Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-044"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.3.3-044"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Signor Presidente, esprimo il punto di vista emerso nella commissione per gli affari costituzionali sulle implicazioni istituzionali dell’allargamento. Queste implicazioni, a partire dalle prime scadenze, meritano molta attenzione, a nostro avviso, e vanno affrontate col necessario rigore. Non ci si può sottrarre a un esame scrupoloso con l’argomento che si tratta di questioni politiche e che non bisogna dunque andare troppo per il sottile, ovvero con l’argomento che si tratta di questioni tecniche su cui non vale la pena di perdere tempo.
Le soluzioni debbono essere sostenibili, rispettose dei Trattati, coerenti con varie esigenze di carattere istituzionale e debbono essere frutto di un accordo tra Consiglio, Commissione e Parlamento. Il comunicato del 21 novembre del Consiglio ha teso invece a metterci di fronte a dei fatti compiuti. Il rappresentante della Presidenza, il Presidente in carica del Consiglio Haarder, ha detto che è importante che il Parlamento sia coinvolto, ma non basta una discussione, che pure abbiamo sollecitato in commissione per gli affari costituzionali; occorre giungere ad una vera e propria formale intesa fra le tre Istituzioni.
Indico comunque i punti che noi consideriamo essenziali: in primo luogo, riteniamo si debba ridurre al minimo o evitare situazioni transitorie per quel che riguarda sia la composizione della Commissione sia la composizione del Parlamento europeo. Il Consiglio ha indicato la data del 1° maggio 2004 per l’ingresso formale nell’Unione dei nuovi Stati membri; da ciò discenderebbe la designazione di dieci nuovi Commissari, il che porterebbe a trenta il totale dei componenti la Commissione e creerebbe evidenti inconvenienti, in quanto la Commissione dovrebbe terminare il suo mandato al massimo il 20 gennaio 2005. Quali incarichi o quale
speciale potrebbero essere attribuiti a dieci Commissari per pochi mesi, dieci Commissari che il Parlamento europeo non riuscirebbe, in maggio, prima del suo scioglimento, a sottoporre alle necessarie audizioni? Avremmo Commissari non legittimati, di incerta collocazione in seno alla Commissione, esposti al rischio della non riconferma dopo pochi mesi. Non credo che ciò possa andare bene per i paesi candidati, per i prossimi Stati membri.
Egualmente, i deputati dei nuovi Stati membri finirebbero, entrando in questo Parlamento dopo il 1° maggio, per restare in carica addirittura poche settimane, per una sola tornata prima delle elezioni del nuovo Parlamento.
In conclusione, se si tiene ferma la data del 1° maggio 2004, la soluzione più razionale appare quella di fissare le elezioni del Parlamento per lo stesso mese di maggio, a distanza ravvicinata. Il Presidente del Consiglio ci ha detto che questi tentativi nel passato sono falliti. Non conosciamo le ragioni per cui dovrebbero fallire ancora e riteniamo che si debba compiere uno sforzo per andare in quella direzione. Oltretutto, le elezioni del Parlamento europeo – perché non proprio il 9 maggio 2004, immediatamente dopo l’ingresso dei nuovi Stati membri? – assumerebbero un particolare rilievo e potrebbero forse suscitare anche una più alta e convinta partecipazione degli elettori.
Inoltre, ciò consentirebbe di procedere all’elezione – se questa sarà, come anche noi auspichiamo, del Presidente della Commissione – o comunque al voto per il Presidente della Commissione nella tornata di giugno del Parlamento europeo, di esaurire le procedure di esame e approvazione dei membri della Commissione entro il mese di luglio, di far entrare in funzione dal 1° agosto la nuova Commissione, senza discutibili soluzioni transitorie e con piena legittimazione ed uguaglianza di
per tutti.
Nello stesso tempo, si impone una decisione che anticipi la scadenza del mandato della Commissione. Il risultato sarebbe – punto, anche questo, per noi essenziale – oltretutto di far coincidere sostanzialmente i mandati della Commissione e del Parlamento europeo. Occorre, a questo fine, un accordo interistituzionale che anticipi la scadenza del mandato della Commissione e la data delle elezioni del Parlamento: un accordo interistituzionale che noi fortemente sollecitiamo.
Un’ultima parola per quello che riguarda la CIG. Lei ha detto, Presidente Haarder, che i prossimi nuovi Stati membri debbono poter partecipare alla Conferenza intergovernativa anche con diritto di veto, cioè esattamente con gli stessi diritti degli Stati membri, ma senza essere ancora Stati membri, quali saranno soltanto a partire dal 1° maggio 2004. Vorremmo sapere come ciò si concilia con l’articolo 48 del Trattato. Crediamo che una soluzione accettabile sarebbe quella di una loro partecipazione alla CIG con lo stesso
con cui partecipano alla Convenzione."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil give udtryk for den holdning, vi kom frem til i Udvalget om Konstitutionelle Anliggender, når det gælder de institutionelle konsekvenser af udvidelsen. Disse konsekvenser - og ikke mindst de første frister - bør man efter vores mening være opmærksom på, og de skal tages op med den nødvendige stringens. Vi kan ikke unddrage os en indgående behandling med den undskyldning, at der er tale om politiske spørgsmål, og at man derfor ikke skal gå så meget i detaljer, eller med den undskyldning, at der er tale om tekniske spørgsmål, som det ikke er værd at spilde tid på.
Løsningerne skal være bæredygtige, i overensstemmelse med traktaterne og i tråd med de forskellige institutionelle krav, og de skal være et resultat af en aftale mellem Rådet, Kommissionen og Parlamentet. Med Rådets meddelelse af 21. november blev vi til gengæld stillet over for nogle allerede vedtagne beslutninger. Formandskabets repræsentant, nemlig rådsformanden, hr. Haarder, sagde, at det er vigtigt, at Parlamentet inddrages. Det er dog ikke tilstrækkeligt med en forhandling, selv om vi i Udvalget om Konstitutionelle Anliggender har anmodet om en sådan. Vi er nødt til at nå frem til en egentlig formel aftale mellem de tre institutioner.
Jeg vil under alle omstændigheder gerne nævne de punkter, som efter vores mening er væsentlige. For det første mener vi, at man bør undgå eller så vidt muligt begrænse overgangsfaser, både når det gælder Kommissionens og Europa-Parlamentets sammensætning. Rådet har fastsat datoen for de nye medlemsstaters formelle optagelse i EU til den 1. maj 2004. Det indebærer udnævnelsen af 10 nye kommissærer, hvilket bringer det samlede antal kommissionsmedlemmer op på 30 og giver nogle tydelige ulemper, eftersom Kommissionen senest burde afslutte sin embedsperiode den 20. januar 2005. Hvilke opgaver eller hvilken særstatus kunne man give 10 kommissærer i nogle få måneder, 10 kommissærer, som Europa-Parlamentet ikke ville være i stand til at foretage de nødvendige høringer af i maj inden Parlamentets opløsning? Vi ville i så fald få kommissærer uden legitimitet. Deres placering i Kommissionen ville være usikker, og de ville risikere ikke at få deres udnævnelse bekræftet efter et par måneder. Jeg tror ikke, at det er nogen fordel for kandidatlandene og de nye medlemsstater.
Hvis parlamentsmedlemmerne fra de nye medlemsstater bliver medlemmer af Europa-Parlamentet efter den 1. maj, kan de desuden kun deltage i en enkelt mødeperiode, før det nye Parlament skal vælges, og de bliver således kun siddende i nogle få uger.
Konklusionen er, at hvis man fastholder datoen, nemlig den 1. maj 2004, ville det være den fornuftigste løsning også at afholde valget til Europa-Parlamentet i maj måned på næsten samme tid. Rådsformanden fortalte os, at disse forsøg tidligere er mislykkedes. Vi ved ikke, hvorfor de skulle mislykkes endnu en gang, og vi mener, at det er noget, man bør arbejde på. Det ville ikke mindst betyde, at valget til Europa-Parlamentet - og hvorfor ikke netop afholde dette valg den 9. maj 2004 umiddelbart efter de nye medlemsstaters optagelse? - fik en særlig betydning, og det kunne måske også skabe en større og mere sikker valgdeltagelse.
Det ville også gøre det muligt at vælge kommissionsformanden - hvis der bliver et sådant valg, hvilket vi håber - eller under alle omstændigheder at stemme om kommissionsformanden i Europa-Parlamentets mødeperiode i juni, at færdiggøre undersøgelses- og godkendelsesprocedurerne for kommissionsmedlemmerne inden juli og at indsætte den nye Kommission fra den 1. august uden diskutable overgangsløsninger og med fuld legitimitet og samme status for alle.
Samtidig er det nødvendigt at træffe en beslutning, der foregriber Kommissionens embedsperiodes ophør. Det ville ikke mindst resultere i - og det er også et punkt, som er vigtigt for os - at Kommissionens embedsperiode faldt sammen med Europa-Parlamentets valgperiode. I den forbindelse er det nødvendigt med en interinstitutionel aftale, som foregriber Kommissionens embedsperiodes ophør og datoen for valget til Europa-Parlamentet. Vi opfordrer kraftigt til, at der indgås en sådan interinstitutionel aftale.
Til sidst vil jeg sige et par ord om regeringskonferencen. Hr. Haarder, De sagde, at de nye medlemsstater også skal have vetoret på regeringskonferencen, det vil sige nøjagtigt de samme rettigheder som medlemsstaterne, selv om de endnu ikke er medlemsstater, hvilket de først bliver fra 1. maj 2004. Vi kunne godt tænke os at vide, hvordan dette stemmer overens med traktatens artikel 48. Vi mener, at det ville være en acceptabel løsning at lade dem deltage i regeringskonferencen med samme status, som de har i konventet."@da1
"Herr Präsident, ich bringe den Standpunkt zum Ausdruck, der im Ausschuss für konstitutionelle Fragen zu den institutionellen Auswirkungen der Erweiterung herausgearbeitet wurde. Diese Auswirkungen verdienen unserer Auffassung nach, angefangen bei den ersten Terminen, große Beachtung und müssen mit der notwendigen Rigorosität angepackt werden. Man kann sich einer gewissenhaften Prüfung nicht mit dem Argument entziehen, es handele sich um politische Fragen und man müsse es daher nicht so genau nehmen, oder aber es handele sich um technische Fragen, bei denen es sich nicht lohne, Zeit zu verlieren.
Die Lösungen müssen nachhaltig sein und die Verträge wahren, sie müssen verschiedenen institutionellen Erfordernissen genügen und einvernehmlich zwischen Rat, Kommission und Parlament beschlossen werden. Die Mitteilung des Rates vom 21. November hat uns jedoch vor vollendete Tatsachen gestellt. Der Vertreter des Vorsitzes, der amtierende Ratspräsident Haarder, hat gesagt, es sei wichtig, das Europäische Parlament einzubeziehen, doch reicht eine Debatte – auch wenn wir sie im Ausschuss für konstitutionelle Fragen gefordert haben – nicht aus; wir müssen zu einer echten und formalen Vereinbarung zwischen den drei Institutionen kommen.
Gleichwohl weise ich auf die Punkte hin, die wir als wesentlich betrachten: Erstens sollten nach unserem Dafürhalten Übergangslösungen sowohl für die Zusammensetzung der Kommission als auch für die des Parlaments so kurz wie möglich gehalten oder ganz vermieden werden. Der Rat hat den 1. Mai 2004 als Datum für den formalen EU-Beitritt der neuen Mitgliedstaaten genannt; danach würde die Benennung der 10 neuen Kommissare erfolgen, wodurch sich die Gesamtzahl der Kommissionsmitglieder auf 30 erhöhen würde und eindeutige Problem entstehen würden, da das Mandat der Kommission spätestens am 20. Januar 2005 auslaufen müsste. Welche Aufgaben, was für ein spezieller Status könnten 10 Kommissaren zuerkannt werden, die nur wenige Monate im Amt verbleiben und die das Europäische Parlament im Mai vor seiner Auflösung nicht mehr anhören könnte? Die Kommissare wären nicht legitimiert, hätten eine ungeklärte Stellung innerhalb der Kommission und wären dem Risiko ausgesetzt, wenige Monate später nicht bestätigt zu werden. Ich glaube nicht, dass dies im Interesse der Beitrittsländer, der künftigen Mitgliedstaaten, läge.
Das Gleiche gilt für die EP-Abgeordneten der neuen Mitgliedstaaten: Sie würden nach dem 1. Mai in dieses Hohe Haus Einzug halten und sogar nur einige Wochen, für eine einzige Tagung vor den Wahlen für das neue Europäische Parlament, im Amt bleiben.
Wenn an dem Datum 1. Mai 2004 festgehalten wird, erschiene es als die vernünftigste Lösung, den Termin für die Europawahlen vorzuziehen und ebenfalls für den Monat Mai festzusetzen. Der Ratspräsident hat uns erklärt, dementsprechende Versuche seien in der Vergangenheit gescheitert. Wir sehen keinen Grund, weshalb sie erneut scheitern sollten, und meinen, man sollte sich bemühen, diese Richtung einzuschlagen. Außerdem dürften die Wahlen zum Europäischen Parlament – warum nicht am 9. Mai 2004, unmittelbar nach dem Beitritt der neuen Mitgliedstaaten? – eine besondere Bedeutung erlangen und könnten vielleicht sogar eine größere und überzeugtere Beteiligung der Wähler bewirken.
Zudem wäre es somit möglich, die Wahl – wenn denn, wie auch wir hoffen, der Kommissionspräsident gewählt werden soll – oder zumindest die Ernennung des Präsidenten der Kommission auf der Juni-Tagung des Europäischen Parlaments durchzuführen und die Verfahren zur Prüfung und Bestätigung der Kommissionsmitglieder bis Ende Juli abzuschließen, so dass am 1. August die Amtseinführung der neuen Kommission ohne strittige Übergangslösungen und mit voller Legitimation und gleichem Status für all ihre Mitglieder stattfinden könnte.
Gleichzeitig gilt es, eine Entscheidung im Sinne der vorfristigen Beendigung des Mandats der Kommission zu treffen. Dadurch würden vor allem – was wir ebenfalls für äußerst wichtig halten – die Mandate von Kommission und Parlament im Wesentlichen übereinstimmen. Hierzu bedarf es einer von uns energisch geforderten Interinstitutionellen Vereinbarung, wonach der Termin für das Auslaufen des Mandats der Kommission und der Termin für die Wahlen zum Europäischen Parlament vorgezogen werden.
Ein letztes Wort noch zur Regierungskonferenz. Sie haben gesagt, Herr Präsident Haarder, die künftigen neuen Mitgliedstaaten müssten auf der Regierungskonferenz auch ein Vetorecht haben und demnach mit genau denselben Rechten von EU-Staaten teilnehmen, auch wenn sie noch keine sind, da sie ja dies erst ab dem 1. Mai 2004 sein werden. Wir würden gern wissen, wie sich das mit Artikel 48 des Vertrages vereinbart. Eine akzeptable Lösung wäre unseres Erachtens ihre Beteiligung an der Regierungskonferenz mit demselben Status, mit dem sie am Konvent teilnehmen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, μιλώ εξ ονόματος της Επιτροπής Συνταγματικών Υποθέσεων για να παρουσιάσω τη γνώμη της σχετικά με τις θεσμικές επιπτώσεις της διεύρυνσης. Οι επιπτώσεις αυτές, από τις πρώτες κιόλας προθεσμίες, απαιτούν κατά την άποψή μας ιδιαίτερη προσοχή και πρέπει να αντιμετωπισθούν με την αναγκαία σοβαρότητα. Δεν μπορούμε να αποφύγουμε την πραγματοποίηση σχολαστικής ανάλυσης με το επιχείρημα ότι πρόκειται για πολιτικά ζητήματα και κατά συνέπεια δεν είναι αναγκαία η ενδελεχής έρευνα ή ότι πρόκειται για τεχνικά ζητήματα για τα οποία δεν αξίζει τον κόπο να χάνουμε χρόνο.
Οι λύσεις πρέπει να είναι βιώσιμες, να σέβονται τις Συνθήκες, να πληρούν ορισμένα κριτήρια θεσμικού χαρακτήρα και να αποφασίζονται κατόπιν συμφωνίας μεταξύ Συμβουλίου, Επιτροπής και Κοινοβουλίου. Η ανακοίνωση του Συμβουλίου της 21ης Νοεμβρίου θέλησε ωστόσο να μας θέσει προ τετελεσμένων γεγονότων. Ο εκπρόσωπος της Προεδρίας, ο Προεδρεύων του Συμβουλίου κ. Haarder, είπε ότι είναι σημαντική η συμμετοχή του Κοινοβουλίου, αλλά δεν αρκεί μια συζήτηση την οποία, εντούτοις, ζήτησε η Επιτροπή Συνταγματικών Υποθέσεων· πρέπει να φθάσουμε σε μια πραγματική, επίσημη συμφωνία μεταξύ των τριών θεσμικών οργάνων.
Αναφέρω, ωστόσο, τα σημεία που θεωρούμε ουσιώδη. Κατά πρώτο λόγο, θεωρούμε ότι πρέπει να μειωθούν στο ελάχιστο ή να αποφευχθούν μεταβατικοί διακανονισμοί όσον αφορά τόσο τη σύνθεση της Επιτροπής όσο και τη σύνθεση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Το Συμβούλιο υπέδειξε την ημερομηνία της 1ης Μαΐου 2004 για την επίσημη ένταξη στην Ένωση των νέων κρατών μελών. Αυτό θα μπορούσε να επιφέρει τον διορισμό δέκα νέων Επιτρόπων, πράγμα που θα ανέβαζε σε τριάντα το σύνολο των μελών της Επιτροπής, και θα δημιουργούσε προφανή προβλήματα, καθώς η Επιτροπή θα έπρεπε να ολοκληρώσει τη θητεία της το αργότερο στις 20 Ιανουαρίου 2005. Ποιες αρμοδιότητες ή ποιο ειδικό καθεστώς θα μπορούσε να αποδοθεί στους δέκα Επιτρόπους για λίγους μήνες, δέκα Επιτρόπους τους οποίους το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο δεν θα μπορούσε να υποβάλει στις αναγκαίες ακροάσεις πριν από τη διάλυσή του τον Μάιο; Θα έχουμε Επιτρόπους ο διορισμός των οποίων δεν θα έχει εγκριθεί, και των οποίων ο ρόλος στην Επιτροπή θα είναι αβέβαιος, ενώ οι ίδιοι θα κινδύνευαν συνεχώς να μην ανανεωθεί ο διορισμός τους ύστερα από λίγους μήνες. Δεν πιστεύω ότι αυτό ωφελεί τις υποψήφιες χώρες, τα μελλοντικά κράτη μέλη.
Ομοίως, οι βουλευτές των νέων κρατών μελών θα εκλεγούν στο Κοινοβούλιο μετά την 1η Μαΐου και θα διατηρήσουν τη θέση τους για λίγες μόλις εβδομάδες, για μία και μόνη σύνοδο πριν από τις εκλογές για το νέο Κοινοβούλιο.
Συμπερασματικά, αν παραμείνουμε αμετακίνητοι στην ημερομηνία της 1ης Μαΐου 2004, η λογικότερη λύση φαίνεται να είναι ο ορισμός των εκλογών για το Κοινοβούλιο πιο μπροστά, τον ίδιο μήνα του Μαΐου. Ο Πρόεδρος του Συμβουλίου μας είπε ότι στο παρελθόν αυτές οι προσπάθειες απέτυχαν. Δεν βλέπουμε τους λόγους για τους οποίους θα πρέπει να αποτύχουν και πάλι και θεωρούμε ότι πρέπει να καταβάλουμε προσπάθειες να υιοθετήσουμε αυτή τη λύση. Εξάλλου, οι εκλογές για το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, εάν διεξαχθούν στις 9 Μαΐου 2004, αμέσως μετά την ένταξη των νέων κρατών μελών, θα αποκτήσουν ιδιαίτερη σημασία και θα μπορούσαν ίσως να προκαλέσουν ευρύτερη και πιο ενθουσιώδη συμμετοχή του εκλογικού σώματος.
Επιπλέον, αυτό θα επέτρεπε την εκλογή του Προέδρου της Επιτροπής – εάν υπάρξει εκλογή, όπως εμείς ευχόμαστε – ή τουλάχιστον την ψηφοφορία για τον Πρόεδρο της Επιτροπής στη σύνοδο του Ιουνίου, την ολοκλήρωση των διαδικασιών εξέτασης και έγκρισης των μελών της Επιτροπής εντός του Ιουλίου και την έναρξη των εργασιών της Επιτροπής από 1ης Αυγούστου, χωρίς αμφίβολες μεταβατικές λύσεις και με πλήρη νομιμοποίηση και ισοτιμία καθεστώτος για όλους τους Επιτρόπους.
Παράλληλα, επιβάλλεται να ληφθεί μια απόφαση που θα επισπεύδει τη λήξη της θητείας της Επιτροπής. Αυτό θα είχε ως κύριο αποτέλεσμα – σημείο επίσης σημαντικό για εμάς – τον ουσιαστικό συγχρονισμό των θητειών της Επιτροπής και του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Για τον σκοπό αυτόν, απαιτείται μια διοργανική συμφωνία που θα επισπεύδει τη λήξη της θητείας της Επιτροπής και την ημερομηνία των εκλογών για το Κοινοβούλιο. Επιθυμούμε διακαώς μια τέτοια διοργανική συμφωνία.
Τέλος, λίγα λόγια όσον αφορά τη ΔΔ. Κύριε Haarder, είπατε ότι τα μελλοντικά νέα κράτη μέλη πρέπει να έχουν δυνατότητα άσκησης του δικαιώματος της αρνησικυρίας στη Διακυβερνητική Διάσκεψη, δηλαδή πρέπει να έχουν τα ίδια ακριβώς δικαιώματα με τα άλλα κράτη μέλη, χωρίς όμως να είναι ακόμη κράτη μέλη, εφόσον θα αποκτήσουν αυτό το καθεστώς από 1ης Μαΐου 2004 και μετά. Θα θέλαμε να μάθουμε πώς συμβιβάζεται αυτό με το άρθρο 48 της Συνθήκης. Πιστεύουμε ότι μια αποδεκτή λύση θα ήταν αυτή της συμμετοχής τους στη ΔΔ με το ίδιο καθεστώς με το οποίο συμμετέχουν στη Συνέλευση."@el8
"Mr President, I am speaking on behalf of the Committee on Constitutional Affairs, expressing the opinion that emerged on the institutional implications of enlargement. These implications, starting with the initial time frames, warrant a great deal of attention in our view, and they must be addressed with all due rigour. We cannot afford not to carry out a meticulous analysis with the excuse that these are political issues and that we therefore ought not to go into too much detail or that these are technical issues and it is not worth wasting time on them.
The solutions must be sustainable, respect the Treaties, meet a number of institutional criteria and be decided upon by agreement between the Council, the Commission and Parliament, whereas the Council communication of 21 November sought to present us with
. The Presidency representative, the President-in-Office of the Council, Mr Haarder, said that it is important for Parliament to be involved, but a debate – although the Committee on Constitutional Affairs has called for a debate – is not enough: a genuine, formal agreement needs to be reached between the three institutions.
I will, however, specify the points which we consider to be essential. Firstly, we believe that transitional arrangements relating to the composition of both the Commission and the European Parliament must be kept to a minimum or avoided. The Council has specified the date of 1 May 2004 for the formal entry into the Union of the new Member States. That would mean the appointment of ten new Commissioners, taking the total number of Commissioners up to 30, and would clearly create problems, in that the Commission’s term of office should end on 20 January 2005 at the latest. What responsibilities, what special status could be conferred upon ten Commissioners for a few short months, ten Commissioners which the European Parliament would not have time to examine at the necessary hearings in May before its dissolution? We would have Commissioners whose appointment had not been approved, whose role in the Commission was uncertain and who would be in danger of not having their appointments renewed a few months thence. I do not believe that this can be in the interests of the candidate countries of the future Member States.
Similarly, joining the European Parliament after 1 May, the representatives of the new Member States would only be in office for a few weeks, for a single part-session, before the election of the new Parliament.
In conclusion, if we stick to the date of 1 May 2004, the most sensible solution would appear to be to bring the European Parliament elections forward and schedule them for that same month of May. The President-in-Office has told us that such attempts have failed in the past. We do not see why they should fail again and we feel that an effort must be made to adopt that solution. In particular, the European Parliament elections – why should they not be held on 9 May 2004, immediately after the accession of the new Member States – would assume particular importance and this might stimulate greater, more enthusiastic participation of the electorate.
Moreover, it would allow us to carry out the election – if the Commission President is to be appointed by election, as we too hope – or, in any case, the vote on the appointment of the President of the Commission, during the June part-session of the European Parliament and to complete the process of examining the Members of the Commission and endorsing their appointment by the end of July, with the new Commission taking office on 1 August, without the need for dubious transitional measures and with all the Commissioners having full legitimacy and equal status.
At the same time, a decision needs to be taken to bring forward the end of the Commission’s mandate. The result would be first and foremost – and we believe this too to be vital – to synchronise essentially the terms of office of the Commission and the European Parliament. To this end, we need an interinstitutional agreement which brings forward the end of the Commission’s term of office and the date of the European Parliament elections, and we call strongly for such an interinstitutional agreement.
One last comment on the subject of the IGC. Mr Haarder, you said that the future new Member States must also be able to exercise the right of veto at the Intergovernmental Conference, in other words they must have exactly the same rights as the Member States without actually being Member States, only acquiring this status as of 1 May 2004. We would like to know how this tallies with Article 48 of the Treaty. We believe that an acceptable solution would be for them to have the same status for the purposes of the IGC that they have for the purposes of the Convention."@en3
"Señor Presidente, intervengo para explicar la opinión de la Comisión de Asuntos Constitucionales sobre las implicaciones institucionales de la ampliación. Dichas implicaciones, empezando por los plazos iniciales, requieren mucha atención, a nuestro juicio, y deben abordarse con el debido rigor. No podemos permitirnos no llevar a cabo un meticuloso análisis con la excusa de que se trata de temas políticos – y por lo tanto, no hace falta entrar en pormenores – o de que se trata de cuestiones técnicas sobre las que no merece la pena perder el tiempo.
Las soluciones deben ser sostenibles, respetar los Tratados, cumplir varios criterios institucionales y tomarse por acuerdo entre el Consejo, la Comisión y el Parlamento; por su parte, la comunicación del Consejo del 21 de noviembre pretendía presentarnos unos hechos consumados. El representante de la Presidencia, el Presidente en ejercicio del Consejo, el Sr. Haarder, ha dicho que es importante que el Parlamento participe, pero no basta un debate, algo que, sin embargo, ha solicitado la Comisión de Asuntos Constitucionales: es preciso alcanzar un verdadero acuerdo formal entre las tres instituciones.
No obstante, voy a indicar los puntos que consideramos esenciales. En primer lugar, creemos que deben evitarse o reducirse al mínimo las medidas de transición relativas a la composición tanto de la Comisión como del Parlamento Europeo. El Consejo ha fijado la fecha del 1 de mayo de 2004 para la entrada formal en la Unión de los nuevos Estados miembros. Eso supondría el nombramiento de diez nuevos comisarios, de modo que el número total de comisarios se elevaría a 30, lo que obviamente traería consigo problemas, dado que la Comisión debe terminar su mandato el 20 de enero de 2005, como muy tarde. ¿Qué responsabilidades y qué estatuto especial podrían otorgarse a esos diez comisarios para unos pocos meses, diez comisarios a los que el Parlamento Europeo no tendría tiempo de examinar, en mayo, antes de su disolución, en las necesarias audiencias? Nos encontraríamos con unos comisarios cuyo nombramiento no se habría aprobado, cuyo papel en la Comisión sería incierto y cuyos nombramientos podrían no ser renovados unos meses después. No creo que eso beneficie a los países candidatos, a los futuros Estados miembros.
De la misma manera, si los representantes de los nuevos Estados miembros entrasen en el Parlamento Europeo después del 1 de mayo, sólo ostentarían su cargo durante unas semanas, durante un único período parcial de sesiones, antes de las elecciones de las que habría de salir el nuevo Parlamento.
En conclusión, si mantenemos la fecha del 1 de mayo de 2004, la solución más sensata sería adelantar las elecciones al Parlamento Europeo y fijarlas para el mismo mes de mayo. El Presidente en ejercicio nos ha dicho que estas tentativas han fracasado en el pasado. No vemos por qué deberían volver a fracasar, y creemos que es preciso hacer un esfuerzo para adoptar esta solución. En concreto, las elecciones al Parlamento Europeo – ¿por qué no celebrarlas el 9 de mayo de 2004, inmediatamente después del ingreso de los nuevos Estados miembros? – adquirirían una especial importancia, lo que podría fomentar una participación mayor y más entusiasta del electorado.
Asimismo, eso nos permitiría proceder a la elección – en caso de que el Presidente de la Comisión se nombre mediante una elección, como nosotros también esperamos – o, en cualquier caso, a la votación para nombrar al Presidente de la Comisión, durante el período parcial de sesiones de junio del Parlamento Europeo, y nos permitiría también completar el proceso de examen de los comisarios y de refrendo de su nombramiento para finales de julio, con lo que la nueva Comisión asumiría sus funciones el 1 de agosto, sin necesidad de poner en práctica dudosas medidas de transición y con todos los comisarios gozando de plena legitimidad y del mismo estatuto.
Al mismo tiempo, es necesario tomar una decisión para adelantar el final del mandato de la Comisión. La consecuencia principal sería básicamente – y creemos que esto también es fundamental – la sincronización de los mandatos de la Comisión y del Parlamento Europeo. Para ello, necesitamos un acuerdo interinstitucional que adelante el final del mandato de la Comisión y la fecha de las elecciones al Parlamento Europeo, un acuerdo interinstitucional que nosotros exigimos.
Un último comentario sobre la Conferencia Intergubernamental. Señor Haarder, usted ha dicho que los futuros Estados miembros deberán también poder ejercer el derecho de veto en la Conferencia Intergubernamental, es decir, que deberán tener exactamente los mismos derechos que los Estados miembros sin ser realmente Estados miembros, estatuto que no adquirirán hasta el 1 de mayo de 2004. Me gustaría saber cómo casa esto con el artículo 48 del Tratado. Creemos que una solución satisfactoria sería que tuvieran el mismo estatuto a efectos de la Conferencia Intergubernamental que el que disfrutan a efectos de la Convención."@es12
"Arvoisa puhemies, haluan ilmaista perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan kannan laajentumisen institutionaalisista vaikutuksista. Nämä vaikutukset ansaitsevat jo ensimmäisten aikataulullisten asioidenkin vuoksi paljon huomiota, ja niitä on tarkasteltava syvällisesti. Meillä ei ole varaa jättää tarkastelematta vaikutuksia huolellisesti vain sillä tekosyyllä, että asiat ovat poliittisia ja ettei meidän siksi pitäisi mennä yksityiskohtiin tai että vaikutusten teknisyyden vuoksi niihin on turha hukata aikaa.
Päätösten on oltava kestäviä, perustamissopimusten mukaisia, täytettävä useat institutionaaliset kriteerit, ja neuvoston, komission ja parlamentin on tehtävä ne yhdessä. Neuvoston 21. marraskuuta antamassa tiedonannossa asiat puolestaan esiteltiin päätettyinä tosiasioina. Puheenjohtajavaltion edustaja, neuvoston puheenjohtaja Haarder sanoi, että parlamentin osallistuminen on tärkeää mutta että pelkkä keskustelu ei riitä, vaikka perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta on keskustelua pyytänytkin. Puheenjohtajan mielestä neuvoston, komission ja parlamentin on tehtävä aito ja virallinen sopimus asiasta.
Mainitsen kuitenkin seuraavaksi asiat, jotka ovat valiokuntani mielestä olennaisimpia. Ensiksikin olemme sitä mieltä, että komission ja Euroopan parlamentin kokoonpanoille on laadittava mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan siirtymäajan kokoonpanoratkaisuja. Neuvosto on esittänyt, että uudet jäsenvaltiot tulevat virallisesti unionin jäseniksi 1. toukokuuta 2004. Se tarkoittaisi kymmenen uuden komission jäsenen nimittämistä ja komission jäsenmäärän kasvamista jopa 30:een, mistä selvästikin aiheutuisi ongelmia, sillä komission toimikauden pitäisi loppua viimeistään 20. tammikuuta 2005. Millaisia vastuualueita tai millainen erityisasema voitaisiin antaa kymmenelle komission jäsenelle muutaman lyhyen kuukauden ajaksi, kun Euroopan parlamentti ei ehtisi pitää näille kymmenelle komission jäsenelle asianmukaisia kuulemistilaisuuksia toukokuussa ennen toimikautensa päättymistä? Komissioon liittyisi jäseniä, joiden nimitystä ei olisi vahvistettu, joiden asema komissiossa olisi epäselvä ja joiden nimitystä ei siitä syystä välttämättä uudistettaisi muutaman kuukauden kuluttua. En usko, että tämä voi olla uusiksi jäsenvaltioiksi pyrkivien valtioiden etujen mukaista.
Samalla tavoin uusien jäsenvaltioiden edustajat tulisivat parlamentin jäseniksi 1. toukokuuta jälkeen, ja he ehtisivät olla virassa muutaman viikon, vain yhden istuntojakson, ennen seuraavia parlamentin vaaleja.
Yhteenvetona voidaan todeta, että jos pidämme kiinni päivämäärästä 1. toukokuuta 2004, tuntuisi järkevimmältä aikaistaa Euroopan parlamentin vaaleja ja järjestää myös ne toukokuussa. Neuvoston puheenjohtaja on todennut, etteivät tällaiset järjestelyt ole onnistunet aikaisemmin. Emme ymmärrä, miksi ne eivät voisi nyt onnistua, ja meidän mielestämme tähän ratkaisuun on pyrittävä. Euroopan parlamentin vaalit, jotka voitaisiin hyvin järjestää 9. toukokuuta 2004 heti uusien jäsenten liittymisen jälkeen, saisivat erityismerkityksen, mikä saattaisi innostaa useampia äänestäjiä osallistumaan vaaleihin.
Lisäksi parlamentti voisi tällöin valita komission puheenjohtajan – jos komission puheenjohtaja valitaan – tai joka tapauksessa äänestää komission puheenjohtajan nimittämisestä kesäkuun istunnossa sekä päättää komission jäsenten tarkastelun ja hyväksyä jäsenten nimittämisen heinäkuun loppuun mennessä. Uusi komissio aloittaisi toimintansa tällöin 1. elokuuta, eikä kyseenalaisia siirtymävaiheen järjestelyjä tarvittaisi, ja kaikilla komission jäsenillä olisi täysi oikeutus virkaansa ja tasa-arvoinen asema.
Samalla on päätettävä komission toimikauden päättymisen aikaistamisesta. Ensisijaisena tavoitteena olisi – ja mielestämme tämä on välttämätöntä – yhtenäistää komission ja Euroopan parlamentin virkakausia. Tämän toteuttamiseksi tarvitsemme toimielinten välisen sopimuksen, jossa komission virkakautta muutetaan ja Euroopan parlamentin vaalien ajankohtaa siirretään. Suosittelemme vahvasti tällaisen toimielinten välisen sopimuksen tekemistä.
Vielä viimeinen kommentti hallitustenvälisestä konferenssista. Hyvä jäsen Haarder, totesitte, että myös uusilla jäsenvaltioilla on oltava veto-oikeus hallitustenvälisessä konferenssissa. Toisin sanoen heille olisi myönnettävä täysin samat oikeudet kuin jäsenvaltioille, vaikka ne eivät vielä todellisuudessa ole jäsenvaltioita. Tuon aseman ne saavat vasta 1. toukokuuta 2004. Haluaisimme tietää, kuinka tämä käytäntö sopisi yhteen perustamissopimuksen 48 artiklan kanssa. Valiokuntani mielestä hyväksyttävä ratkaisu olisi se, että uusille jäsenvaltioille myönnettäisiin hallitustenvälisessä konferenssissa sama asema kuin valmistelukunnassa."@fi5
".
Monsieur le Président, j'exprime le point de vue qui s'est fait jour au sein de la commission des affaires constitutionnelles sur les implications institutionnelles de l'élargissement. Ces implications, dès les premières échéances, méritent selon nous toute notre attention et doivent être abordées avec la rigueur qui s'impose. On ne peut se soustraire à un examen scrupuleux de l'argument selon lequel il s'agit de questions politiques et qu'il ne faut donc pas se perdre en futilités, ou encore de l'argument selon lequel il s'agit de questions techniques sur lesquelles il ne vaut pas la peine de perdre de temps.
Les solutions doivent être durables, respectueuses des Traités, en cohérence avec diverses exigences à caractère institutionnel, et elles doivent être le fruit d'un accord entre le Conseil, la Commission et le Parlement. Or, le communiqué du 21 novembre du Conseil a tenté de nous mettre devant des faits accomplis. Le représentant de la présidence, le président en charge du Conseil M. Haarder, a affirmé qu'il importe que le Parlement soit impliqué, mais il ne suffit pas d'une discussion, même si la commission des affaires constitutionnelles l'a par ailleurs sollicitée. Il convient de dégager une entente réelle et formelle entre les trois institutions.
En tout état de cause, j'indiquerai les points que nous considérons comme essentiels. Premièrement, nous estimons qu'il faut réduire au minimum, voire éviter les situations temporaires en ce qui concerne la composition de la Commission ou la composition du Parlement européen. Le Conseil a indiqué la date du 1er mai 2004 pour l'entrée officielle des nouveaux États membres dans l'Union. De là découlerait la désignation de dix nouveaux commissaires, ce qui porterait à trente le nombre total des membres de la Commission et créerait d'évidents inconvénients, dans la mesure où le mandat de la Commission devrait échoir au plus tard le 20 janvier 2005. Quelles responsabilités ou quel statut spécial pourraient être attribués à dix commissaires pour quelques mois seulement, dix commissaires que le Parlement européen ne parviendrait pas, en mai, avant sa dissolution, à soumettre aux auditions nécessaires ? Nous aurions alors des commissaires non légitimés, à la position incertaine au sein de la Commission, exposés au risque de ne pas se voir confirmer après quelques mois. Je ne pense pas que cela soit dans l'intérêt des pays candidats, des futurs États membres.
De même, en rejoignant ce Parlement après le 1er mai, les députés des nouveaux États membres finiraient par ne rester en fonction que quelques semaines, pendant une seule session, avant l'élection du nouveau Parlement.
En conclusion, si la date du 1er mai 2004 est maintenue, la solution la plus rationnelle semble être de fixer l'élection du Parlement au mois de mai également, à distance rapprochée. Le président du Conseil nous a dit que par le passé, ces tentatives ont échoué. Nous ignorons les raisons pour lesquelles elles devraient à nouveau échouer et nous estimons qu'il convient de faire un effort pour aller dans cette direction. Par-dessus tout, l'élection du Parlement européen - pourquoi pas le 9 mai 2004, immédiatement après l'entrée des nouveaux États membres ? - prendrait un relief particulier et pourrait même susciter une participation plus importante et plus convaincue des électeurs.
En outre, cela permettrait de procéder à l'élection - si elle doit avoir lieu, comme nous le souhaitons également - du président de la Commission ou, à tout le moins, au vote pour le président de la Commission lors de la session de juin du Parlement européen, de mener à bien les procédures d'examen et d'approbation des membres de la Commission au cours du mois de juillet, de faire entrer en fonction à partir du 1er août la nouvelle Commission, sans possibilité de discuter aucune solution provisoire douteuse et avec la pleine légitimité et l'égalité de statut pour tous.
En même temps, une décision s'impose, qui anticipe l'échéance du mandat de la Commission. Le résultat serait avant tout - autre point essentiel pour nous - de faire coïncider en grande partie les mandats de la Commission et du Parlement européen. Pour cela, un accord interinstitutionnel est nécessaire, qui anticipe l'échéance du mandat de la Commission et la date de l'élection du Parlement, accord interinstitutionnel que nous sollicitons vivement.
Un dernier mot au sujet de la CIG. Vous avez dit, Monsieur le Président Haarder, que les prochains nouveaux États membres doivent pouvoir participer à la conférence intergouvernementale y compris avec droit de veto, c'est-à-dire avec exactement les mêmes droits que les États membres, mais sans encore être des États membres, ce qu'ils seront seulement à partir du 1er mai 2004. Nous voudrions savoir comment concilier cela avec l'article 48 du Traité. Nous croyons qu'une solution acceptable serait qu'ils participent à la CIG avec le statut dont ils jouissent au sein de la Convention."@fr6
"Mr President, I am speaking on behalf of the Committee on Constitutional Affairs, expressing the opinion that emerged on the institutional implications of enlargement. These implications, starting with the initial time frames, warrant a great deal of attention in our view, and they must be addressed with all due rigour. We cannot afford not to carry out a meticulous analysis with the excuse that these are political issues and that we therefore ought not to go into too much detail or that these are technical issues and it is not worth wasting time on them.
The solutions must be sustainable, respect the Treaties, meet a number of institutional criteria and be decided upon by agreement between the Council, the Commission and Parliament, whereas the Council communication of 21 November sought to present us with
. The Presidency representative, the President-in-Office of the Council, Mr Haarder, said that it is important for Parliament to be involved, but a debate – although the Committee on Constitutional Affairs has called for a debate – is not enough: a genuine, formal agreement needs to be reached between the three institutions.
I will, however, specify the points which we consider to be essential. Firstly, we believe that transitional arrangements relating to the composition of both the Commission and the European Parliament must be kept to a minimum or avoided. The Council has specified the date of 1 May 2004 for the formal entry into the Union of the new Member States. That would mean the appointment of ten new Commissioners, taking the total number of Commissioners up to 30, and would clearly create problems, in that the Commission’s term of office should end on 20 January 2005 at the latest. What responsibilities, what special status could be conferred upon ten Commissioners for a few short months, ten Commissioners which the European Parliament would not have time to examine at the necessary hearings in May before its dissolution? We would have Commissioners whose appointment had not been approved, whose role in the Commission was uncertain and who would be in danger of not having their appointments renewed a few months thence. I do not believe that this can be in the interests of the candidate countries of the future Member States.
Similarly, joining the European Parliament after 1 May, the representatives of the new Member States would only be in office for a few weeks, for a single part-session, before the election of the new Parliament.
In conclusion, if we stick to the date of 1 May 2004, the most sensible solution would appear to be to bring the European Parliament elections forward and schedule them for that same month of May. The President-in-Office has told us that such attempts have failed in the past. We do not see why they should fail again and we feel that an effort must be made to adopt that solution. In particular, the European Parliament elections – why should they not be held on 9 May 2004, immediately after the accession of the new Member States – would assume particular importance and this might stimulate greater, more enthusiastic participation of the electorate.
Moreover, it would allow us to carry out the election – if the Commission President is to be appointed by election, as we too hope – or, in any case, the vote on the appointment of the President of the Commission, during the June part-session of the European Parliament and to complete the process of examining the Members of the Commission and endorsing their appointment by the end of July, with the new Commission taking office on 1 August, without the need for dubious transitional measures and with all the Commissioners having full legitimacy and equal status.
At the same time, a decision needs to be taken to bring forward the end of the Commission’s mandate. The result would be first and foremost – and we believe this too to be vital – to synchronise essentially the terms of office of the Commission and the European Parliament. To this end, we need an interinstitutional agreement which brings forward the end of the Commission’s term of office and the date of the European Parliament elections, and we call strongly for such an interinstitutional agreement.
One last comment on the subject of the IGC. Mr Haarder, you said that the future new Member States must also be able to exercise the right of veto at the Intergovernmental Conference, in other words they must have exactly the same rights as the Member States without actually being Member States, only acquiring this status as of 1 May 2004. We would like to know how this tallies with Article 48 of the Treaty. We believe that an acceptable solution would be for them to have the same status for the purposes of the IGC that they have for the purposes of the Convention."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik geef u het standpunt waartoe de Commissie constitutionele zaken is gekomen ten aanzien van de institutionele implicaties van de uitbreiding. Deze implicaties moeten onzes inziens van meet af aan de volle aandacht krijgen en met de noodzakelijke striktheid aangepakt worden. Men kan zich niet aan een nauwgezet onderzoek onttrekken door met het argument te schermen dat het om politieke kwesties gaat en men het derhalve niet zo nauw hoeft te nemen, of dat het om technische zaken gaat en het beter is daaraan geen tijd te verliezen.
De oplossingen moeten niet alleen verdedigbaar zijn en de Verdragen eerbiedigen, maar ook stroken met de verschillende institutionele vereisten en de vrucht zijn van een akkoord tussen de Raad, de Commissie en het Parlement. De Raad heeft ons echter met zijn communiqué van 21 november voor voldongen feiten willen plaatsen. De vertegenwoordiger van het voorzitterschap en fungerend voorzitter van de Raad, de heer Haarder, heeft weliswaar gezegd dat de betrokkenheid van het Parlement zeer belangrijk is, maar daarvoor volstaat een discussie niet, alhoewel wij daarop wel hebben aangedrongen in de Commissie constitutionele zaken. Er moet veeleer een echt akkoord komen tussen de drie instellingen.
Ik zal desondanks de punten noemen die voor ons van essentieel belang zijn. Ten eerste zijn wij van mening dat wat de samenstelling betreft van zowel de Commissie als het Europees Parlement overgangssituaties moeten worden vermeden, of in ieder geval zo veel mogelijk moeten worden vermeden. De Raad heeft voor de formele toetreding van de nieuwe lidstaten tot de Unie de datum van 1 mei 2004 genoemd. Dat zou betekenen dat tien nieuwe commissarissen moeten worden benoemd en dat het totaal aantal leden van de Commissie tot dertig zal oplopen. Dat zou enorme complicaties met zich meebrengen, daar het mandaat van de Commissie uiterlijk op 20 januari 2005 afloopt. Welke taken of welke speciale status kan men de nieuwe commissarissen voor enkele maanden toekennen? Het Parlement zal bovendien niet in staat zijn nog voor zijn ontbinding in mei de noodzakelijke hoorzittingen te houden. Dan zouden wij dus niet gelegitimeerde commissarissen krijgen, wier status binnen de Commissie onzeker is en wier mandaat misschien enkele maanden later niet zal worden verlengd. Ik denk niet dat de kandidaat-landen, de toekomstige lidstaten, dat leuk zullen vinden.
Insgelijks zouden de afgevaardigden van de nieuwe lidstaten na 1 mei hun plaats in het Parlement innemen en slechts gedurende enkele weken, gedurende één vergaderperiode, tot aan de verkiezingen van het nieuwe Parlement, kunnen blijven.
Als men vasthoudt aan de datum van 1 mei 2004, lijkt de meest rationele oplossing derhalve te zijn eveneens ergens in mei de Parlementsverkiezingen te houden. De voorzitter van de Raad zei ons dat dergelijke pogingen in het verleden zijn mislukt. Wij zien niet in waarom dat ook nu weer zou moeten mislukken, en wij zijn van mening dat daarover serieus moet worden nagedacht. Waarom zou men de verkiezingen voor het Europees Parlement eigenlijk niet op 9 mei 2004 kunnen houden, onmiddellijk na de toetreding van de nieuwe lidstaten? Die Europese verkiezingen zouden zo bovendien een bijzondere betekenis krijgen en misschien zelfs de kiezers ertoe kunnen aanzetten in groteren getale en met meer overtuiging naar de stembus te gaan.
Verder zou men dan ook de verkiezing kunnen houden van de voorzitter van de Commissie - als er een dergelijke verkiezing komt, en dat hopen wij van ganser harte - of hoe dan ook in de vergaderperiode van juni van het Europees Parlement de voorzitter van de Commissie kunnen kiezen en de hoorzittingen met de leden van de Commissie en de goedkeuringsprocedure voor eind juli kunnen afronden. De nieuwe Commissie zou dan met ingang van 1 augustus aan de slag kunnen gaan. Dan zal er van betwistbare overgangsoplossingen geen sprake zijn en zal iedereen volledig gelegitimeerd zijn en een gelijke status hebben.
Tegelijkertijd moet dus een besluit worden genomen over de vervroeging van de vervaldatum van het mandaat van de Commissie. Als resultaat daarvan - en ook dat is een essentieel punt voor ons - zouden de mandaten van de Commissie en het Europees Parlement in feite samen moeten komen te vallen. Daarvoor is weer een interinstitutioneel akkoord noodzakelijk waarin wordt vastgesteld dat de vervaldatum van het mandaat van de Commissie en de datum voor de Europese verkiezingen worden vervroegd. Wij dringen met klem aan op een dergelijk interinstitutioneel akkoord.
Dan nog een laatste opmerking over de IGC. U zei, voorzitter Haarder, dat de aanstaande lidstaten in staat moeten worden gesteld aan de Intergouvernementele Conferentie deel te nemen met vetorecht, dat wil zeggen met precies dezelfde rechten als de huidige lidstaten. Zij zullen dan echter nog geen lidstaten zijn, want dat zijn ze pas vanaf 1 mei 2004. Wij vragen u hoe u dit denkt te rijmen met artikel 48 van het Verdrag. Onzes inziens moeten wij deze landen aan de IGC laten deelnemen met dezelfde status als die welke ze nu hebben in de Conventie. Dat zou een aanvaardbare oplossing zijn."@nl2
"Senhor Presidente, vou falar em nome da Comissão dos Assuntos Constitucionais para dar a conhecer o respectivo ponto de vista sobre as implicações institucionais do alargamento. Essas implicações, a partir dos primeiros prazos, merecem muita atenção, em nosso entender, e devem ser abordadas com o necessário rigor. Não podemos deixar de proceder a uma análise meticulosa com a desculpa de que se trata de questões políticas e que não precisamos, portanto, de entrar em grandes pormenores, ou então que se trata de questões técnicas com as quais não vale a pena perder tempo.
As soluções devem ser sustentáveis, devem respeitar os Tratados, ser coerentes com uma série de critérios institucionais e devem ser fruto de um acordo entre o Conselho, a Comissão e o Parlamento. Em contrapartida, o comunicado do Conselho de 21 de Novembro pretendeu pôr-nos perante factos consumados. O representante da Presidência, o Presidente em exercício do Conselho, o Sr. Haarder, disse que é importante que o Parlamento se veja envolvido, mas não basta um debate – muito embora a Comissão dos Assuntos Constitucionais tenha solicitado um debate -: é necessário conseguir-se um verdadeiro acordo formal entre as três Instituições.
Em todo o caso, passo a especificar os pontos que nós consideramos essenciais: em primeiro lugar, consideramos que devem ser reduzidas ao mínimo ou evitadas situações de transição no que respeita à composição tanto da Comissão como do Parlamento Europeu. O Conselho indicou a data de 1 de Maio de 2004 para a adesão formal à União dos novos Estados-Membros. Isso significa a nomeação de dez novos Comissários, o que elevará para 30 o número total dos membros da Comissão e irá, obviamente, criar problemas, uma vez que a Comissão deveria terminar o seu mandato no máximo a 20 de Janeiro de 2005. Que responsabilidades e que estatuto especial poderão ser conferidos a dez Comissários por um período de poucos meses, dez Comissários que o Parlamento Europeu não conseguirá submeter às necessárias audições em Maio, antes da sua dissolução? Teríamos Comissários não legitimados, cujo papel no seio da Comissão seria incerto e que correriam o risco de não verem os seus cargos reconfirmados alguns meses mais tarde. Não creio que isso possa ser do interesse dos países candidatos, dos futuros Estados-Membros.
De igual forma, ao entrarem para o Parlamento Europeu a partir de 1 de Maio, os representantes dos novos Estados-Membros, acabariam por estar em funções apenas algumas semanas, para um único período de sessões, antes das eleições para o novo Parlamento.
Em conclusão, se se mantiver a data de 1 de Maio de 2004, a solução mais racional será marcar as eleições para o Parlamento Europeu para esse mesmo mês de Maio. O Senhor Presidente em exercício do Conselho disse-nos que essas tentativas falharam no passado. Não estamos a ver por que razão elas haveriam de falhar agora outra vez e achamos que se deve fazer um esforço para adoptar essa solução. Em especial, as eleições para o Parlamento Europeu – por que razão não haverão elas de realizar-se em 9 de Maio de 2004, imediatamente depois da adesão dos novos Estados-Membros – revestir-se-iam de especial importância e isso talvez viesse a suscitar uma participação maior e mais entusiástica do eleitorado.
Além disso, isso permitirá proceder à eleição – se o Presidente da Comissão for nomeado por eleição, como é nosso desejo - ou, em todo o caso, à votação para o Presidente da Comissão, durante o período de sessões de Junho do Parlamento Europeu e de completar o processo de análise e aprovação dos membros da Comissão até ao final de Julho, com a nova Comissão a entrar em funções em 1 de Agosto, sem necessidade de medidas de transição discutíveis e com todos os Comissários ocupando uma posição plenamente legitimada e com igual estatuto.
Simultaneamente, impõe-se uma decisão que antecipe o fim do mandato da Comissão. O resultado será sobretudo – um ponto que, para nós, é também vital – essencialmente fazer coincidir os mandatos da Comissão e do Parlamento Europeu. Para isso, é necessário um acordo interinstitucional que antecipe o fim do mandato da Comissão e a data das eleições do Parlamento Europeu: um acordo interinstitucional que nós solicitamos energicamente.
Um último comentário no que respeita à CIG. Senhor Presidente Haarder, o senhor disse que os próximos novos Estados-Membros devem também poder participar na Conferência Intergovernamental com direito de veto, ou seja, exactamente com os mesmos direitos dos Estados-Membros, mas sem serem ainda Estados-Membros, que só passarão a ser a partir de 1 de Maio de 2004. Gostaríamos de saber de que forma isso se concilia com o artigo 48º do Tratado. Pensamos que uma solução aceitável seria a sua participação na CIG com o mesmo estatuto com que participam na Convenção."@pt11
"Herr talman! Jag skall lägga fram den syn på utvidgningens konsekvenser för institutionerna som har vuxit fram i utskottet för konstitutionella frågor. Dessa konsekvenser förtjänar att uppmärksammas mycket redan från och med de första utsatta tidsgränserna, enligt vår mening, och bör hanteras med den stränghet som fordras. Man kan inte dra sig undan en noggrann granskning med ursäkten att det handlar om politiska frågor och att man därför inte skall gå in för mycket på detaljer, eller att det handlar om tekniska frågor som det inte är värt att slösa tid på.
Lösningarna måste vara hållbara, de skall följa fördragen och vara förenliga med de olika behov av institutionell karaktär som finns. De skall också vara frukten av en överenskommelse mellan rådet, kommissionen och parlamentet. Syftet med rådets kommuniké av den 21 november verkade däremot vara att ställa oss inför fullbordat faktum. Företrädaren för ordförandeskapet, rådets tjänstgörande ordförande Haarder, sade att det är viktigt att parlamentet är delaktigt, men det räcker inte med en diskussion, även om vi i utskottet för konstitutionella frågor har velat ha en sådan. Vi måste komma fram till en riktig formell överenskommelse mellan de tre institutionerna.
Jag skall dock nämna de punkter som vi tycker är väsentliga: för det första anser vi att övergångssituationer både när det gäller kommissionens och Europaparlamentets sammansättning bör minimeras eller undvikas. Rådet har satt upp datumet 1 maj 2004 för de nya medlemsstaternas formella inträde i unionen. Härav skulle nomineringen av tio nya kommissionärer bero, vilket skulle innebära att kommissionen fick trettio ledamöter och skapa uppenbara problem, eftersom kommissionens mandat skulle gå ut senast 20 januari 2005. Vilka uppgifter och vilken speciell status skulle man kunna ge tio kommissionärer under några få månader, tio kommissionärer som Europaparlamentet inte skulle klara av att underkasta den erforderliga utfrågningen innan det upplöses i maj? Vi skulle få illegitima kommissionärer med otydliga positioner inom kommissionen, som utsätts för risken att inte få sina mandat bekräftade efter några månader. Jag tror inte att kandidatländerna, de kommande medlemsstaterna, tycker att det är acceptabelt.
På samma sätt skulle ledamöterna från de nya medlemsstaterna, om de kommer in i detta parlament efter den 1 maj, rent av bara sitta i några veckor, under en enda sammanträdesperiod innan valet av det nya parlamentet sker.
Om vi skall hålla fast vid datumet 1 maj 2004 verkar alltså den mest rationella lösningen vara att avhålla parlamentsvalet i samma månad, kort därefter. Rådets ordförande sade att försök i den riktningen hittills har misslyckats. Vi vet inte varför det skulle misslyckas i fortsättningen, och vi anser att man borde göra en ansträngning åt det hållet. Först och främst valet till Europaparlamentet – varför inte just den 9 maj 2004, omedelbart efter de nya medlemsstaternas inträde? Då skulle det få en särskild betydelse och kanske också kunna leda till ett högre och mer engagerat valdeltagande.
Dessutom skulle det innebära att vi kan avhålla allmänt val – om det nu blir något sådant, vilket även vi hoppas, av ordförande i kommissionen – eller annars välja en kommissionsordförande genom omröstning under Europaparlamentets sammanträdesperiod i juni. Sedan skulle vi kunna genomföra förfarandena för granskning och godkännande av kommissionens ledamöter under juli, så att den nya kommissionen kan börja arbeta från den 1 augusti, utan diskutabla övergångslösningar och med full legitimitet och samma status för alla.
Samtidigt växer stödet för ett beslut om att flytta fram kommissionens avgångsdatum. Resultatet skulle framför allt bli att kommissionens och Europaparlamentets mandat i stort skulle sammanfalla i tiden – också detta är en viktig punkt för oss. För att åstadkomma detta fordras det ett interinstitutionellt avtal som tidigarelägger slutdatumet för kommissionens mandat och datumet för parlamentsvalet: ett interinstitutionellt avtal som vi starkt förespråkar.
Några avslutande ord om regeringskonferensen: ordförande Haarder, ni sade att de blivande nya medlemsstaterna måste kunna delta i regeringskonferensen också med vetorätt, det vill säga med exakt samma rättigheter som medlemsstaterna, trots att de ännu inte är medlemsstater, vilket de inte blir förrän den 1 maj 2004. Vi skulle vilja veta hur det går att förena med artikel 48 i fördraget. Vi tror att en godtagbar lösning skulle kunna vara att de deltar i regeringskonferensen med samma status som i konventet."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Presidente della commissione per gli affari costituzionali"9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples