Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-031"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-12-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Förberedelser inför Europeiska rådets möte i Köpenhamn den 12-13 december 20024
dcterms:Language	"da"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20021204.3.3-031"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-12-04-Speech-3-0324
lpv:speaker	lp:Haarder4
lpv:spoken text	"Hr. formand, hr. kommissær, kære medlemmer og tidligere kolleger, mine damer og herrer, Det Europæiske Råds kommende møde i København kommer til at spille en altafgørende rolle for afslutningen af det danske formandskab. Dagsordenen bliver koncentreret om to emner: Udvidelsen og Rådets funktionsmåde i lyset af udvidelsen. Fastlæggelsen af optagelsesdatoen for de nye medlemsstater har en række institutionelle konsekvenser, og det er selvfølgelig vigtigt, at Parlamentet er fuldt ud inddraget i overvejelserne om disse konsekvenser. Jeg har selv haft den glæde at informere Parlamentet i alle stadier af disse overvejelser. Jeg har allerede haft lejlighed til at drøfte tingene under den sidste samling i Strasbourg, hvor spørgsmålet bl.a. blev rejst af Hr. Barón Crespo, og også i sidste uge i Udvalget om Udenrigsanliggender, Menneskerettigheder, Fælles Sikkerhed og Forsvarspolitik, hvor vi havde en længere drøftelse af det. Formandskabet har stor forståelse for Parlamentets store interesse i disse institutionelle konsekvenser af udvidelsen. Og vi er villige til åbent at drøfte disse spørgsmål. Samtidig må jeg også pege på den komplicerede forhandlingsproces med hensyn til udvidelsen, som foregår netop nu. Vi skal jo ikke blot nå til enighed internt i Rådet (og i de andre institutioner). Vi skal også - og ikke mindst - nå til enighed med de kommende medlemsstater. Der er altså tale om et igangværende, intensivt forløb, hvor ikke alle svar endnu ligger klar! De institutionelle spørgsmål trænger sig på. Det er en nødvendig del af hele udvidelsen. Spørgsmål som de enkelte landes stemmevægt i Rådet og repræsentation i Europa-Parlamentet er en nødvendig del af tiltrædelsestraktaten. Der er behov for allerede nu at fastlægge klare bestemmelser for overgangsperioden. Der er tale om en primær ret på linje med traktaten. I den forbindelse vil jeg minde om, at Europa-Parlamentet vil skulle afgive samstemmende udtalelse, samt at tiltrædelsestraktaten nødvendigvis skal ratificeres i både eksisterende og nye medlemsstater. Enigheden om optagelsesdatoen den 1. maj 2004 er baseret på indgående overvejelser om, hvad der er ønskeligt, og hvad der er muligt i lyset af ratifikationsprocessen i såvel de nuværende som de kommende medlemsstater. Vi skylder de kommende medlemmer ikke at udsætte optagelsen længere end absolut nødvendigt. Det mener jeg gælder for os alle: Parlament, Råd og Kommission. Det betyder, at der bliver behov for visse overgangsordninger. Sådan har det også været ved tidligere udvidelser. Der har i Parlamentet været rejst forslag om afholdelse af valg til Parlamentet i 2004 på et tidligere tidspunkt, f.eks. den 9. maj. Personligt omfatter jeg disse tanker med sympati. Spørgsmålet blev gennem flere år drøftet indgående i forbindelse med revisionen af den fælles akt om direkte valg, som lige er blevet ændret (offentliggjort i EF-tidende den 21. oktober 2002). Hver dato er blevet vendt. Uden resultat. Jeg tror desværre ikke, at nye forsøg på at ændre datoen vil give resultat. Men det er ikke formandskabet, som stiller sig i vejen for en anden og tidligere dato. Jeg håber på forståelse fra Parlamentets side for den situation, som Kommissionen vil stå i i perioden mellem optagelsen af de nye medlemsstater og indsættelsen af den nye Kommission. Det er jo ikke en god løsning at omfordele porteføljerne i Kommissionen for en periode på kun et halvt år. Formandskabet ser gerne, at Parlamentet giver sin tilslutning til, at de nye landes midlertidige kommissærer ikke skal gennem høring og godkendelse i Parlamentet. Derved kan vi undgå at præjudicere det nye Parlaments stillingtagen til den nye Kommission. Det er jo ikke acceptabelt for de nye medlemsstater, at "deres" kommissærer skal godkendes af et Parlament, hvor de nye lande endnu ikke er repræsenteret med medlemmer, der har stemmeret. Ved den foreslåede løsning undgår vi at præjudicere den designerede Kommissionsformands valg af kandidater ved sammensætningen af den nye Kommission. Det siger sig selv, at når de nye landes kommissærer ikke får en portefølje i perioden frem til indsættelsen af den nye Kommission, så giver det ikke megen mening, at Parlamentets fagudvalg foretager høringer af de nye kommissærer og eksaminerer dem i fagområder, som de ikke har. Jeg håber derfor, at Parlamentet kan tilslutte sig, at vi udpeger de nye kommissærer ved en simplificeret procedure i overgangsperioden, indtil der kan indsættes en ny Kommission med det nye Parlaments fulde deltagelse. Endelig er der spørgsmålet om de nye medlemsstaters fulde deltagelse i den kommende regeringskonference. Rådet har defineret en meget klar holdning til dette spørgsmål. De nye medlemsstater skal være ligestillede med de gamle medlemsstater i de forhandlinger, der kommer til at forme vores og deres fælles fremtid. Og de skal naturligvis have vetoret ligesom de gamle medlemsstater. Andet kan vi ikke være bekendt. Jeg har her forsøgt at redegøre for de komplicerede institutionelle konsekvenser, som udvidelsen får. Jeg ser frem til vores debat. Jeg vil lytte meget opmærksomt og byder alle gode forslag til alternative, realistiske løsninger velkommen. Rådet vil igen drøfte de institutionelle konsekvenser af udvidelsen på mødet i Rådet (almindelige anliggender) på mandag og tirsdag. På mødet vil formanden for konventet orientere Det Europæiske Råd om status for konventets arbejde, og Det Europæiske Råd vil tillige mødes med Europa-Parlamentets formand, Pat Cox. Lad mig starte med det sidste. Mødet med Parlamentets formand er jo en fast tradition ved møderne i Det Europæiske Råd. Det er en tradition, som stats- og regeringscheferne lægger vægt på og sætter pris på. Det er vigtigt, at institutionerne med jævne mellemrum har mulighed for at udveksle synspunkter og drøfte centrale europæiske spørgsmål, sådan som vi også gør her i dag - og sådan som den danske statsminister og jeg selv gjorde i sidste uge, da vi havde besøg af Prodi, formand for Kommissionen, og Cox, formand for Parlamentet. Jeg er sikker på, at de har mødet i frisk erindring. Det er allerede aftalt, at jeg personligt deltager i Udvalget om Konstitutionelle Anliggenders møde den 10. december. Her vil der således være lejlighed til at orientere Parlamentets kompetente udvalg om den nyeste udvikling og drøfte betydningen af det. Jeg synes, at det er naturligt, at drøftelsen foregår i dette udvalg, men skulle Parlamentet ønske et andet forum for debatten på det pågældende tidspunkt den 10. december, så er jeg naturligvis til rådighed. Det Europæiske Råd i Sevilla pålagde det danske formandskab at arbejde videre med spørgsmålet om den fremtidige formandskabsfunktion i et udvidet EU. Formandskabet skulle fremlægge en første rapport på mødet i København. Der vil vi så få en første orienterende drøftelse om spørgsmålet. Formandskabets rapport opererer med tre modeller for, hvordan fremtidens formandskab kan udforme sig, og rapporten berører herunder spørgsmålet om styrkelse af Den Høje Repræsentant og spørgsmålet om eventuelt valgt formand for Det Europæiske Råd. Det er ikke hensigten, at Det Europæiske Råd skal træffe beslutning om modellerne. Formandskabet vil lægge op til, at det videre arbejde med udformning af fremtidens formandskaber fortsættes både i Rådet og i konventet, hvor det for sidstnævntes vedkommende indgår som en del af den generelle drøftelse af institutionerne. På mødet i København vil der blive afgivet en rapport fra konventets formand om fremskridtene i konventet. Denne dialog er meget vigtig. Konventets arbejde er med præsentationen i sidste måned af et udkast til forfatningstraktat inde i en afgørende fase. Diskussionerne om udfyldningen af den ramme, som formanden præsenterede, skrider hastigt frem. Det er nu, at grundlaget for konventets slutprodukt bliver skabt. Det er i den forbindelse glædeligt at se, at udkastet til forfatningstraktat har rejst en europæisk debat om, hvordan fremtidens Europa skal se ud. Det lover godt for vores fælles ambition om at skabe et mere demokratisk og folkeligt forankret europæisk samarbejde. Formandskabet har gennem hele formandskabsperioden arbejdet for, at arbejdet i konventet udviklede sig i overensstemmelse med hensigten om at kunne producere et godt og gennemarbejdet input til regeringskonferencen. Som det vil være fremgået af redegørelsen, skal Det Europæiske Råd på sit møde tackle en omfattende og ambitiøs dagsorden. Det er mit håb og min overbevisning, at alle lande på mødet vil udvise den fornødne kompromisvilje og bidrage til at træffe de vigtige beslutninger, som jeg her har redegjort for. Vi håber i København at kunne træffe en historisk beslutning om den hidtil største udvidelse i Fællesskabets historie, og jeg tør også sige den udvidelse, som har de største konsekvenser, og som har det største historiske perspektiv. Den store udvidelsesdebat, som blev holdt i Parlamentet i sidste måned, er blot endnu et eksempel på den stærke vilje, som Parlamentet har udvist, samt den indsats, det har gjort for at få dette projekt til at lykkes. Og som jeg sagde i starten - dette store projekt kan kun lykkes, hvis de tre institutioner samarbejder tæt. Det synes jeg, at de har gjort, og jeg vil gerne igen takke Parlamentet for de klare budskaber, vi har fået hele vejen igennem, når det gælder den udvidelse, vi står over for. ( ) Hvis udvidelsen lykkes i København, og det skal den, så vil det være endnu et resultat af institutionernes hårde arbejde og gode samarbejde gennem de seneste år. Udvidelsen vil være det vigtigste punkt på dagsordenen for Det Europæiske Råds møde i København. Vi har været igennem nogle måneder med et meget højt tempo i tiltrædelsesforhandlingerne. Nu nærmer vi os den beslutning, som vil besegle genforeningen af det europæiske kontinent. Afslutning af tiltrædelsesforhandlingerne med den første gruppe kandidatlande med henblik på optagelse den 1. maj 2004. Det har været utrolig vanskeligt og kompliceret, og det er ikke løst endnu. Det gode resultat, der blev opnået på Det Europæiske Råds møde i Bruxelles, har i høj grad været medvirkende til, at der nu synes at være mulighed for en afslutning af forhandlingerne. Som bekendt konkluderede Det Europæiske Råd i Bruxelles, at 10 lande vil være klar til medlemskab fra begyndelsen af 2004. I disse dage foregår de sidste og afgørende forhandlinger. Formandskabet præsenterede i sidste uge en forhandlingspakke for hvert af kandidatlandene. Disse pakker er formandskabets bud på de endelige forhandlingsløsninger. Pakkerne tager - i det omfang det er muligt - højde for kandidatlandenes synspunkter, som er blevet præsenteret ved separate møder med hvert enkelt land, og pakkerne ligger inden for den finansielle ramme for udvidelsen - det vil sige inden for Berlin-aftalen og inden for beslutningerne fra Det Europæiske Råds møde i Bruxelles i oktober. Formandskabet håber, at vi kan nå et langt stykke, så langt som muligt i forhandlingerne forud for Det Europæiske Råds møde i København. Det er ingen hemmelighed, at de afsluttende forhandlinger er vanskelige. Med den rette vilje til kompromis hos både nuværende og kommende medlemsstater er jeg overbevist om, at vi nå et succesfuldt resultat. Men udvidelsen stopper ikke i København. Det Europæiske Råd vil også tilføre ny fremdrift til tiltrædelsesprocessen for Bulgarien og Rumænien. Der skal træffes en beslutning om detaljerede køreplaner og tidsplaner, førtiltrædelsesbistand, således at tiltrædelsesprocessen med Bulgarien og Rumænien kan fremmes. Kommissionens meddelelse af 13. november om en "road map" for de to lande er et godt bidrag hertil. På det seneste møde i Det Europæiske Råd i oktober hilste EU på ny reformarbejdet i Tyrkiet velkommen. EU-landene var enige om at understrege, at de mange vigtige reformer i Tyrkiet har fremmet påbegyndelsen af tiltrædelsesforhandlingerne med Tyrkiet. Tyrkiets tiltrædelse vil ske efter de samme principper og kriterier som dem, der anvendes over for de øvrige kandidatlande. EU er i færd med at forberede beslutningen om næste skridt i Tyrkiets kandidatur. Denne beslutning vil blive truffet på Det Europæiske Råd i København. Det er Formandskabets forhåbning, at der findes en løsning på Cypern-spørgsmålet forud for København. EU støtter fuldt ud FN's generalsekretærs bestræbelser på at finde en løsning. Hvis der ikke ved Københavnstopmødet er fundet en løsning på den politiske konflikt på Cypern, vil EU træffe sin beslutning om Cyperns optagelse på baggrund af konklusionerne fra Det Europæiske Råd i Helsingfors i 1999."@da1
lpv:translated text	". Herr Präsident, Herr Kommissar, sehr geehrte Mitglieder und ehemalige Kollegen, meine Damen und Herren, die bevorstehende Tagung des Europäischen Rates in Kopenhagen wird von außerordentlich entscheidender Bedeutung für den Abschluss der dänischen Präsidentschaft sein. Die Tagesordnung wird sich auf zwei Themen konzentrieren: Die Erweiterung und die Funktionsweise des Rates vor dem Hintergrund der Erweiterung. Die Festlegung eines Aufnahmedatums für die neuen Mitgliedstaaten beinhaltet eine Reihe institutioneller Konsequenzen, und es ist natürlich wichtig, dass das Parlament in vollem Umfang in die Erörterungen dieser Konsequenzen einbezogen wird. Ich hatte bereits auf der letzten Sitzung in Straßburg die Gelegenheit, diese Fragen zu erörtern, als u. a diese Frage von Herrn Barón Crespo aufgeworfen wurde, und ebenso in der vergangenen Woche, als wir im Ausschuss für auswärtige Angelegenheiten, Menschenrechte, gemeinsame Sicherheit und Verteidigungspolitik eine längere Debatte über diese Frage führten. Die Präsidentschaft hat großes Verständnis für das umfassende Interesse des Parlaments hinsichtlich dieser institutionellen Konsequenzen der Erweiterung, und wir sind bereit, diese Fragen in aller Offenheit zu erörtern. Gleichzeitig muss ich auch auf den gegenwärtig stattfindenden, komplizierten Verhandlungsprozess über die Erweiterung verweisen. Es geht ja nicht nur darum, dass wir intern im Rat (und in den anderen Institutionen) Einigkeit erzielen. Wir müssen ebenfalls - und dies nicht zuletzt - Einigkeit mit den künftigen Mitgliedstaaten erzielen. Wir befinden uns demzufolge hier in einem sehr intensiv verlaufenden Prozess, in dem es nach wie vor noch offene Fragen gibt! Die institutionellen Fragen drängen sich förmlich auf. Sie sind ein unabdingbarer Bestandteil der gesamten Erweiterung. Fragen wie die Stimmengewichtung der einzelnen Staaten im Rat und die Repräsentation im Europäischen Parlament sind ein notwendiger Bestandteil des Beitrittsvertrags. Bereits heute ist es erforderlich, klare Bestimmungen für die Übergangsphase festzulegen. Hierbei geht es um ein primäres Recht im Sinne des Vertrags. Ich möchte in diesem Zusammenhang daran erinnern, dass das Europäische Parlament seine Zustimmung geben muss, und dass der Beitrittsvertrag unabdingbar sowohl von den jetzigen als auch von den neuen Mitgliedstaaten ratifiziert werden muss. Die Einmütigkeit hinsichtlich des Aufnahmedatums am 1. Mai 2004 beruht auf detaillierten Erörterungen darüber, was einerseits wünschenswert ist, und was andererseits vor dem Hintergrund des Ratifizierungsprozesses sowohl in den gegenwärtigen als auch in den künftigen Mitgliedstaaten möglich ist. Wir sind es den künftigen Mitgliedstaaten schuldig, die Aufnahme nicht mehr als unbedingt notwendig hinauszuschieben. Dies, so meine ich, gilt für uns alle: Für das Parlament, den Rat und die Kommission. Dies bedeutet, dass gewisse Übergangsregelungen erforderlich sein werden. Dies war auch bei früheren Erweiterungen der Fall. Im Europäischen Parlament wurde der Vorschlag unterbreitet, die Wahlen zum Parlament im Jahr 2004 bereits zu einem früheren Zeitpunkt, z. B. am 9. Mai, abzuhalten. Persönlich bin ich ein Befürworter dieser Idee. Die Frage wurde über mehrere Jahre im Zusammenhang mit der Revision des gemeinschaftlichen Akts zur Einführung allgemeiner und unmittelbarer Wahlen der Abgeordneten des Europäischen Parlaments, der vor kurzem abgeändert wurde (Amtsblatt der Europäischen Gemeinschaften vom 21. Oktober 2002), gründlich erörtert. Jedes mögliche Datum wurde geprüft. Ohne Ergebnis. Ich glaube leider nicht, dass weitere Versuche, das Datum zu ändern, von Erfolg gekrönt sein werden. Die Präsidentschaft wird sich einem abgeänderten oder vorgezogenen Wahltermin jedoch nicht in den Weg stellen. Ich hoffe, dass das Parlament Verständnis für die Situation aufbringen wird, in der sich die Kommission in der Zeit zwischen der Aufnahme der neuen Mitgliedstaaten und der Einsetzung der neuen Kommission befinden wird. Eine Umverteilung der Geschäftsbereiche der Kommission für einen Zeitraum von nur einem halben Jahr ist sicherlich keine gute Lösung. Die Präsidentschaft würde es begrüßen, wenn das Parlament seine Zustimmung dafür erteilen würde, dass die für eine Übergangsfrist zu ernennenden Kommissare der neuen Mitgliedstaaten das Anhörungs- und Genehmigungsverfahren im Parlament nicht durchlaufen müssen. Dadurch könnten wir eine Präjudizierung der Stellungnahme des neuen Parlaments hinsichtlich der neuen Kommission vermeiden. Es ist ja für die neuen Mitgliedstaaten nicht akzeptabel, dass „ihre“ Kommissare von einem Parlament bestätigt werden sollen, in dem die neuen Mitgliedstaaten noch nicht mit Mitgliedern vertreten sind, die mit Stimmrechten ausgestattet sind. Mit der hier vorgeschlagenen Lösung vermeiden wir es, die Wahl von Kandidaten bei der Zusammensetzung der neuen Kommission durch den designierten Kommissionspräsidenten zu präjudizieren. Denn es ist doch einleuchtend, dass, wenn die Kommissare der neuen Länder für den Zeitraum bis zur Einsetzung der neuen Kommission keinen Geschäftsbereich erhalten, es nicht viel Sinn macht, wenn die Fachausschüsse des Parlaments Anhörungen der neuen Kommissare durchführen und sie in Fachbereichen, für die sie gar nicht zuständig sind, einer Prüfung unterziehen. Ich hoffe deshalb, dass das Parlament sich dem Vorschlag anschließen wird, dass wir die neuen Kommissare in der Übergangsphase in einem vereinfachten Verfahren benennen, bis eine neue Kommission unter vollständiger Einbeziehung des Europäischen Parlaments eingesetzt werden kann. Dann wäre da noch die Frage der umfassenden Beteiligung der neuen Mitgliedstaaten an der kommenden Regierungskonferenz. Der Rat hat sich zu dieser Frage sehr eindeutig geäußert. Die neuen Mitgliedstaaten sollen an den Verhandlungen, in denen ihre und unsere gemeinsame Zukunft gestaltet wird, gleichberechtigt mit den alten Mitgliedstaaten teilnehmen können. Und natürlich sollen sie ebenso wie die alten Mitgliedstaaten ein Vetorecht haben. Anders kann das auch gar nicht sein. Ich habe hier versucht, die komplizierten institutionellen Konsequenzen zu beschreiben, die mit der Erweiterung verbunden sein werden. Ich freue mich auf unsere Debatte. Ich werde sehr aufmerksam zuhören und ich begrüße alle guten Vorschläge für alternative, realistische Lösungen. Der Rat wird die institutionellen Konsequenzen der Erweiterung auf seiner Sitzung (allgemeiner Rat) am Montag und Dienstag erneut erörtern. Auf der Ratstagung wird der Präsident des Konvents den Europäischen Rat über den gegenwärtigen Stand der Arbeit des Konvents informieren, und der Europäische Rat wird ferner mit dem Präsidenten des Europäischen Parlaments, Pat Cox, zusammentreffen. Lassen sie mich mit Letzterem beginnen. Das Treffen mit dem Parlamentspräsidenten ist ja zu einer festen Tradition bei den Tagungen des Europäischen Rates geworden - eine Tradition, auf die die Staats- und Regierungschefs Wert legen und die sie schätzen. Es ist wichtig, dass die Institutionen in regelmäßigen Abständen die Möglichkeit haben, ihre Meinungen auszutauschen und zentrale europäische Fragen zu erörtern, so wie auch wir dies heute tun - und so wie der dänische Ministerpräsident und ich dies in der vergangenen Woche taten, als wir den Präsidenten der Kommission, Herrn Prodi, und den Parlamentspräsidenten, Herrn Cox, bei uns begrüßen konnten. Ich bin sicher, dass sie sich noch gut an dieses Treffen erinnern werden. Es ist bereits vereinbart, dass ich an der Sitzung des Ausschusses für konstitutionelle Fragen am 10. Dezember teilnehmen werde. Hier wird dann Gelegenheit sein, den zuständigen Ausschuss des Parlaments über die neuesten Entwicklungen zu informieren und diese zu erörtern. Ich finde, dass es natürlich ist, dass diese Erörterungen in diesem Ausschuss stattfinden, wenn das Parlament jedoch ein anders Forum für die am 10. Dezember stattfindende Debatte wünschen sollte, stehe ich natürlich dafür zur Verfügung. Der Europäische Rat von Sevilla hat die dänische Präsidentschaft beauftragt, sich weiter mit der Frage der künftigen Funktion des Ratsvorsitzes in einer erweiterten EU zu befassen. Die Präsidentschaft sollte auf der Tagung in Kopenhagen einen ersten Bericht vorlegen. Dort werden wir diese Frage dann erstmals auf informeller Grundlage erörtern. Im Bericht der Präsidentschaft werden drei Modelle für die Gestaltung einer künftigen Präsidentschaft aufgeführt, und im Bericht wird u. a. die Frage der Stärkung des Hohen Vertreters und die Frage einer möglichen Wahl eines Präsidenten des Europäischen Rates aufgegriffen. Es ist nicht beabsichtigt, dass der Europäische Rat eine Entscheidung hinsichtlich der Modelle treffen soll. Die Präsidentschaft beabsichtigt, dass die weiteren Bestrebungen zur Ausgestaltung der künftigen Präsidentschaften sowohl im Rat als auch im Konvent fortgesetzt werden, wobei dies im Konvent Bestandteil der generellen Erörterung der Frage der Institutionen sein wird. Der Präsident des Konvents wird auf der Tagung in Kopenhagen einen Bericht über die im Konvent erzielten Fortschritte vorlegen. Dieser Dialog ist sehr wichtig. Mit dem in der letzten Woche vorgelegten Entwurf für einen Verfassungsvertrag ist die Arbeit des Konvents in eine entscheidende Phase eingetreten. Die Diskussionen über die Ausgestaltung des vom Präsidenten vorgestellten Rahmens gehen zügig voran. Die entscheidenden Grundlagen für das vom Konvent angestrebte Endergebnis werden in diesen Tagen gelegt. In diesem Zusammenhang ist es erfreulich zu sehen, dass der Entwurf des Verfassungsvertrags zu einer europäischen Debatte darüber geführt hat, wie das zukünftige Europa aussehen soll. Dies ist sehr vielversprechend für unsere gemeinsamen Bestrebungen zur Schaffung einer demokratischeren, im Volk verankerten, europäischen Zusammenarbeit. Das Bestreben der Präsidentschaft war während des gesamten Vorsitzes darauf gerichtet, dass die Tätigkeit des Konvents darauf abzielte, eine gute und sorgfältig vorbereitete Vorlage für die Regierungskonferenz zu schaffen. Wie aus den Darlegungen hervorgeht, wird sich der Europäische Rat auf seiner Tagung mit einer umfangreichen und ehrgeizigen Tagesordnung befassen. Es ist meine Hoffnung und zugleich meine Überzeugung, dass alle Staaten auf dieser Tagung die erforderliche Kompromissbereitschaft zeigen und somit dazu beitragen werden, jene wichtigen Beschlüsse zu fassen, die ich hier dargelegt habe. Wir hoffen, dass wir in Kopenhagen einen historischen Beschluss über die bisher größte Erweiterung in der Geschichte der Gemeinschaft fassen können, und ich wage ferner zu behaupten, über die Erweiterung mit den umfangreichsten Konsequenzen und der größten historischen Tragweite. Die große Erweiterungsdebatte, die im vergangenen Monat im Parlament stattgefunden hat, ist nur ein weiteres Beispiel für den starken Willen, den das Parlament an den Tag gelegt hat, sowie für die Anstrengungen, die es unternommen hat, um dieses Projekt zum Erfolg zu führen. Und wie ich bereits zu Beginn ausgeführt habe - dieses große Projekt kann nur gelingen, wenn die drei Institutionen eng zusammenarbeiten. Dies finde ich, haben sie getan, und ich möchte dem Parlament für die stets klaren Botschaften danken, die wir im Zusammenhang mit der bevorstehenden Erweiterung erhalten haben. ( ) Wenn die Erweiterung in Kopenhagen gelingt, und das muss sie, dann wird dies ein weiteres Ergebnis der unermüdlichen Arbeit und der guten Zusammenarbeit der Institutionen in den vergangenen Jahren sein. Die Erweiterung wird der wichtigste Punkt auf der Tagesordnung des Europäischen Rates in Kopenhagen sein. Die Beitrittverhandlungen sind über einige Monate in einem sehr hohen Tempo geführt worden. Jetzt nähern wir uns dem Beschluss, der die Wiedervereinigung des europäischen Kontinents besiegeln wird. Dem Abschluss der Beitrittsverhandlungen mit der ersten Gruppe der Kandidatenstaaten hinsichtlich ihrer Aufnahme zum 1. Mai 2004. Es waren außerordentlich schwierige und komplizierte Verhandlungen, und eine abschließende Lösung wurde noch nicht erzielt. Das gute Ergebnis, das auf der Tagung des Europäischen Rates in Brüssel erzielt wurde, hat wesentlich dazu beigetragen, dass jetzt die Möglichkeit bestehen zu scheint, die Verhandlungen zum Abschluss zu bringen. Wie bekannt, stellte der Europäische Rat in Brüssel fest, dass 10 Staaten ab Anfang 2004 die Anforderungen für eine Mitgliedschaft erfüllen werden. In diesen Tagen finden die abschließenden und entscheidenden Verhandlungen statt. In der vergangenen Woche legte die Präsidentschaft ein Verhandlungspaket für jeden der Kandidatenstaaten vor. Diese Pakete stellen die Angebotsgrundlage der Präsidentschaft für die endgültigen Verhandlungslösungen dar. Die Pakete berücksichtigen - soweit dies möglich ist - die Auffassungen der Kandidatenstaaten, die in separaten Beratungen mit jedem einzelnen Land vorgestellt wurden, und die Pakete bewegen sich innerhalb des für die Erweiterung vorgesehenen Finanzrahmens - d. h. im Rahmen des Berlin-Abkommens und der Beschlüsse des Europäischen Rates vom Oktober in Brüssel. Die Präsidentschaft hat die Hoffnung, dass wir die Verhandlungen bis zur Tagung des Europäischen Rates in Kopenhagen sehr weit, so weit wie möglich, voranbringen können. Es ist kein Geheimnis, dass die abschließenden Verhandlungen schwierig sind. Wenn sowohl die gegenwärtigen als auch die künftigen Mitgliedstaaten die erforderliche Kompromissbereitschaft aufbringen, bin ich überzeugt, dass wir einen erfolgreichen Abschluss erzielen werden. Aber der Erweiterungsprozess hört nicht in Kopenhagen auf. Der Europäische Rat möchte auch dem Beitrittsprozess für Bulgarien und Rumänien neuen Auftrieb verleihen. Es soll ein Beschluss über detaillierte Maßnahme- und Zeitpläne sowie über die Unterstützung in der Zeit vor dem Beitritt gefasst werden, um den Beitrittsprozess Bulgariens und Rumäniens zu fördern. Die Mitteilung der Kommission vom 13. November über eine „road map“ für diese beiden Länder ist ein positiver Beitrag für diese Entwicklung. Auf der letzten Tagung des Europäischen Rates im Oktober begrüßte die EU erneut die Reformtätigkeit in der Türkei. Die EU-Staaten hoben gemeinsam hervor, dass die vielen wichtigen Reformen in der Türkei für den Beginn der Beitrittsverhandlungen mit der Türkei förderlich sind. Der Beitritt der Türkei wird gemäß denselben Prinzipien und Kriterien erfolgen, die auch auf die übrigen Kandidatenstaaten Anwendung finden. Die EU ist gegenwärtig damit befasst, den Beschluss über weitere Schritte hinsichtlich der Kandidatur der Türkei vorzubereiten. Dieser Beschluss wird auf der Tagung des Europäischen Rates in Kopenhagen getroffen werden. Die Präsidentschaft hat die Hoffnung, dass vor dem Gipfeltreffen in Kopenhagen eine Lösung der Zypern-Frage gefunden werden kann. Die EU unterstützt voll und ganz die diesbezüglichen Bestrebungen des UN-Generalsekretärs. Wenn bis zum Gipfeltreffen in Kopenhagen keine Lösung des politischen Konflikts auf Zypern erzielt worden ist, wird die EU ihre Entscheidung über die Aufnahme Zyperns auf der Grundlage der Schlussfolgerungen des Europäischen Rates von 1999 in Helsinki treffen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, πρώην συνάδελφοι, κυρίες και κύριοι, η προσεχής συνεδρίαση του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου στην Κοπεγχάγη θα διαδραματίσει σημαντικό ρόλο στη λήξη της δανικής Προεδρίας. Η ημερήσια διάταξη θα επικεντρωθεί σε δύο θέματα: τη διεύρυνση και τη λειτουργία του Συμβουλίου υπό το πρίσμα της διεύρυνσης. Ο καθορισμός της ημερομηνίας ένταξης για τα νέα κράτη μέλη επιφέρει αρκετές θεσμικές συνέπειες, και είναι προφανώς σημαντικό το γεγονός ότι το Κοινοβούλιο συμμετέχει πλήρως στις συζητήσεις σχετικά με αυτές τις συνέπειες. Εγώ ο ίδιος είχα την ευχαρίστηση να ενημερώνω το Κοινοβούλιο σε όλα τα στάδια αυτών των διαπραγματεύσεων. Είχα ήδη την ευκαιρία να συζητήσω διάφορα θέματα: κατά τη διάρκεια της τελευταίας συνόδου στο Στρασβούργο, όπου ο κ. Barón Crespo έθεσε αυτό και άλλα ζητήματα, και επίσης την περασμένη εβδομάδα στην Επιτροπή Εξωτερικών Υποθέσεων, Δικαιωμάτων του Ανθρώπου, Κοινής Ασφάλειας και Αμυντικής Πολιτικής, όπου συζητήσαμε το θέμα εκτενώς. Η Προεδρία κατανοεί πλήρως το έντονο ενδιαφέρον του Κοινοβουλίου για τις θεσμικές συνέπειες της διεύρυνσης και είναι πρόθυμη να συμμετάσχει σε ανοιχτή συζήτηση σχετικά με αυτά τα ζητήματα. Ταυτόχρονα, πρέπει επίσης να επιστήσω την προσοχή στην περίπλοκη διαπραγματευτική διαδικασία που βρίσκεται επί του παρόντος σε εξέλιξη όσον αφορά τη διεύρυνση. Πρέπει να επιτευχθεί συμφωνία όχι μόνο στο πλαίσιο του Συμβουλίου (και στο πλαίσιο των υπολοίπων θεσμικών οργάνων) αλλά επίσης – και αυτό είναι ιδιαίτερα σημαντικό – με τα μελλοντικά κράτη μέλη. Μπορούμε, επομένως, να πούμε ότι πρόκειται για μια συνεχιζόμενη, εντατική διαδικασία κατά την οποία δεν έχουμε ακόμα όλες τις απαντήσεις. Τα θεσμικά ζητήματα είναι πιεστικά. Αποτελούν απαραίτητο μέρος της διεύρυνσης εν γένει. Ζητήματα όπως η βαρύτητα των ψήφων της κάθε χώρας στο Συμβούλιο και η εκπροσώπηση των χωρών στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο αποτελούν σημαντικό μέρος της συνθήκης προσχώρησης. Πρέπει να ξεκινήσουμε τώρα τον καθορισμό σαφών διατάξεων για τη μεταβατική περίοδο. Αυτό που συζητούμε είναι η πρωτογενής νομοθεσία σύμφωνα με τη συνθήκη. Σε αυτό το πλαίσιο, θα ήθελα να τονίσω ότι το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο πρέπει να δώσει τη συγκατάθεσή του και ότι η συνθήκη προσχώρησης πρέπει να επικυρωθεί τόσο στα υπάρχοντα όσο και στα νέα κράτη μέλη. Η συμφωνία που αφορά την ημερομηνία ένταξης της 1ης Μαΐου 2004 βασίζεται σε λεπτομερείς συζητήσεις σχετικά με το τι είναι επιθυμητό και τι είναι πιθανό στο πλαίσιο της διαδικασίας επικύρωσης τόσο στα σημερινά όσο και στα μελλοντικά κράτη μέλη. Οφείλουμε στα μελλοντικά μέλη να μην καθυστερήσουμε την ένταξη περισσότερο από ό,τι είναι απολύτως αναγκαίο. Πιστεύω ότι αυτό ισχύει για όλους μας: Κοινοβούλιο, Συμβούλιο και Επιτροπή. Αυτό σημαίνει ότι υπάρχει ανάγκη για ορισμένες μεταβατικές ρυθμίσεις. Το ίδιο συνέβη και με προηγούμενες διευρύνσεις. Διατυπώθηκε στο Κοινοβούλιο η πρόταση να διεξαχθούν νωρίτερα οι εκλογές του 2004 για το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, για παράδειγμα στις 9 Μαΐου. Προσωπικά συμμερίζομαι αυτήν την άποψη. Το ζήτημα συζητήθηκε λεπτομερώς για πολλά έτη στο πλαίσιο της αναθεώρησης της Κοινής Πράξης για τις άμεσες εκλογές, η οποία τροποποιήθηκε πρόσφατα (δημοσιεύθηκε στην Επίσημη Εφημερίδα της 21ης Οκτωβρίου 2002). Έχουν εξεταστεί όλες οι ημερομηνίες, αλλά εις μάτην. Δυστυχώς, δεν πιστεύω ότι περαιτέρω προσπάθειες για αλλαγή της ημερομηνίας θα αποβούν καρποφόρες. Δεν είναι η Προεδρία, ωστόσο, αυτή που παρακωλύει μια διαφορετική, πιο σύντομη ημερομηνία. Ευελπιστώ ότι το Κοινοβούλιο θα εκτιμήσει την κατάσταση στην οποία θα βρεθεί η Επιτροπή κατά την περίοδο μεταξύ της ένταξης των νέων κρατών μελών και της ανάληψης καθηκόντων της νέας Επιτροπής. Προφανώς, η ανακατανομή των χαρτοφυλακίων στο πλαίσιο της Επιτροπής για μια περίοδο μόλις μισού έτους δεν αποτελεί ικανοποιητική λύση. Η Προεδρία ελπίζει ότι το Κοινοβούλιο θα δεχτεί οι προσωρινοί Επίτροποι των νέων χωρών να μην υπόκεινται σε ακροάσεις ή έγκριση από το Κοινοβούλιο. Με τον τρόπο αυτόν, αποφεύγεται οποιαδήποτε πιθανότητα επηρεασμού της γνώμης του νέου Κοινοβουλίου για τη νέα Επιτροπή. Είναι, βεβαίως, απαράδεκτο για τα νέα κράτη μέλη το γεγονός ότι οι “δικοί τους” Επίτροποι πρέπει να εγκριθούν από ένα Κοινοβούλιο στο οποίο οι νέες χώρες δεν θα εκπροσωπούνται ακόμα από βουλευτές με δικαίωμα ψήφου. Με την προτεινόμενη λύση αποφεύγεται οποιαδήποτε πιθανότητα επηρεασμού της επιλογής των υποψηφίων από τον εκλεγέντα Πρόεδρο της Ευρωπαϊκής Επιτροπής στη σύνθεση της νέας Επιτροπής. Αναμφίβολα, εάν οι Επίτροποι των νέων χωρών δεν έχουν χαρτοφυλάκιο κατά την περίοδο έως την ανάληψη καθηκόντων της νέας Επιτροπής, δεν έχει νόημα η διεξαγωγή εκ μέρους των ειδικών επιτροπών του Κοινοβουλίου ακροάσεων των νέων Επιτρόπων και εξέτασής τους σε εξειδικευμένους τομείς για τους οποίους δεν είναι αρμόδιοι. Για τον λόγο αυτόν, ελπίζω ότι το Κοινοβούλιο θα συμφωνήσει με τον διορισμό των νέων Επιτρόπων βάσει μιας απλουστευμένης διαδικασίας κατά τη μεταβατική περίοδο, έως ότου μπορέσει να διοριστεί νέα Επιτροπή με την πλήρη συμμετοχή του Κοινοβουλίου. Τέλος, υπάρχει το ζήτημα της πλήρους συμμετοχής των νέων κρατών μελών στην προσεχή Διακυβερνητική Διάσκεψη. Το Συμβούλιο έχει σαφώς καθορισμένη θέση επί του ζητήματος αυτού. Τα νέα κράτη μέλη πρέπει να είναι ισότιμα με τα παλιά κράτη μέλη στις διαπραγματεύσεις που θα καθορίσουν το δικό τους και δικό μας κοινό μέλλον. Επίσης, όπως τα παλιά κράτη μέλη, πρέπει, φυσικά, να έχουν το δικαίωμα αρνησικυρίας. Θα ήταν ανέντιμο να πράξουμε διαφορετικά. Προσπάθησα να εξηγήσω τις περίπλοκες θεσμικές συνέπειες της διεύρυνσης. Αναμένω τη συζήτησή μας. Θα ακούσω πολύ προσεκτικά και είμαι ανοιχτός σε όλες τις καλές προτάσεις για ρεαλιστικές εναλλακτικές λύσεις. Το Συμβούλιο θα συζητήσει εκ νέου τις θεσμικές συνέπειες της διεύρυνσης κατά τη συνεδρίαση του Συμβουλίου Γενικών Υποθέσεων, τη Δευτέρα και την Τρίτη. Στη συνεδρίαση, ο Πρόεδρος της Συνέλευσης θα ενημερώσει το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο σχετικά με την κατάσταση των εργασιών της Συνέλευσης και, επιπλέον, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο θα συναντηθεί με τον Πρόεδρο του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, κ. Cox. Επιτρέψτε μου να ξεκινήσω με το δεύτερο. Η συνάντηση με τον Πρόεδρο του Κοινοβουλίου αποτελεί, φυσικά, καθιερωμένη παράδοση κατά τις συνεδριάσεις του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου· μια παράδοση που οι αρχηγοί κρατών και κυβερνήσεων θεωρούν σημαντική και πολύτιμη. Είναι σημαντικό ότι τα θεσμικά όργανα έχουν την ευκαιρία να ανταλλάσσουν απόψεις σε τακτά χρονικά διαστήματα και να συζητούν σημαντικά ευρωπαϊκά ζητήματα, όπως κάνουμε και εμείς σήμερα εδώ και όπως κάναμε ο δανός πρωθυπουργός και εγώ την περασμένη εβδομάδα, όταν δεχτήκαμε την επίσκεψη του κ. Πρόντι, Προέδρου της Επιτροπής, και του κ. Cox, Προέδρου του Κοινοβουλίου. Είμαι απόλυτα βέβαιος ότι η συνάντηση είναι νωπή στη μνήμη τους. Έχει ήδη συμφωνηθεί ότι θα παρίσταμαι στη συνεδρίαση της Επιτροπής Συνταγματικών Υποθέσεων στις 10 Δεκεμβρίου. Αυτό θα αποτελέσει για εμένα την ευκαιρία να ενημερώσω την αρμόδια κοινοβουλευτική επιτροπή σχετικά με τις τελευταίες εξελίξεις, και την ευκαιρία για μια συζήτηση επί της σπουδαιότητάς τους. Κατά την άποψή μου, είναι φυσικό να διεξαχθεί η συζήτηση στο πλαίσιο αυτής της επιτροπής, αλλά, εάν το Κοινοβούλιο επιθυμεί ένα διαφορετικό φόρουμ για τη συζήτηση, στην εν λόγω ημερομηνία, τη 10η Δεκεμβρίου, είμαι, φυσικά, στη διάθεσή σας. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Σεβίλλης έδωσε στη δανική Προεδρία την εντολή να συνεχίσει να εργάζεται όσον αφορά το ζήτημα του μελλοντικού τρόπου λειτουργίας της Προεδρίας σε μια διευρυμένη ΕΕ. Η Προεδρία επρόκειτο να παρουσιάσει μια αρχική έκθεση κατά τη συνεδρίαση της Κοπεγχάγης. Αυτό θα σημαίνει ότι μπορούμε να διεξαγάγουμε εκεί μια αρχική συζήτηση προσανατολισμού επί του θέματος. Η έκθεση της Προεδρίας περιέχει τρία πρότυπα για τη μορφή που θα μπορούσε να λάβει η Προεδρία στο μέλλον και ασχολείται, από αυτήν την άποψη, με το ζήτημα της ενίσχυσης του ρόλου του Ύπατου Εκπροσώπου και την πιθανότητα ύπαρξης εκλεγμένου Προέδρου του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου. Δεν υπάρχει πρόθεση λήψης αποφάσεως εκ μέρους του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου σχετικά με τα πρότυπα. Η Προεδρία θα προτείνει να συνεχιστεί η περαιτέρω εργασία όσον αφορά τη διαμόρφωση των μελλοντικών Προεδριών, τόσο στο Συμβούλιο όσο και στη Συνέλευση, και, όσον αφορά την τελευταία, αυτό αποτελεί μέρος των γενικών συζητήσεών της σχετικά με τα θεσμικά όργανα. Στη συνεδρίαση της Κοπεγχάγης, ο Πρόεδρος της Συνέλευσης θα δώσει μια έκθεση σχετικά με την πρόοδο που έχει πραγματοποιηθεί στη Συνέλευση. Αυτός ο διάλογος είναι πολύ σημαντικός. Με την παρουσίαση, τον περασμένο μήνα, ενός σχεδίου Συνταγματικής Συνθήκης, το έργο της Συνέλευσης εισήλθε σε αποφασιστική φάση. Οι συζητήσεις σχετικά με τις λεπτομέρειες στο πλαίσιο που παρουσίασε ο Πρόεδρος σημειώνουν ταχεία πρόοδο. Δημιουργείται τώρα η βάση για το τελικό προϊόν της Συνέλευσης. Σε αυτό το πλαίσιο, είναι θετικό να δούμε ότι το σχέδιο Συνταγματικής Συνθήκης έχει δώσει το έναυσμα για μια πανευρωπαϊκή συζήτηση σχετικά με τη μορφή που θα λάβει η Ευρώπη του μέλλοντος. Είναι καλός οιωνός για την κοινή μας φιλοδοξία να δημιουργηθεί μια ευρωπαϊκή συνεργασία, η οποία θα είναι περισσότερο δημοκρατική και θα έχει τη λαϊκή υποστήριξη. Κατά τη διάρκεια αυτού του εξαμήνου, η Προεδρία έχει εργαστεί, προκειμένου το έργο στη Συνέλευση να εξελιχθεί σύμφωνα με τον στόχο για μια θετική και καλά προετοιμασμένη συμβολή στη Διακυβερνητική Διάσκεψη. Όπως έχει καταστεί σαφές από τη δήλωσή μου, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο έχει μια εκτενή και φιλόδοξη ημερήσια διάταξη για τη συνεδρίασή του. Ελπίζω και πιστεύω ότι όλες οι χώρες θα επιδείξουν κατά τη συνεδρίαση την απαραίτητη βούληση να συμβιβαστούν και να βοηθήσουν στη λήψη σημαντικών αποφάσεων, για τις οποίες μίλησα εδώ. Ελπίζουμε ότι στην Κοπεγχάγη θα μπορέσουμε να λάβουμε μια ιστορική απόφαση σχετικά με τη μεγαλύτερη έως τώρα διεύρυνση στην ιστορία της Κοινότητας και επίσης, τολμώ να πω, τη διεύρυνση με τις πιο σημαντικές συνέπειες και την πιο ευρεία ιστορική προοπτική. Η μεγάλη συζήτηση σχετικά με τη διεύρυνση που διεξήχθη τον περασμένο μήνα στο Κοινοβούλιο είναι απλώς ένα παράδειγμα της ισχυρής βούλησης που έχει επιδείξει το Κοινοβούλιο και των προσπαθειών που έχει καταβάλει, προκειμένου να επιτύχει αυτό το έργο. Όπως δε ανέφερα στην αρχή, αυτό το μεγάλο έργο μπορεί να επιτύχει μόνον εάν τα τρία θεσμικά όργανα συνεργαστούν στενά. Πιστεύω ότι το έχουν πράξει αυτό, και θα ήθελα να ευχαριστήσω εκ νέου το Κοινοβούλιο για τα σαφή μηνύματα που έχει δώσει όλο αυτό το διάστημα όσον αφορά την επικείμενη διεύρυνση. Εάν επιτύχει η διεύρυνση στην Κοπεγχάγη, και θα επιτύχει, αυτό θα είναι ένα ακόμα προϊόν της σκληρής δουλειάς που έκαναν τα θεσμικά όργανα και της αποτελεσματικής συνεργασίας τους κατά τη διάρκεια των τελευταίων ετών. Η διεύρυνση θα είναι το πιο σημαντικό θέμα της ημερήσιας διάταξης της συνεδρίασης του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου στην Κοπεγχάγη. Τους τελευταίους μήνες, ο ρυθμός των ενταξιακών διαπραγματεύσεων υπήρξε πολύ γρήγορος. Βρισκόμαστε τώρα κοντά στη λήψη της απόφασης που θα επισφραγίσει την επανένωση της ευρωπαϊκής ηπείρου: την ολοκλήρωση των ενταξιακών διαπραγματεύσεων με την πρώτη ομάδα των υποψηφίων χωρών, με στόχο την ένταξή τους την 1η Μαΐου 2004. Αυτό υπήρξε εξαιρετικά δύσκολο και περίπλοκο, και δεν έχει ακόμα επιλυθεί. Το γεγονός ότι η πιθανότητα ολοκλήρωσης των διαπραγματεύσεων φαίνεται τώρα να είναι πραγματικότητα οφείλεται σε μεγάλο βαθμό στο θετικό αποτέλεσμα που επιτεύχθηκε στη συνεδρίαση του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου στις Βρυξέλλες. Όπως γνωρίζετε, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο των Βρυξελλών κατέληξε στο συμπέρασμα ότι δέκα χώρες θα είναι έτοιμες να αποκτήσουν την ιδιότητα του μέλους από τις αρχές του 2004. Τώρα πραγματοποιούνται οι τελικές και αποφασιστικές διαπραγματεύσεις. Την περασμένη εβδομάδα, η Προεδρία παρουσίασε ένα διαπραγματευτικό πακέτο για κάθε μία από τις υποψήφιες χώρες. Αυτά τα πακέτα αντιπροσωπεύουν την πρόταση της Προεδρίας για οριστική επίλυση των διαπραγματεύσεων. Λαμβάνουν υπόψη – όσο το δυνατόν περισσότερο – τις απόψεις των υποψηφίων χωρών, όπως παρουσιάζονται στις ξεχωριστές συναντήσεις με κάθε χώρα, και συνάδουν με το χρηματοπιστωτικό πλαίσιο για τη διεύρυνση, ήτοι με τη Συμφωνία του Βερολίνου και με τις αποφάσεις της συνεδρίασης του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου στις Βρυξέλλες τον Οκτώβριο. Η Προεδρία ελπίζει ότι μπορούμε να καλύψουμε πολύ έδαφος – όσο το δυνατόν περισσότερο – στις διαπραγματεύσεις πριν από τη συνεδρίαση του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου στην Κοπεγχάγη. Είναι γνωστό ότι οι τελικές διαπραγματεύσεις δεν θα είναι εύκολες. Με δεδομένη την ορθή βούληση για συμβιβασμό εκ μέρους τόσο των σημερινών όσο και των μελλοντικών κρατών μελών, ωστόσο, είμαι πεπεισμένος ότι θα καταλήξουμε σίγουρα σε επιτυχές αποτέλεσμα. Ωστόσο, η διεύρυνση δεν ολοκληρώνεται στην Κοπεγχάγη. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο επιθυμεί, επίσης, να δώσει νέα ώθηση στην ενταξιακή διαδικασία για τη Βουλγαρία και τη Ρουμανία. Θα ληφθεί απόφαση σχετικά με λεπτομερείς χάρτες πορείας και χρονοδιαγράμματα και σχετικά με την προενταξιακή ενίσχυση, προκειμένου να προχωρήσει η ενταξιακή διαδικασία με τη Βουλγαρία και τη Ρουμανία. Η ανακοίνωση της Επιτροπής, στις 13 Νοεμβρίου, η οποία αφορά έναν χάρτη πορείας για τις δύο χώρες, αποτελεί καλό βήμα προς τη σωστή κατεύθυνση. Στην τελευταία συνεδρίαση του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου, τον Οκτώβριο, η ΕΕ χαιρέτησε το νέο μεταρρυθμιστικό έργο στην Τουρκία. Οι χώρες της ΕΕ τόνισαν ομόφωνα ότι οι πολύ σημαντικές μεταρρυθμίσεις στην Τουρκία έχουν επισπεύσει την έναρξη των ενταξιακών διαπραγματεύσεων με την εν λόγω χώρα. Η ένταξη της Τουρκίας θα ακολουθήσει τις ίδιες αρχές και τα ίδια κριτήρια με αυτά που ισχύουν για τις υπόλοιπες υποψήφιες χώρες. Η ΕΕ βρίσκεται στη διαδικασία προετοιμασίας της απόφασης όσον αφορά το επόμενο βήμα στην υποψηφιότητα της Τουρκίας. Αυτή η απόφαση θα ληφθεί στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Κοπεγχάγης. Η Προεδρία ευελπιστεί ότι μπορεί να εξευρεθεί λύση του ζητήματος της Κύπρου πριν από την Κοπεγχάγη. Η ΕΕ υποστηρίζει ολόψυχα τις προσπάθειες του Γενικού Γραμματέα των Ηνωμένων Εθνών για την εξεύρεση λύσης. Εάν δεν υπάρξει επίλυση της πολιτικής σύγκρουσης στην Κύπρο κατά τη διάσκεψη κορυφής της Κοπεγχάγης, η ΕΕ θα λάβει την απόφασή της σχετικά με την ένταξη της Κύπρου βάσει των συμπερασμάτων του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου του Ελσίνκι το 1999."@el8 "Mr President, Commissioner, former colleagues, ladies and gentlemen, the forthcoming European Council meeting in Copenhagen will play a decisive role in the conclusion of the Danish Presidency. The agenda will focus on two subjects: enlargement and the functioning of the Council in the light of enlargement. Setting the accession date for the new Member States entails a number of institutional consequences, and it is obviously important that Parliament is fully involved in the discussions on these consequences. I myself have had the pleasure of informing Parliament at all stages of these deliberations. I have already had the occasion to discuss matters: during the last session in Strasbourg, where this and other questions were raised by Mr Barón Crespo; and also last week in the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy, where we discussed the subject at length. The Presidency fully understands Parliament’s keen interest in the institutional consequences of enlargement, and is willing to enter into an open discussion on these matters. At the same time, I must also draw attention to the complicated negotiating process under way at this time with regard to enlargement. Agreement must be reached not only within the Council (and within the other institutions), but also – and this is particularly important – with the future Member States. It can be said, therefore, that it is an ongoing, intensive process in which we do not have all the answers yet. The institutional questions are pressing. They are a necessary part of enlargement as a whole. Questions such as the weighting of individual countries’ votes in the Council and the countries’ representation in the European Parliament constitute an essential part of the accession treaty. We need to make a start now on laying down clear provisions for the transitional period. What we are talking about is primary legislation in line with the treaty. In this connection, I should like to make the point that the European Parliament will have to give its assent, and that the accession treaty needs to be ratified in both existing and new Member States. Agreement on the accession date of 1 May 2004 is based on detailed discussions on what is desirable and what is possible in the light of the ratification process in both the present and the future Member States. We owe it to the future members not to delay accession for any longer than is absolutely necessary. I believe this goes for us all: Parliament, the Council and the Commission. This means that there is a need for certain transitional arrangements. This was also the case with previous enlargements. It has been suggested in Parliament that the 2004 elections to the European Parliament be held on an earlier date, for example 9 May. I personally sympathise with this view. The matter was discussed in detail over many years in connection with the revision of the Common Act on direct elections, which has recently been amended (published in the Official Journal of 21 October 2002). All sorts of dates have been considered, but in vain. Unfortunately, I do not believe that further attempts to change the date will bear fruit. It is not the Presidency, however, that is standing in the way of a different, earlier, date. I hope that Parliament appreciates the situation that the Commission will find itself in during the period between the accession of the new Member States and the investiture of the new Commission. Obviously redistributing the portfolios within the Commission for a period of just half a year is not a satisfactory solution. The Presidency hopes Parliament accepts that the interim Commissioners from the new countries will not be subject to hearings or approval by Parliament. This avoids any possibility of prejudicing the new Parliament’s opinion of the new Commission. It is of course unacceptable to the new Member States that ‘their’ Commissioners should be approved by a Parliament in which the new countries are not yet represented by MEPs with voting rights. The proposed solution avoids any possibility of prejudicing the choice of candidates by the President-designate of the European Commission in the composition of the new Commission. It goes without saying that, if the Commissioners from the new countries do not have a portfolio during the period up to the investiture of the new Commission, there is very little point in Parliament's specialist committees holding hearings of the new Commissioners and examining them in specialist areas they do not have. This is why I hope that Parliament can see its way clear to agreeing to the new Commissioners being appointed on the basis of a simplified procedure in the transitional period, until a new Commission can be appointed with the full involvement of Parliament. Lastly, there is the question of the full participation of the new Member States in the forthcoming Intergovernmental Conference. The Council has a clearly defined position on this matter. The new Member States must be placed on an equal footing with the old Member States in the negotiations that will shape their and our common future. And, like the old Member States, they must of course have the right of veto. We cannot in decency do otherwise. I have endeavoured to explain the complicated institutional consequences of enlargement. I am looking forward to our debate. I will listen very carefully and am open to all good suggestions for realistic alternative solutions. The Council will discuss the institutional consequences of enlargement once more at the General Affairs Council meeting on Monday and Tuesday. At the meeting, the Chairman of the Convention will brief the European Council on the status of the Convention’s work, and, in addition, the European Council will meet with the President of the European Parliament, Mr Cox. Let me start with the latter. The meeting with the President of Parliament is of course an established tradition at meetings of the European Council; a tradition that the Heads of State and Government view as important and valuable. It is important that the institutions have a regular opportunity to exchange views and discuss key European questions, as we are also doing here today; and as the Danish Prime Minister and I did last week, when we were visited by Mr Prodi, President of the Commission, and Mr Cox, President of Parliament. I am quite sure that the meeting is fresh in their minds. It has already been agreed that I shall be present myself at the meeting of the Committee on Constitutional Affairs on 10 December. This will be an opportunity for me to brief the competent parliamentary committee on the latest developments, and for a discussion on their significance. In my opinion it is natural that the discussion should take place within this committee, but if Parliament should wish for a different forum for the debate, on the date in question, 10 December, I am, of course, at your disposal. The Seville European Council instructed the Danish Presidency to continue working on the question as to how the presidency will function in the future in an enlarged EU. The Presidency was to present an initial report at the meeting in Copenhagen. This will mean that we can have an initial orientation debate on the subject there. The Presidency’s report has three models for the form the presidency could take in future, and the report deals in this respect with the question of strengthening the role of the High Representative and the possibility of having an elected President of the European Council. It is not the intention that the European Council will take a decision on the models. The Presidency will suggest that the further work on shaping the presidencies of the future be continued in both the Council and the Convention, and, as far as the latter is concerned, this forms part of its general discussions on the institutions. At the meeting in Copenhagen, the Chairman of the Convention will give a report on the progress that has been made in the Convention. This dialogue is very important. With the presentation, last month, of a draft Constitutional Treaty, the work of the Convention entered a decisive phase. The discussions on the details within the framework the chairman presented are making rapid progress. The basis for the Convention’s end product is now being created. In this connection, it is good to see that the draft Constitutional Treaty has given rise to a Europe-wide debate on the form the Europe of the future will take. It bodes well for our common ambition to create European cooperation which is more democratic and has grass-roots support. Over the whole of its term, the Presidency has worked towards seeing to it that the work in the Convention unfolds in accordance with the aim of producing a good and well prepared input to the Intergovernmental Conference. As will have been clear from my statement, the European Council has an extensive and ambitious agenda for its meeting. It is my hope and belief that all the countries at the meeting will show the necessary willingness to compromise and help to take the important decisions I have spoken of here. In Copenhagen we hope to be able to take a historic decision on the greatest enlargement in the history of the Community to date, and I also dare say the enlargement with the most far-reaching consequences and the broadest historical perspective. The great debate on enlargement that took place in Parliament last month is just one example of the strong will Parliament has shown, and the efforts it has made, to make this project succeed. And, as I said at the start, this great project can only succeed if the three institutions work closely together. I believe that they have done so, and I should like to thank Parliament once more for the clear messages it has given out all along when it comes to the enlargement ahead of us. ( ) If enlargement succeeds in Copenhagen, and it will, this will be another product of the hard work put in by the institutions and their effective cooperation over the last few years. Enlargement will be the most important item on the agenda of the European Council meeting in Copenhagen. For some months the pace of the accession negotiations has been very fast. We are now close to taking the decision that will seal the reunification of the continent of Europe: the conclusion of accession negotiations with the first group of candidate countries with a view to their accession on 1 May 2004. This has been incredibly difficult and complicated, and it has not yet been resolved. The fact that the possibility of concluding the negotiations now seems to be a reality is due in no small part to the positive result that was attained at the European Council meeting in Brussels. As you know, the Brussels European Council concluded that ten countries will be ready for membership from the beginning of 2004. The final and decisive negotiations are now taking place. Last week, the Presidency presented a negotiating package for each of the candidate countries. These packages represent the Presidency’s proposal for a definitive resolution of the negotiations. They take into account – as far as possible – the views of the candidate countries, as presented at separate meetings with each individual country, and they are in line with the financial framework for enlargement, that is to say, with the Berlin Agreement and with the decisions from the European Council meeting in Brussels in October. The Presidency hopes that we can cover a lot of ground – as much as possible – in the negotiations before the European Council meeting in Copenhagen. It is no secret that the final negotiations will not be easy. Given the right willingness to compromise on the part of both present and future Member States, however, I am convinced that we achieve a successful result. Enlargement does not end in Copenhagen, however. The European Council also wants to give new impetus to the accession process for Bulgaria and Romania. A decision will be taken on detailed roadmaps and timetables, and pre-accession aid, in order to move forward the accession process with Bulgaria and Romania. The Commission’s communication of 13 November on a roadmap for the two countries is a good step in the right direction. At the last European Council meeting, in October, the EU welcomed the new reform work in Turkey. The countries of the EU were unanimous in emphasising that the many important reforms in Turkey have expedited the start of accession negotiations with that country. Turkey’s accession will follow the same principles and criteria as those applied to the other candidate countries. The EU is in the process of preparing the decision on the next step in Turkey's candidature. This decision will be taken at the Copenhagen European Council. The Presidency hopes that a solution to the Cyprus issue can be found ahead of Copenhagen. The EU supports wholeheartedly the UN Secretary-General's endeavours to find a solution. If a solution is not found to the political conflict in Cyprus at the Copenhagen Summit, the EU will take its decision on the accession of Cyprus on the basis of the conclusions from the Helsinki European Council in 1999."@en3 "Señor Presidente, señor Comisario, antiguos colegas, Señorías, la próxima reunión del Consejo Europeo de Copenhague tendrá un papel decisivo en la conclusión de la Presidencia danesa. La agenda se va a centrar en dos cuestiones: la ampliación y el funcionamiento del Consejo a raíz de ésta. Fijar la fecha de adhesión de los nuevos Estados miembros conlleva diversas consecuencias institucionales, y es obvia la importancia de que el Parlamento participe plenamente en los debates sobre dichas consecuencias. Yo mismo he tenido el placer de informar al Parlamento en todas las fases de las deliberaciones. Ya he tenido la ocasión de debatir algunos asuntos durante la última sesión de Estrasburgo, en la que el Sr. Barón Crespo planteó esta y otras cuestiones, y también la semana pasada en la Comisión de Asuntos Exteriores, Derechos Humanos, Seguridad Común y Política de Defensa, en la que debatimos el asunto con detenimiento. La Presidencia comprende perfectamente el gran interés del Parlamento por las consecuencias institucionales de la ampliación y está dispuesta a celebrar un debate abierto sobre estos aspectos. Al mismo tiempo, debo llamar su atención sobre el complicado proceso de negociación que está teniendo lugar ahora en torno a la ampliación. Es preciso alcanzar un acuerdo no sólo dentro del Consejo – y en el seno de las demás instituciones –, sino también – y esto es especialmente importante – con los futuros Estados miembros. Por lo tanto, puede decirse que se trata de un proceso en curso e intensivo en el que todavía no tenemos todas las respuestas. Las cuestiones institucionales son apremiantes y representan una parte necesaria de la ampliación en su conjunto. Cuestiones como el peso de los votos de los países en el Consejo o la representación de éstos en el Parlamento Europeo constituyen una parte esencial del tratado de adhesión. Ahora tenemos que empezar a establecer disposiciones claras sobre el período de transición. Estamos hablando de derecho primario en consonancia con el tratado. A este respecto, me gustaría señalar que el Parlamento Europeo tendrá que dar su consentimiento y que el tratado de adhesión ha de ser ratificado tanto en los Estados miembros actuales como en los nuevos Estados miembros. El acuerdo que fija como fecha de adhesión el 1 de mayo de 2004 se basa en prolijos debates sobre lo que es deseable y lo que es posible, en vista del proceso de ratificación tanto en los actuales como en los futuros Estados miembros. Tenemos el deber con los futuros Estados miembros de no demorar la adhesión más tiempo del estrictamente necesario. Creo que esto va por todos nosotros: el Parlamento, el Consejo y la Comisión. Eso significa que son precisas algunas medidas de transición, como ocurrió también en las anteriores ampliaciones. Se ha sugerido en esta Cámara que las elecciones al Parlamento Europeo de 2004 se celebren antes: por ejemplo, el 9 de mayo. Personalmente, comparto esta opinión. El asunto se debatió con detenimiento durante muchos años en relación con la revisión del Acto relativo a la elección de los diputados al Parlamento Europeo por sufragio universal directo, que se ha modificado recientemente (publicada en el Diario Oficial del 21 de octubre de 2002). Se han estudiado todo tipo de fechas, pero ha sido en vano. Por desgracia, no creo que ningún futuro intento de cambiar la fecha tenga éxito. No obstante, no es la Presidencia la que está poniendo trabas a que se fije una fecha más temprana. Espero que el Parlamento se dé cuenta de la situación en que se encontrará la Comisión durante el período comprendido entre la adhesión de los nuevos Estados miembros y la investidura de la nueva Comisión. Es evidente que redistribuir las carteras dentro de la Comisión para sólo medio año no es una solución satisfactoria. La Presidencia confía en que el Parlamento acepte que los comisarios interinos de los nuevos países no estén sujetos a la obligación de comparecer en audiencia ni a la aprobación del Parlamento. De esta forma se evita cualquier posibilidad de predisponer la opinión del nuevo Parlamento sobre la nueva Comisión. Como es lógico, los nuevos Estados miembros no pueden aceptar que «sus» comisarios sean aprobados por un Parlamento en el que todavía no están representados por diputados con derecho de voto. La solución propuesta evita cualquier posibilidad de predisponer la elección de candidatos por parte del Presidente designado de la Comisión Europea en la composición de la nueva Comisión. No hace falta decir que si los comisarios de los nuevos países no tienen una cartera durante el período comprendido hasta la investidura de la nueva Comisión, no tiene mucho sentido que las comisiones especializadas del Parlamento reciban en audiencia a los nuevos comisarios y los examinen en áreas especializadas que no son de su competencia. Es por eso que espero que el Parlamento no tenga inconveniente en aceptar que los nuevos comisarios sean nombrados mediante un procedimiento simplificado en el período de transición, hasta que pueda nombrarse una nueva Comisión con la total implicación del Parlamento. Por último, está la cuestión de la plena participación de los nuevos Estados miembros en la próxima Conferencia Intergubernamental. El Consejo mantiene una postura claramente definida al respecto: los nuevos Estados miembros deben estar en igualdad de condiciones con los antiguos Estados miembros en las negociaciones que conformarán su futuro y nuestro futuro en común. Además, al igual que los antiguos Estados miembros, deben tener, sin duda alguna, derecho de veto. Esto debe ser así, si queremos comportarnos con ellos de una forma justa. Me he esforzado por explicar las complicadas consecuencias institucionales de la ampliación, y ahora espero con ansiedad el debate. Voy a prestar mucha atención y estoy abierto a toda sugerencia que aporte soluciones alternativas realistas. El Consejo debatirá, una vez más, las consecuencias institucionales de la ampliación en el Consejo de Asuntos Generales que tendrá lugar el lunes y el martes. En la reunión, el Presidente de la Convención informará al Consejo Europeo sobre el estado de los trabajos de la Convención y, además, el Consejo Europeo se reunirá con el Presidente del Parlamento Europeo, el Sr. Cox. Permítanme comenzar por esto último. La reunión con el Presidente del Parlamento es, como todos saben, una tradición arraigada en las reuniones del Consejo Europeo, una tradición que los Jefes de Estado y de Gobierno consideran importante y valiosa. Es importante que las instituciones tengan periódicamente la oportunidad de intercambiar opiniones y debatir sobre cuestiones europeas de primer orden, como estamos haciendo hoy también en esta Cámara y como hicimos el Primer Ministro danés y yo mismo la semana pasada, cuando recibimos la visita del Sr. Prodi, Presidente de la Comisión, y del Sr. Cox, Presidente del Parlamento. Estoy seguro de que ambos tienen fresca en su memoria esa reunión. Ya se ha acordado mi presencia en la reunión de la Comisión de Asuntos Constitucionales del 10 de diciembre. Entonces podré informar a la comisión parlamentaria competente de los últimos cambios, y se podrá realizar también un debate sobre la importancia de éstos. A mi juicio, lo normal es que los debates tengan lugar en el seno de esta comisión, pero si el Parlamento desea que dicho debate se realice en otro foro, en la fecha en cuestión, el 10 de diciembre, yo estoy, como es lógico, a su disposición. El Consejo Europeo de Sevilla solicitó a la Presidencia danesa que continuara trabajando en la cuestión del funcionamiento de la presidencia, en el futuro, en una UE ampliada. La Presidencia debe presentar un informe inicial en el Consejo de Copenhague: de esta manera, podremos tener un debate orientativo inicial sobre el tema en esa reunión. El informe de la Presidencia expone tres modelos de presidencia para el futuro y aborda, a este respecto, la cuestión del fortalecimiento del papel del Alto Representante y la posibilidad de contar con un presidente electo del Consejo Europeo. No se pretende que el Consejo Europeo tome una decisión sobre los modelos. La Presidencia sugerirá que el trabajo para establecer el formato de las presidencias en el futuro continúe tanto en el Consejo como en la Convención, algo que, en el caso de ésta última, forma parte de sus debates generales sobre las instituciones. En la reunión de Copenhague, el Presidente de la Convención presentará un informe sobre los avances realizados por ella. Este diálogo es muy importante. El trabajo de la Convención entró en una fase decisiva con la presentación, el mes pasado, de un anteproyecto de Tratado Constitucional. Los debates sobre los pormenores de este marco que presentó el Presidente avanzan rápidamente. En estos momentos se está creando la base del texto final de la Convención. A este respecto, es positivo que el anteproyecto de Tratado Constitucional haya dado lugar a un debate, en toda Europa, sobre la forma que tendrá en el futuro la Unión Europea. Es un buen presagio para nuestra ambición común de establecer una cooperación europea que sea más democrática y cuente con el apoyo popular. Durante todo su mandato, la Presidencia ha trabajado para asegurarse de que la labor de la Convención se desarrolle de conformidad con el objetivo de hacer una buena y bien elaborada aportación a la Conferencia Intergubernamental. Como habrá quedado claro por mi intervención, el Consejo Europeo tiene una agenda muy amplia y ambiciosa para su reunión. Espero – y estoy convencido de ello – que todos los países presentes en dicha reunión hagan gala de la necesaria voluntad de compromiso y contribuyan a tomar las importantes decisiones de las que he hablado hoy aquí. Esperamos que en Copenhague podamos tomar una decisión histórica sobre la mayor ampliación, hasta la fecha, en la historia de la Comunidad, y me atrevo a decir también, la ampliación con mayores consecuencias y mayor perspectiva histórica. El gran debate sobre la ampliación que tuvo lugar en el Parlamento el mes pasado es sólo un ejemplo de la fuerza de voluntad que ha demostrado esta institución y de los esfuerzos que ha realizado para lograr el éxito de este proyecto. Asimismo, como dije al principio, este gran proyecto sólo podrá salir adelante si las tres instituciones trabajan codo con codo. Creo que así lo están haciendo, y me gustaría dar las gracias de nuevo al Parlamento por la claridad con que se ha expresado en lo que se refiere a la ampliación. Si la ampliación tiene éxito en Copenhague, y lo tendrá, este éxito será otra consecuencia del arduo trabajo realizado por las instituciones y de su eficaz colaboración durante los últimos años. La ampliación será el punto más importante de la agenda de la reunión del Consejo Europeo de Copenhague. Durante varios meses, el ritmo de las negociaciones de adhesión ha sido muy rápido. Ahora estamos a punto de tomar la decisión que sellará la reunificación del continente europeo: la conclusión de las negociaciones de adhesión con el primer grupo de países candidatos, con vistas a su adhesión el 1 de mayo de 2004. Este proceso ha sido enormemente difícil y complicado, y aún quedan algunos flecos por resolver. El hecho de que la posibilidad de llevar las negociaciones a buen término parezca ahora una realidad se debe, en no poca medida, al positivo resultado obtenido en la reunión del Consejo Europeo en Bruselas. Como ustedes saben, el Consejo Europeo de Bruselas decidió que diez países estarán preparados para su ingreso en la UE a partir de principios de 2004. Las negociaciones finales y definitivas están teniendo lugar en estos momentos. La semana pasada, la Presidencia presentó un paquete de negociación para cada uno de los países candidatos. Estos paquetes constituyen la propuesta de la Presidencia para resolver definitivamente las negociaciones. Tienen en cuenta, en la medida de lo posible, las opiniones que los países candidatos han manifestado en las reuniones individuales mantenidas con cada país, y están en consonancia con el marco financiero de la ampliación, es decir, con el Acuerdo de Berlín y con las decisiones tomadas en la reunión del Consejo Europeo celebrada en octubre en Bruselas. La Presidencia espera que podamos avanzar mucho en las negociaciones – tanto como sea posible –, antes de la reunión del Consejo Europeo de Copenhague. No es ningún secreto que las negociaciones finales no van a ser fáciles. Sin embargo, dada la acertada voluntad de compromiso tanto de los actuales como de los futuros Estados miembros, estoy convencido de que lograremos un resultado satisfactorio. La ampliación, no obstante, no concluye en Copenhague. El Consejo Europeo también desea dar un nuevo impulso al proceso de adhesión de Bulgaria y Rumania. Se tomará una decisión sobre planes de trabajo y calendarios detallados y sobre las ayudas de preadhesión, con el fin de avanzar en el proceso de adhesión de Bulgaria y Rumania. La comunicación de la Comisión del 13 de noviembre relativa a los planes de trabajo para ambos países es un gran paso en la dirección correcta. En la última reunión del Consejo Europeo, celebrada en octubre, la UE se congratuló de las nuevas reformas que se están llevando a cabo en Turquía. Los países de la UE destacaron unánimemente que las muchas e importantes reformas realizadas en Turquía han acelerado el inicio de negociaciones de adhesión con dicho país. La adhesión de Turquía se regirá por los mismos principios y criterios que se han aplicado con los demás países candidatos. La UE está decidiendo cuál será el próximo paso con respecto a la candidatura de Turquía, una decisión que se tomará en el Consejo Europeo de Copenhague. La Presidencia confía en que se pueda encontrar una solución al problema de Chipre antes de la reunión de Copenhague. La UE apoya de corazón los esfuerzos del Secretario General de las Naciones Unidas para hallar una solución. Si no se encuentra una manera de resolver el conflicto político de Chipre en la Cumbre de Copenhague, la UE tomará su decisión sobre la adhesión de Chipre basándose en las conclusiones del Consejo Europeo de Helsinki de 1999."@es12 "Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät entiset kollegani, hyvät parlamentin jäsenet, Kööpenhaminassa pidettävä Eurooppa-neuvoston kokous on Tanskan puheenjohtajakauden lopun tärkeimpiä tapahtumia. Kokouksen esityslistalla on kaksi aihetta: laajentuminen ja laajentumisen vaikutus neuvoston toimintaan. Uusien jäsenvaltioiden liittymispäivän asettamiseen liittyy paljon asioita, joilla on institutionaalisia seurauksia, ja on päivänselvää, että parlamentin on osallistuttava tiiviisti näistä seurauksista käytäviin keskusteluihin. Itse olen saanut kunnian ilmoittaa parlamentille keskustelujen eri vaiheista, ja olen jo osallistunut asioista käytyihin keskusteluihin. Barón Crespo käsitteli tätä ja muitakin asioita edellisessä Strasbourgin istunnossa, ja ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan viimeviikkoisessa kokouksessa aiheesta keskusteltiin pitkään. Puheenjohtajavaltio ymmärtää täysin, miksi parlamentti on erittäin kiinnostunut laajentumisen institutionaalisista seurauksista ja miksi se haluaa, että asioista keskusteltaisiin avoimesti. Samalla on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että käynnissä on myös monimutkainen laajentumiseen liittyvä neuvotteluprosessi. Asioista on päästävä yhteisymmärrykseen sekä neuvoston (ja muidenkin toimielinten) sisällä että erityisesti uusien jäsenvaltioiden kanssa. Voidaan siis sanoa, että kyseessä on jatkuva ja vaativa prosessi, jossa on vielä ratkaisemattomia kysymyksiä. Institutionaaliset kysymykset edellyttävät pikaista ratkaisua, ja niitä syntyy pakostakin laajentumisen yhteydessä. Liittymissopimuksen kannalta olennaisia kysymyksiä ovat yksittäisten maiden äänten painottaminen neuvostossa ja maiden edustus Euroopan parlamentissa. Meidän on nyt ryhdyttävä laatimaan tarkkoja säännöksiä siirtymäkautta varten. Toisin sanoen primäärilainsäädäntö ja liittymissopimus on saatava vastaamaan toisiaan. Tässä yhteydessä haluaisin huomauttaa, että parlamentin on hyväksyttävä sopimus ja että sekä nykyisten että uusien jäsenvaltioiden on ratifioitava liittymissopimus. Liittymisen päivämääräksi on sovittu 1. toukokuuta 2004. Päivästä päätettiin yksityiskohtaisten keskustelujen jälkeen, kun oli selvitetty, mikä oli suotavaa ja mahdollista nykyisten ja uusien jäsenvaltioiden ratifiointimenettelyjen kannalta. Uusien jäsenvaltioita kohtaan on reilua, ettei liittymistä viivytetä yhtään sen pitempään kuin on pakko. Mielestäni tämä koskee kaikkia, niin parlamenttia, neuvostoa kuin komissiotakin. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitsemme jonkinlaisia siirtymävaiheen järjestelyjä. Niitä tarvittiin myös edellisten laajentumisten yhteydessä. Parlamentissa on ehdotettu, että Euroopan parlamentin vuoden 2004 vaalit pidettäisiin aikaisemmin, esimerkiksi 9. toukokuuta. Kannatan ehdotusta. Asiasta keskusteltiin usean vuoden ajan välittömillä vaaleilla valitsemista koskevan säädöksen uudistamisen yhteydessä. Tarkistettu säädös julkaistiin hiljattain (21. lokakuuta 2002) yhteisöjen virallisessa lehdessä. Vaalien ajankohdaksi on esitetty erilaisia päivämääriä, mutta turhaan. Niin valitettavaa kuin se onkin, en usko, että uusia ehdotuksia hyväksytään. Puheenjohtajavaltio ei kuitenkaan ole taho, joka vastustaa uuden, aikaisemman päivämäärän valintaa. Toivottavasti parlamentti ymmärtää, millainen tilanne komissiossa vallitsee, kun uudet jäsenvaltiot ovat liittyneet mutta uutta komissiota ei ole vielä nimitetty. Ratkaisuksi ei tietenkään riitä myöskään se, että komission salkut jaettaisiin vain puolen vuoden ajaksi. Puheenjohtajavaltio toivoo parlamentin hyväksyvän, ettei parlamenttia pyydetä kuulemaan tai hyväksymään uusien jäsenvaltioiden väliaikaisia komission jäseniä. Näin vältytään siltä, että uudella parlamentilla olisi ennakkoasenteita uutta komissiota kohtaan. Sellaista käytäntöä ei tietenkään voitaisi hyväksyä, että uusien jäsenvaltioiden komission jäsenet saisivat hyväksynnän parlamentilta, jossa uusien jäsenvaltioiden parlamentin jäsenillä ei ole vielä äänestysoikeutta. Ehdotetun järjestelyn avulla vältyttäisiin siltä, että Euroopan komission puheenjohtajaksi nimitetyllä henkilöllä olisi ennakkoasenteita valittaessa uuden komission jäsenehdokkaita. Jos uusien jäsenvaltioiden komission jäsenille ei jaeta salkkuja ennen uuden komission nimittämistä, on selvää, ettei parlamentin asiantuntijavaliokuntien kannata kuulla ehdokkaita tai tarkastella heitä sellaisten erityisalojen osalta, joita heille ei ole osoitettu. Tämän vuoksi toivon parlamentin suostuvan siihen, että komission uudet jäsenet nimitetään siirtymäkaudeksi yksinkertaistettua menettelyä noudattaen, kunnes nimitetään uusi komissio, jolloin parlamentti osallistuu valintaan täysimääräisesti. Lisäksi on ratkaisematta kysymys uusien jäsenvaltioiden täysivaltaisesta osallistumisesta tulevaan hallitustenväliseen konferenssiin. Neuvostolla on selkeä kanta asiasta. Uusille jäsenvaltioille on annettava vanhojen jäsenvaltioiden kanssa samanarvoinen asema neuvotteluissa, joissa keskustellaan niiden ja meidän yhteisestä tulevaisuudesta, ja vanhojen jäsenvaltioiden tavoin niillä on oltava veto-oikeus. Emme voi hyväksyä muunlaisia ratkaisuja. Olen yrittänyt selittää laajentumisen monimutkaisia institutionaalisia seurauksia, ja odotan innolla aiheesta käytävää keskustelua. Seuraan keskustelua tarkasti ja suhtaudun avoimesti kaikkiin hyviin ja realistisiin ratkaisuehdotuksiin. Neuvosto keskustelee laajentumisen institutionaalisista seurauksista jälleen yleisten asioiden neuvoston maanantain ja tiistain kokouksissa. Valmistelukunnan puheenjohtaja kertoo kokouksessa Eurooppa-neuvostolle valmistelukunnan töiden etenemisestä ja Eurooppa-neuvosto tapaa Euroopan parlamentin puhemiehen Coxin. Käsittelen ensin jälkimmäistä asiaa. Euroopan parlamentin puhemiehen kuuleminen on Eurooppa-neuvoston kokouksissa tietenkin vakiintunut perinne, jota valtioiden ja hallitusten päämiehet pitävät tärkeänä ja arvostavat suuresti. Toimielimille on tärkeää, että niillä on säännöllisin aikavälein mahdollisuus vaihtaa mielipiteitään ja keskustella Eurooppaa koskevista tärkeistä asioista, kuten mekin tänään teemme. Myös Tanskan pääministeri ja minä harjoitimme tätä säännöllistä vuoropuhelua, kun komission puheenjohtaja Prodi ja parlamentin puhemies Cox vierailivat luonamme. Olen melko varma, että keskustelumme ovat heillä vielä tuoreessa muistissa. Osallistumisestani perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan 10. joulukuuta pidettävään kokoukseen on jo sovittu. Kokouksessa minulla on mahdollisuus kertoa toimivaltaiselle parlamentin valiokunnalle viimeisimmistä tapahtumista ja keskustella tapahtumien merkityksestä. Mielestäni on luonnollista, että keskusteluja käydään juuri tuossa valiokunnassa, mutta jos parlamentti haluaa, että asiasta keskusteltaisiin tuolloin 10. joulukuuta jollain muulla foorumilla, olen tietenkin valmis osallistumaan keskusteluun. Sevillan Eurooppa-neuvosto kehotti puheenjohtajavaltio Tanskaa edelleen miettimään, kuinka puheenjohtajuus järjestetään laajentuneessa EU:ssa. Puheenjohtajavaltiota pyydettiin esittämään asiasta alustava mietintö Kööpenhaminan kokouksessa. Se tarkoittaa, että asiasta voidaan käydä suuntaa-antavia alustavia keskusteluja Kööpenhaminassa. Puheenjohtajavaltion mietinnössä esitetään kolme ehdotusta puheenjohtajuuden järjestämiseksi tulevaisuudessa, ja siinä sivutaan kysymystä korkean edustajan aseman vahvistamisesta ja mahdollisuutta perustaa Eurooppa-neuvostolle vaalein valittava puheenjohtaja. Tarkoituksena ei ole, että Eurooppa-neuvosto valitsee jonkin ehdotuksista. Puheenjohtajavaltio ehdottaa, että puheenjohtajuuden järjestämistä tarkastellaan edelleen sekä neuvostossa että valmistelukunnassa, jossa puheenjohtajuuskeskustelu on osa yleistä toimielimistä käytävää keskustelua. Valmistelukunnan puheenjohtaja selostaa Kööpenhaminan kokouksessa töiden etenemisestä valmistelukunnassa. Tämä vuoropuhelu on erittäin tärkeää. Valmistelukunta otti ratkaisevan askeleen viime kuussa esitellessään perustuslakiluonnoksen. Puheenjohtajan esittämän tekstin yksityiskohdista on käyty vilkasta keskustelua. Valmistelukunnan lopullisen esityksen perusta on hahmottumassa. Tässä yhteydessä on mukava todeta, että perustuslakiluonnoksen ansiosta on virinnyt Euroopan laajuista keskustelua Euroopan tulevaisuudesta. Laaja keskustelu edistää yhteistä tavoitettamme eurooppalaisesta yhteistyöstä, jota on tarkoitus tehdä enenevässä määrin demokratian periaattein ja kansan tukemana. Puheenjohtajavaltio on koko kautensa ajan pyrkinyt varmistamaan, että valmistelukunnan työ etenee siten että se voi tarjota hallitustenväliselle konferenssille perusteellisen ja hyvin valmistellun lähtökohdan. Lausunnostani on käynyt selvästi ilmi, että Eurooppa-neuvoston esityslista on laaja ja kunnianhimoinen. Toivon ja uskon, että kaikki kokoukseen osallistuvat maat ovat halukkaita tekemään tarvittavia myönnytyksiä ja edistävät mainitsemieni tärkeiden päätösten tekemistä. Kööpenhaminassa on tarkoitus tehdä historiallinen päätös yhteisön kaikkien aikojen mittavimmasta laajentumisesta, ja rohkenen väittää, että tällä laajentumisella on kauaskantoisimmat seuraukset ja laajimmat historialliset mittasuhteet. Parlamentin viime kuussa käymät laajat keskustelut laajentumisesta ovat vain yksi esimerkki parlamentin voimakkaasta tahdosta ja sen toimista hankkeen toteuttamiseksi. Kuten alussa totesin, hanke toteutuu ainoastaan, jos kaikki kolme toimielintä tekee tiivistä yhteistyötä. Mielestäni ne ovat tehneetkin niin, ja haluan kiittää parlamenttia vielä kerran selkeistä viesteistä, joita se on antanut jatkuvasti keskusteltaessa tulevasta laajentumisesta. ( ) Jos ja kun laajentumisesta päätetään Kööpenhaminassa, se on jälleen osoitus siitä, että toimielimet ovat tehneet viime vuosina ahkerasti töitä ja tehokasta yhteistyötä. Tärkein aihe Eurooppa-neuvoston Kööpenhaminan kokouksen esityslistalla on laajentuminen. Laajentumisneuvotteluissa on edetty erittäin nopeasti muutaman kuukauden aikana. Olemme pian tekemässä päätöstä, jolla sinetöidään Euroopan mantereen jälleenyhdistyminen: neuvottelut saadaan päätökseen ja päätös tehtyä ensimmäisten ehdokasvaltioiden liittymisestä 1. toukokuuta 2004. Neuvottelut ovat olleet erittäin vaikeita ja monimutkaisia, eikä asiaa ole vieläkään ratkaistu. Neuvottelujen saaminen päätökseen vaikuttaa nyt todella mahdolliselta, ja se on ensisijaisesti Eurooppa-neuvoston Brysselin kokouksessa saavutettujen myönteisten tulosten ansiota. Kuten tiedätte, Brysselin Eurooppa-neuvoston mielestä vuoden 2004 alussa voidaan ottaa jäseniksi kymmenen maata. Nyt käydään lopullisia ja ratkaisevia neuvotteluja. Viime viikolla puheenjohtajavaltio esitteli jokaiselle ehdokasvaltiolle neuvottelutarjouksen. Ne ovat samalla puheenjohtajavaltion ehdotus lopullisiksi neuvotteluratkaisuiksi. Niissä otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan kannat, joita ehdokasvaltiot ovat esittäneet erillisissä neuvotteluissa, ja noudatetaan laajentumisen rahoituskehystä eli Berliinissä tehtyä sopimusta ja lokakuussa pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätöksiä. Puheenjohtajavaltio toivoo, että ennen Kööpenhaminan Eurooppa-neuvoston kokousta käytävissä neuvotteluissa ratkaistaisiin mahdollisimman monia asioita, sillä lopulliset neuvottelut eivät arvatenkaan suju ongelmitta. Sekä nykyiset jäsenvaltiot että uudet jäsenvaltiot ovat kuitenkin valmiita kompromisseihin, joten olen varma, että neuvotteluissa onnistutaan. Laajentumisprosessi ei kuitenkaan pääty Kööpenhaminan kokoukseen. Eurooppa-neuvosto haluaa antaa uutta pontta myös Bulgarian ja Romanian liittymiselle, ja sen edistämiseksi aiotaan päättää yksityiskohtaisista etenemissuunnitelmista ja aikatauluista sekä liittymistä valmistelevasta tuesta. Komissio antoi 13. marraskuuta tiedonannon, joka koskee näiden maiden etenemissuunnitelmia, ja se on askel oikeaan suuntaan. EU ilmaisi Eurooppa-neuvoston lokakuussa pidetyssä edellisessä kokouksessa tyytyväisyytensä Turkin uusiin uudistustoimiin. EU-maat olivat yksimielisiä korostaessaan, että Turkissa on tehty monia tärkeitä uudistuksia, joilla on nopeutettu liittymisneuvottelujen aloittamista Turkin kanssa. Turkin liittymisprosessissa noudatetaan samoja periaatteita ja vaatimuksia kuin muidenkin ehdokasvaltioiden kanssa. EU valmistelee parhaillaan Turkin ehdokkuuden seuraavaa vaihetta, ja päätös neuvottelujen aloittamisesta tehdään Kööpenhaminan Eurooppa-neuvostossa. Puheenjohtajavaltio toivoo, että Kyprosta koskevaan kysymykseen saadaan vastaus ennen Kööpenhaminan kokousta. Unioni antaa täyden tukensa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin ponnisteluille, jotta asiassa päästäisiin ratkaisuun. Jos Kyproksen poliittisessa konfliktissa ei päästä ratkaisuun Kööpenhaminan huippukokouksessa, EU tekee päätöksen Kyproksen liittymisestä vuoden 1999 Helsingin Eurooppa-neuvoston päätelmien perusteella."@fi5 "Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers députés et ex-collègues, Mesdames et Messieurs, la prochaine réunion du Conseil européen, qui se tiendra à Copenhague, sera capitale, car elle clôturera la présidence danoise. L’ordre du jour sera axé sur deux thèmes : l’élargissement et le mode de fonctionnement du Conseil à la lumière de l’élargissement. La détermination d’une date d’adhésion pour les nouveaux États membres entraînera un certain nombre de conséquences institutionnelles, et il importe évidemment que le Parlement participe pleinement à l’examen de ces conséquences. J’ai personnellement eu le plaisir d’informer l’Assemblée à tous les stades de cet examen. J’ai déjà eu l’occasion de discuter de ces choses lors de la dernière session à Strasbourg, au cours de laquelle cette question et d'autres avaient été soulevées par M. Barón Crespo, ainsi que la semaine dernière au sein de la commission des affaires étrangères, des droits de l’homme, de la sécurité commune et de la politique de défense où nous avons eu une longue discussion à ce propos. La présidence comprend parfaitement le vif intérêt que porte l’Assemblée à ces conséquences institutionnelles de l’élargissement, et nous sommes prêts à discuter ouvertement de ces questions. Il me faut parallèlement insister sur la complexité de l’actuel processus de négociation en vue de l’élargissement. Il ne suffit pas d’atteindre un consensus interne au sein du Conseil et des autres institutions. Il faut aussi et surtout atteindre un consensus avec les futurs États membres. Ce processus intensif est toujours en cours et toutes les réponses ne sont pas encore claires ! Les questions institutionnelles se posent de façon urgente. Elles font partie intégrante de l’ensemble du processus d’élargissement. Les questions de la pondération des voix de chaque pays au sein du Conseil ainsi que leur représentation au sein du Parlement européen représentent une partie essentielle du traité d’adhésion. Il nous faut dès à présent définir des dispositions précises pour la période de transition. Il s’agit ici d'une législation primaire conforme au Traité. À ce propos, je vous rappellerai que le Parlement européen devra rendre un avis conforme et que le traité d’adhésion devra être ratifié par les États membres actuels et futurs. L’accord conclu sur la date d’adhésion, à savoir le 1er mai 2004, repose sur des analyses approfondies de ce que les États membres actuels et futurs peuvent et devraient faire dans le cadre du processus de ratification. Nous ne pouvons différer l’adhésion des nouveaux membres au-delà de ce qui est absolument nécessaire. Cela vaut pour nous tous : le Parlement, le Conseil et la Commission. Certains régimes transitoires seront donc nécessaires, comme cela a été le cas lors des élargissements précédents. Des propositions ont été formulées par le Parlement en vue de l’organisation anticipée des élections parlementaires prévues en 2004, par exemple à la date du 9 mai. Je suis personnellement favorable à ces propositions. La question a été minutieusement examinée pendant plusieurs années dans le cadre de la révision de l’acte unique sur les élections directes, qui vient d’être amendé et publié au Journal officiel de l’Union européenne le 21 octobre 2002. Toutes les dates ont été envisagées, mais sans résultat, et je ne crois malheureusement pas que de nouvelles tentatives visant à modifier la date pourraient être fructueuses. Sachez toutefois que ce n’est pas la présidence qui s’oppose à la fixation d’une date anticipée. J’espère que le Parlement comprendra la situation dans laquelle se trouvera la Commission pendant la période s’échelonnant entre l’adhésion des nouveaux États membres et l’investiture de la nouvelle Commission. Ce serait une erreur évidente que de redistribuer les portefeuilles de la Commission pour une période d’à peine six mois. La présidence espère que le Parlement acceptera de ne pas auditionner et approuver les commissaires temporaires des nouveaux pays. Cela nous permettra d’éviter de porter préjudice à l'avis du nouveau Parlement sur la nouvelle Commission. Il ne serait pas normal à l’égard des nouveaux États membres d’imposer l’obligation pour "leurs" commissaires d’être approuvés par un Parlement au sein duquel les nouveaux pays ne seraient pas représentés par des députés possédant le droit de vote. La solution proposée permettrait d’éviter de porter atteinte au choix de candidats par le président nommé de la Commission lors de la composition de la nouvelle Commission. Il va sans dire qu’à partir du moment où aucun portefeuille n’est attribué aux commissaires des nouveaux États membres pendant la période précédant l’investiture de la nouvelle Commission, cela n’aurait pas beaucoup de sens de demander aux commissions parlementaires compétentes d’auditionner les nouveaux commissaires et d’examiner leurs compétences dans des domaines qui ne leur ont pas été attribués. J’espère donc que le Parlement acceptera l’idée de désigner les nouveaux commissaires par le biais d’une procédure simplifiée durant la période de transition précédant l’investiture de la nouvelle Commission avec la participation à part entière du nouveau Parlement. Il y a, enfin, la question de la participation à part entière des nouveaux États membres à la future conférence intergouvernementale. Le Conseil a défini une position très claire à ce propos. Les nouveaux États membres devront être placés dans les mêmes conditions que les anciens États membres dans les négociations en vue de définir notre avenir commun ainsi que le leur. Et ils devront évidemment bénéficier d’un droit de veto, à l’instar des anciens États membres. Il ne peut en être autrement. J’ai essayé de rendre compte des conséquences institutionnelles complexes qui résulteront de l’élargissement. J’attends avec impatience vos points de vue que j’écouterai très attentivement et je suis ouvert à toutes les propositions intéressantes en vue de trouver des solutions alternatives réalistes. Le Conseil réexaminera les conséquences institutionnelles de l’élargissement à l’occasion de la réunion du Conseil "Affaires générales" prévue lundi et mardi. À l’occasion de la réunion du Conseil européen, le président de la Convention dressera le bilan des travaux de la Convention et le Conseil européen rencontrera également le président du Parlement européen, M. Pat Cox. Permettez-moi de commencer par ce dernier point. La réunion avec le président du Parlement est devenue une tradition bien établie dans le cadre des réunions du Conseil européen. C’est une tradition à laquelle les chefs d’État et de gouvernement sont attachés et entendent demeurer fidèles. Il est important que les institutions aient la possibilité, à intervalles réguliers, d’échanger leurs points de vue et de discuter des questions essentielles pour l’Europe, à l’instar de ce que nous faisons aujourd’hui et de ce que le Premier ministre danois et moi-même avons fait la semaine passée lors de notre rencontre avec le président de la Commission, M. Prodi, et le président du Parlement, M. Cox. Je suis persuadé que cette rencontre est encore très présente dans leur mémoire. Il est déjà prévu que je participe personnellement à la réunion de la commission des affaires constitutionnelles fixée au 10 décembre. J’aurai l’occasion de faire état devant la commission parlementaire compétente des derniers développements et de discuter de leur importance. Il est, selon moi, normal que les discussions se déroulent au sein de cette commission, mais si l’Assemblée souhaite que les discussions aient lieu dans un autre cadre le 10 décembre, je me tiens à votre disposition pour en discuter. Le Conseil européen de Séville a confié à la présidence danoise la tâche d’examiner la question du fonctionnement futur de la présidence dans une Union élargie. La présidence devrait présenter un premier rapport lors de la réunion de Copenhague. Nous aurons alors une première base de discussion en la matière. Le rapport de la présidence présentera trois modèles selon lesquels la future présidence pourrait être conçue et le rapport abordera notamment la question du renforcement du rôle du Haut représentant ainsi que la question de l’élection éventuelle d’un président du Conseil européen. Il n’est pas dans nos intentions de demander au Conseil européen de se prononcer sur les modèles. La présidence fera en sorte que les travaux relatifs à la conception des présidences futures se poursuivent au sein du Conseil et de la Convention, cette dernière étant notamment chargée de la réforme générale des institutions. Le président de la Convention fera rapport, à l’occasion de la réunion de Copenhague, des progrès enregistrés au sein de la Convention. Ce dialogue est très important. Après avoir présenté le mois dernier un projet de traité constitutionnel, on peut dire que la Convention est entrée dans une phase décisive. Les discussions relatives aux points de détail à l'intérieur du cadre présenté par le président enregistrent des progrès rapides. C’est maintenant que se créent les bases sur lesquelles reposera le produit fini qui sera présenté par la Convention. Il est, à ce propos, heureux de constater que le projet de traité constitutionnel a suscité un vaste débat européen sur la construction de l’Europe de demain. Cela augure favorablement de notre ambition commune de créer une collaboration européenne plus démocratique et bénéficiant d’un meilleur ancrage populaire. Pendant l’ensemble de ces six derniers mois, la présidence a veillé à ce que la Convention travaille conformément à l’objectif fixé, à savoir apporter une contribution utile et approfondie à la conférence intergouvernementale. Vous voyez donc que le Conseil européen entend s’attaquer à un programme vaste et ambitieux. J’espère et je suis convaincu que tous les pays participant à la réunion feront preuve de la volonté de compromis requise et qu’ils nous aideront à prendre les décisions importantes dont je viens de faire état. Nous espérons pouvoir prendre à Copenhague une décision historique à propos du plus vaste élargissement jamais réalisé dans l’histoire de la Communauté et j’irai jusqu’à dire l’élargissement présentant les plus importantes conséquences et la plus grande perspective historique. Le vaste débat que nous avons eu dans cet hémicycle le mois passé à propos de l’élargissement illustre une nouvelle fois la ferme volonté dont a toujours fait preuve le Parlement ainsi que les efforts qu’il a toujours réalisés en vue de faire réussir ce projet. Et je répète ce que j'ai dit au début de mon intervention : ce projet ne peut réussir que si les trois institutions collaborent étroitement. Je crois que cela a été le cas et je réitère mes remerciements au Parlement pour les messages clairs qu’il nous a lancés pendant l’ensemble du processus d’élargissement. Si nous réussissons à garantir l’élargissement à Copenhague - et nous devons y arriver - ce sera à nouveau grâce au travail réalisé par les institutions ainsi qu’à la bonne collaboration qui a pu s’établir entre elles au cours de ces dernières années. L’élargissement sera le point principal de l’ordre du jour de la réunion du Conseil européen de Copenhague. Voilà plusieurs mois que nous menons à un rythme très soutenu les négociations d’adhésion. Nous nous rapprochons de la décision qui consacrera la réunification du continent européen. Nous sommes en train d’achever les négociations d’adhésion avec le premier groupe de pays candidats en vue de leur adhésion le 1er mai 2004. Les négociations ont été très difficiles et compliquées et tous les problèmes ne sont pas encore résolus. Les bons résultats obtenus lors de la réunion du Conseil européen de Bruxelles ont sensiblement contribué à l’espoir de voir les négociations s’achever bientôt. Comme vous le savez, le Conseil européen de Bruxelles a conclu que 10 pays seraient prêts à adhérer au début de 2004. Les dernières négociations ont actuellement lieu et ce sont des négociations décisives. La présidence a présenté la semaine dernière un paquet de négociation pour chaque pays candidat. Ces paquets représentent l’offre de la présidence en vue de trouver des solutions finales aux négociations. Les paquets prennent, dans la mesure du possible, en considération les points de vue exprimés par les pays candidats lors des différentes réunions que nous avons eues avec chaque pays et ces paquets se situent à l’intérieur du cadre financier établi pour l’élargissement, c’est-à-dire dans le cadre de l’accord de Berlin ainsi que dans celui défini par le Conseil européen de Bruxelles en octobre. La présidence espère que nous parviendrons à avancer le plus possible dans les négociations avant la réunion du Conseil européen de Copenhague. Ce n’est un secret pour personne que les négociations finales sont difficiles, mais je suis convaincu que si les États membres actuels et futurs témoignent d’une volonté de compromis, nos efforts couronnés de succès. L’élargissement ne s’arrêtera toutefois pas à Copenhague. Le Conseil européen entend également imprimer un nouvel élan au processus d’adhésion de la Bulgarie et de la Roumanie. Une décision devra être prise sur une feuille de route et un calendrier détaillés ainsi que sur l’octroi d’une aide de préadhésion en faveur de la Bulgarie et de la Roumanie afin de stimuler le processus d’adhésion de ces deux pays. La communication faite par la Commission le 13 novembre à propos d’une feuille de route pour ces deux pays constitue une contribution intéressante dans la bonne direction. Lors de la dernière réunion du Conseil européen en octobre, l’Union européenne s’était félicitée du nouveau programme de réformes entrepris par la Turquie. Les États membres de l’Union européenne ont souligné d’un commun accord que les nombreuses et importantes réformes réalisées en Turquie favorisaient le début des négociations d’adhésion avec ce pays. L’adhésion de la Turquie s’opérera selon les mêmes principes et les mêmes critères que ceux qui sont utilisés à l’égard des autres pays candidats. L’Union européenne est en train d’élaborer la décision qu’elle prendra à propos de l’étape suivante quant à la candidature de la Turquie. Cette décision sera prise lors du Conseil européen de Copenhague. La présidence espère qu’une solution à la question de Chypre sera trouvée avant le sommet de Copenhague. L’Union européenne soutient activement les efforts déployés par le secrétaire-général des Nations unies en vue de trouver une solution. Si une solution au conflit politique à Chypre n’est pas trouvée lors du sommet de Copenhague, l’Union européenne se prononcera sur l’adhésion de Chypre sur la base des conclusions du Conseil européen d’Helsinki en 1999."@fr6,6 ". Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli ex colleghi, l’imminente Consiglio europeo di Copenaghen giocherà un ruolo decisivo nella conclusione della Presidenza danese. L’ordine del giorno s’incentrerà su due questioni: l’allargamento e il funzionamento del Consiglio alla luce dell’allargamento. Stabilire la data di adesione dei nuovi Stati membri implica una serie di conseguenze istituzionali ed è quindi importante che il Parlamento prenda attivamente parte alla discussione in merito. Io stesso ho avuto il piacere di informare il Parlamento ad ogni fase dei suddetti colloqui. Ho già avuto l’occasione di affrontare alcuni temi: durante l’ultima seduta di Strasburgo, nella quale l’onorevole Barón Crespo ha sollevato queste ed altre questioni, nonché la settimana scorsa, in seno alla commissione per gli affari esteri, i diritti dell’uomo, la sicurezza comune e la politica di difesa, in cui abbiamo discusso a lungo del problema. La Presidenza comprende perfettamente il vivo interesse del Parlamento per le conseguenze istituzionali dell’allargamento ed intende avviare un dibattito aperto sulla questione. Al tempo stesso, devo altresì richiamare l’attenzione sul complicato processo negoziale attualmente in corso in materia di allargamento. Occorre raggiungere un accordo non solo in seno al Consiglio (e alle altre Istituzioni), ma anche – e questo è particolarmente importante – con i futuri Stati membri. Si può quindi affermare che è in atto un ampio processo, per il quale non disponiamo ancora di tutte le risposte. Le questioni istituzionali sono urgenti. Esse costituiscono un elemento imprescindibile dell’allargamento nel complesso. Questioni quali la ponderazione dei voti dei singoli paesi in seno al Consiglio e la rappresentanza dei paesi al Parlamento europeo costituiscono parte integrante del trattato di adesione. Dobbiamo ora iniziare a formulare chiare disposizioni per il periodo transitorio. Stiamo parlando di diritto primario in linea con il Trattato. A tale riguardo, vorrei precisare che il Parlamento europeo dovrà dare il proprio consenso e che il trattato di adesione deve essere ratificato sia dai nuovi Stati membri che da quelli già esistenti. L’accordo sulla data di adesione del 1° maggio 2004 si basa su discussioni particolareggiate su quanto è auspicabile e quanto è possibile alla luce del processo di ratifica sia negli Stati membri attuali che in quelli futuri. E’ nostro dovere nei confronti dei futuri Stati membri non ritardare la data di adesione più di quanto sia strettamente necessario. Credo che questo valga per tutti noi: Parlamento, Consiglio e Commissione. Ciò significa che si deve ricorrere ad alcuni accordi transitori. Si era verificata una situazione analoga anche in occasione dei precedenti allargamenti. In seno al Parlamento si era suggerito di anticipare la data delle elezioni al Parlamento europeo del 2004, per esempio al 9 maggio. Personalmente condivido questa posizione. Si è discusso nei dettagli della questione per diversi anni unitamente alla revisione dell’atto relativo alle elezioni dirette, che è stato recentemente modificato (pubblicato sulla Gazzetta ufficiale del 21 ottobre 2002). Sono state prese in considerazione tutte le date possibili, ma senza alcun risultato. Purtroppo non credo che ulteriori tentativi di cambiare data avranno esito positivo. Tuttavia, non è la Presidenza a proporre una data diversa, anticipata. Mi auguro che il Parlamento capisca la situazione in cui si troverà la Commissione nel periodo compreso tra l’adesione dei nuovi Stati membri e l’investitura della nuova Commissione. Senza dubbio, ridistribuire le cariche all’interno della Commissione per un periodo di soli sei mesi non rappresenta una soluzione soddisfacente. La Presidenza spera che il Parlamento accetti di non sottoporre i Commissari dei nuovi paesi a udienze o ad approvazione da parte del Parlamento. In questo modo si evita la possibilità di influenzare l’opinione del neoeletto Parlamento sulla nuova Commissione. Ovviamente, per i nuovi Stati membri è inaccettabile che i “loro” Commissari vengano valutati da un Parlamento in cui i nuovi paesi non sono ancora rappresentati da deputati aventi diritto di voto. La soluzione proposta evita ogni possibilità di influenzare la scelta dei candidati da parte del Presidente designato della Commissione europea nella composizione della nuova Commissione. E’ superfluo dire che, se i Commissari dei nuovi paesi rimangono senza portafoglio nel periodo che va fino all’investitura della nuova Commissione, non ha molto senso che le commissioni specializzate del Parlamento tengano udienze dei nuovi Commissari e li esaminino su aree di competenza che essi non possiedono. Ecco perché mi auguro che il Parlamento approvi chiaramente il fatto che i nuovi Commissari vengano nominati sulla scorta di una procedura semplificata nel periodo di transizione, finché non verrà designata una nuova Commissione con il pieno coinvolgimento del Parlamento. Vorrei infine soffermarmi sulla questione della piena partecipazione dei nuovi Stati membri alla prossima Conferenza intergovernativa. Il Consiglio ha una posizione ben definita in proposito. I nuovi Stati membri dovranno essere posti sullo stesso piano di quelli attuali nell’ambito dei negoziati che determineranno il loro e il nostro futuro comune. E, analogamente ai vecchi Stati membri, essi devono senza dubbio avere diritto di veto. Onestamente, non possiamo fare altrimenti. Mi sono sforzato di spiegare le complicate conseguenze istituzionali dell’allargamento. Ora sono ansioso di assistere alla discussione. Vi presterò molta attenzione e sono aperto ad ogni valido suggerimento riguardo a soluzioni alternative realistiche. Il Consiglio discuterà nuovamente le conseguenze istituzionali dell’allargamento in seno al Consiglio “Affari generali” di lunedì e martedì. Nel corso del Vertice, il Presidente Valéry Giscard d’Estaing illustrerà lo stato dei lavori della Convenzione al Consiglio europeo, il quale, a sua volta, incontrerà il Presidente del Parlamento europeo Cox. Vorrei iniziare il mio intervento proprio da questo punto. La riunione con il Presidente del Parlamento è ovviamente una tradizione consolidata dei vertici del Consiglio europeo, una tradizione che i capi di Stato e di governo considerano importante e preziosa. E’ fondamentale che le Istituzioni abbiano l’opportunità di riunirsi regolarmente per scambiarsi opinioni e discutere questioni chiave a livello europeo, come del resto stiamo facendo oggi qui e come ho fatto insieme al Primo Ministro danese la settimana scorsa, quando abbiamo ricevuto la visita del Presidente della Commissione, Romano Prodi, e del Presidente del Parlamento, Pat Cox. Sono certo che il ricordo di tale incontro è ancora vivo nelle loro menti. E’ già stato stabilito che io stesso prenderò parte alla riunione della commissione per gli affari costituzionali del 10 dicembre. Avrò così l’occasione di ragguagliare la commissione parlamentare competente sugli ultimi sviluppi, nonché la possibilità di discutere del loro significato. A mio parere, è logico che la discussione si svolga in seno a detta commissione, ma se il Parlamento desidera affrontarla in un’altra sede, sempre nella data stabilita del 10 dicembre, do ovviamente la mia disponibilità in questo senso. Il Consiglio europeo di Siviglia aveva incaricato la Presidenza danese di continuare a lavorare sulla questione relativa alle future modalità di funzionamento della Presidenza in un’Unione europea allargata, chiedendole di presentare una prima relazione al Vertice di Copenaghen. Questo significherà che in quella sede potremo tenere un dibattito orientativo iniziale sulla questione. La relazione della Presidenza esamina tre modelli che potrebbero essere assunti dalla Presidenza in futuro e, a questo proposito, affronta la questione del rafforzamento del ruolo dell’Alto rappresentante nonché la possibilità di avere un Presidente eletto del Consiglio europeo. Non s’intende far adottare al Consiglio europeo una decisione sui modelli. La Presidenza suggerirà che l’ulteriore lavoro da svolgere per dar forma alle presidenze del futuro venga continuato sia dal Consiglio che dalla Convenzione e, per quanto riguarda quest’ultima, il tema fa parte delle discussioni generali sulle Istituzioni. Al Vertice di Copenaghen il Presidente Valéry Giscard d’Estaing fornirà una relazione sui progressi compiuti in seno alla Convenzione. Questo dialogo è molto importante. Il mese scorso, con la presentazione di un progetto di trattato costituzionale, il lavoro della Convenzione è entrato in una fase decisiva. Le discussioni sui particolari relativi al quadro presentato dal Presidente stanno procedendo rapidamente. La base per il prodotto finale della Convenzione è ora in fase di creazione. A tale proposito, è positivo che il progetto di trattato costituzionale abbia dato origine ad un dibattito a livello europeo sull’aspetto che assumerà l’Europa del futuro. E’ di buon auspicio, per le aspirazioni che ci accomunano, creare una cooperazione europea più democratica e con un sostegno di base. Nel corso del suo intero mandato, la Presidenza si è impegnata a far sì che la Convenzione svolgesse il proprio lavoro in modo da poter fornire alla Conferenza intergovernativa un punto di partenza valido e ben elaborato. Come la mia dichiarazione avrà evidenziato, l’ordine del giorno del Consiglio europeo è vasto e ambizioso. Spero e credo che, a Copenaghen, tutti i paesi mostreranno la necessaria disponibilità al compromesso e contribuiranno ad adottare le importanti decisioni di cui vi ho parlato ora. A Copenaghen ci auguriamo di poter giungere ad una decisione storica sul più grande allargamento avvenuto finora nella storia della Comunità europea, e oserei anche dire l’allargamento con le conseguenze di maggior portata e con la più vasta prospettiva storica. L’ampio dibattito sull’allargamento svoltosi in Parlamento il mese scorso è solo un esempio della forte volontà dimostrata dal Parlamento, nonché degli sforzi da esso compiuti per la buona riuscita di questo progetto. E, come ho detto all’inizio, questo importante progetto può andare in porto solo se le tre Istituzioni collaborano fra loro. Credo che lo abbiano fatto, e vorrei ringraziare ancora una volta il Parlamento per i chiari messaggi che ha sempre lanciato prima di noi a tale proposito. Se a Copenaghen la questione dell’allargamento avrà esito positivo, e ne sono certo, questo sarà l’ennesimo frutto del duro lavoro svolto dalle Istituzioni, nonché della loro effettiva cooperazione nel corso degli ultimi anni. L’allargamento sarà il punto più importante all’ordine del giorno del Consiglio europeo di Copenaghen. Per alcuni mesi i negoziati di adesione sono proceduti a ritmo molto sostenuto. Stiamo ora per giungere alla decisione che sancirà la riunificazione del continente europeo: la conclusione dei negoziati con il primo gruppo di paesi candidati all’adesione, prevista per il 1° maggio 2004. Si è trattato di un processo estremamente difficile e complicato, che però non è ancora giunto al termine. Il fatto che la possibilità di concludere i negoziati sembri ora diventare realtà è dovuto in ampia misura all’esito positivo del Consiglio europeo di Bruxelles. Come sapete, in quella occasione si era stabilito che dieci paesi sarebbero stati pronti per l’adesione a partire dall’inizio del 2004. I negoziati finali e decisivi sono attualmente in corso. La settimana scorsa la Presidenza ha presentato un pacchetto di negoziazione per ciascun paese candidato. Questi pacchetti rappresentano la proposta della Presidenza per giungere ad una soluzione definitiva dei negoziati. Essi, per quanto possibile, tengono conto delle posizioni espresse dai paesi candidati nel corso degli incontri avvenuti separatamente con ciascuno di loro; sono altresì in linea con il quadro finanziario per l’allargamento, cioè con l’accordo di Berlino e con le conclusioni del Consiglio europeo di Bruxelles dello scorso ottobre. La Presidenza spera di procedere il più possibile nei negoziati prima della riunione del Consiglio europeo di Copenaghen. Il fatto che i negoziati conclusivi non saranno semplici non è un segreto. Vista la giusta disponibilità al compromesso dimostrata sia dagli attuali che dai futuri Stati membri, sono comunque sicuro che otterremo un risultato positivo. Tuttavia l’allargamento non finisce con Copenaghen. Il Consiglio europeo intende anche dare nuovo slancio al processo di adesione per la Bulgaria e la Romania. Verrà presa una decisione su tabelle di marcia e calendari particolareggiati, nonché sugli aiuti di preadesione, al fine di far avanzare il processo di adesione con i suddetti paesi. La comunicazione della Commissione del 13 novembre, relativa ad una tabella di marcia per i due paesi, rappresenta un buon progresso nella giusta direzione. In occasione dell’ultima riunione del Consiglio europeo, tenutasi ad ottobre, l’Unione europea ha accolto con favore il nuovo lavoro di riforma intrapreso in Turchia. Gli Stati membri dell’Unione hanno unanimemente sottolineato che le varie riforme importanti attuate in Turchia hanno accelerato l’avvio dei negoziati di adesione con il paese. L’adesione della Turchia seguirà gli stessi principi e criteri che vengono applicati agli altri paesi candidati. L’Unione europea sta elaborando la decisione sulla prossima fase in relazione alla candidatura della Turchia. Tale decisione verrà adottata al Consiglio europeo di Copenaghen. La Presidenza spera che si possa trovare una soluzione alla questione cipriota prima di Copenaghen. L’Unione europea sostiene incondizionatamente gli sforzi compiuti dal Segretario generale delle Nazioni Unite in questo senso. Se al Vertice di Copenaghen non verrà trovata una soluzione al conflitto politico di Cipro, l’Unione europea adotterà una decisione in merito all’adesione di tale paese sulla scorta delle conclusioni del Consiglio europeo di Helsinki del 1999."@it9 "Mr President, Commissioner, former colleagues, ladies and gentlemen, the forthcoming European Council meeting in Copenhagen will play a decisive role in the conclusion of the Danish Presidency. The agenda will focus on two subjects: enlargement and the functioning of the Council in the light of enlargement. Setting the accession date for the new Member States entails a number of institutional consequences, and it is obviously important that Parliament is fully involved in the discussions on these consequences. I myself have had the pleasure of informing Parliament at all stages of these deliberations. I have already had the occasion to discuss matters: during the last session in Strasbourg, where this and other questions were raised by Mr Barón Crespo; and also last week in the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy, where we discussed the subject at length. The Presidency fully understands Parliament’s keen interest in the institutional consequences of enlargement, and is willing to enter into an open discussion on these matters. At the same time, I must also draw attention to the complicated negotiating process under way at this time with regard to enlargement. Agreement must be reached not only within the Council (and within the other institutions), but also – and this is particularly important – with the future Member States. It can be said, therefore, that it is an ongoing, intensive process in which we do not have all the answers yet. The institutional questions are pressing. They are a necessary part of enlargement as a whole. Questions such as the weighting of individual countries’ votes in the Council and the countries’ representation in the European Parliament constitute an essential part of the accession treaty. We need to make a start now on laying down clear provisions for the transitional period. What we are talking about is primary legislation in line with the treaty. In this connection, I should like to make the point that the European Parliament will have to give its assent, and that the accession treaty needs to be ratified in both existing and new Member States. Agreement on the accession date of 1 May 2004 is based on detailed discussions on what is desirable and what is possible in the light of the ratification process in both the present and the future Member States. We owe it to the future members not to delay accession for any longer than is absolutely necessary. I believe this goes for us all: Parliament, the Council and the Commission. This means that there is a need for certain transitional arrangements. This was also the case with previous enlargements. It has been suggested in Parliament that the 2004 elections to the European Parliament be held on an earlier date, for example 9 May. I personally sympathise with this view. The matter was discussed in detail over many years in connection with the revision of the Common Act on direct elections, which has recently been amended (published in the Official Journal of 21 October 2002). All sorts of dates have been considered, but in vain. Unfortunately, I do not believe that further attempts to change the date will bear fruit. It is not the Presidency, however, that is standing in the way of a different, earlier, date. I hope that Parliament appreciates the situation that the Commission will find itself in during the period between the accession of the new Member States and the investiture of the new Commission. Obviously redistributing the portfolios within the Commission for a period of just half a year is not a satisfactory solution. The Presidency hopes Parliament accepts that the interim Commissioners from the new countries will not be subject to hearings or approval by Parliament. This avoids any possibility of prejudicing the new Parliament’s opinion of the new Commission. It is of course unacceptable to the new Member States that ‘their’ Commissioners should be approved by a Parliament in which the new countries are not yet represented by MEPs with voting rights. The proposed solution avoids any possibility of prejudicing the choice of candidates by the President-designate of the European Commission in the composition of the new Commission. It goes without saying that, if the Commissioners from the new countries do not have a portfolio during the period up to the investiture of the new Commission, there is very little point in Parliament's specialist committees holding hearings of the new Commissioners and examining them in specialist areas they do not have. This is why I hope that Parliament can see its way clear to agreeing to the new Commissioners being appointed on the basis of a simplified procedure in the transitional period, until a new Commission can be appointed with the full involvement of Parliament. Lastly, there is the question of the full participation of the new Member States in the forthcoming Intergovernmental Conference. The Council has a clearly defined position on this matter. The new Member States must be placed on an equal footing with the old Member States in the negotiations that will shape their and our common future. And, like the old Member States, they must of course have the right of veto. We cannot in decency do otherwise. I have endeavoured to explain the complicated institutional consequences of enlargement. I am looking forward to our debate. I will listen very carefully and am open to all good suggestions for realistic alternative solutions. The Council will discuss the institutional consequences of enlargement once more at the General Affairs Council meeting on Monday and Tuesday. At the meeting, the Chairman of the Convention will brief the European Council on the status of the Convention’s work, and, in addition, the European Council will meet with the President of the European Parliament, Mr Cox. Let me start with the latter. The meeting with the President of Parliament is of course an established tradition at meetings of the European Council; a tradition that the Heads of State and Government view as important and valuable. It is important that the institutions have a regular opportunity to exchange views and discuss key European questions, as we are also doing here today; and as the Danish Prime Minister and I did last week, when we were visited by Mr Prodi, President of the Commission, and Mr Cox, President of Parliament. I am quite sure that the meeting is fresh in their minds. It has already been agreed that I shall be present myself at the meeting of the Committee on Constitutional Affairs on 10 December. This will be an opportunity for me to brief the competent parliamentary committee on the latest developments, and for a discussion on their significance. In my opinion it is natural that the discussion should take place within this committee, but if Parliament should wish for a different forum for the debate, on the date in question, 10 December, I am, of course, at your disposal. The Seville European Council instructed the Danish Presidency to continue working on the question as to how the presidency will function in the future in an enlarged EU. The Presidency was to present an initial report at the meeting in Copenhagen. This will mean that we can have an initial orientation debate on the subject there. The Presidency’s report has three models for the form the presidency could take in future, and the report deals in this respect with the question of strengthening the role of the High Representative and the possibility of having an elected President of the European Council. It is not the intention that the European Council will take a decision on the models. The Presidency will suggest that the further work on shaping the presidencies of the future be continued in both the Council and the Convention, and, as far as the latter is concerned, this forms part of its general discussions on the institutions. At the meeting in Copenhagen, the Chairman of the Convention will give a report on the progress that has been made in the Convention. This dialogue is very important. With the presentation, last month, of a draft Constitutional Treaty, the work of the Convention entered a decisive phase. The discussions on the details within the framework the chairman presented are making rapid progress. The basis for the Convention’s end product is now being created. In this connection, it is good to see that the draft Constitutional Treaty has given rise to a Europe-wide debate on the form the Europe of the future will take. It bodes well for our common ambition to create European cooperation which is more democratic and has grass-roots support. Over the whole of its term, the Presidency has worked towards seeing to it that the work in the Convention unfolds in accordance with the aim of producing a good and well prepared input to the Intergovernmental Conference. As will have been clear from my statement, the European Council has an extensive and ambitious agenda for its meeting. It is my hope and belief that all the countries at the meeting will show the necessary willingness to compromise and help to take the important decisions I have spoken of here. In Copenhagen we hope to be able to take a historic decision on the greatest enlargement in the history of the Community to date, and I also dare say the enlargement with the most far-reaching consequences and the broadest historical perspective. The great debate on enlargement that took place in Parliament last month is just one example of the strong will Parliament has shown, and the efforts it has made, to make this project succeed. And, as I said at the start, this great project can only succeed if the three institutions work closely together. I believe that they have done so, and I should like to thank Parliament once more for the clear messages it has given out all along when it comes to the enlargement ahead of us. ( ) If enlargement succeeds in Copenhagen, and it will, this will be another product of the hard work put in by the institutions and their effective cooperation over the last few years. Enlargement will be the most important item on the agenda of the European Council meeting in Copenhagen. For some months the pace of the accession negotiations has been very fast. We are now close to taking the decision that will seal the reunification of the continent of Europe: the conclusion of accession negotiations with the first group of candidate countries with a view to their accession on 1 May 2004. This has been incredibly difficult and complicated, and it has not yet been resolved. The fact that the possibility of concluding the negotiations now seems to be a reality is due in no small part to the positive result that was attained at the European Council meeting in Brussels. As you know, the Brussels European Council concluded that ten countries will be ready for membership from the beginning of 2004. The final and decisive negotiations are now taking place. Last week, the Presidency presented a negotiating package for each of the candidate countries. These packages represent the Presidency’s proposal for a definitive resolution of the negotiations. They take into account – as far as possible – the views of the candidate countries, as presented at separate meetings with each individual country, and they are in line with the financial framework for enlargement, that is to say, with the Berlin Agreement and with the decisions from the European Council meeting in Brussels in October. The Presidency hopes that we can cover a lot of ground – as much as possible – in the negotiations before the European Council meeting in Copenhagen. It is no secret that the final negotiations will not be easy. Given the right willingness to compromise on the part of both present and future Member States, however, I am convinced that we achieve a successful result. Enlargement does not end in Copenhagen, however. The European Council also wants to give new impetus to the accession process for Bulgaria and Romania. A decision will be taken on detailed roadmaps and timetables, and pre-accession aid, in order to move forward the accession process with Bulgaria and Romania. The Commission’s communication of 13 November on a roadmap for the two countries is a good step in the right direction. At the last European Council meeting, in October, the EU welcomed the new reform work in Turkey. The countries of the EU were unanimous in emphasising that the many important reforms in Turkey have expedited the start of accession negotiations with that country. Turkey’s accession will follow the same principles and criteria as those applied to the other candidate countries. The EU is in the process of preparing the decision on the next step in Turkey's candidature. This decision will be taken at the Copenhagen European Council. The Presidency hopes that a solution to the Cyprus issue can be found ahead of Copenhagen. The EU supports wholeheartedly the UN Secretary-General's endeavours to find a solution. If a solution is not found to the political conflict in Cyprus at the Copenhagen Summit, the EU will take its decision on the accession of Cyprus on the basis of the conclusions from the Helsinki European Council in 1999."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, beste leden en voormalige collega's, dames en heren, de komende topbijeenkomst van de Europese Raad in Kopenhagen speelt een belangrijke rol voor de afsluiting van het Deens voorzitterschap. De agenda draait rond twee thema's: de uitbreiding en het functioneren van de Raad na de uitbreiding. De vaststelling van de toetredingsdatum voor de nieuwe lidstaten heeft een aantal institutionele gevolgen en het is uiteraard belangrijk dat het Parlement volledig betrokken wordt bij de besprekingen over deze gevolgen. Ik had zelf het genoegen het Parlement over de verschillende stadia van deze besprekingen in te lichten. Ik heb reeds de gelegenheid gehad het over deze kwestie te hebben tijdens de vorige vergaderperiode in Straatsburg, toen dit vraagstuk - onder andere - door de heer Barón Crespo werd aangekaart, en ook vorige week in de Commissie buitenlandse zaken, mensenrechten, gemeenschappelijke veiligheid en defensiebeleid, waar we de kwestie uitgebreid hebben besproken. Het voorzitterschap heeft begrip voor de belangstelling die het Parlement heeft voor de institutionele gevolgen van de uitbreiding. Wij zijn bereid deze zaken in alle openheid te bespreken. Anderzijds wijs ik erop dat het onderhandelingsproces inzake de uitbreiding dat momenteel aan de gang is, verre van eenvoudig is. Wij moeten het niet alleen intern in de Raad eens worden (en in de andere instellingen); wij moeten het ook, en vooral, eens worden met de toekomstige lidstaten. Het gaat hier dus om een intensief proces dat nog bezig is en waarbij nog niet alle vragen beantwoord zijn. Wij moeten de institutionele problemen onder ogen zien. Ze zijn een onvermijdelijk aspect van de uitbreiding. Problemen zoals de verdeling van de stemmen van de lidstaten in de Raad en de vertegenwoordiging in het Europees Parlement vormen een fundamenteel onderdeel van de toetredingsverdragen. Wij moeten de regels voor de overgangsperiode nu reeds vastleggen. Het gaat om primaire wetgeving die in overeenstemming moet zijn met het Verdrag. In dit verband herinner ik eraan dat het Parlement instemming moet verlenen en dat de toetredingsverdragen zowel in de huidige als in de nieuwe lidstaten geratificeerd moeten worden. De consensus omtrent de toetredingsdatum van 1 mei 2004 is gebaseerd op uitgebreide discussies over wat wenselijk is en wat mogelijk is met het oog op het ratificatieproces, zowel in de huidige als in de nieuwe lidstaten. Wij mogen het lidmaatschap voor de nieuwe lidstaten niet langer uitstellen dan absoluut noodzakelijk is. Naar mijn mening geldt dit voor ons allemaal: het Parlement, de Raad en de Commissie. Het betekent dat bepaalde overgangsmaatregelen noodzakelijk zijn. Dat was ook het geval bij vorige uitbreidingen van de Unie. In het Parlement is voorgesteld de Europese verkiezingen in 2004 op een vroeger tijdstip te houden, bijvoorbeeld op 9 mei. Persoonlijk vind ik dat een goed idee. Deze vraag is reeds jaren aan de orde in het kader van de herziening van de gemeenschappelijke akte betreffende rechtstreekse verkiezingen, die onlangs is gewijzigd (gepubliceerd in het Publicatieblad van de Europese Gemeenschappen van 21 oktober 2002). Alle mogelijke data zijn overwogen. Zonder resultaat. Ik vrees dat nieuwe pogingen om een andere datum te vinden vergeefs zullen zijn. Het voorzitterschap heeft in elk geval niets tegen een ander, vroeger tijdstip. Ik hoop dat het Parlement begrip kan opbrengen voor de situatie waarin de Commissie zich zal bevinden in de periode tussen de toetreding van de nieuwe lidstaten en de investituur van de nieuwe Commissie. Een herverdeling van de portefeuilles voor slechts een halfjaar is geen goed idee. Het voorzitterschap zou graag zien dat het Parlement instemt met de benoeming van de tijdelijke commissarissen van de nieuwe lidstaten zonder dat die door het Parlement gehoord en goedgekeurd worden. Op die manier voorkomen we dat het oordeel van het nieuwe Parlement over de nieuwe Commissie negatief beïnvloed wordt. Voor de nieuwe lidstaten is het immers niet aanvaardbaar dat "hun" commissaris goedgekeurd moet worden door een Parlement waarin hun eigen afgevaardigden nog geen stemrecht hebben. Met de voorgestelde oplossing vermijden wij tevens dat wij de aangestelde voorzitter van de nieuwe Commissie negatief beïnvloeden in zijn keuze van de kandidaten voor die nieuwe Commissie. Als de commissarissen uit de nieuwe lidstaten in de periode die aan de investituur van de nieuwe Commissie voorafgaat geen portefeuille krijgen, heeft het uiteraard geen zin dat de parlementaire commissies de nieuwe commissarissen horen en ondervragen op vakgebieden die ze niet krijgen. Ik hoop daarom dat het Parlement ermee kan instemmen om de nieuwe commissarissen voor de overgangsperiode met een vereenvoudigde procedure te benoemen, tot een nieuwe Commissie geïnstalleerd kan worden met de volle medewerking van het Parlement. Tot slot is er het probleem betreffende de volledige deelname van de nieuwe lidstaten aan de komende Intergouvernementele Conferentie. De Raad heeft hierover een duidelijk standpunt ingenomen. De nieuwe lidstaten moeten in de onderhandelingen die onze gemeenschappelijke toekomst zullen bepalen op gelijke voet staan met de huidige lidstaten. Net zoals de huidige lidstaten moeten ook zij over een vetorecht beschikken. Een andere optie kunnen en mogen wij niet aanvaarden. Ik heb gepoogd de ingewikkelde institutionele gevolgen van de uitbreiding te schetsen. Ik verheug mij op het debat. Ik zal aandachtig luisteren en kijk uit naar alle goede voorstellen voor alternatieve, realistische oplossingen. De Raad Algemene Zaken zal de institutionele gevolgen van de uitbreiding op zijn bijeenkomst van maandag en dinsdag opnieuw bespreken. Op de bijeenkomst zal de voorzitter van de Conventie verslag uitbrengen over de stand van de werkzaamheden van de Conventie en de Europese Raad zal ook een ontmoeting hebben met Pat Cox, de Voorzitter van het Europees Parlement. Ik zal beginnen met het laatste. De bijeenkomst met de Voorzitter van het Parlement is een traditie geworden op de topbijeenkomsten van de Europese Raad. De staatshoofden en regeringsleiders vinden deze traditie belangrijk en waarderen ze. Het is belangrijk dat de instellingen op regelmatige tijdstippen van gedachten kunnen wisselen en belangrijke Europese thema's kunnen bespreken, zoals wij hier vandaag doen en zoals de Deense premier en ik vorige week deden tijdens het bezoek van de heer Prodi, voorzitter van de Commissie en de heer Cox, Voorzitter van het Parlement. Ik ben er zeker van dat zij zich onze bijeenkomst nog goed herinneren. Het staat reeds vast dat ik zelf zal deelnemen aan de vergadering van de Commissie constitutionele zaken op 10 december. Bij deze gelegenheid zal ik de meest recente ontwikkelingen in deze bekwame commissie van het Parlement toelichten en het belang ervan bespreken. Ik vind het logisch dat dit in deze commissie gebeurt, maar indien het Parlement een ander forum wenst voor het geplande debat op 10 december, ben ik graag bereid daarop in te gaan. De Europese Raad van Sevilla heeft het Deens voorzitterschap gevraagd zich nogmaals te buigen over de kwestie van het toekomstig voorzitterschap van een uitgebreide EU. Het voorzitterschap is verzocht op de Top van Kopenhagen een eerste verslag voor te leggen. Daar zal dus een eerste verkennende gespreksronde over dit thema plaatsvinden. Het voorzitterschap schetst in zijn verslag drie modellen voor het toekomstige voorzitterschap en neemt daarbij een versterkte rol van de Hoge Vertegenwoordiger in overweging alsook de mogelijkheid van een gekozen voorzitter van de Europese Raad. Het is niet de bedoeling dat de Europese Raad een van deze modellen kiest. Het voorzitterschap zal voorstellen het werk inzake de vormgeving van de toekomstige voorzitterschappen voort te zetten in de Raad en in de Conventie; daar, in de Conventie, zou de kwestie naar mijn mening aan bod moeten komen als onderdeel van de algemene debatten over de instellingen. Op de Top van Kopenhagen zal de voorzitter van de Conventie een verslag over de vooruitgang van de werkzaamheden in de Conventie presenteren. Deze dialoog is zeer belangrijk. De werkzaamheden van de Conventie zijn vorige maand met de presentatie van een ontwerp voor een grondwettelijk verdrag in een beslissende fase gekomen. De discussies over de invulling van het door de voorzitter voorgestelde kader gaan snel vooruit. Nu wordt de basis voor het eindresultaat van de Conventie geschapen. Het verheugt mij in dit verband dat het ontwerp voor een grondwettelijk verdrag een Europees debat over de toekomst van Europa op gang heeft gebracht. Dat is veelbelovend voor onze gezamenlijke ambitie om de Europese samenwerking democratischer te maken en dichter bij de burgers te brengen. Het Deens voorzitterschap heeft er tijdens de gehele periode van het voorzitterschap op toegezien dat de werkzaamheden in de Conventie zich zo ontwikkelen dat het resultaat een goede en zorgvuldig uitgewerkte bijdrage tot de Intergouvernementele Conferentie kan vormen. Zoals u begrepen zult hebben, heeft de Europese Raad een uitgebreide en ambitieuze agenda. Ik hoop en ik ben ervan overtuigd dat alle deelnemers aan de Top de nodige bereidheid tot compromis zullen tonen en zullen helpen de belangrijke beslissingen die ik geschetst heb te nemen. Wij hopen dat wij in Kopenhagen de historische beslissing zullen kunnen nemen over de tot nog toe grootste uitbreiding in de geschiedenis van de Unie, en ik durf ook te zeggen: de uitbreiding met de meest verstrekkende gevolgen en de grootste historische kansen. Het grote debat over de uitbreiding dat vorige maand in het Parlement plaatsvond, illustreerde eens te meer de sterke wil en de inspanningen van het Parlement om dit project te doen slagen. Zoals ik aan het begin zei, kan dit grote project enkel slagen als de drie instellingen nauw samenwerken. Naar mijn mening hebben ze dat gedaan en ik dank het Parlement nogmaals voor de duidelijke signalen die wij gedurende het hele proces van de uitbreiding hebben gekregen. Indien Kopenhagen op het punt van de uitbreiding een succes wordt, en dat zal het geval zijn, dan is dat eens te meer te danken aan de ijverige inzet van de instellingen en de goede samenwerking van de voorbije jaren. De uitbreiding is het belangrijkste agendapunt op de Top in Kopenhagen. De voorbije maanden zijn de toetredingsonderhandelingen in een koortsachtig tempo voortgezet. Nu naderen wij het beslissend moment waarop de hereniging van het Europees continent bezegeld zal worden: de afronding van de toetredingsonderhandelingen met de eerste groep kandidaat-landen, met het oog op hun toetreding op 1 mei 2004. De onderhandelingen waren ongelooflijk moeilijk en ingewikkeld en ze zijn nog steeds niet afgerond. Het goede resultaat dat op de Top van Brussel is bereikt, heeft er in hoge mate toe bijgedragen dat een succesvolle afronding van de onderhandelingen nu tot de mogelijkheden behoort. Zoals u weet, heeft de Europese Raad in Brussel besloten dat tien kandidaat-landen klaar zijn om begin 2004 toe te treden. Momenteel lopen de laatste en belangrijkste onderhandelingen. Vorige week heeft het voorzitterschap elk kandidaat-land afzonderlijk een onderhandelingspakket voorgelegd. Deze pakketten zijn ons voorstel voor de definitieve onderhandelingsbesluiten. Daarbij hebben we zo veel mogelijk rekening gehouden met de standpunten van de kandidaat-landen zoals die op de afzonderlijke bijeenkomsten met elk land naar voren zijn gebracht, en deze voorstellen zijn in overeenstemming met het financieel kader voor de uitbreiding zoals dat in Berlijn en in oktober in Brussel is vastgesteld. Het voorzitterschap hoopt dat het zo veel mogelijk kan bereiken vóór de Europese Top van Kopenhagen. Het is geen geheim dat de eindonderhandelingen moeilijk zullen zijn. Ik ben ervan overtuigd dat we met de juiste compromisbereidheid, zowel bij de huidige als bij de toekomstige lidstaten, een goed resultaat zullen bereiken en succes zullen boeken. De uitbreiding houdt echter niet op in Kopenhagen. De Europese Raad zal ook het toetredingsproces voor Bulgarije en Roemenië nieuwe impulsen geven. Er zullen gedetailleerde draaiboeken, termijnen en bedragen voor de pretoetredingssteun worden vastgesteld om het toetredingsproces van Bulgarije en Roemenië te bespoedigen. De mededeling over een draaiboek voor beide landen die de Commissie op 13 november heeft gepubliceerd, is een stap in de goede richting. Op de vorige bijeenkomst van de Europese Raad, in oktober, heeft de EU haar tevredenheid geuit over de nieuwe hervormingen die in Turkije plaatsvinden. De EU-lidstaten waren het erover eens dat de vele belangrijke hervormingen de start van toetredingsonderhandelingen met Turkije dichterbij brengen. De toetreding van Turkije zal volgens dezelfde principes en criteria verlopen als die welke voor de andere kandidaat-landen zijn toegepast. De EU is bezig met de voorbereiding van het besluit voor de volgende stap inzake de kandidatuur van Turkije. Dit besluit zal op de Europese Top van Kopenhagen genomen worden. Het voorzitterschap hoopt dat er vóór Kopenhagen een oplossing wordt gevonden voor de kwestie-Cyprus. De EU staat volledig achter de stappen die de secretaris-generaal van de VN onderneemt om een oplossing te vinden. Indien er vóór de Top van Kopenhagen geen oplossing voor het politieke conflict op Cyprus gevonden is, zal de EU haar besluit over de toetreding van Cyprus nemen op basis van de conclusies van de Europese Raad in Helsinki in 1999."@nl2 "Senhor Presidente, Senhor Comissário, caros membros e antigos colegas, minhas Senhoras e meus Senhores, a próxima reunião do Conselho Europeu, em Copenhaga, assumirá um papel crucial no encerramento da Presidência Dinamarquesa. A ordem de trabalhos irá centrar-se sobre dois temas: o alargamento e o funcionamento do Conselho à luz do alargamento. O estabelecimento da data de adesão dos novos Estados-Membros envolve uma série de consequências institucionais, e é naturalmente importante que o Parlamento esteja totalmente envolvido na discussão destas consequências. Tive pessoalmente o prazer de manter o Parlamento informado acerca de todas estas fases das discussões. Também tive oportunidade para discutir estas questões durante a última sessão em Estrasburgo, tendo a questão, na altura, sido levantada pelo senhor deputado Barón Crespo; o mesmo sucedeu na semana passada, na reunião com a Comissão das Liberdades e dos Direitos dos Cidadãos, da Justiça e dos Assuntos Internos, durante a qual tivemos uma demorada discussão acerca deste assunto. A Presidência entende perfeitamente o grande interesse do Parlamento relativamente às consequências institucionais do alargamento, e estamos disponíveis para discutir abertamente estas questões. Mas, ao mesmo tempo, devo igualmente apontar para o complicado processo negocial relativo ao alargamento que, neste momento, está a decorrer. Não se trata apenas de chegar a acordo com o Conselho (e com as restantes instituições), mas, acima de tudo, de chegar a acordo com os futuros Estados-Membros. Portanto, trata-se de um processo intensivo, que está em curso, e para o qual não temos ainda todas as respostas! As questões institucionais são prementes. São uma parte necessária de todo o alargamento. Questões como a ponderação de votos de cada um dos países no Conselho e a representação no Parlamento Europeu são uma parte essencial do Tratado de Adesão. Existe a necessidade, já neste momento, de estabelecer disposições claras relativas ao período de transição. É uma questão de direito primário, a nível do Tratado. Neste contexto, gostaria de lembrar ao Parlamento Europeu que deveria pronunciar-se unanimemente, e que o Tratado de Adesão deve, necessariamente, ser ratificado, tanto pelos actuais Estados-Membros como pelos novos Estados-Membros. O acordo relativo à data da adesão, fixada para 1 de Maio de 2004, baseia-se em considerações circunstanciadas relativamente ao que seria desejável e ao que é possível, à luz do processo de ratificação nos actuais e futuros Estados-Membros. Temos uma obrigação, para com os futuros membros, de não adiar a adesão para além do estritamente necessário. Penso que este aspecto se aplica a todos nós: o Parlamento, o Conselho e a Comissão. Isto implica a necessidade de instituir regimes de transição. Foi o que sucedeu em anteriores alargamentos. Foram apresentadas propostas no Parlamento no sentido de antecipar a realização das eleições para o Parlamento de 2004, por exemplo para o dia 9 de Maio. Pessoalmente acolho, de modo positivo, essa ideia. Entretanto, a questão foi discutida em profundidade, ao longo de vários anos, associado à revisão do Acto Único e às eleições por sufrágio directo, aspecto recentemente alterado (publicado no Jornal Oficial CE no dia 21 de Outubro de 2002). Foram analisadas, cuidadosamente, várias datas, mas sem resultado. Infelizmente, não creio que uma nova tentativa para alterar a data venha a produzir algum resultado positivo. No entanto, não é a Presidência que irá colocar obstáculos à escolha de uma data anterior à prevista. Espero poder contar com a compreensão do Parlamento, relativamente à situação que a Comissão vai enfrentar durante o período entre a admissão dos novos Estados-Membros e a investidura da nova Comissão. A distribuição de pastas entre os membros da Comissão por um período de apenas meio ano não seria uma boa solução. A Presidência gostaria que o Parlamento desse o seu acordo para que os Comissários interinos dos novos Estados-Membros fiquem dispensados do processo de audiência e aprovação no Parlamento. Desta forma será ainda possível evitar que a posição do novo Parlamento em relação à nova Comissão seja afectada de modo negativo. Não seria aceitável, para os novos Estados-Membros, que os "seus" Comissários tivessem de ser aprovados por um Parlamento no qual ainda não estão representados por deputados com direito a voto. A solução proposta permite evitar que a escolha de candidatos, pelo Presidente da Comissão designado, seja afectada, de modo negativo na altura da composição da nova Comissão. É óbvio que não sendo atribuída uma pasta aos Comissários dos novos Estados-Membros, no período até à investidura da nova Comissão, não faz muito sentido que o comité técnico do Parlamento proceda à audiência dos novos Comissários e que examine as suas competências técnicas em áreas que poderão não ser as áreas em que irão exercer funções. Espero, por isso que o Parlamento concorde com a designação dos novos Comissários através de um procedimento simplificado durante o período de transição, até à investidura da nova Comissão, já com a participação plena do novo Parlamento. Para terminar, resta a questão relativa à participação plena dos novos Estados-Membros na próxima Cimeira Intergovernamental. O Conselho definiu, de forma muito clara, qual é a sua posição relativamente a esta questão. Os novos Estados-Membros deverão ser equiparados aos antigos Estados-Membros, nas negociações que irão moldar o nosso futuro e o seu futuro. E, naturalmente, deverão ter direito a veto, à semelhança dos antigos Estados-Membros. Não seria aceitável qualquer situação diferente. Procurei explicar as complicadas consequências institucionais que resultam do alargamento. Aguardo, com expectativa, o debate que teremos em seguida. Irei prestar muita atenção ao mesmo e, desde já, dou as boas vindas a todas as propostas positivas que envolvam soluções alternativas realistas. O Conselho irá novamente discutir as consequências institucionais do alargamento na reunião do Conselho (Assuntos Gerais) na segunda e na terça-feira da próxima semana. Na reunião, o Presidente da Convenção irá fazer, ao Conselho Europeu, o ponto da situação do trabalho da Convenção, estando igualmente prevista uma reunião entre o Conselho Europeu e o Presidente do Parlamento Europeu, Pat Cox. Irei abordar este último aspecto em primeiro lugar. A reunião com o Presidente do Parlamento é já uma tradição instituída nas reuniões do Conselho Europeu. Uma tradição que os chefes de Estado e de Governo consideram importante e valiosa. É importante que as instituições possam ter, regularmente, uma oportunidade para trocar pontos de vista e discutir questões centrais que dizem respeito à Europa, da mesma forma como o estamos a fazer hoje, aqui, e tal como o Primeiro-Ministro dinamarquês e eu fizemos a semana passada, quando recebemos a visita do Presidente da Comissão, Romano Prodi, e do Presidente do Parlamento, Pat Cox. Estou seguro de que a reunião está bem viva nas memórias destes dois senhores. Já está assente que irei participar, pessoalmente, na reunião da Comissão dos Assuntos Constitucionais no dia 10 de Dezembro. Nesta reunião haverá oportunidade para orientar a comissão competente quanto à matéria de fundo, relativamente às evoluções mais recentes, e debater o impacto das mesmas. Afigura-se-me natural que a discussão decorra na referida comissão, mas, caso o Parlamento pretenda que o assunto seja debatido num fórum diferente, no dia 10 de Dezembro, estou, naturalmente, disponível para o fazer. O Conselho Europeu de Sevilha incumbiu a Presidência Dinamarquesa de continuar os trabalhos relativos à questão da função da futura Presidência numa UE alargada. Está previsto que a Presidência apresente um primeiro relatório na reunião de Copenhaga. Nessa altura teremos um primeiro debate orientador sobre esta matéria. O relatório da Presidência prevê três possíveis modelos para a futura Presidência e o relatório envolve, neste contexto, a questão relativa ao reforço dos poderes do Alto Representante e as questões relativas à eventual escolha do Presidente do Conselho Europeu. A ideia não é o Conselho Europeu decidir sobre os modelos em causa. A Presidência irá sugerir a continuação dos trabalhos relativos aos moldes das futuras presidências, tanto ao nível do Conselho como ao nível da Convenção e, no caso desta última, a questão é parte integrante da discussão geral em curso relativa às instituições da UE. O Presidente da Convenção irá apresentar, na reunião de Copenhaga, um relatório sobre os progressos da Convenção. Este diálogo é muito importante. Com a apresentação no mês passado de um projecto de Tratado Constitucional, os trabalhos da Convenção entraram numa fase decisiva. As discussões relativas aos pormenores, dentro do quadro apresentado pelo Presidente, avançam a passos largos. É agora que está a ser criada a base do produto final da Convenção. Neste contexto, é com prazer que registo o facto de o projecto de constituição ter suscitado um debate europeu acerca da forma que a Europa deverá assumir no futuro. Constitui um bom augúrio para as nossas ambições comuns a criação de uma cooperação europeia mais democrática e com um sólido apoio popular. A Presidência tem vindo a trabalhar, ao longo de todo o período da Presidência, para que o trabalho na Convenção se desenvolva no sentido de produzir um positivo e bem preparado para a Cimeira Intergovernamental. Conforme referi, durante a minha exposição, o Conselho Europeu enfrenta uma ordem de trabalhos abrangente e ambiciosa. É a minha esperança, e a minha convicção, que todos os países irão expressar a vontade necessária para chegar a um compromisso na reunião e que irão contribuir para as decisões importantes que referi. Esperamos poder tomar, em Copenhaga, as decisões históricas acerca do maior alargamento, até hoje, na história da Comunidade e, permito-me ainda acrescentar, o alargamento com as maiores consequências e com a maior perspectiva histórica até hoje. O grande debate relativo ao alargamento, que teve lugar no Parlamento, no mês passado, é apenas mais um exemplo da forte vontade expressa pelo Parlamento e do esforço que este realizou, com vista à concretização deste projecto. E conforme referi, no início, este grande projecto apenas poderá concretizar-se se as três instituições desenvolverem uma estreita cooperação. Considero que foi isso que se verificou e gostaria de agradecer, mais uma vez, ao Parlamento as mensagens claras que nos deu, ao longo deste processo, no que diz respeito ao alargamento que agora temos pela frente. Se o alargamento for ultimado em Copenhaga, e vai sê-lo, representará mais um resultado do árduo trabalho desenvolvido pelas instituições e da boa colaboração que se registou ao longo dos últimos anos. O alargamento será o ponto mais importante da ordem de trabalhos da reunião do Conselho Europeu de Copenhaga. Durante vários meses registou-se um elevado ritmo ao nível das negociações para a adesão. Estamos agora a aproximar-nos da resolução que irá selar a reunificação do Continente Europeu: a conclusão das negociações para a adesão, com o primeiro grupo de países candidatos, tendo em vista a sua adesão no dia 1 de Maio de 2004. As negociações foram extremamente difíceis e complicadas, e ainda não está tudo resolvido. O resultado positivo alcançado na reunião do Conselho Europeu de Bruxelas contribuiu, em larga medida, para a possibilidade de agora concluir as negociações. Como V.Exas. sabem, o Conselho Europeu de Bruxelas concluiu que 10 países estariam prontos para a adesão à União no início de 2004. As últimas e decisivas negociações decorrem justamente por estes dias. A Presidência apresentou, na semana passada, um pacote negocial a cada um desses países candidatos. Os pacotes contêm a proposta da Presidência para resolver as últimas questões das negociações. Na medida do possível, os pacotes tomam em consideração os pontos de vista dos países candidatos, tendo sido apresentados a cada um dos países em reuniões separadas. O respectivo pacote situa-se dentro dos parâmetros financeiros estabelecidos para o alargamento, isto é, em conformidade com o Acordo de Berlim e com as resoluções da reunião do Conselho Europeu de Bruxelas, de Outubro. A Presidência espera fazer progressos significativos e espera poder avançar o mais possível antes da reunião do Conselho Europeu de Copenhaga. Não é segredo que as negociações finais serão difíceis. Porém, estou convencido de que, com a vontade de chegar a um compromisso, por parte tanto dos actuais como dos futuros Estados-Membros, iremos ter êxito em relação ao resultado final. Mas o alargamento não pára em Copenhaga. O Conselho Europeu irá dar um impulso ao processo de adesão da Bulgária e da Roménia. Vai ser necessário tomar uma decisão acerca dos e calendários e da ajuda de pré-adesão, com vista a promover o processo de adesão destes dois países. A comunicação da Comissão, de 13 de Novembro, relativa a um " " para os dois países constitui uma contribuição muito positiva. Durante a última reunião do Conselho Europeu, em Outubro, a UE acolheu, de modo muito positivo, o trabalho desenvolvido pela Turquia em matéria de reformas. Os países da UE concordaram em sublinhar que as muitas reformas importantes na Turquia deram um impulso ao início das negociações para a adesão com este país. A adesão da Turquia irá processar-se de acordo com os mesmos princípios e critérios que foram aplicados aos restantes países candidatos. A UE está a preparar uma decisão acerca do próximo passo da candidatura da Turquia. A decisão referida irá ser tomada na reunião do Conselho Europeu de Copenhaga. A Presidência espera conseguir encontrar, antes da reunião de Copenhaga, uma solução para a questão de Chipre. A UE apoia plenamente os esforços do Secretário-Geral da ONU na procura de uma solução. Se, durante a próxima Cimeira de Copenhaga, não for encontrada uma solução para o conflito político em Chipre, a UE tomará uma decisão sobre a admissão de Chipre com base nas conclusões do Conselho Europeu de Helsínquia de 1999."@pt11 "Herr talman, herr kommissionär, kära ledamöter och tidigare kolleger, mina damer och herrar! Europeiska rådets kommande möte i Köpenhamn kommer att spela en alltigenom avgörande roll för avslutningen av det danska ordförandeskapet. Dagordningen kommer att koncentreras till två ämnen: utvidgningen och rådets sätt att fungera i ljuset av utvidgningen. Fastställandet av anslutningsdatum för de nya medlemsstaterna har en rad institutionella konsekvenser, och det är naturligtvis viktigt att parlamentet helt och fullt medverkar i överläggningarna om dessa konsekvenser. Jag har själv haft glädjen att informera parlamentet under alla faser av dessa överläggningar. Jag har redan haft möjlighet att diskutera dessa frågor under den senaste sessionen i Strasbourg, där frågan väcktes bl.a. av Barón Crespo, och även i förra veckan i utskottet för utrikesfrågor, mänskliga rättigheter, gemensam säkerhet och försvarspolitik, där vi hade en längre diskussion om frågan. Ordförandeskapet har stor förståelse för parlamentets stora intresse för dessa institutionella konsekvenser av utvidgningen. Och vi är villiga att diskutera dessa frågor öppet. Samtidigt måste jag också peka på den komplicerade förhandlingsprocess i fråga om utvidgningen, som pågår just nu. Vi skall ju inte bara uppnå enighet internt i rådet (och i de andra institutionerna). Vi skall ju också – och inte minst – komma överens med de blivande medlemsstaterna. Det rör sig alltså om en pågående, intensiv utveckling, där alla svar ännu inte är klara! De institutionella frågorna tränger sig på. Det är en nödvändig del av hela utvidgningen. Frågor som de enskilda ländernas röstvikt i rådet och representation i Europaparlamentet är en nödvändig del av anslutningsfördraget. Man måste redan nu fastställa klara bestämmelser för övergångsperioden. Det är fråga om primärrätt i enlighet med fördraget. I det sammanhanget vill jag påminna om att Europaparlamentet måste kunna göra ett enhälligt uttalande och att anslutningsfördraget med nödvändighet måste ratificeras i både nuvarande och blivande medlemsstater. Enigheten om anslutningsdatumet den 1 maj 2004 bygger på ingående överläggningar om vad som är möjligt med tanke på ratifikationsprocessen i såväl de nuvarande som de blivande medlemsstaterna. Det är vår skyldighet mot de blivande medlemsstaterna att inte skjuta upp anslutningen längre än absolut nödvändigt. Det anser jag gäller för oss alla: parlament, råd och kommission. Det betyder att det kommer att behövas vissa övergångsbestämmelser. Så har det också varit vid tidigare utvidgningar. Det har i parlamentet förts fram förslag om att val till parlamentet år 2004 skall hållas vid en tidigare tidpunkt, t.ex. den 9 maj. Personligen känner jag sympati för dessa tankar. Frågan har under flera år diskuterats ingående i samband med revisionen av det gemensamma dokumentet om direkta val, som just har ändrats (offentliggjort i Europeiska gemenskapernas officiella tidning den 21 oktober 2002). Man har diskuterat alla möjliga olika tidpunkter. Utan resultat. Jag tror tyvärr inte att nya försök att ändra datum kommer att leda till något resultat. Men det är inte ordförandeskapet som vill förhindra ett annat och tidigare datum. Jag hoppas på förståelse från parlamentets sida för den situation som kommissionen kommer att hamna i under perioden mellan anslutningen av de nya medlemsstaterna och tillsättandet av den nya kommissionen. Det är ju inte någon bra lösning att omfördela portföljerna i kommissionen för en period på bara ett halvår. Ordförandeskapet ser gärna att parlamentet ger sitt samtycke till att de nya ländernas temporära kommissionärer inte skall behöva gå igenom utfrågning och godkännande i parlamentet. Därigenom kan vi undvika att föregripa det nya parlamentets ställningstagande till den nya kommissionen. Det är ju inte acceptabelt för de nya medlemsstaterna att ”deras” kommissionärer skall godkännas av ett parlament, där de nya länderna ännu inte är representerade av ledamöter som har rösträtt. Genom den föreslagna lösningen undviker vi att föregripa den utsedda kommissionsordförandens val av kandidater, när det gäller den nya kommissionens sammansättning. Det säger sig självt att när de nya ländernas kommissionärer inte får någon portfölj under perioden fram till tillsättningen av den nya kommissionen, så är det ingen mening med att parlamentets fackutskott genomför utfrågningar med de nya kommissionärerna och förhör dem inom fackområden, som de inte har. Jag hoppas därför att parlamentet kan samtycka till att vi utser de nya kommissionärerna genom ett förenklat förfarande under övergångsperioden till dess att en ny kommission kan tillsättas med fullt deltagande av det nya parlamentet. Slutligen har vi frågan om de nya medlemsstaternas fulla medverkan i den kommande regeringskonferensen. Rådet har definierat en mycket klar ståndpunkt i denna fråga. De nya medlemsstaterna skall vara jämställda med de gamla medlemsstaterna i de förhandlingar som kommer att forma vår och deras gemensamma framtid. Och de skall naturligtvis ha vetorätt liksom de gamla medlemsstaterna. Det är det enda tänkbara. Jag har här försökt redogöra för de komplicerade institutionella konsekvenser som utvidgningen får. Jag ser fram mot vår debatt. Jag kommer att lyssna mycket uppmärksamt och välkomnar alla goda förslag till alternativa, realistiska lösningar. Rådet kommer åter att diskutera de institutionella konsekvenserna av utvidgningen under mötet med rådet (allmänna frågor) på måndag och tisdag. Vid mötet kommer ordföranden för konventet att orientera Europeiska rådet om läget för konventets arbete, och Europeiska rådet kommer dessutom att träffa Europaparlamentets talman, Pat Cox. Låt mig börja med det sista. Mötet med parlamentets talman är ju en fast tradition vid mötena i Europeiska rådet. Det är en tradition som stats- och regeringscheferna lägger vikt vid och sätter värde på. Det är viktigt att institutionerna med jämna mellanrum har möjlighet att utbyta synpunkter och diskutera centrala europeiska frågor, så som vi också gör här i dag – och så som den danske statsministern och jag själv gjorde i förra veckan, då vi hade besök av Prodi, kommissionens ordförande, och Cox, parlamentets talman. Jag är säker på att de har mötet i färskt minne. Det är redan avtalat att jag personligen skall delta i mötet med utskottet för konstitutionella frågor den 10 december. Här får jag alltså möjlighet att orientera parlamentets behöriga utskott om den senaste utvecklingen och diskutera betydelsen av den. Jag tycker det är naturligt att diskussionen förs i detta utskott, men om parlamentet skulle önska ett annat forum för debatten vid den aktuella tidpunkten den 10 december, så står jag naturligtvis till förfogande. Europeiska rådet i Sevilla uppdrog åt det danska ordförandeskapet att arbeta vidare med frågan om den framtida ordförandeskapsfunktionen i ett utvidgat EU. Ordförandeskapet skulle lägga fram en första rapport vid mötet i Köpenhamn. Där kommer vi således att få en första orienterande diskussion om frågan. Ordförandeskapets rapport arbetar med tre modeller för hur framtidens ordförandeskap kan utformas, och rapporten tar bl.a. upp frågan om stärkande av den Höge representanten och frågan om en eventuellt vald ordförande för Europeiska rådet. Det är inte meningen att Europeiska rådet skall fatta beslut om modellerna. Ordförandeskapet vill satsa på att det vidare arbetet med utformningen av framtidens ordförandeskap skall fortsätta både i rådet och i konventet, där frågan ingår som en del av den generella diskussionen om institutionerna. Vid mötet i Köpenhamn kommer konventets ordförande att avge en rapport om hur arbetet i konventet fortskrider. Denna dialog är mycket viktig. I och med presentationen av ett utkast till författningsfördrag i förra månaden är konventets arbete nu inne i ett avgörande skede. Diskussionerna om kompletteringen av den ram som ordföranden presenterade går snabbt framåt. Det är nu man lägger grunden till konventets slutprodukt. I detta sammanhang är det glädjande att se att utkastet till författningsfördrag har väckt en europeisk debatt om hur framtidens Europa skall se ut. Det lovar gott för vår gemensamma ambition att skapa ett mera demokratiskt och folkligt förankrat europeiskt samarbete. Ordförandeskapet har under hela ordförandeskapsperioden verkat för att arbetet i konventet skall utvecklas i överensstämmelse med målet att kunna producera ett bra och väl genomarbetat förslag till regeringskonferensen. Som det torde ha framgått av redogörelsen skall Europeiska rådet på sitt möte ta itu med en omfattande och ambitiös dagordning. Det är min förhoppning och min förvissning att alla länder vid mötet kommer att visa den nödvändiga kompromissviljan och bidra till att fatta de viktiga beslut som jag har redogjort för. Vi hoppas att vi i Köpenhamn kan fatta ett historiskt beslut om den hittills största utvidgningen i gemenskapens historia, och jag vågar också säga den utvidgning som har de största konsekvenserna och som har det största historiska perspektivet. Den stora debatt om utvidgningen som hölls i parlamentet i förra månaden är bara ännu ett exempel på den starka vilja parlamentet har visat och den insats det har gjort för att detta projekt skall lyckas. Och som jag sade i början – detta stora projekt kan endast lyckas om de tre institutionerna samarbetar nära. Det tycker jag att de har gjort, och jag vill gärna ännu en gång tacka parlamentet för de klara besked vi har fått hela tiden när det gäller den utvidgning som vi står inför. ( ) Om utvidgningen lyckas i Köpenhamn, och det kommer den att göra, så kommer det att vara ännu ett resultat av institutionernas hårda arbete och goda samarbete under de senaste åren. Utvidgningen kommer att vara den viktigaste punkten på dagordningen för Europeiska rådets möte i Köpenhamn. Vi har upplevt några månader med ett mycket högt tempo i anslutningsförhandlingarna. Nu närmar vi oss det beslut som kommer att slutgiltigt avgöra återföreningen av den europeiska kontinenten. Avslutande av anslutningsförhandlingarna med den första gruppen kandidatländer med målet att de skall uppnå medlemskap den 1 maj 2004. Det har varit otroligt svårt och komplicerat, och det är inte löst ännu. Det goda resultat som uppnåddes vid Europeiska rådets möte i Bryssel har i hög grad bidragit till att det nu verkar vara möjligt att slutföra förhandlingarna. Som bekant var konklusionen från Europeiska rådets möte i Bryssel att tio länder kommer att vara klara för medlemskap från början av 2004. Nu i dagarna pågår de sista och avgörande förhandlingarna. Ordförandeskapet presenterade i förra veckan ett förhandlingspaket för vart och ett av kandidatländerna. Dessa paket är ordförandeskapets förslag till slutgiltiga förhandlingslösningar. Paketen tar – i den utsträckning det är möjligt – hänsyn till kandidatländernas synpunkter, som har presenterats vid separata möten med varje enskilt land, och paketen ligger inom den finansiella ramen för utvidgningen – dvs. inom ramen för Berlinavtalet och besluten från Europeiska rådets möte i Bryssel i oktober. Ordförandeskapet hoppas att vi kan nå ganska långt, så långt som möjligt i förhandlingarna före Europeiska rådets möte i Köpenhamn. Det är ingen hemlighet att de avslutande förhandlingarna är besvärliga. Med den rätta kompromissviljan hos både nuvarande och kommande medlemsstater är jag övertygad om att vi uppnå ett framgångsrikt resultat. Men utvidgningen stannar inte i Köpenhamn. Europeiska rådet kommer också att ta nya initiativ när det gäller anslutningsprocessen för Bulgarien och Rumänien. Man skall fatta beslut om detaljerade handlingsplaner och tidsplaner, bistånd före anslutningen, så att Bulgariens och Rumäniens anslutningsprocess kan främjas. Kommissionens meddelande den 13 november om en för de två länderna är ett bra bidrag till detta. Vid Europeiska rådets senaste möte i oktober välkomnade EU på nytt reformarbetet i Turkiet. EU-länderna var överens om att framhålla att de många viktiga reformerna i Turkiet har ökat Turkiets möjligheter att inleda anslutningsförhandlingar. Turkiets anslutning kommer att ske efter samma principer och kriterier som tillämpats för de övriga kandidatländerna. EU håller på att förbereda beslutet om nästa steg i Turkiets kandidatur. Detta beslut kommer att fattas vid Europeiska rådets möte i Köpenhamn. Det är ordförandeskapets förhoppning att det skall gå att finna en lösning på Cypernfrågan före Köpenhamn. EU stöder helt och fullt FN:s generalsekreterares strävanden att finna en lösning. Om man inte har kommit fram till en lösning av den politiska konflikten på Cypern vid toppmötet i Köpenhamn, kommer EU att fatta sitt beslut om Cyperns anslutning på grundval av slutsatserna från Europeiska rådet i Helsingfors 1999."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applausi)"9 "(Χειροκροτήματα)"8 "Applause"10,3 "Applåder"13 "Beifall"7 "Bifald"1 "Haarder,"1 "Suosionosoituksia"5 "ad interim"9 "efectivamente"11 "formand for Rådet"1 "input"11 "kommer att"13 "roadmap"13,11 "roadmaps"11 "seront"6 "shall"10,3 "vil"1

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph