Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-048"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.3.3-048"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, le Conseil de Copenhague qui se réunit la semaine prochaine aura une première grande mission : conclure les négociations d'adhésion avec dix pays candidats.
Il faudra vaincre quelques difficultés financières de dernière minute, mais nous avons bon espoir et nous nous réjouissons notamment que la France se montre disposée à examiner favorablement les dernières propositions de la présidence danoise. Elles représentent certes quelques dépenses supplémentaires, mais l'enjeu en vaut la peine et il ne faut pas oublier que le Conseil de Bruxelles, en octobre dernier, avait retiré un montant à peu près équivalent de l'aide structurelle aux nouveaux membres. Tout devrait donc finalement s'équilibrer.
Le deuxième grand sujet à l'ordre du jour de Copenhague sera la candidature de la Turquie. Nous partageons le sentiment de Valéry Giscard d'Estaing pour qui, dans l'état actuel des choses, l'adhésion de la Turquie signifierait la fin de l'Union européenne. Nous l'avions déjà exprimé d'ailleurs à plusieurs reprises dans cet hémicycle. Le Conseil d'Helsinki, en 1999, a commis une lourde erreur, hélas non pas corrigée, mais confirmée depuis. Cette erreur de la part de l'Union montre la méconnaissance de ce qu'elle est et l'ignorance de ce qu'elle veut.
Vous, Monsieur le Président du Parlement européen, vous avez laissé entendre que Valéry Giscard d'Estaing, en prenant cette position, serait sorti de son rôle. Je ne le crois pas, car, précisément, comment la Convention pourrait-elle élaborer des propositions sur l'avenir de l'Union, sur ses institutions, sur ses politiques, si elle n'a pas répondu d'abord aux questions : qu'est-ce qui nous rassemble ? Quel est notre modèle pour l'Union à échéance de cinquante ans ? Où doivent s'arrêter nos frontières ? Valéry Giscard d'Estaing est donc exactement dans son travail lorsqu'il soulève indirectement ces questions. En fait, à notre avis, Monsieur le Président, la Convention, sous l'influence de je ne sais qui, s'est lancée trop vite dans la préparation de propositions techniques sans avoir répondu d'abord aux questions politiques fondamentales qui les commandent. Il faut rapidement redresser la barre dans l'intérêt même de l'Europe."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, på Rådets møde i København i næste uge er der en særlig stor mission, nemlig at afslutte tiltrædelsesforhandlingerne med 10 kandidatlande.
Der er nogle vanskeligheder, der skal overvindes her i sidste øjeblik, men vi er ved godt mod, og vi glæder os navnlig over, at Frankrig har vist sig parat til at undersøge de seneste forslag fra det danske formandskab. Forslagene medfører ganske vist nogle ekstraudgifter, men det, der er på spil, er vigtigt, og det er indsatsen værd. Vi må ikke glemme, at man på Rådets møde i Bruxelles i oktober kom til et nogenlunde lignende beløb for den strukturelle støtte til de nye medlemmer. Det hele skulle altså passe i sidste ende.
Det andet store emne på dagsordenen i København vil være Tyrkiets ansøgning. Vi deler Valéry Giscard d'Estaings holdning, når han siger, at som det ser ud nu, vil Tyrkiets tiltrædelse betyde enden på EU. Det har vi i øvrigt allerede givet udtryk for ved flere lejligheder her i Parlamentet. På Rådets møde i Helsinki i 1999 begik man en stor fejl, der desværre ikke er blevet rettet, men bekræftet siden. Denne fejl fra Unionen afslører store misforståelser og uvidenhed.
De, hr. formand, lod forstå, at Valéry Giscard d'Estaing gik for vidt med denne holdning. Det mener jeg ikke. Hvordan skulle konventet udarbejde forslag om Unionens fremtid, om dens institutioner og politikker, hvis det ikke først har svaret på følgende spørgsmål: Hvad er det, der holder os sammen? Hvad er vores vision for Unionen om 50 år? Hvortil vil vores grænser gå? Valéry Giscard d'Estaing går altså ikke for vidt, når han indirekte stiller disse spørgsmål. Vi mener således, hr. formand, at konventet under en eller anden indflydelse alt for tidligt har kastet sig over forberedelsen af de tekniske spørgsmål uden først at have svaret på de grundlæggende politiske spørgsmål, som disse forudsætter. Vi må hurtigt hæve denne barriere i Europas interesse."@da1
"Herr Präsident, der Rat von Kopenhagen, der nächste Woche zusammentritt, hat eine vorrangige große Aufgabe: die Beitrittsverhandlungen mit zehn Kandidatenländern abzuschließen.
Es bleiben noch einige finanzielle Schwierigkeiten in letzter Minute auszuräumen, aber wir sind voller Hoffnung und freuen uns insbesondere, dass Frankreich sich bereit zeigt, die jüngsten Vorschläge des dänischen Ratvorsitzes wohlwollend zu prüfen. Sie bedeuten zwar einige zusätzliche Ausgaben, aber die Sache ist es wert, und man darf nicht vergessen, dass der Rat von Brüssel im Oktober einen Betrag in etwa gleicher Höhe von der Strukturhilfe für die neuen Mitglieder gestrichen hatte. Letztlich dürfte sich also alles wieder ausgleichen.
Das zweite große Thema auf der Tagesordnung in Kopenhagen wird die Kandidatur der Türkei sein. Wir teilen die Auffassung von Valéry Giscard d'Estaing, der meint, beim derzeitigen Stand der Dinge würde der Beitritt der Türkei das Ende der Europäischen Union bedeuten. Das hatten wir übrigens schon mehrfach in diesem Hause zum Ausdruck gebracht. Der Rat von Helsinki im Jahre 1999 hat einen schweren Fehler begangen, der leider nie korrigiert, sondern seitdem noch bestätigt wurde. Dieser Fehler seitens der Union macht deutlich, dass sie verkennt, was sie ist und nicht weiß, was sie will.
Sie, Herr Präsident des Europäischen Parlaments, haben zu verstehen gegeben, dass Valéry Giscard d'Estaing mit dieser Stellungnahme seine Kompetenzen überschritten habe. Das glaube ich nicht, denn wie soll denn der Konvent Vorschläge für die Zukunft der Union, zu ihren Institutionen und ihrer Politik ausarbeiten, wenn er nicht zunächst auf die Fragen antwortet: was eint uns eigentlich? Welches ist unser Modell für die Union für die nächsten fünfzig Jahre? Wo müssen unsere Grenzen liegen? Valéry Giscard d'Estaing tut also genau seine Arbeit, wenn er indirekt diese Fragen aufwirft. Aus unserer Sicht hat sich der Konvent, unter dem Einfluss von wer weiß wem, zu rasch der Vorbereitung technischer Vorschläge zugewandt, ohne zunächst die übergeordneten grundlegenden politischen Fragen zu beantworten. Es gilt im Interesse Europas das Ruder rasch wieder herzustellen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, το Συμβούλιο της Κοπεγχάγης, το οποίο θα πραγματοποιηθεί την προσεχή εβδομάδα, θα έχει μία μείζονα, σημαντική αποστολή: την ολοκλήρωση των ενταξιακών διαπραγματεύσεων με δέκα υποψήφιες χώρες.
Πρέπει, βέβαια, να επιλυθούν κάποιες χρηματοδοτικές δυσκολίες που παρουσιάστηκαν τελευταία, αλλά είμαστε αισιόδοξοι και εκφράζουμε την ιδιαίτερη ικανοποίησή μας που η Γαλλία φαίνεται πρόθυμη να εξετάσει με θετική διάθεση τις τελευταίες προτάσεις της δανικής Προεδρίας. Σίγουρα, αυτές οι προτάσεις απαιτούν κάποιες επιπλέον δαπάνες, ωστόσο αξίζει τον κόπο να το διακινδυνεύσουμε. Ας μην ξεχνάμε, άλλωστε, ότι το Συμβούλιο των Βρυξελλών, τον περασμένο Οκτώβριο, απέσπασε από τα νέα μέλη ένα ποσό σχεδόν ανάλογο της διαρθρωτικής ενίσχυσης. Στο τέλος, λοιπόν, πρέπει όλα να εξισορροπηθούν.
Το δεύτερο μείζον θέμα στην ημερήσια διάταξη της Κοπεγχάγης θα είναι η υποψηφιότητα της Τουρκίας. Συμμεριζόμαστε την άποψη του κ. Ζισκάρ ντ’ Εστέν ότι, όπως έχουν σήμερα τα πράγματα, η ένταξη της Τουρκίας θα σήμαινε το τέλος της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Πράγματι, αυτό είναι κάτι που έχουμε πει επανειλημμένως στο παρελθόν. Το Συμβούλιο του Ελσίνκι, το 1999, διέπραξε ένα βαρύτατο σφάλμα, το οποίο δυστυχώς δεν διορθώθηκε, αλλά επαληθεύτηκε έκτοτε. Αυτό το σφάλμα εκ μέρους της Ένωσης δείχνει ότι έχει παραγνωρίσει αυτό το οποίο είναι και ότι αγνοεί αυτό το οποίο θέλει.
Εσείς, κύριε Πρόεδρε του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, αφήσατε να εννοηθεί ότι το να εκφράσει αυτή τη θέση ο κ. Ζισκάρ ντ’ Εστέν, αποτελούσε υπέρβαση του ρόλου του. Δεν το νομίζω, διότι, πώς θα μπορούσε η Συνέλευση να σχεδιάσει προτάσεις σχετικά με το μέλλον της Ένωσης, τα θεσμικά της όργανα και τις πολιτικές της, αν δεν απαντούσε πρώτα στα εξής ερωτήματα: τι μας ενώνει; Ποιο είναι το πρότυπό μας για την Ένωση έπειτα από πενήντα χρόνια; Πού πρέπει να σταματούν τα σύνορά μας; Ο κ. Ζισκάρ ντ’ Εστέν, λοιπόν, πράττει το σωστό με το να υποβάλλει εμμέσως αυτά τα ερωτήματα. Πράγματι, κατά τη γνώμη μας, κύριε Πρόεδρε, η Συνέλευση, δεν ξέρω κάτω από ποιες επιρροές, ξεκίνησε πολύ βιαστικά την προετοιμασία των τεχνικών προτάσεων, χωρίς να έχει απαντήσει προηγουμένως στα θεμελιώδη πολιτικά ερωτήματα τα οποία επηρεάζουν τις εν λόγω προτάσεις. Πρέπει να τακτοποιήσουμε όσο το δυνατόν συντομότερα αυτά τα θέματα, προς το συμφέρον της Ευρώπης."@el8
"Mr President, the Copenhagen European Council which is being held next week will have one major, important task: to conclude accession negotiations with ten candidate countries.
It will be necessary to iron out a few last-minute financial difficulties, but we have great hopes and we particularly welcome the fact that France is willing to look at the latest proposals by the Danish Presidency in a favourable light. They certainly demand some additional expenditure, but what is at stake is worth the effort and we must not forget that the Brussels European Council of last October had taken away almost an equivalent amount of structural aid from the new members. Everything should therefore balance out in the end.
The second major item on the Copenhagen agenda will be Turkey’s candidacy. We share Mr Giscard d'Estaing’s view that, as things currently stand, Turkey’s accession would spell the end of the European Union. We have, in fact, said this several times before. The 1999 Helsinki European Council made a serious mistake, which has unfortunately not been made good, but has since been confirmed. This error on the part of the Union shows its lack of understanding of what it is and its ignorance of what it wants.
Mr President of the European Parliament, you yourself have suggested that Mr Giscard d'Estaing, by adopting this position, would be removed from his role. I do not believe this, because exactly how could the Convention draft proposals on the future of the Union, on its institutions, on its policies if it has not firstly answered the following questions. What brings us together? What is our model for the Union for the next fifty years? Where must our borders end? Mr Giscard d'Estaing is therefore doing exactly the right thing by raising these questions indirectly. In fact, in our opinion, Mr President, the Convention, under whose influence I do not know, has been too hasty in preparing technical proposals without first having answered fundamental political questions which influence them. It is in Europe’s own interests to put things right as soon as possible."@en3
"Señor Presidente, el Consejo Europeo de Copenhague que se celebrará la semana próxima tiene una importante tarea: concluir las negociaciones de adhesión con diez países candidatos.
Será necesario allanar algunas dificultades financieras de última hora, pero albergamos grandes esperanzas y nos congratulamos sobre todo de que Francia esté dispuesta a considerar favorablemente las últimas propuestas de la Presidencia danesa. Es cierto que exigen algunos gastos adicionales, pero lo que nos jugamos merece nuestro esfuerzo, y no debemos olvidar que el Consejo Europeo de Bruselas del pasado mes de octubre retiró un importe prácticamente equivalente de ayudas estructurales a los nuevos miembros. Por lo tanto, habrá que compensarlo todo al final.
El segundo punto principal de la agenda de Copenhague será la candidatura de Turquía. Compartimos la opinión del Sr. Giscard d’Estaing de que, tal y como están las cosas, la adhesión de Turquía significaría el final de la Unión Europea. De hecho, ya lo hemos dicho con anterioridad en numerosas ocasiones. El Consejo Europeo de Helsinki celebrado en 1999 cometió un grave error que desgraciadamente no se ha corregido, sino que se ha corroborado desde entonces. Este error por parte de la Unión demuestra que ignora lo que es y lo que desea.
Señor Presidente del Parlamento Europeo, usted mismo ha sugerido que el Sr. Giscard d’Estaing debería ser cesado de su cargo por haber adoptado esta postura. Yo no lo creo, porque ¿cómo podría la Convención elaborar propuestas sobre el futuro de la Unión y sobre sus instituciones y sus políticas sin responder antes a las siguientes preguntas? ¿Qué es lo que nos une? ¿Cuál es nuestro modelo de Unión para los próximos 15 años? ¿Dónde deben terminar nuestras fronteras? Por consiguiente, el Sr. Giscard d’Estaing está haciendo justamente lo correcto planteando estas preguntas de manera indirecta. De hecho, a nuestro juicio, señor Presidente, la Convención, no sé bajo la influencia de quién, se ha precipitado al elaborar propuestas técnicas sin haber respondido primero a cuestiones políticas fundamentales que les afectan. Corregir las cosas lo antes posible redundaría en beneficio de los propios intereses de Europa."@es12
"Arvoisa puhemies, ensi viikolla pidettävällä Kööpenhaminan Eurooppa-neuvostolla on yksi suuri ja tärkeä tehtävä: saattaa päätökseen liittymisneuvottelut kymmenen ehdokasmaan kanssa.
Jotkin viime hetken rahoitusongelmat on tärkeää selvittää, mutta meillä on paljon toivoa. Erityisesti olemme tyytyväisiä siihen, että Ranska suhtautuu myönteisesti puheenjohtajavaltio Tanskan viimeisiin ehdotuksiin. Ehdotukset aiheuttavat varmasti joitakin lisäkuluja, mutta pelissä on niin paljon voitettavaa, että panostus kannattaa. Emme saa myöskään unohtaa, että viime lokakuussa pidetty Brysselin Eurooppa-neuvosto vähensi lähes yhtä suuren summan uusille jäsenvaltioille myönnettävästä rakennetuesta. Kulujen pitäisi tästä syystä olla loppujen lopuksi tasapainossa.
Toinen keskeinen kohta Kööpenhaminan Eurooppa-neuvoston esityslistalla on Turkin ehdokkuus. Olemme samaa mieltä Valéry Giscard d'Estaingin kanssa siitä, että Turkin liittyminen tällä hetkellä unioniin merkitsisi Euroopan unionin hajoamista. Olemme sanoneet tämän jo useita kertoja aiemminkin. Helsingissä vuonna 1999 pidetty Eurooppa-neuvosto teki suuren virheen, jota ei ole korjattu vaan joka on sittemmin vahvistettu. Tämä unionin tekemä virhe osoittaa sen, ettei se ymmärrä, mikä se on, eikä tiedä, mitä se haluaa.
Arvoisa puhemies, olette itse sanonut, että esitettyään kyseisen mielipiteen Giscard d'Estaing ylitti valtuutensa. En usko tähän, koska miten valmistelukunta voisi tarkkaan sanottuna tehdä ehdotuksia unionin tulevaisuudesta, sen toimielimistä ja sen politiikoista, jos se ei ole ensin vastannut seuraaviin kysymyksiin. Mikä meidät saa yhteen? Mikä on meidän mallimme unionille seuraavaksi 50 vuodeksi? Mihin meidän on vedettävä rajamme? Giscard d'Estaing teki näin ollen aivan oikein nostamalla nämä kysymykset epäsuorasti esiin. Arvoisa puhemies, itse asiassa meidän mielestämme valmistelukunta on ollut, en tiedä kenen aloitteesta, liian hätäinen valmistellessaan teknisiä ehdotuksia ennen kuin se on vastannut perustavaa laatua oleviin poliittisiin kysymyksiin, joilla on vaikutusta näihin edellä mainittuihin teknisiin ehdotuksiin. On Euroopan oman edun mukaista saattaa asiat kuntoon mahdollisimman nopeasti."@fi5
"Signor Presidente, il Consiglio europeo che si riunirà la prossima settimana a Copenaghen avrà un importante compito prioritario da svolgere: concludere i negoziati di adesione con dieci paesi candidati.
Sarà necessario appianare alcune difficoltà finanziarie dell’ultimo momento, ma nutriamo grandi speranze e ci rallegriamo in particolare del fatto che la Francia abbia manifestato la sua disponibilità a valutare in modo favorevole le ultime proposte della Presidenza danese, che comportano alcune spese supplementari, è vero, ma la posta in gioco vale la pena, tenendo presente che il Consiglio europeo di Bruxelles dello scorso ottobre aveva detratto un importo pressappoco equivalente dagli aiuti strutturali concessi ai nuovi paesi membri. Alla fine, tutto si dovrebbe pertanto equilibrare.
Il secondo importante argomento all’ordine del giorno della riunione di Copenaghen sarà la candidatura della Turchia. Condividiamo il parere di Valéry Giscard d’Estaing secondo cui, allo stato attuale, l’adesione turca significherebbe la fine dell’Unione europea. In realtà, l’abbiamo già detto diverse volte. Il Consiglio europeo di Helsinki del 1999 ha commesso un grave errore, cui purtroppo non è stato posto rimedio, bensì in seguito è stato confermato. Quest’errore da parte dell’Unione dimostra la scarsa consapevolezza che essa ha di sé e l’ignoranza di ciò che vuole.
Lei stesso, signor Presidente del Parlamento europeo, ha lasciato intendere che Valéry Giscard d’Estaing, adottando tale posizione, avrebbe esulato dal suo ruolo. Non credo che sia così, perché come potrebbe la Convenzione elaborare proposte sul futuro dell’Unione, sulle sue Istituzioni, sulle sue politiche, senza aver prima risposto alle seguenti domande: cosa ci unisce? Qual è il nostro modello per l’Unione per i prossimi cinquant’anni? Dove si devono fermare le nostre frontiere? Valéry Giscard d’Estaing ha fatto pertanto la cosa giusta quando ha sollevato indirettamente tali questioni. Infatti, a nostro avviso, signor Presidente, la Convenzione, sotto l’influenza di non so chi, ha dimostrato una fretta eccessiva definendo proposte tecniche senza aver prima risposto alle questioni politiche fondamentali da cui esse dipendono. Occorre porre rimedio alla situazione nel più breve tempo possibile nell’interesse stesso dell’Europa."@it9
"Mr President, the Copenhagen European Council which is being held next week will have one major, important task: to conclude accession negotiations with ten candidate countries.
It will be necessary to iron out a few last-minute financial difficulties, but we have great hopes and we particularly welcome the fact that France is willing to look at the latest proposals by the Danish Presidency in a favourable light. They certainly demand some additional expenditure, but what is at stake is worth the effort and we must not forget that the Brussels European Council of last October had taken away almost an equivalent amount of structural aid from the new members. Everything should therefore balance out in the end.
The second major item on the Copenhagen agenda will be Turkey’s candidacy. We share Mr Giscard d'Estaing’s view that, as things currently stand, Turkey’s accession would spell the end of the European Union. We have, in fact, said this several times before. The 1999 Helsinki European Council made a serious mistake, which has unfortunately not been made good, but has since been confirmed. This error on the part of the Union shows its lack of understanding of what it is and its ignorance of what it wants.
Mr President of the European Parliament, you yourself have suggested that Mr Giscard d'Estaing, by adopting this position, would be removed from his role. I do not believe this, because exactly how could the Convention draft proposals on the future of the Union, on its institutions, on its policies if it has not firstly answered the following questions. What brings us together? What is our model for the Union for the next fifty years? Where must our borders end? Mr Giscard d'Estaing is therefore doing exactly the right thing by raising these questions indirectly. In fact, in our opinion, Mr President, the Convention, under whose influence I do not know, has been too hasty in preparing technical proposals without first having answered fundamental political questions which influence them. It is in Europe’s own interests to put things right as soon as possible."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, de Europese Raad van Kopenhagen, die volgende week bijeenkomt, heeft vóór alles één grote opdracht: de toetredingsonderhandelingen met de tien kandidaat-landen afronden.
Er zullen op het laatste moment nog enkele financiële problemen opgelost moeten worden, maar we hebben goede hoop en we zijn vooral verheugd over het feit dat Frankrijk zich bereid heeft getoond met een positieve instelling de laatste voorstellen van het Deense voorzitterschap te bestuderen. Die voorstellen houden weliswaar enkele extra uitgaven in, maar er staat zoveel op het spel dat we die maar voor lief moeten nemen, en we moeten ook niet vergeten dat de Raad van Brussel in oktober vorig jaar nagenoeg hetzelfde bedrag weggehaald heeft bij de structurele steun voor de nieuwe leden. Uiteindelijk zal alles dus wel in evenwicht zijn.
Tweede belangrijke agendapunt voor de Top van Kopenhagen: de kandidatuur van Turkije. Wij zijn het eens met Valéry Giscard d’Estaing, die van mening is dat de toetreding van Turkije in de huidige omstandigheden het einde zou betekenen van de Europese Unie. Dat hebben we overigens al meerdere keren aangegeven in dit Huis. De Raad van Helsinki in 1999 heeft een ernstige vergissing begaan, en het verkeerde besluit dat toen is genomen is later helaas niet gecorrigeerd, maar enkel bevestigd. Met deze vergissing laat de Unie zien dat ze miskent wat ze is en niet weet wat ze wil.
U, mijnheer de Voorzitter van het Europees Parlement, u hebt aangegeven dat Valéry Giscard d’Estaing met het verkondigen van dit standpunt in uw ogen te ver is gegaan. Ik ben het niet met u eens, en wel om de volgende reden: hoe kan de Conventie nu voorstellen uitwerken voor de toekomst van de Unie, de Europese instellingen en het Europees beleid als ze niet eerst een antwoord tracht te vinden op wezenlijke vragen als: wat is het dat ons bindt? Wat is ons model voor de Unie vijftig jaar na nu? Waar moeten we de grenzen trekken? Valéry Giscard d’Estaing doet dus gewoon zijn werk als hij indirect dit soort kwesties aan de orde stelt. Sterker nog, mijnheer de Voorzitter, in onze ogen is de Conventie gewoon te snel begonnen - onder wiens invloed is me niet duidelijk - met het uitwerken van technische voorstellen, zonder eerst stil te staan bij de fundamentele politieke vraagstukken waarmee die voorstellen samenhangen. We moeten de zaken snel corrigeren, in het belang van Europa."@nl2
"Senhor Presidente, o Conselho Europeu de Copenhaga, que se reúne na próxima semana, terá uma grande missão: concluir as negociações de adesão com dez países candidatos.
Será necessário vencer algumas dificuldades financeiras de última hora, mas temos esperança de o conseguir e regozijamo-nos, nomeadamente, por a França se mostrar disposta a examinar favoravelmente as últimas propostas da Presidência dinamarquesa. Estas representam algumas ajudas suplementares, mas o que está em causa vale o esforço e não podemos esquecer que o Conselho Europeu de Bruxelas, em Outubro último, retirou um montante sensivelmente equivalente ao da ajuda estrutural aos novos membros. Por conseguinte, tudo acaba por se equilibrar.
O segundo grande tema na ordem do dia de Copenhaga será a candidatura da Turquia. Partilhamos da opinião de Valéry Giscard d'Estaing para quem, nas actuais circunstâncias, a adesão da Turquia significaria o fim da União Europeia. Aliás, nós já o tínhamos dito por várias vezes neste hemiciclo. O Conselho Europeu de Helsínquia, em 1999, cometeu um grave erro, que, infelizmente, não foi corrigido, mas sim aceite desde então. Este erro da parte da União mostra a sua falta de entendimento da sua identidade e a sua ignorância em relação ao que quer.
Senhor Presidente do Parlamento Europeu, o senhor mesmo, sugeriu que Valéry Giscard d'Estaing, ao tomar esta posição, estaria a ir além do seu papel. Não o creio, pois, justamente, como poderá a Convenção elaborar propostas sobre o futuro da União, sobre as suas Instituições, sobre as suas políticas, se não tiver respondido, em primeiro lugar, às seguintes questões: o que nos une? Qual é o nosso modelo para a União para os próximos cinquenta anos? Até onde deverão ir as nossas fronteiras? Valéry Giscard d'Estaing está portanto a fazer o seu trabalho quando indirectamente levanta estas questões. De facto, na nossa opinião, Senhor Presidente, a Convenção, sob a influência de não sei quem, lançou-se demasiado depressa na preparação de propostas técnicas sem ter primeiro respondido a questões políticas fundamentais que as influenciam. É do próprio interesse da Europa pôr as coisas no seu lugar, o mais rapidamente possível."@pt11
"Herr talman! Europeiska rådet i Köpenhamn, som äger rum nästa vecka, har en första stor uppgift: att avsluta anslutningsförhandlingarna med tio kandidatländer.
Några ekonomiska svårigheter måste övervinnas i sista minuten, men vi har gott hopp, och vi gläds bl.a. åt att Frankrike visar sig berett att på ett positivt sätt granska de sista förslagen från det danska ordförandeskapet. De innebär förvisso några ytterligare utgifter, men det är det värt, och vi får inte glömma att rådet i Bryssel, i oktober förra året, drog tillbaka ungefär motsvarande belopp från strukturstödet till de nya medlemmarna. Det hela borde därför jämna ut sig till slut.
Den andra viktiga frågan på dagordningen i Köpenhamn är Turkiets kandidatur. Vi instämmer med Valéry Giscard d’Estaing, som anser att i sakernas nuvarande tillstånd skulle Turkiets anslutning innebära slutet för Europeiska unionen. Det har vi för övrigt redan sagt vid flera tillfällen här i kammaren. Europeiska rådet i Helsingfors 1999 gjorde ett allvarligt misstag, som tyvärr inte rättats till, utan bara bekräftats sedan dess. Detta misstag från unionens sida visar på okunnighet om vad den är och okunskap om vad den vill.
Ni, herr talman i Europaparlamentet, har låtit förstå att Valéry Giscard d’Estaing, genom att inta denna ståndpunkt, skulle ha gått utanför sin roll. Jag tror inte det, för hur skulle konventet kunna utarbeta förslag om unionens framtid, dess institutioner och dess politik, om den inte först har besvarat frågorna: vad är det som enar oss? Vilken är vår modell för unionen efter femtio år? Var skall våra gränser sluta? Valéry Giscard d’Estaing gör alltså exakt det arbete han skall när han indirekt tar upp dessa frågor. Herr talman! Enligt vår uppfattning inledde konventet, jag vet inte under vems inflytande, alltför snabbt förberedelserna av tekniska förslag utan att först ha besvarat de grundläggande politiska frågorna som bestämmer detta. Vi måste snabbt vända situationen rätt för Europas skull."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples