Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-046"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-12-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Förberedelser inför Europeiska rådets möte i Köpenhamn den 12-13 december 20024
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20021204.3.3-046"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-12-04-Speech-3-0474
lpv:speaker	lp:Gary Titley4
lpv:spoken text	"Mr President, you will recall that when we had our great debate with the accession countries in Strasbourg, I finished my contribution by quoting an English saying that there is many a slip 'twixt cup and lip. I warned that we should not celebrate prematurely the end of this process because there was still a long way to go and of course I was right. It now seems that although we think we are close to agreement, we are actually a long way from agreement and there is a very real prospect that we could lose everything. We should be clear on that. If Copenhagen ends up with endless rows over highly technical issues conducted in ten parallel negotiation sessions, it does not take a brain surgeon to realise the whole process could easily seize up. For once, I disagree with Commissioner Verheugen. I think if we miss Copenhagen, we will not miss it for a week or a month or a couple of months, we will miss enlargement for a whole generation. As I have said before and I will say it again, it is now or never. This is the opportunity we have to seize. I welcome the brave attempt by the Danish presidency to put an extra EUR 1 billion on the table in order to clear the decks so we do not have these complicated negotiations in Copenhagen. Unfortunately, in doing so, particularly a couple of weeks in advance, they seem only to have encouraged some of the applicant States to believe that this is just one more stage in the negotiations and quite frankly we have to be clear that it is not. This is not a constantly elastic process. At some point we must say no. Berlin and Brussels cannot be breached. The moment we break budget discipline, we open a whole Pandora's box which is liable to bring the whole project collapsing to the ground. We also must be clear that this project is so important that we are not prepared to let any one country sabotage the whole negotiations. If any one country wants to hold out until the last possible moment, they do so at their own risk and not at the risk of all the other accession countries, because we must be prepared to agree as each country is prepared to agree. Equally, I must urge our leaders to ask themselves a simple question before they go to Copenhagen. What will they do in 20 years' time when they are sitting with their grandchildren on their knees and their grandchildren say: ‘What was your real role in the great disaster when Europe failed to grasp its own destiny? What did you actually do?’ Are they really going to turn around and say: ‘Well, actually, we could not do it because we were not sure if Baltic sprats were big enough for our nets. We could not do it because we could not quite agree on the right amount of sheep premium or the exact sugar quota or exactly what sort of portfolio a Commissioner should have for two months’? Are we really going to say that? Because it is going to sound very lame. Let us think of the big picture and remember that the money we are giving to the accession countries represents one thousandth of the GDP of the European Union. The entire EU budget is only two thirds of what the British Government spends on social security alone. We are actually talking about what are minor issues in the global picture of things. Let us not lose sight of that. Concerning Turkey, I would say that we must say to this new government, which is like a breath of fresh air in my opinion: you must meet the Copenhagen criteria. We want you to meet it by such and such a date and if you do we will open negotiations. But let us kill off once and for all this idea that Europe is a Christian project only. I represent Hindus, Muslims, Jews, Sikhs, Buddhists, Taoists, all religions, and I am not prepared to say to them: ‘The European Union is not for you’. This is the message some people in this chamber are giving out and we must kill that off."@en3
lpv:spokenAs	unknown; Labour Party (1999-07-20--2004-07-19)14 substitute; Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy (2002-01-17--2004-07-19)14 member; Delegation to the European Economic Area Joint Parliamentary Committee (EEA) (2002-02-07--2004-07-19)14 member; Committee on Industry, External Trade, Research and Energy (2002-01-17--2004-07-19)14 member; PES (1999-07-20--2003-05-20)14 substitute; Delegation to the EU-Slovenia Joint Parliamentary Committee (2002-02-07--2004-04-30)14
lpv:translated text	"Hr. formand, da vi havde den store forhandling med tiltrædelseslandene i Strasbourg, kan De nok huske, at jeg afsluttede mit indlæg med at citere et engelsk ordsprog om, at man skal smede, mens jernet er varmt. Jeg advarede om, at vi ikke burde fejre afslutningen på denne proces for tidligt, da der var lang vej igen, og jeg fik selvfølgelig ret. Selv om vi er tæt på at være enige, synes det nu, som om vi langtfra er enige, og der er en reel mulighed for, at vi kan tabe alting på gulvet. Det bør vi være klar over. Hvis København ender med endeløse skænderier om meget tekniske emner i 10 parallelle forhandlingsmøder, skal der ikke en hjernekirurg til at indse, at hele processen let kan gå i stå. Jeg er for en gang skyld uenig med kommissær Verheugen. Hvis det ikke lykkes i København, vil det ikke lykkes om en uge eller en måned eller flere måneder. En hel generation vil gå glip af udvidelsen. Som jeg har sagt tidligere, og jeg vil sige det igen, er det nu eller aldrig. Det er en chance, som vi må gribe. Jeg bifalder det danske formandskabs modige forsøg på at fremskaffe 1 milliard euro for at gøre rent bord, så vi ikke har de vanskelige forhandlinger i København. Desværre har det foranlediget, især et par uger før forhandlingerne, nogle af ansøgerlandene til at tro, at det er endnu en fase i forhandlingerne, og vi skal ærlig talt være enige om, at det ikke er tilfældet. Det er ikke en evig elastisk proces. Vi skal sige nej et sted. Aftalerne indgået i Berlin og Bruxelles må ikke overtrædes. Det øjeblik, hvor vi bryder budgetdisciplinen, åbner vi Pandoras æske, hvilket kan få hele projektet til at falde til jorden. Vi skal også være klar over, at projektet er så vigtigt, at vi ikke er villige til at lade et enkelt land sabotere alle forhandlingerne. Hvis et enkelt land ønsker at holde stand til det sidst mulige øjeblik, er det for egen risiko og ikke for alle de andre ansøgerlandes risiko, for vi skal være klar til at indgå en aftale, når det enkelte land er klar til det. På samme måde opfordrer jeg vores ledere til at stille sig selv et simpelt spørgsmål, før de tager til København. Hvad vil de gøre om 20 år, når de sidder med deres børnebørn på knæet, og deres børnebørn siger: "Hvad var din egentlige rolle i den store katastrofe, da det ikke lykkedes Europa at forsegle sin egen skæbne? Hvad gjorde du egentlig?" Skal de virkelig sige: "Faktisk kunne vi ikke gøre det, da vi ikke var sikre på, om de baltiske brislinger var store nok til vores net. Det blev ikke til noget, da vi ikke var helt enige om den rigtige størrelse på fårepræmie eller den præcise sukkerkvote, eller præcist hvilken portefølje en kommissær bør have i to måneder." Skal det virkelig være vores svar? For det kommer ikke til at lyde særlig overbevisende. Lad os tænke på det store billede og huske, at de penge, som vi giver tiltrædelseslandene, svarer til én tusindedel af BNP i EU. Hele EU-budgettet er kun to tredjedele af de udgifter, som den britiske regering bruger på social sikring alene. Vi taler faktisk om noget, som har mindre betydning i det globale billede. Lad os ikke glemme det. Vedrørende Tyrkiet vil jeg gerne sige, at vi skal sige til den nye regering, der efter min mening er et frisk pust, at de skal opfylde Københavnskriterierne. Vi ønsker, at de skal opfylde dem inden den og den dato, og hvis de gør det, kan vi indlede forhandlinger. Men lad os en gang for alle komme væk fra idéen om, at Europa kun er et kristent projekt. Jeg repræsenterer hinduer, muslimer, jøder, sikher, buddhister, taoister, alle religioner, og jeg vil ikke sige til dem, at EU ikke er for dem. Det er det signal, som nogle folk her i Parlamentet sender, og det skal vi undgå."@da1 "Herr Präsident, Sie werden sich daran erinnern, dass ich meine Rede im Verlauf unseres umfangreichen Dialogs mit den Beitrittsländern in Straßburg mit einem englischen Sprichwort beendet habe, wonach man den Tag nicht vor dem Abend loben soll. Ich habe davor gewarnt, den Abschluss dieses Prozesses nicht vorzeitig zu feiern, weil es noch viel zu tun gäbe, und natürlich hatte ich Recht. Obwohl wir denken, kurz vor der Einigung zu stehen, scheinen wir doch mittlerweile weit davon entfernt zu sein, und eine völlige Niederlage ist nicht unwahrscheinlich. Dieser Möglichkeit sollten wir ins Auge sehen. Sollte es in Kopenhagen dazu kommen, dass endlose Auseinandersetzungen über in hohem Maße fachliche Fragen stattfinden, und das in zehn parallelen Verhandlungssitzungen, dann ist kein Psychologe erforderlich, um zu erkennen, dass der gesamte Prozess leicht ins Stocken geraten könnte. Ausnahmsweise muss ich Herrn Verheugen einmal widersprechen. Wenn wir in Kopenhagen keinen Erfolg haben, dann meiner Ansicht nach nicht nur für eine Woche oder einen Monat oder mehrere Monate nicht, sondern wir werden die Erweiterung für eine gesamte Generation verpasst haben. Ich habe es bereits gesagt und werde es erneut sagen: jetzt oder nie. Wir müssen diese Gelegenheit beim Schopfe packen. Ich begrüße den beherzten Ansatz des dänischen Ratsvorsitzes, zusätzlich 1 Milliarde Euro auf den Tisch zu legen, damit wir diese komplizierten Verhandlungen in Kopenhagen eben nicht führen müssen. Bedauerlicherweise wurden einige Bewerberländer ganz offensichtlich durch diesen Schritt, der zu allem Übel mehrere Wochen im Voraus erfolgte, in ihrem Glauben bestärkt, dass es sich lediglich um eine weitere Etappe der Verhandlungen handele, doch wir müssen ganz einfach klarstellen, dass dies nicht der Fall ist. Das ist kein Prozess, den man ewig hinstrecken kann. An einem gewissen Punkt müssen wir Nein sagen. Die Festlegungen von Berlin und Brüssel dürfen nicht verletzt werden. Sobald wir die Haushaltsdisziplin durchbrechen, öffnet sich eine Büchse der Pandora, was möglicherweise das gesamte Vorhaben zunichte macht. Wir müssen zudem klarstellen, dass wir aufgrund der Bedeutung dieses Vorhabens keineswegs bereit sind, die gesamten Verhandlungen von einem Land sabotieren zu lassen. Wenn ein Land bis zum letzten Moment ausharren will, dann tut es dies auf eigene Gefahr und nicht auf die Gefahr aller anderen Beitrittsländer, denn wir müssen ebenso zur Einigung bereit sein wie es die einzelnen Länder sind. Ebenso muss ich unsere Staats- und Regierungschefs darum ersuchen, sich vor ihrer Reise nach Kopenhagen eine einfache Frage zu stellen. Was werden Sie in 20 Jahren machen, wenn Sie Ihre Enkel auf dem Schoß haben und Sie von diesen gefragt werden: „Welche Rolle hast du damals bei dem Desaster gespielt, als Europa nicht in der Lage war, sein Schicksal selbst zu bestimmen? Was hast Du eigentlich getan?“ Werden Sie sie wirklich anblicken und sagen: „Nun, im Grunde war es nicht möglich, weil wir nicht sicher waren, ob Sprotten aus der Ostsee groß genug für unsere Netze sind. Wir haben es nicht geschafft, weil wir uns nicht ganz über die richtige Höhe der Schafprämien, die genauen Zuckerquoten oder das Ressort eines Kommissars für einen zweimonatigen Zeitraum einigen konnten“? Werden wir das wirklich sagen? Denn es wird nach einer ziemlich faulen Ausrede klingen. Lassen Sie uns das Gesamtbild im Auge behalten und daran denken, dass unsere Zahlungen an die Beitrittsländer ein Tausendstel des BIP der Europäischen Union ausmachen. Der gesamte EU-Haushalt beträgt nur zwei Drittel dessen, was die britische Regierung allein für die sozialen Sicherungssysteme ausgibt. Es geht hier um Fragen, die unter Berücksichtigung der Gesamtsituation nur von geringer Bedeutung sind. Dies dürfen wir nicht außer Acht lassen. Was die Türkei anbelangt, so müssen wir der neuen Regierung, die in meinen Augen neuen Schwung in die Situation bringt, übermitteln, dass sie die Kopenhagener Kriterien unbedingt erfüllen muss. Und zwar bis zu dem und dem Zeitpunkt, und wenn sie dies schafft, dann werden die Verhandlungen eröffnet. Aber lassen Sie uns ein für allemal die Vorstellung begraben, dass Europa ein christliches Projekt ist. Ich vertrete Hindus, Muslime, Juden, Sikhs, Buddhisten, Taoisten, alle Religionen, und ich bin nicht bereit, ihnen zu sagen: „In der Europäischen Union gibt es keinen Platz für euch.“ Diese Botschaft wird jedoch von einigen Abgeordneten verbreitet, und wir müssen dies unterbinden."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα θυμάστε ότι, στη διάρκεια της μεγάλης μας συζήτησης με τις υπό ένταξη χώρες στο Στρασβούργο, είπα, κλείνοντας τη συμβολή μου στη συζήτηση, ότι τίποτα ακόμα δεν είναι σίγουρο και ότι πολλά ακόμα μένει να γίνουν. Προειδοποίησα ότι δεν θα πρέπει να γιορτάσουμε πρόωρα το τέλος αυτής της διαδικασίας, γιατί έχουμε ακόμα πολύ δρόμο να διανύσουμε και, φυσικά, είχα δίκιο. Φαίνεται τώρα ότι, μολονότι πιστεύουμε πως είμαστε κοντά στην επίτευξη συμφωνίας, στην πραγματικότητα έχουμε πολύ δρόμο μπροστά μας για κάτι τέτοιο και υπάρχει μια πολύ βάσιμη προοπτική να τα χάσουμε όλα. Θα πρέπει να είμαστε σαφείς ως προς αυτό. Εάν η σύνοδος κορυφής της Κοπεγχάγης καταλήξει σε ατέλειωτες φιλονικίες για θέματα τεχνικής φύσης, τα οποία θα εξετάζονται σε δέκα παράλληλες συναντήσεις για διαπραγματεύσεις, δεν χρειάζεται πολύ μυαλό για να συνειδητοποιήσει κανείς ότι η όλη διαδικασία μπορεί εύκολα να παγώσει. Για πρώτη φορά διαφωνώ με τον Επίτροπο κ. Verheugen. Νομίζω ότι, εάν χάσουμε την ευκαιρία που μας δίνεται στην Κοπεγχάγη, δεν θα την χάσουμε για μια εβδομάδα, έναν μήνα ή δύο μήνες, αλλά θα χάσουμε την ευκαιρία μιας ολόκληρης γενιάς για τη διεύρυνση. Όπως είπα πριν και θα ξαναπώ, ή τώρα ή ποτέ. Αυτή είναι η ευκαιρία που πρέπει να εκμεταλλευθούμε. Επικροτώ τη γενναία προσπάθεια της δανικής Προεδρίας να διαθέσει επιπλέον 1 δισεκατομμύριο ευρώ για την ανάληψη δράσης με σκοπό την αποφυγή τέτοιων περίπλοκων διαπραγματεύσεων στην Κοπεγχάγη. Δυστυχώς, ενεργώντας με αυτόν τον τρόπο, ιδιαίτερα δύο εβδομάδες πριν, φαίνεται πως ενθάρρυνε ορισμένα υποψήφια κράτη να θεωρήσουν ότι πρόκειται απλώς για άλλο ένα στάδιο των διαπραγματεύσεων. Ειλικρινά, θα πρέπει να καταστήσουμε σαφές ότι τα πράγματα δεν είναι έτσι. Δεν πρόκειται για μια διαρκώς ελαστική διαδικασία. Κάποια στιγμή θα πρέπει να πούμε και “όχι”. Οι συμφωνίες του Βερολίνου και των Βρυξελλών δεν μπορούν να παραβιασθούν. Τη στιγμή που παραβιάζουμε τη δημοσιονομική πειθαρχία, ανοίγουμε το κουτί της Πανδώρας, το οποίο μπορεί να επιφέρει την κατάρρευση του όλου εγχειρήματος. Πρέπει επίσης να καταστήσουμε σαφές ότι το εγχείρημα αυτό είναι τόσο σημαντικό, ώστε δεν είμαστε διατεθειμένοι να επιτρέψουμε σε καμία χώρα να υπονομεύσει το σύνολο των διαπραγματεύσεων. Εάν οποιαδήποτε χώρα σκοπεύει να προβάλλει αντιρρήσεις έως την τελευταία στιγμή, θα το κάνει αυτό με δική της ευθύνη και όχι εις βάρος όλων των άλλων υπό ένταξη χωρών, γιατί πρέπει να είμαστε έτοιμοι να καταλήξουμε σε συμφωνία, εφόσον κάθε χώρα είναι και αυτή έτοιμη για κάτι τέτοιο. Ομοίως, πρέπει να καλέσω τους ηγέτες μας να θέσουν στον εαυτό τους ένα απλό ερώτημα, προτού πάνε στην Κοπεγχάγη: τι θα κάνουν σε 20 χρόνια από τώρα, όταν θα κάθονται με τα εγγόνια τους στην αγκαλιά τους και αυτά ρωτήσουν: “ποιος ήταν ο αληθινός σου ρόλος στη μεγάλη καταστροφή, όταν η Ευρώπη δεν μπόρεσε να εκπληρώσει τον προορισμό της; Τι έκανες στην πραγματικότητα;” Τι θα κάνουν τότε; Θα γυρίσουν και θα πουν: “να, δεν τα καταφέραμε, γιατί δεν είμαστε σίγουροι εάν οι σαρδελόρεγγες της Βαλτικής είναι αρκετά μεγάλες για τα δίχτυα μας. Δεν τα καταφέραμε, γιατί δεν μπορέσαμε να συμφωνήσουμε για το ποσό των πριμοδοτήσεων για τα πρόβατα ή για τις ακριβείς ποσοστώσεις για τη ζάχαρη ή για το χαρτοφυλάκιο που πρέπει να έχουν οι Επίτροποι για δυο μήνες”; Θα γυρίσουμε και θα πούμε τέτοιο πράγμα; Γιατί δεν θα είναι καθόλου πειστικό. Ας εξετάσουμε τη γενική εικόνα και ας θυμόμαστε ότι τα χρήματα που δίνουμε στις υπό ένταξη χώρες αντιπροσωπεύουν το ένα χιλιοστό του ΑΕγχΠ της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Όλος ο προϋπολογισμός της ΕΕ αντιπροσωπεύει μόλις τα δύο τρίτα των ποσών που διαθέτει η βρετανική κυβέρνηση μόνο για την κοινωνική ασφάλιση. Στην πραγματικότητα, μιλάμε για ασήμαντα θέματα σε σχέση με τη γενική εικόνα. Ας μην το ξεχνάμε αυτό. Όσον αφορά την Τουρκία, θα έλεγα ότι πρέπει να πούμε στη νέα κυβέρνηση, η οποία, κατά τη γνώμη μου, θα δώσει νέα πνοή, τα εξής: “πρέπει να εκπληρώσετε τα κριτήρια της Κοπεγχάγης. Θέλουμε να τα εκπληρώσετε έως την τάδε ημερομηνία, και τότε θα ξεκινήσουμε τις διαπραγματεύσεις”. Αλλά ας απορρίψουμε οριστικά την ιδέα ότι η Ευρώπη είναι μόνο χριστιανικό εγχείρημα. Εκπροσωπώ ινδουιστές, μουσουλμάνους, εβραίους, σιχ, βουδιστές, ταοϊστές, όλες τις θρησκείες, και δεν είμαι διατεθειμένος να τους πω: “η Ευρωπαϊκή Ένωση δεν είναι για εσάς”. Αυτό είναι το μήνυμα που στέλνουν ορισμένοι παρευρισκόμενοι, το οποίο πρέπει να απορρίψουμε."@el8 "Señor Presidente, recordará usted que cuando tuvimos nuestro gran debate con los países candidatos en Estrasburgo, concluí mi intervención con un proverbio inglés que afirma que del dicho al hecho hay mucho trecho. Advertí de que no deberíamos celebrar prematuramente el fin de este proceso porque todavía quedaba mucho camino por andar, y no me equivoqué. Ahora parece que aunque pensamos que estamos cerca de alcanzar un acuerdo, en realidad estamos muy lejos de hacerlo y existe la posibilidad muy real de que perdamos todos. Esto que quede claro. Si Copenhague concluye con disputas interminables sobre cuestiones muy técnicas tratadas en diez sesiones de negociación paralelas, no hace falta ser demasiado listo para darse cuenta de que podría paralizarse todo el proceso. Por una vez no estoy de acuerdo con el Comisario Verheugen. Creo que si perdemos Copenhague, no lo perderemos durante una semana ni un mes ni varios meses, sino que perderemos la ampliación durante una generación entera. Como ya he dicho y repetiré, ahora o nunca. Esta es la oportunidad que debemos aprovechar. Celebro el valiente intento de la Presidencia danesa de poner mil millones de euros extra sobre la mesa con el fin de despejar el paso para que no tengamos estas complicadas negociaciones en Copenhague. Por desgracia, al hacerlo, sobre todo con un par de semanas de antelación, no parecen haber animado más que a algunos de los países candidatos a creer que esta es una fase más de las negociaciones y, francamente, debemos dejar claro que no lo es. Este no es un proceso siempre elástico. En algún momento debemos decir no. No deben incumplirse los acuerdos de Berlín y Bruselas. En el momento en que rompamos la disciplina presupuestaria, abriremos la caja de Pandora que puede echar por tierra todo el proceso. También debemos dejar claro que este proyecto es tan importante que no estamos dispuestos a dejar que ningún país sabotee todas las negociaciones. Si cualquier país desea aguantar hasta el último momento posible, lo hará por su cuenta y no por cuenta de los demás países candidatos, ya que debemos estar preparados para mostrar nuestro acuerdo en la medida en que cada país lo muestre. Del mismo modo, debo instar a nuestros líderes a que se planteen una pregunta sencilla antes de acudir a Copenhague. Quisiera saber qué harán dentro de veinte años cuando estén con sus nietos en sus rodillas y éstos les pregunten: «¿Cuál fue tu papel real en el gran desastre que se produjo cuando Europa fracasó a la hora de alcanzar su propio destino? ¿Qué hiciste tú realmente?» ¿Se volverán hacia ellos y les dirán: «Bueno, de hecho no pudimos hacerlo porque no estábamos seguros de si los espadines bálticos eran lo suficientemente grandes para nuestras redes. No pudimos hacerlo porque no conseguimos llegar a un acuerdo sobre la prima adecuada de ovejas o la cuota de azúcar exacta o en qué tipo de cartera exactamente debería tener un Comisario durante dos meses»? ¿Realmente diremos eso? Porque va a parecer una excusa muy pobre. Pensemos en la gran foto y recordemos que el dinero que estamos entregando a los países candidatos representa una milésima parte del PIB de la Unión Europea. El presupuesto completo de la UE no representa más que dos tercios del gasto que el Gobierno británico dedica tan sólo a la seguridad social. Realmente estamos hablando de cuestiones menores en el cuadro global de las cosas. No perdamos esto de vista. Con relación a Turquía, considero que debemos decirle a este Gobierno que en mi opinión es como un soplo de aire fresco: debéis cumplir los criterios de Copenhague. Queremos que los cumpláis para tal y tal fecha y si lo hacéis abriremos las negociaciones. Pero eliminemos de una vez por todas la idea de que Europa es un proyecto solamente cristiano. Yo represento a hindúes, musulmanes, judíos, sijs, budistas, taoistas, a todas las religiones, y no estoy dispuesto a decirles: «La Unión Europea no es para vosotros». Este es el mensaje que algunas personas de esta Cámara están lanzando y debemos acallarlo."@es12 "Arvoisa puhemies, muistatte varmaan, että kun meillä oli suuri keskustelumme jäsenyyttä hakeneiden maiden kanssa Strasbourgissa, päätin puheeni siteeraamalla englanninkielistä sananlaskua, jonka mukaan hyvistä suunnitelmista huolimatta asiat voivat silti mennä pieleen (there is many a slip 'twixt cup and lip). Varoitin, ettei meidän pitäisi juhlia enneaikaisesti tämän prosessin loppumista, koska meillä on vielä pitkä tie kuljettavana ja olin luonnollisesti oikeassa. Nyt näyttää siltä, että vaikka luulemme olevamme lähellä sopimusta, olemme oikeasti kaukana sopimuksesta, ja on aivan mahdollista, että epäonnistumme kokonaan. Tämä meidän pitäisi sanoa selvästi. Jos Kööpenhaminan kokouksen tuloksena saadaan loputon määrä erittäin teknisiä asioita, joita käsiteltiin kymmenessä samanaikaisesti käydyssä neuvottelussa, ei tarvitse olla aivokirurgi tajutakseen, että koko prosessi voi helposti jumiutua. Kerrankin olen eri mieltä komission jäsenen Verheugenin kanssa. Katson, että jos me epäonnistumme Kööpenhaminassa, laajentuminen ei lykkäänny viikolla, kuukaudella tai parilla kuukaudella vaan se lykkääntyy kokonaisen sukupolven ajaksi. Sanon uudelleen sen, minkä olen jo aiemmin sanonut: nyt tai koskaan. Tämä on mahdollisuus, joka meidän on käytettävä hyväksemme. Olen tyytyväinen puheenjohtajamaa Tanskan rohkeaan ehdotukseen myöntää miljardi euroa lisää pöydän puhdistamiseksi, jotta meidän ei tarvitsisi käydä näitä monimutkaisia neuvotteluja Kööpenhaminassa. Valitettavasti näin tekemällä, erityisesti pari viikkoa etuajassa, on näköjään ainoastaan kannustettu joitakin ehdokasvaltioita uskomaan, että tämä on vain yksi lisävaihe neuvotteluissa, ja suoraan sanottuna meidän pitää sanoa selvästi, että näin ei ole. Tämä ei ole jatkuvasti joustava prosessi. Jossain vaiheessa meidän on sanottava "ei". Berliinissä ja Brysselissä sovituista asioista on pidettävä kiinni. Sillä hetkellä kun luovumme budjettikurin noudattamisesta, aukeaa koko Pandoran lipas, mikä puolestaan todennäköisesti saa koko suunnitelman kaatumaan. Meidän on myös sanottava selvästi, että pidämme tätä hanketta niin tärkeänä, ettemme aio antaa minkään yksittäisen valtion sabotoida neuvotteluja. Jos jokin valtio haluaa pitää puolensa viimeiseen hetkeen asti, se tekee sen omalla vastuullaan eikä kaikkien muiden ehdokasvaltioiden vastuulla, koska meidän pitää olla valmiina hyväksymään sopimus siinä missä muidenkin valtioiden. Samoin meidän on kehotettava päättäjiämme kysymään itseltään yksinkertaisen kysymyksen ennen Kööpenhaminaan matkustamista. Mitä he tekevät 20 vuoden päästä kun heidän lapsenlapsensa istuu heidän polvellaan ja kysyy heiltä: "Mikä oli todellinen roolisi suuressa katastrofissa, kun Eurooppa epäonnistui tarttumaan omaan tilaisuuteensa? Mitä sinä todella teit?" Haluavatko he todella kääntyä ympäri ja vastata: "Itse asiassa emme kyenneet käyttämään tilaisuutta hyväksemme, koske emme olleet varmoja siitä, ovatko Baltian kilohailit riittävän isoja verkoillemme. Emme onnistuneet siinä, koska emme olleet varmoja siitä, kuinka suuri lammaspalkkion tai oikeansuuruisen sokerikiintiön tulisi olla emmekä siitä, minkälainen salkku jollakin komission jäsenellä pitäisi olla kahden kuukauden ajan." Näinkö aiomme todella sanoa? Se kuulostaisi nimittäin erittäin hölmöltä. Ajatelkaamme tätä tilannetta laajemmin ja muistakaamme, että rahat, jotka annamme jäsenyyttä hakeneille valtioille, vastaavat yhtä tuhannesosaa Euroopan unionin BKT:sta. EU:n koko talousarvio on vain kaksi kolmasosaa siitä, mitä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus käyttää pelkästään sosiaaliturvaan. Tällä hetkellä olemme itse asiassa puhumassa kokonaistilanteen kannalta pikkuasioista. Älkäämme unohtako sitä. Turkin kysymyksestä haluaisin sanoa, että meidän pitää sanoa maan uudelle hallitukselle, joka on mielestäni kuin henkäys raitista ilmaa, seuraavaa: teidän on täytettävä Kööpenhaminan kriteerit. Haluamme, että täytätte ne siihen ja siihen päivään mennessä, ja jos niin teette, aloitamme neuvottelut. Mutta unohtakaamme ajatus siitä, että Eurooppa on vain kristittyjen hanke. Edustan hinduja, muslimeja, juutalaisia, sikhejä, buddhalaisia, taolaisia, kaikkia uskontoja enkä halua sanoa heille: "Euroopan unioni ei ole teitä varten". Tämä on viesti, jonka jotkut tässä parlamentissa haluaisivat antaa heille, ja tällaisesta viestistä on sanouduttava irti."@fi5 "Monsieur le Président, vous vous souvenez que lors de notre grand débat avec les pays candidats à Strasbourg, j'ai terminé mon intervention en citant un proverbe anglais qui dit "il y a loin de la coupe aux lèvres". Je vous avais prévenus qu'il ne fallait pas fêter trop tôt la fin de ce processus parce qu'il y avait un long chemin à faire, et bien entendu, j'avais raison. Il semble désormais que, même si nous pensons que l'accord est proche, nous en sommes en fait encore loin, et nous courons véritablement le risque de tout perdre. Que les choses soient claires. Si le Conseil de Copenhague se solde par d'interminables querelles à propos de questions purement techniques dans le cadre de dizaines de sessions de négociation parallèles, il ne faut pas être grand clerc pour se rendre compte que le processus tout entier pourrait se gripper facilement. Pour une fois, je ne suis pas d'accord avec le commissaire Verheugen. Je crois que si Copenhague échoue, ce n'est pas une semaine ou un mois ou même deux que nous perdrons, nous perdrons l'élargissement pour toute une génération. Comme je l'ai déjà dit, et je le dis encore, c'est maintenant ou jamais. C'est l'occasion que nous devons saisir. Je salue la tentative courageuse de la présidence danoise de mettre un milliard d'euros supplémentaire sur la table pour se préparer à agir afin de ne pas avoir à faire face à ces négociations compliquées à Copenhague. Ce faisant, malheureusement, et particulièrement deux semaines à l'avance, cela semble avoir encouragé certains pays candidats à croire que ceci n'est qu'un stade supplémentaire des négociations, et franchement, nous devons être clairs et leur montrer que ce n'est pas le cas. Ce n'est pas un processus élastique à l'infini. Il arrive un moment où nous devons dire non. Berlin et Bruxelles ne doivent pas être enfreints. La seconde où nous manquerons à la discipline budgétaire, nous ouvrirons une boîte de Pandore qui risquera fort de faire s'effondrer le projet tout entier. Nous devons aussi être clairs sur le fait que ce projet est si important que nous ne laisserons aucun pays saboter les négociations. Si un pays veut attendre jusqu'à la dernière minute, il le fera à ses propres dépens, pas aux dépens des autres pays candidats, parce que nous devons être prêts à nous mettre d'accord quand chaque pays est prêt à le faire. De même, j'invite instamment nos dirigeants à se poser une simple question avant d'aller à Copenhague. Que feront-ils dans 20 ans quand leurs petits-enfants, assis sur leurs genoux, demanderont : "Quel a été ton rôle dans ce grand désastre, quand l'Europe n'a pas pu accomplir son destin ? Qu'as-tu fait, concrètement ?" Vont-ils vraiment se retourner et répondre : "En fait, nous n'avons pas pu le faire parce que nous n'étions pas sûrs que les sprats de la mer Baltique étaient assez grands pour nos filets. Nous n'avons pas pu le faire parce que nous n'étions pas vraiment d'accord sur le montant exact de la prime ovine, ni sur le quota du sucre, ni sur le genre de portefeuille qu'un commissaire devrait avoir pour deux mois" ? Allons-nous vraiment répondre cela ? Parce que cela va paraître un peu bête. Voyons les choses dans leur ensemble et rappelons-nous que l'argent que nous donnons aux pays candidats représente un millième du PIB de l'Union européenne. Le budget total de l'Union européenne ne représente que deux tiers de ce que le gouvernement britannique dépense rien que pour la sécurité sociale. Nous parlons en fait de questions mineures dans l'ensemble des choses. Ne perdons pas cela de vue. En ce qui concerne la Turquie, voici ce que je pense que nous devrions dire à ce nouveau gouvernement, qui est à mon sens comme une bouffée d'air frais : vous devez remplir les critères de Copenhague. Nous voulons que vous les remplissiez pour telle ou telle date, et quand ce sera le cas, nous démarrerons les négociations. Et terminons-en une bonne fois pour toutes avec cette idée que l'Europe est un projet uniquement chrétien. Je représente des hindous, des musulmans, des juifs, des sikhs, des bouddhistes, des taoïstes, toutes les religions, et je ne suis pas prêt à leur dire : "L'Union européenne n'est pas pour vous." C'est le message que certaines personnes donnent dans cette Assemblée, et nous devons l'anéantir."@fr6 "Signor Presidente, ricorderà che, in occasione dell’importante dibattito tenutosi a Strasburgo con i paesi candidati all’adesione, avevo concluso il mio intervento affermando che tra il dire e il fare c’è di mezzo il mare. Avevo avvertito di non festeggiare prematuramente la fine di questo processo perché la strada da percorrere era ancora lunga, e ovviamente avevo ragione. Ora pare che, pur credendo di essere prossimi ad un accordo, ne siamo in realtà ben lontani ed esiste una vera e propria possibilità che vada tutto a monte. Dovremmo essere chiari su questo punto. Se il Vertice di Copenaghen sarà caratterizzato da interminabili litigi su questioni altamente tecniche nel corso di dieci sedute negoziali parallele, non ci vuole un neurochirurgo per capire che l’intero processo potrebbe facilmente subire una battuta d’arresto. Per una volta, non sono d’accordo con il Commissario Verheugen. Penso che se non centreremo l’obiettivo del Vertice di Copenaghen, non lo mancheremo di un mese o di una settimana, ma di un’intera generazione. Come ho detto prima e ribadisco, ora o mai più. L’occasione da cogliere è questa. Approvo il coraggioso tentativo della Presidenza danese di mettere a disposizione un altro miliardo di euro per risolvere la questione ed evitare questi complicati negoziati a Copenaghen. Sfortunatamente, con questa iniziativa, proposta appena con un paio di settimane d’anticipo, pare che si siano solo incoraggiati alcuni Stati membri a credere che si tratti soltanto di un’ulteriore fase dei negoziati e, in tutta onestà, dobbiamo mettere bene in chiaro che non è così. Non si tratta di un processo costantemente elastico. Ad un certo punto bisogna dire no. Berlino e Bruxelles non possono essere violati. Nel momento in cui non rispettiamo la disciplina di bilancio, scoperchiamo un vaso di Pandora che potrebbe far crollare l’intero progetto. Dobbiamo inoltre chiarire che questo progetto è talmente importante che non siamo disposti a permettere ad alcun paese di sabotare gli interi negoziati. Se alcuni paesi vogliono continuare a battere cassa fino all’ultimo momento possibile, possono farlo a proprio rischio e non a danno degli altri paesi candidati, in quanto dobbiamo essere disposti a dare il nostro consenso nella stessa misura in cui ciascun paese darà il proprio. Analogamente, vorrei invitare i nostri capi a porsi una semplice domanda prima di recarsi a Copenaghen. Che cosa faranno fra vent’anni quando, con i nipotini sulle ginocchia, questi domanderanno loro: “Qual è stato esattamente il tuo ruolo nell’enorme disastro verificatosi quando l’Europa non è riuscita a prendere in mano il proprio destino? Che cosa hai fatto in realtà?” Davvero essi si volteranno e diranno: “Beh, a dire la verità, non ce l’abbiamo fatta perché non eravamo sicuri che i merluzzi bianchi del Baltico fossero abbastanza grossi per le nostre reti. Non ce l’abbiamo fatta perché non siamo riusciti a metterci del tutto d’accordo sull’esatto ammontare del premio ovini o sulla giusta quota di zucchero o su quale tipo di competenza si dovesse esattamente attribuire per due mesi ad un determinato Commissario”? Davvero risponderemo così? Sembrerà poco convincente. Guardiamo al quadro generale e ricordiamo che i fondi destinati ai paesi candidati rappresentano un millesimo del PIL dell’Unione europea. La dotazione finanziaria complessiva dell’UE è pari soltanto ai due terzi della cifra spesa dal governo britannico unicamente per la sicurezza sociale. In realtà ci stiamo occupando di questioni minori nel quadro globale della situazione. Non dimentichiamocene. Per quanto riguarda la Turchia, penso che al nuovo governo, che a mio parere è come una ventata d’aria fresca, dovremmo dire questo: dovete rispettare i criteri di Copenaghen. Vi chiediamo di rispettarli in quanto tali ed entro la data stabilita e, se lo farete, avvieremo i negoziati. Ma scongiuriamo una volta per tutte l’idea secondo cui l’Europa è solo un progetto cristiano. Io rappresento gli induisti, i musulmani, gli ebrei, i sikh, i buddisti, i taoisti, tutte le religioni, e non sono disposto a dire loro: “L’Unione europea non è per voi”. E’ questo il messaggio che stanno lanciando alcuni parlamentari presenti in Aula e che dobbiamo definitivamente eliminare."@it9 "Mr President, you will recall that when we had our great debate with the accession countries in Strasbourg, I finished my contribution by quoting an English saying that there is many a slip 'twixt cup and lip. I warned that we should not celebrate prematurely the end of this process because there was still a long way to go and of course I was right. It now seems that although we think we are close to agreement, we are actually a long way from agreement and there is a very real prospect that we could lose everything. We should be clear on that. If Copenhagen ends up with endless rows over highly technical issues conducted in ten parallel negotiation sessions, it does not take a brain surgeon to realise the whole process could easily seize up. For once, I disagree with Commissioner Verheugen. I think if we miss Copenhagen, we will not miss it for a week or a month or a couple of months, we will miss enlargement for a whole generation. As I have said before and I will say it again, it is now or never. This is the opportunity we have to seize. I welcome the brave attempt by the Danish presidency to put an extra EUR 1 billion on the table in order to clear the decks so we do not have these complicated negotiations in Copenhagen. Unfortunately, in doing so, particularly a couple of weeks in advance, they seem only to have encouraged some of the applicant States to believe that this is just one more stage in the negotiations and quite frankly we have to be clear that it is not. This is not a constantly elastic process. At some point we must say no. Berlin and Brussels cannot be breached. The moment we break budget discipline, we open a whole Pandora's box which is liable to bring the whole project collapsing to the ground. We also must be clear that this project is so important that we are not prepared to let any one country sabotage the whole negotiations. If any one country wants to hold out until the last possible moment, they do so at their own risk and not at the risk of all the other accession countries, because we must be prepared to agree as each country is prepared to agree. Equally, I must urge our leaders to ask themselves a simple question before they go to Copenhagen. What will they do in 20 years' time when they are sitting with their grandchildren on their knees and their grandchildren say: ‘What was your real role in the great disaster when Europe failed to grasp its own destiny? What did you actually do?’ Are they really going to turn around and say: ‘Well, actually, we could not do it because we were not sure if Baltic sprats were big enough for our nets. We could not do it because we could not quite agree on the right amount of sheep premium or the exact sugar quota or exactly what sort of portfolio a Commissioner should have for two months’? Are we really going to say that? Because it is going to sound very lame. Let us think of the big picture and remember that the money we are giving to the accession countries represents one thousandth of the GDP of the European Union. The entire EU budget is only two thirds of what the British Government spends on social security alone. We are actually talking about what are minor issues in the global picture of things. Let us not lose sight of that. Concerning Turkey, I would say that we must say to this new government, which is like a breath of fresh air in my opinion: you must meet the Copenhagen criteria. We want you to meet it by such and such a date and if you do we will open negotiations. But let us kill off once and for all this idea that Europe is a Christian project only. I represent Hindus, Muslims, Jews, Sikhs, Buddhists, Taoists, all religions, and I am not prepared to say to them: ‘The European Union is not for you’. This is the message some people in this chamber are giving out and we must kill that off."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, u zult zich herinneren dat ik tijdens het grote debat met de kandidaat-lidstaten in Straatsburg mijn bijdrage afsloot met het spreekwoord “Tussen lepel en mond valt veel pap op de grond”. Ik waarschuwde er toen voor dat we het einde van dit proces niet te vroeg moesten vieren, omdat we er nog lang niet waren en ik had natuurlijk gelijk. We denken wel dat we dicht tegen een akkoord aan zitten, maar het lijkt erop dat we nog een heel eind te gaan hebben en het is heel goed mogelijk dat we alles verspelen. Laat dat duidelijk zijn. Als Kopenhagen uitmondt in eindeloos geruzie over zeer technische kwesties in tien parallel lopende onderhandelingssessies, hoef je geen hersenchirurg te zijn om te beseffen dat het hele proces wel eens zou kunnen vastlopen. Ditmaal ben ik het eens met commissaris Verheugen. Als we Kopenhagen verknoeien, denk ik niet dat we een week, een maand of een paar maanden verspelen, maar dat de uitbreiding aan een hele generatie voorbijgaat. Ik heb het al eerder gezegd en ik zeg het nu weer, het is nu of nooit. We moeten deze kans aangrijpen. Ik verwelkom de moedige poging van het Deense voorzitterschap om alvast een miljard euro extra vrij te maken, zodat we daarover geen ingewikkelde onderhandelingen in Kopenhagen hoeven te voeren. Helaas schijnt dit - zeker omdat het een paar weken van tevoren is gedaan - enkele kandidaat-lidstaten het idee te hebben gegeven dat dit gewoon de zoveelste fase in de onderhandelingen is. Laten we er alstublieft duidelijk over zijn dat dit niet zo is. Het is geen voortdurend elastisch proces. Er is een punt waarop we nee moeten zeggen. We kunnen niet om Berlijn en Brussel heen. Op het moment dat we de begrotingsdiscipline laten varen, is de doos van Pandora open en lopen we het gevaar dat het hele project vastloopt. We moeten ook duidelijk maken dat dit project zo belangrijk is dat we niet zullen toestaan dat één land het hele onderhandelingsproces saboteert. Als een land tot het allerlaatste moment wacht alvorens toe te geven, doet het dat op eigen risico en het mag niet ten koste gaan van de andere kandidaat-lidstaten, want we moeten bereid zijn met ieder land afzonderlijk tot overeenstemming te komen. Ook verzoek ik onze leiders dringend zichzelf een eenvoudige vraag te stellen voordat ze naar Kopenhagen gaan. Wat doen ze over twintig jaar als hun kleinkinderen bij hen op schoot zitten en vragen: “Welke rol speelde u bij de grote ramp toen Europa er niet in slaagde zijn eigen bestemming te bepalen? Wat heeft u toen eigenlijk gedaan?” Zullen ze dan echt antwoorden: “Nou, om precies te zijn hebben we het niet rond gekregen omdat we niet zeker wisten of Baltische sprot wel groot genoeg was voor onze netten. We hebben het niet rond gekregen omdat we het niet eens konden worden over de schapenpremie of het suikerquotum of de portefeuille die een commissaris voor een periode van twee maanden moest krijgen”? Gaan we dat echt zeggen? Dat zou namelijk zeer zwak zijn. Laten we het grote geheel niet uit het oog verliezen en onthouden dat het geld dat we de kandidaat-lidstaten geven een duizendste van het bbp van de Europese Unie is. De volledige EU-begroting bedraagt slechts tweederde van wat de Britse regering alleen al aan sociale zekerheid besteedt. We hebben het over kleine onderdelen van het grote geheel. Laten we dat niet vergeten. Wat Turkije betreft, vind ik dat we deze nieuwe regering, die volgens mij voor een frisse wind zal zorgen, erop moeten wijzen dat ze aan de criteria van Kopenhagen moet voldoen, dat ze dat op een bepaalde datum moet doen en dat we dan een aanvang zullen maken met de onderhandelingen. Maar laten we voor eens en voor altijd een eind maken aan het idee dat Europa een christelijk project is. Ik vertegenwoordig hindoes, moslims, joden, sikhs, boeddhisten, taoisten, alle religies, en ik weiger hun te vertellen dat de Europese Unie niet voor hen is. Dat is het signaal dat enkele mensen in dit Parlement afgeven en dat moeten we de kop indrukken."@nl2 "Senhor Presidente, estará recordado de que quando tivemos o nosso grande debate com os países candidatos, em Estrasburgo, terminei a minha intervenção com um provérbio inglês "não se deitam foguetes antes da festa". Avisei que não devíamos festejar antecipadamente o final deste processo, pois o caminho a percorrer é ainda longo, e, como é óbvio, tinha razão. Parece agora que, embora pensemos que estamos próximos de um acordo, estamos efectivamente muito longe de o alcançar, e a perspectiva de tudo cair por terra é uma realidade. Devíamos estar bem cientes disso. Se Copenhaga acabar por se saldar em discussões intermináveis em torno de questões altamente técnicas, conduzidas em dez sessões de negociações em simultâneo, não é preciso ser um crânio para compreender que todo o processo poderá facilmente encalhar. Por uma vez, discordo do senhor Comissário Verheugen. Na minha opinião, se Copenhaga não for bem sucedida, não é uma oportunidade que perdemos por uma semana ou por um mês ou vários meses, perderemos sim a possibilidade de concretizar o alargamento por toda uma geração. Como já o disse antes e volto a fazê-lo, é agora ou nunca. Esta é a oportunidade que temos de agarrar. Saúdo a corajosa tentativa da Presidência dinamarquesa de disponibilizar um montante suplementar de mil milhões de euros com o intuito de preparar o caminho e tornar mais simples as negociações em Copenhaga. Infelizmente, ao fazê-lo, em especial com a antecedência de umas semanas, parece que só serviu para levar alguns dos países candidatos a pensar que se trata apenas de mais uma etapa nas negociações e, muito sinceramente, temos de estar cientes de que não é esse o caso. Isto não é um processo constantemente elástico. Haverá algum momento em que temos de dizer "não"! Berlim e Bruxelas não podem ser desrespeitadas. No momento em que quebramos a disciplina orçamental, abrimos uma caixa Pandora que é responsável por arruinar todo o projecto. Há que ter a percepção clara de que este projecto é tão importante que não podemos permitir que um país sabote todo o processo de negociação. Se houver um país que queira opor resistência até ao último minuto, fá-lo-á por sua conta e não à custa de todos os outros países candidatos, pois temos de estar preparados para chegar a acordo à medida que cada um dos Estados candidatos estará preparado para chegar a um acordo. De igual forma, tenho de instar os nossos dirigentes a perguntarem a si próprios, antes de partir para Copenhaga, o seguinte: o que farão dentro de vinte anos, quando estiverem sentados com os seus netos ao colo e estes lhes perguntarem: qual foi, exactamente, o papel do avô no grande desastre em que a Europa deixou escapar o seu próprio destino? Qual era exactamente o seu papel?" Será que vão responder: "Bem, na realidade, não fomos bem sucedidos porque não tínhamos a certeza se a sardinha do Báltico era suficientemente grande para as nossas redes. Não fomos bem sucedidos porque não chegámos a acordo sobre o montante relativo ao prémio por ovelha ou sobre a quota exacta para o açúcar, ou ainda, sobre qual a pasta a atribuir a um Comissário por um período de dois meses"? Será que vão mesmo responder assim? É que vai ser tão pouco convincente! Tenhamos uma visão global dos acontecimentos e lembremo-nos que o dinheiro que estamos a canalizar para os países candidatos à adesão representa uma milésima parte do PIB da União Europeia. O total do orçamento da UE corresponde apenas a dois terços do que o Governo britânico gasta, só, na segurança social. Estamos efectivamente a falar de questões menores, quando avaliadas à luz de uma visão global da situação. Não percamos isso de vista. No que se refere à Turquia, diria que temos de dizer a este novo Governo, o qual, na minha opinião, representa uma lufada de ar fresco: tem de respeitar os critérios de Copenhaga; é nosso desejo que o faça até à data tal, e se o fizer, encetaremos negociações. Mas acabemos, de uma vez por todas, com esta ideia de que a Europa não passa de um projecto cristão. Eu represento hindus, muçulmanos, judeus, siques, budistas, taoístas, todas as religiões, e não estou preparado para lhes dizer: a União Europeia não é para vocês". Esta é a mensagem que algumas pessoas nesta Câmara estão a passar, e é preciso acabar com essa ideia."@pt11 "Herr talman! Ni minns säkert att jag avslutade mitt inlägg i vår stora debatt med kandidatländerna i Strasbourg genom att citera ett engelskt ordspråk att mycket kan gå fel mellan skål och mun. Jag varnade för att vi inte skall fira slutet på denna process i förtid eftersom mycket återstod, och naturligtvis hade jag rätt. Nu verkar det som att vi, även om vi anser att vi är nära ett avtal, i själva verket har långt kvar till ett avtal och att vi mycket väl kan förlora alltihop. Vi bör vara tydliga på den punkten. Om Köpenhamn slutar i ändlösa strider om tekniska detaljfrågor som skall lösas i tio parallella förhandlingsomgångar behöver man inte vara hjärnkirurg för att inse att hela processen riskerar att skära ihop. För en gångs skull är jag oense med kommissionär Verheugen. Jag anser att om vi missar utvidgningen i Köpenhamn, så kommer vi inte att ha missat den för en vecka eller en månad eller några månader; vi kommer att gå miste om den för en hel generation. Som jag har sagt tidigare och kommer att säga igen: det är nu eller aldrig. Detta är den möjlighet vi måste fånga. Jag välkomnar det danska ordförandeskapets djärva försök att placera en extra miljard euro på bordet för att vi skall slippa de här komplicerade förhandlingarna i Köpenhamn. Tyvärr tycks detta, särskilt ett par veckor i förväg, bara ha uppmuntrat några av kandidatländerna att uppfatta detta som bara som ännu ett steg i förhandlingarna, och vi måste ärligt talat vara tydliga att det är det inte. Detta är inte en oändligt elastisk process. Någon gång måste vi säga nej. Vi kan inte bryta mot överenskommelserna i Berlin och Bryssel. Den stund vi bryter budgetdisciplinen öppnar vi en Pandoras ask som kan få hela projektet att bryta samman. Vi måste även vara på det klara med att detta projekt är så viktigt att vi inte kommer att låta något land sabotera förhandlingarna. Om något land önskar hålla ut till det sista möjliga ögonblicket så gör de det på sin egen och inte på alla de övriga kandidatländernas risk, eftersom vi måste vara beredda att sluta avtal allteftersom de olika länderna är beredda att sluta avtal. På samma sätt måste jag uppmana våra ledare att ställa sig en enkel fråga innan de åker till Köpenhamn. Vad skall de svara om 20 år när de sitter med sina barnbarn i knät och barnbarnen frågar: ”Vilken roll spelade du i den stora tragedin när Europa misslyckades med att gripa tag i sitt öde? Vad gjorde du?” Kommer de verkligen att se tillbaka och säga: ”Nja, vi kunde faktiskt inte göra det, för vi var inte säkra på om den baltiska skarpsillen var tillräckligt stor för våra nät. Vi kunde inte göra det för vi kunde inte komma överens om det rätta beloppet på bidrag för får eller den exakta sockerkvoten eller exakt vilken sorts post en kommissionär skulle ha i två månader.”? Skall vi verkligen säga det? Det kommer att låta väldigt lamt. Låt oss tänka på det stora perspektivet och komma ihåg att de pengar vi ger kandidatländerna motsvarar en tusendel av Europeiska unionens BNP. EU:s samlade budget uppgår bara till två tredjedelar av vad den brittiska regeringen ger ut endast på socialförsäkringar. Det vi talar om är faktiskt små frågor i det stora perspektivet. Låt oss inte glömma det. När det gäller Turkiet anser jag att vi måste säga till den nya regeringen, som jag tycker verkar vara en frisk fläkt: ni måste uppfylla Köpenhamnskriterierna. Vi begär att ni skall uppfylla dem till det och det datumet, och om ni gör det kommer vi att inleda förhandlingar. Men vi måste, en gång för alla, göra oss kvitt föreställningen att Europa endast är ett kristet projekt. Jag företräder hinduer, muslimer, judar, sikher, buddister, taoister, alla religioner, och jag är inte beredd att säga till dem: ”Europeiska unionen är inte för er.” Detta är det budskap som vissa i denna kammare sänder ut, och vi måste göra slut på det."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Titley (PSE )."10,3

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph