Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-049"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.3.3-049"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident, meine Damen und Herren! Der Europäische Rat wird in wenigen Tagen in Kopenhagen die Erweiterung der Europäischen Union um acht Staaten des ehemaligen Ostblocks sowie um Zypern und Malta beschließen. Darüber wird verhandelt, gelegentlich auch gestritten - notwendigerweise -, hier und da möglicherweise gefeilscht, aber nichts kann darüber hinwegtäuschen, dass Europa, das bis 1989 geteilt war, sich mit diesem Schritt nunmehr eine gemeinschaftliche neue Ordnung gibt, gegründet auf die Grundsätze von Demokratie, Rechtstaatlichkeit, Freiheit und marktwirtschaftlicher Ordnung. Ich bin davon überzeugt, dass das für alle unsere Generationen das gewichtigste politische Ereignis ist, an dem wir in unserem Leben teilhaben.
Hätte vor 15 Jahren ein vorausschauender Mensch die Agenda für diesen Europäischen Rat, so wie sie nun steht, mit der Wiedervereinigung Europas entworfen, er wäre für einen Fantasten gehalten worden! Wenn man uns damals gefragt hätte, ob wir bereit gewesen wären, dafür 2,3 Mrd. Euro zusätzlich zu bezahlen, bin ich sicher, dass wir alle laut und deutlich und sofort ja gesagt hätten. Anstrengungen werden wir unternehmen müssen, um diese Erweiterung zu bewältigen - politisch wie auch finanziell, keine Frage -, aber es ist der Zeitpunkt, an dem sich dieser Union ureuropäische Länder anschließen, die zu uns gehören genau wie Frankreich und Großbritannien und die mit uns für die Grundsätze von Freiheit und rechtsstaatlicher Demokratie eintreten werden.
Die Europäische Union ist auf die Geltung des Rechts gegründet, und nichts anderes hält sie zusammen als die Anerkennung der Geltung des Rechts. Deswegen ist es so bedeutsam, dass das Europäische Parlament in einer Entschließung zum Bericht über die Verhandlungen mit Tschechien das so genannte Freistellungsgesetz ausdrücklich als mit unserem Rechtsverständnis nicht vereinbar bezeichnet hat, in einer behutsamen und sehr abgewogenen Weise. Diese Frage betrifft nicht das deutsch-tschechische Verhältnis der Vergangenheit, sondern die europäische Gegenwart und Zukunft, denn es geht um grundsätzliche Rechtsprinzipien und ihre Geltung, und wenn Tschechien sich entschließen könnte, bis zur Erweiterung ein klärendes Wort zu sprechen, wäre das sicherlich hilfreich.
Nun habe ich in meinem Konzept den schon oft geäußerten Satz stehen, dass das Gespräch über die Türkei gewissermaßen den Gipfel über die Erweiterung nicht vereinnahmen dürfe, aber ich sehe, dass wir selbst nicht in der Lage sind, dieser Versuchung zu widerstehen, und so wird es möglicherweise auch in Kopenhagen sein, und es wird deutlich machen, dass dieses Thema die Menschen bewegt. Kommissar Verheugen wurde vor wenigen Tagen in einer deutschen Zeitung mit der Bemerkung zitiert, er sei gegen einen Beitritt der Türkei und er schlage die Begründung eines besonderen Nachbarschaftsverhältnisses zu den Türken vor, einen Vertrag, der auch für andere Nachbarn der EU gelten könnte. Sie werden es sicherlich, Herr Verheugen, für ein Missverständnis oder eine Missdeutung erklären und zu Recht darauf hinweisen, dass damit vermutlich vereinbarte Vertraulichkeit gebrochen wurde. Es geht aber nicht darum, dass Sie nicht etwas für sich behalten dürften, was Sie vertraulich behandelt sehen wollten, sondern es geht darum, dass diese Verhaltensweise dem Eindruck Vorschub leistet, dass viele in dieser Frage in der Öffentlichkeit das Gegenteil dessen sagen, was sie eigentlich denken. Im Falle der Türkei wären Sie da nicht allein, denn eine Schar öffentlicher Befürworter will den Beitritt eigentlich nicht und versteckt sich hinter den Kriterien. Das ist ein Vorgang der Heuchelei, der dem Verhältnis EU/Türkei mehr schadet als eine ehrliche Bestandsaufnahme, die in ihrer Ehrlichkeit schon des Respekts zu diesem Land wegen ihre zwingende Notwendigkeit hätte, und deswegen: Wir brauchen keine Beitrittsterminangebote, sondern mehr Ehrlichkeit im Verhältnis zur Türkei!"@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, mine damer og herrer, Det Europæiske Råd vil om nogle få dage i København beslutte EU's udvidelse med otte stater fra den tidligere østblok samt med Cypern og Malta. Det forhandles der om, nogle gange strides man - nødvendigvis - her og der tinges der muligvis, men intet kan skjule, at Europa, der var delt indtil 1989, med dette skridt nu skaber en ny fælles orden, baseret på principperne om demokrati, retsstat, frihed og markedsøkonomi. Jeg er overbevist om, at det er den vigtigste politiske begivenhed for alle nulevende generationer.
Hvis et forudseende menneske for 15 år siden havde lavet et udkast til dagsorden for dette Europæiske Råd, sådan som det nu ser ud, var han blevet antaget for at være fantast! Hvis man havde spurgt os dengang, om vi var parate til at betale 2,3 milliarder euro ekstra, er jeg sikker på, at vi alle højt og tydeligt havde sagt ja med samme. Vi kommer til at gøre os nogle anstrengelser for at kunne klare denne udvidelse - politiske og finansielle, ingen tvivl om det - men nu er tiden inde til, at denne Union bliver udvidet med ureuropæiske lande, der hører til os på nøjagtig samme måde som Frankrig og Storbritannien, og som sammen med os vil hylde principperne om frihed og retsstatsdemokrati.
EU er baseret på lovens gyldighed, og det er alene anerkendelsen af lovens gyldighed, der holder sammen på EU. Derfor er det så vigtigt, at Europa-Parlamentet i sin beslutning vedrørende betænkningen om forhandlingerne med Tjekkiet udtrykkeligt har betegnet den såkaldte fritagelseslov som uforenelig med vores retsopfattelse, og det på en velovervejet og meget afbalanceret måde. Dette spørgsmål vedrører ikke det tidligere tysk-tjekkiske forhold, men derimod den europæiske nutid og fremtid, for det handler om grundlæggende retsprincipper og deres gyldighed, og hvis Tjekkiet kunne beslutte sig til at sige nogle opklarende ord inden udvidelsen, ville det helt sikkert være en hjælp.
Nu står der i mine noter den ofte fremsatte sætning om, at Tyrkiet-diskussionen ikke må lægge fuldstændig beslag på topmødet om udvidelsen, men jeg ser, at vi ikke selv er i stand til at modstå denne fristelse, og sådan bliver det muligvis også i København, og det understreger, at dette emne berører folk. Kommissær Verheugen blev for et par dage siden i en tysk avis citeret for en bemærkning om, at han var mod Tyrkiets tiltrædelse, og at han foreslog et særligt naboskabsforhold til tyrkerne, en aftale, der også kunne gælde for andre af EU's naboer. De vil sikkert, hr. Verheugen, erklære det for en misforståelse eller en fejlfortolkning og med rette påpege, at dette er et brud på en aftale om fortrolighed. Men det handler ikke om, at De ikke måtte beholde noget for Dem selv, som De gerne havde set behandlet fortroligt, det handler derimod om, at denne adfærd fremmer det indtryk, at mange i offentligheden siger det modsatte af det, de egentlig tænker, hvad dette punkt angår. I tilfældet med Tyrkiet ville De ikke stå alene, for en hel skare af offentlige tilhængere ønsker egentlig ikke tiltrædelsen og gemmer sig bag kriterierne. Det er en hyklerisk fremgangsmåde, der skader forholdet mellem EU og Tyrkiet mere end en ærlig stillingtagen, som respekten for dette land kræver, og derfor siger jeg: Vi har ikke brug for tilbud om tiltrædelsesdatoer, men derimod mere ærlighed i forholdet til Tyrkiet!"@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, σε μερικές μέρες το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο θα αποφασίσει στην Κοπεγχάγη τη διεύρυνση της Ευρωπαϊκής Ένωσης προσθέτοντας σε αυτήν οκτώ χώρες του πρώην Ανατολικού Συνασπισμού, την Κύπρο και τη Μάλτα. Αυτό θα είναι το θέμα των διαπραγματεύσεων, στη διάρκεια των οποίων θα υπάρξουν – οπωσδήποτε – περιστασιακές προστριβές και παζαρέματα για το ένα ή το άλλο σημείο, αλλά τίποτα δεν μπορεί να συγκαλύψει το γεγονός ότι η διχοτομημένη μέχρι το 1989 Ευρώπη δίνει με αυτό το βήμα στον εαυτό της μια νέα κοινοτική τάξη, που στηρίζεται στην αρχή της δημοκρατίας, του κράτους δικαίου, της ελευθερίας και της οικονομίας της αγοράς. Είμαι πεπεισμένος ότι από όλα τα πολιτικά γεγονότα που ζήσαμε μέχρι σήμερα, αυτό θα είναι το πιο σημαντικό για τις σημερινές γενιές.
Εάν κάποιος διορατικός άνθρωπος είχε σχεδιάσει προ δεκαπενταετίας την ημερήσια διάταξη για το επικείμενο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο, δίνοντάς της τη σημερινή μορφή, μόνο με θέματα που αφορούν την επανένωση της Ευρώπης, θα του έλεγαν πως έχει ψευδαισθήσεις. Εάν είχαμε ερωτηθεί τότε κατά πόσον είμαστε διατεθειμένοι να καταβάλουμε για την επίτευξη αυτού του στόχου 2,3 δισ. ευρώ επιπλέον, είμαι βέβαιος ότι όλοι μας θα είχαμε απαντήσει αυτοστιγμεί με ένα ηχηρό και ξεκάθαρο “Ναι”. Θα πρέπει αναμφίβολα να καταβάλουμε μεγάλες προσπάθειες για να αντιμετωπίσουμε αυτή τη διεύρυνση – τόσο από πολιτική όσο και από οικονομική άποψη, δεν υπάρχει αμφιβολία. Έχει έρθει ωστόσο η στιγμή κατά την οποία χώρες οι οποίες ανήκουν από αρχαιοτάτων χρόνων στην Ευρώπη, ακριβώς όπως η Γαλλία και η Μεγάλη Βρετανία, θα συνδεθούν μαζί μας υπερασπιζόμενες τις αρχές της ελευθερίας, της δημοκρατίας και του κράτους δικαίου.
Η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει ως θεμέλιό της την ισχύ του νόμου και η αναγνώριση της ισχύος του νόμου είναι εκείνο που κρατά συνδεδεμένα τα κράτη μέλη της. Αυτός είναι και ο λόγος που είναι τόσο σημαντικό το γεγονός ότι το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, σε ένα ψήφισμά του σχετικά με την έκθεση για τις διαπραγματεύσεις με την Τσεχία, χαρακτήρισε τον επονομαζόμενο νόμο περί απαλλαγής ως ασύμβατο με τις δικές μας αντιλήψεις περί δικαίου, και μάλιστα με πολύ προσεκτικό και καλά σταθμισμένο τρόπο. Το εν λόγω ζήτημα δεν αφορά μόνο τις γερμανο-τσεχικές σχέσεις του παρελθόντος, αλλά το παρόν και το μέλλον της Ευρωπαϊκής Ένωσης, δεδομένου ότι διακυβεύονται θεμελιώδεις αρχές του δικαίου και η ισχύς τους. Θα βοηθούσε ασφαλώς σε μεγάλο βαθμό εάν η Τσεχική Δημοκρατία αποφάσιζε να πει κάτι για να αποσαφηνίσει τα πράγματα ήδη πριν από τη διεύρυνση.
Στις σημειώσεις μου έχω μια πρόταση που ακούσαμε ήδη πολύ συχνά, ότι δηλαδή οι συζητήσεις σχετικά με την Τουρκία δεν πρέπει να αποτελέσουν το μείζον θέμα της Συνόδου Κορυφής για τη διεύρυνση, αλλά βλέπω ότι ακόμη και εμείς οι ίδιοι δεν είμαστε σε θέση να αντισταθούμε σε αυτόν τον πειρασμό. Συνεπώς και στην Κοπεγχάγη αυτή την πορεία θα πάρουν μάλλον τα πράγματα, καθιστώντας έτσι σαφές ότι πρόκειται για ένα ζήτημα που αναστατώνει τους πολίτες. Πριν από μερικές ημέρες, μια γερμανική εφημερίδα παρέθεσε ένα σχόλιο του Επιτρόπου Verheugen, στο οποίο φέρεται ότι τάχθηκε κατά της ένταξης της Τουρκίας και ότι πρότεινε τη σύναψη μιας ειδικής σχέσης με τους Τούρκους, ως γείτονες, μια συνθήκη η οποία θα μπορούσε να ισχύσει και για άλλες γειτονικές χώρες της ΕΕ. Επίτροπε Verheugen, είμαι βέβαιος πως θα εξηγήσετε ότι πρόκειται για παρεξήγηση ή παρανόηση και δικαίως θα επισημάνετε ότι με αυτό παραβιάστηκε η εχεμύθεια που ενδεχομένως είχε συμφωνηθεί. Το ζήτημα δεν είναι ότι δεν σας επετράπη να κρατήσετε για τον εαυτό σας κάτι που θέλατε να συζητήσετε εμπιστευτικά, αλλά ο τρόπος με τον οποίο αυτή η συμπεριφορά ενθαρρύνει την εντύπωση ότι σε αυτό το ζήτημα πολλοί υποστηρίζουν δημοσίως το αντίθετο από εκείνο που οι ίδιοι έχουν πραγματικά κατά νου. Στην περίπτωση της Τουρκίας δεν θα ήσασταν ο μόνος, καθότι υπάρχει μια στρατιά ανθρώπων που συνηγορούν υπέρ της ένταξης της Τουρκίας, αλλά δεν την επιθυμούν πραγματικά και καλύπτονται πίσω από την εκπλήρωση των κριτηρίων. Πρόκειται για μια υποκριτική αντιμετώπιση των πραγμάτων, η οποία βλάπτει τις σχέσεις μεταξύ Ευρώπης και Τουρκίας πολύ περισσότερο από μια αποτίμηση της κατάστασης με όλη την ειλικρίνεια που επιβάλλει ο σεβασμός μας προς τη χώρα αυτή. Κατά συνέπεια, αυτό που επιθυμούμε δεν είναι προσφορές για ημερομηνίες ένταξής της, αλλά μεγαλύτερη ειλικρίνεια στις σχέσεις μας με την Τουρκία!"@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, in a few days' time, the European Council in Copenhagen will decide to enlarge the European Union by adding to it eight countries of the former Eastern Bloc as well as Cyprus and Malta. This is the subject of negotiation and – necessarily – of occasional dispute, and haggling over one point or another, but nothing can conceal the fact that Europe, divided until 1989, is now, by taking this step, giving itself a new Community order, founded on the principle of democracy, the rule of law, freedom and the market economy. I am convinced that, of all the political events we have experienced, it is this one that will be the most important for all the generations now living.
If some far-sighted person fifteen years ago had written out the agenda for this European Council, as it now is, complete with the reunification of Europe, he would have been thought to be deluded! If, at that time, we had been asked about our willingness to pay another EUR 2.3 billion for it, I am sure that we would have answered with a loud, clear and instantaneous ‘yes’. Sustained effort will be demanded of us if this enlargement is to be managed – politically as well as financially, of that there is no doubt – but this is the moment when this Union of ours is joined by ancient European lands, which belong with us in exactly the same way as France and Great Britain do, and will join us in standing up for the principles of freedom and democracy under the rule of law.
The European Union is founded on the applicability of the law, and it is the acknowledgement of the law's applicability that alone holds it together. That is why it is so significant that Parliament, in a resolution on the report on the negotiations with the Czech Republic, described the so-called Exemption Act as incompatible with our conception of law, and did so in a careful and balanced way. This question is not just about German-Czech relations in the past, but also about Europe's present and future, as fundamental principles of law and their applicability are at stake, and it would certainly be helpful if the Czech Republic were to say something to clarify matters before enlargement.
Now, my notes include a sentence, such as we have heard uttered so often already, to the effect that discussions on Turkey must not be allowed to dominate to some extent the enlargement summit, but I see that we ourselves have been unable to resist this temptation, so that may well be the way things are in Copenhagen as well, making it clear that this is something that people get worked up about. A few days ago, Commissioner Verheugen was quoted in a German newspaper as saying that he was against Turkey joining and that he proposed to the Turks the establishment of a special relationship as neighbours, a treaty that could also apply to other countries contiguous to the EU. I am sure, Commissioner Verheugen, that you will explain this as a misunderstanding or a misinterpretation and, quite rightly, point out that this represents a breach of the confidentiality you presumably agreed on. But this is not about you not being allowed to keep to yourself something that you want to have dealt with in confidence, but about the way this way of doing things encourages the impression that, on this issue, many are saying in public the opposite of what they actually think. Where Turkey is concerned, you would not be the only one, as a whole host of those who advocate its accession do not actually want it to join and are taking cover behind the criteria. That is a hypocritical way of going about things, and does more harm to the EU's relations with Turkey than it would to take stock of the situation with all the honesty that respect for this country requires. So, what we want is not offers of dates for accession, but greater honesty in our relations with Turkey!"@en3
"Señor Presidente, Señorías, dentro de unos días el Consejo Europeo de Copenhague decidirá ampliar la Unión Europea con la adhesión de ocho países del antiguo Bloque del Este, además de Chipre y Malta. Éste es el tema de negociación y – necesariamente – de alguna que otra controversia y de alguna discusión sobre un punto u otro, pero nada puede ocultar el hecho de que Europa, dividida hasta 1989, se está dotando, con este paso, de un nuevo orden comunitario, basado en el principio de la democracia, el Estado de Derecho, la libertad y la economía de mercado. Estoy convencido de que, de todos los acontecimientos políticos a los que hemos asistido, éste será el más importante para todas las generaciones que viven en la actualidad.
Si alguna persona muy clarividente hubiera escrito hace 15 años la agenda de este Consejo Europeo, tal cual, junto con la reunificación de Europa, le habrían tomado por loco. Si en ese momento nos hubieran preguntado si estábamos dispuestos a pagar otros 2 300 millones de euros para lograrlo, estoy seguro de que, de inmediato, habríamos contestado rotundamente que sí. Si queremos sacar adelante esta ampliación, tendremos que realizar un continuo esfuerzo – tanto en términos políticos como financieros, de eso no hay ninguna duda – pero éste es el momento en que esta Unión nuestra recibe en su seno a antiguos países europeos con los que nos unen tantos lazos como con Francia y el Reino Unido, y que lucharán con nosotros por defender los principios de la libertad y la democracia, conforme al Estado de Derecho.
La Unión Europea se basa en la aplicabilidad del derecho, y es el reconocimiento de esta aplicabilidad lo que la mantiene unida. Por eso es tan significativo que el Parlamento, en una resolución sobre el informe acerca de las negociaciones con la República Checa, afirmara que la llamada Ley de Exención era incompatible con nuestro concepto del derecho, y lo hiciera de una forma cuidadosa y equilibrada. Esta cuestión no sólo abarca las relaciones germano-checas en el pasado, sino también el presente y el futuro de Europa, puesto que están en juego principios fundamentales del derecho, así como su aplicabilidad, y desde luego sería muy útil que la República Checa dijera algo para aclarar las cosas antes de la ampliación.
Mis notas incluyen una frase, que ya hemos oído con mucha frecuencia, acerca de que no podemos permitir que los debates sobre Turquía monopolicen, en cierta forma, la cumbre sobre la ampliación, pero veo que nosotros mismos hemos sido incapaces de resistir a la tentación, así que es muy probable que esto ocurra también en Copenhague, lo que deja claro que es un asunto que preocupa a la gente. Hace unos días, el Comisario Verheugen afirmaba en un periódico alemán que era contrario al ingreso de Turquía en la UE y que proponía a los turcos establecer una relación especial en calidad de vecinos, un tratado que podría aplicarse también a otros países vecinos de la UE. Estoy seguro, Comisario Verheugen, de que usted lo considera un malentendido o una mala interpretación y, con razón, señala que se trata de un incumplimiento de la obligación de confidencialidad a la que suponemos que se comprometió. Pero la cuestión no es que no se le haya permitido guardarse algo que quería haber tratado de una forma confidencial, sino que esta forma de hacer las cosas refuerza la impresión de que, a este respecto, muchos dicen en público exactamente lo contrario de lo que en realidad piensan. En lo que respecta a Turquía, usted no sería el único, ya que una gran parte de los que abogan por su ingreso no quieren realmente que entre en la Unión y se están escudando en los criterios. Ésa es una forma hipócrita de abordar las cosas, y perjudica más las relaciones de la UE con Turquía de lo que las perjudicaría enfrentarse a la situación con toda la honestidad que exige el respeto por este país. Por eso, más que fechas de adhesión, lo que deseamos es una mayor honestidad en nuestras relaciones con Turquía."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Kööpenhaminan Eurooppa-neuvosto päättää muutaman päivän kuluessa Euroopan unionin laajentumisesta kahdeksalla entisen itäblokin maalla sekä Kyproksella ja Maltalla. Tämä on neuvottelujen aihe ja väistämättä myös ajoittainen kiistanaihe sekä aihe, josta neuvoteltaessa joistakin kohdista joudutaan paikoin tinkimäänkin, mutta mikään ei muuta peitä tosiseikkaa, että vuoteen 1989 asti jakautuneena ollut Eurooppa on nyt tämän askeleen ottamalla luomassa itselleen yhteisön järjestyksen, joka perustuu demokratian periaatteisiin, oikeusvaltioon, vapauteen ja markkinatalouteen. Olen vakuuttunut siitä, että, kaikista kokemistamme poliittisista tapahtumista tämä on se, joka osoittautuu kaikkein tärkeimmäksi nykyiselle sukupolvelle.
Jos joku kaukonäköinen henkilö olisi 15 vuotta sitten laatinut tämän Eurooppa-neuvoston asialistan täydellisesti, sellaisena kuin se nyt on Euroopan jälleenyhdistymisineen, hänen olisi ajateltu kärsivän harhoista! Jos noihin aikoihin meiltä olisi kysytty halukkuutta maksaa ylimääräiset 2,3 miljardia euroa yhdistymisestä, olen varma, että olisimme välittömästi vastanneet kovalla äänellä ja selvästi "kyllä". Meidän on ponnisteltava herkeämättä, jos laajentumisen halutaan tapahtuvan hallitusti – sekä poliittisesti että taloudellisesti, mistä ei ole epäilystäkään – mutta tämä on hetki, jolloin unioniimme liittyy vanhoja eurooppalaisia maita, jotka kuuluvat joukkoomme samalla tavalla kuin Ranska ja Yhdistynyt kuningaskuntakin ja jotka seisovat rinnallamme oikeusvaltiossa vapauden ja demokratian periaatteita kunnioittaen.
Euroopan unioni perustuu lainvoimaan, ja vain tieto lainvoimasta pitää sen koossa. Tästä syystä onkin tärkeää, että parlamentin antamassa päätöslauselmassa, joka koski neuvotteluja Tšekin kanssa koskevaa raporttia, pidettiin niin kutsuttua erivapauslakia yhteensopimattomana meidän laintulkintamme kanssa ja esitti asian varovasti ja tasapainoisesti. Tämä kysymys ei liity pelkästään Saksan ja Tšekin välisiin menneisyyden suhteisiin vaan myös Euroopan nykyhetkeen ja tulevaisuuteen; kyse on nimittäin keskeisistä oikeusperiaatteista ja lainvoimasta, ja asian käsittely helpottuisi varmasti, jos Tšekki sanoisi jotain asioiden selventämiseksi ennen laajentumista.
Tässä kohtaa papereissani on virke, jonka olemme kuulleet jo niin monesti aiemmin ja jonka mukaan Turkin kanssa käytävien neuvottelujen ei pidä missään määrin antaa hallita laajentumista käsittelevää huippukokousta, mutta mielestäni emme itse ole kyenneet vastustamaan tätä kiusausta, joten näin voi hyvinkin tapahtua myös Kööpenhaminassa, ja on selvää, että tämä on kysymys, joka askarruttaa ihmisiä. Joitakin päiviä sitten saksalaisessa sanomalehdessä väitettiin, että komission jäsen Verheugen olisi sanonut vastustavansa Turkin liittymistä unioniin ja ehdottanut turkkilaisille erityisten naapuruussuhteiden luomista sopimuksella, jollaista voitaisiin soveltaa myös muihin EU:n rajanaapureihin. Komission jäsen, selitätte varmaan, että kyse oli väärinkäsityksestä tai väärintulkinnasta ja aivan oikeutetusti korostatte, että lehti on loukannut salassapitovelvollisuutta, josta oletettavasti olette sopineet. Tässä ei kuitenkaan ole kyse siitä, että ettei teillä olisi ollut lupaa pitää tietonanne jotain, jota olisitte halunneet käsitellä luottamuksellisesti, vaan siitä, miten tällä lailla toimimalla edistetään vaikutelmaa, jonka mukaan tässä asiassa monet sanovat julkisesti päinvastaista kuin mitä itse asiassa ajattelevat. Turkin osalta ette varmaan ole ainoa, sillä monet niistä, jotka puolustavat Turkin unioniin liittymistä, eivät itse asiassa halua sitä ja piiloutuvat kriteerien taakse. Tämä on tekopyhä tapa toimia ja haittaa EU:n ja Turkin suhteita enemmän kuin suhtautuminen tilanteeseen rehellisyydellä, jota kunnioitus Turkkia kohtaan edellyttää. Näin ollen emme halua tarjota päivämääriä unioniin liittymiseksi vaan olla rehellisempiä suhteissa Turkin kanssa!"@fi5
"Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, dans quelques jours, le Conseil européen va statuer sur l'élargissement de l'Union européenne à huit pays de l'ancien bloc de l'Est ainsi qu'à Chypre et à Malte. Cela donne lieu à des négociations, parfois - inévitablement - à des conflits, ci et là à d'éventuels marchandages, mais une chose est certaine, l'Europe qui, jusqu'en 1989, était divisée, va instaurer un nouvel ordre communautaire fondé sur les principes de démocratie, d'État de droit, de liberté et d'économie de marché. Je suis convaincu que, toutes générations confondues, il s'agit de l'événement le plus important auquel nous ayons assisté.
Il y a 15 ans, si un visionnaire avait ébauché l'agenda de ce Conseil européen tel qu'il nous est présenté aujourd'hui, en ce compris la réunification de l'Europe, on l'aurait pris pour un fantaisiste. Si on nous avait demandé à l'époque si nous étions disposés à débourser 2,3 milliards d'euros supplémentaires pour cela, je suis certain que nous aurions tous clairement et immédiatement dit oui. Il va falloir faire des efforts pour accomplir cet élargissement - des efforts politiques et financiers, cela ne fait aucun doute - mais voici venu le moment où se rallient à cette Union des pays européens qui y ont leur place au même titre que la France et la Grande-Bretagne et qui, avec nous, vont défendre les principes de liberté et de démocratie dans un État de droit.
L'Union européenne est fondée sur l'applicabilité du droit et seule la reconnaissance de l'applicabilité du droit maintient son unité. C'est la raison pour laquelle il est si important que dans une résolution relative au rapport sur les négociations avec la République tchèque, le Parlement européen ait - de manière réfléchie et très pondérée - qualifié la loi dite d'exception d'incompatible avec notre conception du droit. Cette question n'a rien à voir avec les rapports germano-tchèques du passé mais concerne le présent et l'avenir de l'Europe car il s'agit de principes fondamentaux et de leur application. Si la République tchèque pouvait se résoudre, avant l'élargissement, à clarifier sa position sur ce point, ce serait certainement profitable.
J'ai fait mienne l'idée déjà souvent exprimée que les discussions au sujet de la Turquie ne doivent pas occuper complètement le sommet sur l'élargissement, mais je vois bien que nous ne sommes pas nous-mêmes capables de résister à cette tentation. Il en sera peut-être de même à Copenhague et cela montre bien que la question préoccupe les Européens. Il y a quelques jours, un quotidien allemand citait le commissaire Verheugen affirmant qu'il était contre l'adhésion de la Turquie et qu'il proposait plutôt des relations de voisinage privilégiées avec les Turcs sous la forme d'un traité qui pourrait être proposé à d'autres pays voisins de l'UE. Monsieur Verheugen, vous allez certainement déclarer qu'il s'agit d'un malentendu ou d'une mauvaise interprétation de vos propos et souligner, avec raison, qu'il s'agit là d'un non-respect de la confidentialité convenue. Mais l'important n'est pas la divulgation de quelque chose que vous vouliez voir traiter de manière confidentielle. Le problème est que ce fait renforce l'impression que sur cette question, nombreux sont ceux qui, en public, expriment le contraire de leur pensée. En ce qui concerne la Turquie, nous ne seriez pas le seul, car quantité de gens officiellement favorables à cette adhésion y sont en réalité opposés et se réfugient derrière l'argument des critères. Il s'agit là d'une hypocrisie qui porte davantage préjudice aux relations UE/Turquie qu'un constat fait en toute honnêteté, une honnêteté nécessaire de toute urgence, ne fût-ce que par respect pour ce pays. Ce ne sont pas des propositions de calendrier d'adhésion dont nous avons besoin, mais d'une plus grande honnêteté vis-à-vis de la Turquie."@fr6
"Signor Presidente, onorevoli collegi, fra qualche giorno a Copenaghen il Consiglio europeo deciderà di allargare l’Unione europea aggiungendovi otto paesi dell’ex blocco orientale nonché Cipro e Malta. L’allargamento è oggetto di negoziato e talvolta, com’è inevitabile, di polemiche e di discussioni cavillose su questo o quel punto, ma niente può negare il fatto che l’Europa, divisa fino al 1989, compiendo questo passo si dia ora un nuovo assetto comunitario fondato sul principio della democrazia, lo Stato di diritto, la libertà e l’economia di mercato. Sono convinto che, di tutti gli eventi politici cui abbiamo assistito, questo sarà il più importante per tutte le generazioni attualmente viventi.
Se quindici anni fa qualcuno, lungimirante, avesse stilato il programma del Consiglio europeo di Copenaghen, così com’è ora, comprensivo della riunificazione dell’Europa, avremmo pensato che sarebbe rimasto deluso. Se all’epoca ci fosse stato chiesto se a tale scopo eravamo disposti a spendere altri 2,3 miliardi di euro, sono sicuro che avremmo risposto con un sonoro, chiaro e immediato “sì”. Se si vuole garantire la riuscita dell’allargamento – da un punto di vista politico e finanziario, su questo non vi sono dubbi – saranno necessari da parte nostra considerevoli sforzi, ma si tratta del momento in cui l’Unione europea accoglierà nel suo ambito antichi paesi europei, che fanno parte della nostra Comunità allo stesso titolo di Francia e Regno Unito e che si uniranno a noi nella lotta per la difesa dei principi di libertà e di democrazia nel rispetto dello Stato di diritto.
L’Unione europea è fondata sul diritto vigente ed è il riconoscimento di tale diritto vigente che da solo la tiene unita. Per questo motivo è così significativo che il Parlamento, in una risoluzione sulla relazione relativa ai negoziati con la Repubblica ceca, abbia definito la cosiddetta legge di esenzione incompatibile con il nostro concetto del diritto, e lo abbia fatto con estrema attenzione ed equilibrio. La questione non riguarda solo le relazioni tra Germania e Repubblica ceca nel passato, ma anche il presente e il futuro dell’Europa, in quanto sono in gioco i principi fondamentali del diritto e la loro applicabilità, e sarebbe opportuno che la Repubblica ceca dicesse qualcosa per chiarire la questione prima dell’allargamento.
Ora vorrei far riferimento a una frase che abbiamo già sentito pronunciare molto spesso, ovvero che non si deve consentire che le discussioni sulla Turchia dominino in una certa misura il vertice sull’allargamento, ma vedo che noi stessi non siamo riusciti a resistere alla tentazione, per cui è probabile che lo stesso avvenga anche a Copenaghen, a dimostrazione del fatto che si tratta di una questione che suscita viva preoccupazione. Alcuni giorni fa, un quotidiano tedesco ha riferito che il Commissario Verheugen ha affermato di essere contrario all’adesione della Turchia e che proponeva ai turchi l’instaurazione di uno speciale rapporto di vicinato, un trattato che avrebbe potuto essere applicato anche ad altri paesi limitrofi dell’Unione europea. Sono sicuro, Commissario Verheugen, che ci dirà che si tratta di un malinteso o di un errore di interpretazione sottolineando, a ragione, che ciò rappresenta una violazione del diritto alla riservatezza di cui si presume lei abbia concordato di poter usufruire. Il problema non è che non le sia stato concesso di mantenere il riserbo su qualcosa che avrebbe voluto venisse trattato in via strettamente confidenziale, ma il modo in cui un comportamento del genere incoraggia l’impressione che, in materia, molti dicono in pubblico l’opposto di ciò che pensano effettivamente. Per quanto riguarda la Turchia, lei non sarebbe il solo, in quanto molti di coloro che ne sostengono l’adesione in realtà non vogliono che diventi un paese membro dell’Unione europea e usano i criteri quale pretesto. E’ un atteggiamento ipocrita che nuoce alle relazioni dell’Unione europea con la Turchia più di quanto non farebbe una valutazione della situazione effettuata con tutta l’onestà che il rispetto per questo paese esige. Pertanto, ciò che vogliamo non sono offerte di date per l’adesione, ma una maggiore onestà nelle nostre relazioni con la Turchia."@it9
"Mr President, ladies and gentlemen, in a few days' time, the European Council in Copenhagen will decide to enlarge the European Union by adding to it eight countries of the former Eastern Bloc as well as Cyprus and Malta. This is the subject of negotiation and – necessarily – of occasional dispute, and haggling over one point or another, but nothing can conceal the fact that Europe, divided until 1989, is now, by taking this step, giving itself a new Community order, founded on the principle of democracy, the rule of law, freedom and the market economy. I am convinced that, of all the political events we have experienced, it is this one that will be the most important for all the generations now living.
If some far-sighted person fifteen years ago had written out the agenda for this European Council, as it now is, complete with the reunification of Europe, he would have been thought to be deluded! If, at that time, we had been asked about our willingness to pay another EUR 2.3 billion for it, I am sure that we would have answered with a loud, clear and instantaneous ‘yes’. Sustained effort will be demanded of us if this enlargement is to be managed – politically as well as financially, of that there is no doubt – but this is the moment when this Union of ours is joined by ancient European lands, which belong with us in exactly the same way as France and Great Britain do, and will join us in standing up for the principles of freedom and democracy under the rule of law.
The European Union is founded on the applicability of the law, and it is the acknowledgement of the law's applicability that alone holds it together. That is why it is so significant that Parliament, in a resolution on the report on the negotiations with the Czech Republic, described the so-called Exemption Act as incompatible with our conception of law, and did so in a careful and balanced way. This question is not just about German-Czech relations in the past, but also about Europe's present and future, as fundamental principles of law and their applicability are at stake, and it would certainly be helpful if the Czech Republic were to say something to clarify matters before enlargement.
Now, my notes include a sentence, such as we have heard uttered so often already, to the effect that discussions on Turkey must not be allowed to dominate to some extent the enlargement summit, but I see that we ourselves have been unable to resist this temptation, so that may well be the way things are in Copenhagen as well, making it clear that this is something that people get worked up about. A few days ago, Commissioner Verheugen was quoted in a German newspaper as saying that he was against Turkey joining and that he proposed to the Turks the establishment of a special relationship as neighbours, a treaty that could also apply to other countries contiguous to the EU. I am sure, Commissioner Verheugen, that you will explain this as a misunderstanding or a misinterpretation and, quite rightly, point out that this represents a breach of the confidentiality you presumably agreed on. But this is not about you not being allowed to keep to yourself something that you want to have dealt with in confidence, but about the way this way of doing things encourages the impression that, on this issue, many are saying in public the opposite of what they actually think. Where Turkey is concerned, you would not be the only one, as a whole host of those who advocate its accession do not actually want it to join and are taking cover behind the criteria. That is a hypocritical way of going about things, and does more harm to the EU's relations with Turkey than it would to take stock of the situation with all the honesty that respect for this country requires. So, what we want is not offers of dates for accession, but greater honesty in our relations with Turkey!"@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte dames en heren, de Europese Raad zal over enkele dagen besluiten tot de uitbreiding van de Europese Unie met acht landen uit het voormalige Oostblok plus Cyprus en Malta. Daarover wordt onderhandeld, af en toe geruzied en zo nu en dan - noodzakelijkerwijs - ook gemarchandeerd. Niets kan echter verdoezelen dat Europa, dat tot 1989 verdeeld was, met deze stap nu een gemeenschappelijke nieuwe structuur creëert, gebaseerd op de beginselen van democratie, rechtsstaat, vrijheid en markteconomie. Ik ben ervan overtuigd dat dit voor al onze generaties de belangrijkste politieke gebeurtenis is waaraan wij in ons leven deel zullen hebben.
Als iemand met een vooruitziende blijk vijftien jaar geleden de huidige agenda met daarop de hereniging van Europa voor deze Europese Raad zou hebben opgesteld, zou hij voor een fantast zijn uitgemaakt! Ik ben ervan overtuigd dat wij, als ons toentertijd de vraag was gesteld of wij bereid zouden zijn om daarvoor 2,3 miljard euro extra te betalen, allemaal heel luid en duidelijk meteen ‘ja’ gezegd zouden hebben. Wij zullen ons zeker inspanningen moeten getroosten om deze uitbreiding goed te laten verlopen - zowel politiek als financieel, dat lijdt geen twijfel - maar dit is het moment waarop Europese landen tot deze Unie toetreden die net zo goed bij ons horen als Frankrijk en Groot-Brittannië en die samen met ons de beginselen van vrijheid en de democratische rechtsstaat zullen verdedigen.
De Europese Unie is gegrondvest op het respecteren van de wetgeving en die Unie wordt ook door niets anders bij elkaar gehouden dan door de erkenning van de rechtskracht van de wetgeving. Daarom is het zo belangrijk dat het Europees Parlement in een resolutie over het verslag inzake de onderhandelingen met Tsjechië de zogenaamde amnestiewetgeving op een zeer behoedzame en evenwichtige wijze heeft gekwalificeerd als in strijd met ons rechtsgevoel. Deze kwestie heeft niets te maken met de Duits-Tsjechische betrekkingen in het verleden, maar met de huidige en toekomstige Europese situatie. Het gaat namelijk om principiële rechtsbeginselen en de toepassing daarvan, en als Tsjechië hierover vóór de uitbreiding duidelijkheid zou willen verschaffen, dan zou dat zeer zeker nuttig zijn.
Nu staat er in mijn aantekeningen de al vaak uitgesproken zin dat de besprekingen over Turkije niet de Top over de uitbreiding zouden mogen overheersen. Ik heb echter moeten constateren dat wij zelf niet in staat zijn om deze verleiding te weerstaan en wellicht dat dat ook in Kopenhagen het geval zal zijn. Dit duidt erop dat deze kwestie de mensen bezighoudt. In een Duitse krant werd enige dagen geleden een opmerking van commissaris Verheugen aangehaald met de strekking dat hij tegen de toetreding van Turkije zou zijn en dat hij bijzondere buurlandbetrekkingen met Turkije zou willen aanknopen; een dergelijke opzet zou ook voor andere buurlanden van de EU gehanteerd kunnen worden. U zult ongetwijfeld verklaren dat het hier om een misverstand of een verkeerde interpretatie gaat, commissaris Verheugen, en er terecht op wijzen dat daarmee de geheimhouding is geschonden die waarschijnlijk overeengekomen is. Het gaat er echter niet om dat u iets wat u vertrouwelijk behandeld wilt zien eigenlijk niet voor u zou moeten houden; het gaat erom dat een dergelijk handelwijze de indruk versterkt dat veel mensen over dit onderwerp in het openbaar het tegendeel zeggen van wat ze eigenlijk denken. In het geval van Turkije zou u daarin niet alleen staan, omdat een grote groep mensen die in het openbaar voorstander lijken te zijn, eigenlijk tegen de toetreding van Turkije zijn, en daarbij verschuilen ze zich achter de criteria. Dat is een vorm van hypocrisie die de verhouding tussen de EU en Turkije veel meer schade toebrengt dan een eerlijke inventarisatie van de situatie. Een dergelijke inventarisatie zou door die eerlijkheid ook meer een uiting zijn van het absoluut noodzakelijke respect ten opzichte van dit land. Dat is dan ook de reden dat ik zeg dat we geen behoefte hebben aan voorstellen voor toetredingstermijnen, maar aan meer eerlijkheid in de verstandhouding met Turkije!"@nl2
"Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, o Conselho Europeu decidirá em Copenhaga, dentro de poucos dias, o alargamento da União Europeia a oito países do antigo Bloco de Leste e ainda a Chipre e Malta. Isto está a ser objecto de negociações, por vezes também de discussões – necessariamente – e, uma vez por outra, provavelmente também de regateio, mas é impossível negar que a Europa, dividida até 1989, com este passo, está agora a dar a si própria uma nova ordem comunitária, fundada nos princípios da democracia, do Estado de direito, da liberdade e da economia de mercado. Estou convicto de que, para todas as nossas gerações, este é o acontecimento político mais importante em que participamos na vida.
Se, há 15 anos, um visionário tivesse elaborado a agenda para este Conselho Europeu, tal como se encontra agora fixada, tendo por tema a reunificação da Europa, tê-lo-iam tomado por louco. Se nos tivessem perguntado nessa altura se estávamos dispostos a pagar adicionalmente 2,3 mil milhões de euros para que isso sucedesse, estou certo de que todos nós teríamos dito de imediato que sim, com força e clareza. Teremos de nos esforçar para que o alargamento tenha êxito – tanto em termos políticos, como em termos financeiros, sem dúvida –, mas é este o momento em que aderem a esta União países genuinamente europeus, que nos são próximos exactamente da mesma forma que a França e a Grã-Bretanha e que defenderão connosco os princípios da liberdade e da democracia num Estado de direito.
A União Europeia tem por fundamento o primado do direito e é pura e simplesmente o reconhecimento do primado do direito que a mantém coesa. É por isso que é tão importante que o Parlamento Europeu, numa sua resolução sobre o relatório relativo às negociações com a República Checa, tenha considerado expressamente a denominada Lei das Derrogações incompatível com o nosso entendimento do direito, de forma cautelosa e muito ponderada. Esta questão não tem por tema a relação germano-checa do passado, mas antes o presente e o futuro europeus, pois trata-se de princípios fundamentais do direito e da sua validade; se a República Checa se pudesse decidir a proferir uma palavra clarificadora até ao alargamento, tal seria seguramente uma grande ajuda.
Consta agora das minhas notas a frase já tantas vezes dita de que o tema da Turquia não deve monopolizar, por assim dizer, a cimeira do alargamento, mas vejo que nós próprios não estamos em condições de resistir a essa tentação – possivelmente, é também o que vai suceder em Copenhaga, deixando ficar claro que se trata de um tema que agita as pessoas. O senhor Comissário Verheugen foi citado há poucos dias num jornal alemão, como tendo referido ser contra a adesão da Turquia e tendo proposto a criação de uma relação especial de vizinhança com os turcos, um tratado que poderia aplicar-se também a outros parceiros da União Europeia. Senhor Comissário, o senhor declarará seguramente que se trata de um equívoco ou de uma interpretação errada, remetendo, com razão, para o facto de, com isso, ter sido violada uma confidencialidade que presumivelmente fora acordada. Contudo, não se trata do facto de o senhor não poder reservar para si próprio aquilo que gostaria de ver tratado de forma confidencial, mas sim do facto de esse comportamento fomentar a impressão de que há muito quem, em público, diga o contrário daquilo que, no fundo, pensa, relativamente a essa questão. No caso da Turquia, o senhor Comissário não estaria sozinho nesse ponto, pois há uma série de pessoas que defendem a adesão em público, mas que, no fundo, não a desejam e refugiam-se nos critérios a cumprir. É um processo hipócrita que é mais prejudicial para a relação entre a União Europeia e a Turquia do que um levantamento sério do ponto de situação, o qual seria premente, num quadro de honestidade, já por uma questão de respeito para com esse país; por isso, afirmo que não necessitamos de propostas para uma data de adesão, mas sim de mais honestidade na relação com a Turquia!"@pt11
"Herr talman, mina damer och herrar! Om bara några dagar förväntas Europeiska rådet i Köpenhamn fatta beslut om att EU skall utvidgas med åtta stater från det forna östblocket samt Cypern och Malta. Om detta förhandlar man nu, och visst bråkar man ibland – vilket är nödvändigt –, det prutas här, det prutas där, men ingenting kan dölja det faktum att Europa, som var delat fram till 1989, skapar en ny gemensam ordning genom detta steg, en ordning grundad på demokrati, rättsstatlighet, frihet och marknadsekonomi. Jag är övertygad om att detta är den viktigaste politiska händelse som alla nuvarande generationer kommer att få uppleva.
Om någon för 15 år sedan hade varit förutseende nog att lägga fram dagordningen för Europas återförening såsom den nu föreligger för Europeiska rådet, då skulle idén ha betraktats som ganska så verklighetsfrämmande. Om man vid den tidpunkten skulle ha frågat oss om vi var beredda att betala 2,3 miljarder euro extra för detta, då är jag säker på att alla genast skulle ha svarat ett klart och tydligt ja. Vi kommer att få arbeta hårt för att klara utvidgningen – både politiskt och finansiellt, ingen tvekan om det –, men tiden är inne för dessa ureuropeiska länder att ansluta sig till unionen, länder som hör samman med oss på samma sätt som Frankrike eller Förenade kungariket och som tillsammans med oss kommer att ställa sig bakom principen om frihet, rättsstatlighet och demokrati.
Europeiska unionen vilar på gällande lag, och ingenting håller unionen samman som erkännandet av detta. Därför är det av betydelse när Europaparlamentet i en resolution om betänkandet om förhandlingarna med Republiken Tjeckien uttryckligen, men försiktigt och mycket balanserat, påpekar att den s.k. lagen om befrielse inte är förenlig med vår rättsuppfattning. Det handlar inte om de tysk-tjeckiska förbindelserna ur det förgångna. Snarare handlar det om Europa just nu och i framtiden, om grundläggande rättsprinciper och dess tillämpning, och det vore till god hjälp om Republiken Tjeckien kunde besluta sig för att säga ett klarläggande ord om detta före utvidgningen.
I mitt koncept finns de så ofta nämnda orden med, nämligen att toppmötet om utvidgningen inte får domineras av samtal om Turkiet. Men jag inser att inte heller vi kan motstå frestelsen, och kanske blir det så även i Köpenhamn att det visar sig att frågan engagerar befolkningen. Kommissionär Verheugen citerades för några dagar sedan i en tysk tidning med anmärkningen att han motsätter sig att Turkiet ansluts och att han i stället föreslår särskilda grannlandsförbindelser med Turkiet, ett avtal som skulle kunna gälla även för andra grannar till EU. Herr Verheugen! Ni kommer säkerligen att förklara detta som ett missförstånd eller en feltolkning och helt riktigt påpeka att det förtroende som fanns väl därmed är förbrukat. Det handlar dock inte om att ni inte har rätt att behålla saker och ting för er själv, saker som ni menar bör behandlas konfidentiellt, utan det handlar om att förhållningssättet kan få människor att tro att många säger en sak offentligt i frågan och menar en annan. I fråga om Turkiet är ni i så fall inte ensam, för det finns en lång rad förespråkare som egentligen inte vill att landet skall anslutas och gömmer sig bakom kriterierna. Detta är ett hyckleri som skadar förbindelserna mellan EU och Turkiet mer än vad en ärligt uttryckt åsikt skulle göra, en ärlighet som egentligen behövs redan av respekt för landet. Och varför det? Vad som behövs i förbindelserna med Turkiet är inget datum för anslutning, utan större ärlighet!"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples