Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-11-18-Speech-1-101"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-11-18"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Reklam för och sponsring till förmån för tobaksvaror4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20021118.5.1-101"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-11-18-Speech-1-1024
lpv:speaker	lp:Byrne4
lpv:spoken text	". – Let me first of all deal with some of the technical issues. Looking at the important question of the Commission's attitude to the various amendments, there are 26 amendments being proposed. The Commission can accept amendments 3, 10, 22 and 26 in full and amendments 8, 11 and 17 subject to some minor rewording. All the others, the Commission rejects. So what do I say to those Members of Parliament who are undecided about this? I would say to them they should follow the views that are expressed by the Court. Follow the advice of the Commission. Follow the views of the experts in this House, the Committee on the Environment, and follow the first thoughts of the rapporteur. Think to what extent will Parliament be on its own if it either votes down this legislation or votes it through with the kind of amendments that are being proposed. It might not be quite alone, but it will be alone with one Member State, the Member State that happens to have the highest consumption of tobacco amongst adults in the European Union. That is the choice and therefore I would suggest to those who are undecided on this issue how you should cast your vote. I would suggest you cast it in a way that puts people's health first, rather than becoming engaged in a pointless debate about the legal niceties when the issues have been resolved by the Court of Justice and those who have examined this issue closely and believe that legal certainty does exist, to the extent that is necessary to support legislation designed to protect public health, as Articles 95 and 152 say. Both the Commission and Parliament have a duty and an obligation, in this decision-making and law-making, to promote the highest levels of public health. Throughout this debate, we have heard from many speakers and it is quite clear there are different views. Indeed there are different views in Member States. They have in fact sought to regulate the advertising of tobacco products. I am convinced that there is a correlation between the legal rules in Member States on advertising and the figures for adult consumption of tobacco in those Member States. If you look at one of the Member States with the highest level of tobacco consumption, Germany, with 37%, it has a fairly lax approach to advertising in its national law, as compared with Sweden, one of the Member States with the most restrictive advertising legislation. Sweden's rate of adult tobacco consumption is 19%. So there is quite clearly, in my view, a correlation. A number of you spoke about that in your contributions. It is a question of attacking the image of smoking. Mrs Alvarez Gonzalez referred to the different views of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy and the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, the Environment Committee's desire for public health to be promoted as an important basic consideration in determining these issues. Those who spoke on the other side of the argument, if I might describe it as such, are seeking to have legal certainty, which, as a lawyer, I would say is not at all unreasonable. It is an objective that I would seek to pursue myself, not just as a lawyer but as one of my responsibilities as a Commissioner. We have done that. We examined very closely the judgment of the Court of Justice in the first advertising directive case. When the Court looked at the facts of that case and gave its judgment, it clearly said that there were good parts in the legislation and bad parts. It went on to say that because they were so inextricably bound together, to attempt to extract the good from the bad, to retain the good and eliminate the bad, would amount to legislating by the judiciary and that cannot be done. That is why the legislation was annulled. I brought the judgment back to Brussels. I told my staff to follow it closely and we brought a new draft regulation. Referring only briefly to one part of the Court's judgment, paragraph 98 says in principle that a directive prohibiting the advertising of tobacco products in periodicals, magazines and in newspapers could be adopted on the basis of Article No. 100a – now Article 95 – of the Treaty with a view to ensuring the free movement of press products on the lines of Article 13 of Directive 89/552, the television without frontiers directive prohibiting television advertising of tobacco products in order to promote the free broadcasting of television programmes. The Court has spoken clearly on the subject. We have followed that carefully in our drafting. In response to Mr Lechner, who said earlier that there was no evidence of a distortion in the market, I must say that there is plenty of evidence of this. In the Commission we get letters regularly from people complaining from both sides of the argument, indeed even from the industry, about a distortion in the market because of the different regimes in Member States in relation to this issue. Mr De Clercq made reference to the movement away from Spa of the Formula 1 championship race. That is another clear distortion of the market, because Belgium brought in a law which they are saying forces them to move away from Belgium. That supports my argument that we need to have a level playing field in Europe. We need to have harmonised legislation on this issue throughout the European Union so that one Member State cannot be played off against another. This is also my answer to Mr Harbour. It is not a subsidiarity issue for the very reason that a Belgian has been pinpointed in a particular way and has suffered a loss. So not only does the Court say it can be done, the Commission says it ought to be done. But do not just take my word for it. The Committee on the Environment Committee says that we should have this legislation in the way I have described and I am sure it would agree the few amendments that the Commission concedes. Even when we look at the first report from the very hardworking Mr Medina Ortega, the rapporteur, there were three suggested amendments and I would have accepted any one of the three. If I read between the lines of what he has said, and forgive me if I misinterpreting him, I certainly got the impression from his reference to the compromised amendments that he was not speaking with great enthusiasm but was identifying the fact that this House was divided. Of course, it is. So maybe we can draw the conclusion that the first thoughts of the rapporteur on this issue, which are closer to those of the Committee on the Environment and to mine, might well be the ones to follow in this debate. Let us not leave it there. We have had a number of discussions on tobacco in the Council, including the preliminary discussions on the framework convention on tobacco control, and the breakdown there is 14 to one. One Member State takes the view that this legislation either should not go through or it should go through in such a form and with such amendments that in my opinion the heart is cut out of the legislation or amendments are added that leave it vulnerable to challenge in the Court of Justice yet again."@en3
lpv:translated text	"Lad mig først omtale nogle af de tekniske spørgsmål. Hvad angår det vigtige spørgsmål om Kommissionens holdning til de forskellige ændringsforslag, er der stillet 26 ændringsforslag. Kommissionen kan acceptere ændringsforslag 3, 10, 22 og 26 i sin helhed og ændringsforslag 8, 11 og 17, hvis der foretages mindre omformuleringer. Kommissionen forkaster alle de andre ændringsforslag. Så hvad skal jeg sige til de parlamentsmedlemmer, som ikke har besluttet sig? Jeg vil sige til dem, at de skal følge Domstolens synspunkter, Kommissionens råd, Parlamentets eksperters holdninger, Miljøudvalget samt ordførerens første idéer. De skal overveje, i hvilket omfang Parlamentet kommer til at stå alene, hvis det enten forkaster lovgivningen eller vedtager den med de stillede ændringsforslag. Det kommer måske ikke til at stå helt alene, men alene sammen med en medlemsstat, som er den medlemsstat, der tilfældigvis har det højeste tobaksforbrug blandt voksne i EU. Det er der, valget står, og derfor vil jeg foreslå dem, der ikke har besluttet sig i dette spørgsmål, hvordan de skal stemme. Jeg vil foreslå, at de stemmer på en måde, som sætter menneskers helbred i første række, i stedet for at deltage i en nytteløs debat om de lovmæssige detaljer, når problemet er blevet løst af EF-Domstolen, og de, der har undersøgt spørgsmålet nøje og mener, at der er retssikkerhed i det nødvendige omfang til at underbygge den lovgivning, der skal beskytte folkesundheden, som artikel 95 og 152 slår fast. Både Kommissionen og Parlamentet er i forbindelse med beslutningstagningen og lovgivningen forpligtet til at fremme det højeste niveau af folkesundhed. Under debatten har vi hørt fra mange talere, og det er tydeligt, at der er forskellige opfattelser. Der er sandelig også forskellige holdninger i medlemsstaterne. De har rent faktisk forsøgt at regulere reklamen for tobaksvarer. Jeg er overbevist om, at der er en sammenhæng mellem lovbestemmelserne i medlemsstaterne om reklame og tallene for voksnes tobaksforbrug i de pågældende medlemsstater. Hvis man ser på en af de medlemsstater, der har det højeste tobaksforbrug på 37%, nemlig Tyskland, har det i den nationale lovgivning en ret afslappet holdning til reklame sammenlignet med Sverige, som er den medlemsstat, der har den mest restriktive reklamelovgivning. I Sverige er voksnes tobaksforbrug på 19%. Efter min mening er der helt klart en sammenhæng. En række talere nævnte det i deres indlæg. Det er et spørgsmål om at få ændret imaget ved rygning. Fru Alvarez Gonzalez omtalte de forskellige holdninger i Udvalget om Miljø- og Sundhedsanliggender og Forbrugerpolitik og Udvalget om Retlige Anliggender og Det Indre Marked, idet Miljøudvalget ønsker, at folkesundheden skal fremmes som en vigtig grundlæggende faktor i forbindelse med løsningen af disse spørgsmål. De, der talte på den anden side af argumentet, hvis jeg må sige det på den måde, ønsker retslig sikkerhed, hvilket jeg som advokat absolut ikke synes er urimeligt. Det er et mål, som jeg selv vil bestræbe mig på at forfølge, ikke kun som advokat, men også som en af mine forpligtelser som kommissær. Det har vi også gjort. Vi har nøje gennemgået EF-Domstolens dom i den første sag om direktivet om reklame. Da Domstolen så på kendsgerningerne i sagen og afsagde dommen, sagde den klart og tydeligt, at der var både gode og dårlige elementer i lovgivningen. Den sagde endvidere, at da de var så uløseligt forbundet, ville det, hvis man forsøgte at skille det gode fra det dårlige, eller at beholde det gode og fjerne det dårlige, betyde, at man lovgav ved hjælp af domstolene, og det kan ikke lade sig gøre. Derfor blev lovgivningen ophævet. Jeg tog dommen med tilbage til Bruxelles. Jeg bad mit personale om at følge den nøje, og vi fremsatte et nyt forslag til forordning. Jeg vil kort nævne en bestemt del af Domstolens dom, nemlig dommens præmis 98, som i princippet slår fast, at et direktiv, som forbyder reklame for tobaksvarer i tidsskrifter, ugeblade og aviser, ville kunne vedtages med hjemmel i traktatens artikel 100a - nu artikel 95 - med henblik på at sikre den skrevne presses frie bevægelighed i lighed med artikel 13 i direktiv 89/552, idet "fjernsyn uden grænser"-direktivet forbyder tv-reklamer for tobaksvarer for at fremme den frie spredning af tv-programmer. Domstolen har udtalt sig klart og tydeligt om spørgsmålet. Vi har fulgt det nøje i vores udkast. Som svar til hr. Lechner, som tidligere sagde, at der ikke var tegn på markedsforvridning, må jeg sige, at der er masser af tegn på en sådan forvridning. Kommissionen får regelmæssigt breve fra mennesker, som klager set ud fra begge sider af argumentet, ja, endog fra tobaksindustrien, om markedsforvridning på grund af medlemsstaternes forskellige ordninger på dette område. Hr. De Clercq nævnte, at Formel 1-mesterskabet flytter væk fra Spa. Det er en anden klar markedsforvridning, da Belgien har indført en lov, som de siger tvinger dem til at flytte væk fra Belgien. Det understøtter mit argument om, at vi har brug for ensartede spilleregler i Europa. Vi har brug for en harmoniseret lovgivning på dette område i hele EU, således at medlemsstaterne ikke kan spilles ud mod hinanden. Det er også mit svar til hr. Harbour. Det er ikke et subsidiaritetsspørgsmål af den grund, at der er slået ned på en belgier, og han har lidt et tab. Så ikke kun siger Domstolen, at det kan lade sig gøre, Kommissionen siger, at det bør gøres. Men lad være med kun at tage mit ord for det. Miljøudvalget siger, at vi skal udarbejde denne lovgivning på den måde, som jeg har beskrevet, og jeg er sikker på, at det kan tilslutte sig de få ændringsforslag, som Kommissionen går med til. Selv når vi ser på den første betænkning fra den hårdtarbejdende ordfører, hr. Medina Ortega, var der stillet tre ændringsforslag, og jeg ville have godkendt et hvilket som helst af de tre forslag. Hvis jeg læser mellem linjerne i det, som han har sagt, og tilgiv mig, hvis jeg misfortolker ham, gav hans henvisning til kompromisændringsforslagene mig det indtryk, at han ikke talte med særlig stor begejstring, men slog den kendsgerning fast, at Parlamentet er delt. Selvfølgelig er det det. Så måske kan vi drage den konklusion, at ordførerens første idéer om dette spørgsmål, som er tættere på Miljøudvalgets og mine holdninger, kan være de idéer, der skal følges i denne debat. Men vi skal ikke lade det være ved det. Vi har haft en række diskussioner om tobak i Rådet, herunder indledende diskussioner om WHO-rammekonventionen om bekæmpelse af tobaksrygning, og stillingen der er 14-1. En medlemsstat har den holdning, at denne lovgivning enten ikke skal gennemføres, eller at den skal gennemføres i en sådan form og med ændringsforslag, der betyder, at kernen efter min mening skæres ud af lovgivningen, eller at der tilføjes ændringsforslag, som atter gør den sårbar over for indvendinger ved Domstolen."@da1 ". Ich möchte mich zunächst mit einigen der technischen Fragen befassen. Was die wichtige Frage der Haltung der Kommission zu den unterschiedlichen Änderungsanträgen anbelangt, so werden 26 Änderungen vorgeschlagen. Die Kommission kann die Änderungsanträge 3, 10, 22 und 26 vollständig und die Änderungsanträge 8, 11 und 17 unter der Voraussetzung einiger kleiner Umformulierungen annehmen. Alle weiteren Änderungsanträge lehnt die Kommission ab. Was kann ich also den Abgeordneten raten, die in dieser Angelegenheit unentschlossen sind? Ich möchte Ihnen sagen, dass sie sich der Meinung des Gerichtshofs anschließen sollten. Folgen Sie dem Rat der Kommission. Richten Sie sich nach der Meinung der Fachleute im Parlament, die im Umweltausschuss sitzen, und nach den einleitenden Worten des Berichterstatters. Denken Sie daran, dass das Parlament ganz allein auf weiter Flur stehen wird, wenn es gegen diese Rechtsvorschrift stimmt oder sie mit den vorgeschlagenen Änderungsanträgen annimmt. Es wird womöglich nicht völlig allein dastehen, doch es wird nur einen Mitgliedstaat an seiner Seite haben, den Mitgliedstaat, in dem der Tabakkonsum von Erwachsenen in der Europäischen Union am höchsten ist. Diese Auswahlmöglichkeiten haben Sie, und ich möchte daher den Unentschlossenen einige Empfehlungen zur Abstimmung geben. Ich würde Ihnen vorschlagen, bei Ihrer Abstimmung zunächst an die Gesundheit der Bürger denken, anstatt sich an sinnlosen Debatten über die juristischen Feinheiten zu beteiligen, die geführt werden, obwohl die Angelegenheit vom Gerichtshof und denjenigen geklärt wurde, die sich damit ausführlich befasst haben und der Meinung sind, dass Rechtssicherheit besteht, so dass es angezeigt ist, Rechtsvorschriften zu unterstützen, die gemäß Artikel 95 und 152 zur Sicherung der Volksgesundheit beitragen. Sowohl die Kommission als auch das Parlament verfügen über die Zuständigkeit und die Verpflichtung, im Rahmen dieser Entscheidungsfindung und Rechtsetzung den größtmöglichen Schutz der Volksgesundheit zu gewährleisten. Im Verlauf dieser Aussprache haben wir zahlreiche Redner gehört, die natürlich unterschiedliche Meinungen vertreten. Auch in den Mitgliedstaaten gibt es unterschiedliche Auffassungen. Sie haben versucht, Vorschriften für die Werbung zugunsten von Tabakerzeugnissen zu erlassen. Meiner Meinung nach gibt es eine Wechselbeziehung zwischen den einzelstaatlichen Rechtsvorschriften zur Werbung und der Zahl der erwachsenen Raucher in diesen Mitgliedstaaten. Nehmen Sie beispielsweise Deutschland als Mitgliedstaat, der mit 37 % über den höchsten Tabakkonsum verfügt und dessen einzelstaatliche Rechtsvorschriften im Bereich der Werbung nicht besonders streng sind. Schweden dagegen verfügt über eine strengere Gesetzgebung im Bereich der Werbung, und der Tabakkonsum bei Erwachsenen liegt dort bei 19 %. Meiner Meinung nach gibt es hier also eine eindeutige Verbindung. Einige unter Ihnen sind in ihren Wortmeldungen darauf eingegangen. Es geht darum, dem Image des Rauchens zu schaden. Frau Álvarez González hat auf die Meinungsunterschiede zwischen dem Ausschuss für Umweltfragen, Volksgesundheit und Verbraucherpolitik und dem Ausschuss für Recht und Binnenmarkt sowie auf den Wunsch des Umweltausschusses verwiesen, die Förderung der Volksgesundheit als wichtigen Leitgedanken bei der Behandlung dieser Fragen zu berücksichtigen. Diejenigen unter Ihnen, die, wenn ich es so nennen kann, die entgegengesetzte Meinung vertreten haben, wünschen sich Rechtssicherheit, was ich als Rechtsanwalt für überaus vernünftig erachte. Dieses Ziel möchte auch ich verwirklicht sehen, nicht nur in meiner Eigenschaft als Rechtsanwalt, sondern auch im Rahmen meiner Zuständigkeiten als Mitglied der Kommission. Darum haben wir uns bemüht. Wir haben uns sehr ausführlich mit dem Urteil des Gerichtshofs zur ersten Richtlinie über die Tabakwerbung befasst. Als sich der Gerichtshof im Rahmen der Urteilsfindung mit den Einzelheiten dieses Falls beschäftigte, stellte er fest, dass der Rechtsakt positive, aber auch eher negative Teile enthalte. Darüber hinaus merkte er an, dass es nicht möglich sei, die guten und die schlechten Aspekte voneinander zu trennen, nur das Gute zu bewahren und das Schlechte zu streichen, weil ein grundlegender Zusammenhang zwischen ihnen bestehe und auf diese Weise die Judikative Rechtsakte erlassen würde, was nicht möglich sei. Aus diesem Grund wurde die Rechtsvorschrift für nichtig erklärt. Ich bin mit dem Urteil nach Brüssel zurückgekehrt und habe meine Mitarbeiter dazu aufgefordert, sich bei der Ausarbeitung unseres neuen Entwurfs streng daran zu halten. Um nur kurz auf einen Teil des Gerichtsurteils einzugehen, nenne ich Randnummer 98, in der es im Wesentlichen heißt, dass eine Richtlinie über das Verbot der Werbung zugunsten von Tabakprodukten in Zeitschriften und Zeitungen auf Grundlage von Artikel 100a – jetzt Artikel 95 – EG-Vertrag in der Absicht angenommen werden könnte, den freien Verkehr von Presseerzeugnissen gemäß Artikel 13 der Richtlinie 89/552 zu gewährleisten, denn in der Richtlinie „Fernsehen ohne Grenzen“ wird es bereits untersagt, Werbung für Tabakerzeugnisse zu treiben, um die gebührenfreie Ausstrahlung von Fernsehsendungen zu ermöglichen. Der Gerichtshof hat sich zu dieser Frage eindeutig geäußert. Wir haben uns in unserem Entwurf genau danach gerichtet. Herrn Lechner, der angemerkt hat, dass es keine Anhaltspunkte für Marktverzerrungen gebe, möchte ich sagen, dass dafür zahlreiche Belege existieren. Die Kommission erhält regelmäßig Schreiben von Bürgern, sogar aus den Reihen der Industrie, die sich aus beiden Blickwinkeln darüber beschweren, dass es aufgrund der unterschiedlichen einzelstaatlichen Regelungen in diesem Bereich zu Marktverzerrungen kommt. Herr De Clercq hat darauf verwiesen, dass der Große Preis von Belgien der Formel 1 in Spa einfach gestrichen worden ist. Dies ist ein weiteres Beispiel für Marktverzerrung, denn in Belgien wurde ein Gesetz erlassen, das die Veranstalter als Grund für ihren Rückzug anführen. Zudem wird damit meine These belegt, dass wir in Europa gleiche Wettbewerbsbedingungen benötigen. Es bedarf in diesem Bereich harmonisierter Rechtsvorschriften auf dem gesamten Gebiet der Europäischen Union, damit ein Mitgliedstaat nicht gegen einen anderen ausgespielt werden kann. Dies möchte ich auch Herrn Harbour antworten. Es handelt sich eben deshalb nicht um eine Frage der Subsidiarität, weil ein Belgier ausgewählt wurde und einen Verlust erlitten hat. So stellt also der Gerichtshof fest, dass es möglich ist, und die Kommission vertritt die Ansicht, dass es getan werden muss. Aber nehmen Sie nicht nur mich beim Wort. Nach Meinung des Umweltausschusses sollten wir die Rechtsvorschrift in der von mir beschriebenen Form verabschieden, und ich bin mir sicher, dass er mit den wenigen Änderungsanträgen, denen die Kommission zustimmt, einverstanden ist. Selbst im ersten Bericht des unermüdlichen Berichterstatters Manuel Medina Ortega wurden drei Änderungsanträge vorgeschlagen, und ich hätte alle drei angenommen. Wenn ich in dem, was er ausgeführt hat, zwischen den Zeilen lese, und bitte sehen Sie es mir nach, wenn ich ihn falsch interpretiere, so drängt sich mir angesichts seiner Bemerkungen zu den als Kompromiss ausgehandelten Änderungsanträgen der Eindruck auf, dass er sie nicht gerade mit Enthusiasmus betrachtete, sondern lediglich der Einsicht folgte, dass dieses Haus gespalten ist. Dies trifft natürlich zu. Vielleicht sollten wir daraus den Schluss ziehen, dass die ersten Gedanken des Berichterstatters zu diesem Thema, die meiner sowie der Meinung des Umweltausschusses näher stehen, dieser Debatte zugrunde gelegt werden sollten. Doch lassen wir es damit nicht bewenden. Es gab zahlreiche Aussprachen zur Tabakfrage im Rat, darunter die Vorgespräche zur Rahmenkonvention zur Tabakkontrolle, und das Verhältnis beträgt dort 14 zu eins. Ein Mitgliedstaat vertritt die Auffassung, dass diese Rechtvorschrift entweder nicht oder in einer Form und mit Änderungen angenommen werden sollte, durch die meiner Meinung nach diese Rechtsvorschrift ihres Wesensgehalts beraubt oder Änderungen hinzugefügt würden, die eine erneute Ablehnung durch den Gerichtshof heraufbeschwören könnten."@de7 "Ας μου επιτραπεί, καταρχάς, να ασχοληθώ με μερικά από τα τεχνικά ζητήματα. Εξετάζοντας το σημαντικό ζήτημα της στάσης της Επιτροπής στις διάφορες τροπολογίες, υπάρχουν 26 τροπολογίες που έχουν προταθεί. Η Επιτροπή μπορεί να κάνει πλήρως δεκτές τις τροπολογίες 3, 10, 22 και 26 και να αποδεχτεί τις τροπολογίες 8, 11 και 17 με κάποιες ελάσσονες αναδιατυπώσεις. Όλες τις άλλες τροπολογίες, η Επιτροπή τις απορρίπτει. Συνεπώς, τι να πω σε εκείνους τους βουλευτές που είναι αναποφάσιστοι σε αυτό το θέμα; Θα τους έλεγα ότι πρέπει να ακολουθήσουν τις απόψεις που έχει εκφράσει το Ευρωπαϊκό Δικαστήριο. Ακολουθήστε τη συμβουλή της Επιτροπής. Ακολουθήστε τις απόψεις των εμπειρογνωμόνων του Σώματος αυτού, της Επιτροπής Περιβάλλοντος, και ακολουθήστε τις αρχικές σκέψεις του εισηγητή. Σκεφτείτε πόσο μόνο του θα μείνει το Κοινοβούλιο είτε αν καταψηφίσει αυτόν τον νόμο είτε αν τον υπερψηφίσει με τροπολογίες του είδους που προτείνονται. Μπορεί να μην είναι τελείως μόνο του, αλλά θα είναι μόνο του μαζί με ένα κράτος μέλος – το κράτος μέλος που τυγχάνει να έχει τη μεγαλύτερη κατανάλωση προϊόντων καπνού μεταξύ ενηλίκων στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Αυτή είναι η επιλογή και, συνεπώς, θα πρότεινα σε αυτούς που είναι αναποφάσιστοι ως προς το θέμα αυτό έναν τρόπο για να ψηφίσουν. Θα πρότεινα να ψηφίσετε κατά τρόπο που να θέτει σε προτεραιότητα την υγεία των ανθρώπων, παρά να εμπλέκεστε σε μια άσκοπη συζήτηση για τις νομικές λεπτομέρειες, τη στιγμή που τα ζητήματα έχουν επιλυθεί από το Ευρωπαϊκό Δικαστήριο και από αυτούς που έχουν εξετάσει το ζήτημα εκ του σύνεγγυς και πιστεύουν πως υπάρχει νομική βεβαιότητα στον βαθμό που απαιτείται για την υποστήριξη της νομοθεσίας που προορίζεται για την προστασία της δημόσιας υγείας, όπως προβλέπουν τα Άρθρα 95 και 152. Τόσο η Επιτροπή όσο και το Κοινοβούλιο έχουν καθήκον και υποχρέωση, κατά τη λήψη αποφάσεων και την παραγωγή νόμων, να προαγάγουν τα υψηλότερα επίπεδα δημόσιας υγείας. Καθ’ όλη τη συζήτηση ακούσαμε πολλούς ομιλητές, και είναι αρκετά σαφές ότι υπάρχουν διαφορετικές απόψεις. Πράγματι, οι απόψεις διαφέρουν στα κράτη μέλη. Στην πραγματικότητα τα κράτη μέλη έχουν επιχειρήσει να ελέγξουν τη διαφήμιση των προϊόντων καπνού. Είμαι πεπεισμένος ότι υπάρχει συσχετισμός ανάμεσα στους νομικούς κανόνες των κρατών μελών που αφορούν τη διαφήμιση και στα νούμερα που αφορούν την κατανάλωση προϊόντων καπνού από ενήλικες σε αυτά τα κράτη μέλη. Αν κοιτάξετε ένα από τα κράτη μέλη με το υψηλότερο ποσοστό κατανάλωσης καπνού, τη Γερμανία, με 37%, θα διαπιστώσετε ότι στην εθνική νομοθεσία αυτής της χώρας υπάρχει μια σχετικά χαλαρή προσέγγιση της διαφήμισης συγκριτικά με τη Σουηδία, που είναι ένα από τα κράτη μέλη με την πιο περιοριστική νομοθεσία για τη διαφήμιση. Το ποσοστό κατανάλωσης καπνού από ενήλικες στη Σουηδία είναι 19%. Συνεπώς, κατά την άποψή μου, υπάρχει σαφής συσχετισμός. Μερικοί από εσάς μίλησαν για αυτό στις παρεμβάσεις τους. Το θέμα είναι να δυσφημιστεί το κάπνισμα. Η κ. Alvarez Gonzalez αναφέρθηκε στις διαφορετικές απόψεις της Επιτροπής Περιβάλλοντος, Δημόσιας Υγείας και Πολιτικής των Καταναλωτών και της Επιτροπής Νομικών Θεμάτων και Εσωτερικής Αγοράς. Επιθυμία της Επιτροπής Περιβάλλοντος είναι να προαχθεί η δημόσια υγεία ως σημαντικός βασικός παράγοντας στον καθορισμό αυτών των ζητημάτων. Αυτοί που υποστήριξαν το αντίθετο επιχείρημα, αν μπορώ να το χαρακτηρίσω έτσι, επιδιώκουν να έχουν νομική βεβαιότητα, η οποία ως δικηγόρος θα έλεγα ότι δεν είναι καθόλου παράλογη. Είναι ένας στόχος που θα επεδίωκα και εγώ ο ίδιος, όχι μόνον επειδή είμαι δικηγόρος, αλλά και επειδή το θεωρώ ως μία από τις υποχρεώσεις μου ως Επιτρόπου. Αυτό το πράξαμε. Εξετάσαμε εκ του σύνεγγυς την απόφαση του Ευρωπαϊκού Δικαστηρίου στην πρώτη υπόθεση που αφορούσε την οδηγία για τη διαφήμιση. Όταν το Δικαστήριο εξέτασε τα πραγματικά γεγονότα της υπόθεσης και εξέδωσε την απόφασή του, είπε σαφώς ότι στη νομοθεσία υπήρχαν καλά, αλλά και κακά σημεία. Συνέχισε λέγοντας ότι καθώς αυτά τα δύο ήταν άρρηκτα συνδεδεμένα μεταξύ τους, η προσπάθεια απόσπασης των καλών από τα κακά, προκειμένου να μείνουν τα καλά και να εξαλειφθούν τα κακά, θα σήμαινε ότι νομοθετούμε διά της δικαστικής οδού πράγμα το οποίο δεν μπορεί να γίνει. Για αυτό καταργήθηκε η νομοθεσία. Έφερα την απόφαση εδώ στις Βρυξέλλες. Είπα στο προσωπικό μου να την ακολουθήσει πιστά, και έτσι παρουσιάσαμε ένα νέο σχέδιο κανονισμού. Θα ήθελα να κάνω μια σύντομη μνεία σε ένα σημείο της απόφασης του Δικαστηρίου, και συγκεκριμένα στην παράγραφο 98, η οποία λέει καταρχήν ότι μια οδηγία που απαγορεύει τη διαφήμιση προϊόντων καπνού σε περιοδικά και εφημερίδες θα μπορούσε να εγκριθεί βάσει του Άρθρου αριθ. 100α – τώρα Άρθρο 95 – της Συνθήκης, με σκοπό τη διασφάλιση της ελεύθερης κυκλοφορίας προϊόντων του Τύπου σύμφωνα με το Άρθρο 13 της Οδηγίας 89/552, δηλαδή της οδηγίας τηλεόραση χωρίς σύνορα, η οποία απαγορεύει τη διαφήμιση στην τηλεόραση προϊόντων καπνού, προκειμένου να προωθηθεί η ελεύθερη μετάδοση τηλεοπτικών προγραμμάτων. Το Δικαστήριο αποφάνθηκε ξεκάθαρα για το θέμα. Αυτό το ακολουθήσαμε προσεκτικά στο σχέδιό μας. Ως απάντηση στον κ. Lechner, ο οποίος είπε προηγουμένως ότι δεν υπάρχουν ενδείξεις στρέβλωσης στην αγορά, πρέπει να πω ότι υπάρχουν πολλές τέτοιες ενδείξεις. Στην Επιτροπή λαμβάνουμε τακτικά επιστολές από υποστηρικτές και των δύο πλευρών του επιχειρήματος, ακόμα μάλιστα και από τη βιομηχανία, οι οποίοι παραπονούνται για στρέβλωση στην αγορά εξαιτίας των διαφορετικών καθεστώτων που ισχύουν στα κράτη μέλη αναφορικά με αυτό το θέμα. Ο κ. De Clercq αναφέρθηκε στην απομάκρυνση του αγώνα πρωταθλήματος της Φόρμουλα 1 από το Σπα. Πρόκειται για άλλη μια ξεκάθαρη στρέβλωση της αγοράς, διότι το Βέλγιο εισήγαγε έναν νόμο ο οποίος, λένε, τους αναγκάζει να απομακρυνθούν από το Βέλγιο. Αυτό υποστηρίζει το επιχείρημα μου ότι είναι απαραίτητο να αποκτήσουμε ένα ομοιόμορφο πεδίο δράσης στην Ευρώπη. Χρειάζεται να έχουμε εναρμονισμένη νομοθεσία για το συγκεκριμένο θέμα σε ολόκληρη την Ευρωπαϊκή Ένωση, ώστε ένα κράτος μέλος να μην μπορεί να στραφεί εναντίον ενός άλλου. Αυτή είναι η απάντησή μου και στον κ. Harbour. Δεν είναι ζήτημα επικουρικότητας, για τον λόγο ακριβώς ότι ένας Βέλγος στιγματίστηκε με ιδιαίτερο τρόπο και υπέστη απώλεια. Επομένως, αν το Δικαστήριο λέει ότι μπορεί να γίνει, η Επιτροπή λέει ότι πρέπει να γίνει. Ωστόσο μην αρκεστείτε στον λόγο μου. Η Επιτροπή Περιβάλλοντος υποστηρίζει ότι πρέπει να αποκτήσουμε αυτή τη νομοθεσία με τον τρόπο που περιέγραψα, και είμαι βέβαιος ότι θα συμφωνούσε με τον μικρό αριθμό τροπολογιών που αποδέχεται η Επιτροπή. Ακόμα και όταν εξετάζαμε την πρώτη έκθεση του εισηγητή κ. Medina Ortega, ο οποίος εργάστηκε πολύ σκληρά, υπήρχαν τρεις προτεινόμενες τροπολογίες, και εγώ θα αποδεχόμουν οποιαδήποτε από τις τρεις. Πίσω από τα λόγια του όταν αναφέρθηκε στις συμβιβαστικές τροπολογίες, και συγχωρέστε με αν τον παρερμηνεύω, διέκρινα με βεβαιότητα ότι δεν μιλούσε με μεγάλο ενθουσιασμό, αλλά αναγνώριζε το γεγονός ότι το Σώμα ήταν διχασμένο. Φυσικά και είναι. Έτσι, μπορούμε ίσως να συμπεράνουμε ότι οι πρώτες σκέψεις του εισηγητή για αυτό το ζήτημα, οι οποίες πλησιάζουν περισσότερο εκείνες της Επιτροπής Περιβάλλοντος και τις δικές μου, μπορεί κάλλιστα να είναι εκείνες που πρέπει να ακολουθήσουμε σε αυτή τη συζήτηση. Ας μην σταματήσουμε εδώ. Κάναμε αρκετές συζητήσεις για τα προϊόντα καπνού στο Συμβούλιο, συμπεριλαμβανομένων και των προκαταρκτικών συζητήσεων για τη σύμβαση πλαίσιο για τον έλεγχο του καπνού, και το αποτέλεσμα ήταν 14 προς ένα. Ένα κράτος μέλος υποστηρίζει ότι αυτός ο νόμος είτε δεν πρέπει να ψηφιστεί είτε πρέπει να ψηφιστεί, αλλά με τέτοια μορφή και τέτοιες τροπολογίες που θα αλλοιώσουν, κατά την άποψή μου, την ουσία της νομοθεσίας, ή θα προστεθούν τροπολογίες που θα αφήνουν τη νομοθεσία για μία ακόμη φορά ευάλωτη σε αμφισβητήσεις ενώπιον του Ευρωπαϊκού Δικαστηρίου."@el8 ". En primer lugar, permítanme tratar algunas cuestiones técnicas. Empezando por la importante cuestión de la actitud de la Comisión ante las diferentes enmiendas, vemos que se proponen 26 enmiendas. La Comisión acepta las enmiendas 3, 10, 22 y 26 en su totalidad, y las enmiendas 8, 11 y 17 con pequeñas modificaciones. La Comisión rechaza todas las demás. Por lo tanto, ¿qué quiero decir a los diputados que aún no han tomado una decisión al respecto? Les diría que adoptaran el punto de vista del Tribunal. Sigan el consejo de la Comisión. Acepten la opinión de los expertos de esta Cámara, de la Comisión de Medio Ambiente, y las primeras reflexiones del ponente. Piensen hasta qué punto se quedará solo el Parlamento si vota en contra de esta legislación, o si la vota con las enmiendas propuestas. Quizá no esté tan solo, sino que estará con un Estado miembro, el que tiene el índice de consumo de tabaco entre los adultos más elevado de toda la Unión Europea. Esta es la opción y por ello quisiera sugerir cómo votar a aquellos que todavía no han tomado una decisión. Les propongo que voten dando prioridad a la salud pública, en lugar de entrar en un debate estéril sobre los pormenores jurídicos, puesto que éstos ya han sido resueltos por el Tribunal de Justicia y por aquellos que han estudiado el asunto en detalle, y que creen que existe certeza legal, hasta el punto de que es necesario apoyar la legislación encaminada a proteger la salud pública, conforme a los artículos 95 y 152. Tanto la Comisión como el Parlamento tienen el deber y la obligación de promover los más altos niveles de salud pública. Hemos tenido ocasión de escuchar a muchos oradores, y está claro que hay puntos de vista distintos. Incluso hay puntos de vista distintos en los Estados miembros. De hecho, han intentado regular la publicidad de los productos del tabaco. Estoy convencido de que existe una correlación entre la legislación de los Estados miembros en materia de publicidad y los índices de consumo de tabaco entre los adultos en esos Estados miembros. Si examinamos el caso de Alemania, el Estado miembro con uno de los índices de consumo de tabaco más elevados, del 37%, observamos que mantiene una actitud bastante laxa respecto a la publicidad sobre el tabaco en comparación con Suecia, uno de los Estados miembros con la legislación más restrictiva en materia de publicidad. En Suecia, el índice de consumo de tabaco por los adultos es del 19%. En mi opinión, existe una correlación clara. Algunos de ustedes ya lo han mencionado en sus intervenciones. Se trata de atacar la imagen del tabaco. La Sra. Álvarez González se ha referido a los diferentes puntos de vista de la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Política del Consumidor y de la Comisión de Asuntos Jurídicos y Mercado Interior, siendo el deseo de la Comisión de Medio Ambiente de promover la salud pública como un elemento básico a la hora de determinar estos asuntos. Los que tienen un punto de vista opuesto, por así decirlo, quieren disponer de una certidumbre legal que, como abogado, me parece bastante razonable. Se trata de un objetivo que yo mismo me plantearía, no sólo como abogado, sino también como Comisario. Lo hemos conseguido. Hemos examinado muy de cerca el fallo del Tribunal de Justicia sobre la primera Directiva relativa a la publicidad. Cuando el Tribunal examinó este caso y emitió su fallo, dijo claramente que la legislación tenía aspectos buenos y otros malos. Prosiguió diciendo que estaban tan inextricablemente unidos que todo intento de separar los buenos de los malos, para conservar los buenos y desechar los malos, significaría que la judicatura se pusiera a legislar, y esto no puede ser. Por esta razón, se anuló la Directiva. Yo llevé el fallo a Bruselas. Pedí a mi personal que hiciera un seguimiento atento, y presentamos un nuevo proyecto de reglamento. Quisiera comentar brevemente una parte del fallo del Tribunal, el apartado 98, donde se afirma que en principio es posible adoptar una directiva que prohíba la publicidad sobre los productos del tabaco en publicaciones, revistas y periódicos sobre la base del artículo 100a del Tratado – actualmente el artículo 95 –, con vistas a asegurar el libre movimiento de los productos de prensa conforme al artículo 13 de la Directiva 89/552, la directiva de televisión sin fronteras, que prohíbe la publicidad de productos del tabaco en televisión con objeto de promover la libre emisión de programas televisivos. El Tribunal se ha manifestado claramente sobre el tema. Hemos tenido en cuenta su recomendación en nuestro proyecto. En respuesta al Sr. Lechner, que antes ha afirmado que no existían pruebas que confirmaran una distorsión del mercado del tabaco, tengo que decirle que existen numerosas pruebas de ello. En la Comisión recibimos con regularidad cartas de personas con puntos de vista opuestos, hasta de la industria, quejándose de la distorsión del mercado provocada por los diferentes regímenes de los Estados miembros respecto de este asunto. El Sr. De Clercq ha mencionado el abandono de Spa por parte de la carrera de Fórmula 1. Esta es otra distorsión clara del mercado, porque dicen que Bélgica ha promulgado una ley que les obliga a irse de Bélgica. Esto apoya mi argumento sobre la necesidad de que haya igualdad de condiciones en Europa. Necesitamos una legislación armonizada en toda la Unión Europea, de manera que no se pueda contraponer un Estado miembro a otro. Esta afirmación sirve también de respuesta al Sr. Harbour. No se trata de una cuestión de subsidiariedad, por la sencilla razón de que se ha acusado a Bélgica de un modo particular, y ésta ha salido perdiendo. Por lo tanto, no sólo el Tribunal afirma que se puede hacer, sino que la Comisión sostiene que tiene que hacerse. Pero no acepten este argumento sólo porque yo lo digo. La Comisión de Medio Ambiente afirma que deberíamos tener esta legislación en la forma en que he descrito, y estoy seguro de que estará de acuerdo con las pocas enmiendas que admite la Comisión. Incluso cuando examinamos el primer informe de nuestro concienzudo ponente, el Sr. Medina Ortega, se propusieron tres enmiendas que yo habría aceptado. Leyendo entre líneas lo que ha dicho, y ruego me disculpe si le he malinterpretado, cuando se ha referido a las enmiendas acordadas he tenido la impresión de que no hablaba con mucho entusiasmo, sino que señalaba el hecho de que esta Cámara está dividida. Está en lo cierto. Por lo tanto, quizá podamos extraer la conclusión de que las primeras reflexiones del ponente sobre este asunto, que se parecen a las de la Comisión de Medio Ambiente y a las mías, son las que deberían seguirse en este debate. Pero vayamos más allá. Hemos mantenido una serie de discusiones acerca del tabaco en el Consejo, incluidas las discusiones preliminares sobre el convenio marco relativo al control del tabaco, y el resultado ha sido de 14 a 1. Un Estado miembro opina que no debería aplicarse esta legislación, o que debería aplicarse de tal modo y con tales enmiendas que, a mi juicio, se extirpa el corazón de la legislación o se añaden enmiendas que hacen que sea de nuevo impugnable ante el Tribunal de Justicia."@es12 ". Käsittelen aluksi joitakin teknisiä kysymyksiä. Jos tarkastellaan komission eri tarkistuksia koskevan kannan tärkeää kysymystä, mietinnöstä on jätetty 26 tarkistusta. Komissio voi hyväksyä kokonaan tarkistukset 3, 10, 22 ja 26 sekä tarkistukset 8, 11 ja 17 edellyttäen, että niihin tehdään pieniä sanamuotoa koskevia muutoksia. Kaikki muut tarkistukset komissio hylkää. Joten mitä sanon niille parlamentin jäsenille, jotka eivät ole vielä päättäneet kantaansa? Heidän pitäisi mielestäni seurata tuomioistuimen esittämiä näkemyksiä. Heidän pitäisi myös noudattaa komission neuvoa ja tämän parlamentin asiantuntijoiden, nimittäin ympäristöasioiden valiokunnan näkemyksiä sekä esittelijän ensimmäisiä ajatuksia. Miettikää, missä määrin parlamentti on omillaan, jos se joko äänestää tämän lainsäädännön kumoon tai tekee siihen ehdotetun kaltaisia tarkistuksia. Se ei ole ehkä aivan yksin, mutta se on yksin yhden jäsenvaltion kanssa, nimittäin sen jäsenvaltion, jonka aikuisväestön tupakan kulutus sattuu olemaan suurinta Euroopan unionissa. Nämä ovat vaihtoehdot, ja siksi ehdottaisin niille, jotka eivät ole vielä päättäneet kantaansa tässä asiassa, miten teidän tulisi äänestää. Ehdotan, että äänestätte tavalla, joka asettaa etusijalle ihmisten terveyden. Tämä on parempi vaihtoehto kuin aloittaa merkityksetön keskustelu asiaan liittyvistä oikeudellisista pikkuseikoista, kun tuomioistuin ja tätä kysymystä tarkasti tutkineet henkilöt ovat jo ratkaisseet ne. Nämä henkilöt myös uskovat, että oikeudellinen varmuus on olemassa siinä määrin kuin sellaisen lainsäädännön tukeminen edellyttää, jonka tarkoituksena on suojella ja edistää kansanterveyttä, kuten EY:n perustamissopimuksen 95 ja 152 artiklassa todetaan. Sekä komission että parlamentin tehtävä ja velvollisuus tässä päätöksenteossa ja lainsäädännössä on edistää kansanterveyden korkeinta tasoa. Olemme kuulleet tämän keskustelun aikana monia puhujia, ja on aivan selvää, että tästä asiasta on erilaisia näkemyksiä. Niitä on myös jäsenvaltioissa, jotka ovat todellakin pyrkineet sääntelemään tupakkatuotteiden mainontaa. Olen vakuuttunut siitä, että mainontaa koskevien jäsenvaltioiden säännösten ja aikuisten tupakan kulutuksen tason välillä on yhteys. Jos tarkastellaan Saksaa, joka johtaa 37 prosentillaan tupakan kulutusta unionissa, sen kansallisessa lainsäädännössä on otettu melko suvaitseva kanta tupakkamainontaan esimerkiksi Ruotsiin verrattuna, jossa tupakkamainontaa koskeva lainsäädäntö on yksi jäsenvaltioiden tiukimmista. Aikuisten tupakankulutuksen taso on Ruotsissa 19 prosenttia. Näiden kahden asian välillä on mielestäni siis aivan selvä yhteys. Monet teistä mainitsivat tämän yhteyden puheenvuoroissaan. Kyse on hyökkäämisestä tupakoinnin imagoa vastaan. Jäsen Alvarez Gonzalez viittasi ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan sekä oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan erilaisiin näkemyksiin. Hän mainitsi ympäristöasioiden valiokunnan toiveen siitä, että kansanterveys otetaan huomioon tärkeänä perusnäkökohtana, kun näitä kysymyksiä määritetään. Toisenlaista perustelua, jos voin kuvailla sitä sellaiseksi, käyttävät pyrkivät oikeudelliseen varmuuteen, mikä ei ole lakimiehen näkökulmastani lainkaan kohtuutonta. Tätä oikeudellisen varmuuden tavoitetta pyrin itsekin edistämään paitsi lakimiehen ominaisuudessa myös yhtenä komission jäsenen velvollisuuksista. Olemme tehneet juuri niin. Tutkimme erittäin tarkasti yhteisöjen tuomioistuimen ensimmäisen mainontaa koskevan direktiivin asiassa antaman tuomion. Kun tuomioistuin tarkasteli tämän asian tosiseikkoja ja antoi tuomionsa, se totesi selvästi, että lainsäädännössä oli hyviä ja huonoja osia. Tuomioistuin totesi edelleen, että koska nämä eri osat liittyivät toisiinsa niin erottamattomasti, jos tuomioistuin yrittäisi erottaa hyvät huonoista sekä säilyttää hyvät ja poistaa huonot, tämä tarkoittaisi sitä, että tuomioistuin antaa lainsäädäntöä, mitä se ei voi tehdä. Siksi lainsäädäntö kumottiin. Toin tuomion mukanani takaisin Brysseliin ja annoin henkilökunnalleni tehtäväksi tutkia sitä tarkkaan, minkä jälkeen laadimme uuden säädösehdotuksen. Viittaan seuraavaksi vain lyhyesti yhteen tuomioistuimen antaman tuomion osaan. Tuomion 98 kohdassa todetaan, että "perustamissopimuksen 100 a artikla saattaisi näin ollen lähtökohtaisesti sallia sellaisen direktiivin antamisen, jolla kielletään tupakkatuotteiden mainonta aikakaus-, viikko- ja sanomalehdissä kyseisten lehtien vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi samalla tavalla kuin direktiivillä 89/552/ETY, jonka 13 artiklassa kielletään tupakkatuotteiden televisiomainonta televisio-ohjelmien lähettämisen vapauden edistämiseksi". Tuomioistuin on ottanut selkeän kannan asiaan, ja me puolestamme olemme noudattaneet sitä huolellisesti lain valmistelussa. Vastauksena jäsen Lechnerille, joka totesi aiemmin, ettei kilpailun vääristymisestä ole todisteita, minun on todettava, että siitä on runsaasti todisteita. Saamme komissiossa säännöllisesti kirjeitä ihmisiltä, jotka sekä puoltavat että vastustavat tupakkamainontaa koskevaa kieltoa ja valittavat, että jäsenvaltioiden tupakkamainontaa koskevat erilaiset säännökset vääristävät kilpailua. Saamme näitä kirjeitä itse asiassa jopa tupakkateollisuudelta. Jäsen De Clercq viittasi Formula 1 -kisan siirtymiseen pois Belgian Spasta. Tämä tapaus merkitsee toista selkeää kilpailun vääristymää, koska Belgia sääti lain, joka pakottaa kilpailun järjestäjien mukaan heidät siirtymään pois Belgiasta. Tämä tukee väitettäni siitä, että Euroopassa on oltava tasapuoliset toimintaedellytykset. Tarvitsemme tupakkamainontaa koskevan yhdenmukaistetun lainsäädännön koko Euroopan unionissa, jotta jäsenvaltiot eivät voi käyttää lainsäädännön eroavaisuuksia toisiaan vastaan. Tämä on myös vastaukseni jäsen Harbourin kysymykseen. Tässä ei ole kyse toissijaisuudesta siitä nimenomaisesta syystä, että tämä tapaus kohdistuu erityisesti yhteen belgialaiseen, joka on kärsinyt tappion. Tuomioistuin siis toteaa, että direktiivi voidaan antaa, mutta komissio sanoo myös, että se pitäisi antaa. Älkää kuitenkaan luottako tältä osin vain minun sanaani. Ympäristöasioiden valiokunta toteaa, että meillä pitäisi olla tämä lainsäädäntö edellä kuvailemassani muodossa, ja olen varma, että se puoltaisi niitä muutamia tarkistuksia, jotka komissio vastahakoisesti hyväksyy. Kun tarkastelemme erittäin kovasti töitä tekevän esittelijä Medina Ortegan ensimmäistä mietintöä, siihen oli ehdotettu kolme tarkistusta, joista jokaisen olisin voinut hyväksyä. Jos luen esittelijän puheenvuoroa rivien välistä, ja suokaa anteeksi, jos tulkitsen häntä väärin, sain hänen kompromissitarkistuksia koskevasta viittauksestaan todellakin sen vaikutelman, että hän ei ollut kovinkaan innostunut näistä tarkistuksista mutta tunnusti sen tosiasian, että parlamentti on jakaantunut kahteen leiriin. Niin se tietysti onkin. Voimme näin ollen ehkä tehdä sen johtopäätöksen, että esittelijän ensimmäiset tätä kysymystä koskevat ajatukset, jotka ovat lähempänä ympäristöasioiden valiokunnan ja minun näkemyksiäni, saattaisivat olla hyvinkin niitä, joita meidän tulisi seurata tässä keskustelussa. Emme saa jättää asiaa tähän. Olemme keskustelleet tupakasta neuvostossa useita kertoja, myös alustavien tupakoinnin torjuntaa koskevaa puitesopimusta käsittelevien keskustelujen yhteydessä, ja tulos siellä on 14–1. Yksi jäsenvaltio katsoo, että tämän lainsäädännön ei pitäisi joko toteutua lainkaan tai että sen pitäisi toteutua sellaisessa muodossa ja sellaisilla tarkistuksilla varustettuna, jotka muuttavat mielestäni lainsäädännön perusolemusta. Nämä tarkistukset mahdollistavat taas sen, että direktiivi viedään tuomioistuimen käsiteltäväksi."@fi5 ". Permettez-moi avant toute chose d'aborder certaines questions techniques. Pour ce qui a trait à l'importante question de l'attitude de la Commission vis-à-vis des différents amendements, 26 amendements ont été proposés. La Commission peut pleinement accepter les amendements 3, 10, 22 et 26, et les amendements 8, 11 et 17 après de petites reformulations. La Commission rejette tous les autres. Alors, que dire aux députés du Parlement qui n'ont pas encore pris leur décision ? Je leur dirais qu'ils devraient suivre les avis exprimés par la Cour. Suivre le conseil de la Commission. Suivre les avis des experts de cette Assemblée, la commission de l'environnement, et suivre les premières idées du rapporteur. Penser dans quelle mesure le Parlement se retrouvera seul si soit il rejette cette législation soit il l'approuve avec le type d'amendements proposés. Il se peut qu'il ne soit pas complètement seul mais il le sera avec un État membre, celui qui possède la consommation de tabac la plus élevée parmi les adultes au sein de l'Union européenne. Tel est le choix et dès lors, voilà comment je suggérerais de voter à ceux qui n'ont pas encore pris leur décision en la matière. Je leur suggérerais de voter en plaçant en haut de leurs priorités la santé de gens plutôt que de s'engager dans un débat inutile sur les subtilités juridiques alors que les problèmes ont été résolus par la Cour de justice et ceux qui se sont penchés minutieusement sur cette question. Je leur suggérerais de croire que la sûreté juridique existe, dans la mesure où elle est nécessaire pour soutenir la législation destinée à la protection de la santé publique, comme le stipulent les articles 95 et 152. Tant la Commission que le Parlement ont le devoir et l'obligation, au moment de prendre une décision et d'élaborer cette loi, de promouvoir les niveaux de santé publique les plus élevés. Tout au long de ce débat, nous avons écouté de nombreux orateurs et il est assez évident qu'il existe différentes opinions. En effet, les États membres ont des opinions différentes. En fait, ils ont cherché à réglementer la publicité sur les produits du tabac. Je suis convaincu qu'il existe une corrélation entre les règles de droit en matière de publicité dans les États membres et les chiffres de la consommation de tabac chez les adultes dans ces États membres. Si vous vous penchez sur un des États membres qui présente le niveau de consommation de tabac le plus élevé, l'Allemagne, avec 37 %, ce pays a une approche plutôt laxiste en matière de publicité dans son droit national si on le compare avec la Suède, un des États membres disposant de la législation la plus restrictive en matière de publicité. En Suède, le niveau de consommation du tabac chez les adultes est de 19 %. Dès lors, la corrélation me semble assez évidente. Certains d'entre vous en ont parlé lorsqu'ils ont pris la parole. Il s'agit de s'attaquer à l'image véhiculée par le tabagisme. Mme Álvarez González a fait référence aux avis différents de la commission de l'environnement, de la santé publique et de la politique des consommateurs ainsi que de la commission juridique et du marché intérieur. Elle a également fait mention du souhait de la commission de l'environnement que la promotion de la santé publique devienne une considération de base au moment de déterminer ces questions. Ceux qui ont pris le contre-pied de cet argument, si je peux le décrire de cette façon, recherchent une sûreté juridique, ce qui en tant que juriste ne me semble pas du tout déraisonnable. Il s'agit d'un objectif que je chercherais à atteindre moi-même, non seulement en tant que juriste mais comme faisant également partie de mes responsabilités en tant que commissaire. Nous l'avons fait. Nous avons examiné en profondeur la décision de la Cour de justice lors de l'affaire de la première directive relative à la publicité. Lorsque la Cour s'est penchée sur les faits et a rendu sa décision, elle a clairement dit qu'il y avait dans la législation de bonnes et de mauvaises choses. Elle a poursuivi en disant que comme elles étaient si inextricablement enchevêtrées, essayer de séparer le bon du mauvais, de garder les bons côtés et d'éliminer les mauvais reviendrait à laisser le pouvoir judiciaire légiférer et cela ne se peut. C'est pourquoi la directive a été annulée. J'ai rapporté la décision à Bruxelles. J'ai dit à mon équipe de la suivre étroitement et nous avons formulé une nouvelle proposition de règlement. Ne faisant que brièvement référence à une partie de la décision de la Cour, le paragraphe 98 stipule en principe qu'une directive interdisant la publicité en faveur des produits du tabac dans les périodiques, les revues et les journaux pouvait être adoptée en vertu de l'article 100 A - à présent l'article 95 - du Traité afin de garantir la liberté de circulation des produits de la presse conformément à l'article 13 de la directive 89/552, la directive relative à la télévision sans frontières, qui interdit la publicité en faveur des produits du tabac à la télévision afin de promouvoir la libre diffusion des programmes de télévision. La Cour s'est clairement prononcée à ce sujet. Nous avons étroitement suivi cette voie dans notre proposition. En réponse à M. Lechner, qui a dit auparavant que rien ne prouvait l'existence d'une distorsion du marché, il me faut dire que les preuves ne manquent pas à cet égard. À la Commission, nous recevons régulièrement des lettres de personnes se trouvant aux deux pôles du problème, et même de l'industrie, se plaignant d'une distorsion du marché en raison des différents régimes existant dans les États membres en la matière. M. De Clercq a fait référence à l'annulation du Grand Prix de Formule 1 de Spa. Voilà une autre distorsion évidente du marché car la Belgique a adopté une loi qui, selon les organisateurs, les oblige à se retirer du pays. Ceci vient appuyer mon argument : en Europe, nous devons tous être sur un pied d'égalité. Il nous faut harmoniser la législation à cet égard dans toute l'Union européenne afin qu'il ne soit plus possible de monter un État membre contre un autre. Voilà également ce que je réponds à M. Harbour. Il ne s'agit pas d'une question de subsidiarité pour la simple raison qu'un Belge a été montré du doigt d'une façon particulière et qu'il a souffert une perte. En conséquence, non seulement la Cour affirme que cela peut être fait, mais la Commission dit que cela devrait être fait. Mais ne me croyez pas simplement sur parole. La commission de l'environnement a déclaré que nous devrions adopter cette législation comme je vous l'ai décrite et il ne fait pas l'ombre d'un doute pour moi qu'elle serait d'accord avec les quelques amendements concédés par la Commission. Même lorsque l'on se penche sur le premier rapport de cet énorme travailleur qu'est M. Medina Ortega, le rapporteur, trois amendements étaient suggérés et j'aurais accepté n'importe lequel des trois. Si je lis ce qu'il a dit entre les lignes, et veuillez m'excuser si j'interprète mal ses propos, j'ai sans aucun doute l'impression que, étant donné sa référence aux amendements de compromis, il n'était pas très enthousiaste mais il se rendait compte que cette Assemblée était partagée sur cette question. Et c'est bien entendu le cas. Dès lors, peut-être pouvons-nous en tirer la conclusion suivante : les premières idées du rapporteur à cet égard, qui se rapprochent davantage de celles de la commission de l'environnement et des miennes, pourraient bien s'avérer être celles qu'il convient de suivre dans ce débat. Mais nous n'allons pas en rester là. Nous avons eu une série de discussions sur le tabac au Conseil, y compris les discussions préliminaires sur la convention-cadre relative au contrôle du tabac et la ventilation est de 14 contre un. Un État membre pense que cette législation ne devrait pas passer ou bien devrait passer mais sous une forme telle et avec de tels amendements que, selon moi, le noyau même de la législation serait modifié. Ou bien en ajoutant des amendements qui une fois encore laisseront cette législation vulnérable aux recours intentés devant la Cour de justice."@fr6 "Innanzi tutto vorrei affrontare alcuni aspetti tecnici. Comincerò con l’importante nodo del giudizio della Commissione sui 26 emendamenti proposti. La Commissione può accettare completamente gli emendamenti nn. 3, 10, 22 e 26, e con una formulazione lievemente modificata gli emendamenti nn. 8, 11 e 17. La Commissione respinge invece tutti gli altri. Che devo dire, dunque, a quei deputati europei che non hanno ancora maturato una decisione? Li inviterò a seguire il parere della Corte di giustizia e i suggerimenti della Commissione; seguite le opinioni degli esperti del Parlamento – la commissione per l’ambiente – e il parere originario del relatore. Pensate in quale posizione di isolamento verrebbe a trovarsi il Parlamento se respingesse questo provvedimento, oppure se lo approvasse con gli emendamenti proposti. Forse non sarebbe isolato del tutto, ma si ritroverebbe in compagnia di un unico Stato membro – proprio quello Stato membro in cui il consumo di tabacco fra gli adulti è il più alto di tutta l’Unione europea. Tale è la scelta che vi si prospetta e mi accingo ora ad offrire agli indecisi un suggerimento di voto. Vi suggerisco di votare in modo da anteporre la salute dei cittadini ad uno sterile dibattito in materia di cavilli giuridici, tanto più che l’essenza del problema è già stata chiarita dalla Corte di giustizia e da coloro che, avendo esaminato a fondo la questione, si sono convinti che vi sia una certezza giuridica sufficiente a sostenere la legislazione in materia di tutela della sanità pubblica, come affermano gli articoli 95 e 152. Nel compiere questa scelta legislativa il Parlamento e la Commissione hanno il dovere di promuovere i più alti di sanità pubblica. Nell’arco di questo dibattito è emersa una gamma di opinioni evidentemente diverse – come del resto hanno rimarcato molti degli stessi oratori. I punti di vista degli Stati membri sono in effetti diversi e i vari paesi hanno cercato di regolamentare da sé la pubblicità dei prodotti del tabacco. Sono convinto che esista una correlazione fra le norme giuridiche vigenti negli Stati membri in fatto di pubblicità e il numero dei fumatori adulti in quegli stessi Stati. Consideriamo, ad esempio, la Germania, uno degli Stati membri in cui la percentuale di fumatori adulti è più elevata, 37 per cento; l’approccio della legislazione nazionale tedesca nei confronti della pubblicità dei prodotti del tabacco è piuttosto indulgente, soprattutto se paragonata a quella della Svezia, che invece ha in materia assai severi. Ebbene, la percentuale di fumatori adulti in Svezia è del 19 per cento; esiste quindi, a mio avviso, un nesso evidente e molti di voi lo avete messo in rilievo nei vostri interventi. Si tratta insomma di offrire un’immagine negativa del fumo. L’onorevole González Álvarez ci ha illustrato la divergenza di opinioni che si è delineata tra la commissione per l’ambiente, la sanità pubblica e la politica dei consumatori e la commissione giuridica e per il mercato interno. La commissione per l’ambiente desidera ribadire che la sanità pubblica va sempre considerata un fattore essenziale nelle decisioni in questo campo; coloro che hanno sposato la tesi opposta, se così posso esprimermi, anelano invece alla certezza giuridica, aspirazione che, da avvocato quale sono, non giudico affatto irragionevole. Si tratta anzi di un obiettivo che anch’io sottoscrivo, non solo da avvocato ma anche in veste di Commissario europeo. Ci siamo mossi proprio in tal senso. Abbiamo esaminato attentamente la sentenza emessa dalla Corte di giustizia a seguito del procedimento sulla prima direttiva sulla pubblicità. Dopo aver valutato i fatti ed emesso la sentenza, la Corte ha affermato esplicitamente che quel provvedimento legislativo conteneva elementi positivi e negativi; inoltre, a giudizio della Corte, tali elementi erano connessi in maniera tanto inestricabile che il tentativo di estrarre gli elementi positivi dai negativi, conservando i primi ed eliminando i secondi, sarebbe equivalso ad un’inammissibile intromissione del potere giudiziario nell’ambito legislativo: è questo il motivo per cui quella normativa è stata annullata. Ho riferito questa sentenza a Bruxelles, ho chiesto ai miei collaboratori di esaminarla attentamente ed abbiamo poi presentato un nuovo progetto di normativa. Farò solo un breve accenno ad una parte della sentenza della Corte: secondo il punto 98, in linea di principio una direttiva che vieti la pubblicità dei prodotti del tabacco su periodici, riviste e quotidiani si può adottare sulla base dell’articolo 100 A, divenuto articolo 95, del Trattato, al fine di garantire la libera circolazione dei prodotti della stampa, analogamente all’articolo 13 della direttiva 89/552 nota come direttiva “televisione senza frontiere” – che vieta la pubblicità televisiva dei prodotti del tabacco allo scopo di promuovere la libera trasmissione dei programmi televisivi. Su questo tema la Corte si è pronunciata chiaramente e nell’elaborare il nostro progetto noi abbiamo seguito le sue indicazioni. All’onorevole Lechner, il quale ha affermato che non vi sarebbero prove di distorsioni del mercato, devo rispondere che di prove ce ne sono invece moltissime. La Commissione riceve regolarmente lettere di esponenti dei due schieramenti contrapposti in questa controversia – anche di esponenti dell’industria – che lamentano per l’appunto le distorsioni provocate sul mercato dai diversi regimi vigenti in questo campo negli Stati membri. L’onorevole De Clercq ha accennato allo spostamento da Spa del Gran premio di Formula 1. Si tratta di un altro chiaro esempio di distorsione del mercato, in quanto il Belgio ha introdotto una legge che, a quanto si dice, ha costretto il campionato mondiale di Formula 1 a lasciare il paese. Questo corrobora la mia tesi sulla necessità di garantire in Europa una serie di regole comuni uniformi. Dobbiamo armonizzare la legislazione in materia in tutta l’Unione europea per evitare artificiose contrapposizioni fra uno Stato membro e l’altro. Con questo rispondo anche all’onorevole Harbour; non si tratta di un tema in cui entra in gioco la sussidiarietà, proprio perché il Belgio è stato specificamente preso di mira ed è stato danneggiato. Quindi la Corte ammette che è lecito agire in questo senso e inoltre la Commissione europea afferma che è opportuno farlo; ma non accontentatevi della mia parola. La commissione per l’ambiente reputa che questo provvedimento legislativo dovrebbe avere proprio le caratteristiche che ho descritto e aderirebbe, ne sono certo, ai pochi emendamenti previsti dalla Commissione europea. Anche se torniamo alla prima relazione dell’infaticabile relatore, l’onorevole Medina Ortega, troviamo tre emendamenti, ciascuno dei quali sarei stato ben felice di accettare. Leggendo tra le righe del suo intervento – mi perdoni se lo sto fraintendendo – ne ho tratto la netta impressione che riferendosi agli emendamenti di compromesso egli ne parlasse senza grande entusiasmo, ma riconoscendo che il Parlamento su questo problema è diviso. Le cose, in effetti, stanno proprio così e quindi forse possiamo concludere che in questo dibattito faremmo bene ad ispirarci alle prime proposte avanzate in materia dal relatore – le proposte, peraltro, più vicine a quelle della commissione per l’ambiente ed alle mie. Ma non fermiamoci qui. In seno al Consiglio si sono svolti numerosi dibattiti sul tema del tabacco, comprese le discussioni preliminari per la convenzione quadro sul controllo del tabacco: in quella sede il rapporto era 14 contro 1. Uno Stato membro, infatti, ritiene che questo provvedimento non si debba approvare affatto, oppure si debba approvare in una forma e con emendamenti tali che, a mio parere, lo snaturerebbero, oppure con emendamenti che lo esporrebbero di nuovo alle obiezioni della Corte di giustizia."@it9 ". – Let me first of all deal with some of the technical issues. Looking at the important question of the Commission's attitude to the various amendments, there are 26 amendments being proposed. The Commission can accept amendments 3, 10, 22 and 26 in full and amendments 8, 11 and 17 subject to some minor rewording. All the others, the Commission rejects. So what do I say to those Members of Parliament who are undecided about this? I would say to them they should follow the views that are expressed by the Court. Follow the advice of the Commission. Follow the views of the experts in this House, the Committee on the Environment, and follow the first thoughts of the rapporteur. Think to what extent will Parliament be on its own if it either votes down this legislation or votes it through with the kind of amendments that are being proposed. It might not be quite alone, but it will be alone with one Member State, the Member State that happens to have the highest consumption of tobacco amongst adults in the European Union. That is the choice and therefore I would suggest to those who are undecided on this issue how you should cast your vote. I would suggest you cast it in a way that puts people's health first, rather than becoming engaged in a pointless debate about the legal niceties when the issues have been resolved by the Court of Justice and those who have examined this issue closely and believe that legal certainty does exist, to the extent that is necessary to support legislation designed to protect public health, as Articles 95 and 152 say. Both the Commission and Parliament have a duty and an obligation, in this decision-making and law-making, to promote the highest levels of public health. Throughout this debate, we have heard from many speakers and it is quite clear there are different views. Indeed there are different views in Member States. They have in fact sought to regulate the advertising of tobacco products. I am convinced that there is a correlation between the legal rules in Member States on advertising and the figures for adult consumption of tobacco in those Member States. If you look at one of the Member States with the highest level of tobacco consumption, Germany, with 37%, it has a fairly lax approach to advertising in its national law, as compared with Sweden, one of the Member States with the most restrictive advertising legislation. Sweden's rate of adult tobacco consumption is 19%. So there is quite clearly, in my view, a correlation. A number of you spoke about that in your contributions. It is a question of attacking the image of smoking. Mrs Alvarez Gonzalez referred to the different views of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy and the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, the Environment Committee's desire for public health to be promoted as an important basic consideration in determining these issues. Those who spoke on the other side of the argument, if I might describe it as such, are seeking to have legal certainty, which, as a lawyer, I would say is not at all unreasonable. It is an objective that I would seek to pursue myself, not just as a lawyer but as one of my responsibilities as a Commissioner. We have done that. We examined very closely the judgment of the Court of Justice in the first advertising directive case. When the Court looked at the facts of that case and gave its judgment, it clearly said that there were good parts in the legislation and bad parts. It went on to say that because they were so inextricably bound together, to attempt to extract the good from the bad, to retain the good and eliminate the bad, would amount to legislating by the judiciary and that cannot be done. That is why the legislation was annulled. I brought the judgment back to Brussels. I told my staff to follow it closely and we brought a new draft regulation. Referring only briefly to one part of the Court's judgment, paragraph 98 says in principle that a directive prohibiting the advertising of tobacco products in periodicals, magazines and in newspapers could be adopted on the basis of Article No. 100a – now Article 95 – of the Treaty with a view to ensuring the free movement of press products on the lines of Article 13 of Directive 89/552, the television without frontiers directive prohibiting television advertising of tobacco products in order to promote the free broadcasting of television programmes. The Court has spoken clearly on the subject. We have followed that carefully in our drafting. In response to Mr Lechner, who said earlier that there was no evidence of a distortion in the market, I must say that there is plenty of evidence of this. In the Commission we get letters regularly from people complaining from both sides of the argument, indeed even from the industry, about a distortion in the market because of the different regimes in Member States in relation to this issue. Mr De Clercq made reference to the movement away from Spa of the Formula 1 championship race. That is another clear distortion of the market, because Belgium brought in a law which they are saying forces them to move away from Belgium. That supports my argument that we need to have a level playing field in Europe. We need to have harmonised legislation on this issue throughout the European Union so that one Member State cannot be played off against another. This is also my answer to Mr Harbour. It is not a subsidiarity issue for the very reason that a Belgian has been pinpointed in a particular way and has suffered a loss. So not only does the Court say it can be done, the Commission says it ought to be done. But do not just take my word for it. The Committee on the Environment Committee says that we should have this legislation in the way I have described and I am sure it would agree the few amendments that the Commission concedes. Even when we look at the first report from the very hardworking Mr Medina Ortega, the rapporteur, there were three suggested amendments and I would have accepted any one of the three. If I read between the lines of what he has said, and forgive me if I misinterpreting him, I certainly got the impression from his reference to the compromised amendments that he was not speaking with great enthusiasm but was identifying the fact that this House was divided. Of course, it is. So maybe we can draw the conclusion that the first thoughts of the rapporteur on this issue, which are closer to those of the Committee on the Environment and to mine, might well be the ones to follow in this debate. Let us not leave it there. We have had a number of discussions on tobacco in the Council, including the preliminary discussions on the framework convention on tobacco control, and the breakdown there is 14 to one. One Member State takes the view that this legislation either should not go through or it should go through in such a form and with such amendments that in my opinion the heart is cut out of the legislation or amendments are added that leave it vulnerable to challenge in the Court of Justice yet again."@lv10 ". Om te beginnen wil ik bij een aantal technische kwesties stilstaan. Wat betreft de belangrijke vraag hoe de Commissie tegen de diverse amendementen aankijkt: er zijn 26 amendementen voorgesteld. De Commissie kan de amendementen 3, 10, 22 en 26 in hun geheel aanvaarden en de amendementen 8, 11 en 17 met wat kleine aanpassingen. Alle andere amendementen keurt de Commissie af. Dus wat moet ik zeggen tegen de afgevaardigden die nog aarzelen? Ik zou hen willen adviseren de opvattingen van het Hof te volgen. Volg het advies van de Commissie, de opvattingen van de Commissie milieubeheer, de deskundigen in dit Parlement, en de eerste ideeën van de rapporteur. Bedenk in hoeverre het Parlement er alleen voor komt te staat als het tegen deze wetgeving stemt of er op basis van de voorgestelde amendementen vóór stemt. Misschien staat het Parlement er niet helemaal alleen voor, maar samen met die ene lidstaat waar het tabaksgebruik onder volwassenen het hoogst is van de hele Europese Unie, staat het er alleen voor. Dat is de afweging die moet worden gemaakt en daarom wil ik degenen die nog aarzelen voorstellen hoe ze moeten stemmen. Ik stel voor dat u bij het stemmen de gezondheid van de mensen op de eerste plaats zet en dat u niet verzandt in een zinloos debat over de juridische details terwijl de kwesties al zijn opgelost door het Hof van Justitie en degenen die deze kwestie grondig hebben bestudeerd en van mening zijn dat er wel degelijk rechtsgeldigheid bestaat in de mate die nodig is om wetgeving ter bescherming van de volksgezondheid, zoals in de artikelen 95 en 152 wordt verwoord, te steunen. Zowel de Commissie als het Parlement heeft bij deze besluitvorming en wetgeving de taak en de verplichting het hoogste peil van volksgezondheid na te streven. In de loop van het debat hebben we diverse sprekers gehoord en het is heel duidelijk dat er meningsverschillen bestaan. De lidstaten verschillen inderdaad van mening. Ze hebben geprobeerd de reclame voor tabaksproducten te reglementeren. Ik ben ervan overtuigd dat er een verband bestaat tussen de wetgeving inzake reclame in de lidstaten en de cijfers over het gebruik van tabak door volwassenen in die lidstaten. In Duitsland bijvoorbeeld, een van de lidstaten met het hoogste tabaksgebruik, namelijk 37 procent, is de nationale wetgeving ten opzichte van reclame vrij soepel in vergelijking met die van Zweden, een van de lidstaten met de strengste wetgeving inzake reclame. In Zweden is het tabaksgebruik onder volwassenen 19 procent. Volgens mij is er dus duidelijk sprake van een verband. Een aantal van u had het daar in uw bijdragen over. Het imago van het roken moet worden aangepakt. Mevrouw González Álvarez had het over de verschillende opvattingen van de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid en de Commissie juridische zaken en interne markt en over de wens van de Commissie milieubeheer om de volksgezondheid zwaar te laten meewegen bij de besluitvorming over deze kwesties. Degenen die de zaak van de andere kant bekeken, als ik dat zo mag zeggen, willen juridische zekerheid, wat ik als jurist helemaal niet onredelijk vind. Het is een doelstelling waar ik zelf ook naar zou streven, niet alleen als jurist maar ook vanuit mijn verantwoordelijkheden als commissaris. Dat hebben we gedaan. We hebben de uitspraak van het Hof van Justitie in de zaak van de eerste reclamerichtlijn grondig bestudeerd. Toen het Hof zich bij die zaak over de feiten boog en uitspraak deed, is duidelijk aangegeven dat de richtlijn goede en slechte onderdelen bevatte. Ook werd er gezegd dat de goede en slechte onderdelen zo nauw met elkaar waren verbonden dat een poging de goede van de slechte onderdelen te scheiden, het goede te behouden en het slechte te schrappen, erop neer zou komen dat de rechterlijke macht zich met wetgeving bezighield en dat is niet de bedoeling. Daarom is de richtlijn nietig verklaard. Ik ben met de uitspraak terug naar Brussel gegaan. Ik heb mijn personeel gevraagd zo dicht mogelijk bij de uitspraak te blijven en we zijn met een nieuwe ontwerprichtlijn gekomen. Ik wil in het kort naar één onderdeel van de uitspraak van het Hof verwijzen. In lid 98 staat in principe dat een richtlijn die reclame voor tabaksproducten in tijdschriften en kranten verbiedt, zou kunnen worden vastgesteld op basis van artikel 100 A - thans artikel 95 - van het Verdrag om het vrije verkeer van goederen van de pers te garanderen naar analogie van artikel 13 van richtlijn 89/552, de televisie-zonder-grenzen-richtlijn waarmee televisiereclame voor tabaksproducten om het gratis uitzenden van televisieprogramma’s te bevorderen, wordt verboden. Het Hof is daar duidelijk over geweest en die aanwijzingen hebben we bij het ontwerpen van een nieuwe richtlijn nauwlettend gevolgd. In antwoord op de heer Lechner, die eerder zei dat er geen sprake van aantoonbare verstoring van de markt was, moet ik zeggen dat die er wel degelijk is. Als Commissie krijgen we regelmatig brieven met klachten van mensen uit beide kampen en zelfs van de industrie over verstoring van de markt vanwege de verschillende regimes in de lidstaten inzake deze kwestie. De heer De Clerq verwees naar het vertrek van de Formule-1-races uit Spa. Ook dat is een duidelijk geval van verstoring van de markt, doordat België een wet heeft ingevoerd die de organisatoren van dit sportevenement er naar hun zeggen toe dwingt uit België te vertrekken. Dit ondersteunt mijn argument dat we voor eerlijke concurrentievoorwaarden in Europa moeten zorgen. We moeten de wetgeving op dit gebied voor de hele Europese Unie harmoniseren, zodat lidstaten niet tegen elkaar worden uitgespeeld. Dit is ook mijn antwoord op de vraag van de heer Harbour. Het feit dat een Belg op een bepaalde manier getroffen is en verlies heeft geleden betekent nog niet dat dit een subsidiariteitskwestie is. Het is dus niet alleen zo dat het Hof zegt dat het mogelijk is, de Commissie zegt dat het moet. Maar u moet niet alleen op mijn woorden afgaan. De Commissie milieubeheer zegt dat deze wetgeving er moet komen zoals ik heb beschreven en ik weet zeker dat ze akkoord gaat met de paar amendementen die de Commissie toestaat. Ook bij het eerste verslag van de zeer ijverige rapporteur, de heer Medina Ortega, waren er drie amendementen voorgesteld en ik zou elk van de drie hebben goedgekeurd. Zijn verwijzing naar de compromisamendementen wekte bij mij de stellige indruk, en vergeeft u mij als ik hem verkeerd begrepen heb, dat hij niet erg enthousiast was maar onderkende dat het Parlement verdeeld was. Dat is natuurlijk ook zo. Daarom kunnen we wellicht concluderen dat we de eerste ideeën van de rapporteur over deze kwestie, die dichter bij die van de Commissie milieubeheer en die van mij liggen, maar het beste kunnen volgen in dit debat. Daar moeten we het niet bij laten. We hebben een aantal discussies over tabak gehad in de Raad, onder andere de voorbesprekingen over het kaderverdrag inzake tabakscontrole en de verdeling is daar veertien tegen één. Eén lidstaat is van mening dat we deze wetgeving niet door moet zetten of anders alleen op zo’n wijze en met zulke amendementen dat de essentie er mijns inziens uitgehaald wordt of dat er amendementen worden toegevoegd waardoor we het risico lopen dat de richtlijn opnieuw door het Hof van Justitie nietig wordt verklaard."@nl2 "Gostaria de começar por me debruçar sobre algumas questões técnicas. No que se refere à importante questão da atitude da Comissão em relação às várias alterações, são 26 as alterações propostas. A Comissão pode aceitar as alterações 3, 10, 22 e 26 na íntegra, e as alterações 8, 11 e 17 com algumas pequenas modificações de redacção. A Comissão rejeita todas as outras alterações. O que devo dizer, então, aos deputados do Parlamento que estão indecisos em relação a esta questão? Dir-lhes-ei que devem seguir as opiniões expressas pelo Tribunal. Devem seguir o conselho da Comissão. Devem seguir as opiniões dos especialistas desta assembleia, a Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor, e devem seguir as primeiras ideias apresentadas pelo relator. Pensem na situação de isolamento em que ficará o Parlamento se votar contra esta lei ou se a adoptar o tipo de alterações que se está a propor. Talvez esse isolamento não fosse total, mas o Parlamento apenas teria do seu lado um Estado-Membro, aquele em que o consumo de tabaco entre os adultos é o maior de toda a União Europeia. A escolha que têm é essa, e, portanto, vou sugerir àqueles que estão indecisos quanto a esta questão como devem votar. Sugiro que votem esta proposta de uma forma que ponha em primeiro lugar a saúde das pessoas, em vez de se envolverem num debate inútil sobre subtilezas jurídicas quando as questões já foram resolvidas pelo Tribunal de Justiça e pelas pessoas que examinaram atentamente esta questão e estão convencidas de que há certeza jurídica, na medida necessária para servir de base a uma lei que se destina a proteger a saúde pública, tal como se prevê nos artigos 95º e 152º. Neste processo de decisão e legislação, a Comissão e o Parlamento têm ambos um dever e uma obrigação: promover os mais elevados níveis de saúde pública. Ao longo do debate, ouvimos muitos oradores, e é nítido que existem opiniões diferentes. Na verdade, há opiniões diferentes ao nível dos Estados-Membros. Os Estados-Membros têm procurado, efectivamente, regulamentar a publicidade aos produtos de tabaco. Estou convencido de que existe uma correlação entre as normas jurídicas em matéria de publicidade dos Estados-Membros e o número de fumadores adultos que existe em cada um deles. Se considerarmos um dos Estados-Membros com o nível mais elevado de consumo de tabaco, a Alemanha, com uma percentagem de 37%, constatamos que a abordagem adoptada na sua legislação nacional em relação à publicidade é bastante tolerante em comparação com a da Suécia, um dos Estados-Membros com a legislação mais restritiva em relação à publicidade. A percentagem de fumadores adultos na Suécia é de 19%. Por conseguinte, na minha opinião, existe uma correlação clara. Houve vários deputados que mencionaram esse aspecto nas suas intervenções. É uma questão de atacar a imagem do tabagismo. A senhora deputada González Álvarez referiu a divergência de opiniões entre a Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor e a Comissão dos Assuntos Jurídicos e do Mercado Interno, mencionando que a primeira deseja que a promoção da saúde pública seja uma importante consideração de base ao tomarem-se decisões sobre estas questões. Os deputados que defenderam o ponto de vista oposto, se é que posso pôr as coisas nestes termos, pretendem segurança jurídica, uma posição que eu, como advogado, não posso de modo algum considerar injustificada. A certeza jurídica é um objectivo que eu próprio gostaria de assegurar, não só como advogado, mas também por ser essa uma das minhas responsabilidades como Comissário. Foi isso que fizemos. Examinámos muito atentamente o acórdão proferido pelo Tribunal de Justiça sobre a primeira directiva relativa à publicidade aos produtos de tabaco. Quando o Tribunal apreciou a matéria de facto e tomou a sua decisão, disse claramente que aquela lei tinha aspectos positivos e negativos. Prosseguiu dizendo que uns e outros estavam tão intimamente ligados que tentar separar os bons aspectos dos maus, conservar os bons e eliminar os maus, acabaria por colocar o poder judicial na posição de estar a legislar, o que não podia ser. Foi por isso que a directiva foi anulada. Trouxe o acórdão comigo de Bruxelas, disse aos meus funcionários que o seguissem rigorosamente, e apresentámos uma nova proposta de regulamento. Reportando-me apenas brevemente a uma parte do acórdão do Tribunal, no nº 98 diz-se que, em princípio, poderia ser adoptada uma directiva destinada a proibir a publicidade aos produtos de tabaco em publicações periódicas, revistas e jornais com base no artigo 100º-A – agora artigo 95º - do Tratado, com vista a assegurar a livre circulação de publicações, em conformidade com o artigo 13º da Directiva 89/552, a directiva relativa à televisão sem fronteiras, que proíbe a publicidade aos produtos de tabaco na televisão a fim de promover a livre difusão de programas de televisão. O Tribunal falou em termos muito claros sobre o assunto. Seguimos rigorosamente o seu acórdão ao elaborarmos a proposta. Em resposta ao senhor deputado Lechner, que disse há pouco não haver provas de distorções do mercado, devo dizer que há muitas provas disso. Na Comissão, é frequente recebermos cartas de pessoas de ambos os campos de opinião, e até da própria indústria tabaqueira, queixando-se de distorções no mercado devido aos diferentes regimes adoptados pelos Estados-Membros em relação a esta questão. O senhor deputado De Clercq mencionou o facto de o campeonato de Fórmula 1 ter deixado de se realizar em Spa. Isso é outra distorção nítida do mercado, porque a Bélgica promulgou uma lei que, segundo dizem, os obriga a saírem da Bélgica. Isso vai ao encontro do meu argumento de que necessitamos de criar condições equitativas na Europa. Precisamos de legislação harmonizada sobre esta matéria em toda a União Europeia, de modo que não seja possível contrapor-se um Estado-Membro a outro. É esta, também, a resposta que dou ao senhor deputado Harbour. Não se trata de uma questão a que se aplique o princípio da subsidiariedade, precisamente, porque houve um belga que foi especificamente afectado e sofreu um prejuízo. Por conseguinte, não só o Tribunal diz que é possível fazê-lo, como a Comissão diz que devemos fazê-lo. Mas não é preciso acreditarem apenas no que estou a dizer. A Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor diz que devemos ter uma lei do tipo que acabo de descrever e estou certo de que aquela comissão concordará com as poucas alterações aceites pela Comissão. Se considerarmos o primeiro relatório apresentado pelo senhor deputado Medina Ortega, o relator, que tanto se esforçou, veremos que foram propostas três alterações, e eu teria aceite qualquer uma delas. Lendo nas entrelinhas do que o senhor deputado disse – e perdoem-me se estiver a interpretar erradamente as suas palavras – fiquei sem dúvida com a impressão, pela referência que fez, às alterações de compromisso, que o senhor deputado não estava a falar com grande entusiasmo, mas sim a reconhecer que a assembleia está dividida. É evidente que está. Talvez possamos, portanto, extrair a conclusão de que as primeiras ideias do relator sobre esta questão, que se aproximam mais das da Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor e das minhas, são provavelmente aquelas que devemos seguir neste debate. Mas não fiquemos por aí. Realizámos uma série de discussões sobre o tabaco no Conselho, incluindo discussões preliminares sobre a convenção-quadro sobre o controlo do tabaco, e, naquela instituição, a divisão é de 14 membros contra um. Um Estado-Membro considera que esta lei não deve ser adoptada ou que deve ser adoptada numa forma tal e com tais alterações que, na minha opinião, perde tudo aquilo que tem de essencial, ou, ainda, que lhe devem ser acrescentadas alterações que a irão tornar, mais uma vez, vulnerável a contestação no Tribunal de Justiça."@pt11 ". Låt mig först och främst ta itu med några av de tekniska frågorna. Om man beaktar den viktiga frågan angående kommissionens ståndpunkt i fråga om de olika ändringsförslagen där 26 ändringsförslag har lagts fram: Kommissionen kan godta ändringsförslagen 3, 10, 22 och 26 i dess helhet och ändringsförslagen 8, 11 och 17 under förutsättning att de till viss del omformuleras. Kommissionen förkastar alla de andra. Så vad har jag att säga till de ledamöter av parlamentet som är tveksamma i denna fråga? Jag skulle säga till dem att de bör följa de synpunkter som domstolen har gett uttryck för. Att de bör följa kommissionens råd. Att de bör följa synpunkterna från denna kammares sakkunniga; utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentfrågor, och att de bör följa föredragandens första synpunkter. Betänk i vilken utsträckning parlamentet kommer att stå ensamt om man antingen röstar ned denna lagstiftning eller röstar igenom den med de slags ändringsförslag som har föreslagits. Parlamentet blir kanske inte alldeles ensamt, men det får endast sällskap av en medlemsstat, den medlemsstat som råkar ha den högsta tobakskonsumtionen bland vuxna i Europeiska unionen. Det är alternativen, och därför skulle jag vilja föreslå hur ni som är tveksamma i denna fråga skall avge era röster. Jag skulle föreslå att ni avger er röst på ett sådant sätt att människors hälsa prioriteras hellre än att man engagerar sig i meningslösa debatter om juridiska petitesser. Detta eftersom nu frågorna har lösts av domstolen och de som grundligt har undersökt ärendet och som anser att den rättsliga säkerheten existerar i den mån som är nödvändig för att stödja en lagstiftning som utformats för att skydda folkhälsan såsom anges i artiklarna 95 och 152. I detta beslutsfattande och lagstiftningsarbete har både kommissionen och parlamentet plikter och skyldigheter att verka för högsta möjliga nivå av folkhälsa. Under den här debatten har vi lyssnat till flera talare och det är alldeles tydligt att det förekommer olika uppfattningar. Det finns förvisso många olika uppfattningar i medlemsstaterna. De har i själva verket sökt reglera reklamen för tobaksvaror. Jag är övertygad om att det finns ett samband mellan medlemsstaternas rättsliga bestämmelser beträffande reklam och uppgifterna om vuxenkonsumtion av tobak i dessa medlemsstater. Om man beaktar en av de medlemsstater som har den högsta nivån av tobakskonsumtion, Tyskland, med 37 procent, ser man att de i sin nationella lagstiftning har en ganska släpphänt inställning till reklam, i jämförelse med Sverige, en av de medlemsstater med den mest restriktiva lagstiftningen när det gäller reklam. Sveriges frekvens när det gäller vuxenkonsumtion av tobak är 19 procent. Så det finns, enligt min åsikt, ett mycket tydligt samband. Några av er talade om detta i era anföranden. Det gäller att angripa föreställningen om rökning. Alvarez Gonzalez hänvisade till de olika uppfattningarna inom utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentfrågor och utskottet för rättsliga frågor och den inre marknaden, och önskan från utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentfrågor att folkhälsan skall prioriteras som en viktig grundläggande faktor i beslutandet om dessa frågor. De som framhöll argumentets andra sida, om jag får beskriva det så, söker efter rättssäkerhet, vilket jag som advokat skulle hävda alls inte vara orimligt. Det är en målsättning som jag själv skulle söka uppnå, inte bara som advokat, utan som en förpliktelse i min egenskap av kommissionär. Det är vad vi har gjort. Vi undersökte mycket noga domstolens dom i målet om det första reklamdirektivet. När domstolen granskade fakta i målet och gav sin dom sade man tydligt att lagstiftningen innehöll såväl bättre som sämre delar. Man sade vidare att eftersom de var så oupplösligt förbundna, att då försöka skilja ut de goda delarna från de sämre, för att behålla det goda och utelämna det dåliga, skulle vara liktydigt med att domstolen lagstiftade och det låter sig inte göras. Det var därför lagstiftningen upphävdes. Jag tog med mig domen tillbaka till Bryssel. Jag uppmanade min personal att noggrant studera domen och vi utarbetade sedan ett nytt förslag till resolution. För att bara kortfattat hänvisa till ett avsnitt ur domstolens dom; i punkt 98 står det att det i princip skulle kunna vara tillåtet enligt artikel 100a – numera artikel 95 – i fördraget att anta ett direktiv som förbjuder reklam för tobaksvaror i tidskrifter, magasin och tidningar, för att säkerställa den fria rörligheten för dessa publikationer, i likhet med artikel 13 i direktiv 89/552, direktivet om ”television utan gränser”, som förbjuder TV-reklam för tobaksvaror i syfte att främja friheten att sända TV-program. Domstolen har tydligt uttalat sig i ärendet, och vi har följt detta ingående i vårt arbete. Som svar till Lechner, som tidigare sade att det inte fanns några bevis för en snedvridning på marknaden, vill jag säga att det finns åtskilliga bevis för detta. I kommissionen får vi regelbundet brev från personer – förvisso också från industrin – som från båda sidor beklagar sig över en snedvridning på marknaden på grund av medlemsstaternas olika regelverk när det gäller den här frågan. De Clercq åberopade flyttningen från Spa av Grand Prix Formel 1. Det är ännu en tydlig snedvridning på marknaden eftersom Belgien har infört en lag vilket de anser tvinga dem att flytta tävlingen från Belgien. Det stöder mitt argument att vi bör ha lika konkurrensvillkor i Europa. Vi behöver få en harmoniserad lagstiftning angående den här frågan över hela Europeiska unionen så att inte en medlemsstat kan spela ut en annan. Det här är också mitt svar till Harbour. Det handlar inte om en fråga om subsidiaritet av just den anledningen att en belgier har utmärkts på ett särskilt sätt och lidit en förlust. Det är således inte bara så att domstolen anser att det skulle kunna genomföras, kommissionen anser att det måste genomföras. Men tro mig inte bara på mina ord. Utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentfrågor anser att denna lagstiftning bör utformas på det sätt som jag har beskrivit och jag är säker på att utskottet skulle instämma i de fåtal ändringsförslag som kommissionen medger. Även i det första betänkandet från den mycket hårt arbetande föredraganden, Medina Ortega, så förekom det tre ändringsförslag, och jag skulle inte ha godkänt något av dessa tre. Förlåt mig om jag har missuppfattat honom, men om jag läser mellan raderna i det han sade i hänvisningen till kompromissändringsförslagen, får jag förvisso intrycket att han inte talade med någon vidare entusiasm men att han fastställde det faktum att kammaren var splittrad. Naturligtvis är den det. Så vi kanske kan dra den slutsatsen att det förefaller troligt att det blir föredragandens första synpunkter i den här frågan, vilka ligger närmare dem från utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentfrågor och min egen ståndpunkt, som vi kommer att följa i den här debatten. Låt oss inte stanna vid detta. Vi har haft ett antal diskussioner om tobak i rådet, däribland de förberedande diskussionerna om ramkonventionen om tobakskontroll, och de misslyckades genom att 14 länder var för och ett land emot. En medlemsstat har antagit ståndpunkten att denna lagstiftning antingen inte bör gå igenom eller att den bör gå igenom i sådan utformning och med sådana ändringsförslag att lagstiftningen, enligt min åsikt, förlorar själva kärnan, eller så har man lagt till ändringsförslag som gör att den är ömtålig för att prövas i domstolen ännu en gång."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(ΕΝ)"8 "Byrne,"8,10,3 "Commission"10,3 "standard"9 "Επιτροπή."8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph