Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-042"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.3.3-042"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, topmødet i København bliver historisk. 10 lande vil kunne optages fra 2004, to lande fra 2007, og Tyrkiet vil formodentlig få forelagt en dato for, hvornår man skal mødes igen. Europa vokser sammen. Det er godt. Men det EU-medlemskab, der nu forhandles om, er ikke det, der bliver ansøgerlandene til del. De kan sige ja til EU, men de får allerede til næste jul, når topmødet i Rom har begravet Rom-traktaten til fordel for Rom-forfatningen, tildelt en status som delstat i en ny forbundsstat. Den nye forfatning planlægges færdigbehandlet, før de nye lande kommer med og får vetoret i forbindelse med traktatændringer. Det er ikke fair, som Bertel Haarder også sagde.
Når ansøgerlandene har skrevet under på medlemsaftalerne, og når de bliver godkendt her i Parlamentet til marts eller april, så bør de tilbydes ligestilling med de nuværende medlemsstater og have deres retmæssige repræsentation i alle organer. Hvis der ved en folkeafstemning så siges nej til medlemskab, kan repræsentationen ophøre på samme måde, som det skete, da Norge stemte nej til EF-medlemskab og derfor måtte finde et ambassadørjob til den norske kommissær. Hvis folkeafstemningerne bekræfter medlemskabet, så bliver dette en realitet, og landene bør have samme vetoret i forbindelse med traktatændringer som de nuværende medlemstater. De skal ikke optages som B-medlemmer, de skal være ligeberettigede fra første dag.
Jeg synes også, at vi kunne være anderledes imødekommende med hensyn til finansieringen af deres EU-medlemskab. Da et rigt land som Danmark kom med i 1973, betalte vi faktisk kun 20% kontingent det første år, 40% det næste, 60% det tredje og 80% det fjerde, indtil vi efter fem år kom op på fuldt kontingent. Hvorfor kan man ikke vedtage en tilsvarende indslusningsordning eller bevilge kontingentfrihed, så længe landene befinder sig så langt fra vores rigdom? Man skal huske, at EF-medlemskab og EU-medlemskab jo ikke bare er noget man får. For nogle er det faktisk en ret dyr forsikring, da almindelige mennesker skal betale kontingent gennem det daglige køb af fornødenheder og gennem den nationale skat. Alle skal betale, men det er kun nogle få, der får tilskud fra EU-budgettet. Den omfordeling bør man måske kigge på nu, ellers risikerer Anders Fogh at få en slem overraskelse, når det går op for folk, hvor meget de kommer til at betale i EU-kontingent.
Og lige én enkelt sætning til næste punkt på dagsordenen. Lønnen skal ind ad fordøren og beskattes i medlemsstaterne, rejsesystemet skal ændres således, at medlemmerne kan få et plastikkort, hvorefter Parlamentet betaler samtlige påløbne udgifter, hverken mere eller mindre."@da1
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, das Gipfeltreffen von Kopenhagen wird ein historisches Gipfeltreffen werden. Ab 2004 können zehn Länder aufgenommen werden, ab 2007 zwei Länder, und der Türkei wird man vermutlich ein Datum nennen können, wann man sich wieder treffen wird. Europa wächst zusammen. Das ist gut. Aber die EU-Mitgliedschaft, über die jetzt verhandelt wird, ist ja nicht das, was den Kandidatenstaaten wirklich zuteil wird. Sie können Ja zur EU sagen, aber bereits im nächsten Jahr zu Weihnachten, wenn das Gipfeltreffen von Rom die Römischen Verträge zugunsten der Römischen Verfassung begraben haben wird, erhalten sie einen Status als ein Bundesland in einem neuen Bundesstaat. Es ist geplant, dass die neue Verfassung abschließend behandelt sein soll, bevor die neuen Länder Mitglied werden und im Zusammenhang mit Vertragsänderungen ein Vetorecht erhalten. Dies ist nicht fair, wie auch Bertel Haarder anmerkte.
Wenn die Kandidatenstaaten die Mitgliedsverträge unterschrieben haben, und wenn diese im März oder April hier im Parlament bestätigt werden, dann sollte man diesen Staaten anbieten, dass sie den jetzigen Mitgliedstaaten gleichgestellt werden und eine rechtmäßige Vertretung in allen Organen erhalten. Falls der EU-Beitritt in einer Volksabstimmung abgelehnt wird, kann die Vertretung auf die gleiche Weise beendet werden wie damals, als Norwegen den EU-Beitritt ablehnte und man deshalb für den norwegischen Kommissar einen Botschafterposten finden musste. Wenn der EU-Beitritt in den Volksabstimmungen bestätigt wird, dann ist die Mitgliedschaft Realität, und die Staaten sollten im Zusammenhang mit Vertragsänderungen dasselbe Vetorecht wie die jetzigen Mitgliedstaaten erhalten. Sie sollen nicht als B-Mitglieder aufgenommen werden, sondern vom ersten Tage an gleichberechtigt sein.
Ich finde ferner, dass wir ihnen hinsichtlich der Finanzierung ihrer EU-Mitgliedschaft mehr entgegenkommen sollten. Als ein reiches Land wie Dänemark 1973 der EU beitrat, bezahlten wir im ersten Jahr nur 20 % der Beiträge, im zweiten Jahr 40 %, im dritten Jahr 60 % und im vierten Jahr 80 %, bis wir dann nach fünf Jahren die vollen Beiträge zahlten. Warum kann man nicht eine entsprechende Übergangsregelung beschließen oder eine Beitragsbefreiung bewilligen, solange diese Länder noch so weit von unserem Reichtum entfernt sind. Man muss bedenken, dass man eine EG-Mitgliedschaft und eine EU-Mitgliedschaft nicht einfach so erhält. Für Einige ist dies faktisch eine recht teure Versicherung, denn die gewöhnlichen Bürger müssen diesen Beitrag durch den Kauf der täglichen Verbrauchsgüter und über die nationalen Steuern bezahlen. Alle müssen bezahlen, aber es gibt nur einige Wenige, die Beihilfen aus dem EU-Haushalt erhalten. Diese Umverteilung sollte man sich vielleicht jetzt näher betrachten, denn sonst könnte Anders Fogh Rasmussen eine böse Überraschung erleben, wenn den Menschen bewusst wird, wie hoch die Beiträge sind, die sie an die EU abführen müssen.
Und nun noch eine kurze Anmerkung zum nächsten Punkt der Tagesordnung. Die Vergütung der Parlamentsmitglieder muss transparent gestaltet werden und sie muss in den Mitgliedstaaten besteuert werden, das Reisesystem muss so geändert werden, dass die Mitglieder eine Plastikkarte erhalten und das Parlament bezahlt dann sämtliche aufgelaufenen Ausgaben, nicht mehr und nicht weniger."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, η διάσκεψη κορυφής της Κοπεγχάγης θα αποτελέσει ιστορικό γεγονός. Δέκα χώρες θα μπορέσουν να γίνουν μέλη της ΕΕ από το 2004, δύο χώρες από το 2007, και πιθανόν να δοθεί στην Τουρκία ημερομηνία για την επόμενη συνάντηση. Η Ευρώπη μεγαλώνει από κοινού, γεγονός που είναι θετικό. Ωστόσο, η ιδιότητα μέλους της ΕΕ που βρίσκεται τώρα υπό διαπραγμάτευση δεν είναι αυτή που θα λάβουν στην πραγματικότητα οι υποψήφιες χώρες. Μπορούν να πουν “Ναι” στην ΕΕ, αλλά τα επόμενα Χριστούγεννα, όταν η διάσκεψη κορυφής της Ρώμης θα έχει επικαλύψει τη Συνθήκη της Ρώμης και θα γεννηθεί το σύνταγμα της Ρώμης, θα τους δοθεί η ιδιότητα του ιδρυτικού μέλους ενός νέου ομοσπονδιακού κράτους. Η ολοκλήρωση του νέου συντάγματος σχεδιάζεται να πραγματοποιηθεί πριν από την είσοδο των νέων χωρών, με δικαίωμα αρνησικυρίας όσον αφορά ζητήματα τροποποιήσεων των συνθηκών. Αυτό είναι άδικο, όπως είπε και ο κ. Haarder.
Όταν οι υποψήφιες χώρες υπογράψουν τις συμφωνίες προσχώρησής τους και όταν αυτές εγκριθούν εδώ στο Κοινοβούλιο – έως τον Μάρτιο ή τον Απρίλιο –, πρέπει να τους δοθεί ισότιμο καθεστώς με τα σημερινά κράτη μέλη και να απολαύουν της ίδιας νομικής εκπροσώπησης σε όλα τα σώματα. Εάν ένα δημοψήφισμα πει “Όχι” στην ένταξη, η εκπροσώπηση της χώρας μπορεί να σταματήσει με τον ίδιο τρόπο όπως όταν η Νορβηγία ψήφισε “Όχι” στην ένταξη στην ΕΚ και έπρεπε να βρει μια θέση πρεσβευτή για τον Επίτροπό της. Εάν τα δημοψηφίσματα επιβεβαιώσουν την ένταξη, αυτή η ένταξη γίνεται πραγματικότητα, και οι χώρες πρέπει να έχουν το ίδιο δικαίωμα αρνησικυρίας όσον αφορά ζητήματα τροποποιήσεων των συνθηκών με τα σημερινά κράτη μέλη. Δεν πρέπει να ενταχθούν ως μέλη δεύτερης κατηγορίας, αλλά, αντίθετα, πρέπει να έχουν εξ αρχής ίσα δικαιώματα.
Φρονώ επίσης ότι πρέπει να είμαστε πολύ πιο καλόβουλοι όσον αφορά τη χρηματοδότηση της ένταξής τους από την ΕΕ. Όταν η Δανία, μια πλούσια χώρα, έγινε μέλος το 1973, χορηγήσαμε στην πραγματικότητα μόλις το 20% της συνεισφοράς μας κατά το πρώτο έτος, 40% το επόμενο έτος, 60% το τρίτο έτος και 80% το τέταρτο έτος, έως ότου, μετά πέντε έτη, επιτύχαμε την πλήρη συνεισφορά μας. Γιατί δεν μπορούμε να υιοθετήσουμε μια παρόμοια εισαγωγική ρύθμιση με μειωμένες συνεισφορές ή να παραχωρήσουμε εξαιρέσεις από συνεισφορές, τη στιγμή που αυτές οι χώρες είναι τόσο πίσω από εμάς όσον αφορά τον πλούτο; Πρέπει να λάβουμε υπόψη ότι η ιδιότητα μέλους της ΕΚ και της ΕΕ δεν είναι, βεβαίως, κάτι που απλώς λαμβάνει κάποιος. Για ορισμένους ανθρώπους πρόκειται στην πραγματικότητα για πολύ ακριβή ασφάλεια, καθώς οι απλοί άνθρωποι πρέπει να πληρώνουν εισφορές μέσω των αγορών των καθημερινών τους αγαθών και μέσω της εθνικής φορολογίας. Όλοι πρέπει να πληρώνουν, αλλά μόνο πολύ λίγοι λαμβάνουν επιδοτήσεις από τον προϋπολογισμό της ΕΕ. Πρέπει ίσως να εξετάσουμε τώρα την ανακατανομή, ειδάλλως ο κ. Rasmussen διατρέχει τον κίνδυνο να έχει μια δυσάρεστη έκπληξη όταν ο κόσμος συνειδητοποιήσει πόσα θα αναγκαστούν να πληρώνουν σε εισφορές προς της ΕΕ.
Λίγες μόνο λέξεις σχετικά με το επόμενο θέμα στην ημερήσια διάταξη. Πρέπει να προχωρήσουμε στην καταβολή μισθών από την μπροστινή πόρτα και τη φορολόγησή τους στα κράτη μέλη· το σύστημα των εξόδων ταξιδίου πρέπει να μετατραπεί σε ένα σύστημα με κάρτα για τους βουλευτές, σύμφωνα με το οποίο το Κοινοβούλιο θα πληρώνει όλες τις δαπάνες που πραγματοποιούνται, όποιο και αν είναι το μέγεθός τους."@el8
"Mr President, the Copenhagen Summit will be a historic event. Ten countries will be able to join the EU from 2004, two countries from 2007, and Turkey will probably be given a date for its next meeting. Europe is growing together, which is a good thing. However, the EU membership that is now being negotiated is not the kind the applicant countries will actually receive. They can say ‘yes’ to the EU, but as early as next Christmas, when the Rome Summit has buried the Treaty of Rome and the constitution of Rome is born, they will be given the status of constituent state of a new federal state. The completion of the new constitution is planned for before the new countries join, with their right of veto in matters of treaty amendments. This is unfair, as Mr Haarder also said.
When the applicant countries have signed their membership agreements, and when they have been approved here in Parliament – by March or April – they should be offered equal status with the present Member States and enjoy the same legal representation in all bodies. If a referendum says ‘no’ to membership, the country’s representation can cease in the same way as when Norway voted ‘no’ to EC membership and had to find an ambassador job for its Commissioner. If the referendums confirm membership, this membership becomes a reality, and the countries should have the same right of veto in matters of treaty amendments as the present Member States. They must not join as second-class members, but instead have equal rights from day one.
I also think that we could be much more accommodating with regard to the funding of their membership of the EU. When Denmark, a rich country, joined in 1973, we actually only paid 20% of our contribution in the first year, 40% the next, 60% the third and 80% the fourth, until, after five years, we reached our full contribution. Why can we not adopt a similar introductory arrangement with reduced contributions, or grant exemption from contributions, while these countries are so far behind us in terms of wealth? We should bear in mind that EC and EU membership is, of course, not just something one receives. For some it is actually very expensive insurance, as ordinary people have to pay contributions via their daily purchases of everyday goods and via national taxation. Everyone has to pay, but only very few receive subsidies from the EU budget. We should perhaps now look into redistribution, or Mr Rasmussen runs the risk of getting an unpleasant surprise when people realise how much they will have to pay in contributions to the EU.
Just a few words about the next point on the agenda. There should be a move towards wages being paid through the front door, and being taxed in the Member States; and the system of travel expenses should be changed to a card system for Members, according to which Parliament pays all the expenses incurred, whatever their magnitude."@en3
"Señor Presidente, la Cumbre de Copenhague va a constituir un acontecimiento histórico. Diez países podrán entrar en la UE a partir de 2004, dos países a partir de 2007, y es probable que a Turquía se le dé una fecha para su próxima reunión. Europa está estrechando sus lazos, y eso es positivo. No obstante, el estatuto de miembro que se está negociando en la actualidad no es el que disfrutarán, en la práctica, los países candidatos. Pueden votar a favor de la UE, pero la próxima Navidad, cuando la Cumbre de Roma haya enterrado el Tratado de Roma y nazca la constitución de Roma, recibirán el estatuto de Estado constituyente de un nuevo Estado federal. Se quiere finalizar la redacción de la nueva constitución antes de que ingresen los nuevos países, con su derecho de veto en cuestiones que tengan que ver con la modificación del Tratado. Esto es injusto, como también ha afirmado el Sr. Haarder.
Una vez los países candidatos hayan firmado sus acuerdos de adhesión y éstos hayan sido aprobados en este Parlamento – para marzo o abril – se les debería conceder un estatuto idéntico al de los Estados miembros actuales y deberían disfrutar de la misma representación legal en todos los órganos. Si el resultado de un referéndum es contrario a la adhesión, la representación del país puede suspenderse como ocurrió cuando Noruega votó en contra de la adhesión a la CE y tuvo que encontrarle un trabajo de embajador a su Comisario. Si los referendos confirman la adhesión, dicha adhesión se convertirá en una realidad, y los países deberían tener el mismo derecho de veto en asuntos relacionados con la modificación del Tratado que los actuales Estados miembros. No deben ingresar en la Unión como miembros de segunda clase, sino como miembros que gocen de los mismos derechos desde el primer día.
Creo además que podríamos ser mucho más generosos con respecto a la financiación de su adhesión a la UE. Cuando Dinamarca, un país rico, ingresó en 1973, sólo pagamos el 20% de nuestra contribución durante el primer año, el 40% el segundo, el 60% el tercero y el 80% el cuarto, hasta que, a los cinco años, alcanzamos el total de nuestra aportación. ¿Por qué no podemos adoptar un sistema inicial similar con contribuciones reducidas, o conceder una exención de las contribuciones, mientras estos países se hallen tan alejados de nosotros en términos de riqueza? Deberíamos tener en cuenta que la pertenencia a la CE y a la UE no es sólo, obviamente, algo que se recibe. Para algunos resulta, de hecho, un seguro muy caro, ya que la gente de a pie tiene que pagar contribuciones a través de sus compras de bienes de consumo diario y a través de los impuestos nacionales. Todo el mundo tiene que pagar, pero sólo algunos reciben subvenciones procedentes del presupuesto comunitario. Quizá ahora deberíamos pasar a estudiar la redistribución, o el Sr. Rasmussen correrá el riesgo de recibir una desagradable sorpresa cuando los ciudadanos se percaten de cuánto tendrán que pagar en contribuciones a la UE.
Permítame tan solo unas palabras sobre el siguiente punto del orden del día. Deberíamos hacer algo para que los sueldos se paguen de una forma abierta y se graven en los Estados miembros, y el sistema de gastos de viaje debería reemplazarse por un sistema de tarjeta para diputados, conforme al cual el Parlamento pagase todos los gastos en que se incurriera, con independencia de su importe."@es12
"Arvoisa puhemies, Kööpenhaminan huippukokouksesta tulee historiallinen tapahtuma. Vuonna 2004 EU:hun liittyy kymmenen maata, vuonna 2007 kaksi maata, ja Turkille todennäköisesti annetaan päivämäärä seuraavalle liittymistä koskevalle tapaamiselle. Eurooppa kasvaa yhtenäisenä, mikä on hyvä asia. EU-jäsenyys, josta nyt neuvotellaan, ei ole kuitenkaan samanlainen jäsenyys, jonka maat itse asiassa saavat. He voivat sanoa "kyllä" EU:lle, mutta jo seuraavana jouluna, kun Rooman sopimus on haudattu ja uusi Rooman perustuslaki laadittu Rooman huippukokouksessa, maat muuttuvat uuden liittovaltion osavaltioiksi. Uusi perustuslaki on tarkoitus saada valmiiksi ennen uusien jäsenten liittymistä ja ennen kuin ne saavat käyttää veto-oikeuttaan perussopimusten tarkistamisessa. Kuten jäsen Haarderkin sanoi, tämä on epäreilua.
Ehdokasvaltioiden allekirjoitettua jäsenyyssopimuksensa ja parlamentin hyväksyttyä niiden jäsenyyden maaliskuuhun tai huhtikuuhun mennessä, niille pitäisi myöntää tasa-arvoinen asema nykyisten jäsenvaltioiden kanssa ja samanlainen oikeudellinen edustus kaikissa toimielimissä. Jos kansa äänestää jäsenyydelle "ei", kyseisen maan edustus toimielimissä lopetetaan samalla tavalla kuin silloin, kun Norja äänesti "ei" ja joutui etsimään komission jäsenelleen suurlähettilään viran. Jos kansa äänestää jäsenyyden puolesta, jäsenyys toteutuu ja silloin maille pitäisi myöntää nykyisten jäsenmaiden kanssa yhtäläinen veto-oikeus sopimuksia tarkistettaessa. Maita ei saa liittää unioniin toisen luokan jäseninä, ja niille on myönnettävä yhtäläiset oikeudet heti jäsenyyden alettua.
Mielestäni voisimme myös olla paljon hyväntahtoisempia näiden maiden EU-jäsenyyden rahoittamisessa. Kun Tanska rikkaana valtiona liittyi yhteisöön vuonna 1973, maksoimme ensimmäisenä vuonna tosiasiassa ainoastaan 20 prosenttia osuudestamme, 40 prosenttia seuraavana, 60 prosenttia kolmantena ja 80 prosenttia neljäntenä, kunnes viidentenä vuonna saimme maksettua koko osuutemme. Emmekö siis voisi nytkin soveltaa samanlaisia alkuajan kevennettyjä osuuksia tai myöntää vapautuksia maksuista, sillä ehdokasvaltioiden varallisuustaso on paljon alhaisempi kuin jäsenmaiden? Meidän on syytä muistaa, ettei EY- ja EU-jäsenyys ole asia, jonka maat vain saavat. Joillekin maille se merkitsee tosiasiassa erittäin kallista vakuutusta, sillä tavalliset kansalaiset joutuvat maksamaan siitä päivittäistavaroiden hinnoissa ja kansallisessa verotuksessa. Kaikki joutuvat maksumiehiksi, mutta EU:n talousarviosta myönnetään tukia vain harvoille. Varojen uudelleen jakamisen mahdollisuutta olisi kenties harkittava, sillä muutoin Rasmussenia saattaa odottaa ikävä yllätys, kun ihmiset tajuavat, kuinka paljon maksuja EU:lle on maksettava.
Vielä muutama sana esityslistan seuraavasta aiheesta. Palkanmaksun pitäisi muuttua avoimemmaksi, ja verotuksen pitäisi tapahtua jäsenvaltioissa. Matkakulujärjestelmä olisi muutettava sellaiseksi, että jäsenille myönnettäisiin matkakortit, joiden mukaan parlamentti maksaisi kaikki kertyneet kulut summasta riippumatta."@fi5
"Monsieur le Président, le sommet de Copenhague constituera un événement historique. Dix pays pourront adhérer en 2004, deux autres pays adhéreront en 2007 et une date pour entamer les négociations d’adhésion sera probablement proposée à la Turquie. L’Europe se soude et c’est très bien. Mais l’adhésion à l’Union européenne, telle qu’elle est actuellement négociée, n'est pas celle que recevront les pays candidats. Ils peuvent se prononcer en faveur de l’Union européenne, mais ils se verront déjà octroyer dès Noël prochain, lorsque le sommet de Rome aura enterré le traité de Rome au profit de la constitution de Rome, un statut d’État fédéré au sein d’une nouvelle confédération d’États. Il est prévu que l’élaboration de la nouvelle constitution soit achevée avant l’adhésion des nouveaux États de sorte que ceux-ci n’auront pas de droit de veto par rapport à certaines modifications du Traité. Comme M. Bertel Haarder l’a déclaré, tout cela n’est pas très honnête.
Lorsque les pays candidats auront signé les accords d’adhésion et lorsqu’ils auront été acceptés par le Parlement en mars ou avril, il faudra leur accorder une parité de droits par rapport aux États membres actuels ainsi qu’une représentation légitime au sein de tous les organes. Si un État se prononce par référendum contre l’adhésion, c’en sera fini de sa représentation à l’instar de ce qui s’était passé lorsque la Norvège avait voté "non" à l’adhésion à la Communauté européenne et qu'elle avait dû alors trouver un poste d’ambassadeur pour son commissaire. Si le résultat des référendums confirme le souhait d’adhérer à l’Union, l’adhésion deviendra réalité, mais il faut que les nouveaux États aient le même droit de veto par rapport aux modifications du Traité que les États membres actuels. Ils ne peuvent adhérer en qualité d'États membres de second rang ; ils doivent bénéficier des mêmes droits dès le premier jour.
J’estime également que nous pourrions nous montrer plus conciliants en ce qui concerne le financement de leur adhésion à l’Union européenne. Lorsqu’un pays aussi riche que le Danemark a adhéré en 1973, la première année nous n'avons payé que 20 % de notre quote-part, 40 % l’année suivante, 60 % la troisième année et 80 % la quatrième année ; ce n’est qu’après cinq ans que nous avons dû payer une quote-part totale. Ne pourrions-nous pas adopter un régime d’intégration comparable, voire accorder une franchise à l’égard de ces pays tant qu’ils n’auront pas atteint un niveau de prospérité plus proche du nôtre ? N’oublions pas que l’adhésion à la Communauté européenne ainsi que l’adhésion à l’Union européenne ne sont pas un dû. Pour certains, c’est une assurance très onéreuse dans la mesure où l’homme de la rue doit payer sa quote-part par le biais de ses achats quotidiens d’articles de première nécessité ainsi que par le biais de la fiscalité nationale. Tout le monde doit payer, mais très peu de gens seulement reçoivent des subventions sur le budget communautaire. Il faudrait peut-être envisager la redistribution, faute de quoi M. Anders Fogh Rasmussen risque d’être fâcheusement surpris lorsque les gens comprendront ce qu’ils payent au budget de l’Union européenne.
Juste quelques mots à propos du prochain point à l’ordre du jour. Les rémunérations doivent être payées ouvertement et elles doivent être imposées au sein des États membres ; le système des frais de déplacement doit être modifié de manière à donner aux députés une simple carte sur la base de laquelle l’ensemble des frais encourus seront payés par le Parlement - ni plus ni moins."@fr6
"Signor Presidente, il Vertice di Copenaghen sarà un evento storico. Dieci paesi entreranno a far parte dell’Unione europea nel 2004, due vi aderiranno nel 2007 e per la Turchia verrà probabilmente fissata una data per la prossima riunione. I paesi dell’Europa stanno crescendo insieme, il che è positivo. Tuttavia, l’adesione all’Unione europea attualmente in fase di negoziazione non corrisponde a quella che i paesi candidati effettivamente riceveranno. Essi potranno dire “sì” all’Unione europea, ma già il prossimo Natale, quando il Vertice di Roma seppellirà l’omonimo Trattato e nascerà la nuova costituzione, essi diventeranno Stati costituenti di un nuovo Stato federale. Il completamento della nuova costituzione è previsto prima che i nuovi paesi aderiscano, acquisendo diritto di veto su questioni relative agli emendamenti del Trattato. Questo non è giusto, come ha detto anche il Ministro Haarder.
Quando – in marzo o aprile – i paesi candidati hanno firmato i relativi accordi di adesione, che sono stati approvati in Parlamento, si sarebbero dovute offrire loro condizioni pari a quelle degli attuali Stati membri ed essi avrebbero altresì dovuto godere della medesima rappresentanza legale in seno a tutte le Istituzioni. Se un
dice “no” all’adesione, la rappresentanza del paese può cessare, nello stesso modo in cui la Norvegia ha votato “no” all’adesione alla Comunità europea e ha dovuto trovare un lavoro da ambasciatore per il proprio Commissario. Se i
confermano l’adesione, questa diventa realtà e i paesi dovrebbero avere lo stesso diritto di veto su questioni relative agli emendamenti del Trattato che hanno gli attuali Stati membri. Non devono entrare a far parte dell’Unione come Stati membri di seconda categoria, ma godere degli stessi diritti fin dal primo giorno.
Credo anche che dovremmo essere molto più accomodanti per quanto riguarda il finanziamento dell’adesione all’Unione europea. Quando un paese ricco come la Danimarca è entrato a far parte dell’UE nel 1973, in realtà ha versato solo il 20 per cento del rispettivo contributo il primo anno, il 40 per cento quello dopo, il 60 per cento il terzo e l’80 per cento il quarto, finché, dopo cinque anni, ha versato l’intera cifra. Perché non possiamo adottare un simile accordo preliminare a contributi ridotti o garantire un esonero dai contributi finché questi paesi sono ancora così indietro rispetto a noi in termini d benessere? Dobbiamo ricordare che l’adesione alla Comunità e all’Unione europea, ovviamente, non è solo qualcosa che si riceve. Per alcuni si tratta di un’assicurazione davvero costosa, in quanto la gente comune deve pagare i contributi tramite gli acquisti giornalieri dei beni di prima necessità e attraverso la tassazione nazionale. Devono pagare tutti, ma sono in pochi a ricevere sussidi provenienti dalla dotazione finanziaria dell’Unione europea. Dovremmo forse prendere in considerazione un’eventuale ridistribuzione, altrimenti il Primo Ministro Rasmussen correrà il rischio di incappare in una spiacevole sorpresa quando i cittadini si renderanno conto della cifra che devono versare all’Unione europea.
Solo alcune parole sul prossimo punto all’ordine del giorno. Occorrerebbe compiere un passo avanti per far sì che negli Stati membri gli stipendi non vengano pagati in nero e siano sottoposti a tassazione; il sistema relativo alle spese di viaggio dei parlamentari, inoltre, dovrebbe essere sostituito da un sistema di pagamento tramite carta elettronica, conformemente al quale il Parlamento rimborsi tutte le spese sostenute, a prescindere dalla loro entità."@it9
"Mr President, the Copenhagen Summit will be a historic event. Ten countries will be able to join the EU from 2004, two countries from 2007, and Turkey will probably be given a date for its next meeting. Europe is growing together, which is a good thing. However, the EU membership that is now being negotiated is not the kind the applicant countries will actually receive. They can say ‘yes’ to the EU, but as early as next Christmas, when the Rome Summit has buried the Treaty of Rome and the constitution of Rome is born, they will be given the status of constituent state of a new federal state. The completion of the new constitution is planned for before the new countries join, with their right of veto in matters of treaty amendments. This is unfair, as Mr Haarder also said.
When the applicant countries have signed their membership agreements, and when they have been approved here in Parliament – by March or April – they should be offered equal status with the present Member States and enjoy the same legal representation in all bodies. If a referendum says ‘no’ to membership, the country’s representation can cease in the same way as when Norway voted ‘no’ to EC membership and had to find an ambassador job for its Commissioner. If the referendums confirm membership, this membership becomes a reality, and the countries should have the same right of veto in matters of treaty amendments as the present Member States. They must not join as second-class members, but instead have equal rights from day one.
I also think that we could be much more accommodating with regard to the funding of their membership of the EU. When Denmark, a rich country, joined in 1973, we actually only paid 20% of our contribution in the first year, 40% the next, 60% the third and 80% the fourth, until, after five years, we reached our full contribution. Why can we not adopt a similar introductory arrangement with reduced contributions, or grant exemption from contributions, while these countries are so far behind us in terms of wealth? We should bear in mind that EC and EU membership is, of course, not just something one receives. For some it is actually very expensive insurance, as ordinary people have to pay contributions via their daily purchases of everyday goods and via national taxation. Everyone has to pay, but only very few receive subsidies from the EU budget. We should perhaps now look into redistribution, or Mr Rasmussen runs the risk of getting an unpleasant surprise when people realise how much they will have to pay in contributions to the EU.
Just a few words about the next point on the agenda. There should be a move towards wages being paid through the front door, and being taxed in the Member States; and the system of travel expenses should be changed to a card system for Members, according to which Parliament pays all the expenses incurred, whatever their magnitude."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, de Top van Kopenhagen zal een historische gebeurtenis zijn. Tien landen kunnen in 2004 tot de Unie toetreden, twee landen in 2007 en Turkije krijgt waarschijnlijk een datum wanneer verder gepraat kan worden. Europa wordt één, en dat is een goede zaak. Het EU-lidmaatschap waarover nu onderhandeld wordt, is echter niet het lidmaatschap dat de kandidaat-landen feitelijk zullen krijgen. Zij kunnen nu ja zeggen tegen de Unie, maar rond Kerstmis volgend jaar, wanneer de Top van Rome het Verdrag van Rome vervangen zal hebben door de Grondwet van Rome, krijgen zij het statuut van staat in een nieuwe federale staat. Het is de bedoeling de nieuwe grondwet klaar te hebben vóórdat de nieuwe landen lid worden en een veto kunnen uitspreken over Verdragswijzigingen. Zoals Bertil Haarder zei: dat is niet fair.
Wanneer de kandidaat-landen de toetredingsverdragen ondertekend zullen hebben en wanneer dit Parlement ze in maart of april goedgekeurd zal hebben, moeten deze landen dezelfde status krijgen als de huidige lidstaten en op dezelfde manier officieel vertegenwoordigd zijn in alle organen. Indien de bevolking het lidmaatschap in een referendum afwijst, moet die vertegenwoordiging onmiddellijk beëindigd worden, zoals het geval was toen de Noren tegen het EG-lidmaatschap stemden en men voor de Noorse commissaris een baan als ambassadeur moest zoeken. Indien de bevolking het lidmaatschap in een referendum goedkeurt, wordt dat lidmaatschap een realiteit en moeten deze landen hetzelfde vetorecht inzake Verdragswijzigingen krijgen als de huidige lidstaten. Er mag geen sprake zijn van tweederangsleden. Ze moeten vanaf de eerste dag dezelfde rechten hebben.
Voorts ben ik van mening dat wij een grotere bijdrage moeten leveren aan de financiering van hun EU-lidmaatschap. Toen een rijk land als Denemarken in 1973 lid werd van de EU, betaalden wij het eerste jaar slechts 20 procent van onze bijdrage, het tweede jaar 40 procent, het derde jaar 60 procent en het vierde jaar 80 procent. Het vijfde jaar betaalden wij de volle bijdrage. Waarom kunnen wij geen vergelijkbare introductieregeling of zelfs een vrijstellingsregeling aannemen zolang deze landen ver bij ons achterblijven wat de welvaart betreft? Laten we niet vergeten dat het EG- of EU-lidmaatschap niet alleen een geschenk is. Voor sommigen is het een zeer dure verzekering, omdat gewone burgers een bijdrage moeten betalen via hun dagelijkse aankopen en de nationale belastingen. Iedereen moet betalen, maar slechts enkelen ontvangen een bijdrage uit de EU-begroting. Deze verdeling zou men nog eens goed moeten bekijken, om te vermijden dat de heer Rasmussen voor een onaangename verrassing komt te staan als de burgers ontdekken hoeveel ze voor de EU-bijdrage moeten betalen.
Nog even iets over het volgende agendapunt. Het salaris moet via de voordeur binnenkomen en in de lidstaten belast worden, en het systeem van reiskostenvergoedingen moet gewijzigd worden in een systeem met elektronische kaarten voor de leden, zodat het Parlement alle uitgaven betaalt die met de kaart gedaan worden, niet meer en niet minder."@nl2
"Senhor Presidente, a Cimeira de Copenhaga será um acontecimento histórico. Dez países vão poder ser admitidos na UE a partir de 2004, dois países a partir de 2007 e a Turquia irá, provavelmente, obter indicação de uma data de quando poderá haver uma nova reunião. A Europa está a unir-se. É um aspecto positivo. Mas a adesão à UE, que está a ser negociada agora, não representa a UE da qual os países candidatos irão fazer parte. Poderão dizer “sim” à UE, mas no próximo Natal, depois da Cimeira de Roma fazer o “funeral” do Tratado de Roma e do nascimento da Constituição de Roma, passarão a ter o estatuto de um Estado Federado num novo Estado Federal. Está prevista a conclusão da nova Constituição antes da entrada dos novos países e antes de terem direito a veto em matérias relativas às alterações ao Tratado. Esta situação não é justa, conforme também referiu o Presidente em exercício, o senhor Haarder.
Após a assinatura dos acordos de adesão pelos países candidatos e depois de aprovada a sua adesão, aqui, no Parlamento, em Março ou Abril, deverão ficar em pé de igualdade em relação aos actuais Estados-Membros, e devem estar representados, como de direito, em todos os órgãos. Se, por ocasião de um referendo, o voto da população for ”não” à adesão, a representação poderá ser suspensa, tal como aconteceu quando a Noruega votou “não” à adesão à UE, tendo por esse motivo sido necessário encontrar um cargo de embaixador para o Comissário norueguês. Por outro lado, se os referendos confirmarem a adesão, esta tornar-se-á uma realidade, devendo os países ter o mesmo direito de veto que os actuais Estados-Membros, relativamente às alterações aos Tratados. Não deverão ser admitidos como membros de segunda categoria, deverão ter os mesmos direitos, desde o primeiro dia.
Penso ainda que poderíamos encarar, de uma forma mais positiva, o financiamento da sua adesão à UE. Quando a Dinamarca, um país rico, aderiu em 1973, de facto apenas pagou 20% da quota no primeiro ano, 40% no segundo ano, 60% no terceiro ano e 80% no quarto ano, e só no quinto ano pagou a quota na totalidade. Existe alguma razão para que não se concedam a estes países as mesmas facilidades ou mesmo isenção de pagamento de quota enquanto estiverem tão longe de nós em termos de nível de riqueza? É preciso lembrar que a adesão à CE, ou à UE, não é algo que é meramente concedido. Para alguns é um ”seguro” bastante caro, pois o cidadão comum terá de pagar a quota através da compra de bens de consumo diário e dos impostos nacionais. Todos têm de pagar, mas apenas alguns conseguem obter subsídio do orçamento da UE. Esta redistribuição deveria, porventura, ser objecto de uma reanálise, caso contrário o senhor Anders Fogh Rasmussen corre o risco de uma surpresa desagradável quando as pessoas tiverem a noção do valor da quota que vão ter de pagar para a UE.
Quero apenas acrescentar mais uma frase relativa ao próximo ponto da ordem de trabalhos. Os salários deverão entrar pela porta da frente e deverão ser tributados no Estado-Membro em causa, o sistema das viagens deverá ser alterado, devendo ser distribuído aos membros um “cartão de débito”, de acordo com o qual o Parlamento paga as despesas suportadas, independentemente do valor."@pt11
"Herr talman! Toppmötet i Köpenhamn blir historiskt. Tio länder kommer att kunna bli medlemmar från 2004, två länder från 2007, och Turkiet kommer förmodligen att få ett datum för när man skall träffas igen. Europa växer samman. Det är bra. Men det EU-medlemskap man nu förhandlar om är inte det medlemskap som kandidatländerna kommer att få. De kan säga ja till EU, men redan till nästa jul, när toppmötet i Rom har begravt Romfördraget till förmån för Romförfattningen, kommer de att få status som delstater i en ny förbundsstat. Man planerar att den nya författningen kommer att vara färdigbehandlad innan de nya länderna kommer med och får vetorätt i samband med fördragsändringar. Det är inte
som Bertel Haarder också sade.
När kandidatländerna har undertecknat medlemskapsavtalen och när de blir godkända här i parlamentet till mars eller april, så bör de erbjudas likaberättigande med de nuvarande medlemsstaterna och få sin rättmätiga representation i alla organ. Om man så säger nej till medlemskap vid en folkomröstning kan representationen upphöra på samma sätt som skedde när Norge röstade nej till EG-medlemskap och därför måste hitta ett ambassadörsjobb till den norska kommissionären. Om folkomröstningarna bekräftar medlemskapet blir detta en realitet, och länderna bör ha samma vetorätt i fråga om fördragsändringar som de nuvarande medlemsstaterna. De får inte tas in som B-medlemmar; de måste vara likaberättigade från första dagen.
Jag tycker också att vi skulle kunna vara mera tillmötesgående i fråga om finansieringen av deras EU-medlemskap. När ett rikt land som Danmark kom med 1973 betalade vi faktiskt bara 20 procents medlemsavgift under det första året, 40 procent nästa år, 60 procent under det tredje året och 80 procent under det fjärde, tills vi efter fem år kom upp i full medlemsavgift. Varför kan man inte besluta om en motsvarande infasning eller bevilja avgiftsfrihet, så länge länderna står så långt från vår rikedom? Man skall komma ihåg att EG-medlemskap och EU-medlemskap ju inte bara är något man får. För några är det faktiskt en ganska dyr försäkring, när vanliga människor skall betala avgift genom inköp av dagligvaror och genom den nationella skatten. Alla skall betala, men det är bara några få som får bidrag från EU-budgeten. Denna omfördelning bör man kanske titta på nu, annars finns det risk för att Anders Fogh kan få en obehaglig överraskning när det går upp för folk hur mycket de kommer att betala i EU-avgift.
Och så bara en enda mening om nästa punkt på föredragningslistan. Lönen skall in genom framdörren och beskattas i medlemsstaterna, resesystemet skall ändras så att ledamöterna kan få ett plastkort, varefter parlamentet betalar samtliga utgifter som uppstått, varken mer eller mindre."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples