Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-050"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.3.3-050"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident! Ich möchte nur zwei Fragen anschneiden. Die Kommission hat Recht, wenn sie meint, dass noch eine Reihe von schwierigen Fragen zu lösen ist. Die Ratspräsidentschaft hat dankenswerterweise einige Vorschläge dazu gemacht. Wenn nun der Kollege Poettering meint, die Regierungen - gemeint sind die Mitgliedsregierungen - müssten sich jetzt anstrengen, um zu einer Lösung zu kommen, so stimme ich ihm zwar zu, möchte aber auf der anderen Seite klar sagen, dass das auch für die Regierungen der Beitrittskandidaten gilt! Ich weiß, dass Polen eine Schmerzgrenze hat. Ich stehe Polen sehr nahe, ich stehe insbesondere auch dieser Regierung sehr nahe, aber auch wir haben Schmerzgrenzen, und ich meine doch, dass beide Seiten anerkennen müssen, dass es hier einen Kompromiss geben muss. Man sollte auch von Seiten der Beitrittskandidaten die Messlatte nicht so hoch setzen, dass es dann nicht möglich ist, auch drüber zu springen.
Zweitens, zum Procedere, den institutionellen Fragen. Der Ratspräsident hat gesagt, dass das Parlament ein Interesse an diesen Fragen habe. Herr Ratspräsident, wir haben heute schon in einem anderen Zusammenhang lange diskutiert - es geht nicht um ein Interesse, es geht um unser Recht und auch um die Verpflichtung des Rates, mit dem Parlament von vornherein zu reden! Wenn das geschehen wäre, wären wir auch in einer leichteren Situation. Kollege Napolitano hat ein paar Argumente vorgebracht, wo das Procedere jetzt geändert sein soll. Ich schätze den Kollegen Napolitano sehr, aber ich bin nicht überzeugt. Meine persönliche Meinung ist, vom ersten Tag der Mitgliedschaft an hat jedes Land das Recht auf einen Kommissar, sei es auch ohne Portefeuille. Aus meiner Sicht, insbesondere bei zehn neuen Kommissaren, muss auch dieses Parlament das Recht haben, zumindest eine globale Zustimmung zu geben. Diese globale Zustimmung kann natürlich nur unter Beteiligung von Mitgliedern aus den betreffenden neuen Mitgliedsländern erfolgen, denn es wäre pervers, dass wir über einen polnischen Kommissar abstimmen und die polnischen Mitglieder das nicht dürfen.
Dann kommt es natürlich zum detaillierten Procedere des neuen Parlaments. Was die Regierungskonferenz betrifft, so sehe ich die juristischen Argumente, aber ich meine, dass der Vorschlag, sie mehr oder weniger voll zu beteiligen, richtig ist, denn auch diese Länder müssen ja letztendlich darüber abstimmen, müssen ratifizieren. Ich bitte den Ratspräsidenten um Eines: Verhandeln Sie und sprechen Sie mit den neuen Kandidaten! Sie sollen voll einbezogen sein. Aber bevor Sie eine Entscheidung treffen, reden Sie mit diesem Parlament, dann werden wir leichter zu einer gemeinsamen Lösung kommen!"@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil blot komme kort ind på to anliggender. Kommissionen har ret, når den mener, at vi har en lang række vanskelige spørgsmål foran os. Rådsformandskabet har, hvilket det skal have tak for, stillet nogle forslag desangående. Når nu hr. Poettering mener, at regeringerne - hermed menes medlemsstaternes regeringer - nu må anstrenge sig for at finde frem til en løsning, er jeg godt nok enig med ham, men vil på den anden side gerne klart sige, at det også gælder for regeringerne i kandidatlandene! Jeg ved, at Polen har en smertegrænse. Jeg står Polen meget nær, jeg står især også denne regering meget nær, men vi har også smertegrænser, og jeg mener jo, at begge sider må anerkende, at der skal findes et kompromis her. Man bør heller ikke fra kandidatlandenes side anbringe målestokken så højt, at det ikke bliver muligt at springe over den.
For det andet er der, hvad proceduren angår, de institutionelle anliggender. Rådsformanden har sagt, at Parlamentet har en interesse i disse anliggender. Hr. rådsformand, vi har i dag allerede diskuteret længe i en anden sammenhæng - det handler ikke om en interesse, det handler om vores ret og også om Rådets forpligtelse til at tale med Parlamentet på forhånd! Hvis det var sket, befandt vi os også i en nemmere situation. Hr. Napolitano har fremført et par argumenter, hvor proceduren nu skal ændres. Jeg værdsætter hr. Napolitano meget, men jeg er ikke overbevist. Min personlige holdning er, at fra første dag, et land er medlem, har det ret til en kommissær, eventuelt uden portefølje. Efter min mening - især med 10 nye kommissærer - skal også Europa-Parlamentet have ret til at give mindst en generel godkendelse. Denne generelle godkendelse kan naturligvis kun finde sted med deltagelse af medlemmer fra de pågældende nye medlemsstater, for det ville være perverst, hvis vi stemte om en polsk kommissær, og de polske medlemmer ikke måtte deltage.
Så kommer vi naturligvis til den detaljerede procedure for det nye Parlament. Hvad angår regeringskonferencen, kan jeg godt se de juridiske argumenter, men jeg mener, at forslaget om at inddrage dem i mere eller mindre udstrakt grad er rigtigt, for også disse lande skal jo i sidste ende stemme herom, skal ratificere. Jeg vil gerne bede rådsformanden om en ting: Forhandl og tal med de nye kandidater! De skal inddrages fuldt ud. Men før De træffer en beslutning, skal De tale med Europa-Parlamentet. Så bliver det lettere at nå frem til en fælles løsning!"@da1
"Κύριε Πρόεδρε, θα αναφερθώ σε δύο μόνο ερωτήματα. Η Επιτροπή έχει δίκιο θεωρώντας ότι εκκρεμεί μια σειρά ζητημάτων που πρέπει να λυθούν και πρέπει να ευχαριστήσουμε την Προεδρία για την υποβολή των σχετικών προτάσεων. Τώρα, όταν ο κ. Poettering θεωρεί ότι οι κυβερνήσεις – εννοώντας τις κυβερνήσεις των κρατών μελών – θα πρέπει να καταβάλουν προσπάθειες για την επίτευξη λύσεως, με βρίσκει μεν σύμφωνο αλλά, από την άλλη πλευρά, θα ήθελα να καταστήσω επίσης σαφές ότι το ίδιο ισχύει και για τις κυβερνήσεις των υποψηφίων χωρών. Γνωρίζω ότι η Πολωνία, έχει όρια αντοχής για τη ζημία που πρόκειται να υποστεί. Αισθάνομαι βαθύτατη συμπάθεια για την Πολωνία και ειδικά για την κυβέρνησή της, ωστόσο και εμείς έχουμε τέτοιου είδους όρια και είμαι της άποψης ότι και οι δύο πλευρές θα πρέπει να αναγνωρίσουν την ανάγκη να επιτευχθεί κάποιος συμβιβασμός σε αυτό το πεδίο. Θα πρέπει και οι υποψήφιες χώρες να μην θέτουν τόσο ψηλά τον πήχη, ώστε να μην μπορεί κανείς να τον υπερπηδήσει.
Δεύτερον, ας ρίξουμε μια ματιά στη διαδικασία και στα θεσμικά ζητήματα για τα οποία ο Προεδρεύων του Συμβουλίου είπε ότι ενδιαφέρουν το Κοινοβούλιο. Κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, σήμερα συζητήσαμε ήδη επί μακρόν σε άλλα συμφραζόμενα για το ζήτημα αυτό και δεν πρόκειται για συμφέρον, αλλά για τα δικαιώματά μας, καθώς και για την υποχρέωση του Συμβουλίου να προβαίνει εξαρχής σε συζητήσεις με το Κοινοβούλιο. Εάν είχε γίνει αυτό, η κατάσταση θα ήταν πιο εύκολη. Ο κ. Napolitano παρουσίασε μια σειρά επιχειρημάτων υπέρ της αλλαγής της διαδικασίας σε μερικά σημεία και, παρά τον σεβασμό που τρέφω για το πρόσωπό του, δεν με έχει πείσει. Η προσωπική μου άποψη είναι ότι κάθε κράτος έχει το δικαίωμα ήδη από την πρώτη ημέρα της συμμετοχής του να έχει έναν Επίτροπο, έστω και χωρίς χαρτοφυλάκιο. Από τη δική μου σκοπιά, ιδίως με δέκα επιπλέον Επιτρόπους, θα πρέπει το Κοινοβούλιο να έχει το δικαίωμα να δίνει τουλάχιστον εν γένει τη συγκατάθεσή του. Στη διαμόρφωση αυτής της εν γένει συγκατάθεσης θα πρέπει να συμμετέχουν και τα μέλη από τα αντίστοιχα εννιά νέα κράτη μέλη, καθότι θα ήταν παράλογο να ψηφίζουμε σχετικά με έναν πολωνό Επίτροπο, ενώ αυτό δεν θα επιτρέπεται στα μέλη του Κοινοβουλίου που θα προέρχονται από την Πολωνία.
Τούτο μας οδηγεί φυσικά στη λεπτομερή διαδικασία του νέου Κοινοβουλίου. Όσον αφορά τη Διακυβερνητική Διάσκεψη, μπορώ να κατανοήσω τα επιχειρήματα νομικού χαρακτήρα, ωστόσο συμφωνώ με την πρόταση για τη σχεδόν πλήρη συμμετοχή του, δεδομένου ότι σε τελική ανάλυση θα πρέπει και αυτές οι χώρες να ψηφίσουν για τη νέα διαδικασία και να την επικυρώσουν. Έχω να ζητήσω ένα πράγμα από τον Προεδρεύοντα του Συμβουλίου! Μιλήστε με τους νέους υποψηφίους και διαπραγματευθείτε το ζήτημα. Θα πρέπει να συμμετέχουν πλήρως. Ωστόσο, προτού να αποφασίσετε, μιλήστε και μαζί μας, με το Κοινοβούλιο, γιατί έτσι θα είναι ευκολότερο για μας να καταλήξουμε σε μια κοινή λύση."@el8
"Mr President, there are just two questions I would like to touch on. The Commission is right if it thinks that a range of difficult issues remain to be resolved, and we can be grateful to the Presidency of the Council for coming up with a number of proposals on them. Now if Mr Poettering believes that governments – by which he means the governments of the Member States – must now make the effort to come up with a solution, then I do indeed agree with him, but, on the other hand, I also want to make it clear that the same is true of the governments of the candidate countries. I know that Poland has a pain threshold. I have deep sympathy with Poland, and especially with its present government, but we too have pain thresholds, and I do think that both sides have to acknowledge the necessity of compromise in this area. Nor should the candidate countries fix the measuring rod so high up that it is no longer possible to jump over it.
Secondly, let us look at procedure and the institutional issues, in which the President-in-Office of the Council has described Parliament as having an interest. Mr President-in-Office of the Council, we have already spent some considerable time today discussing this in another context, and we are not dealing here with an interest, but with our rights and also with the Council's undertaking to talk to Parliament from the very outset. If it had done that, our situation would be an easier one. Mr Napolitano put forward a few arguments in favour of the procedure being changed at some points, and, much as I respect him, I am not convinced. My personal opinion is that every country, from the first day of membership, is entitled to a Commissioner, even if a Commissioner without portfolio. I take the view that, especially when there are ten new Commissioners, this House must also have the right of at least overall approval. Such overall approval could only, of course, be given with the involvement of the relevant nine new Member States, as it would be perverse for us to vote on a Polish Commissioner when the Polish MEPs were not allowed to.
This brings us, of course, to the detailed procedure for the new Parliament. I can see the legal arguments where the Intergovernmental Conference is concerned, but I do agree with the proposal for its virtually full involvement, as, at the end of the day, these countries too have to vote on it and ratify it. One thing I ask of the President-in-Office of the Council: talk to the new candidates and negotiate with them! They are meant to be fully involved. Before you come to a decision, though, talk to us in this House, and then it will be easier for us to come up with a joint solution!"@en3
"Señor Presidente, hay sólo dos cuestiones que me gustaría mencionar. La Comisión tiene razón si piensa que siguen sin resolverse algunos asuntos complicados, y damos las gracias a la Presidencia del Consejo por haber presentado varias propuestas al respecto. Si el Sr. Poettering piensa que los Gobiernos – refiriéndose a los Gobiernos de los Estados miembros – deben hacer ahora el esfuerzo de proponer una solución, estoy de acuerdo con él, pero por otra parte, también quiero dejar claro que lo mismo cabe decir de los Gobiernos de los países candidatos. Sé que Polonia tiene un umbral del dolor. Siento una gran simpatía por Polonia, y sobre todo por su actual gobierno, pero nosotros también tenemos umbrales del dolor, y creo que ambas partes deben reconocer la necesidad de llegar a compromisos en este campo. También creo que los países candidatos no deberían poner el listón tan alto, que sea imposible superarlo.
En segundo lugar, analicemos las cuestiones institucionales y de procedimiento, asuntos en los que, según el Presidente en ejercicio del Consejo, está interesado el Parlamento. Señor Presidente en ejercicio del Consejo, ya hemos dedicado bastante tiempo hoy a debatirlo en otro contexto, y no estamos hablando de un interés, sino de nuestros derechos y también del compromiso del Consejo de hablar con el Parlamento desde el principio. Si lo hubiera hecho, nuestra situación sería más sencilla. El Sr. Napolitano presentó algunos argumentos a favor del cambio de algunos aspectos del procedimiento y, a pesar del gran respeto que le profeso, no me convenció. Mi opinión personal es que cada país, desde el primer día tras la adhesión, tiene derecho a contar con un comisario, aunque sea un comisario sin cartera. Creo que, tratándose sobre todo de diez nuevos comisarios, esta Cámara debería tener el derecho, por lo menos, de aprobarlos conjuntamente. Esta aprobación conjunta sólo podría darse, por supuesto, con la participación de los nueve nuevos Estados miembros en cuestión, ya que no estaría bien que votáramos sobre un comisario polaco y que los diputados polacos no pudieran hacerlo.
Esto nos lleva, evidentemente, al procedimiento detallado para el nuevo Parlamento. Comprendo los argumentos jurídicos en lo referente a la Conferencia Intergubernamental, pero estoy de acuerdo con la propuesta de su participación prácticamente plena, puesto que, en realidad, estos países también tienen que dar su voto y su ratificación. Quiero pedir una cosa al Presidente en ejercicio del Consejo: hable con los países candidatos y negocie con ellos. Se supone que su participación es plena. Antes de tomar una decisión, no obstante, diríjase a nosotros en esta Cámara y entonces nos será más fácil encontrar una solución conjunta."@es12
"Arvoisa puhemies, haluaisin käsitellä kahta kysymystä. Komissio on oikeassa, jos se ajattelee, että monia vaikeita asioita on vielä ratkaistava, ja voimme olla kiitollisia neuvoston puheenjohtajavaltiolle siitä, että se on esittänyt lukuisia ehdotuksia näistä asioista. Jos jäsen Poettering uskoo, että hallitusten – joilla hän tarkoittaa jäsenvaltioiden hallituksia – on ponnisteltava ratkaisun löytämiseksi, olen todella samaa mieltä hänen kanssaan, mutta toisaalta haluan myös tehdä selväksi, että sama pätee myös ehdokasvaltioiden hallituksiin. Tiedän, että Puolalla on omat rajansa, joita se ei halua ylittää. Tunnen suurta sympatiaa Puolaa kohtaan, erityisesti sen nykyistä hallitusta kohtaan, mutta myös meillä on omat rajamme, ja uskon, että molempien osapuolten on tunnustettava tarve päästä tässä asiassa kompromissiin. Ehdokasvaltioidenkaan ei pitäisi myöskään asettaa rimaa niin korkealle, ettei sen yli voi enää hypätä.
Toiseksi haluan käsitellä menettelyyn liittyviä kysymyksiä ja institutionaalisia kysymyksiä, joiden neuvoston puheenjohtaja on sanonut kiinnostavan parlamenttia. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olemme tänään jo muissa yhteyksissä käyttäneet huomattavasti aikaa keskusteluihin tästä asiasta, emmekä käsittele nyt asiaa siksi, että olisimme kiinnostuneita asiasta, vaan siksi, että meillä on siihen oikeus, ja myös koska neuvosto on lupautunut keskustelemaan parlamentin kanssa asiasta jo sen käsittelyn alusta alkaen. Jos se olisi tehnyt näin, tilanteemme olisi huomattavasti helpompi. Jäsen Napolitano esitti joitakin perusteluja sen puolesta, että menettelyä pitäisi muuttaa joidenkin kohtien osalta, mutta vaikka häntä kunnioitankin, en ole vakuuttunut asiasta. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että jokaisella valtiolla on jäsenyyden ensimmäisestä päivästä alkaen oikeus omaan komission jäseneensä, edes salkuttomaan komission jäseneen. Olen sitä mieltä, että erityisesti sitten kun komissiossa on kymmenen uutta jäsentä, parlamentilla on oltava oikeus edes hyväksyä yleisesti uudet komission jäsenet. Tällaisesta yleisestä hyväksynnästä voitaisiin luonnollisesti äänestää ainoastaan, jos asianomaiset yhdeksän uutta jäsenvaltiota saavat osallistua äänestykseen, sillä olisi omituista, että saisimme äänestää puolalaisesta komission jäsenestä, jos Euroopan parlamentin puolalaisilla jäsenillä ei olisi oikeutta osallistua kyseiseen äänestykseen.
Edellä esitetty johtaa meidät luonnollisesti uutta parlamenttia koskevaan yksityiskohtaiseen menettelyyn. Hallitustenvälisen konferenssin osalta näen oikeudelliset perustelut, mutta kannatan ehdotusta, koska sen mukaan uudet jäsenvaltiot saavat osallistua ehdotuksen käsittelyyn, sillä loppujen lopuksi myös näiden valtioiden on äänestettävä siitä ja ratifioitava se. Pyydän neuvoston puheenjohtajalta yhtä asiaa: puhukaa uusille jäsenvaltioille ja neuvotelkaa niiden kanssa! Niiden on määrä osallistua täysipainoisesti unionin toimintaan. Ennen kuin teette päätöksen, keskustelkaa kuitenkin meidän kanssamme, sillä näin meidän on helpompi löytää yhteinen ratkaisu!"@fi5
"Monsieur le Président, je voudrais juste aborder deux questions. La Commission a raison lorsqu'elle déclare que toute une série de questions difficiles doivent encore être résolues et nous remercions la présidence du Conseil d'avoir avancé quelques propositions à cet effet. Je rejoins certes M. Poettering lorsqu'il dit que les gouvernements - entendez les gouvernements des États membres - doivent à présent faire un effort pour parvenir à une solution, mais d'autre part, je voudrais aussi dire clairement que cela vaut également pour les gouvernements des pays candidats. Je sais que la Pologne a atteint un seuil de tolérance. Je me sens très proche de la Pologne et en particulier du gouvernement de ce pays, mais nous avons nous aussi nos seuils de tolérance et je pense que les deux parties doivent admettre qu'il faut parvenir à un compromis. Je pense aussi que du côté des pays candidats, il ne faut pas mettre la barre trop haut, au risque qu'il devienne impossible de la franchir.
Mon deuxième point concerne la procédure et les questions institutionnelles. Le président du Conseil a déclaré que le Parlement a un intérêt direct dans ces questions. Monsieur le Président du Conseil, nous en avons déjà discuté longuement aujourd'hui dans un autre contexte, il ne s'agit pas d'un intérêt mais bien d'un droit. C'est aussi une obligation pour le Conseil d'impliquer dès le départ le Parlement dans ses décisions. Si cela avait été le cas plus tôt, la situation serait bien plus simple aujourd'hui. M. Napolitano a avancé une série d'arguments sur les changements à apporter à la procédure. J'apprécie beaucoup mon collègue Napolitano, mais il ne m'a pas convaincu. Personnellement, je pense que dès le premier jour d'adhésion, chaque nouvel adhérent a le droit d'avoir un commissaire, fût-ce sans portefeuille. Selon moi, surtout en cas de nomination de dix nouveaux commissaires, le Parlement doit aussi avoir au moins le droit d'approuver globalement ces nominations. Cette approbation globale n'est bien entendu possible qu'avec la participation des députés provenant des nouveaux États membres concernés. En effet, nous prononcer sur la nomination d'un commissaire polonais sans la participation des députés polonais aurait quelque chose de pervers.
Cela nous amène naturellement aux détails de la procédure concernant le futur Parlement. Pour ce qui est de la conférence intergouvernementale, je comprends les arguments juridiques mais je pense que la proposition d'impliquer plus ou moins totalement les nouveaux candidats est bonne car, en fin de compte, ces pays devront également se prononcer et ratifier les décisions. Je vous demande donc, Monsieur le Président du Conseil, de négocier et de discuter avec les nouveaux candidats. Il est indispensable de les impliquer totalement. Mais avant de prendre une décision, parlez-en avec le Parlement. Nous parviendrons ainsi plus facilement à une solution commune."@fr6
"Signor Presidente, vorrei soffermarmi solo su due argomenti. La Commissione ha ragione se pensa che rimangono ancora numerose difficili questioni da risolvere, e possiamo essere grati alla Presidenza del Consiglio per aver avanzato alcune proposte in merito. Ora, se l’onorevole Poettering ritiene che i governi – intendendo con ciò i governi degli Stati membri – devono compiere uno sforzo per trovare una soluzione, sono d’accordo con lui, ma, d’altro canto, vorrei anche chiarire che lo stesso vale per i governi dei paesi candidati. So che la Polonia ha un limite di sopportazione. Provo un sentimento di profonda solidarietà verso la Polonia, e soprattutto verso il suo attuale governo, ma anche noi abbiamo un limite di sopportazione, e ritengo che entrambe le parti debbano riconoscere la necessità di un compromesso in materia. I paesi candidati non dovrebbero comunque fissare un limite così elevato da non poter più essere superato.
Secondo, esaminiamo la procedura e le questioni istituzionali, a cui il Presidente in carica del Consiglio ha detto che il Parlamento ha interesse. Signor Presidente in carica del Consiglio, abbiamo già dedicato molto tempo oggi a discutere tale argomento in un altro contesto, e al riguardo non si tratta di un interesse, ma dei nostri diritti e dell’impegno assunto dal Consiglio di consultare il Parlamento fin dal primo momento. Se così fosse stato, la nostra situazione sarebbe più semplice. L’onorevole Napolitano ha esposto alcuni argomenti a favore della modifica di taluni aspetti della procedura e, per quanto lo rispetti, non sono convinto. La mia opinione personale è che ogni paese, dal primo giorno dell’adesione, ha diritto a un Commissario, fosse anche un Commissario senza portafoglio. Ritengo altresì, soprattutto quando vi sono dieci nuovi Commissari, che anche il Parlamento europeo debba avere il diritto almeno di un’approvazione complessiva che, com’è ovvio, potrebbe essere accordata solo con il coinvolgimento dei nove nuovi Stati membri interessati, in quanto sarebbe illogico che noi votassimo su un Commissario polacco mentre agli eurodeputati polacchi non venisse concesso di fare altrettanto.
A questo punto si pone, com’è ovvio, la questione della dettagliata procedura per l’elezione del nuovo Parlamento. Posso capire le argomentazioni giuridiche per quanto riguarda la Conferenza intergovernativa, ma concordo sulla proposta di una piena ed effettiva partecipazione di tali paesi in quanto, in definitiva, anch’essi devono votare e ratificare in materia. Vorrei chiedere al Presidente in carica del Consiglio di parlare con i nuovi paesi candidati e di negoziare con loro. Essi devono godere di una piena partecipazione. Prima che adottiate una decisione, tuttavia, parlate con noi deputati, in modo che sia più facile per noi trovare una soluzione comune."@it9
"Mr President, there are just two questions I would like to touch on. The Commission is right if it thinks that a range of difficult issues remain to be resolved, and we can be grateful to the Presidency of the Council for coming up with a number of proposals on them. Now if Mr Poettering believes that governments – by which he means the governments of the Member States – must now make the effort to come up with a solution, then I do indeed agree with him, but, on the other hand, I also want to make it clear that the same is true of the governments of the candidate countries. I know that Poland has a pain threshold. I have deep sympathy with Poland, and especially with its present government, but we too have pain thresholds, and I do think that both sides have to acknowledge the necessity of compromise in this area. Nor should the candidate countries fix the measuring rod so high up that it is no longer possible to jump over it.
Secondly, let us look at procedure and the institutional issues, in which the President-in-Office of the Council has described Parliament as having an interest. Mr President-in-Office of the Council, we have already spent some considerable time today discussing this in another context, and we are not dealing here with an interest, but with our rights and also with the Council's undertaking to talk to Parliament from the very outset. If it had done that, our situation would be an easier one. Mr Napolitano put forward a few arguments in favour of the procedure being changed at some points, and, much as I respect him, I am not convinced. My personal opinion is that every country, from the first day of membership, is entitled to a Commissioner, even if a Commissioner without portfolio. I take the view that, especially when there are ten new Commissioners, this House must also have the right of at least overall approval. Such overall approval could only, of course, be given with the involvement of the relevant nine new Member States, as it would be perverse for us to vote on a Polish Commissioner when the Polish MEPs were not allowed to.
This brings us, of course, to the detailed procedure for the new Parliament. I can see the legal arguments where the Intergovernmental Conference is concerned, but I do agree with the proposal for its virtually full involvement, as, at the end of the day, these countries too have to vote on it and ratify it. One thing I ask of the President-in-Office of the Council: talk to the new candidates and negotiate with them! They are meant to be fully involved. Before you come to a decision, though, talk to us in this House, and then it will be easier for us to come up with a joint solution!"@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik wil mij slechts op twee kwesties richten. De Commissie heeft gelijk wanneer zij stelt dat er nog een reeks moeilijke problemen opgelost moet worden. Het voorzitterschap van de Raad heeft gelukkig enkele voorstellen in dat verband gedaan. Ik ben het weliswaar met de heer Poettering eens dat de regeringen - hij doelt op de regeringen van de lidstaten - zich nu moeten inspannen om een oplossing te vinden, maar aan de andere kant zou ik ook willen opmerken dat dat eveneens voor de regeringen van de toetredingslanden geldt! Ik weet dat Polen een pijngrens heeft. Ik voel mij nauw met Polen en met name ook met de huidige regering verbonden, maar wij hebben ook onze pijngrenzen en ik vind dat beide kanten moeten erkennen dar hierover een compromis gesloten moet worden. Van de kant van de toetredingslanden moet de meetlat niet zodanig hoog worden gelegd dat het onmogelijk is om er overheen te springen.
Mijn tweede opmerking betreft de procedure, de institutionele kwesties. De voorzitter van de Raad heeft gezegd dat het Parlement een belang bij deze kwesties heeft. Mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, wij hebben hierover vandaag al in een ander verband lang gedebatteerd - het gaat niet om een belang, het gaat om ons recht en om de plicht van de Raad om van meet af aan het Parlement hierbij te betrekken! Als dat gebeurd zou zijn, was de situatie minder problematisch geweest. De heer Napolitano heeft een aantal argumenten aangevoerd om duidelijk te maken waarom en op welke punten de procedure gewijzigd zou moeten worden. Ik heb grote waardering voor de heer Napolitano, maar hij heeft me niet kunnen overtuigen. Persoonlijk ben ik van mening dat elk land vanaf de eerste dag van de toetreding recht heeft op een commissaris, al dan niet met een eigen portefeuille. Met name in geval van tien nieuwe commissarissen ben ik van mening dat dit Parlement ook het recht moet hebben om tenminste een algemene toestemming te geven. Een dergelijke algemene toestemming kan natuurlijk alleen maar gegeven worden indien daar ook vertegenwoordigers van de desbetreffende nieuwe lidstaten bij betrokken worden. Het zou namelijk idioot zijn als wij over een Poolse commissaris zouden stemmen terwijl de Poolse afgevaardigden dat niet zouden mogen.
Dan is er natuurlijk nog de kwestie van een gedetailleerde procedure voor het nieuwe Parlement. Wat de Intergouvernementele Conferentie betreft, kan ik de juridische argumenten weliswaar begrijpen, maar vind ik het toch een goed voorstel om de nieuwe lidstaten in meerdere of mindere mate zo volledig mogelijk hierbij te betrekken. Deze landen moeten hierover namelijk uiteindelijk ook een beslissing nemen; zij zullen een en ander ook moeten ratificeren. Ik heb daarbij één verzoek aan de fungerend voorzitter van de Raad: onderhandel en praat met de nieuwe kandidaten! Zij moeten volledig bij dit proces worden betrokken. Praat echter eerst met het Parlement voordat u een beslissing neemt, omdat wij op die manier sneller tot een gezamenlijke oplossing zullen komen!"@nl2
"Senhor Presidente, quero apenas pronunciar-me relativamente a dois temas. A Comissão tem razão quando refere que há ainda uma série de questões difíceis por resolver. A Presidência do Conselho apresentou algumas propostas a esse respeito, o que se agradece. Quando agora o senhor deputado Poettering refere que os governos – entendendo-se aqui os governos dos Estados-Membros – se têm de esforçar por lograr alcançar uma solução, concordo certamente com ele, mas, por outro lado, quero afirmar com clareza que isso se aplica também aos governos dos Estados-Membros. Sei que a Polónia tem um limite de tolerância. A Polónia está-me muito próxima e também o seu governo me está particularmente muito próximo, mas também nós temos limites de tolerância e considero que, afinal, ambas as partes devem reconhecer que tem de haver uma solução de compromisso nesta matéria. Também da parte dos países candidatos, a fasquia não deveria ser colocada tão alto que não fosse de todo possível transpô-la.
Segundo, quanto ao procedimento, às questões institucionais. O Presidente em exercício do Conselho afirmou que o Parlamento tem interesse nessas questões. Senhor Presidente em exercício do Conselho, já hoje debatemos longamente, num outro contexto, que não se trata de interesse, mas sim de um direito que nos assiste e também da obrigação do Conselho de falar previamente com o Parlamento! Se tivesse sido assim, encontrar-nos-íamos numa situação mais fácil. O senhor deputado Napolitano apresentou alguns argumentos relativamente aos pontos em que o procedimento deveria sofrer alterações. Aprecio muito o senhor deputado Napolitano, mas não fiquei convencido. O meu entendimento pessoal é que todos os países têm o direito a nomear um Comissário, a partir do primeiro dia em que se tornam membros, ainda que o mesmo possa não ter pasta. Do meu ponto de vista, especialmente havendo dez novos Comissários, este Parlamento tem também de ter o direito de dar o seu acordo, pelo menos em termos globais. Esse acordo global só pode ser dado com a participação dos membros dos respectivos Estados-Membros novos, como é óbvio, pois seria perverso que estivéssemos a votar um Comissário polaco e que os membros polacos não o pudessem fazer.
Depois, há obviamente o procedimento pormenorizado para o novo Parlamento. No que respeita à Conferência Intergovernamental, vejo os argumentos de ordem jurídica, mas considero que é correcta a proposta de os fazer participar, em maior ou menor grau, pois também esses países têm afinal de votar e de ratificar esta matéria. Peço uma coisa ao senhor Presidente em exercício do Conselho: negoceie e fale com os novos candidatos! Têm de ser plenamente envolvidos. Contudo, antes de tomar uma decisão, fale com este Parlamento, pois, desse modo, chegaremos mais facilmente a uma solução comum!"@pt11
"Herr talman! Låt mig endast ta upp två frågor. Kommissionen har rätt i att en rad svåra frågor återstår att lösa. Ordförandeskapet har lagt fram förslag till detta. Kollega Poettering menade att regeringarna – alltså regeringarna i medlemsstaterna – nu måste anstränga sig för att komma fram till en lösning, och visserligen håller jag med honom, men samtidigt vill jag poängtera att detta även gäller regeringarna i anslutningsländerna! Jag vet att Polen har en smärtgräns. Jag står Polen mycket nära, framför allt står jag landets regering mycket nära, men även vi har vår smärtgräns, och jag menar faktiskt att bägge sidor måste inse att det krävs en kompromiss. Inte heller kandidatländerna bör sätta ribban så högt att det inte längre är möjligt att ta sig över den.
För det andra arbetssättet, de institutionella frågorna. Rådets ordförande menade att parlamentet har ett intresse i dessa frågor. Herr rådsordförande! Vi har redan fört en lång diskussion om detta i ett annat sammanhang i dag – detta handlar inte om intresse, det handlar om vår rätt och om rådets skyldighet att tala med parlamentet i förväg! Om så hade skett skulle situationen ha varit enklare. Kollegan Napolitano förde fram ett par argument för hur ordningen nu bör ändras. Jag respekterar verkligen kollegan Napolitano, men han lyckades inte övertyga mig. Personligen menar jag att varje enskilt land har rätt till en kommissionär från medlemskapets första dag, även om det är en kommissionär utan portfölj. Som jag ser det, särskilt med tio nya kommissionärer, måste parlamentet ha rätt att ge åtminstone ett allmänt godkännande. Ett sådant allmänt godkännande förutsätter givetvis att ledamöterna från de berörda nya medlemsstaterna tillåts delta, för nog vore det konstigt om vi röstar om en polsk kommissionär medan de polska ledamöterna inte tillåts delta i omröstningen.
Det handlar givetvis även om detaljerna i arbetssättet för det nya parlamentet. Jag förstår de rättsliga argumenten i fråga om regeringskonferensen, men jag menar att förslaget att låta dem delta mer eller mindre fullt ut är korrekt, eftersom även dessa länder ju faktiskt skall delta i omröstningen och genomföra bestämmelserna. Jag har en vädjan till rådets ordförande. Fortsätt att förhandla och tala med de nya medlemmarna! De skall vara helt delaktiga. Men diskutera med parlamentet innan ni fattar beslut, så blir det lättare att komma fram till en gemensam lösning!"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples