Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-012"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021204.2.3-012"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident, Frau Kommissarin, Herr Präsident des Rechnungshofs, meine Damen und Herren! Zunächst möchte ich den Rechnungshof zu seinem 25jährigen Bestehen und der würdigen Geburtstagsfeier in der vergangenen Woche herzlich beglückwünschen. Die heutige Diskussion über den Jahresbericht 2001 des Hofes, den Sie, Herr Präsident, dankenswerterweise bereits Anfang November im Ausschuss für Haushaltskontrolle vorgestellt haben, gibt uns die Möglichkeit, auf einige Kernpunkte einzugehen, und es werden die gleichen sein, die schon erwähnt wurden. Da ist der enorme Haushaltsüberschuss von mehr als 15 Mrd. Euro zu nennen, das heißt, 16 % der vorgesehenen Mittel konnten nicht verausgabt werden, und das, nachdem das Haushaltsjahr 2000 bereits mit einem Anteil von gut 14 % an nicht verbrauchten Geldern abgeschlossen hatte. Wir plädieren sehr für Sparsamkeit, aber doch nicht zu Lasten der beschlossenen Ziele, es sei denn, deren Implementierung ist von Beginn an überschätzt worden!
Im Kapitel I wiederholt der Hof seine Aufforderung an die Kommission aus dem Vorjahr nach einer rechtzeitigen Vorlage eines Nachtrags- und Berichtigungshaushalts. Die Antwort der Kommission hierzu mag technisch richtig sein, politisch ist sie es nicht. Hier muss noch viel gearbeitet werden. Hochinteressant, aber gleichzeitig sehr Besorgnis erregend sind die Darlegungen des Hofes in Kapitel 9 der Zuverlässigkeitserklärung. Das Testat wird mit Ausnahme weniger Gebiete wiederum nicht gegeben. Es fragt sich, ob die oberste Markierung dieser Messlatte je erreicht wird. Wichtig für die Entlastung werden besonders eine Reihe von Punkten sein wie die Reformen der Kommission, das Finanzmanagement und die neue Haushaltsordnung.
Heftig diskutiert und durch die Medien transportiert ist die Zuverlässigkeit der Rechnungsführung der Kommission. Dem Ausschuss für Haushaltskontrolle wurde es verwehrt, sich die Argumente der inzwischen suspendierten Rechnungsführerin der Kommission anzuhören. Was wir nun im Hofbericht - beispielsweise auf den Seiten 308 ff. - lesen, zeichnet ein ziemlich katastrophales Bild davon, welche Mängel seit Jahren in der Buchführung und im Rechnungswesen der Kommission bestehen. Eine Zusammenstellung dieser Kritikpunkte des Hofes in seinen Berichten ab 1994 beweist, wie sträflich nachlässig die Kommission bei der Behebung dieser schwerwiegenden Mängel vorgeht. Nach jetzigen Planungen will die Kommission sie schrittweise erst im Jahre 2005 behoben haben. Da haben sich der Rechnungshof und das Parlament noch lange mit der Überprüfung zu beschäftigen.
Abschließend zwei Fragen. Erstens: Hat sich der Haushaltsvollzug im Jahr 2001 verbessert? Die Antwort wird durch den Entlastungsbeschluss gegeben. Zweitens: Laut Vertrag trägt die Kommission die Verantwortung für die gesamte Haushaltsführung. Die neue Haushaltsordnung schafft die dezentralisierte Verantwortlichkeit ihrer Generaldirektionen. Wer trägt aber in der Kommission die Verantwortung für die Kontrolle als Ganzes innerhalb der Kommission? Die einzelnen Generaldirektoren, die Haushaltsgeneraldirektion oder der Rechnungsführer? In jedem Fall sind und bleiben natürlich Sie, Frau Kommissarin Schreyer, als Haushaltskommissarin unsere Hauptansprechpartnerin."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, fru kommissær, hr. formand for Revisionsretten, mine damer og herrer, jeg vil gerne indlede med at gratulere Revisionsretten med sin 25-årige eksistens og den værdige fødselsdagsfest sidste uge. Dagens diskussion om Revisionsrettens årsberetning for 2001, som De, hr. formand - og det takker vi Dem for - fremlagde i Budgetkontroludvalget allerede i begyndelsen af november, giver os mulighed for at komme ind på nogle centrale punkter, og det er de samme, som allerede er blevet nævnt. Her skal nævnes det enorme budgetoverskud på over 15 milliarder euro, det vil sige, at 16% af de afsatte midler ikke bliver udnyttet, og det efter at regnskabsåret 2000 blev afsluttet med en andel på godt 14% ikke udnyttede midler. Vi går i høj grad ind for sparsommelighed, men jo ikke til skade for de mål, vi har vedtaget, medmindre gennemførelsen af dem fra begyndelsen er blevet overvurderet!
I kapitel I gentager Retten sin opfordring til Kommissionen fra sidste år til at fremlægge et tillægs- og ændringsbudget i passende tid. Kommissionens svar herpå er måske teknisk set rigtigt, men politisk set er det det ikke. Her forestår der stadig et stort stykke arbejde. Meget interessante, men samtidig meget bekymrende er Rettens redegørelser i kapitel 9 i revisionserklæringen. Med undtagelse af nogle få områder bliver der igen ikke attesteret. Man kan spørge sig selv, om det øverste mærke på denne målestok nogensinde bliver nået. Der er især en række punkter såsom reformen af Kommissionen, finansforvaltningen og den nye finansforordning, der bliver vigtige for dechargen.
Pålideligheden af Kommissionens regnskabssystem er genstand for heftig diskussion og mediernes bevågenhed. Budgetkontroludvalget blev nægtet at lytte til argumenterne fra den nu suspenderede regnskabsfører i Kommissionen. Det, vi nu læser i Revisionsrettens beretning - f.eks. på side 308 ff. - tegner et temmelig katastrofalt billede af, hvilke mangler der i årevis har været i Kommissionens bogholderi og regnskabsvæsen. En sammenlægning af Revisionsrettens kritikpunkter i beretningerne fra 1994 beviser, hvor uforsvarligt skødesløst Kommissionen handler ved afhjælpningen af disse alvorlige mangler. Ifølge de nuværende planer vil Kommissionen først have afhjulpet dem gradvis i 2005. Her må Revisionsretten og Parlamentet beskæftige sig længe med revisionen.
Afslutningsvis har jeg to spørgsmål. For det første vil jeg høre, om gennemførelsen af budgettet er blevet bedre i 2001. Svaret får vi i form af dechargebeslutningen. Mit andet spørgsmål lyder som følger: I henhold til traktaten bærer Kommissionen ansvaret for den samlede økonomiske forvaltning. Den nye finansforordning skaber decentraliseret ansvar blandt generaldirektoraterne. Men hvem har i Kommissionen ansvaret for kontrollen som helhed i Kommissionen? De enkelte generaldirektører, Generaldirektoratet for Budget eller regnskabsføreren? Under alle omstændigheder er og bliver De som budgetkommissær, fru kommissær Schreyer, naturligvis vores primære kontaktperson."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κυρία Επίτροπε, κύριε Fabra Vallés, κυρίες και κύριοι, καταρχάς θέλω να συγχαρώ θερμά το Ελεγκτικό Συνέδριο για την 25η επέτειο της σύστασής του και τον εορτασμό της την προηγούμενη εβδομάδα, ο οποίος ήταν επάξιος των περιστάσεων. Η σημερινή συζήτηση με θέμα την ετήσια έκθεση του Ελεγκτικού Συνεδρίου για το 2001, την οποία, κύριε Fabra Vallés, παρουσιάσατε ήδη στις αρχές Νοεμβρίου στην Επιτροπή Ελέγχου του Προϋπολογισμού, και σας ευχαριστούμε πολύ γι’ αυτό, μας δίνει τη δυνατότητα να υπεισέλθουμε σε μερικά κεντρικά σημεία. Πρόκειται για τα ίδια σημεία που αναφέρθηκαν προηγουμένως. Έχουμε το τεράστιο πλεόνασμα, μεγαλύτερο των 15 δισ. ευρώ, πράγμα που σημαίνει ότι στάθηκε αδύνατο να δαπανηθεί το 16% των διατιθέμενων κονδυλίων, και τούτο αφού το οικονομικό έτος 2000 είχε λήξει, χωρίς να έχει απορροφηθεί το 14% των κονδυλίων. Συνηγορούμε έντονα υπέρ της λιτότητας αλλά όχι εις βάρος των στόχων που έχουν αποφασισθεί, εκτός και αν έχει υπερεκτιμηθεί ήδη εξ αρχής η δυνατότητα υλοποίησής τους!
Στο κεφάλαιο Ι το Ελεγκτικό Συνέδριο επαναλαμβάνει την έκκληση που είχε απευθύνει πέρυσι για την έγκαιρη υποβολή ενός συμπληρωματικού και διορθωτικού προϋπολογισμού. Η απάντηση της Επιτροπής μπορεί να είναι από τεχνική άποψη σωστή, αλλά από πολιτική άποψη είναι λανθασμένη. Εδώ πρέπει να γίνουν ακόμα πολλά πράγματα. Πολύ ενδιαφέρουσες αλλά ταυτόχρονα και πολύ ανησυχητικές είναι οι επισημάνσεις του Ελεγκτικού Συνεδρίου στο κεφάλαιο 9 της δήλωσης αξιοπιστίας. Εξαιρώντας λιγοστούς τομείς, και πάλι δεν παρέχεται δήλωση αξιοπιστίας. Αναρωτιέται κανείς εάν πρόκειται ποτέ να υπάρξει πλήρης ανταπόκριση σε αυτές τις απαιτήσεις Μια σειρά σημείων θα είναι ιδιαίτερα σημαντική για τη χορήγηση απαλλαγής, όπως π.χ. οι μεταρρυθμίσεις στην Επιτροπή, η δημοσιονομική διαχείριση και ο νέος δημοσιονομικός κανονισμός.
Θέμα έντονων συζητήσεων, οι οποίες έχουν προβληθεί ευρύτατα και από τα μέσα ενημέρωσης, αποτελεί η αξιοπιστία του λογιστικού συστήματος της Επιτροπής. Η Επιτροπή Ελέγχου του Προϋπολογισμού παρεμποδίστηκε στην ακρόαση των επιχειρημάτων της υπολόγου λογίστριας, η οποία έχει τεθεί στο μεταξύ σε διαθεσιμότητα. Αυτά που διαβάζουμε τώρα στην έκθεση του Ελεγκτικού Συνεδρίου – π.χ. στις σελίδες 308 ε. – δίνουν μια καταστροφική εικόνα των ελλείψεων που υπάρχουν εδώ και χρόνια στην τήρηση βιβλίων και στο λογιστικό σύστημα της Επιτροπής. Το αποτέλεσμα της συγκέντρωσης αυτών των σημείων, στα οποία το Ελεγκτικό Συνέδριο ασκεί κριτική από το 1994, αποδεικνύει την εγκληματική ολιγωρία της Επιτροπής όσον αφορά την εξάλειψη αυτών των σοβαρότατων ελλείψεων. Σύμφωνα με τον τρέχοντα προγραμματισμό, η Επιτροπή θα προχωρήσει σταδιακά στην εξάλειψή τους, αλλά θα φτάσει το 2005 μέχρις ότου να ολοκληρώσει το έργο της. Κατά συνέπεια το Ελεγκτικό Συνέδριο και το Κοινοβούλιο πρόκειται να ασχοληθούν για πολύ καιρό ακόμα με τη διεξαγωγή ελέγχων.
Τελειώνοντας θέλω να θέσω δύο ερωτήματα: βελτιώθηκε η εκτέλεση του προϋπολογισμού κατά το έτος 2001; Η απάντηση θα δοθεί με την απόφαση για τη χορήγηση απαλλαγής. Δεύτερον: σύμφωνα με τη Συνθήκη, η Επιτροπή φέρει την ευθύνη για τη διαχείριση του προϋπολογισμού στο σύνολό του. Ο νέος δημοσιονομικός κανονισμός προβλέπει την αποκέντρωση των ευθυνών και τον καταμερισμό τους στις Γενικές Διευθύνσεις. Ποιος όμως φέρει στο πλαίσιο της Επιτροπής την ευθύνη για τον συνολικό έλεγχο εντός της ίδιας της Επιτροπής; Οι επιμέρους Γενικοί Διευθυντές, η Γενική Διεύθυνση για τον προϋπολογισμό, ή ο υπόλογος λογιστής; Σε κάθε περίπτωση όμως εσείς, Επίτροπε Schreyer, είστε και θα παραμείνετε, λόγω της ιδιότητάς σας ως υπεύθυνης για τον προϋπολογισμό Επιτρόπου, το πρόσωπο στο οποίο θα συνεχίσουμε να απευθυνόμαστε εμείς."@el8
"Mr President, Commissioner, Mr Fabra Vallés, ladies and gentlemen, I would like to start by extending my warm congratulations to the Court of Auditors on twenty-five years of its existence and on last week's celebrations, which were entirely worthy of the occasion. Today's discussion on the Court's annual report for 2001, which you, Mr Fabra Vallés, thankfully presented to the Committee on Budgetary Control as long ago as the beginning of November, makes it possible for us to examine the same key areas that have already been mentioned – notably the enormous Budget surplus of over EUR 15 billion, the significance of which is that 16% of the resources allocated were not able to be spent even after the 2000 financial year had come to an end with all of 14% of funds unused and left over. We are very much in favour of frugality, but not at the expense of objectives that have been decided on, unless the capacity for implementing them had been overestimated from the outset!
In Chapter I, the Court reiterates the call it made in the previous year for a supplementary and amending Budget to be presented in good time. The Commission's response to this may well be technically correct, but it is not the right one politically. There is still a great deal of work to be done here. What the Court has to say in Chapter 9 of the Statement of Assurance is most interesting, but, at the same time, gives rise to grave concern. Again, with the exception of a few areas, certification of the accounts is withheld. The question arises of whether the top notch on this yardstick will ever be reached. In terms of discharge, the really important things will be a series of items such as Commission reform, financial management and the new Financial Regulation.
The reliability of the Commission's accounting system has been the subject of vigorous debate, which the media have broadcast far and wide. The Committee on Budgetary Control was prevented from hearing the arguments of the Commission's accounting officer, who has since been suspended. What we now read in the Court's report– on pages 308 ff. for example – paints a pretty grim picture of deficits that have been present in the Commission's book-keeping and accounting procedures for years. Putting together the Court's criticisms in its reports from 1994 onwards, the result is proof of the culpably negligent way in which the Commission goes about remedying these serious defects. According to its current plans, the Commission intends to progressively remove them, but it will be 2005 by the time it will have done it, so the Court of Auditors and Parliament will have many years more checking up to do.
I will end with two questions. The first is whether 2001 saw an improvement in Budget implementation. It is the discharge resolution that will provide the answer to that. The second is this: under the Treaty, it is the Commission that is responsible for the management of the Budget as a whole. The new Financial Regulation gives its Directorates-General decentralised responsibility. Who, though, in the Commission, is responsible for the monitoring of the whole within the Commission itself? The individual Directors-General, the Budget Directorate-General, or the accounting officer? In any case, it is, above all, you, Commissioner Schreyer, in your role as Budget Commissioner, to whom we shall continue to address our questions."@en3
"Señor Presidente, señora Comisaria, señor Fabra Vallés, Señorías, quisiera empezar haciendo extensiva mi felicitación cordial al Tribunal de Cuentas por sus veinticinco años de existencia y por las celebraciones de la pasada semana, que estuvieron perfectamente a la altura de las circunstancias. El debate de hoy acerca del informe anual 2001 del Tribunal de Cuentas, que usted, señor Fabra Vallés, afortunadamente presentó a la Comisión de Control Presupuestario a principios de noviembre, nos permite examinar los mismos aspectos clave que ya han sido mencionados, sobre todo el enorme excedente presupuestario de más de 15 000 millones de euros, cuya explicación radica en que no se pudo gastar el 16% de los recursos asignados, tanto más cuanto que el año fiscal 2000 se había cerrado con el 14% de los fondos sin utilizar y sobrantes. Estamos bastante a favor de la austeridad, pero no a expensas de los objetivos que habían quedado acordados, a menos que la capacidad para llevarlos a la práctica estuviera sobrestimada desde el principio.
En el capítulo 1, el Tribunal reitera el llamamiento que hizo el año anterior para que se presentara a tiempo un presupuesto suplementario y rectificativo. La respuesta de la Comisión tal vez sea técnicamente correcta, pero no lo es desde el punto de vista político. Queda aún mucho trabajo por hacer aquí. Lo que el Tribunal afirma en el capítulo 9 de la declaración sobre la fiabilidad de las cuentas resulta muy interesante, pero al mismo tiempo constituye un motivo de grave preocupación. Una vez más, excepción hecha de algunos ámbitos, no se emite aprobación de las cuentas. La cuestión estriba en saber si alguna vez se llegará a alcanzar la marca superior de esta vara de medir. En relación con la aprobación de la gestión, los aspectos realmente importantes serán una serie de elementos como la reforma de la Comisión, la gestión financiera y el nuevo reglamento financiero.
La fiabilidad del sistema contable de la Comisión ha sido el centro de acalorados debates, que los medios de comunicación se han encargado de difundir a los cuatro vientos. No se ha permitido a la Comisión de Control Presupuestario escuchar los argumentos de la responsable contable de la Comisión, que desde entonces se encuentra suspendida de su cargo. Lo que podemos leer en el informe del Tribunal – en la página 308 y siguientes, por ejemplo – esboza una imagen bastante sombría de los déficits que vienen estando presentes en los libros y los procedimientos contables de la Comisión desde hace años. Si se juntan todas las críticas que el Tribunal ha vertido en sus informes desde 1994 hasta hoy, el resultado constituye una prueba de la negligencia dolosa con que la Comisión se encarga de poner remedio a estas graves deficiencias. Según sus planes actuales, la Comisión pretende eliminarlos progresivamente, pero no lo habrá logrado antes de 2005, por lo que les quedan muchos años de control al Tribunal de Cuentas y al Parlamento.
Voy a terminar con dos preguntas. La primera es si el año 2001 ha sido testigo de una mejora en la puesta en práctica del presupuesto. Será la resolución de aprobación de la gestión la que proporcione la respuesta a este interrogante. La segunda es la siguiente: según el Tratado de la Unión, el organismo responsable de la gestión del presupuesto en su conjunto es la Comisión. El nuevo reglamento financiero asigna a sus Direcciones Generales una responsabilidad descentralizada. Pero, ¿quién, dentro de la Comisión, es responsable de controlar todo el conjunto en el seno de la propia Comisión? ¿Los diferentes Directores Generales, el Director General del Presupuesto o el responsable contable? En cualquier caso, será principalmente a usted, Comisaria Schreyer, en su función de Comisaria del Presupuesto, a quien seguiremos dirigiendo nuestras preguntas."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa tilintarkastustuomioistuimen presidentti Fabra Vallés, arvoisat parlamentin jäsenet, haluan aluksi esittää lämpimät onnittelut tilintarkastustuomioistuimen 25-vuotisen olemassaolon johdosta sekä viime viikon juhlallisuuksista, jotka olivat hyvin ansaitut. Tämänpäiväinen keskustelu tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksesta 2001, jonka te, arvoisa Fabra Vallés, esittelitte kiitettävästi talousarvion valvontavaliokunnalle jo marraskuun alussa, antaa meille mahdollisuuden tutkia samoja avainalueita, jotka täällä on jo mainittu. Näitä ovat yli 15 miljardin euron ylijäämä talousarviossa, mikä tarkoittaa, että 16 prosenttia myönnetyistä varoista on jäänyt käyttämättä varainhoitovuoden 2000 loppuun mennessä, jolloin 14 prosenttia varoista oli jäänyt käyttämättä muodostaen ylijäämän. Kannattaisimme voimakkaasti säästäväisyyttä – mutta emme asetettujen tavoitteiden kustannuksella – , ellei kykyä täyttää varoja olisi jo alusta pitäen yliarvioitu!
Tilintarkastustuomioistuin toistaa I luvussa edellisinä vuosina antamansa kehotuksen täydentävän ja korjaavan talousarvion esittelemisestä hyvissä ajoin. Komission vastaus tähän on varmasti teknisesti oikea, mutta ei poliittisesti. Tältä osin on vielä paljon tehtävää. Se, mitä tilintarkastustuomioistuin toteaa 9. luvussa tarkastuslausumasta, on hyvin mielenkiintoista mutta antaa samaan aikaan aihetta vakavaan huoleen. Jälleen kerran tilien varmentaminen evätään muutamia aloja lukuun ottamatta. Herää kysymys siitä, saavutetaanko mittatikun yläpäätä koskaan. Vastuuvapauden myöntämisessä todella tärkeitä kysymyksiä ovat muun muassa komission uudistus, varainhoito ja uusi varainhoitoasetus.
Komission kirjanpitojärjestelmän luotettavuudesta on käyty kiivasta keskustelua, joka on levinnyt laajalle tiedotusvälineiden kautta. Talousarvion valvontavaliokuntaa estettiin kuulemasta komission pääkirjanpitäjän perusteluja. Pääkirjanpitäjä on sittemmin pidätetty virantoimituksesta. Se, mitä voimme lukea esimerkiksi tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen sivulta 308 alkaen, luo melko synkän kuvan alijäämästä, joka on ollut havaittavissa komission kirjanpidossa ja tilinpidossa jo vuosia. Jos kootaan yhteen tilintarkastustuomioistuimen esittämät arvostelut kertomuksissaan vuodesta 1994 eteenpäin, voidaan havaita, että komissio korjaa näitä vakavia puutteita tuomittavalla ja leväperäisellä tavalla. Komissio aikoo nykyisten suunnitelmiensa mukaisesti korjata puutteita, mutta tämä työ kestää vuoteen 2005 asti, joten tilintarkastustuomioistuimella ja parlamentilla on tehtävä tarkastuksia vielä monen vuoden ajan.
Lopetan puheenvuoroni kahteen kysymykseen. Ensiksi pohdin, paraniko talousarvion toteuttaminen vuonna 2001. Siihen antaa vastauksen vastuuvapautta koskeva päätös. Toiseksi pohdin, että onko komissio EY:n perustamissopimuksen mukaan vastuussa budjettihallinnosta kokonaisuudessaan. Uudessa varainhoitoasetuksessa pääosastoille annetaan hajauttamisvastuu. Kuka sitten komissiossa vastaa kaikesta komission sisäisestä valvonnasta? Yksittäiset pääjohtajat, talousarviosta vastaava pääosasto vai pääkirjanpitäjä? Joka tapauksessa esitämme jatkossakin kysymyksiä ennen kaikkea juuri teille, arvoisa Schreyer, joka olette talousarviosta vastaava komission jäsen."@fi5
"Monsieur le Président, Madame la Commissaire, Monsieur le Président de la Cour des comptes, Mesdames et Messieurs, permettez-moi tout d'abord de féliciter la Cour des comptes pour ses 25 ans d'existence et la digne fête d'anniversaire organisée la semaine dernière. Le débat d'aujourd'hui sur le rapport annuel 2001 de la Cour - que vous nous avez remarquablement déjà présenté début novembre à la commission du contrôle budgétaire - nous donne l'occasion d'aborder quelques points clés. Ce seront les mêmes que ceux déjà mentionnés. Il faut notamment citer l'énorme excédent budgétaire de plus de 15 milliards d'euros, ce qui veut dire que 16 % des crédits prévus n'ont pu être dépensés, et ce après que le budget 2000 s'était déjà clôturé avec un bon 14 % de crédits non utilisés. Nous prônons beaucoup l'économie, mais cela ne doit tout de même pas se faire au détriment des objectifs décidés, à moins que leur mise en œuvre n'ait été surestimée dès le départ.
Dans le premier chapitre de son rapport, la Cour rappelle qu'à l'issue de l'exercice précédent, elle a demandé à la Commission une présentation en temps opportun d'un budget rectificatif et supplémentaire. Si la réponse de la Commission à cette demande est peut-être techniquement juste, politiquement, elle ne l'est pas. Il y a encore beaucoup de travail à accomplir à cet égard. Les informations de la Cour présentées au chapitre 9 consacré à la déclaration d'assurance sont extrêmement intéressantes mais aussi très inquiétantes. Une fois de plus, à l'exception de quelques domaines, l'assurance n'a pas été donnée. On peut se demander si le niveau maximal de cette règle graduée sera jamais atteint. Toute une série de points, tels que les réformes au sein de la Commission, la gestion financière et le nouveau règlement financier, seront particulièrement importants pour la décharge.
La question de la fiabilité des comptes de la Commission a fait l'objet de vives discussions, intensivement relayées par les médias. On a interdit à la commission du contrôle budgétaire d'entendre les arguments de la comptable de la Commission, depuis suspendue de ses fonctions. Ce que nous lisons dans le rapport de la Cour - par exemple, aux pages 308 et suivantes - donne une image assez catastrophique des manques identifiés depuis des années dans la gestion comptable de la Commission. Si l'on reprend toutes les critiques formulées par la Cour dans ses rapports depuis 1994, on voit à quel point la Commission fait preuve de négligence impardonnable dans l'élimination de ces manques lourds de conséquences. Selon ses prévisions actuelles, la Commission entend seulement les avoir progressivement comblés en 2005. Cela veut dire que la Cour des comptes et le Parlement sont encore loin d'en avoir terminé avec la vérification des comptes.
Pour terminer, je voudrais poser deux questions. Premièrement, est-ce que l'exécution budgétaire s'est améliorée en 2001 ? La réponse sera donnée par la décision de donner décharge. Deuxièmement, en vertu du Traité, la Commission est globalement responsable de la comptabilité budgétaire. Le nouveau règlement financier instaure la responsabilité décentralisée des directions générales. Mais qui assume la responsabilité du contrôle global au sein de la Commission ? Les directeurs généraux, la direction générale du budget ou le comptable ? Quoi qu'il en soit, Madame Schreyer, c'est vous, en tant que commissaire chargée du budget, qui restez notre interlocutrice principale."@fr6
"Signor Presidente, signora Commissario, Presidente Fabra Vallés, onorevoli colleghi, vorrei iniziare porgendo le più sincere congratulazioni alla Corte dei conti per il venticinquesimo anniversario della sua istituzione e per le celebrazioni dell’ultima settimana, che sono state davvero degne dell’occasione. Il dibattito odierno sulla relazione annuale della Corte per il 2001 che lei, Presidente Fabra Vallés, ha, con nostra riconoscenza, presentato alla commissione per il controllo dei bilanci già parecchio tempo fa – all’inizio di novembre – ci permette di prendere in esame gli stessi punti chiave che sono già stati menzionati, in altre parole la considerevole eccedenza di bilancio di oltre 15 miliardi di euro, che indica come il 16 per cento delle risorse stanziate non sia stato speso neppure dopo la chiusura dell’esercizio finanziario 2000, con il 14 per cento dei fondi rimasti inutilizzati. Siamo estremamente favorevoli alla parsimonia, ma non a spese degli obiettivi che sono stati decisi, a meno che sin dall’inizio non sia stata sopravvalutata la capacità di raggiungerli!
Nel capitolo 1, la Corte ribadisce la richiesta di una tempestiva presentazione dei bilanci rettificativi e suppletivi già avanzata l’anno precedente. La risposta della Commissione al riguardo può anche essere tecnicamente corretta, ma politicamente non è quella giusta. C’è ancora molto da fare in questo senso. Quanto afferma la Corte nel capitolo 9 della dichiarazione di affidabilità è molto interessante ma, allo stesso tempo, è motivo di grave preoccupazione. Ancora una volta, ad eccezione di alcuni settori, viene rifiutata la certificazione dei conti, e in questo modo non sapremo mai se avremo pienamente soddisfatto i requisiti richiesti dai parametri. In termini di discarico, gli argomenti più importanti saranno costituiti da una serie di punti quali la riforma della Commissione, la gestione finanziaria e il nuovo regolamento finanziario.
L’affidabilità del sistema contabile della Commissione è stato oggetto di un concitato dibattito a cui i
hanno dato ampio spazio. La commissione per il controllo dei bilanci non ha potuto ascoltare le argomentazioni della contabile della Commissione che, dopo l’episodio, è stata sollevata dall’incarico. Quanto ora leggiamo nella relazione della Corte – a pagina 308 e seguenti ad esempio – fornisce un quadro abbastanza negativo delle carenze che da anni sono presenti nelle procedure contabili della Commissione. Se mettiamo insieme tutte le critiche che la Corte ha avanzato nelle proprie relazioni a partire dal 1994, il risultato prova la colpevole negligenza della Commissione nel porre rimedio a queste gravi mancanze. In base ai piani attuali la Commissione intende eliminare progressivamente i problemi, ma non ci sarà riuscita prima del 2005, e di conseguenza la Corte dei conti e il Parlamento dovranno svolgere un lavoro di controllo ancora per molti anni.
Vorrei concludere con due domande. Innanzi tutto mi chiedo se il 2001 abbia registrato un miglioramento nell’esecuzione del bilancio, ed è la risoluzione sul discarico che fornirà una risposta al riguardo. La seconda è questa: in base al Trattato la Commissione in quanto tale è responsabile della gestione di bilancio. Il nuovo regolamento finanziario conferisce alle direzioni generali una responsabilità decentrata. Ma chi, in seno alla Commissione, ha la responsabilità di controllare l’intero processo all’interno dell’Istituzione? I singoli direttori generali, la Direzione generale del bilancio, o il contabile? In ogni caso è soprattutto lei, signora Schreyer, nella sua veste di Commissario per il bilancio, la persona a cui continueremo a rivolgere le nostre domande."@it9
"Mr President, Commissioner, Mr Fabra Vallés, ladies and gentlemen, I would like to start by extending my warm congratulations to the Court of Auditors on twenty-five years of its existence and on last week's celebrations, which were entirely worthy of the occasion. Today's discussion on the Court's annual report for 2001, which you, Mr Fabra Vallés, thankfully presented to the Committee on Budgetary Control as long ago as the beginning of November, makes it possible for us to examine the same key areas that have already been mentioned – notably the enormous Budget surplus of over EUR 15 billion, the significance of which is that 16% of the resources allocated were not able to be spent even after the 2000 financial year had come to an end with all of 14% of funds unused and left over. We are very much in favour of frugality, but not at the expense of objectives that have been decided on, unless the capacity for implementing them had been overestimated from the outset!
In Chapter I, the Court reiterates the call it made in the previous year for a supplementary and amending Budget to be presented in good time. The Commission's response to this may well be technically correct, but it is not the right one politically. There is still a great deal of work to be done here. What the Court has to say in Chapter 9 of the Statement of Assurance is most interesting, but, at the same time, gives rise to grave concern. Again, with the exception of a few areas, certification of the accounts is withheld. The question arises of whether the top notch on this yardstick will ever be reached. In terms of discharge, the really important things will be a series of items such as Commission reform, financial management and the new Financial Regulation.
The reliability of the Commission's accounting system has been the subject of vigorous debate, which the media have broadcast far and wide. The Committee on Budgetary Control was prevented from hearing the arguments of the Commission's accounting officer, who has since been suspended. What we now read in the Court's report– on pages 308 ff. for example – paints a pretty grim picture of deficits that have been present in the Commission's book-keeping and accounting procedures for years. Putting together the Court's criticisms in its reports from 1994 onwards, the result is proof of the culpably negligent way in which the Commission goes about remedying these serious defects. According to its current plans, the Commission intends to progressively remove them, but it will be 2005 by the time it will have done it, so the Court of Auditors and Parliament will have many years more checking up to do.
I will end with two questions. The first is whether 2001 saw an improvement in Budget implementation. It is the discharge resolution that will provide the answer to that. The second is this: under the Treaty, it is the Commission that is responsible for the management of the Budget as a whole. The new Financial Regulation gives its Directorates-General decentralised responsibility. Who, though, in the Commission, is responsible for the monitoring of the whole within the Commission itself? The individual Directors-General, the Budget Directorate-General, or the accounting officer? In any case, it is, above all, you, Commissioner Schreyer, in your role as Budget Commissioner, to whom we shall continue to address our questions."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, mijnheer de voorzitter van de Rekenkamer, dames en heren, om te beginnen wil ik de Rekenkamer hartelijk feliciteren met haar 25-jarig bestaan en de waardige wijze waarop zij dit jubileum afgelopen week heeft gevierd. Het huidige debat over het jaarverslag 2001 van de Rekenkamer, dat u, mijnheer Fabra Vallés, tot onze grote voldoening reeds begin november aan de Commissie begrotingscontrole heeft voorgelegd, biedt ons de mogelijkheid om op een aantal essentiële vraagstukken in te gaan die reeds eerder zijn aangekaart. Hiertoe behoort onder meer het enorme begrotingsoverschot van meer dan 15 miljard euro, dat impliceert dat 16 procent van de vastgelegde kredieten niet kon worden besteed, en dit nadat het begrotingsjaar 2000 reeds met een onderbesteding van 14 procent was afgesloten. Zuinigheid is een goede zaak, maar ze mag niet ten koste gaan van de vastgelegde doelstellingen, tenzij de capaciteit voor de tenuitvoerlegging van alle maatregelen van meet af aan is overschat!
In hoofdstuk I dringt de Rekenkamer er net als in het voorgaande jaar bij de Commissie op aan op tijd een aanvullende en gewijzigde begroting voor te leggen. Het antwoord van de Commissie terzake mag dan wel in technisch opzicht juist zijn, in politiek opzicht is het dit niet. Hier moet nog veel worden gedaan. Uiterst interessant, maar tegelijkertijd zeer zorgwekkend zijn de opmerkingen van de Rekenkamer in hoofdstuk 9 betreffende de betrouwbaarheidsverklaring. Met uitzondering van een klein aantal gebieden wordt deze attestatie wederom niet afgegeven. Het is de vraag of de bovenste markering van deze meetlat ooit zal worden bereikt. Ten aanzien van de kwijting is een aantal punten bijzonder belangrijk, zoals daar zijn de hervorming van de Commissie, het financieel beheer en het nieuwe Financieel Reglement.
De betrouwbaarheid van de boekhouding van de Commissie is onderwerp van felle discussies, ook in de media. De Commissie begrotingscontrole heeft geen toestemming gekregen de argumenten van de inmiddels geschorste hoofdaccountant van de Commissie te horen. In het verslag van de Rekenkamer – bijvoorbeeld op de bladzijden 308 e.v. – wordt een tamelijk somber beeld geschetst van de gebreken die op het vlak van het boekhoudkundig beheer en de rekeningen van de Commissie sinds jaar en dag bestaan. Wanneer men alle punten van kritiek die de Rekenkamer in haar verslagen sinds 1994 heeft geuit samenvat, blijkt dat de Commissie bij het wegwerken van deze ernstige tekortkomingen uiterst onverantwoord te werk gaat. Volgens haar huidige planning zal zij de gebreken stap voor stap aanpakken, maar ze zullen pas in 2005 geheel verdwenen zijn. Dit betekent dat de Rekenkamer en het Parlement nog lange tijd hun handen vol zullen hebben aan de controles.
Tot besluit zou ik twee vragen willen stellen. Ten eerste: is de uitvoering van de begroting er in 2001 op vooruit gegaan? Het antwoord op deze vraag zal door het kwijtingsbesluit worden gegeven. Ten tweede: overeenkomstig het Verdrag is de Commissie verantwoordelijk voor de gehele uitvoering van de begroting. Het nieuwe Financieel Reglement brengt een gedecentraliseerde verantwoordelijkheid van de directoraten-generaal van de Commissie met zich mee. Maar wie draagt er binnen de Commissie de verantwoordelijkheid voor het algemene toezicht? De individuele directeuren-generaal, het directoraat-generaal Begroting of de hoofdaccountant? In ieder geval bent en blijft u, mevrouw Schreyer, in uw hoedanigheid van commissaris van begrotingszaken, natuurlijk onze belangrijkste gesprekspartner."@nl2
"Senhor Presidente, Senhora Comissária, Senhor Fabra Vallés, minhas Senhoras e meus Senhores, gostaria de começar por felicitar o Tribunal de Contas pelos seus vinte cinco anos de existência e pelas celebrações da semana que passou, inteiramente dignas da ocasião. A discussão de hoje sobre o relatório anual do Tribunal relativo ao exercício de 2001, que, Senhor Presidente Fabra Vallés, o senhor apresentou à Comissão do Controlo Orçamental no início de Novembro, permite-nos examinar as mesmas áreas-chave que já foram mencionadas, nomeadamente o enorme excedente orçamental de mais de 15 mil milhões de euros, ou seja, não se conseguiu gastar 16% das dotações previstas, nem mesmo após o fim do exercício de 2000, sendo que 14% das dotações não foram utilizadas. Somos totalmente a favor da austeridade mas não à custa de objectivos que foram escolhidos, a menos que a capacidade de implementá-los tenha sido sobrestimada desde o princípio!
No capítulo I do seu relatório, o Tribunal reitera o pedido que fez no ano anterior à Comissão para apresentação oportuna de um orçamento rectificativo e suplementar. A resposta da Comissão pode estar tecnicamente correcta, mas não é politicamente correcta. Ainda há muito trabalho a fazer neste domínio. O que o Tribunal diz no capítulo 9 da declaração de fiabilidade é extremamente interessante mas, ao mesmo tempo, dá aso a grande preocupação. Mais uma vez, exceptuando alguns domínios, é recusada a certificação das contas. O que levanta a questão de saber se alguma vez chegaremos ao topo desta escala. No que respeita a quitação, o que é realmente importante é uma série de pontos como a reforma da Comissão, a gestão financeira e o novo Regulamento Financeiro.
A fiabilidade da contabilidade da Comissão foi tema de aceso debate amplamente transmitido pelos meios de comunicação social. A Comissão do Controlo Orçamental foi impedida de ouvir os argumentos da técnica de contas da Comissão, entretanto suspensa. Aquilo que agora lemos no relatório do Tribunal – nas páginas 308 e seguintes, por exemplo – traça um quadro muito negro de falhas existentes nos procedimentos de contabilidade da Comissão durante anos. Juntando as críticas do Tribunal constantes dos seus relatórios desde 1994, o resultado prova a forma negligente imperdoável como a Comissão corrige estas falhas graves. De acordo com os seus planos actuais, a Comissão só conseguirá eliminar todas as falhas em 2005. Por conseguinte, o Tribunal de Contas e o Parlamento ainda têm muitos anos de trabalho pela frente.
Termino com duas questões. A primeira é saber se em 2001 houve uma melhoria na execução orçamental. É a decisão de dar quitação que irá fornecer uma resposta a essa questão. A segunda é a seguinte: em conformidade com o Tratado, a Comissão é globalmente responsável pela gestão do orçamento. O novo Regulamento Financeiro confere às suas Direcções-Gerais responsabilidade descentralizada. Mas quem é que na Comissão é responsável pelo controlo global dentro da própria Comissão? Os Directores-Gerais, a Direcção-Geral do Orçamento ou o responsável pela contabilidade? Seja qual for o caso, Senhora Comissária Schreyer, enquanto Comissária responsável pelo orçamento, a senhora é e continuará a ser a nossa interlocutora principal."@pt11
"Herr talman, fru kommissionär, herr ordförande för revisionsrätten, mina damer och herrar! Låt mig först gratulera revisionsrätten till de gångna 25 åren och till det värdiga jubileet under veckan som gick. Dagens diskussion om revisionsrättens årsrapport för 2001, en rapport som ni, herr ordförande, tacksamt nog lade fram för budgetkontrollutskottet redan i början av november, ger oss möjlighet att ta upp några kärnpunkter, nämligen de som redan har nämnts. Det finns ett enormt budgetöverskott på mer än 15 miljarder euro, dvs. 16 procent av de budgeterade anslagen som inte har kunnat användas, och detta efter att räkenskapsåret 2000 avslutades med ett överskott på drygt 14 procent. Vi talar varmt för sparsamhet, dock inte för de mål som redan har beslutats, såvida genomförandet inte har överskattats redan från början!
I kapitel 1 upprepar revisionsrätten sin uppmaning till kommissionen från året innan om att i god tid lägga fram en tilläggs- och ändringsbudget. Kommissionens svar på detta må vara tekniskt korrekt, men inte politiskt. Här återstår mycket arbete. Revisionsrättens redogörelser i samband med revisionsförklaringen i kapitel 9 är högst intressant och samtidigt mycket oroande. Med undantag för ett fåtal områden saknas fortfarande en revisionsberättelse. Man undrar om den högsta ribban någonsin kommer att nås. En rad punkter, som t.ex. reformen av kommissionen, det ekonomiska styret och den nya budgetordningen kommer att få särskilt stor betydelse för beviljandet av ansvarsfrihet.
Frågan om hur tillförlitliga kommissionens räkenskaper är har diskuterats häftigt och manglats i medierna. Budgetkontrollutskottet nekades att lyssna till argumenten från kommissionens avsatta ekonom. Vad vi nu kan läsa i revisionsrättens årsrapport – t.ex. på sidorna 308 ff. – ger en tämligen katastrofal bild av de brister som under flera års tid har funnits i kommissionens bokföring och räkenskaper. En sammanställning av de punkter som revisionsrätten kritiserar i rapporterna från 1994 och framåt visar hur brottsligt slarvigt kommissionen agerar för att åtgärda dessa centrala punkter. Enligt nuvarande planer avser kommissionen att åtgärda problemen successivt fram till år 2005. Detta innebär att revisionsrätten och parlamentet har mycket kontrollarbete framför sig.
Avslutningsvis vill jag ställa två frågor. För det första: har genomförandet av budgetplanerna förbättrats under 2001? Svaret kommer vi att få i beslutet om ansvarsfrihet för kommissionen. För det andra: enligt fördraget är kommissionen ansvarig för hela budgeten. Den nya budgetförordningen decentraliserar ansvaret till generaldirektoraten. Men vem i kommissionen bär ansvaret för den totala kontrollen inom kommissionen? De enskilda generaldirektörerna, Generaldirektoratet för budget eller räkenskapsföraren? Hur som helst är det ni, kommissionär Schreyer, som i egenskap av kommissionär med ansvar för budgeten är och förblir vår huvudsakliga samtalspartner."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples