Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-017"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.2.3-017"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, hvis et mindre dansk aktieselskab med 100 medarbejdere aflagde et årsregnskab, hvorom den statsautoriserede revisor afgav en erklæring, hvori det blev understreget, at de fleste forbehold skyldtes, at de gik igen fra år til år; og hvis det blev konstateret, at svaghederne i stor udstrækning skyldtes, at selskabets regnskabssystem ikke gav tilstrækkelig sikkerhed for fuldstændig opgørelse af alle elementer i selskabets aktiver; og hvis man videre skrev, at der var problemer med kontrol- og sikkerhedssystemerne, at dataene i systemet ikke var fuldstændige, og fortsatte med at sige, at det var bekymrende, at selskabet ikke havde prioriteret en afhjælpning af disse mangler højt nok, og at det ikke havde gjort sig tilstrækkelige overvejelser på området eller afsat nok ressourcer til at få løst problemerne inden for en rimelig tidshorisont. Hvis det i sidste ende blev konkluderet, at der ikke kunne afgives nogen erklæring om, hvorvidt de anlægsarbejder, indkøb eller tjenesteydelser, der ligger til grund for betalingerne til de lokale modtagere, faktisk var udført. Ja, hvis det skete, så ville bestyrelsen for det første nægte at give direktionen decharge. Dernæst ville man afskedige direktionen. Derpå ville skattevæsenet møde op og beslaglægge samtlige virksomhedens regnskabsdokumenter for at underkaste dem en kritisk analyse. Derefter ville virksomheden blive sat op i skat svarende til de ikke-dokumenterede udgifter, og endelig ville der blive tale om et strafferetligt ansvar.
Men sådan er det ikke i EU. Det er kun sådan, vi går frem over for vore private virksomheder. Her søger Kommissionen med alle midler at lukke munden på kritikerne, sådan som det netop er sket med den fyrede regnskabsdirektør Marta Andreasen, og når Parlamentet ønsker at kulegrave hendes kritik, så forhindrer flertallet i Formandskonferencen os i at gennemføre en høring. Hvis nu kritikken var uberettiget, som Kommissionen påstår, så ville vi jo få det klarlagt, og så ville alt være godt. Men Kommissionen ved, og Revisionsretten bekræfter, at kritikken er berettiget, og derfor må den ikke komme frem. I stedet vælger dette Parlament at lukke øjnene. Det hedder at give decharge, for ellers kunne borgerne jo finde ud af, at der ikke er orden i pengesagerne. Jeg synes, at det er utrolig uklogt at fortsætte denne tys-tys-politik, og jeg tror ikke, at det i længden vil lykkes at undgå den skandale, det er, at EU ikke kan styre de penge, som skatteborgerne afleverer til os. Jeg finder beretningen meget oplysende. Problemet ligger i, at vi ikke tør sætte handling bag kritikken."@da1
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, stellen Sie sich vor, eine kleinere dänische Aktiengesellschaft mit 100 Mitarbeitern würde einen Jahresabschluss vorlegen, der vom staatlich zugelassenen Wirtschaftsprüfer mit einem Prüfvermerk versehen worden wäre, in welchem hervorgehoben würde, dass die meisten Vorbehalte damit begründet werden, dass sie in jedem Jahr wiederkehren, und dass festgestellt würde, dass die Schwachpunkte zum Großteil dadurch verursacht werden, dass das Buchführungssystem der Gesellschaft keine ausreichende Sicherheit für eine vollständige Ermittlung aller Bestandteile der Aktiva der Gesellschaft bietet; und dass man dann weiterhin vermerken würde, dass es Probleme mit den Kontroll- und Sicherheitssystemen gäbe, dass die Daten im System unvollständig seien, und dass man anmerken würde, dass es Besorgnis erregend sei, dass die Gesellschaft der Abhilfe dieser Missstände nur unzureichende Bedeutung beigemessen habe, dass sie sich in ungenügendem Maße mit den Problemen befasst habe bzw. keine ausreichenden Mittel zur Lösung dieser Probleme innerhalb einer angemessenen Frist bereitgestellt habe. Wenn dann letztendlich die Schlussfolgerung gezogen würde, dass man keine Erklärung darüber abgeben könne, ob die Bautätigkeiten, Einkäufe oder Dienstleistungen, auf denen die Zahlungen an die Empfänger vor Ort basieren, auch tatsächlich ausgeführt worden sind, dann würde es der Aufsichtsrat zunächst ablehnen, dem Vorstand die Entlastung zu erteilen, und anschließend würde man den Vorstand entlassen. Danach würde das Finanzamt eingreifen und sämtliche Buchführungsunterlagen des Unternehmens beschlagnahmen, um sie einer kritischen Analyse zu unterziehen. Im Ergebnis würde man die vom Unternehmen zu zahlenden Steuern um einen Betrag in Höhe der nicht nachgewiesenen Ausgaben erhöhen, und zu guter Letzt würde man das Unternehmen strafrechtlich zur Verantwortung ziehen.
In der EU ist dies jedoch nicht der Fall. Auf diese Art gehen wir nur gegen unsere privaten Unternehmen vor. Hier versucht die Kommission mit allen Mitteln, die Kritiker zum Schweigen zu bringen, so wie dies gerade der entlassenen Chefrechnungsführerin, Marta Andreasen, widerfahren ist. Und wenn das Parlament dann ihre Kritik näher untersuchen möchte, dann hindert uns eine Mehrheit auf der Konferenz der Präsidenten daran, eine Anhörung vorzunehmen. Wenn die Kritik unberechtigt wäre, wie die Kommission es behauptet, dann könnten wir dies ja klären, und alles wäre in bester Ordnung. Die Kommission weiß jedoch, und der Rechnungshof bestätigt dies, dass die Kritik berechtigt ist, und aus diesem Grunde darf sie nicht an die Öffentlichkeit gelangen. Stattdessen entscheidet sich dieses Parlament dafür, die Augen zu verschließen. Das bedeutet, es erteilt die Entlastung, denn sonst könnten die Bürger ja herausfinden, dass mit den Finanzen etwas nicht in Ordnung ist. Ich bin der Meinung, dass es außerordentlich unklug ist, diese Politik der Vertuschung fortzusetzen, und ich glaube, dass es auf Dauer nicht gelingen wird, den Skandal zu vermeiden, der darin besteht, dass die EU die Steuergelder ihrer Bürger nicht ordnungsgemäß verwalten kann. Ich finde den Bericht sehr informativ. Das Problem ist nur, dass wir es nicht wagen, der Kritik Taten folgen zu lassen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, τι θα συνέβαινε αν μια μικρή δανική εταιρεία περιορισμένης ευθύνης με 100 εργαζόμενους επρόκειτο να καταρτίσει ετήσιους λογαριασμούς, για τους οποίους ένας ορκωτός λογιστής θα προέβαινε σε δήλωση, τονίζοντας ότι οι περισσότερες από τις επιφυλάξεις οφείλονταν στο γεγονός ότι επαναλαμβάνονται κάθε χρόνο· και εάν επιβεβαιωνόταν ότι οι αδυναμίες οφείλονταν κατά μεγάλο βαθμό στην αποτυχία του λογιστικού συστήματος της εταιρείας να παρέχει επαρκή αξιοπιστία ότι ο ισολογισμός της ήταν πλήρης και περιελάμβανε όλα τα στοιχεία των δραστηριοτήτων της εταιρείας· και εάν, επιπλέον, η δήλωση υποστήριζε ότι υπήρχαν προβλήματα όσον αφορά τα συστήματα παρακολούθησης και ασφάλειας, και ότι τα δεδομένα του συστήματος δεν ήταν πλήρη· και συνέχιζε λέγοντας ότι ήταν ανησυχητικό το γεγονός ότι η εταιρεία δεν έδωσε αρκετά μεγάλη προτεραιότητα στη διόρθωση αυτών των ατελειών, και ότι δεν είχε λάβει αρκετά υπόψη τον τομέα ή δεν είχε χορηγήσει αρκετούς πόρους για την εξεύρεση λύσης των προβλημάτων εντός ενός λογικού χρονικού πλαισίου; Τι θα συνέβαινε αν καταλήγαμε τελικά στο συμπέρασμα ότι δεν μπορούσε να γίνει καμία δήλωση όσον αφορά το ερώτημα αν όντως πραγματοποιήθηκε το κατασκευαστικό έργο, οι αγορές ή οι υπηρεσίες που αποτελούν τη βάση των πληρωμών προς τους τοπικούς αποδέκτες; Εάν συνέβαιναν όλα αυτά, το διοικητικό συμβούλιο, καταρχάς, θα αρνούνταν να απαλλάξει τη διοίκηση. Εν συνεχεία, θα απαλλασσόταν από τη διοίκηση. Κατόπιν, οι φορολογικές αρχές θα εμφανίζονταν και θα προχωρούσαν σε κατάσχεση όλων των εγγράφων των λογαριασμών της επιχείρησης, προκειμένου να υποστούν κριτική ανάλυση. Ακολούθως, θα αυξανόταν η φορολόγηση της επιχείρησης ανάλογα με το ποσό των ατεκμηρίωτων δαπανών και, τέλος, θα υπήρχε συζήτηση σχετικά με την ποινική ευθύνη.
Δεν συμβαίνει, όμως, το ίδιο και στην ΕΕ. Αυτή είναι η προσέγγιση που υιοθετούμε όσον αφορά τις ιδιωτικές επιχειρήσεις. Εδώ, η Επιτροπή επιδιώκει να φιμώσει την κριτική, χρησιμοποιώντας όλα τα πιθανά μέσα, και αυτό ακριβώς συνέβη με την απολυθείσα προϊσταμένη λογιστηρίου, την κ. Marta Andreasen. Όταν το Κοινοβούλιο εξέφρασε την επιθυμία να διεξαγάγει εξονυχιστικές έρευνες όσον αφορά την κριτική της, η πλειοψηφία της Διάσκεψης των Προέδρων μάς εμπόδισε να πραγματοποιήσουμε ακρόαση. Εάν η κριτική ήταν αδικαιολόγητη, όπως ισχυρίζεται η Επιτροπή, φυσικά θα το ξεκαθαρίζαμε αυτό και όλα θα έβαιναν καλώς. Ωστόσο, η Επιτροπή γνωρίζει, και το Ευρωπαϊκό Ελεγκτικό Συνέδριο το έχει επιβεβαιώσει, ότι η κριτική είναι δικαιολογημένη και, επομένως, δεν πρέπει να έλθει στο φως. Αντ’ αυτού, αυτό το Κοινοβούλιο επιλέγει να εθελοτυφλεί, γεγονός που σημαίνει ότι παρέχει απαλλαγή, ειδάλλως οι πολίτες θα μπορούσαν να ανακαλύψουν ότι τα οικονομικά της ΕΕ δεν βρίσκονται υπό έλεγχο. Φρονώ ότι είναι εξαιρετικά ανόητο να συνεχίσουμε αυτήν τη μυστική πολιτική και δεν πιστεύω ότι είναι πιθανόν να αποφύγουμε μακροπρόθεσμα το σκάνδαλο που συνίσταται στην αποτυχία της ΕΕ να διαχειριστεί τα χρήματα που μας δίνουν οι φορολογούμενοι. Θεωρώ την έκθεση πολύ διαφωτιστική. Το πρόβλημα είναι ότι δεν τολμούμε να υποστηρίξουμε την κριτική μας με δράση."@el8
"Mr President, what would happen if a small Danish limited company with 100 employees were to draw up annual accounts about which a chartered accountant made a declaration emphasising that most of the reservations were due to the fact that they recurred from year to year; and if it were confirmed that the weaknesses were to a large extent due to the failure of the company’s accounting system to provide adequate assurance that its balance sheet was complete and included all the elements of the company’s activities; and if, in addition, the declaration stated that there were problems with the monitoring and security systems, and that the data in the system were not complete; and it continued by saying that it was a matter of concern that the company did not give a high enough priority to remedying these defects, and that it had not given sufficient consideration to the area or allocated enough resources to finding a solution to the problems within a reasonable time frame? What would happen if it was ultimately concluded that no declaration could be made as to whether the construction work, purchases or services forming the basis of the payments to the local recipients, actually took place? If all this happened, the board of directors would, firstly, refuse to give discharge to the management. It would then get rid of the management. After that, the taxation authorities would turn up and seize all the business’s accounts documentation for critical analysis. Afterwards, the business would have its taxes raised to the tune of the undocumented expenditure, and finally there would be talk of criminal liability.
But not so in the EU. This is just the approach we take for private business. Here, the Commission seeks to silence criticism by all possible means, which is exactly what happened with the sacked accounts director Mrs Marta Andreasen, and when Parliament wished to make thorough enquiries into her criticism, a majority in the Conference of Presidents prevented us from holding a hearing. If the criticism was unjustified, as the Commission claims, we would of course clear this up, and all would be well. However, the Commission knows, and the European Court of Auditors has confirmed, that the criticism is justified, and therefore it must not come to light. Instead, this Parliament chooses to turn a blind eye; which means giving discharge, as otherwise the citizens could find out that the EU finances are not under control. I think that it is incredibly unwise to continue with this hush-hush policy, and I do not believe that it is possible in the long run to avoid the scandal that is the EU’s failure to manage the money the taxpayers are handing over to us. I find the report very enlightening. The problem is that we do not dare to back our criticism up with action."@en3
"Señor Presidente, ¿qué ocurriría si una pequeña sociedad limitada danesa con 100 empleados tuviera unas cuentas anuales, sobre las que un auditor oficial hubiera elaborado un informe poniendo de relieve que la mayoría de las reservas se debían al hecho de que se repetían año tras año; y si se confirmara que las deficiencias se debían en gran medida al fracaso del sistema contable de la empresa para garantizar debidamente que su balance estaba completo e incluía todos los elementos de las actividades de la compañía; y si, además, el informe reflejaba que existían problemas con los sistemas de control y de seguridad, y que los datos en el sistema no estaban completos, y continuase afirmando que constituía un motivo de preocupación el que la compañía no había otorgado una prioridad suficientemente elevada a remediar estos defectos, y que no había concedido suficiente atención a este ámbito o asignado suficientes recursos para encontrar una solución a los problemas en un espacio de tiempo razonable? ¿Qué ocurriría si finalmente se llegara a la conclusión de que no se podía afirmar nada acerca de si los trabajos de edificación, las compras o los servicios que justificaban los pagos a los proveedores locales se habían producido realmente? Si hubiera ocurrido todo lo anterior, el comité de dirección se habría negado, en primer lugar, a dar su aprobación a la gestión. A continuación prescindiría del equipo de gestores. Después, las autoridades fiscales habrían hecho acto de presencia y habrían confiscado toda la documentación contable de la empresa para someterla a un análisis crítico. Más tarde, la compañía habría visto cómo su nivel impositivo habría quedado asimilado al del gasto indocumentado y, por último, estaríamos hablando de responsabilidad penal.
Pero eso no ocurre en la Unión Europea. Ese es el enfoque que adoptamos para las empresas privadas. Aquí, la Comisión está intentado silenciar las críticas por todos los medios a su alcance, que es exactamente lo que ocurrió con la responsable contable despedida, la Sra. Marta Andreasen, y cuando el Parlamento quiso investigar su crítica, una mayoría de la Conferencia de Presidentes evitó que pudiéramos celebrar una audiencia. Si la crítica fuera injustificada, como reivindica la Comisión, lógicamente lo pondríamos en claro y todo quedaría en paz. Sin embargo, la Comisión sabe, y así lo ha confirmado el Tribunal de Cuentas europeo, que las críticas están justificadas y por tanto no es conveniente que salgan a la luz. En su lugar, este Parlamento opta por cerrar los ojos, lo que significa dar la aprobación a la gestión, pues de lo contrario los ciudadanos podrían enterarse de que las finanzas de la Unión Europea no se hallan bajo control. Creo que resulta increíblemente torpe prolongar esta política de silencio, y no pienso que a la larga resulte posible eludir el escándalo que supone el fracaso por parte de la Unión Europea para gestionar el dinero que los contribuyentes ponen en nuestras manos. Considero el informe enormemente aleccionador. El problema radica en que no nos atrevemos a respaldar nuestras críticas con la acción."@es12
"Arvoisa puhemies, mitä tapahtuisi, jos joku pieni tanskalainen osakeyhtiö, jolla on 100 työntekijää, laatisi vuotuisen tilinpäätöksen, joista antamassaan lausumassa valantehnyt tilintarkastaja korostaisi, että suurin osa varauksista on tehty sen vuoksi, että niitä on jo tehty vuodesta toiseen, ja jos voitaisiin osoittaa, että puutteet johtuvat pääosin siitä, ettei yrityksen kirjanpitojärjestelmästä voitu saada riittävää varmuutta siitä, että sen tase oli täydellinen ja sisälsi kaikki yritystoiminnan tekijät, ja jos vielä lausumassa todettaisiin, että valvonta- ja turvallisuusjärjestelmässä on ongelmia eivätkä järjestelmien sisältämät tiedot ole täydellisiä, ja tilintarkastaja toteaisi seuraavaksi, että on huolestuttavaa, ettei yritys pitänyt tärkeämpänä korjata näitä puutteita, eikä se kiinnittänyt riittävästi huomiota tähän alaan eikä se ollut osoittanut riittävästi resursseja ongelmien ratkaisemiseen kohtuullisessa ajassa? Mitä tapahtuisi, jos lopulta todettaisiin, ettei ole mahdollista antaa lausumaa siitä, että paikallisille edunsaajille suoritettujen maksujen perustana olevat rakennustyöt, ostot tai palvelut, olivat tosiasialliset? Jos kaikki tämä tapahtuisi, yrityksen johtokunta kieltäytyisi ensimmäiseksi myöntämästä vastuuvapautta yritysjohdolle. Sitten se hankkiutuisi eroon johdosta, minkä jälkeen veroviranomaiset puuttuisivat asiaan ja takavarikoisivat yrityksen koko kirjanpitoaineiston kriittistä tarkastelua varten. Myöhemmin yrityksen verotusta korotettaisiin vastaamaan menoja, joita ei ole ollut viety kirjanpitoon, ja lopuksi tarkasteltaisiin yrityksen rikosoikeudellista vastuuta.
Näin ei ole kuitenkaan EU:ssa, sillä tätä lähestymistapaa sovelletaan ainoastaan yksityisyrityksissä. Täällä EU:ssa komissio yrittää vaientaa kritiikin kaikin mahdollisin keinoin, ja juuri näin tapahtui myös virastaan erotetulle pääkirjanpitäjä Marta Andreasenille, ja kun parlamentti halusi tehdä perusteellisia selvityksiä hänen esittämänsä kritiikin perusteella, puheenjohtajakokouksen enemmistö esti meitä järjestämästä kuulemista. Jos kritiikki oli perusteetonta, kuten komissio väittää, me luonnollisesti olisimme saaneet sen selville ja kaikki olisi hyvin. Komissio kuitenkin tietää, että kritiikki on perusteltua, minkä myös tilintarkastustuomioistuin on vahvistanut. Siksi tätä asiaa ei saa tuoda julkisuuteen. Parlamentti on sen sijaan päättänyt sulkea silmänsä tältä kaikelta, mikä merkitsee vastuuvapauden myöntämistä, sillä muuten kansalaiset saisivat selville, ettei EU:n varainhoitoa valvota asianmukaisesti. Mielestäni on erittäin harkitsematonta jatkaa tällaista hyssyttelypolitiikkaa ja uskon, että pitkällä aikavälillä on mahdotonta välttää skandaalia, kun käy ilmi, ettei EU kykene hallinnoimaan veronmaksajilta saamiaan varoja. Mielestäni vuosikertomus on hyvin valaiseva. Ongelma on, ettemme uskalla tukea kritiikkiä toiminnalla."@fi5
"Monsieur le Président, si une petite société anonyme danoise occupant une centaine de travailleurs déposait une comptabilité annuelle à propos de laquelle un expert comptable déclarait que la plupart des réserves résultent du fait qu’elles reviennent année après année, s’il constatait que la plupart des lacunes sont dues au fait que le système comptable de la société n’offre pas assez d'assurance pour garantir un bilan complet incluant tous les éléments des activités de la société, si on lisait, en outre, dans son rapport que les systèmes de contrôle et de sécurité posent des problèmes, que les données du système sont incomplètes et s’il faisait ensuite part de son inquiétude à l’égard du fait que la société n’a pas jugé prioritaire de remédier à ces lacunes ainsi qu'à l'égard du manque de considération apportée à ce domaine ou du manque de ressources affectées à la résolution de ces problèmes dans un avenir raisonnable et si, enfin, il aboutissait à la conclusion qu’il n’a pas été possible d’expliquer les raisons pour lesquelles les travaux d’aménagement, les achats ou les services sur lesquels reposent les paiements aux bénéficiaires locaux n’ont pas été exécutés, si tout cela se passait, le conseil d’administration refuserait d’octroyer la décharge à la direction. La direction serait ensuite licenciée. Le fisc viendrait par après saisir l’ensemble des documents comptables de la société afin d’effectuer une analyse minutieuse. La société serait ensuite surimposée proportionnellement aux dépenses non justifiées et il serait finalement question de poursuites pénales.
Mais ce ne serait pas le cas au sein de l’Union européenne. Nous agissons de la sorte uniquement à l’égard de nos entreprises privées. La Commission cherche par tous les moyens à faire taire les critiques - c’est ce à quoi nous venons d’assister avec le licenciement de la chef comptable, Mme Marta Andreasen - et lorsque le Parlement demande d’examiner sous tous les angles les critiques formulées, la majorité des représentants au sein de la Conférence des présidents nous empêche d’organiser une audition. Si, comme le prétend la Commission, les critiques étaient injustifiées, nous éluciderions la question et tout rentrerait alors dans l’ordre. Mais la Commission sait - et la Cour des comptes l’a confirmé - que les critiques sont justifiées et elles ne peuvent donc pas être connues. L’Assemblée préfère fermer les yeux, c’est-à-dire octroyer la décharge afin que les citoyens ne soient pas au courant des irrégularités financières. Il est totalement absurde, à mon sens, de continuer cette politique de la bouche cousue et je ne pense pas que nous parviendrons à terme à étouffer ce scandale, à savoir le fait que l’Union européenne est incapable d’administrer l’argent qui lui est confié par les contribuables. Le rapport est, à mon avis, très instructif. Le problème, c’est que nous n’osons pas faire suivre nos critiques par des actes."@fr6
"Signor Presidente, qualora una società danese con un centinaio di dipendenti presentasse una contabilità in merito alla quale un revisore certificato rilasciasse una dichiarazione evidenziando come le maggiori riserve siano dovute al fatto che esse si ripetono costantemente di anno in anno; qualora si constatasse inoltre che le lacune dipendono in larga misura dal fatto che il sistema di contabilità della società non garantisce sicurezza sufficiente ai fini dell’enumerazione completa di tutte le voci di bilancio della società; qualora si dichiarasse poi che si riscontrano lacune all’interno dei sistemi di controllo e sicurezza e che i dati contenuti nel sistema non sono completi e si esprimesse altresì grande preoccupazione riguardo al fatto che la società non si è sufficientemente adoperata al fine di colmare tali lacune, né abbia adottato provvedimenti adeguati in merito o stanziato risorse sufficienti allo scopo di risolvere tali problemi in un lasso di tempo ragionevole; infine, qualora si concludesse affermando che non è possibile garantire in alcun modo che, in occasione di lavori di costruzione, o di acquisto di beni e servizi, i pagamenti spettanti ai beneficiari locali siano effettivamente stati effettuati, ebbene qualora accadesse tutto ciò, innanzitutto il consiglio di amministrazione rifiuterebbe di concedere il discarico alla direzione della società, quindi, le darebbe il benservito. In seguito, il fisco busserebbe alla porta della società e sequestrerebbe tutti i documenti contabili relativi alle singole attività per sottoporli ad un esame critico. A quel punto, la società vedrebbe aumentare le imposte a suo carico di un importo pari alle spese non documentate ed infine si prenderebbe in esame l’eventuale responsabilità penale della società stessa.
Ma nell’ambito dell’Unione europea non avviene niente di tutto ciò che chiediamo alle attività private. In tale contesto, la Commissione tenta con ogni mezzo di mettere il bavaglio alle critiche, com’è accaduto all’ex capo contabile, licenziato di recente, signora Marta Andreasen. Nel momento in cui, poi, il Parlamento desidera prendere in esame tali critiche, la Conferenza dei presidenti respinge a maggioranza la possibilità di svolgere un’audizione in merito. Se le critiche sono infondate, così come sostiene la Commissione, ben venga un chiarimento e tutto si risolverà per il meglio. La Commissione invece sa bene, come ha confermato la Corte dei Conti, che le critiche sono fondate e pertanto devono essere occultate. Di fronte a ciò, il Parlamento sceglie di chiudere gli occhi, ossia di concedere il discarico, altrimenti i cittadini potrebbero scoprire che la contabilità non è in ordine. Personalmente ritengo sia davvero poco intelligente continuare con questa politica del mettere a tacere e non credo che, nel lungo periodo, sarà possibile evitare lo scandalo costituito dal fatto che l’Unione europea non è in grado di gestire il denaro messo a sua disposizione dal contribuente. Mi pare che la relazione sia davvero illuminante al riguardo. La verità è che noi non osiamo fornire il nostro appoggio a tali critiche."@it9
"Mr President, what would happen if a small Danish limited company with 100 employees were to draw up annual accounts about which a chartered accountant made a declaration emphasising that most of the reservations were due to the fact that they recurred from year to year; and if it were confirmed that the weaknesses were to a large extent due to the failure of the company’s accounting system to provide adequate assurance that its balance sheet was complete and included all the elements of the company’s activities; and if, in addition, the declaration stated that there were problems with the monitoring and security systems, and that the data in the system were not complete; and it continued by saying that it was a matter of concern that the company did not give a high enough priority to remedying these defects, and that it had not given sufficient consideration to the area or allocated enough resources to finding a solution to the problems within a reasonable time frame? What would happen if it was ultimately concluded that no declaration could be made as to whether the construction work, purchases or services forming the basis of the payments to the local recipients, actually took place? If all this happened, the board of directors would, firstly, refuse to give discharge to the management. It would then get rid of the management. After that, the taxation authorities would turn up and seize all the business’s accounts documentation for critical analysis. Afterwards, the business would have its taxes raised to the tune of the undocumented expenditure, and finally there would be talk of criminal liability.
But not so in the EU. This is just the approach we take for private business. Here, the Commission seeks to silence criticism by all possible means, which is exactly what happened with the sacked accounts director Mrs Marta Andreasen, and when Parliament wished to make thorough enquiries into her criticism, a majority in the Conference of Presidents prevented us from holding a hearing. If the criticism was unjustified, as the Commission claims, we would of course clear this up, and all would be well. However, the Commission knows, and the European Court of Auditors has confirmed, that the criticism is justified, and therefore it must not come to light. Instead, this Parliament chooses to turn a blind eye; which means giving discharge, as otherwise the citizens could find out that the EU finances are not under control. I think that it is incredibly unwise to continue with this hush-hush policy, and I do not believe that it is possible in the long run to avoid the scandal that is the EU’s failure to manage the money the taxpayers are handing over to us. I find the report very enlightening. The problem is that we do not dare to back our criticism up with action."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, stelt u zich eens voor dat een kleine Deense vennootschap met 100 werknemers een jaarrekening indient waarover een wettelijk erkend accountant een verslag opstelt, een verslag waarin de meeste opmerkingen jaarlijks terugkomende vaststellingen zijn en waarin aangegeven wordt dat de gebreken grotendeels te wijten zijn aan tekortkomingen in het boekhoudsysteem van de vennootschap, die tot gevolg hebben dat geen garanties kunnen worden gegeven ten aanzien van de boekhouding en dat niet alle elementen van de activa van de onderneming vermeld zijn; en stelt u zich eens voor dat in dat verslag ook gewezen wordt op problemen met de controle- en garantiesystemen en op het ontbreken van gegevens in het systeem. Wat zou er gebeuren als de accountant zijn bezorgdheid zou uiten over het feit dat de onderneming te weinig doet om de tekortkomingen te verhelpen en dat ze de ernst van de situatie onvoldoende inziet of te weinig middelen heeft uitgetrokken om de problemen binnen een redelijke termijn op te lossen? Wat zou er gebeuren als de accountant uiteindelijk de conclusie trekt dat hij niet kan bevestigen in hoeverre de investeringen, aankopen of diensten waarvoor op lokaal vlak betalingen zijn verricht, daadwerkelijk uitgevoerd zijn? Indien zoiets gebeurt, zou de raad van bestuur in eerste instantie de directie geen kwijting verlenen. Daarna zou hij de directie naar huis sturen. Vervolgens zou de belastingdienst de boekhouding van de onderneming in beslag nemen voor een grondige analyse. De onderneming zou een bijkomende aanslag krijgen voor alle uitgaven die niet in de boeken opgenomen zijn en tot slot zou ze strafrechtelijk vervolgd worden.
Zo gaat het echter niet in de EU. Dat is alleen de gang van zaken voor particuliere ondernemingen. Bij ons probeert de Commissie de critici met alle middelen de mond te snoeren, zoals maar weer eens is gebleken met het recente ontslag van een hoofdaccountant, mevrouw Andreasen. Het Parlement wil haar aantijgingen onderzoeken, maar wordt in dat streven belemmerd door een meerderheid in de Conferentie van voorzitters, die van geen hoorzitting wil weten. Indien de kritiek onterecht was, zoals de Commissie beweert, dan zou dat uit ons onderzoek wel blijken en dan zou dat goed zijn. De Commissie weet echter dat de kritiek terecht is, de Rekenkamer bevestigt dat ook, en daarom mag ze niet aan het licht komen. Het Parlement legt zich daar bij neer en sluit de ogen. En dus verleent het kwijting, want anders zouden de burgers kunnen ontdekken dat er geknoeid wordt met geld. Ik vind het erg onverstandig met dit doofpotbeleid verder te gaan en ik denk dat het op termijn onvermijdelijk tot een schandaal zal leiden. De EU kan het geld van de belastingbetalers niet beheren. Ik vind het jaarverslag wat dat betreft zeer veelzeggend. Het probleem is dat wij onze kritiek niet in daden omzetten."@nl2
"Senhor Presidente, o que aconteceria se as contas do exercício de uma PME dinamarquesa, com 100 trabalhadores, no máximo, fossem acompanhadas de uma declaração do revisor oficial de contas, na qual sublinhava que a maioria das suas reservas, relativas a estas mesmas contas, se deviam ao facto de transitarem de ano para ano; e se se verificasse que as insuficiências se deviam, em larga medida, ao facto de o sistema contabilístico da empresa não oferecer garantias suficientes de estarem cabalmente espelhadas no balanço todas as actividades da empresa; e ainda, se fosse referida a existência de problemas com os sistemas de controlo e de segurança, que os dados contidos no sistema estavam incompletos; e se a declaração referisse, mais adiante, que era preocupante o facto de a empresa não atribuir a devida prioridade à resolução destas falhas e que estas não foram devidamente ponderadas ou que não foram disponibilizados recursos suficientes para a resolução dos problemas referidos dentro de um horizonte temporal razoável? Se, no final, fosse concluído que não era possível apresentar uma declaração sobre a execução, ou não, dos trabalhos de construção, dos aprovisionamentos ou dos serviços prestados, que estiveram na origem de pagamentos efectuados aos correspondentes destinatários? Pois bem, se isto acontecesse, em primeiro lugar a administração recusaria dar quitação à gerência. Em seguida, a gerência seria demitida. Depois a administração fiscal faria uma visita à empresa, com vista à apreensão do conjunto dos documentos contabilísticos e a submetê-los a um exame crítico. Posteriormente, seria ordenado à empresa que pagasse o imposto referente às despesas não documentadas e, finalmente, haveria a questão da responsabilidade criminal.
Porém, na UE as coisas não se passam desta forma. Apenas agimos nestes moldes em relação às empresas privadas. Na UE, a Comissão procura, por todos os meios, calar as vozes críticas, como acaba de suceder em relação à recentemente demitida Chefe de contabilidade, a Sra. Marta Andreasen, e quando o Parlamento procura saber as razões das críticas que ela formulou, uma maioria na Conferência dos Presidentes impede a realização de uma audiência. Se, como afirma a Comissão, a crítica era infundada, a audiência teria permitido esclarecer a situação e tudo ficava bem. Porém, a Comissão sabe, e o Tribunal de Contas confirmou-o, que a crítica era fundamentada tornando-se, por esse motivo, necessário impedir a sua divulgação. E em vez de se insurgir contra esta situação, o Parlamento opta por fechar os olhos. O termo utilizado é: “dar quitação”, se assim não fosse, os cidadãos poderiam descobrir que as contas não estão sob controlo. Considero extremamente imprudente que se persista nesta política de “fazer calar” e penso que, a longo prazo, não vai ser possível evitar o escândalo, nomeadamente que a UE não consegue controlar o dinheiro que os contribuintes lhe confiam. Considero que o relatório é muito esclarecedor. O problema é não ousarmos fazer com que a crítica seja seguida de uma acção."@pt11
"Herr talman! Om ett mindre danskt aktiebolag med 100 medarbetare presenterade en årsredovisning, om vilken de auktoriserade revisorerna i sin revisionsberättelse underströk att de flesta förbehållen berodde på att de var årligen återkommande; och om man konstaterade att svagheterna i stor utsträckning berodde på att bolagets redovisningssystem inte gav tillräcklig säkerhet för ett fullständigt bokslut över alla bolagets tillgångar; och om man vidare skrev att det fanns problem med kontroll- och säkerhetssystemen, att uppgifterna i systemet inte var fullständiga, och fortsatte med att säga att det var bekymmersamt att bolaget inte hade prioriterat ett avhjälpande av dessa brister tillräckligt högt, och att det inte hade ansträngt sig tillräckligt på det området eller avsatt tillräckliga resurser för att kunna lösa problemen inom rimlig tid. Om man sedan kom fram till slutsatsen att man inte kunde uttala sig om huruvida de anläggningsarbeten, inköp eller tjänster, som ligger till grund för betalningarna till de lokala mottagarna, faktiskt hade utförts. Ja, om detta skedde, så skulle styrelsen för det första vägra att bevilja direktionen ansvarsfrihet. Sedan skulle man avskeda direktionen. Sedan skulle skattemyndigheten ingripa och beslagta företagets alla räkenskapshandlingar för att utsätta dem för en kritisk granskning. Därefter skulle företaget upptaxeras i relation till de icke-dokumenterade utgifterna, och slutligen skulle det också bli aktuellt med straffrättsligt ansvar.
Men så är det inte i EU. Så gör vi bara med våra privata företag. Här försöker kommissionen med alla medel tysta kritikerna, precis så som har skett med den avskedade chefen vid budgetavdelningen, Marta Andreasen, och när parlamentet önskar granska hennes kritik, så hindras vi av en majoritet i talmanskonferensen att genomföra en utfrågning. Om nu kritiken var oberättigad, som kommissionen påstår, så skulle vi ju få det klarlagt, och så skulle allt vara gott och väl. Men kommissionen vet, och revisionsrätten bekräftar, att kritiken är berättigad, och därför får den inte komma fram. I stället väljer detta parlament att blunda. Det kallas att bevilja ansvarsfrihet, för annars skulle ju medborgarna kunna komma på att det inte är någon ordning med pengarna. Jag tycker det är synnerligen oklokt att fortsätta med denna hysch-hysch-politik, och jag tror inte att man i längden lyckas undgå den skandal som det är att EU inte kan hantera de pengar som de skattskyldiga betalar till oss. Jag finner rapporten mycket upplysande. Problemet består i att vi inte vågar omsätta kritiken i handling."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples