Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-11-20-Speech-3-057"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021120.1.3-057"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, chers collègues, comme chaque année, la lecture du programme législatif de la Commission pour 2003 donne le vertige, et ce tout d'abord parce que l'on y mesure l'étendue des domaines d'intervention de l'Union européenne. On y vérifie que, de révision en réforme des traités, les États membres ont cédé leurs prérogatives les plus légitimes pour ne plus être que les collectivités locales du futur super-État européen. L'introduction théorique du principe de subsidiarité que vous déclarez vouloir enfin prendre en compte après dix ans ne limite en rien l'appétit législatif de l'Union. Pour le reste, on ne peut qu'approuver les objectifs légitimes, tels que la volonté affichée de procéder à des analyses sur l'impact de la législation communautaire ou celle de procéder à la codification de la législation existante. On pourrait même dire : que ne l'a-t-on pas fait plus tôt ?
Transparaît aussi dans le rapport l'aveu en filigrane de la préparation de l'Union européenne à l'élargissement, et pas seulement sous l'angle institutionnel. Au-delà des arbitrages agricoles et financiers qui sont loin d'être finalisés, il reste à effectuer de très nombreux ajustements prétendument techniques et une révision générale de très nombreuses politiques, laquelle n'interviendra qu'après la fin des négociations d'adhésion.
Quant à l'objectif de participer à la pacification au Moyen-Orient, comment ne pas douter lorsque l'on apprend qu'avant-hier, la Grande-Bretagne a participé unilatéralement, aux côtés des États-Unis d'Amérique, à une agression aérienne - une de plus - contre l'Iraq, le jour même où cet État recevait les inspecteurs prévus par la résolution 1441 ? Je concède volontiers que la Commission n'est pas responsable de cette situation.
Enfin, le document pris dans sa globalité laisse planer un malaise diffus. Le programme 2003 révèle l'importance des servitudes internationales de l'Union européenne, importance à laquelle s'ajoute une volonté d'ouvrir l'Union dans son ensemble à l'immigration décrétée - je cite - "source de richesses culturelles et force économique", ce que malheureusement les faits ne confirment en aucune manière. L'Europe n'a aucune raison d'être si son union ne renforce pas ses membres. Celle que l'on construit aujourd'hui sur le plan constitutionnel et législatif n'y contribue hélas en aucune façon."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, kære kolleger, i lighed med andre år bliver man svimmel ved gennemlæsningen af Kommissionens lovgivningsprogram for 2003, og det er først og fremmest, fordi man i programmet kan måle omfanget af EU's interventionsområder. Man kan i programmet konstatere, at medlemsstaterne fra evaluering til reform af traktaterne har opgivet deres mest berettigede rettigheder for ikke længere at være lokale dele i den kommende europæiske superstat. Den teoretiske indførelse af subsidiaritetsprincippet, som De har sagt, at De endelig vil tage i betragtning efter 10 år, begrænser overhovedet ikke Unionens lovgivningsmæssige appetit. Vedrørende det øvrige kan vi kun anerkende de berettigede mål, som f.eks. den påtagede vilje til at indlede undersøgelser vedrørende betydningen af fællesskabslovgivningen eller viljen til at gennemføre kodificering af den eksisterende lovgivning. Man kunne endog spørge, hvorfor det ikke er gjort før.
Det indirekte ønske om EU's forberedelse til udvidelsen skinner også igennem i rapporten, og det ikke blot ud fra en institutionel synsvinkel. Ud over de landbrugsmæssige og finansielle studehandler, som langtfra er afsluttet, skal der stadig ske en række såkaldte tekniske justeringer og en generel revidering af rigtig mange politikker, hvilket kun kan finde sted efter afslutningen på tiltrædelsesforhandlingerne.
Vedrørende målsætningen om at deltage i fredsprocessen i Mellemøsten hvordan kan man så undgå at tvivle, når man erfarer, at Storbritannien ensidigt i forgårs sammen med USA deltog i - endnu - et luftangreb mod Irak på den selvsamme dag, hvor denne stat modtog inspektørerne i henhold til resolution 1441? Jeg indrømmer gerne, at Kommissionen ikke er ansvarlig for denne situation.
Endelig hviler der en stor usikkerhed over dokumentet i sin helhed. Programmet for 2003 afslører betydningen af EU's internationale forpligtelser, hvortil der skal tilføjes en vilje til at åbne hele Unionen for den lovlige indvandring, der "er en kilde til kulturel rigdom og økonomisk styrke", hvilket desværre ikke på nogen måde bliver bekræftet af kendsgerningerne. Europa har overhovedet ingen berettigelse, hvis Unionen ikke styrker sine medlemmer. Det, som man i dag har skabt på det konstitutionelle og lovgivningsmæssige plan, bidrager desværre ikke til dette på nogen måde."@da1
"Herr Präsident, werte Kolleginnen und Kollegen! Wie jedes Jahr wird man beim Lesen des Legislativprogramms der Kommission für 2003 von einem Schwindelgefühl befallen, vor allem weil man daran das Ausmaß der Interventionsbereiche der Europäischen Union ermessen kann. Es wird deutlich, dass die Mitgliedstaaten bei jeder Revision bzw. Reform der Verträge immer mehr ihrer legitimsten Befugnisse aufgegeben haben, um schließlich nur noch Gebietskörperschaften des künftigen europäischen Superstaates darzustellen. Die theoretische Einführung des Subsidiaritätsprinzips, welches Sie Ihren Erklärungen nach nunmehr zehn Jahren endlich berücksichtigen wollen, zügelt in keiner Hinsicht den legislativen Appetit der Kommission. Ansonsten kann man den legitimen Zielen wie der erklärten Bereitschaft zur Durchführung von Folgenabschätzungen von gemeinschaftlichen Legislativvorhaben oder zur Kodifizierung der bestehenden Rechtsvorschriften nur zustimmen. Man könnte sogar fragen, warum dies nicht schon früher erfolgt ist.
Zwischen den Zeilen des Berichts ist hinsichtlich der Vorbereitung der Europäischen Union auf die Erweiterung – und zwar nicht nur in institutioneller Hinsicht – auch das Eingeständnis erkennbar, dass neben den agrarpolitischen und finanziellen Entscheidungen, die bei Weitem noch nicht endgültig sind, noch zahlreiche so genannte technische Anpassungen vorzunehmen sind sowie eine generelle Revision einer Vielzahl von Politiken, die erst nach dem Ende der Beitrittsverhandlungen erfolgen wird.
Was das Ziel einer Mitwirkung an der Befriedung des Nahen Ostens betrifft, stellen sich unweigerlich Zweifel ein, wenn man erfährt, dass sich Großbritannien vorgestern einseitig zusammen mit den USA an einem weiteren Luftangriff gegen den Irak beteiligte, und das ausgerechnet an dem Tag, da dieser Staat die in der Resolution 1441 vorgesehenen Inspektoren empfing. Ich gestehe gern zu, dass die Kommission dafür nicht verantwortlich ist.
Des Weiteren geht von dem Dokument insgesamt ein diffuses Unbehagen aus. Das Arbeitsprogramm 2003 lässt das ganze Ausmaß der internationalen Zwänge erkennen, denen die Europäische Union unterliegt, wozu noch die Absicht kommt, die Union insgesamt der Einwanderung zu öffnen, von der behauptet wird – ich zitiere –, dass sie „Quelle kultureller Bereicherung ist und eine Wirtschaftskraft darstellt“, was sich in der Realität leider keineswegs bewahrheitet. Europa hat keinerlei Daseinsberechtigung, wenn seine Einheit nicht seine Mitglieder stärkt. Dasjenige, das heute in konstitutioneller und legislativer Hinsicht aufgebaut wird, trägt leider in keiner Weise dazu bei."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, αγαπητοί συνάδελφοι, όπως κάθε χρόνο, έτσι και φέτος η εξέταση του νομοθετικού προγράμματος της Επιτροπής για το 2003 προκαλεί πονοκέφαλο, κυρίως γιατί συνειδητοποιούμε την έκταση των τομέων παρέμβασης της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Διαπιστώνουμε ότι, με τις αλλεπάλληλες αναθεωρήσεις και μεταρρυθμίσεις των Συνθηκών, τα κράτη μέλη έχουν παραχωρήσει τελικά τα πλέον νόμιμα προνόμιά τους και έχουν μετατραπεί σε απλές τοπικές κοινότητες του μελλοντικού ευρωπαϊκού υπερκράτους. Η εφαρμογή – στη θεωρία – της αρχής της επικουρικότητας, την οποία δηλώνετε ότι επιθυμείτε να λάβετε επιτέλους υπόψη σας μετά από δέκα χρόνια, δεν μειώνει καθόλου την όρεξη της Ένωσης για νομοθετικές ρυθμίσεις. Όσον αφορά τα υπόλοιπα, εγκρίνουμε τους σωστούς στόχους, όπως τη βούληση περί μελέτης των επιπτώσεων της κοινοτικής νομοθεσίας ή περί κωδικοποίησης της υφιστάμενης νομοθεσίας. Αναρωτιόμαστε μάλιστα γιατί αυτό δεν έγινε νωρίτερα.
Η έκθεση αφήνει επίσης να διαφανεί εμμέσως η προσπάθεια της Ευρωπαϊκής Ένωσης να προετοιμαστεί για τη διεύρυνση, και μάλιστα όχι μόνο από θεσμικής άποψης. Πέρα από τις αποφάσεις στον γεωργικό και χρηματοοικονομικό τομέα, οι οποίες αργούν να οριστικοποιηθούν, πρέπει να γίνουν και πολυάριθμες – τεχνικές υποτίθεται – προσαρμογές καθώς και μια γενική αναθεώρηση πάρα πολλών πολιτικών, η οποία δεν αναμένεται να πραγματοποιηθεί πριν από το τέλος των ενταξιακών διαπραγματεύσεων.
Όσον αφορά τον στόχο της συμμετοχής στην ειρήνευση της Μέσης Ανατολής, πώς να μην έχουμε αμφιβολίες για την επίτευξή του όταν μαθαίνουμε ότι προχθές η Μεγάλη Βρετανία συμμετείχε μονομερώς, από κοινού με τις Ηνωμένες Πολιτείες της Αμερικής, σε – μία ακόμη – αεροπορική επιδρομή κατά του Ιράκ, την ημέρα μάλιστα που το κράτος αυτό υποδεχόταν τους επιθεωρητές βάσει του ψηφίσματος 1441; Συμφωνώ απολύτως ότι η Επιτροπή δεν είναι υπεύθυνη για την κατάσταση αυτή.
Τέλος, η γενική εντύπωση που δίνει η έκθεση δεν είναι καθησυχαστική. Το πρόγραμμα για το 2003 αποκαλύπτει τη σημασία των διεθνών δεσμεύσεων της Ευρωπαϊκής Ένωσης, σημασία στην οποία προστίθεται η βούληση της Ένωσης να ανοίξει την πόρτα της σε μετανάστες, οι οποίοι αποτελούν, όπως αναφέρει, πηγή πολιτιστικού πλούτου και οικονομικής δύναμης, κάτι που δεν επιβεβαιώνεται όμως σε καμία περίπτωση από τα γεγονότα. Η Ευρώπη δεν έχει λόγο ύπαρξης εάν η συνένωσή της δεν συμβάλλει στην ενίσχυση των μελών της. Δυστυχώς, η Ευρώπη που οικοδομούμε σήμερα σε συνταγματικό και νομοθετικό επίπεδο δεν συμβάλλει καθόλου στην επίτευξη του στόχου αυτού."@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, like every year, reading the Commission’s legislative programme for 2003 is enough to make your head spin, first of all because it measures the scope of the areas of intervention in the European Union. It shows that, from reviews to reforms of the Treaties, the Member States have given up their most legitimate prerogatives to become nothing more than local municipalities of the future European super-State. The theoretical introduction of the principle of subsidiarity that you claim to want finally to take into account after ten years by no means curbs the Union’s legislative appetite. As far as the rest is concerned, we can but approve of the legitimate objectives, such as the stated desire to study the impact of Community legislation or codify existing legislation. We could even ask why this did not happen earlier.
The report also shows the underlying commitment to prepare the European Union for enlargement, and not only from the institutional point of view. Beyond agricultural and financial decisions which are far from being finalised, many allegedly technical adjustments remain to be made, as well as a general review of many policies which will only take place on conclusion of the accession negotiations.
As for the objective of participating in the Middle East peace process, how can we fail to have doubts when we learn that the day before yesterday, Great Britain participated unilaterally, together with the United States of America, in an air strike – yet another – against Iraq, the very day on which the inspectors stipulated in Resolution 1441 arrived there? I gladly admit that the Commission is not responsible for this situation.
Lastly, the document as a whole leaves a nasty taste in the mouth. The 2003 programme reveals the importance of the international servitude of the European Union, in addition to the desire to open up the Union as a whole to immigration, which is described as a source of cultural riches and economic strength, which unfortunately is in no way confirmed by the facts. Europe has no reason to exist if its union does not strengthen its members. The Europe we are now building on a constitutional and legislative level sadly does not contribute to this in any way."@en3
"Señor Presidente, Sus Señorías, como todos los años, basta con leer el programa legislativo para 2003 de la Comisión para que la cabeza le de a uno vueltas, en primer lugar porque mide el alcance de las áreas de intervención en la Unión Europea. Refleja que, de las revisiones a las reformas de los Tratados, los Estados miembros han abandonado sus prerrogativas más legítimas para convertirse en nada mas que en municipios del futuro super Estado europeo. La introducción teórica del principio de subsidiariedad que dicen querer ustedes finalmente tener en cuenta después de diez años en modo alguno pone freno al apetito legislativo de la Unión. En lo que respecta al resto, solo podemos aprobar los objetivos legislativos, como el deseo declarado de estudiar el impacto de la legislación comunitaria o codificar la legislación existente. Incluso podríamos preguntar por qué no ha ocurrido antes.
El informe también refleja el compromiso subyacente de preparar a la Unión Europea para la ampliación, y no solo desde el punto de vista institucional. Además de las decisiones en materia agrícola y financiera que está lejos de haber concluido, quedan aún por hacer muchos ajustes presuntamente técnicos, así como un examen general de varias políticas que solo se hará una vez concluidas las negociaciones sobre la adhesión.
En cuanto al objetivo de participación en el proceso de paz de Oriente Próximo, ¿cómo no podemos tener dudas al enterarnos de que antes de ayer Gran Bretaña participó unilateralmente, junto con los Estados Unidos, en una huelga aérea, otra, contra Iraq, el mismo día en que llegaron allí los inspectores establecidos en la Resolución 1 441 l? Admito con satisfacción que la Comisión no es responsable de esta situación.
Por último, el documento en su conjunto deja un mal sabor de boca. El programa 2003 revela la importancia de la servidumbre internacional de la Unión Europea, además de desear la apertura del conjunto de la Unión a la inmigración, que se describe como una fuente de riquezas culturales y solidez económica, que por desgracia no confirman los hechos. Europa no tiene motivo alguno para existir si su unión no consolida a sus miembros. La Europa que ahora construimos en un nivel constitucional y legislativo no contribuye por desgracia a esto en absoluto."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuten joka vuosi tapahtuu, komission vuoden 2003 lainsäädäntöohjelmaan perehtyminen saa pään pyörälle, ja se johtuu ennen kaikkea siitä, että ohjelmassa arvioidaan kokonaisuudessaan Euroopan unionin toiminta-aloja. Ohjelmasta ilmenee, että perussopimusuudistuksen myötä jäsenvaltiot luopuvat sangen legitiimeistä oikeuksistaan muuttuakseen pelkästään tulevan Euroopan supervaltion paikallisyhteisöiksi. Sillä, että otetaan teoriassa käyttöön toissijaisuusperiaate, jonka haluatte ottaa huomioon vihdoin 10 vuoden jälkeen, ei rajoiteta millään tavoin unionin lainsäädäntöintoa. Muilta osin voimme vain antaa hyväksyntämme legitiimeille tavoitteille, joita ovat pyrkimys suorittaa analyyseja yhteisön lainsäädännön vaikutuksista tai pyrkimys kodifioida nykyinen lainsäädäntö. Voitaisiin jopa kysyä, miksi tätä ei ole tehty aiemmin?
Kertomuksesta ilmenee myös paneutuminen Euroopan unionin laajentumisvalmisteluihin, eikä pelkästään toimielinten näkökulmasta. Pahasti keskeneräisten maataloutta ja rahoitusta koskevien neuvottelujen lisäksi on vielä tehtävä varsin monia väitetysti teknisiä parannuksia ja tarkistettava yleisluontoisesti monia politiikan aloja, mikä tapahtuu vasta liittymisneuvottelujen päätyttyä.
Mitä tulee tavoitteeseen osallistua Lähi-idän rauhanprosessiin, miten voisimme olla suhtautumatta epäilevästi siihen, kun saimme tietää Yhdistyneen kuningaskunnan osallistuneen taas toissapäivänä yksipuolisesti Amerikan yhdysvaltojen rinnalla yhteen Irakin vastaiseen ilmahyökkäykseen? Tuona samana päivänä päätöslauselman nro 1441 mukaiset asetarkastajat saapuivat Irakiin. Myönnän auliisti, ettei komissio ole vastuussa tilanteesta.
Lopuksi todettakoon, että kokonaisuutena tarkasteltuna asiakirjasta jää paha maku suuhun. Vuoden 2003 ohjelmasta ilmenee selvästi Euroopan unionin kansainvälisten kahleiden merkitys. Lisäksi koko unioni halutaan avata maahanmuutolle, jota kuvataan kulttuurisen rikkauden lähteeksi ja taloudelliseksi voimavaraksi, mitä tosiseikat eivät valitettavasti millään tavoin vahvista. Euroopalla ei ole olemassaololleen perustetta, jos yhteenliittyminen ei vahvista jäseniä. Valitettavasti se, miten tällä hetkellä Eurooppaa kehitetään perustuslain ja lainsäädännön alalla, ei millään tavoin edistetä tätä vahvistumista."@fi5
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, come ogni anno, la lettura del programma legislativo della Commissione per il 2003 dà le vertigini innanzi tutto perché vi si misura la vastità degli ambiti di intervento dell’Unione europea. Vi si riscontra che, tra una revisione e una riforma dei Trattati, gli Stati membri hanno ceduto le loro più legittime prerogative per diventare meri enti locali del futuro
Stato europeo. L’introduzione teorica del principio di sussidiarietà che voi finalmente dichiarate di voler prendere in considerazione dopo dieci anni non limita per nulla le brame legislative dell’Unione. Per il resto non si possono che approvare gli obiettivi legittimi, quali la manifesta volontà di procedere ad analisi sull’impatto della legislazione comunitaria o alla codificazione di quella esistente. Ci sarebbe persino da chiedersi perché non sia stato fatto prima.
La relazione lascia inoltre trapelare tra le righe l’impegno dell’Unione europea in vista dell’allargamento, e non solo dal punto di vista istituzionale. Al di là delle decisioni in materia agricola e finanziaria che sono ancora lungi dall’essere adottate, restano da effettuare numerosissimi adeguamenti pseudotecnici e una revisione generale di moltissime politiche, che si verificherà solo dopo la conclusione dei negoziati di adesione.
Quanto all’obiettivo di contribuire alla pacificazione del Medio Oriente, come non avere dubbi quando si viene a sapere che l’altro ieri il Regno Unito ha partecipato unilateralmente a fianco degli Stati Uniti a una nuova aggressione aerea contro l’Iraq il giorno stesso in cui lo Stato iracheno riceveva gli ispettori in conformità della risoluzione n. 1441? Non faccio fatica a riconoscere che la Commissione non è responsabile di questa situazione.
Infine il documento preso nel suo insieme lascia trasparire un malessere diffuso. Il programma 2003 rivela l’importanza dei vincoli internazionali dell’Unione europea, a cui si aggiunge una volontà di aprire tutta l’Unione all’immigrazione definita, cito, “fonte di arricchimento culturale e risorsa economica”, cosa che, purtroppo i fatti non confermano in alcun modo. L’Europa non ha alcuna ragion d’essere, se non in quanto unione che rafforza i propri membri. L’Europa che si sta delineando sul piano costituzionale e legislativo non contribuisce ahimè in alcun modo a tale rafforzamento."@it9
"Mr President, ladies and gentlemen, like every year, reading the Commission’s legislative programme for 2003 is enough to make your head spin, first of all because it measures the scope of the areas of intervention in the European Union. It shows that, from reviews to reforms of the Treaties, the Member States have given up their most legitimate prerogatives to become nothing more than local municipalities of the future European super-State. The theoretical introduction of the principle of subsidiarity that you claim to want finally to take into account after ten years by no means curbs the Union’s legislative appetite. As far as the rest is concerned, we can but approve of the legitimate objectives, such as the stated desire to study the impact of Community legislation or codify existing legislation. We could even ask why this did not happen earlier.
The report also shows the underlying commitment to prepare the European Union for enlargement, and not only from the institutional point of view. Beyond agricultural and financial decisions which are far from being finalised, many allegedly technical adjustments remain to be made, as well as a general review of many policies which will only take place on conclusion of the accession negotiations.
As for the objective of participating in the Middle East peace process, how can we fail to have doubts when we learn that the day before yesterday, Great Britain participated unilaterally, together with the United States of America, in an air strike – yet another – against Iraq, the very day on which the inspectors stipulated in Resolution 1441 arrived there? I gladly admit that the Commission is not responsible for this situation.
Lastly, the document as a whole leaves a nasty taste in the mouth. The 2003 programme reveals the importance of the international servitude of the European Union, in addition to the desire to open up the Union as a whole to immigration, which is described as a source of cultural riches and economic strength, which unfortunately is in no way confirmed by the facts. Europe has no reason to exist if its union does not strengthen its members. The Europe we are now building on a constitutional and legislative level sadly does not contribute to this in any way."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, zoals ieder jaar heeft ook nu weer de lezing van het jaarlijks wetgevend programma van de Commissie voor 2003 een duizelingwekkend effect, in de eerste plaats omdat wij daaruit kunnen aflezen hoe uitgestrekt het werkgebied van de Europese Unie is. We zien hierin dat met de herzieningen en hervormingen van de Verdragen de lidstaten afstand hebben gedaan van hun meest legitieme voorrechten en ze nu alleen nog maar de functie van lagere overheden vervullen voor de toekomstige Europese superstaat. De invoering op papier van het subsidiariteitsbeginsel, waarmee u na tien jaar eindelijk rekening wenst te houden, kan de honger van de Unie naar wetgeving in geen enkel opzicht stillen. Voor de rest kunnen we slechts instemmen met de legitieme doelstellingen. Zo heeft men kenbaar gemaakt over te willen gaan tot effectbeoordelingen van de communautaire wetgeving en tot codificatie van de bestaande wetgeving. We zouden ons zelfs kunnen afvragen waarom dat al niet veel eerder is gedaan.
Uit het verslag blijkt ook dat de Europese Unie zich op de uitbreiding wil voorbereiden, en niet alleen op institutioneel vlak. Afgezien van de moeilijke besluiten voor de landbouw en de financiën, die nog lang niet in kannen en kruiken zijn, dienen nog zeer veel zogenaamd technische aanpassingen doorgevoerd te worden en dient het beleid in zijn algemeenheid nog op zeer veel punten herzien te worden, hetgeen pas na de toetredingsonderhandelingen zal plaatsvinden.
We plaatsen onze vraagtekens bij de doelstelling de vrede in het Midden-Oosten te bevorderen, aangezien we eergisteren hebben vernomen dat Groot-Brittannië op eigen houtje de Verenigde Staten heeft bijgestaan in - de zoveelste - luchtaanval op Irak, en wel juist op de dag waarop dit land de inspecteurs ontving overeenkomstig resolutie 1441. Ik geef graag toe dat de Commissie niet verantwoordelijk is voor deze situatie.
Tot slot laat het document in zijn geheel een vaag gevoel van onbehagen achter. Het programma voor het jaar 2003 laat zien hoe onderdanig de Europese Unie op internationaal vlak is. Daar komt bij dat de Unie zich in haar geheel wil openstellen voor de gedecreteerde immigratie die, naar men zegt, "een bron van culturele rijkdom en economische kracht" is, hetgeen helaas op geen enkele wijze wordt gestaafd door feiten. Europa heeft geen enkele reden tot bestaan indien zijn unie de leden niet sterker maakt. Het Europa dat vandaag de dag wordt opgebouwd op grondwettelijk en wetgevend gebied draagt hier helaas op geen enkele manier aan bij."@nl2
"Senhor Presidente, caros colegas, como todos os anos, a leitura do programa legislativo da Comissão para 2003 dá vertigens, antes de mais porque assim se avalia a extensão dos domínios de intervenção da União Europeia. Nele se verifica que, de uma revisão para uma reforma dos Tratados, os Estados-Membros cederam as suas prerrogativas mais legítimas e não passam hoje em dia de simples autarquias locais do super-Estado europeu. A teórica introdução do princípio da subsidiariedade, que o senhor declara querer finalmente ter em consideração após dez anos, não limita minimamente o apetite legislativo da União. Quanto ao resto, não podemos deixar de aprovar os legítimos objectivos, como a vontade afirmada de estudar os impactos da legislação comunitária ou de codificar a legislação existente. Poderíamos mesmo dizer: porque não o fizemos antes?
No relatório, transparece também o compromisso de preparar a União Europeia para o alargamento, e não apenas a nível institucional. Para além das decisões agrícolas e financeiras, que estão longe de estar acabadas, resta realizar muitos ajustamentos supostamente técnicos e uma revisão geral de muitas políticas, que apenas entrará em vigor após a conclusão das negociações de adesão.
Quanto ao objectivo de participar na pacificação do Médio Oriente, não podemos deixar de duvidar, quando sabemos que, anteontem, a Grã-Bretanha participou unilateralmente, ao lado dos Estados Unidos da América, numa agressão aérea - mais uma - contra o Iraque, no mesmo dia em que aquele Estado recebia os inspectores previstos pela resolução 1441. Admito de boa vontade que a Comissão não é responsável por esta situação.
Por fim, o documento, na sua globalidade, deixa um mal-estar de boca. O programa para 2003 revela a importância das servidões internacionais da União Europeia, importância essa a que se acrescenta uma vontade de abrir a União no seu conjunto à imigração descrita, e cito, como "fonte de riquezas culturais e força económica", o que infelizmente os factos não confirmam de forma nenhuma. A Europa não possui qualquer razão de ser se a sua união não reforçar os seus membros. Infelizmente, aquela que está hoje a ser construída a nível constitucional e legislativo não contribui minimamente para isso."@pt11
"Herr talman, kära kolleger! Liksom tidigare år ger läsningen av kommissionens lagstiftningsprogram för 2003 yrsel, till att börja med för att man där bedömer omfattningen av Europeiska unionens områden för ingripande. Man bekräftar där att när det gäller allt ifrån översyn till reform av fördragen har medlemsstaterna överlåtit sina mest berättigade företrädesrätter för att bara bli lokala myndigheter åt den framtida europeiska superstaten. Det teoretiska införandet av subsidiaritetsprincipen, som ni förklarar att ni äntligen vill ta hänsyn till efter tio år, begränsar inte på något sätt unionens lagstiftningsaptit. För övrigt kan man inte annat än godkänna de berättigade målsättningarna, såsom den aviserade strävan efter att genomföra analyser om gemenskapslagstiftningens effekt, eller viljan att kodifiera den befintliga lagstiftningen. Man skulle till och med kunna säga: varför har man inte gjort det tidigare?
Av rapporten framgår också underförstått bekännelsen att förbereda Europeiska unionen för utvidgningen, inte bara ur den institutionella synvinkeln. Bortom förlikningar på jordbruks- och finansområdet, som är långtifrån avslutade, återstår ett mycket stort antal förment tekniska anpassningar samt en allmän översyn av en mängd politikområden, och den kommer att äga rum först efter att anslutningsförhandlingarna avslutats.
Hur kan man, när det gäller målsättningen att bidra till freden i Mellanöstern, annat än tvivla efter att ha fått veta att Storbritannien i förrgår ensidigt, vid sidan av Amerikas Förenta stater, deltog i ett flyganfall – ytterligare ett – mot Irak, samma dag som denna stat tog emot inspektörerna i enlighet med resolution nr 1441? Jag vidgår gärna att kommissionen inte är ansvarig för den situationen.
Dokumentet inger slutligen i sin helhet ett diffust obehag. Programmet för 2003 visar på betydelsen av Europeiska unionens internationella tvång, och till denna betydelse kommer en vilja att öppna hela unionen för den föreskrivna invandringen – jag citerar – ”en källa till kulturell rikedom och ekonomisk styrka”, vilket tyvärr inte på något sätt bekräftas av fakta. Europa har inget berättigande om dess union inte stärker sina medlemmar. Den union man i dag bygger upp på det konstitutionella och lagstiftande planet bidrar tyvärr inte på något sätt till detta."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples