Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-10-24-Speech-4-164"
| Predicate | Value (sorted: none) |
|---|---|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr talman! Som föredragande för Iran stöder jag den gruppövergripande resolutionen. Dialogen med Iran är viktig. Från parlamentets sida betonar vi dock i synnerhet också dialogen om de mänskliga rättigheterna. Som ledamöter behöver vi inte ta diplomatiska hänsyn när det handlar om att dessa universala principer måste följas. Därför anför vi uttryckligen gentemot varje land som detta berör att vi generellt förkastar dödsstraff.
Vad gäller det ökande antalet verkställda dödsdomar i Iran jämfört med tidigare år måste även jag ge uttryck för min bedömning. De konservativa krafterna inom de formella och informella strukturerna utnyttjar verkställda dödsstraff eller kroppsstraff offentligt för att skrämma både befolkningen och de liberala krafterna i parlamentet och andra samhällsinstitutioner. Det har ingenting med islam eller koranen att göra. Allteftersom trycket ökar inifrån ökar förtrycket.
Därför bör vi i vår kritik alltid hålla oss till fakta som går att bevisa och kontrollera alla påståenden, oavsett vilken källa de kommer ifrån. Därför är jag emot att överlasta resolutionen med uttalanden som vi inte kan underbygga när allt kommer omkring. Det skulle vara att undergräva vår egen trovärdighet.
Det har avkunnats domar om stening. Vi har bevis på att domarna verkställts i två fall under första hälften av 2001, däremot inte den 25 september 2002. Låt oss utnyttja Irans beredvillighet att förbehållslöst diskutera samtliga frågor om mänskliga rättigheter, inklusive enskilda fall, som man förklarade i samtalen med
EU-Iran i början av denna månad.
Jag hyser dock farhågor om att rådet inte tagit vara på situationen genom att officiellt avstå från att ta upp den återkommande människorättsresolutionen i fallet Iran i FN. Ordförandeskapet kan inte klandras för detta, däremot de som i vanlig ordning är misstänkta och som känner sig störda i sina förehavanden.
Vi menar att beredvilligheten till dialog är bra, så låt oss föra den på bred front. Om vi konstaterar förbättringar bör vi när så är lämpligt avstå från att komma med nya resolutioner. Vi kan inte göra några eftergifter på bekostnad av de mänskliga rättigheterna. Med tanke på situationen är det särskilt en sak vi bör påminna de berörda delarna av systemet i Iran om, och enligt min uppfattning även rådet och kommissionen. En överenskommelse förhandlas fram först när parlamentet givit sitt samtycke. De aspekter som vi fäster särskilt stor uppmärksamhet vid har jag nyss nämnt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
"Mijnheer de Voorzitter, als rapporteur voor Iran ondersteun ik de gezamenlijke ontwerpresolutie die in overleg tussen de fracties tot stand is gekomen. De dialoog met Iran is belangrijk. Als Parlement leggen wij echter vooral de nadruk op de mensenrechtendialoog. Als afgevaardigden zijn wij vrij van diplomatiek gesteggel als het gaat om de eis dat universeel geldende beginselen van deze aard moeten worden nageleefd. Daarom maken wij elk land dat de doodstraf nog kent op niet mis te verstane wijze duidelijk dat wij daar op tegen zijn.
Over de stijging van het aantal uitgevoerde doodstraffen ten opzichte van de jaren ervoor wil ik hier mijn oordeel duidelijk tot uitdrukking brengen. De conservatieve krachten binnen de formele en informele structuren laten doodstraffen of lichaamsstraffen in het openbaar uitvoeren om de bevolking en de liberale krachten in het parlement en in andere instellingen in de samenleving te intimideren. Dat heeft allemaal niets te maken met de islam of de koran. Om tegenwicht te bieden aan de stijgende druk van binnenuit neemt de repressie toe.
Reden te meer om ondanks alle kritiek uit te gaan van de bewijsbare feiten en elke bewering, uit welke hoek dan ook, te controleren. Daarom ben ik erop tegen de resolutie te overladen met beweringen die wij uiteindelijk niet kunnen staven. Daarmee zouden wij onze geloofwaardigheid ondermijnen.
Er zijn veroordelingen tot steniging uitgesproken waarvan de voltrekking in twee gevallen, in de eerste helft van 2001, is bewezen. Met betrekking tot 25 september 2002 hebben wij geen bewijs. Wij maken daarom gebruik van de bereidheid van Iran om, zonder voorwaarden vooraf, alle kwesties inzake de mensenrechten, inclusief individuele gevallen, te bespreken, zoals door dit land bij de besprekingen met de
EU-Iran begin deze maand is toegezegd.
Ik ben echter bang dat de Raad niet zo handig heeft geopereerd door nu al officieel af te zien van het indienen bij de Verenigde Naties van de gebruikelijke jaarlijkse resolutie over de mensenrechten in Iran. Dat valt het voorzitterschap niet aan te rekenen, maar wel de
die zich gestoord voelen in hun zaken.
Wij zeggen dat er meer dan voldoende bereidheid is tot een dialoog. Laten wij die uitgebreid voeren en als we verbeteringen constateren kunnen wij op een gegeven ogenblik besluiten af te zien van het indienen van nieuwe resoluties. Concessies vooraf mogen niet ten koste gaan van de mensenrechten. In het licht van deze situatie doen wij er goed aan de betreffende structuren in Iran – en mijns inziens ook de Raad en de Commissie – er nog eens aan te herinneren dat een onderhandeld akkoord pas tot stand komt als dit Parlement zijn goedkeuring eraan gehecht heeft, en de aspecten waaraan wij bijzonder hechten heb ik zojuist aangestipt."@nl2
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
"Κύριε Πρόεδρε, ως εισηγητής για το Ιράν υποστηρίζω το ψήφισμα που προέκυψε πέρα από πολιτικές ομάδες. Ο διάλογος με το Ιράν είναι σημαντικός. Ως Κοινοβούλιο, επισημαίνουμε κυρίως τον διάλογο για τα ανθρώπινα δικαιώματα. Ως βουλευτές, δεν χρειάζεται να είμαστε διπλωματικοί, όταν πρόκειται να ζητήσουμε αυτές τις παγκοσμίως ισχύουσες αρχές. Λέμε, λοιπόν, με σαφήνεια σε κάθε θιγόμενη χώρα ότι απορρίπτουμε γενικά τη θανατική ποινή.
Όσον αφορά την αύξηση των θανατικών καταδικών που εκτελούνται στο Ιράν σε σχέση με τα προηγούμενα χρόνια, θέλω να εκφράσω με σαφήνεια την εκτίμησή μου. Οι συντηρητικές δυνάμεις εντός των επίσημων και ανεπίσημων δομών χρησιμοποιούν θανατικές ποινές, που εκτελούνται δημόσια ή σωματικές ποινές με στόχο τον εκφοβισμό τόσο του πληθυσμού όσο και των φιλελεύθερων δυνάμεων του κοινοβουλίου και άλλων κοινωνικών θεσμών. Αυτό δεν έχει καμία σχέση με το Ισλάμ ή το κοράνι. Επειδή η πίεση στο εσωτερικό αυξάνει, αυξάνεται αντίστοιχα και η καταπίεση.
Για αυτόν ακριβώς τον λόγο, θα έπρεπε, παρόλη την κριτική, να εμμείνουμε στα αποδεδειγμένα γεγονότα και να εξετάσουμε κάθε ισχυρισμό, από όποια πηγή και αν προέρχεται. Δεν συμφωνώ, λοιπόν, να υπερφορτώσουμε το ψήφισμα με ισχυρισμούς τους οποίους, σε τελική ανάλυση, δεν μπορούμε να αποδείξουμε. Θα υπονομεύαμε έτσι την ίδια μας την αξιοπιστία.
Έχουν εκδοθεί αποφάσεις για λιθοβολισμό. Έχουμε την απόδειξη της εκτέλεσης για δύο περιπτώσεις το πρώτο εξάμηνο του 2001, αλλά όχι για την 25η Σεπτεμβρίου 2002. Ας χρησιμοποιήσουμε, λοιπόν, την προθυμία του Ιράν να συζητηθούν χωρίς προϋποθέσεις όλα τα θέματα ανθρωπίνων δικαιωμάτων περιλαμβανομένων μεμονωμένων περιπτώσεων, όπως την εξέφρασε στις συνομιλίες με τη διερευνητική αποστολή εμπειρογνωμόνων ΕΕ-Ιράν για τα ανθρώπινα δικαιώματα στις αρχές του μήνα.
Φοβούμαι, ωστόσο, ότι το Συμβούλιο έκανε μια κακή αντισταθμιστική συνδιαλλαγή, τηρώντας τώρα επισήμως απόσταση σε σχέση με την κατάθεση του ετήσιου ψηφίσματος για τα ανθρώπινα δικαιώματα στα Ηνωμένα Έθνη. Δεν πρέπει να ασκηθεί κριτική στην Προεδρία, αλλά στους συνήθεις υπόπτους, που αισθάνονται ενοχλημένοι στις δραστηριότητές τους.
Λέμε ότι είναι καλή η προθυμία για διάλογο, ας τον διεξάγουμε εκτενώς και, αν διαπιστώσουμε βελτιώσεις, μπορούμε να αποφύγουμε την κατάθεση νέων ψηφισμάτων σε δεδομένο χρόνο. Δεν μπορούν να υπάρξουν προκαταβολικές παροχές εις βάρος των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Ενόψει αυτής της κατάστασης θα πρέπει να υπενθυμίσουμε σαφώς στις δομές του Ιράν – κατά τη γνώμη μου και στο Συμβούλιο και στην Επιτροπή – ένα πράγμα. Μπορεί να γίνει διαπραγμάτευση συμφωνίας μόνον αν υπάρξει η συγκατάθεση αυτού του Σώματος, και μόλις ανέφερα τις πτυχές στις οποίες στρέφουμε την προσοχή μας."@el8
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, som ordfører for Iran støtter jeg beslutningsforslaget, som er kommet i stand på tværs af grupperne. Dialogen med Iran er vigtig. Parlamentet understreger imidlertid især menneskerettighedsdialogen i denne forbindelse. Som parlamentsmedlemmer har vi ingen diplomatiske hensyn at tage, når det gælder om at kræve disse universelt gyldige principper efterlevet. Derfor siger vi tydeligt til ethvert land, som er berørt, at vi generelt afviser dødsstraf.
Hvad angår stigningen i eksekverede dødsdomme i Iran i forhold til de foregående år, vil jeg også gerne klart komme med min vurdering af det. De konservative kræfter i de formelle og uformelle strukturer udnytter offentligt eksekverede dødsstraffe eller korporlige straffe til at skræmme både befolkningen og de mere liberale kræfter i parlamentet og i andre samfundsinstitutioner. Det har intet med islam eller Koranen at gøre. Fordi det interne pres stiger, stiger repressionen tilsvarende.
Men derfor skal vi i vores kritik holde os til de bevislige fakta og efterprøve alle påstande, uanset hvilken kilde de måtte komme fra. Derfor er jeg modstander af at overlæsse beslutningen med påstande, som vi i sidste ende ikke kan bevise. Dermed ville vi undergrave vores egen troværdighed.
Der er afsagt domme om stening. Dokumentation for eksekveringen har vi for to tilfælde i første halvår 2001, men netop ikke for den 25. september 2002. Lad os derfor udnytte Irans vilje til uden forudgående betingelser at drøfte alle menneskerettighedsspørgsmål inklusive enkeltsager, som det gav udtryk for i samtalerne med EU-Iran
i begyndelsen af denne måned.
Jeg er imidlertid bange for, at Rådet har gjort en dårlig forretning til gengæld, idet det nu officielt har taget afstand fra at foreslå den årlige menneskerettighedsresolution om Iran i FN. Her er det ikke formandskabet, der skal kritiseres, men de sædvanlige mistænkte, som føler sig forstyrret i deres forretninger.
Vi siger, at viljen til dialog er god, lad os udnytte den rigeligt, og hvis vi konstaterer forbedringer, så bør vi også afstå fra et stille nye beslutningsforslag til sin tid. Der må ikke udbetales forskud på menneskerettighedernes bekostning. Set i lyset af denne situation bør vi klart minde de strukturer i Iran, som det drejer sig om, men efter min mening også Rådet og Kommissionen, om én ting. En færdig aftale kommer først i stand, når Parlamentet har tilsluttet sig den, og de aspekter, som vi lægger særlig vægt på, har jeg netop nævnt."@da1
|
| lpv:translated text |
"Mr President, as rapporteur for Iran, I support the joint motion for a resolution. Dialogue with Iran is important, but our main concern, as the European Parliament, is for a human rights dialogue. As parliamentary representatives, we are free from diplomatic constraints when it comes to demanding this universal principle, which is why we say loud and clear to any country concerned that we reject the death penalty in general.
As far as the rise in the number of death sentences carried out in Iran compared with previous years is concerned, I should like to state here how I evaluate the situation. Conservative forces within both formal and informal structures are obviously using death sentences carried out or corporal punishment inflicted to intimidate both the people and the liberal forces in parliament and other societal institutions. It has nothing to do with Islam or the Koran. Because internal pressure is increasing, so is repression.
That is why we must stick to the demonstrable facts in all our criticism and check every allegation, irrespective of its source. That is why I am against overloading the resolution with allegations which, in the final analysis, we cannot prove, thereby undermining our own credibility.
People have been sentenced to be stoned to death. We have proof that two of these sentences were carried out in the first half of 2001, but not for 25 September 2002. Let us therefore make use of Iran's readiness to discuss all human rights issues, including individual cases, without preliminary conditions, as expressed in talks with the EU-Iran Human Rights Exploratory Experts mission
at the beginning of the month.
I still worry that the Council has drawn the short straw by officially refraining from tabling the annual human rights resolution on Iran at the United Nations. It is not the Presidency that deserves to be criticised here, but the usual suspects who feel their plans may be upset.
What we do say is that it is good that they want to talk; let us hold a comprehensive dialogue and, if we see improvements, only then should we refrain from tabling new resolutions in due course. There can be no upfront concessions at the expense of human rights. Given the situation, we should clearly remind the structures in question in Iran – and in my view the Council and Commission as well – of one thing. A negotiated agreement will only come about with Parliament's assent and the issues to which we shall be paying particular attention are those I have just addressed."@lv10
|
| lpv:translated text |
"Arvoisa puhemies, Irania koskevien asioiden esittelijänä kannatan yhteistä päätöslauselmaesitystä. Vuoropuhelu Iranin kanssa on tärkeää, mutta Euroopan parlamenttina painotamme eniten ihmisoikeusvuoropuhelua. Parlamentin jäseninä meitä eivät sido diplomaattiset rajoitukset, vaan voimme vapaasti vaatia tämän yleismaailmallisen periaatteen noudattamista. Siksi ilmoitamme selvästi kaikille asianomaisille maille, että vastustamme yleisesti kuolemantuomiota.
Haluan tässä esittää oman arvioni tilanteesta, joka koskee Iranissa täytäntöönpantujen kuolemantuomioiden lisääntymistä aikaisemmista vuosista. Vanhoilliset voimat sekä virallisissa että epävirallisissa rakenteissa käyttävät selvästi kuolemantuomioiden ja ruumiillisten rangaistusten täytäntöönpanoa sekä kansan että parlamentin ja muiden yhteiskunnallisten instituutioiden vapaamielisten voimien pelottelemiseksi. Sillä ei ole mitään tekemistä islamin tai koraanin kanssa. Koska sisäinen paine kasvaa, myös sorto lisääntyy.
Siksi meidän on kritiikissämme pitäydyttävä seikkoihin, jotka voidaan näyttää toteen, ja tarkistettava kaikki väitteet lähteestä riippumatta. Siksi vastustan päätöslauselman rasittamista väitteillä, joita emme loppujen lopuksi voi todistaa. Ne vain heikentävät uskottavuuttamme.
Ihmisiä on tuomittu kuolemaan kivittämällä. Meillä on todisteet kahden tällaisen tuomion täytäntöönpanosta vuoden 2001 alkupuolella, mutta ei 25. syyskuuta 2002. Ottakaamme siis vaarin Iranin valmiudesta keskustella kaikista ihmisoikeuskysymyksistä, myös yksittäisistä tapauksista, sellaisena kuin se ilmaistiin Euroopan unionin ja Iranin ihmisoikeuksia tutkivan asiantuntijaryhmän lokakuun alussa tapahtuneen vierailun aikana.
Pelkään yhä, että neuvosto valitsi väärin päättäessään olla esittämättä vuosittaista ihmisoikeuksia koskevaa päätöslauselmaa Iranista Yhdistyneissä Kansakunnissa. Tästä ei pidä syyttää puheenjohtajavaltiota, vaan tavanomaisia epäiltyjä, jotka pelkäävät suunnitelmiensa häiriintyvän.
Mielestämme on hyvä, että iranilaiset haluavat keskustella. Käykäämme kokonaisvaltaista vuoropuhelua, mutta pidättäytykäämme uusien päätöslauselmien esittämisestä vasta kun näemme parannuksia tapahtuvan. Ihmisoikeuksien kustannuksella ei voida tehdä ennakkomyönnytyksiä. Tässä tilanteessa meidän tulisi muistuttaa Iranin kyseisiä instituutioita – ja mielestäni myös neuvostoa ja komissiota – eräästä asiasta. Neuvoteltu sopimus tulee voimaan vain, jos parlamentti hyväksyy sen, ja tulemme kiinnittämään erityistä huomiota seikkoihin, jotka juuri mainitsin."@fi5
|
| lpv:translated text |
"Mr President, as rapporteur for Iran, I support the joint motion for a resolution. Dialogue with Iran is important, but our main concern, as the European Parliament, is for a human rights dialogue. As parliamentary representatives, we are free from diplomatic constraints when it comes to demanding this universal principle, which is why we say loud and clear to any country concerned that we reject the death penalty in general.
As far as the rise in the number of death sentences carried out in Iran compared with previous years is concerned, I should like to state here how I evaluate the situation. Conservative forces within both formal and informal structures are obviously using death sentences carried out or corporal punishment inflicted to intimidate both the people and the liberal forces in parliament and other societal institutions. It has nothing to do with Islam or the Koran. Because internal pressure is increasing, so is repression.
That is why we must stick to the demonstrable facts in all our criticism and check every allegation, irrespective of its source. That is why I am against overloading the resolution with allegations which, in the final analysis, we cannot prove, thereby undermining our own credibility.
People have been sentenced to be stoned to death. We have proof that two of these sentences were carried out in the first half of 2001, but not for 25 September 2002. Let us therefore make use of Iran's readiness to discuss all human rights issues, including individual cases, without preliminary conditions, as expressed in talks with the EU-Iran Human Rights Exploratory Experts mission
at the beginning of the month.
I still worry that the Council has drawn the short straw by officially refraining from tabling the annual human rights resolution on Iran at the United Nations. It is not the Presidency that deserves to be criticised here, but the usual suspects who feel their plans may be upset.
What we do say is that it is good that they want to talk; let us hold a comprehensive dialogue and, if we see improvements, only then should we refrain from tabling new resolutions in due course. There can be no upfront concessions at the expense of human rights. Given the situation, we should clearly remind the structures in question in Iran – and in my view the Council and Commission as well – of one thing. A negotiated agreement will only come about with Parliament's assent and the issues to which we shall be paying particular attention are those I have just addressed."@en3
|
| lpv:translated text |
"Señor Presidente, como ponente para Irán, apoyo la propuesta de resolución conjunta. El diálogo con Irán es importante. Sin embargo, nuestra principal preocupación en el Parlamento Europeo es el diálogo acerca de los derechos humanos. Como representantes parlamentarios, carecemos de restricciones diplomáticas por lo que respecta a la exigencia de este principio universal, que es el motivo por el que decimos alto y claro a cualquier país que la aplique que rechazamos la pena de muerte en general.
Por lo que respecta al aumento del número de sentencias a muerte que se ha producido en Irán en comparación con años anteriores, me gustaría explicar aquí cómo veo yo la situación. Las fuerzas conservadoras, tanto de las estructuras formales como informales, están obviamente utilizando sentencias de muerte o castigos corporales para intimidar tanto a la población como a las fuerzas liberales del parlamento y otras instituciones sociales. No tiene nada que ver con el Islam ni con el Corán. Debido a que la presión interna está aumentando, la represión también lo está haciendo.
Este es el motivo por el que debemos remitirnos a los hechos demostrables en todas nuestras críticas y comprobar cada acusación, independientemente de su fuente. Este es el motivo por el que estoy en contra de sobrecargar la resolución de acusaciones que, en definitiva, no podemos demostrar, lo que perjudicaría a nuestra propia credibilidad.
Se ha sentenciado a personas a ser lapidadas hasta la muerte. Tenemos pruebas de que dos de estas sentencias se dictaron en el primer semestre de 2001, pero no para el 25 de septiembre de 2002. Por lo tanto, debemos hacer uso de la disposición de Irán a debatir todos los aspectos relativos a los derechos humanos, incluidos casos individuales, sin condiciones previas, tal y como se afirmó en las charlas con los Expertos en investigación de derechos humanos UE-Irán que tuvieron lugar a comienzos de mes.
Me sigue preocupando el hecho de que el Consejo se haya equivocado al negarse oficialmente a presentar la resolución anual de derechos humanos sobre Irán en las Naciones Unidas. En este caso, no es la Presidencia la que merece ser criticada, sino los sospechosos habituales que piensan que se les pueden torcer sus planes.
Lo que decimos es que es positivo que quieran hablar; debemos mantener un completo diálogo y sólo en el caso de que observemos mejoras es cuando deberíamos negarnos a presentar nuevas resoluciones, a su debido tiempo. No pueden hacerse concesiones abiertas a expensas de los derechos humanos. Dada la situación actual, deberíamos recordar claramente las estructuras en cuestión en Irán – y, en mi opinión, el Consejo y la Comisión también – de una cosa. Sólo se alcanzará un acuerdo negociado con el consentimiento del Parlamento y los temas a los que prestaremos especial atención son los que acabo de mencionar."@es12
|
| lpv:spoken text |
". - Herr Präsident! Als Berichterstatter für den Iran unterstütze ich die interfraktionell zustande gekommene Entschließung. Der Dialog mit dem Iran ist wichtig. Wir betonen aber als Parlament hierbei vor allem auch den Menschenrechtsdialog. Als Abgeordnete sind wir frei von diplomatischen Rücksichtnahmen, wenn es um das Einfordern dieser universal gültigen Prinzipien geht. Daher sagen wir gegenüber jedem Land, das betroffen ist, deutlich, dass wir die Todesstrafe generell ablehnen.
Was den Anstieg der vollstreckten Todesurteile im Iran im Vergleich zu den Vorjahren betrifft, möchte ich auch meine Einschätzung hierbei deutlich zum Ausdruck bringen. Die konservativen Kräfte innerhalb der formellen und informellen Strukturen nutzen öffentlich vollstreckte Todesstrafen oder Körperstrafen zur Einschüchterung sowohl der Bevölkerung als auch der liberaleren Kräfte im Parlament und in anderen gesellschaftlichen Institutionen. Das hat nichts mit dem Islam oder dem Koran zu tun. Weil der Druck im Inneren steigt, steigt die Repression entsprechend.
Aber deshalb sollten wir uns bei aller Kritik an die beweisbaren Fakten halten, und jede Behauptung, aus welcher Quelle auch immer sie kommt, nachprüfen. Daher bin ich dagegen, die Entschließung mit Behauptungen zu überfrachten, die wir letztlich nicht beweisen können. Wir würden damit unsere eigene Glaubwürdigkeit untergraben.
Urteile zu Steinigungen sind ergangen. Den Nachweis der Vollstreckung haben wir für zwei Fälle im ersten Halbjahr 2001, aber eben nicht für den 25. September 2002. Nutzen wir daher die Bereitschaft des Iran, ohne Vorbedingungen alle Menschenrechtsfragen einschließlich von Einzelfällen, zu besprechen, wie er sie in den Gesprächen mit der EU-Iran
Anfang des Monats zum Ausdruck gebracht hat.
Ich fürchte allerdings, dass der Rat da ein schlechtes Gegengeschäft gemacht hat, indem er jetzt offiziell davon Abstand genommen hat, in den Vereinten Nationen die alljährliche Menschenrechtsresolution zum Iran einzubringen. Die Präsidentschaft ist hier nicht zu kritisieren, die üblichen Verdächtigen, die sich in ihren Geschäften gestört fühlen, allerdings schon.
Wir sagen: Die Bereitschaft zum Dialog ist gut, lasst ihn uns umfänglich führen, und wenn wir Verbesserungen feststellen, dann sollten wir auf die Einbringung erneuter Entschließungen zu gegebener Zeit verzichten. Zu Lasten von Menschenrechten kann es keine Vorleistungen geben. Angesichts dieser Situation sollten wir den Strukturen im Iran, die es betrifft - nach meinem Eindruck aber auch Rat und Kommission -, eines deutlich in Erinnerung rufen. Ein ausgehandeltes Abkommen kommt erst zustande, wenn dieses Parlament zugestimmt hat, und die Aspekte, auf die wir ein besonderes Augenmerk legen, habe ich soeben angesprochen."@de7
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
"Senhor Presidente, enquanto relator para o Irão apoio a proposta de resolução comum. O diálogo com o Irão é importante, mas, a nossa principal preocupação, como Parlamento Europeu, é um diálogo sobre os direitos humanos. Enquanto deputados, estamos libertos de constrangimentos diplomáticos quando está em causa a exigência deste princípio universal, e é por isso que dizemos claramente a qualquer país que rejeitamos a pena de morte por princípio.
No que diz respeito ao aumento das condenações à morte no Irão, em comparação com os anos anteriores, gostaria de exprimir aqui a avaliação que faço da situação. As forças conservadoras dentro das estruturas, tanto formais como informais, estão obviamente a utilizar as penas de morte ou os castigos corporais para intimidar, quer a população, quer as forças liberais no Parlamento, assim como outras instituições da sociedade. Isto não tem nada a ver com o Islão ou com o Corão. A repressão está a aumentar, porque a pressão interna também está a crescer.
É por isso que, em todas as críticas que fizermos, temos de nos ater a factos demonstráveis e de verificar todas as afirmações, independentemente da sua fonte. É por isso que não concordo que sobrecarreguemos a resolução com afirmações que, em última análise, não podemos provar, minando, assim, a nossa própria credibilidade.
Houve condenações à morte por lapidação. Temos provas de que duas destas execuções foram levadas a cabo no primeiro semestre de 2001, mas não temos provas de qualquer execução no dia 25 de Setembro de 2002. Sendo assim, aproveitemos a disponibilidade do Irão para discutir, sem condições prévias, todas as questões dos direitos humanos, incluindo casos individuais, tal como foi referido nas conversações com a Missão Exploratória UE-Irão em matéria de Direitos do Homem, no início do mês.
No entanto, receio que, neste caso, o Conselho tenha tomado uma decisão infeliz ao desistir oficialmente da apresentação nas Nações Unidas da resolução anual sobre os direitos humanos relativa ao Irão. Neste caso, não é a Presidência que merece ser aqui criticada, mas sim os suspeitos do costume que sentem que os seus planos podem ser transtornados.
O que nós afirmamos é que é bom que eles queiram dialogar; estabeleçamos um diálogo exaustivo e, se verificarmos que existem progressos, então, deveremos prescindir da apresentação das novas resoluções em tempo útil. Não podem existir quaisquer concessões prévias à custa dos direitos humanos. Dadas as circunstâncias, deveríamos lembrar claramente um aspecto às estruturas em causa no Irão – e, na minha opinião, também ao Conselho e à Comissão. Só surgirá um acordo negociado se for com o consentimento do Parlamento, e as questões às quais nós prestaremos particular atenção são aquelas que eu acabei de mencionar."@pt11
|
| lpv:translated text |
"Signor Presidente, in qualità di relatore per l’Iran, sono favorevole alla proposta di risoluzione comune. Il dialogo con l’Iran è importante, ma la principale preoccupazione dell’Assemblea è quella di avviare un dialogo sui diritti umani. In qualità di rappresentanti parlamentari, siamo liberi dai vincoli diplomatici allorché si tratta di esigere il rispetto di questo principio universale; ecco perché diciamo con voce forte e chiara a tutti i paesi interessati che respingiamo la pena di morte senza eccezioni.
Per quanto riguarda l’aumento del numero delle condanne a morte eseguite in Iran rispetto agli anni passati, vorrei fornire la mia analisi della situazione. Nell’ambito di strutture formali e informali, le forze conservatrici ovviamente stanno utilizzando le condanne a morte o le punizioni corporali per intimidire sia la popolazione, che le forze liberali in parlamento e le altre istituzioni sociali. Tutto ciò non ha niente a che vedere con l’
o il Corano: poiché la pressione interna cresce, aumenta la repressione.
Ecco perché le nostre critiche devono attenersi a fatti documentabili, e dobbiamo controllare ogni accusa, indipendentemente dalla fonte. Ecco perché sono contrario a sovraccaricare la risoluzione di accuse che – in ultima analisi – non possiamo provare, minando quindi la nostra credibilità.
Sono state emesse alcune condanne a morte per lapidazione. Abbiamo le prove che due di queste condanne sono state eseguite nella prima metà del 2001, ma non abbiamo riscontri certi per quelle del 25 settembre 2002. Sfruttiamo quindi la disponibilità iraniana a discutere senza alcuna condizione preliminare tutte le questioni relative ai diritti umani, compresi i singoli casi; tale disponibilità si è manifestata nel corso dei colloqui condotti dalla missione esplorativa di esperti sui diritti umani UE-Iran all’inizio del mese.
Temo che il Consiglio abbia fatto un passo falso astenendosi ufficialmente dal presentare alle Nazioni Unite la risoluzione annuale sui diritti umani relativa all’Iran. Non è la Presidenza che merita di essere criticata qui, ma i soliti sospetti che paventano lo sconvolgimento dei propri piani.
E’ comunque positivo che siano disposti a discutere; apriamo un dialogo a tutto campo e, se constateremo miglioramenti, allora potremo astenerci dal presentare nuove risoluzioni. Non possiamo fare concessioni a spese dei diritti umani. Vista la situazione, dobbiamo rivolgere un chiaro monito alle autorità iraniane – e secondo me anche al Consiglio e alla Commissione. Un accordo negoziato sarà possibile soltanto con il consenso del Parlamento, e le questioni a cui rivolgeremo particolare attenzione sono quelle che ho appena affrontato."@it9
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
"Monsieur le Président, en tant que rapporteur pour l'Iran, je soutiens la résolution intergroupe à laquelle nous sommes parvenus. Le dialogue avec l'Iran est important. Par dialogue, le Parlement entend surtout le dialogue sur les droits de l'homme. En tant que députés, nous sommes libérés des considérations diplomatiques dès lors qu'il s'agit du respect de ces principes universels. C'est la raison pour laquelle nous disons clairement à tous les pays concernés que nous rejetons la peine de mort.
En ce qui concerne l'augmentation des condamnations à mort par rapport aux années précédentes, je voudrais également exprimer mon point de vue. Les forces conservatrices présentes dans les structures formelles et informelles utilisent publiquement les exécutions et les châtiments corporels pour intimider tant la population que les forces progressistes du Parlement ou d'autres institutions. C'est sans rapport aucun avec l'Islam et le Coran. L'augmentation de la répression est proportionnelle à l'augmentation de la pression intérieure.
C'est la raison pour laquelle nous devrions nous en tenir à des faits démontrables pour toute critique et vérifier toute affirmation quelle qu'en soit la source. Je suis donc opposé à ce que l'on surcharge la résolution d'affirmations que nous ne pouvons finalement pas démontrer. Nous risquerions de saper notre propre crédibilité.
Des condamnations à la lapidation ont été prononcées. Nous avons la preuve de leur exécution pour deux cas datant du premier semestre 2001, mais pas pour celui du 25 septembre 2002. Profitons dès lors de la disposition de l'Iran à discuter sans condition préalable de toutes les questions relatives aux droits de l'homme, y compris des cas spécifiques, telle que ce pays l'a exprimée au début du mois lors des entretiens avec les experts de la mission exploratoire Iran-UE sur les droits de l'homme.
Je crains toutefois que le Conseil n'ait fait un mauvais choix en renonçant officiellement à déposer aux Nations unies la résolution annuelle sur les droits de l'homme en Iran. Il ne s'agit pas de critiquer ici la présidence mais bien les suspects habituels qui se sentent dérangés dans leurs petites affaires.
Nous disons que cette disposition au dialogue est bonne. Laissons-la nous guider, et si nous constatons des améliorations, nous renoncerons alors à déposer de nouvelles résolutions en temps voulu. Il ne peut y avoir de premier pas au détriment des droits de l'homme. Étant donné cette situation, nous devrions le rappeler clairement aux institutions iraniennes concernées - mais à mon sens aussi au Conseil et à la Commission. Un accord négocié ne verra le jour que si ce Parlement l'approuve. J'ai déjà abordé les aspects sur lesquels il conviendra de garder une attention toute particulière."@fr6
|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20021024.9.4-164"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spokenAs |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples