it right that this situation should come about!
If the European Council is led by considerations of political logic – sometimes known in other places as opportunism – to decide to set a date, then I fear that the citizens of our Member States will say: aha, they are serious about this! Ten new countries, that is difficult enough, and then, along come the Turks! The ensuing discussion will create difficulties for us when it comes to selling Polish and Slovene accession to our public, and I hope that the Council is aware of this responsibility and is not thinking too much in the short term."@en3
"Señor Presidente, Señorías, mi problema con el Sr. Corbett es que tiene unos conocimientos de derecho demasiado amplios y siempre me llena de confusión. Sus desmedidos conocimientos hacen que su manera de hilvanar las ideas sea tan complicada, que el mensaje llegue a perderse. No obstante, el mensaje político es que queremos dar a los países candidatos una calurosa bienvenida sin enredarles en minucias burocráticas. Ése es, en mi opinión, el mensaje que debemos darles. Por eso, los miembros de la Comisión de Asuntos Exteriores, Derechos Humanos, Seguridad Común y Política de Defensa, que es la principal comisión sobre la ampliación, hemos hecho otras propuestas, que pretenden ser pragmáticas y directas.
Hagamos lo que hagamos – ya optemos por elegir a la nueva Comisión o consideremos que es mejor que sea nombrada – seguirá habiendo un período de transición en el que los candidatos tendrán derecho a cooperar con la actual Comisión en el nombramiento de comisarios. Con independencia de que sean cuatro semanas o cuatro meses, el principio sigue siendo el mismo e indisoluble. Por eso, sólo voy a decir: dejemos que haya comisarios sin cartera, como hemos acordado, a partir del 1 de mayo. Estos Comisarios pasarán controles para comprobar su competencia, su independencia económica, etc., y esto se hará mediante un procedimiento que no se llevará a cabo en las comisiones, puesto que aún no tendrán cartera. Los observadores, que ya llevan un año trabajando con nosotros, pasarán a ser diputados durante cuatro u ocho semanas, como hemos hecho siempre, y en caso de adhesión, a veces han llegado a permanecer en ese puesto un año o año y medio. ¿Cuál es el problema entonces? Creo que la forma de avanzar en esto es simplificando. Si los miembros de la nueva Comisión deben haber ocupado sus cargos para el 1 de noviembre, es crucial que se garanticen los derechos del Parlamento. El nombramiento del Presidente de la Comisión se hará tras las elecciones europeas para que éstas puedan influir en él y para que tengamos tiempo de hacer lo que sea necesario. Me refiero con esto a que las comisiones someterán a los candidatos de los antiguos y de los nuevos Estados miembros a un riguroso examen para ver si son adecuados para el cargo. Esto es de lo que se trata, en términos políticos, y esto es lo que tenemos que tomarnos en serio, como corresponde.
Permítanme hacer otro comentario. Me gustaría expresar mi gratitud a la Presidencia danesa del Consejo por haber sido capaz, centrando sus esfuerzos en la ampliación, de cooperar con éxito con la Comisión para llevar estas negociaciones de adhesión a lo que es, sin duda, un buen resultado. Los necesarios compromisos habrán de alcanzarse con un espíritu de buena voluntad y habrán de estar – como ha dicho acertadamente el Comisario Verheugen – bien diseñados: estoy seguro de que lo haremos bien.
El debate suscitado en relación con Turquía y la fijación de una fecha ya ha demostrado en nuestra sesión de hoy algo que se perpetuará en Copenhague y posteriormente en los medios de comunicación: nadie se alegrará de nuestra bienvenida a los diez nuevos países, nadie hablará públicamente de la adhesión de Polonia, Estonia y la República Checa; en lugar de ello, Copenhague se convertirá en una cumbre sobre Turquía, y Turquía será nuestro único tema de conversación. Creo que es muy lamentable que hayamos llegado a esta situación, un panorama de chantaje en el que tenemos que hacer frente a la PESD y la OTAN, a la presión estadounidense, a Irak y al problema de Chipre. No creo que esté bien que se haya producido esta situación.
Si el Consejo Europeo se deja llevar por consideraciones de lógica política – a veces conocida en otros lugares como oportunismo – y decide fijar una fecha, me temo que los ciudadanos de nuestros Estados miembros dirán: ¡ajá, van en serio! ¡Diez nuevos países, lo que ya es bastante complicado, y además los turcos! El debate subsiguiente nos creará problemas cuando queramos vender la adhesión de Polonia y Eslovenia a nuestros ciudadanos, y espero que el Consejo sea consciente de esta responsabilidad y no piense demasiado a corto plazo."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ongelmani jäsen Corbettin kanssa on se, että hän tuntee liian hyvin lakia ja tästä syystä hän saa minut aina aivan sekaisin. Hänen liian suuri tiedon määränsä kuitenkin johtaa siihen, että hänen ajatuksenkulkunsa kulkee niin mutkitellen, että itse viesti katoaa matkalla. Poliittinen viesti, jonka haluamme ehdokasmaille antaa, on lämmin tervetulotoivotus, johon ei liity liiallista byrokratiaa! Tällainen viesti meidän pitäisi mielestäni lähettää. Tästä syystä ulkoasiain, ihmisoikeuksien sekä yleisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunta, joka käsittelee laajentumiseen liittyviä asioita enemmän kuin muut valiokunnat, on laatinut myös muita ehdotuksia, joiden on tarkoitus olla käytännöllisiä ja suoria.
Mitä tahansa teemmekin – haluamme me sitten valita uuden komission yleisillä vaaleilla tai pidämmekö parempana vaihtoehtona komission nimeämistä – tarvitsemme joka tapauksessa siirtymäkauden, jonka ajaksi uusilla ehdokasvaltioilla on oikeus tehdä yhteistyötä nykyisen komission kanssa komission uusien jäsenten nimittämisessä. Oli kyseisen siirtymäkauden pituus neljä viikkoa tai neljä kuukautta, periaate on kuitenkin sama ja muuttamaton. Tästä syystä haluaisin yksinkertaisesti sanoa: antakaamme komission salkuttomien jäsenten aloittaa toimikautensa 1. toukokuuta, kuten sovimme. Komission jäseniä tarkastellaan heidän pätevyytensä, taloudellisen riippumattomuutensa ynnä muiden asioiden kannalta. Valiokunnat eivät tarkastelua suorita, koska kyseisillä komission jäsenillä ei vielä ole salkkuja. Tarkkailijoista, jotka ovat työskennelleet kanssamme jo koko vuoden, tulee yksinkertaisesti Euroopan parlamentin jäseniä neljäksi tai kahdeksaksi viikoksi, kuten meidän käytäntömme on aina ollut, ja liittymisen myötä he ovat jääneet kyseiseen asemaan jopa vuodeksi tai puoleksitoista vuodeksi. Joten missä on ongelma? Mielestäni oikea suunta edetä tässä asiassa on esittää asia selkein sanoin. Jos uuden komission on tarkoitus astua virkaan 1. marraskuuta mennessä, on ratkaisevan tärkeää, että parlamentin oikeudet turvataan. Komission puheenjohtajan nimittäminen tapahtuu Euroopan parlamentin vaalien jälkeen, joten vaalit voivat vaikuttaa asiaan, ja meillä on aikaa tehdä tarvittavat toimenpiteet, joilla tarkoitan sitä, että valiokuntien on tutkittava tarkkaan vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden ehdokkaat komission jäseniksi varmistaakseen, että nämä ovat tehtävään sopivia. Poliittisesti kyse on tästä, ja tämä meidän on otettava vakavasti, sillä se on ainoa oikea tapa.
Haluaisin esittää vielä toisen kommentin. Haluaisin ilmaista kiitollisuuteni neuvoston puheenjohtajamaalle Tanskalle siitä, että se kykeni, keskittäessään ponnistelunsa laajentumista koskeviin kysymyksiin, tekemään menestyksekkäästi yhteistyötä komission kanssa ja johtamaan laajentumisneuvotteluja tulokseen, jota on ilman muuta pidettävä hyvänä. Tarvittaviin kompromisseihin on päästävä hyvässä tahdossa ja niiden on oltava – kuten komission jäsen Verheugen aivan perustellusti sanoi – taitavasti laadittuja, ja olen varma, että onnistumme tässä.
Keskustelu lähti käyntiin Turkin kysymyksestä, ja päivämäärän määrittäminen on tämänpäiväisessä istunnossamme jo osoittanut jotain sellaista, joka ikuistetaan Kööpenhaminassa ja näin ollen myös tiedotusvälineissä: enää ei kukaan riemuitse tervetulotoivotuksistamme kymmenelle uudelle jäsenvaltiolle; enää eivät ihmiset puhu julkisesti Puolan, Viron tai Tšekin liittymisestä; sen sijaan Kööpenhaminan kokouksesta tulee Turkkia käsittelevä kokous, ja Turkista tulee ainoa keskustelunaiheemme! Pidän äärimmäisen valitettavana sitä, että me olemme ajautuneet tähän kärjistyneeseen tilanteeseen, jossa meillä on ratkaistavana Euroopan unionin uutta turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (ESDP) ja Natoa, Yhdysvaltojen painostusta, Irakia sekä Kyprosta koskevat kysymykset. En pidä hyvänä ratkaisuna, että näin tapahtuisi!
Jos Eurooppa-neuvostoa johdetaan poliittisten näkökohtien perusteella – mitä joskus kutsutaan myös opportunismiksi – päivämäärän asettamiseksi, pelkään, että jäsenvaltioiden kansalaiset sanoisivat: ahaa, he ovat tosissaan tässä asiassa! Kymmenen uutta maata on jo riittävän vaikeaa, ja vielä olisi Turkki! Syntyvä keskustelu aiheuttaa meille ongelmia, kun meidän pitää myydä kansalaisillemme Puolan ja Slovenian jäsenyys, ja toivon, että neuvosto on tietoinen tästä vastuusta eikä ajattele liian lyhytnäköisesti."@fi5
"Monsieur le Président, chers collègues, mon problème avec M. Corbett est qu'il a trop de connaissances juridiques et que cela me plonge toujours dans la confusion. Son érudition dans ce domaine fait que ses raisonnements sont complexes et que le véritable message se perd. Le message politique est en fait que nous voulons accueillir chaleureusement les pays candidats sans les empêtrer dans des vétilles bureaucratiques. Tel doit être, je pense, le message. C'est pourquoi, en commission des affaires étrangères, des droits de l'homme, de la sécurité commune et de la politique de défense - la première commission compétente en matière d'élargissement - nous présentons d'autres propositions, que nous voulons pragmatiques et simples.
Peu importe que nous avancions les élections et plus encore la nomination de la nouvelle Commission, il y aura toujours une période de transition durant laquelle les nouveaux États membres auront le droit de collaborer avec la Commission actuelle pour désigner des commissaires. Que cette période soit de quatre semaines ou de quatre mois ne change rien au principe. C'est pour cette raison que je dis tout simplement que, comme nous l'avions décidé, nous devons laisser les commissaires entrer, sans portefeuille, dès le 1er mai. Ils seront évalués sur leurs capacités, leur indépendance financière, etc. dans le cadre d'une procédure hors commissions puisqu'ils n'auront pas encore de portefeuille. Les observateurs avec lesquels nous coopérons depuis déjà une bonne année sont bien députés au Parlement européen durant quatre ou huit semaines. Nous avons toujours procédé ainsi. Lors de certaines adhésions, cette période a même été d'un an ou d'un an et demi. Où est le problème ? Je pense que pour avancer, nous devons faire simple. Si la nouvelle Commission doit entrer en fonction le 1er novembre, les droits du Parlement doivent être garantis. C'est essentiel. Le président de la Commission sera nommé après les élections européennes afin de tenir compte des résultats pour cette nomination et nous aurons le temps de suivre la procédure appropriée, c'est-à-dire, d'évaluer soigneusement les candidats des anciens et des nouveaux États membres afin de déterminer s'ils conviennent pour leur fonction. C'est un élément déterminant sur un plan politique et nous devons lui accorder l'importance requise.
Permettez-moi maintenant une autre remarque. Je tiens moi aussi à remercier la présidence danoise du Conseil pour avoir - en concentrant son énergie sur les questions de l'élargissement - mené ces négociations à un résultat manifestement positif, en collaboration avec la Commission. Avec de la bonne volonté et, naturellement, du bon travail - je vous donne entièrement raison, Monsieur Verheugen - il sera possible d'atteindre les compromis nécessaires et je suis certain que nous y parviendrons.
Le débat lancé autour de la question de l'adhésion de la Turquie et de la fixation d'un calendrier a déjà un peu montré aujourd'hui ce qui va se passer à Copenhague et être ensuite relayé par les médias : personne n'exprime plus de joie à l'idée d'accueillir dix nouveaux pays, personne ne fait plus de déclarations officielles sur l'adhésion de la Pologne, de l'Estonie et de la République tchèque. Cela devient un sommet sur la Turquie et le débat est concentré sur la Turquie. Je trouve extrêmement dommage que nous nous soyons mis nous-mêmes dans cette situation et qu'on en arrive à un tel scénario de chantage impliquant la PESD/l'OTAN, la pression américaine, l'Irak et la question chypriote. Je pense que nous ne pouvons accepter que cette situation se présente.
Si le Conseil européen, pour des raisons de logique politique - qu'ailleurs, d'aucuns appellent de l'opportunisme - opte pour la décision de fixer une date, je crains que dans l'Union européenne, les citoyens ne disent : ils y pensent sérieusement ! Ce sera déjà suffisamment difficile avec dix nouveaux pays et voilà la Turquie par-dessus le marché ! Nous aurons alors un débat qui nous rendra la tâche difficile lorsqu'il s'agira de défendre positivement auprès de l'opinion publique l'adhésion de la Pologne et de la Slovénie. J'espère que le Conseil est conscient de cette responsabilité et ne réfléchit pas à trop court terme."@fr6
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, per me l’onorevole Corbett rappresenta un problema perché è troppo esperto di diritto e quindi mi fa sempre sentire in confusione. Il suo eccesso cognitivo, tuttavia, indica che il filo dei suoi pensieri percorre sentieri talmente tortuosi da far perdere il vero messaggio. Il messaggio politico, infatti, è che vogliamo dare ai candidati all’adesione un caloroso benvenuto senza coinvolgerli in cavilli burocratici! Credo che il messaggio debba essere questo. Ecco perché, in seno alla commissione per gli affari esteri, i diritti dell’uomo, la sicurezza comune e la politica di difesa, ossia alla commissione preposta all’allargamento, abbiamo elaborato altre proposte, che intendono essere pragmatiche e dirette.
Qualunque cosa facciamo – sia che preferiamo eleggere la nuova Commissione, sia che riteniamo ancor più opportuno che essa venga nominata – vi sarà ancora un periodo di transizione in cui i nuovi candidati avranno il diritto di collaborare con l’attuale Commissione alla nomina dei Commissari. Che ci vogliano quattro settimane o quattro mesi, il principio resta lo stesso ed è indissolubile. E’ questo il motivo per cui vorrei semplicemente dire di permettere ai Commissari senza portafoglio, come convenuto, di venire in Commissione dal 1° maggio in poi. Verranno verificate la loro competenza, la loro indipendenza finanziaria e così via, e queste operazioni saranno realizzate mediante una procedura esterna alle commissioni, in quanto essi saranno ancora senza portafoglio. Gli osservatori che ormai lavorano con noi già da un anno diventeranno semplicemente membri del Parlamento europeo per quattro od otto settimane, com’è sempre stata consuetudine; anzi, con le adesioni, a volte essi sono rimasti in tale posizione anche per un anno o un anno e mezzo. Qual è, allora, il problema? Credo che, in questo caso, l’unico modo per procedere consista nel semplificare le cose. Se la nuova Commissione entrerà in carica dal 1° novembre, sarà quindi fondamentale garantire i diritti del Parlamento. La nomina del Presidente della Commissione avverrà dopo le elezioni europee, in modo tale che queste abbiano un’influenza e che ci venga dato il tempo di fare ciò che è necessario. Con questo intendo dire che le commissioni sottoporranno i candidati dei vecchi e dei nuovi Stati membri ad esami rigorosi per verificare la loro idoneità alla posizione. Dal punto di vista politico, è di questo che si tratta e che dobbiamo prendere sul serio, perché è giusto e corretto che sia così.
Permettetemi di esprimere un’ulteriore osservazione. Vorrei ringraziare la Presidenza danese del Consiglio perché, mentre concentrava i propri sforzi sull’allargamento, è stata contemporaneamente in grado di instaurare una proficua collaborazione con la Commissione nel condurre i suddetti negoziati per l’allargamento ad un risultato senz’altro positivo. Si dovranno raggiungere i compromessi necessari in uno spirito di buona volontà e, ovviamente, come ha detto a ragione il Commissario Verheugen, essi dovranno essere elaborati su misura; sono certo che ce la faremo.
La discussione che si è accesa a proposito della Turchia e della definizione di una data ha già fatto presagire, nel corso della seduta odierna, una situazione che si ripeterà a Copenaghen e anche sui mezzi d’informazione: nessuno si rallegrerà più del nostro benvenuto a dieci nuovi paesi; la gente non parlerà più pubblicamente dell’adesione di Polonia, Estonia e Repubblica ceca; Copenaghen diventerà invece un Vertice sulla Turchia e la Turchia sarà il nostro unico argomento di discussione! Mi sembra assolutamente deplorevole esserci messi in questa situazione, con uno scenario ricattatorio in cui ci troviamo a dover fronteggiare la PESD, la NATO, le pressioni americane, la questione irachena e quella cipriota. Non mi sembra giusto che si sia verificata una situazione simile!
Se il Consiglio europeo viene guidato da considerazioni di logica politica – a volte definita opportunismo in altri contesti – per decidere di fissare una data, allora temo che i cittadini degli Stati membri dell’Unione diranno: aha, in questo caso fanno sul serio! Già accogliere dieci nuovi paesi è abbastanza difficile, poi ci si mettono anche i turchi! La discussione che ne deriverà ci creerà problemi quando si tratterà di far digerire l’adesione polacca e slovena ai nostri cittadini ed io mi auguro che il Consiglio sia consapevole di questa responsabilità e non ragioni troppo a breve termine."@it9
"Mr President, ladies and gentlemen, my problem with Mr Corbett is that he knows too much about the law and so he always plunges me into confusion. His surfeit of knowledge, though, means that his trains of thought travel by such circuitous routes that the actual message is lost. For the political message is that we want to give the candidates for accession a warm welcome without entangling them in bureaucratic minutiae! That, I believe, is what the message has to be. That is why we in the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy, which is the lead committee on enlargement, have come up with other proposals, which are meant to be pragmatic and straightforward.
Whatever we do – whether we prefer to elect the new Commission or think it even better that it should be appointed – there will still be a transitional period in which the new candidates will be entitled to cooperate with the present Commission in nominating Commissioners. Whether it be four weeks or four months, the principle remains the same and indissoluble. It is for this reason that I would simply say: let the Commissioners without portfolio come, as agreed, from 1 May onwards. Checks will be made on them as regards their competence, their financial independence and so on, and this will be done by a procedure that is not conducted in the committees, as they do not as yet have portfolios. The observers, who have been working with us for all of a year already, will simply become MEPs for four or eight weeks, as has always been our practice, and, with accessions, they have sometimes remained in that position even for a year, or for a year and a half. So what is the problem? I believe that the way to make headway here is to put this in simple terms. If the new Commission is to be in office by 1 November, then what is decisive is that Parliament's rights have to be secured. The appointment of the President of the Commission will follow the European elections so that these may have an influence on it, and so that we can have time to do what is necessary, by which I mean that the committees will be subjecting the candidates from the old and the new Member States to rigorous scrutiny to see if they are suited to the position. That, politically speaking, is what it is about, and that is what we have to take seriously, as is only right and proper.
Let me make another, additional comment. I would like to express my gratitude to the Danish Presidency of the Council for having been able, while focussing their efforts on enlargement, to cooperate successfully with the Commission in guiding these enlargement negotiations to what is evidently a good result. The necessary compromises will have to be reached in a spirit of goodwill and will, of course – as Commissioner Verheugen so rightly said – have to be well-crafted, and I am sure that we will succeed in this.
The discussion sparked off in connection with Turkey and the determination of a date has already demonstrated, in our sitting today, something that will be perpetuated in Copenhagen and subsequently in the media: no longer will anyone be rejoicing at our welcome for ten new countries; no longer will people be talking publicly about the accession of Poland, Estonia and the Czech Republic; instead, Copenhagen will become a summit on Turkey, and Turkey will be our sole topic of discussion! I see it as inordinately regrettable that we have manoeuvred ourselves into this situation, a blackmail scenario in which we have ESDP and NATO, American pressure, Iraq and the Cyprus issue to cope with. I do not think it right that this situation should come about!
If the European Council is led by considerations of political logic – sometimes known in other places as opportunism – to decide to set a date, then I fear that the citizens of our Member States will say: aha, they are serious about this! Ten new countries, that is difficult enough, and then, along come the Turks! The ensuing discussion will create difficulties for us when it comes to selling Polish and Slovene accession to our public, and I hope that the Council is aware of this responsibility and is not thinking too much in the short term."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte collega’s, het probleem dat ik met collega Corbett heb, is dat hij op juridisch gebied te veel weet, waardoor hij mij steeds weer in verwarring brengt. Omdat hij zoveel weet, heeft hij echter ook heel veel ingewikkelde gedachtegangen waardoor de eigenlijk boodschap verloren gaat. De politieke boodschap is namelijk dat wij de toetredingslanden hartelijk welkom willen heten en dat wij ze niet met bureaucratische futiliteiten willen opzadelen! Dat zou volgens mij de boodschap moeten zijn. Daarom hebben wij in de Commissie buitenlandse zaken, mensenrechten, gemeenschappelijke veiligheid en defensiebeleid - de commissie ten principale op het gebied van de uitbreiding - ook andere, meer pragmatische en eenvoudigere voorstellen voorgelegd.
Het maakt geen verschil of we de verkiezingen vervroegen of de benoeming van de nieuwe Commissie nog meer naar voren schuiven. Er zal altijd van een overgangsperiode sprake zijn waarin de nieuwe kandidaten het recht hebben om in samenwerking met de huidige Commissie commissarissen voor te dragen. Het principe blijft hetzelfde - of het nu om vier weken of vier maanden gaat - en daar kunnen we niets aan veranderen. Daarom zeg ik dat we gewoon, zoals afgesproken, vanaf 1 mei de commissarissen zonder portefeuille in de Commissie moeten opnemen. Zij moeten natuurlijk wel op hun geschiktheid wat betreft hun financiële onafhankelijkheid en dergelijke getoetst worden. De betreffende procedure kan echter niet in de parlementaire commissies plaatsvinden, omdat die nieuwe commissarissen immers nog geen portefeuille hebben. De waarnemers die al meer dan een jaar met ons samenwerken, worden gewoon gedurende vier of acht weken lid van het Europees Parlement, zoals dat altijd het geval is geweest! Vaak is er bij toetredingen zelfs sprake geweest van één of anderhalf jaar. Waar zit het probleem? Ik vind dat we het gewoon op deze manier moeten aanpakken. Als de nieuwe Commissie op 1 november in functie zou moeten zijn, moeten ook de rechten van het Parlement gewaarborgd zijn. Dat is namelijk de doorslaggevende factor. De voorzitter van de Commissie moet na de Europese verkiezingen benoemd worden zodat de verkiezingsuitslag daarop van invloed kan zijn en wij de tijd hebben om een adequate procedure te hanteren, dat wil zeggen dat wij in de parlementaire commissies uitgebreid kunnen toetsen of de kandidaten uit de oude en nieuwe lidstaten voor de betreffende functies geschikt zijn. Dat is de politieke kern en als we die serieus nemen, moeten wij daar ook de bijbehorende nadruk op leggen.
Staat u mij toe nog een andere opmerking te maken. Ik wil ook het Deense voorzitterschap bedanken voor het feit dat het door zich te concentreren op de werkzaamheden rondom de uitbreiding en via een geslaagde samenwerking met de Commissie in staat is geweest deze uitbreidingsonderhandelingen met een goed resultaat af te sluiten. De noodzakelijke compromissen zullen met goede wil en uiteraard inhoudelijk waterdicht - daar heeft u volledig gelijk in, mijnheer Verheugen - gesloten moeten worden. Ik ben ervan overtuigd dat dat ook zal lukken.
Uit de discussie die ontstaan is in verband met Turkije en het vastleggen van een datum is vandaag al enigszins gebleken wat zich in Kopenhagen en vervolgens in de media verder zal gaan afspelen: niemand zal nog tevredenheid uiten over het feit dat wij tien nieuwe landen verwelkomen en niemand zal nog in het openbaar over de Poolse, de Estlandse en de Tsjechische toetreding praten - er zal voornamelijk over Turkije worden gepraat, zodat het eigenlijk een Turkijetop wordt! Ik vind het buitengewoon jammer dat wij onszelf in deze situatie gemanoeuvreerd hebben, waardoor we in een afpersingsscenario verzeild zijn geraakt waarin we te maken hebben met het EVDB en de NAVO, met Amerikaanse pressie en met de situatie rond Irak en Cyprus. Ik vind dit geen goede ontwikkeling!
Als de Europese Raad besluit om op basis van politieke logica, door anderen ook wel opportunisme genoemd, een datum vast te stellen, ben ik bang dat de burgers in onze lidstaten zullen zeggen: Nou zeg, die pakken het groots aan! Tien nieuwe landen is al moeilijk genoeg en daar komt nu al weer een elfde land bij: Turkije! Dat leidt tot een discussie die ons in de problemen zal brengen als we de steun van de bevolking proberen te verwerven voor de Poolse en Sloveense toetreding. Ik hoop dat de Raad zich bewust is van deze verantwoordelijkheid en niet te veel alleen maar naar de korte termijn zal kijken!"@nl2
"Senhor Presidente, caros colegas, o meu problema com o senhor deputado Corbett é que ele tem demasiados conhecimentos jurídicos, o que me deixa sempre mergulhado na confusão. Devido à sua erudição, os seus raciocínios são de tal modo complexos que a verdadeira mensagem acaba por se perder. De facto, a mensagem política é que queremos acolher calorosamente aos países candidatos à adesão sem os enredar em minúcias burocráticas! É essa, creio, a mensagem a dar. Por isso, a Comissão dos Assuntos Externos, dos Direitos do Homem, da Segurança Comum e da Política de Defesa, que é a principal comissão competente em matéria de alargamento, apresentou outras propostas que pretendem ser pragmáticas e simples.
Seja o que for que fizermos – optemos pela eleição da nova Comissão ou consideremos que seria preferível a sua nomeação -, haverá sempre um período de transição em que os novos países candidatos terão o direito de cooperar com a actual Comissão na nomeação de Comissários. Que este período seja de quatro semanas ou de quatro meses, o princípio permanece o mesmo e indissolúvel. É por essa razão que eu diria, muito simplesmente que, tal como acordado, devemos deixar entrar os Comissários sem
a partir de 1 de Maio. Esses Comissários serão avaliados segundo a sua competência, a sua independência financeira, etc., e isso será feito no âmbito de um processo que não será conduzido nas comissões, uma vez que ainda não têm
. Os observadores, que já trabalham connosco há cerca de um ano, passarão simplesmente a ser deputados do Parlamento Europeu durante quatro ou oito semanas, tal como sempre sucedeu. E, aquando das adesões, alguns mantiveram-se por vezes nessa função durante um ano ou um ano e meio. Qual é o problema então? Penso que a forma de avançar nesta matéria é simplificar as coisas. Se a nova Comissão deve entrar em funções em 1 de Novembro, importa que os direitos do Parlamento sejam garantidos. Isso é essencial. A nomeação do Presidente da Comissão seguir-se-á às eleições europeias, de modo que estas poderão ter influência sobre aquela e nós poderemos ter tempo para seguir o procedimento adequado, ou seja, submeter, nas comissões, os candidatos dos velhos e dos novos Estados-Membros a uma avaliação rigorosa a fim de determinar se preenchem as condições para ocupar o cargo. Em termos políticos, é disso que se trata e é a isso que devemos dar a importância devida.
Permitam-me ainda uma outra observação. Gostaria de exprimir a minha gratidão à Presidência dinamarquesa do Conselho por ter sido capaz, concentrando os seus esforços no alargamento, de cooperar eficazmente com a Comissão, conduzindo estas negociações sobre o alargamento ao que foi, manifestamente, um resultado positivo. Os compromissos necessários deverão ser alcançados num espírito de boa vontade e terão, naturalmente – como o senhor Comissário Verheugen muito justamente referiu -, de ser bem trabalhados e estou certo de que seremos bem sucedidos nessa tarefa.
A discussão desencadeada a propósito da Turquia e da fixação de uma data já demonstrou, na nossa sessão de hoje, algo que será prosseguido em Copenhaga e, subsequentemente, nos meios de comunicação social: já ninguém se regozijará com o facto de recebermos dez novos países, já ninguém falará publicamente sobre a adesão da Polónia, da Estónia e da República Checa; em vez disso, Copenhaga converter-se-á numa cimeira sobre a Turquia e a Turquia será o nosso único tema de discussão! Considero extremamente lamentável que nos tenhamos deixado manobrar para esta situação, um cenário de chantagem em que temos de fazer face à PESD e à NATO, à pressão americana, ao Iraque e à questão de Chipre. Penso que não podemos aceitar que esta situação se coloque!
Se o Conselho Europeu se deixa levar por considerações de lógica política – às vezes conhecida, noutros locais, por oportunismo – e decide fixar uma data, então receio que os cidadãos dos nossos Estados-Membros irão dizer: Ah, ah! Eles estão a falar a sério! Dez novos países já será suficientemente complicado e, a acrescer a isso, vêm ainda os turcos! Depois seguir-se-á uma discussão que nos irá criar dificuldades quando se tratar de apresentar de forma positiva a adesão da Polónia e da Eslovénia, e espero que o Conselho esteja ciente desta responsabilidade e não esteja a pensar demasiadamente a curto prazo."@pt11
"Herr talman, ärade kolleger! Mitt problem när det gäller kollegan Corbett är att han har så stora kunskaper på det rättsliga området att jag alltid blir så förvirrad. Men eftersom han vet så mycket är hans tankegångar så många och så komplicerade att det egentliga budskapet går förlorat. Det politiska budskapet är nämligen att vi skall hälsa kandidatländerna hjärtligt välkomna och inte trassla in oss i byråkratiska småaktigheter! Detta måste vara budskapet. Därför har utskottet för utrikesfrågor, mänskliga rättigheter, gemensam säkerhet och försvarspolitik som ansvarigt utskott för utvidgningen lagt fram ytterligare förslag som skall vara praktiskt orienterade och enkla.
Vad vi än gör, flyttar fram valet, flyttar fram utnämningen av den nya kommissionen ännu mer, så kommer det alltid att finnas en övergångsperiod då de nya länderna har rätt att i samarbete med den nuvarande kommissionen ställa kommissionärer till förfogande. Vare sig det är fyra veckor eller fyra månader, så förblir principen densamma, och den kan inte lösas. Därför skulle jag helt enkelt vilja säga följande: låt oss hålla fast vid beslutet att välkomna kommissionärerna utan portfölj den 1 maj. Det kommer att göras undersökningar av deras kompetens, deras finansiella oberoende osv., dock i ett förfarande utanför utskotten, eftersom de alltså ännu saknar portfölj. De observatörer som redan har samarbetat med oss i ett drygt år blir helt enkelt ledamöter av Europaparlamentet, precis som det alltid har varit! I vissa fall har det till och med varit så i ett till ett och ett halvt år. Vad är det som är problemet? Jag menar att vi bör gå enkelt till väga och se till att komma vidare. Om den nya kommissionen skall tillträda den 1 november måste parlamentets rättigheter skyddas. Detta är nämligen avgörande. Kommissionens ordförande kommer att utses efter Europavalet, därför att Europavalet skall kunna påverka detta och därför att vi skall hinna genomföra proceduren i fråga, dvs. känna utskottskandidaterna från nya och gamla medlemsstater på pulsen och reda ut om de är lämpliga på posten. Detta är en politisk fråga som vi måste värna om.
Låt mig kommentera ytterligare en sak. Jag vill tacka det danska ordförandeskapet för att arbetet har koncentrerats till utvidgningen. Tack vare det framgångsrika samarbetet med kommissionen kommer detta av allt att döma att leda till ett gott resultat. De nödvändiga kompromisserna kommer att kräva mycket god vilja och måste genomföras strikt tekniskt; det har ni helt rätt i, herr Verheugen. Jag är säker på att detta kommer att lyckas.
Diskussionen om Turkiet och fastställandet av ett datum har under sammanträdet i dag visat på ett faktum som kommer att kvarstå även i Köpenhamn och därefter i medierna: ingen gläder sig längre åt att få välkomna tio nya länder, ingen talar längre offentligt om att Polen, Estland och Tjeckien ansluts till unionen, utan detta kommer att bli ett toppmöte om Turkiet, ett möte där vi diskuterar Turkiet! Det är ytterst beklagligt att vi har försatt oss i denna situation och att det har uppstått ett scenario med europeiska säkerhets- och försvarspolitiken och Nato, med påtryckningar från Förenta staterna, Irak och den utpressande Cypernfrågan. Jag tycker inte att detta är bra!
Om Europeiska rådet följer den politiska logik som på sina håll kallas opportunism och beslutar att fastslå ett datum, då befarar jag att medborgarna i våra medlemsstater kommer att säga: Va, de menar allvar! Tio nya länder blir svårt nog, och därefter följer en sats med bindestreck: Turkiet – nästa! Vi får en diskussion som gör det svårt för oss att skapa en positiv opinion för Polens och Sloveniens anslutning, och jag hoppas att rådet är medvetet om sitt ansvar och inte tänker alltför kortsiktigt!"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples