Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-12-04-Speech-3-010"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-12-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Debatt om revisionsrättens årsrapport – 20014
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20021204.2.3-010"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-12-04-Speech-3-0114
lpv:speaker	lp:Fabra Vallés4
lpv:spoken text	"Honorable señor Presidente, señor Secretario General, honorables miembros del Parlamento Europeo, señoras y señores, me complace presentarles hoy el Informe Anual del Tribunal de Cuentas Europeo correspondiente al ejercicio 2001. El Tribunal ha analizado el seguimiento acordado a sus observaciones anteriores. En general, la Comisión ha tomado las medidas oportunas para corregir las deficiencias señaladas; así, por ejemplo, se ha simplificado el régimen aduanero de perfeccionamiento pasivo, se ha mejorado el régimen de promoción de sociedades mixtas de pesca y se han revisado los procedimientos de licitación del programa TACIS. En otros sectores no se ha constatado una evolución tan satisfactoria, como en el caso del régimen de ayudas para el trigo duro, donde subsisten deficiencias señaladas por el Tribunal en 1998 y donde se gastan, innecesariamente, 450 millones de euros anuales. También es el caso de la Organización Común del Mercado del azúcar donde, a pesar de la reforma del 2001, persisten problemas de sobreproducción y precios elevados. Confío en que la puesta en funcionamiento del Comité de acompañamiento de la auditoría permita a la Comisión prestar mayor atención al seguimiento de los informes del Tribunal. Veamos ahora la declaración de fiabilidad. El Tribunal opina que las cuentas del ejercicio 2001 reflejan fielmente los ingresos y los gastos, así como la situación financiera de las Comunidades. No obstante, el informe formula algunas reservas y observaciones originadas en gran parte por defectos del sistema contable, ya señalados anteriormente por el Tribunal. En su respuesta a nuestro informe, la Comisión reconoce las deficiencias y se compromete a presentar un plan de modernización del sistema contable antes del final del año 2002. El Tribunal verificará la concepción y ejecución de este plan, e informará, por supuesto, al Parlamento de su progreso. Como en pasados ejercicios, el Tribunal opina que las operaciones correspondientes a los ingresos, a los compromisos y a los gastos administrativos son legales y regulares. No obstante, debido a los errores detectados, no podemos ofrecer aún esa garantía respecto a los otros pagos. La mayor parte de los errores se registran en los pagos relativos a la política agrícola y a las acciones estructurales, es decir, en las áreas de gestión compartida entre la Comisión y los Estados miembros, que suponen un 80% del presupuesto. Reducir la incidencia de los errores requiere una mejora significativa en los sistemas de administración y control, tanto en la Comisión como en los Estados miembros. Así, en relación con la política agrícola común, las declaraciones presentadas por los beneficiarios de las subvenciones no han mejorado respecto a años anteriores. La puesta en marcha del Sistema Integrado de Gestión y Control no se ha completado y en casi la mitad de los Estados miembros, el sistema de identificación de bovinos, obligatorio desde el año 2000, no se ha introducido. Otros errores están relacionados con deficiencias en los controles de los Estado miembros, por ejemplo en el caso del aceite de oliva y del algodón. Las recomendaciones del Tribunal pasan, obviamente, por aplicar integralmente los mecanismos de control previstos en la reglamentación. He organizado mi exposición en torno a cuatro grandes apartados: primero, el análisis de la gestión presupuestaria; segundo, el seguimiento dado a las observaciones anteriores del Tribunal; tercero, la Declaración sobre la fiabilidad de las cuentas (la DAS); y en cuarto lugar, la reforma de la Comisión. En relación con las acciones estructurales, se han detectado de nuevo pagos erróneos provocados por deficiencias en los sistemas de control y en las declaraciones de gastos de los Estados miembros. El Tribunal se inquieta por el retraso de las administraciones nacionales en la aplicación de los dispositivos de gestión y control para el nuevo período de programación. Las unidades de inspección no funcionan y no se realiza un control independiente de las operaciones. Se recomienda que la Comisión intensifique sus chequeos y explote, sistemáticamente, los resultados obtenidos. En el área de las políticas internas, gestionadas directamente por la Comisión, el análisis del Quinto Programa Marco de investigación ha revelado pagos incorrectos producidos por el incumplimiento de los contratos por parte de los beneficiarios. El Tribunal recomienda simplificar los sistemas de reembolso de gastos e introducir dispositivos de sanción más eficaces. Las autoridades nacionales de los países beneficiarios y las organizaciones no gubernamentales tienen un papel determinante en el sistema de gestión de los programas de ayuda exterior. Del análisis de la documentación justificativa, disponible a nivel central, en Bruselas, se concluye que la Comisión ha realizado los compromisos y los pagos legal y regularmente. Sin embargo, el Tribunal no tiene la seguridad de que esas operaciones hayan sido ejecutadas correctamente en los países beneficiarios. Los sistemas de control son insuficientes y se han detectado frecuentes errores sobre el terreno. La Comisión debe profundizar la transformación de la ayuda exterior, que ha dado ya pasos positivos. Para concluir este punto, quisiera abrir un pequeño paréntesis. En los últimos meses hemos asistido a un encendido debate acerca del sistema contable de la Comisión. Esto es bueno y espero que el interés suscitado sirva para impulsar las reformas preconizadas por el Tribunal desde hace tiempo. Sin embargo, en algunos aspectos el debate ha adolecido de falta de rigor y serenidad. Llega el momento de poner un poco de orden y establecer un mapa objetivo de la situación. En este sentido, conviene subrayar que, a pesar de ciertas reservas, las cuentas de la Comisión son fiables; así, salvo quizás en algunos aspectos puntuales, las cifras suministradas por la contabilidad presupuestaria se corresponden con la ejecución real de los créditos. Esta opinión está avalada por un trabajo de auditoría riguroso y profesional, en el que el Tribunal invierte numerosos recursos. Pero como fruto también de este trabajo, el Tribunal ha criticado el sistema contable. Las insuficiencias señaladas dificultan la obtención de información de mayor calidad, necesaria para mejorar la gestión. Me refiero, por ejemplo, a las carencias de la contabilidad patrimonial al presentar la situación del activo y pasivo de la Comisión. El Tribunal insiste en estos defectos desde hace años, por fin parece que sus observaciones tienen eco. Hoy exigimos, con decisión, que la Comisión tome acciones correctoras; el año próximo, en este mismo foro y con idéntica decisión, exigiremos resultados y confío en que sean positivos. Mientras tanto, dejemos por favor a la Comisión concentrarse en la tarea, que no es simple. Abordemos ahora el que yo considero tema crucial del Informe: la reforma de la Comisión. El 2001 ha sido un año de transición en el que se han hecho progresos significativos, especialmente en la gestión financiera y el control interno. Veamos cuáles son las principales observaciones del Tribunal al respecto. En primer lugar, señalemos que algunas medidas no se están introduciendo en los plazos estipulados. Este retraso se debe sobre todo, a un calendario inicial demasiado ambicioso, como ya denunció el Tribunal. En segundo lugar, el Consejo ha adoptado un nuevo Reglamento Financiero que el Tribunal considera globalmente adecuado. A pesar de que quedan algunos elementos insatisfactorios, es un buen instrumento que permitirá mejorar la administración de los fondos comunitarios. Comencemos pues por el análisis de la ejecución del presupuesto. Los Directores Generales han elaborado por primera vez un informe de actividad y han formulado una declaración sobre la calidad de la información y del control interno. Esta responsabilización del gestor es una de las claves del éxito de la reforma. Se trata de una auténtica revolución en la cultura de gestión de la Comisión. Recomendamos mejorar la metodología de elaboración de los informes y las declaraciones: la fecha de presentación se debe avanzar; se deben dictar orientaciones más precisas que eviten ambigüedades, que concreten las posibles observaciones y reservas y que definan con más rigor los planes de acción. La Comisión ha sintetizado los informes y declaraciones de los Directores Generales en un documento enviado al Parlamento y al Consejo. Este documento incluye un plan de acción destinado a corregir los problemas detectados. El plan debería abordar más en profundidad cuestiones como el seguimiento de las normas de control interno o la reforma de SINCOM. Finalmente, un aspecto de la reforma reclama mayor atención. Se trata de la gestión de los programas efectuada por los Estados miembros, lo que se denomina como “gestión compartida”. La Comisión tiene dificultades para integrar en su estrategia acciones concretas encaminadas a verificar y mejorar el funcionamiento de estos sistemas de gestión que cubren más del 80% del presupuesto. Es urgente buscar soluciones, pero la Comisión sola se verá impotente, por lo que precisará de la colaboración activa de las autoridades nacionales. Yo creo que este mensaje sirve como conclusión a mi exposición. La reforma avanza positivamente. La Comisión ha cumplido con su compromiso de trabajar con ímpetu en la mejora de sus prácticas administrativas y de control. No obstante, tardará todavía en ser esa administración excelente y ejemplar que todos deseamos. Se trata de un proceso laborioso, al que todas las instituciones deben aportar su experiencia. El Tribunal analizará cada año los progresos alcanzados, informará de las deficiencias y recomendará aquellas medidas que considere necesarias. Les agradezco vivamente la atención que me han prestado. Por segundo año consecutivo se ha producido un excedente presupuestario elevado, superior a 15 mil millones de euros (un 16% del presupuesto final). El superávit se debe a la anulación de créditos provocada principalmente por el retraso en la ejecución de medidas estructurales. Hubiera sido conveniente modificar el presupuesto para mantener en equilibrio los ingresos y los gastos previstos. Otro rasgo determinante de la gestión presupuestaria ha sido la escasa utilización de los créditos de pago en algunas áreas. En el caso de los Fondos estructurales el porcentaje de utilización ha sido inferior al 70%, el nivel más bajo desde 1999. La lentitud caracteriza también la puesta en marcha de las ayudas de pre-adhesión, especialmente del programa SAPARD, donde solamente se ha pagado el 9,2% de los créditos. Además, los beneficiarios finales de este programa han recibido únicamente 1 millón de euros y, si no se acelera la ejecución, habrá que anular créditos en el 2003. La Comisión debe continuar con su esfuerzo de depuración de las cuentas, cancelando aquellos compromisos que ya no son operativos. Los compromisos pendientes de liquidación suman más de 12 mil millones de euros en las ayudas exteriores y casi 3 mil millones en los nuevos instrumentos de pre-adhesión. La ejecución de los Fondos Europeos de Desarrollo también se efectúa a un ritmo lento. Tras cuatro años en vigor, sólo el 30% del 8º FED ha sido desembolsado. En conclusión, las estimaciones de ejecución y pago de los programas deberían ser más realistas y ajustarse a la capacidad de absorción de cada país. El resultado sería un presupuesto más riguroso y equilibrado."@es12
lpv:translated text	". Hr. formand, hr. generalsekretær, mine damer og herrer, jeg har den fornøjelse at fremlægge Den Europæiske Revisionsrets årsberetning for 2001 for Dem i dag. Retten har analyseret, hvordan de tidligere bemærkninger er blevet fulgt op. Generelt har Kommissionen taget de nødvendige skridt til at rette op på de påpegede mangler. F.eks. er toldprocedurerne for passiv forædling blevet forenklet, lovgivningen for blandede selskaber i fiskerisektoren er blevet forbedret, og udbudsprocedurerne under Tacis-programmet er blevet revideret. Inden for andre sektorer har udviklingen været mindre tilfredsstillende. Det gælder støttesystemet for hård hvede, hvor de mangler, som Retten påpegede i 1998, stadig gør sig gældende, og hvert år bruges omkring 450 millioner euro unødvendigt. Det gælder også den fælles markedsordning for sukker, hvor der trods reformen i 2001 fortsat er problemer med overproduktion og høje priser. Når Revisionsopfølgningsudvalget går i gang med sit arbejde, er jeg sikker på, at Kommissionen bliver i stand til hurtigere at følge op på Rettens beretninger. Lad os nu gå videre til revisionserklæringen. Det er Rettens opfattelse, at regnskaberne for 2001 giver et troværdigt billede af Fællesskabernes indtægter og udgifter og deres økonomiske situation. Men i beretningen udtrykkes der visse forbehold og bemærkninger, hvoraf størstedelen vedrører mangler i regnskabssystemerne, som Retten tidligere har påpeget. I sit svar på vores beretning erkender Kommissionen disse mangler og lover at fremlægge en plan for modernisering af regnskabssystemerne inden udgangen af 2002. Retten vil gennemgå udformningen og gennemførelsen af denne plan og vil holde Parlamentet underrettet om sine fremskridt. Som i tidligere år finder Retten, at de underliggende transaktioner for indtægter, forpligtelser og administrationsudgifter er lovlige og formelt rigtige. Men på grund af de fejl, vi har påpeget, kan vi ikke afgive denne erklæring for de øvrige betalinger. De fleste fejl blev konstateret for betalinger inden for landbrugspolitikken og strukturforanstaltningerne - med andre ord på de områder, hvor Kommissionen og medlemsstaterne er fælles om forvaltningen, og som udgør omkring 80% af budgettet. En reduktion af fejlfrekvensen vil kræve betydelige forbedringer af administrationen og kontrolsystemerne hos både Kommissionen og medlemsstaterne. Tag den fælles landbrugspolitik, hvor indberetningerne fra støttemodtagerne ikke er blevet bedre sammenlignet med de foregående år. Iværksættelsen af det integrerede forvaltnings- og kontrolsystem er ikke afsluttet, og næsten halvdelen af medlemsstaterne har ikke indført ordningen for identifikation af kvæg, der har været obligatorisk siden 2000. Andre fejl hænger sammen med manglende kontrol fra medlemsstaternes side (f.eks. vedrørende olivenolie og bomuld). Rettens anbefalinger omfatter naturligvis en fuldstændig gennemførelse af de kontrolmekanismer, der lægges op til i forordningerne. Jeg har opdelt mine bemærkninger i fire hovedafsnit: for det første analysen af budgetforvaltningen, for det andet opfølgningen på Rettens tidligere bemærkninger, for det tredje revisionserklæringen (DAS) og for det fjerde reformen af Kommissionen. Hvad angår strukturforanstaltninger afslørede vi yderligere fejludbetalinger, der skyldes fejl i kontrolsystemerne og i medlemsstaternes udgiftserklæringer. Retten er bekymret over, at de nationale regeringer er bagud med anvendelsen af forvaltnings- og kontrolinstrumenterne for den nye programmeringsperiode. Inspektionsenhederne er ikke operationelle, og der foretages ingen uafhængig kontrol af transaktionerne. Retten anbefaler, at Kommissionen intensiverer sine kontroller og systematisk udfærdiger erklæringer om resultaterne. I forbindelse med de interne politikker, der forvaltes direkte af Kommissionen, afslørede gennemgangen af det femte rammeprogram for forskning ukorrekte udbetalinger, fordi modtagerne ikke overholdt kontraktbetingelserne. Retten anbefaler, at der gennemføres en forenkling af systemerne for udgiftsgodtgørelse, og at der indføres mere effektive sanktionsmekanismer. De nationale myndigheder i modtagerlandene og ikke-statslige organisationer spiller en afgørende rolle i forvaltningssystemet for eksterne støtteprogrammer. En gennemgang af det underliggende dokumentationsmateriale, der er til rådighed centralt (i Bruxelles), fører til den konklusion, at Kommissionens forpligtelser og betalinger er lovlige og formelt rigtige. Ikke desto mindre har Retten ingen garanti for, at disse operationer er gennemført korrekt i modtagerlandene, hvor kontrolsystemerne er utilstrækkelige, og hvor der ofte konstateres fejl på anvendelsesstederne. Kommissionen må arbejde mere intenst på at ændre den eksterne støtte - selv om der allerede er gjort fremskridt. Som afslutning på dette tema vil jeg gerne åbne en kort parentes. I de seneste måneder har der været en livlig debat om Kommissionens regnskabssystem. Det er udmærket, og jeg håber, at denne interesse vil bidrage til gennemførelsen af de reformer, som Retten så længe har været fortaler for. Men i visse henseender har diskussionen lidt under manglende nøjagtighed og balance. Tiden er inde til at skabe orden og give en objektiv beskrivelse af situationen. I den forbindelse skal det understreges, at Kommissionens regnskaber trods visse forbehold er troværdige. Dette betyder, måske på nær nogle få specifikke områder, at tallene på de forskellige budgetkonti svarer til den faktiske anvendelse af bevillingerne. Dette synspunkt understøttes af en strengt professionel revisionsindsats, som Retten har investeret betydelige ressourcer i. Men denne indsats har også fået Retten til at kritisere regnskabssystemet. De mangler, vi har påpeget, gør det vanskeligt at få de oplysninger af bedre kvalitet, som er nødvendige for at forbedre forvaltningen. Jeg henviser f.eks. til fejlene i periodiseringsregnskabet i forbindelse med beskrivelsen af situationen for Kommissionens aktiver og passiver. Retten har i flere år gjort opmærksom på disse mangler, og endelig synes vores bemærkninger at have fremkaldt en vis reaktion. I dag presser vi målbevidst Kommissionen til at rette op på problemerne. Når vi mødes igen næste år, vil vi lige så målrettet kræve resultater, og jeg er overbevist om, at de bliver positive. I mellemtiden vil jeg bede om, at Kommissionen får lov til at koncentrere sig om denne opgave, som på ingen måde er let. Lad os nu gå videre til noget, som jeg opfatter som et væsentligt spørgsmål i beretningen: reformen af Kommissionen. 2001 var et overgangsår, der var kendetegnet af betydelige fremskridt, navnlig med hensyn til finansforvaltning og intern kontrol. Lad os se, hvilke bemærkninger Retten har på dette område. Først vil jeg gerne påpege, at visse foranstaltninger ikke indføres inden for de fastsatte frister. Forsinkelsen skyldes frem for alt en overdrevet ambitiøs intern tidsplan, som Retten allerede har klaget over. For det andet har Rådet vedtaget en ny finansforordning, som Retten i det store og hele anser for hensigtsmæssig. Selv om der fortsat findes visse utilfredsstillende elementer, er det et godt instrument, der vil bidrage til at forbedre administrationen af Fællesskabets midler. Lad os begynde med analysen af gennemførelsen af budgettet. For første gang har generaldirektørerne udarbejdet aktivitetsrapporter og erklæringer om kvaliteten af information og intern kontrol. At øge topledernes ansvar på denne måde er en af nøglerne til reformens succes. Det er en veritabel revolution i Kommissionens forvaltningsstruktur. Vi anbefaler, at man ændrer fremgangsmåden for udarbejdelse af rapporter og erklæringer. Fremlæggelsesdatoerne skal rykkes frem, og der skal udstedes mere præcise retningslinjer, man skal undgå tvetydighed, eventuelle bemærkninger og forbehold skal angives, og handlingsplanerne skal skitseres mere præcist. Kommissionen har sammenfattet rapporter og erklæringer fra generaldirektørerne i et enkelt dokument, som den har forelagt Parlamentet og Rådet. Heri sammenfattes en aktionsplan, der har til formål at rette op på de problemer, man har identificeret. Planen skal indeholde flere detaljer om spørgsmål som overvågning af interne kontrolstandarder og reformen af Sincom. Endelig er der et aspekt af reformen, der fortjener større opmærksomhed. Jeg henviser til medlemsstaternes forvaltning af programmer inden for det, der betegnes "fælles forvaltning". Kommissionen har vanskeligt ved at indarbejde konkrete foranstaltninger med henblik på at kontrollere og forbedre effektiviteten af disse forvaltningssystemer, der tegner sig for mere end 80% af budgettet, i sin overordnede strategi. Det haster med at finde løsninger, men alene står Kommissionen magtesløs: Den behøver de nationale regeringers aktive samarbejde. Jeg mener, at dette budskab er en passende afslutning på min tale. Reformen udvikler sig i en positiv retning. Kommissionen har holdt sit løfte om at ville arbejde hårdt på at forbedre sin administrative praksis og sin kontrolpraksis. Men det vil tage længere tid at nå frem til den fremragende og eksemplariske forvaltning, vi alle ønsker at se. Det er en møjsommelig proces, hvor alle institutionerne skal bidrage med deres erfaringer. Hvert år vil Retten analysere de fremskridt, der er sket, rapportere om manglerne og anbefale de foranstaltninger, den anser for nødvendige. Tak for Deres opmærksomhed. For andet år i træk har der været et stort overskud på budgettet, mere end 15.000 millioner euro (16% af det endelige budget). Overskuddet skyldes annulleringen af bevillinger især på grund af forsinkelser af gennemførelsen af strukturforanstaltningerne. Det ville have været på sin plads at ændre budgettet for at fastholde balancen mellem udgifts- og indtægtsoverslag. Et andet væsentligt træk ved budgetforvaltningen var den lave udnyttelsesgrad for betalingsbevillingerne på visse områder. For strukturfondenes vedkommende lå udnyttelsesprocenten under 70, det laveste siden 1999. Forsinkelser kendetegnede ligeledes anvendelsen af førtiltrædelsesstøtten, navnlig for Sapard-programmet, hvor kun 9,2% af bevillingerne blev udbetalt. Hvad mere er, modtog de endelige modtagere under dette program kun 1 million euro. Hvis gennemførelsestempoet ikke sættes i vejret, vil bevillingerne skulle annulleres i 2003. Kommissionen skal fortsætte sine bestræbelser på at afslutte regnskaberne ved at annullere de forpligtelser, der ikke længere kan gennemføres. De uindfriede forpligtelser beløber sig til 12.000 millioner euro for den eksterne bistand og næsten 3.000 millioner for de nye førtiltrædelsesinstrumenter. Gennemførelsesgraden for De Europæiske Udviklingsfonde er lige så ringe. Efter fire år er kun 30% af bevillingerne under den ottende EUF blevet udbetalt. Sammenfattende skal prognoserne for gennemførelse og udbetaling vedrørende disse programmer være mere realistiske, og der skal tages hensyn til de enkelte landes evne til at absorbere støtten. Dette vil resultere i et mere nøjagtigt beregnet og afbalanceret budget."@da1 "Herr Präsident, Herr Generalsekretär, meine Damen und Herren! Es ist mir eine Freude, Ihnen heute den Jahresbericht des Europäischen Rechnungshofs für 2001 vorstellen zu können. Der Rechnungshof hat die beschlossene Weiterverfolgung seiner früheren Bemerkungen analysiert. Im Allgemeinen hat die Kommission angemessene Maßnahmen zur Korrektur der aufgezeigten Mängel ergriffen. So wurde zum Beispiel das Zollverfahren zur passiven Veredelung vereinfacht, die Regelung zur Förderung der gemischten Gesellschaften in der Fischerei wurde verbessert, und es wurden die Ausschreibungsverfahren des TACIS-Programms überarbeitet. In anderen Bereichen war die Entwicklung weniger zufrieden stellend, wie zum Beispiel bei der Beihilferegelung für den Hartweizen, wo die vom Hof im Jahre 1998 aufgezeigten Mängel fortbestehen und jährlich unnötigerweise 450 Millionen Euro ausgegeben werden. Das trifft auch auf die Gemeinsame Marktorganisation für Zucker zu, wo trotz der Reform von 2001 weiterhin Probleme in Bezug auf Überproduktion und hohe Preise bestehen. Ich vertraue darauf, dass die Ingangsetzung des Auditbegleitausschusses der Kommission die Möglichkeit geben wird, der Weiterverfolgung der Berichte des Hofes größere Aufmerksamkeit zu widmen. Kommen wir nun zur Zuverlässigkeitserklärung. Der Rechnungshof ist der Ansicht, dass der Jahresabschluss des Haushaltsjahres 2001 ein wahrheitsgetreues Bild der Einnahmen und Ausgaben sowie der Finanzlage der Gemeinschaften vermittelt. Der Bericht formuliert jedoch einige Vorbehalte und Bemerkungen, die sich großenteils aus Mängeln des Rechnungsführungssystems ergeben, auf die der Hof bereits früher hingewiesen hat. In ihrer Antwort auf unseren Bericht erkennt die Kommission die Unzulänglichkeiten an und verpflichtet sich, bis Ende des Jahres 2002 einen Plan zur Modernisierung der Rechnungsführung vorzulegen. Der Rechnungshof wird die Konzeption und Ausführung dieses Plans überprüfen und das Parlament über seine Entwicklung informieren. Wie in vorangegangenen Haushaltsjahren vertritt der Hof die Auffassung, dass die Vorgänge hinsichtlich der Einnahmen, Mittelbindungen und Verwaltungsausgaben rechtmäßig und ordnungsmäßig sind. Wir können jedoch aufgrund der festgestellten Fehler noch immer keine entsprechende Gewähr für alle übrigen Zahlungen geben. Die meisten Fehler werden bei den Zahlungen im Zusammenhang mit der Agrarpolitik und den Strukturmaßnahmen festgestellt, das heißt, in den von der Kommission und den Mitgliedstaaten gemeinsam verwalteten Bereichen, die 80 % des Haushalts ausmachen. Zur Reduzierung der Fehlerhäufigkeit ist eine wesentliche Verbesserung in den Verwaltungs- und Kontrollsystemen sowohl in der Kommission als auch in den Mitgliedstaaten erforderlich. So haben sich im Zusammenhang mit der Gemeinsamen Agrarpolitik die von den Beihilfeempfängern vorgelegten Erklärungen im Vergleich zu den vorangegangenen Jahren nicht verbessert. Die Ingangsetzung des Integrierten Verwaltungs- und Kontrollsystems wurde nicht abgeschlossen, und in fast der Hälfte der Mitgliedstaaten wurde das seit dem Jahr 2000 obligatorische System zur Kennzeichnung und Registrierung von Rindern nicht eingeführt. Weitere Fehler stehen in Verbindung mit Mängeln bei der Durchführung der Kontrollen durch die Mitgliedstaaten (zum Beispiel beim Olivenöl und der Baumwolle). Die Empfehlungen des Hofes bestehen eindeutig in der umfassenden Anwendung der in den Verordnungen vorgesehenen Kontrollinstrumente. Ich habe meine Bemerkungen in vier Hauptabschnitte gegliedert: erstens, die Analyse der Haushaltsführung; zweitens, die Weiterverfolgung früherer Anmerkungen des Rechnungshofs; drittens, die Erklärung zur Zuverlässigkeit der Rechnungen; und viertens, die Reform der Kommission. Im Zusammenhang mit den Strukturmaßnahmen sind erneut fehlerhafte Zahlungen festgestellt worden, die durch Mängel in den Kontrollsystemen und in den Ausgabenerklärungen der Mitgliedstaaten verursacht wurden. Der Hof ist beunruhigt wegen des Verzugs der nationalen Behörden bei der Anwendung der Verwaltungs- und Kontrollsysteme für den neuen Programmplanungszeitraum. Die Kontrollstellen funktionieren nicht, und es wird keine unabhängige Kontrolle der Vorgänge durchgeführt. Es wird empfohlen, dass die Kommission ihre Prüfungen intensiviert und die erzielten Ergebnisse systematisch auswertet. In den direkt von der Kommission verwalteten internen Politikbereichen hat die Analyse des 5. Rahmenprogramms für Forschung inkorrekte Zahlungen aufgezeigt, die aus der Nichteinhaltung der Vertragsbestimmungen durch die Begünstigten resultieren. Der Hof empfiehlt, die Kostenerstattungssysteme zu vereinfachen und wirksamere Sanktionsmechanismen einzuführen. Die nationalen Behörden der Empfängerländer und die Nichtregierungsorganisationen haben eine entscheidende Rolle im System der Verwaltung der Außenhilfeprogramme. Aus der Analyse der auf zentraler Ebene (in Brüssel) verfügbaren Belegunterlagen geht hervor, dass die von der Kommission getätigten Mittelbindungen und die Zahlungen rechtmäßig und ordnungsgemäß waren. Der Hof hat jedoch keine Sicherheit, ob diese Vorgänge in den Empfängerländern ordnungsgemäß ausgeführt wurden, wo die Kontrollsysteme unzulänglich sind und häufige Fehler vor Ort festgestellt wurden. Die Kommission muss die Umwandlung der Außenhilfe vertiefen, bei der bereits positive Schritte unternommen wurden. Zum Abschluss dieses Punktes möchte ich kurz etwas in Parenthese einfügen. In den letzten Monaten haben wir eine hitzige Debatte über das Rechnungsführungssystem der Kommission erlebt. Das ist gut, und ich hoffe, dass das geweckte Interesse dazu dienen wird, den seit geraumer Zeit vom Hof befürworteten Reformen einen Impuls zu verleihen. In einigen Aspekten fehlte es der Debatte jedoch an Präzision und Ausgewogenheit. Es ist an der Zeit, die Angelegenheit ein wenig zu ordnen und einen objektiven Lageplan aufzustellen. Insofern ist zu unterstreichen, dass die Rechnungsführung der Kommission trotz bestimmter Vorbehalte zuverlässig ist; so stimmen die von der Haushaltsrechnungsführung gelieferten Zahlen, vielleicht mit Ausnahme einiger punktueller Aspekte, mit der tatsächlichen Ausführung der Mittel überein. Dieser Standpunkt wird durch eine strenge und professionelle Rechnungsprüfung gestützt, für die der Hof beträchtliche Personal- und Sachmittel einsetzt. Aber im Ergebnis ebendieser Arbeit hat der Hof das Rechnungsführungssystem auch kritisiert. Die aufgezeigten Unzulänglichkeiten erschweren die Beschaffung von qualitativ hochwertigeren Informationen, die zur Verbesserung der Verwaltung erforderlich sind. Ich meine beispielsweise die Mängel in der Rechnungsführung zur Erfassung der Vermögensbestandteile bei der Vorlage der Situation bezüglich der Aktiva und Passiva der Kommission. Der Hof weist seit Jahren auf diese Mängel hin, und endlich scheinen seine Bemerkungen Widerhall zu finden. Heute fordern wir entschieden, dass die Kommission Abhilfemaßnahmen ergreift; im kommenden Jahr werden wir in diesem gleichen Forum und mit derselben Entschiedenheit Ergebnisse einfordern, und ich vertraue darauf, dass sie positiv sein werden. In der Zwischenzeit sollten wir der Kommission die Möglichkeit geben, sich auf ihre Aufgabe zu konzentrieren, die nicht einfach ist. Kommen wir nun zu dem meiner Meinung nach entscheidenden Thema des Berichts, nämlich der Reform der Kommission. 2001 war ein Übergangsjahr, in dem beträchtliche Fortschritte, speziell im Finanzmanagement und in der internen Kontrolle, erreicht wurden. Schauen wir uns an, welches die wichtigsten diesbezüglichen Bemerkungen des Hofes sind. Zum Ersten müssen wir darauf hinweisen, dass einige Maßnahmen nicht zu den festgelegten Terminen eingeführt werden. Dieser Verzug ist vor allem auf einen zunächst zu ehrgeizigen Zeitplan zurückzuführen, wie der Hof bereits angezeigt hat. Zum Zweiten hat der Rat eine neue Finanzverordnung angenommen, die der Hof insgesamt gesehen für zweckmäßig hält. Wenn auch einige Elemente unbefriedigend bleiben, ist es ein gutes Instrument, das es ermöglichen wird, die Verwaltung der Gemeinschaftsmittel zu verbessern. Beginnen wir also mit der Analyse der Ausführung des Haushalts. Die Generaldirektoren haben erstmals einen Tätigkeitsbericht erarbeitet und eine Erklärung zur Qualität der Informationen und der internen Kontrolle verfasst. Diese stärkere Übernahme von Verantwortung durch die zuständigen Stellen ist einer der entscheidenden Punkte für den Erfolg der Reform. Es handelt sich um eine echte Revolution in der Verwaltungskultur der Kommission. Wir empfehlen, die Methodik der Erstellung der Berichte und Erklärungen zu verbessern: Das Vorlagedatum muss vorgezogen werden; es müssen präzisere Leitlinien vorgegeben werden, die Zweideutigkeiten vermeiden, die möglichen Bemerkungen und Vorbehalte konkretisieren und die Aktionspläne klarer definieren. Die Kommission hat die Berichte und Erklärungen der Generaldirektoren in einem Dokument zusammengefasst, das dem Parlament und dem Rat übermittelt wurde. Dieses Dokument enthält einen Aktionsplan zur Korrektur der festgestellten Probleme. Der Plan sollte noch gründlicher auf Fragen, wie die Weiterverfolgung der Normen für interne Kontrolle oder die Reform von SINCOM, eingehen. Schließlich erfordert ein Aspekt der Reform größere Aufmerksamkeit. Ich meine die von den Mitgliedstaaten durchgeführte Verwaltung der Programme, was als „gemeinsame Verwaltung“ bezeichnet wird. Die Kommission hat Schwierigkeiten, konkrete Maßnahmen in ihre Strategie einzubeziehen, die auf die Prüfung und Verbesserung des Funktionierens dieser über 80 % des Haushalts ausmachenden Verwaltungssysteme gerichtet sind. Es müssen dringend Lösungen gesucht werden, aber die Kommission allein wird dazu nicht in der Lage sein, weshalb die aktive Unterstützung durch die nationalen Behörden erforderlich ist. Ich glaube, diese Botschaft kann als geeignete Schlussfolgerung aus meinen Darlegungen aufgefasst werden. Die Reform kommt positiv voran. Die Kommission hat ihre Verpflichtung erfüllt, energisch an der Verbesserung ihrer Verwaltungs- und Kontrollpraktiken zu arbeiten. Sie wird jedoch noch Zeit brauchen, bis sie diese ausgezeichnete und vorbildliche Verwaltung sein wird, die wir uns alle wünschen. Es handelt sich um einen langwierigen Prozess, zu dem alle Institutionen ihre Erfahrung beisteuern müssen. Der Hof wird Jahr für Jahr die erreichten Fortschritte analysieren, über die Unzulänglichkeiten informieren und die Maßnahmen vorschlagen, die er für notwendig erachtet. Ich danke Ihnen sehr für Ihre Aufmerksamkeit. Das zweite Jahr in Folge ist ein hoher Haushaltsüberschuss von mehr als 15 Milliarden Euro (ca. 16 % des endgültigen Haushaltsplans) zu verzeichnen. Der Überschuss ist auf die Annullierung von Mitteln hauptsächlich wegen der Verzögerung bei der Ausführung von Strukturmaßnahmen zurückzuführen. Es wäre zweckmäßig gewesen, den Haushaltsplan zu ändern, um die Einnahmen und die vorgesehenen Ausgaben im Gleichgewicht zu halten. Ein weiteres wesentliches Merkmal der Haushaltsführung war die geringe Inanspruchnahme der Zahlungsermächtigungen in einigen Bereichen. Bei den Strukturfonds lag die Ausführung unter 70 % und erreichte damit den niedrigsten Wert seit 1999. Verzögerungen kennzeichnen auch die Ingangsetzung der Vorbeitrittshilfe, speziell des Programms SAPARD, bei dem nur 9,2 % der Mittel ausgezahlt worden sind. Zudem haben die Endbegünstigten dieses Programms nur 1 Million Euro erhalten, und wenn die Ausführung nicht beschleunigt wird, werden in 2003 Mittel zu annullieren sein. Die Kommission muss ihre Anstrengungen zur Bereinigung der Rechnungen fortsetzen, indem sie diejenigen Verpflichtungsermächtigungen streicht, die nicht mehr wirksam sind. Die noch abzuwickelnden Mittelbindungen belaufen sich auf über 12 Milliarden Euro bei den Außenhilfen und fast 3 Milliarden bei den neuen Vorbeitrittsinstrumenten. Auch die Ausführung des Europäischen Entwicklungsfonds erfolgt in einem langsamen Tempo. Nachdem er vier Jahre in Kraft ist, sind nur 30 % des 8. EEF ausgezahlt worden. Schließlich sollten die Berechnungen zu Ausführung und Auszahlung der Programme realistischer sein und die Aufnahmefähigkeit jedes Landes berücksichtigen. Das Ergebnis wäre ein sparsamerer und ausgeglichenerer Haushalt."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κύριε Γενικέ Γραμματέα, κυρίες και κύριοι, είναι ευχαρίστησή μου να μπορώ να σας παρουσιάσω σήμερα την Ετήσια Έκθεση του Ευρωπαϊκού Ελεγκτικού Συνεδρίου για το 2001. Το Ελεγκτικό Συνέδριο έχει αναλύσει την παρακολούθηση των προγενέστερων παρατηρήσεών του. Σε γενικές γραμμές, η Επιτροπή έχει λάβει τα κατάλληλα μέτρα για να διορθώσει τις ελλείψεις που επισημάνθηκαν. Για παράδειγμα, το τελωνειακό καθεστώς της τελειοποίησης για επανεισαγωγή έχει απλοποιηθεί, η νομοθεσία που προωθεί τις μεικτές επιχειρήσεις στον τομέα της αλιείας έχει βελτιωθεί, και οι διαδικασίες πλειοδοσίας στο πλαίσιο του προγράμματος TACIS έχουν αναθεωρηθεί. Σε άλλους τομείς οι εξελίξεις ήταν λιγότερο ικανοποιητικές. Αυτό ισχύει στην περίπτωση του συστήματος ενισχύσεων για τον σκληρό σίτο, όπου οι ελλείψεις που επεσήμανε το Ελεγκτικό Συνέδριο το 1998 εξακολουθούν να υφίστανται, και όπου περίπου 450 εκατομμύρια ευρώ δαπανώνται ετησίως άσκοπα. Αυτό ισχύει επίσης για την Κοινή Οργάνωση Αγοράς της ζάχαρης, όπου, παρά τη μεταρρύθμιση του 2001, τα προβλήματα της υπερπαραγωγής και των υψηλών τιμών επιμένουν. Όταν η Επιτροπή Παρακολούθησης Ελέγχου αρχίσει το έργο της, είμαι σίγουρος ότι η Επιτροπή θα είναι σε θέση να είναι πιο επιμελής στην παρακολούθηση των εκθέσεων του Ελεγκτικού Συνεδρίου. Ας προχωρήσουμε τώρα στη δήλωση αξιοπιστίας. Η άποψη του Ελεγκτικού Συνεδρίου είναι ότι οι λογαριασμοί του 2001 αντανακλούν πιστά τα έσοδα και τις δαπάνες και την οικονομική κατάσταση των Κοινοτήτων. Ωστόσο, η Έκθεση διατυπώσει ορισμένες επιφυλάξεις και παρατηρήσεις, οι οποίες κατά κύριο λόγο αφορούν ατέλειες του λογιστικού συστήματος τις οποίες έχει ήδη επισημάνει στο παρελθόν το Ελεγκτικό Συνέδριο. Στην απάντησή της στην έκθεσή μας, η Επιτροπή αναγνωρίζει αυτές τις ελλείψεις και δεσμεύεται να παρουσιάσει ένα σχέδιο εκσυγχρονισμού του λογιστικού συστήματος πριν από το τέλος του 2002. Το Ελεγκτικό Συνέδριο θα εξετάσει τη σύλληψη και την εφαρμογή αυτού του σχεδίου και θα κρατήσει το Κοινοβούλιο ενήμερο για την πρόοδό του. Όπως και σε προηγούμενα οικονομικά έτη, το Ελεγκτικό Συνέδριο είναι της γνώμης ότι οι συναλλαγές που αφορούν τα έσοδα, τις αναλήψεις υποχρεώσεων και τις διοικητικές δαπάνες είναι νόμιμες και τακτικές. Ωστόσο, εξαιτίας των λαθών που έχουν επισημανθεί, δεν είμαστε σε θέση να προσφέρουμε αυτή την εγγύηση αναφορικά με τις άλλες πληρωμές. Τα περισσότερα λάθη εντοπίστηκαν σε πληρωμές που σχετίζονται με τη γεωργική πολιτική και τα διαρθρωτικά μέτρα – δηλαδή, σε εκείνους τους τομείς διαχείρισης που η Επιτροπή μοιράζεται με τα κράτη μέλη, και οι οποίοι αποτελούν το 80% του προϋπολογισμού. Η μείωση της συχνότητας των λαθών θα εξαρτάται από σημαντικές βελτιώσεις στα συστήματα διοίκησης και ελέγχου τόσο της Επιτροπής όσο και των κρατών μελών. Πάρτε για παράδειγμα την κοινή γεωργική πολιτική, όπου οι δηλώσεις που υποβλήθηκαν από τους δικαιούχους των επιδοτήσεων δεν έχουν βελτιωθεί σε σύγκριση με προηγούμενα έτη. Η εφαρμογή του Ολοκληρωμένου Συστήματος Διαχείρισης και Ελέγχου δεν έχει ολοκληρωθεί, ενώ σχεδόν τα μισά κράτη μέλη δεν έχουν εισαγάγει το σύστημα αναγνώρισης βοοειδών, που είναι υποχρεωτικό από το 2000. Άλλα λάθη συνδέονται με ελλείψεις στους ελέγχους που εκτελούνται από τα κράτη μέλη (για παράδειγμα, στην περίπτωση του ελαιόλαδου και του βαμβακιού). Οι συστάσεις του Ελεγκτικού Συνεδρίου προφανώς περιλαμβάνουν την πλήρη εφαρμογή των μηχανισμών ελέγχου που προβλέπονται από τους κανονισμούς. Έχω οργανώσει τα σχόλιά μου σε τέσσερις κύριους τομείς: πρώτον, στην ανάλυση της διαχείρισης του προϋπολογισμού· δεύτερον, στην παρακολούθηση των προγενέστερων παρατηρήσεων του Ελεγκτικού Συνεδρίου· τρίτον, στη Δήλωση Αξιοπιστίας· και, τέταρτον, στη μεταρρύθμιση της Επιτροπής. Όσον αφορά τα διαρθρωτικά μέτρα, έχουν ανακαλυφθεί επιπλέον λανθασμένες πληρωμές, που προκλήθηκαν από ελλείψεις στα συστήματα ελέγχου και στις δηλώσεις δαπανών των κρατών μελών. Το Ελεγκτικό Συνέδριο ανησυχεί για την καθυστέρηση των εθνικών κυβερνήσεων στην εφαρμογή των μέσων διαχείρισης και ελέγχου για τη νέα προγραμματική περίοδο· οι μονάδες επιθεώρησης δεν λειτουργούν, και δεν υπάρχει ανεξάρτητος έλεγχος των συναλλαγών. Συνιστά να εντείνει η Επιτροπή τους ελέγχους της και να αξιοποιήσει συστηματικά τα ληφθέντα αποτελέσματα. Στο πλαίσιο των εσωτερικών πολιτικών, τις οποίες διαχειρίζεται άμεσα η Επιτροπή, η εξέταση του πέμπτου προγράμματος πλαισίου για την έρευνα αποκάλυψε ανακριβείς πληρωμές λόγω της αδυναμίας των δικαιούχων να συμμορφωθούν με τις διατάξεις των συμβάσεων. Το Ελεγκτικό Συνέδριο συνιστά την απλοποίηση των συστημάτων επιστροφής των δαπανών και την εισαγωγή πιο αποτελεσματικών μηχανισμών κυρώσεων. Οι εθνικές αρχές των δικαιούχων χωρών και των μη κυβερνητικών οργανώσεων διαδραματίζουν αποφασιστικό ρόλο στο σύστημα διαχείρισης των προγραμμάτων εξωτερικής βοήθειας. Η εξέταση των δικαιολογητικών που είναι διαθέσιμα σε κεντρικό επίπεδο (στις Βρυξέλλες) οδηγεί στο συμπέρασμα ότι η Επιτροπή έχει εκπληρώσει νόμιμα και κανονικά τις αναλήψεις πιστώσεων και τις πληρωμές της. Ωστόσο, το Ελεγκτικό Συνέδριο δεν έχει καμία εγγύηση ότι αυτές οι συναλλαγές εκτελούνταν σωστά στις δικαιούχες χώρες, όπου τα συστήματα ελέγχου είναι ανεπαρκή και έχουν εντοπιστεί συχνά λάθη επί τόπου. Η Επιτροπή πρέπει να εργαστεί πιο εντατικά ώστε να μετασχηματιστεί η εξωτερική βοήθεια – όπου έχει ήδη γίνει πρόοδος. Για να ολοκληρώσω αυτό το θέμα, θα ήθελα να ανοίξω μια σύντομη παρένθεση. Τους τελευταίους μήνες πραγματοποιείται μια έντονη συζήτηση σχετικά με το λογιστικό σύστημα της Επιτροπής. Αυτό είναι καλό, και ελπίζω ότι το ενδιαφέρον που προκλήθηκε θα συμβάλει στην προώθηση των μεταρρυθμίσεων που συνιστά το Ελεγκτικό Συνέδριο εδώ και πολύ καιρό. Ωστόσο, σε ορισμένες πτυχές η συζήτηση έπασχε από έλλειψη ακρίβειας και ισορροπίας. Έχει έρθει ο καιρός να βάλουμε κάποια τάξη και να σχεδιάσουμε έναν αντικειμενικό χάρτη της κατάστασης. Για τον σκοπό αυτόν, πρέπει να επισημανθεί ότι, παρά ορισμένες επιφυλάξεις, οι λογαριασμοί της Επιτροπής είναι αξιόπιστοι. Συνεπώς, εκτός ίσως από ορισμένους συγκεκριμένους τομείς, οι αριθμοί που παρέχονται από τους λογαριασμούς αντιστοιχούν στην πραγματική εκτέλεση των πιστώσεων. Αυτή η άποψη προσυπογράφεται από μια αυστηρή επαγγελματική ελεγκτική προσπάθεια, στην οποία το Ελεγκτικό Συνέδριο έχει επενδύσει σημαντικούς πόρους. Ωστόσο, αυτή η προσπάθεια οδήγησε επίσης το Ελεγκτικό Συνέδριο να επικρίνει το λογιστικό σύστημα. Οι ανεπάρκειες που επισημάνθηκαν καθιστούν δύσκολη την ενημέρωση καλύτερης ποιότητας που είναι απαραίτητη για τη βελτίωση της διαχείρισης. Αναφέρομαι, για παράδειγμα, στις ελλείψεις του συστήματος λογιστικής σε δεδουλευμένη βάση κατά την παρουσίαση της κατάστασης του ενεργητικού και του παθητικού της Επιτροπής. Για χρόνια το Ελεγκτικό Συνέδριο εφιστά την προσοχή σε αυτές τις ελλείψεις, και επιτέλους οι παρατηρήσεις του φαίνεται να έχουν αποσπάσει κάποια απάντηση. Σήμερα πιέζουμε αποφασιστικά την Επιτροπή να αναλάβει διορθωτική δράση. Όταν θα συναντηθούμε εδώ ξανά του χρόνου θα απαιτήσουμε με την ίδια αποφασιστικότητα αποτελέσματα, τα οποία είμαι σίγουρος ότι θα είναι θετικά. Στο μεταξύ, θα ήθελα να ζητήσω να δώσουμε στην Επιτροπή τη δυνατότητα να αφοσιωθεί σε αυτό το έργο, που δεν είναι καθόλου εύκολο. Ας εξετάσουμε τώρα αυτό που πιστεύω ότι είναι ένα κρίσιμο θέμα στην Έκθεση: η μεταρρύθμιση της Επιτροπής. Το 2001 ήταν ένα μεταβατικό έτος που σημαδεύτηκε από σημαντικές προόδους, ιδιαίτερα στους τομείς της οικονομικής διαχείρισης και του εσωτερικού ελέγχου. Ας δούμε ποιες είναι οι κύριες παρατηρήσεις του Ελεγκτικού Συνεδρίου σχετικά με αυτό το θέμα. Καταρχάς, θα ήθελα να επισημάνω ότι ορισμένα μέτρα δεν εισάγονται εντός των προθεσμιών που έχουν οριστεί. Αυτή η καθυστέρηση οφείλεται πάνω από όλα σε ένα υπερβολικά φιλόδοξο αρχικό χρονοδιάγραμμα, όπως έχει ήδη καταγγείλει το Ελεγκτικό Συνέδριο. Δεύτερον, το Συμβούλιο έχει υιοθετήσει έναν νέο Δημοσιονομικό Κανονισμό που το Ελεγκτικό Συνέδριο θεωρεί γενικά κατάλληλο. Παρά το γεγονός ότι παραμένουν ορισμένα μη ικανοποιητικά στοιχεία, αποτελεί ένα καλό μέσο που θα συμβάλει στη βελτίωση της διαχείρισης των κοινοτικών κεφαλαίων. Ας ξεκινήσουμε με την ανάλυση της εκτέλεσης του προϋπολογισμού. Για πρώτη φορά, οι Γενικές Διευθύνσεις εκπόνησαν εκθέσεις δραστηριότητας και ετοίμασαν δηλώσεις σχετικά με την ποιότητα της ενημέρωσης και του εσωτερικού ελέγχου. Η αύξηση της λογοδοσίας των διευθυντών κατ’ αυτόν τον τρόπο είναι ένα από τα κλειδιά της επιτυχίας της μεταρρύθμισης. Αυτή είναι μια πραγματική επανάσταση στη διαχειριστική νοοτροπία της Επιτροπής. Συνιστούμε τη βελτίωση της μεθοδολογίας της εκπόνησης των εκθέσεων και των δηλώσεων: οι ημερομηνίες παρουσίασης πρέπει να επισπευσθούν και πρέπει να καθοριστούν πιο σαφείς κατευθυντήριες γραμμές, αποφεύγοντας διφορούμενες έννοιες, συγκεκριμενοποιώντας πιθανές παρατηρήσεις και επιφυλάξεις και παρουσιάζοντας με μεγαλύτερη σαφήνεια τα σχέδια δράσης. Η Επιτροπή έχει συγκεντρώσει τις εκθέσεις και τις δηλώσεις των Γενικών Διευθύνσεων σε ένα ενιαίο έγγραφο που υποβλήθηκε στο Κοινοβούλιο και στο Συμβούλιο. Αυτό το έγγραφο συμπεριλαμβάνει και ένα σχέδιο δράσης, το οποίο αποσκοπεί στη διόρθωση των προβλημάτων που έχουν εντοπιστεί. Το σχέδιο πρέπει να παρέχει περισσότερες λεπτομέρειες σε θέματα όπως η παρακολούθηση των κανόνων εσωτερικού ελέγχου και της μεταρρύθμισης του SINCOM (πληροφορικό σύστημα λογιστικής του προϋπολογισμού). Τέλος, μια πτυχή της μεταρρύθμισης αξίζει μεγαλύτερη προσοχή. Αναφέρομαι στη διαχείριση προγραμμάτων από τα κράτη μέλη που είναι γνωστή ως “κοινή διαχείριση”. Η Επιτροπή αντιμετωπίζει δυσκολίες να ενσωματώσει στη συνολική της στρατηγική συγκεκριμένα μέτρα που αποσκοπούν στον έλεγχο και στη βελτίωση της αποτελεσματικότητας αυτών των διαχειριστικών συστημάτων, τα οποία αποτελούν πάνω από το 80% του προϋπολογισμού. Πρέπει να εξευρεθούν επειγόντως λύσεις, αλλά η Επιτροπή μόνη της είναι ανίσχυρη: χρειάζεται την ενεργή συνεργασία των εθνικών κυβερνήσεων. Πιστεύω ότι αυτό το μήνυμα αποτελεί ιδανικό επίλογο για την ομιλία μου. Η μεταρρύθμιση προχωρεί θετικά. Η Επιτροπή έχει εκπληρώσει τη δέσμευσή της να εργαστεί σκληρά για τη βελτίωση των διοικητικών και ελεγκτικών πρακτικών της. Ωστόσο, θα χρειαστεί περισσότερος χρόνος για να επιτευχθεί η εξαίρετη και υποδειγματική διοίκηση που όλοι θέλουμε να δούμε. Είναι μια επίπονη διαδικασία στην οποία πρέπει να συνεισφέρουν με την εμπειρία τους όλα τα θεσμικά όργανα. Κάθε χρόνο το Ελεγκτικό Συνέδριο θα αναλύει την πρόοδο που έχει σημειωθεί, θα ενημερώνει για τις ελλείψεις και θα προτείνει οποιαδήποτε μέτρα θεωρεί απαραίτητα. Σας ευχαριστώ πολύ για την προσοχή σας. Για δεύτερο συνεχόμενο έτος υπήρξε υψηλό δημοσιονομικό πλεόνασμα, μεγαλύτερο από 15 δισ. ευρώ (16% του τελικού προϋπολογισμού). Το πλεόνασμα οφείλεται στην ακύρωση πιστώσεων που προκλήθηκε κυρίως από την καθυστέρηση στην εφαρμογή των διαρθρωτικών μέτρων. Θα ήταν ενδεδειγμένο να τροποποιηθεί ο προϋπολογισμός προκειμένου να διατηρηθεί η ισορροπία των προβλεπόμενων δαπανών και εσόδων. Άλλο αποφασιστικό στοιχείο της διαχείρισης του προϋπολογισμού ήταν το χαμηλό ποσοστό εκτέλεσης των πιστώσεων πληρωμών σε ορισμένους τομείς. Στην περίπτωση των Διαρθρωτικών Ταμείων το ποσοστό εκτέλεσης ήταν κατώτερο του 70%, το χαμηλότερο επίπεδο από το 1999. Οι καθυστερήσεις ήταν επίσης ένα χαρακτηριστικό της εκτέλεσης της προενταξιακής βοήθειας, ιδιαίτερα στην περίπτωση του προγράμματος SAPARD, όπου μόνο το 9,2% των πιστώσεων δαπανήθηκε. Επιπλέον, οι τελικοί δικαιούχοι αυτού του προγράμματος έλαβαν μόνο 1 εκατομμύριο ευρώ. Αν ο ρυθμός εκτέλεσης δεν επιταχυνθεί, το 2003 θα χρειαστεί να ακυρωθούν πιστώσεις. Η Επιτροπή πρέπει να συνεχίσει την προσπάθειά της να εκκαθαρίσει τους λογαριασμούς ακυρώνοντας εκείνες τις αναλήψεις υποχρεώσεων που δεν μπορούν πλέον να εκτελεστούν. Οι αναλήψεις υποχρεώσεων που απομένουν προς εκκαθάριση ανέρχονται σε 12 δισ. ευρώ στην περίπτωση της εξωτερικής βοήθειας, και περίπου σε 3 δισ. στην περίπτωση των νέων προενταξιακών μέσων. Ο ρυθμός εκτέλεσης των Ευρωπαϊκών Ταμείων Ανάπτυξης είναι εξίσου αργός. Μετά τέσσερα χρόνια, μόνο το 30% των πιστώσεων του 8ου ΕΤΑ έχει δαπανηθεί. Συμπερασματικά, οι εκτιμήσεις που γίνονται για αυτά τα προγράμματα σχετικά με την εκτέλεση και τις πληρωμές πρέπει να είναι πιο ρεαλιστικές και να λαμβάνουν υπόψη την ικανότητα της κάθε χώρας να κάνει απορρόφηση της βοήθειας. Αυτό θα είχε ως αποτέλεσμα έναν καλύτερα υπολογισμένο και πιο ισορροπημένο προϋπολογισμό."@el8 ". Mr President, Secretary-General, ladies and gentlemen, it is my pleasure to be able to present to you today the Annual Report of the European Court of Auditors for 2001. The Court has analysed the follow-up given to its previous observations. Generally speaking, the Commission has taken appropriate steps to remedy the shortcomings highlighted. For example, outward processing customs arrangements have been simplified, the legislation promoting joint enterprises in the fisheries sector has been improved and tendering procedures under the TACIS programme have been revised. In other sectors developments have been less satisfactory. This is the case of the system of aid for durum wheat, where deficiencies that the Court pointed out in 1998 are still in evidence and some EUR 450 million are spent unnecessarily every year. This is also true of the Common Market Organisation for sugar, where, despite the 2001 reform, problems of overproduction and high prices persist. When the Audit Progress Committee starts work, I am certain that the Commission will be able to be more diligent in following up the Court's reports. Let us now move on to the Statement of Assurance. It is the opinion of the Court that the accounts for 2001 reliably reflect the revenue and expenditure and the financial situation of the Communities. However, the Report does express some reservations and observations which for the most part concern defects in the accounting system on which the Court has previously remarked. In its reply to our Report, the Commission acknowledges these shortcomings and undertakes to present a plan to modernise the accounting system before the end of 2002. The Court will examine the conception and implementation of this plan and will keep Parliament informed of its progress. As in previous years, the Court is of the opinion that the transactions underlying the revenue, commitments and administrative expenditure are legal and regular. Nonetheless, because of the errors that we have highlighted we are unable to provide this assurance in respect of the other payments. Most errors were detected in payments relating to agricultural policy and structural measures – in other words, in those management areas which the Commission shares with the Member States, and which account for some 80% of the budget. Reducing the frequency of errors will be contingent on significant improvements in the administration and control systems of both the Commission and the Member States. Take the common agricultural policy, where the declarations submitted by the beneficiaries of subsidies have not improved compared with previous years. The launch of the Integrated Management and Control System has not been completed, and almost half of the Member States have not introduced the bovine identification system, which has been compulsory since 2000. Other errors are linked to deficiencies in the controls carried out by the Member States (in the case, for example, of olive oil and cotton). The Court's recommendations obviously include the full implementation of the control mechanisms provided for in the Regulations. I have organised my comments into four main sections: firstly, the analysis of budgetary management; secondly, the follow-up given to the Court’s previous observations; thirdly, the Statement of Assurance (DAS); and fourthly, the reform of the Commission. As regards structural measures, further erroneous payments were discovered, caused by deficiencies in the control systems and in the Member States' declarations of expenditure. The Court is concerned about national governments' delay in applying the management and control instruments for the new programming period; the inspection units are not operational and there is no independent control of transactions. It recommends that the Commission intensify its checks and systematically turn the findings obtained to account. In the context of internal policies, which are directly managed by the Commission, examination of the fifth framework programme for research revealed incorrect payments due to the failure of beneficiaries to comply with contract provisions. The Court recommends simplifying the systems for reimbursing expenditure and introducing more effective sanction mechanisms. The national authorities in the beneficiary countries and non-governmental organisations play a decisive role in the management system for external aid programmes. Examination of the supporting documentation that is available centrally (in Brussels) leads to the conclusion that the Commission has legally and regularly met its commitments and payments. Nonetheless, the Court has no assurance that these operations were carried out correctly in the beneficiary countries, where the control systems are inadequate and errors have often been detected on the spot. The Commission must work more intensively to transform external aid – where progress has already been made. To conclude this theme, I should like to open a short parenthesis. In recent months there has been lively debate concerning the Commission's accounting system. This is a good thing, and I hope that the interest thus aroused will help to push through the reforms that the Court has long been advocating. However, in some respects the debate has suffered from a lack of precision and balance. The time has come to introduce some order and draw up an objective map of the situation. To this end, it should be stressed that, despite certain reservations, the Commission's accounts are reliable. Accordingly, save perhaps in a few specific areas, the figures provided by the budgetary accounts correspond to the actual use made of appropriations. This view is borne out by a rigorous professional auditing effort, in which the Court has invested considerable resources. Yet this effort has also led the Court to criticise the accounting system. The shortcomings that have been highlighted make it difficult to obtain the better-quality information that is necessary to improve management. I refer, for example, to the deficiencies in the system of accruals accounting when it comes to presenting the state of the Commission's assets and liabilities. For years the Court has been drawing attention to these defects, and at last its observations appear to have elicited some response. Today we are determinedly pressing the Commission to take remedial action. When we meet here again next year we will just as determinedly demand results, which I am confident will be positive. In the meantime, I would ask that the Commission be allowed to concentrate on this task, which is not at all easy. Let us now deal with what I believe to be a crucial issue in the Report: the reform of the Commission. 2001 was a year of transition which was marked by significant progress, especially in the fields of financial management and internal control. Let us see what the Court's main observations in this respect are. Firstly, I would like to point out that certain measures are not being introduced within the time limits stipulated. This delay is above all due to an overly ambitious initial timetable, as the Court has already complained. Secondly, the Council has adopted a new Financial Regulation which the Court considers generally appropriate. Despite some remaining unsatisfactory elements, this is a good instrument which will help to improve the administration of Community funds. Let us begin with the analysis of the implementation of the budget. For the first time, the Directors-General have drafted activity reports and prepared declarations on the quality of information and internal control. Increasing top managers' accountability in this way is one of the keys to the reform's success. This is a genuine revolution in the Commission's management culture. We recommend improving the approach to drawing up reports and declarations: presentation dates must be brought forward and guidelines must be issued in more precise terms, avoiding ambiguity, specifying possible observations and reservations and more clearly outlining plans of action. The Commission has summarised the reports and declarations by the Directors-General in a single document which it has submitted to Parliament and the Council. This summary includes a plan of action which aims to remedy the problems that have been identified. The plan should provide more detail on issues such as the monitoring of internal control standards and the reform of SINCOM. Finally, one aspect of the reform deserves greater attention. I refer to the Member States' management of programmes under what is known as 'shared management'. The Commission is having problems with incorporating concrete measures aimed at checking and improving the effectiveness of these management systems, which account for more than 80% of the budget, into its overall strategy. Solutions urgently need to be found, but the Commission on its own is powerless: it needs the active collaboration of national governments. I believe that this message provides an appropriate conclusion to my speech. The reform is progressing positively. The Commission has met its commitment to work hard on improving its administrative and control practices. However, it will take more time to achieve the excellent and exemplary administration we all want to see. It is a laborious process to which all the institutions must contribute their experience. Each year the Court will analyse the progress made, report on the deficiencies and recommend any measures it considers necessary. I thank you very much for your attention. For the second consecutive year there has been a high budgetary surplus, greater than EUR 15 000 million (16% of the final budget). The surplus is due to the cancellation of appropriations caused mainly by the delay in the implementation of structural measures. It would have been appropriate to modify the budget to maintain the balance between the forecast expenditure and revenue. Another crucial feature of the budgetary management was the low rate of use of payment appropriations in certain areas. In the case of the Structural Funds, percentage of use was less then 70%, the lowest level since 1999. Delays were also a feature of the implementation of pre-accession aid, especially in the case of the SAPARD programme, where only 9.2% of the appropriations were disbursed. What is more, only EUR 1 million were received by the final beneficiaries of this programme. If the pace of implementation does not pick up, appropriations will have to be cancelled in 2003. The Commission must continue its effort to clear the accounts by cancelling those commitments which can no longer be implemented. Outstanding commitments amount to EUR 12 000 million in the case of external aid and to nearly 3 000 million in the case of the new pre-accession instruments. The rate of implementation of the European Development Funds is just as sluggish. After four years, only 30% of appropriations under the 8th EDF have been disbursed. To conclude, the estimates made for these programmes in terms of implementation and payments need to be more realistic and take account of each country's capacity to absorb aid. This would result in a more accurately calculated and balanced budget."@en3 ". Arvoisa puhemies, arvoisa pääsihteeri, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo esitellä teille tänään tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus vuodelle 2001. Tilintarkastustuomioistuin on arvioinut edellisiä huomautuksiaan koskevaa seurantaa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että komissio on toteuttanut aiheellisia toimia edellä mainittujen puutteiden korjaamiseksi. Esimerkiksi ulkoisia tullijalostusmenettelyjä on yksinkertaistettu, yhteisyritysten perustamista kalastusalalla helpottavaa lainsäädäntöä on parannettu ja tarjouskilpailumenettelyjä Tacis-ohjelmien yhteydessä on tarkistettu. Muilla aloilla eteneminen ei ole ollut yhtä tyydyttävää. Tämä pätee esimerkiksi durumvehnää koskevaan tukijärjestelmään, jossa tilintarkastustuomioistuimen vuonna 1998 esittämät puutteet on edelleen korjaamatta ja jossa on joka vuosi kulutettu noin 450 miljoonaa euroa turhaan. Tämä pitää paikkansa myös sokerin yhteisen markkinajärjestelyn kohdalla, sillä sokerin ylituotantoa ja ylihintaa koskevat ongelmat eivät ole korjaantuneet vuonna 2001 tehdystä uudistuksesta huolimatta. Olen varma, että sisäisen tarkastuksen seurantakomitean aloittaessa työnsä komissio kykenee entistä suurempaan huolellisuuteen tilintarkastustuomioistuimen kertomusten seurannassa. Seuraavaksi puhun tarkastuslausumasta. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että vuoden 2001 tilit vastaavat luotettavasti tuloja ja menoja sekä yhteisöjen taloudellista tilannetta. Kertomuksessa kuitenkin esitetään muutamia varauksia ja huomioita, jotka koskevat enimmäkseen niitä puutteita kirjanpitojärjestelmässä, joista tilintarkastustuomioistuin on jo aiemmin huomauttanut. Komissio myöntää kertomukseemme antamassaan vastauksessa nämä puutteet ja lupaa esitellä ohjelman kirjanpitojärjestelmän uudistamisesta ennen vuoden 2002 loppua. Tilintarkastustuomioistuin aikoo tutkia tuon ohjelman suunnittelua ja täytäntöönpanoa ja pitää parlamenttia ajan tasalla sen etenemisestä. Tilintarkastustuomioistuin on edellisten vuosien tapaan sitä mieltä, että maksujen perustana olevat tuloihin, maksusitoumuksiin ja hallintomenoihin liittyvät toimet ovat laillisia ja asianmukaisia. Korostamiemme puutteiden vuoksi emme kuitenkaan voi antaa myönteistä lausumaa muiden maksujen osalta. Eniten virheitä löytyi maatalouspolitiikkaan ja rakenteellisiin toimiin liittyvissä maksuissa, toisin sanoen niillä varainhoidon alueilla, jotka komissio jakaa jäsenvaltioiden kanssa ja joiden osuus talousarviosta on noin 80 prosenttia. Virheiden esiintymistiheyden vähentäminen riippuu sekä komission että jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmien huomattavasta parantamisesta. Tarkastelkaamme esimerkiksi yhteistä maatalouspolitiikkaa, jossa tukiensaajien toimittamat ilmoitukset eivät ole parantuneet edellisistä vuosista. Yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää ei ole vielä saatu käynnistettyä, ja lähes puolet jäsenvaltioista ei ole ottanut käyttöön nautaeläinten tunnistusjärjestelmää, joka on ollut pakollinen vuodesta 2000 lähtien. Muut virheet koskevat jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten puutteellisuutta (esimerkiksi oliiviöljyn ja puuvillan alalla). Tilintarkastustuomioistuimen suositukseen sisältyy luonnollisesti myös asetuksissa säädettyjen valvontajärjestelmien täytäntöönpano. Olen ryhmitellyt kommenttini neljään pääryhmään, joita ovat arvio budjettihallinnosta, tilintarkastustuomioistuimen aiempien huomioiden seuranta, tarkastuslausuma sekä komission uudistus. Rakenteellisten toimien alalla havaittiin uusia virheellisiä maksuja, jotka johtuivat puutteista valvontajärjestelmissä ja jäsenvaltioiden tekemissä menoja koskevissa ilmoituksissa. Tilintarkastustuomioistuin on huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden hallitukset ovat myöhässä uutta ohjelmointikautta koskevien hallinto- ja valvontavälineiden soveltamisessa. Tarkastusyksiköt eivät ole toiminnassa, eikä toimiin sovelleta riippumatonta valvontaa. Tilintarkastustuomioistuin kehottaa komissiota tehostamaan tarkastuksiaan ja hyödyntää löydöksiään järjestelmällisesti. Komission suoraan hallinnoimista sisäisistä toimenpiteistä voidaan sanoa, että viidennen tutkimuksen puiteohjelman tutkiminen paljasti virheellisiä maksuja, jotka johtuivat siitä, etteivät edunsaajat olleet noudattaneet sopimuksia koskevia määräyksiä. Tilintarkastustuomioistuin suosittelee menojen korvausjärjestelmien yksinkertaistamista ja entistä tehokkaampien sanktiojärjestelmien käyttöönottoa. Edunsaajamaiden kansallisilla viranomaisilla ja kansalaisjärjestöillä on ratkaiseva rooli ulkoisten tukiohjelmien hallintojärjestelmän kannalta. Muun keskitetysti (Brysselissä) saatavilla olevan tositeaineiston perusteella voidaan päätellä, että komissio on suorittanut maksusitoumuksensa ja maksunsa laillisesti ja asianmukaisesti. Tilintarkastustuomioistuin ei kuitenkaan ole saanut varmuutta siitä, että edellä mainitut toimet olisi toteutettu oikein edunsaajamaissa, joissa valvontajärjestelmät ovat puutteelliset ja joissa virheitä on usein havaittu paikan päällä. Komission on toimittava entistä tehokkaammin siirtääkseen yhteisön ulkopuolelle suunnattua tukea sinne, missä on jo tehty parannuksia. Haluan aiheen lopuksi tehdä lyhyen sivuhuomautuksen. Viime kuukausina on käyty vilkasta keskustelua komission kirjanpitojärjestelmästä. Se on hyvä asia, ja toivon, että näin herännyt mielenkiinto auttaa meitä viemään läpi uudistukset, joita tilintarkastustuomioistuin on jo pitkään peräänkuuluttanut. Keskustelu on kuitenkin joiltakin osin ollut epätarkkaa ja epätasapainoista. Nyt on saatava aikaan hieman järjestystä ja laadittava puolueeton katsaus tilanteesta. Tämän yhteydessä on korostettava, että tietyistä varauksista huolimatta komission kirjanpito on luotettavaa. Näin ollen kenties muutamia erityisaloja lukuun ottamatta talousarviotileissä annetut luvut vastaavat määrärahojen tosiasiallista käyttöä. Tähän näkemykseen on tultu sen ehdottoman ja ammattitaitoisen tilintarkastustoiminnan jälkeen, mihin tilintarkastustuomioistuin on panostanut huomattavia voimavaroja. Tilintarkastustuomioistuimella on kuitenkin aihetta myös arvostella kirjanpitojärjestelmää. Esille otetut puutteet vaikeuttavat hallinnon parantamisen kannalta välttämättömän entistä parempilaatuisen tiedon saantia. Viittaan esimerkiksi suoriteperusteiseen kirjanpitoon komission varojen ja velkojen esittelyssä. Tilintarkastustuomioistuin on jo vuosikausia kiinnittänyt huomiota näihin puutteisiin, ja sen huomautukset ovat nähtävästi vihdoinkin johtaneet joihinkin vastauksiin. Painostamme nyt päättäväisesti komissiota ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin. Kun tapaamme jälleen täällä ensi vuonna, aiomme yhtä päättäväisesti vaatia tuloksia, jotka uskon olevan myönteisiä. Tällä välin pyytäisin, että komissio saisi keskittyä tähän tehtävään, joka ei ole ollenkaan helppo. Puhun seuraavaksi kertomuksen kohdasta, joka on mielestäni ratkaisevan tärkeä, eli komission uudistuksesta. Vuosi 2001 oli siirtymävuosi, jota luonnehti merkittävä edistys etenkin varainhoidossa ja sisäisessä valvonnassa. Ensiksi haluaisin huomauttaa, ettei joitakin toimia ole toteutettu säädetyssä määräajassa. Viivästyminen johtuu lähinnä liian kunnianhimoisesta alkuperäisestä aikataulusta, mitä tilintarkastustuomioistuin on jo aiemmin pahoitellut. Toiseksi neuvosto on antanut uuden varainhoitoasetuksen, joka on tilintarkastustuomioistuimen mielestä yleisesti ottaen asianmukainen. Muutamista epäkohdista huolimatta asetus on tehokas väline, jolla voidaan parantaa yhteisön varojen hoitoa. Aloitan talousarvion toteuttamisen arvioinnista. Pääjohtajat ovat ensimmäistä kertaa laatineet toimintakertomusluonnoksia ja lausumia tiedon laadusta ja sisäisestä valvonnasta. Pääjohtajien tilintekovelvollisuuden parantaminen tällä tavoin on yksi uudistuksen onnistumisen avaintekijöistä. Tämä merkitsee todellista "vallankumousta" komission hallintokulttuuriin. Kehotamme parantamaan kertomusten ja ilmoitusten laadintaa. Esittelypäivämäärät on ilmoitettava ja suuntaviivat on laadittava entistä täsmällisemmin siten, että vältetään epäselviä ilmauksia, eritellään mahdolliset huomautukset ja varaukset sekä luonnostellaan toimintasuunnitelmat entistä selkeämmin. Komissio on tehnyt pääjohtajien laatimista kertomuksista ja lausumista yhteenvedon, ja on toimittanut tämän asiakirjan parlamentille ja neuvostolle. Yhteenveto sisältää toimintasuunnitelman, jonka tarkoituksena on korjata havaitut ongelmat. Toimintasuunnitelmaan olisi sisällytettävä enemmän yksityiskohtaista tietoa muun muassa sisäisen tarkastuksen standardien valvonnasta ja Sincom-järjestelmän uudistuksesta. Yksi komission uudistuksen näkökohta ansaitsee suuremman huomion. Tarkoitan niin sanotun "yhteisen varainhoidon" piiriin kuuluvien ohjelmien hallinnointia jäsenvaltioissa. Komissiolla on vaikeuksia sellaisten konkreettisten toimien sisällyttämisessä kokonaisvaltaiseen strategiaansa, joilla pyritään valvomaan ja parantamaan hallintojärjestelmien tehokkuutta. Niiden osuus talousarviosta on 80 prosenttia. Nyt vaaditaan nopeita ratkaisuja, mutta komissio yksinään on voimaton, joten se tarvitsee jäsenvaltioiden hallitusten aktiivista yhteistyötä. Minusta edellä mainittu viesti on hyvä lopetus puheelleni. Uudistus etenee myönteisesti. Komissio on lunastanut lupauksensa työskennellä lujasti hallinnollisten ja valvontaa koskevien käytäntöjensä parantamiseksi. Meidän kaikkien kaipaamamme erinomaisen ja esimerkillisen hallinnon aikaan saaminen vaatii kuitenkin enemmän aikaa. Kyse on työläästä prosessista, johon kaikkien toimielinten on tuotava panoksensa kokemuksellaan. Tilintarkastustuomioistuin arvioi joka vuosi saavutettua edistystä, raportoi puutteista ja suosittelee välttämättöminä pitämiään toimia. Suurkiitokset huomiostanne. Talousarvion ylijäämä on jo toisena perättäisenä vuotena ollut korkea, yli 15 000 miljoonaa euroa (16 prosenttia lopullisesta talousarviosta). Ylijäämä johtuu määrärahojen peruuntumisesta, jonka on aiheuttanut lähinnä rakenteellisten toimien täytäntöönpanon viivästyminen. Olisi ollut järkevää muuttaa talousarviota siten, että olisi säilytetty tasapaino arvioitujen menojen ja tulojen välillä. Toinen budjettihallinnon ratkaiseva piirre oli maksumäärärahojen alhainen käyttöaste tietyillä alueilla. Rakennerahastojen käyttöaste oli alle 70 prosenttia, joka on alhaisin luku sitten vuoden 1999. Viivästymiset leimasivat myös liittymistä valmistelevan tuen täytäntöönpanoa etenkin Sapard-ohjelmassa, jolle myönnetyistä määrärahoista vain 9,2 prosenttia maksettiin. Kaiken lisäksi ohjelman lopulliset edunsaajat saivat vain miljoona euroa. Jollei täytäntöönpanovauhti kasva, määrärahat on peruutettava vuonna 2003. Komission on jatkettava toimiaan tilien tarkastamiseksi ja hyväksymiseksi peruuttamalla sellaiset maksusitoumusmäärärahat, joita ei voida enää panna täytäntöön. Maksamattomien määrärahojen osuus on jopa 12 000 miljoonaa euroa yhteisön ulkopuolelle suunnatun tuen osalta ja lähes 3 000 miljoonaa euroa uusien liittymistä valmistelevien välineiden osalta. Euroopan kehitysrahastojen määrärahojen täytäntöönpanovauhti on yhtä verkkainen. Neljän vuoden jälkeen vain kahdeksannen EKR:n määrärahoista vain 30 prosenttia on maksettu. Edellä esitetystä voidaan päätellä, että näiden ohjelmien täytäntöönpanosta ja maksuista tehtyjen arviointien olisi oltava aiempaa realistisempia, ja niissä olisi otettava huomioon kunkin maan valmiudet ottaa vastaan tukea. Siten talousarviosta tulisi entistä tarkempi ja tasapainoisempi."@fi5 ". Monsieur le Président, Monsieur le Secrétaire Général, Mesdames et Messieurs les Députés du Parlement européen, Mesdames et Messieurs, c'est un plaisir pour moi de vous présenter aujourd'hui le rapport annuel de la Cour des comptes pour l'exercice 2001. La Cour a analysé le suivi des observations antérieures. Dans l'ensemble, la Commission a pris les mesures appropriées en vue de corriger les lacunes signalées. Ainsi, par exemple, le régime douanier du perfectionnement passif a été simplifié, le régime de promotion des sociétés mixtes dans le secteur de la pêche a été amélioré et les procédures de mise en concurrence des marchés des services du programme Tacis ont été revues. Une évolution aussi satisfaisante n'a pas été constatée dans d'autres secteurs, comme au niveau du régime d'aide au blé dur, où subsistent encore des déficiences relevées par la Cour en 1998 et où 450 milliards d'euros sont dépensés inutilement chaque année. C'est également le cas pour l'organisation commune du marché du sucre, où, en dépit de la réforme de 2001, des problèmes de surproduction et de prix élevés subsistent. Je pense que la mise en place du comité de suivi des audits permettra à la Commission de faire davantage attention au suivi des rapports de la Cour. Voyons à présent la déclaration d'assurance. La Cour estime que les comptes de l'exercice 2001 reflètent fidèlement les recettes et les dépenses ainsi que la situation financière des Communautés. Le rapport émet toutefois quelques réserves et observations découlant des imperfections affectant le système comptable, lesquelles avaient été précédemment signalées par la Cour. Dans sa réponse à notre rapport, la Commission reconnaît ces imperfections et s'engage à présenter un plan de modernisation du système comptable avant la fin 2002. La Cour vérifiera la conception et la mise en œuvre de ce plan et informera bien sûr le Parlement de son évolution. Comme pour les exercices précédents, la Cour estime que les opérations correspondants aux recettes, aux engagements et aux dépenses administratives sont légales et régulières. Au vu des erreurs qui ont été relevées, nous ne pouvons toutefois pas encore offrir cette garantie pour ce qui est des autres paiements. La majeure partie des erreurs ont été relevées dans les paiements relatifs à la politique agricole et aux actions structurelles, c'est-à-dire dans les secteurs pour lesquels la Commission et les États membres se partagent la gestion et qui représentent 80 % du budget. Pour réduire l'apparition de ces erreurs, une amélioration significative des systèmes d'administration et de contrôle s'impose, tant de la part de la Commission que de la part des États membres. Ainsi, pour ce qui concerne la politique agricole commune, les déclarations faites par les bénéficiaires des aides n'ont pas progressé par rapport aux années précédents. La mise en œuvre du système intégré de gestion et de contrôle n'est pas encore terminée et dans près de la moitié des États membres, le système d'identification des bovins, obligatoire depuis l'an 2000, n'a pas été introduit. D'autres erreurs sont liées aux déficiences au niveau des contrôles dans les États membres, dans le cas de l'huile d'olive et du coton par exemple. Bien entendu, les recommandations de la Cour passent par la mise en œuvre intégrale des mécanismes de contrôles prévus par la législation. Mon exposé s'articule autour de quatre grands volets : premièrement, l'analyse de la gestion budgétaire ; deuxièmement, le suivi des observations antérieures de la Cour ; troisièmement, la déclaration d'assurance des comptes (la DAS) ; et, quatrièmement, la réforme de la Commission. Quant aux mesures structurelles, des erreurs de paiement ont à nouveau été relevées, lesquelles proviennent des imperfections affectant les systèmes de contrôles et les déclarations de dépenses des États membres. La Cour est préoccupée par le retard accusé par les administrations nationales dans l'application des instruments de gestion et de contrôle pour la nouvelle période de programmation. Les unités d'inspection ne sont pas opérationnelles et il n'y a pas de contrôle indépendant des opérations. La Cour recommande à la Commission d'intensifier ses contrôles et de tirer systématiquement profit des résultats obtenus. Dans le domaine des politiques internes, qui sont directement gérées par la Commission, il ressort de l'analyse du cinquième programme-cadre de recherche que des paiements indus ont eu lieu en raison du non-respect par les bénéficiaires des dispositions contractuelles. La Cour préconise une simplification des systèmes de remboursement des dépenses et l'introduction de dispositifs de sanctions plus efficaces. Les autorités nationales des pays bénéficiaires et les organisations non gouvernementales ont un rôle déterminant à jouer au niveau du système de gestion des programmes d'aide extérieure. Sur la base de l'analyse de la documentation justificative, disponible au niveau central, à Bruxelles, il peut être conclu que la Commission a honoré ses engagement et réalisé les paiements en toute légalité et régularité. La Cour n'est toutefois pas convaincue de ce que ces opérations aient été correctement réalisées au sein des pays bénéficiaires. Les systèmes de contrôle sont insuffisants et des erreurs ont fréquemment été décelées sur le terrain. La Commission doit approfondir la transformation de l'aide extérieure, qui a d'ores et déjà donné des résultats positifs. Je voudrais, pour conclure, ouvrir une petite parenthèse. Nous avons ces derniers mois été les témoins d'un débat enflammé sur le système comptable de la Commission. C'est une bonne chose et j'espère que l'intérêt ainsi suscité servira à donner de l'élan aux réformes depuis longtemps préconisées par la Cour. Sur certains points toutefois, un manque de rigueur et de sérénité est venu entacher le débat. L'heure est venue de mettre un peu d'ordre et de dresser un tableau de la situation. Dans ce sens, force est de souligner que, malgré certaines réserves, les comptes de la Commission sont fiables. Ainsi, mis à part quelques aspects ponctuels, les chiffres rendus par la comptabilité budgétaire correspondent à l'exécution réelle des crédits. Cet avis est avalisé par un travail d'audit rigoureux et professionnel dans lequel la Cour a énormément investi. Cela dit, sur la base de ce travail toujours, la Cour a critiqué le système comptable. Les insuffisances signalées entravent l'obtention d'une information de meilleure qualité, indispensable pour améliorer la gestion. Je me réfère, par exemple, aux lacunes du recensement des éléments du patrimoine lors de la présentation de la situation de l'actif et du passif de la Commission. Cela fait des années que la Cour insiste sur ces imperfections et il semblerait que ses observations aient enfin été entendues. Nous exigeons aujourd'hui, avec détermination, que la Commission prenne des actions correctrices. L'année prochaine, dans cette même enceinte et avec la même détermination, nous exigerons des résultats et j'ai la conviction qu'ils seront positifs. Dans l'intervalle, laissons, je vous prie, la Commission s'atteler à cette tâche qui n'est pas simple. Passons à présent au thème que je considère être le plus crucial du rapport : la réforme de la Commission. 2001 a été une année de transition et des progrès significatifs ont été enregistrés, en particulier aux niveaux de la gestion financière et du contrôle interne. Voyons quelles sont les principales remarques de la Cour à cet égard. Premièrement, nous observons que certaines mesures ne sont pas introduites dans les délais impartis. Ce retard est principalement le fait d'un calendrier initial trop ambitieux, comme la Cour l'avait déjà fait remarquer. Deuxièmement, le Conseil a adopté un nouveau règlement financier, jugé globalement adéquat par la Cour. En dépit de certains éléments décevants, il s'agit d'un bon instrument qui permettra d'améliorer l'administration des fonds communautaires. Commençons donc par l'analyse de la mise en œuvre du budget. Pour la première fois, les directeurs généraux ont rédigé un rapport d'activités et ont formulé une déclaration sur la qualité de l'information et du contrôle interne. Cette responsabilisation du gestionnaire constitue une des clés de la réussite de la réforme. Nous sommes ici en présence d'une authentique révolution de la culture de gestion de la Commission. Nous préconisons une amélioration de la méthodologie de l'élaboration des rapports et déclarations : la date de présentation doit être avancée ; des lignes directrices plus précises doivent être définies en vue d'éviter les ambiguïtés, de donner suite aux observations et réserves et de définir avec davantage de rigueur les plans d'action. La Commission a résumé les rapports et déclarations des directeurs généraux dans un document envoyé au Parlement et au Conseil. Ce document inclut un plan d'action destiné à corriger les problèmes décelés. Ce plan devrait aborder plus en profondeur des questions telles que le suivi des normes de contrôle interne ou la réforme de Sincom. Enfin, un aspect de la réforme requiert une attention plus soutenue. Il s'agit de la gestion des programmes par les États membres, la "gestion partagée". La Commission éprouve des difficultés à intégrer à sa stratégie des actions concrètes destinées à vérifier et à améliorer le fonctionnement de ces systèmes de gestion, qui représentent plus de 80 % du budget. Il est urgent de rechercher des solutions, mais la Commission n'y parviendra pas seule et aura besoin de la collaboration active des autorités nationales. Je pense que ce message tiendra lieu de conclusion à mon exposé. La réforme est sur la bonne voie. La Commission a tenu son engagement d'œuvrer avec résolution en vue d'améliorer ses pratiques administratives et de contrôle. Elle est toutefois encore loin de l'administration excellente et exemplaire que nous souhaitons tous qu'elle soit. Il s'agit d'un processus laborieux auquel toutes les institutions se doivent d'apporter leur expérience. La Cour analysera chaque année les progrès réalisés, signalera les déficiences et préconisera les mesures qu'elle juge nécessaires. Je vous remercie cordialement de votre attention. Pour la deuxième année consécutive, l'excédent budgétaire est élevé : plus de 15 milliards d'euros (16 % du budget final). Cet excédent est le fait de l'annulation de crédits, principalement en raison du retard accusé dans la mise en œuvre de mesures structurelles. Il eût été approprié de rectifier le budget afin de maintenir un équilibre entre les recettes et les dépenses prévues. Une particularité déterminante de la gestion budgétaire a été la sous-utilisation des crédits de paiement dans certains domaines. Dans le cas des Fonds structurels, le taux d'exécution a été inférieur à 70 %, soit le niveau le plus bas depuis 1999. La lenteur caractérise également la mise en marche des aides de préadhésion, en particulier celles du programme Sapard, où seulement 9,2 % des crédits ont été versés. En outre, les bénéficiaires finals de ce programme n'ont reçu qu'un million d'euros et, à défaut d'une accélération de la mise en œuvre, des crédits devront être annulés en 2003. La Commission doit poursuivre ses efforts d'épuration des comptes, en annulant les engagements qui ne sont plus opérationnels. Les engagements restant à liquider s'élèvent à 12 milliards d'euros pour les aides extérieures et à près de 3 milliards pour les nouveaux instruments de préadhésion. La mise en œuvre des Fonds européens de développement s'effectue également à un rythme lent. Après quatre années de fonctionnement, seuls 30 % du 8e FED ont été dépensés. En conclusion, les estimations de mise en œuvre et de paiement des programmes devraient être plus réalistes et s'adapter à la capacité d'absorption de chaque pays. Il en résulterait un budget plus rigoureux et mieux équilibré."@fr6 "Signor Presidente, signor Segretario generale, onorevoli parlamentari, sono lieto di presentarvi la relazione annuale della Corte dei conti europea sull’esercizio finanziario 2001. La Corte ha analizzato il seguito dato alle sue osservazioni precedenti. In generale, la Commissione ha adottato provvedimenti opportuni per correggere le carenze segnalate; così, ad esempio, è stato semplificato il regime doganale di perfezionamento passivo, sono state migliorate le misure di promozione delle nel settore della pesca e sono state riviste le procedure di gara del programma TACIS. In altri settori non si è constatata un’evoluzione altrettanto soddisfacente, come nel caso del regime di aiuti per il grano duro, dove persistono le carenze segnalate dalla Corte nel 1998 e vengono spesi inutilmente circa 450 milioni di euro all’anno. Lo stesso accade per quanto riguarda l’organizzazione comune dei mercati nel settore dello zucchero, in cui, nonostante la riforma del 2001, continuano a verificarsi problemi di sovrapproduzione e prezzi elevati. Sono convinto che l’entrata in funzione del comitato di controllo degli permetterà alla Commissione di dare seguito alle relazioni della Corte con maggiore attenzione. Passiamo ora alla dichiarazione di affidabilità. La Corte ritiene che i conti dell’esercizio 2001 riflettano fedelmente le entrate e le spese, nonché la situazione finanziaria delle Comunità. Tuttavia, la relazione formula alcune riserve e osservazioni soprattutto in merito a difetti del sistema contabile, già segnalati in precedenza dalla Corte. Nella sua risposta alla nostra relazione, la Commissione riconosce tali carenze e si impegna a presentare un piano volto a modernizzare il sistema contabile entro la fine del 2002. La Corte verificherà la concezione e l’attuazione di tale piano e naturalmente informerà il Parlamento sui suoi progressi. Come per gli esercizi precedenti, la Corte ritiene che le operazioni relative alle entrate, agli impegni e alle spese amministrative siano legittime e regolari. Tuttavia, a causa degli errori riscontrati, non possiamo ancora dare garanzie per quanto riguarda gli altri pagamenti. La maggior parte degli errori è stata riscontrata nei pagamenti relativi alla politica agricola e alle azioni strutturali, ovvero nei settori gestiti congiuntamente dalla Commissione e dagli Stati membri, che rappresentano circa l’80 per cento del bilancio. Per ridurre l’incidenza degli errori occorre un miglioramento significativo dei sistemi di amministrazione e di controllo, sia della Commissione che degli Stati membri. Per quanto riguarda la politica agricola comune, le dichiarazioni presentate dai beneficiari delle sovvenzioni non sono migliorate rispetto agli anni precedenti. L’entrata in funzione del sistema integrato di gestione e di controllo non è stata completata e in quasi la metà degli Stati membri non è stato ancora introdotto il sistema di identificazione dei bovini, obbligatorio dal 2000. Altri errori si riferiscono a carenze nei controlli effettuati dagli Stati membri, ad esempio nel caso dell’olio d’oliva e del cotone. Le raccomandazioni della Corte ribadiscono, ovviamente, la necessità di applicare integralmente i meccanismi di controllo previsti dalla normativa. Ho articolato la mia esposizione intorno a quattro temi principali: primo, l’analisi della gestione di bilancio; secondo, il seguito dato alle precedenti osservazioni della Corte; terzo, la dichiarazione di affidabilità dei conti (DAS); e in quarto luogo la riforma della Commissione. Quanto alle azioni strutturali, sono stati nuovamente rilevati pagamenti errati dovuti a carenze nei sistemi di controllo e nelle dichiarazioni di spesa degli Stati membri. La Corte è preoccupata per il ritardo con cui le amministrazioni nazionali applicano i dispositivi di gestione e di controllo per il nuovo periodo di programmazione. Le unità di ispezione non funzionano e non vi è un controllo indipendente delle operazioni. Si raccomanda alla Commissione di intensificare i controlli e di avvalersi in modo sistematico dei risultati ottenuti. Nel settore delle politiche interne, gestite direttamente dalla Commissione, l’analisi del quinto programma quadro per la ricerca ha rivelato pagamenti indebiti causati da inadempimenti contrattuali da parte dei beneficiari. La Corte raccomanda di semplificare i sistemi di rimborso delle spese e di introdurre dispositivi sanzionatori più efficaci. Le autorità nazionali dei paesi beneficiari e le organizzazioni non governative svolgono un ruolo determinante nel sistema di gestione dei programmi di aiuto esterno. Dall’esame della documentazione giustificativa, disponibile a livello centrale a Bruxelles, si conclude che la Commissione ha onorato gli impegni e i pagamenti in modo legittimo e regolare. Tuttavia, la Corte non ha la certezza che tali operazioni siano state eseguite correttamente nei paesi beneficiari. I sistemi di controllo sono infatti insufficienti e spesso sono stati riscontrati errori. La Commissione deve attuare una più profonda trasformazione dell’aiuto esterno, anche se ha già compiuto positivi passi avanti. Per concludere riguardo a questo punto, vorrei aprire una piccola parentesi. Negli ultimi mesi abbiamo assistito a un acceso dibattito in merito al sistema contabile della Commissione. Ciò mi sembra positivo e spero che l’interesse suscitato serva a dare impulso alle riforme auspicate da molto tempo dalla Corte. Tuttavia, per alcuni aspetti il dibattito ha mancato di rigore e di serenità. È giunto il momento di mettere un po’ d’ordine e di definire un quadro oggettivo della situazione. In tal senso, occorre sottolineare che, nonostante qualche riserva, i conti della Commissione sono affidabili; quindi, salvo forse per alcuni aspetti specifici, le cifre fornite dalla contabilità di bilancio corrispondono all’esecuzione reale degli stanziamenti. Tale opinione è avvalorata da lavori di rigorosi e professionali, in cui la Corte investe consistenti risorse. Tuttavia, sempre in seguito ai suddetti lavori, la Corte ha criticato il sistema contabile. Le insufficienze segnalate rendono più difficile ottenere informazioni di migliore qualità, necessarie per migliorare la gestione. Mi riferisco, ad esempio, alle carenze della contabilità di competenza nella presentazione dell’attivo e del passivo della Commissione. La Corte insiste da anni su tali carenze e finalmente sembra che le sue osservazioni abbiano qualche risonanza. Oggi chiediamo con decisione alla Commissione di adottare misure correttive. L’anno prossimo, in questa stessa sede e con la stessa decisione, esigeremo risultati, che mi auguro saranno positivi. Nel frattempo, per favore, lasciamo che la Commissione si concentri su questo compito, che non è davvero semplice. Affrontiamo ora quello che considero il tema cruciale della relazione: la riforma della Commissione. Il 2001 è stato un anno di transizione in cui sono stati compiuti progressi significativi, specialmente nella gestione finanziaria e nel controllo interno. Vediamo quali sono le principali osservazioni della Corte in proposito. In primo luogo, occorre segnalare che per l’introduzione di alcune misure non vengono rispettati i termini previsti. Tale ritardo è dovuto soprattutto a un calendario iniziale troppo ambizioso, come già segnalato in precedenza dalla Corte. In secondo luogo, il Consiglio ha adottato un nuovo regolamento finanziario, che nel suo complesso la Corte ritiene adeguato. Nonostante alcuni aspetti siano ancora insoddisfacenti, si tratta di uno strumento valido, che permetterà di migliorare la gestione dei fondi comunitari. Cominciamo dunque con l’analisi dell’esecuzione del bilancio. I direttori generali hanno redatto per la prima volta una relazione di attività e hanno formulato una dichiarazione sulla qualità delle informazioni e del controllo interno. La responsabilizzazione di chi gestisce è una delle chiavi del successo della riforma. Si tratta di una vera e propria rivoluzione nella cultura gestionale della Commissione. Raccomandiamo che venga migliorata la metodologia di stesura delle relazioni e delle dichiarazioni: la data di presentazione deve essere anticipata; bisogna inoltre proporre orientamenti più precisi, volti a evitare qualunque ambiguità, a rendere più concrete le eventuali osservazioni e riserve, nonché a definire con maggior rigore i piani d’azione. La Commissione ha sintetizzato le relazioni e le dichiarazioni dei direttori generali in un documento inviato a Parlamento e Consiglio. Tale documento include un piano d’azione finalizzato a risolvere i problemi individuati. Il piano dovrebbe approfondire questioni quali la verifica delle norme di controllo interno o la riforma di SINCOM. Infine, un aspetto della riforma richiede maggiore attenzione. Si tratta della gestione dei programmi effettuata dagli Stati membri, definita “gestione condivisa”. La Commissione ha qualche difficoltà nell’integrare alla sua strategia azioni concrete volte a verificare e a migliorare il funzionamento di questi sistemi di gestione, che coprono più dell’80 per cento del bilancio. È urgente trovare soluzioni, ma la Commissione da sola è impotente e avrà pertanto bisogno della collaborazione attiva delle autorità nazionali. Credo che questo messaggio possa concludere la mia esposizione. La riforma procede nella giusta direzione. La Commissione ha rispettato il proprio impegno a lavorare con energia al fine di migliorare le proprie prassi amministrative e di controllo. Nonostante questo, ci vorrà ancora del tempo prima che diventi quell’amministrazione eccellente ed esemplare che tutti auspichiamo. Si tratta di un processo difficile, a cui tutte le Istituzioni devono contribuire con la propria esperienza. La Corte analizzerà ogni anno i progressi raggiunti, denunciando le carenze e raccomandando le misure che riterrà necessarie. Vi ringrazio vivamente per l’attenzione. Per il secondo anno consecutivo si è verificata un’eccedenza di bilancio elevata, superiore a 15 miliardi di euro (pari al 16 per cento del bilancio definitivo). L’eccedenza è dovuta all’annullamento di stanziamenti, imputabile principalmente al ritardo nell’esecuzione delle misure strutturali. Sarebbe stato opportuno modificare il bilancio per mantenere in equilibrio le entrate e le spese previste. Un altro aspetto significativo della gestione di bilancio è rappresentato dallo scarso utilizzo degli stanziamenti di pagamento in alcuni settori. Nel caso dei Fondi strutturali, la percentuale di utilizzo è stata inferiore al 70 per cento, il livello più basso dal 1999. La lentezza caratterizza anche l’attuazione degli aiuti di preadesione, in particolare del programma SAPARD, per il quale è stato erogato solamente il 9,2 per cento degli stanziamenti. Inoltre, i beneficiari finali del suddetto programma hanno ricevuto solo 1 milione di euro, e se non si accelera l’esecuzione, nel 2003 sarà necessario annullare alcuni stanziamenti. La Commissione deve continuare ad adoperarsi per depurare i conti, cancellando gli impegni che non sono più operativi. Gli impegni ancora da liquidare ammontano a oltre 12 miliardi di euro per gli aiuti esterni e a quasi 3 miliardi di euro per i nuovi strumenti di preadesione. Anche l’attuazione dei Fondi europei di sviluppo procede a ritmo lento. Sebbene l’ottavo FES sia in vigore da quattro anni, è stato erogato solo il 30 per cento degli stanziamenti. In conclusione, le previsioni in merito all’attuazione dei programmi e ai relativi pagamenti dovrebbero essere più realistiche e adattarsi alla capacità di assorbimento di ogni paese. Ne risulterebbe un bilancio più rigoroso ed equilibrato."@it9 ". Mr President, Secretary-General, ladies and gentlemen, it is my pleasure to be able to present to you today the Annual Report of the European Court of Auditors for 2001. The Court has analysed the follow-up given to its previous observations. Generally speaking, the Commission has taken appropriate steps to remedy the shortcomings highlighted. For example, outward processing customs arrangements have been simplified, the legislation promoting joint enterprises in the fisheries sector has been improved and tendering procedures under the TACIS programme have been revised. In other sectors developments have been less satisfactory. This is the case of the system of aid for durum wheat, where deficiencies that the Court pointed out in 1998 are still in evidence and some EUR 450 million are spent unnecessarily every year. This is also true of the Common Market Organisation for sugar, where, despite the 2001 reform, problems of overproduction and high prices persist. When the Audit Progress Committee starts work, I am certain that the Commission will be able to be more diligent in following up the Court's reports. Let us now move on to the Statement of Assurance. It is the opinion of the Court that the accounts for 2001 reliably reflect the revenue and expenditure and the financial situation of the Communities. However, the Report does express some reservations and observations which for the most part concern defects in the accounting system on which the Court has previously remarked. In its reply to our Report, the Commission acknowledges these shortcomings and undertakes to present a plan to modernise the accounting system before the end of 2002. The Court will examine the conception and implementation of this plan and will keep Parliament informed of its progress. As in previous years, the Court is of the opinion that the transactions underlying the revenue, commitments and administrative expenditure are legal and regular. Nonetheless, because of the errors that we have highlighted we are unable to provide this assurance in respect of the other payments. Most errors were detected in payments relating to agricultural policy and structural measures – in other words, in those management areas which the Commission shares with the Member States, and which account for some 80% of the budget. Reducing the frequency of errors will be contingent on significant improvements in the administration and control systems of both the Commission and the Member States. Take the common agricultural policy, where the declarations submitted by the beneficiaries of subsidies have not improved compared with previous years. The launch of the Integrated Management and Control System has not been completed, and almost half of the Member States have not introduced the bovine identification system, which has been compulsory since 2000. Other errors are linked to deficiencies in the controls carried out by the Member States (in the case, for example, of olive oil and cotton). The Court's recommendations obviously include the full implementation of the control mechanisms provided for in the Regulations. I have organised my comments into four main sections: firstly, the analysis of budgetary management; secondly, the follow-up given to the Court’s previous observations; thirdly, the Statement of Assurance (DAS); and fourthly, the reform of the Commission. As regards structural measures, further erroneous payments were discovered, caused by deficiencies in the control systems and in the Member States' declarations of expenditure. The Court is concerned about national governments' delay in applying the management and control instruments for the new programming period; the inspection units are not operational and there is no independent control of transactions. It recommends that the Commission intensify its checks and systematically turn the findings obtained to account. In the context of internal policies, which are directly managed by the Commission, examination of the fifth framework programme for research revealed incorrect payments due to the failure of beneficiaries to comply with contract provisions. The Court recommends simplifying the systems for reimbursing expenditure and introducing more effective sanction mechanisms. The national authorities in the beneficiary countries and non-governmental organisations play a decisive role in the management system for external aid programmes. Examination of the supporting documentation that is available centrally (in Brussels) leads to the conclusion that the Commission has legally and regularly met its commitments and payments. Nonetheless, the Court has no assurance that these operations were carried out correctly in the beneficiary countries, where the control systems are inadequate and errors have often been detected on the spot. The Commission must work more intensively to transform external aid – where progress has already been made. To conclude this theme, I should like to open a short parenthesis. In recent months there has been lively debate concerning the Commission's accounting system. This is a good thing, and I hope that the interest thus aroused will help to push through the reforms that the Court has long been advocating. However, in some respects the debate has suffered from a lack of precision and balance. The time has come to introduce some order and draw up an objective map of the situation. To this end, it should be stressed that, despite certain reservations, the Commission's accounts are reliable. Accordingly, save perhaps in a few specific areas, the figures provided by the budgetary accounts correspond to the actual use made of appropriations. This view is borne out by a rigorous professional auditing effort, in which the Court has invested considerable resources. Yet this effort has also led the Court to criticise the accounting system. The shortcomings that have been highlighted make it difficult to obtain the better-quality information that is necessary to improve management. I refer, for example, to the deficiencies in the system of accruals accounting when it comes to presenting the state of the Commission's assets and liabilities. For years the Court has been drawing attention to these defects, and at last its observations appear to have elicited some response. Today we are determinedly pressing the Commission to take remedial action. When we meet here again next year we will just as determinedly demand results, which I am confident will be positive. In the meantime, I would ask that the Commission be allowed to concentrate on this task, which is not at all easy. Let us now deal with what I believe to be a crucial issue in the Report: the reform of the Commission. 2001 was a year of transition which was marked by significant progress, especially in the fields of financial management and internal control. Let us see what the Court's main observations in this respect are. Firstly, I would like to point out that certain measures are not being introduced within the time limits stipulated. This delay is above all due to an overly ambitious initial timetable, as the Court has already complained. Secondly, the Council has adopted a new Financial Regulation which the Court considers generally appropriate. Despite some remaining unsatisfactory elements, this is a good instrument which will help to improve the administration of Community funds. Let us begin with the analysis of the implementation of the budget. For the first time, the Directors-General have drafted activity reports and prepared declarations on the quality of information and internal control. Increasing top managers' accountability in this way is one of the keys to the reform's success. This is a genuine revolution in the Commission's management culture. We recommend improving the approach to drawing up reports and declarations: presentation dates must be brought forward and guidelines must be issued in more precise terms, avoiding ambiguity, specifying possible observations and reservations and more clearly outlining plans of action. The Commission has summarised the reports and declarations by the Directors-General in a single document which it has submitted to Parliament and the Council. This summary includes a plan of action which aims to remedy the problems that have been identified. The plan should provide more detail on issues such as the monitoring of internal control standards and the reform of SINCOM. Finally, one aspect of the reform deserves greater attention. I refer to the Member States' management of programmes under what is known as 'shared management'. The Commission is having problems with incorporating concrete measures aimed at checking and improving the effectiveness of these management systems, which account for more than 80% of the budget, into its overall strategy. Solutions urgently need to be found, but the Commission on its own is powerless: it needs the active collaboration of national governments. I believe that this message provides an appropriate conclusion to my speech. The reform is progressing positively. The Commission has met its commitment to work hard on improving its administrative and control practices. However, it will take more time to achieve the excellent and exemplary administration we all want to see. It is a laborious process to which all the institutions must contribute their experience. Each year the Court will analyse the progress made, report on the deficiencies and recommend any measures it considers necessary. I thank you very much for your attention. For the second consecutive year there has been a high budgetary surplus, greater than EUR 15 000 million (16% of the final budget). The surplus is due to the cancellation of appropriations caused mainly by the delay in the implementation of structural measures. It would have been appropriate to modify the budget to maintain the balance between the forecast expenditure and revenue. Another crucial feature of the budgetary management was the low rate of use of payment appropriations in certain areas. In the case of the Structural Funds, percentage of use was less then 70%, the lowest level since 1999. Delays were also a feature of the implementation of pre-accession aid, especially in the case of the SAPARD programme, where only 9.2% of the appropriations were disbursed. What is more, only EUR 1 million were received by the final beneficiaries of this programme. If the pace of implementation does not pick up, appropriations will have to be cancelled in 2003. The Commission must continue its effort to clear the accounts by cancelling those commitments which can no longer be implemented. Outstanding commitments amount to EUR 12 000 million in the case of external aid and to nearly 3 000 million in the case of the new pre-accession instruments. The rate of implementation of the European Development Funds is just as sluggish. After four years, only 30% of appropriations under the 8th EDF have been disbursed. To conclude, the estimates made for these programmes in terms of implementation and payments need to be more realistic and take account of each country's capacity to absorb aid. This would result in a more accurately calculated and balanced budget."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de secretaris-generaal, geachte leden van het Europees Parlement, dames en heren, ik heb het genoegen u vandaag het jaarverslag van de Europese Rekenkamer over het begrotingsjaar 2001 te presenteren. De Rekenkamer heeft onderzocht op welke manier een follow-up is gegeven aan haar eerdere opmerkingen. In het algemeen heeft de Commissie passende maatregelen getroffen om de gesignaleerde tekortkomingen te corrigeren: de douaneregeling passieve veredeling is vereenvoudigd, de regeling ter bevordering van gemeenschappelijke ondernemingen in de visserij is verbeterd en de aanbestedingsprocedures van het TACIS-programma zijn herzien. In andere sectoren waren de ontwikkelingen minder bevredigend. Dat is het geval bij de steun voor durumtarwe, waar de door de Rekenkamer in 1998 gesignaleerde gebreken nog steeds bestaan en waar jaarlijks ongeveer 450 miljoen euro nodeloos wordt uitgegeven. Hetzelfde geldt voor de gemeenschappelijke marktordening voor suiker, waar ondanks de hervorming van 2001 nog steeds problemen van overproductie en hoge prijzen bestaan. Ik ben er zeker van dat, wanneer het Comité voortgang controle operationeel wordt, de Commissie meer aandacht zal kunnen besteden aan de follow-up van de verslagen van de Rekenkamer. Dan nu enkele woorden over de betrouwbaarheidsverklaring. De Rekenkamer is van oordeel dat de rekeningen over het begrotingsjaar 2001 een getrouw beeld geven van de ontvangsten en uitgaven alsook van de financiële situatie van de Gemeenschappen. Niettemin maakt de Rekenkamer in enkele gevallen voorbehoud of opmerkingen, meestal met betrekking tot reeds eerder door de Rekenkamer gesignaleerde gebreken in de administratieve organisatie. In haar antwoord op ons verslag erkent de Commissie die gebreken en verbindt zij zich ertoe vóór eind 2002 een plan voor de modernisering van de administratieve organisatie voor te leggen. De Rekenkamer zal de opzet en uitvoering van dit plan bestuderen en het Parlement op de hoogte houden van de voortgang ervan. Evenals in voorgaande begrotingsjaren is de Rekenkamer van oordeel dat de onderliggende verrichtingen bij de ontvangsten, de verplichtingen en de huishoudelijke uitgaven wettig en regelmatig zijn. Met betrekking tot de andere betalingen kunnen we die zekerheid echter niet geven wegens de ontdekte fouten. De meeste fouten zijn aangetroffen in de betalingen betreffende het landbouwbeleid en de structurele maatregelen, dus in de sectoren die door de Commissie en de lidstaten gezamenlijk worden beheerd en die goed zijn voor ongeveer 80 procent van de begroting. Vermindering van het foutenpercentage vergt een significante verbetering van de beheer- en controlesystemen, zowel bij de Commissie als in de lidstaten. Zo zijn op het gebied van het gemeenschappelijk landbouwbeleid de declaraties van de subsidieontvangers niet verbeterd in vergelijking met de vorige jaren. Het geïntegreerd beheer- en controlesysteem is nog niet volledig in gebruik genomen en bijna de helft van de lidstaten heeft het sinds 2000 voorgeschreven systeem voor identificatie van runderen nog niet ingevoerd. Andere fouten houden verband met gebreken in de controles van de lidstaten (bijvoorbeeld bij olijfolie en katoen). Vanzelfsprekend beveelt de Rekenkamer aan de in de verordeningen voorgeschreven controlemechanismen volledig toe te passen. Mijn betoog is opgebouwd rond vier belangrijke thema's: ten eerste de analyse van de begrotingsuitvoering; ten tweede de follow-up van eerdere opmerkingen van de Rekenkamer; ten derde de betrouwbaarheidsverklaring (DAS); en ten vierde de hervorming van de Commissie. Op het gebied van de structurele maatregelen zijn opnieuw onjuiste betalingen ontdekt, die zijn veroorzaakt door gebreken in de controlesystemen en in de uitgavendeclaraties van de lidstaten. De Rekenkamer maakt zich zorgen over de achterstand van de nationale overheidsinstanties bij de toepassing van de beheer- en controle-instrumenten voor de nieuwe programmeringsperiode: de inspectiediensten zijn nog niet operationeel en er is geen onafhankelijke controle van de verrichtingen. De Commissie wordt aanbevolen haar controles te intensifiëren en de resultaten ervan systematisch te benutten. Wat betreft het intern beleid, dat rechtstreeks door de Commissie wordt gevoerd, wijst een analyse van het vijfde kaderprogramma voor onderzoek op onjuiste betalingen die ontstaan doordat begunstigden hun contractuele verplichtingen niet nakomen. De Rekenkamer beveelt aan de systemen voor terugbetaling van uitgaven te vereenvoudigen en doeltreffender sanctiesystemen in te voeren. De overheidsinstanties van de begunstigde landen en de niet-gouvernementele organisaties spelen een doorslaggevende rol in het beheer van de programma's voor externe steun. Uit een analyse van de bewijsstukken die op centraal niveau (in Brussel) beschikbaar zijn kan worden geconcludeerd dat de Commissie haar verplichtingen en betalingen op wettige en regelmatige wijze heeft uitgevoerd. De Rekenkamer heeft evenwel geen zekerheid dat deze verrichtingen ook in de begunstigde landen correct zijn verlopen: de controlesystemen zijn ontoereikend en ter plaatse zijn vaak fouten ontdekt. De Commissie moet intensiever werken aan de hervorming van de externe steunmaatregelen - die reeds goed vordert. Ter afsluiting van dit punt nog een opmerking terzijde. De laatste maanden wordt er heftig gedebatteerd over de boekhoudsystemen van de Commissie. Dat is goed, en ik hoop dat de gewekte belangstelling de hervormingen die de Rekenkamer reeds lang voorstelt zal bespoedigen. Maar op sommige punten lijdt het debat onder een gebrek aan zakelijkheid en sereniteit. Het is tijd om wat orde te scheppen en een objectief beeld van de situatie te schetsen. In dit verband moet worden beklemtoond dat de rekeningen van de Commissie - met bepaalde beperkingen - betrouwbaar zijn; zo komen de gegevens van de begrotingsboekhouding - behalve wellicht in enkele specifieke gevallen - overeen met de werkelijke besteding van de kredieten. Dit oordeel berust op strikt en professioneel uitgevoerde controlewerkzaamheden, waaraan de Rekenkamer heel wat middelen heeft besteed. Maar op basis van die controle heeft de Rekenkamer ook kritiek geleverd op het boekhoudsysteem. De gesignaleerde tekortkomingen bemoeilijken het verzamelen van informatie van betere kwaliteit, die nodig is voor een verbetering van het beheer. Het gaat hier bijvoorbeeld om de gebreken van het baten-lastenstelsel bij het weergeven van de activa en passiva van de Commissie. De Rekenkamer wijst al jaren op deze gebreken en haar opmerkingen schijnen eindelijk weerklank te vinden. Vandaag verzoeken wij de Commissie met klem corrigerende maatregelen te nemen; volgend jaar zullen wij op deze plaats met evenveel klem resultaten eisen, en ik vertrouw erop dat die positief zullen zijn. In de tussentijd moeten wij de Commissie de kans geven zich op deze moeilijke taak te concentreren. Ik kom nu op wat ik beschouw als het hoofdthema van het verslag: de hervorming van de Commissie. Het jaar 2001 was een overgangsjaar waarin aanzienlijke vorderingen zijn gemaakt, met name inzake het financieel beheer en de interne controle. Laten we eens zien wat de voornaamste opmerkingen van de Rekenkamer hierover zijn. Ten eerste stellen wij vast dat bepaalde maatregelen niet binnen de voorgeschreven termijn worden uitgevoerd. Deze vertraging is vooral te wijten aan het feit dat het oorspronkelijke tijdschema te ambitieus was, zoals de Rekenkamer reeds had aangegeven. Ten tweede heeft de Raad een nieuw Financieel Reglement vastgesteld, dat de Rekenkamer in het algemeen adequaat acht. Het bevat nog wel enkele onbevredigende elementen, maar het is een goed instrument waarmee het beheer van de communautaire middelen kan worden verbeterd. Mijn eerste punt is de analyse van de begrotingsuitvoering. De directeuren-generaal hebben voor het eerst een activiteitenverslag opgesteld en een verklaring afgegeven over de kwaliteit van de informatie en van de interne controle. De zwaardere verantwoordingsplicht van de beheerder is een van de sleutels van het succes van de hervorming. Het is een ware revolutie in de beheercultuur van de Commissie. Wij geven in overweging de methodologie voor de opstelling van de verslagen en verklaringen te verbeteren: de indieningsdatum moet worden vervroegd; er moeten nauwkeuriger richtlijnen komen, zonder onduidelijkheden, waarin mogelijke opmerkingen en beperkingen aangegeven worden en waarin de actieplannen nauwkeuriger omschreven staan. De Commissie heeft de verslagen en verklaringen van de directeuren-generaal samengevat in een document dat het Parlement en de Raad is toegezonden. Het omvat een actieplan dat ten doel heeft de geconstateerde problemen te verhelpen. In dat plan moet dieper worden ingegaan op kwesties zoals het toezicht op de normen voor interne controle of de hervorming van SINCOM. Eén aspect van de hervorming verdient ten slotte extra aandacht: het beheer van de programma's door de lidstaten in het zogeheten "gedeeld beheer". De Commissie heeft moeite om in haar algemeen beleid concrete maatregelen op te nemen die bedoeld zijn om de werking van deze beheersystemen - die meer dan 80 procent van de begroting betreffen - te controleren en te verbeteren. Hier moet dringend naar oplossingen worden gezocht, maar alléén staat de Commissie machteloos: zij heeft de actieve medewerking van de nationale autoriteiten nodig. Ter afsluiting van mijn betoog wil ik het volgende opmerken. De hervorming evolueert positief. De Commissie heeft zich gehouden aan haar toezegging hard te werken aan het verbeteren van haar beheer- en controlepraktijken. Toch zal het nog wel even duren voordat de uitstekende en voorbeeldige administratieve organisatie tot stand gebracht is die wij allen zo graag zien. Dat is een moeizaam proces, waarbij alle instellingen hun eigen ervaring moeten inbrengen. De Rekenkamer zal elk jaar de gemaakte vorderingen onderzoeken, de tekortkomingen signaleren en de maatregelen aanbevelen die zij nodig acht. Ik dank u hartelijk voor uw aandacht. Voor het tweede achtereenvolgende jaar was er een aanzienlijk begrotingsoverschot: meer dan 15 miljard euro (ofwel 16 procent van de definitieve begroting). Het overschot is te verklaren door de annulering van kredieten, voornamelijk als gevolg van vertragingen bij de tenuitvoerlegging van structurele maatregelen. Het zou wenselijk zijn geweest de begroting te wijzigen om de ontvangsten en de voorziene uitgaven met elkaar in evenwicht te houden. Een ander belangrijk kenmerk van de begrotingsuitvoering was de geringe benutting van de betalingskredieten in bepaalde sectoren. In het geval van de structuurfondsen lag de benutting onder de 70 procent, het laagste niveau sinds 1999. Ook de tenuitvoerlegging van de pretoetredingssteun werd gekenmerkt door traagheid, vooral bij het SAPARD-programma, waarvoor slechts 9,2 procent van de kredieten werd besteed. Bovendien ontvingen de uiteindelijke begunstigden van dit programma slechts 1 miljoen euro. Als de uitvoering niet wordt versneld, zullen in 2003 kredieten moeten worden geannuleerd. De Commissie moet verder gaan met het op orde brengen van de rekeningen door verplichtingen waaraan niet meer kan worden voldaan te annuleren. Er zijn nog af te wikkelen verplichtingen ten belope van meer dan 12 miljard euro bij de externe steunmaatregelen en bijna 3 miljard euro bij de nieuwe pretoetredingsinstrumenten. De uitvoering van de Europese Ontwikkelingsfondsen verloopt eveneens traag. Na vier jaar uitvoering is slechts 30 procent van het achtste EOF uitgegeven. De conclusie is dat de uitvoerings- en betalingsramingen voor de programma's realistischer moeten worden en beter moeten inspelen op het absorptievermogen van elk land. Dit zou leiden tot een nauwkeuriger en evenwichtiger begroting."@nl2 "Senhor Presidente, Senhor Secretário-Geral, Senhores Deputados ao Parlamento Europeu, senhoras e senhores, é com prazer que hoje vos apresento o Relatório Anual do Tribunal de Contas Europeu relativo ao exercício de 2001. O Tribunal analisou o seguimento dado às suas anteriores observações. Regra geral, a Comissão tomou as medidas adequadas para corrigir as deficiências assinaladas. Assim, por exemplo, o regime aduaneiro de aperfeiçoamento passivo foi simplificado, a legislação visando promover os empreendimentos conjuntos no sector da pesca foi melhorada, e foram revistos os procedimentos de licitação no âmbito do programa TACIS. Noutros sectores, não se registou uma evolução tão satisfatória. É o caso do regime de ajudas para o trigo duro, em que continuam a verificar-se deficiências assinaladas pelo Tribunal já em 1988, e em que são despendidos, desnecessariamente, cerca de 450 milhões de euros anuais. É também o caso da organização comum de mercado no sector do açúcar, onde, apesar da reforma de 2001, subsistem problemas de sobreprodução e preços demasiado elevados. Estou certo de que a entrada em funcionamento do Comité de acompanhamento da auditoria permitirá à Comissão ser mais diligente no seguimento dado aos relatórios do Tribunal de Contas. Vejamos agora a declaração de fiabilidade. O Tribunal é de opinião que as contas relativas ao exercício de 2001 reflectem fielmente as receitas e as despesas bem como a situação financeira das Comunidades. No entanto, o relatório formula algumas reservas e observações relacionadas, na maior parte dos casos, com deficiências no sistema contabilístico para as quais o Tribunal já anteriormente chamara a atenção. Na sua resposta ao nosso relatório, a Comissão reconhece essas deficiências e compromete-se a apresentar um plano de modernização do sistema contabilístico antes do final de 2002. O Tribunal verificará a concepção e a execução deste plano, e manterá o Parlamento informado sobre a evolução do mesmo. Como em anteriores exercícios, o Tribunal é de opinião que as transacções subjacentes às receitas, aos compromissos e às despesas administrativas se processaram de forma legal e regular. Em relação aos outros pagamentos, porém, não nos é possível oferecer esta garantia atendendo aos erros por nós detectados. A maior parte destes erros registaram-se nos pagamentos relativos à política agrícola e a medidas estruturais, isto é, nos domínios de gestão partilhada entre a Comissão e os Estados-Membros, que correspondem a cerca de 80% do orçamento. A redução da frequência de erros exigirá significativas melhorias nos sistemas de administração e controlo, tanto da Comissão como dos Estados-Membros. Em relação à política agrícola comum, as declarações apresentadas pelos beneficiários de subsídios não registaram quaisquer melhorias comparativamente a anos anteriores. A entrada em funcionamento do Sistema Integrado de Gestão e Controlo está por completar, e quase metade dos Estados-Membros ainda não introduziram o sistema de identificação de bovinos, obrigatório desde 2000. Outros erros há que estão relacionados com deficiências nos controlos efectuados pelos Estados-Membros, por exemplo, no caso do azeite e do algodão. As recomendações do Tribunal incluem, obviamente, a aplicação cabal dos mecanismos de controlo previstos na regulamentação. Organizei a minha exposição em torno de quatro temas importantes: primeiro, a análise da gestão orçamental; segundo, o seguimento dado às anteriores observações do Tribunal; terceiro, a Declaração sobre a fiabilidade das contas (DAS); e, em quarto lugar, a reforma da Comissão. No que respeita às medidas estruturais, foram detectados novamente pagamentos erróneos causados por deficiências nos sistemas de controlo e nas declarações de despesas apresentadas pelos Estados-Membros. Constitui motivo de preocupação para o Tribunal o atraso na aplicação, por parte dos governos nacionais, dos instrumentos de gestão e controlo para o novo período de programação. As unidades de inspecção não funcionam e não existe um controlo independente das transacções. O Tribunal recomenda à Comissão que intensifique as suas verificações e analise, sistematicamente, os resultados obtidos. No domínio das políticas internas, que são geridas directamente pela Comissão, a análise do Quinto Programa-Quadro de Investigação revelou pagamentos incorrectos devidos ao incumprimento dos contratos por parte dos beneficiários. O Tribunal recomenda a simplificação dos sistemas de reembolso de despesas, e a introdução de mecanismos de sanção mais eficazes. As autoridades nacionais dos países beneficiários e as organizações não governamentais desempenham um papel decisivo no sistema de gestão dos programas de ajuda externa. Da análise da documentação de apoio disponível a nível central, em Bruxelas, conclui-se que a Comissão satisfez os compromissos e os pagamentos de forma legal e regular. No entanto, o Tribunal não possui garantias de que essas operações tenham sido correctamente executadas nos países beneficiários, onde os sistemas de controlo são inadequados tendo frequentemente sido detectados erros no terreno. A Comissão deve intensificar os seus esforços no sentido de introduzir as necessárias modificações no domínio da ajuda externa – onde em todo o caso já foram dados passos positivos. A concluir este tema, gostaria de abrir um pequeno parêntese. Nos últimos meses, temos assistido a um debate acalorado acerca do sistema contabilístico da Comissão. Saúdo este facto e faço votos por que o interesse assim suscitado contribua para impulsionar as reformas que desde há tempo o Tribunal vem defendendo. Contudo, nalguns aspectos, o debate padeceu de falta de rigor e equilíbrio. É chegado o momento de introduzir um pouco de ordem e estabelecer um mapa objectivo da situação. Nesse sentido, convém sublinhar que, apesar de determinadas reservas, as contas da Comissão são fiáveis. Assim, salvo porventura em relação a alguns aspectos pontuais, os valores fornecidos pela contabilidade orçamental correspondem à efectiva execução das dotações. Esta opinião é corroborada por um rigoroso trabalho profissional de auditoria, no qual o Tribunal tem investido consideráveis recursos. Como fruto também deste trabalho, porém, o Tribunal foi levado a criticar o sistema contabilístico. As insuficiências assinaladas dificultam a obtenção de informação de maior qualidade, necessária para melhorar a gestão. Refiro-me, por exemplo, às deficiências da contabilidade financeira quando se trata de apresentar a situação do activo e do passivo da Comissão. De há anos a esta parte que o Tribunal vem insistindo nestas deficiências, e parece que finalmente as suas observações começam a ter eco. Hoje, exigimos com determinação que a Comissão tome medidas correctoras. No próximo ano, quando nos voltarmos a reunir aqui, exigiremos com igual determinação que nos sejam apresentados resultados, que confio serão positivos. Até lá, deixemos por favor a Comissão concentrar-se nesta tarefa, que não é fácil de todo. Abordemos agora o que considero um tema fundamental do Relatório: a reforma da Comissão. 2001 foi um ano de transição em que se registaram progressos significativos, sobretudo a nível da gestão financeira e do controlo interno. Vejamos quais as principais observações do Tribunal a este respeito. Em primeiro lugar, cumpre assinalar que determinadas medidas não estão a ser introduzidas dentro dos prazos estipulados. Como o Tribunal já observou, este atraso deve-se sobretudo a um calendário inicial demasiado ambicioso. Em segundo lugar, o Conselho adoptou um novo Regulamento Financeiro que o Tribunal considera, regra geral, adequado. Apesar de subsistirem alguns aspectos insatisfatórios, trata-se de um instrumento válido e que permitirá melhorar a administração dos fundos comunitários. Comecemos, então, pela análise da execução do orçamento. Os Directores-Gerais elaboraram, pela primeira vez, relatórios de actividade e formularam declarações sobre a qualidade da informação e do controlo interno. Esta maior responsabilização dos gestores é uma das chaves do êxito da reforma. Estamos perante uma verdadeira revolução na cultura de gestão da Comissão. Recomendamos que a metodologia utilizada na elaboração dos relatórios e das declarações deve ser melhorada: o prazo de apresentação deve ser encurtado e devem ser estabelecidas orientações mais precisas, por forma a evitar ambiguidades, especificar eventuais reservas e observações e definir com mais rigor os planos de acção. A Comissão resumiu os relatórios e as declarações dos Directores-Gerais num documento que enviou ao Parlamento e ao Conselho. Este resumo inclui um plano de acção destinado a corrigir os problemas identificados. O plano deveria abordar mais aprofundadamente determinadas questões, como o seguimento das normas de controlo interno e a reforma do SINCOM. Por último, há um aspecto da reforma que exige maior atenção. Refiro-me à gestão dos programas efectuada pelos Estados-Membros, no âmbito da chamada “gestão partilhada”. É difícil para a Comissão integrar na sua estratégia medidas concretas tendentes a controlar e a melhorar estes sistemas de gestão, que representam mais de 80% do orçamento. É urgente encontrar soluções, mas a Comissão, por si só, não terá possibilidade de o fazer, sendo indispensável a colaboração activa das autoridades nacionais. Creio que esta mensagem é uma boa conclusão para a minha exposição. A reforma vem registando avanços positivos. A Comissão tem cumprido com o seu compromisso de trabalhar afincadamente na melhoria das suas práticas administrativas e de controlo. No entanto, ainda tem um caminho pela frente antes de conseguir prestar a administração excelente e exemplar que todos nós desejamos. Trata-se de um processo laborioso, para o qual todas as instituições são chamadas a colaborar com a sua experiência. O Tribunal analisará todos os anos os progressos alcançados, apontando as deficiências encontradas e formulando recomendações quanto às medidas que julgar necessárias. Agradeço vivamente à assembleia a atenção que me foi dispensada. Pelo segundo ano consecutivo, verificou-se um elevado excedente orçamental, superior a 15 mil milhões de euros (cerca de 16% do orçamento final). Este excedente ficou a dever-se à anulação de dotações, motivada, sobretudo, por atrasos na execução de medidas estruturais. Teria sido conveniente modificar o orçamento, por forma a manter um equilíbrio entre as receitas e as despesas previstas. Outro aspecto crucial da gestão orçamental foi a fraca utilização das dotações para pagamentos em determinados domínios. No caso dos Fundos Estruturais, o índice de utilização foi inferior a 70%, o mais baixo nível registado desde 1999. A morosidade caracterizou também a execução das ajudas de pré-adesão, especialmente no caso do programa SAPARD, em que apenas foram desembolsadas 9,2% das dotações. Além disso, os beneficiários finais deste programa receberam apenas 1 milhão de euros. Impõe-se uma aceleração do ritmo de execução, sob pena de haver que anular dotações em 2003. A Comissão deve prosseguir os seus esforços de apuramento das contas, cancelando os compromissos que deixaram de ser exequíveis. As dotações pendentes de liquidação elevam-se a mais de 12 mil milhões de euros, no caso das ajudas externas, e a quase 3 mil milhões de euros, no caso dos novos instrumentos de pré-adesão. A execução do Fundo Europeu de Desenvolvimento tem-se processado igualmente a um ritmo lento. Decorridos quatro anos sobre a entrada em vigor do 8º FED, apenas 30% das respectivas dotações foram desembolsadas. Em suma, as estimativas feitas em relação a estes programas, em termos quer de execução quer de pagamentos, deverão ser mais realistas e ter em conta a capacidade de absorção de ajuda de cada país. Obter-se-ia, assim, um orçamento calculado com maior rigor e mais equilibrado."@pt11 ". Ärade talman, herr ordförande, herr generalsekreterare, ärade parlamentsledamöter, mina damer och herrar! Jag har nöjet att i dag kunna lägga fram Europeiska revisionsrättens årsrapport för budgetåret 2001. Revisionsrätten har undersökt uppföljningen av tidigare iakttagelser. Allmänt sett har kommissionen vidtagit lämpliga åtgärder för att korrigera de brister som iakttagits. Till exempel har tullförfarandet för passiv förädling förenklats, lagstiftningen för att främja gemensamma företag inom fiskerisektorn har förbättrats och anbudsförfarandena inom Tacisprogrammet har setts över. Inom andra sektorer har utvecklingen inte varit lika tillfredsställande. Detta gäller stödsystemet för durumvete där vissa brister som revisionsrätten påtalade år 1998 fortfarande kvarstår, och cirka 450 miljoner euro utbetalas i onödan varje år. Detta gäller också den gemensamma organisationen av marknaden för socker, där problem med överproduktion och höga priser kvarstår trots reformen år 2001. Jag är säker på att kommissionen på ett bättre sätt kommer att kunna följa upp revisionsrättens rapporter när väl kommittén för revisionsuppföljning har börjat sitt arbete. Så några ord om revisionsförklaringen. Revisionsrätten anser att räkenskaperna för budgetåret 2001 ger en tillförlitlig bild av inkomster och utgifter och av gemenskapernas finansiella ställning. Icke desto mindre formuleras i årsrapporten några reservationer och iakttagelser som till stor del har sitt ursprung i brister i redovisningssystemet som redan tidigare påpekats av revisionsrätten. I sina svar på årsrapporten medger kommissionen att det förekommer brister, och den utlovar att den skall framlägga en plan för att modernisera redovisningssystemet före utgången av år 2002. Revisionsrätten kommer att kontrollera utformningen och genomförandet av denna plan och kommer naturligtvis att informera parlamentet om hur den framskrider. Som för tidigare budgetår anser revisionsrätten att de transaktioner som ligger till grund för inkomster, åtaganden och administrativa utgifter är lagliga och korrekta. Icke desto mindre kan revisionsrätten på grund av de fel som upptäckts inte uppnå någon säkerhet om övriga betalningar. Den största andelen fel rör betalningar för jordbrukspolitik och strukturåtgärder, alltså de områden där kommissionen och medlemsstaterna har gemensam förvaltning, vilket gäller 80 procent av budgeten. För att minska förekomsten av fel krävs en väsentlig förbättring av förvaltnings- och kontrollsystemen, både vid kommissionen och i medlemsstaterna. När det gäller den gemensamma jordbrukspolitiken har de deklarationer som inlämnats av stödmottagarna inte förbättrats i jämförelse med tidigare år. Det integrerade systemet för administration och kontroll har inte helt införts, och i nästan hälften av medlemsstaterna har man inte infört det system för identifiering av nötkreatur som varit obligatoriskt sedan år 2000. Andra fel har att göra med brister i medlemsstaternas kontroller, till exempel i fallet med olivolja och bomull. Revisionsrätten rekommenderar naturligtvis att de kontrollåtgärder som föreskrivs i bestämmelserna skall tillämpas fullt ut. Min framställning är inriktad på fyra stora områden: för det första analysen av budgetförvaltningen, för det andra uppföljningen av revisionsrättens tidigare iakttagelser, för det tredje revisionsförklaringen (DAS) och för det fjärde, reformen av kommissionen. När det gäller strukturåtgärder upptäcktes ytterligare felaktiga betalningar som orsakades av brister i kontrollsystemen och i medlemsstaternas utgiftsredogörelser. Revisionsrätten uttrycker sin oro över fördröjningen i fråga om nationella regeringars tillämpning av förvaltnings- och kontrollinstrument för den nya programperioden. Kontrollenheterna fungerar inte, och det förekommer ingen oberoende kontroll av transaktioner. Revisionsrätten rekommenderar att kommissionen skall intensifiera sina kontroller och systematiskt använda sig av de uppnådda resultaten. Inom området för inre politik, som förvaltas direkt av kommissionen, visade en granskning av femte ramprogrammet för forskning oriktiga betalningar till följd av att mottagare inte följde avtalsvillkoren. Revisionsrätten rekommenderar att systemen för att betala tillbaka utgifter skall förenklas och att effektivare sanktioner skall införas. De nationella myndigheterna i mottagarländerna och icke-statliga organisationer har en viktig roll att spela i förvaltningssystemen för de externa biståndsprogrammen. Granskning av det verifierande underlag som finns tillgängligt på central nivå i Bryssel leder till slutsatsen att kommissionen har skött åtaganden och betalningar på ett lagligt och korrekt sätt. Emellertid har revisionsrätten ingen säkerhet för att dessa transaktioner har utförts korrekt i mottagarländerna, där kontrollsystemen inte är tillräckliga och fel ofta har uppdagats på platsen. Kommissionen bör arbeta mer intensivt med att förändra det externa biståndet där vissa positiva effekter redan uppnåtts. Som avslutning till denna punkt vill jag göra en kort parentes. Under de senaste månaderna har det förekommit en livlig debatt om kommissionens redovisningssystem. Detta är en god sak, och jag hoppas att det intresse som har väckts kan bidra till genomförandet av de reformer som revisionsrätten talat för under lång tid. Emellertid har debatten i vissa avseenden saknat precision och balans. Nu är det dags att bringa ordning och att ge en objektiv bild av situationen. Här skall det också understrykas att kommissionens räkenskaper är tillförlitliga trots vissa reservationer. Sålunda överensstämmer de siffror som ges i budgeträkenskaperna med den faktiska användningen av anslagen, möjligen bortsett från några specifika punkter. Detta uttalande bygger på ett rigoröst och professionellt revisionsarbete på vilket revisionsrätten lägger ned stora resurser. Detta arbete har emellertid också lett till att revisionsrätten kritiserar redovisningssystemet. De brister som har påtalats försvårar erhållandet av den information av bättre kvalitet som skulle göra det möjligt att förbättra förvaltningen. Jag syftar till exempel på bristerna i systemet med periodisk redovisning när det gäller att klargöra ställningen för kommissionens tillgångar och skulder. Revisionsrätten har i flera år påtalat dessa brister, och nu verkar det som om kommissionen tagit fasta på detta. Nu ber vi mycket bestämt kommissionen att vidta korrigerande åtgärder. När vi ses här igen nästa år kommer vi med samma bestämdhet att begära resultat, och jag vet att de blir positiva. Under tiden skulle jag vilja att kommissionen fick koncentrera sig på denna uppgift som förvisso inte är lätt. Nu kommer vi till något jag anser vara ett av årsrapportens viktigaste teman: reformen av kommissionen. År 2001 var ett övergångsår som kännetecknades av väsentliga framsteg, särskilt i fråga om ekonomisk förvaltning och intern kontroll. Låt oss se vilka revisionsrättens huvudsakliga iakttagelser är på detta område. För det första måste vi påpeka att vissa åtgärder inte införs inom de fastställda tidsfristerna. Denna försening beror framför allt på att den ursprungliga tidtabellen var alltför ambitiös, vilket redan påpekats av revisionsrätten. För det andra har rådet antagit en ny budgetförordning som revisionsrätten i det stora hela anser vara tillfredsställande. Trots att vissa brister kvarstår är denna förordning ett bra instrument som kommer att förbättra förvaltningen av gemenskapsmedlen. Låt oss börja med analysen av budgetförvaltningen. Generaldirektörerna har för första gången utarbetat verksamhetsrapporter och förberett förklaringar angående kvaliteten på informationen och internkontrollen. Att på detta sätt öka den högsta ledningens ansvarighet är en av de viktigaste faktorerna för att reformen skall bli framgångsrik. Det rör sig om en verklig revolution i kommissionens förvaltningskultur. Vi rekommenderar att man förbättrar metoderna för att skriva rapporter och förklaringar. Datum för framläggande måste tidigareläggas, riktlinjerna måste bli precisare så att tvetydigheter undviks, eventuella iakttagelser och reservationer skall preciseras och handlingsplaner skall definieras klarare. Kommissionen har sammanfattat generaldirektörernas rapporter och förklaringar i ett enda dokument som den har lagt fram inför parlamentet och rådet. Detta dokument inkluderar en handlingsplan som syftar till att åtgärda de problem som iakttagits. Planen skall på djupet angripa frågor som uppföljningen av normerna för internkontroll och reformen av Sincom. Slutligen är det en aspekt av reformen som kräver större uppmärksamhet. Det rör sig om medlemsstaternas förvaltning av program, så kallad ”gemensam förvaltning”. Kommissionen har problem med att införa konkreta åtgärder för att kontrollera och förbättra effektiviteten av dessa förvaltningssystem som omfattar mer än 80 procent av budgeten. Det är viktigt att omedelbart finna lösningar, men kommissionen kan inte göra något ensam; den behöver aktivt stöd från de nationella regeringarna. Följande kan tjäna som slutsats för mitt anförande. Reformen går i rätt riktning. Kommissionen har fullgjort sitt åtagande att arbeta hårt för att förbättra sina förvaltnings- och kontrollförfaranden. Men det kommer att ta tid innan vi får den utmärkta och exemplariska förvaltning som vi alla önskar. Det rör sig om en mödosam process där alla institutioner måste bidra med sin erfarenhet. Revisionsrätten kommer varje år att analysera de framsteg som har gjorts, rapportera om brister och rekommendera de åtgärder som den anser vara nödvändiga. Tack för er uppmärksamhet. För andra året i rad har ett högt budgetöverskott uppkommit på mer än 1,5 miljarder euro (16 procent av den slutliga budgeten). Överskottet kan förklaras genom att anslag förfallit, framför allt på grund av förseningar vid genomförandet av strukturåtgärder. Det hade varit lämpligt att ändra i budgeten för att bevara balansen mellan inkomsterna och beräknade utgifter. Ett annat viktigt drag i budgetförvaltningen var den låga utnyttjandegraden av betalningsbemyndiganden inom vissa områden. När det gäller strukturfonderna var utnyttjandegraden lägre än 70 procent, den lägsta nivån sedan år 1999. Också utnyttjandet av stödet inför anslutningen präglas av förseningar, särskilt Sapardprogrammet, där endast 9,2 procent av anslagen har utbetalats. Dessutom har slutmottagarna av detta program endast mottagit 1 miljon euro. Om genomförandet inte påskyndas kommer anslagen att förfalla år 2003. Kommissionen bör fortsätta sina ansträngningar att reglera räkenskaperna genom att dra tillbaka åtaganden som inte längre kan genomföras. Utestående åtaganden uppgår till mer än 1,2 miljarder euro när det gäller externt bistånd och nästan 3 miljarder när det gäller de nya föranslutningsinstrumenten. Även genomförandet av de Europeiska utvecklingsfonderna sker i en långsam takt. På de fyra år som den åttonde EUF har funnits har endast 30 procent av anslagen utbetalats. Slutsatsen är att beräkningarna för genomförande och betalningar av program måste vara mer realistiska och anpassas till varje lands absorptionsförmåga. Resultatet skulle bli en mer exakt och balanserad budget."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "audit"9,9 "joint venture"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph